RETKI SUOMALAISUUDEN YTIMEEN

Transkriptio

1 TAMPEREEN SUOMALAINEN KLUBI RETKI SUOMALAISUUDEN YTIMEEN Tämä tarina on kertomus Tampereen Suomalaisen Klubin kesäretkestä Pirkanmaan kultaiseen koilliseen eli Mänttään. Samaan tapaan kuin Ameriikassa 1800-luvulla, samaan aikaan täälläkin jotkut nokkaansa pitemmälle näkevät tekivät ryntäyksen ylös metsien keskelle. Ja menestyivät. He menestyivät niin, että vihreästä kullasta syntyi suomalaiskansallista teollisuus- ja taidehistoriaa. Syntyi Gustaf Serlachiuksen tahdon ja temperamentin voimalla G.A.Serlachius-niminen yhtiö, josta vuosien juoksussa kehkeytyi eräs maamme merkittävimmistä yrityksistä ja jonka pääkonttori 1930-luvulla päätyi Mäntän Valkoiseen Taloon. He menestyivät niin, että osan tämän yhtiön luomasta ylijäämästä kauneuden sielun ja merkityksen ymmärtävät omistajansa sijoittivat taiteisiin hankkimalla taideteoksia ja ennen kaikkea tukemalla aikansa taiteilijoita. Niitä, jotka tänä päivänä tunnemme maamme suvereeneina kansallistaiteilijoina ja joiden töistä selvästi voimme tunnistaa suomalaisen sielun ja sielunmaiseman: Akseli Gallen-Kallela ja Emil Wikström muiden muassa. Oikealla esimerkkinä Valkoisen talon veistoksista Viktor Janssonin Kalapoika, joka tällä retkellä sai nimekseen Kalapoika ja Sotakamreeri. Ja he menestyivät aikanaan niin, että nyt, 2000-luvulla, 150 vuotta syntymänsä jälkeen, kun yhtiö ei enää jauha ympäröiviä metsiä pääomiksi omistajilleen, sen toiminta kotipaikkansa aineellisena ja henkisenä runkona on muunnettu uuteen muotoon. Se on muunnettu lukuisiksi museoiksi, tauluiksi, veistoksiksi ja tarinoiksi, jotka nyt vuorollaan ovat TAIDEKAUPUNKI MÄNTÄN henkinen selkäranka ja antavat kasvot kotipaikkakunnallensa. Ja arvatenkin tuovat taiteen ystäviä kymmenin ja sadoin tuhansin tähänkaupunkiin.

2 KOKO MÄNTTÄ YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ Aamuselle matkaan lähdettäessä kuvasin retkeä termillä Mänttäpläjäys. Tutustutaan Mäntän tähän päivään ja historiaan laajalla ja tiheällä kammalla. Käydään läpi tärkeitä paikkoja koko päivän mitalta. Toki selkeä henkinen raami ja tukipiste tälle reissulle oli samana päivänä yleisölle avautunut Joenniemen kartanon laajennus Göstan Paviljonki. Tutustuttaisiin seudun vapautuksen historiaan. Tutustuttaisiin tämän päivän sukupolven taiderientoihin Mäntän Kuvataideviikkojen 2014 avajaisissa. Mänttä-oppaamme Esko Lehtomaa ja Klubin varapuheenjohtaja Kalervo Sipi Onneksemme saimme oppaaksemme Mäntästä kaikki tietämisen arvoiset asiat tietävän Esko Lehtomaan, joka on tehnyt pitkän työrupeaman G.A.Serlachiuksen hallinnossa ja siinä ohessa oppinut tuntemaan Mäntän ja mänttäläiset. Hän jaksoi kulkea kanssamme koko pitkän päivän ja selittää mänttäläistä talous-, kulttuuri- ja sielunmaisemaa. Joenniemen kartano eli Gösta-museo sekä uudesta Göstan Paviljongista johtava käytävä. GÖSTA SERLACHIUKSEN TAIDESÄÄTIÖ Mäntän suomalaisuuden kova ydin on vuonna 1933 perustettu Gösta Serlachiuksen Taidesäätiö, joka ylläpitää erästä maamme ja pohjoismaiden merkittävimmistä taidekokoelmista. Säätiön perusti nimensä mukaisesti Gösta Serlachius ylläpitämään kokoamaansa taidekokoelmaa, rakentamaan kokoelmalle museo ja kaunistamaan Mänttää taiteella. Säätiö on koko olemassaolonsa ajan ollut luonnollisesti suvun jäsenten johdossa. Serlachiuksista Gösta, Ralph ja Gustaf ovat kukin vuorollaan johtaneet säätiötä. Gustafin kuoltua vuonna 2009, säätiön johtoon astui diplomiekonomi Henrik de la Chapelle.

3 Serlachiuksen Taidekokoelman juuret ovat Gustafin innovatiivisuuden luomassa liiketoiminnassa. Alkuvuosina hiomon tuotteet kuljetettiin veneillä Mäntästä maailmalle. Säätiö on keskittänyt tehtävänsä täyttämisen ennen kaikkea suomalaiseen taiteeseen, ylläpitämään olemassa olevaa kokoelmaa ja kartuttamaan sitä. Silmäterä on Suomen kultakauden taide mutta moderniakaan ei kavahdeta. Näin jatkuu se perinne, joka sai alkunsa jo yhtiön perustajan aikana Akseli Gallen- Kallelan, Erik Wikströmin ja Hjalmar Munsterhjelmin kanssa tehtävän yhteistyön muodossa 1800-luvun lopulla. Taidekokoelma käsittää muun muassa Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Helene Schjerfbeckin, Eero Järnefeltin, Victor Westerholmin ja Magnus Enckellin teoksia. Veistotaidetta edustavat mm. Robert Stigell, Walter Runeberg ja Emil Wikström. Kokoelman keskeisimpiä taiteilijoita 1900-luvun alkupuolelta ovat Juho Rissanen, Tyko Sallinen, Marcus Collin, Alvar Cawén ja Lennart Segerstråle. Veistotaidetta edustavat samalta aikakaudelta Wäinö Aaltonen, Hannes Autere ja Jussi Mäntynen. Säätiön ylläpitämiä museoita ovat Joenniemen kartano ja Valkoinen talo, nykynimiltään Gösta ja Gustaf. Museoiden johdossa on FT Pauli Sivonen. Säätiön kokoelmat käsittävät tänään noin 5000 luetteloitua taideteosta sekä lisäksi muuta aihepiiriin liittyvää materiaalia, kaikkiaan noin nimikettä. VALKOINEN TALO Mäntän keskustassa sijaitseva funkisrakennus valmistui G.A. Serlachius Osakeyhtiön pääkonttoriksi vuonna Vuorineuvos Gösta Serlachius halusi tehdä siitä yhtiönsä käyntikortin ja niinpä pääkonttori koristeltiin maineikkaiden taiteilijoiden mm. pääaula Lennart Segerstrålen - töillä ja varustettiin aikansa parhaalla talotekniikalla. Valkoinen talo siirtyi vuonna 1933 perustetun Gösta Serlachiuksen Taidesäätiön omistukseen vuonna 2000 ja avattiin museokäyttöön mittavan peruskorjauksen jälkeen vuonna Joenniemen kartanon jälkeen siitä tuli Taidesäätiön toinen museo. Gustaf esittelee ennen kaikkea Mäntän teollista historiaa mutta myös mm. sotaveteraanit ovat saaneet tilaa huikean Miltä sota tuntui -näyttelynsä muodossa. Näimme museon auditoriossa hienon

4 filmitarinan G.A.Serlachius Oy:n synnystä tyydyttämään maailman kasvavaa paperinnälkää, yhtiön kasvusta ja sen johtajista. UUSI JA VANHA JOENNIEMI Vanha Joenniemen kartano valmistui arkkitehti Jarl Eklundin piirtämänä Gösta Serlachiuksen näyttäväksi kodiksi ja edustuskäyttöön vuonna Kartanon alakerta on palvellut taidemuseona vuodesta 1945 alkaen ja vuosien varrella siellä on toteutettu laajoja näyttelyitä Taidesäätiön kokoelmien kultakauden avaintaiteilijoiden teoksista. Tilaa ovat saaneet Akseli Gallen-Kallelan, Hannes Autereen, Jussi Mäntysen, Lennart Segerstrålen ja Albert Edelfeltin tuotantojen helmet. Koko rakennus avattiin taidemuseoksi vuonna Museossa on lukemattomia upeita kansallistaiteemme aarteita, joista ehkä komeimpana Edelfeltin Porilaisten marssi. Vierailupäivänämme avattiin yleisölle vanhan kartanon viereen mutta siihen lasisella käytävällä liitettynä Göstan Paviljonki, n m2 suuruinen taidemuseo, joka avasi elämänsä värikkäällä Timo Valjakan kuratoimalla pop-taiteen katselmuksella Super-Pop. Paviljonki, joka kymmenkertaistaa Joenniemen näyttelytilat, toteutui kansainvälisen arkkitehtikilpailun tuloksena. Göstan Paviljonki sai ennen avaamistaan huimaa myönteistä maanlaajuista mediajulkisuutta: Ensimmäinen Kiasman jälkeen rakennettu taidemuseo maassamme, Vahva modernin taiteen kilpailija Kiasmalle, Huippu taidekeskus Euroopan kartalle jne. Ja mikä parasta: Ainakin harrastajanautiskelijan näkökulmasta Paviljonki lunasti kaikki nuo mainelauseet. Myös Paviljongin ravintola lunasti museoon täysin rinnastettavan laatumerkkinsä nauttimamme erinomaisen lounaan muodossa. Niin kulinaristisesti kuin maisemallisestikin. Vasemmalla Arvi Tynyksen veistämä Vilppulan taistelujen muistomerkki, jonka pystyttämisessä siinäkin tarvittiin Serlachiuksen taloudellista tukea, tällä kertaa Göstan. Muistomerkille laskimme sinivalkoisen kukkakimpun. VILPPULAN VAIHE Vuonna 1918 Ruovesi, Vilppula ja Mänttä kuuluivat saman ketjun lenkkeinä siihen valkoisten ja punaisten väliseen rintamalinjaan, joka kulki halki maan lännestä itään. Sen lisäksi, että Jäminkipohjan, Väärinmajan

5 ja Lylyn maisemissa taisteltiin maan pari kuukautta aiemmin saavutetun, ohuen itsenäisyyden säilyttämisestä, myös Vilppulankosken rannoilla väännettiin kättä. Sen muistoksi on Vilppulankosken partaalle koivikkoiselle kummulle pystytetty Arvi Tynyksen veistämä näyttävä muistomerkki. Sen toteutuksen on aikanaan mahdollistanut Gösta Serlachiuksen joka Vapaussodan aikana toimi valkoisen armeijan pääintendenttinä - henkilökohtainen taloudellinen panostus. Laskimme muistomerkille sinivalkoisen kukkalaitteen ja kuulimme Klubin varapuheenjohtajan, Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtajan, kenraalimajuri Kalervo Sipin katsauksen seudun tuonaikaisiin tapahtumiin. Katsauksessaan hän otti kantaa mm. seudulle suunniteltuun Sisällissotamuseoon, jonka suunnitteluvaiheelta ja mahdolliselta toteutukselta hän odottaa tasapuolisuutta. Erityistä kiitosta osanottajissa herätti muistomerkin lähiympäristö. Sen oli Mäntän kaupunki siistinyt varta vasten. Toivomme, että tämä kaunis koivikoiden ympäröimä kumpu pysyy edustavana myös jatkossa. Sen olemme velkaa maamme itsenäisyyden tekijöil-le. HERRAN HUONEESSA Serlachiuksen kädenjälki näkyy Mäntän kirkossa. Tämän uusbarokkirakennuksen on G.A.Serlachius Oy rakennuttanut ja lahjoittanut tarkoitukseensa. Suunnittelutyön on tehnyt arkkitehti W.G. Palmqvist. nimet kirkon takaseinälle kiinnitettyyn graniittitauluun. Alttaritaulun lisäksi kirkon sielu ovat kymmenet saarijärveläistaiteilija Hannes Autereen puureliefit, jotka koristavat saarnastuolia, alttarin edustaa ja parvekkeen kaidetta. Kirkon rakentajia haluttiin arvostaa hakkaamalla rakentamiseen osallistuneiden miesten Alwar Cavenin alttaritaulu esittää neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta lampaiden ympäröimänä. Lampaat ovat Joenniemen lampaita. Paikkakunnalle niin tärkeä metsä on läsnä alttaria ympäröivissä korkeissa lasimaalauksissa. Kirkkovierailussa sykähdytti paitsi kirkko itse taideteoksineen ja Eskon selostus, myös nuoren neidon Teele Jantsikenen esittämä viulusoolo, jonka koruttoman kauniista soinnista ainakin minulle tuli etsimättä mieleen Barberin Adagio for Strings Tribute to 9/11. Tähän päivään ja tämän päivän taiderientoihin kirkkorakennus osallistuu kesän ajan kuulemma vähän kiistanalaisestikin: Mäntän Kuvataideviikot ovat jalkautuneet kaupungin keskustaan ja kirkon torniin on ripustettu Kaarina Kaikkosen näyttävä installaatio Totuuden henki. Se on koottu mänttäläisten luovuttamista lukemattomista paidoista. Paidoista, joissa on ollut sydän sisällä.

6 KESÄTAIDETTA PEKILON NELJÄSSÄ KERROKSESSA Päivän viimeinen kohde ilta-auringon loisteessa oli Metsä Serla Oy:n entinen rehutehdas PEKILO, jonka Mäntän Kuvataiteen Ystävät ry osti ja joka lukuisten mänttäläisten talkootyöllä on muunnettu taidegalleriaksi ja Mäntän Kuvataideviikkojen päämajaksi. Entisessä teollisuusrakennuksessa on kymmenien nuorempien taiteilijoiden moniulotteisia ja ennakkoluulottomia töitä neljässä kerroksessa. Esillepanoympäristö on tehdasmainen mutta niin se tämän tapaisessa esillepanossa tulee ollakin. Hieno kokemus tämäkin. On hyvä muistaa, että Göstallakin oli ymmärrystä modernille taiteelle. Ja liikeyrityksen johtamisessa jos missä tarvitaan ennakkoluulottomuutta. Saimme olla läsnä Kuvataideviikkojen avajaisissa, jossa tunnettu runoraatilainen Minna Joenniemi avasi kuratoimansa näyttelyn. Kiitoksemme, että saimme olla läsnä. Esimerkkinä talon tarjonnasta vieressä oleva live-taideteos Loputonta kahvia kaatava muusa. KOTIMATKALLA Palataan tarinan alkuun: Mänttä on aina elänyt Serlachiuksesta ja Serlachius Mäntästä. Näin on tapahtunut niinä vuosikymmeninä kun Yhtiötä rakennettiin ja näin tapahtuu nyt kun Yhtiön hedelmät on muutettu ja arvatenkin edelleen muutetaan uudella tavalla palvelemaan tätä samaa yhteisöä ja koko suomalaista yhteiskuntaa. Ryhmämme oli Tampereelle palatessa vakuuttunut siitä, että Mänttä ja sen laitokset tulevat jatkossakin olemaan keskeinen osa suomalaista kansallisomaisuutta ja henkistä kulttuuria. Teksti: Timo Tulosmaa Kuvat: Timo Tulosmaa, Francesca Wallin Klubilaiset huom: Mäntän tuliaisena Klubin kirjastoon on liitetty Gösta Serlachiuksen Taidemuseon aiemman intendentin, FL Maritta Pitkäsen hieno teos Kultaisen polun kulkijat. Akseli Gallen-Kallelan, G.A.Serlachiuksen ja Gösta Serlachiuksen yhteisiä vaiheita. Teos kertoo G.A.Serlachiuksen ja Gösta Serlachiuksen henkilöhistoriaa sekä valottaa kummankin suhdetta aikansa kansallistaitelijoihin, ennen kaikkea Akseli Gallen-Kallelaan. Kerrotaan myös Gösta Serlachiuksen Taidesäätiön perustaminen ja historia. Pienoiskuvina Taidesäätiön koko Gallen- Kallela-kokoelma. Gösta Serlachiuksen Taidesäätiön julkaisuja 2008, 127 sivua.

7 MÄNTÄN MIEHET Gustaf Adolf Serlachius (1830 Ilomantsi 1901 Mänttä) oli suomalainen tehtailija, proviisori, kauppaneuvos ja suomalaisen puunjalostusteollisuuden pioneereja. Peruskoulutukseltaan farmaseutti ja proviisori. Serlachius aloitti uransa apteekkarina Tampereella vuonna Työskenneltyään kymmenen vuotta apteekkarina hän perusti vuonna 1868 G.A.Serlachius Osakeyhtiön ja sen puuhiomon Mänttään. Hiomon perustamista edelsi yhteistyö Fredrik Idestamin kanssa, jolla hänelläkin oli oma puuhiomonsa ja jota Serlachius oli alkanut hoitaa Idestamin matkojen aikana. Vuonna 1881 Serlachius laajensi liiketoimintaansa paperitehtaalla ja seuraavana vuonna toisella puuhiomolla Vilppulaan. Serlachius myötävaikutti Hangon ja Kööpenhaminan välisen laivaliikenteen avaamiseen. Hänen vaikutuksestaan Tampereelta Pohjanmaalle kulkevan rautatie suunnattiin kulkemaan länsipuolen sijasta Näsijärven itäpuolitse. Serlachius oli aito fennomaani ja hänellä oli tajua taiteille. Hän tuki taidemaalari Axel Munsterhjelmia ja jo hän tutustui Emil Wikströmiin ja Axel Gallen-Kallelaan, Viimeksi mainitut tuttavuussuhteet hän jätti perintönä seuraajalleen Gösta Serlachiukselle. Gustaf S. toimi perustamansa yhtiön toimitusjohtajana aina kuolemaansa asti vuonna Gösta Michael Serlachius (1876 Pietarsaari 1942 Helsinki) oli Gustafin veljen Gabriel Serlachiuksen poika, jonka Gustaf rekrytoi yritykseen. Hänelle myönnettiin vuorineuvoksen arvo Hän toimi G. A. Serlachius Osakeyhtiön toimitusjohtajana vuosina kun Gustafin oma poika Axel Ernst Serlachius epäonnistui yritysjohtajana. Jatkuvuus turvattiin nimittämällä Gösta Serlachius yhtiön toimitusjohtajaksi. Gösta Serlachius avioitui serkkunsa, Gustafin nuoremman tyttären, Sissi Serlachiuksen kanssa. Gösta aikana puuhiomon ja paperitehtaan käsittänyt teollisuusyritys laajeni sulfiittiselluloosatehtaalla sekä konepajalla, jotka molemmat olivat tärkeitä tukitoimintoja itse paperinjalostustoiminnalle ja vähensivät ulkoista riippuvuutta. Vapaussodan pyörteissä Gösta kutsuttiin Suomen Valkoisen Armeijan yliintendentiksi. Sittemmin hän muisteli tapahtumia mahdollistamalla Vilppulan taistelujen muistomerkin pystyttämisen, hän osallistui Vaasan vapaudenpatsaan toteuttamiseen ja hän oli mukana marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan toteuttamisessa. Hän toimi Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtajana ja tosiasiallisena puheenjohtajana viime sotien aikana kun Mannerheim johti sotatoimia. Göstakin tunnettiin merkittävänä taiteen ystävänä. Hänen ansiostaan G. A. Serlachius Oy lahjoitti merkittävän summan Taidehallin rakentamiseksi Helsinkiin. Sen lisäksi hän hankki aktiivisesti taidetta ja perusti vuonna 1933 Gösta Serlachiuksen Taidesäätiön, jonka alun perin 500 ja nykyisin n nimikettä käsittävä ja edelleen karttuva kokoelma on nykyisin esillä Gösta Serlachiuksen taidemuseossa eli Joenniemen kartanossa Mäntässä.

8 Ralph Erik Serlachius (1901 Mänttä ) oli Gösta Serlachiuksen poika, teollisuusmies, vuorineuvos vuodelta 1946 ja tekniikan tohtori honoris causa vuodelta Hän toimi G. A. Serlachius Oy:n toimitusjohtajana isänsä jälkeen vuosina Hän osallistui valtakunnan politiikkaan kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Tuomiojan hallituksessa vuosina Serlachius toimi ammattiministerinä. Hänellä oli lisäksi lukuisia luottamustehtäviä teollisuuslaitosten ja alan järjestöjen johdossa. Ralph Serlachiuksen johtajakaudella yhtiössä alkoi erittäin voimakas kasvun vaihe. Jatkettiin pergamiinin tuotantoa, aloitettiin pehmopaperin tuotanto ja vietiin tuotemerkki Serla kaikkiin koteihin Suomessa. Taidesäätiötä hän johti kuolemaansa saakka vuoteen Gustaf Fredrik Serlachius (1935 Mänttä - ) vuorineuvos 1986, oli Ralphin poika, joka nimitettiin yhtiön johtoon vuonna Hän modernisoi voimakkaasti yhtiötä, sen organisaatiota ja toimintoja. Yleismaailmallisen kehityksen myötä hänen toimikautensa aikana avautui myös se tosseikka, että Mäntän kaltaiset yksiköt ovat auttamatta liian pieniä menestyäkseen. Gustaf hakikin fuusioyhteistyötä Schaumanien ja Rosenlewien metsäteollisuusyritysten kanssa ja lopuksi päädyttiin yhteen Metsäliiton Teollisuus Oy:n kanssa. Oli syntynyt Metsä-Serla vuonna Gustaf toimi fuusion jälkeen Metsä-Serlan hallituksen puheenjohtajana. Sittemmin hän on toiminut UPM- Kymmenen hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Serlachiuksen Taidesäätiötä hän on johtanut vuodesta Lisätietoja: