I Lausuntopyyntö. II Tiivistelmä lausunnoista

Transkriptio

1 I Lausuntopyyntö Voimakeinojen käyttöä siviilikriisinhallinnassa koskevan hankkeen (SM040:00/2012) tavoitteena on selkiyttää siviilikriisinhallintaoperaatioon osallistuvien asiantuntijoiden oikeudellista asemaa voimankäyttövälineiden kantamisen, voimakeinojen käytön ja hätävarjelun osalta. Tätä varten hallituksen esityksessä ehdotetaan tehtäväksi tarvittavat muutokset lakiin siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan ja rajavartiolaitoksen hallinnosta annettuun lakiin. Hankkeessa hyödynnettiin siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden oikeudellista asemaa pohtineen työryhmän loppuraporttia Sisäasiainministeriö pyysi hallituksen esityksen luonnoksesta lausunnot 29 viranomaiselta, organisaatiolta ja järjestöltä ajalla Lausunnon antoivat yhteensä 18 tahoa. Lisäksi 2 tahoa ilmoitti, että niillä ei ole lausuttavaa. Ja yksi lausunto tuli taholta, jolta lausuntoa ei ollut erikseen pyydetty. Lausunnot ovat haettavissa lyhentämättöminä valtioneuvoston hankerekisterin julkisilla Internet-sivuilla ( II Tiivistelmä lausunnoista Asian valmistelu Hallituksen esitystä on valmisteltu virkamiestyönä ja kuulemalla valmistelun aikana eri viranomaistahoja ja järjestämällä kokouksia. Asian valmistelusta lausuneet ovat olleet tyytyväisiä siihen, miten heidän valmistelun aikana esittämät näkökohdat on otettu huomioon. Lainmuutosten tarpeellisuus Yleisesti ottaen lausunnossa pidettiin hyvänä, että siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden asemaa selvennetään hallituksen esitysluonnoksessa esitetyllä tavalla. Ne selkeyttävät operaatioihin osallistuvan henkilöstön oikeusasemaa ja parantavat henkilöstön oikeusturvaa. Ulkoasiainministeriö katsoo, että siviilikriisinhallintatehtävät tulisi pääsääntöisesti jatkossakin toteuttaa asiantuntijatehtävinä siten, että asiantuntijoita ei aseisteta. Tällöin aseistamista koskevia kysymyksiä tulisi pitää asiantuntijoiden valintaprosessissa poikkeuksellisina tilanteina, ja tämä tulisi huomioida myös niiden valintaprosessien menettelytavoissa, jotka koskevat tällaisia poikkeustapauksia. Esimerkiksi asetettaessa tehtäviä hakuun, tulisi pyrkiä toimimaan niiden tietojen ja vaatimusten mukaisesti, jotka operaation toteuttama organisaatio on ilmoittanut julistaessaan kyseisen tehtävän avoimeksi. Sisäasiainministeriön poliisiosasto kiinnittää huomiota esityksen yleisperustelujen kirjaukseen, jonka mukaan "Suomi suhtautuu lähtökohtaisesti pidättyväisesti voimakeinojen käyttöön siviilikriisinhallintaoperaatioissa." Poliisiosaston näkemyksen mukaan tässä kappaleessa menevät siviilihenkilöstön aseistamiseen liittyvät perustelut sekaisin. Ensinnäkin, jos Suomi on valmis lähettämään asiantuntijoita sellaisiin operaatioihin, joissa on toimenpaneva oikeus, ei Suomi voi tällöin suhtautua lähtökohtaisesti pidättyväisesti voimakeinojen käyttöön, koska voimakeinojen käyttö saattaa olla osa mission päivittäistä toimintaa. Poliisiosasto haluaa muistuttaa, että voimakeinot ovat paljon muutakin kuin ampuma-aseiden käyttöä, esimerkiksi käsirautojen käyttämistä. Poliisiosasto esittää, että esityksen sivulla 3 neljännen

2 kappaleen rakennetta korjataan ja siinä erotetaan missiolle varustaminen ja voimankäyttöoikeus sekä mission sisäiset turvallisuusjärjestelmät. Poliisiosasto pitää tärkeänä, että Suomi varustaa kaikki missioille lähtevät poliisimiehet itse ja tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että tämä hallituksen esitys toteutuu ja siinä myös huomioidaan kenelle kuuluu päätös millaisilla voimankäyttövälineillä asiantuntijat varustetaan ja kuka vastaa kustannuksista. Nyt nämä kaksi asiaa puuttuu hallituksen esityksestä. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan poliisin pitäisi osallistua pääasiassa sellaisiin missioihin, joissa ei ole toimeenpanevia (executive) tehtäviä. Poliisin tehtävänä olisi "competence building". Tällöin voimankäyttöä ei tarvittaisi työtehtävien toteuttamisessa. Kuitenkin sekä toimeenpanevilla missioilla että ei-toimeenpanevilla missioilla voi tulla eteen tilanteita, joissa asiantuntija voi joutua voimankäyttötilanteen kaltaiseen tilanteeseen. Tällaisten tapahtumien oikeudellisen sääntelyn selventämiseksi lakiehdotus on kannatettava. Rikosseuraamuslaitoksen kannanotto on, että eksekutiivisten voimakeinojen käyttöä mahdollisesti sisältävien rikosseuraamusalan tehtävien avoimeksi laittamiseen ja virkamiesten tällaiseen tehtävään lähettämiseen tulisi edelleen suhtautua pidättyväisesti ja varauksella, vaikkakin myös näihin tehtäviin osallistuminen lainmuutoksella mahdollistetaan. Rikosseuraamusalan osalta ei ole syytä muuttaa painopistettä sen osalta, millaisiin tehtäviin ensisijaisesti virkamiehiä tulevaisuudessa lähetetään: suotavaa ja toivottavaa on rikosseuraamusalan asiantuntijoiden lähettäminen kohdemaan viranomaisten mentorointi- ja kouluttamistehtäviin. Suomen kansainvälisen kriisinhallinnan poliisit ry tarkastelee lausunnossaan myös voimankäyttövälineiden ja erityisesti aseen kantamisen negatiivisia vaikutuksia siviilikriisinhallintaoperaatiossa. Yhdistys kuitenkin toteaa, että aseen kanto-oikeus tulisi olla suomalaisilla asiantuntijoilla niissä operaatioissa, joissa aseenkanto-oikeus on muiden maiden asiantuntijoilla. Hallituksen esityksessä lähtökohtana onkin, että aseen ja muiden voimankäyttövälineiden kanto-oikeus annettaisiin vain jos operaation suunnitteluasiakirjat ja kyseisen asiantuntijan tehtäväkenttä sitä edellyttävät. Osallistumispäätös Valtiovarainministeriö painottaa, että Tullin eri henkilöstöryhmien voimankäyttöön liittyviin valmiuksiin, koulutukseen ja kokemukseen liittyvät merkittävät erot on otettava huolellisesti huomioon kun Suomi valitsee ja lähettää tulliasiantuntijoita ns. toimeenpaneviin siviilikriisinhallintaoperaatioihin. Oikeusministeriö ehdottaa, että tulevassa päätöksentekomenettelyssä olisi perusteltua, että sisäasiainministeriö kuulisi eri hallinnonaloja vaadittavasta varustuksesta sekä voimankäyttövälineiden ja voimakeinojen käyttökoulutuksesta. Olisi myös tärkeää, että rikosseuraamusalaa koskevissa asioissa kuultaisiin aina erikseen Rikosseuraamuslaitosta, ei pelkästään oikeusministeriötä. Rikosseuraamuslaitos tähdentää, että lähetettäessä asiantuntija operaation toimeenpanevaan tehtävään on käytännössä aina tarkasteltava operaation edellyttämien asetyyppien ja muun

3 varustuksen ja toisaalta suomalaisen kansallisen lainsäädännön oikeuttamien välineiden yhteneväisyys ja eroavaisuus. Rikosseuraamuslaitos tuo esiin myös, että on tärkeää, että ennen tehtävän vastaanottoa ja ennen operaatioon lähtemistä virkamiehen tiedossa on, missä laajuudessa, millaisin käskyvaltasuhtein ja millä välinein voimakeinojen käyttöä hänen tehtävissään edellytetään, ja miten ja missä laajuudessa koskemattomuus suhteessa kohdevaltioon on järjestetty. Näiltä osin Rikosseuraamuslaitos tukee hallituksen esityksessä (s. 13 ja 15) esitettyä liittyen asiantuntijan tehtävän avaamiseen liittyvästä päätöksentekomenettelyn täsmentämisestä ja tehtävien luonteen ilmoittamisesta jo rekrytointivaiheessa. Ulkoasiainministeriö yhtyy siihen esityksessä ilmaistuun näkemykseen, että esityksen tarkoituksena ei ole muuttaa nykyistä siviilikriisinhallintatehtävään lähettämistä koskevaa päätöksentekomenettelyä, vaan noudatettavia käytäntöjä pyritään tehostamaan. Tämä huomioon ottaen esityksessä ei tulisi esittää menettelyjä esimerkiksi operaation käsittelyä suunnitteluvaiheessa tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksessa, jos operaatiolla on toimeenpaneva mandaatti (esityksen jakso 2.4). Ulkoasiainministeriön mukaan esityksestä ei käy riittävällä tavalla ilmi, että Suomen osallistumisessa sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon on merkittävä ero suhteessa siviilikriisinhallintaoperaatioon. Eroavuus koskee paitsi päätöksentekomekanismia, myös osallistumistapaa. Sotilaallisessa kriisinhallintaoperaatiossa Suomi päättää sotilaiden osallistumisesta operaatioon, kun taas siviilioperaatiossa Suomi esittää yksittäisiä kansallisia asiantuntijoita ehdokkaiksi avoinna oleviin tehtäviin operaatiossa. Valintapäätöksen tekee operaation toimeenpanija. Edellä olevan johdosta ulkoasiainministeriö esittää, että esityksessä ei käytettäisi terminologiaa, jonka mukaan Suomi tekee osallistumispäätöksen, vaan että tekstissä käytettäisiin kautta linjan johdonmukaisesti ilmaisua lähettämispäätös silloin, kun puhutaan operaatioon valittujen asiantuntijoiden osallistumisesta siviilikriisinhallintaoperaatioihin. Suomen kansainvälisen kriisinhallinnan poliisit ry toi lausunnossaan esiin, että ehdotettujen uusien säännösten ei tule ei tule merkitä siirtymistä aiemman aseettoman siviilikriisinhallintakäsitteen mukaisesta toiminnasta lisääntyvissä määrin "aseelliseen siviilikriisihallintaan". Lisäksi lausunnossa kiinnitetään huomiota poliisiasiantuntijan turvallisuuteen. Operaation toimeenpanijan ensisijainen vastuu voimakäytöstä operaatiosta Ulkoasiainministeriö pitää tärkeänä, että esityksen perusteluista ja ehdotettavista säännöksistä käy selkeästi ilmi se, että vastuu operaation turvallisuusjärjestelyistä kuuluu ensisijaisesti operaation toimeenpanijalle ja perustuu operaatioasiakirjoihin, joissa operaation päällikölle on annettu kokonaisvaltainen vastuu. On tärkeää, ettei nyt esillä olevan lainmuutoksen yhteydessä anneta tämän osalta perusteita väärinkäsityksille. Kansainvälisessä siviilikriisinhallinnassa on vakiintuneena järjestelynä se, että valtiot lähettävät yksittäisiä siviilikriisinhallinta-asiantuntijoita toimimaan osana monikansallista operaatiota. Asiantuntijat toimivat operaation päällikön alaisuudessa ja ohjeistuksessa. Kunkin operaation henkilöstön turvallisuus on pääsääntöisesti järjestetty operaation yhteisin ratkaisuin, perustuen operaation asiakirjoihin ja operaation päällikön johtorooliin. Sekä riskiarvioiden että

4 turvallisuusjärjestelyjen kehittämisessä tärkeänä lähtökohtana on operaation yhteisten järjestelyjen tarkastelu ja tehostaminen. Suomikin ajaa toiminnan kehittämistä tämän mukaisesti, muun muassa EU-tasolla käytävissä keskusteluissa. Ulkoasiainministeriö kiinnittää tässä yhteydessä sisäasianministeriön huomiota myös esityksen jaksoon Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö, jossa on selostettu EUPOL Afganistan operaatiota. EUPOL Afghanistan -operaatiossa keskeinen rooli henkilökunnan aseistamisesta päätettäessä ja myös aseiden varastointia ja käyttöä operaatiossa koskevista ratkaisuista on operaation päälliköllä, perustuen operaatioasiakirjoihin. EUPOL Afghanistan - operaatio sallii lähetetyn henkilökunnan aseistamisen, mutta rajaa aseiden käytön ainoastaan itsepuolustukseen, jolloin asetta voi käyttää vähimmän mahdollisen voimankäytön ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Mahdollinen aseen kantaminen ja käyttö edellyttää aina operaation päällikön hyväksyntää mahdolliset kansalliset varaumat huomioon ottaen. Lisäksi ulkoasiainministeriö kiinnittää huomiota siihen, että asiantuntijan tehtävänkuva saattaa vaikuttaa hänen varustamiseensa voimankäyttövälineillä sekä toimeenpanevissa operaatioissa voimakeinojen käyttöön kulloisenkin operaation operaatioasiakirjojen ohella. Oikeus kantaa voimankäyttövälineitä ja oikeus käyttää voimakeinoja - oikeuden antaminen Useat lausunnonantajat (oikeusministeriö, rajavartiolaitos, poliisiosasto, poliisihallitus, Suomen kansainvälisen kriisinhallinnan poliisit ry) kiinnittävät huomiota esityksen kohtaan (lakiehdotus 6a :n alku ja perustelut), jossa mainitaan, että valtio työnantajana antaisi tarvittaessa oikeuden kantaa voimankäyttövälineitä ja käyttää voimakeinoja, jos operaation mandaatti ja operaation suunnitteluja ohjausasiakirjat siihen oikeuttavat ja se arvioitaisiin tarkoituksenmukaiseksi. Tässä kohtaa on syytä määrittää tarkemmin, mitä työnantaja tarkoittaa. Onko kyseessä mission aikainen työnantaja eli julkisoikeudelliseen palvelusuhteeseen ottava taho vai asiantuntijan taustaviran työnantaja? Oikeusministeriö ehdottaa, että jatkovalmistelussa pohdittaisiin, tulisiko valtuuksien myöntämistä koskeva päätösvalta keskittää yhdelle (voimankäyttövaltuuksien asiantuntija-) viranomaiselle vai pitäisikö sisäasiainministeriön asema valtuuksien tarvearvioinnissa vahvistaa säännösperusteisesti. Poliisiosasto katsoo, että perusteluissa tulisi kuvata miten siviilikriisinhallintamissioiden voimankäyttövälineisiin liittyvä päätöksenteko tehdään ja kuka vastaa mistäkin. Esimerkiksi 6 a pykälän työnantajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä Kriisinhallintakeskusta (CMC:tä). Kuitenkin päätös, millaisilla voimankäyttövälineillä asiantuntija lähetetään missiolle, tulee kuulua asiantuntijan taustatyönantajalle esimerkiksi poliisille tai rajavartiolaitokselle. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan kyseeseen voi tulla vain asiantuntijan taustaviran työnantaja. Poliisimiehelle voidaan näitä oikeuksia antaa vain poliisihallinnosta. Oikeus kantaa voimankäyttövälineitä ja oikeus käyttää voimakeinoja - kenelle oikeus annetaan Puolustusministeriö toteaa, että vaikka ammattisotilastaustaiset henkilöt eivät siviilikriisinhallintaoperaatioissa palvelisikaan sellaisissa tehtävissä, joiden tehtävänkuvaan kuuluisi voimakeinojen käyttö, ehdotettu rajaus voi rajoittaa heidän mahdollisuuttaan tehokkaasti käyttää

5 hätävarjeluoikeutta. Puolustusministeriö esittää harkittavaksi, tulisiko lakiehdotuksen 5a :ään lisätä voimankäyttövälineiden kantamiseen oikeutetuiksi henkilöiksi myös muut sellaiset henkilöryhmät, joilla on ammattinsa puolesta koulutus voimankäyttövälineiden käyttöön. Poliisihallitus kiinnittää huomiota siihen, että lakiesityksen mukaan kyseessä olisi poliisi-, rikosseuraamuslaitos-, tulli- ja rajavartioviranomaisten tavanomaisista virkatehtäviin kuuluvista voimankäyttövälineistä ja voimakeinojen käyttö- tai hätävarjelutilanteista, joihin kullakin virkamiesryhmällä on hänen työtehtäviään vastaava koulutus kotimaassa. Poliisihallitus toteaa, että, poliisin osalta kyse voisi missioilla olla voimankäyttövälineenä myös erityisaseiksi luokitelluista aseista, jotka eivät ole tavanomaiseen käyttöön tarkoitettuja. Voimankäyttövälineet Rajavartiolaitos tuo lausunnossaan esiin, että vaikka erityislainsäädännöstä käy ilmi voimakeinojen tarkempi sisältö sekä toimivaltuudet niiden käyttöön, valmistelijoiden arvioitavaksi jätetään se, tulisiko esitykseen kirjata, miten voimankäyttö ja voimankäyttövälineet tässä laissa määritellään. JUKO ry lausunnossa todetaan, että kansainvälisiä kriisinhallintatehtäviä varten tulee voida ottaa käyttöön tehtävässä vaadittavat voimankäyttövälineet, jotka mahdollistavat virkamiehen työturvallisuuden sekä tehtävien tarkoituksenmukaisen hoitamisen. Voimankäyttövälineiden repertuaari ei saa riippua siitä, mitä virkakuntaa virkamies edustaa Suomessa, määräävä tekijä tulisi olla virkamiehen asema ulkomaan tehtävässä. Voimankäyttövälineiden kirjo asettaisi virkamiehet erilaiseen asemaan oikeusturvan ja työturvallisuuden kannalta. Voimankäyttövälineiden kantamisen periaatteet Rajavartiolaitos kiinnittää huomioita ehdotettuun uuteen 6 a :ään, jossa mainitaan työnantajan oikeudesta antaa julkisoikeudelliseen palvelussuhteeseen otetulle henkilölle oikeus kantaa voimankäyttövälineitä ja käyttää välttämättömiä voimakeinoja. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa asiasta on vielä tarkemmin kirjattu, että oikeus voidaan antaa, jos operaation mandaatti ja operaation suunnittelu- ja ohjausasiakirjat siihen oikeuttavat ja se arvioidaan tarkoituksenmukaiseksi. Mikäli edellä mainittu katsotaan myös voimankäyttövälineiden kantamisen edellytykseksi kuten voimakeinojen käytönkin tapauksessa, lienee perusteltua siirtää kirjaus myös itse säännökseen. JHL ry tuo lausunnossaan esiin, että siviilikriisinhallintatehtävissä voimankäyttövälineiden kantaminen tulee sallia ainoastaan erikseen nimetyissä operaatioissa. Ehdoton edellytys voimankäyttövälineiden kantamiselle tulee olla myös se, että jos operaatio on nimetty sellaiseksi, jossa voimankäyttövälineet ovat käytössä, niin ne ovat sitten käytössä kaikilla siihen osallistuvilla henkilöillä. Hätävarjelu Oikeusministeriö kiinnittää huomiota ehdotettuun n 6 a :n 2-4 momenttien muotoiluun, jotka noudattavat pitkälti sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) 27 :n 2 momentin ja

6 uuden poliisilain (872/2011) 2 luvun 17 :n 2 ja 5 momentin sanamuotoja. Ehdotetun, hätävarjelua koskevan 3 momentin osalta voidaan kuitenkin todeta, että momentin viimeinen virke hätävarjeluoikeuden puolustettavuudesta jää tarkoitukseltaan epäselväksi (samalla tavoin kuin uuden poliisilain 2 luvun 17 :n 2 momentin kohdalla), sillä rikoslain 4 luvun 4 :n kriteereihin kuuluu jo sinällään puolustajan henkilön ja muiden olosuhteiden huomioon ottaminen arvioitaessa hätävarjelun puolustettavuutta. Virke ei voi myöskään syrjäyttää po. rikoslain säännöstä joten voisi olla paikallaan tarkentaa virkettä seuraavasti: "Arvioitaessa hätävarjelun puolustettavuutta on lisäksi otettava huomioon ". Rikoslain hätävarjelusäännös on soveltamisalaltaan yleinen, joten poliisilakiin on ilmeisesti tämän vuoksi otettu tarkentava säännös poliisin toimimisesta virkavastuulla myös hätävarjelutilanteessa. Tällainen ehdotus voisi olla myös ehdotetussa momentissa tarpeen. Poliisiosasto kysyy, onko sen seuraava käsitys oikea: Poliisiosaston näkemyksen mukaan myös missioilla, joilla on toimeenpaneva oikeutus, voi syntyä tilanteita, joissa asiantuntijat voivat joutua hätävarjelutilanteisiin. Poliisiosaston käsityksen mukaan voimankäyttöoikeus rajoittuu toimeenpanevilla missioilla vain virkatehtäviin. Mikäli asiantuntija joutuu oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi esimerkiksi ajaessaan työpaikalle tai mission leiriin tehdään hyökkäys, voi tällöin syntyä tilanne, missä asiantuntija saa puolustaa itseään ja toisia hätävarjelusäännösten nojalla. Poliisiosaston näkemyksen mukaan oikeus ja päätös hätävarjelusta kuuluu vain ja ainoastaan henkilölle itselleen, eikä sitä siksi voi sitoa palvelustehtävään. Tärkeämpää on huolehtia siitä, että tällä lailla mahdollistetaan voimankäyttövälineen kantaminen myös hätävarjelutilanteiden varalta, koska Suomessa poliisimies ei voi kantaa voimankäyttövälineitä ilman asianmukaista koulutusta hätävarjelutilanteiden varaltakaan. Poliisihallitus painottaa, että missioalueilla vallitsevien olosuhteiden takia on tärkeää, että esityksessä on mainittu myös hätävarjeluoikeus. Esityksen 6a :ssä todetaan, että palvelussuhteeseen otetuilla on palvelustehtävässään oikeus hätävarjeluun siten kuin rikoslain (39/1889) 4 luvun 4 :ssä säädetään. Poliisihallitus toteaa esityksen 6a :n olevan selvä palvelustehtävän osalta mutta jos ei lue yksityiskohtaisia perusteluita, voi saada käsityksen, että hätävarjeluoikeuden piirissä eivät olisikaan palvelustehtävän ulkopuolella sattuvat tilanteet, joissa tietysti myös on oltava oikeus hätävarjeluun. Jos tekstin palvelustehtävä-sana tarkoittaa koko missioaikaa, niin ongelmaa ei ole mutta silloin asian voisi kirjoittaa selvemmin. Myös toimeenpanevilla missioilla voi tulla tilanteita, jolloin kyseessä ei juuri sillä hetkellä ole yksittäinen palvelustehtävä mutta hätävarjelutarve syntyy. Poliisiammattikorkeakoulu katsoo, että ehdotukseen tulisi sisällyttää, että poliisimiehet toimivat virkavastuulla myös hätävarjelutilanteessa operaatiossa toimiessaan. Tämä vastaisi uuden poliisilain säännöstä. JUKO ry:n mukaan Rajavartiolaitoksen lakiuudistus tulee huomioida myös voimankäyttösäännösten osalta. Hätävarjelun osalta rajavartiomiehen voimankäyttösääntely eroaa poliisista. Sääntelyssä tulisi viitata uuteen lakiin, joka on valmistelussa ja jossa asia on huomioitu. Pardia katsoo, että ehdotetun 6 a :n 4 momentin kohta "Arvioitaessa hätävarjelun puolustettavuutta on otettava huomioon palvelussuhteeseen otetulle oman toimialansa

7 koulutuksen ja kokemuksen perusteella asetettavat vaatimukset. " on kohtuuton ja asettaa henkilöstön eriarvoiseen asemaan muiden kansalaisten kanssa. Rikoslain hätävarjelua koskeva muotoilu ottaa riittävästi huomioon tilanteen yllättävyyden ja voimankäytön riittävän tason tilanteen uhkaavuuteen nähden. Voimankäyttövälineiden kantamisen sekä voimankäyttövälineiden ja voimankäytön koulutus Rajavartiomiehet Rajavartiolaitos tuo esiin, että rajavartiomiehillä on voimakeinojen käyttöön vaadittava koulutus ja viranhaltijoina myös velvollisuus ylläpitää voimankäyttövälineiden ja voimakeinojen käyttötaitojaan. Esityksessä todetaan, että työnantajalla on vastuu huolehtia, että voimakeinojen käyttöön on vaadittava koulutus, mutta voimakeinojen käyttökoulutuksen valvomisesta ja tietyin väliajoin suoritettavien testien valvomisesta ja vastuutahosta suoritusten seuraamiseen ei ole kuitenkaan mainittu esityksessä. Tullin palveluksessa olevat Valtiovarainministeriö ja Tulli painottavat lausunnossaan, että voimankäyttövälineiden käyttöön koulutettuja ja kouluttautumistaan ylläpitäneitä ovat Tullissa lähinnä rikostorjunnan operatiivisissa tehtävissä työskentelevät henkilöt. He ovat saaneet myös ampuma-aseiden käyttökoulutuksen ja heillä on oikeus tehtävissään kantaa muiden voimankäyttövälineiden ohella ampuma-asetta. Tullin ns. valvonnallisissa tehtävissä toimivat joitakin ampuma-aseen kantamiseen oikeutettujen ryhmien henkilöitä lukuun ottamatta ovat saaneet koulutuksen vain ampuma-asetta lievempien voimakeinojen käyttämiseen. Tullin muilla toimialoilla toimivilla ei ole systemaattista voimankäyttöön tai voimankäyttövälineisiin liittyvää koulutusta. Tällaisia henkilöitä toimii Tullissa esimerkiksi erilaisissa tullaus- ja verotustehtävissä. Jos tällaisissa tehtävissä toimivia henkilöitä nimetään siviilikriisinhallintaoperaation asiantuntijatehtäviin, tulisi heille järjestää erityisesti kohdennettu voimakeinonkäyttövälineiden ja voimakeinojen käytön koulutus, jotta heille voitaisiin antaa ehdotetun 6 a :n mukaiset oikeudet. Näiden henkilöryhmien tulisi osallistua asiantuntijatehtävässään vain sellaisiin operaatioihin, joilla ei ole toimeenpanevaa mandaattia. Tällaisissa operaatioissa oikeus voimankäyttöön olisi vain hätävarjelutilanteessa. Tästä huolimatta näille henkilöille tulisi Tullin puolesta antaa riittävä voimankäyttövälineiden myös ampuma-aseiden ja voimakeinojen käyttökoulutus. Muutoin henkilö ei täyttäisi ehdotetussa 6 a :ssä säädettyjä voimankäyttöoikeuden ja voimankäyttövälineiden kantamisen edellytyksiä. Tällaisesta koulutuksesta aiheutuvien kustannusten suuruus riippuu siitä, kuinka laajasti operaatioihin nimetään Tullin tällaisten henkilöryhmien jäseniä. Tässä vaiheessa voitaneen kuitenkin arvioida, ettei tämä kustannuskysymys aiheuta Tullissa ongelmia. Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa olevat Rikosseuraamuslaitos pitää tärkeänä, että on selkeää, että suomalaisen lähetetyn asiantuntijan voimakeinojen käytön valtuudet ja välineet eivät voi missään tapauksessa ylittää sitä, mitä on kansallisesti asiasta säädetty. Rikosseuraamusalan virkamiehen osalta vankeuslaki ja vankeusasetus

8 määrittävät ne tilanteet, joissa voimakeinojen käyttö voi tulla kyseeseen: suhteellisuusperiaate, yksityiskohtaisesti luetellut sallitut voimankäyttövälineet, tehtävät, joissa voimakeinojen käyttö voi tulla kyseeseen, koulutus voimakeinojen käyttöön. Säännökset ovat vankeuslain 18 luvun 6 :ssä ja vankeusasetuksen :ssä. Edelleen on määritelty se, missä virkatehtävässä oleva on oikeutettu päättämään mistäkin voimakeinon käytöstä ja missä tilanteessa. Rikosseuraamusalan henkilöstö noudattaa vankeuslaissa ja vankeusasetuksessa asetettuja määräyksiä myös operaatiossa operaation omien sääntöjen rinnalla. Poliisimiehet Poliisihallitus tähdentää, että on itsestään selvää, että koulutus ja tasokokeet on oltava voimassa. Voimankäyttövälineiden lisäksi poliisimiehen on suoritettava hyväksytysti myös fyysisen voimankäytön koulutus. Poliisiammattikorkeakoulu katsoo, että Kriisinhallintakeskuksen tehtävänä on varmistaa mahdollisia voimankäyttötilanteita sisältäviin tehtäviin lähetettävien asiantuntijoiden tehtävien edellyttämä voimankäyttövälineiden ja voimakeinojenkäytön koulutus. Poliisikoulutuksesta annetun lain mukaan Poliisiammattikorkeakoulu vastaa poliisin valtakunnallisen koulutuksen järjestämisestä ja katsoo, että mahdollisia voimankäyttötilanteita sisältäviin siviilikriisinhallintatehtäviin lähetettävien asiantuntijoiden voimankäyttökoulutuksen järjestämisvastuu tulee olla Poliisiammattikorkeakoululla. Myös palveluksen aikana suoritettavat tasokokeet ja ylläpitokoulutus tulisi suorittaa Poliisiammattikorkeakoulun järjestämänä. Suomen kansainvälisen kriisinhallinnan poliisit ry kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että hallituksen esityksen perusteluissa käsitellään voimankäyttövälineistä ainoastaan ampuma-aseita, mutta lakiin asia on kirjattu voimankäyttövälineinä ja niiden käyttönä. Poliisilla aseen lisäksi muita voimankäyttövälineitä ovat muun muassa patukka, kaasu, etälamautin ja koira. Näitäkin voimankäyttövälineitä tulisi käsitellä hallituksen esityksen perusteluissa. Lisäksi yhdistys huomauttaa, että poliisimiehillä on velvollisuus käyttää lievintä keinoa. Lievemmän voimankäyttövälineen käyttäminen edellyttää, että poliisimies on niillä varustettu aivan vastaavalla tavalla, kuin Suomessa työskentelevät poliisimiehet. Mikäli tätä varustusta ei ole tai sitä ei käytetä asianmukaisesti, voi poliisimies syyllistyä voimakeinojen käytön liioitteluun tai hätävarjelun liioitteluun. Vastuu varustamisesta ja kouluttamisesta kohdistuu työnantajaan. Mikäli operaatioille lähtevät varustetaan ampuma-asein, tulee heidät sekä varustaa että kouluttaa käyttämään myös lievempiä voimankäyttövälineitä. Yhdistys tuo myös esiin huolensa siitä, että onko niillä poliisimiehillä, jotka eivät Suomessa työskentele kentällä, riittävästä osaaminen tukiaseiden käyttöön operaatiotilanteessa. Nämä poliisimiehet suorittaisivat käytännössä ennen operaatioon lähtemistä tukiaseen lisenssiammunnat. JHL ry:n lausunnossa todetaan, että voimankäyttövälineiden käyttöön liittyvää koulutusta tulee vahvistaa. Asia on mainittu lain perusteluissa, mutta ei riittävällä laajuudella. Peruskoulutuksen lisäksi voimankäyttövälineiden käyttökoulutus tulee jatkossa kerrata myös ennen kriisinhallintatehtäviin siirtymistä. Lisäksi perusteluihin tulee lisätä vaatimus voimankäyttövälineiden lisäkoulutuksesta myös operaation aikana, mikäli operaatiossa palvelus jatkuu pidempään kuin puoli vuotta.

9 Voimankäyttövälineiden kantaminen varsinaisen työajan ulkopuolella Suomen kansainvälisen kriisinhallinnan poliisit ry:n näkemys on, että mikäli voimankäyttövälineitä operaatiolla edellytetään tai kannetaan henkilökohtaisen itsesuojeluntarpeen perusteella, tulee poliisimiehille antaa mahdollisuus kantaa niitä mukana myös vapaa-ajalla. Voimankäyttövälineiden säilyttäminen Suomen kansainvälisen kriisinhallinnan poliisit ry edellyttää, että voimankäyttövälineiden säilyttämistä koskevat menettelyt tulee ratkaista. Menettelyjen tulee kattaa myös loma-ajat. Aseellinen voimankäyttö JUKO ry kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, miten päällystöön kuuluvan virkamiehen päätös aseellisesta voimankäytöstä pitkittyneessä tilanteessa tulkitaan kansainvälisessä operaatiossa. Usein on vaikea löytää toisen valtion viranomaisesta henkilöä, joka olisi suoraan rinnastettavissa päällystöön kuuluvaksi esimieheksi. Rajavartiomiehen osalta LRVL (ehdotus) on erittäin haasteellinen, koska esiupseeriksi rinnastettavaa virkamiestä tuskin on saatavilla käynnissä olevassa tilanteessa päättämään voimankäytöstä. Kustannukset Taloudellisten vaikutusten osalta ulkoasiainministeriö esittää perusteluita täsmennettäväksi maininnalla, että lisäkustannuksia saattaa aiheuttaa operaatiossa palvelevien henkilöiden voimankäyttövälineiden ja voimakeinojenkäytön käyttökoulutuksen ylläpidosta sekä soveltuvalla voimankäyttövälineistöllä varustamisesta, tapauksessa, jossa valittavan henkilön virka-aseen mukaan ottaminen ei tulisi kyseeseen. Sisäasiainministeriön poliisiosasto kiinnittää huomiota hallituksen esityksen kohtaan 4.1 Taloudelliset vaikutukset, jossa mainitaan, että: Esityksellä ei ole suoranaisia taloudellisia vaikutuksia. Poliisiosasto ei voi yhtyä tähän näkemykseen. Jo pelkästään Afganistaniin EUPOL operaatioon suunniteltujen H&K G36C kivääreiden hankinta on arvioitu maksavan noin euroa. Vaikkakin nämä kustannukset olisivat epäsuoria poliisiosasto esittää, että taloudellisten vaikutusten kohdassa tulee selkeästi käydä ilmi se, että tällä hetkellä Poliisihallitus ei ole laskuttanut siviilikriisinhallinnasta aiheutuneista kustannuksista voimankäyttövälineiden osalta. Tarkoitus on että voimankäyttövälineiden osalta poliisi alkaa laskuttaa siviilikriisinhallinnan kulumomentilta voimankäyttövälineistä ja niiden huoltamisesta sekä koulutuksesta aiheutuvista kuluista viimeistään tämän hallituksen esityksen tultua voimaan. Muussa tapauksessa ollaan edelleen samassa tilanteessa, missä ollaan oltu Afganistanin operaation pitkien aseiden osalta vuodesta 2010 lähtien. Poliisiosasto esittää lisäksi, että kohtaan kirjataan, että poliisi laskuttaa voimankäyttövälineisiin liittyvistä kustannuksista esimerkiksi missiokohtaisesti kerran vuodessa. Poliisihallitus pitää tärkeänä, että lakiesityksessä tai sen perusteluissa osoitetaan kaikkien tarvittavien voimankäyttövälineiden hankinnasta ja muista voimankäyttövälineistä aiheutuvista kuluista huolehtiva taho, joka lainsäädännön perusteella on Kriisinhallintakeskus. On syytä huomata, että erityisesti ampuma-aseiden käyttäjäkoulutus, harjoitukset ja tasokokeet vaativat runsaasti ammuksia, joiden hankkimisesta kertyy vuosittain merkittävä summa aseiden hankkimisen ja huollon lisäksi. Poliisiammattikorkeakoulu painottaa, että Kriisinhallintakeskuksen on varmistettava, että mahdollisia voimankäyttötilanteita - ja hätävarjelutilanteita - sisältäviin tehtäviin lähetettyjen asiantuntijoiden tehtävien edellyttämä voimankäyttövälineiden ja voimakeinojen käytön koulutus on kunnossa. Kriisinhallintakeskus vastaa tästä aiheutuvista kustannuksista.

10 Poliisiammattikorkeakoulu vastaa poliisin valtakunnallisesta voimankäytön koulutuksesta. Poliisihallituksen näkemyksen mukaan mahdollisia voimankäyttö- ja hätävarjelutilanteita sisältäviin siviilikriisinhallintatehtäviin lähetettävien poliisin asiantuntijoiden voimankäyttökoulutuksen käytännön järjestämisvastuu olisi oltava Kriisinhallintakeskuksen kustantamana Poliisiammattikorkeakoululla. Järjestämisvastuulla tarkoitetaan opetussuunnitelmia sekä koulutuksen järjestämispaikan valintaa poliisin voimankäyttökoulutusjärjestelmän mukaisesti. Koulutusjärjestelmän on tuotettava sellainen tosiasiallinen osaamistaso, jonka avulla mahdollisiin voimankäyttö- ja hätävarjelutilanteisiin voidaan varautua yleisen hyväksyttävyyden, seurauksiltaan ennustettavan ja suoritusvarmuuden periaatteiden mukaisesti. Suomen kansainvälisen kriisinhallinnan poliisit ry katsoo, että säännösten toteutuessa lisäkustannuksia syntyy ainakin kotimaan valmiuksien nostamisesta, aseiden kuljetuksesta, aseiden ylläpidosta ja toimialueella työskentelynaikana tapahtuvasta pakollisesta koulutuksesta. Mikäli henkilöllä on henkilökohtainen ampuma-ase ja tukiase, tarkoittaa tämä vuodessa kahden tasoammunnan suorittamista ja vähintään neljää harjoituskertaa. Tarkasteltaessa kustannuksia muidenkin voimankäyttövälineiden, kuin esityksessä käsitellyn ase-kysymyksen osalta, kustannusvaikutus on kasvava. Rikosseuraamuslaitos kiinnittää huomiota siihen, että Rikosseuraamusalan virkamiehillä ei ole kotimaassa käytössään henkilökohtaisia voimankäyttövälineitä. Mikäli virkamiehen edellytetään operaatiossa kantavan voimankäyttövälineitä, on varustuksesta huolehtiminen hallituksen esityksessä (s. 13) todetun mukaisesti sisäasiainministeriön vastuulla. Koskemattomuus Rikosseuraamuslaitos kiinnittää huomiota rikosoikeudellista koskemattomuutta koskevan sääntelyn tärkeyteen ja korostaa, että merkitystä on myös sillä, millä taholla on toimivalta ja minkä säännösten nojalla ratkaistaan esimerkiksi voimankäyttötilanteesta mahdollisesti seuraavat vahingonkorvauskysymykset. Kriisinhallintakeskuksen tehtävät Kriisinhallintakeskus toteaa lausunnossaan, että se voi esityksen edellyttämällä tavalla tehdäö asiantuntijan nimittämiskirjaan merkinnän siitä edellyttääkö avoinna oleva tehtävä voimankäyttövälineiden kantamista tai voimankeinojen käyttöä. Tämä tieto voidaan merkitä sen pohjalta, mitä operaatio ja CPSS ovat tehtävänkuviin määrittäneet. Kriisinhallintakeskus ei voi olla tässä vastuullisessa roolissa, vaan vastuu lepää operaation ja CPCC:n harteilla. Esityksen mukaan Kriisinhallintakeskuksen tulisi varmistaa, että palvelussuhteeseen otettavalla henkilöllä on tehtävän edellyttämä voimankäyttövälineiden ja voimakeinojen käytön koulutus." Kriisinhallintakeskuksen mukaan tämä asia ei voi jäädä yksin Kriisinhallintakeskuksen vastuulle, vaan tehtävään hakevan henkilön tulee toimittaa kriisinhallintakeskukselle asiasta poliisin myöntämä todistus. Oikeusministeriö suosittelee, että jatkovalmistelussa tulisi esityksen perusteluissa tarkentaa, mikä kotimainen taho opastaa yksittäistä operaation asiantuntijaan voimakeinojen sääntelyn soveltamiskysymyksissä, Pelastusopisto vai ao. hallinnonala (esim. Rikosseuraamuslaitos). Rikosseuraamuslaitos korostaa Kriisinhallintakeskuksen tärkeää roolia virkamiehen tukena ennen operaatioon lähettämistä Kriisinhallintakeskuksen antaman koulutuksen ja perehdytyksen puitteissa. Lisääntyvä merkitys on myös Kriisinhallintakeskuksen tuella virkamiehelle tiimiin jo ollessa operaatiossa erityisesti, kun on kyse sen tulkitsemisesta, mitä tarkoittaa käytännön toiminnassa kansallisen lainsäädännön määräykset verrattuna operaation voimakeinojen käyttösäännöksiin. Yksittäisen virkamiehen vastuulle ei voi jättää tulkinnan tekemistä siitä, onko operaation sääntöjen ja

11 kansallisen lainsäädännön välillä mahdollisesti ristiriitaa. Nämä tilanteet olisi pyrittävä kartoittamaan ja tutkimaan mahdollisimman tarkoin jo ennakolta. Esitys rajavartiolain hallinnosta annetun lain muutoksesta Rajavartiolaitos ehdottaa, että yksityiskohtaisiin perusteluihin lisättäisiin myös, että ollessaan määrättynä rajavartiomiehen tehtävään seuraa tästä virkavapaudesta huolimatta operaatioon myös rajavartiomiehen velvollisuudet, joihin kuuluu muun muassa rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 :ssä säädetty käyttäytymisvelvoite. Poliisihallitus pitää hyvänä, että lakia rajavartiolaitoksen hallinnosta muutetaan niin, että rajavartiomiesten asema siviilikriisinhallintatehtävissä saatetaan samalle tasolle poliisin kanssa. Kansainvälisillä järjestöillä on usein vaatimuksena se, että valtioiden lähettämät asiantuntijat ovat vakituisessa virassa lähettävässä organisaatiossa. Lakiehdotuksen tekstit Oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun 6 b :n luetelmakohdat tulisi numeroida. Lisäksi erityislakeihin kohdistuvissa viittauksissa tulisi käyttää ilmaisua "sen nojalla annetuissa säännöksissä. Ehdotettuihin pykäliin tulisi myös lisätä otsikot. Lisäksi ehdotetussa 6 a :n 2 momentissa on oikolukuvirhe. Oikeusministeriö kiinnittää huomiota myös siihen, että lakiehdotukseen ei sisälly siirtymäsäännöksiä ja ehdottaa, että uudet säännökset tulisivat sovellettavaksi vain lain voimaantulon jälkeen rekrytoitaviin henkilöihin Poliisihallitus esittää, että ehdotetun 6a 1 kohtaa selkeytettäisiin seuraavasti: poliisimies, joka on suorittanut hyväksyttävästi poliisilaissa ( ) sekä sen nojalla annetuissa säädöksissä tarkoitetun voimakeinojen ja voimakeinojen käytön välinekohtaisen koulutuksen. Poliisiammattikorkeakoulu selkeyttäisi lainkohtaa kirjaamalla " joka on suorittanut hyväksyttävästi poliisilaissa ( ) sekä sen nojalla annetuissa säädöksissä tarkoitetun voimakeinojen käytön laji- ja tyyppikohtaisen koulutuksen." Poliisiammattikorkeakoulu tuo myös esiin, että esityksen 6a :n 1 kohta ei nykyisessä kirjoitusasussaan selkeästi ilmaise sitä, että henkilöllä on oikeus kantaa ja käyttää voimankäyttövälineitä vain, jos hän on saanut kyseisen voimankäyttövälineen käyttöön koulutuksen ja käyttöoikeus on voimassa. Poliisiosasto ehdottaa täsmennettäväksi, 6 a seuraavasti Työnantaja voi antaa julkisoikeudelliseen palvelussuhteeseen otetulle henkilölle oikeuden kantaa voimankäyttövälineitä ja oikeuden käyttää virkatehtävän suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina välttämättömiä voimakeinoja. Edellytyksenä oikeuden antamiselle on, että palvelussuhteeseen otettu henkilö suorittaa poliisi-,rajaturvallisuus-, rikosseuraamusalan- tai tullin tehtäviä ja on:. Sekä 4 momenttia seuraavasti: Lisäksi palvelussuhteeseen otetuilla on toimialueella palvelustehtävässään oikeus, hätävarjelutilanteiden varalta kantaa voimankäyttövälineitä, joihin hän on saanut edellä mainitun koulutuksen ja oikeus hätävarjeluun siten kuin rikoslain (39/1889) 4 luvun 4 :ssä säädetään. Arvioitaessa hätävarjelun puolustettavuutta on otettava huomioon palvelussuhteeseen otetulle oman toimialansa koulutuksen ja kokemuksen perusteella asetettavat vaatimukset. Puolustusministeriö kiinnittää lausunnossaan huomiota esityksen perusteluihin ja toteaa, että käsittelyssä olevassa laissa säädetään vain siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan.

12 Sotilastaustaisten henkilöiden lähettäminen tämän lain perusteella on mahdollista, jos nämä ovat virkavapaalla tai muuten vapautettuna tehtävästään, mutta silloin he eivät varsinaisesti liene "sotilasasiantuntijoita" kuten perusteluissa sanotaan. Ulkoasiainministeriö esittää seuraavat konkreettiset muutokset lakiin siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan (muutokset alle- ja yliviivattuina): Uusi 6 a Työnantaja voi antaa julkisoikeudelliseen palvelussuhteeseen otetulle henkilölle oikeuden kantaa voimankäyttövälineitä ja oikeuden käyttää välttämättömiä voimakeinoja siviilikriisinhallintaoperaatiossa operaatioasiakirjojen tätä edellyttäessä. Edellytyksenä oikeuden antamiselle on, että palvelussuhteeseen otettu henkilö suorittaa poliisi-, rajaturvallisuus-, rikosseuraamusalan- tai tullin tehtäviä ja on: (--). Perustelut muutokselle: Ulkoasiainministeriö katsoo, että voimankäyttövälineen kanto- ja käyttöoikeus on rajattava tässä laissa vain siviiliriisinhallintaoperaatioihin ja sidottava työnantajan harkinta voimankäyttövälineen kanto- ja käyttöoikeudesta myös kansainvälisen tason operaatioasiakirjoihin. 6 b Edellä 6 a :ssä säädettyihin voimankäyttövälineisiin, voimakeinojen käytön edellytyksiin ja rajoihin, sekä vaadittavaan voimakeinojen käyttökoulutukseen sovelletaan sen lisäksi, mitä operaatioasiakirjoissa määrätään: (--). Perustelut muutokselle: Ulkoasiainministeriö pitää tärkeänä, että lain 6 b :stä ilmenee se keskeinen seikka, että voimankäyttövälineen käytön edellytykset ja rajoitteet eivät tule pelkästään kansallisesta lainsäädännöstä vaan myös kansainväliseltä tasolta, kuten operaatiosuunnitelmasta ja mahdollisesti henkilön tehtävänkuvasta (operaatioasiakirjat). Pykäliin esitettyjen muutosten tulisi heijastua myös pykälien perusteluista. Yhdenvertaisuusvaikutukset Yhdenvertaisuus- ja sukupuolivaikutusten arviointia kuvaavaan kohtaan (4.3) Rajavartiolaitos esittää pohdittavaksi kirjauksen lisäämistä siitä, että sukupuolijakauma operaatioon lähetettävistä poliisi-, rajavartio-, Tullin ja mahdollisesti Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa olevista virkamiehistä painottunee enemmän miespuolisten virkamiesten osallistumiselle. Näin ollen oikeuksien ja sitä myöten myös velvollisuuksien täsmentäminen koskee voittopuolisesti miehiä. Riippuvuus muista esityksistä Rajavartiolaitos kiinnittää huomiota esityksen kohtaan 6 (Riippuvuus muista esityksistä), jossa on mainittu eduskunnan käsiteltäväksi tulossa oleva hallituksen esitys rajavartiointia koskevan lainsäädännön sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Tässä esityksessä esitetään muutosta rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 15 :ään, jota ehdotetaan muutettavaksi myös tässä esityksessä. Huomiota tulee kiinnittää siihen, viitataanko nyt lausunnolla olevassa esityksessä

13 voimassaolevaan säännökseen, jolloin ehdotettava muutos tulisi merkitä uudeksi 4 momentiksi, mikäli edellä mainittua hallituksen esitystä rajavartiointia koskevaksi lainsäädännöksi ei ole hyväksytty ennen tämän esityksen eduskuntakäsittelyä. Terminologia Rajavartiolaitos kiinnittää huomiota terminologiaan. Esityksen sivulla 3 ja ehdotetun saannoksen 6 a :ssä sekä sen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s.1 7) mainitaan "rajaturvallisuus" yhtenä suoritettavista tehtävistä. Vakiintuneempana sanamuotona on käytetty "rajavalvonta", joka lienee kuvaavampi ja tarkoituksenmukaisempi termi myös tässä yhteydessä. Poliisiosasto huomauttaa, että sivulla kolme viimeisessä kappaleessa puhutaan siviilikriisinhallintaoperaatioiden vastuutahosta. Poliisiosaston näkemyksen mukaan vastuutaho tulisi aukaista ja kirjoittaa mitä tai ketä vastuutaholla tarkoitetaan. Sivulla 12 kohdassa 2.4 Nykytilan arviointi ensimmäisessä kappaleessa mainitaan seuraavaa: Toimintaympäristö saattaa muuttua nopeasti rauhallisesta vaativaksi. Poliisiosasto esittää lausetta muutettavaksi rauhallisesta väkivaltaiseksi tai rauhattomaksi, sillä tilanne voi olla vaativat vaikka se olisi rauhallinen. Poliisiosasto esittää kohtaan 2.4. myös lisättäväksi sen tosiasian, että nykyisin YK ja EU ovat myös kapinallisten tai muiden toimijoiden suorien hyökkäysten kohteita ja eivät enää nauti samanlaista koskemattomuutta kuin ehkä vielä 10 vuotta sitten. Muiden maiden lainsäädäntö Ulkoasiainministeriö on osana Kriisinhallintaan ja muuhun kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät lain-säädännön muutostarpeet -työryhmän työtä tehnyt kyselyn Suomen edustustoille Alankomaiden, Irlannin, Itävallan, Kanadan, Norjan, Ruotsin, Saksan ja Tanskan lainsäädännöstä koskien mm. voima-keinojen käyttöä siviilikriisinhallintaoperaatioissa. Vastauksista käy ilmi, että vain puolessa näistä maista siviilikriisinhallintaa on säännelty erikseen lainsäädännöllä, eikä missään maassa ole lainsäädäntöä koskien nimenomaisesti voimankäyttöä siviilikriisinhallinnassa. Ulkoasiainministeriö pitää tärkeänä, että muiden maiden lainsäädännön vertailu -kohtaa esityksessä täydennetään saatujen vastausten mukaisesti. Koko aineisto ja sen yhteenveto on toimitettu myös sisäasiainministeriölle. Rikosseuraamuslaitos kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksessä ei ole vertailua eri maiden vastaavien säännösten kesken (HE s. 12). Rikosseuraamuslaitoksen saaman tiedon mukaan esimerkiksi Ruotsi ei lähetä vankeinhoidon henkilöstöä sellaisiin tehtäviin, jotka voivat edellyttää voimakeinojen käyttöä tehtävän suorittamiseksi. Mikäli useimmat siviilikriisinhallintaoperaatioon osallistuvat maat eivät aseista vankeinhoidon henkilöstöään, voi tulla eteen tilanne, jossa vain muutamat maat voivat tarjota virkamiehiä tällaisiin tehtäviin. Tuolloin voi syntyä paineita Suomen lähettää voimakeinojen käyttöön pystyvää rikosseuraamusalan henkilöstöä. Tällaista kehitystä ei ole pidettävä suotavana ja Rikosseuraamuslaitos korostaa hallituksen esityksessä todettua, ettei lain muutoksella ole tarkoitus lisätä asiantuntijoiden voimankäyttövälineitä tai voimakeinojen käyttöä operaatioissa.

14 Sivuun 6 liittyen poliisiosasto esittää seuraavat huomiot: Sivula kuusi kohdassa Suomen lähettämät asiantuntijat toisessa kappaleessa mainitaan seuraavaa: Suurin osa suomalaisista toimi EULEX Kosovossa ei -toimeenpanevissa tehtävissä, jolloin voimakeinojen oikeutettu käyttö rajoittuu hätävarjelutilanteisiin. Mikäli tässä yhteydessä puhutaan poliisiasiantuntijoista, koska siviilihenkilöillä ei liene voimankäyttövälineitä eikä -oikeutta, niin tieto hallituksen esityksessä on väärä. Poliisiosaston tietojen mukaan suurin osa suomalaisista poliiseista toimii nimenomaisesti toimeenpanevissa tehtävissä. Mikäli kappaleessa tarkoitetaan suomalaisia yleisellä tasolla, ei lauseessa ole järkevää puhua voimakeinojen käytöstä lainkaan. Edelleen hallituksen esityksen sivulla 6 kuudennessa kappaleessa puhutaan G36C- mallisesta tukiaseesta. Poliisiosasto esittää, että sekä MP5 että G36C aseiden eteen laitettaisiin valmistajan nimi eli H&K MP5 ja H&K G36C. Siirtymäsäännökset Ulkoasianministeriö pitää myös tärkeänä, että esityksen valmistelussa kiinnitettäisiin huomiota myös sellaisten asiantuntijoiden asemaan, jotka ovat lakimuutoksen tullessa voimaan operaatiossa, jossa he kantavat asetta. Näiden asiantuntijoiden osalta on huolehdittava siitä, ettei kansallinen sääntely vaikuta heidän aseenkanto-oikeuteensa ja mahdolliseen voimankäyttöoikeuteensa operaatiossa muutoin kuin tarjoamalla niille lain voimaantultua asianmukaisen oikeudellisen perustan. Ulkoasiainministeriö esittää tämän vuoksi harkittavaksi, tulisiko lakiin sisällyttää tältä osin erityinen siirtymäsäännös. Muita huomioita Jakson 2.3 lopussa viitataan EU-tason keskusteluun siviilikriisinhallintaoperaatioiden voimankäyttösäännöistä. Ulkoasiainministeriö katsoo, että myös EU:n tasolla tehtävällä työllä on liittymäkohtia tähän esitykseen ja esittää, että työn sisältöä ja tavoitetta olisi hyvä selostaa hallituksen esityksessä. Ulkoasianministeriö kiinnittää sisäasiainministeriön huomiota siihen, ettei esityksessä ole käsitelty aseen kuljettamista operaatioon ja pois sieltä sekä aseen säilyttämistä operaation aikana. Näitä kysymyksiä ja niihin liittyvää sääntelyä olisi hyvä avata esityksen perusteluissa. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa ehdotettuun lakimuutokseen viitaten, että siviilikriisinhallintaan osallistuvien henkilöiden oikeusturvan varmentamiseksi on tärkeää huomioida nyt käsiteltävän lain perusteluosassa niiden henkilöiden mahdollinen tarve pitkäaikaiseen hoitoon, sellaisissakin seurauksissa, jotka eivät ole tulkittu kuuluvan tapaturma- tai ammattitautilain säädännön piiriin. Tällainen voi olla esimerkiksi posttraumaattinen stressihäiriö. Rajavartiolaitos kiinnittää lausunnossaan huomiota EU-lainsäädäntöä kuvaavaan kohtaan (2.3), jossa on tuotu yhtenä esimerkkinä esille Frontexin koordinoimat nopeat rajainterventioryhmät ja RABITmekanismi. Myös osa Frontexin koordinoimista jäsenmaiden yhteisistä rajavalvontaoperaatioista on siviilikriisinhallintaa, tai siviilikriisin hallinnan omaista toimintaa. Frontexin koordinoimiin operaatioihin osallistutaan Frontex-asetuksen ((EY) 2OO7/2004 ja nopeista rajainterventioryhmistä annetun asetuksen (RABIT-asetus) ((EY) 863/2007) nojalla.

15 Frontexin koordinoimiin operaatioihin osallistuvien rajavartijoiden (vierailevien virkamiesten) voimankäyttöoikeuksista säädellään EU-tasolla ((EY) 2007/2004) ja (EY) 863/2007)). Jos operaatio tai sen osa toteutetaan kolmannen maan alueella, voimankäytöstä ja muista toimivaltuuksista tulee sopia kyseisen kolmannen maan kanssa. Suomi on osallistunut Frontexin koordinoimiin jäsenmaiden yhteisiin operaatioihin vuodesta 2005 lahtien. Operaatioihin osallistuvilla rajavartiomiehillä on kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion suostumuksella sekä vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa ja vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehtäviään suorittaessaan ja toimivaltaansa käyttäessään oikeus voimankaytt66n, mukaan lukien virka-aseiden, ammuksien ja varusteiden käyttöön. Frontexin koordinoimissa operaatioissa virkaaseita, ammuksia ja varusteita voidaan käyttää oikeutettuun itsepuolustukseen sekä ryhmien jäsenten tai muiden henkilöiden oikeutettuun puolustamiseen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Ulkoasiainministeriö esittää, että esityksessä käsitellyt Frontexin koordinoimat nopeat rajainterventioryhmät poistettaisiin esityksen jaksosta 2.3, koska joukot toimivat EU:n alueen sisäpuolella, eikä kyseessä ole siviilikriisinhallinta. Mikäli sisäasiainministeriö kuitenkin katsoo tarpeellisiksi säilyttää osuuden tekstissä, tulisi tekstissä selkeästi todeta, että kyseessä ei ole siviilikriisinhallinta ja että asiaa käsitellään tässä yhteydessä vain vertailun vuoksi EU:n sisäisinä operaatioina.