1984 vp. - SoVM n:o 13 - Esitys n:o 16. Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 13 hallituksen esityksestä. ja liikennevakuutuslain muuttamisesta

Transkriptio

1 1984 vp. - SoVM n:o 13 - Esitys n:o 16 Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 13 hallituksen esityksestä laeiksi työntekijäin eläkelain, merimieseläkelain, tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain muuttamisesta Eduskunta on 24 päivana helmikuuta 1984 lähettänyt sosiaalivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 16 laeiksi työntekijäin eläkelain, merimieseläkelain, tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain muuttamisesta. Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet kuultavina ylitarkastaja Markku Sorvari sosiaali- ja terveysministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri Maija-Leena Sarkko ja nuorempi hallitussihteeri Veikko Liuksia valtiovarainministeriöstä, lainsäädäntöjohtaja Leif Sev6n oikeusministeriöstä, toimistopäällikkö Lasse Arvela verohallituksesta, osastopäällikkö Mikko Kämäräinen kansaneläkelaitoksesta, kirkkoneuvos Kai Sarsa kirkkohallituksesta, varatoimitusjohtaja Aimo Kankkunen Kunnallisesta eläkelaitoksesta, johtaja Jouko Sirkesalo Eläketurvakeskuksesta, toimitusjohtaja Juhani Salminen edustaen Työeläkelaitosten Liittoa ja Tapaturmavakuutuslaitosten Liittoa, toimitusjohtaja Pentti Kostamo Työeläkelaitosten Liitosta, varatuomari Pentti Lehtola Liikennevakuutusyhdistyksestä, toimitusjohtaja Pentti Virtanen Tapaturmavakuutuslaitosten Liitosta ja johtaja Irene Luukkonen Kuluttajien Vakuutustoimistosta. Valiokunta on pyytänyt hallituksen esityksestä lakivaliokunnan lausunnon, joka on tämän mietinnön liitteenä. Käsiteltyään asian valiokunta esittää seuraavaa. Hallituksen esityksen mukaan eläkkeen tai muun etuuden viivästyessä maksettaisiin viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia. Viivästyskorkoa ei kuitenkaan maksettaisi vakuutus- tai eläkelaitosten keskinäisissä suorituksissa. Viivästyskoron maksaminen alkaisi yleensä kolmen kuukauden kuluttua sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona vaatimus on esitetty. Viivästyskorkoa maksettaisiin vain täysiitä kalenterikuukausilta lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa aiemmin tehdyn päätöksen perusteella suoritetaan myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korkoa, jolloin korko lasketaan päiväkorkona. Pientä viivästyskorkoerää ei maksettaisi. Sosiaalivaliokunta pitää lakiehdotuksiin sisältyvää periaatetta hyvityksen antamisesta viivästy- neen eläke- tai vastaavan etuuserän saajalle tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Hyvityksen järjestäminen nimenomaan viivästyskoroksi johtaa kuitenkin edunsaajan verotuksessa varsin mutkikkaaseen lopputulokseen sekä verovelvollisen, verottajan että eläkelaitosten kannalta. Korkotuloja käsitellään verotuksessa pääomatuloina, kun taas itse etuudet ovat palkkatuloihin verrattavia ja eräät korvaukset ovat kokonaan verovapaita. Kaikkien osapuolien kannalta olisi kuitenkin johdonmukaista, että edellä mainittua hyvitystä verotettaisiin samalla tavalla kuin viivästynyttä eläkettä, muuta etuuttatai korvausta. Tästä johtuen ja yhtyen lakivaliokunnan lausunnossaan n:o 1 esittämään verotusta koskevaan kannanottoon sosiaalivaliokunta on päätynyt ehdottamaan erillisestä viivästyskorosta luopumista esityksen käsittämien lakiehdotusten osalta, koska tulo- ja varallisuusverolakiin tarvittavat säännökset vaatisivat erillisen valmistelutyön käynnistämistä ja saattaisivat johtaa veropolitiikan kannalta epätoivottuun lopputulokseen. Valiokunta ehdottaa säännökset muutettavaksi siten, että viivästystapauksissa eläke, muu etuus tai henkilöön kohdistuneesta vahingosta suoritettava korvaus suoritetaan korotettuna. Tällöin korotusosan verotus seuraa pääsaamisen verotusta. Sen johdosta, että hakemuksen esittämisestä voi pisimmillään kulua lähes viisi kuukautta ilman, että edunsaaja saa etuuden korotettuna, valiokunta ehdottaa kuitenkin hallituksen esityksestä ja lakivaliokunnan lausunnosta poiketen korotuksen maksettavaksi päivää kohti kaikissa tapauksissa Säädetty kolmen kuukauden käsittelyaika, jolta ajalta korotusta ei suoriteta, ei saa johtaa etuuksien ja korvausten käsittelyajan pitenemiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että käytännön muotoutumista tältä osin seurataan ja että asiassa ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin. Vakuutuslaitosten ja niiden asiakkaiden välisessä kanssakäymisessä on myös muita kuin etuuksiin ja vakuutusmaksuihin liittyviä suorituksia. Tällaisten suoritusten viivästyessä noudatetaan ilman eri säännöstäkin korkolakia. Tulkintaongelmien välttämiseksi valiokunta ehdottaa A

2 vp. - SoVM n:o 13 - Esitys n:o 16 korkolakia koskevat viittaussäännökset poistettaviksi. Takautuvaan aikaan kohdistuvana kertasuorituksena edellä mainittua eläkkeen tai muun sellaisen korotusta ei ole pidettävä jatkuvana etuutena, joten korotusta ei voida valiokunnan käsityksen mukaan lukea tuloksi kansaneläkkeen ja perhe-eläkkeen lisäosaa eikä rintamasotilaseläkettä ja asumistukea määrättäessä. Valiokunta on työttömyysturvalain mukaisesti korjannut työntekijäin eläkelaissa ja merimieseläkelaissa olevan sanan työvoimatoimikunta sanaksi sosiaalivakuutustoimikunta. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on erikseen selvittää, olisiko viivästyskoron maksamista koskevat säännökset ulotettava myös valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen eläkejärjestelmiin sekä kansaneläke- ja sairausvakuutusetuuksin. Sosiaalivaliokunnan käsityksen mukaan korotuksen maksaminen on kansalaisten yhdenvertaisuuden sekä eläkkeiden yhteensovituksen kannalta tarpeellista. Tämän vuoksi sosiaalivaliokunta edellyttää, että hallitus selvitystyön valmistuttua antaa tarvittavat viivästyneiden julkishallinnon eläkkeiden ja vastaavien etuuksien sekä kansaneläkkeiden hyvittämistä koskevat lainmuutosehdotukset eduskunnalle. Edellä sanotun johdosta sosiaalivaliokunta kunnioittavasti ehdottaa, että lakiehdotukset hyväksyttäisiin näin kuuluvina: 1. työntekijäin eläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 8 päivänä heinäkuuta 1961 annettuun työntekijäin eläkelakiin (395/61) uusi näin kuuluva 19 d : Eläkkeen hakeminen ja maksaminen 19 d Tämän lain mukaisen eläkkeen tai muun etuuden viivästyessä eläkelaitoksen on maksettava viivästynyt elä"ke tai muu etuus vzi"västysajalta korotettuna. Etuuden korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka sosiaalivakuutustoimikunnalle tai työttömyyskassalle, ellei kysymys ole 19 c :ssä tarkoitetusta suorituksesta. Etuuden korotus lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä, ei kuitenkaan ajalta ennen kuin kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkelaitokselle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus kuitenkin lasketaan eräpäivästä lukien. Milloin eläkelaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että korotus lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkelaitos osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen etuudensaajan olosuhteissa. (3 mom. poist.) Milloin etuutta ei ole voitu etuudensaajasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan etuutta koeotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este eläkelaitoksen tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajalta. Etuuden korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markaksi. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa eläkelaitoksille ohjeita tämän pykälän soveltamisesta.

3 Eläkkeiden viivästyskorotus 3 tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkelaitoksessa. Säännöksiä etuuden korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 19 d :n 2 momentissa tarkoitettuun etuuserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Tämän lain 19 d :n 4 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1984 vahvistettua palkkaindeksilukua. 2. merimieseläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 26 päivänä tammikuuta 1956 annettuun merimieseläkelakiin (72/56) uusi näin kuuluva 63 a : 63 a Tämän lain mukaisen eläkkeen tai muun etuuden viivästyessä eläkekassan on maksettava vtivästynyt eläke tai muu etuus vtivästysajalta korotettuna. Etuuden korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka sostaalivakuutustoimikunnalle tai työttömyyskassalle. Etuuden korotus lasketaan vtivästysajan jokaiselta päivältä, ei kuitenkaan ajalta ennen kuin kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkekassalle vaatimuksensa sekä etuuden petustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkekassan mahdollisuudet hankkia selvitys. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus kuitenkin lasketaan eräpäivästä lukien. Milloin eläkekassan hallituksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että korotus lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkekassa osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen etuudensaajan olosuhteissa. (3 mom. poist.) Milloin etuutta ei ole voitu etuudensaajasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, eläkekassa ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este eläkekassan tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, eläkekassa ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajalta. Etuuden korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markaksi. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa eläkekassalle ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkekassassa. Säännöksiä etuuden korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 63 a :n 2 momentissa tarkoitettuun etuuserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Tämän lain 63 a :n 4 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1984 vahvistettua palkkaindeksilukua.

4 vp. - SoVM n:o 13 - Esitys n:o tapaturmavakuutuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 20 päivänä elokuuta 1948 annettuun tapaturmavakuutuslakiin ( ) uusi näin kuuluva 60 a : 60 a Tämän lain mukaisen korvauksen viivästyessä vakuutuslaitoksen on maksettava viivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- tai eläkelaitosten välisiä yhteensovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia. Korvauksen korotus lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä, ei kuitenkaan ajalta ennen kuin kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona vakuutuslaitos sai korvauksen perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutuslaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle korvauserälle korotus kuitenkin lasketaan eräpäivästä lukien. Milloin vakuutuslaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että korotus lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos vakuutuslaitos osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen korvauksensaajan olosuhteissa. (3 mom. poist.) Milloin korvausta ei ole voitu korvauksensaajasta johtovasta syystä maksaa oikeassa ajassa, vakuutuslaitos ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este vakuutuslaitoksen tieten on lakannut. Jos korvauksen suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, vakuutuslaitos ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajalta. Korvauksen korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markka J:?äärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markak SI. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa vakuutuslaitoksille ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutuslaitoksessa. Säännöksiä korvauksen korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 60 a :n 2 momentissa tarkoitettuun korvauserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Täman lain 60 a :n 4 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1984 vahvistettua palkkaindeksilukua. 4. liikennevaku otuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetun liikennevakuutuslain (279/59) 12 :n 1 momentti, sellaisena kuin se on 31 päivänä toukokuuta 1974 annetussa laissa (421/74), sekä lisätään lakiin uusi 12 a seuraavasti: 12 Jos korvausta vaaditaan liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta moottoriajoneuvon omistajalta, kuljenajalta tai markustajalta muun kuin tämän lain nojalla, on korvaus kuitenkin tuomittava vakuutusyhtiön vastuusta voi-

5 Eläkkeiden viivästyskorotus 5 massa olevien säännösten mukaisesti ja siitä riippumatta, onko hänellä vahingonkärsineeitä myös saaminen. Näin tuomittu määrä saadaan periä vain asianomaiselta vakuutusyhtiöltä, joka vapautuu vastuusta maksamalla korvauksen vahingonkärsineelle. Vakuutuksesta on suoritettava myös korvaus vahingonkärsineelle maksettavaksi tuomituista oikeudenkäyntikuluista sekä korvauksen korotusta ja viivästyskorkoa siten kuin 12 a :ssä säädetään. 12 a Tämän lain mukaisen henkilöön kohdistuneesta vahingosta suon/ettavan korvauksen viivästyessä vakuutusyhtiön on maksettava viivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- tai eläkelaitosten välisiä yhteensovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia. Edellä 1 momentissa tarkoitettu korvauksen korotus lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä, ei kuitenkaan ajalta ennen kuin kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona vahingonkärsinyt on esittänyt vakuutusyhtiölle vaatimuksensa sekä korvauksen perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitys. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suon/ettavalle korvauserälle korotus kuitenkin lasketaan eräpäivästä lukien. (3 mom. poist.) Milloin korvausta ei ole voitu vahingonkärsineestä johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Paasio ( osittain), varapuheenjohtaja S. Mikkola ja jäsenet Halonen (osittain), Ikonen (osittain), H. Kemppainen (osittain), Könkkölä (osittain), P. Leppäpäivästä, jona este vakuutusyhtiön tieten on lakannut. Jos korvauksen suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajalta. Korvauksen korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain (395/61) 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markaksi. Omaisuuteen kohdistuneesta vahingosta suon tettavalle korvaukse//e on maksettava viivästyskorkoa noudattaen vastaavasti, mitä korkolaissa (633182) on säädetty viivästyskorosta korvausvelalle. Korkolain såännöksistå" ei kuitenkaan voida pozketa viivästyskorkoon oikeutetun vahingoksi. Sosiaali- ja terveysministen ö antaa tarvittaessa Vakuutusyhtiötlie ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. ( 1 mom. kuten hallituksen esityksessä) tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutusyhtiössä taikka jossa ennen lain voimaantuloa on pantu vireille korvauksen suorittamista koskeva kanne tai esitetty oikeudenkäynnin aikana korvauksen suorittamista koskeva vaatimus. Säännöksiä korvauksen korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 12 a :n 2 momentissa tarkoitettuun korvauserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Tämän lain 12 a :n 4 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1984 vahvistettua palkkaindeksilukua. Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 1984 nen, Lipponen, Louvo (osittain), Moisander ( osittain), Nordman (osittain), Paavilainen, Pesola, Rantanen (osittain), Raudaskoski (osittain), Skön (osittain) ja Stenius-Kaukonen sekä varajäsenet Ahonen (osittain) ja Eklund (osittain).

6 vp. - SoVM n:o 13 - Esitys n:o 16 Vastalause Korkolakia (633/82) säädettäessä eduskunta edellytti, että hallitus viipymättä ryhtyy toimenpiteisiin eläkevakuutusta koskevien lakien, tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain muuttamiseksi niin, että niihin lisätään yhtenäiset säännökset koron ja viivästyskoron maksamisesta. Sosiaalivaliokunnan enemmistön hyväksymä mietintö sisältää tehdyistä korjauksista huolimatta perusteettornia poikkeuksia viivästyskorkoa koskeviin korkolain yleisiin säännöksiin nähden. Nämä poikkeukset merkitsevät vähävaraisten eläkkeen- tai korvauksensaajien kannalta korkolain säännöksiä heikompaa asemaa. Vaikka valiokunta päätyikin kantamme mukaisesti esittämään päiväkorkoa vain täysille kalenterikuukausille maksettavan koron sijasta, jäi esitykseen kuitenkin se epäkohta, että korkoa laskettaisiin vasta kolmen kuukauden kuluttua vaatimuksen esittämisestä. Mielestämme lähtökohta- na tulee olla korkolain 6 :n säännös viivästyskorosta veialle, jonka eräpäivää ei ole säädetty. Tällöin korko alkaa juosta kuukauden kuluttua vaatimuksen esittämispäivästä. Mielestämme ei viivästyskoron sijasta tule maksaa vastaavan suuruista eläkkeen tai muun etuuden korotusosaa, vaan viivästyskorosta tulisi säätää korkolain säännöksien mukaisesti. Kun valtaosalla eläkkeen tai muun etuuden saajista ei ole korko- tai muita omaisuustuloja, voisivat he vähentää viivästyskoron markkaan saakka tuloistaan verotuksessa. Yksityiskohtien osalta viittaamme lakivaliokunnan lausuntoon liittyvässä eriävässä mielipiteessä esitettyyn. Ehdotammekin, että valiokunnan mietintöön sisältyvät lakiehdotukset hyväksyttäisiin näin kuuluvina: 1. työntekijäin eläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 8 päivänä heinäkuuta 1961 annettuun työntekijäin eläkelakiin (395/61) uusi näin kuuluva 19 d : Eläkkeen hakeminen ja maksaminen 19 d ( 1 mom. kuten hallituksen esityksessä) Viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut påiviistä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkelaitokselle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. (Poist.) Milloin eläkelaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että vziviistyskorko lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkelaitos osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen etuudensaajan olosuhteissa. Saman piiiitöksen perusteella myöhemmin suoritettava/te etuuserälle on viivästyskorkoa kuitenkin maksettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. (3 ja 4 mom. kuten hallituksen esityksen 4 ja 5 mom.) (5 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) (1 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkelaitoksessa. Vzivästyskoron maksamista koskevia säiinnöksiii on kuitenkin sovellettava sellaiseen 19 d :n 2 momentissa tarkoitettuun etuuserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

7 Eläkkeiden viivästyskorotus 7 2. merimieseläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 26 päivänä tammikuuta 1956 annettuun merimieseläkelakiin {72/56) uusi näin kuuluva 63 a : 63 a {1 mom. kuten hallituksen esityksessä) Viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkekassalle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkekassan mahdollisuudet hankkia selvitys. (Poist.) Milloin eläkekassan hallituksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että viivästyskorko lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkekassa osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen etuudensaajan olosuhteissa. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavatie etuuseräl- Ie on vzivästyskorkoa kuitenkin maksettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. (3 ja 4 mom. hallituksen esityksen 4 Ja 5 mom.) {5 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) {1 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkekassassa. Viivästyskoron maksamista koskevia säännöksiä on kuitenkin sovellettava sellaiseen 63 a :n 2 momentissa tarkoitettuun etuuserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) 3. tapaturmavakuutuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 20 päivänä elokuuta 1948 annettuun tapaturmavakuutuslakiin (608/48) uusi näin kuuluva 60 a : 60 a {1 mom. kuten hallituksen esityksessä) Vzivästyskorkoa on maksettava szitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona vakuutuslaitos sai korvauksen perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutuslaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. (Poist.) Milloin vakuutuslaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että viivästyskorko lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos vakuutuslaitos osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen korvauksensaajan olosuhteissa. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavatie korvauserätie on viivästyskorkoa kuitenkin maksettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. (3 ja 4 mom. kuten hallituksen esityksen 4 ja 5 mom.) {5 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) {1 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutuslaitoksessa. Vzivästyskoron maksamista koskevia säännöksiä on kuitenkin sovellettava sellaiseen 60 a :n 2 momentissa tarkoitettuun korvauserään, jonka eräpäivä on lainvoimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten valiokunnan mietinnössä)

8 vp. - SoVM n:o 13 - Esitys n:o liikennevakuutuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetun liikennevakuutuslain (279/59) 12 :n 1 momentti, sellaisena kuin se on 31 päivänä toukokuuta 1974 annetussa laissa (421174), sekä lisätään lakiin uusi 12 a seuraavasti: 12 (Kuten hallituksen esityksessä) 12 a Viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona vahingonkärsinyt on esittänyt vakuutusyhtiölle vaatimuksensa sekä korvauksen perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitys. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle korvauserälle on viivästyskorkoa kuitenkin maksettava fokaiselta päivältä" eräpäivästä lukien. (3 ja 4 mom. kuten hallituksen esityksen 4 ja 5 mom.) (5 mom. poist.) (5 mom. kuten valiokunnan mietinnön 6 mom.) (1 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutusyhtiössä taikka jossa ennen lain voimaantuloa on pantu vireille korvauksen suorittamista koskeva kanne tai esitetty oikeudenkäynnin aikana korvauksen suorittamista koskeva vaatimus. Viivästyskoron maksamista koskevia säännöksiä on kuitenkin sovellettava sellaiseen 12 a :n 2 momentissa tarkoitettuun korvauserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 1984 Pekka Leppänen Marjatta Stenius-Kaukonen

9 Eläkkeiden viivästyskorotus 9 EDUSKUNNAN LAKIVALIOKUNTA Liite Helsingissä, 19 päivänä kesäkuuta 1984 Lausunto n:o 1 Sosiaali vai iokun nalle Sosiaalivaliokunta on 30 päivänä maaliskuuta 1984 päivätyllä kirjeellään pyytänyt lakivaliokunnalta lausunnon hallituksen esityksestä n:o 16 laeiksi työntekijäin eläkelain, merimieseläkelain, tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain muuttamisesta. Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet kuultavina ylitarkastaja Markku Sorvari ja hallitussihteeri Tuulikki Haikarainen sosiaali- ja terveysministeriöstä, lainsäädäntöjohtaja Leif Sev6n oikeusministeriöstä, ylijohtaja Jukka Tammi, vanhempi hallitussihteeri Maija-Leena Sarkko ja virastovaltuutettu Seppo Salminen valtiovarainministeriöstä, toimistopäällikkö Lasse Arvela verohallituksesta, vakuutusylituomari Juha-Veikko Hiekkaranta vakuutusoikeudesta, osastopäällikkö Henry Pohjolan-Pirhonen tapaturmavirastosta, osastopäällikkö Heikki Karumonen valtiokonttorista, oikeustieteen tohtori Mikko Kämäräinen Kansaneläkelaitoksesta, professori Thomas Wilhelmsson Helsingin yliopistosta, osastopäällikkö Gunnel Liljestrand Kunnallisesta eläkelaitoksesta, toimitusjohtaja Matti L. Aho Vakuutusyhtiöiden Keskusliitosta, toimitusjohtaja Pentti Ajo Liikennevakuurusyhdistyksestä, toimitusjohtaja Pentti Kostamo Työeläkelaitosten Liitosta, toimitusjohtaja Pentti Virtanen Tapaturmavakuutuslaitosten liitosta, varatoimitusjohtaja Jouko Sirkesalo Eläketurvakeskuksesta, varatoimitusjohtaja Seppo Pietiläinen Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta, lakimies Antti Tuomi Akavasta, työehtoasiainsihteeri Raila Kangasperko Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:sta, varatuomari Martti Reuna Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:sta ja sosiaaliasiainsihteeri Lauri Kaarisalo Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:sta. valiokunta esittää lausunronaan kunnioittavasti seuraavaa: Hallituksen esityksen keskeinen sisältö Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain sekä työeläkelakien mukaisten eläkkeitten ja muiden etuuksien viivästyessä vakuutus- ja eläkelaitokset olisivat velvolliset maksamaan viivästyneelle määrälle viivästyskorkoa. Vuotuinen korkokanta olisi 16 prosenttia ja viivästyskorkoa maksettaisiin yleensä vain täysiitä kalenterikuukausilta. Kuhunkin lakiehdotukseen sisältyy säännös siitä, milloin viivästyskoron maksaminen alkaisi. Pääsääntöisesti tämä tapahtuisi kolmen kuukauden kuluttua sen kuukauden päättymisestä, jonka aikana vakuutus- tai eläkelaitoksille on esitetty vaatimus ja tarpeellinen selvitys eruuden perusteesta ja määrästä. Lait on tarkoitus saattaa voimaan 1 päivänä syyskuuta Valiokunnan kannanotot valiokunta on asiaa käsitellessään keskittynyt hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten ja korkolain säännösten vertailuun sekä eläkkeiden ja niille maksettavien viivästyskorkojen verotukseen. Hallituksen esitys ja korko/aki. Esityksen mukaan viivästyskorkoa maksetaan - liikennevakuutuksen omaisuusvahinkokorvauksia lukuun ottamatta - "kolmen kuukauden kuluttua sen kuukauden päättymisestä, jona etuudensaaja on esittänyt vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys". Korkolaissa vastaava aika on yksi kuukausi A

10 vp. - SoVM n:o 13 - Esitys n:o 16 Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että tosiasiassa hallituksen esityksen mukainen käsittelyaika on hakemuksen jättöpäivän ja maksuajankohdan mukaan kolmesta kuukaudesta lähes viiteen kuukauteen. Korkolain säännöksiin verrattuna tällaista käsittelyaikaa on pidetty melko pitkänä. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että hallituksen esitys on perusteltu. Vakuutus- ja eläkelaitoksille jää kohtuullinen aika korvausasioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Asian käsittelyyn varattua aikaa voidaan pitää kohtuullisena erityisesti sen vuoksi, että asia on katsottava vireille tulleeksi, vaikka täydellisiä asian ratkaisemiselle vaadittavia asiakirjoja ei ole hakemuksen yhteydessä esitetty. Valiokunta pitää perusteltuina myös niitä korkolaista poikkeavia säännöksiä, joiden mukaan viivästyskorkoa maksetaan yleensä vain täysiitä kalenterikuukausilta. Vakuutuslaitosten ja niiden asiakkaiden välisessä kanssakäymisessä on muitakin kuin etuuksiin ja vakuutusmaksuihin liittyviä suorituksia. Tämän vuoksi kussakin lakiehdotuksessa on viittaussäännös korkolakiin. Tällaisten suoritusten viivästyessä noudatetaan ilman eri säännöstäkin korkolakia. Tämän vuoksi ja tulkintaongelmien välttämiseksi valiokunta ehdottaa, että korkolakia koskevat viittaussäännökset poistettaisiin. Hallituksen esitys ja verotus. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan esityksessä tarkoitettujen viivästyskorkojen verotuksessa saattaa syntyä hankaluuksia, koska voimassa olevien säännösten mukaan etuudet ja korvaukset ovat ansiotuloa tai verotonta tuloa, mutta korkotulo on pääomatuloa. Tulo- ja varallisuusverolain mahdollinen muutostarve on tarkoitus selvittää erikseen. Koska verotussäännökset näyttävät aiheuttavan huomattavasti turhaa lisätyötä kaikille osapuolille eli verovelvollisille, verottajalle ja eläkelaitoksille, lakivaliokunta on pyrkinyt selvittämään asiaa jo tässä yhteydessä. Kaikkien osapuolien kannalta olisi yksinkertaisinta, jos viivästyskorkoa voitaisiin verottaa samalla tavalla kuin viivästynyttä eläkettä, muuta etuutta tai korvausta. Tällaisen verotusmenettelyn mahdollistamiseksi lakivaliokunta ehdottaa puheena olevien säännösten muuttamista niin, että viivästyskoron maksamisen sijasta eläke, muu etuus tai korvaus suoritettaisiin viivästystapauksissa korotettuna samalla määrällä kuin hallituksen esityksessä on ehdotettu. Tällöin etuuden korotusosan verotus seuraa pääsaamisen verotusta. Poikkeuksena uudesta pääsäännöstä olisivat liikennevakuutuksen omaisuusvahinkojen korvaukset, koska tällaisissa tapauksissa vakuutuksenantaja yleensä asioi suoraan korjaamon kanssa. Jos korvaus suoritettaisiin korotettuna, jäisi epäselväksi, kenelle etuuden korotus olisi suoritettava. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että liikennevakuutuksen omaisuusvahinkojen korvausten osalta noudatetaan korkolain säännöksiä, jotka olisivat hallituksen esityksen muiden säännösten tapaan pakottavia. Tätä varten liikennevakuutuslain 12 a :ään on lisätty uusi 6 momentti. Ehdottamiensa muutosten johdosta valiokunta huomauttaa, että takautuvaan aikaan kohdistuvana kertasuorituksena edellä mainittua eläkkeen tms. korotusta ei ole pidettävä jatkuvana etuutena, joten korotusta ei voida lukea tuloksi kansaneläkkeen ja perhe-eläkkeen lisäosaa eikä rintamasotilaseläkettä ja asumistukea määrättäessä. Maksun viivästyminen julkisyhteisöjen eläkejärjestelmissä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on erikseen selvittää, olisiko viivästyskoron maksamista koskevat säännökset ulotettava myös valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen eläkejärjestelmiin sekä kansaneläke- ja sairausvakuutusetuuksiin. valiokunnassa on käynyt selkeästi ilmi, että tämä on kansalaisten yhdenvertaisuuden sekä eläkkeiden yhteensovitussäännösten kannalta tarpeen. Tämän vuoksi lakivaliokunta esittää, että sosiaalivaliokunta edellyttäisi hallituksen viipymättä käynnistävän selvitystyön viivästyneiden eläke- ja vastaavien etuuksien hyvittämiseksi myös julkishallinnon eläkkeiden ja kansaneläkkeiden osalta sekä antavan tarvittavat lainmuutosehdotukset eduskunnalle. Edellä lausutun perusteella lakivaliokunta kunnioittavasti esittää lausuntonaan, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset hyväksyttäisiin näin kuuluvzna:

11 Eläkkeiden viivästyskorotus työntekijäin eläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 8 päivänä heinäkuuta 1961 annettuun työntekijäin eläkelakiin (395/61) uusi näin kuuluva 19 d : Eläkkeen hakeminen ja maksaminen 19 d Tämän lain mukaisen eläkkeen tai muun etuuden viivästyessä eläkelaitoksen on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna. Etuuden korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka työvoimatoimikunnalle tai työttömyyskassalle ellei kysymys ole 19 c : ssä tarkoitetusta suorituksesta. Aika, joka otetaan huomioon etuuden korotusta laskettaessa, alkaa kolmen kuukauden kuluttua sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkelaitokselle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin eläkelaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että edellä sanottu aika alkaa myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkelaitos esittää siihen erityisiä syitä. Laskettaessa 2 momentissa tarkoitettua aikaa otetaan huomioon vain täydet kalenterikuukaudet. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle on korotus kuitenkin laskettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. Milloin etuutta ei ole voitu etuudensaajasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este eläkelaitoksen tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajalta. Etuuden korotusta, jonka määrä on pien-:mpi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markaksi. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa eläkelaitoksille ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkelaitoksessa. Säännöksiä etuuden korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 19 d :n 3 momentissa tarkoitettuun etuuserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

12 vp. - SoVM n:o 13 - Esitys n:o merimieseläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 26 päivänä tammikuuta 1956 annettuun merimieseläkelakiin (72/56) uusi näin kuuluva 63 a : 63 a Tämän lain mukaisen eläkkeen tai muun etuuden viivästyessä eläkekassan on maksettava vzivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna. Etuuden korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka työvoimatoimikunnalle tai työttömyyskassalle. Aika, joka otetaan huomioon etuuden korotusta laskettaessa, alkaa kolmen kuukauden kuluttua sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuodensaaja on esittänyt eläkekassalle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkekassan mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin eläkekassan hallituksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että edellä sanottu aika alkaa myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkekassa esittää siihen erityisiä syitä. Laskettaessa 2 momentissa tarkoitettua aikaa otetaan huomioon vain täydet kalenterikuukaudet. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle on korotus kuitenkin laskettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. Milloin etuutta ei ole voitu etuodensaajasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, eläkekassa ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este eläkekassan tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, eläkekassa ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaha viivästysajalta. Etuuden korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markaksi. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa eläkekassalle ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkekassassa. Säännöksiä etuuden korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 63 a :n 3 momentissa tarkoitettuun etuuserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten hallituksen esityksessä) 3. tapaturmavakuutuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 20 päivänä elokuuta 1948 annettuun tapaturmavakuutuslakiin (608/48) uusi näin kuuluva 60 a : 60 a Tämän lain mukaisen korvauksen viivästyessä vakuutuslaitoksen on maksettava vzivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- tai eläkelaitosten välisiä yhteensovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia. Aika, joka otetaan huomioon korvauksen korotusta laskettaessa, alkaa kolmen kuukauden kuluttua sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona vakuutuslaitos sai korvauksen perustetta ja

13 Eläkkeiden viivästyskorotus 13 määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutuslaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin vakuutuslaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että edellä. sanottu atka alkaa myöhemmästä ajankohdasta, jos vakuutuslaitos esittää siihen erityisiä syitä. Laskettaessa 2 momentissa tarkoitettua atkaa otetaan huomioon vain täydet kalenterikuukaudet. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle korvauserälle on korotus kuitenkin laskettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. Milloin korvausta ei ole voitu korvauksensaajasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, vakuutuslaitos ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este vakuutuslaitoksen tieten on lakannut. Jos korvauksen suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, vakuutuslaitos ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajalta. Korvauksen korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markka ~äärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markak SI. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa vakuutuslaitoksille ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutuslaitoksessa. Säännöksiä korvauksen korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 60 a :n 3 momentissa tarkoitettuun korvauserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten hallituksen esityksessä) 4. liikennevakuutuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetun liikennevakuutuslain (279/59) 12 :n 1 momentti, sellaisena kuin se on 31 päivänä toukokuuta 1974 annetussa laissa (421/74), sekä lisätään lakiin uusi 12 a seuraavasti: 12 Jos korvausta vaaditaan liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta muun kuin tämän lain nojalla, on korvaus kuitenkin tuomittava vakuutusyhtiön vastuusta voimassa olevien säännösten mukaisesti ja siitä riippumatta, onko hänellä vahingonkärsineeitä myös saaminen. Näin tuomittu määrä saadaan periä vain asianomaiselta vakuutusyhtiöltä, joka vapautuu vastuusta maksamalla korvauksen vahingonkärsineelle. Vakuutuksesta on suoritettava myös korvaus vahingonkärsineelle maksettavaksi tuomituista oikeudenkäyntikuluista sekä korvauksen korotusta ja viivästyskorkoa siten kuin 12 a : ssä säädetään. 12 a Tämän lain mukaisen henktlöön kohdistuneesta vahingosta suon/ettavan korvauksen viivästyessä vakuutusyhtiön on maksettava viivästynyt korvaus vtivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- tai eläkelaitosten välisiä yhteensosovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia. Aika, joka otetaan huomioon 1 momentissa tarkoitetun korvauksen korotusta laskettaessa, alkaa kolmen kuukauden (poist.) kuluttua sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona vahingonkärsinyt on esittänyt vakuutusyhtiölle vaatimuksensa sekä korvauksen perustetta ja määrää

14 vp. - SoVM n:o 13 - Esitys n:o 16 koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitys. Laskettaessa 2 momentissa tarkoitettua aikaa otetaan huomioon vain täydet kalenterikuukaudet. Saman päätöksen perusteella myöhemmin Suoritettavalie korvauserälle on korotus kuitenkin laskettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. Milloin korvausta ei ole voitu vahingonkärsineestä johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este vakuutusyhtiön tieten on lakannut. Jos korvauksen suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajaita. Korvauksen korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain (395/61) 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markaksi. Omaisuuteen kohdistuneesta vahingosta suoritettavatie korvauksetle on maksettava viivästyskorkoa noudattaen vastaavasti, mitä korkolaissa ( ) on säädetty viivästyskorosta korvausvelatle. Korkolain säännöksistä ei kuitenkaan voida poiketa vzivästyskorkoon oikeutetun vahingoksi. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa vakuutusyhtiöille ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutusyhtiössä taikka jossa ennen lain voimaantuloa on pantu vireille korvauksen suorittamista koskeva kanne tai esitetty oikeudenkäynnin aikana korvauksen suorittamista koskeva vaatimus. Säännöksiä korvauksen korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 12 a :n 3 momentissa tarkoitettuun korvauserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten hallituksen esityksessä) valiokunnan puolesta Elisabeth Rehn Kaisa Vuorisalo Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Rehn, varapuheenjohtaja Skinnari ja jäsenet Almgren, Kulhia (osittain), Kuoppa, Mäkipää (osittain), Nyby, Pelttari (osittain), Petäjäniemi, Siitonen, Särkijärvi, Turpeinen, Tykkyläinen, Urpilainen ja Vihriälä.

15 Eläkkeiden viivästyskorotus 15 Eriä vä mielipide Korkolakia ( ) säädettäessä eduskunta edellytti, että hallitus viipymättä ryhtyy toimenpiteisiin eläkevakuutusta koskevien lakien, tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain muuttamiseksi niin, että niihin lisätään yhtenäiset säännökset koron ja viivästyskoron maksamisesta. Sekä hallituksen esitys (HE vp.) että lakivaliokunnan enemmistön hyväksymä lausunto (La VL vp.) sisältävät mielestämme perusteettornia poikkeuksia viivästyskorkoa koskeviin korkolain yleisiin säännöksiin nähden. Koska nämä poikkeukset merkitsevät vähävaraisten eläkkeen- tai korvauksensaajien kannalta korkolain säännöksiä heikompaa asemaa, emme voi hyväksyä sitä. Sekä hallituksen esitys että valiokunnan enemmistön hyväksymä lausunto lähtevät siitä, että viivästyskorkoa laskettaisiin vain täysille kalenterikuukausille ja tällöinkin vasta kolmen kuukauden kuluttua vaatimuksen esittämisestä. Näin aika, jolta viivästyskorkoa ei kerry, muodostuu tapauksesta riippuen vähintään kolmeksi ja enintään liki viideksi kuukaudeksi. Vakuutus- ja eläkelaitosten tällä järjestelyllä vuosittain saama hyöty muodostuisi eläke- ja korvauspäätösten lukuisuuden vuoksi huomattavan suureksi. Mielestämme lähtökohtana tulee pitää korkolain 6 :n säännöstä viivästyskorosta velalle, jonka eräpäivää ei ole määrätty. Tällöin korko alkaa juosta kuukauden kuluttua vaatimuksen esittämispäivästä. Paitsi että viivästyskoron säätäminen perusteiltaan samanlaiseksi eläkkeissä ja korvauksissa on tarpeen lainsäädännön yhdenmukaisuuden ja etuudensaajien aseman turvaamisen vuoksi, merkitsisi se myös kiihoketta nopeuttaa asioiden käsittelyä eläke- ja vakuutuslaitoksissa. Perusteita sille, että viivästyskorot laskettaisiin vain täysiitä kalenterikuukausilta, ei ole esitetty. Kun laskenta joka tapauksessa suoritetaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla, ei päiväkoron toteuttaminen aiheuta eläke- ja vakuutuslaitoksille mitään käytännön haittaa kuukausikorkojärjestelmään verrattuna. Lausunnossaan lakivaliokunta on esittänyt, että eläkkeille ja vakuutuksille maksettaisiin viivästyskoron sijasta vastaavan suuruista eläkkeen tai muun etuuden korotusosaa. Tätä perustellaan verotukseen liittyvin seikoin. Emme voi tässäkään kohden yhtyä valiokunnan enemmistön kantaan korkolain säännöksistä poikkeamiseksi. Mielestämme viivästyskorko tulisi säätää korkolain säännöksiä vastaavalla tavalla. Kun valtaosalla eläkkeen tai muun etuuden saajista ei ole korko- tai muita omaisuustuloja, voisivat he tulo- ja varallisuusverolain 32 a :n mukaisen omaisuustulovähennyksen (laissa ) johdosta vähentää viivästyskoron markkaan saakka tuloistaan verotuksessa. Näin voitaisiin eläkkeen tai muun etuuden alkamisessa tapahtunut viivästys korvata etuudensaajalle täysimääräisesti, tai ainakin selvästi paremmin kuin valiokunnan enemmistön ehdottamassa järjestelyssä, jossa viivästyskoron sijasta maksettava eläkkeen tai etuuden korotusosa olisi muiden eläketulojen tapaan veronalaista ja lisäksi kiristäisi etuudensaajan kaikkien tulojen verotusta. Edellä sanotun perusteella katsomme, että valiokunnan olisi tullut lausuntonaan esittää, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset hyväksyttäistin näin kuuluvina:

16 vp. - SoVM n:o 13 - Esitys n:o työntekijäin eläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 8 palvanä heinäkuuta 1961 annettuun työntekijäin eläkelakiin (395/61) uusi näin kuuluva 19 d : Eläkkeen hakeminen ja maksaminen 19 d Viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkelaitokselle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin eläkelaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että viivästyskorko lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkelaitos esittää siihen erityisiä syitä. Saman päätöksen perusteella myöhemmin Suoritettavalie etuuserälle on vzi'västyskorkoa kuitenkin maksettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. (3 mom. poist.) (3 ja 4 mom. kuten 4 ja 5 mom. hallituksen esityksessä) (5 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) Voimaantulosäännös (1 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) (2 mom. kuten kuten hallituksen esityksessä) (3 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) 2. merimieseläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 26 päivänä tammikuuta 1956 annettuun merimieseläkelakiin ( ) uusi näin kuuluva 63 a : 63 a Viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkekassalle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkekassan mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin eläkekassan hallituksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että viivästyskorko lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkekassa esittää siihen erityisiä syitä. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle on vzi'västyskorkoa kuitenkin maksettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. (3 mom. poist.) (3 ja 4 mom. kuten 4 ja 5 mom. hallituksen esityksessä) (5 mom. kuten 6 mom. valiokunnan lausunnossa) Voimaantulosäännös (1 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) (2 mom. kuten kuten hallituksen esityksessä) (3 mom. kuten valiokunnan lausunnossa)