S O I T I N R A K E N N U S

Transkriptio

1 S O I T I N R A K E N N U S Soittaminen voi olla hauskanpitoa Soitinrakennus osana teatteriproduktion valmistelua mahdollistaa jälleen uuden lapsiryhmän mukaantulon projektiin. Lapset, jotka eivät välttämättä halua esiintyä näytelmässä eivätkä ole varsinaisesti minkään 'oikean' soittimen taitajia, innostuvat soitinrakennuksesta ja itse tekemien soitinten soittamisesta. Soittimien rakentaminen itse ja niiden käyttö näytelmän äänimaailman luomisessa avartaa musiikillista ajattelua ja tarjoaa myöhemminkin eväitä monenlaisiin musiikillisiin oivalluksiin. Soittamisen ei tarvitse olla huippuun hiottua suorittamista. Se voi olla myös hauskanpitoa ja leikkiä. Tämä tuppaa usein unohtumaan, jopa musiikkikasvattajilta. Yllättävistä materiaaleista syntyy soittimia Soitinrakennustyöpajoissa on tavoitteena tutustuttaa lapset erilaisiin äänen tuottamistapoihin ja soveltaa näitä tapoja yllättäviin materiaaleihin. Niinpä hulavanteesta syntyy myös varsin käyttökelpoinen puhallinsoitin. Kielisoittimen voi tehdä perunalastupurkista ja muovinarusta. Laudanpätkistä voi rakentaa lavastekuusen, joka myös soi, vieläpä varsin miellyttävästi. Kerhossa voi myös yhdessä pohtia, millaisia äänimaailmoja näytelmään voisi luoda. Millä tavalla voidaan saada aikaan sateen ääni, miten ukkonen? Tai miten voitaisiin jäljitellä lintujen laulua, lehmän ammuntaa ja muita luonnon ääniä? Kerhonpitäjällä on syytä olla näytteillä ja kokeiltavana erilaisia helppotekoisia soittimia, joista voidaan yhdessä valita näytelmään parhaiten sopivat. Äänimaailma osana esityksen rakentamista Kun rakennusprojekti on käynnistynyt, on tärkeää saada soitinrakentajaporukka seuraamaan näytelmän eri kohtausten harjoituksia. Harjoituksissa voidaan testata joidenkin äänten toimivuutta ja nähdä, kuinka paljon esityksessä on tilaa käyttää erilaisia soittimia. Soittimien mukaan tuonti harjoituksiin voi auttaa myös näytelmän ohjaajaa tekemään ratkaisuja tilan käytössä ja äänimaailman osuudesta kokonaisuudessa. Soittimia voi käyttää myös lavastuksen elementteinä (pöytä, metsä, Katso kuvia pilottijaksolta.). Ryhmälle on tärkeää myös tuntea olevansa osa isompaa projektia. On selvää, että tulee houkutus käyttää esityksessä soittimia, joita koulussa jo muutenkin on tai joita esimerkiksi koulun orkesteri on tottunut käyttämään. Omatekoisten soitinten käyttö on kuitenkin erinomainen mahdollisuus tarjota uusia oivalluksia sekä soitinten rakentajille että yleisölle. Kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta. Projektiin tarjolla olevia soittimia: mehupillioboe, sählypallo-okariina, filmipurkkiokariina, rare-rare, pörriäinen, purkkibasso, laudanpätkämarimba, pitkähuilu, bassoputket, surra, pärrä ja lehmäpilli.

2 PITKÄHUILU, RARE-RARE JA BASSOPUTKET Tavoitteet Valmistelut Välineet Rakennetaan pitkähuilu ja rare-rare. Aloitetaan bassoputkien rakentaminen. Laitetaan mallisoittimet ja työkalut valmiiksi, pätkitään putket samanpituisiksi (n.60 cm). Mahdolliset jikit, pienihampainen saha (esim. rautasaha), puukko, sähköputkea (16 mm), esivalmisteltuja tappiaihioita Bambukeppiä, puukko, sähkömiehen teippiä Isoja pahviputkia, rullamitta, 20x20mm puurimaa, muovimattoa, ruuveja, pora tai piikki Sisältö 1. Ohjaaja esittelee ensimmäiset rakennettavat soittimet, pitkähuilun, rare-raren ja bassoputken. 2. Jakaudutaan ryhmiin, koska kaikki eivät ehkä pääse yhtä aikaa tekemään samoja työvaiheita. Osa aloittaa pitkähuilun ja osa rare-raren rakentamisen. Pitkähuilu on melodiasoitin ja/tai efektiäänisoitin (työohje 1). Rare-rare on rytmisoitin ja/tai efektiäänisoitin (työohje 2). 3. Kun pitkähuilu on valmistunut, voivat lapset sitä mukaa kokeilla, soiko huilu. Siihen tehdään tarvittavat korjaukset ohjaajan kanssa. 4. Kukin osallistuja voi kokeilla huiluaan itsenäisesti. Jokaista voi kehottaa soittamaan itse keksimäänsä sävelkuviota, jonka pystyy toistamaan. Tämä voi olla jokaisen henkilökohtainen tunnussävel. 5. Kun molempia soittimia on valmiina, kokeillaan soittimia yhdessä. Harjoitellaan rare-rareilla yksinkertainen rytmikuvio, johon huilut improvisoivat säveliä. 6. Aloitetaan bassoputkien rakentaminen. Bassoputkien mittaus, pätkiminen ja viritys tehdään ryhmätyönä. Lyöntiläpysköjä tehdään tarvittava määrä. Bassoputki on rytmisoitin ja/tai efektiäänisoitin (työohje 3). 7. Lopuksi kokeillaan putkia ja muita soittimia laulun ja taustanauhan kanssa ja harjoitellaan soitinostinaatioita. Rekipolska (soitinostinaatio 1 bassoputkelle) Kaiku (soitinostinaatio 2 pitkähuilulle)

3 OKARIINAT JA PÖRRIÄINEN Tavoitteet Valmistelut Välineet Rakennetaan okariinoja sählypalloista ja/tai filmipurkeista. Rakennetaan bassoputkia. Harjoitellaan soitinostinaatioita. Laitetaan esille malliokariinat, sählypallojen osalta myös valmiiksi Sählypalloja, saksia, sähkömiehen teippiä, mehupillejä, sinitarraa, lämmityskoje (suoristusrauta tai silitysrauta) Filmipurkkeja, reikämeisti, vasara, pora Maalia Pyykkipoikia, kartonkia, 50-60mm puutikkuja, ilmapallo, kalastajalankaa, sakset, merkitty pallo, pikaliimaa Sisältö 1. Ohjaaja esittelee valmistettavat soittimet, okariinat ja pörriäisen. 2. Jokainen rakentaa soittimet haluamassaan järjestyksessä. Sählypallo-okariina on melodiasoitin ja/tai efektiäänisoitin (työohje 4). Filmipurkkiokariina on melodiasoitin ja/tai efektiäänisoitin (työohje 5). Pörriäinen on efektisoitin (työohje 6). 3. Kokeillaan okariinan oikea puhallussuunta pitämällä pilliä puhallusreiän reunalla ja puhaltamalla siihen; okariina soi kun suunta on oikea. o o o o Soittimien vapaata kokeilua. Yksi voi soittaa ja muut sulkevat silmänsä. Keskustellaan, mitä mielikuvia äänistä syntyy. Harjoitellaan yhdessä esim. lintujen tai luonnon ääniä ja helppoja sävelmiä. Maalataan bassoputket. Lopuksi kokeillaan soittimia laulun ja taustanauhan kanssa ja harjoitellaan soitinostinaatioita. Rekipolska (soitinostinaatio 1 bassoputkelle) Kaiku (soitinostinaatio 2 pitkähuilulle)

4 PURKKIBASSO JA LEHMÄPILLI, MARIMBAT Tavoitteet Valmistelut Välineet Rakennetaan soittimia perunalastupurkista ja sähköputkesta. Harjoitellaan soittoa ja laulua. Laitetaan esille mallisoittimet ja tarvikkeet. Perunalastupurkki, puukeppiä n.20x20mm, muovinarua, nippusiteitä, pora (2-3mm), saha, sakset tai veitsi Sähköputkea, jugurttipurkki, sähkömiehen teippiä Saha, sakset 15x120 mm lautaa Synopsis, ja/tai käsikirjoitus valmiina olevin osin Sisältö 1. Ohjaaja esittelee valmistettavat soittimet, purkkibasson, lehmäpillin ja marimbat. 2. Jakaudutaan ryhmiin, koska kaikki eivät ehkä pääse yhtä aikaa tekemään samoja työvaiheita. Osa aloittaa purkkibasson ja osa lehmäpillin rakentamisen. Purkkibasso on rytmisoitin (työohje 7). Lehmäpilli on efektisoitin (työohje 8). 3. Kokeillaan soittaa soittimia. 4. Luetaan synopsis tai käsikirjoitus. Keskustellaan, mihin näytelmän kohtauksiin jo valmiiksi tehtyjä soittimia voitaisiin käyttää. Mahdollisuuksien mukaan harjoitellaan äänten sijoittumista kohtauksiin. 5. Aloitetaan marimbasoittimien teko: arvioidaan tarvittavan laudan määrä ja ohjepituudet ja sahataan. Kokeillaan lautojen sävelkorkeutta, viritetään. Porataan kaksi reikää lautojen kumpaankin päähän, paikka 22% laudan pituudesta. Laudanpätkämarimba on melodia- tai rytmisoitin (työohje 9). 6. Opetellaan uusi soitinostinaatio ja kerrataan edellisellä kerralla opittuja lauluja ja soitinostinaatioita. Kesäpäivä Kangasalla (soitinostinaatio 3 marimballe) Kaiku (soitinostinaatio 2 pitkähuilulle ja marimballe) Rekipolska (soitinostinaatio 1 bassoputkelle ja purkkibassolle)

5 SURRA JA PÄRRÄ Tavoitteet Valmistelut Välineet Rakennetaan surra ja pärrä. Jatketaan marimbojen rakentamista. Harjoitellaan soittoa ja laulua. Laitetaan mallisoittimet ja tarvikkeet esille. Puulistaa n. 5x20 mm, pyörökeppiä (esim 8 mm), leveää kuminauhaa, puurimaa n.15x15 mm, saha, poria (3 mm, 5 mm ja 8 mm), ruuveja Puulistaa n. 5x50 mm, pora (3 mm), puukko, nailonnarua Pyykkipoikia, kartonkia, mm puutikkuja, ilmapallo, kalastajanarua, sakset Sisältö 1. Ohjaaja esittelee valmistettavat soittimet surran ja pärrän. 2. Jokainen rakentaa soittimet haluamassaan järjestyksessä. Surra on efektisoitin (työohje 10). Pärrä on efektisoitin (työohje 11). 3. Soittimien valmistuttua voidaan tehdä esim. äänimaisemakokeilu. 4. Mahdollisuuksien mukaan tehdään lyhyt harjoitus äänten sijoittumisesta kohtauksiin. Lapsilla on eri soittimia, joista tehdään yhteisen mukainen äänimaisema. 5. Opetellaan uusi soitinostinaatio ja kerrataan edellisellä kerralla opittuja lauluja ja soitinostinaatioita. Pikku Lauri (soitinostinaatio 4 okariinalle) Aamulaulu (soitinostinaatio 5 marimballe) Reippaat pojat (soitinostinaatio 6 rare-rarelle, bassoputkelle ja purkkibassolle) Kesäpäivä Kangasalla (soitinostinaatio 3 marimballe) Kaiku (soitinostinaatio 2 pitkähuilulle ja marimballe) Rekipolska (soitinostinaatio 1 bassoputkelle ja purkkibassolle) 6. Jatketaan marimbojen rakentamista: maalattavien osien maalaus.

6 MARIMBAT Tavoitteet Valmistelut Välineet Rakennetaan marimbat valmiiksi. Harjoitellaan soittoa ja laulua. Laitetaan esille 'puumarimban' teline (esim. karttateline) ja 'pöytämarimban' pöytä. Muovinarua, sakset Sisältö 1. Järjestetään kielilaudat pituusjärjestykseen, kumpaankin soittimeen erikseen. 2. Pujotetaan muovinaru lautojen rei'istä ja tehdään tarvittavat solmut. 3. Kiinnitetään pöytämarimban kielet pöytään. 4. Ripustetaan puumarimba telineeseen. 5. Opetellaan uusi soitinostinaatio ja kerrataan edellisellä kerralla opittuja lauluja ja soitinostinaatioita. Reippaat pojat (soitinostinaatio 6 rare-rarelle, bassoputkelle ja purkkibassolle) Aamulaulu (soitinostinaatio 5 marimballe) Pikku Lauri (soitinostinaatio 4 okariinalle) Kesäpäivä Kangasalla (soitinostinaatio 3 marimballe) Kaiku (soitinostinaatio 2 pitkähuilulle ja marimballe) Rekipolska (soitinostinaatio 1 bassoputkelle ja purkkibassolle)

7 SOITTOHARJOITUKSET Tavoitteet Valmistetaan kesken jääneet soittimet ja tehdään tarvittaessa korjauksia. Harjoitellaan soitinostinaatioita. Sisältö 1. Valmistetaan kesken jääneet soittimet. 2. Suunnitellaan soitinten säilytys- ja sijoituspaikat; päätetään, missä soittajat ja soittimet ovat esityksen aikana. Jokainen soittaja vastaa omista soittimistaan. 3. Harjoitellaan uusi soitinostinaatio. Sylvian laulu (soitinostinaatio 7 bassoputkelle ja marimballe) Reippaat pojat (soitinostinaatio 6 rare-rarelle, bassoputkelle ja purkkibassolle) Aamulaulu (soitinostinaatio 5 marimballe) Pikku Lauri (soitinostinaatio 4 okariinalle) Kesäpäivä Kangasalla (soitinostinaatio 3 marimballe) Kaiku (soitinostinaatio 2 pitkähuilulle ja marimballe) Rekipolska (soitinostinaatio 1 bassoputkelle ja purkkibassolle) 4. Harjoitellaan käsikirjoituksen mukaan kronologisessa järjestyksessä soitinostinaatioita ja efektiääniä, ja lauletaan kaikki harjoitellut laulut. Tavoite on oppia soitinostinaatiot ulkoa. Tarvittaessa ne voidaan teipata sopivaan paikkaan, josta soittajat ne näkevät, mutta ne eivät häiritse lavastusta. Huomioitavaa Soitinostinaatioiden opettelu vaatii useita toistoja, jotta rytmi jää myös lihasmuistiin.

8 TYÖOHJE 1: PITKÄHUILU Pitkähuilu on monissa maissa käytetty perinteinen sormiaukoton huilu, jossa eri äänet saadaan aikaan puhaltamalla eri voimakkuudella. Huilulla voi näin tuottaa kaksi yläsävel-sarjaa: toinen syntyy putken ollessa auki ja toinen putken ollessa suljettu esim. sormenpäällä. Putkea avaamalla ja sulkemalla voi siis poimia säveliä kummastakin yläsävelsarjasta ja soittaa sävelmiä. Useammalla huilulla soitetut improvisaatiot kuulostavat erittäin miellyttäviltä, jos vain putket ovat samanmittaisia, ts. samassa vireessä. Pitkähuilua voi hyvin käyttää äänimaisemakokeiluissa ja tunnelmaa luovana efektinä näytelmissä ja muissa esityksissä. Perinteisesti pitkähuilu on voitu valmistaa pajunkuoresta, erilaisista putkikasveista tai esim. kovertamalla halkaistu puu ontoksi ja liittämällä puoliskot yhteen vaikkapa tuohella. Oheisessa ohjeessa käytetään materiaalina sähköputkea. Tarpeet Työkalut 16 mm sähköputkea (596 mm pitkä putki tuottaa D-vireisen huilun), 14x14mm puurimaa (tekemistä helpottaa oleellisesti jos puuriman ajaa kahdeksankulmaiseksi) Puukko, rautasaha Vaihe 1 40 mm päähän sähköputken päästä sahataan n. 4 mm syvä ura kohtisuoraan. Vaihe 2 N. 8 mm päästä sahatusta urasta veistetään puukolla viistoon kohti uran pohjia huilun kieli. (Tämä onnistuu tavallisella puukolla mutta vaatii jonkin verran voimaa, parhaiten onnistuu kaksikahvaisella nk. vetopuukolla. Tavallisesta puukostakin voi saada vetopuukon tekemällä terän toiseenkin päähän kahvan.) Vaihe 3 Puurimasta vuollaan tiukasti putkeen sopiva tulppa, joka ulottuu pystysahaukseen asti. Kahdeksankulmaisesta rimasta tulpan veistää helposti: jos riman paksuus on 14 mm, riittää kun veistää vain jokaisen kulman pois. Mitä tiiviimmin tulppa on putkessa, sitä parempi. Vaihe 4 Tulppaan voi sahata n. 4 mm syvän 'turvauran', ettei seuraavassa vaiheessa puukonterä haukkaa liikaa.

9 Vaihe 5 Tulppaan veistetään ilmakanava. Tässä tapauksessa on suositeltavaa pitää puukon terä itseen päin - normaalitapaan veistäessä ilmakanavan pää menee helposti suoraksi terän hakeutuessa puunsyiden suuntaan - tai käyttää vetopuukkoa. Tulpan päähän on jäätävä pieni hyppyrintapainen nousu. Tarkkuutta! Tämä on huilun tärkein kohta. Vaihe 6 Veistetään tulpan turvauran toiselta puolelta pala pois. Katkaistaan tulppa n. 40 mm etäisyydeltä turvaurasta. Vaihe 7 Valmis tulppa työnnetään putkeen ja asetellaan sahauspinnan tasalle niin että ilmakanavan pää näkyy symmetrisesti aukosta. Nyt voit kokeilla, soiko huilu. Puhallus tapahtuu putken päästä, tulpan ja putken väliin jäävään rakoon. Jos ääntä ei kuulu tai se on huono, samea tai epämääräinen, etsitään tulpalle oikeaa asentoa siirtelemällä sitä. Äänen on oltava puhdas putken ollessa sekä auki että suljettu. Jos huilu ei ala soida tyydyttävästi, on syytä tarkistaa onko tulpan päässä tarpeeksi nousua. Jos ilmakanavaa ei ole veistetty liian syväksi, tulpan päätä voi vielä korjata. Muussa tapauksessa tulppa on syytä tehdä uudestaan. Huilun perussäveltä voi muuttaa lyhentämällä putkea. Matalampia virityksiä saa tekemällä huilun pitemmästä putkesta. Kannattaa toki ottaa huomioon myös huilun käyttäjän käsivarren pituus...

10 TYÖOHJE 2: RARE-RARE Rare-rare on mukavan helppotekoinen mosambikilainen rytmisoitin, joka tehdään lyhyestä bamburuo'on pätkästä. Tarvittavan bambun voi saada vaikka vanhanaikaisesta suksisauvasta, ongenvavasta tai halvasta puuutarhasermistä tms. Kun moneen kertaan halkaistua ruokoa pyörittää kämmenten välissä, kuuluu mukava ratina, jolla voidaan kuvata vaikkapa risujen risahtelua tai tulen räiskähtelyä. Tarpeet Työkalut Pätkä bamburuokoa, lujaa teippiä Puukko, saha, vasara tai puupalikka Vaihe 1 Sahaa bambukepistä pätkä, jonka toinen pää on avoin, toinen ummessa (nk.solmukohta). Vaihe 2 Kierrä teippiä solmupäähän muutaman sentin matkalle. Vaihe 3 Aseta bambunpätkä pystyyn alustaa vasten. Aseta puukon terä niin että se puolittaa ruo'on. Voit toisella kädellä pitää puukosta kiinni niin että ruoko pysyy pystyssä. Toisella kädellä voit napauttaa puukon terää vasaralla tai (mieluummin) puupalikalla siten, että ruoko halkeaa noin puoleenväliin. Tee sama uudestaan asettaen puukon terää aina uudelleen kunnes ruoko on haljennut yläpäästään kahdeksaksi säleeksi. Purista ruoko kämmenten väliin ja pyöritä. Rare-rare!

11 TYÖOHJE 3: BASSOPUTKET Bassoputkissa käytetään hyväksi molemmista päistä avoimen putken sisällä olevan ilman värähtelyä. Kun minkä hyvänsä putken toiseen päähän lyö pehmeällä 'lätkällä' tai vaikka käsineellä, putki soi lyhyesti. Tärkeää on, että heti lyönnin jälkeen putki jälleen avautuu. Eri pituisilla putkilla voi soittaa esimerkiksi bassosäestyksiä. Putken materiaali vaikuttaa ääneen jonkin verran. Jos saatavilla on muovisia viemäriputken pätkiä (voi käydä kyselemässä putkiurakointiliikkeistä jätepaloja), niistä lähtee aika muheva soundi. Teatteriproduktiossa voi käyttää kangaskaupoista saatavia pahviputkia - niistä on helppo maalata esim. koivunrunkojen näköisiä tai rakentaa vanhanaikaisen risuaidan. Bassoputkia käytetään mm. Brasiliassa sambasoittimena. Tarpeet Työkalut Pahviputkia, 20x20 mm rimaa, muovimattoa ja leveäkantaisia 20 mm ruuveja (ohutlevy- eli laipparuuvit ovat erinomaisia); riman ja muovimaton voi korvata valmiilla muovisella kärpäslätkällä ja ilmastointiteipillä Saha, sakset, mahd. 3mm pora Vaihe 1 Leikataan muovimatosta pala ja ruuvataan se kiinni rimanpätkään. Ruuveja varten kannattaa porata rimaan reiät 3mm poralla, ettei rima halkea. Vaihtoehtoisesti teipataan ilmastointiteipillä muovinen kärpäslätkä umpeen. Vaihe 2 Sahataan pahviputkista sopivan pituisia pätkiä. Putkista saa äänen lyömällä putken päähän ed. kohdassa tehdyllä lätkällä. Ohjemittoja eräiden sävelten tuottamiseksi: A C D G A 49 cm 28,5 cm 1,5 cm 3 cm 4 cm Jos näytelmän lavastukseen halutaan esim. vanhanaikaista risuaitaa, putket kannattaa säilyttää yhtä pitkinä. Tällöin putket voi virittää tekemällä suuri reikä kunkin putken kylkeen, reiän yläreuna ylläolevien mittojen kohdalle. Putket voi maalata mielen ja tarpeen mukaan, vaikka koivunrunkojen näköisiksi. Yksi soittaja voi soittaa yhtä tai kahta putkea ongelmitta. Jos putket on kiinnitetty esim. aidaksi, voi yksi soittaja soittaa koko putkisarjaa.

12 TYÖOHJE 4: SÄHLYPALLO-OKARIINA Astiahuiluja voi tehdä melkein mistä hyvänsä umpinaisesta astiasta, jopa tyhjäksi puhalletusta kananmunasta. Sählypallo-okariinan esikuvana on mosambikilainen chiguliu-soitin, joka tehdään perinteisesti ontoksi koverretusta ja kuivatusta masi-hedelmästä. Chiguliussa on yleensä puhallusreiän lisäksi vain kaksi sormireikää, mutta useampi soittaja pystyy luomaan vähistä äänistä melkoisia melodia- ja rytmikuvioita. Koska Suomessa sählypalloja esiintyy yleisemmin kuin masi-hedelmiä, käytämme sählypalloja. Viisi sormireikää mahdollistaa liikkumisen oktaavin alueella. Tarpeet Työkalut Sähly- eli salibandypallo, muovista eristysteippiä tai ilmastointiteippiä, sinitarraa, paksu mehupilli; pussinsulkija, teippiä Sakset, silitysrauta tai kreppirauta; kärkipihdit, paksuhko neula, kynttilä, mitta, ruuvimeisseli Vaihe 1 Pallon yläpuolen (liimaussaumasta katsoen) reiät suljetaan teipillä kuten kuvassa. Lähimpänä saumaa olevat reiät ovat sormireikiä, ylempänä oleva puhallusreikä. Vaihe 2 Pallon alapuolen reiät suljetaan kaikkii teipillä. Kun sormireiät suljetaan, puhallusreiän reunaan puhaltamalla voi saada äänen. Puhallussuunta on erittäin tarkka. Soittamista helpottamaan palloon kiinnitetään päästään litistetty mehupilli: Vaihe 3 Mehupilli litistetään parin sentin matkalta lämmittämällä esim. silitysraudalla tai kreppiraudalla. Silitysrautaa käytettäessä lämmön on oltava erittäin alhainen, ettei muovi sula. Pilli on hyvä lyhentää muutaman sentin mittaiseksi. Nyt voi kokeilla pillin avulla oikeaa puhallussuuntaa, pillin litteä pää puhallusreiän reunan lähellä. Kun pallo soi reippaalla puhalluksella kaikkien sormireikien ollessa auki, suunta on oikea. Vaihe 4 Puhallusreiän alapuolelle painetaan sinitarramöykky. Sinitarraa muotoillaan siten, että sen päälle asetettu pilli pysyy oikeassa suunnassa.

13 Vaihe 5 Sinitarraliuska kiinnittää pillin paikoilleen. Ja sitten soittamaan! Sinitarra pitää jo mehupillin paikoillaan, mutta ei juuri kestä jatkuvaa käyttöä. Kestävämpi kiinnitys syntyy käyttäen pussinsulkijaa: Vaihe 6 Tavallisen leipäpussin (Reissumies yms) sulkijan molemmista päistä kuoritaan ja leikataan muovia kuten kuvassa. Vaihe 7 Pallon puhallusreiän alapuolelle tehdään kaksi pientä reikää 7 mm päähän toisistaan. Reiät saa aikaan kätevästi paksulla (parsin)neulalla tai muulla terävällä piikillä painamalla se pallon pinnan läpi. Toinen reikäpari tehdän n. 25 mm edellisten alapuolelle. Vaihe 8 Pussinsulkijan päiden rautalangat painetaan reikiin. Pussinsulkijaa muotoillaan kärkipihdeillä sopivan suuntaiseksi alustaksi mehupillille. Kun pussinsulkija on oikeassa asennossa, sen rautalankojen päät voi taivuttaa pallon sisällä esim. ruuvimeisselillä, niin että pussinsulkija pysyy tiukasti kiinni pallossa. Vaihe 9 Pilli kiinnitetään teipillä pussinsulkijaan. Ja sitten taas soittamaan! Sählypallo-okariinan skaala muodostuu seuraavaksi: perussävel (kaikki sormireiät suljettuina) jossain a:n huitteilla duuriterssi (yksi reikä auki) kvintti (kaksi reikää auki ) seksti (kolme reikää auki) suuri septimi (neljä reikää auki) oktaavi (kaikki reiät auki) Skaala ei ole täysin puhdas, mutta sitä nyt ei voi sählypallolta odottaakaan. Sekuntin, pienen terssin ja kvartin voi saada aikaan avaamalla reikiä vain osittain, samoin muita välisäveliä. Sormitukset eli reikien avaamisjärjestyksen voi muotoilla oman makunsa mukaisesti, koska reikien paikalla ei ole merkitystä. Osan sormirei istä voi myös teipata umpeen tämä voi helpottaa opettelua esim. lasten kanssa. Voi kokeilla vaikkapa ryhmäsoittoa siten, että kukin lapsista soittaa vuorollaan okariinaansa viritetyn sävelen.

14 TYÖOHJE 5: FILMIPURKKIOKARIINA Tarpeet Työkalut Filmipurkki, pätkä mehupilliä, (sähkömiehen)teippiä 8 mm reikämeisti tai pora, 3mm pora Vaihe 1 Keskelle filmipurkin pohjaa tehdään reikä reikämeistillä tai poralla. Meistillä tehdessä reikä kannattaa lyödä sisältäpäin. Poraamista helpottaa, jos purkin sisälle laittaa pyörökepin pätkän, joka antaa vasteen poralle. Poraus siis tapahtuu ulkoapäin. Vaihe 2 Mehupilli litistetään parin sentin matkalta lämmittämällä esim. silitysraudalla (hyvin miedolla lämmöllä!) tai kreppiraudalla. Vaihe 3 Mehupilli asetetaan pohjaa myöten, pillin litteä pää reiän reunalle. Teipataan kiinni. Pilliin puhaltaessa kuuluu ääni. Vaihe 4 Purkin kylkeen porataan 3 mm terällä sormireikiä. Reikien paikat voi valita omille sormille sopiviksi. Neljällä reiällä voi soittaa viisisävelisen melodian.

15 TYÖOHJE 6: PÖRRIÄINEN Tarpeet Työkalut Pyykkipoika, kalastajalankaa, askartelukartonkia, grillitikku tai joku muu (tulitikkua paksumpi) tikku, ilmapallo, pikaliimaa Sakset, kynä Vaihe 1 Pala piirustuskartonkia taitetaan kahtia, piirretään siivet ja leikataan. Siipien muoto ei vaikuta laitteen ääneen voi siis vapaasti käyttää mielikuvitusta. Vaihe 2 Pyykkipoikaan sidotaan metrin pätkä kalastajalankaa. Jos soittaja on kovin lyhyt, vähempikin riittää. Tavallisen solmun jälkeen tehdään toinen samanlainen, jossa lanka tekee vielä ylimääräisen kiepauksen tämä solmu pitää. Narun toiseen päähän kannattaa tehdä lenkki sormille. Vaihe 3 Pahvisiivet pistetään pyykkipojan leukojen väliin. Vaihe 4 Siipien alle (siis toiselle puolelle kuin solmu) pistetään grillitikun pätkä. Siipiä taivutetaan hieman ylöspäin (=narun suuntaan). Vaihe 5 Ilmapallosta leikataan n. 3 mm leveä kumilenkki.

16 Vaihe 6 Kumilenkki venytetään pyykkipojan päihin. Vaihe 7 Kumilenkki venytetään tikun päihin. Nyt voi kokeilla pyörittää Pörriäistä kunnon vauhdilla. Jos ääntä ei kuulu, kuminauhaa voi hieman siirtää tikun päissä ja kokeilla uudestaan. Kannattaa myös tarkistaa etteivät siivet koske kuminauhaan. Vaihe 8 Pörriäinen kestää käyttöä paremmin jos laittaa tipan pikaliimaa niihin kohtiin, joissa puu ja kuminauha ovat yhdessä.

17 TYÖOHJE 7: PURKKIBASSO Purkkibasso on bassokitaran tapaan soitettava pienempi sovellus klassisesta pesusoikko- eli narubassosta. Valmistamiseen voi käyttää erilaisia arkipäivässä tyhjeneviä purkkeja. Kuvassa vasemmalta oikealle viskibasso, sipsibasso ja kaljabasso. (kuva 1) Kesäkuun soitin tehdään tunnistamattomasta sipsi- eli perunalastupurkista. Tarpeet Työkalut Sipsipurkki, puukeppi (pyöreä tai kantikas, paksuus pari senttiä), 1,5-2mm muovinarua, nippusiteitä Saha, piikki tai naula, sakset tai katkaisupihdit Vaihe 1 Puukeppi kiinnitetään purkin kylkeen tiukasti kahdella nippusiteellä. Purkin pohjan ympärillä oleva metallirengas jää juuri kepin pään ulkopuolelle. Vaihe 2 Purkin pohjaan tehdään piikillä pieni reikä parin sentin päähän reunasta. Naru pujotetaan reiästä. Narun päähän tehdään solmu. Vaihe 3 Kepin toiseen päähän sahataan hahlo. Narun päähän tehdään solmu suurin piirtein hahlon tasalle. Vaihe 4 Naru kiristetään ja painetaan hahloon. Narussa oleva solmu tulee kepin vastapuolelle. (kuva 6)

18 Vaihe 5 Muutaman sentin päähän kepin päästä kierretään nippuside kielisatulaksi kulkemaan narun alta ja päältä. Naru lähtee kohti purkkia nippusiteen päältä! (kuva 7) Vapaasti soiva naru on siis soittimen perussävel. Kepin ympärille (narun alle) voi kiinnittää nippusiteitä kuin kitaran nauhoiksi, sopiville etäisyyksille toisistaan. Nauhojen määrä ja etäisyys määräytyvät sen mukaan, kuinka monimutkaisia juttuja haluaa soittaa. Perussäveltä voi virittää siirtämällä narun päähän tehtyä, kepin hahloon kiinnittyvää solmua. Pientä viritystä (ylöspäin) voi tehdä myös tunkemalla esim. puutikku narun ja puun väliin kielisatulan ja hahlon väliselle alueelle ja siirtelemällä sitä. Narun asemesta kielimateriaalina voi kokeilla vaikkapa kitaran punottuja kieliä tai polkupyörän vaihdevaijeria. Ohuempaa siimaa tai rautalankaa käyttämällä taas päästään kitaran sointitasoon.

19 TYÖOHJE 8: LEHMÄPILLI Lehmäpilli on yksinkertainen klarinettisoitin, joka on muotoutunut nimenomaan tätä teatteriproduktiota varten. Sen tarkoitus on tuottaa lehmän ammumista jäljittelevä ääni. Tarpeet Työkalut N. 30 cm pätkä sähköputkea (16mm), jogurttipurkki, muovista eristysteippiä Saha, tussikynä, sakset Vaihe 1 Sähköputken toinen pää sahataan n. 45 asteen kulmaan. Vaihe 2 Leikataan jogurttipurkin kyljestä pala ja piirretään siihen putken pään muoto ja kiinnitysuloke. Vaihe 3 Leikataan irti piirretty kuvio, soittimen kieli. Taivutetaan kiinnitysuloke ja kieli keskenään 45 asteen kulmaan. Vaihe 4 Kiinnitetään kieli putken kylkeen. Teippi saa ulottua hieman myös putken suun eteen. Pilli asetetaan suuhun siten että huuli painaa lievästi kielen tyveä. Puhalletaan, ei liian voimakkaasti - oikean puhallusvoiman oppii kokeilemalla. Jos ääntä ei kuulu, soittimen kieli saattaa olla liian tiiviisti kiinni putken päässä. Vähän taivuttelemalla ja kokeilemalla pitäisi onnistua.

20 TYÖOHJE 9: LAUDANPÄTKÄMARIMBA Jokaisen laudanpätkän tai vahvan kepin saa soimaan tarttumalla sitä kevyesti kohdasta joka on silmämääräisesti noin neljänneksen verran koko kappaleen pituudesta (itse asiassa tarkka kohta on 22% koko pituudesta) ja lyömällä sitä toisella puupalikalla. Soiva sävel on aina sitä korkeampi mitä lyhyempi lyötävä kappale on. Suomessa esim. merkinantoihin käytettyä laudanpalaa on kutsuttu lepenelaudaksi. Sitä on voitu käyttää metsästyksessä viestimässä ajoketjun kulkua tai vaikkapa vellikellon sijasta väen kutsumiseen kahville. Kun viritettyjä laudanpätkiä ripustaa vierekkäin naruihin tai puisten tukien päälle, saadaan marimbasoitin, jollaisia on perinteisesti käytetty ympäri maailmaa. Monilla Afrikan ja Etelä-Amerikan kansoilla on omat tapansa voimistaa laudasta kuuluvaa ääntä esim. bambuputkien tai kovien hedelmänkuorien avulla. Marimbaa käytetään myös sinfoniaorkestereissa. Alla kerrotaan laudanpätkien virittämisestä ja soveltamisesta teatteriproduktion käyttöön, vaikkapa osaksi lavastusta. Marimba (tai marimbat) on parasta tehdä ryhmätyönä, jolloin osa ryhmästä voi sahailla ja viritellä laudanpätkiä, osa laskea ja merkitä reikien paikat valmiiksi viritettyihin lautoihin ja osata porata reikiä jne. Tarpeet Työkalut 15x95mm lautaa (n. 5m riittää ohjeen mukaiseen A-duuriskaalaan), lujaa narua, kapula laudan lyömiseen Työkalut: saha, pora (4mm), mitta, viritysmittari tai jokin kiinteävireinen Lautojen mallipituudet perustuvat 15x95 mm kuivaan kuusilautaan. Lautojen pituudet kannattaa mitata yläkanttiin, koska puun kuivuusaste, tiheys, paksuus tai leveys voi olla erilainen. Ensimmäisen laudan virittäminen antaa suuntaa seuraavien pätkien pituudelle. Tavoiteltavat sävelet ja laudanpätkien ohjepituudet: 1. A 612 mm 2. H 569 mm 3. C# 532 mm 4. D 520 mm 5. E 497 mm 6. F# 455 mm 7. G# 444 mm 8. A 430 mm Skaalan kaikkia säveliä ei välttämättä tarvita, mutta muuta soittelua ja mahdollista myöhempää käyttöä varten koko oktaavi on mukava esim. laudoista rakennetun ja maalatun kuusen voi myöhemmin vaikka ripustaa musiikkiluokan seinälle kaikkien soiteltavaksi. Vaihe 1 Sahataan ensimmäinen laudanpätkä (siis ohjemitta + vähän lisää). Otetaan sitä peukalolla ja etusormella kiinni n. neljäsosan (ts. 22 %) mitan kohdalta. Lyödään puukapulalla laudan keskivaiheille. Vaihe 2 Kun lauta on viritetty, lasketaan ja merkitään rei'ille paikat: 22% koko pituudesta laudan molemmista päistä mitaten. Laudan molempiin päihin siis kaksi reikää mm etäisyydelle laudan reunoista. Porataan reiät. Vaihe 3 Skaalan muut halutut äänet viritetään ja rei'itetään samalla tavoin.

21 Vaihe 4 Laudat eli marimban valmiit kielet kiinnitetään kahteen naruun pituusjärjestykseen. Kielistä voi muotoilla esimerkiksi kuusen ja maalata vihreäksi. Kielet voi myös kiinnittää vanhan pöydän kehikkoon vaakatasoon. Tai aidaksi, kielet pystysuorassa asennossa. Tai nuoratikkaiksi. Miten vain sopii lavastuksen tarpeisiin.

22 TYÖOHJE 10: SURRA Surran tapaisia pöristimiä on joidenkin tietojen mukaan käytetty villieläinten pelottamiseen. Soittimessa käytetty kuminauha viittaa soittimen ilmeisen nuoreen ikään. Koska leveää kuminauhaa ei ole välttämättä ollut saatavilla, nauha on voitu leikata auton sisäkumista. Tarpeet Työkalut N. 35cm pätkä 12x20mm puurimaa, n. 20 cm pätkä 8mm pyörökeppiä, 12 cm pätkä 15x15 mm rimaa, n 30 mm pitkä laipparuuvi tai muu isokantainen ruuvi, iso kumilenkki leveys mielellään 10 mm 8mm pora, 5mm pora, 3mm pora, saha, ruuvimeisseli Vaihe 1 Pitkään puurimaan porataan 8 mm reikä n. 12 cm etäisyydelle toisesta päästä. N. 20 mm etäisyydelle riman toisesta päästä porataan 5 mm reikä. Jokusen sentin päähän jälkimmäisestä reiästä sahataan n. 8 mm syvä ura. Vaihe 2 Kahvan eli lyhyemmän rimanpätkän päähän keskelle porataan 3mm reikä ruuvia varten. Kahva ruuvataan kiinni pitempään rimaan, ei kuitenkaan tiukkaan vaan niin että rima pääsee pyörimään kahvan päässä. Pyörökeppi työnnetään isompaan reikään. Vaihe 3 Kuminauha asetetaan pitemmän riman päähän, venytetään ja kiinnitetään sahattuun uraan. Vaihe 4 Kuminauha jännitetään pyörökepin päihin. Surraa pyöritetään vauhdilla pitäen kiinni kahvasta. Ilmavirran vaikutuksesta kuminauha alkaa surista, periaatteessa jopa neliäänisesti. Jos surinaa ei ala kuulua, voi kokeilla vaihtaa pyörityssuuntaa. Jos tämäkään ei auta, kuminauhaa voi siirrellä tukipisteidensä välillä erilaisiin jännityksiin ja kokeilla uudestaan.

23 TYÖOHJE 11: PÄRRÄ Pärrä eli suhistuspuu on ollut käytössä eri kansoilla ympäri maailmaa. Usein se yhdistetään Australian aboriginaaleihin, mutta sitä ovat käyttäneet myös intiaanit ja monet Aasian kansat. Suhistuspuun käyttö on liittynyt erilaisiin uskonnollisiin menoihin kuten sateen manaamiseen ja shamaanit ovat voineet käyttää sitä apuna transsiin vaipumisessa. Lisäksi sitä on käytetty viestittämiseen ja villieläinten pelottamiseen. Monipuolinen laite siis, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Pärrä muodostuu litteästä puupalasta ja narusta, jonka varassa sitä pyöritetään. Naruun muodostuva kierre saa puupalan pyörimään oman pituusakselinsa ympäri ja tästä syntyy voimakas hurina. Tarpeet Työkalut 30 cm pätkä mm leveätä ja 6-8 mm paksua puulistaa, (muovi) narua Puukko, 5mm pora Vaihe 1 Puulista kavennetaan toisesta tai kummastakin päästä. Kavennettuun päähän porataan reikä. Kaventaminenkaan ei ole välttämätöntä, kunhan reikä on tarkasti keskellä. Vaihe 2 Naru pujotetaan reiästä ja solmitaan. Paras solmimistapa selviää kuvasta. Vaihe 3 Narun toiseen päähän solmitaan lenkki kättä varten. Narun pituus määräytyy käyttäjän koon mukaan. Pärrää kannattaa pyörittää vauhdilla jonkin aikaa, jotta naruun ehtii tulla kierrettä ja kapula alkaa pyöriä oman pituusakselinsa ympäri. Naruna voi toki käyttää muutakin kuin muovinarua, kunhan se vain on vahvaa. Esim. pellavainen hauensiima toimii hyvin mutta kuluu nopeasti poikki.

24 TYÖOHJE 12: MEHUPILLIOBOE Oboen tapaisia soittimia on maailmassa soitettu tuhansia vuosia. Ääni syntyy kahden lehdykän värähdellessä toisiaan vasten puhalluksen voimasta. Oboesoittimia käytetäänmonien Aasian kansojen kansanmusiikeissa. Nykyaikaisessa sinfoniaorkesterissa oboeperhettä edustavat oboe, fagotti ja englannintorvi. Mehupillioboe tehdään tavallisesta mehupillistä, sellaisesta paksummasta, haitaripillikin käy oikein hyvin. Tarpeet Työkalut Mehupilli Sakset tai veitsi, silitysrauta tai kreppirauta Mehupillioboe tehdään tavallisesta mehupillistä, sellaisesta paksummasta, haitaripillikin käy oikein hyvin. Vaihe 1 Mehupillin toinen pää litistetään parin sentin matkalta lämmittäen esimerkiksi silitysraudalla (hyvin miedolla lämmöllä) tai kreppiraudalla. Vaihe 2 Pilliä halkaistaan litistetyn pään taitteiden kohdalta saksilla tai veitsellä 3-4 millin matkalta. Vaihe 3 Pilli laitetaan suuhun sentin tai parin pituudelta siten, että pillin koko litistetty osa on suussa ja puhalletaan tasaisen voimakkaasti. Nyt pitäisi kuulua ääni. Jos ääni on kovin kimeä, kannattaa kokeilla voimakkaampaa puhallusta. Pillin pää voi myös olla liian litteä asia korjaantuu painamalla laidoista pilliä avoimemmaksi. Vaihe 4 Sormireikiä tehdään maun mukaan, helpoimmin saksien kärjellä leikkaamalla. Reikien teko kannattaa aloittaa suhteellisen läheltä pillin alapäätä eli siis litistämätöntä päätä. Erilaisia skaaloja löytyy kokeilemallakin. Jokainen voi tehdä useampia pillejä - materiaali on aika halpaa. Jos pilliin haluaa tarkan skaalan, apuun tulee kaava: 1/12 osa pillin pituudesta vastaa yhtä puolisävelaskelta. Normaali diatoninen duuriskaala syntyy siis siten, että ensin mitataan pillin pituudesta yksi kahdestoistaosa (pillin alapäästä lähtien) ja merkitään kynällä pilliin. Tästä merkistä mitataan taas etäisyys pillin puhalluspäähän ja lasketaan yksi kahdestoistaosa. Saatu mitta on ensimmäisen reiän yläreunan kohta eli tehty reikä avaamalla saadaan skaalan toinen sävel. Muiden sävelten etsiminen jatkuu vastaavasti, aina noudattaen 1/12 suhdetta.