1984 vp. S osiaalivai iok u n nalle

Transkriptio

1 1984 vp. EDUSKUNNAN LAKIVALIOKUNTA Helsingissä, 19 päivänä kesäkuuta 1984 Lausunto n:o 1 S osiaalivai iok u n nalle Sosiaalivaliokunta on 30 päivänä maaliskuuta 1984 päivätyllä kirjeellään pyytänyt lakivaliokunnalta lausunnon hallituksen esityksestä n:o 16 laeiksi työntekijäin eläkelain, merimieseläkelain, tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain muuttamisesta. Asian johdosta ovat valiokunnassa olleet kuultavina ylitarkastaja Markku Sorvari ja hallitussihteeri Tuulikki Haikarainen sosiaali- ja terveysministeriöstä, lainsäädäntöjohtaja Leif Sev6n oikeusministeriöstä, ylijohtaja Jukka Tammi, vanhempi hallitussihteeri Maija-Leena Sarkko ja virastovaltuutettu Seppo Salminen valtiovarainministeriöstä, toimistopäällikkö Lasse Arvela verohallituksesta, vaku u tusy Ii tuomari Juha-Veikko Hiekkaranta vakuutusoikeudesta, osastopäällikkö Henry Pohjolan-Pirhonen tapaturmavirastosta, osastopäällikkö Heikki Kammoneo valtiokonttorista, oikeustieteen tohtori Mikko Kämäräinen Kansaneläkelaitoksesta, professori Thomas Wilhelmsson Helsingin yliopistosta, osastopäällikkö Gunnel Liljestrand Kunnallisesta eläkelaitoksesta, toimitusjohtaja Matti L. Aho Vakuutusyhtiöiden Keskusliitosta, toimitusjohtaja Pentti Ajo Liikennevakuutusyhdistyksestä, toimitusjohtaja Pentti Kostamo Työeläkelaitosten Liitosta, toimitusjohtaja Pentti Virtanen Tapaturmavakuutuslaitosten liitosta, varatoimitusjohtaja Jouko Sirkesalo Eläketurvakeskuksesta, varatoimitusjohtaja Seppo Pietiläinen Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta, lakimies Antti Tuomi Akavasta, työehtoasiainsihteeri Raila Kangasperko Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:sta, varatuomari Martti Reuna Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:sta ja sosiaaliasiainsihteeri Lauri Kaarisalo Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:sta. valiokunta esittää lausuntoaaan kunnioittavasti seuraavaa: Hallituksen esityksen keskeinen sisältö Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain sekä työeläkelakien mukaisten eläkkeitten ja muiden etuuksien viivästyessä vakuutus- ja eläkelaitokset olisivat velvolliset maksamaan viivästyneelle määrälle viivästyskorkoa. Vuotuinen korkokanta olisi 16 prosenttia ja viivästyskorkoa maksettaisiin yleensä vain täysiitä kalenterikuukausilta. Kuhunkin lakiehdotukseen sisältyy säännös siitä, milloin viivästyskoron maksaminen alkaisi. Pääsääntöisesti tämä tapahtuisi kolmen kuukauden kuluttua sen kuukauden päättymisestä, jonka aikana vakuutus- tai eläkelaitoksille on esitetty vaatimus ja tarpeellinen selvitys etuuden perusteesta ja määrästä. Lait on tarkoitus saattaa voimaan 1 päivänä syyskuuta Valiokunnan kannanotot valiokunta on asiaa käsitellessään keskittynyt hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten ja korkolain säännösten vertailuun sekä eläkkeiden ja niille maksettavien viivästyskorkojen verotukseen. Hallituksen esitys ja korkolaki. Esityksen mukaan viivästyskorkoa maksetaan - liikennevakuutuksen omaisuusvahinkokorvauksia lukuun ottamatta - ''kolmen kuukauden kuluttua sen kuukauden päättymisestä, jona etuudensaaja on esittänyt vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys''. Korkolaissa vastaava aika on yksi kuukausi

2 2 Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että tosiasiassa hallituksen esityksen mukainen käsittelyaika on hakemuksen jättöpäivän ja maksuajankohdan mukaan kolmesta kuukaudesta lähes viiteen kuukauteen. Korkolain säännöksiin verrattuna tällaista käsittelyaikaa on pidetty melko pitkänä. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että hallituksen esitys on perusteltu. Vakuutus- ja eläkelaitoksille jää kohtuullinen aika korvausasioiden käsittelyyn ja ratkaisemiseen. Asian käsittelyyn varattua aikaa voidaan pitää kohtuullisena erityisesti sen vuoksi, että asia on katsottava vireille tulleeksi, vaikka täydellisiä asian ratkaisemiselle vaadittavia asiakirjoja ei ole hakemuksen yhteydessä esitetty. Valiokunta pitää perusteltuina myös niitä korkolaista poikkeavia säännöksiä, joiden mukaan viivästyskorkoa maksetaan yleensä vain täysiltä kalenteriku ukausil ta. Vakuutuslaitosten ja niiden asiakkaiden välisessä kanssakäymisessä on muitakin kuin etuuksiin ja vakuutusmaksuihin liittyviä suorituksia. Tämän vuoksi kussakin lakiehdotuksessa on viittaussäännös korkolakiin. Tällaisten suoritusten viivästyessä noudatetaan ilman eri säännöstäkin korkolakia. Tämän vuoksi ja tulkintaongelmien välttämiseksi valiokunta ehdottaa, että korkolakia koskevat viittaussäännökset poistettaisiin. Hallituksen esitys ja verotus. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan esityksessä tarkoitettujen viivästyskorkojen verotuksessa saattaa syntyä hankaluuksia, koska voimassa olevien säännösten mukaan etuudet ja korvaukset ovat ansiotuloa tai verotonta tuloa, mutta korkotulo on pääomatuloa. Tulo- ja varallisuusverolain mahdollinen muutostarve on tarkoitus selvittää erikseen. Koska verotussäännökset näyttävät aiheuttavan huomattavasti turhaa lisätyötä kaikille osapuolille eli verovelvollisille, verottajalle ja eläkelaitoksille, lakivaliokunta on pyrkinyt selvittämään asiaa jo tässä yhteydessä. Kaikkien osapuolien kannalta olisi yksinkertaisinta, jos viivästyskorkoa voitaisiin verottaa samalla tavalla kuin viivästynyttä eläkettä, muuta etuutta tai korvausta. Tällaisen verotusmenettelyn mahdollistamiseksi lakivaliokunta ehdottaa puheena olevien säännösten muuttamista niin, että viivästyskoron maksamisen sijasta eläke, muu etuus tai korvaus suoritettaisiin viivästystapauksissa koeotettuna samalla määrällä kuin hallituksen esityksessä on ehdotettu. Tällöin etuuden korotusosan verotus seuraa pääsaamisen verotusta. Poikkeuksena uudesta pääsäännöstä olisivat liikennevakuutuksen omaisuusvahinkojen korvaukset, koska tällaisissa tapauksissa vakuutuksenantaja yleensä asioi suoraan korjaamon kanssa. Jos korvaus suoritettaisiin korotettuna, jäisi epäselväksi, kenelle etuuden korotus olisi suoritettava. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että liikennevakuutuksen omaisuusvahinkojen korvausten osalta noudatetaan korkolain säännöksiä, jotka olisivat hallituksen esityksen muiden säännösten tapaan pakottavia. Tätä varten liikennevakuutuslain 12 a :ään on lisätty uusi 6 momentti. Ehdottamiensa muutosten johdosta valiokunta huomauttaa, että takautuvaan aikaan kohdistuvana kertasuorituksena edellä mainittua eläkkeen tms. korotusta ei ole pidettävä jatkuvana etuutena, joten korotusta ei voida lukea tuloksi kansaneläkkeen ja perhe-eläkkeen lisäosaa eikä rintamasotilaseläkettä ja asumistukea määrättäessä. Maksun vzivästyminen julkisyhteisöjen eläkejärjestelmissä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on erikseen selvittää, olisiko viivästyskoron maksamista koskevat säännökset ulotettava myös valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen eläkejärjestelmiin sekä kansaneläke- ja sairausvakuutusetuuksiin. valiokunnassa on käynyt selkeästi ilmi, että tämä on kansalaisten yhdenvertaisuuden sekä eläkkeiden yhteensovitussäännösten kannalta tarpeen. Tämän vuoksi lakivaliokunta esittää, että sosiaalivaliokunta edellyttäisi hallituksen viipymättä käynnistävän selvitystyön viivästyneiden eläke- ja vastaavien etuuksien hyvittämiseksi myös julkishallinnon eläkkeiden ja kansaneläkkeiden osalta sekä antavan tarvittavat lainmuutosehdotukset eduskunnalle. Edellä lausutun perusteella lakivaliokunta kunnioittavasti esittää lausuntonaan, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset hyväksyttäisiin näin kuuluvzna:

3 3 1. työntekijäin eläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 8 päivänä heinäkuuta 1961 annettuun työntekijäin eläkelakiin (395/61) uusi näin kuuluva 19 d : Eläkkeen hakeminen ja maksaminen 19 d Tämän lain mukaisen eläkkeen tai muun etuuden viivästyessä eläkelaitoksen on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus vrivästysajalta korotettuna. Etuuden korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka työvoimatoimikunnalle tai työttömyyskassalle ellei kysymys ole 19 c :ssä tarkoitetusta suorituksesta. Aika, joka otetaan huomioon etuuden korotusta laskettaessa, alkaa kolmen kuukauden kuluttua sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkelaitokselle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin eläkelaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että edellä sanottu aika alkaa myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkelaitos esittää siihen erityisiä syitä. Laskettaessa 2 momentissa tarkoitettua aikaa otetaan huomioon vain täydet kalenterikuukaudet. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle on korotus kuitenkin laskettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. Milloin etuutta ei ole voitu etuudensaajasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este eläkelaitoksen tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajalta. Etuuden korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markaksi. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa eläkelaitoksille ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkelaitoksessa. Säännöksiä etuuden korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 19 d :n 3 momentissa tarkoitettuun etuuserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

4 4 2. merimieseläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 26 päivänä tammikuuta 1956 annettuun merimieseläkelakiin ( ) uusi näin kuuluva 63 a : 63 a Tämän lain mukaisen eläkkeen tai muun etuuden viivästyessä eläkekassan on maksettava vtivästynyt eläke tai muu etuus vzivästysajalta korotettuna. Etuuden korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka työvoimatoimikunnalle tai työttömyyskassalle. Aika, joka otetaan huomioon etuuden korotusta laskettaessa, alkaa kolmen kuukauden kuluttua sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkekassalle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkekassan mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin eläkekassan hallituksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että edellä sanottu aika alkaa myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkekassa esittää siihen erityisiä syitä. Laskettaessa 2 momentissa tarkoitettua aikaa otetaan huomioon vain täydet kalenterikuukaudet. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle on korotus kuitenkin laskettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. Milloin etuutta ei ole voitu etuudensaajasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, eläkekassa ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este eläkekassan tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, eläkekassa ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajalta. Etuuden korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markaksi. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa eläkekassalle ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille eläkekassassa. Säännöksiä etuuden korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 63 a :n 3 momentissa tarkoitettuun etuuserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten hallituksen esityksessä) 3. tapaturmavakuutuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 20 päivänä elokuuta 1948 annettuun tapaturmavakuutuslakiin (608/48) uusi näin kuuluva 60 a : 60 a Tämän lain mukaisen korvauksen viivästyessä vakuutuslaitoksen on maksettava viivästynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- tai eläkelaitosten välisiä yhteensovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia. Aika, joka otetaan huomioon korvauksen korotusta laskettaessa, alkaa kolmen kuukauden kuluttua sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona vakuutuslaitos sai korvauksen perustetta ja

5 5 määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutuslaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin vakuutuslaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että edellä sanottu azka alkaa myöhemmästä ajankohdasta, jos vakuutuslaitos esittää siihen erityisiä syitä. Laskettaessa 2 momentissa tarkoitettua azkaa otetaan huomioon vain täydet kalenterikuukaudet. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle korvauserälle on korotus kuitenkin laskettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. Milloin korvausta ei ole voitu korvauksensaajasta johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, vakuutuslaitos ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este vakuutuslaitoksen tieten on lakannut. Jos korvauksen suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, vakuutuslaitos ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajalta. Korvauksen korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markka ~äärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markak SI. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa vakuutuslaitoksille ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutuslaitoksessa. Såärmöksiä korvauksen korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 60 a :n 3 momentissa tarkoitettuun korvauserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten hallituksen esityksessä) 4. liikennevakuutuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetun liikennevakuutuslain (279/59) 12 :n l momentti, sellaisena kuin se on 31 päivänä toukokuuta 1974 annetussa laissa ( 421/74), sekä lisätään lakiin uusi 12 a seuraavasti: 12 Jos korvausta vaaditaan liikennevakuutuksesta korvattavan vahingon johdosta moottoriajoneuvon omistajalta, kuljettajalta tai matkustajalta muun kuin tämän lain nojalla, on korvaus kuitenkin tuomittava vakuutusyhtiön vastuusta voimassa olevien säännösten mukaisesti ja siitä riippumatta, onko hänellä vahingonkärsineeitä myös saaminen. Näin tuomittu määrä saadaan periä vain asianomaiselta vakuutusyhtiöltä, joka vapautuu vastuusta maksamalla korvauksen vahingonkärsineelle. Vakuutuksesta on suoritettava myös korvaus vahingonkärsineelle maksettavaksi tuomituista oikeudenkäyntikuluista sekä korvauksen korotusta ja viivästyskorkoa siten kuin 12 a :ssä säädetään. 12 a Tämän lain mukaisen henkzlöön kohdistuneesta vahingosta suoritettavan korvauksen viivästyessä vakuutusyhtiön on maksettava viivåstynyt korvaus viivästysajalta korotettuna. Korvauksen korotus on vuotta kohden laskettuna 16 prosenttia. Velvollisuus maksaa korvaus korotettuna ei kuitenkaan koske lakisääteistä vakuutusta harjoittavien vakuutus- tai eläkelaitosten välisiä yhteensosovitukseen eikä takautumisoikeuteen perustuvia suorituksia. Aika, joka otetaan huomioon 1 momentissa tarkoitetun korvauksen korotusta laskettaessa, alkaa kolmen kuukauden (poist.) kuluttua sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona vahingonkärsinyt on esittänyt vakuutusyhtiölle vaatimuksensa sekä korvauksen perustetta ja määrää

6 6 koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitys. Laskettaessa 2 momentissa tarkoitettua aikaa otetaan huomioon vain täydet kalenterikuukaudet. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle korvauserälle on korotus kuitenkin laskettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. Milloin korvausta ei ole voitu vahingonkärsineestä johtuvasta syystä maksaa oikeassa ajassa, vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este vakuutusyhtiön tieten on lakannut. Jos korvauksen suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan korvausta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamaita viivästysajalta. Korvauksen korotusta, jonka määrä on pienempi kuin 15 markkaa, ei ole maksettava. Edellä sanottua markkamäärää tarkistetaan vuosittain työntekijäin eläkelain (395/61) 9 :ssä säädetyn palkkaindeksiluvun mukaan. Tarkistettu markkamäärä pyöristetään lähimmäksi täydeksi markaksi. Omaisuuteen kohdistuneesta vahingosta suoritettavatie korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa noudattaen vastaavasti, mitä korkolaissa (633182) on säädetty vzivästyskorosta korvausvelalle. Korkolain säännöksistä ei kuitenkaan voida poiketa viivästyskorkoon oikeutetun vahingoksi. (Poist.) Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa vakuutusyhtiöille ohjeita tämän pykälän soveltamisesta. Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka ennen tämän lain voimaantuloa on tullut vireille vakuutusyhtiössä taikka jossa ennen lain voimaantuloa on pantu vireille korvauksen suorittamista koskeva kanne tai esitetty oikeudenkäynnin aikana korvauksen suorittamista koskeva vaatimus. Säännöksiä korvauksen korotuksesta on kuitenkin sovellettava sellaiseen 12 a :n 3 momentissa tarkoitettuun korvauserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. (3 mom. kuten hallituksen esityksessä) valiokunnan puolesta Elisabeth Rehn Kaisa Vuorisalo Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Rehn, varapuheenjohtaja Skinnari ja jäsenet Almgren, Kulhia (osittain), Kuoppa, Mäkipää (osittain), Nyby, Pelttari (osittain), Petäjäniemi, Siitonen, Särkijärvi, Turpeinen, Tykkyläinen, Urpilainen ja Vihriälä.

7 7 Eriävä mielipide Korkolakia (633/82) säädettäessä eduskunta edellytti, että hallitus viipymättä ryhtyy toimenpiteisiin eläkevakuutusta koskevien lakien, tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain muuttamiseksi niin, että niihin lisätään yhtenäiset säännökset koron ja viivästyskoron maksamisesta. Sekä hallituksen esitys (HE vp.) että lakivaliokunnan enemmistön hyväksymä lausunto (La VL vp.) sisältävät mielestämme perusteettornia poikkeuksia viivästyskorkoa koskeviin korkolain yleisiin säännöksiin nähden. Koska nämä poikkeukset merkitsevät vähävaraisten eläkkeen- tai korvauksensaajien kannalta korkolain säännöksiä heikompaa asemaa, emme voi hyväksyä sitä. Sekä hallituksen esitys että valiokunnan enemmistön hyväksymä lausunto lähtevät siitä, että viivästyskorkoa laskettaisiin vain täysille kalenterikuukausille ja tällöinkin vasta kolmen kuukauden kuluttua vaatimuksen esittämisestä. Näin aika, jolta viivästyskorkoa ei kerry, muodostuu tapauksesta riippuen vähintään kolmeksi ja enintään liki viideksi kuukaudeksi. Vakuutus- ja eläkelaitosten tällä järjestelyllä vuosittain saama hyöty muodostuisi eläke- ja korvauspäätösten lukuisuuden vuoksi huomattavan suureksi. Mielestämme lähtökohtana tulee pitää korkolain 6 :n säännöstä viivästyskorosta velalle, jonka eräpäivää ei ole määrätty. Tällöin korko alkaa juosta kuukauden kuluttua vaatimuksen esittämispäivästä. Paitsi että viivästyskoron säätäminen perusteiltaan samanlaiseksi eläkkeissä ja korvauksissa on tarpeen lainsäädännön yhdenmukaisuuden ja etuudensaajien aseman turvaamisen vuoksi, merkitsisi se myös kiihoketta nopeuttaa asioiden käsittelyä eläke- ja vakuutuslaitoksissa. Perusteita sille, että viivästyskorot laskettaisiin vain täysiitä kalenterikuukausilta, ei ole esitetty. Kun laskenta joka tapauksessa suoritetaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla, ei päiväkoron toteuttaminen aiheuta eläke- ja vakuutuslaitoksille mitään käytännön haittaa kuukausikorkojärjestelmään verrattuna. Lausunnossaan lakivaliokunta on esittänyt, että eläkkeille ja vakuutuksille maksettaisiin viivästyskoron sijasta vastaavan suuruista eläkkeen tai muun etuuden korotusosaa. Tätä perustellaan verotukseen liittyvin seikoin. Emme voi tässäkään kohden yhtyä valiokunnan enemmistön kantaan korkolain säännöksistä poikkeamiseksi. Mielestämme viivästyskorko tulisi säätää korkolain säännöksiä vastaavalla tavalla. Kun valtaosalla eläkkeen tai muun etuuden saajista ei ole korko- tai muita omaisuustuloja, voisivat he tulo- ja varallisuusverolain 32 a :n mukaisen omaisuustulovähennyksen (laissa ) johdosta vähentää viivästyskoron markkaan saakka tuloistaan verotuksessa. Näin voitaisiin eläkkeen tai muun etuuden alkamisessa tapahtunut viivästys korvata etuudensaajalle täysimääräisesti, tai ainakin selvästi paremmin kuin valiokunnan enemmistön ehdottamassa järjestelyssä, jossa viivästyskoron sijasta maksettava eläkkeen tai etuuden korotusosa olisi muiden eläketulojen tapaan veronalaista ja lisäksi kiristäisi etuudensaajan kaikkien tulojen verotusta. Edellä sanotun perusteella katsomme, että valiokunnan olisi tullut lausuntonaan esittää, että hallituksen esitykseen sisältyvät lakiehdotukset hyväksyttäisiin näin kuuluvina:

8 8 1. työntekijäin eläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 8 päivänä heinäkuuta 1961 annettuun työntekijäin eläkelakiin (395/61) uusi näin kuuluva 19 d : Eläkkeen hakeminen ja maksaminen 19 d Vzivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkelaitokselle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin eläkelaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että vzivästyskorko lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkelaitos esittää siihen erityisiä syitä. Saman päätöksen perustee//a myöhemmin suon tettava//e etuuseräl/e on viivästyskorkoa kuitenkin maksettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. (3 mom. poist.) (3 ja 4 mom. kuten 4 ja 5 mom. hallituksen esityksessä) (5 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) Voimaantulosäännös (1 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) (2 mom. kuten kuten hallituksen esityksessä) (3 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) 2. merimieseläkelain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 26 päivänä tammikuuta 1956 annettuun merimieseläkelakiin (72/56) uusi näin kuuluva 63 a : 63 a Vzivästyskorkoa on maksettava szitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivå'stå; jona etuudensaaja on esittänyt eläkekassalle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös eläkekassan mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin eläkekassan hallituksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että viivästyskorko lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkekassa esittää siihen erityisiä syitä. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettava/te etuuserä/le on viivästyskorkoa kuitenkin maksettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. (3 mom. poist.) (3 ja 4 mom. kuten 4 ja 5 mom. hallituksen esityksessä) (5 mom. kuten 6 mom. valiokunnan lausunnossa) Voimaantulosäännös (1 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) (2 mom. kuten kuten hallituksen esityksessä) (3 mom. kuten valiokunnan lausunnossa)

9 9 3. tapaturmavakuutuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 20 päivänä elokuuta 1948 annettuun tapaturmavakuutuslakiin (608/48) uusi näin kuuluva 60 a : 60 a Viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona vakuutuslaitos sai korvauksen perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutuslaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Milloin vakuutuslaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä, että viivästyskorko lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos vakuutuslaitos esittää siihen erityisiä syitä. Saman päätöksen perusteella myö- hemmin suoritettavatie korvauserätie on viivästyskorkoa kuitenkin maksettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. (3 mom. poist.) (3 ja 4 mom. kuten 4 ja 5 mom. hallituksen esityksessä) (5 mom. kuten 6 mom. valiokunnan lausunnossa) Voimaantulosäännös (1 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) (2 mom. kuten kuten hallituksen esityksessä) (3 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) 4. liikennevakuutuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan. 26 päivänä kesäkuuta 1959 annetun liikennevakuutuslain (279/59) 12 :n 1 momentti, sellaisena kmn se on 31 päivänä toukokuuta 1974 annetussa laissa (421174), sekä lisätään lakiin uusi 12 a seuraavasti: 12 (Kuten hallituksen esityksessä) 12 a Viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona vahingonkärsinyt on esittänyt vakuutusyhtiölle vaatimuksensa sekä korvauksen perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitys. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suori- teltavalle korvauserätie on viivästyskorkoa kuitenkin maksettava jokaiselta päivältä eräpäivästä lukien. (3 mom. poist.) (3 ja 4 mom. kuten 4 ja 5 mom. hallituksen esityksessä) (6 mom. poist.) (5 mom. kuten 7 mom. valiokunnan lausunnossa) Voimaantulosäännös (1 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) (2 mom. kuten kuten hallituksen esityksessä) (3 mom. kuten valiokunnan lausunnossa) Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 1984 Mikko Kuoppa Pirkko Turpeinen

10