Suomen ammattivalokuvaajat ry:n 2/2015

Transkriptio

1 Suomen ammattivalokuvaajat ry:n 2/2015 1

2 Jäsentiedote 2/2015 Pääkirjoitus...s. 3 Toimistolta...s. 4 WPC...s. 6-7 Kevään aikana tapahtunutta. s. 8-9 Alppien yli pizzaparatiisiin s Kevään SAV-päivät... s Syyspäivät....s. 19 Kannen kuva: Antti Karppinen Suomen Ammattivalokuvaajat ry. Kalevan puistotie 23 A TAMPERE p toimisto@ammattivalokuvaajat.fi Toiminnanjohtaja: Anna Kaleva-Tsagklas Hallitus 2015 Juha Harju puheenjohtaja juha@juhaharju.fi Mika Ahonen info@keminkuvaamo.com Liisa Karling liisa@studiokarling.com Mikaela Holmberg studio@mikaelalofroth.fi Sami Reivinen sami@studioklik.fi Laura Tammisto laura@studiotorkkeli.fi Johanna Uusitalo info@fotofriitala.fi Jarkko Viljanen jarkko@studioamanda.fi Oppia ikä kaikki... Juha Harju Aurinkoista kesän alkua Savilainen. Edessäsi oleva jäsentiedote on ensimmäinen laatuaan. Neljästi vuodessa ilmestynyt tiedote on siirtynyt osittain digiaikaan siten, että kaksi numeroa vuodessa tulee jatkossakin myös paperiversiona ja kaksi sähköisessä, netistä luettavassa muodossa. Tälläiseen ratkaisuun päädyttiin kasvaneiden paino- ja postikustannusten johdosta ja digitaalisen version myötä voimme tarpeen mukaan myös vuositasolla laatia useampia tiedotteita. Digitaalinen versio antaa meille jatkossa myös mahdollisuuden kertoa tapahtumista ja koulutuksista laajempien kuvakokonaisuuksien kera. Kehittääksemme toimintaa on hallitus aloittanut selvitystyön nykyisestä tilastamme ja stretegian suunnittelun. Mitä olemme ja millaisia haluamme jatkossa olla? Sav ry:n painopisteinä tulee jatkossa olemaan jäsentemme toimintaa tukeva näkyminen ulospäin sekä jäsentemme toimintaedellytysten parantaminen mm. koulutuksien, yhteistyön ja tiedon keruun sekä jakamisen kautta. Mitä sinä haluasit Savin olevan tulevaisuudessa? Hallitus ottaa mielellään vastaa jäsenien näkemyksiä nykytilasta ja ideoita tulevasta. Muistoa kunnioittaen Pääkirjoitus Työntäyteistä sesongin alkua. Juha Yhdistyksen pitkäaikainen jäsen Aila Teräväinen on kuollut. Hän oli alalla erittäin tunnettu toimija ja keräsi pitkällä urallaan myös paljon ammatillista tunnustusta koti- ja ulkomaisissa kilpailuissa. Suomen Ammattivalokuvaajat ry kunnioittaa Aila Teräväisen muistoa. 2 3

3 Tulossa pitkä(?) kuuma(?) kesä No, kesä ainakin Anna Kaleva-Tsagklas Toimistolta SAVilaiset somessa Vietämme aktiivista elämää somessa! SAVilaiset -ryhmässä kuhisee päivittäin asiaa ja sen vierustaa, jos et ole vielä ryhmään liittynyt, tee se NYT. Kulunut kevät on ollut todella kiireinen paljon tapahtumia, kursseja ja muuta. Lisäksi kevään mittaan on soviteltu Fotokaupan Liiton rutiineja omiin työtapoihin sopiviksi. Mutta hyvä näin, kiva kun töitä riittää. Mukava oli myös huomata, että kevätkauden SAV-päivät keräsivät yhteensä varmaan ennätysosanoton, kiitokset kaikille mukana olleille! Yksi kevään ehdottomista kohokohdista oli kevätpäivien hulvattomat kasaribileet, aivan mahtava juttu kuinka paljon paikallaolijat olivat pukeutumiseensa panostaneet! Toisaalla tiedotteessa näet muutaman kuvan, jotka otettiin bileiden huippusuositussa kaverikuvapisteessä. Hyvin sujuneen kevätkauden jälkeen on mukava lähteä kesään ja kesän jälkeen sitten uuteen syksyyn. Syksyllä on tulossa taas kiinnostavia kursseja ja tietenkin syyspäivät, jotka tällä kertaa järjestetään Hämeenlinnassa. Syyspäiville on tulossa myös ulkomaanelävä, tällä kertaa hän on portugalilainen André Boto. Tsekkaa ja ruksi kalenteriisi jo Tätä et halua missata! Tässä välissä tosiaan on vielä se kesäkin; aiempi pitkän aikavälin sääennuste lupasi kuumaa kesä, mutta nyt juuri ennustetta korjattiinkin viileämpään suuntaan. Katsotaan nyt, mitä sieltä tulee Satoi tai paistoi, omaan kesääni kuuluu taas viikonloppu FEPin tapahtuman merkeissä. Olen ilolla pannut merkille, että parin viime vuonna jäsenistömme on innostunut hakemaan näitä erilaisia FEPin aakkosyhdistelmiä, nytkin tulevan kesän haussa on mukana suomalaisia! Ja vaikka kaikki haut eivät ole sillä kerralla päättyneet läpimenoon, yleinen taso on ollut kuitenkin varsin hyvä, eikä ole tarvinnut meidän jäsenten hakuja hävetä! Tuomaristo ei toki arvioidessaan tiedä mistä maasta kukin sarja on kotoisin, mutta toimitsijatiskin takaa tilannetta seuratessani tiedän kunkin sarjan alkuperämaan ja pystyn niitä sitä kautta vertailemaan. Vuoden 2016 hakuja varten on taas tarjolla Color- Kolmion tarjoama QEP-stipendi, sen hakuohjeet löydät tästä tiedotteesta. Näillä mennään taas kesää kohti, nähdään ja kuullaan! Kesänodotusterveisin, Anna SAVin virallisella Facebook-sivulla pidetään kuukausittain Kuukauden kansikuva kilpailu ja sivulle otetaan mielellään uutisten yms. juttujen lisäksi ihan kuvia postattavaksi. Viime vuoden lopulla tuli hetkellinen innostusryöppy niitä toimittaa, mutta sitten se unohtui jonnekin. Kuvia vaan rohkeasti kehiin. Kuvaajasi.com sivun blogiin otetaan mielellään uusia juttuja. Kyseessä voi olla joko lyhennelmä omaan blogiisi tehdystä jutusta (mukana linkki alkuperäiseen juttuun) tai kokonaan kuvaajasi.comia varten tehty teksti. Kuvaajasi.comiin liittyen; tarkista, että oman kuvaajaprofiilisi tiedot ovat ajan tasalla. Jos jokin kohta kaipaa muutosta, ota yhteyttä toimistolle. Profiilistasi tulee myös heti näyttävämmän näköinen, kun lisäät siihen myös kuvia. Kuvakoot ovat seuraavat: yläbanneri 640x150pix, omakuva 150x200pix ja portfoliokoostekuva 640x640pix. Fotofinlandia 2016 Maan suurin valokuvakilpailu käydään taas alkuvuodesta Lue lisää Fotofinlandia -kilpailusta sivulta Kilpailukuvien lataamisaika on ja voittaja julkaistaan kevään 2016 Kuva ja Kamera messuilla

4 WPC Montpellier (World Photographic Cup) Antti Karppinen Peilin reunalla sängyn yläpuolella on sinisessä nauhassa roikkumassa pronssinen mitali. Ei mikään ihan tavallinen mitali, vaan MM-mitali. Vaikka WPC palkintojenjaosta on vierähtänyt jo aikaa, aiheuttaa tuon mitalin näkeminen vieläkin välillä melkoista hämmennyksen ja ylpeyden tunnetta. Reilu kuukausi sitten olin Ranskan Montpellierissä vastaanottamassa tuota mitalia, ja tutustumassa paikalliseen valokuvaukseen ja ihmisiin. WPC palkintojenjako oli Ranskan ammattikuvaajapäivien yhteydessä, joten oli samalla mukava nähdä miten sikäläinen organisaatio GNPP (Groupement National de la Photographie Professionnelle) järjestää tapahtumiaan jäsenilleen. GNPPn järjestämät ammattikuvaajapäivät olivat hyvin samantapaiset kuinmeidän kevät- tai syyspäivät. Suurin ero oli ehkä siinä, että he järjestävät tämän isomman tapahtuman harvempaan tahtiin ja panostavat järjestelyihin todella paljon. Jotain pienempiä tapahtumia on vuosittain, mutta tämä isompi tapahtuma on kahden vuoden välein ja se näkyy kyllä myös järjestelyissä. Kolme päivää demoja, laite-esittelyitä, luentoja, illanviettoja, ruokaa, juomaa, aktiviteettejä, iltagaalaa, palkintojenjakoja ja tietenkin eri yrityksien / yhteistyökumppaneiden roadshow -tyyppinen päivä, jolloin he esittelivät uusimmat tuotteensa ja palvelunsa. Yksi viikonlopun ohjelmista oli Ignite-sessio (photographersignite. com), jossa kutsutut puhujat esittivät viiden minuutin pituisia napakoita esityksiä valitusta aiheesta, tarkoituksena inspiroida ihmisiä kiteytetyllä sanomallaan. Toivottavasti tämäntapainen setti voidaan järjestää joskus myös Suomessa! Olin itse yksi puhujista, aiheena verkostoituminen muutamien omien kokemuksien kautta kerrottuna. Hyvin upposi Puheen varjolla pääsinkin aika hyvin sisälle poruk- kaan ja tutustuin todella moneen mielenkiintoiseen kollegaan, joiden kanssa jaettiin monenlaisia kokemuksia; mm. keskiöinen eksyminen paikallisessa liikenneympyrässä. Suurin osa tapaamistani ihmisistä ei ollut kovin halukkaita puhumaan englantia, mutta onneksi tulkkinani toimivat pari valokuvaajaa (Sylvie ja Sophie), joiden kanssa ystävystyin siinä määrin, että suunnitteilla on jo koulutuksien järjestämistä Ranskassa loppuvuonna. Puheissa on ollut myös vierailu Suomeen ensi vuoden puolella, kenties jopa isommalla porukalla. Kaikki viikonlopun tapahtumat oli järjestetty äärimmäisen hyvin, aikataulut toimivat, ruoka oli todella hyvää (joka päivä kolmen ruokalajin ateria juomineen pöytiin kannettuna 35 /kerta), esiintyjät suurelta osin laadukkaita ja demotkin mielenkiintoisia. Itse WPC-tapahtuma eli palkintojenjako oli myös melkoinen spektaakkeli lasershown värittämänä. Lavalla käytiin vuorotellen pokkaamassa mitalit, kättelemässä, kanssakilpailijat ja tuomarit, poseeraamassa valokuvissa sekä hakemassa lapaseen isohko diplomi upeasta suorituksesta. Vasta siellä ymmärsin miten iso asia onkaan WPC mitalin voittaminen. Oli aika selkeää, että jo pelkästään TOP 10 joukkoon pääseminen oli suuri saavutus. Ensi vuonna palkinnot jaetaankin sitten Australiassa, joten eiköhän pistetä sinne Suomesta sellainen kisajoukkue kasaan, että tuodaan useampi mitali sieltä tuliaisena! Antti 6 7

5 Vuosi 2015 on tähän mennessä ollut täynnä toimintaa! Kevätkauden 2015 SAV-päivät vetivät ennätyspaljon väkeä, erityisesti toukokuiset miljöötyöpajat osoittautuivat erittäin suosituiksi. Toivottavasti onnistumme jatkossakin tarjoamaan sellaisia kursseja, jotka kiinnostavat näin hyvin jäsenistöämme. Vuosikilpailuun tuli hurjasti kuvia ja loppupeleissä kisan voittajaksi ja Vuoden Muotokuvaajaksi leivottiin Vesa Tyni Helsingistä. Vesan kuvia on muuten parhaillaan esillä Pohjanmaan Valokuvakeskuksessa Lapualla, näyttely on esillä asti. Vuosikilpailuviikonlopun kruununa olivat kasarihenkiset iltajuhlat, joiden kaverikuvapisteestä ohessa muutamia maistiaisia. Kiitokset vielä kuvauspistettä hoitaneille Iidalle ja Emmille sekä miehelle keltaisissa eli Eskonlahden Samille, joka printtasi kuvista kivat muistot juhlissa mukana olleille! Vesa Tynin kuva Vuoden Muotokuvaaja -sarjasta. Voittajien on helppo hymyillä :) Iltajuhlien jälkeen kynnelle kykeneville oli tarjolla seuraavan päivän Kevätpäivityksessä ulkomainen Suomen edustusjoukkuetta Triestessä. luennoitsijavieras, Color-Kolmion tarjoama Frank Doorhof. Vesan palkintoputki jatkui viikko Vuosikilpailun jälkeen Italian Triestessä, josta hän pokkasi lisää palkintoja FEPin kilpailusta. Samaisesta kisassa Myös Onni Wiljami Kinnunen lähes tyhjensi pöydän huikealla palkintosaalillaan. Kyseisellä reissulla oli mukana myös Krister, joten eurooppalaisille kollegoillemme saattoi jäädä jonkinlainen harhaluulo siitä, että kaikki suomalaiset mieskuvaajat ovat pitkätukkaisia.. :) Palkintosaaliin kruunasi vielä Antti Karppisen pronssisija World Pho- Antti ja voittajakuva tographic Cupin hääkuvasarjassa (kuvasta osarajaus tiedotteen kannessa). Nämä palkinnot jaettiin huhtikuussa Ranskan Montpellierissä. Valaisupajan toteuttama rekkakuva, kuvaaja Juha Harju. Kevään aikana on ollut myös Valaisupaja-ryhmän työpajoja. Ihka ensimmäisestä työpajasta olikin jo kuva tiedotteessa 1/2015, vasemmalla maistiainen keväällä Lapualla tehdystä rekkakuvauksesta.

6 Matka alppien yli pizzaparatiisiin kisailujen merkeissä 10 Alkupalat Aloittaessani kirjoittaa tätä raporttia olen jo päivän myöhässä sovitusta vihoviimeisestä, jo pariin kertaan siirretystä, kyseisen jutun viimeisestä jättöpäivästä. Sama, ehkä jopa tietyllä tapaa harmillinenkin juttu on huomattavissa myös alamme keskuudessa varsin useassa yhteydessä. Te, rakkaat kolleegat varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Asia esiintyy jopa kansainvälistenkin valokuvakilpailujen viimeisissä osallistumispäivämäärissä. Ensin se on monen kuukauden ajan sovittu olevan päivä X, kunnes päivä X:n lähestyessä, sitä siirretään viikolla tai kahdella päivämääräksi Y, jonka jälkeenkin vieläkin mahdollisesti viikolla tai kahdella päiväämäärään Z. En tiedä johtuuko nämä vihoviimeisten jättöpäivien siirtämiset kenties järjestäjien ahneudesta, vai selkeästi valokuvaajien saamattomuudesta. Veikkaisin kuitenkin jälkimmäistä. Sama saamattomuus kävi itsenikin kohdalla tämän vuoden FEP European Photographer Of The Year -kilpailuun osallistumisen merkeissä. Tiesin kyseisestä tapahtumasta jo viime syksynä, reilusti ennen joulua. Mutta mitenkäs muutenkaan, tulikin se vihoviimeinen deadline kuin puun takaa aivan yhtäkkiä vastaan. Alkoi kauhea hössötys, mitä hemmettiä sinne laittaa? Ja vielä kolme kuvaa per sarja, voi voi. Viimeinen päivä, ei, en osallistu. Enhän ole sinne ennenkään mitään laittanu. Ja paskat, samat kuvat mitkä pärjänny muuallakin ja muutama muu. Kokeillaan, kyllä ne sielläkin voi pärjätä. Viimeiset nopeat säädöt kuville ja netin kautta viuh. Sitten vain odotellaan. Mitäs siinä sitten menikään, pari kolme viikkoa kun alkoi sadella ensimmäi- siä tuloksia. Kolmeen sarjaan tuli osallistuttua, kolmessa sarjassa finalisti. Okei, kannatti siis hössöttää. Upea fiilis. Ja mikä parasta, en ollut ainoa periferialainen joka oli sijoituksilla. Oli upeaa huomata pienen maamme mahtipontinen näkyminen parhaimpien joukossa. Yhet sille. No, pari päivää myöhemmin sain FEP:n toimistolta viestin olevani kolmen parhaan joukossa. Sitä tietoa, missä sarjassa, sain odotella vielä pari päivää lisää. Samassa viestissä pyydettiin tietty osallistumaan palkintoseremoniaan sekä mahdollisesti samassa yhteydessä järjestettävään parin päivän konferenssiin Italian Triesteen. Aluksi piti miettiä, olisiko aikaa saatika rahkeita lähteä. Kun selvisi että TOP 3 sijoitus oli tulossa kahdessa eri kategoriassa, tuli päätös Italian reissusta hyvin helpoksi. Ja kuinkas muutenkaan, lennot ja hotellit varataan viime tingassa, matkasuunnitelmaa juuri lainkaan, laukku pakataan ja passi etsitään lähtöpäivänä, vaimoke kyytiin ja ei kun menoksi. Triesten kentälle saavuttiin torstaiiltana puolen yön tienoilla, bussilla elämyksien toivossa pienten kylien läpi keskustan päätepysäkille, ja jalkaisin hotellin etsintään. Kello yli puolen yön eikä juuri ristin sielua liikkeellä. Ainoa karttakin oli netistä tulostetussa hotellin varauslappusessa oleva pienen pieni laatikko, jossa muutama pienempi laatikko ja joitain viivoja kaiketi teitä merkkaamassa, ilman minkäänlaisia nimiä tai numeroita tietty. Pohjolaisten suuntavaistoja koeteltiin kun paikallisen juna-aseman edessä inteltiin kumpaan suuntaan lähdettäisiin, ja nainenhan se näissä asioissa aina voiton vie. Eikä juuri jälkikädestä itseäni haitannut suunnan ollessa oikea. Pari korttelia myöhemmin hotelli olikin

7 suoraan nenämme edessä. Sisään paineltiin ja varsin ystävällinen herrasmiesportieeri vastassa avaimia luovuttamassa. Huoneeseen ja nukkumaan. Venetsia toisenlaisin silmin Koska viikonlopun konferenssi alkoi vasta lauantaina, päätimme tehdä päivän kuvausmatkan Venetsiaan. Olihan siellä käytävä kun niin lähellä oltiin, eikä paikan pitäisi talvisaikaan olla turisteillakaan pilattu. Parin tunnin junamatkan aikana saimme myöskin nauttia pohjoisen Italian kauniista maisemista auringon paistaessa. Saavuttuamme määränpäähän päätimme jatkaa matkaamme sokkeloisen kaupungin läpi kävellen. Kapeita käytäviä, kanaaleita, ahtaasti vieri viereen rakennettuja kivitaloja, vähän turisteja. Ennenkin kyseisessä kaupungissa käyneenä ei ollut paikka juurikaan muuttunut aikaisemmista muistoista. Tällä kertaa tosin ei haissut pahalle. Päätin kuitenkin siis katsella kaupunkia hieman eri kuvakulmista ja unohtaa perinteiset postikorttikuvaelmat. Yritin tehdä taidetta. Paino sanalla yritin. Keksinkö todella jotain uniikkia, jotain mitä kukaan ei ole ennen ajatellutkaan.. Tuskinpa, mutta kivaa oli. Aikani venyteltyäni niskojani typerykseltä näyttäen, päädyin loppujen lopuksi perus-turistiksi kamera kaulassa, pee niinkuin professional asetus päälle ja räps räps. Jonkin aikaa käveltyämme pitkin kujia, huomasin eräässä kulmassa pienen houkuttelevan kahvilan ja kun huomasin oven edessä olevan hinnaston, olin lentää perseelleni. Kahvi vain euro kakskytä. Siis Venetsiassa. Sattuipa sopivasti sillä juurikin teki kahvia mieli. No, olisihan se pitäny tollon tietää ettei siellä kahvia mainosteta kahvina kuten me sen koemme, vaan kun silmät iloisena ja hymyissä suin menimme kupilliset tilaamaan, saimme käsiimme hyvin, hyvin pienet pahviset minimukit joiden pohjalla noin kaksi senttilitraa tummaa pohjaanpalanutta siirappia, mitä paikalliset kahviksi nimittävät. Nyt ymmärsin hinnan ja onneksi sattui olemaan vesipullo mukana. Puluja. Paljon puluja. Tämä oli aina ollut päällimmäisenä mielessäni kun Venetsiaa ajattelin. Sellaiset muistikuvat oli verkkokalvoilleni tallentunut kun lapsena viimeksi kaupungissa olin käynyt. Ja sitä odotin tälläkin kertaa. Olin jo mielessäni piirtänyt viimeisen päälle upeita ja visuaalisia kuvia kamerani kennolle massiivisista puluparvista lähdössä lentoon Pyhän Markuksen torilla. Puikkelehtiessamme käytäviä ja lähestyessämme toria, ihmettelin näiden pullaa syövien lintujen vähyyttä. Pulu siellä, toinen tuolla. Pari kuvauksellista kaveria siellä täällä - eräs niistä pääsikin jo yhteen mainoskuvaan, jonka reissun jälkeen toteutin. Torille päästyämme huomasin että taisivat olla talvilomilla nekin pirulaiset. Olihan siellä toki ihan varteenotettavia parvia, muttei sellaisissa määrin mitä mielessäni näin ja odotin. Tapahtui siis valokuvaajalle kovin tuttu ja ennustettavissa oleva tapaus kuvattavien asioiden todellisuudesta. Luvataan jotain ja todellisuus onkin aivan toista. Tässä tapauksessa minä vain itse lupasin itselleni liikaa. No, hauskaahan se ainakin oli syöttää näitä nälkäisiä ja suht kesyjä otuksia. Syöttää pienillä makarooneilla joita selfiekeppikauppiaat innokkaasti pudottelivat ihmisten käsille, vain kerjätäkseen sen jälkeen tietysti jonkin sorttista korvausta. Sattui onneksi olemaan pari viisisenttistä kolikkoa taskussa. Torilta otimme vielä lyhyehkön laivabussimatkan takaisin rautatieasemalle ja palasimme takaisin kohti Triesteä. Pettymyksiä ja onnin hetkiä Syy, miksi aiempia kokemuksiani selitin ehkä liiankin yksityiskohtaisesti, selkeytynee seuraavassa. Kun puhutaan Photography Mastersin ja FEPin yhteisestä konferenssista, on odotukset tapahtuman annista aika korkealla. Olihan kyseisen tapahtuman puhujina huippuvalokuvaajia ja lippujen hintakin ihan kohdillaan

8 Lauantai, Photography Masters päivä. Ei juuri mitään positiivista kommentoitavaa. Silloin kun minä luen sanat mestari ja valokuvaus, todellakin oletan että silloin on ainutlaatuinen hetki oppia ja hämmästyä. Ja kuinka pystyinkään olemaan väärässä. Voin rehellisesti sanoa että tähänastisen elämäni selkeästi turhin ja täysin hukkaan heitetty seitsentuntinen, kunnes päivän viimeinen esiintyjä alkoi kertomaan kuvistaan ja mummostaan. Se sai sentään pienen hymyn kasvoille. Aiemmista luennoista ei minulla oikeastaan ole edes minkäänlaista muistikuvaa. Paitsi jossain välissä näytettiin joitain tissikuvia. Päivän pettymykset pakettiin ja porukalla syömään. Ja kohti seuraavaa koetusta. Tästä mielenkiinnottomasta päivästä johtuen päätin valottaa tarkemmin mitä tapahtui ennen tätä päivää. Sunnuntai, FEPin päivä. Selkeästi mielenkiintoisempi sekä luennoitsijoiden osaamistason että heidän järjestelmällisten ja mielenkiintoisten esitystensä suhteen. Arvostan. Erityisesti Andre Boton luento jäi päällimmäisenä mieleen hänen tuotantotapansa ja tekniikkansa suhteen. Oli jotenkin läheisesti tuttua. Kyseinen päivä meni muutenkin huomattavasti vauhdikkaammin eteenpäin kuin edellinen. Luennot ohi ja kohta sitä oltiinkin istumassa suomalaisten pitkätukkien kera rivissä odottamassa ja jännittämässä nimenhuutoa kuin innokkaat pikkupojat. Ensin käydään läpi parin viime vuoden aikana QEP ja MQEP sertifikaatin saaneet kuvaajat jotka paikalle olivat tulleet. Nimi, pokkaus, kättelyt, kuva, hymy ja takaisin penkille. Suomalaiset pitkätukat hyvin edustettuina jälleen. Jonkin aikaa kuluu, joitain opiskelijapalkintoja jaetaan jonka jälkeen itse asiaan. Paikalla olevat finalistit, eli paikat 4-10 palkitaan sarjoittain ensimmäisinä, saldona pari kunniakirjaa Illustrative kategoriasta. Kun siirrytään TOP 3 sijoituksiin, tulee ensimmäisenä Commercial sarjan nimihuuto. Bronze Camera ja komea plakaatti parin kunniakirjan kera. Hymyilyttää jo tässä vaiheessa jonkin verran. Menee pari kategoriaa, Vesakin käy pokkaamassa oman plakaatinsa. Portrait sarjan nimenhuuto alkaa. Olin jo henkisesti valmistautunut nousemaan penkistä hakemaan pronssista palkintoa, mutta toisin kävi. Siinä vaiheessa kun lavalta ilmoitetaan ettei toiseksi sijoittunut ole paikalla, tajusin voittaneeni kultaa eli Golden Cameran. Plakaatti olikin jo melkoisen painava, mutta sitäkin komeampi. Sen lisäksi vielä muutama kunniakirja päälle niin sarja oli varsinaisen näyttävä. Nyt hymyilytti jo jonkin verran enemmän. Koko kisan saldona siis Portrait Golden Camera, kolmen Excellence-awardin kera. Commercial Bronze Camera, yhden Excellence- ja yhden Distinction awardin kera, ja Illustrative sarjan Finalisti yhdellä Merit awardilla. Jokseenkin tuntui että olin kisojen eniten palkintoja kerännyt kuvaaja, vaikkakin se kirkkain titteli jäikin tällä erää puuttumaan. Harmittiko, ei. Siitä oli upeaa jatkaa juhlimaan hienolla porukalla. Juhlinnan jälkeen olikin nopea paluu arkeen. Lehdistötiedotteen kirjoitus ja lähetys mahdollisimman moneen mediaan tuotti loistavan tuloksen. Suomalaisten valokuvaamisen osaamisen taso sai jälleen hyvää näkyvyyttä. Parit haastattelut puhelimitse ja sitten vihdoin tutkimaan kaupunkia paremmin. Ja tietenkin silloin oli sateinen ja harmaa päivä kun kameran kera pääsi tienoota tarkastelemaan. Viimeinen ilta kuitenkin tarjosi jopa fantasiamaisen tunnelman paksun sumun laskeuduttua paikkakunnalle. Pieni taiteilijasielu heräsi jälleen jossain sisälläni. Seuraavana päivänä jättäisimme Triesten ja matkaisimme naapurivaltioihin uusiin seikkailuihin, Euroopan suurin luola, todella kalliit moottoritiet, maailman kauneimmat putoukset, järkyttävät myrskytuulet ja todella pieni Fiat. Niistäkin mieluusti kertoisin mutta se olkoon täysin toinen lukunsa. Eikä palstatilakaan taitaisi siihen tällä erää riittää. Loppupalat Paikkana Trieste oli, ja tulee varmasti aina olemaan, todella upea kaupunki hienosti valaistune taloineen ja mahtavine kävelykatuineen ja aukioineen. Loistavaa ruokaa vaikken pizzaa tainnut edes syödäkään, persoonallisia ja ystävällisiä ihmisiä. Todella paljon kuvauksellisia lokaatioita. Vaikkakaan en harmikseni kerennyt kiertelemään itse kaupunkia ja sen ympäristöä liiaksi asti, antoi sekin vähä mitä ehdin nähdä, paikasta sellaiset fiilikset että takaisin täytyy tulla. FEP hoiti hommansa hienosti, Verdi oopperateatteri tapahtuman pitopaikkana sai haukkomaan henkeä loistokkuutensa vuoksi. Mahtavia ihmisiä. Uusia ystävyyksiä sovittiin ja mahdollista yhteistyötä tulevaisuudessa pohdittiin. Palkintopöydän putsaus luo aina lisää uskoa itseensä ja siihen että oman kehityksen suunta on ollut oikea. Jälleen pitäisi löytyä lisää seinätilaa palkinnoille. Toivottavasti menestyksemme, sekä muiden suomalaisten että itseni, tulee jatkumaan ja näin ollen osoitamme maailmalle ettei pohjoista osaamista valokuvaamisen saralla edelleenkään kannata koskaan aliarvioida tai väheksyä. Kiitos kaikille jotka teitte matkastamme ikimuistoisen! Onni Wiljami Kinnunen Ammattivalokuvaaja QEP, VAT, VuMu info@owkinnunen.com owkinnunen.com 14 15

9 Tulevat SAV-päivät CaptureOne Pro 8 koulutus Kevätkaudella jo ohjelmistossa ollutta koulutusta toivottiin uudelleen. Koulutuksessa käydään läpi ohjelman työkalut sekä toiminnot. Päivän aikana mennään myös syvemmälle työnkulkuun suorakuvauksesta aina kehitykseen asti. Päivän tavoitteena on innostaa uusia käyttäjiä pääsemään alkuun CaptureOne Pro 8:n käytössä sekä haastaa vanhoja käyttäjiä kyseenalaistamaan oma vakiintunut työnkulkunsa. Koulutuksen lopussa on troubleshooting-osio, jossa vastataan käyttäjien kysymyksiin ja pureudutaan mahdollisiin ongelmiin. Koulutukseen tarvitset mukaan oman tietokoneen ja CaptureOne Pro 8-ohjelman. Jos sinulla ei vielä ole CaptureOne Pro8 ohjelma, voita hankkia sen helposti Studiovarustamosta etukäteen tai käyttää ohjelman ladattavaa 60pv mittaista kokeiluversiota. Kurssi pidetään VVI:n tiloissa, Hatanpään valtatie 34 G 308 Tampere Kurssin hinta 40 sis. lounaan ja kahvit Lemmikkieläinkuvaus Koirakuiskaaja Petri Ollin toivottu lemmikkieläinkuvauskurssi. Kurssi pidetään Seinäjoella Studio Streetin tiloissa. Kurssilla perehdymme lemmikkikuvauksen saloihin; esimerkiksi valaisuun, lemmikkien käyttäytymiseen ja kuvattavan kohteen ohjaamiseen. Lemmikkien kuvaamisessa on paljon huomioitavia pieniä perusasioita, jotta onnistut kuvauksessa. Kurssilla toimivat malleina kaksi ihastuttavan haastavaa, energistä ja komeaa nuorta koiraa: valkoinen paimenkoira Laku ja saksanpaimenkoira Draco. Kurssilla myös rentoa keskustelua lemmikkien kuvaamisesta ja yleensä lemmikeistä Videoeditointia for beginners Pitkän linjan valo- ja videokuvaaja sekä kuvajournalisti Timo Aalto opastaa kurssilaisia videoeditoinnin saloihin. Kurssilla käydään läpi valokuvaajan videopuolella tarvitsemat perusjutut, käytännön kikat ja äänenkäsittelyt. Tarvittaessa voidaan hifistelläkin. Kurssilla käydään läpi Final Cut Pro X ja imovie ohjelmia. Kurssille tarvitset mukaan oman kamerasi. Kurssille mahtuu mukaan 10 nopeinta osallistujaa Kouluttajana Timo Aalto Kurssi pidetään Tampereella, paikka vahvistetaan myöhemmin. Kaikkien kurssien hinta on 50 (sis lounaan ja kahvit), kurssipäivä alkaa klo 10 ja päättyy klo 16 tienoissa. Kaikille kursseille ilmoittautuminen: toimisto@ammattivalokuvaajat.fi tai Kurssipäivä alkaa normaalisti klo 10 ja päättyy klo 16 tietämillä, jollei erikseen nimenomaisesti toisin ilmoiteta. Käymme kuvauksen askel askeleelta läpi: ennen kuin lemmikki saapuu kuvaukseen, ensitapaaminen, kuvauspaikalla toimiminen ja kuvauksen lopettaminen. Kurssin jälkeen nämä asiat ovat tiedossasi ja niitä hieman harjoiteltuasi olet jo lähes mestari :)

10 Color-Kolmion QEP-stipendi Color-Kolmio tukee SAVin jäseniä QEP-hauissa ja myöntää vuosittain QEP-stipendin. Stipendiä haetaan SAVin toimistolle toimitettavalla vapaamuotoisella hakemuksella. Hakemuksesta tulee ilmetä suunnitelma QEP-sarjan sisällöstä. Sarjan ei tarvitse vielä olla valmis, mutta jos kuvia on jo valmiina, niitä voi liittää hakemukseen, muussa tapauksessa tulee toimittaa selvitys aiotun sarjan sisällöstä. Lisäksi hakemukseen tulee liittää lyhyt vapaamuotoinen perustelu miksi juuri Sinut tulisi valita QEP-stipendin saajaksi. Ensi vuotta koskevat hakemukset tulee toimittaa pe mennessä, stipendin saaja julkaistaan syyspäivien iltajuhlissa Hämeenlinnassa Stipendi sisältää 12 kpl 40x50cm kokoisia printtejä QEP-hakua varten, stipendin saaja sitoutuu tekemään QEP-haun vuoden 2016 aikana. Jäsenuutisia Yhdistys on saanut uusia jäseniä: Iiris Hanell, Nina Pauloff ja Tatiana Dorokhova Tervetuloa mukaan toimintaan! André Boto Kuten on jo vähän vihjailtukin, syyspäiviä vietetään tänä syksynä erikoispaikassa erikoisvieraan kera. Syyspäivät siis Hämeenlinnassa ja vieraana portugalilainen André Boto. Ohjelmassa on kaksipäiväinen työpajatyyppinen tapahtuma, jossa ensimmäisenä päivänä André kuvaa ja toisena käsittelee näitä otoksia sekä lisäksi esittelee laajemmin omaa tyyliään, sillä kuvankäsittely on nimenomaan hänen juttunsa. Andréen voit tutustua jo etukäteen P.S. Kevään kasaribileiden suuren suosion innoittama menemme iltajuhlissa nyt 20-luvun salakapakan tunnelmiin!

11 EF-S 24mm f/2.8 STM EF 40mm f/2.8 STM EF-S 10-18mm f/ IS STM EF-S mm f/ IS STM EF-S mm f/4-5.6 IS STM EF 35mm f/2 IS USM EF-S 10-22mm f/ USM EF-S 17-55mm f/2.8 IS USM EF mm f/4-5.6 IS USM EF 16-35mm f/4l IS USM EF mm f/4l IS USM EF 24-70mm f/4l IS USM Speedlite 270EX II Speedlite 430EX I Speedlite 600EX-RT JAETUT SEIKKAILUT SYNNYTTÄVÄT PARHAAT MUISTOT. Kampanja-aika JOPA 200 VALIKOIDUISTA TUOTTEISTA Lue lisää: canon.fi/kampanjat