TUOHI TIETOPAKETTI TUOHEN OMINAISUUKSISTA JA HYÖDYNTÄMISMAHDOLLISUUKSISTA

Transkriptio

1 KIVIMÄKI RIIKKA TUOHI TIETOPAKETTI TUOHEN OMINAISUUKSISTA JA HYÖDYNTÄMISMAHDOLLISUUKSISTA

2 2 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 2 TUOHEN KÄYTÖN HISTORIAA 2.1 Tuohi esineissä 2.2 Tuohi rakentamisessa 2.3 Tuohiterva ja tuohiuutteet 3 TUOHEN KOOSTUMUS 3.1 Tuohen koostumus 3.2 Betuliini 4 TUOHEN OMINAISUUDET 4.1 Tuohen ominaisuudet 4.2 Tuohen ominaisuuksien hyödyntäminen 5 TUOHEN MUOKKAUS 5.1 Tuohen ohentaminen 5.2 Tuohen lämpökäsittelyt 5.3 Tuohen notkistaminen 5.4 Tuohituotteiden viimeistykset 5.5 Tuohen kuvioiminen ja värjääminen 6 TUOHEN KERUU JA VARASTOINTI 6.1 Keruu 6.2 Varastointi 7 LÄHTEET

3 3 1 Johdanto Minua on kiinnostanut jo pidempään luonnosta kerättävien materiaalien käyttö kudonnassa ja punonnassa. Syvennyin tutkimaan tuohen käyttöä muotoilutuotteissa viimeisen Turun amk:n opiskeluvuoteni aikana. Opinnäytetyöni aiheena oli erilaisten konseptien suunnittelu tuohikankaasta. Kokosin tietoa kirjoitetuista lähteistä ja kudoin kokeiluja erilaisilla tuohimateriaaleilla sekä yhdistelemällä niitä eri materiaaleihin. Huomasin tuohen kuuluvan olennaisesti suomalaiseen kulttuuriin, mutta siitä saatavilla oleva tieto oli hajanaista. Niinpä lähdin kokoamaan tietoa eri lähteistä yhtenäiseksi tuohi-tietopaketiksi ProNatMat-hankkeen osana. Tutkimustyötä tein yhteistyössä tuohitaitaja Sulo Määtän kanssa, jolta sain paljon hyödyllistä tietoa tuohen käsittelystä sekä materiaalia kokeiluja varten.

4 4 2 Tuohen käytön historiaa Tuohta on osattu hyödyntää kautta aikojen niin kansanparannuksessa kuin käyttöesineiden valmistuksessa. Varhaisimmat löydöt ovat peräisin kivikaudelta (Laine 2008). Tuohiesinelöytöjä on tehty ympäri maailmaa alueilta, joilla koivuja on esiintynyt jääkauden jälkeen. Eniten tuohiesineitä on löydetty maapallon pohjoisosista: Pohjois-Venäjältä, Skandinaviasta ja Pohjois- Amerikasta, mutta löytöjä on tehty etelämpääkin kuten Pakistanista ja Afganistanista. Tuohiesinelöytöjä on tehty runsaasti, koska tuohi kestää hyvin lahoamista. (North House Folk School 2007, 1 4.) Tuohiesineitä on löydetty haudoista ja muumioituneiden ihmisten jäänteistä. Ruotsista ja Tanskasta on tehty hautalöytöjä, jotka ovat osoittaneet, että pronssikaudella vainajat haudattiin tuoheen käärittyinä. Vuonna 1991 löydettiin Itävallan ja Italian rajalla sijaitsevalta jäätiköltä muumioitunut mies, jolla oli mukanaan kaksi tuohirasiaa (Hall ym. 1997, 6; North House Folk School 2007, 2). Keskiajalla tuohi oli tärkeä kauppatavara ja sillä pystyttiin maksamaan muun muassa veroja. Tuohta käytettiin eniten luvuilla, jolloin tuohi oli niin tärkeä kauppatavara, että sen mukaan nimettiin markkinoita. Turun tuohimarkkinat ajoittuivat tuohen keruuajan mukaan kesäkuulle. (Lindqvist 1987, 12) Vahvimmat suomalaiset perinteet tuohen punontaan ovat Karjalassa, koska sieltä saadaan paksuudeltaan ja joustavuudeltaan parhaiten punontaan sopivaa tuohta. Vaikutteita suomalaiseen tuohen punontaan on ammennettu sukulaiskansoilta votjakeilta ja ostjakeilta. (Nadia Shop 2010.) Pohjois-Karjala on perinteisten punottujen tuohitöiden aluetta. Pohjois- Karjalassa ja Keski-Suomessa on ryhdytty vaalimaan tuohiperinteitä ja Ilomantsi-Tuupovaaran seudulle on kehitelty Tuohityökeskusta, jonka puitteissa tutkitaan ja kehitetään tuohen tuotantoa, myyntiä sekä koulutusta. (Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry 2005.)

5 5 Tuohiesineet ovat säilyneet puisia esineitä paremmin ja ne voivat säilyä Suomen maaperässä jopa paremmin kuin vaatteet ja muut tekstiilit, koska tuohi kestää hyvin lahoamista. (Arponen 1982, 6; Hall ym. 1997, 6; Toivonen 2003, 13; Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry 2005; Pielisen museo 2006; Wikipedia 2009.) Kuvan tuohikukkaron ompeleissa käytetty lanka on ajan kuluessa maatunut, joten tuohi on kestänyt lahoamista paljon paremmin kuin kukkaron ompeleissa käytetty lanka. Turun Kirkkomäen kalmiston haudasta on löydetty ommeltu tuohikukkaro luvulta (MV/KM/Konservointilaitos ). 2.1 Tuohi esineissä Tuohiesineitä on valmistettu etenkin punomalla, ompelemalla ja liimaamalla. Tuohesta on valmistettu vaatteita ja varusteita samoilla menetelmillä kuin nahasta tai kankaasta (Savolainen 2006, 56; Wikipedia 2009). Etenkin maaseudulla tuohta osattiin hyödyntää laajasti erilaisten tarve-esineiden raakaaineena (Lehtonen 2009). Myös monia astioita pystyttiin korjaamaan tuohella esimerkiksi rikkimeinneitä keraamisia astioita korjattiin käärimällä niiden ympärille tuohinauhaa (Hall ym. 1997; 6). Tuohiesineitä on koristeltu ompeleilla ja leikkauksilla. Suosittuja kuvioaiheita ovat olleet kasvit ja geometriset kuvioit. Tuohinauhasta eli tuohisiisnasta punotut kontit, erilaiset kengät kuten virsut ja pieksut, liivit, päähineet, korut, koriste-esineet, puukontupet, juomaleilit ja tuohipullot, paimentorvet sekä erilaiset säilytysrasiat ja korit ovat tänäkin päivänä suosittuja punottuja tuohituotteita. Tuohinauhasta punottiin entisaikaan

6 6 kestävää köyttä. Kalastajat suosivat tuohta, koska se oli kevyttä, kellui eikä se vettynyt. Keittämällä tuohinauhaa kiehuvassa vedessä siitä valmistettiin pesusieniä, kohoja ja verkkojen painoja, koska tuohi käpertyi tiiviille rullalle lämmön vaikutuksesta. Levytuohesta valmistettiin monenlaisia kertakäyttöastioita kuten lippejä ja tuokkosia sekä ommeltiin asusteita. Eräretkillä ei tarvinnut kuljettaa astioita tai makuualustoja mukanaan, kun ne voitiin tehdä paikan päällä vettä eristävästä tuohesta. Siitä sai jopa keittoastioita, jotka tosin eivät kestäneet avotulta, mutta ne voitiin sijoittaa lämpimän tuhkan keskelle. Tutuin tuohiastia lienee mämmituokkonen, jota käytettiin yleisesti vielä 1930-luvulla mämmin valmistamiseen. Tuohilevystä taivutettiin tarvittaessa sadeviitta tai otsalippa, joka suojasi auringon häikäisyltä ja tuohipohjalliset sujautettiin kenkien sisälle. Sitä käytettiin myös kodin sisustuksessa, sillä siitä valmistettiin kukkapurkkeja, koska tuohi piti kosteuden hyvin sisällään. Saatettiinpa tuohta käyttää myös haavojen sitomiseen. (Arponen 1982, 6; Lindqvist 1987, 10-12; Hall ym. 1997, 6; Sepän koulu 1998; Pielisen museo 2006; Savolainen 2006, 56; Tapio 2007; Auer 2008, 33; Laine 2008; Virtanen 2008; Lehtonen 2009; Wikikko 2009; Wikipedia 2009.) Levytöissä käytetty tuohi on usein paksumpaa kuin punotuissa tuotteissa. Tuohen valkoinen ulkopinta jätettiin usein esineen ulkopinnalle, eikä sitä puhdistettu pois kuten punotuissa töissä. Levytuotteissa eivät myöskään pienet rosot hatanneet, mikäli ne eivät osuneet taitoksen kohdalle. Mikäli rasiaan ei haluta ommelta, voi saumassa käyttää hammasliitosta. Siihen tarvitaan sitkeämpää tuohta, joka usein pehmitetään ennen taivuttamista, koska tuohi saattaa lohjeta rasiaa kootessa. (Lindqvist 1987, 86, 91.) Levytuohesta tehdyt rasiat ommeltiin ohuilla männyn juurilla tai pellavalangalla. Pellavalangalla on helpompi ommella ja sen saa painettu aivan tuohen pintaan. Halutessa sen saa piilotettua saumoihin tai ommelta voi korostaa käyttämällä tuohen väristä poikkeavaa lankaa. Juuri tahtoo nousta ylös tuohen pinnasta ja se erottuu selvemmin. Niinpä sitä on käytetty paljon koristesaumoissa. Etenkin rasioiden suut on usein koristeltu erilaisilla koristepistoilla. Myös kuusen ja katajan juurilla on ommeltu tuohirasioiden saumoja. Tuoreella juurella on

7 7 helpointa tehdä ompeleet, mutta myös aiemmin kerättyä juurta voi käyttää, jos sen ensin pehmentää. Pyöreän- ja ovaalinmuotoisiin rasioihin saatettiin tehdä vanteita paksummista juurista tai vesoista. Juuren voi korvata rottingilla. Rasioiden kannet ja pohjat on usein sahattu puutavarasta. (Lindqvist 1987, 86, 91.) Saumattomia astioita tehtiin umpituohesta, jota saatiin, kun sahtusta pölkystä poistettiin puuaines kovertamalla tai vetämällä jälsikerroksesta irronnut tuohikerros irti pölkystä. Umpituohesta valmistettu astia saattoi olla jopa niin tiivis, että se soveltui maidon ja piimän säilömiseen. (Lindqvist 1987, 10-11, 88.) Tuohikirjeet Tuohilevyjä on lisäksi käytetty paperin tavoin kirjoittamalla niille viestejä ja asiakirjoja kuten sopimuksia ja verotietoja. Joskus tuohen on annettu rullautua, jolloin teksti on jäänyt tuohikäärön sisälle. Afganistanista on löydetty 300-luvulta peräisin olevia tuohidokumentteja, jotka valoittavat varhaisen budhalaisuuden historiaa. Venäjältä etenkin Novgorodin seudulta on löydetty sadoittain tuohikirjeitä, jotka ajoittuvat luvuille. Niiden joukossa on myös ensimmäinen löydetty henkilökohtainen kirje. Tuohikirjeiden ja -dokumenttejen kirjoitusvälineenä on käytetty mustetta tai terävää puikkoa, jolla merkit on painettu tuohen pintaan. (Lindqvist 1987, 11; North House Folk School 2007, 3 4.) Kuvan tuohikirje on vanhin tunnettu dokumentti, joka on kirjoitettu itämerensuomalaisella kielellä. Tuohikirje 1200-luvun alusta (Gramoty 2010).

8 8 Pohjois-Amerikan intiaanit tekivät tuohikanootteja levittämällä tuohen tuoreena maahan, minkä jälkeen tuohen päälle rakennettiin kanootin kehikko. Tuohen reunat taivutettiin kehikon reunoille kastelemalla tuohi kuumalla vedellä. Tuohi kiinnitettiin lopuksi kanootin reunoihin juurinarulla ja reiät sekä saumat tiivistettiin kuusenpihkalla tai tuohesta valmistetulla tervalla eli tökötillä. (Hall ym. 1997, 6; Wikikko 2009.) Shemogsan tuohiesineet ovat kansainvälisesti tunnetuimpia tuohituotteita (Tapio 2007; Nadia Shop 2010). Kuten kuvasta näkyy, nämä esineet eivät ole punottuja, vaan ne on valmistettu tuohilevyistä ja kuvioitu leikkaamalla tuohesta erilaisia kasviaiheisia ornamenttinauhoja. Tuotteessa on myös hyödynnetty erinomaisesti eri sävyisiä tuohia. Shemogsan tuohirasioita (Nadia Shop 2010).

9 9 2.2 Tuohi rakentamisessa Ominaisuuksiensa ansiosta tuohi sopii erinomaisesti eristemateriaaliksi ja sitä on käytetty malkakattojen vesikatteena sekä eristeenä rakennusten seinissä. Tuohesta tehdyt malkakatot ovat kestäneet jopa pidempään kuin pärekatot. Malkakatot oli ennen tapana tehdä öisin tai pilvisellä säällä, koska kirkas auringonpaiste sai tuohilevyt rullautumaan. (Sepän koulu 1998; Mattsson 2003; Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry 2005; Pielisen museo 2006; Laine 2008; Virtanen 2008; Lehtonen 2009; Wikipedia 2009; Nadia Shop 2010; Restaurointikuvasto 2010.) Malka- eli tuohikatto oli yksi suosituimmista kattotyypeistä Suomessa luvulle asti ja ne olivat hyvin yleisiä jopa kaupungeissa. Tuohen rooli malkakatossa on toimia vesikatteena. Malkakattoa rakennettaessa tuohilevyt ladottaan 3 6 kerrokseen tuohen laadusta riippuen. Vanhan malkakaton hyväkunotoiset tuohilevyt voidaan jättää uusien tuohikerrosien alle, jolloin uutta materiaalia ei tarvitse kerätä yhtä paljon kuin täysin uudesta materiaalista valmistettavassa katossa. Tuohia ladottaessa tulee huomioida tuohen syiden suunta. Tuohet kestävät paremmin painomalkojen rasitusta, jos niiden syyt ovat sivusuuntaan. Muuten ne saattavat ajan kuluessa haljeta. (Lindqvist 1987, 10; Mattsson 2003.) Tuohien päälle asetettaan alle 10 cm halkaisijaltaan olevat malkapuut, jotka yltävät harjalta räystäälle. Joissakin tapauksissa tuohilevyt saatettiin peittää turpeella. Turpeen ja malkapuiden tarkoituksena on pitää tuohilevyt paikoillaan ja suojata tuohta haurastuttavalta auringonvalolta. Malkapuiden materiaalina on suosittu paljon kuusta, ja ennen ne kiinnitettiin katajan vitsoilla. Kattoihin saatiin luonnollinen tippanokka veistämällä räystäiden ylle yltävien malkojen päät teräviksi. (Hall ym. 1997, 6; Mattsson 2003.)

10 10 Tuohta käytettiin rakennettaessa eristemateriaalina lisäksi monissa muissa rakenteissa. Tuohta käärittiin eristeeksi kosteutta ja lahoamista vastaan tolppien ja hirsien ympärille sekä asuinrakennuksiin kivijalan ja hirsien väliin. Myös lappalaiset saattoivat käyttää tuohta rakentaessaan kotaa. (Lindqvist 1987, 10; Hall ym. 1997, 6) Seurasaaren ulkomuseon malkakatto on rakentamisvaiheessa (Cavén 1998). 2.3 Tuohiterva ja tuohiuutteet Tuohesta valmistetaan tuohitervaa eli tököttiä (=ryssöljy) polttamalla tuohenpaloja hapettomassa tilassa. Tökötti on sitkeää ja kumimaista. Sillä on voideltu nahkajalkineita ja sitä on käytetty liima-aineena sekä tiivisteenä tuohitöissä. (Sepän koulu 1998; Wikikko 2009.)

11 11 Tuohesta on myös valmistettu erilaisia uutteita ja öljyä. Tuohiöljystä on valmistettu erilaisia liimoja ja sitä on käytetty nahan parkitsemiseen. (Hall ym. 1997, 6.) Tuohen uloimmasta kerroksesta saadaan uutetta, joka sisältää erilaisia yhdisteitä, jotka ovat kiinnostavia kemiallisen käytön (lääkkeet, kosmetiikka, ravintolisät, tuholais- ja bakteerien torjunta-aineet) kannalta. Tuohi-uutteita on hyödynnetty kosmetiikassa ja sillä on potentiaalia ravintolisäksi. Lisäksi kokoajan paraneva tuohen tuotannon ja jalostusteknologian hyötysuhde mahdollistaa sen, että ulompi ja sisempi tuohikerros voidaan nyt luokitella arvokkaaksi luonnonkemikaalien varaksi, joilla on useita käyttömahdollisuuksia. (Krasutsky 2006.) 3 Tuohen koostumus 3.1 Tuohen koostumus Tuohi on koivulle kuin iho ihmiselle. Se on kuollutta solukkoa, joka on korkkiutunut. Tuohi kasvaa sisältä päin, toisin sanoen vanhimmat kerrokset ovat tuohen ulkopinnalla ja hilseilevät vanhetessaan pois. Tuohi kasvattaa joka vuosi uuden kerroksen. Niinpä, mitä vanhempi puu on, sitä paksumpi on tuohikerros. (Lindgvist 1987, 13; Toivonen 2003, 15; Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry 2005; Pekkarinen 2009.) Tuohi suojaa puun runkoa ilmaston vaikutuksilta eli sateelta ja auringon paahteelta. Ilman tuohen suojaa koivu lahoaisi. Tuohta voi kerätä sekä hies- että rauduskoivusta. Hieskoivun rungon väri on valkoisempi ja sen oksat kasvavat pystymmiksi kuin rauduskoivun, jonka oksat ovat monihaaraisia. Lisäksi rauduskoivun tuohi on karkeampaa. Rauduskoivu kasvaa kuivemmassa maaperässä, kun taas hieskoivu viihtyy paremmin kosteilla kasvupaikoilla. Moni pitää hieskoivun tuohta laadultaan parempana ja helpommin työstettävänä, mutta rauduskoivun tuohta sitkeämpänä. Tämä kannattaakin pitää mielessä, jos tuohen käyttötarkoitus on tiedossa ennen

12 12 keruuta. Kumpikin tuohilaji soveltuu kuitenkin lähesyhtä hyvin tuohitöihin ominaisuuksiltaa. (Lindgvist 1987, 13; Hall ym. 1997, 4.) 3.2 Betuliini Betuliini on yksi varhaisimmista tuohesta eristetyistä yhdisteistä ja se on tieteellisesti löydetty jo vuonna Tuohesta lähes kolmannes on betuliinia (C 30 H 50 O 2 ), jolla on antiseptisiä ominaisuuksia. Lisäksi tuohessa on hopeayhdisteitä. Nämä yhdisteet puhdistavat ilmaa karkottamalla homeitiöitä ja puhdistavat homevaurioituneen rakennuksen ilmaa. Betuliini on herättänyt tutkijoiden huomioin erityisesti lääke-, kosmetiikka- ja kemianteollisuuden aloilla. Aiemmat tutkimukset ovat todistaneet betuliinin toimivan syöpää, bakteereja, sieniä ja viruksia vastaan. Siksi siitä on kehitetty shampoota, ihon- ja hampaiden hoitotuotteita, sekä hiusten hoitoaineita. Yhdysvalloissa siitä on jo valmistettu markkinoille hiv-lääkettä. Betuliinista on tehty ja patentoitu joitain kasvien taudinaiheuttajia ja sieniä vastaan toimivia aineita. (Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry 2005; Krasutsky 2006; Losoi 2009; STT 2009; Wikikko 2009; Wikpedia 2009; Nadia Shop 2010.) Betuliinin antiseptiset ominaisuudet on tiedostettu jo ennen lääketieteen kehittymistä, sillä tuohta on hyödynnetty laajasti kansanparannuksessa. Sen lisäksi on havaittu, että tuohesta valmistetuissa säilytysrasioissa leivonnaiset ovat säilyneet pidempään tuoreina ja tuohivirsuja käyttäneiden jalkoihin ei tartu jalkasieni. Myös korujen kiilto on säilynyt pidempään koruilla, joita on säilytetty tuohesta valmistetuissa korurasioissa. (Nadia Shop 2010.) 4 Tuohen ominaisuudet 4.1 Tuohen ominaisuudet

13 13 Åbo Akademin lehtori Jan Gustafsson kertoi luennollaan Luonnonmateriaalien kemiallinen ja mikroskooppinen tutkimus ( ), että luonnonmateriaalit eivät ole homogeenisiä. Saman lajin eri yksilöillä voi olla keskenään erilaiset rakenteet, joten myös niiden ominaisuudet eroavat toisistaan. Tähän vaikuttaa muun muassa maaperä ja siitä imeytyvät aineet. Esimerkiksi rautaa imeytyy kasviin maaperän rautapitoisuuden mukaan, mikä saattaa muuttaa kasvin ominaisuuksia. Eri puista kerätyillä tuohilla voi olla erilaiset ominaisuudet. Koivulajin ja kasvupaikan lisäksi tuohen laatueroihin vaikuttaa vuodenaika, jolloin tuohi kerätään. Keväällä kerätty tuohi on hauraampaa ja pehmeämpää. Niinpä toteutukseltaan vaativammat ja käytössä lujuutta vaativien tuotteiden materiaaliksi on valittu usein syystuohi. (Lindqvist 1987, 13 ja 15.) Eri puista kerättyjen tuohien ominaisuuseroihin vaikuttaa kasvupaikan lisäksi puun ikä, kasvuasento, kasvunopeus, lannoitus, harvennus ja ilmasto. Myös samasta puusta kerätyt tuohet voivat erota ominaisuuksiltaan. Puun tyvestä kerätty tuohi voi olla erilaista kuin latvasta kerätty tuohi. Tämän lisäksi tuohen keruun ajankohta, varastointi ja muu jatkojalostus vaikuttavat tuohen ominaisuuksiin. (Virtanen 2008.) Varsinkin puun iällä eli rungon halkaisijalla ja tuohen paksuudella on vaikutusta tuohen ominaisuuksiin. Nuoremmissa ja niin myös pienemmissä puissa tuohi on ohuempaa. Se on myös hankalampi irrottaa rungosta kuin vanhemmista puista, joiden tuohi on paksumpaa ja kestävämpää. Tuohi on kevyttä, sitkeää, taipuisaa, kestävää, vedenpitävää ja sillä on hyvä lämmöneristyskyky. Tuohen tuntu on silkkinen. Tuohi säilyy pitkään, jopa satoja vuosia, lahoamatta. (Lindqvist 1987, 13) Tuohen värisävy vaihtelee monen asian vaikutuksesta. Vaalean pinnan väri vaihtelee eri harmaan sävyissä ja siinä on erikokoisia mustia viiruja, jotka ovat puun tyviosassa isompia. Sulo Määttä kertoi luennollaan Tuohen keruu ja käsittely ( ), että ilman saasteet vaikuttavat tuohen väriin ja tuntuun, koska saastuneimmilla paikoilla tuohen pinta muuttuu mustaksi ja rosoiseksi. Tämä osittain selittää, miksi Itä-Suomessa on vahvat tuohi perinteet onhan siellä ilmakin puhtaampaa.

14 14 Tuohi on muuttunut mustaksi ja rosoiseksi (Nuuksio ).

15 15 Määtän mukaan keruun ajankohta vaikuttaa tuohen irtoamisen lisäksi tuohen väriin. Tuohi saattaa muuttua vanhetessaan kirjavaksi ja tummua. Useimmiten keväällä ja alkukesästä tuohen nilapuoli on sävyltään vaaleaa ja kellertävää. Syksyä kohti mentäessä tuohen väri muuttuu ruskeammaksi, koska se on lujemmin kiinni jälsikerroksesta ja irrotettaessa siihen tarttuu helposti kuituja jälsikerroksesta, joka on tummempi syksyllä ja talvella. Tällaista tuohta kutsutaan parkkituoheksi. Lisäksi syksyllä kerätty tuohi on sitkeämpää ja kestävämpää kuin keväällä kerätty tuohi. Sitkeä tuohi soveltuu paremmin vaativimpiin punontatöihin sekä levytöihin. Sitkeämpää tuohta on helpompi käsitellä ja se soveltuu useammanlaisiin tuotteisiin ja tekniikoihin. Tuore tuohi saattaa tummua, jos se altistuu auringon valolle, mutta vanhempi tuohi yleensä haalistuu altistuessaan pitempään valolle. (Arponen 1982, 7; Lindqvist 1987, 15; Toivonen 2003, 14-15; Laine 2008.) On olemassa myös ulkopinnaltaan punertavan sävyistä tuohta. Se liuskottuu ja halkeilee herkästi, eikä siksi kestä kovin hyvin työstämistä. Niinpä sen käyttämistä tuohitöissä kannattaa harkita. (Lindqvist 1987, 15.) Tällaista tuohta on hyvin vaikea irrottaa ehyenä koivun rungosta. Sillä on taipumus liuskottua voimakkaasti irti kiskottaessa. Tuohen väriin vaikuttaa betuliinin eli koivuhartsin pitoisuus, jonka vuoksi tuohta on myös käytetty sytykkeenä (Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry 2005; Tapio 2007; Wikpedia 2009). Juuri betuliinin takia tuohi syttyy herkästi kipinästä tai suorassa tulenliekin kosketuksesta ja palaminen jatkuu kosketuksen loputtua. Tuohiryijyjä kutova Seija Laaksonen ei pidä tarpeellisena tuohen värjäämistä, koska materiaalilla on jo luonnostaan runsaasti eri sävyvivahteita. Hänen mukaansa tuohen keruupaikalla on vaikutusta tuohen värisävyihin: Kosteilta alueilta voi kerätä vaaleampaa tuohta ja kuivista paikoista tummaa. (Heikkinen 2009.) Tuohen väri tummuu ajan myötä (Savolainen 2006, 62). Ulkona säälle alttiina oleva tuohi muuttuu vaalean harmaaksi ja nöyhtääntyy samalla tavalla kuin

16 16 käsittelemätön puu. (Toivonen 2003, 13.) Vaikka tuohi kestää muuten hyvin ulkona, voi käsittelemättömien tuotteiden ulkonäkö muuttua ajan myötä. Erilaisilla käsittelyillä, esimerkiksi lakkaamalla, voisi kokeilla tuotteen harmahtumisen estämistä. Määtän mukaan kuiva kerrostalo ilma on pahaksi tuohelle, koska tuohi kuivuu liikaa ja saattaa murtua. 4.2 Tuohen ominaisuuksien hyödyntäminen Tuohen laatu vaikuttaa herkemmin punontaan. Tuohen laatu määrää, mitä tuotteita kyseisestä tuohesta voi valmistaa. Ohuempi ja samalla notkeampi tuohi taipuu helpommin, mutta myös paksusta ja tukevasta voi valmistaa monenlaisia tuotteita. (Paunonen 2009.) Liian paksun tuohen voi ohentaa irrottamalla sen alapinnasta kerroksia. Myös kovat kohdat kannattaa poistaa, jos ne haittaavat tuohituotteen valmistusta. (Laine 2008.) Olen huomannut, että taivutellessa ja erityisesti punottaessa tuohi murtuu herkästi juuri näistä kovista kohdista. Koska tuohen laadussa on eroavaisuuksia, kannattaa yhteen tuotteeseen valita mahdollisimman samanlaista tuohta, jotta tuotteesta tulisi tasalaatuinen. Tuotteen valmistus sarjatyönä nopeutuu, jos yhdessä tuotteessa on vain yhden koivun tuohta. Olen huomannut, että tuohimateriaalin lajitteluun saattaa mennä kauan aikaa, joten lajittelun helpottamiseksi materiaali kannattaa lajitella heti sen keräämisen yhteydessä. Raimo Toivonen (2003, 12 13) suosittelee tuohiin merkittäväksi irrottamispäivän ja järjestysnumeron kuoritun puun mukaan, jotta saman puun tuohesta valistettu tuohityö on helpompi tehdä. Tuohta voisi kerätä eri vuodenaikoina ja erilaisista paikoista, jotta saataisiin erivärisiä tuohikuteita. Näin tuotteille saisi laajempaa värivalikoimaa ilman, että tuohta tarvitsisi värjätä, sillä tuohen värjäystä usein pyritään välttämään. Pidän itsekin tuohen värjäystä turhana. Mielestäni tuohella on jo kaunis väri. Värjäys saattaa tehdä siitä epäaidonoloisen, mikä haittaa tuotteen ulkonäköä, jos

17 17 pyritään aitouteen. Värjäys saattaa myös muuttaa tuohen ominaisuuksia riippuen käytettävistä väriaineista. Koska tuohen pinta hylkii vettä, voidaan tuohituotteet pestä kevyesti vedellä (Nadia Shop 2010). Tuotteet täytyy muotoilla pesun jälkeen uudelleen muotoonsa ja kuivata tässä asennossa. (Toivonen 2003, 13.) Jos tuotteessa on tuohen lisäksi muita materiaaleja, myös niiltä vaaditaan vesipesun kestoa, jotta tuote voidaan pestä vedellä. Tuotteen voi toki pyyhkiä kevyesti nihkeäksi kastellulla liinalla tai imuroida, jos materiaalit ovat herkempiä. Kuivemmilla paikoilla kasvaneidet koivujen tuohikerrokset on helpompi irrottaa toisistaan kuin kosteammilla paikoilla kasvaneiden koivujen tuohien. (Arponen 1982, 7) Määttä kertoi huomanneensa tuohitöistään, että tuohen ulkopinta kestää paremmin kulutusta kuin sisäpinta. Kun tuohen sijoittaa niin, että tuohen oikea puoli on tuotteen päällä, saa tuotteista kulutusta kestävämmän. Usein punotuissa tuohituotteissa tuohen nurja puoli on kuitenkin näkyvissä ja tuohen oikea puoli on punosten sisällä. Mielestäni tuohen eri puolien kulutuksenkestoominaisuuksilla ei ole suurta eroa. Olen kuitenkin huomannut, että tuohen nilapuoli on selvästi erilainen pinnaltaan. Se on kovempi ja siihen voi viiltää helpommin jälkiä puukolla. 5 Tuohen muokkaus 5.1 Tuohen ohentaminen Tuohi koostuu useasta kerroksesta, joten sitä on helppo ohentaa (Savolainen 2006, 65). Kuivilla paikoilla kasvanut tuohi liuskottuu herkemmin eli tällaisen tuohen eri kerrokset on helpompi irrottaa toisistaan kuin kosteammilla paikoilla kasvaneen tuohen (Arponen 1982, 6). Tuohen voi ohentaa heti tuoreena tai myöhemmin, jos tuohen käyttötarkoitusta ei tiedetä vielä sitä kiskottaessa.

18 18 Tuoreen tuohen ohentaminen on helpompaa, koska kuivuessaan tuohen eri kerrokset tarttuvat tiukemmin kiinni toisiinsa. (Lindqvist 1987, 16) Tuohta on siis helppo muokata paksuudeltaan sopivaksi. Siitä voi leikata sopivan levyistä nauhaa, jonka voi ohentaa halutun paksuiseksi. Paksuista tuohista voi tehdä jäykkiä ja ohennetuista pehmeämpiä tuotteita. 5.2 Tuohen lämpökäsittelyt Kuivuessaan tuohi käpristyy ja lämpeneminen kiihdyttää rullautumista (Toivonen 2003, 14; Savolainen 2006, 65; Wikipedia 2009). Tuohi rullautuu aina samaan suuntaan eli vaakasuoraan puun kasvusuuntaan nähden niin, että tuohen ulkopinta jää rullan sisälle. Rullalle kuivunutta tuohta voi oikoa kastelemalla sen kiehuvaan veteen ja muotoilemalla sen suoraksi. Tuohen voi käsitellä samalla tavalla kylmällä vedellä, mutta oikenemisprosessi on hitaampi. Suolan lisääminen veteen edesauttaa tuohen pehmenemistä ja oikenemista. (Wikikko 2009.) Tuohen suoristaminen veden avulla helpottaa rullautuneiden tuohinauhojen käyttöä. Tuohivirsut on ollut tapana pehmentää ensin kuumassa uunissa, vedessä tai kiukaalla ja muotoilla sitten käyttäjänsä jalkaan sopiviksi. Puhkikuluneet virsut kierrätettiin jalkinekäytön jälkeen vielä pesuharjoina. (Lindqvist 1987, 12; Sepän koulu 1998) 5.3 Tuohen notkistaminen Tuohi voidaan pehmentää liottamalla haaleassa tai lämpimässä vedessä, jos se on kuivannut tai liian kova työstettäväksi (Arponen 1982, 14). Sulo Määttä on pehmentänyt kovettunutta tuohta parafiiniöljyllä ja höyrytyksellä.

19 19 Pehmentäminen voi onnistua myös kiehuvassa vedessä, mutta Määtän mukaan se voi olla liian kova keino, koska tuohi alkaa tällöin helposti rullautua. Tuohta voi notkistaa myös käsittelemällä kloridilla (Toivonen 2003, 14). Käsittelyn jälkeen paksummastakin tuohesta valmistetut tuotteet ovat joustavampia. Täytyy kuitenkin muistaa, että muut materiaalit saattavat kärsiä kloorin käytöstä, joten tuohi täytyy notkistaa ennen yhdistämistä muihin materiaaleihin tai kloorille herkkien materiaalien käyttöä näissä tuotteissa tulee harkita. 5.4 Tuohituotteiden viimeistykset Viimeistysten avulla voidaan vaikuttaa tuohen ominaisuuksiin ja muokata tuohta sopivammaksi erilaisiin tuotteisiin esimerkiksi kestämään paremmin kuivumista tai kulutusta, jos se altistuu kovalle hankaukselle käyttöympäristössään. Tuohen voi käsitellä myös hylkimään likaa. Viimeistyksiä kannattaa käyttää kuitenkin harkiten, koska ne vaikuttavat herkästi negatiivisesti tuotteen ulkonäköön ja pilata tuohen luonnollisen pehmeän tunnun. Lisäksi ajan myötä käsittelemättömät tuohituotteet saavat pintaansa kauniin patinan. Käytetyimpiä tuohituotteiden viimeistyksiä ovat pinnan käsittelyt. Käytössä taipumaan joutuvat tuohituotteet suojataan usein lattiavahalla tai vaseliinilla. Parafiini-, tai pellavaöljyllä eli vernissalla tai erilaisilla lakoilla tuohen pintaan saadaan kiiltoa ja tuotteiden kulutuksenkesto paranee. Myös tuohen väri säilyy pitempään muuttumattomana ja pinta hylkii paremmin likaa, kun sen lakkaa. Ylimääräisen, imeytymättömän öljyn voi pyyhkiä pois tuohituotteen pinnalta vuorokauden kuluttua käsittelystä. (Arponen 1982, 14; Lindqvist 1987, 23; Hall ym. 1997, 26; Nadia Shop 2010.) Lakatun tuohen ulkonäkö saattaa herkästi muuttua muoviseksi, mikäli lakkauskäsittely ei onnistu. Lakkauksen käyttö vaatiikin testausta eri kiiltoasteilla. Mattalakka sopii tuohituotteisiin kiiltävää lakkaa paremmin, jos tuohen pinnan halutaan säilyttävän alkuperäisen kiiltoasteensa.

20 20 1. paksu liisteri 2. ohut liisteri 3. puusepän liima (booraksi + kaseiini) 4. ohut spriilakka (sellakka + sinol, 2-3 h liuotuksesta) 5. spriilakka (sellakka + sinol, 18 h liuotuksesta) 6. puuliima 7. puuliima + vesi 8. puuvaha (läpikuultava, Osmocolorin värinro 3101 kirkas) 9. himmeä lakka (Jalo, Tikkurila) Liisterin määrä vaikuttaa paljon pinnan kiiltoon. Mitä paksumpi liisteri on ja mitä enemmän sitä levittää tuohelle, sen kiiltävämpi pinnasta tulee. Sama vaikutus on spriilakan vahvuudella: mitä enemmän sellakkaa liuottaa spriihin, sitä enemmän pinta saa kiiltoa. Spriilakka muuttaa myös tuohen värin kellertävämmäksi. Myös puuliima muuttuu huomattavasti himmeämmäksi, kun

21 21 sen joukkoon lisää vettä. Kokeilemani puuvahan ja himmeän lakan kiiltoasteet eivät ole yhtä voimakkaita, mutta muuttavat selväti tuohen pinnan kiiltävämmäksi. Parhaiten tuohi säilyttää oman kiiltonsa ohuella liisterillä ja puusepän liimalla käsiteltäessä. Pintakäsittelyt vaikuttat tuohen kiiltoasteeseen. 5.6 Tuohen kuvioiminen ja värjääminen Tuohituotteita voidaan kuvioida monella tavalla. Tuohi voidaan värjätä erilaisilla pigmenttiväreillä, -lakoilla ja -vahoilla sekä noella. Tuohipintaan voidaan lisäksi painaa ja leikata erilaisia kuviota. Tuohituotteiden kuvioina on suosittu ajan hengen mukaisia ornamentteja.

22 22 Koska tuohen pinta on pehmeä, voidaan siihen piirtää erilaisia kuvioita painamalla varovasti naskalilla tai piikillä. Käypä piirtovälineeksi terävä tikkukin. Vaativamman koristekuvion voi ensin luonnostella varovasti tuohen pintaan lyijykynällä. Tuohen pintaa voi myös raaputtaa pois taltalla. On kuitenkin parasta harkita tiheän tai yksityiskohtaisen kuvion käyttöä, koska se saattaa aiheuttaa tuohen halkeamista. Suosittuja kuviointitekniikoita ovat olleet myös erilaiset reitykset. (Hall ym. 1997, 26) 6 Tuohen keruu 6.1 Keruu Hyvää eli ehyttä ja tasalaatuista tuohta saadaan kyhmyttömistä suorarunkoisista koivuista, joissa on mahdollisimman vähän oksia tai ne sijaitsevat korkealla latvassa (Arponen 1982, 7). Tuohen kiskonta kannattaa ajoittaa lähelle puun kaatamisen ajankohtaa, sillä tuohi kuivaa ja alkaa käpristyä pian kaadon jälkeen (Laine 2008). Varsinainen tuohen keruuaika on kevät kesällä mahla-ajan lopulla noin vko ennen juhannusta ja siitä kuukausi eteenpäin, jolloin tuohi irtoaa parhaiten tuoreista koivusta. Pian tuohikuun jälkeen tuohi alkaa tarttua tiukemmin kiinni jälsikerrokseen, joten sen irttottaminen vaikeutuu. (Arponen 1982, 7; Lindqvist 1987, 13, 15; Hall ym. 1997, 8; Toivonen 2003, 11; Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry 2005; Savolainen 2006, 62; Laine 2008; Wikipedia 2009; Nadia Shop 2010.) Paras keruu aika vaihtelee hieman kasvupaikan ja sääolosuhteiden mukaan. Etenkin kevään ajoittumisella sekä sateen ja poudan vaihtelulla on vaikutusta tuohikuun ajoittumiseen eri aikaan eri vuosina. Varjoissa lehdossa tuohi saattaa irrota eri aikaan kuin aurinkoisella kankaalla. (Lindqvist 1987, 13; Hall ym. 1997, 8.) Itse uskon myös vuodenaikojen epätasaisella kierrolla olevan vaikutusta asiaan. Onhan kevät ja kesä joskus

23 23 myöhässä useita viikkoja. Tuohta voi kerätä myös muina aikoina, mutta se on työläämpää. Erityisesti talvella tuohen irrottaminen jäätyneistä puista on hankalaa. Tuohta voi irrottaa eli kiskoa koivunrungoista nauhana tai levynä riippuen käyttötarkoituksesta ja omista mieltymyksistä. Levytuohen irrottaminen on nopeampaa ja helpompaa, mutta punontatöihin tarvitaan usein pitempää nauhaa kuin levytuohesta on mahdollista leikata. Mitä sitkeämpää tuohi on, sitä kapeampaa nauhaa siitä on mahdollista kiskoa. Tuohesta voi halutessaan poistaa irtonaisen kerroksen, sammaleen, jäkälät ja ylimääräiset roskat pyyhkäisemällä runkoa jo ennen kiskomista. Keruusääksi suositellaan kuivaa säätä, koska sateisella säällä tuohi saattaa käpristyä. Liikaa auringonpaahdettakin tulisi välttää, koska myös se saa tuohen käpristymään. Sulo Määttä suosii puolipilvistä tuulista säätä, koska sillon eivät hyttyset tai mäkärät haittaa tuohen kiskontaa. Tuohen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Tuohen keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, jonka mukaan kaatuneiden tai kasvavien puiden osien keruu on kiellettyä. Tuohen keräys ilman metsänomistajan lupaa oli kiellettyä Ruotsissa lain nojalla jo keskiajalla, mikä todennäköisesti säädettiin tuohen taloudellisen arvon vuoksi. (Arponen 1982, 7; Lindqvist 1987, 12, 15; Hall ym. 1997, 8; Toivonen 2003, 11; Mattsson 2003; Saarikoski 2004, 90; Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry 2005; Laine 2008; Ympäristöministeriö 2008; Wikipedia 2009.) Koivu kärsii tuohen kuorimisesta ja siitä toipuminen ei onnistu kovin hyvin, mutta se ei välttämättä kuole siihen. Etenkin puun pakkasen ja tuhohyönteisten kestokyky pienenee. Lisäksi puuaines saattaa vahingoittua nii pahasti, että se vaikuttaa puun kasvuun. Uutta tuohta ei kasva tilalle, vaan uloinmaksi jäävä jälsikerros parkkiintuu, mikä suojaa puuta. Prosessi voi viedä puulta jopa 10 vuotta. (Arponen 1982, 7; Lindqvist 1987, 15: Hall ym. 1997, 8; Toivonen 2003, 11; Mattsson 2003; Saarikoski 2008, 90; Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry 2005; Laine 2008; Ympäristöministeriö 2008; Wikipedia 2009.)

24 24 Kiskotun tuohen kohdalla oleva jälsi parkkiintuu (Nuuksio ).

25 Varastointi Opinnäytetyön kokeiluja kutoessani jouduin varastoimaan tuohimateriaalin vastoin yleisiä ohjeita, koska minulla ei ollut Turussa mahdollisuutta säilyttää tuohta ulkovarastossa. Tuohi alkoi kuivua pian kuivassa sisäilmassa. Viimeisiä kokeiluja kutoessani paksuimmat ja jäykimmät tuohinauhat katkeilivat herkästi. Käyttämäni tuohet oli aiemmin varastoitu ulkovarastossa, eikä materiaalin kuivumisesta johtuvia ongelmia esiintynyt alussa. Tuohen oikeanlainen säilyttäminen on todella tärkeää tuotteen valmistamisen kannalta, ellei tuotetta valmisteta heti. Tuohinauha voidaan varastoida kiertämällä se sommelolle eli ilmavalle kerälle, vyyhdille tai kiepille tuohen luontaista kiertymissuuntaa vastaisesti ja sitoamalla kapealla tuohinauhalla. Tällöin tuohen vaaleampi ulkopinta jää myös kerän ulkopinalle. Mikäli tuohinauhan käyttötarkoitus tiedetään ennen varastointia, on nauhat hyvä leikata sopivan levyisiksi jo ennen varastointia, koska vasta kerätyn tuohen leikkaminen on helpompaa kuin pidempään varastoidun. Tuohilevyt eli löyhyt pinotaan asettamalla ne vuoronperään toisinpäin toisin sanoen ulkopinnat vastakkain. Pinon päälle asetetaan paino, jolloin tuohilevyt pysyvät suorina, eivätkä pääse käpristymään. Tuohilevyt voidaan varastoida myös käärimällä ne rullalle valkoinen ulkopinta ulospäin ja sitomalla ne narulla tai tuohinauhalla. Jos tuohi on keruun jälkeen pesty tai se on muuten kostea, kannattaa sen antaa hieman kuivua ennen varastointia. Paras paikka tuohien säilytykselle on kosteahko ulkovarasto, jossa ilma pääsee kiertämään. Heti keruun jälkeen varastoidut ja liian tiiviiksi pakatut kosteat tuohet saattavat homehtua. Oikein varastointuna tuohi ei kuivu liikaa tai homehdu ja se voidaan varastoida pitkiksikkin ajoiksi ennen käyttöönottoa. Kuten muidenkin luonnonmateriaalien myös tuohen varastoinnissa olisi hyvä välttää muovia. Tuohet olisi myös hyvä suojata suoralta auringonvalolta, joka voi haurastuttaa ja kuivattaa tuohta liikaa. (Lindqvist 1987, 15-16; Hall ym. 1997, 10; Sepän koulu 1998; Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry 2005; Laine 2008; Arponen 1982, 9.)

26 26 LÄHTEET Kirjallisuus: Arponen, O Opimme punomaan. Tuohi-, lastu- ja päretyöt. Espoo: Weilin+Göös. Auer, L Luonnonmateriaalit rakentamisessa ja dekoraatiokulttuurissa, Markkinatutkimus Varsinais-Suomen näkökulmasta. Opinnäytetyö. Kestävän kehityksen koulutusohjelma. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Hall, L.-G.; Ljungberg, G. & Ljungberg, I.-A Harrasteena tuohityöt. Karkkila: Kustannus-Mäkelä Oy. Lindqvist. S Miten tehdään tuohitöitä. Helsinki: Tammi. North House Folk School Celebrating Birch. The lore, art, and craft of an ancient tree. East Petersburg: Fox Chapel Publishing. Saarikoski S Kaislakranssista heinähelmeen. Jyväskylä: Atena. Toivonen, R Tuohitaitaja. Jämsä: Raimo Toivonen. Artikkelit: Heikkinen, P Materiaalit luonnollisesti luonnosta. Turun Sanomat Palm, P Pilke johtaa puun ytimeen. Turun Sanomat, , 21. Savolainen, A Minun korini. Teoksessa Koskinen, M.; Savolainen, A. & Väätäinen A.-M. Muistiin punottua. Woven into memory. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy Internet: Krasutsky P Birch bark research and development. Natural Product Reports. Viitattu b&JournalCode=NP Laine, M Tuohityöt. Museovirasto, Opetushallitus ja ympäristöministeriö. Viitattu > Hankkeita > Suomen Tammi -verkosto >

27 27 Yhdessä oppimaan Opas monikulttuurisen kulttuuriperinnön opettamiseen > Tuohityöt. ( Lehtonen, S Tuohi taipuu moneksi mestarin käsissä. YLE Tampere. Viitattu html Losoi, T.; Anne Varsamäki, A. & Ilari Pirttilahti, I Sauna Concept Sydän. Viitattu Mattsson, U Tuohi tiivistää savusaunan malkakaton. Turun Sanomat. Viitattu ,104:7:170611,1:0:0:0:0:0 Nadia Shop Koivu ja Tuohi. Viitattu Paunonen, R Taipuisa tuohi kutsuu töihin. Länsi-Savo. Viitattu Pekkarinen, E Maailman suurimmat tuohivirsut. Maahenki Oy Kaikilla mausteilla ite: Suomalaista nykykansantaidetta Juuassa Suomen Kivikeskuksessa Viittattu m Pielisen museo Tuohityöt. Viitattu > Asuminen > Koti > Kodin työt ja askareet > Tuohityöt. ( Rakennusperinto.fi. Päivitetty Rakennusmateriaaleja. Palveluntuottajat ympäristöministeriö ja Museovirasto. Viitattu iaaleja Restaurointikuvasto Malkakatto. Viitattu =497

28 28 Sepän koulu Käden taidot. Viitattu > Projektit > Suomen kansankulttuuri > Käden taidot. ( STT Sinilevästä ja koivun tuohesta voi kehittää lääkettä. Turun Sanomat. Viitattu Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry Tuohi ja kaarna. Viitattu > Toimialat > Erikoisluonnontuotteet > Tuohi ja Kaarna. ( Tapio, J Suomalaisesta koivusta on moneksi. Apu -lehti. Viitattu Virtanen, P Metsästä moneen. Opetushallitus. Viitattu > Hankkeita > Suomen Tammi -verkosto > Aineistot > Verkkomateriaalit > Kasvit elävää kulttuuriamme > Tiedon lähteeksi > Metsästä moneen. ( Wikipedia Tuohi. Viitattu Wikikko Tuohi. Viitattu Ympäristöministeriö Jokamiehenoikeudet. Viitattu