Laskimonäytteenotto 3.1 / /8

Transkriptio

1 3.1 / /8 Ohjeen luokka Näytteenoton käsikirja Versio/pvm 3.1 / Laatijat R Hallikainen, K Kaila, S Kuopus, P Natri, H Ojanperä, V Huotari Vastuuhenkilö V Huotari Hyväksyjä L Risteli Jakelu vain sähköisenä: Laskimonäytteenotto Varsinaisen laboratorioanalytiikan laadun parantuessa on preanalyyttisten tekijöiden (mm. näytteenotto ja käsittely) merkitys laboratoriovirheiden syynä lisääntynyt. Näytteenottoohjeistuksen tarkoituksena on saavuttaa näytteenottajien keskuudessa yhtenäinen, tutkittuun tietoon perustuva tapa ottaa näytteitä ja sitä kautta vähentää näytteenoton aiheuttamien laboratoriovirheiden määrää. Laskimonäytteenoton esivalmistelu Laskimoverinäytteenotossa ja kaikessa laboratoriotoiminnassa tulee aina noudattaa työtapoja, joilla estetään mikrobien siirtymistä työntekijästä potilaaseen, potilaasta tai näytteestä työntekijään tai potilaasta työntekijän välityksellä toisiin potilaisiin. Kädet desinfioidaan alkoholipitoisella käsihuuhteella aina ennen ja jälkeen näytteiden ottamista. Kun näytteitä otetaan peräkkäin useista potilaista (esim. kierroilla tai näytteenottopisteissä), riittää potilaiden välissä yleensä yksi desinfiointi. Käsihuuhdetta otetaan yksi-kaksi reilua painallusta (käsien koosta riippuen) kuiviin käsiin, levitetään sormenpäihin, peukaloon ja joka puolelle käsiin ja hierotaan kuivaksi. Jos huuhteen hierominen kestää alle 15 sekuntia, on huuhdetta otettu liian vähän. Kädet pestään vedellä ja saippualla silloin, kun niissä on näkyvää likaa, verta tai eritteitä. Kertakäyttöisten suojakäsineiden käyttöä suositellaan kaikessa näytteenotossa näytteenottajan oman suojauksen kannalta. Kertakäyttöiset suojakäsineet ovat potilas- ja työntekijäkohtaiset eikä niitä saa pestä tai desinfioida. Kädet desinfioidaan yllä olevan ohjeistuksen mukaan. Puristussidettä (staasia) käytetään vain tarvittaessa lyhytaikaisesti ja mahdollisimman kevyesti suonen etsimisessä. Puristusside laitetaan 7-10 cm suunnitellun pistokohdan yläpuolelle. Puristusside kiinnitetään varoen siten, ettei puristussiteen lukko vedä potilaan ihoa väliin. Puristusside löysätään heti, kun neula on suonessa ja veri alkaa virrata putkeen. Puristusside tulee löysätä viimeistään minuutin kuluessa, mikäli suonta ei ole löytynyt. Puristussiteen saa laittaa samaan käteen uudelleen aikaisintaan kahden minuutin kuluttua siteen löysäämisestä. Pitkäaikainen tai tiukan puristussiteen käyttö voi aiheuttaa suurien molekyylien konsentroitumista ja sitä kautta liian korkeita tuloksia (esim. proteiinit ja niihin sitoutuvat muut molekyylit, hyytymistekijät, lipidit, solut). Puristussiteen käyttö vaikuttaa herkästi myös elektrolyyttien pitoisuuksiin. Siksi puristussiteen käyttö on minimoitava otettaessa näytteitä hyytymis-, verikaasuja elektrolyyttitutkimuksiin. Näytteet ammonium-ioni, laktaatti- ja pyruvaattimäärityksiin tulee ottaa ilman puristussidettä (kerrottu ohjetarrassa) ja mikäli puristussidettä joudutaan käyttämään näiden tutkimusten näytteenotossa, tulee tästä kirjata lausunto tietojärjestelmään (Multilab vakiolausunto STAA = Näytteenotossa jouduttu käyttämään puristussidettä, millä voi olla vaikutusta tulokseen). Potilaan ihon puhdistukseen käytetään denaturoitua alkoholia (A12T) sekä tehdaspuhtaita ihonpuhdistuslappuja. Näytteenottokohta puhdistetaan kunnolla kostutetulla ihonpuhdistuslapulla napakalla vedolla. Alueen annetaan kuivua ennen näytteen ottamista. Mikäli alkoholia jää pistokohtaan, voi se aiheuttaa näytteen hemolysoitumista. Pistokohtaa ei saisi puhdistuksen jälkeen enää koskea. Otettaessa näytettä alkoholimääritystä varten ihon puhdistukseen ei saa käyttää alkoholipitoista puhdistusainetta vaan iho puhdistetaan vedellä.

2 3.1 / /8 Näytteenottokohta voidaan puuduttaa iholle käytettävällä paikallispuudutteella ennen pistoa kivun lievittämiseksi esim. lapsipotilaille (yli 3 kk ikäisille). Puudutteen käytössä noudatetaan lääkevalmistajan ohjetta (esim. TAPIN R, EMLA R ). Puudute levitetään iholle vähintään 1 tunnin ja korkeintaan 5 tunnin ajaksi (3 kk ikäisellä 1h 4h). Puudute suositellaan poistettavaksi iholta 5 min ennen näytteenottoa, jotta mahdollinen turvotus häviäisi. Mahdolliset haittavaikutukset puudutetta käytettäessä voivat olla suonen tuntuman häviäminen kudosturvotuksen seurauksena, ihon kalpeus, punoitus, kutina tai lievä polttava tunne. Oireet häviävät yleensä ilman erityisiä hoitotoimenpiteitä. Mikäli oireet ovat voimakkaat, otetaan yhteyttä hoitohenkilökuntaan. Näytteenottokohta Laskimoverinäyte otetaan tavallisimmin kyynärtaipeen pinnallisista laskimoista (kuva 1). Paras näytteenottopaikka on kyynärtaipeen keskilaskimo (vena mediana cubiti), koska se on lähellä ihoa, parhaiten nähtävissä ja pistos siihen on potilaalle vähiten kivulias. Myös käsivarren ulompi laskimo (vena cephalica) soveltuu hyvin näytteenottoon. Käsivarren sisempi laskimo (vena basilica) kulkee lähellä valtimoa (arteria brachialis) ja hermoa (nervus medianus), joten se on kyynärtaipeen laskimoista huonoin vaihtoehto. Muita mahdollisia näytteenottopaikkoja ovat kyynärvarren, peukalon ja kädenselän laskimot. Ranteen alapinnan laskimoita ei pidä käyttää näytteenottoon. Näytteenottokohtaa etsittäessä potilasta voidaan pyytää laittamaan kätensä nyrkkiin, voimakasta lihastyötä ja pumppaamista on kuitenkin vältettävä. Mikäli laskimoa ei helposti löydy, voidaan ihoa lämmittää esim. lämmintä vettä sisältävällä pussilla tai kääreellä. Nilkan ja jalkaterän päällisiä laskimoita käytetään vain, jos näytteenotto muualta ei ole mahdollista. Alaraajanäytteenottoon on aina oltava lupa hoitoyksiköstä alaraajanäytteenottoon liittyvän tulehdus- ja tukosriskin vuoksi ja lupa kirjataan lausunnoksi atk-järjestelmään (Multilabissa vakiolausunto ALAR = Näytteet alaraajasta, lupa hoitoyksiköstä. Riittää, että lausunto annetaan yhdelle tutkimukselle). Mikäli näytteitä ei saada otetuksi, siitä ilmoitetaan hoitoyksikköön potilaan laajempaa hoitoarviota varten. Näytettä ei tule ottaa raajasta, johon on menossa suonensisäinen infuusio eli tiputus (lääke tai nestehoito), koska infuusioneste voi muuttaa näytteen koostumusta (myös infuusiokohdan alapuolella). Mikäli muuta näytteenottokohtaa ei ole olemassa, neuvotellaan potilasta hoitavan yksikön kanssa infuusion sulkemisesta. Näyte voidaan ottaa aikaisintaan 5 minuutin kuluttua infuusion sulkemisesta, mieluummin infuusiokohdan alapuolelta. Huonoissa verenkierto-oloissa tai kanyylin puhkaistua laskimon keskeytysaika on pidempi. Mikäli infuusiota ei voida sulkea eikä muuta näytteenottopaikkaa ole, tulee näyte ottaa infuusiokohdan alapuolelta. Poikkeavasta näytteenottokohdasta on kirjattava lausunto laboratorion tietojärjestelmään (Multilabissa vakiolausunto KOHT = Poikkeava näytteenottokohta, lisäksi kirjoitetaan erillinen tarkennus, esim. tippakäsi, tippa suljettu/ tippaa ei voitu sulkea). Seuraavat tilanteet voivat lisätä kudosnestekontaminaatiota (mikä vaikuttaa laboratoriotutkimusten tuloksiin) ja/tai potilaan tukos- ja/tai tulehdusriskiä, minkä vuoksi näytteitä ei tule ottaa verenvuoto/mustelma-alueilta: Jos muuta näytteenottokohtaa ei ole, tulee näyte ottaa ensisijaisesti mustelmakohdan alapuolelta (distaalisesti). laajoilta arpisilta alueilta (esim. palovamma), tulehtuneilta tai turvonneilta alueilta. raajasta, jossa on laskimotukos kädestä, jonka puoleisesta kainalosta on poistettu kaikki imusolmukkeet (esim. rintasyövän tai melanooman vuoksi tehty ns. kainaloevakuaatio). Mikäli imusolmukkeet on poistettu molemmista kainaloista, otetaan näytteet alaraajasta (ks. yllä). raajasta, johon on dialyysihoitoa varten leikkauksella aikaansaatu valtimo-laskimo-yhteys (arterio-venoosi fisteli eli shuntti, AV-fisteli)

3 3.1 / /8 Kuva 1. Näytteenottoon soveltuvat kyynärtaipeen, kyynärvarren ja kädenselän laskimot. Näytteenottovälineet Näytteenotossa käytetään pääsääntöisesti Quick Fit neulaa ja -ohjainta sekä neulajäteastiaa, jonka kanteen painamalla neula pystytään irrottamaan suoraan ohjaimesta. Erityisesti eristyshuoneissa tapahtuvaa näytteenottoa varten on tarjolla neula-ohjain-yhdistelmä, jossa suojus käännetään neulan päälle heti, kun neula vedetään suonesta. Käytössä on myös sekä kierrekannallisia että Quick Fit siipineuloja. Lisäksi käytössä on avoneuloja. Puristussiteitä on sekä monikäyttöisiä että kertakäyttöisiä. Pyydettyihin tutkimuksiin soveltuvan putken nimi näkyy laboratoriotietojärjestelmän tuottamassa näytetarrassa. Rutiinikäytössä olevien putkien tyypit, sekoitusohjeet ja tarroitusohjeet löytyvät Verinäyteputket putkikartasta. Muualta kuin keskusvarastosta tilattavista sekä valmistelulaboratoriossa tehtävistä erikoisputkista on omat luettelot. Puristusside ja neulanohjain laitetaan säännöllisessä käytössä desinfioivaan pesuun 1 x viikossa tai tarvittaessa, jos ne sotkeutuvat. Ihonpuhdistusaineannostelijat huuhdellaan ennen uudelleen täyttöä vedellä. Näytteenottokärryt ja ihonpuhdistusannostelijat pestään kussakin näytteenottopisteessä sovituin välein, vähintään 2 x vuodessa. Näytteenottopisteissä potilaan käden alla käytettävän tyynyn päällinen vaihdetaan kerran viikossa tai tarvittaessa. Verinäytteiden ottojärjestys Näytteenottojärjestyksen tarkoituksena on estää vakuuminäyteputkien sisältämien lisäaineiden haitallinen siirtyminen putkesta toiseen. Lisäksi näyteputkien järjestyksellä pyritään välttämään veriviljelypullojen kontaminaatiota sekä minimoimaan hyytymisjärjestelmän aktivoitumisesta johtuvat tutkimustulosten muutokset. Jos näytteenotossa on vaikeuksia eikä kaikkia näytteitä saada otettua, putket otetaan tärkeysjärjestyksessä (tarvittaessa kysytään hoitoyksiköstä). Vakuumiputkille suositellaan taulukon mukaista näytteenottojärjestystä, ellei tutkimuskohtaisissa ohjeissa muuta mainita.

4 3.1 / /8 Taulukko. Näyteputkien ottojärjestys ja värikoodit Järjestys Putken nimi Korkin väri Huomautukset 1 Veriviljelypullot aerobi- ja anerobipulloissa Erilliset näytteenotto-ohjeet erivärisiä 2 Sitraattiputket (myös ACD) 3 Seerumi- ja seerumigeeli-putket 4 Hepariini- ja hepariinigeeliputket vaaleansininen Seerumiputki: punainen Seerumigeeliputki: punainen tai keltainen vihreä Hyytymistutkimukset, ks. alla Ei antikoagulanttia, tavallisesti mukana kuitenkin hyytymisaktivaattori. Elektrolyytit, automaatiokemia 5 Hivenaineputket tummansininen Hivenainemääritykset, ks. alla 6 EDTA-putket violetti vaaleanpunainen Verenkuvatutkimukset Veriryhmä-, veriryhmävasta-aine- ja sopivuuskoemääritykset 7 Sitraattiputki B -Laskoa varten 8 Fluoridiputket (tavallisimmin fluoridi-sitraatti- eli FC yhdistelmäputket) 9 CPT, PAXgene yms erikoisputket musta harmaa Korkkia ei saa avata. Tarvittaessa näyte otetaan EDTA-putkeen, josta se siirretään siirtoadapterilla laskoputkeen. Glukoosimäärityksiin Huom! huolellinen sekoitus Laskimosta pyydetty verikaasunäyte otetaan kohdassa 4 (hepariini- ja hepariinigeeliputket), mikäli näyte otetaan ruiskulla vakuumineulan tai siipineulan ohjaimesta neulan kumitiivistettä työntämällä. Mikäli verikaasunäyte otetaan ruiskulla siipineulan Luer-liittimestä, otetaan se viimeiseksi muiden näytteiden jälkeen (ks. Näytteenotto verikaasuanalyysia varten). Tarvittaessa hukkaputkena käytetään samantyyppistä putkea kuin ensimmäinen varsinainen otettava putki on. Vakuumineula- ja avomenetelmällä näytteitä otettaessa näytteet P-TT-INR-, P-TT-%- ja P-APTT tutkimuksiin voidaan ottaa ensimmäisenä ilman hukkaputkea. Koska varmaa tutkittua tietoa ei ole, muita hyytymistutkimuksia varten suositellaan näytettä ensin otettavaksi hukkaputkeen (kudosnestekontaminaatio voi vaikuttaa tuloksiin). Siipineulaa käytettäessä tulee ensin ottaa näytettä hukkaputkeen, jotta siipineulan letku täyttyy verellä, mikäli ensimmäisenä otettava näyte on hyytymistutkimusputki, La-putki tai näyte, joka ei saa kontaminoitua ilmalla (verikaasututkimukset, S-Ca-ion). Jos on pyydetty ainoastaan hivenainetutkimuksia, otetaan näytettä aina ensin hukkaputkeen.

5 3.1 / /8 Näytteenoton hyväksyttävät verimäärät pienillä lapsilla Pienillä lapsilla on tärkeätä arvioida anemisoitumisvaaraa toistuvan näytteenoton seurauksena aikuisia useammin. Hyväksyttävä laboratorionäytteitä varten otettu verimäärä on enintään 2 (-5) % lapsen veritilavuudesta vuorokaudessa. Veren kokonaistilavuus on noin ml lapsen painokiloa kohti. Esimerkiksi 3-kiloiselta lapselta saisi vuorokaudessa ottaa korkeintaan 6 (-15) ml verta. Verinäytteenotto vakuumimenetelmällä Verinäytteet otetaan ensisijaisesti alipaineputkiin, joiden käytön etuna on suljettu järjestelmä. Lisäksi tiiviillä korkilla suljetuissa näyteputkissa on käyttöikänsä ajan vakioalipaine, joka imee putkeen määrätilavuuden verta. Näytetarrat liimataan putkiin ennen näytteenottoa tai välittömästi näytteenoton jälkeen. Ohessa tavallisimman Quick Fit neulan käyttöohje: 1. Poista neulan suojus. 2. Työnnä neula Quick Fit ohjaimeen, kunnes pikalukitus naksahtaa paikoilleen. Poista suojus. 3. Vie neula noin 30 asteen kulmassa 4. Pidä neula tiukasti paikoillaan. Työnnä ihon läpi. näyteputki ohjaimeen käyttämällä avuksi ohjaimen siipiä, jotta neula ei liiku suonessa.

6 3.1 / /8 5. Poista neula suonesta. 6. Irrota neula pitimestä painamalla ohjain neulajäteastian Quick Fit aukkoon tai tiputa neula astiaan painamalla ohjaimen molemmilla puolilla olevista painikkeista. Putki poistetaan ohjaimesta vasta sen jälkeen, kun verentulo on loppunut. Putki täytetään mahdollisuuksien mukaan aina määrämittaan saakka. Putkien oikea täyttömäärä on + 10 % optimaalisesta näytemäärästä. Jos antikoagulantti on nestemäisessä muodossa (esim. sitraatti), antikoagulantin ja veren suhde on tarkka eikä vajaita tai liian täysiä putkia hyväksytä näytteeksi! Poikkeava näyte-antikoagulanttisuhde voi aiheuttaa virheellisiä tutkimustuloksia: jos putki jää vajaaksi, näyte laimenee liikaa tai jos putki on liian täysi, hyytyminen voi käynnistyä putkessa. Vajaaksi jääneiden vakuumiputkien korkkeja ei aukaista, koska nykykäsityksen mukaan putkeen jäävä vakuumi ei riitä aiheuttamaan hemolyysia. Verinäytteenotto avomenetelmällä Avomenetelmää käytetään, kun vakuumimenetelmän käyttö ei ole mahdollista tai sillä ei saada näytettä riittävän hyvin, varsinkin lapsi-, vanhus- sekä huonosuonisilta potilailta. Avomenetelmää käytettäessä on erityistä huomiota kiinnitettävä määrätilavuuteen, ts. näytteet on otettava mahdollisuuksien mukaan määrämittaan saakka. Suositus veritilavuuden maksimipoikkeamasta on + 10 %. Näytteet otetaan suoraan oikeaan putkeen; näytettä ei saa kaataa putkesta toiseen (näyte-antikoagulanttisuhde ei säily oikeana). Antikoagulanttia sisältävät putket suljetaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun näyte on otettu. Avomenetelmällä näytteitä otettaessa täytyy huolehtia siitä, että putket suljetaan oikealla korkilla. Putkien sekoittamisesta huolehditaan kullekin näyteputkelle tarkoitetulla tavalla. Näytteenoton jälkeen varmistetaan, että putkien ulkopinnat ovat puhtaita veritahroista ennen kuin näytetarrat liimataan putkiin. Avomenetelmällä näytteitä otettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota verialtistustilanteen ehkäisyyn. Potilaan vaatteet tulee suojata näytteenottokäden alta nestettä imevällä suojalla.

7 3.1 / /8 Näytteenotossa huomioitavaa Näytteenottovälineiden laittamista potilaan sängylle tulee mm. hygieniasyistä välttää. Mikäli tämä kuitenkin on välttämätöntä, tulee näytteenottovälineiden alla käyttää kertakäyttöistä potilaskohtaista suojaa (pahvimalja, märkälujapaperi, tms.), joka näytteenoton jälkeen laitetaan roskiin. Näytteenottajan tulee huolehtia, ettei mitään näytteenottovälineitä jää potilaan sänkyyn. Jotta putkessa oleva antikoagulantti tai hyytymisaktivaattori sekoittuisi näytteeseen tasaisesti, putkia käännellään heti niiden täytyttyä rauhallisella liikkeellä putkikohtaisen ohjeen mukaisesti siten, että ilmakupla siirtyy putken päästä toiseen. Sokeriputken fluoridisitraatti on huonoliukoista ja vaatii erityisen huolellisen sekoittamisen. Mikäli käytetään keinusekoittajaa, käännellään putkia ensin muutaman kerran kuten edellä ennen putkien laittamista keinuun. Putket poistetaan keinusta muutaman minuutin kuluttua. Hyytymisputkia ei saa laittaa keinusekoittajaan, koska se voi aiheuttaa hyytymisjärjestelmän aktivoitumista. Näytteenoton jälkeen pistokohtaa painetaan verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Ihonpuhdistuslaput kiinnitetään ihoteipillä tai sideharsolla ja pyydetään potilasta painamaan pistokohtaa vähintään 3-4 min jälkiverenvuodon estämiseksi. Ennen poistumista potilaan luota varmistetaan, että pistokohta ei vuoda eikä potilaalle jäänyt verenotosta johtuvaa huonoa oloa. Käytetyt neulat pudotetaan suoraan läpäisemättömään, särkymättömään ja tiiviisti suljettavaan neulajäteastiaan näytteenottopaikalla. Neulajäteastiasta jätetään täyttämättä kolmannes, kansi suljetaan ja astia laitetaan poiskuljetettavaksi. Astiat tai monta astiaa sisältävät jätelaatikot merkitään Laboratorion jätteiden hävittämisohjeen mukaisesti. Pyyhittäville pinnoille tippunut veri poistetaan mahdollisimman pian paperiin imeyttämällä ja pyyhkimällä tämän jälkeen runsaalla kloori- tai alkoholipitoisella puhdistusaineella. Hoitoyksiköissä veriroiskeista tehdään aina ilmoitus, jolloin hoitoyksikkö huolehtii varsinaisesta desinfioimisesta. Laskimonäytteenoton aiheuttamat komplikaatiot Pyörtyminen on lyhyt, äkillinen tajunnanmenetys, joka näytteenoton yhteydessä yleensä johtuu potilaan jännittämisestä. Jos potilas kertoo aikaisemmin pyörtyneensä tai voineensa pahoin verinäytteitä otettaessa, voidaan näytteet ottaa makuulla. Potilaan pyörtyessä on näytteenotto heti lopetettava. Potilas asetetaan makuulle niin, että pää on muuta kehoa alempana. Samalla on varottava, ettei potilas pääse lyömään päätään. Pyörtymiskohtauksen jälkeen potilaan tulee nauttia vettä ja levätä makuulla. Potilaan tarkkailun saa lopettaa vasta, kun potilas tuntee itsensä täysin hyväkuntoiseksi. Mikäli tajunnan menetys/pahoinvointi kestää tavallista kauemmin, potilas kouristaa, valittaa rintatuntemuksia tms., toimitetaan potilas päivystysvastaanotolle. Osastopotilaan pyörtymisestä kerrotaan aina osaston henkilökunnalle. Potilaan jännittäminen voi laukaista myös hyperventilaation, jossa hengitys tihenee ja syvenee. Oireina voi olla mm. huimausta, heikotusta, sormien ja suun ympäristön pistelyä. Potilaan rauhoittaminen keskustelemalla yleensä auttaa laukaisemaan hyperventilaation. Mustelma eli hematooma on tavallisin laskimonäytteenoton komplikaatio. Mustelma syntyy kun verta pääsee vuotamaan suonesta ihonalaisiin kudoksiin joko pistohetkellä tai sen jälkeen. Mustelman syntyminen voidaan yleensä estää hyvällä pistotekniikalla ja painamalla pistokohtaa kunnolla vähintään 3-4 minuutin ajan piston jälkeen. Mikäli potilaalla on veren hyytymishäiriö tai hänellä on antikoagulanttihoito, pistokohdan painamista on jatkettava pidempään. Hematooma on vaaraton verinäytteenoton komplikaatio. Otettaessa laskimoverinäytettä saattaa näytteenottoneula puhkaista myös lähellä olevan valtimon seinämän. Valtimo on helppo erottaa laskimosta sormenpäillä tunnustelemalla, sillä valtimon seinämä on laskimoa kiinteämpi ja valtimossa on tunnettavissa pulssi. Neulan osumisen valtimoon voi todeta siitä, että neulasta tulee tavallista kirkkaamman punaista verta, tavallista kovemmalla paineella ja pulsoiden. Tällöin punktio on heti keskeytettävä, puristusside poistettava ja pistokohtaa

8 3.1 / /8 painettava min ajan. Valtimoon pistämisestä on aina ilmoitettava potilasta hoitavaan yksikköön. Ennen potilaan kotiuttamista tarkastetaan, että vuoto on tyrehtynyt. Pistokohta sidotaan ja potilasta kehotetaan varomaan raajan rasittamista saman päivän aikana. Kyynärtaipeen laskimoiden lähellä kulkee käden hermorunkoja, joihin pistämisestä aiheutuu äkillinen kipu. Tällöin punktio keskeytetään ja näytteet otetaan toisesta pistopaikasta. Hermopiston jälkeen alueella voi tuntua vähäistä kipua muutaman päivän ajan, mutta tilanne on muuten vaaraton. Laskimo(tukos)tulehduksen voi aiheuttaa bakteeri-infektio tai piston aiheuttama suonivaurio. Tulehdukset voidaan välttää pistokohdan valinnalla (ei tulehtuneilta alueilta), huolellisella ihon puhdistuksella ja hyvällä pistotekniikalla. Tulehdus tulee ilmi vasta usean tunnin tai vuorokauden kuluttua verinäytteenotosta. Tulehduksen oireita ovat ihon punoitus, kuumotus ja arkuus sekä kova ja aristava laskimo. Laskimo(tukos)tulehduksen hoito kuuluu potilasta hoitavalle lääkärille.