MEININKIÄ MILJÖÖSEEN. Sisämiljöövalokuvauksen perusteita

Transkriptio

1 MEININKIÄ MILJÖÖSEEN Sisämiljöövalokuvauksen perusteita 1

2 Studio Kuutio Osuuskunta Waria MEININKIÄ MILJÖÖSEEN Sisämiljöövalokuvauksen perusteita Kirjoittaja Kimmo Pihlajamaa Kuvaajat Kimmo Pihlajamaa Ari-Matti Huotari 2

3 SISÄLLYSLUETTELO _Toc ALKUSANAT... 5 MEININKIÄ MILJÖÖSSÄ LÄHTÖTASOTESTI... 6 JOHDANTO... 8 VALON TEORIAA... 8 HIGH END VALAISUN PERUSLAATU... 8 TYÖNKULKU SISÄMILJÖÖKUVAUKSESSA... 9 AJATUSRATA MILJÖÖKUVAUKSEN TOTEUTUKSEEN... 9 Valmistaudu 1: Valkotasapaino... 9 Valmistaudu 2: ISO-arvo... 9 Valmistaudu 3: M-kuvaustila... 9 Kuvauksen ensimmäinen vaihe: Sommittelu... 9 Kuvauksen toinen vaihe: Valotuksen asettaminen vallitsevan valon mukaan... 9 Luovat valinnat Kuvauksen kolmas vaihe: Lisävalojen lisääminen Miksaa lisävalot Vallitsevan valon luonne TÄRKEÄÄ TRIVIAA JIPPO 1: High Speed salama JIPPO 2: Aika/aukko miksaus HARJOITUS 1: RUNSAS, PYÖRIVÄ PEHMEÄ VASTAVALO KUVAUKSEN ENSIMMÄINEN VAIHE: SOMMITTELU KUVAUKSEN TOINEN VAIHE: VALOTUKSEN ASETTAMINEN VALLITSEVAN VALON MUKAAN KUVAUKSEN KOLMAS VAIHE: LISÄVALOJEN LISÄÄMINEN Täytevalo Täytevalon huono asettelu Päävalo Lisätäänkö vielä tasoitusvalo? Tasoitusvalo SOMMITTELE SÄHÄKÄSTI MAKING OF: HARJOITUS MUOTOILEVUUDEN PIKAKURSSI Lattea valo Muotoileva valo

4 HARJOITUS 2: RUNSAS SUUNTAAVA KOVA SIVUVALO KUVAUKSEN ENSIMMÄINEN VAIHE: SOMMITTELU Irrotus korkovalolla Irrottaminen varjostumilla Irrottaminen taustavalinnoilla KUVAUKSEN TOINEN VAIHE: VALOTUKSEN ASETTAMINEN VALLITSEVAN VALON MUKAAN KUVAUKSEN KOLMAS VAIHE: LISÄVALOJEN LISÄÄMINEN Täytevalo Täytevalon väärä määrä ja väri Päävalo Täytevalo taustatiloissa ILMAN TÄYTEVALOA MAKING OF: HARJOITUS HARJOITUS 3: VÄHÄINEN LAIKKUISA MYÖTÄVALO KUVAUKSEN ENSIMMÄINEN VAIHE: SOMMITTELU KUVAUKSEN TOINEN VAIHE: VALOTUKSEN ASETTAMINEN VALLITSEVAN VALON MUKAAN KUVAUKSEN KOLMAS VAIHE: LISÄVALOJEN LISÄÄMINEN Täytevalo ja taustatilan valo HARJOITUS 4: VÄHÄINEN PEHMEÄ VALO KUVAUKSEN ENSIMMÄINEN VAIHE: SOMMITTELU KUVAUKSEN TOINEN VAIHE: VALOTUKSEN ASETTAMINEN VALLITSEVAN VALON MUKAAN KUVAUKSEN KOLMAS VAIHE: LISÄVALOJEN LISÄÄMINEN Täytevalo Ensimmäinen päävalo: Ikkunan valon mallintaminen Toinen päävalo: Mallin valaisu MAKING OF: HARJOITUS HARJOITUS 5: IRROTUKSEN TAIKA JA VALON SUUNTA IRROTUS ON LAATUA Huono irrotus Irrotus paranee Ruma shakkiruutuvalo VALITSE VALOSI SUUNTA HYVIN Sivuvalo Myötävalo Aktivoi etualat MAKING OF: HARJOITUS LOPULLISET KUVAT HARJOITUS 1: RUNSAS, PYÖRIVÄ PEHMEÄ VASTAVALO HARJOITUS 2: RUNSAS SUUNTAAVA KOVA SIVUVALO HARJOITUS 3: VÄHÄINEN LAIKKUISA MYÖTÄVALO HARJOITUS 4: VÄHÄINEN PEHMEÄ VALO HARJOITUS 5: IRROTUKSEN TAIKA JA VALON SUUNTA Sivuvalo Myötävalo

5 ALKUSANAT Tämä oppimateriaali on tarkoitettu Studio Kuution miljöövalokuvauksen peruskurssille Meininkiä Miljööseen. Kurssi on tarkoitettu kuvaajille, jotka ovat käyneet Kamera Käteen- ja Sisälle Studioon kurssit. LUKUOHJE Kun avaat pdf-dokumentin Adobe Reader ohjelmalla, valitse: Näytä-valikko Sivunäyttö-valikko Kaksi sivua Tällöin materiaalia on helppo lukea aukeama kerrallaan. Valokuvat Ari-Matti Huotari: Kansikuva ja sivut 18, 25, 26, 29, 34, 39. Kimmo Pihlajamaa: Kaikki muut kuvat Kuvauspaikka: Varjakan Konttori, Oulunsalo Malli: Waltteri Härkönen Kiitos: Ari Sainio, Oulun kaupunki Tämän opetusmateriaalin käyttö on sallittua epäkaupallisesti opetukseen. Osuuskunta Waria Kaikki oikeudet pidätetään. 5

6 MEININKIÄ MILJÖÖSSÄ Lähtötasotesti Löydä annetuista vaihtoehdoista 0-4 oikeaa vastausta. 1. Käsivaralta kuvattaessa käsien tärinästä syntyvä liike-epäterävyys poistuu kuvista, kun a) suljinaika on 1/putken pituus tai lyhyempi b) käytetään automaattitarkennusta c) käytetään korkeita ISO-arvoja d) valkotasapainoasetukseksi valitaan liiketerävyys 2. E-TTL (Evaluation-Thru-The-Lens) tarkoittaa, että a) salama esivälähtää kameran automatiikan mitatessa valotusta ja kamera säätää sopivan salamatehon b) kamera varoittaa, jos salamavalon väri poikkeaa vallitsevan valon väristä c) kamera valitsee automaattisesti salamavaloon sopivan tarkennustavan d) valotusautomatiikka säätää vallitsevan valon määrää ja suuntaa salamavaloon sopivaksi 3. Histogrammi on a) kuvien katselutoiminnossa näkyvä kummallinen käyrä b) graafinen esitys kuvan valotuksesta c) varmempi tieto kuvan valotuksen onnistumisesta kuin kameran näytöltä katseltava kuva d) yli- tai alivalotuksen paljastava tärkeä informaation lähde kuvaajalle 4. Kuvan kirkkauden lisäksi aukkoarvon säätäminen vaikuttaa a) syväterävyysalueen pituuteen b) tarkennuksen nopeuteen c) valkotasapainon himmennykseen d) valotusautomatiikan herkkyyteen 5. Käsisäädöllä kuvaaminen tarkoittaa, että kuvaaja a) valitsee M-kuvaustilassa aukkoarvon ja suljinajan sekä ISO-arvon ja valkotasapainon ja salaman tehon b) tarkentaa kuvat käsitarkennuksella c) ohjaa kameran valotusautomatiikkaa ISO-arvolla d) siirtää kameraa käsin valaistuksen kannalta ihanteelliseen paikkaan 6. Valkotasapainoasetus kannattaa pitää aina a) päivänvaloasetuksella, jotta kuvista tulisi lämpimänsävyisiä b) automaattiasetuksella, jotta asiaa ei tarvitse turhaan pohtia c) salamavaloasetuksella, koska jos salamavaloa sattuu yllättäen käyttämään, sen värisävy on heti oikea d) neonvaloasetuksella, koska viileäsävyiset kuvat helpottavat tulostamista ja näyttävät ammattimaisilta 6

7 7. ISO-arvo a) pyritään pitämään matalana, jotta kuviin ei tulisi kohinaa b) pyritään pitämään korkeana, jotta kuviin ei tulisi ylivalotusta 8. Korkovalo a) korostaa mallin kauneutta b) lankeaa kohteeseen etuviistosta c) erottaa tumman kohteen tummasta taustasta d) saa nimensä siitä, että se kasvattaa valon määrää eli tuo päävalolle korkoa 9. Täytevalo a) avaa kuva-alasta kohdat, jotka muutoin jäisivät alivalottuneiksi b) asetetaan kuvaajan selän taakse c) luo kuvaan muodikasta laikkuista valoa d) irrottaa histogrammin oikean reunan irti laatikkonsa reunasta 10. Kolmipistevalo koostuu a) päävalosta, vastavalosta ja täytevalosta b) päävalosta, tasoitusvalosta, korkovalosta ja taustavalosta c) päävalosta ja kahdesta lisävalosta d) kolmesta mahdollisimman pienestä, pistemäisestä valosta 8 ac / 9 ab / 10 b Oikeat vastaukset: 1 a / 2 a / 3 abcd / 4 a / 5 a / 6 - / 7 a / 7

8 JOHDANTO Valon teoriaa Kaikki Sisälle Studioon kurssilla oppimasi asiat valosta pätevät myös miljöökuvauksessa. Näitä keskeisiä asioita ovat valon kolme aspektia: määrä, muoto ja väri kovuus ja pehmeys (eräs valon muodon ominaisuus) muotoilevuus tai latteus High end valaisun peruslaatu Keskeisiä high end kuvan laatuasioita ovat: oikea valotus: kaikista tekstuureista näkee värin ja materiaalin o ei tukkomustia kohtia missään (etenkään mallin kasvojen varjopuoli, silmäkulma, kaula) o ei ylivalottuneita kohtia missään (mallin nenä, kasvojen valopuolen ulkoreuna) o vain valonlähteet (ikkunat, lamput) saavat ylivalottua oikea väri: kaikki värit ovat tulostettavia oikea väri: ihon sävyt ovat oikeita tai makealla, toivotulla tavalla sävyttyneitä valollisuus, aksentointi: tärkein kohde (kasvot) o ovat kuvan kirkkain kohde: enemmän valoa kasvoilla kuin vartalossa o ovat kuvan kontrastisin kohde: irrotus taustasta valollisuus: mallin kasvoilla (kohteessa) on valopuoli ja varjopuoli valollisuus: ei pandasilmiä: valopisteet silmissä ovat sopivan kokoiset ja syntyvät vain päävalosta o ei valkuaisen, vaan pupillin ja iiriksen päällä klo tai klo valolliuus: ei shakkilautavaloa: päävaloa lankeaa hieman myös mallin kasvojen varjopuolelle, ainakin poskipäähän valollisuus: varjot ovat pohdittuja o nenän varjo lankeaa nasolabiaalipoimun suuntaisesti o kaulan varjo lankea 45 kulmassa valollisuus: valon määrän liukuminen o kasvoissa muotoilevuus o taustassa vinjetointi, tunnelma valollisuus: lisävalojen määrä, muoto ja väri miksautuu vallitsevaan valoon irrottaminen: peräkkäiset kohteet irtoavat toisistaan kirkkauseroilla irrottaminen päävalolla o kohde (malli) erotetaan taustasta o mallin (kasvojen) valopuoli tummaa taustaa vasten o mallin (kasvojen) varjopuoli kirkasta taustaa vasten irrottaminen korkovalolla o tumma kohde irtoaa tummasta taustasta o mallin käsivarsi irtoaa taustalla olevasta vartalosta o mallin nenä irtoaa taustalla olevasta poskesta 8

9 Työnkulku sisämiljöökuvauksessa Ajatusrata miljöökuvauksen toteutukseen Valmistaudu 1: Valkotasapaino Mikä on vallitsevan valon lähde? Säädä valkotasapaino sen mukaan. Jos valaisussa on useita erivärisiä valonlähteitä, valitse valkotasapaino tärkeintä kohdetta (mallin kasvot( valaisevan valon mukaan. Valmistaudu 2: ISO-arvo Kuinka paljon vallitsevaa valoa on siinä kohdassa, jonka valaiset kuvaasi vallitsevalla valolla? jos pitää siristellä silmiä ISO päivänvalossa sisällä tai muutoin varjossa ISO kun valo vähenee ISO 1000 ja enemmän, tarpeen mukaan Kohina kuvissa kasvaa kun ISO-arvo kasvaa. Mutta jos mikään muu ei auta, käytä korkeaa ISO-arvoa ja murehdi kohinaa myöhemmin. Valmistaudu 3: M-kuvaustila Jos käytät salamavaloja radiolähettimen kanssa, käytä M-kuvaustilaa eli valotuksen käsisäätöä. Oikean valotuksen kuviisi löydät histogrammeja tarkastellen. Kuvauksen ensimmäinen vaihe: Sommittelu Sommittele otos ilman lisävaloja. Sytytä kuvaustilan kaikki lamput, muutoin ne näyttävät kuvassa tylsiltä. Valota pääkohteen mukaan. Jos kuvan muut alueet yli- tai alivalottuvat, se ei tässä vaiheessa haittaa. Käytä Kamera Käteen kurssilla opeteltuja sommitteluperiaatteita taittuvan tilan (Z-sommittelu) ja avautuvan tilan periaatteita etualaa luovasti Tarkkaile kuvasi rajautumista kaikilla neljällä sivulla. Älä rajaa mallia nivelen kohdalta. Irrota kohteesi ja mallisi taustoistaan. Tarkkale malliesi sijoittmista kuvaustilaan sekä malliesi ja tilasi välisiä koko- ja muita suhteita. Aseta mallisi keskelle tilaa, irti seinistä. Aseta mallisi lähemmäksi kameraa kuin taustaa 1x/2x periaatteen mukaan. Kuvauksen toinen vaihe: Valotuksen asettaminen vallitsevan valon mukaan Katso, mikä on kuvasi kirkkain vallitsevalla valolla valaistu kohta. Aseta nyt valotus sen mukaan. Tutki histogrammia. Jos kuvassasi on ikkuna ja siinä epämieluisa näkymä, voit ylivalottaa ikkunan. Voit ennakoida lisävalaisua: salamavalo näkyy herkemmin kuvassa, kun käytät suurta aukkoa ja/tai korkeaa ISO-arvoa. 9

10 Luovat valinnat Muistele Kamera Käteen kurssin luovien kuvaustilojen periaatteita. Haluatko työstää syväterävyyttä? lyhyt syväterävyys pitkä syväterävyys suuri aukko ( ), pitkä putki, läheltä kohdetta, kohde kauas taustasta pieni aukko (16-32), lyhyt putki, kauempaa kohdetta, kohde lähelle taustaa Haluatko työstää liiketerävyyttä? 1/10 ihmisen normaali liike epäterävää 1/100 ihmisen normaali liike terävää, nopeat liikkeet epäteräviä 1/1000 nopeat liikkeet (vinttikoirien tassut, autojen pölykapselit) teräviä 1/putken pituus käsivarakuvauksen turvaraja Kuvauksen kolmas vaihe: Lisävalojen lisääminen Valaise kuvasi tummat kohdat lisävaloilla, yleensä salamavaloilla. Muuta kameran kuvausasetuksia vain, jos vallitseva valo muuttuu. Miljöökuvauksessa valotilanne rakennetaan yleensä järjestyksessä: täytevalo päävalo tasoitusvalo korkovalo taustavalo Miljöökuvauksessa lisävaloa harvoin tarvitaan kaikkiin noihin tarkoituksiin. Vallitseva valo hoitaa suurimman osan valaistuksesta. Muutenhan kuvasta tulee studiokuva. Miksaa lisävalot Yleensä miljöökuvauksessa käytetyt lisävalot miksataan. Niiden määrä, väri ja muoto sopeutetaan mallintamaan vallitsevaa valoa. Lisävalon määrän säädät valojen tehoja ja etäisyyksiä muuntelemalla. Tarkkaile histogrammia. Esimerkiksi täytevalon oikea määrä poistaa tukkomustat kohdat kuvasta eli irrottaa histogrammin vasemman reunan laatikon raamista. Se korjaa myös keskikirkkauden kohdalleen eli saa histogrammin suurimman vuorenhuipun asettumaan asteikon keskuksen tuntumaan. Valon muotoa ja väriä ei voi nähdä mittareista tai käyristä, vain katsomalla kuvia. Muokkaa lisävalojen valokehrien kokoja hunajakennoja, sateenvarjoja tai tasovaloja (eli ns. soft boxeja) käyttämällä. Heijastavat sateenvarjot luoat kovaa valoa. Läpiampuvat sateenvarjot ja tasovalot luovat pehmeää valoa. Salamavalo on sinistä. Sellaisenaan se miksautuu vain neonvalon kanssa. Säädä salamavalon väriä laittamalla värikalvoja välähdyspään päälle tai värillistä paperia sateenvarjojen tai tasovalojen heijastuspinnoille. Kaikkein yksinkertaisin miksauskeino on heijastaa salamavalo kuvaustilan seinistä ja katosta. Valo pehmenee ja valon kehrä laajenee. Seinistä ja katosta valo saa saman värisekoituksen, jota vallitseva valokin toistaa. 10

11 Vallitsevan valon luonne Jotta voit miksata lisävalot, sinun tulee ensin hahmottaa tilassa vallitsevan valon luonne. Käytä termejä: runsas (kirkas) vähäinen (hämärä) laajakehräinen laikkuisa kova pehmeä suuntaava pyörivä Valon suuntaa kuvataan yleensä termeillä: myötävalo sivuvalo vastavalo Tärkeää triviaa JIPPO 1: High Speed salama Salamatäsmäys toimii yleensä suljinaikaan 1/250 saakka. Tätä lyhyemmille suljinajoille tarvitset salamalaitteen, jossa on High Speed toiminto. Se pidentää salamavalon välähdysajan 3-4/1000 sekuntiin ja muuttaa salaman ja kameran yhteistyön toimimaan päinvastoin kuin normaalisti. Salamavalo syttyy ensin, sitten suljin avautuu ja sulkeutuu ja lopulta salamvalo sammuu. Salaman sähkönkulutus ja latausaika moninkertaistuvat. Suorassa auringonvalossa suljinaika1/250 ja ISO 100 usein ylivalottavat kuvan. Kirkkaana kesäpäivänä suljinajat 1/1000 ja jopa 1/2000 ovat yleisiä ulkokuvauksessa. Tällöin High Speed salamatoiminto on pakollinen ominaisuus. Suorassa auringonvalossa tarvitset salamalaitteelta tehoa. Käsisalamat yleensä riittävät, jos ne ovat paljaaltaan lähellä mallia. Muotoiluosien kanssa valoteho ei usein riitä. Liitä silloin kaksi käsisalamaa yhteen muotoiluosaan. Useimpien käsisalamoiden maksimiteho vastaa Elinchrome-asteikon tehoa 3.5. Studiosalamoista saat huomattavasti runsaamman 5.0- tai 6.0-tehon. Se riittää auringonvalossakin muotoiluosien kanssa, mutta studiosalamoissa ei yleensä ole High Speed toimintoa. Eli studiosalamoita voit käyttää auringonvalossa, jos selviät vallitsevasta valosta 1/250 suljinajalla. JIPPO 2: Aika/aukko miksaus Salamavalo välähtää 1/1000 sekuntia. Siksi 1/1000 sekuntia pidemmät suljinajat eivät vaikuta salamavalon määrään kuvassa. Voit muuttaa salamavalon määrää valon tehoa säätämällä. Mutta jos salama jo on maksimi- tai minimitehossaan ja yhä haluaisit muuttaa sen määrää, voit miksata salamavalon määrää kuvassa aika/aukko miksauksella. Jos lyhennät suljinaikaa ja avaat aukkoa yhtä monta stoppia, vallitseva valo kuvassa vähenee ja salamavalo lisääntyy. Jos pidennät suljinaikaa ja suljet aukkoa, vallitseva valo kuvassa lisääntyy ja salamavalo vähenee. Tätä jippoa tarvitset harvoin. Salamalaitteiden tehonvalinta-alueet kattavat normaalit kuvaustilanteet. 11

12 HARJOITUS 1: Runsas, pyörivä pehmeä vastavalo Ensimmäinen demo on huoneesta, jossa on ikkunoita kolmella seinällä. Kaksi ikkunaa näkyy kuvassa, kolmas on kuvaajan selän takana. Vasemmasta ikkunasta lattiaan iskevä auringonvalo on kovaa, mutta vaaleasta lattiasta valo heijastuu, kimpoilee edelleen vaalean huoneen pinnoilla kimpoillen ja pehmenee. Muut ikkunat antavat pehmeää, ulkona maasta heijastunutta valoa. Kun malli asetetaan huoneen pehmessä valossa kylpevään kohtaa, hänestä ei lankea juurikaan varjoa. Keskipäivän aikaan valon määrä on runsas. Kuva on kuvattu keskipäivän aikaan kohti etelää. Vastavaloa lankeaa korkovaloksi malliin. Tiivistäen: kuvataan runsaassa pehmeässä, pyörivässä vastavalossa. Kuvauksen ensimmäinen vaihe: Sommittelu Tässä kuvaa on sommiteltu kuvaamalla ilman lisävaloja. Mallin mukaan valitut kuvausasetuket ovat ISO 1000, F5, 1/80. Aurinko paistaa mallin takaa viistosta vasemmalta. Vasen ikkuna on kirkkaampi kuin oikea. Mallin vasemmassa kädessä ja poskessa näkyy korkovalo. Kuvan valotus on haettu siten, että mallin iho olisi miellyttävä. Ihon kirkkaus on hieman yli histogrammin puolen välin. Kuvan tärkeimmät kohdat ovat lähes oikein valottuneet. Mallin ilmeen, asennon ja vaatteiden tekstuurit voi nähdä. Tämä kuva ei kuitenkaan ole high end kuva eikä edes laadukas perusotos. Korkovalo mallin kädessä ja poskella on ylivalottunut, samoin lattian, seinien ja katon huippuvalot. Niiden väriä ja materiaalia ei näe. Ikkunanpuitteet ja maisema on ylivalottunut. Valo mallin kasvoilla on ns. shakkiruutuvalo. Kasvojen kaksi puolta ovat kaksi tasaista valon ja varjon länttiä. Varjo on lattea. 12

13 Kuvauksen toinen vaihe: Valotuksen asettaminen vallitsevan valon mukaan Kun sommittelusi on valmis, valota kuva vallitsevan valon mukaan. Mieti, mitkä kohdat kuvastasi vallitseva valo valaisee. Valota kuva niiden kohtien mukaan. Käytä käsisäätöä. Ota koekuvia ja hae valotus histogrammin avulla tarkastellen. Mieti samalla taiteellisia valintojasi syväterävyyden (aukkoarvo) ja liiketerävyyden (suljinaika) suhten. 13 Tässä kuvassa valotus on säädetty ulkomaiseman ja lattian huippuvalojen mukaan arvoilla!so 200, F5.6, 1/200. Suuri aukko ja 1x/2x periaate johtavat etualan ja taustan epäterävyyteen. Suljinaika 1/200 on lyhimpiä, jolla vielä voi kuvata ilman High Speed salamatoimintoa. Lyhyt suljinaika valittiin, jotta ISO-arvoksi saatiin 200 salamavalon näkymistä helpottamaan. Puutarhan vihreys on nyt histogrammilla ja näkyy kuvassa, samoin lattian huippuvalot. Korkovaloa näkyy yhä mallissa hieman. Nyt näkee, että se onkin sinervää. Se ei siis olekaan ikkunan suoraa auringonvaloa, vaan lattiasta heijastuvaa valoa. Muutoin hämärä hukuttaa mallin ja huoneen, niiden värejä ja materiaaleja ei nyt näe. Vaikka valo huoneessa oli miellyttävä ihmissilmälle, kameran rajoittunut dynamiikka näkee tilanteen näin. Ilman lisävaloja on käytännössä mahdotonta luoda oikein valottuneita kuvia. Esimerkiksi tässä tilanteessa dynamiikka kirkkaan ikkunan ja sen vieressä alkavan varjoisan seinän välillä on liian suuri. Tämä valokuva on yhtä laaduton kuin edellisen sivun otos. Tämä kuva toimii kuitenkin lähtökohtana, kun valotus seuraavaksi korjataan lisävaloilla. Älä vaihda kuvausasetuksia (ISO-arvoa, aukkoarvoa, suljinaikaa) enää. Vallitseva valo on kuvassa nyt ok. Kuvauksen kolmas vaihe: Lisävalojen lisääminen Täytevalo Täytevalonlla poistat kuvastasi synkimmät varjot ja varmistat, että mikään kuvassasi ei alivalotu. Aseta täytevalo kauas itsesi taakse, jotta se ei lisää uusia varjoja kuvaan. Jos vallitseva valo on kovaa, käytä täyte- ja päävalonasi kovaa valoa. Jos vallitseva valo on pehmää, käytä täyte- ja päävalonasi pehmää valoa. Tässä kuvauspaikassa on kahdenlaista valoa. Ikkunoista lattiaan lankeava suora auringonvalo on kovaa valoa. Kahden muun ikkunan valo on pehmeää maasta heijastunutta valoa. Vaaleassa huoneessa valo pyörii runsaasti ja pehmenee edelleen. Malli istuu paikassa, jossa häneen lankeava valo on huoneessa pyörivää pehmeää valoa. Hänestä ei lankea varjoa lattiaan.

14 Tässä kuvaan on lisätty täytevaloksi heijastava 60 cm sateenvarjo kuvaajan selän takana olevaan huoneen kulmaan, eli kuvassa näkyvän nurkan vastakkaiseen nurkkaan. Valo on osoitettu yläviistoon siten, että valokehrä jakautuu tasaisesti kolmeen osaan katon ja kahden seinän kesken. Näin täytevalo miksautuu sopivasti. Se saa katosta ja seinistä saman värin kuin huoneessa pyörivä vallitseva valo. Samalla valokehrä laajenee ja hajoaa ja valo leviää huoneeseen pyörien, pehmeästi. Täytevalo valaisee mallin ihon kauttaaltaan ihon väriseksi. Mallin ihon kirkkaus on nyt hieman yli puolivälin histogrammin kirkkausasteikolla Seinien vaalean sininen väri näkyy nyt. Älä lisää täytevaloa tätä enempää. Täytevalon määrän tulee vertautua luonnollisesti ulkona vallitsevan valon Täytevalon huono asettelu Tässä kuvassa täytevaloa heijastetaan kuvaajan oikealla puolella olevasta seinästä. Mallin kasvoilla on shakkiruutuvalo. Kasvojen puolikkaat ovat kaksi tasaisessa valossa ja varjossa kylpevää länttiä. Puolikkaat näyttävät kooltaan epäsuhtaisilta. Varjopuolen silmäkulma on alivalottunut. 14

15 Päävalo Mallista tehdään nyt pääkohde kirkastamalla hänet päävalolla. Koska vallitseva valo mallissa on pehmeää, päävaloksi lisätään 60 cm pyöreä tasovalo diffuusiokankaineen. Valo asetetaan mallin vasemmalle puolelle. Näin se näyttää takana näkyvän ikkunan valolta, joka vain kiertää hieman mallin eteen. Tällainen valon kiertämisen imitointi on salamavalon miksauksen peruskeinoja. Päävalo tekee mallista kirkkaamman kuin keskikirkas tausta. Mallissa on nyt valopuoli ja varjopuoli. Nenän varjo lankeaa nasolabiaalipoimun suuntaisesti. Sopivan kokoinen kaulan varjo lankeaa 45 kulmassa. Päävalo on kirkkaampi ylä- kuin alavartalolla. Näin kasvot korostuvat. Päävalo on tarpeeksi korkealla, jotta se korostaa käsivarsien pyöreyttä. Niiden alapuolet ovat tummempia kuin yläpuolet. Päävaloa lankeaa hieman myös varjopuolen poskipäälle. Näin vältetään shakkiruutuvalo. 15

16 Päävalona käytetty tasovalo on kupera. Valo on aika pehmeää, mutta samalla valon kehrän raja pysyy aika selvänä. Näin päävalo ei osu seiniin. Niissä esiintyviä liukuja näkyy edelleen kuvassa, vaikka ne ovatkin tasoittuneet. Tuolin lämmin puunsävy näyttäytyy nyt oikein, samoin housut. Niiden värit ja materiaalit näkyvät nyt. Lisätäänkö vielä tasoitusvalo? Pitääkö tähän kuvaan lisätä tasoitusvalo? Moni kuvaaja tyytyy tähän otokseen, mikä on hyväksyttävää. Valo toteuttaa jo keskeisimmät toiveet: täytevalo avaa aiemmin alivalottuneet alueet mallin kasvot ja kädet ovat kuvan kirkkain kohta päävalon suunta sopii siihen, että vasen ikkuna on kirkkaampi kuin oikea ikkuna valon väri on oikea malli irtoaa taustasta Varjopuolella valo on kuitenkin latteaa: poski näyttää levymäiseltä leukalinja ei erotu Päävalo heijastuu kasvojen varjopuolelle oikealla olevasta vaaleasta seinästä. Suuret yhteinäiset vaaleat pinnat heijastavat latteaa valoa. Mallin istuessa lähellä seinää latteaa valoa ei voi välttää, etenkin kun sen tulokulma on 90. Tilannetta voi koettaa korjata peittämällä vaalea seinä mustalla kankaalla. Se syventää mallin varjopuolen varjoa ja parantaa muotoilevuutta. Varjopuolen voi korjata myös avaamalla sitä tasoitusvalolla. Sen avulla tulokulmankin voi korjata muotoilevaksi. 16

17 Tasoitusvalo Tässä kuvassa varjopuolelle on lisätty tasoitusvalo. Valotilanne on nyt valmis. Tasoitusvalossa on tarpeeksi tehoa, jotta varjot avautuvat, mutta ei liikaa, jotta varjopuolen korva ja posken taaempi osa ovat edelleen tummepia kuin poskipää, johon päävalo osuu. Tasoitusvalo lankeaa viistossa kulmassa poskeen nähden. Näin muotoilevuus säilyy. Valo on myös sijoitettu tarpeeksi korkealle, jotta alaspäinen tulokulma synnyttää mallin leuan alle muotoilevan varjon. Valotus on histogrammin puitteissa. Valo ulkona on edelleen kirkkaampaa kuin valo sisällä. Jotta sään kirkkaus tuntuisi kuvassa, ikkunat ovat edelleen hieman ylivalotettuja, mutta puutarha näkyy osittain. Lattian huippuvalot näkyvät, mutta lattian, katon ja seinien materiaalit ja värit ovat näkyvissä. Vallitsevan valon luoma korkovalo malliin on kadonnut. Se olikin vain lattiasta tullut heijastus ja jää nyt päävalon alle. Ikkunan suoralla valolla voisi luoda malliin korkovaloa, jos malli siirrettäisiin lähemmäs ikkuna. Sommittelun vuoksi näin ei tehty. 17

18 Sommittele sähäkästi Tämä kuva tiivistää sisämiljöösommittelun perusjippoja. 1. Aseta malli lähemmäksi kameraa kuin taustaa 1x/2x periaatteen mukaa. Näin tausta ei nielaise mallia ja taustan syväepäterävyys tulee herkemmin näkyviin. 2. Käytä taittuvan tilan periaatetta eli kuvaa kohti nurkkaa ja luo siten jännittävää z- ja perspektiivisommittelua. Ladonseinäsommittelu eli suora kamerakulma kohti seinää on lähes aina tylsä. Seuraavan sivun making of -kuvassa on peräti kaksi nurkkaa. Barokkiperspektiiviksi kutsuttu kaksoisperspektiivi antaa ladonovena esiintyvän takaseinän anteeksi. 3. Käytä avautuvan tilan periaatetta eli anna kuvasi jatkua syvyyssuunnassa ulos ovista, ikkunoista, mistä tahansa edelleen taaksepäin avautuvista näkymistä. 4. Käytä laajakulmaa. Sisällä seinät ovat monesti lähellä ja tarvitset lyhyttä polttoväliä saadaksesi tilantuntua kuvaan. Varo pullonpohjaefektiä eli kuvan keskiosan työntymistä eteenpäin. Tämä kuva on kuvattu polttovälillä 35 mm. Mallin jalat ovat juuri sopivasti epäsuhteessa ylävartaloon ja päähän nähden, jotta kuvaan ilmaantuu laajakulmalle tyypillistä tilavaa laveutta. 5. Laita seinät suoraan tai kunnolla vinoon. Tässä kuvassa vinoihin seiniin yhdistyy painovoimasommittelu eli ylöspäinen kameratilttaus, joka tuo mallia katsojan syliin. Yhdessä laajakulmapolttovälin kanssa se rakentaa kuvaan makeaa tilan tuntua. Sen sijaan seuraavan sivun making of -kuvan barokkiperspektiivi näyttäisi hassulta, jos huoneen seinät olisivat kuvassa vinossa. Seinien asettaminen suoraan tarkoittaa, että kamera on sijoitettu kuva-alan pystysuunnassa kuva-alan keskelle ja suoraan kulmaan suhteessa lattiaan. Seinien suoruutta voi hienosäätää Photoshopin Skew-toiminnolla. Muista silloin myös lopuksi skaalata kuvan mittasuhteet takaisin oikeiksi Scale-toiminnolla. 6. Käytä kaikkia Kamera Käteen kurssin Sommittelushown keinoja. Tässä kuvassa sommittelua hallitsevat kolmiot sekä värin yhtenäisyys, joka syntyy seinien, lattian ja mallin housujen viileistä väreistä. Lämmin tuoli ja mallin iho tarjoavat kontrastia. 7. Näytä kohteesi kiinnostavasta kuvakulmasta. Alaviisto kuvakulma korostaa tässä kuvassa mallin pituutta ja hallitsevaa katsetta ja asentoa. Toisaalta tätä kuvaa ei olisi voinut ottaa enää juurikaan alempaa, koska tuolin kiinnostavin kohta, istuinosa, olisi näkynyt enää vain edestä kapeana levynä. 8. Lattia- ja kattolistat ovat sisämiljöökuvan horisontit. Mieti, mihin kohti kuvaasi ne laitat. Yleensä niitä ei kannata laittaa keskelle kuvaa. Tässä kuvassa mallin päälaki on sijoitettu kattolistan yläpuolelle, jotta malli varmasti hallitsee kuvaa, eikä tausta. 9. Peräkkäiset kohteet eivät saa limittyä hassusti. Karta kaikin keinoin malleista kasvavia lyhtypylväitä ja ylimääräisiä raajoja. Tässä kuvassa mallin pää asetettiin tarkoituksella paikkaan, jossa se on selvästi irti huoneen nurkasta ja ikkunasta. Pieni miinus on varjopuolen kyynärpää, jonka alareuna on suoraan takana näkyvän ikkunankarmin reunan päällä. Erityistä punnerrusta kuvaustilanteessa vaati lattialistan asettaminen tuolin selkänojan aukkoon siten, että se ei kosketa selkänojan aukon yläreunaa. 18

19 Making of: Harjoitus 1 Making of kuvassa päävalona käytetty kahdeksankulmainen tasovalo näkyy vasemmalla. Keskellä kuvaajan selän takana välähtää täytevalo, joka on varustettu heijastavalla sateenvarjolla. Siitä valo heijastuu kuvaajan selän takana olevaan huoneen nurkkaan. Oikealla näkyy tasoitusvalo. Se varustettiin läpiampuvalla sateenvarjolla, jotta osa sen valota heijastuisi myös huoneen seinästä ja saisi siten huoneessa vallitsevalle valolle ominaisen värin. Oppimateriaalin making of -kuvissa salamavalojen valokehrät ovat ylivalottuneet, sillä kuvat on valotettu vallitsevan valon mukaan. Siksi et voi näistä kuvista päätellä salamavalojen tehoasetuksia. 19

20 Muotoilevuuden pikakurssi Äärimmilleen yksinkertaistettuna muotoilevuus tarkoittaa kirkkauseroja. Kohteen pinnalla muuntuva kirkkaus kertoo kohteen muodon muuttumisesta. Lattea valo Tämä kuva on yksityiskohta kuvasta, jossa on päävalo, mutta ei tasoitusvaloa. Tässä kuvassa näkee mallin kasvojen yleisen muodon, sillä poskipäälle osuva päävalo kirkastaa poskipään samalla kun kasvojen taaksepäin kaartuva osa on tummempi. Kohta, jossa kirkkaus vähenee, kertoo kohdan, jossa poski pyöristyy taaksepäin. Varjon sisällä ei kuitenkaan ole muotoja. Posken pyöreys ei näy, vaan poski näyttää luonnottomalta, levymäiseltä. Varjoa kaulalla voi kuvata monella sanalla, jotka tarkoittavat tätä samaa ilmiötä: lattea, tasakirkas, ei-muotoileva. Muoto on hävinnyt myös leukalinjasta. Se ei irtoa kaulasta. Päävalo on kuvaajasta katsoen vasemmalla. Päävalo heijastuu oikealla olevasta vaaleasta seinästä. Valo lankeaa mallin varjopuolelle 90 asteen kulmassa aivan samassa kirkkaudessa läpi koko varjon. Siksi valo on ei-muotoilevaa eli latteaa. Muotoileva valo Tämä kuva on suurennos kuvasta, jossa tasoitusvalo on mukana. Tasoitusvalon määrä on sopiva. Päävalon valaisema poskipää on edelleen kirkkaampi kuin tasoitusvalon valaisema taaksepäin kaartuva posken takaosa. Näin kasvojen yleinen muoto näkyy yhä. Tasoitusvalo tekee lisäksi kaksi asiaa, jotka parantavat muotoilevuutta varjoalueella. Valon tulokulma ei ole enää suora 90, vaan diagonaali 45. Näin poskelle syntyy jatkuvasti hieman muuntuva kirkkaus eli pyöreä muoto. Tasoitusvalo on lisäksi asetettu tarpeeksi korkealle, jotta leuan alle syntyy pieni varjo. Se muotoilee leuan. Myös nenän varjo on edelleen nähtävissä, vaikka se onkin avautunut edelliseen kuvaan verrattuna. 20

21 HARJOITUS 2: Runsas suuntaava kova sivuvalo Seuraavaksi kuvataan etelänpuoleisessa huoneessa, jossa on ikkunoita vain yhdellä seinustalla. Suora auringonvalo ikkunasta on suuntaavaa. Selkeä valo- ja varjopuoli mallissa kertovat valon suunnan. Aurinko osuu malliin takaviistosta. Kuvauksen ensimmäinen vaihe: Sommittelu Tämä kuva on otettu ilman lisävaloja mallin etualan mukaan valottaen asetuksilla ISO 1000, F5.6, 1/60. Ikkunasta näkyvä maisema ylivalottuu, samoin korkovalo mallin valopuolen kädessä ja kasvoissa sekä huippuvalot lattioissa. Valo kasvojen varjopuolella on latteaa ja sinimustaa. Irrotus korkovalolla Mallin irrottaminen taustasta kirkkauserolla parantaa syvyyskuvaa ja lisää laatua. Vallitseva valo (ikkunan valo) lankeaa mallin valopuolella korkovalona. Valo on kirkkainta heti profiilissa. Syntyy selkeä kontrasti keskikirkkaaseen taustaan. Sitten valo vähenee paljastaen posken, kaulan ja käden pyöreyden. Poskipäällä on tummempi kohta kasvojen ulkoreunan korkovalon ja nenän korkovalon välissä. Näin kasvojen muoto tulee esiin. Tämän vuoksi korkovalon tulokulma on tärkeä. Ilmiön ikävä vastakohta on shakkiruutuvalo, joka lankeaa mallin poskelle suorasta 90 asteen kulmasta tasaisena kaikki muodot peittävänä levynä. Irrottaminen varjostumilla Varjopuolen käden ulko- ja sisäsyrjässä on varjostumat. Niitä ei saa pestä myöhemmin päävalolla pois, jotta käsivarsi näyttää edelleen pyöreältä ja profiili erottuu keskikirkkaasta taustasta. Profiileja voi tarvittaessa lisävarjostaa mustilla heijastimilla. Tässä siihen ei ole tarvetta, koska lähin seinä heijastuksineen on kaukna. Irrottaminen taustavalinnoilla Irrottamisen maksimoimiseksi varjopuolen käsi varjotettuine profiileineen on kuvassa lattian ja seinien kirkkaimpien kohtien päällä, ei esimerkiksi oikeanpuoleisen varsin tumman seinän päällä. Pään varjopuoli on kirkkaan ikkunan päällä. Näin pään irrottaminen tehdään voimakkaammalla kontrastilla kuin vartalon irrottaminen, mikä osaltaan kohdistaa katsojan huomiota mallin kasvoihin. 21

22 Kuvauksen toinen vaihe: Valotuksen asettaminen vallitsevan valon mukaan Tämä kuva on valotettu ikkunasta pihalla näkyvän valon mukaan asetuksilla ISO 400, F5.6, 1/160. Suuri aukko valittiin, jotta taustaan saadaan syväepäterävyyttä. Talon terassi ja pihan puiden lehdet on nyt valotettu histogrammille, samoin lattian huippuvalot ja mallin korkovalo. Sisätilat ja malli ovat kauttaaltaan hämärässä. 22

23 Kuvauksen kolmas vaihe: Lisävalojen lisääminen Täytevalo Kuvassa ensimmäisenä näkyvään huoneeseen on tässä kuvassa lisätty täytevalo. Se heijastetaan ikkunaseinää vastapäätä olevasta seinästä, jotta se leviää kuva-alalle pehmeästi ja varjottomasti. Täytevaloa on lämmitetty värikalvoilla. Muutoin se olisi liian sinervää. Täytevalon väärä määrä ja väri Tässä kuvassa täytevalossa ei ole lämmitystä ja sitä on liikaa. Varjopuolen poski on kirkkaampi kuin valopuolen poskipää. Huone on liian kirkas verrattuna ulkovaloon. 23

24 Päävalo Seuraavaksi kuvaan lisätään päävalo, joka mallintaa ikkunasta mallin kasvoille ja vartalolle lankeavaa valoa. Päävalon tulokulma on leveä verrattuna ikkunan valoon. Näin valo avautuu mallin kasvoilla. Varjopuolen poskipäässäkin on nyt päävaloa. Valo silti näyttää yhä tulevan ikkunasta. Tällainen tulokulman leventäminen on tyypillinen miksauskikka kun kuvataan lähellä ikkunaa. Toisaalta tulokulma ei saa olla liian leveä. Valon täytyy vähentyä kohti pään takaosaa, jotta pää näyttää pyöreältä. varjostumilla sivulla 21. Varjopuolen käsi näyttää pyöreältä ja sen profiilit varjostuvat, kuten kuvailtiin kohdassa Irrottaminen Nenän ja kaulan varjot otettiin myös huomioon päävalon asettelussa. Ilman lisävaloja otetussa kuvassa mallin silmissä on valopisteet ikkunoista lankeavasta valosta. Siksi Päävalo on aseteltu niin, että se luo valopisteet mallin silmiin. Vallitsevan valon luoma korkovalo näkyy yhä, koska se on hieman kirkkaampi kuin päävalo. Täytevalo taustatiloissa Taustahuoneisiin on lisätty täytevalot. Ne ovat kirkkaampia kuin ensimmäisen huoneen täytevalo. Kirkkauserot erottavat tilat toisistaan ja syventävät peräkkäisten tilojen syvyysvaikutelmaa. 24

25 Ilman täytevaloa Tämän kuvan voisi jokseenkin ottaa myös ilman ensimmäisen tilan täytevaloa. Huoneen pinnat eivät ole alivalottuneita. Päävalo heijastelee jonkin verran tilan seinistä ja luo hieman täytevaloa. Varjot mallin vartalolla syvenevät ja valon suunta vahvempi. Valo mallissa on hiukan muotoilevampaa. Mallin valopuolen hauis näyttää suuremmalta. Irrotus varjopuolella on voimakkampi, kun varjostuma profiilissa on syvempi. Varjopuolella käteen vain jää tukkoinen leikkaava varjo, kasvojen ja kaulan varjo on lattea eikä leukalinjakaan erotu. 25

26 Making of: Harjoitus 2 Päävalona käytetty neliskanttinen tasovalo sijoitettiin ikkunan valoa mallintamaan ja sen tulokulmaa leventämään. Tasoitusvalona käytetyn heijastavan sateenvarjon valo on miksattu vallitsevaan valoon kuvaajan selän takaa nurkasta heijastaen. 26

27 Taustavalon väriä lämmitettiin sateenvarjon heijastavan pinnan päälle asetetulla värikalvolla. Takana avautuva huone valaistiin omalla täytevalollaan, joka heijastettiin huoneen vaaleanpunaisesta seinästä. Takimmaisena näkyvään siniseen huoneeseen täytevalo osoitettiin vaaleiden pintojen kautta, jotta sen väri pysyisi viileänä. 27

28 HARJOITUS 3: Vähäinen laikkuisa myötävalo Kuvauksen ensimmäinen vaihe: Sommittelu Seuraavassa kuvassa malli on myötävalossa. Mallin nenä on suoraan kohti päävaloa, joka on laikkuisaa valoa antava puhalletusta lasista tehty kartanonikkuna. Mallin kasvot ovat ikkunan valon kirkkaimmassa kohdassa. Ikkunanpuitteiden varjot on asetettu sellaisiin kohtiin mallin vartalolla, jossa ne häiritsevät vähiten. Kuvauksen toinen vaihe: Valotuksen asettaminen vallitsevan valon mukaan Kuva on valotettu ikkunasta lankeavan valon mukaan siten, että valkoiset lenkkarit ja kasvojen huippuvalo eivät ylivalotu. Kuvausasetukset ovat ISO 400, F8, 1/160. Huoneessa on vain yksi pienehkö ikkuna. Sen valo on läikkänä lattiassa, eikä valo lähde pyörimään kovin hyvin huoneessa. Kun valotus tehdään lattialla olevan huippuvalon mukaan, muu huone jää hyvin tukkoisaksi. 28

29 Kuvauksen kolmas vaihe: Lisävalojen lisääminen Seuraavaksi varjot avataan täytevalolla. Taustan portaikkoon lisätään oma täytevalo. Täytevalo ja taustatilan valo Täytevalo osoitettiin nurkkaan kuvaajan selän taakse. Täytevaloa on sen verran runsaasti, että mallin varjoalueiden iho muuttuu ihonsävyiseksi ja lattian varjoista näkee lattian värin ja materiaalin, mutta sen verran vähän, että huoneen takanurkassa näkyy edelleen liuku, joka kertoo ikkunan paikasta huoneessa. Tasakirkas täytevalo olisi luonnoton. Jotta irrotus olisi mahdollisimman hyvä, mallin pää on takana näkyvän aulatilan päällä, ei kirkkaamman keltaisen seinän päällä. Portaikon täytevalo sijaitsee piilossa oviaukon oikealla puolella ja osoittaa porrashuoneen kattoon, jonka kautta se leviää tasaisesti porrashuoneeseen. 29

30 HARJOITUS 4: Vähäinen pehmeä valo Kuvauksen ensimmäinen vaihe: Sommittelu Rakennuksen pohjoispuolella puiden varjostamaan aulaan lankeaa vain vähän pehmeää valoa. Takana näkyvä sali on kirkkaampi ja takimminen sali huomattavasti kirkkampi. Näin vähäisessä valosa on mahdotonta kuvata käsivaralta ilman lisävaloja. Käsivaratärinän poistamiseen tarvittava suljinaika 1/50 ja suhteellisen suuri aukko F 5.6 vaativat avukseen ISO 2000, jotta kuva olisi edes näin auttava. Kuvassa on kohinaa. 30

31 Kuvauksen toinen vaihe: Valotuksen asettaminen vallitsevan valon mukaan Nyt valotukseksi vaihdetaan pihalla vallitsevan valon mukaan asetukset ISO 800, F5.6, 1/80. Matalampi ISO-arvo vähentää kohinaa. Ikkunasta näkyy vihreää,mutta sisätilat jäävät tukkoisiksi. Kuvauksen kolmas vaihe: Lisävalojen lisääminen Kuva valaistaan täytevalolla, joka avaa kahden ensimmäisen huoneen varjot, sekä kahdella päävalolla. Toinen mallintaa ikkunan valoa, toinen valaisee mallin. Täytevalo Täytevalo lisätään kuvaajan selän taakse. Valo heijastuu seinien ja katon kautta. Määrä on pieni, jotta hämyinen tunnelma säilyy. 31

32 Ensimmäinen päävalo: Ikkunan valon mallintaminen Ensimmäinen päävalo lisää valon suuntaa. Suuri heijastava sateenvarjo antaa kovaa valoa puutarhasta. Mallissa on nyt valopuoli ja varjopuoli, jotka kertovat valon suunnan. Sama valo luo taustatilan seinään huippuvalon ja ikkunankarmien varjot. Näet tätä valoa läikän myös lattiassa eteisen kynnykse edessä. Tämä voisi olla jo toimiva toteutus tälle kuvalle. Mallin valopuoli ja varjopuoli irtoavat keskikirkkaasta taustasta. Päävalo kirkastaa mallin kasvot kuvan kirkkaimmaksi kohteeksi. Valo mallissa on jokseenkin muotoilevaa. Valo mallissa on kuitenkin vielä laikkuisaa ja tukkoisaa. 32

33 Toinen päävalo: Mallin valaisu Valotilanteesta tulee nyt valmis, kun päävalo lisätään. Se on piilossa mallin edessä eteisen seinän takana. Päävalo kirkastaa ja muotoilee mallia. Mallista lankeava varjo syvenee, mikä lisää valon suuntaa. Seinä mallin takana on nyt kirkkaampi kuin eteinen tai takana näkyvä huone. Katsojan huomio kiinnittyy kuvassa oikeaan kohtaan. Nyt mallin pään ja taustan välillä on lisäksi todella hyvä irrotus. Päävalon kehrän reuna matkii ikkunasta lankeavan valon kehrää. Nurkka on hämärämpi kuin huippuvalo keskellä seinää. Valon kehrä liukuu oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. 33

34 Making of: Harjoitus 4 Ikkunan valoa mallintava päävalo näkyy eteisen seinän takaa. Ikkunan valoa mallintava valo välähtää puutarhassa. Kuvan vasemmassa reunassa täytevalo osoittaa kuvaajan selän takana olevaan katonrajan nurkkaan. 34

35 HARJOITUS 5: Irrotuksen taika ja valon suunta Irrotus on laatua Irrotus tarkoittaa kirkkauseroja kohteen ja taustan välillä. Niillä kohde irrotetaan taustasta ja kuvan syvysvaikutelma tehostuu. Seuraavat kaksi kuvaa on kuvattu asetuksilla ISO 400, F5.6, 1/50. Malli on valaistu nurkkaan osoitetulla täytevalolla kuvaajan selän takaa ja päävalona toimineella tasovalolla huoneen ikkunan suunnasta. Taustalla avautuvassa tilassa oli oma täytevalonsa. Se on kirkkaampi kuin kuvaushuoneen täytevalo, koska taustatilan ikkunat avautuvat etelään ja kuvaustilan ikkunat pohjoiseen. Huono irrotus Tässä kuvassa mallin käsivarsien irrotus on huono. Valopuolella vaalea käsi on vasten vaaleaa ovea. Varjopuolella keskikirkkaan ihon taustana on keskikirkas oranssi tapetti. Käsien ja taustojen värit ja kirkkaudet ovat liian samanlaisia. 35

36 Irrotus paranee Tässä kuvasa taustan ja mallin profiilin kohdatessa vallitsee ristikkäinen kirkkaus. Mallin valopuolella on oranssia tapettia huoneen tummahkosta nurkasta. Mallin varjopuolella on vaalea ovi, joka sijaitsee valoisammalla seinällä kuin valopuolen taustana toimiva oranssi seinä. Päävalo on suunnattu siten, että varjopuolella käsivarren keskikohta on huomattavasti kirkkaampi kuin käsivarren reunat. Käsivarsien tummat reunat irtoavat nyt keskikirkkaasta taustasta. Irrotuksissa on siis aina kyse sekä sommittelusta että valaisusta. Tässäkään irrotus ei ole täydellinen. Mallin kyljen kohdalla vaalea paita uppoaa vaaleaan taustaan. Myös valopuolen hauiksen tumma sisäreuna uppoaa taustaan. Täydellistä irrotusta on joskus mahdoton löytää, mutta pyri irrottamaan ainakin kohteen olennaiset osat, kuten mallin kasvot. Ruma shakkiruutuvalo Tässä kuvassa mallin kasvoilla on shakkiruutuvalo. Puolet kasvoista on valossa, puolet varjossa. Tämän epätoivotun tilan luo suora sivuvalo 90 asteen kulmasta. Tasainen valoläntti tekee kasvojen valopuolesta tylsän lattean levyn, jonka koko näyttää epäsuhtaiselta varjopuoleen verrattuna. 36

37 Valitse valosi suunta hyvin Sivuvalo Tähän kuvaan saatiin vielä hieman parempi irrotus. Edellisen sivun shakkiruutuvaloon verrattuna valon suunta on nyt parempi. Malln kasvoilla on nyt perinteinen 45 asteen viisto sivuvalo. Se luo hänelle valopuolen ja varjopuolen, mutta valaisee samalla myös varjopuolen poskipään. 37

38 Myötävalo Myötävalossa valo lankeaa suoraan kasvoja vasten ja kasvojen molemmilla puolilla on sama määrä valoa. Valo ei saa pyöriä liikaa kuvaustilassa, jotta kasvojen takaosa tummenee. Näin kasvoihin ilmaantuu muotoilevuutta. Tummat profiilit auttavat myös irrotuksessa. Aseta valo tarpeeksi korkealle leukalinjan varjostumisen aikaansaamiseksi. Aktivoi etualat Valokuva on kaksiulotteinen, mutta irrotuksia ja sommittelua taitavasti hyödyntäen luot vaikutelman kolmiulotteisuudesta. Kahdeksankymmentä prosenttia valokuvauksesta on huonekalujen siirtelyä, sanoo Annie Leibovitz. Tässä autiokartanossa ei ollut huonekaluja siirreltäväksi asti, mutta näissä kahdessa kuvassa portaikon kaide muistutta etualan aktivoimisesta. Se on yksi keskeisimmistä tekijöistä, joka erottaa amatöörin virtuoosista. 38

39 Making of: Harjoitus 5 Kuvauspaikassa oli suuret pohjoisikkunat yhdellä seinällä. Valo oli runsasta, suuntaavaa ja pehmeää. Kuvaaja asettui nurkkaan saadakseen sommitteluun potkua mallin taakse jäävästä vastakkaisen nurkan Z-perspektiivistä. Tämä asettelu laittaa samalla mallin juuri siihen paikkaan, jossa valo lankeaa häneen viistosti ja luo häneen valopuolen ja varjopuolen. Malli on 1x/2x pisteessä, jotta ei uppoa seiniin. Vasemmalla näkyvä heijastava sateenvarjo luo kuvaan täytevaloa huoneen nurkan kautta kuvaajan takaa. Päävalo, läpiampuva sateenvarjo, päästää osan valostaan diffuusiokankaansa läpi kohti mallia. Sateenvarjosta taaksepäin heijastuva osa heijastuu ikkunan ja katon kautta. Siitä tulee pehmeää valoa, joka miksautuu sopivasti ikkunan valoon, vain lisäten sitä hieman. Valo näyttää pohjoisikkunan valolta. 39

40 LOPULLISET KUVAT HARJOITUS 1: Runsas, pyörivä pehmeä vastavalo Tässä ovat kuvauksen lopuliset kuvat. Kuvia on käsitelty Photoshopissa. 40

41 HARJOITUS 2: Runsas suuntaava kova sivuvalo Oddly enough, this is not te frame presented in the article on page 24 In this shot, the third room has no Fill Light. But, this is actually better. The feeling of depth is even stronger when all three rooms have different brightness. 41

42 HARJOITUS 3: Vähäinen laikkuisa myötävalo 42

43 HARJOITUS 4: Vähäinen pehmeä valo Halot ovat kuvankäsittelystä. 43

44 HARJOITUS 5: Irrotuksen taika ja valon suunta Sivuvalo 44

45 Myötävalo 45