Kalaterveyspäivä Fiskhälsodagen. Luentokokoelma Föreläsningsserie

Transkriptio

1 Kalaterveyspäivä Fiskhälsodagen Luentokokoelma Föreläsningsserie Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

2

3 Kalaterveyspäivä , Helsinki Fiskhälsodagen , Helsinki

4 Julkaisija: Painos: Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 400 kpl Painopaikka: Multiprint Oy, Vantaa 2012

5 Sisällys Innehåll Ohjelma...4 Programmet. 4 Katsaus kalojen terveyteen vuonna Översikt av fiskhälsosituationen Pia Vennerstöm Uusi BKD-lainsäädäntö...15 Ny BKD-lagstiftning...17 Kajsa Hakulin Vapaaehtoinen BKD vastustusohjelma Det frivilliga BKD-programmet Perttu Koski Kiertovesiviljelyn asettamat haasteet kalaterveydelle Fiskhälsoutmaningar vid recirkulationsodling.. 24 Tapio Kiuru Kiertovesilaitoksen asettamat haasteet kalojen terveydelle.. 25 Recirkulationsodlingarnas utmaningar för fiskens hälsa 28 Pia Vennerström Eviran kiertovesilaitosprojekti.. 31 Eviras recirkulationsanläggningsprojekt Anna Maria Eriksson-Kallio Kuparin käyttö vesihomeen torjunnassa..32 Användningen av koppar för bekämpning av vattenmögel...33 Sami Skyttä Teuraskalan tainnutus ja hyvinvointi.. 34 Bedövning av och välbefinnande hos slaktfisk...37 Anna Maria Eriksson-Kallio Kuva / Foto Gram -värjätty suolensisältö jossa pitkiä rihmamaisia bakteereja joita kuvataan RTGE taudissa. Gram färgat tarminnehåll med långa filamentliknande bakterier som beskrivs i RTGE. Kirjoittajat ovat vastuussa kirjoituksensa sisällöstä, eikä se välttämättä edusta Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran virallista kantaa. Skribenterna ansvarar för innehållet av sin egen text, som inte nödvändigtvis representerar Livsmedelssäkerhetsverket Eviras officiella ställningstagande.

6 Kalaterveyspäivä / Fiskhälsodagen Hotelli Presidentti, Eteläinen Rautatienkatu 4 Ohjelma / Programmet 12:00 Ilmoittautuminen ja lounas Registrering och lunch 13:00 Tilaisuuden avaus Öppnings anförande Johan Åberg, Kalankasvattajaliitto 13:10 Katsaus kalojen terveyteen vuonna 2011 Översikt av fiskhälsosituationen 2011 Pia Vennerström, Evira 13:30 Uusi BKD-lainsäädäntö Ny BKD-lagstiftning Kajsa Hakulin, MMM 14:00 Vapaaehtoinen BKD vastustusohjelma Det frivilliga BKD-programmet Perttu Koski, Evira 14:30 Kahvi Kaffe 15:00 Kiertovesiviljelyn asettamat haasteet kalaterveydelle Fiskhälsoutmaningar vid recirkulationsodling Tapio Kiuru, RKTL Pia Vennerström ja Anna Maria Eriksson-Kallio, Evira 16:00 Kuparin käyttö vesihomeen torjunnassa Användningen av koppar för bekämpning av vattenmögel Sami Skyttä, Turun AMK 16:30 Teuraskalan tainnutus ja hyvinvointi Bedövning av och välbefinnande hos slaktfisk Anna Maria Eriksson-Kallio, Evira 17:00 Loppukeskustelu ja tilaisuuden päätös Slut diskussion och avslutning 4

7 Katsaus kalojen terveyteen vuonna 2011 Pia Vennerström Kalajaosto, Tuotanto- ja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Evira Johdanto Kalatautitilanne Suomessa on moneen muuhun maahan verrattuna melko hyvä, mutta ongelmallisia tautivitsauksia esiintyy meilläkin. Viime vuonna kalojen terveyden suhteen ei valitettavasti voi sanoa tapahtuneen muutosta parempaan. Poikaslaitoksilla flavobakteerien aiheuttamat infektiot ovat edelleen merkittävin tappiota aiheuttava tekijä, joka vaikuttaisi vain pahenevan. Bakteeriperäistä munuaistautia (BKD) ei ole onnistuttu poistamaan hävitysohjelmalla sisävesialueelta ja nyt BKD -taudin vastustamista on päädytty muuttamaan osittain vapaehtoiselle pohjalle. Yksi huolenaihe lisää koitui vuonna 2010 ensimmäisen kerran Suomessa todetusta RTGE eli Rainbow trout gastroenteritis -taudista, joka nyt todettiin yhteensä kuudella laitoksella ja myös sisävesialueella. Viime vuoden kuuma kesä nosti vedenlämpötilan hälyttävän korkealle matalissa vesistöissä ja asetti suurta haastetta kalojen terveydelle. Tämän esityksen tautitilastot on vuodelta 2011 ja kerätty kaikilta Suomessa kalatautidiagnostisia palveluja tarjoavilta tahoilta (Evira, Åbo Akademi ja PRIK-palvelut). Tilastoa vuonna 2011 tutkitusta materiaalista Evirassa tutkittiin kuluneena vuonna 522 näytelähetystä yhteensä kalasta. Näistä luonnonvaraisia kaloja olivat 2097 kpl, viljeltyjä kaloja ja loput 166 kalaa koostui akvaariokaloista, tutkimushankkeiden kaloista sekä elintarvikevalvonnan näytteistä. Valtaosa (13678 kpl) tutkituista kaloista olivat sisävesialueelta. Eviran näytelähetyksistä 58 % olivat kartoitusnäytteitä. Yhteensä kaikkiin diagnostisiin laboratorioihin saatiin 586 näytelähetystä joista 457 oli kalanviljelylaitoksista. Kalanviljelylaitosten lähetyksistä 370 lähetystä oli sisävesialueelta ja 87 merialueelta. Tilanne makean veden laitoksilla Kuolleisuuden syyn selvitystä varten näytteitä lähetettiin 146 lähetystä yhteensä 45 eri kalanviljelylaitokselta. Bakteeritaudit: Kalatauteja diagnostisoivissa laboratorioissa Flavobacterium psychrophilum bakteerin aiheuttamia tulehduksia on todettu 25 sisävesillä toimivilla laitoksilla yhteensä 43 kertaa. Tulehduksia todetaan kaikenikäisillä kaloilla, mutta lähes kaikki lääkityksen vaativat tulehdukset todetaan 0-1+ ikäisillä poikasilla. Tapauksista 60 % todettiin kirjolohen poikasilla ja loput merilohen, taimenten, siian, nieriän, nelman ja harjuksen poikasilla. Flavobacterium columnare, joka aiheuttaa lämpimän veden aikaan tulehduksia, on todettu 14 laitoksella yhteensä 45 kertaa. Tilanne on pahentunut viime vuosina. F. columnare todetaan harvemmilla laitoksilla kuin F. psychrophilum mutta näillä muutamilla laitoksilla bakteeri aiheuttaa toistuvia ongelmia. Tulehdusta on todettu usealla kalalajilla, mutta eniten tapauksia on ollut merilohella, meritaimenella, sammella sekä kirjolohella. Yksittäisiä tapauksia on todettu siialla, järvitaimenella ja kuhalla. Klassista paisetautia eli Aeromonas salmonicida sp. salmonicida -bakteerien (ASS) aiheuttamia tulehduksia on todettu vain kerran yhdellä laitoksella, mutta epätyypillisiä Aeromonas salmonicida - bakteerikantoja (AS) on eristetty kahdeksan kertaa viidellä eri laitoksella. Epätyypilliset AS - bakteerit eristettiin taimenista, lohista ja harjuksista. Yersinia ruckeri -bakteerin aiheuttamia tulehduksia (yersinioosi B1) todettiin yhdeksän kertaa neljällä eri laitoksella. Merialueella esiintynyttä uutta B2 bakteerityyppiä ei ole todettu 5

8 sisävesialueella. Sammissa todettiin kuitenkin B1 tyypin bakteerikanta joka on geneettisesti B2 - tyypin kaltainen ja eroaa selvästi meillä sisävesissä aikaisemmin esiintyvistä bakteerikannoista. Uusi löydös sisävesialueelta on RTGE (Rainbow Trout Gastroenteritis) jota maailmalla kutsutaan myös kesäripuliksi (summer enteritis). Kyseessä on suolistotulehdus jonka yhteydessä suolessa voidaan suorasivelynäytteessä todeta pitkiä segmentoituja rihmamaisia bakteereja joita luokitellaan ryhmään Candidatus arthromitus. Kyseinen bakteeri ryhmä on perimältään lähellä Clostridium - suvun bakteereja. Candidatus arthromitus -ryhmän bakteereja ei toistaiseksi ole onnistuttu kasvattamaan eikä näin ollen myöskään eristämään sairaista kaloista. Diagnoosi tehdään oireiden, suolen suorasivelynäytteiden sekä histologisten kudosleikkeiden perusteella. Taudin diagnosoiminen vaati erittäin tuoreet näytteet koska havaintojen mukaan bakteeri muodostaa nopeasti itiöitä kalan kuoleman jälkeen. Tällöin tyypilliset rihmamaiset bakteerimuodostelmat hajoavat eikä niitä voida enää tunnistaa suoramikroskooppisesti. Bakteerin osoittamista varten on kehitetty PCR -menetelmä, jota tullaan kokeilemaan myös Evirassa. Tauti on erittäin yleinen Brittein saarilla ja eteläisessä Euroopassa kuten Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Taudista aiheutuva päivittäinen kuolleisuus on raportoitu olevan 0,5-1 %. Taudin leviämistavoista ei ole tietoa, mutta kyky muodostaa itiöitä tekee bakteerista hyvin kestävän ja se voi kestää esim. kuumentamista. Taudinaiheuttajasta tiedetään hyvin vähän eikä ole myöskään täysin poissuljettua että kyseessä olisi kalan normaaliin suolistoflooraan kuuluva bakteeri joka tietyissä olosuhteissa pääsee valloilleen. Kesäripulia on yritetty hoitaa antibiooteilla, mutta huonolla menestyksellä. Myös suolan lisäystä rehuun on kokeiltu, mutta siitä ei juuri ole ollut apua. Korkean vedenlämpötilan, tehoruokinnan ja stressin on kuvattu altistavan taudinpurkauksille. Tautia todettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2010 merialueella ja nyt ensimmäisen kerran sisävesialueella neljä kertaa neljällä eri laitoksella, kirjolohilla ja myös siioilla. Kokonaiskuolleisuus oli sisävesialueella pahimmillaan pari prosenttia. BKD-tautia ei ole hävitysohjelman avulla onnistuttu kitkemään sisävesialueelta. Ennen kuin taudinvastustusstrategiaa muutettiin, suoritettiin tehostettu tarkastus taudin esiintymisen varalta mm. sisäveden emokalalaitoksilla. Tarkastus emolaitoksilla ei onneksi tuonut ikäviä yllätyksiä. Tarkastus vahvisti käsityksen siitä, että tähän asti tehty vastustustyö on onnistunut estämään taudin leviämisen holtittomasti ja sen, ettei taudin vastustusta nyt kannata lopettaa niillä alueilla, jotka ovat onnistuneet tiukan tautihygienian avulla pysymään BKD -vapaana. Tehotarkastuksessa todettiin kuitenkin BKD -tautia aiheuttavaa bakteeria kutevissa puronieriöissä, kahden kalanviljelylaitoksen yläpuoleisessa vesistössä. Tämä löydös oli hieman yllättävää koska luonnonkalojen merkitystä taudin leviämisessä ei ole aikaisemmin pidetty erityisen suurena. Puronieriät saattavat olla luultua kestävämpiä BKD -taudille ja merkittäviä taudin levittäjiä. Yhteensä BKD todettiin vuonna 2011 seitsemän kertaa neljällä eri sisämaan laitoksella. Yksi tapaus on positiivisen laitoksen yläpuoleisesta vesistön luonnonvaraisista puronieriöistä. Toinen positiivinen luonnonkalaerä on tutkittu vuoden 2012 alussa eikä näy vuoden 2011 tilastoissa. Tilanne merialueen laitoksilla Merialueelta toimitettiin taudinsyyn selvitykseen 46 lähetystä yhteensä 25 laitokselta, joka on huomattava lisäys edellisen vuoteen verrattuna jolloin tautinäytteet jostain syystä usein jäivät lähettämättä. Vuonna 2010 taudinsyyn selvitykseen tuli alle 20 lähetystä ja vain murto-osa antibioottilääkitykseen johtaneista tapauksista selvitettiin kuolleisuuden syy. Bakteeritaudit: Paisetautia aiheuttavaa ASS -bakteeria todettiin kymmenen kertaa kuudella eri laitoksella. Näistä tapauksista neljässä ei ollut rokotettu paisetautia vastaan. Neljässä tapauksessa kalat olivat rokotettuja mutta näistä kolmessa tapauksessa todettiin useampi taudinaiheuttaja sekä viitteitä huonosta yleiskunnosta/vastustuskyvystä. Kahdessa tapauksessa rokotus oli selvästikin epäonnistunut koska suuri osa populaation kaloista ei ollut saanut rokotetta. Näissä tapauksissa ei siis ollut viitteitä että rokotteessa itsessään olisi ollut mitään puutteita. Merellä todettiin meritaimenilla kahdesti epätyypillisten AS -kantojen aiheuttamia tulehduksia joita aikaisemmin harvemmin on todettu merialeen tautilähetyksistä. Paisetautirokote ei suojaa näitä epätyypillisiä kantoja vastaan. 6

9 Vibrioosia aiheuttavaa Vibrio anguillarum -bakteeria todettiin kuusi kertaa kuudella eri laitoksella. Kolme tapausta oli rokottamattomissa kaloissa ja kaksi kaloissa, joilla injektiorokotus oli epäonnistunut. Yhdessä tapauksessa meritaimenissa todettiin yhtä aikaa useita muita taudinaiheuttajia mm. epätyypillinen AS -bakteeri sekä hauen rhabdoviruksen kaltainen virus. Kaikki muut eristykset olivat kirjolohista. Vibrio sp. -bakteeria on todettu lisäksi viisi kertaa, mutta bakteerin lajimääritys ei ole viety lajitasolle. Osa näistä on muita kuin Vibrio anguillarum - bakteereja. Yersinioosia on todettu kahdeksan kertaa kahdeksalla eri laitoksella. Seitsemän näistä on B2 tyyppiä ja yksi B1. Vain yksi sairastunut populaatio oli rokotettu yersinioosia vastaan. Rokotuksen pettäminen selittynee kalojen huonolla yleiskunnolla. Näillä kaloilla oli erittäin voimakkaat rokotusreaktiot ja myös muita bakteeritulehduksia; lisäksi kalat oli siirretty vasta heinäkuussa merialueella sijaitsevaan kasvatuslaitokseen. Yersinia rokote antaa Eviraan kantautuneiden kokemusten mukaan hyvän suojan yersinioosia vastaan. On kuitenkin muistettava, että rokotus ei täysin estä bakteeri-infektiota populaatiossa, ja että parvessa voi rokotuksista huolimatta esiintyä yksittäisiä kaloja joilla voi olla yersinioosia. Tämä pätee myös muihin tauteihin. Rokottaminen estää kuitenkin lisääntynen kuolleisuuden kohoamisen. Pseudomonas anguilliseptica -bakteerin aiheuttamilla infektioilla vaikuttaisi olevan nouseva trendi merialueella. Tämän bakteerin aiheuttamia infektioita on todettu viisi kertaa yhteensä neljällä eri laitoksella. Tosin lämpimät kesät saattavat altistaa bakteerin esiintyvyydelle, ja ainakin osa tautitapauksista vaikuttaisi olevan sidoksissa huonoihin olosuhteisiin ja kalojen heikentyneeseen vastustuskykyyn. Myös muita Pseudomonas -lajeja on eristetty tautitapausten yhteydessä neljä kertaa. Virustaudit: Kirjolohen verenvuoto septikemiaa (VHS) todettiin kolme kertaa yhteensä kahdella eri laitoksella ja tarttuva haimatulehdus IPN virusta eristettiin kuudesti yhtensä kuudella eri laitoksella. 7

10 4 Antibioottien käyttö kalanviljelyssä: Vuonna 2011 Suomessa valmistetun ja tuodun lääkerehun määrä on selvästi laskenut edelliseen vuoteen verrattuna. Tilastot koostuvat vain lääkerehuista joita on valmistettu rehutehtailla (sis. tuonnin). Kalanviljelylaitoksilla sekoitettujen lääkerehujen määristä ei toistaiseksi saada tilastoja. On mahdollista että vähentynyt lääkerehun käyttö olisi seurausta yersinia -rokotusten yleistymisestä. Syytä viime vuoden laskuun on kuitenkin vaikea arvioida koska merialueelta, joihin valtaosa valmiista lääkerehuista menee, jää edelleen suurin osa tautitapauksista selvittämättä. 8

11 Näytteitä lähetetään taudin määrityksiin vain n. kolmannesta osasta lääkityksiin johtaneista tautitapauksista. Eviran kalaterveyspalvelu Eviran kalaterveyspalveluohjelmaan kuuluu yhteensä 135 laitosta joista sisävesialueella toimivia poikas- ja emokalalaitoksia ovat 67 kpl. RKTL tilastojen mukaan vuonna 2010 poikaslaitosten määrä Suomessa oli 80 sisävesialueella ja tämän perusteella n. 84 % sisävesialueen poikaslaitoksista kuuluu Eviran kalaterveyspalveluun. Vastaavasti ruokakalalaitoksista merialueella kuluu vain 27 % kalaterveyspalveluun ja sisävesialueella 10 %. Kalaterveyspalveluun kuuluvien laitosten määrät verrattuna Suomessa yhteensä olevasta kalanviljelylaitosten määrästä, tuotantosuunnittain. 9

12 Översikt av fiskhälsosituationen 2011 Pia Vennerström Fisksektionen, Forskningsenheten för produktionsdjurs- och vilthälsa, Evira Inledning Fiskhälsosituationen i Finland är relativt god i Finland jämfört med många andra länder, men det förekommer problematiska sjukdomar även hos oss. Under de senaste åren kan man i avseende på fiskhälsosituationen tyvärr inte säga att det har skett någon förändring till det bättre. I yngelodlingarna förorsakar infektioner av flavobakterier fortfarande betydande förluster, vilka verkar bli allt värre. Man har inte lyckats utrota bakteriell njursjuka (BKD) i inlandet med hjälp av bekämpningsprogrammet och nu har man beslutat att ändra bekämpningen så att den delvis blir frivillig. Ett nytt orosmoment är sjukdomen RTGE eller Rainbow Trout Gastroenteris, som påträffades i Finland första gången år 2010 i havsregionen och som nu 2011 har konstaterats vid totalt sex odlingar och även i inlandet. Den varma sommaren senaste år medförde att temperaturen steg oroväckande högt i grunda vattenområden och utgjorde därmed även stora utmaningar för fiskhälsan. Sjukdomsstatistiken i denna presentation är från 2011 och har insamlats från alla de instanser i Finland som erbjuder diagnostiska tjänster för fisksjukdomar (Evira, Åbo Akademi ja PRIKpalvelut). Statistik rörande prover som har undersökts år 2011 Under året undersökte man vid Evira totalt 522 insända provförsändelser innefattande sammanlagt fiskar. Av dessa var 2097 vilda fiskar, odlade fiskar och resten (166) akvariefiskar, fisk från forskningsprojekt samt prover från livsmedelskontrollen. Merparten (13678) av fiskarna kom från inlandsområdet. Av Eviras provförsändelser var 58 % karteringsprover. Totalt fick man till diagnosticeringslaboratorierna 586 provförsändelser av vilka 457 var från fiskodlingar. Av försändelserna från fisodlignarna kom 370 från inlandsodlingar och 87 från havsodlingar. Situationen i sötvattenodlingarna För utredning av orsaken till dödlighet skickades det in totalt 146 försändelser från 45 olika fiskodlingar. Bakteriesjukdomar: I laboratorierna som diagnosticerar fisksjukdomar konstaterardes infektioner förorsakade av Flavobacterium psychrophilum 43 gånger i totalt 25 inlandsodlingar. Infektioner konstaterades hos fisk av alla åldersklasser, men nästan alla infektioner som krävde medicinering påträffades hos fiskyngel av åldersklassen Av alla konstaterade fall var 60 % hos regnbågsyngel och resten hos yngel av havslax, öring, sik, röding, vitlax och harr. Flavobacterium columnare, som förorsakar infektioner under den varma tiden av året, har noterats totalt 45 gånger i 14 olika anläggningar. Situationen har försämrats under de senaste åren. F. columnare påträffas mera sällan än F. psychrophilum men i de enstaka fall där den påträffas förorsakar den återkommande problem. Infektioner har påträffats hos flera olika fiskarter, men de flesta fallen har gällt havslax, havsöring, stör samt regnbåge. Enstaka fall har konstaterats hos sik, insjööring och gös. Furunkulos dvs. infektion förorsakad av bakterien Aeromonas salmonicida sp. salmonicida (ASS) har konstaterats endast en gång vid en odling men atypiska stammar av bakterien Aeromonas salmonicida (AS) har isolerats åtta gånger vid fem olika anläggningar. Atypiska AS-bakterier isolerades från öring, lax och harr. Infektioner förorsakade av bakterien Yersinia ruckeri (yersinios B1) konstaterades nio gånger vid fyra olika anläggningar. Den nya bakterietypen B2 som förekommit i havsområdet har inte 10

13 konstaterats i inlandet. Hos stör påträffades dock bakterier av stammen B1 som är genetiskt liknande som B2 och skiljer sig klart från de bakteriestammar som tidigare har isolerats i inlandet. Ett nytt fynd i inlandet utgjordes av RTGE (Rainbow Trout Gastroenteritis) som i världen även går under namnet sommardiarré (summer enteritis). Det är frågan om en tarminfektion i samband med vilken man i tarmen från utstrykspreparat kan konstatera långa segmenterade trådlika bakterier som hör till gruppen Candidatus arthromitus. Bakteriegruppen ifråga liknar genetiskt släktet Clostridium. Man har ännu inte lyckas odla bakteriegruppen Candidatus arthromitus och därmed inte heller isolera den från sjuka fiskar. Diagnosen görs på basen av symptom, utstryksprover från tarmen samt histologiska vävnadspreparat. Diagnosticering av sjukdomen kräver mycket färska prover eftersom bakterien på basen av tidigare observationer snabbt bildar sporer efter att fisken har dött. Därefter går de typiska trådliknande bakterieansamlingarna sönder och man kan inte längre identifiera dem direkt mikroskopiskt. Det har utvecklats en PCR-metod för att påvisa bakterien, som kommer att testas även vid Evira. Sjukdomen är mycket vanlig på Brittiska öarna och i södra Europa såsom Italien, Spanien och Frankrike. Den dagliga dödligheten som sjukdomen förorsakar har rapporterats uppgå till 0,5-1 %. Man känner inte till hur sjukdomen sprids men förmågan att bilda sporer gör att den är mycket tålig och klarar t.ex. upphettning. Man vet väldigt lite om bakterien och det är inte helt uteslutet att den ingår i fiskens normala tarmbakterieflora som under vissa förhållanden får övertag. Man har försökt behandla sommardiarré med antibiotika men med dålig framgång. Man har även testat tillsats av salt i fodret men det har inte haft någon nämnvärd effekt. Hög vattentemperatur, effektiv utfodring och stress har beskrivits som utlösande faktorer för sjukdomsutbrott. I Finland påvisades sjukdomen förstagången år 2010 i havregionen och nu för första gången i inlandet fyra gånger vid fyra olika odlingar hos regnbåge och även sik. Den totala dödligheten i inlandet var som värst ett par procent. Sjukdomen BKD har man inte lyckats bli av med i inlandet med hjälp av bekämpningsprogrammet. Före bekämpningsstrategin ändrades gjordes det effektiverad kontroll med tanke på förekomst av sjukdomen i inlandsodlingar med avelsfisk. Kontrollen av odlingar med avelsfisk gav lyckligtvis inte några otrevliga överraskningar. Kontrollen bestyrkte uppfattningen, att man med hjälp av det bekämpningsarbete som hittills har gjorts har kunnat förhindra att sjukdomen sprids okontrollerat och att det inte lönar sig att nu sluta bekämpa sjukdomen i de områden där med hjälp av god hygien kunnat hålla BKD-sjukdomen borta. Vid den effektiverade kontrollen konstaterades, dock BKD-bakterier i lekmogen bäckröding, i vattendragen ovanför två fiskodlingar. Detta var något förvånande eftersom man tidigare har ansett att vild fisk inte är av speciellt stor betydelse för smittspridningen. Bäckröding kan vara tåligare än väntat mot BKD och därmed en betydande faktor för spridning av sjukdomen. Under år 2011 konstaterades BKD under år 2011 totalt sju gånger vid fyra olika inlandsodlingar. Ett av fallen var vild bäckröding från vattendraget ovanför en positiv odling. Ett annat positivt prov av vild fisk har funnits i början av år 2012 men det framgår inte av statistiken för år Situationen i havsodlingar Från havsodlingarna skickades det in 46 prover för sjukdomsutredning från totalt 25 olika odlingar, vilket är en märkbar ökning jämfört med året innan då det av någon orsak inte blev av att skicka in prover. År 2011 kom det in mindre än 20 prover för sjukdomsdiagnos och endast för en bråkdel av de fall som ledde till antibiotikamedicinering gjordes utredning av orsaken till dödligheten. Bakterie sjukdomar: ASS-bakterier som förorsakar furunkulos konstaterades tio gånger vid sex olika odlingar. Av dessa fall hade man i fyra inte vaccinerat fisken mot furunkulos. I fyra fall var fiskarna vaccinerade men av dessa konstaterades flera olika patogener i tre av fallen samt tecken på dålig allmän kondition/motståndskraft. I två av fallen var det tydligt, att vaccineringen hade misslyckats eftersom en stor del av fiskarna i populationen inte hade fått i sig något vaccin. I dessa fall fanns det alltså inte tecken på att det skulle ha varit några brister i själva vaccinet. Hos havsöring i havsregionen konstaterades infektioner förorsakade av atypiska AS-bakterier i två fall. 11

14 Dödlighet förknippade med atypiska AS-bakterier har mer sällan påträffats i prov från havsområdet. Furunkulosvaccin ger inte skydd mot dessa atypiska stammar. Bakterien Vibrio anguillarum som förorsakar sjukdomen vibrios konstaterades sex gånger vid sex olika odlingar. I tre fall gällde det ovaccinerad fisk och i två fall hade injektionsvaccineringen misslyckats. I ett fall hos havsöring konstaterades samtidigt flera olika patogener bl.a. atypiska ASbakterier samt ett virus som liknar gäddans rhabdovirus. Alla andra isolat gällde regnbåge. Bakterien Vibrio sp. har därtill påträffats fem gånger, men bakterien har inte bestämts på artnivå. En del av dem är andra bakterier än Vibrio anguillarum. Yersinios har påträffats åtta gånger vid åtta olika odlingar. Sju av dem var av typ B2 en av typ B1. Endast en av de populationer som insjuknade var vaccinerad mot yersinios. Orsaken till att vaccineringen inte fungerade torde vara att fisken hade dålig allmän kondition. Dessa fiskar uppvisade mycket kraftiga vaccineringsreaktioner och även andra bakterieinfektioner, dessutom hade fiskarna flyttata först i juli till en havsodling. Yersinia-vaccinet ger enligt erfarenheter som tilldelats Evira, gett bra skydd mot yersinios. Man bör dock hålla i minnet, att vaccinering inte helt förhindrar bakterieinfektioner i populationen och att det trots vaccinering kan finnas enstaka fiskar i populationen som kan ha yersinios. Detta gäller även andra sjukdomar. Vaccinering förhindrar dock i regel att dödligheten ökar. Infektioner av bakterien Pseudomonas anguilliseptica förefaller öka i havsområdet. Infektioner förorsakade av denna bakterie har påträffats fem gånger vd totalt fyra olika odlingar. Visserligen kan varma somrar öka förekomsten av bakterien och åtminstone en del av sjukdomsfallen förefaller vara kopplade till dåliga förhållanden och försvagda motståndskraft hos fiskarna. Även andra arter av Pseudomonas har isolerats fyra gånger i samband med sjukdomsutbrott. Virus sjukdomar: Viral hemorrhagisk septikemi (VHS) konstaterades tre gånger på sammanlagt tre odlingar och infektiös pankreas nekros (IPN) -virus isolerades sex gånger från sammanlagt sex olika odlingar. 12

15 4 Användningen av antibiotika inom fiskodlingen: Mängden medicinfoder som år 2011 tillverkades i eller importerades till Finland har tydligt minskat jämfört med föregående år. Statistiken innefattar endast medicinfoder som har tillverkats i foderfabrikerna (inkl. import). Mängden medicinfoder som blandas i fiskodlingarna ingår ännu inte i statistiken. Det är möjligt, att den minskade användningen av medicinfoder är en följd av ökad användning av yersinia-vaccin. Det är dock svårt att utvärdera den minskade användningen av 13

16 medicinfoder eftersom en stor del av sjukdomsutbrotten i havsområdet, dit merparten av medicinfodret går, fortfarande förblir outredda. Prover skickas in för analys i endast ca en tredjedel av de sjukdomsutbrott som leder till medicinering. Eviras fiskhälsotjänst Till Eviras fiskhälsotjänst hör sammanlagt 135 odlingar av vilka 67 st. är yngelodlingar i inlandet. Enligt VFFI statistik för 2010 var antalet yngelodlingar i inlandet 80 st. och enligt det hör ca 84 % av yngelodlingarna i inlandet till Eviras fiskhälsotjänst. Motsvarande andel av matfiskodlingarna i havsområdet är endast 27 % och 10 % i inlandet. Antalet fiskodlingar som hör till fiskhälsan jämfört med totala antalet fiskodlingar enligt produktionsinriktning. 14

17 Uusi BKD-lainsäädäntö Kajsa Hakulin, MMM Maa- ja metsätalousministeriön asetusta kalojen bakteeriperäisen munuaistaudin eli BKD-taudin vastustamisesta on uudistettu. Uusi asetus tuli voimaan Muutoksen taustalla ovat nykyisen BKD-taudin vastustamisohjelman uudelleen arviointi ja Euroopan unionin lainsäädännössä tapahtuneet muutokset. Euroopan unionissa hyväksytty kansallinen BKD-taudin hävittämisohjelma on tähän asti koskenut koko Suomea rannikkoa lukuun ottamatta. Hyväksymisen ehtona oli BKD-taudin hävittäminen alueelta. Osa BKD-taudin saaneista kalanviljelylaitoksista on saneerannut laitoksensa taudin hävittämiseksi. Kaikki laitokset eivät ole katsoneet sitä kannattavaksi tai mahdolliseksi omassa toiminnassaan ja siksi Suomen hävitysohjelma ei ole toiminut toivotulla tavalla. Tautia ei siis ole saatu häviämään sisävesialueelta, vaan BKD-taudin vuoksi rajoittavien määräysten alaisten laitosten määrä on jatkuvasti kasvanut. Asiasta keskusteltiin kesällä 2011 Eviran asettamassa kalatautiasiantuntijaryhmässä, jossa ovat edustettuina MMM, Evira, Aluehallintovirastot (AVI), Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY), Kalankasvattajaliitto, Kalatalouden keskusliitto ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL). Kaikkia sisämaan laitoksia ei haluttu pakottaa hävittämään BKD:ta, koska koko elinkeinoa ajatelleen saneeraukset olisivat tulleet kalliiksi suhteessa saatuun hyötyyn ja koska tartunnan uudelleen saamista luonnonkaloilta ei voitu sulkea pois. Uhanalaisia kalakantoja ja arvokkaita emokalastoja ylläpitäviä kalanviljelylaitoksia halutaan kuitenkin edelleen suojata BKD-taudilta. Siksi Suomi ehdotti Euroopan komissiolle hävittämisohjelman alueen supistamista niihin vesistöihin, joista taudin hävittäminen katsottiin edelleen olevan tärkeää ja mahdollista. Nämä vesistöt olivat Kymijoen ja Vuoksen vesistöalueet sekä niiden läheisyydessä olevat pienemmät vesistöalueet, eli Juustilanjoen, Hounijoen, Tervajoen, Vilajoen, Urpalanjoen, Vaalimaanjoen, Virojoen, Vehkajoen, Summajoen, Jänisjoen, Kiteenjoen-Tohmajoen ja Hiitolanjoen vesistöalueet. Lisäksi haluttiin edelleen suojella Ylä-Lapin eli Tenojoen, Näätämöjoen, Uutuanjoen, Paatsjoen ja Tuulomajoen vesistöalueita. Niissä ei ole koskaan todettu BKD-tautia. Uudesta hävitysohjelma-alueesta käytetään termiä BKD-valvontaalue. Komissio hyväksyi Suomen esittämän uuden hävittämisohjelman joulukuussa 2011 (komission täytäntöönpanopäätös 2011/825/EU). Sisävesialueelle ja vaelluskalojen nousualueelle perustetaan lisäksi vapaaehtoinen terveysvalvontaohjelma BKD-taudin ennaltaehkäisemiseksi ja vastustamiseksi. Ohjelmaan sisältyy terveysluokitus, eli BKD-vapaa asema. Normaalisti viljelylaitos voi saavuttaa BKD-vapaan aseman kahden vuoden kuluttua ohjelmaan liittymisestä, jos laitos on noudattanut ohjelman ehtoja eikä laitoksessa ole todettu BKD-tautia. Siirtymäaikana mennessä ohjelmaan liittyneet viljelylaitokset voivat tietyin edellytyksin saavuttaa BKD-vapaan aseman välittömästi. Vapaaehtoiseen BKD-ohjelmaan liitytään ilmoittamalla siitä kirjallisesti oman kunnan eläinlääkärille. Aluehallintovirasto tekee päätökset viljelylaitoksen BKD-vapaasta asemasta ja Evira merkitsee tiedot siitä vesiviljelylaitosten terveyslupaluetteloon. Alkuperälaitoksen BKD-vapaa asema on edellytyksenä lohikalojen tai niiden sukusolujen siirrolle muualta sisävesialueelta BKD-valvonta-alueelle. Valvonta-alueelle ja muualle sisävesialueelle saadaan istuttaa lohikaloja tai niiden sukusoluja vain valvonta-alueella sijaitsevasta viljelylaitoksesta tai valvonta-alueen ulkopuolisesta vapaaehtoiseen BKD-ohjelmaan kuuluvasta viljelylaitoksesta, joka on saavuttanut BKD-vapaan aseman. On huomattava, että myös valvonta-alueella sijaitsevan laitoksen on liityttävä vapaaehtoiseen ohjelmaan, mikäli se haluaa saavuttaa virallisen BKD-vapaan aseman, koska alueella ei vielä ole BKD-vapaata asemaa. Edellytyksenä viennille muissa jäsenvaltioissa oleville BKD-vapaille alueille tai alueille, joilla on hyväksytty BKD-hävittämisohjelma, on, että vientilaitoksella on BKD-vapaa asema. 15

18 Vapaaehtoiseen BKD-ohjelmaan voivat liittyä valvonta-alueella, muualla sisävesialueella tai vaelluskalojen nousualueella sijaitsevat viljelylaitokset, joka tuottaa taudille alttiiseen lajiin kuuluvia kaloja tai niiden sukusoluja istutettaviksi tai jatkokasvatettaviksi toiseen viljelylaitokseen. Ohjelmaan voi siis liittyä myös ruokakalalaitos, josta ajoittain siirretään eläviä kaloja toiseen ruokakalalaitokseen. Vapaaehtoisessa BKD-ohjelmassa rajoitetaan taudille alttiiseen lajiin kuuluvien kalojen tai niiden sukusolujen hankinta muihin ohjelmaan kuuluviin viljelylaitoksiin, jotka ovat saavuttaneet BKDvapaan aseman. Luonnonvaraisten emokalojen sukusoluja voidaan lisäksi hankkia asetuksessa säädetyin edellytyksin. Nämä ehdot vastaavat komission asetuksen (EY) N:o 1251/2008 ehtoja. Hankittaessa taudille alttiiseen lajiin kuuluvia kaloja tai niiden sukusoluja Suomen ulkopuolelta on vastaanottavan viljelylaitoksen varmistuttava siitä, että lähtölaitoksen tai luonnonvaraisten emokalojen BKD-vapaus on varmistettu vastaavalla tavalla. Käytännössä tämä voidaan varmistaa esimerkiksi siten, että kalat tai sukusolut täyttävät komission asetuksen (EY) N:o 1251/2008 ehdot. Tarkastukset vapaaehtoiseen BKD-ohjelmaan kuuluvissa emokala- ja poikaslaitoksissa tehdään samalla tavalla kuin valvonta-alueella, eli kerran vuodessa. Näytteenotto perustuu Eviran ohjeeseen. Tarkastukset voidaan yhdistää valvonta-alueen pakollisiin BKD-tarkastuksiin ja pakollisiin virustarkastuksiin. Tarkastuksissa on lisäksi valvottava, että laitos on noudattanut asetuksen ehtoja erityisesti kalojen tai sukusolujen hankinnassa. Vapaaehtoiseen BKD-ohjelmaan kuuluvat luonnonravintolammikot on myös tarkastettava. Tarkastuksen tarkoituksena on varmistaa, että toiminnanharjoittaja on noudattanut asetuksen ehtoja poikasten hankinnalle. Saman toiminnanharjoittajan eri lammikoiden tarkastukset voidaan yhdistää. Uuden asetuksen mukaan viljelylaitokselle annetaan rajoittavat määräykset BKD-taudin yhteydessä ainoastaan, jos laitos sijaitsee valvonta-alueella. Rajoittaviin määräyksiin on lisätty kielto hankkia taudille alttiiseen lajiin kuuluvia kaloja tai niiden sukusoluja tartuntalaitokseen. Tämän määräyksen tarkoituksena on estää taudin leviäminen laitoksen sisällä uusiin kaloihin ja nopeuttaa laitoksen saneerausta. Laitoksen tyhjennyksen jälkeen kumotaan kalojen hankintaa koskeva kielto, mutta ei vielä kalojen luovuttamista koskevia kieltoja. Evira antaa tapauskohtaiset ohjeet kalojen seurantatutkimuksista sen varmistamiseksi, että laitos on vapautunut taudista. Seurantatutkimuksia ei voida tehdä, jos laitokseen ei tuoda uusia kaloja. Tauti ei käytännössä säily laitoksella, jos se on ollut kuivana tai tyhjillään kaloista riittävän pitkään. Uusi asetus mahdollista rajoittavien määräysten peruuttamista tällaisilta laitoksilta, jos laitos on ollut kuivana vähintään kahden vuoden ajan tai tyhjillään kaloista vähintään neljän vuoden ajan. BKD-vapaa asema peruutetaan, jos vapaaehtoiseen ohjelmaan kuuluvassa viljelylaitoksessa todetaan BKD-tauti. Jos laitos saneerataan tyhjentämällä laitos kokonaan kaloista ja pitämällä se kuivana vähintään kuuden viikon ajan, BKD-vapaa asema voidaan palauttaa riittävien jatkotutkimusten jälkeen. Jos saneeraus tehdään osittain tai asteittain tai laitosta ei pidetä kuivana kuuden viikon ajan, BKD-vapaan aseman palauttamiseen menee vähintään kaksi vuotta. Nämä määräykset perustuvat komission asetukseen (EY) N:o 1251/2008. Perustellun epäilyn yhteydessä laitoksen BKD-vapaa asema peruutetaan väliaikaisesti. Se palautetaan, jos epäily osoittautuu aiheettomaksi. Asetukseen voimaantulon jälkeen on Kymijoen vesistöalueeseen kuuluvalla Vesijärven valumaalueella todettu BKD-tautia luonnonvaraisissa puronieriöissä. Luonnonvaraisissa kaloissa todetun tartunnan vuoksi alueella sijaitsevan viljelylaitoksen puhdistaminen taudista ei todennäköisesti tule onnistumaan. Kalatautiasiantuntijaryhmä kokoontui keskustelemaan asiasta maaliskuun alussa ja suositteli Vesijärven valuma-alueen sulkemista pois valvonta-alueesta sekä Vesijärven tautitilanteen tarkempaa selvittämistä. Asetuksen muutosta tältä osin valmistellaan. 16

19 Ny BKD-lagstiftning Kajsa Hakulin Jord- och skogsbruksministeriets förordning om bekämpning av sjukdomen bakteriell njursjuka hos fisk eller BKD har förnyats. Den nya förordningen träder i kraft den Bakgrunden till förändringen är att det nuvarande bekämpningsprogrammet för BKD har omprövats samt att lagstiftningen inom Europeiska unionen har ändrats. Det av europeiska kommissionen godkända nationella bekämpningsprogrammet för sjukdomen BKD har hittills omfattat hela Finland med undantag av kusten. En förutsättning då programmet godkändes var att sjukdomen BKD skulle utrotas från området. En del av de fiskodlingar som har drabbats av BKD har sanerat sin anläggning för att bli av med sjukdomen. Alla har dock inte ansett det vara lönsamt eller möjligt för sin egen verksamhet och därför har Finlands bekämpningsprogram inte fungerat på önskvärt sätt. Man har sålunda inte lyckats utrota sjukdomen i inlandet, utan istället har antalet anläggningar som har fått restriktionsbestämmelser hela tiden ökat. Sommaren 2011 fördes en diskussion om detta inom den av Evira tillsatta expertgruppen för fisksjukdomar, med representation från JSM, Evira, de regionala myndigheterna (AVI), Närings-, trafik- och miljöcentralerna (ELY), Fiskodlarförbundet, Centralförbundet för fiskerihushållning samt Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet. Man har inte velat tvinga alla inlandsodlingar att utrota BKD, eftersom saneringarna med tanke på hela näringen skulle bli väldigt kostsamma i relation till nyttan och eftersom man inte kan utesluta att smittan återkommer från vildfisk till de sanerade odlingarna. Man vill dock skydda fiskodlingar med hotade fiskstammar och värdefulla bestånd av avelsfisk från sjukdomen BKD. Därför har Finland föreslagit för Europeiska kommissionen, att man begränsar bekämpningsprogrammet till de vattenområden där det fortfarande anses vara viktigt och möjligt att utrota sjukdomen. Dessa områden innefattar Kymmene älv samt Vuoksens vattendragsområde samt de mindre vattendrag som finns i närheten, dvs. Juustilanjoki, Hounijoki, Jänisjoki, Vilajoki, Urpalanjoki, Vaalimaanjoki, Virojoki, Vehkajoki, Summajoki, Jänisjoki, Kiteenjoki-Tohmajoki och Hiitolanjoki. Dessutom vill man fortfarande skydda vattenområdena i Övre Lappland dvs. Tana älv, Näätämöjoki, Uutuanjoki, Paatsjoki och Tulomajoki, Där har sjukdomen BKD aldrig påträffats. Området som berörs av det nya bekämpningsprogrammet kallas kontrollområde för BKD. Kommissionen godkände i december 2011 Finlands förslag till nytt bekämpningsprogram (kommissionens verkställighetsförordning 2011/825/EU). I inlandet och i områden för vandrande fisk grundas dessutom ett frivilligt hälsokontrollprogram för att förebygga och bekämpa BKD. Programmet inkluderar en hälsoklassificering, eller BKD-fri status. Normalt kan fiskodlingarna uppnå BKD-fri status efter att ha ingått i programmet i två års tid om odlingen har följt programmets villkor och det i odlingen inte har påträffats BKD. Under en övergångsperiod fram till kan odlingar som ansluter sig till programmet under vissa förutsättningar genast uppnå BKD-fri status. Man kan ansluta sig till det frivilliga programmet genom skriftlig anmälan till veterinären i den egna kommunen. De regionala förvaltningsmyndigheterna fattar beslut om fiskodlingens BKD-fria status och Evira registrerar uppgifterna i förteckningen över fiskodlingar med hälsotillstånd. BKD-fri ursprungsodling är en förutsättning för förflyttning av laxfiskar eller könsceller av sådana från andra inlandsområden till kontrollområdet för BKD. Laxfiskar eller könsceller av sådana får utplanteras inom kontrollområdet eller andra inlandsområden endast om de kommer från odlingar inom kontrollområdet eller från odlingar utanför detta vilka ingår i det frivilliga bekämpningsprogrammet och vilka erhållit status som BKD-fria. Det bör noteras att anläggningar som ligger inom kontrollområdet även måste ansluta sig till det frivilliga programmet om man vill få BKD-fri status, eftersom området som helhet ännu inte har BKD-fri status. En förutsättning för export till BKD-fria områden i andra medlemsländer eller 17

20 områden som har ett godkänt bekämpningsprogram för BKD är att exportanläggingen har BKD-fri status. Fiskodlingar inom kontrollområdet, inom andra inlandsområden eller inom områden för uppstigande vandringsfisk, vilka producerar mottagliga fiskarter eller deras könsceller för utplantering eller fortsatt odling kan ansluta sig till det frivilliga BKD-programmet. Sålunda kan även matfiskodlingar, från vilka man tidvis flyttar levande fisk till andra odlingar ansluta sig till programmet. I det frivilliga BKD-programmet begränsas flyttningen av mottagliga fiskar eller könsceller från dessa till andra fiskodlingar som ingår i programmet och vilka har uppnått BKD-fri status. Man kan därtill införskaffa könsceller från vildlevande stamfisk utgående från de förutsättningar som finns i förordningen. Dessa villkor motsvarar villkoren i kommissionens förordning (EG) N:o 1251/2008. Då man införskaffar mottagliga fiskarter eller könsceller från utlandet måste den mottagande odlingen säkerställa att stamfisken i ursprungsodlingen eller den vilda stamfisken är BKD-fri på motsvarande sätt. I praktiken kan man göra detta genom att fiskarna eller könscellerna av dem uppfyller villkoren i kommissionens förordning (EG) N:o 1251/2008. Kontrollen av stamfisk- och yngelodlingar vilka ingår i BKD-programmet görs på samma sätt som i kontrollområdet, dvs en gång per år. Provtagningen grundar sig på anvisningar från Evira. Kontrollerna kan kombineras med de obligatoriska BKD-kontrollerna i övervakningsområdet och obligatoriska viruskontroller. Vid kontrollen måste man dessutom granska att odlingen har följt villkoren i förordningen speciellt i avseende på anskaffningen av fisk eller könsceller. De naturdammar som ingår i det frivilliga BKD-programmet måste även kontrolleras. Avsikten med kontrollen är att säkerställa att näringsidkaren har följt villkoren i förordningen vid anskaffningen av yngel. Kontrollen av naturdammar som har samma ägare kan kombineras. Enligt den nya förordningen utfärdas spärrbestämmelser i samband med BKD endast om odlingen ligger inom kontrollområdet. Spärrbestämmelserna har kompletterats med förbud mot att införskaffa mottagliga fiskarter eller könsceller av sådana till smittade odlingar. Avsikten med dessa bestämmelser är att förhindra att sjukdomen sprids inom odlingen till nya fiskar och att påskynda saneringen av odlingen. Efter att odlingen har tömts upphör förbudet mot anskaffning av fiskar, men ännu inte förbudet att överlåta fiskar. Evira ger detaljerade anvisningar rörande kontrollundersökningar av fiskarna för att säkerställa att odlingen har blivit fri från sjukdomen. Kontrollundersökningar kan inte göras om odlingen inte införskaffar nya fiskar. Sjukdomen stannar i praktiken inte kvar i odlingen om den har varit torrlagd eller tömd på fisk tillräckligt länge. Den nya förordningen ger möjlighet till att återkalla spärrbestämmelserna om odlingen har varit torrlagd i minst två års tid eller tömd på fisk i minst fyra års tid. Odlingens BKD-fria status återkallas om man påträffar BKD i en odling som ingår i det frivilliga programmet. Om odlingen saneras genom att den helt töms på fisk och hålls torrlagd under sex veckor kan BKD-fri status återfås efter tillräckligt omfattande fortsatta undersökningar. Om saneringen genomförs delvis eller gradvis eller odlingen inte hålls torrlagd under sex veckor tar det minst två år att uppnå BKD-fri status. Dessa bestämmelser är baserade på kommissionens förordning (EG) Nr1251/2008. I samband med välgrundade misstankar kan odlingens BKD-fria status återkallas med omedelbar verkan. Den återfås om misstankarna visar sig vara ogrundade. Efter att förordningen trädde i kraft har man inom Vesijärvis avrinningsområde, som hör till Kymmene älvs vattendrag, konstaterat BKD-smitta hos vildlevande bäckröding. På grund av den smitta som påträffats hos vild fisk kommer man troligen inte att lyckas utrota sjukdomen från en fiskodling inom samma område. Expertgruppen för fisksjukdomar kallades till möte i början av mars för att diskutera situationen och rekommenderade att Vesijärvis avrinningsområde utesluts från kontrollområdet samt att sjukdomssituationen i Vesijärvi utreds närmare. En förändring av förordningen till denna del är under beredning. 18

21 Vapaaehtoinen BKD-ohjelma Perttu Koski Kalajaosto, Tuotanto- ja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Evira Jos edellisessä esityksessä käsitellyn Suomen BKD-valvontaohjelman lisäksi ei olisi vapaaehtoista ohjelmaa, jäisi suurin osa suomalaisia sisävesilaitoksia ilman mahdollisuutta suojautua bakteeriperäiseltä munuaistaudilta, BKD:ltä. Tämän takia uudessa BKD-asetuksessa on myös säädökset vapaaehtoisesta eläinten terveysvalvontaohjelmasta BKD-taudin ennaltaehkäisemiseksi ja vastustamiseksi eli vapaaehtoisesta BKD-ohjelmasta. Tämä mahdollistaa useilla kalanviljelylaitoksilla vuosien työnä ylläpidetyn taudista vapaan aseman säilyttämisen. Uskoisin ohjelmaan kuulumisen olevan valvonta-alueen ulkopuolisilla laitoksilla käytännössä edellytyksenä myös elävän kalan viennille. EU:n sisämarkkinakaupan mukaiselle kalojen siirroille esimerkiksi Ruotsiin se on ilman muuta ehtona myös valvonta-alueelta. Ohjelmaan liitytään ilmoittamalla halukkuudesta kunnalliseläinlääkärille. Valvovan eläinlääkärin kanssa täytetään Eviran internet-sivuilta löytyvä liittymisasiakirja. Asiakirjasta toimitetaan kopio laitoksen sijaintialueen aluehallintovirastoon, jossa läänineläinlääkäri päättää BKD-vapaan laitoksen statuksesta. BKD-vapaat kalanviljelylaitokset saavat internetin terveyslupatietoihinsa asiasta merkinnän. Sieltä voidaan ohjelmaan kuuluminen tarkistaa kaloja tai sukutuotteita ostettaessa (osoite: alvonta/vesiviljelyelainten_terveyslupa/vesiviljelylaitokset/). Ohjelmaan kuuluminen on edellytyksenä laitokselta tapahtuville istutuksille. Samoin tietysti kala- ja sukutuotesiirroille muille vapaaehtoiseen ohjelmaan kuuluville ja valvonta-alueen kalanviljelylaitoksille. Jotta yksittäinen kalanviljelylaitos saisi BKD:sta vapaan aseman, täytyy sen liittyä ohjelmaan myös valvonta-alueella. Asetus on astunut voimaan maaliskuun alussa ja siirtymäaika ohjelmaan liittymiselle on elokuun loppuun. Sen jälkeen liittyvät joutuvat ennen hyväksymistään käymään läpi kahden vuoden seurannan. Vuoden 2012 alkukeväästä tapahtuvissa mädin siirroissa voidaan BKD-vapaus joutua kysymään läänineläinlääkäreiltä, mutta liittymisbyrokratia on kevyt, joten tieto laitoksen BKD-vapaudesta tulee nopeasti Eviran internetsivuille. Ohjelmaa ei varsinaisesti ole tarkoitettu ruokakalalaitoksille vaikka ne siihen voivatkin liittyä. BKD-vastustus koskee vain lohikaloja, ei siis esimerkiksi kuhan siirtoja. Vapaaehtoiseen ohjelmaan liittyvä kalanviljelylaitos sitoutuu ottamaan elävää materiaalia vain ohjelmaan kuuluvilta kalanviljelylaitoksilta Suomessa. Luonnonkalat, joista mäti ja maiti otetaan, pitää tutkia samalla periaatteella kuin tähänkin asti: muuten kaikista lohikaloista, mutta siioista, muikuista ja harjuksista 60 kalasta pyyntipaikkaa kohti, jos kalojen lukumäärä ylittää 60. On kuitenkin hyvä lähettää näytteitä hieman useammasta kalasta, että varmistetaan tuloksen saanti 60:stä. Joskus nimittäin osa näytteistä kontaminoituu muilla bakteereilla estäen luotettavan BKDtutkimuksen teon. Villikalat ovat olleet Suomessa toistaiseksi käytännössä vapaita BKD:sta. Jos jatkossa halutaan hautoa osaa tietyn pyyntipaikan villeistä mädeistä vaikka pyyntipaikan toisista emoista löytyykin BKD-bakteeria, on lypsy ja haudonta järjestettävä niin, että ristikontaminaatio kalojen lypsyn ja mädin hedelmöittämisen ja haudonnan aikana estyy. Uskon, että tämä on joillain huolellisesti toimivilla kalanviljelylaitoksilla mahdollista esimerkiksi aamu- ja iltapäivän sekä eri päivien mätierien suhteen. Emokohtaiseen erillään pitoon vaadittaisiin tarkasti suunniteltu ja toteutettu laajamittainen välineiden pesu- ja desinfektiourakka. Uskon, että sellainenkin on käytännössä mahdollista, mutta vaatii runsaasti vaivannäköä. 19

22 Jos vapaaehtoiseen ohjelmaan kuuluva laitos haluaa tuoda muualta EU-alueelta elävää kalaa tai sukutuotteita, pitää materiaalin alkuperälaitoksen olla tutkittu vastaavasti kuin suomalaisessa ohjelmassa. Myös kolmasmaatuonnit ovat mahdollisia vain vastaavasti valvotuista ja tutkituista laitoksista. BKD-tilanteen lisäksi tulee tietysti täyttyä muutkin sisämarkkina- tai kolmasmaakaupan kalaterveysvaatimukset. Muutamalla valvonta-alueen ulkopuolisella kalanviljelylaitoksella BKD-valvonta ei ole aikaisempina vuosina toteutunut lainsäädännön mukaisesti. Asiaan suhtautumisen päättää läänineläinlääkäri, mutta Eviran mielestä voitaisiin tehdä ainakin yksi tarkastuskäynti ennen vapaan aseman myöntämistä ja jos näytteitä puuttuu, otettaisiin käynnillä Eviran ohjeiden mukaisesti näytteitä. Jos esimerkiksi 2011 näytteet puuttuvat, voisi laitokselta ottaa heti nuo puuttuvat 60 kalaa ja joko samalla käynnillä tai myöhemmin tänä vuonna toiset 60. Saattaa olla, että tarkastuksissa tai tutkimuksissa on muunkinlaisia puutteita. BKD-vapaata asemaa koskevan päätöksen tekee näissäkin laitoksen aluehallintoviraston läänineläinlääkäri. Vapaaehtoiseen valvontaan kuuluvilta laitoksilta otetaan ainakin tänä vuonna näytteet samaan tapaan kuin tähänkin asti on BKD-valvonnassa tehty. Pyrkimyksenä on ajoittaa käyntejä painotetusti jäidenlähdön jälkeiseen nousevien vedenlämpöjen aikaan. Kielteisten bakteeritutkimusten viljelyaika lyhennetään pääsääntöisesti kahdestatoista kuuteen viikkoon. On todennäköistä, että jatkossa voidaan käyttää ainakin osassa näytetutkimuksia ELISA- (entsyymiimmuno menetelmä) tai PCR-menetelmiä (polymeraasiketjureaktio). Tätä kirjoitettaessa raportti niiden luotettavuudesta on vielä kesken, mutta kalaterveyspäivien aikaan todennäköisesti valmis. Vapaaehtoisen BKD-ohjelman kustannukset jäävät viljelylaitoksen kustannettaviksi. Kunnaneläinlääkäri tekee valvontakäynnistään normaalin käyntilaskun. Silloin kun on mahdollista yhdistää käynti virustautien varalta tehtävään EU-valvontakäyntiin, ei kalanviljelylaitosta laskuteta käynnistä. Laboratoriotutkimuksen hinta Evirassa (60 kalaa) on kalaterveyspalveluun kuuluvalle laitokselle 200,85 +ALV, palvelun ulkopuoliselle 324,45 +ALV. Valvonta-alueen ulkopuolella ei valtio osallistu BKD-tartunnan saneerauksen kustannuksiin. Ellei yritys itse rahoita saneerausta, jää se tartunnan saatuaan BKD-laitokseksi. Kannattaa muistaa, että vapaaehtoisessakin ohjelmassa on kuitenkin viranomaisen valvottava saneerausta, vaikka valtio ei saneerauskustannuksiin enää osallistukaan. 20

23 Det frivilliga BKD-programmet Perttu Koski Fisksektionen, Forskningsenheten för produktionsdjurs- och vilthälsa, Evira Om det förutom det kontrollprogram för BKD i Finland som behandlades i den föregående presentationen inte skulle finnas något frivilligt program skulle en stor del av inlandsodlingarna i Finland inte ha möjlighet att skydda sig mot bakteriell njursjuka, BKD. Av den orsaken inkluderar BKD-förordningen även stadganden om ett frivilligt hälsokontrollprogram för att förebygga och bekämpa BKD dvs. ett frivilligt BKD-program. Det ger möjlighet att hålla kvar den sjukdomsfria status som har uppnåtts vid flera odlingar som ett resultat av många års arbete. Jag skulle tro att det för odlingar som ligger utanför kontrollområdet i praktiken är en förutsättning att de ingår i programmet för att kunna exportera levande fisk. För överföring av fisk i enlighet med EU:s inre marknad till exempel till Sverige är det utan vidare ett krav även för fisk från kontrollområdet. Man kan ansluta sig till det frivilliga programmet genom att anmäla om detta till den kommunala veterinären. Tillsammans med odlingens tillsynsveterinär fyller man i den anslutningsblankett som finns på Eviras webbsidor. En kopia av dokumentet skickas till den regionala förvaltningsmyndigheten i det område där odlingen ligger, där länsveterinären fattar beslut om BKD-fri status för odlingen. För BKD-fria fiskodlingar antecknas detta i odlingarnas hälsotillstånd som finns på internet. Där kan man i samband med köp av fisk eller könsceller kontrollera om odlingen ingår i programmet. alvonta/vesiviljelyelainten_terveyslupa/vesiviljelylaitokset/). För utplantering av fisk från odlingen krävs även att denna ingår i programmet. Detsamma gäller naturligtvis flyttning av fisk och könsceller till andra fiskodlingar som ingår i det frivilliga programmet och ligger inom kontrollområdet. För att enskilda fiskodlingar skall beviljas BKD-fri status, krävs att man ansluter sig till programmet även om odlingen ligger inom kontrollområdet. Förordningen har trätt i kraft från början av mars och övergångstiden för anslutning till programmet gäller till utgången augusti. Därefter tvingas odlingar som vill ansluta sig att gå igenom en två år lång tillsynsperiod före de kan godkännas. För flyttning av rom under början av våren 2012 kan man tvingas fråga länsveterinären om anläggningen är BKD-fri, men byråkratin för anslutning är ringa, varför information om BKD-statusen kommer snabbt upp på Eviras webbsidor. Programmet är egentligen inte avsett för matfiskodlingar fastän de kan tillträda avtalet. BKD-bekämpningen gäller endast flyttning av laxfisk, inte till exempel gös. Fiskodlingar som ansluter sig till det frivilliga programmet förbinder sig att ta in levande material endast från fiskodlingar i Finland som ingår i det frivilliga programmet, Vild fisk från vilka man tar rom, skall undersökas enligt samma princip som hittills; i övrigt från all laxfisk, men för sik, siklöja och harr 60 fiskar per fångstområde. Om antalet fiskar är större än 60. Det är dock bra att skicka in prover från lite flera fiskar, för att garantera att resultat erhålls från 60 fiskar. Ibland har nämligen en del av proverna kontaminerats med andra bakterier vilket förhindrar en tillförlitlig BKDundersökning. Vild fisk i Finland har i praktiken tills vidare varit fria från BKD. Om man i framtiden vill inkubera en del av rommen från vild fisk från ett visst fångstområde trots att BKD-bakterier påträffats hos andra avelsfiskar från samma område måste romkramning och inkubering ordnas så att korskontaminering förhindras under romkramningen och befruktning samt inkubation förhindras. 21