Talousvesiasetuksen soveltamisohje. Osa II Säännöskohtaiset soveltamisohjeet

Transkriptio

1 Talousvesiasetuksen soveltamisohje Osa II Säännöskohtaiset soveltamisohjeet Ohje 12/2016

2 Ohje 12/ (86) Osa II Sisällys 1. Asetuksen tarkoitus Soveltamisala Määritelmät Talousveden laatuvaatimukset ja suositukset Laatuvaatimukset Mikrobiologiset laatuvaatimukset Kemialliset laatuvaatimukset Akryyliamidi, Epikloorihydriini ja Vinyylikloridi Bromaatti ja trihalometaanit Lähtevän veden nitriitti sekä nitraatin ja nitriitin summa Torjunta-aineet Radioaktiivisuuden laatuvaatimukset Pakattavan veden laatuvaatimukset Laatusuositukset Mikrobiologiset laatusuositukset Kemialliset laatusuositukset Radioaktiivisuuden (radonin) laatusuositus Pakattavan veden laatusuositukset Muut laatusuositukset Vaatimusten täyttymiskohta Vaatimusten täyttymiskohta tankeissa Pakattavan ja elintarvikehuoneistoissa käytettävän veden laadun vaatimusten täyttymiskohta Verkostossa muuttumattomat muuttujat Radonin enimmäisarvon täyttymiskohta Vaatimusten täyttymiskohta yhteisessä käytössä olevissa vedenottamoissa Laatuvaatimuksista poikkeamista koskeva menettely Talousveden laadun säännöllinen valvonta Näytteenottaja Valvontatutkimusohjelma Määritykset ja tutkimustiheys Tutkimustiheys Päivittäin toimitettu tai tuotettu vesimäärä Vedenjakelualuekohtainen tutkimustiheys Tutkimustiheyden vähentäminen Näytteenottopaikka ja ajankohta vedenjakelualueella Tutkimukset epäillyssä tai todetussa saastumistilanteessa Muuttujat, jotka voidaan tutkia lähtevästä vedestä tai jakeluverkosta Pienen asetuksen mukainen kohde ja verkostossa muuttumattomat Jaksottainen seuranta Pois jätettävät kemialliset ja radioaktiivisuuden muuttujat Viiden vuoden välein tutkittavat muuttujat Jatkuva valvonta Pakattavan veden valvontatutkimukset Käyttötarkkailu Laitoksen toimintaympäristö Raakaveden määrä ja laatu sekä vedenkäsittely Vesienhoitosuunnitelma ja sen seurantaohjelma Laitteistojen kunto, lähtevä vesi, verkostovesi ja säiliöt... 56

3 Ohje 12/ (86) 11. Talousveden desinfiointi Desinfiointivalmius Erityistilannesuunnitelma Suunnitelmien yhteen sovittaminen Erityistilannesuunnitelman sisältö ja tarkistaminen Määritysmenetelmät Tutkimuslaboratoriot Kunnan terveydensuojeluviranomaisen velvoitteet Terveydellisistä laatuvaatimuksista poikkeaminen Mikrobiologisista laatuvaatimuksista poikkeaminen Kemiallisista ja radioaktiivisuuden laatuvaatimuksista poikkeaminen Määräys poikkeuksen hakemiseksi Käyttäjän omista laitteista johtuvat laatuvaatimusten poikkeamat Yhteisessä käytössä olevien vedenottamoiden veden laadun poikkeamat Laatusuosituksista poikkeaminen Ilmoitukset poikkeamista ja häiriötilanteista muille viranomaisille Vedenkäsittelyn, laitteiden ja materiaalien laadun varmistaminen Juomaveden kanssa kosketuksissa olevat tuotteet Talousveden käsittelyssä käytettävät aineet Tiedottaminen ja raportointi Säännöllinen tiedottaminen Yhteistyössä tiedottaminen Poikkeuksesta tiedottaminen Tiedottaminen kotitalouksille, joilla on oma kaivo Raportointi Euroopan komissiolle Radioaktiivisuuden raportointi Valviran suunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi Voimaantulo ja siirtymäsäännökset... 86

4 Ohje 12/ (86) Osa II Talousvesiasetuksen säännöskohtaiset soveltamisohjeet Sinisissä laatikoissa ja kursiivitekstillä on esitetty suorat lainaukset talousvesiasetuksesta. Lainauksen jälkeen on kirjoitettu soveltamisohjeita ko. säännöksestä. 1. Asetuksen tarkoitus 1 Tarkoitus Tässä asetuksessa säädetään talousveden laatuvaatimuksista ja - suosituksista ja niiden enimmäisarvoista ja niistä poikkeamisesta, talousveden desinfioinnista ja säännöllisestä valvonnasta, valvontaa varten tarvittavista tutkimuksista, talousveden radioaktiivisista aineista aiheutuvan säteilyaltistuksen rajoittamisesta sekä erityistilanteisiin varautumista koskevien suunnitelmien sisällöstä ja laatimisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista asetuksen 1352/2015, jäljempänä talousvesiasetus. Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetus (461/2000) korvattiin terveydensuojelulain ja säteilylain nojalla annetulla uudella sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella, jossa asetukseen (461/2000) lisättiin väestön säteilysuojelua ja säteilyvalvontaa koskevat säännökset. Talousvesiasetuksessa säädetään talousveden laatuvaatimuksista ja -suosituksista ja niiden enimmäisarvoista ja niistä poikkeamisesta, talousveden desinfioinnista ja säännöllisestä valvonnasta, valvontaa varten tarvittavista tutkimuksista, talousveden radioaktiivisista aineista aiheutuvan säteilyaltistuksen rajoittamisesta sekä erityistilanteisiin varautumista koskevien suunnitelmien sisällöstä ja laatimisesta. Talousvesiasetuksella on saatettu kansallisesti voimaan ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta annettu Euroopan unionin neuvoston direktiivi 98/83/EY, jäljempänä juomavesidirektiivi, ja väestön terveyden suojelemisesta ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta annettu Euroopan unionin neuvoston direktiivi 2013/51/EURATOM, jäljempänä talousveden radioaktiivisuusdirektiivi. 2. Soveltamisala 2 Soveltamisala Tämä asetus koskee kaikkea terveydensuojelulain (763/1994) 16 :ssä tarkoitettua talousvettä, jota: 1) käytetään tai toimitetaan vedenjakelualueelle käytettäväksi talousvetenä vähintään 10 m 3 päivässä tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin;

5 Ohje 12/ (86) Talousvesiasetuksen mukaan valvotaan talousvettä, jota a) käytetään tai b) toimitetaan vedenjakelualueelle talousvetenä käytettäväksi vähintään 10 m 3 päivässä tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin. a) Käytetään: Käytetään sanalla korostetaan sitä, että asetuksen soveltamisalaan kuuluvat myös yli 50 käyttäjän vedenjakelualueet, jossa kiinteistöt ottavat veden käyttäjän omilla laitteilla vettä talousvetenä käytettäväksi yhteisessä käytössä olevasta vesisäiliöstä, kaivosta tai muusta vedenottamosta (ns. kimppakaivosta). Yhteisessä käytössä olevat vedenjakelualueet eivät ole terveydensuojelulaissa tarkoitettuja talousvettä toimittavia laitoksia, mutta koska ne kuuluvat asetuksen soveltamisalaan, niiden veden laatua on valvottava säännöllisesti. Yhteisessä käytössä olevan vesisäiliön, kaivon tai muun vedenottamon omistaja vastaa siinä olevan talousveden laadusta. b) Toimitetaan: Talousveden toimittamiseen pitää olla TsL:n 18 :n mukainen kunnan terveydensuojeluviranomaisen hyväksyntä. Tunnusomaista talousveden toimittamiselle on mm. se, että toiminnanharjoittaja perii maksuja käyttäjille toimittamastaan talousvedestä. Jos talousvettä toimitetaan vähemmän kuin 10 m 3 päivässä ja alle 50 henkilön tarpeisiin, talousveden laatua valvotaan pienen talousvesiasetuksen (401/2001) mukaan. 2) toimitetaan pulloissa, säiliöissä tai tankeista; Talousvettä pakkaavien yritysten talousveden laatua valvotaan talousvesiasetuksen mukaan toimitusmäärästä riippumatta. Pullot ja säiliöt: Pakattuja vesiä ovat kuluttajalle sellaisenaan myytävät talousvettä sisältävät pullot ja säiliöt. Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo pakattavien vesien laatua ennen pakkaamista ja talousveden laadun on täytettävä liitteen I laatuvaatimukset ja suositukset. Lisäksi on huomioitava liitteen I A taulukoissa 1 ja 2 pulloissa ja säiliöissä myytävälle talousvedelle säädetyt enimmäisarvot. Pakattuja vesiä (lähdevesi, pakattu talousvesi) sekä luontaista kivennäisvettä (myös ennen pakkaamista) valvotaan elintarvikelain (23/2006) nojalla annetun maa- ja metsätalousministeriön pakatuista vedestä antaman asetuksen (166/2010) mukaan. Siinä on säädetty, että pakatun talousveden on pakkaushetkellä ja markkinoinnin aikana täytettävä kaikki talousvesiasetuksessa veden kemialliselle ja mikrobiologiselle laadulle asetetut vaatimukset. Tankit: Tankeista toimitettavaa talousveden laatua valvotaan talousvesiasetuksen mukaan. Tankeiksi katsotaan mm. matkustaja-aluksilla, saaristossa ja leirintäalueilla käytettävät tankit. Säiliöautojen tankkien ja talousveden kanssa kosketuksissa olevien pintojen hygieniaa on tarkkailtava omavalvonnalla, jos säiliöautolla kuljetetaan talousvettä toimittavan laitoksen tuottamaa vettä talousvetenä käytettäväksi. Tankissa toimitetun veden laadun on täytyttävä siinä kohdassa, jossa vesi otetaan tankista.

6 Ohje 12/ (86) Talousvesiasetuksen mukaan valvotaan myös häiriötilanteiden aikana varavetenä esim. tankeista jaettavan talousveden laatua. Tankkien ja säiliöiden pitää olla niin puhtaita, että talousvesi pysyy asetuksen vaatimusten mukaisena. Valvonta on kuvattava vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelmassa ja kunnan terveydensuojeluviranomaisen erityistilannesuunnitelmassa talousveden laadun turvaamiseksi. Valvontatutkimusohjelmassa on hyvä viitata näihin suunnitelmiin, jotta varavedenjakelun käynnistyessä vedenlaatua valvotaan suunnitellusti. 3) käytetään elintarvikelain (23/2006) 6 :n 18 kohdassa tarkoitetussa elintarvikehuoneistossa ihmisten käyttöön tarkoitettujen tuotteiden tai aineiden valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen ja markkinoille saattamiseen, paitsi sellaisissa tapauksissa, joissa kunnan terveydensuojeluviranomainen on varmistanut, ettei veden laatu heikennä valmiiden elintarvikkeiden terveydellistä laatua; tai Talousvesiasetuksen mukaiseen säännölliseen talousveden valvontaan kuuluvat ne elintarvikehuoneistot, joilla on oma kaivo tai vedenottamo. Tällaisia ovat mm. huoneistot, joissa esim. valmistetaan, pestään elintarvikkeita tai käytetään vettä elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevien pintojen puhdistamiseen. Soveltamisalaan kuuluu myös elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvan jään valmistaminen, lukuun ottamatta kokonaisten kalastustuotteiden kylmäketjuun kuuluvan jään valmistamista. Jos elintarvikehuoneisto, jolla on oma vedenottamo, ryhtyy toimittamaan talousvettä loppukäyttäjille (esim. kotitalouksille tai toiselle yritykselle), pitää sen hakea toiminnalleen kunnan terveydensuojeluviranomaisen hyväksyntä eli hakea hyväksyntä talousvettä toimittavaksi laitokseksi. Jos elintarvikehuoneisto, jolla on oma vedenottamo, ryhtyy myymään vettä talousvettä toimittavalle laitokselle, siitä tulee lisäksi talousvettä toimittavalle laitokselle vettä toimittava laitos (tukkulaitos) ja sen tulee hakea hyväksyntä toiminnalleen. Jos talousvettä toimittava laitos toimittaa talousvettä elintarvikehuoneistolle, talousveden laadun valvonta sisältyy talousvettä toimittavan laitoksen ko. vedenjakelualueen valvontatutkimusohjelmaan. Elintarvikehuoneiston sisällä talousveden laadun valvonta kuuluu elintarvikehygieeniseen valvontaan ja se on otettava huomioon toiminnanharjoittajan omavalvontasuunnitelmassa. Elintarvikehuoneistoissa ihmisten käyttöön tarkoitettujen tuotteiden tai aineiden valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen ja markkinoille saattamiseen tarkoitettua vettä valvotaan talousvesiasetuksen mukaan lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa kunnan terveydensuojeluviranomainen on varmistanut, ettei veden laatu heikennä valmiiden elintarvikkeiden terveydellistä laatua. Tällöin kunnan terveydensuojeluviranomainen tekee hallinnollisen päätöksen, että elintarvikehuoneiston vettä valvotaan talousvesiasetuksen (1352/2015) sijasta pienen talousvesiasetuksen (401/2001) mukaan (Taulukko 1). Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi varmistaa, ettei veden laatu heikennä valmiiden elintarvikkeiden terveydellistä laatua esim. tutkituttamalla talousveden laadun tai pyytämällä toiminnanharjoittajalta selvityksen tai selvittämällä itse, onko veden laadussa ongelmia. Jos kunnan terveydensuojeluvi-

7 Ohje 12/ (86) ranomainen ei ole tehnyt päätöstä pienen talousvesiasetuksen soveltamisesta, toiminnanharjoittaja voi perustellusta syystä hakea talousvesiasetuksen soveltamatta jättämistä. Elintarvikehuoneiston toiminnan laajuutta arvioidessaan kunnan terveydensuojeluviranomainen huomioi: Käytetäänkö vettä elintarvikkeen valmistukseen vai vain pintojen puhdistukseen Käytetäänkö vettä talousvetenä vai muuhun tarkoitukseen (peseytyminen, siivous, pyykinpesu) Ovatko käsiteltävät tuotteet pakattuja vai pakkaamattomia Talousvettä käyttävien ihmisten lukumäärä Keskimääräinen veden kulutus Sesonkiluonteisuus, kokopäiväisyys Esimerkkejä mahdollisista pienen talousvesiasetuksen mukaisista elintarvikealan toiminnoista: Kioski tai muu pakattuja elintarvikkeita myyvä myymälä Huoltoasema, jossa ei valmisteta elintarvikkeita Pieni kahvila, grilli Leirintäalue, lomakylä, kurssikeskus tai leirikeskus Majoitustoiminta, vuokramökit Seurojentalot Pieni koulu, päiväkoti tai perhepäivähoito 4) käytetään tai toimitetaan käytettäväksi talousvetenä osana julkista tai kaupallista toimintaa. Talousvettä, jota käytetään tai toimitetaan käytettäväksi talousvetenä osana julkista tai kaupallista toimintaa, valvotaan talousvesiasetuksen mukaan, jos toiminnanharjoittajalla on oma vedenottamo tai omaa vedenkäsittelyä. Jos talousvettä toimittava laitos toimittaa toiminnanharjoittajalle talousvettä, talousveden laadun valvonta sisältyy talousvettä toimittavan laitoksen ko. vedenjakelualueen valvontatutkimusohjelmaan. Jos talousvettä, joka on tuotettu omasta vedenottamosta, käytetään osana julkista tai kaupallista toimintaa ja ryhdytään toimittamaan talousvettä loppukäyttäjille (esim. kotitalouksille tai toiselle yritykselle), pitää toiminnanharjoittajan hakea toiminnalleen kunnan terveydensuojeluviranomaisen hyväksyntä eli hakea hyväksyntä talousvettä toimittavaksi laitokseksi. Jos talousvettä, joka on tuotettu omasta vedenottamosta, käytetään osana julkista tai kaupallista toimintaa ja sen tuottamaa talousvettä ryhdytään myymään talousvettä toimittavalle laitokselle, tulee toiminnanharjoittajasta lisäksi talousvettä toimittavalle laitokselle vettä toimittava laitos (tukkulaitos) ja sen tulee hakea hyväksyntä toiminnalleen.

8 Ohje 12/ (86) Jos terveydensuojeluviranomainen katsoo, että toiminta on pienimuotoista, valvontaan voidaan soveltaa pientä talousvesiasetusta. Tällöin terveydensuojeluviranomainen tekee asiasta päätöksen. Julkisen ja kaupallisen toiminnan laajuutta arvioidessa kunnan terveydensuojeluviranomainen huomioi: Käytetäänkö vettä talousvetenä vai muuhun tarkoitukseen (peseytyminen, siivous, pyykinpesu) Ovatko käsiteltävät tuotteet pakattuja vai pakkaamattomia Talousvettä käyttävien ihmisten lukumäärä Keskimääräinen veden kulutus Sesonkiluonteisuus, kokopäiväisyys Esimerkkejä mahdollisista pienimuotoisista (alle 50 käyttäjää) pienen talousvesiasetuksen mukaisista kaupallisen ja julkisen alan toiminnoista: Pieni koulu, päiväkoti tai perhepäivähoito Leirintäalue, lomakylä, kurssikeskus tai leirikeskus Virkistys- ja retkeilyalueilla sijaitsevat kaivot Majoitustoiminta, vuokramökit Seurojentalot Taulukko 1. Talousvesiasetusten soveltaminen vedenlaadun valvontaan. STM:n asetus 1352/2015 STM:n asetus 401/ m 3 vettä/vrk toimittava laitos tai vähintään 50 käyttäjää < 10 m 3 vettä/vrk toimittava laitos ja alle 50 käyttäjää Suuri elintarvikehuoneisto, jolla oma vedenottamo tai omaa talousveden käsittelyä Veden pakkaaminen Pieni elintarvikehuoneisto, jolla oma vedenottamo tai omaa veden käsittelyä* Laaja kaupallinen tai julkinen toiminta, jolla oma vedenottamo tai omaa talousveden käsittelyä Yksittäinen vedenottamo tai kaivo, jolla vähintään 50 käyttäjää Pienimuotoinen kaupallinen ja julkinen toiminta, jolla oma vedenottamo tai omaa veden käsittelyä* Yksittäinen vedenottamo tai kaivo, jolla alle 50 käyttäjää * Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tekemä päätös asetuksen 401/2001 soveltamisesta. 3. Määritelmät 3 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) veden käyttäjällä vedenjakelualueella olevaa luonnollista henkilöä, kiinteistöä, laitosta tai julkista tai kaupallista toimintaa harjoittavaa, joka käyttää vedenjakelualueella vettä talousvetenä;

9 Ohje 12/ (86) Veden käyttäjällä tarkoitetaan vedenjakelualueella olevaa veden loppukäyttäjää, joka on luonnollinen henkilö, kiinteistö, laitos tai julkista tai kaupallista toimintaa harjoittava toiminnanharjoittaja, joka käyttää vedenjakelualueella vettä talousvetenä. Kiinteistöllä ja laitoksella tarkoitetaan esim. sairaalaa, koulua, suurkeittiötä, palvelutaloa ja elintarvikehuoneistoa. Asetus sisältää velvoitteita, joita talousvettä toimittavalla laitoksella ja terveydensuojeluviranomaisella on veden käyttäjiä kohtaan (esim. tiedottamisvelvollisuus). 2) vedenkäyttölaitteilla astianpesukoneita, keittimiä, sellaisia koneita ja laitteita, joissa talousvesi joutuu kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa, sekä muita vastaavia laitteita, joissa käytetään talousvettä; 3) veden käyttäjän omilla laitteilla talousvettä toimittavan laitoksen vesijohtoon liitetyn kiinteistön vesijohtoja laitteineen liittämiskohtaan saakka sekä veden käyttäjän omaan talousvedenhankintaan käytettäviä laitteita vesisäiliöstä, kaivosta tai muusta vedenottamosta käyttöpisteeseen saakka; Talousvettä toimittavan laitoksen ja liittyjän välisessä liittymissopimuksessa määritellään kiinteistön liittämiskohta laitoksen vesijohtoverkostoon. Liittämiskohdasta alkaa kiinteistön vesilaitteisto talousveden johtamiseksi. Vesilaitteistosta on tarkemmat määräykset ja ohjeet Suomen rakentamismääräyskokoelman julkaisussa D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot. Vesilaitteistoon kuuluu mm. tonttivesijohto varusteineen ja kiinteistön sisäinen vesijohtoverkko. Vesilaitteistosta talousvesi johdetaan käyttöpisteeseen, joka varustetaan vesikalusteilla, esim. vesihanoilla tai sekoittimilla. Käyttäjän omilla laitteilla tarkoitetaan kiinteistön vesilaitteistoa ja siihen liitettyjä vesikalusteita. Käyttäjän omia laitteita ovat myös kiinteistön omat vesisäiliöt ja vedenkäsittelylaitteet. Suomen rakentamismääräyskokoelman julkaisun D1 mukaan vesilaitteistoon ei saa kytkeä ilman rakennusvalvontaviranomaisen erityistä lupaa laitteita, jotka muuttavat veden mikrobiologista tai kemiallista laatua. Kiinteiden aineiden erottamiseen tarkoitettujen mekaanisten suodattimien tai pesu- tai astianpesukonekäyttöön tarkoitettujen vedenpehmennyssuodattimien käyttö ei kuitenkaan vaadi erityistä lupaa. Suomen rakentamismääräyskokoelman julkaisussa D1 on määrätty, että vesihuoltolaitokseen liitetyllä vesilaitteistolla ei saa olla suoraa yhteyttä muusta vesilähteestä vetensä saavaan vesilaitteistoon. Jos vesihuoltolaitokseen liitetty vesilaitteisto on tarpeellista liittää myös muusta vesilähteestä vetensä saavaan vesilaitteistoon, voidaan tämä toteuttaa säiliöratkaisulla, jossa vesihuoltolaitoksen vesijohdosta vettä tuovan johdon pään ja ylivuodolla varmistetun ylimmän vedenpinnan välinen ilmaväli on vähintään 50 mm. Veden käyttäjän omilla talousvedenhankintaan käytettävillä laitteilla tarkoitetaan myös vesisäiliöstä, kaivosta tai muusta vedenottamosta käyttöpisteeseen saakka olevia laitteita silloin, kun talousveden hankintaan käytettävät laitteet ovat kiinteistön omaisuutta. Talousveden kulutusta mittaava vesimittari on talousvettä toimittavan laitoksen omaisuutta ja laitoksen vastuulla. 4) vedenjakelualueella sellaista yhtenäistä verkostoaluetta, jolla talousveden laatu on jokseenkin tasainen ja jolla veden toimituksesta vastaa yksi talousvettä toimittava laitos tai, jos vesi otetaan veden käyttäjän omilla laitteilla, niitä

10 Ohje 12/ (86) kiinteistöjä, jotka ottavat vettä talousvetenä käytettäväksi yhteisessä käytössä olevasta vesisäiliöstä, kaivosta tai muusta vedenottamosta; Talousveden laatua valvotaan ja raportoidaan vedenjakelualueittain. Vedenjakelualueella tarkoitetaan sellaista verkoston osaa, johon vettä otetaan ja pumpataan yhdestä tai useammasta vedenottamosta ja jossa talousvettä toimittavan laitoksen normaalin käytön aikana eri ottamoilta tulevat vedet voivat päästä sekoittumaan keskenään (talousveden laatu on jokseenkin tasaista). Vedenottamolla tarkoitetaan TsL:n 16 :ssä sellaista rakennetta tai laitetta, jolla otetaan pohja- tai pintavettä talousvetenä käytettäväksi. Vedenjakelualueella voi olla monta vedenottamoa, mutta tällöin talousveden laadun on oltava jokseenkin tasaista koko jakelualueella eli eri vedenottamoiden tai käsitellyn veden laadun on oltava jokseenkin samanlaista tai ottamoiden vedet sekoitetaan ennen verkostoon johtamista. Kuvan 1 keltaisen laitoksen kolmen vedenottamon vesi johdetaan vedenkäsittelylaitokselle, jossa vedet sekoittuvat ennen käsittelyä ja verkostoon johtamista. Vedenjakelualueella voi olla myös monta vedenkäsittelylaitosta, mutta tällöin kaikista vedenkäsittelylaitoksista tuotetun talousveden laadun on oltava jokseenkin tasaista. Jos näin ei ole, aluetta ei voi pitää yhtenä vedenjakelualueena. Vedenjakelualueiden katsotaan olevan erillisiä, jos verkostojen väliset varavesiyhteydet pidetään tavallisesti kiinni tai niitä käytetään vain vähän lähinnä putkien kunnossa pysymisen takia. Määritelmän jälkimmäinen osa (ja josta vastaa yksi talousvettä toimittava laitos) tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tukkulaitokselta vetensä ostavat kaikki asiakaslaitokset muodostavat kukin oman vedenjakelualueensa. Niitä ei voi yhdistää yhdeksi vedenjakelualueeksi, koska veden toimittamisesta ja laadusta vastaa eri toiminnanharjoittaja (eri talousvettä toimittavat laitokset) vaikka niiden vedenlaatu todennäköisesti onkin tasaista. Kuvassa 1 keltaisen ja sinisen talousvettä toimittavan laitoksen A -vedenjakelualueilla toimitetaan laadultaan jokseenkin tasaista vettä. Koska toimittajina ovat eri laitokset, kummallakin laitoksella on omat vedenjakelualueensa. Vedenjakelualueella tarkoitetaan myös aluetta, jossa vesi otetaan veden käyttäjien omilla laitteilla talousvetenä käytettäväksi yhteisessä käytössä olevasta vesisäiliöstä, kaivosta tai muusta vedenottamosta. Kuvassa 1 on yli 50 käyttäjän yhteisessä käytössä oleva vedenottamo kimppakaivo. Vedenjakelualueena pidetään niitä kiinteistöjä, jotka ottavat vettä talousvetenä käytettäväksi yhteisessä käytössä olevasta vedenottamosta. Talousvedellä ei ole ketään varsinaista toimittajaa, joten kyseessä ei ole talousvettä toimittava laitos. Kuvassa 1 kaikkia muita vedenjakelualueita valvotaan talousvesiasetuksen mukaan paitsi vihreän ja sinisen talousvettä toimittavien laitosten B vedenjakelualueita, joita valvotaan pienen talousvesiasetuksen mukaan. Niillä molemmilla toimitetaan 8 m 3 talousvettä vuorokaudessa 40 käyttäjälle.

11 Ohje 12/ (86) Kuva 1. Kolme talousvettä toimittavaa laitosta (keltainen, vihreä ja sininen) sekä kirjaimilla merkittynä niiden vedenjakelualueet, joilla talousveden laatu on jokseenkin tasaista. Sinisen laitoksen vedenjakelualueella C ostettu vesi sekoittuu kolmen vedenottamon veteen ennen käyttäjille toimittamista. Kaikkia muita vedenjakelualueita valvotaan talousvesiasetuksen mukaan paitsi vihreän ja sinisen talousvettä toimittavien laitosten B vedenjakelualueita, joita valvotaan pienen talousvesiasetuksen mukaan. Keltaisen ja sinisen laitoksen A vedenjakelualueiden vedenlaatu raportoidaan Euroopan komissiolle. Varavesiyhteydet, jotka ovat tavallisesti suljettuina, on merkitty karttaan punaisella. Yhteisessä käytössä olevan vedenottamon kimppakaivon talousvettä käyttää 60 käyttäjää, joten talousveden laatua on valvottava talousvesiasetuksen mukaan. 5) talousveden saastumisella talousveden mikrobiologisen, kemiallisen tai radioaktiivisen laadun muuttumista niin, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa; TsL 17 :n mukaan talousveden on oltava terveydelle haitatonta ja muutenkin sanottuun tarkoitukseen soveltuvaa. Talousveden saastumisella tarkoitetaan talousveden laadun muuttumista sellaiseksi, että siitä voi aiheutua terveydensuojelulain 1 :ssä tarkoitettua terveyshaittaa väestölle tai yksilölle. Terveyshaitta voi aiheutua talousveden mikrobiologisen, kemiallisen tai radioaktiivisuuden laadun muuttumisen takia. Valviran Toimintatavat talousveden laadun turvaamiseksi ohjeissa on koottu toimintaohjeita ja tietoa erilaisista häiriötilanteista kuten esimerkiksi mikrobiolo-

12 Ohje 12/ (86) gisesta, kemiallisesta ja radioaktiivisista aineista aiheutuneesta talousveden saastumisesta. Valviran verkkosivulle on koottu julkaisuja varautumisesta. 6) häiriötilanteella yllättävää tai äkillistä tilannetta, joka voi aiheuttaa talousveden saastumista ja jonka hallinta voi edellyttää normaalista poikkeavaa johtamismallia ja viestintää; Häiriötilanne määritellään Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (Valtioneuvoston periaatepäätös ) uhkaksi tai tapahtumaksi, joka vaarantaa yhteiskunnan turvallisuutta, toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia ja jonka hallinta edellyttää viranomaisten ja muiden toimijoiden tavanomaista laajempaa tai tiiviimpää yhteistoimintaa ja viestintää. Siten tilanteiden, jotka voivat aiheuttaa talousveden saastumista, lisäksi häiriötilanne on myös tilanne, jolloin talousveden toimittaminen on oleellisesti vaikeutunut tai estynyt kokonaan. Erityiseesti paineettomassa verkostossa riski verkoston saastumiselle on suuri. Häiriötilanteilla tarkoitetaan terveydensuojelulain 8 :ssä tarkoitettuja erityistilanteita, sillä ennen valtioneuvoston periaatepäätöstä yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta häiriötilannetta vastaava tilanne oli määritelty erityistilanteeksi, eikä erityistilanne-termiä ole muutettu vielä terveydensuojelulakiin. 7) erityistilannesuunnitelmalla ohjeistusta, jonka avulla kunnan terveydensuojeluviranomainen yhteistyössä muiden viranomaisten, talousvettä toimittavan laitoksen, sille vettä toimittavan ja muiden asianomaisten laitosten kanssa varautuu talousveden saastumisesta aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisyyn, selvittämiseen ja poistamiseen häiriötilanteissa terveydensuojelulain 8 :n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Erityistilannesuunnitelmalla tarkoitetaan terveydensuojelulain 8 :n 2 momentissa tarkoitettua ohjeistusta talousveteen liittyvien häiriötilanteiden aiheuttamien terveyshaittojen ennalta ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi. Erityistilannesuunnitelmalle ei ole esitetty muotovaatimuksia, vaan ohjeistus voi olla sen muotoista, mikä katsotaan tarkoituksenmukaisimmaksi. Hyvä ohjeistus kuvaa selkeästi ja konkreettisesti sen, mitä talousveden laadun kannalta oleellisissa, ennalta tunnistetuissa häiriötilanteissa kukakin toimija tekee ja mistä vastaa. Ohjeistuksen laatiminen esimerkiksi toimintakorttien muotoon on suositeltava esitystapa. Terveydensuojelulain mukaan varautuminen on tehtävä kunnan terveydensuojeluviranomaisen, muiden viranomaisten ja laitosten yhteistyönä. Muita viranomaisia, jotka tulevat kyseeseen erityistilanneohjeistusta laadittaessa, ovat esimerkiksi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, kunnan rakennusvalvontaviranomainen, kunnan kaavoituksesta vastaava, ELY-keskus ja pelastuslaitos. Laitoksilla tarkoitetaan etenkin talousvettä toimittavaa laitosta ja sille vettä toimittavaa laitosta (ns. tukkulaitosta) tai toista talousvettä toimittavaa laitosta, joka ostaa tai myy vettä. Muita asianosaisia laitoksia ovat sellaiset, joiden toiminta voi vaikuttaa talousveden laatuun ja saatavuuteen (esimerkiksi sähköverkkoyhtiöt, jäteveden puhdistuslaitokset, teollisuuslaitokset ja muut ympäristönsuojelulain nojalla lupavelvolliset, joiden toiminta voi vaikuttaa veden laatuun) tai joille talousveden laadulla on erityisen suuri merkitys (esimerkiksi sairaalat ja elintarvikehuoneistot).

13 Ohje 12/ (86) 8) enimmäisarvolla laatuvaatimusmuuttujan suurinta sallittua määrää tai pitoisuutta talousvedessä ja laatusuositusmuuttujan tavoitetasoa tai suurinta hyväksyttävissä olevaa pitoisuutta talousvedessä. Laatuvaatimusmuuttujan enimmäisarvolla tarkoitetaan mikrobiologisen, kemiallisen tai radioaktiivisuutta kuvaavan muuttujan suurinta sallittua määrää tai pitoisuutta talousvedessä. Laatusuositusmuuttujan enimmäisarvolla tarkoitetaan tavoitetasoa, johon on pyrittävä, jotta talousvesi täyttää TsL:n 17 :n 1 momentissa säädetyn vaatimuksen, että se on muutenkin kuin terveydelliseltä laadultaan tarkoitukseensa soveltuvaa. Talousvesiasetuksen liitteen I taulukossa 4 (Laatusuositukset) enimmäisarvolla tarkoitetaan tavoitetason sijasta suurinta hyväksyttävissä olevaa pitoisuutta niiden muuttujien osalta, joille voidaan määrittää selkeä pitoisuus. 4. Talousveden laatuvaatimukset ja suositukset 4 Talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset Talousvedessä ei saa olla pieneliöitä, loisia tai mitään aineita sellaisina määrinä tai pitoisuuksina, joista voi aiheutua terveyshaittaa ihmisille. Talousveden on täytettävä liitteen I taulukossa 1-3 ja 5 esitetyt laatuvaatimukset. Talousveden on oltava myös muuten käyttötarkoitukseensa soveltuvaa. Se ei saa aiheuttaa haitallista syöpymistä tai haitallisten saostumien syntymistä vesijohdoissa eikä vedenkäyttö-laitteissa. Käyttökelpoisuuteen perustuvat talousveden laatusuositukset on esitetty liitteen I taulukossa 4 ja 6. Radioaktiivisuuden laatuvaatimukset ja -suositukset on annettu liitteen I taulukossa 2-4. Talousveden laadun säännöllisellä valvonnalla kunnan terveydensuojeluviranomainen varmistuu, että talousveden laatu on talousvesiasetuksen vaatimusten mukaista. Lisätutkimuksia on syytä tehdä aina, kun tarve vaatii tai on selvitettävä liittyykö veden laadun heikkenemiseen terveyshaittoja. Talousveden laadun säännöllisessä valvonnassa ja raportoinnissa uusintatutkimuksella voidaan korvata alkuperäinen tutkimustulos vain kemiallisten laatuvaatimusten osalta, josta on säädetty talousvesiasetuksen 17 :n 2 momentissa. Mikrobiologisen laatuvaatimuksen tutkimustuloksen voi korvata uusintanäytteen tuloksella ainoastaan silloin, jos laboratorioon tulleessa näytteenottolomakkeessa on merkintä epätavanomaisesta tapahtumasta kuten että korkki putosi maahan tai että näyteastiassa oli likaa. Laatusuosituksen tuloksia ei voi korvata talousveden laadun raportoinnissa.

14 Ohje 12/ (86) Taulukko 2. Säännöllisen valvonnan tutkimustuloksista voidaan korvata uusintanäytteen tuloksella vain kemiallisten laatuvaatimusten tuloksia. Mikrobiologinen laatuvaatimus Kemiallinen laatuvaatimus Radioaktiivinen laatuvaatimus Mikrobiologinen laatusuositus Muut laatusuositukset Korvaaminen uusintanäytteen tuloksella * X * Tuloksen voi uusia ainoastaan, jos laboratorioon tulleessa näytteenottolomakkeessa on merkintä epätavanomaisesta tapahtumasta kuten, että korkki putosi maahan tai että näyteastiassa oli likaa Laatuvaatimukset Ihmiselle turvallista talousveden laatua määriteltäessä lähtökohtana on, että talousveden käyttö tavanomaisina määrinä ei aiheuta haittaa terveydelle. Talousvedessä esiintyvien, ihmisille haitallisten aineiden, enimmäisarvot asetetaan tällä perusteella. Nämä pitoisuudet eivät kuitenkaan ole veden käsittelyn tavoitepitoisuuksia vaan talousvedessä näiden aineiden määrän tulisi olla niin vähäinen kuin on yleensä mahdollista. Enimmäisarvoja määriteltäessä on käytetty varmuusmarginaalia, jonka tarkoituksena on ottaa huomioon yksilöiden väliset herkkyyserot veden sisältämille aineille ja kohtuulliset vaihtelut vedenkulutuksessa. Toisaalta esim. fluoridin osalta terveyssyistä ei ole tarpeen pyrkiä huomattavasti enimmäisarvoa pienempään pitoisuuteen. Talousveden mikrobiologista laatua valvotaan indikaattorimikrobien avulla. Koska varsinaisia taudinaiheuttajia tutkitaan vedestä vain epäiltäessä saastumista tai häiriötilanteen aikana, ei taudinaiheuttajamikrobeille ole säädetty enimmäisarvoja. Yleinen vaatimus on, että talousvesi ei saa sisältää taudinaiheuttajia määrinä, jotka aiheuttavat terveyshaittaa. Talousvesiasetuksen 4 sisältää yleisen vaatimuksen, että talousvesi ei saa aiheuttaa terveyshaittaa. Tällä perusteella annetaan talousveden terveydelliset laatuvaatimukset. Talousvesiasetuksessa on annettu laatuvaatimukset yleisimmille terveyteen vaikuttaville muuttujille ja muuttujien enimmäisarvot ovat sitovia. Mittausepävarmuutta ei huomioida muuttujan pitoisuuden tulkinnassa. Esimerkiksi elohopean laatuvaatimus on 1,0 µg/l, jolloin pitoisuus 1,1 µg/l on suurempi kuin sille säädetty enimmäisarvo, vaikka mittausepävarmuus olisi 30 %. Laatuvaatimuksia käsitellään kappaleessa 4.1. Asetettujen enimmäisarvojen lisäksi asetus edellyttää, ettei talousvedessä esiinny muitakaan aineita, pieneliöitä tai loisia sellaisina määrinä tai pitoisuuksina, joista voi olla haittaa ihmisten terveydelle. Soveltamisohjeen osassa III on esitetty terveysperusteisten laatuvaatimusten enimmäisarvojen perusteet. Paikallisista tekijöistä riippuen voi olla tarpeen selvittää talousvedestä myös muita kuin talousvesiasetuksen liitteessä I mainittuja muuttujia, jotta veden turvallisuus pystyttäisiin varmistamaan. Mahdollisten lisämääritysten tarve on selvitettävä kussakin tapauksessa erikseen. Paikallisia tekijöitä ovat esimerkiksi poikkeuksellinen raakaveden laatu tai käsittelymenetelmä, epäilys haittaaineiden kulkeutumisesta raakaveteen, vesijohtoverkon sekä vedenjakelulaitteiden kunto ja materiaalit, vedenottamon haavoittuva sijainti ja sellaisten laitosten sijaitseminen pohjavesialueella, joiden toiminta voi vaikuttaa raakave-

15 Ohje 12/ (86) den laatuun. Jos pohjavesialueelle on tehty suojelusuunnitelma, siitä löytyy yleensä kattavasti tietoa paikallisista tekijöistä. Vesihuoltolaitoksella on selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuus VHL:n 15 :n mukaan. TsL:n 20 :n mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen voi tarvittaessa asettaa toiminnanharjoittajalle talousveden laatua koskevia tarkkailuvelvoitteita. Valvontatutkimusten suunnittelussa ja tulosten tulkinnassa voidaan soveltaa Maailman terveysjärjestön (WHO) julkaisemia enimmäissuosituspitoisuuksia eräille terveydelle haitallisille aineille, joita asetus ei sisällä. Jos kemikaalille ei ole terveysperusteisia raja-arvoja, siihen liittyvä terveyshaitta ja -riski on arvioitava yksityiskohtaista riskinarviomenettelyä käyttäen. Riskinarviota on kuvattu THL:n verkkosivulla ja julkaisussa Metallikaivosalueiden ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittäminen: MINERA -hankkeen loppuraportti. Terveyshaittaa arvioitaessa on tiedettävä altistuminen, kemikaalin vaarallisuus ja pitoisuus. Laskelmissa otetaan huomioon suun kautta juotu ja ruuan mukana nautittu tilavuus. Kemikaali voi aiheuttaa terveyshaittaa jo pesuvetenä käytettäessä tai hengitysteitse altistuttaessa esim. suihkun aikana. Mahdollisen terveyshaitan lisäksi on selvitettävä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa kemikaalin lähde kuten, onko aine pilaantuneesta maaperästä tai liukeneeko aine putkimateriaalista. Osa kemikaaleista voi liueta verkostoveteen muoviputkien läpi. Aineiden kulkeutuminen ja hajoaminen maaperässä on erilaista ja osa aineista liikkuu maaperästä pohjaveteen helposti. Pilaantumisen laajuuden ja keston arviointia helpottaa, jos tiedetään, paljonko kemikaalia on levinnyt ympäristöön. Laatuvaatimusten poikkeamista tiedottamisesta on kerrottu kappaleessa Mikrobiologiset laatuvaatimukset Talousvedessä ei saa olla pieneliöitä tai loisia, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittoja veden käyttäjille. Haitallisilla pieneliöillä ja loisilla tarkoitetaan kaikkia vedessä mahdollisesti esiintyviä bakteereja, viruksia, alkueläimiä, matoja ym., jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa. TsL 17 :n mukaan talousveden on oltava terveydelle haitatonta. Todennäköisimmät terveyshaitat aiheutuvat ihmisen ja tasalämpöisten eläinten suolistoperäisten mikrobien (bakteerit, virukset, alkueläimet) leviämisestä veden välityksellä. Mahdollisia veden välityksellä leviäviä suolistoperäisiä taudinaiheuttajia on olemassa useita kymmeniä. Koska kaikkien mahdollisten taudinaiheuttajien etsiminen talousvedestä ei ole mahdollista eikä järkevää, talousveden mikrobiologisten laatuvaatimusten täyttymisen valvonta perustuu suolistoperäistä saastumista osoittavien indikaattoribakteereiden tutkimiseen. Indikaattoribakteereiden esiintyminen vedessä on osoitus suolistoperäisestä saastumisesta, jolloin on olemassa riski suolistoperäisten taudinaiheuttajien esiintymiselle. Jos näytteessä on Escherichia coli -bakteereja tai suolistoperäisiä enterokokkeja, kunnan terveydensuojeluviranomaisen pitää yhdessä talousvettä toimittavan laitoksen kanssa selvittää syy bakteerien esiintymiseen. Mikrobiologisen laatuvaatimuksen valvontatutkimuksen tulosta ei voi korvata uusintanäytteen tuloksella lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa ylitys johtuu selkeästä ja dokumentoidusta esim. näytteen ottamisessa tapahtu-

16 Ohje 12/ (86) neesta kontaminaatiosta tai osoituksesta, että näytteenottovälineet eivät olleetkaan puhtaita (ks. Taulukko 2). Jos laboratorioon tulleessa näytteenottolomakkeessa on merkintä epätavanomaisesta tapahtumasta, kuten että korkki putosi maahan tai että näyteastiassa oli likaa, voi tuloksen uusia. Tällöin uusintanäyte on otettava välittömästi kontaminoituneen näytteen tuloksen tultua ilmi. Talousvesiasetuksen liitteen I taulukossa 1 on esitetty talousveden mikrobiologiset laatuvaatimukset. Talousvesi ei saa sisältää Escherichia coli -bakteeria (E. coli bakteeri) eikä enterokokkeja 100 ml:n näytteessä. E. coli -bakteerin ja enterokokkien määritysmenetelmiä on käsitelty soveltamisohjeen osassa III. Talousvesiasetuksen liite I: Taulukko 1. Mikrobiologiset laatuvaatimukset Muuttuja Enimmäisarvo Yksikkö Escherichia coli 0 pmy/100 ml Enterokokit 0 pmy/100 ml Koska vesi ei ole suolistoperäisten taudinaiheuttajamikrobien eikä indikaattoribakteerien luontainen kasvuympäristö, mikrobit alkavat kuolla veteen joutuessaan. Laatuvaatimuksina käytetyt suolistoperäiset indikaattoribakteerit saattavat tuhoutua vesiympäristössä nopeammin kuin taudinaiheuttajamikrobit. Indikaattoribakteerit kuolevat myös helpommin klooridesinfioinnin vaikutuksesta kuin monet taudinaiheuttajamikrobit. Tästä syystä Suomessa ja muuallakin maailmassa on vesivälitteisiä epidemioita, vaikka vedestä ei kyettäisi osoittamaan indikaattoribakteereita. Epidemian aikana veden desinfiointia onkin jatkettava niin kauan, että talousveden lisäksi myös jakeluverkosto puhdistuu. Indikaattorimikrobien lisäksi on tutkittava yleisimpiä taudinaiheuttajamikrobeja kuten esim. noroviruksia ja kambylo -bakteereja. Keittokehotus on pidettävä yllä riittävän pitkään, kunnes lisänäytteiden avulla voidaan todeta talousveden laadun olevan turvallista ja täyttävän myös sille asetetut vaatimukset. Epidemian syntymiseen riittää lyhytaikainen vedenlaatuhäiriö, jonka tapahtuminen juuri näytteenottohetkellä on epätodennäköistä. Edes oikein ajoitettu näytteenotto ei takaa saastumisen havaitsemista, sillä indikaattoribakteerit ovat saattaneet tuhoutua ennen taudinaiheuttajia. Yleensä epidemiat tulevatkin ilmi sairastumisten kautta. Laitoksen tehokas käyttötarkkailu on avainasemassa talousveden laatumuutosten nopeassa havaitsemisessa. Veden mikrobiologisen laadun varmennuksessa on syytä kiinnittää riittävästi huomiota mikrobiologisten riskien tunnistamiseen ja minimoimiseen koko vedenjakelujärjestelmässä (raakavesi, vedenkäsittely, laitoksen vedenjakeluverkosto rakenteineen ja laitteineen, kiinteistön verkosto). Tämä onnistuu käyttämällä riskienhallintajärjestelmää ja kytkemällä riskienhallinta ja hallintatoimenpiteiden seuranta osaksi jokapäiväistä toiminnan käyttötarkkailua. Jokaisella talousvettä toimittavalla laitoksella tulee olla valmius desinfiointiin kuuden tunnin kuluessa siitä, kun laitos saa käyttötarkkailun, talousveden säännöllisen valvonnan tai muun seikan perusteella tiedoksi epäilyn raakave-

17 Ohje 12/ (86) den tai toimittamansa talousveden mikrobiologisesta saastumisesta (katso kappale 11.1) Kemialliset laatuvaatimukset Talousveden terveydellisin perustein annetut kemialliset laatuvaatimukset on esitetty asetuksen liitteen I taulukossa 2. Tästä poikkeuksena ovat torjuntaaineet, joille säädetyt raja-arvot on asetettu geneeriseltä pohjalta suojelemaan torjunta-aineilta yleisellä tasolla. TsL 18 :n mukainen hyväksyntä talousvettä toimittavaksi laitokseksi voidaan myöntää vasta, kun kaikki laatuvaatimukset täyttyvät. Muitakaan kemiallisia aineita kuin asetuksessa mainittuja muuttujia ei saa olla talousvedessä terveydelle haitallisina pitoisuuksina. Jos tällaisia aineita löydetään, niiden haitallisuus terveydelle ja veden käyttökelpoisuudelle selvitetään tapauskohtaisesti. Eri aineiden esiintymistä talousvedessä ja enimmäisarvojen perusteita on käsitelty tarkemmin soveltamisohjeen osassa III. Kemiallisten laatuvaatimusten poikkeamat on tarkistettava uusintanäytteellä, joka on otettava välittömästi poikkeaman tultua ilmi. Tällöin tarkistetaan, ettei laatuvaatimusta suurempi pitoisuus johtunut esim. näytteen ottamisessa tapahtuneesta kontaminaatiosta tai analysointivirheestä. Jos uusintanäytteen tulos täyttää laatuvaatimuksen, säännöllisen valvonnan raportoinnissa voidaan korvata alkuperäinen tulos uusintanäytteen tuloksella (ks. Taulukko 2). Kemiallisia enimmäisarvoja johdettaessa on käytetty turvallisuuskertoimia, joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei talousveden keskimääräistä suuremmastakaan käytöstä aiheudu terveyshaittaa. Näin ollen enimmäispitoisuuden lyhytaikainen, lievä ylittyminen ei aiheuta välitöntä terveyshaittaa. Veden laadun parantamistoimiin on kuitenkin ryhdyttävä viipymättä. Jos veden laadun parantaminen välittömästi ei ole mahdollista ja jos muut terveydensuojelulain 17 :n ja tämän asetuksen 6 :n mukaiset edellytykset täyttyvät, talousvettä toimittava laitos voi hakea poikkeusta laatuvaatimusten täyttämisestä AVI:lta (ks. kappale 6). Uusi aloittava laitos ei voi hakea poikkeusta vaan kaikkien laatuvaatimusten on täytyttävä. Kemiallisten muuttujien pitoisuudet eivät saa olla suurempia kuin laatuvaatimusten pitoisuudet ellei talousvettä toimittavalla laitoksella ole voimassa olevaa määräaikaista AVI:n myöntämää poikkeusta. Talousvettä toimittavan laitoksen poikkeushakemuksessa on oltava suunnitelma korjaustoimenpiteistä aikatauluineen eli määräaikaisen poikkeuksen aikana muuttujan pitoisuus on saatava asetuksessa säädettyä enimmäisarvoa pienemmäksi. Talousvesiasetuksen liite I: Taulukko 2. Kemialliset laatuvaatimukset Muuttuja Enimmäisarvo Yksikkö Huomautus Akryyliamidi 0,10 μg/l (1) Antimoni 5,0 μg/l Arseeni 10 μg/l Bentseeni 1,0 μg/l

18 Ohje 12/ (86) Bentso(a)pyreeni 0,010 μg/l Boori 1,0 mg/l Bromaatti 10 μg/l (2) 1,2-dikloorietaani 3,0 μg/l Elohopea 1,0 μg/l Epikloorihydriini 0,10 μg/l (1) Fluoridi 1,5 mg/l Kadmium 5,0 μg/l Kloorifenolit yhteensä 10 μg/l (3) Kromi 50 μg/l Kupari 2,0 mg/l (4) Lyijy 10 μg/l (4) Nikkeli 20 μg/l (4) Nitraatti (NO 3- ) 50 mg/l (5) Nitriitti (NO 2- ) 0,50 mg/l (5) Polysykliset aromaattiset 0,10 μg/l (6) hiilivedyt yhteensä Seleeni 10 μg/l Syanidit 50 μg/l Tetrakloorieteeni ja trikloorieteeni 10 μg/l yhteensä Torjunta-aineet 0,10 μg/l (7 ja 8) Torjunta-aineet yhteensä 0,50 μg/l (7) Trihalometaanit yhteensä 100 μg/l (2 ja 9) Uraani 30 μg/l Vinyylikloridi 0,50 μg/l (1) Huomautukset 1) Pitoisuus lasketaan veden kanssa kosketuksissa olevasta polymeeristä tuoteselosteen mukaan enimmillään irtoavasta tai liukenevasta määrästä. Vedessä todetun aineen enimmäisarvona sovelletaan toteamisrajaa. 2) Desinfiointitehoa vaarantamatta on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan tätä alempaan pitoisuuteen. 3) Tarkoitetut yhdisteet ovat tri-, tetra- ja pentakloorifenoli. 4) Näyte otetaan käyttäjän vesihanasta siten, että pitoisuus vastaa viikoittaista keskiarvoa. 5) Nitriitin enimmäispitoisuus vedenkäsittelylaitokselta lähtevässä vedessä on 0,10 mg/l. Nitraattipitoisuus/50 + nitriittipitoisuus/3 ei saa ylittää arvoa 1. 6) Tarkoitetut yhdisteet ovat bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, bent-so(ghi)peryleeni ja indeno-(1,2,3cd)-pyreeni. 7) Tarkoitetut yhdisteet ovat orgaanisia hyönteis-, rikkaruoho-, sieni-, ankerois-, punkki-, levä- ja jyrsijämyrkkyjä, orgaanisia limantorjunta-aineita sekä

19 Ohje 12/ (86) muita vastaavia tuotteita sekä yhdisteiden metabolia-, hajoamis- ja reaktiotuotteita. 8) Aldriinin, dieldriinin, heptakloorin ja heptaklooriepoksidin enimmäisarvo on 0,030 μg/l 9) Tarkoitetut yhdisteet ovat kloroformi, bromoformi, dibromikloorimetaani ja bromidikloorimetaani Akryyliamidi, Epikloorihydriini ja Vinyylikloridi Talousveden laatuvaatimuksissa on enimmäisarvot monomeerisille yhdisteille, joita käytetään erilaisissa veteen lisättävissä tai veden kanssa kosketuksissa olevissa polymeereissä (apukoagulantit, muovit, pinnoitteet). Pitoisuus lasketaan tuoteselosteen mukaan enimmillään polymeerista irtoavasta tai liukenevasta määrästä ja laskettua pitoisuutta verrataan laatuvaatimukseen. Jos muuttuja mitataan vedestä, enimmäispitoisuutena pidetään WHO:n terveysperusteista raja-arvoa, jotka ovat akryyliamidille 0,50 µg/l, epikloorihydriinille 0,40 µg/l ja vinyylikloridille 0,30 µg/l. Monomeeristen yhdisteiden valvontavelvoite ei koske kaikkia talousvettä toimittavia laitoksia (talousvesiasetuksen liite II, 3. Jaksottaisen seurannan muuttujat). Taulukon mukaan akryyliamidi, epikloorihydriini ja vinyylikloridi voidaan jättää tutkimatta seuraavissa tapauksissa (ks. kappale 9.6.1): Talousvesiasetuksen liite II, (3. Jaksottaisen seurannan muuttujat) Seuraavat määritykset voidaan jättää pois: Akryyliamidi Epikloorihydriini Vinyylikloridi jos veden käsittelyssä ei käytetä polyakryyliamideja jos veden käsittelyssä tai laitemateriaaleissa ei ole käytetty epoksihartseja jos vedessä ei ole todettu tri- tai tetrakloorieteeniä, eikä materiaaleissa käytetystä PVC:stä liukene vinyylikloridia Bromaatti ja trihalometaanit Talousvesiasetuksessa on annettu enimmäisarvot desinfioinnin sivutuotteista bromaatille (10 µg/l) ja trihalometaanien kokonaispitoisuudelle (100 µg/l). Bromaattia saattaa syntyä otsonoinnin tai kloorauksen sivutuotteena edellyttäen, että vedessä on bromidia. UV-desinfioinnissa ei synny bromaattia. Trihalomeetanit ovat kloorauksen sivutuotteita, joiden määrää kloorattavan veden suuri orgaanisen aineksen pitoisuus kasvattaa. Asetuksessa edellytetään, että desinfiointitehoa vaarantamatta on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan asetettuja enimmäispitoisuuksia pienempiin pitoisuuksiin. Bromaatin ja trihalometaanien valvontavelvoite ei koske kaikkia talousvettä toimittavia laitoksia (talousvesiasetuksen liite II, 3. Jaksottaisen seurannan muuttujat). Taulukon mukaan bromaatti ja trihalometaanit voidaan jättää tutkimatta seuraavissa tapauksissa (ks. kappale 9.6.1):

20 Ohje 12/ (86) Talousvesiasetuksen liite II, (3. Jaksottaisen seurannan muuttujat) Seuraavat määritykset voidaan jättää pois: Bromaatti Trihalometaanit jos vettä ei käsitellä otsonilla tai desinfioida kloorikemikaaleilla jos vettä ei desinfioida kloorikemikaaleilla Lähtevän veden nitriitti sekä nitraatin ja nitriitin summa Torjunta-aineet Talousvesiasetuksen taulukon 2 huomautuksen 4 mukaan nitriitin enimmäispitoisuus vedenkäsittelylaitokselta lähtevässä vedessä on 0,10 mg/l. Nitraattipitoisuus/50 + nitriittipitoisuus/3 ei saa ylittää arvoa 1. Summalaskussa nitriittipitoisuus on tutkittava käyttäjän hanasta otetusta näytteestä ja nitraattipitoisuus voidaan tutkia muualtakin verkostosta (ks. kappale 9.5.). Torjunta-aineet ovat laaja joukko aineita, joiden terveydelliset haittavaikutukset ovat hyvin erilaisia. Myös torjunta-aineiden hajoamistuotteet saattavat olla terveydelle haitallisia. Talousvesiasetuksessa torjunta-aineilla tarkoitetaan orgaanisia hyönteis-, rikkaruoho-, sieni-, ankerois-, punkki-, levä- ja jyrsijämyrkkyjä, orgaanisia limantorjunta-aineita sekä muita vastaavia tuotteita sekä yhdisteiden metabolia-, hajoamis- ja reaktiotuotteita. Torjunta-aineita on tutkittava, jos pohjaveden muodostumisalueella tai pintavesistön valuma-alueella on käytetty torjunta-aineita. On suositeltavaa, että jokaisen uuden vedenottamon vedestä tutkitaan laaja-alaisesti torjunta-aineet. Pintavettä raakavetenään käyttävien laitosten toimittamasta talousvedestä on lähtökohtaisesti aina tutkittava torjunta-aineet, jos ei ole täyttä varmuutta siitä, että kyseisellä valumaalueella ei ole käytetty mitään torjunta-aineita (ks. kappale 9.6.1). Enimmäisarvo torjunta-aineiden ja niiden metabolia-, hajoamis- ja reaktiotuotteiden kokonaismäärälle on 0,5 µg/l. Yksittäisen torjunta-aineen enimmäisarvo on 0,10 µg/l lukuun ottamatta aldriinia, dieldriinia, heptaklooria ja heptaklooriepoksidia, joiden enimmäisarvo on 0,030 µg/l. Yleisimmin havaitut torjunta-aineet ja niiden CAS -numerot (Chemical Abstract Service) on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Torjunta-aineita ja niiden CAS -numerot. Torjunta-aine tai sen hajoamistuote CAS numero 1 Aklonifeeni (Aminometyyli)fosfonihappo (AMPA) Atratsiini (ATZN) Atroksistrobiini Bentatsoni (BTS) Bromasiili (BRS) Bronopoli Desetyyliatratsiini (DEA) Desetyyli-desisopropyyliatratsiini (DEDIA) Desisopropyyliatratsiini (DIA)

21 Ohje 12/ (86) 11 Dietyylitoluamidi (DEET) Dikamba Diklobeniili ,6-diklooribentsoamidi (BAM) ,4-dikloorifenoksietikkahappo (2,4 D) ,4-dikloorifenoli Diklorproppi Dimetoaatti Diuroni (DIU) α-endosulfaani β-endosulfaani Endosulfaanisulfaatti Endriini Etofumesaatti Etyleenitiourea Glyfosaatti Heksaklooribentseeni Heksatsinoni Imidacloprid Isoproturoni (IPT) (4-kloorifenoksi)propionihappo (2,4,-DP) kloori-2-metyylifenoli (4-kloori-o-kresoli) kloori-3-metyylifenoli (4-kloori-m-kresoli) Klopyralidi Kloridatsoni Lenasiili Lindaani, gamma-hch Mekoproppi (MCPP) Mekoproppi (MEP) Metalaksyyli Metalaksyyli-M Metamitroni Metamitroni-desamino Metatsakloori Metolakloori (MTKS) Metributsiini Metributsiini-desamino Metsulfuroni-metyyli Metyylikloorifenoksietikkahappo (MCPA) Penkonatsoli Pentaklooribentseeni Pikloraami Piperonyylibutoksidi

22 Ohje 12/ (86) 54 Propatsiini Propoksikarbatsoni Simatsiini (SMZ) Terbutryyni Terbutylatsiini (TBAZ) Terbutylatsiini-desetyyli Triasulfuroni (Tritosulfuroni) Tribenuroni-metyyli Trifluraliini Triflusulfuroni-metyyli Triklosaani Tritosulfuroni Radioaktiivisuuden laatuvaatimukset Radonille, viitteelliselle annokselle ja tritiumille on asetettu laatuvaatimukset. Tritiumia ei tarvitse tutkia säännöllisessä valvonnassa talousvedestä, sillä STUK valvoo tritiumin aktiivisuuspitoisuuksia valtakunnallisessa ympäristön säteilyvalvontaohjelmassa. Radonia ja viitteellistä annosta ei tarvitse tutkia, jos talousvesi on valmistettu kokonaan pintavedestä. Jos radioaktiivisuuden laatuvaatimus ylittyy, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on viivytyksettä ilmoitettava STUKille STUK antaa tarvittavat määräykset säteilyaltistuksen rajoittamiseksi (SäL 46 ) ja seuraa, että määräykset toteutetaan. STUK saattaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen tietoon antamansa määräykset. STUK ja kunnan terveydensuojeluviranomainen tekevät yhteistyötä, jotta tarvittavat toimenpiteet tulevat toteutetuksi ja lisätutkimukset tehdyiksi. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tarvittaessa päivitettävä valvontatutkimusohjelma. Radioaktiivisuuden määrittämistä on jatkettava talousvesiasetuksen liitteen II taulukon 2 mukaisesti, jos talousvettä on ryhdytty käsittelemään siinä olevien radioaktiivisten aineiden määrän vähentämiseksi (talousvesiasetuksen 9 3 mom). Radon Radonpitoisuuden laatuvaatimus on 1000 Bq/l, jonka ylittyessä korjaavat toimet ovat säteilyturvallisuussyistä välttämättömiä aina ilman lisäarviointeja veden käyttötavasta riippumatta. Radonpitoisuuden laatusuositus on 300 Bq/l (ks. kappale ). Radon voidaan tutkia viiden vuoden välein, jos radonin pitoisuus on vähemmän kuin 150 Bq/l, muutoin noudatetaan liitteen II taulukon 2 näytteenottotiheyttä. Radon suositellaan tutkimaan lähtevästä vedestä otetusta näytteestä, koska radonin puoliintumisaika on vain noin 4 päivää. Alueelliset elintarvike- ja ympäristölaboratoriot sekä STUK tekevät radonin määrityksiä. Näytteenotosta ja näytteenottovälineistä saa tietoa edellä mainituista paikoista. Viitteellinen annos Viitteellisen annoksen enimmäisarvo on 0,10 msv/vuosi eli millisievertiä vuodessa (ks. osa III kappale 4.7). Viitteellisen annoksen tasoa voidaan arvioida

23 Ohje 12/ (86) näytteen alfa-aktiivisuuden kokonaispitoisuuden tai yksittäisten radioaktiivisten aineiden (radionuklidien) aktiivisuuspitoisuuksien perusteella. Jos alfaaktiivisuuden kokonaispitoisuus on pienempi kuin 0,1 Bq/l, eikä radonin aktiivisuuspitoisuus ylitä laatusuositusta 300 Bq/l, voidaan olettaa, että viitteellinen annos ei ylitä tasoa 0,10 msv/v. Tällöin ei tarvitse määrittää yksittäisten radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuuksia. Jos radonin aktiivisuuspitoisuus on enemmän kuin 300 Bq/l ja alfaaktiivisuuden kokonaispitoisuus pienempi kuin 0,1 Bq/l, radonin aktiivisuuspitoisuuden pienentäminen riittää korjaavaksi toimenpiteeksi varmistamaan, että viitteellinen annos ei ylitä tasoa 0,10 msv/vuosi. Jos alfa-aktiivisuuden kokonaispitoisuus ylittää 0,1 Bq/l, määritetään yksittäisten radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuudet näytteessä viitteellisen annoksen arvioimiseksi (ks. osa III ). Määritys voi perustua STUKin tekemän alfaspektrin tulkintaan tai yksittäisten radionuklidien analysointiin. STUK arvioi spektrin perusteella, mitä radioaktiivisia aineita vedestä pitää mitata. Vesinäytteestä määritettäviä alfa-aktiivisia aineita voivat olla radium-226, uraani-234, uraani-238 ja polonium-210 sekä beeta-aktiivisia radium-228 ja lyijy-210. Poikkeustapauksissa voidaan edellyttää mitattavan myös muita radioaktiivisia aineita. Viitteellisen annoksen tutkimustiheys Vedenjakelualueilla ei tarvitse tutkia viitteellistä annosta, jos talousvedeksi valmistettava vesi on peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta. Viitteellinen annos on tutkittava kaikilta muilta vedenjakelualueilta (esim. pohjavesi, tekopohjavesi, rantaimeytyminen), jos sitä ei ole tutkittu 2010-luvulla. Viitteellisen annoksen tutkimiseksi otettava näyte voidaan ottaa käyttäjän hanan lisäksi muualtakin jakeluverkosta. Viitteellinen annos voidaan tutkia viiden vuoden välein, jos viitteellinen annos on pienempi kuin 0,05 msv/vuosi eikä ole ilmeistä syytä viitteellisen annoksen nousemiseen. Kun alfa-aktiivisuuden kokonaispitoisuus on vähemmän kuin 0,05 Bq/l ja radonin pitoisuus vähemmän kuin 150 Bq/l, voidaan todeta varmuudella, että viitteellinen annos on vähemmän kuin 0,05 msv/vuosi. Viitteellinen annos voi olla vähemmän kuin 0,05 msv/vuosi, vaikka alfa-aktiivisuuden kokonaisannos olisi enemmän kuin 0,05 Bq/l riippuen siitä, mitä alfa-aktiivisia aineita vedessä on. Asiantuntija-apua viitteellisen annoksen arvioimisesta saa STUKlta Talousvesiasetuksen taulukon 3 alahuomautuksen 4 kohdassa mainitaan, että viitteellisen annoksen tasoa ei tarvitse arvioida, jos STUKn selvitysten perusteella tiedetään, että enimmäisarvot eivät voi ylittyä. Tällä hetkellä tiedetään että, pintavesissä enimmäisarvot eivät ylity. Tuoreen tutkimustiedon kartuttua STUK voi aikanaan määritellä maantieteellisiä alueita, joilla viitteellisen annoksen tutkiminen voidaan lopettaa. Tällä hetkellä Suomessa ei ole STUKin lisäksi muita akkreditoituja laboratorioita, jotka pystyvät määrittämään alfa-aktiivisuuden ja yksittäisten radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuudet viitteellisen annoksen arvioimiseksi. Viitteellisen annoksen laskemisesta on esitetty esimerkkejä soveltamisoppaan osan III kappaleessa Ohjeet vesinäytteen ottamisesta, sen lähettämi-

24 Ohje 12/ (86) sestä STUKille ja Veden radioaktiivisuustutkimus -saatekirje ovat STUKin verkkosivuilla. Talousveden radioaktiivisuuden mittaustulosten toimittamisesta STUKille ja Valviralle on kerrottu kappaleessa Talousvesiasetuksen liite I Taulukko 3. Radioaktiivisuuden laatuvaatimukset Muuttuja Enimmäisarvo Yksikkö Huomautus Radon 1000 Bq/l (1) Tritium 100 Bq/l (2) Viitteellinen annos 0,10 msv/vuosi (3 ja 4) Huomautukset 1) Korjaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä aina, jos radonin aktiivisuuspitoisuus ylittää enimmäisarvon. 2) Tritiumia ei tarvitse mitata, koska Säteilyturvakeskus valvoo tritiumin aktiivisuuspitoisuuksia talousvedessä valtakunnallisessa ympäristön säteilyvalvontaohjelmassa. Jos tritiumin aktiivipitoisuus ylittää enimmäisarvon, vedestä on mitattava myös muita keinotekoisia radionuklideja. 3) Viitteellisellä annoksella tarkoitetaan talousvedestä aiheutuvan efektiivisen annoksen kertymää yhden vuoden aikana saadulle määrälle kaikkia talousvedessä havaittuja sekä luonnollisia että keinotekoisia radionuklideja, lukuun ottamatta tritiumia, kalium-40:tä, radonia ja radonin lyhytikäisiä hajoamistuotteita. Mittayksikkönä käytetään msv/vuosi eli millisievertiä vuodessa. 4) Viitteellisen annoksen tasoa ei tarvitse arvioida, jos Säteilyturvakeskuksen selvitysten perusteella tiedetään, että enimmäisarvot eivät voi ylittyä Pakattavan veden laatuvaatimukset Talousvesiasetuksen liitteen I taulukossa 5 on esitetty pulloissa tai säiliöissä myytävän talousveden laatuvaatimukset. E. coli -bakteeri, enterokokit ja Pseudomonas aeruginosa -bakteeri on tutkittava 250 ml näytetilavuudesta. Pesäkkeiden lukumäärät lasketaan siten, että pesäkkeitä kasvatetaan kahdessa eri kasvatuslämpötilassa. Enimmäisarvojen perusteita on käsitelty tarkemmin soveltamisohjeen osassa III. Talousvesiasetuksen liite I Taulukko 5. Mikrobiologiset laatuvaatimukset Muuttuja Enimmäisarvo Yksikkö Escherichia coli 0 pmy /250 ml Enterokokit 0 pmy/250 ml Pseudomonas aeruginosa 0 pmy/250 ml Pesäkkeiden lukumäärä 22 C 100 pmy/ml Pesäkkeiden lukumäärä 37 C 20 pmy/ml

25 Ohje 12/ (86) 4.2. Laatusuositukset 4 2 mom. Talousveden on oltava myös muuten käyttötarkoitukseensa soveltuvaa. Se ei saa aiheuttaa haitallista syöpymistä tai haitallisten saostumien syntymistä vesijohdoissa eikä vedenkäyttölaitteissa. Käyttökelpoisuuteen perustuvat talousveden laatusuositukset on esitetty liitteen I taulukossa 4 ja 6. Radioaktiivisuuden laatuvaatimukset ja -suositukset on annettu liitteen I taulukossa 2-4. Terveydellisten laatuvaatimusten lisäksi talousvedelle on asetettu käyttökelpoisuuteen perustuvia laatusuosituksia, jotka on esitetty talousvesiasetuksen liitteen I taulukoissa 4 ja 6. Taulukossa 6 on laatusuosituksia pulloissa tai säiliöissä myytävälle vedelle. Myös laatusuositusten täyttymistä on seurattava asetuksen edellyttämällä tavalla. Laatusuositusmuuttujien esiintymistä, vaikutuksia ja enimmäisarvojen perusteita on käsitelty tarkemmin soveltamisohjeen osassa III. Laatusuositukset ovat tavoitteellisia enimmäisarvoja eikä niitä ole asetettu terveydellisin perustein. Laatusuositusmuuttujien enimmäisarvolla tarkoitetaan tavoitetasoa, johon on pyrittävä, jotta talousvesi täyttää TsL:n 17 :ssä säädetyn vaatimuksen, että se on muutenkin kuin terveydelliseltä laadultaan tarkoitukseensa soveltuvaa. Taulukossa 4 tavoitetason sijasta enimmäisarvolla tarkoitetaan suurinta hyväksyttävissä olevaa pitoisuutta niiden muuttujien osalta, joille tällainen selkeä pitoisuus voidaan määrittää. Jos laatusuosituksissa on poikkeamia, on selvitettävä, onko talousvedessä terveyshaittaa aiheuttavia aineita, taudinaiheuttajia ja soveltuuko talousvesi käyttötarkoitukseensa. Säännöllisen valvonnan raportoinnissa laatusuositusten täyttymättömiä tuloksia ei voi korvata uusintanäytteen tuloksella (ks. Taulukko 2). Talousvesiasetuksen 4 :n mukaan talousveden on oltava käyttötarkoitukseensa soveltuvaa. Talousvesi ei saa aiheuttaa haitallisessa määrin syöpymistä eikä saostumien syntymistä vesijohdoissa ja vedenkäyttölaitteissa. Talousvesi ei saa myöskään värjätä haitallisessa määrin vesikalusteita. Jos laitoksen käyttötarkkailussa havaitaan lieviä muutoksia laatusuosituksissa (esim. ph arvo poikkeaa hieman normaalista tasosta), talousvettä toimittava laitos selvittää syyn muutokseen, tarvittaessa korjaa tilanteen ja tehostaa käyttötarkkailua. Talousvettä toimittavan laitoksen on tiedotettava vedenkäyttäjille, jos laatusuositusten poikkeamat aiheuttavat teknisiä tai esteettisiä haittoja esim. hajua, makua, väriä tai sakkaa. Tiedottamisesta on kerrottu kappaleissa 18, 19 ja 21.

26 Ohje 12/ (86) Talousvesiasetuksen liite I: Taulukko 4. Laatusuosuositukset (tavoitetasot) Muuttuja Enimmäisarvo Yksikkö Huomautus Koliformiset bakteerit 0 pmy/100 ml Clostridium perfringens 0 pmy/100 ml (1) (mukaan lukien itiöt) ph 6,5 9,5 (2) Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) - ei epätavallisia muutoksia (3) Pesäkkeiden lukumäärä - ei epätavallisia (22 C) muutoksia Haju ja maku Sameus Väri - ei epätavallisia muutoksia ja käyttäjien hyväksyttävissä - ei epätavallisia muutoksia ja käyttäjien hyväksyttävissä - ei epätavallisia muutoksia ja käyttäjien hyväksyttävissä (4) Laatusuositukset (suurin hyväksyttävissä oleva pitoisuus) Alumiini 200 μg/l Ammonium (NH + 4 ) 0,50 mg/l Hapettuvuus (COD Mn -O 2 ) 5,0 mg/l (5) Kloridi 250 mg/l (2 ja 6) Mangaani 50 μg/l Natrium 200 mg/l Rauta 200 μg/l Radon 300 Bq/l (7 ja 8) Sulfaatti 250 mg/l (2 ja 9) Sähkönjohtavuus μs/cm (2) Huomautukset 1) Mitataan, jos vesi on otettu pintavesimuodostumasta tai pintavesi vaikuttaa veteen. 2) Vesi ei saa olla syövyttävää.

27 Ohje 12/ (86) 3) TOC:ia ei tarvitse mitata, jos on mitattu hapettuvuus ja veden jakelumäärä on alle m 3 /d. 4) Pintaveden käsittelylaitokselta lähtevän veden sameudessa tulee pyrkiä arvoon alle 1 NTU 5) Hapettuvuutta ei tarvitse mitata, jos mitataan TOC. 6) Vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi kloridipitoisuuden tulee olla alle 25 mg/l. 7) Radonin aktiivisuuspitoisuutta ei tarvitse mitata, jos talousvedeksi valmistettava vesi on peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta. 8) Jos radonin aktiivisuuspitoisuus veden käyttäjän hanasta otetussa näytteessä ylittää arvon 100 Bq/l, on pitoisuus mitattava talousvettä toimittavalta laitokselta lähtevästä vedestä sen selvittämiseksi, ylittyykö enimmäisarvo vedenjakelualueen jakeluverkon missään osassa. 9) Vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi sulfaattipitoisuuden tulisi olla alle 150 mg/l Mikrobiologiset laatusuositukset Mikrobiologisista muuttujista laatusuositukset on annettu koliformisille bakteereille, Clostridium perfringens -bakteerille ja pesäkkeiden lukumäärälle. Koliformisten bakteerien ja C. perfringens -bakteerin tavoitteellisena enimmäisarvona on 0 pmy 100 ml:ssa (pmy = pesäkettä muodostava yksikkö). Laatusuositusten mikrobiologiset enimmäisarvot ovat toimenpiderajoja. Niiden ylittyessä on selvitettävä ylityksen syy ja mahdollisen terveyshaitan olemassaolo. Säännöllisen valvonnan raportoinnissa laatusuositukset täyttämättömiä tuloksia ei voi korvata uusintanäytteen tuloksella (ks. Taulukko 2). Syynä koliformien esiintymiselle voi olla vedenottamon tai verkoston saastuminen, häiriöt vedenkäsittelyssä, koliformisten bakteerien kasvu vedenjakelujärjestelmässä tai näytteen ottamisessa tai analysoinnissa tapahtunut virhe. Koliformisten bakteerien esiintyminen ei siten ole välttämättä merkki suolistoperäisestä saastumisesta. Koliformisia bakteereja määritettäessä tutkitaan aina myös E. coli -bakteeri, joka on yksi lukuisista koliformisista bakteereista. E. coli -löydös on aina merkki suolistoperäistä saastumisesta ja silloin talousvedessä voi olla suolistoperäisiä taudinaiheuttajia. C. perfringens -bakteerin enimmäisarvo sisältää myös itiömuotoiset (lepotilassa olevat) solut. C. perfringens -bakteerin esiintymistä vedessä pidetään merkkinä suolistoperäisestä saastumisesta, sillä sitä on ihmisten ja tasalämpöisten eläinten suolistossa ja ulosteissa. Pesäkkeiden lukumäärällä tarkoitetaan standardin mukaisella kasvualustalla 22 C lämpötilassa kasvatettua pesäkkeiden lukumäärää. Pesäkkeiden lukumäärä on hyvä desinfioinnin tehokkuuden ja verkoston kunnon indikaattori. Verkoston eri osista otettujen näytteiden perusteella voidaan arvioida veden mikrobiologisen laadun muuttumista verkoston eri osissa. Pesäkkeiden lukumäärälle ei ole annettu enimmäisarvoa vaan edellytyksenä on, että havaitaan

28 Ohje 12/ (86) jos pesäkkeiden lukumäärässä tapahtuu epätavallisia muutoksia. Tämä edellyttää pitkäaikaista veden laadun seurantaa verkoston eri osista Kemialliset laatusuositukset Suomessa ongelmallisimpia laatusuositusmuuttujia ovat olleet ph, rauta ja mangaani. Talousvesi on ollut monilla laitoksilla ph-arvolle asetettua laatusuositusta happamampaa ja rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat olleet suurempia kuin laatusuositusten enimmäisarvot. Laatusuositusten poikkeamille ei voi hakea poikkeuslupaa eikä säännöllisen valvonnan raportoinnissa laatusuositukset täyttämättömiä tuloksia voi korvata uusintanäytteen tuloksella (ks. Taulukko 2). Jos muuttujan tulos poikkeaa laatusuosituksesta, on otettava lisänäytteitä, selvitettävä ylityksen syy ja mahdollisen terveyshaitan olemassaolo sekä tarvittaessa korjattava tilanne. Talousveden mangaanin aiheuttamista terveyshaitoista ei ole yksiselitteistä näyttöä. Suurina annoksina mangaani saattaa aiheuttaa neurotoksisia oireita. Joidenkin uusien tutkimusten mukaan talousveden mangaanin on esitetty olevan yhteydessä lasten oppimis- ja käyttäytymishäiriöihin, kun mangaanin pitoisuus juomavedessä on ylittänyt 100 μg/l. Talousveden mangaanipitoisuudelle on asetettu laatusuositus 50 µg/l, joka suojaa mangaanin mahdollisilta terveysvaikutuksilta. Mangaanin vaikutuksista ja poistosuosituksista on kerrottu soveltamisohjeen osan III kappaleessa Talousvesi ei saa olla haitallisessa määrin syövyttävää. Veden syövyttävyyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä on käsitelty tarkemmin osan III kappaleessa 6, jossa on myös ohje veden syövyttävyyden arvioimiseksi. Laatusuosituksissa kuvataan veden orgaanisen aineen määrää hapettuvuutena. Sen enimmäisarvo 5 mg O 2 /l vastaa kaliumpermanganaattilukua 20 mg KMnO 4 /l. Jos mitataan orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus (TOC), hapettuvuutta ei tarvitse mitata. TOC on mitattava, jos veden jakelumäärä on vähintään m 3 /vrk. Monen laatusuositusmuuttujan osalta tavoitetasona käytetään toteamusta ei epätavallisia muutoksia ja käyttäjien hyväksyttävissä. Lähestymistavan taustalla on laatusuositusten indikatiivinen luonne, sillä epätavallinen muutos tavanomaisesta tasosta voi olla myös osoitus terveyshaittaa aiheuttavasta vedenlaatuhäiriöstä. Syy muutokseen on selvitettävä, jos tavanomainen taso muuttuu tai käyttäjät havaitsevat jotain normaalista poikkeavaa. Tavanomainen taso on tarkasteltavan laatusuositusmuuttujan taso pitkän ajanjakson tuloksissa ja tavanomainen taso on paikallinen Radioaktiivisuuden (radonin) laatusuositus Radonin laatusuositus on 300 Bq/l. Jos tämä ylittyy, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on ilmoitettava STUKlle (vesitiimi@stuk.fi), joka antaa tarvittaessa määräykset säteilyaltistuksen rajoittamiseksi (SäL 46 ). Radonpitoisuudelle on asetettu myös laatuvaatimus 1000 Bq/l (ks. kappale ). Joissakin poikkeustapauksissa STUK voi hyväksyä talousvedelle enemmän kuin 300 Bq/l. Tällaisia ovat tapaukset, joissa vedenkäyttö on vähäistä tai, jos

29 Ohje 12/ (86) vettä käytetään ruoan valmistuksessa tavalla, jossa radon joko vapautuu tai puoliintuu säilytyksen tai valmistusprosessin aikana. Radon suositellaan tutkimaan vedenjakelualueen lähtevästä vedestä otetusta näytteestä, sillä jos käyttäjän hanasta otetussa näytteessä pitoisuus on suurempi kuin 100 Bq/l, radon on tutkittava vielä lisäksi laitokselta lähtevästä vedestä. Radonin aktiivisuuspitoisuus vähenee verkostossa ajan myötä, koska radonin puoliintumisaika on noin neljä päivää. Alueelliset elintarvike- ja ympäristölaboratoriot sekä STUK tekevät radonin määrityksiä. Näytteenotosta ja näytteenottovälineistä saa tietoa edellä mainituista paikoista. Talousvesiasetuksen liite I, taulukon 3 huomautus 8 8) Jos radonin aktiivisuuspitoisuus veden käyttäjän hanasta otetussa näytteessä ylittää arvon 100 Bq/l, on pitoisuus mitattava talousvettä toimittavalta laitokselta lähtevästä vedestä sen selvittämiseksi, ylittyykö enimmäisarvo vedenjakelualueen jakeluverkon missään osassa. Talousvesiasetuksen liite II 1. Näytteenottokohta 2 mom. Radonin aktiivisuuspitoisuus on pyrittävä määrittämään talousvettä toimittavalta laitokselta lähtevästä vedestä, koska jakeluverkon kauimmaisista osista otetun näytteen perusteella ei välttämättä saada oikeaa kuvaa radonin aktiivisuuspitoisuudesta jakeluverkon alkupäässä Pakattavan veden laatusuositukset Talousvesiasetuksen liitteen I taulukossa 6 on esitetty pulloissa tai säiliöissä myytävän talousveden laatusuositukset. Koliformiset bakteerit on tutkittava 250 ml näytetilavuudesta ja hyväksyttävissä oleva ph-arvo on 4,5-9,5. Enimmäisarvojen perusteita on käsitelty tarkemmin soveltamisoppaan osassa III. Talousvesiasetuksen liite I: Taulukko 6. Laatusuositukset (Tavoitetasot) Muuttuja Enimmäisarvo Yksikkö Koliformiset bakteerit 0 pmy /250 ml ph 4,5 9, Muut laatusuositukset Veden aistinvaraisten ominaisuuksien (haju ja maku) pitää olla käyttäjien hyväksyttävissä, eikä niissä saa tapahtua epätavallisia muutoksia. Talousveden haju on hyvä tarkistaa ensimmäisen kerran jo näytteenoton yhteydessä ja kirjata aistinvarainen havainto näytteenottolomakkeeseen. Laboratorion testausselosteessa on kerrottava selkeästi, onko haju tai maku tavanomainen vai poikkeava. Jos haju tai maku on poikkeava, voidaan lisämääreillä kuvailla vet-

30 Ohje 12/ (86) tä. Epidemiaepäilyn tai todetun saastumisen aikana talousvettä ei suositella maistettavaksi. Jatkuvaa tai väliaikaista klooridesinfiointia käyttävän laitoksen vedessä lievää kloorin hajua ja makua ei katsota laatuvirheeksi. Veden sameuden ja värin pitää olla käyttäjien hyväksyttävissä, eikä niissä saa tapahtua epätavallisia muutoksia. Pintavesilaitokselta lähtevän veden sameudessa on pyrittävä arvoon alle 1 NTU. Suosituksella pyritään varmistamaan veden desinfioinnin tehokkuus. Jo näytteenoton yhteydessä voi tarkistaa veden väriä ja sameutta visuaalisesti ja kirjata havainnot näytteenottolomakkeeseen. 5. Vaatimusten täyttymiskohta 5 Vaatimusten täyttymiskohta Enimmäisarvot koskevat talousvettä: 1) vedenjakelualueella käytettävän veden osalta siinä kohdassa, jossa vesi otetaan veden käyttäjän vesihanasta; 2) myyntiin tarkoitetun pullotetun tai säiliöissä toimitettavan veden osalta siinä kohdassa, jossa vesi pullotetaan tai pannaan säiliöihin; 3) tankista otettavan veden osalta siinä kohdassa, jossa vesi otetaan tankista; 4) elintarvikehuoneiston osalta siinä kohdassa, jossa vettä käytetään huoneistossa. Talousvettä toimittava laitos on vastuussa laatuvaatimusten ja -suositusten täyttymisestä kiinteistön vesijohtoon liittämiskohtaan saakka. Liitteen II kohdassa 1 tarkoitetuissa tapauksissa tietyt määritykset voidaan tehdä muualta kuin vaatimusten täyttymiskohdassa. Talousvettä toimittava laitos on vastuussa laatuvaatimusten ja -suositusten täyttymisestä kiinteistön vesijohtoon liittämiskohtaan saakka, minkä jälkeen vastuu laadun säilymisestä siirtyy käyttäjälle. Veden käyttäjän omissa laitteissa tapahtuvasta veden laadun muuttumisesta vastaa kiinteistön omistaja. Asetuksen mukainen säännöllisen valvonnan velvoite kohdistuu kohtaan, jossa vesi otetaan käyttäjän vesihanasta. Vedenkäsittelylaitokselta lähtevästä vedestä on asetuksessa säädetty pakollisena ainoastaan nitriitin tutkiminen (liite I taulukon 2 huomautus 5). Jos radonin aktiivisuuspitoisuus veden käyttäjän hanasta otetussa näytteessä ylittää arvon 100 Bq/l, pitoisuus on mitattava talousvettä toimittavalta laitokselta lähtevästä vedestä (ks. kappale 5.4.). Jotta asetuksen laatuvaatimukset ja -suositukset täyttyisivät käyttäjän hanasta saatavassa vedessä, vedenkäsittelylaitokselta lähtevän veden on monen tekijän osalta oltava laadultaan parempaa kuin asetuksessa esitettyjen laatuvaatimusten ja tavoitteellisten laatusuositusten. Jakeluverkossa esimerkiksi haju, maku, kupari-, rauta- ja sinkkipitoisuudet sekä sameus ja bakteerimäärät saattavat muuttua. Veden käyttäjän (kiinteistön) putkien laatu sekä veden vaihtu-

31 Ohje 12/ (86) vuus vaikuttavat erityisesti talousveden hajuun, makuun ja metallipitoisuuksiin. Jos käyttäjän vesihanasta otettu näyte ei vastaa laatuvaatimuksia tai laatusuosituksia, on selvitettävä, onko syy toimitettavassa talousvedessä vai heikentävätkö kiinteistön omat laitteet veden laatua. Tonttijohto kuuluu veden käyttäjän omiin laitteisiin. Verkossa on julkaisu Kiinteistöjen vesiriskien hallinnasta ja samanniminen video. Talousvettä toimittava laitos on vastuussa veden laadun haitallisesta muuttumisesta kiinteistössäkin, jos laatumuutoksen syynä on veden puutteellisesta käsittelystä johtuva haitallisessa määrin tapahtuva korroosio. Jos syynä ovat kiinteistön sisäiset materiaali-, rakenne- ja suunnitteluvirheet tai käytön virheet (esim. pitkiä aikoja käyttämättä olevat kiinteistön vesijohdot), vastuussa on veden käyttäjä (kiinteistön omistaja). Tuotteiden valmistajat ovat vastuussa tuotteiden turvallisuudesta, terveellisyydestä ja soveltuvuudesta talousvesikäyttöön. 5.1 Vaatimusten täyttymiskohta tankeissa Tankissa toimitetun veden laadun on täytyttävä siinä kohdassa, jossa vesi otetaan tankista. Tankeiksi voidaan katsoa mm. matkustaja-aluksilla, saaristossa ja leirintäalueilla käytettävät tankit. Säiliöautojen tankkien ja talousveden kanssa kosketuksissa olevien pintojen hygieniaa on tarkkailtava omavalvonnalla, jos säiliöautolla kuljetetaan talousvettä toimittavan laitoksen tuottamaa vettä talousvetenä käytettäväksi Pakattavan ja elintarvikehuoneistoissa käytettävän veden laadun vaatimusten täyttymiskohta Myyntiin tarkoitettavan pullotettavan tai säiliössä toimitettavan veden laatua valvotaan siinä kohdassa, jossa vesi pullotetaan tai pannaan säiliöihin. Elintarvikehuoneistossa käytettävän veden osalta laatuvaatimusten on täytyttävä siinä kohdassa, jossa vesi käytetään. Markkinoilla oleva pakattu tai säiliössä myytävä vesi sekä elintarvikkeet kuuluvat elintarvikelainsäädännön piiriin Verkostossa muuttumattomat muuttujat Talousvesiasetuksen 5 :n mukaan talousvesiasetuksen liitteen II kohdassa 1 tarkoitetuissa tapauksissa tietyt muuttujat voidaan tutkia muualtakin kuin vaatimusten täyttymiskohdasta. Em. muuttujat ovat sellaisia, joiden pitoisuus ei voi kasvaa laitokselta lähtemisen (vedenkäsittelyn) tai sekoittumisen jälkeen tai jotka eivät voi olla peräisin jakeluverkosta. Näistä muuttujista käytetään jäljempänä nimitystä verkostossa muuttumattomat muuttujat. Verkostossa muuttumattomat voi tutkia käyttäjän hanan sijasta myös talousvettä toimittavalta laitokselta lähtevästä vedestä, muualta jakeluverkosta ja tukkulaitoksen jakeluverkon alueelta. Monet verkostossa muuttumattomista muuttujista voidaan tutkia 5 vuoden välein (ks. kappale 9.6.2), jos pitoisuudet ovat alle 50 % enimmäisarvosta, eikä ole ilmeistä syytä muuttujan pitoisuuden kasvuun. Talousvesiasetuksen liite II 1. Näytteenottokohta 1 mom.

32 Ohje 12/ (86) Vedenjakelualueelle toimitettavan talousveden osalta seuraavat määritykset voidaan vaatimusten täyttymiskohdan sijasta tutkia talousvettä toimittavalta laitokselta lähtevästä vedestä tai jakeluverkosta: Laatuvaatimukset antimoni, arseeni, bentseeni, boori, 1,2,-dikloorietaani, elohopea, fluoridi, nitraatti, seleeni, syanidit, tetrakloorieteeni, torjunta-aineet, trikloorieteeni, kloorifenolit, uraani, radon, tritium, viitteellisen annoksen arvioimiseen käytettävät seulontatutkimukset Laatusuositukset Clostridium perfringens, alumiini, kloridi, natrium, radon, sulfaatti 5.4. Radonin enimmäisarvon täyttymiskohta Radonin aktiivisuuspitoisuus suositellaan tutkimaan vedenjakelualueen lähtevästä vedestä otetusta näytteestä, koska jakeluverkon kauimmaisista osista otetun näytteen perusteella ei välttämättä saada oikeaa kuvaa radonin aktiivisuuspitoisuudesta jakeluverkon alkupäässä. Jos käyttäjän hanasta otetussa näytteessä pitoisuus on suurempi kuin 100 Bq/l, radon on tutkittava vielä lisäksi laitokselta lähtevästä vedestä (talousvesiasetuksen liitteen I taulukon 4 huomautus 8). Talousvesiasetuksen liite II 1. Näytteenottokohta 2 mom. Radonin aktiivisuuspitoisuus on pyrittävä määrittämään talousvettä toimittavalta laitokselta lähtevästä vedestä, koska jakeluverkon kauimmaisista osista otetun näytteen perusteella ei välttämättä saada oikeaa kuvaa radonin aktiivisuuspitoisuudesta jakeluverkon alkupäässä Vaatimusten täyttymiskohta yhteisessä käytössä olevissa vedenottamoissa Talousvesiasetuksen liite II 1. Näytteenottokohta 3 mom. Yhteisessä käytössä olevasta vesisäiliöstä, kaivosta tai muusta vedenottamosta otettavan talousveden tutkimukset voidaan tehdä veden käyttäjälle lähtevästä vedestä tai, mikäli vettä ei käsitellä, raakavedestä otetusta näytteestä. Talousvesiasetuksen 5 :ssä vaatimusten täyttymiskohdaksi on säädetty veden käyttäjän hana. Perustuslain tulkinnan mukaan viranhaltija ei voi ottaa näytettä pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävästä tilasta, ellei tilan haltija tai omistaja ole omasta aloitteestaan pyytänyt näytteen ottoa. Siten talousvesinäytteet voidaan ottaa muualta kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävistä tiloista, kuten julkisten tai kaupallisten toimijoiden vesipisteistä.

33 Ohje 12/ (86) Yhteisessä käytössä oleva vesisäiliön, kaivon tai muu vedenottamon vedenjakelualue muodostuu usein pelkästään kotitalouksista, joissa suuri osa vesipisteistä sijaitsee pysyväisluonteiseen asumiskäyttöön tarkoitetuissa tiloissa. Yhteiskaivot tai niiden vedenkäsittely sijaitsevat yleensä vedenkäsittelytilassa, pumppuhuoneessa tai vastaavassa tilassa. Näyte voidaan ottaa näissä tiloissa sijaitsevista vesipisteistä, koska ne eivät kuulu kotirauhan piiriin. Jos tämäkään ei ole mahdollista, talousvesiasetuksen liitteen II kohtaan 1 on lisätty mahdollisuus ottaa yhteiskäytössä olevan kaivon osalta näyte suoraan kaivosta vaatimusten täyttymiskohdan sijaan. TsL:n 51 :n nojalla kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä kaivon veden tutkittavaksi, jos on syytä epäillä veden aiheuttavan terveyshaittaa. TsL:n 46 :n nojalla näytteenoton voi tällöin suorittaa myös muutoin kuin omistajan tai haltijan omasta aloitteesta. Näytteenotto voidaan tehdä myös asukkaan tahdon vastaisesti, jos kunnan terveydensuojeluviranomainen epäilee talousvedestä aiheutuvan vakavaa terveyshaittaa. Näytteenoton suorittamiseen on oltava tällöin kunnan terveydensuojeluviranomaisen antama kirjallinen määräys. 6. Laatuvaatimuksista poikkeamista koskeva menettely 6 Talousveden laatuvaatimuksista poikkeamista koskeva menettely Aluehallintoviraston tulee rajata terveydensuojelulain 17 :ssä tarkoitetun poikkeuksen voimassaoloaika mahdollisimman lyhyeksi, kuitenkin enintään kolmeksi vuodeksi. Poikkeus voidaan myöntää ainoastaan asetuksen liitteen I taulukon 2 mukaisten kemiallisten laatuvaatimusten täyttämisestä. Poikkeava pitoisuus saa olla enintään puolitoistakertainen enimmäis-arvoon verrattuna. Aluehallintovirasto voi kuitenkin hyväksyä tätä suuremman pitoisuuden, jos siihen on erityinen perusteltu syy. Terveydensuojelulain 17 :n mukaan määräaikainen poikkeus voidaan myöntää, jos talousveden toimittamista ei voida hoitaa kyseisellä alueella millään muulla kohtuulliseksi katsottavalla tavalla eikä poikkeamista aiheudu vaaraa ihmisten terveydelle. Asetuksen mukaan poikkeus voidaan myöntää ainoastaan asetuksen liitteen I taulukossa 2 mainittujen kemiallisten laatuvaatimusten täyttämiseen eli mikrobiologisten laatuvaatimusten täyttämiseen poikkeusta ei myönnetä. Poikkeus myönnetään mahdollisimman lyhyeksi ajanjaksoksi eikä se saa ylittää kolmea vuotta. Toimintaa aloittavalle laitokselle ei myönnetä poikkeuksia. Poikkeava pitoisuus saa olla enintään puolitoistakertainen rajaarvopitoisuuteen verrattuna. AVI voi kuitenkin hyväksyä tätä suuremman pitoisuuden, jos siihen on erityinen perusteltu syy. Erityisiä perusteltuja syitä voivat olla mm. asetuksessa esitettyjen enimmäisarvojen perusteet (ks. osa III) ja ylityksen lyhyt kesto. Jos harkitaan puolitoistakertaa suuremman pitoisuuden hyväksymistä, pitää selvittää, kuinka suurta riskitasoa aineen enimmäisarvo edustaa muihin arvoihin verrattuna ja millä tavoin haitallisesti vaikuttavasta aineesta on kysymys. Esimerkiksi arseenin enimmäisarvo edustaa suurempaa syöpäriskitasoa kuin muiden aineiden enimmäisarvot. Trikloorieteenin ja tetrakloorieteenin summan enimmäisarvo on puolestaan vain kymmenesosa WHO:n enimmäissuosituspitoisuudesta. Torjunta-aineet koos-

34 Ohje 12/ (86) tuvat hyvin laajasta joukosta aineita, joiden terveydelliset haittavaikutukset ovat hyvin erilaisia. Torjunta-ainekohtaisia terveysperusteisia enimmäissuosituspitoisuuksia terveyshaitan arviointiin on mm. WHO:n juomaveden laatusuosituksissa (Guidelines for drinking water quality) ja niihin liittyvissä ainekohtaisissa taustadokumenteissa (Background documents). Jos ylitys on yli puolitoistakertainen eikä vaaranna ihmisten terveyttä, voidaan erityisenä perusteltuna syynä pitää ylityksen todistettavasti lyhyttä kestoa, jos puhtaan veden toimittaminen muilla tavoin tuottaa haittaan nähden kohtuuttomia kustannuksia. Erityiset perustellut syyt eivät saa olla ristiriidassa TsL:n 17 :n kanssa, jonka mukaan talousvetenä käytettävän veden on oltava terveydelle haitatonta ja muutenkin sanottuun tarkoitukseen soveltuvaa. 6 2 mom. Talousvettä toimittavan laitoksen on poikkeushakemuksessaan esitettävä seuraavat tiedot: 1) poikkeuksen syy; 2) muuttuja, jonka enimmäisarvosta haetaan poikkeusta; 3) aikaisemmat valvontatutkimustulokset; 4) enimmäispitoisuus, jolle haetaan hyväksymistä; 5) vedenjakelualue, jota poikkeushakemus koskee; 6) vedenjakelualueelle päivittäin toimitetun veden keski- ja enimmäismäärä; 7) veden käyttäjämäärä vedenjakelualueella; 8) veden toimituksen piirissä olevat elintarvikehuoneistot, joille veden laadulla on olennaista merkitystä; 9) veden laadun seurantasuunnitelma; 10) suunnitelma korjaustoimenpiteistä aikatauluineen ja kustannusarvioineen sekä poikkeuksen haettu kesto. Jos kemialliset laatuvaatimukset eivät täyty, eikä kyseessä ole talousvesiasetuksen 17 :n 4 momentissa tarkoitettu merkitykseltään vähäinen enimmäisarvon poikkeama ja tilannetta ei voida korjata 30 päivän kuluessa, terveydensuojeluviranomainen kehottaa talousvettä toimittavaa laitosta tekemään poikkeushakemuksen, jos laitos ei ole jättänyt hakemusta omaaloitteisesti. Poikkeushakemuksessa talousvettä toimittava laitos esittää selvityksen siitä, miten talousvesi saadaan laatuvaatimukset täyttäväksi ko. vedenjakelualueella. Vedenjakelualueelle päivittäin toimitetun veden keski- ja enimmäismäärällä tarkoitetaan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvan veden määrää, eikä koko talousvettä toimittavan laitoksen päivittäin toimittamaa vesimäärää. Selvityksen pitää sisältää veden laadun parantamisen toimenpiteet, aikataulu ja kustannukset sekä muut talousvesiasetuksen 6 :ssä säädetyt asiat. Jokaisesta haettavasta laatuvaatimuksen poikkeuksesta on tehtävä oma hakemuksensa. Talousvettä toimittava laitos toimittaa poikkeushakemuksen AVI:lle, jonka alueella poikkeusta koskeva vedenjakelualue pääasiallisesti sijaitsee mom. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on annettava poikkeushakemuksesta aluehallintovirastolle lausunto, johon sisältyy viranomaisen kanta haetun poikkeuksen kestosta sekä selvitys terveydensuojelulain 20 :n nojalla annetuista

35 Ohje 12/ (86) määräyksistä. Aluehallintoviraston on hankittava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto vaihtoehtoisista vedenhankintatavoista, jos veden laadun saattaminen tämän asetuksen vaatimusten mukaiseksi edellyttää muutoksia vedenhankinnassa. Lisäksi aluehallintoviraston on tarvittaessa hankittava elintarvikelain 6 :n 6 kohdassa tarkoitetulta valvontaviranomaiselta lausunto haetusta poikkeuksesta elintarviketurvallisuudelle aiheutuvista vaikutuksista. Aluehallintoviraston tulee toimittaa myöntämänsä poikkeukset tiedoksi sosiaali- ja terveysministeriölle sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Jos aluehallintovirasto on pyytänyt lausunnon elintarvikelaissa tarkoitetulta valvontaviranomaiselta, on myönnetty poikkeus toimitettava myös tälle tiedoksi. Jos myönnetyn poikkeuksen alaan kuuluvaa vettä toimitetaan keskimäärin yli m 3 päivässä tai vähintään henkilölle, sosiaali- ja terveysministeriö ilmoittaa poikkeuksesta Euroopan komissiolle kahden kuukauden kuluessa poikkeuksen myöntämisestä. Erityisestä syystä aluehallintovirasto voi myöntää poikkeuksen toiseksi enintään kolmen vuoden pituiseksi jaksoksi. Sosiaali- ja terveysministeriö toimittaa Euroopan komissiolle selvityksen tilanteesta, jonka vuoksi toista poikkeusta tarvitaan, sekä perustelut poikkeuksen myöntämispäätökselle. Erittäin painavista syistä sosiaali- ja terveysministeriö voi esittää komissiolle pyynnön kolmannesta poikkeuksesta enintään kolmeksi vuodeksi. Hakemus kolmanneksi poikkeukseksi on toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle vähintään kuusi kuukautta ennen toisen poikkeuksen päättymistä. AVI:n on pyydettävä lausunto niiden kuntien terveydensuojeluviranomaisilta, joiden toimialueella poikkeushakemusta koskeva vedenjakelualue sijaitsee. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on annettava lausunto, johon sisältyy viranomaisen kanta haetun poikkeuksen kestosta sekä selvitys TsL:n 20 :n nojalla annetuista määräyksistä. Tämä lausunto otetaan huomioon AVI:ssa poikkeushakemusta käsiteltäessä. Jos tarvitaan muutoksia vedenhankinnassa, AVI:n on pyydettävä ELY-keskukselta lausuntoa vaihtoehtoisista vedenhankintatavoista. Talousvettä toimittava laitos voi toimittaa talousvettä käyttäjille poikkeuksessa määrätyin ehdoin, kun poikkeus on myönnetty. AVI:n myöntämän poikkeuksen tiedottamisesta on kerrottu kappaleessa AVI:n on pyydettävä lausunto poikkeuksesta elintarvikelaissa säädetyltä valvontaviranomaiselta, jos veden toimituksen piirissä on elintarvikehuoneistoja, joille veden laadulla on olennaista merkitystä. Tällaisia elintarvikehuoneistoja ovat esimerkiksi suuret elintarvikkeiden tuotantolaitokset. Poikkeus pitää toimittaa tiedoksi elintarvikevalvontaviranomaiselle, jos tältä on pyydetty lausuntoa. Jos vedenjakelualueella on ollut poikkeus eikä laatuvaatimus täyty korjaavista toimenpiteistä huolimatta määräajassa, talousvettä toimittavan laitoksen on haettava AVI:lta poikkeusta toiseksi, enintään kolmen vuoden pituiseksi jaksoksi. Hakemuksessa on esitettävä, mitä korjaavia toimenpiteitä veden laadun parantamiseksi on tehty. Toinen poikkeus voidaan hyväksyä vain erityisestä perustellusta syystä.

36 Ohje 12/ (86) Kolmannen poikkeuksen voi myöntää vain Euroopan komissio. Sosiaali- ja terveysministeriö edellyttää erityisen painavia ja poikkeuksellisia syitä kolmannen poikkeuksen hakemiselle, ennen kuin hakemuksen lähettämistä komissiolle harkitaan. 7. Talousveden laadun säännöllinen valvonta 7 Talousveden laadun säännöllinen valvonta Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on valvottava talousvettä säännöllisin tutkimuksin. Säännölliseen valvontaan sisältyvät: 1) jatkuva valvonta, jonka tarkoituksena on hankkia säännöllisesti tietoa talousveden laadusta ja laatuvaatimusten täyttymisestä sekä talousveden käsittelyn, erityisesti desinfioinnin, tehokkuudesta; 2) jaksottainen seuranta, jonka avulla on tarkoitus selvittää, täyttääkö talousvesi liitteen I mukaiset vaatimukset. Veden laadun valvontavelvoite koskee talousvesiasetuksen 2 :n soveltamisalaan kuuluvia talousvesiä. Jos vedenjakelualue sijaitsee monen kunnan alueella, jokaista vedenjakelualueen osaa valvoo ko. alueen toimivaltainen kunnan terveydensuojeluviranomainen (ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö). Tällaisissa tapauksissa valvontatutkimusohjelman laatimisessa ja tietojen vaihtamisessa tarvitaan viranomaisten välistä yhteistyötä. Päävastuun valvontatutkimusohjelman laatimisesta kantaa se valvontayksikkö, jonka alueella on vedenjakelualueen omistavan talousvettä toimittavan laitoksen hallinnollinen kotipaikka. Talousvesiasetuksen mukaiset valvontatutkimukset ovat viranomaisvalvontaa, jonka tarkoituksena on varmistaa, että käyttäjille toimitetaan laatuvaatimukset täyttävää talousvettä. Jaksottaisen seurannan ja jatkuvan valvonnan valvontatutkimusten sisältöä on käsitelty tarkemmin kappaleissa 9.6 ja 9.7. Talousvettä toimittava laitos on vastuussa toimittamansa talousveden laadusta koko ajan ja siksi laitoksen on tehtävä käyttötarkkailua viranomaisen säännöllisen valvonnan lisäksi. Käyttötarkkailu on kuvattava valvontatutkimusohjelmassa. Myös raakaveden laadun valvonta on talousvettä toimittavan laitoksen vastuulla olevaa käyttötarkkailua. Käyttötarkkailusta on kerrottu kappaleessa 10. Talousvesiasetuksessa eikä myöskään VHL:ssa ole asetettu vaatimuksia raakavedestä seurattavista muuttujista eikä tutkimustiheydestä, vaan ne on määriteltävä laitoskohtaisesti.

37 Ohje 12/ (86) 7.1. Näytteenottaja 7 3 mom. Jos näytteenottaja on muu kuin kunnan terveydensuojeluviranomainen, kunnan terveydensuojeluviranomaisen tulee varmistua siitä, että näytteenottaja tuntee talousvesinäytteiden ottoon liittyvät yleiset periaatteet. Kunnan terveydensuojeluviranomainen vastaa viranomaisnäytteiden ottamisesta ja näytteenoton luotettavuudesta. Jos terveydensuojeluviranomainen ei itse ota näytteitä, on terveydensuojeluviranomaisen varmistettava, että näytteenottaja on luotettava ja riittävän kokenut. Näytteenottajalla voi olla osoituksena ammattitaidosta esimerkiksi ympäristönäytteenottajan henkilösertifiointi. Kunnan terveydensuojelun valvontasuunnitelmaan kirjataan perusteet (TsL 6 ), joilla näytteenottajat hyväksytään. Valvontatutkimusohjelmassa on käytävä ilmi vedenjakelualuekohtainen näytteenottokäytäntö. Valviran verkkosivuilla terveydensuojelun valvontaohjeistossa on näytteenotto-ohje NO 1. Vakiintunut käytäntö on, että vesijohtovettä juoksutetaan hyvin ennen veden käyttöä ja näytteenottoa. Näytteenottokalusto, hanat, liitäntäkappaleet, näyteastiat, mahdolliset kestävöintiaineet jne. eivät saa muuttaa tutkittavan aineen pitoisuutta tai mikrobien lukumäärää. Tämä on erityisen tärkeää tutkittaessa erittäin pieniä ainepitoisuuksia ja otettaessa mikrobiologisia näytteitä. Näytteenotossa on muistettava, että osa tutkittavista muuttujista on helposti haihtuvia. Mikrobiologiset näytteet eivät saa kontaminoitua ja talousvedessä oleva kloori inaktivoidaan tiosulfaattiliuoksella. Näytteet on tutkittava mahdollisimman nopeasti näytteenoton jälkeen, koska veden laatu voi muuttua säilytyksen aikana. Näytteenotossa, säilyttämisessä, lähettämisessä ja mahdollisessa kestävöinnissä tulee noudattaa tutkimuksen suorittavan laboratorion ohjeita. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun näyte joudutaan lähettämään toiselle paikkakunnalle tutkimuksia varten. Tällöin kuljetukseen liittyvät päivämäärät kellonaikoineen yms. näytteiden säilyvyyteen vaikuttavat tekijät on dokumentoitava (esim. kirjattuna näytteiden mukana seuraavaan lähetteeseen) niin, että ne voidaan tarkistaa myöhemmin. Näytteenottaja on osaltaan velvollinen huolehtimaan siitä, että näytteet analysoidaan riittävän nopeasti. 8. Valvontatutkimusohjelma 8 Valvontatutkimusohjelma Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tulee laatia vähintään 10 m 3 vuorokaudessa tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin talousvettä toimittavien laitosten säännöllistä valvontaa varten vedenjakelualuekohtainen valvontatutkimusohjelma, jossa on otettu huomioon veden oton, käsittelyn ja jakelun ominaispiirteet. Ohjelma laaditaan yhteistyössä näiden laitosten ja niille vettä toimittavien laitosten kanssa. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen vastuulla on laatia vähintään 10 m 3 vuorokaudessa tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin talousvettä toimittavien laitosten säännöllistä valvontaa varten vedenjakelualuekohtaiset valvontatutki-

38 Ohje 12/ (86) musohjelmat (ks. osa I taulukko 2). Kunnan terveydensuojeluviranomainen laatii valvontatutkimusohjelmat yhteistyössä talousvettä toimittavien laitosten ja niille vettä toimittavien laitosten kanssa. Talousvettä toimittava laitos voi laatia (tai teettää) ehdotuksen valvontatutkimusohjelmaksi, jonka lopullinen sisältö voidaan sopia yhteistyössä kunnan terveydensuojeluviranomaisen kanssa. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on huolehdittava, että kaikki säädetyt muuttujat, veden oton, käsittelyn ja jakelun ominaispiirteet otetaan huomioon valvontatutkimusohjelmassa. Tämän soveltamisohjeen liitteenä 3 on Word -pohjainen valvontatutkimusohjelmamalli, jota muokkaamalla voidaan laatia vedenjakelualuekohtainen valvontatutkimusohjelma. Jos talousvettä toimittavalla laitoksella on vedenjakelualueita, joilla vettä toimitetaan tai tuotetaan vähemmän kuin 10 m 3 vuorokaudessa ja enintään 50 henkilön tarpeisiin, vedenjakelualueita valvotaan pienen talousvesiasetuksen (401/2001) mukaisesti. Kunnan terveydensuojeluviranomainen laatii näille vedenjakelualueille näytteenottosuunnitelman. Suomessa on yleistä, että ns. tukkulaitos tai toinen talousvettä toimittava laitos toimittaa vettä toiselle laitokselle. Tukkulaitoksella ei ole omia veden loppukäyttäjiä, vaan se toimittaa vettä talousvettä toimittaville laitoksille tai muualle kuten esim. teollisuuteen prosessivedeksi. Tukkulaitosta ei pidetä terveydensuojelulain 16 :n tarkoittamana talousvettä toimittavana laitoksena, mutta tärkeänä toimijana talousveden turvallisuuden varmistamisessa se on otettava huomioon valvontatutkimusohjelmaa laadittaessa. Tukkulaitoksen toimittaman veden laadun on oltava vähintään talousvesiasetuksen vaatimusten mukaista talousvettä, jos vesi toimitetaan sellaisenaan ilman käsittelyä talousvettä toimittavalta laitokselta käyttäjille. Osa talousvesiasetuksen 7 :ssä säädetyistä talousveden säännöllisen valvonnan muuttujista voidaan määrittää vedenottamolta lähtevästä tai jakeluverkostoon johdetusta vedestä, jos talousveden laatu ei enää muutu näytteenottokohdan jälkeen eli se ei esimerkiksi enää sekoitu toisenlaiseen talousveteen tai sitä ei enää käsitellä näytteenottokohdan jälkeen. Tukkulaitokselta vetensä ostavien talousvettä toimittavien laitosten talousvesiasetuksen liitteessä II 1. Näytteenottokohdassa mainitut muuttujat voidaan määrittää tukkulaitoksen jakeluverkostosta tukkulaitoksella tapahtuvan vedenkäsittelyn jälkeen. Myös lähtevän veden nitriitti voidaan tutkia tukkulaitoksen verkostosta vedenkäsittelyn jälkeen. Valvontatutkimusohjelmaan tai näytteenottosuunnitelmaan on kirjattava, kuka vastaa eri muuttujien tutkimisesta. Tämä helpottaa valvontaa ja valvonnasta TsL:n 50 :n nojalla perittävien kustannusten kohdentamista. 8 2 mom. Valvontatutkimusohjelmaan tulee sisällyttää säännöllisen erityisvalvonnan toimet paikallisista olosuhteista aiheutuvien häiriötilanteiden ennalta ehkäisemiseksi. Tällä tarkoitetaan muidenkin kuin liitteen I taulukoissa lueteltujen muuttujien seurannan sisällyttämistä valvontatutkimuksiin tai terveydellisten olojen turvaamisen kannalta tarpeellisten muuttujien valvontatutkimusten tiheyden lisäämistä. Paikallisia olosuhteita ovat vedenottamon haavoittuva sijainti, läheiset talousveden saastumisen vaaraa aiheuttavat tekijät ja muut 13 :ssä tarkoitetut häiriötekijät.

39 Ohje 12/ (86) Säännöllisen valvonnan tutkimukset ja tutkimistiheys riippuvat paitsi vedenjakelualueelle toimitetun veden määrästä, myös raakaveden laadusta, vedenkäsittelytavasta, jakeluverkon ominaisuuksista ja talousvettä toimittavan laitoksen oman käyttötarkkailun tasosta. Valvontatutkimusohjelmaa laadittaessa käytetään hyväksi myös aiemmista ohjelmista saadut kokemukset. Valvontatutkimusohjelmaan on sisällytettävä säännöllisen erityisvalvonnan toimet paikallisista olosuhteista aiheutuvien häiriötilanteiden ennaltaehkäisemiseksi. Tällaisia erityisvalvonnan toimia voidaan tunnistaa WSP - riskienhallintatyökalun avulla. Talousvettä toimittavat laitokset saavat WSP - työkalusta toimenpideohjelman tarvittavien hallintakeinojen käyttöön ottamiseksi. Jos kunnan terveydensuojeluviranomainen katsoo, että hallintakeino, esim. tietyn muuttujan tutkiminen, ennalta ehkäisee häiriötilanteita, muuttuja lisätään valvontatutkimusohjelman mukaiseen säännölliseen valvontaan. WSP:stä saatavat tiedot auttavat kunnan terveydensuojeluviranomaista valvonnan kohdentamisessa. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen erityistilannesuunnitelmassa talousveden laadun turvaamiseksi luetteloidut vaaraa aiheuttavat tekijät, vedenottamon haavoittuva sijainti ja muut paikalliset olosuhteet on otettava huomioon talousveden säännöllisessä valvonnassa. Säännöllisen valvonnan tutkimuksia suunniteltaessa on käytettävä apuna ELY-keskusten tietoja, sekä tietoja, joita saadaan mm. ympäristölupa- ja sijoituspaikkalupahakemuksista. Valvontatutkimusohjelmaan lisättävät muuttujat voivat olla muitakin kuin liitteen I taulukoissa lueteltuja muuttujia. Kunnan terveydensuojeluviranomaisella on oikeus lisätä terveydellisten olojen turvaamisen kannalta tarpeellisten muuttujien tutkimustiheyttä. 8 3 mom. Valvontatutkimusohjelmaan sisällytettävistä tiedoista säädetään 9 ja 10 :ssä. Valvontatutkimusohjelmaan sisältyvät tiedot on pidettävä ajan tasalla. Valvontatutkimusohjelma on tarkistettava aina, kun sitä olosuhteiden tai valvontatutkimusohjelmaan sisältyvien tietojen muuttumisen takia on pidettävä tarpeellisena, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Valvontatutkimusohjelmaan sisältyvät tiedot on pidettävä ajan tasalla. Valvontatutkimusohjelma tarkistetaan ja päivitetään aina, kun se olosuhteiden muuttumisen takia on tarpeellista, kuitenkin vähintään viiden vuoden välein. Kunnan terveydensuojeluviranomainen hyväksyy ohjelman tai toteaa sen muuten soveltuvan tarkoitukseensa. 8 4 mom. Valvontatutkimusohjelmaan voidaan sisällyttää useamman kuin yhden vedenjakelualueen säännöllinen valvonta, jos se on tarkoituksenmukaista. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tällöin erityisesti varmistettava, että edellä 2 momentissa tarkoitettu erityisvalvonta, 9 :ssä tarkoitettu talousveden laadun säännöllisen valvonnan tutkimustiheys sekä 10 :ssä tarkoitettu käyttötarkkailu esitetään ohjelmassa jokaisen vedenjakelualueen osalta erikseen. Jos valvonnan kannalta on tarkoituksenmukaista, voidaan yhteiseen valvontatutkimusohjelmaan sisällyttää monta vedenjakelualuetta. Yksi valvontatutkimusohjelma voi sisältää esimerkiksi yhden talousvettä toimittavan laitoksen

40 Ohje 12/ (86) eri vedenjakelualueet tai kaikki ne talousvettä toimittavat laitokset, joille sama tukkulaitos toimittaa vettä, joille toinen talousvettä toimittava laitos toimittaa vettä tai joilla on yhteinen vedenottamo, pohjavesialue tai yhteisiä verkostoosia. Tällaisissa tapauksissa kunnan terveydensuojeluviranomaisen on varmistettava, että vedenjakelualueiden erityisvalvonta, säännöllisen valvonnan tutkimustiheys ja käyttötarkkailu on esitetty jokaisen vedenjakelualueen osalta erikseen ja vastuunjako eri toimijoiden kesken on selkeää. Vedenjakelualueiden yhteinen valvontatutkimusohjelma voidaan laatia myös alueelle, joka ulottuu eri valvontayksiköiden alueille mom. Valvontatutkimusohjelmaa laadittaessa ja tarkistettaessa kunnan terveydensuojeluviranomaisen on tarvittaessa pyydettävä lausunto aluehallintovirastolta sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Valvontatutkimusohjelma on toimitettava tiedoksi aluehallintovirastolle sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen harkinnan mukaan valvontatutkimusohjelmaa laadittaessa ja tarkistettaessa voidaan pyytää lausunto AVI:lta ja ELY-keskukselta. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on syytä pyytää lausuntoa asianomaiselta ELY -keskukselta ainakin silloin, kun se on tarpeen raakaveden mahdollisten riskien arvioimiseksi. Lounais-Suomen AVIssa hyväksi havaittu tapa on ollut, että lausunnon on antanut LS AVI:n ja ELYkeskuksen yhteinen talousveden laadun valvontaa seuraava talousvesityöryhmä. Käytännössä lausunto on hyvä pyytää aina, kun valvontatutkimusohjelma tehdään ensimmäistä kertaa tai siihen tehdään suuria muutoksia. Esimerkiksi muutokset näytteenotossa (määrät, analyysit, näytteenottopaikat, käyttötarkkailu) ovat tärkeitä tietoja AVI:lle ja ELY-keskukselle. Lausuntoa ei tarvitse kuitenkaan pyytää esimerkiksi silloin, kun kunnan terveydensuojeluviranomainen katsoo sen tarpeettomaksi tarkistuksesta johtuvien vähäisten muutosten vuoksi. Päivitetty valvontatutkimusohjelma lähetetään tiedoksi AVI:lle ja ELYkeskukselle. 9. Määritykset ja tutkimustiheys 9.1. Tutkimustiheys 9 Määritykset ja tutkimustiheys Valvontatutkimusohjelman tulee sisältää vähintään liitteen II mukaiset määritykset, ja vedenjakelualueen tutkimustiheyden tulee olla vähintään siinä esitetyn mukainen. Talousvesiasetuksen liitteen II taulukossa 2 on säädetty säännölliseen valvontaan kuuluvan talousveden vähimmäistutkimustiheydestä vedenjakelualueelle toimitettavan tai tuotettavan veden määrän mukaan. Tutkimistiheydet ovat vähimmäismääriä ja tiheys voi olla suurempi, jos veden oton, käsittelyn ja jakelun ominaispiirteet niin vaativat. Kunnan terveydensuojeluviranomainen päät-

41 Ohje 12/ (86) tää tutkimustiheydestä. Valvontatutkimusohjelmassa esitetään mistä ja milloin näytteet haetaan. Jos samalle vedenjakelualueelle toimittavien vedenottamoiden veden laadussa on mahdollisesti laatuvaatimusten ylityksiin johtavia eroja, on huolehdittava riskin omaavan verkostoalueen vedenlaadun riittävästä valvonnasta ja kyseisten vedenottamoiden tarkoituksenmukaisesta käyttötarkkailusta. Vedenjakelualueella talousveden laadun tulisi olla jokseenkin tasaista Päivittäin toimitettu tai tuotettu vesimäärä Päivittäin toimitettavaksi tai tuotetuksi veden määräksi voidaan katsoa talousvettä toimittavien laitosten osalta edellisen kalenterivuoden keskimääräinen vuorokausivirtaama. Verkostosta maaperään vuotava ja verkostojen huuhteluihin käytettävä talousvesi (laskuttamaton vesi) ei päädy käyttäjille ja määrän voi vähentää vedenjakelualueelle toimitetusta vesimäärästä vähimmäistutkimustiheyttä määritettäessä. Jos vedenjakelualueelta myydään vettä toiselle talousvettä toimittavalle laitokselle, vähimmäistutkimustiheys määritettään vedenjakelualueen käyttäjille toimitetun vesimäärän mukaan (ks. kuva 2). Kohtuullistaminen perusteluineen on esitettävä valvontatutkimusohjelmassa. Vedestä, jota ei katsota talousvedeksi, on kerrottu soveltamisohjeen osan I kappaleessa 2.2. Talousvesiasetus liite II Taulukko 2. Säännölliseen valvontaan kuuluvan talousveden vähimmäistutkimustiheys Vedenjakelualueelle toimitettavan tai tuotettavan veden määrä (m 3 1 ja 2) /vrk) Näytteiden määrä vuodessa vähintään 3) Jatkuva valvonta Jaksottainen seuranta kahden vuoden välein yli yli lisänäytettä jokaista alarajan ylittävää alkavaa m 3 /vrk kohden lisänäytettä jokaista alarajan ylittävää alkavaa m 3/ vrk kohden lisänäyte jokaista alarajan ylittävää alkavaa m 3 /vrk kohden lisänäyte jokaista alarajan ylittävää alkavaa m 3 /vrk kohden Huomautukset

42 Ohje 12/ (86) 1) Päivittäisen vesimäärän sijasta voidaan käyttää vedenjakelualueella asuvien asukkaiden lukumäärää, jolloin yhden henkilön päivittäinen vesimäärä vastaa 200 litraa. 2) Elintarvikehuoneiston, jolla on oma vedenottamo, jatkuvan valvonnan näytteiden määrä on vähintään 4 vuodessa ja jaksottaisen seurannan näytteiden määrä vähintään 1 vuodessa, ellei näytteiden määrää ole vähennetty tämän asetuksen 9 :n nojalla. Tutkimustiheys voidaan kohtuullistaa käyttäjämäärään perustuvalla arviolla silloin, kun talousvettä toimittavan laitoksen jakamasta vedestä merkittävä osa menee sellaiseen käyttöön (esim. kasteluvesi, eläinten hoito) tai sellaisten yritysten raakavedeksi, joiden laadusta ei säädetä talousvesiasetuksen perusteella. Talousvesiasetuksen liitteen II taulukon 2 huomautuksen 1 mukaan vähimmäistutkimustiheyttä määritettäessä voidaan käyttää päivittäisen vesimäärän sijasta vedenjakelualueella asuvien asukkaiden lukumäärää. Tällöin yhden henkilön päivittäiseksi veden kulutukseksi lasketaan 200 litraa. Vedenjakelualueelle toimitettavan veden määrä mitataan lähes poikkeuksetta, kun taas vedenjakelualueella asuvien asukkaiden lukumäärää ei tunneta täsmällisesti. Talousvesiasetuksen liitteen II taulukon 2 huomautuksen 2 mukaan elintarvikehuoneistossa, jossa on oma vedenhankinta, jatkuvan valvonnan näytteiden määrä on vähintään 4 vuodessa ja jaksottaisen seurannan näytteiden määrä vähintään 1 vuodessa, jos näytteiden määrää ei ole vähennetty talousvesiasetuksen 9 :n nojalla (ks. kappale 9.2). Valvontaan voidaan soveltaa pientä talousvesiasetusta, jos kunnan terveydensuojeluviranomainen katsoo, että toiminta on pienimuotoista. Tällöin terveydensuojeluviranomainen tekee asiasta päätöksen ks. kappale 2. Kun talousvettä hankitaan itse ja sitä käytetään osana julkista tai kaupallista toimintaa, vähimmäistutkimustiheys katsotaan päivittäin tuotettavan vesimäärän mukaan talousvesiasetuksen liitteen taulukosta 2. Jos vedenjakelualueella toimitetaan talousvettä yli m 3 /vrk, pitää laskea lisänäytteitä mukaan tutkimustiheyttä määritettäessä. Talousvesiasetuksen liitteen II taulukon 2 mukaan esim m 3 /vrk vedenjakelualueelle toimitettavasta talousvedestä tutkitaan jatkuvan valvonnan näytteitä 31+3 lisänäytettä*3 eli yhteensä 40 näytettä vuodessa. Jaksottaisen seurannan näytteitä on tutkittava 4+1 lisänäyte eli viisi. Jaksottaisen seurannan valvontatutkimus sisältää kaikki jatkuvan valvonnan muuttujat, mikä voidaan ottaa huomioon jatkuvan valvonnan tutkimustiheydessä eli jaksottaisen seurannan valvontatutkimus voidaan laskea myös jatkuvan valvonnan tutkimukseksi. Tällöin jatkuvan valvonnan näytteitä otetaan 35 kertaa ja jaksottaisen seurannan näytteitä (joka lasketaan samalla myös jatkuvan valvonnan näytteeksi) 5 kertaa Vedenjakelualuekohtainen tutkimustiheys Tutkimustiheys määritetään vedenjakelualuekohtaisesti. Jos talousvettä toimittava laitos myy osan talousvedestä toiselle laitokselle, myyty vesimäärä otetaan huomioon ostavan laitoksen vähimmäistutkimustiheyttä määritettäessä (Kuva 2). Kuvassa 2 kaikkien laitosten yhteenlaskettu vähimmäistutkimustiheys on jatkuvan valvonnan näytteiden osalta (1) = riippuen

43 Ohje 12/ (86) siitä, miten pienen talousvesiasetuksen mukaista laitosta 3 valvotaan ja jaksottaisen seurannan näytteiden osalta =11. Kappaleessa 9.5 kerrotaan muuttujista, jotka voidaan määrittää lähtevästä vedestä tai jakeluverkosta, ja kuinka niiden näytteenottotiheyttä on mahdollista vähentää silloin, kun samaa talousvettä toimitetaan eri talousvettä toimittaville laitoksille. Kuva 2. Eri talousvettä toimittavien laitosten näytteenottotiheydet, kun yksi laitos myy talousvettä muille laitoksille Tutkimustiheyden vähentäminen mom. Liitteen II taulukon 2 mukaista tutkimustiheyttä voidaan vähentää enintään puoleen niiden muuttujien osalta, joiden kahden edellisen peräkkäisen vuoden aikana otetuista näytteistä määritetyt tulokset eivät poikkea merkittävästi toisistaan ja ovat olennaisesti parempia kuin liitteen I mukaiset laatuvaatimukset tai laatusuositukset eikä ole sellaista tekijää, joka todennäköisesti aiheuttaisi veden laadun huononemista. Tutkimustiheyden vähentäminen ja sen perustelut on esitettävä valvontatutkimusohjelmassa. Mikrobiologisten muuttujien, lukuun ottamatta Clostridium perfringens - bakteeria, tutkimustiheyden tulee kuitenkin aina olla liitteen II mukainen. Radioaktiivisuuden määrittämistä tulee jatkaa liitteen II mukaisesti, jos talousvettä on ryhdytty käsittelemään siinä olevien radioaktiivisten aineiden määrän vähentämiseksi.

44 Ohje 12/ (86) Tutkimustiheyttä voidaan vähentää enintään puoleen, jos kahden edellisen, peräkkäisen vuoden tulokset eivät poikkea merkittävästi toisistaan ja ovat olennaisesti parempia kuin talousvesiasetuksen liitteen I mukaiset raja-arvot eikä ole sellaista tekijää, joka todennäköisesti aiheuttaisi veden laadun huononemista. Tutkimustiheyden vähentäminen voi koskea joko yksittäistä muuttujaa tai useampia muuttujia. Jotta tutkimustiheyttä on mahdollista vähentää, kyseisen muuttujan vähimmäistutkimustiheyden pitää olla tiheämmin kuin kerran vuodessa. Jos talousvesiasetuksen liitteen II taulukossa 2 on merkitty tutkimustiheydeksi 1 jatkuvan valvonnan tai jaksottaisen seurannan tutkimus vuodessa, ei tätä yhtä tutkimusta voi harventaa eli vuodessa on otettava vähintään 1 jaksottaisen seurannan näyte. Ainoastaan, jos vedenjakelualueelle toimitettava tai tuotettava veden määrä on m 3 /vrk, jaksottaisen seurannan näyte (joka lasketaan myös yhdeksi jatkuvan valvonnan tutkimukseksi) on otettava vähintään joka toinen vuosi, mutta ei sitä harvemmin. Kyseessä on näytteenoton puute, jos tutkimustiheys on vähennetty enemmän kuin puoleen. Tutkimustiheyden vähentäminen perusteluineen on esitettävä valvontatutkimusohjelmassa. Olennaisesti parempi tulos kuin liitteen I mukainen laatuvaatimus tai laatusuositus -määritelmällä tarkoitetaan pitoisuutta, joka on pienempi kuin 50 % enimmäisarvosta ja jonka määritysraja on pienempi tai yhtä suuri kuin 30 % enimmäisarvosta. Kuvan 3 esimerkissä on osoitettu sinisellä nuolella pitoisuusalue, jolla pitoisuuksien katsotaan olevan olennaisesti parempia kuin enimmäisarvon. Suurin pitoisuus, jonka katsotaan olevan olennaisesti parempi, on 0,5 µg/l, sillä 50 prosenttia enimmäisarvosta (1,0 µg/l) on 0,5 µg/l. Esimerkissä määritysraja on 30 % enimmäisarvosta eli 0,3 µg/l. Se on pienin pitoisuus, jonka katsotaan olevan luotettavasti määritetty tulos. Määritysrajan ja toteamisrajan välillä muuttujaa on todettu talousvedestä, mutta pitoisuutta ei pystytä luotettavasti määrittämään (kuvan 3 harmaa palkki). Muuttujan pitoisuuden katsotaan olevan olennaisesti parempi kuin enimmäisarvo myös, jos muuttujan pitoisuus on pienempi kuin toteamisraja menetelmän määritysrajan ollessa 30 % muuttujan enimmäisarvosta. Kuva 3. Sinisellä nuolella on osoitettu pitoisuusalue, jolla mitatut tulokset (vihreä palkki) tai vähäinen todettu läsnäolo (harmaa palkki) tai toteamisrajaakin pienempi pitoisuus (valkoinen palkki) tulkitaan olennaisesti paremmaksi kuin muuttujan enimmäisarvo. Viimeistään lokakuussa 2017 talousvesiasetuksen mukaisille kemiallisille muuttujille tulee juomavesidirektiivin mukainen suoritusarvovaatimus. Se tarkoittaa, että menetelmällä on kyettävä vähintään mittaamaan muuttujan arvoa

45 Ohje 12/ (86) vastaava pitoisuus, joka on enintään 30 prosenttia asianomaisen muuttujan enimmäisarvosta. Menetelmän mittausepävarmuuden pitää vastata juomavesidirektiivin taulukossa 1 esitettyä arvoa. Suoritusarvovaatimuksella korvataan talousvesiasetuksen liitteessä III muuttujille asetetut oikeellisuus, täsmällisyys ja toteamisrajat. Mikrobiologisten muuttujien tutkimustiheyttä ei voi vähentää C. perfringens - bakteeria lukuun ottamatta. Mikrobiologiset muuttujat ovat talousveden turvallisuuden kannalta tärkeimmät muuttujat, jotka osoittavat akuuttia saastumista ja veden välityksellä leviävän epidemian mahdollisuutta. Mikrobiologisten muuttujien löytyminen talousvedestä tai pesäkkeiden lukumäärän epätavallinen muutos vaativat nopeita toimia veden terveydellisen laadun varmistamiseksi. Koska C. perfringens -bakteeri on osoittautunut suhteellisen huonoksi talousveden mikrobiologista likaantumista osoittavaksi muuttujaksi, sen tutkimustiheys voidaan puolittaa, jos kahden edellisen peräkkäisen vuoden aikana tutkituissa 100 ml näytteissä ei ole ollut ainoatakaan C. perfringens -bakteeria eikä ole tiedossa sellaista tekijää, joka aiheuttaisi veden laadun huononemista. C. perfringens -bakteeri tutkitaan, jos raakavesi on pintavettä tai jos pintavesi vaikuttaa veteen esim. rantaimeytymisen kautta. Jos samalle vedenjakelualueelle toimitetaan vettä sekä tekopohjavesi- että pohjavesilaitokselta, C. perfringens -bakteeri voidaan tutkia tekopohjavesilaitokselta lähtevästä vedestä sen vedenjakelualueelle toimittaman vesimäärän mukaan. Radioaktiivisuuden määrittämistä pitää jatkaa talousvesiasetuksen liitteen II taulukon 2 mukaisesti, jos talousvettä on ryhdytty käsittelemään siinä olevien radioaktiivisten aineiden määrän vähentämiseksi Näytteenottopaikka ja ajankohta vedenjakelualueella Talousvesiasetuksen liitteen II Taulukon 2 huomautus 3 3) Näytteet otetaan tasaisin väliajoin jakeluverkon eri osista siten, että saadaan oikea kuva veden laadusta eri vuodenaikoina koko jakeluverkon alueella, jolloin tarpeellinen näytteiden määrä voi verkoston ominaispiirteiden tai eri raakavesilähteistä toimitettavan veden vuoksi ylittää taulukossa esitetyn näytteiden vähimmäismäärän. Vedenjakelualueen näytteenottopaikat ja näytteiden ottamisen ajankohdat on suunniteltava siten, että saadaan kuva talousveden laadusta koko vedenjakelualueella eri vuodenaikoina. Tämä voi edellyttää jakeluverkostoltaan monimutkaisella alueella näytteenottopaikkojen ja tutkimustiheyden lisäämistä talousvesiasetuksessa säädettyä vähimmäistutkimustiheyttä suuremmaksi. Suurilla vedenjakelualueilla voidaan keskittää näytteiden ottamista samoille päiville, jolloin on mahdollista kerätä vertailukelpoisia näytteitä verkoston eri osista. Tällöin on huolehdittava siitä, että jatkuvan valvonnan tutkimusten välinen aika ei ole liian pitkä. Vaatimusten täyttymiskohdista on kerrottu kappaleessa 5. Jos talousvettä toimittavan laitoksen vuorokausikulutus vaihtelee voimakkaasti esimerkiksi vuodenaikojen mukaan (vedenjakelualueella on esim. lomakyliä), voidaan näytteiden otto keskittää suuren kulutuksen jaksoihin. Näytteiden kokonaismäärä ja näytteenoton kohdentaminen eri kulutusjaksoihin on esitet-

46 Ohje 12/ (86) tävä valvontatutkimusohjelmassa. Käyttötarkkailulla on varmistettava veden laatu vähäisen kulutuksen aikana. Talousveden valvontaa koskeva velvoite kohdistuu käyttäjän hanasta saamaan veteen. Vedenkäsittelylaitokselta lähtevästä vedestä on asetuksessa säädetty pakollisena ainoastaan nitriitin tutkiminen (liite I taulukon 2 huomautus 5). Verkostossa muuttumattomat muuttujat ja radioaktiivisuuden (ks. kappale 5.3) voi tutkia käyttäjän hanan sijasta myös talousvettä toimittavalta laitokselta lähtevästä vedestä, muualta jakeluverkosta ja tukkulaitoksen jakeluverkon alueelta. Valvontatutkimusohjelmaa laadittaessa valitaan näytteenottopaikat, joista päättää viimekädessä kunnan terveydensuojeluviranomainen. Näytteenottopaikoiksi valitaan sellaisia kiinteistöjä, joissa veden laadun turvallisuus on erityisen tärkeää, kuten sairaaloita, kouluja, sosiaalialan yksiköitä ja elintarvikehuoneistoja. Verkostonäytteet otetaan paikasta, jossa veden vaihtuvuus on normaali. Umpiperästä tai ilman juoksutusta käyttäjän hanasta otetaan näytteitä vain erityisselvityksiä varten, esim. korroosiotutkimuksia ja käyttötarkkailua varten. Jaksottaisen seurannan tai jatkuvan valvonnan näytteeseen sisältyvät muuttujat tulisi tutkia samana päivänä otetusta näytteestä. Tarkoituksenmukaista on pyrkiä ottamaan sekin osa näytteestä, joka voidaan ottaa muualta kuin käyttäjän hanasta (verkostossa muuttumattomat, ks. kappale 5.3), samoihin aikoihin kuin muu osa jaksottaisen seurannan tai jatkuvan valvonnan näytteestä. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen kanssa on sovittava menettelystä, jos jonkin muuttuja on unohdettu tutkia Tutkimukset epäillyssä tai todetussa saastumistilanteessa 9 4 mom. Epäillyssä tai todetussa talousveden saastumistilanteessa on tarpeen mukaan määritettävä myös muita kuin valvontatutkimusohjelmaan sisältyviä muuttujia ja tutkittava veden laatua lisänäyttein. Epäillyn tai todetun saastumistilanteen aikana tutkitaan muuttujat, jotka kunnan terveydensuojeluviranomainen katsoo tarpeellisiksi. Lisätutkimuksia voi teettää myös muissa kuin Eviran hyväksymissä laboratorioissa ja sellaisilla menetelmillä, jotka kunnan terveydensuojeluviranomainen katsoo tarpeellisiksi Muuttujat, jotka voidaan tutkia lähtevästä vedestä tai jakeluverkosta Verkostossa muuttumattomat muuttujat voi tutkia käyttäjän hanan sijasta myös talousvettä toimittavalta laitokselta lähtevästä vedestä, muualta jakeluverkosta ja tukkulaitoksen jakeluverkon alueelta. Kyseiset muuttujat on lueteltu talousvesiasetuksen liitteen II 1. Näytteenottokohta -kappaleessa (ks. kappale 5.3). Verkostossa muuttumattomista muuttujista tutkitaan jatkuvassa valvonnassa vain alumiinia ja C. perfringens -bakteeria tietyin edellytyksin. Alumiinia tutkitaan jatkuvassa valvonnassa, jos veden käsittelyssä käytetään alumiiniyhdis-

47 Ohje 12/ (86) teitä tai raakavesi sisältää runsaasti alumiinia. C. perfringens -bakteeri tutkitaan jatkuvassa valvonnassa, jos raakavesi on pintavettä tai jos pintavesi voi vaikuttaa veteen esim. rantaimeytymisen kautta. Suomessa tekopohjaveden muodostaminen on tulkittu vedeksi, johon pintavesi vaikuttaa, ja siksi tekopohjavesilaitoksen toimittamasta talousvedestä on tutkittava C. perfringens bakteeri jatkuvassa valvonnassa. Kuvan 4 myyvä laitos on pohjavesilaitos eikä sen raakavedessä ole huomattavia määriä alumiinia eikä se käytä alumiinisuoloja vedenkäsittelyssä eli sen jatkuvassa valvonnassa ei tutkita alumiinia eikä C. perfringens -bakteeria. Jos samalle vedenjakelualueelle toimitetaan vettä sekä tekopohjavesi- että pohjavesilaitokselta, C. perfringens -bakteeri voidaan tutkia vain tekopohjavesilaitokselta lähtevästä vedestä sen vedenjakelualueelle toimittaman vesimäärän mukaan. Laitokset voivat sopia terveydensuojeluviranomaisen kanssa yhteistyössä, mistä näytteenottopaikasta verkostossa muuttumattomat tutkitaan, sillä niiden osalta on sallittua määrittää vähimmäistutkimustiheys koko alueelle toimitetun vesimäärän mukaan. Tällöin kuvassa 4 verkostossa muuttumattomia on tutkittava jatkuvassa valvonnassa vähintään 91 kertaa (=31+3*20) ja jaksottaisessa seurannassa vähintään 6 kertaa (=4+2*1) vuodessa, sillä koko alueelle toimitettu vesimäärä on m 3 /vrk. Laitokset sopivat keskenään tutkimuskustannusten jakamisesta. Jos päädytään tutkimaan laitoskohtaisesti vähimmäistutkimustiheyden mukaan, verkostossa muuttumattomia on tutkittava jaksottaisessa seurannassa 11 kertaa (myyvällä laitoksella tutkitaan 5 kertaa, ostavalla laitoksella A tutkitaan 5 kertaa ja ostavalla laitoksella B yhden kerran vuodessa, ks. kuva 2) kuten muitakin jaksottaisen seurannan muuttujia. Jos jatkuvassa valvonnassa tutkittaisiin C. perfringens -bakteeri ja alumiini, näitä olisi tutkittava laitoskohtaisesti yhteensä 97 kertaa. Nitraatti kuuluu verkostossa muuttumattomiin muuttujiin (liitteen II näytteenottokohta listassa mainitut muuttujat). Liitteen I taulukon 2 huomautuksen 5 mukaan nitraattipitoisuus/50 + nitriittipitoisuus/3 ei saa ylittää arvoa 1. Nitraatin voi määrittää samasta kuluttajan hanasta otettavasta näytteestä kuin nitriitin, mutta on myös sallittua laskea summa näytteistä, jotka on tutkittu nitraatin osalta lähtevästä vedestä tai jakeluverkostosta ja nitriitin osalta kuluttajan hanasta. Tämä talousvesiasetuksen soveltamisohje kumoaa Valviran antaman ohjeen 1/2014 talousveden nitraatin ja nitriitin valvonnasta asetuksen 461/2000 soveltamisalaan kuuluvien talousvettä toimittavien laitosten talousvedessä (Dnro 576/ /2014).

48 Ohje 12/ (86) Kuva 4. Verkostossa muuttumattomien (asetuksen liitteen II näytteenottokohdassa mainitut muuttujat) vähimmäistutkimustiheys, jatkuvat 91 ja jaksottaiset 6 kertaa vuodessa, voidaan laskea koko verkostoalueelle toimitettavan talousveden määrän mukaan (30000 m 3 /vrk). Muita kuin verkostossa muuttumattomia muuttujia on tutkittava vähintään vedenjakelualuekohtaisesti laskettavan vähimmäistutkimustiheyden mukaan. Talousvettä toimittavien laitosten on osoitettava valvontatutkimusohjelmissaan, mistä näytteenottopaikoista verkostossa muuttumattomat tutkitaan Pienen asetuksen mukainen kohde ja verkostossa muuttumattomat 9.6. Jaksottainen seuranta Kuvan 4 laitos C kuuluu pienen talousvesiasetuksen (401/2001) soveltamisalaan. Pienen talousvesiasetuksen mukaiset säännöllisen tutkimuksen muuttujat poikkeavat hieman talousvesiasetuksen jaksottaisen seurannan ja jatkuvan valvonnan muuttujista. Pienen talousvesiasetuksen liitteen II taulukossa 1 on lueteltu säännöllisessä tutkimuksessa määritettävät muuttujat. Näistä muuttujista verkostossa muuttumattomia ovat nitraatti, kloridi ja fluoridi. Kuvan 4 laitos C voi hyödyntää halutessaan muiden laitosten nitraatti-, kloridija fluoridituloksia säännöllisissä tutkimuksissaan. Talousvesiasetuksen liite II 3. Jaksottaisen seurannan muuttujat Jaksottaiseen seurantaan sisältyvät kaikki liitteen I taulukossa 1 6 esitettyjen muuttujien määritykset sekä valvontatutkimusohjelmaan sisällytetyt lisämääritykset.

49 Ohje 12/ (86) Jaksottaisen seurannan avulla terveydensuojeluviranomainen selvittää, täyttääkö talousvettä toimittavan laitoksen toimittama vesi asetuksessa esitetyt laatuvaatimukset. Jaksottaisessa seurannassa vedestä seurataan pääsääntöisesti kaikkia liitteen I taulukoissa 1-6 esitettyjä muuttujia. Jaksottainen seuranta sisältää myös kaikki jatkuvan valvonnan muuttujat, mikä voidaan ottaa huomioon jatkuvan valvonnan tutkimustiheydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi jaksottaisen seurannan valvontatutkimus voidaan laskea myös yhdeksi jatkuvan valvonnan valvontatutkimukseksi. Valvontatutkimusohjelman jaksottaiseen seurantaan on sisällytettävä mahdolliset lisämääritykset paikallisista olosuhteista aiheutuvien häiriötilanteiden ennalta ehkäisemiseksi Pois jätettävät kemialliset ja radioaktiivisuuden muuttujat Talousvesiasetuksen liite II, 3. Jaksottaisen seurannan muuttujat Seuraavat määritykset voidaan jättää pois Kemialliset muuttujat Akryyliamidi Epikloorihydriini Vinyylikloridi Bromaatti Trihalometaanit Torjunta-aineet jos veden käsittelyssä ei käytetä polyakryyliamideja jos veden käsittelyssä tai laitemateriaaleissa ei ole käytetty epoksihartseja jos vedessä ei ole todettu tri- tai tetrakloorieteeniä, eikä materiaaleissa käytetystä PVC:stä liukene vinyylikloridia jos vettä ei käsitellä otsonilla tai desinfioida kloorikemikaaleilla jos vettä ei desinfioida kloorikemikaaleilla jos raakaveden muodostumisalueella ei ole käytetty torjunta-aineita Radioaktiivisuus Radon Tritium Viitteellinen annos jos talousvedeksi valmistettava vesi on peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta jos vesialueella ei ole ihmisen toiminnan aiheuttamaa tritiumin lähdettä ja Säteilyturvakeskuksen selvitysten tulosten perusteella voidaan osoittaa, että enimmäisarvo ei ylity - jos talousvedeksi valmistettava vesi on peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta - luonnollisten radionuklidien osalta, jos Säteilyturvakeskuksen selvitysten tulosten perusteella voidaan osoittaa, että enimmäisarvo 0,10 msv/vuosi ei ylity - jos liitteen III luvussa 4 esitettyjen tutkimusten tulosten perusteella voidaan olettaa, että viitteellinen annos ei ylitä enimmäisarvoa 0,10 msv/vuosi, eikä vedessä tiedetä esiintyvän sellaisia radionuklideja, joiden vuoksi viitteellinen annos todennäköisesti ylittää enimmäisarvon. Jaksottaisesta seurannasta voidaan jättää tutkimatta ainoastaan talousvesiasetuksen liitteen II kohdassa 3 mainitut muuttujat. Kemiallisista muuttujista

50 Ohje 12/ (86) voidaan jättää tutkimatta liitteessä II esitetyin edellytyksin monomeerit (akryyliamidi, epikloorihydriini, vinyylikloridi), desinfioinnin sivutuotteet (bromaatti, trihalometaanit) ja torjunta-aineet, jos niitä ei voi esiintyä vedessä. Kemiallisissa laatuvaatimuksissa monomeerien enimmäisarvot perustuvat laskennalliseen pitoisuuteen eikä asetus edellytä niiden seuraamista talousvedestä tehtävin analyysein kuin poikkeustapauksissa. Akryyliamidia käytetään lähinnä tietyissä flokkauksen apuaineissa (polymeereissä) ja sen pitoisuutta voidaan säädellä polymeeriannoksen perusteella. Vinyylikloridi on tutkittava säännöllisesti talousvesinäytteistä ainoastaan, jos vedessä todetaan toteamisrajan ylittävä määrä tri- tai tetrakloorieteeniä eikä materiaaleissa käytetystä PVC:stä liukene vinyylikloridia. Talousveden käsittelyssä tai jakelussa käytetyistä aineista tai uusissa laitteissa käytetyistä materiaaleista on säädetty talousvesiasetuksen 15 :ssä. Bromaattia voi muodostua lähinnä otsonoinnin sivutuotteena silloin, kun raakavedessä on runsaasti bromidia orgaaniseen ainekseen verrattuna. Bromaattia voi periaatteessa syntyä vähäisiä määriä myös klooridesinfioinnin yhteydessä, jos vedessä on bromidia. Bromaatti on tutkittava, jos vedenkäsittelyssä käytetään otsonointia tai veden desinfioimisessa kloorikemikaaleja. UVdesinfioinnissa ei synny bromaattia. Torjunta-aineita on havaittu useilta sellaisiltakin pohjavesialueilta, joilla niitä ei olisi arveltu olevan. Lisäksi samallakin pohjavesialueella torjunta-aineita on löytynyt osasta vedenottamoita, kun taas toisista ottamoista niitä ei ole löytynyt. Siksi torjunta-aineet tulisi määrittää vähintään kerran jokaiselta vedenottamolta ennen niiden käyttöönottoa. Kontrollinäytteitä on hyvä tutkia tarpeen mukaan esimerkiksi silloin, jos epäillään torjunta-aineiden käyttöä. Pintavesilaitosten on tutkittava torjunta-aineet jaksottaisessa seurannassa, koska laitosten raakaveden valuma-alueella lähes poikkeuksetta on käytetty torjuntaaineita. Torjunta-aineita saattaa olla vedessä vielä vuosia käytön lopettamisen jälkeen, joten seurantaa ei voida heti lopettaa, kun aineiden käyttö alueella lopetetaan. Riskikohteiksi on tunnistettu tehdyissä selvityksissä mm. viljelmät, taimitarhat, ratapihat, teiden ja rautateiden pientareet, golf kentät ja hautausmaat. Yleisimmin havaituista torjunta-aineista on kerrottu kappaleessa Radonia ja viitteellistä annosta ei tarvitse tutkia talousveden säännöllisessä valvonnassa, jos talousvedeksi valmistettava vesi on peräisin yksinomaan pintavesimuodostumasta. Talousvesiasetuksen liitteen II 3 kappaleen taulukossa ja liitteen I taulukon 3 alahuomautuksessa 4 mainitaan, että viitteellisen annoksen tasoa ei tarvitse arvioida, jos STUKn selvitysten perusteella tiedetään, että enimmäisarvot eivät voi ylittyä. Tällä hetkellä tiedetään, että pintavesissä enimmäisarvot eivät ylity. Tuoreen tutkimustiedon kartuttua STUK voi aikanaan määritellä maantieteellisiä alueita, joilla viitteellisen annoksen tutkiminen voidaan lopettaa. Viitteellinen annos on tutkittava kaikilta muilta vedenjakelualueilta (esim. pohjavesi, tekopohjavesi, rantaimeytynyt tekopohjavesi), jos sitä ei ole tutkittu 2010-luvulla kuitenkin ottaen huomioon, että edellisen mittauksen tekemisestä ei ole kulunut enempää kuin viisi vuotta. Viitteellisen annoksen tutkimiseksi otettava näyte voidaan ottaa käyttäjän hanan lisäksi muualtakin jakeluverkosta.

51 Ohje 12/ (86) Tritiumia ei tarvitse tutkia talousveden säännöllisessä valvonnassa, koska STUK valvoo tritiumin aktiivisuuspitoisuuksia talousvedessä valtakunnallisessa ympäristön säteilyvalvontaohjelmassa Viiden vuoden välein tutkittavat muuttujat Talousvesiasetuksen liitteen II kappaleessa 3 (Jaksottaisen seurannan muuttujat) esitetyin edellytyksin tiettyjen muuttujien tutkimustiheyttä voidaan harventaa kerran viidessä vuodessa tapahtuvaksi Jatkuva valvonta Talousvesiasetuksen liite II Seuraavat muuttujat tutkitaan vähintään kerran. Jos pitoisuudet ovat alle 50 % enimmäisarvosta, eikä ole ilmeistä syytä niiden nousemiseen, määritykset voidaan tehdä myöhemmin 5 vuoden välein antimoni, bentseeni, bentso(a)pyreeni, boori, bromaatti vedestä, jota ei ole otsonoitu, syanidit, seleeni, 1,2-dikloorietaani, tetrakloorieteeni, trikloorieteeni, torjunta-aineet, polysykliset aromaattiset hiilivedyt, kloorifenolit, uraani, viitteellisen annoksen arvioimiseen käytettävät seulontatutkimukset. radon, jonka aktiivisuuspitoisuutta pitää kuitenkin verrata liitteen I taulukon 4 enimmäisarvoon. Radon voidaan tutkia viiden vuoden välein, jos radonin aktiivisuuspitoisuus on vähemmän kuin 150 Bq/l eikä ole ilmeistä syytä pitoisuuden nousemiseen. Viitteellinen annos voidaan tutkia viiden vuoden välein, jos viitteellinen annos on pienempi kuin 0,05 msv/vuosi eikä ole ilmeistä syytä viitteellisen annoksen kasvuun. Kun alfa-aktiivisuuden kokonaispitoisuus on vähemmän kuin 0,05 Bq/l ja radonin pitoisuus vähemmän kuin 150 Bq/l, voidaan todeta varmuudella, että viitteellinen annos on vähemmän kuin 0,05 msv/vuosi. Viitteellinen annos voi olla vähemmän kuin 0,05 msv/vuosi, vaikka alfa-aktiivisuuden kokonaispitoisuus olisi enemmän kuin 0,05 Bq/l riippuen siitä, mitä alfa-aktiivisia aineita vedessä on. Asiantuntija-apua viitteellisen annoksen arvioimisesta saa STUKlta (vesitiimi@stuk.fi). Torjunta-aineista on kerrottu kappaleessa Jos jotain torjunta-ainetta tai sen hajoamistuotetta on havaittu, pitää ko. ainetta ja sen hajoamistuotteita tutkia vähintään jaksottaisen seurannan vähimmäistutkimustiheyden mukaisesti. Jatkuvan valvonnan tarkoituksena on hankkia säännöllisesti tietoa talousveden aistinvaraisesta ja mikrobiologisesta laadusta sekä talousveden käsittelyn ja etenkin desinfioinnin tehokkuudesta. Jatkuvassa valvonnassa onkin painotettu veden mikrobiologisen laadun seurantaa. Jaksottaisen seurannan valvontatutkimus sisältää kaikki jatkuvan valvonnan muuttujat, mikä voidaan ottaa huomioon jatkuvan valvonnan näytteenottotiheydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että jaksottaisen seurannan valvontatutkimus voidaan laskea myös jatkuvan valvonnan valvontatutkimukseksi.

52 Ohje 12/ (86) Talousvesiasetuksen liite II Taulukko 1. Jatkuvassa valvonnassa talousvedestä vähintään määritettävät muuttujat. Muuttuja Huomautus Escherichia coli Koliformiset bakteerit Clostridium perfringens (mukaan lukien itiöt) (1) Pesäkkeiden lukumäärä 22 C (2) Pesäkkeiden lukumäärä 37 C (2) Pseudomonas aeruginosa (2) Haju Maku Sameus Väri ph Sähkönjohtavuus Rauta Mangaani Nitriitti (3) Alumiini (4) Ammonium Valvontatutkimusohjelmaan sisällytetyt lisämääritykset Huomautukset 1) Vain, jos vesi on otettu pintavesimuodostumasta tai pintavesi vaikuttaa veteen. 2) Vain pulloissa tai säiliöissä myytävälle vedelle. 3) Vain, jos veden desinfioinnissa käytetään klooriamiinia. 4) Vain, jos veden käsittelyssä käytetään alumiiniyhdisteitä tai jos raakavesi sisältää runsaasti alumiinia. Nitriittipitoisuutta on tutkittava jatkuvassa valvonnassa kuluttajien hanasta ainoastaan, jos veden desinfioimisessa käytetään klooriamiinia. Alumiinia on seurattava, jos vedenkäsittelyssä käytetään alumiinia esimerkiksi saostuskemikaalina tai jos raakavedessä on runsaasti alumiinia. Muussa tapauksessa nitriitti ja alumiini sisältyvät vain jaksottaiseen seurantaan. Clostridium perfringens -bakteeria on seurattava jatkuvassa valvonnassa ainoastaan silloin, kun vedenjakelualueen talousvesi on peräisin pintavesi- tai tekopohjavesilaitoksiksi luokitelluilta talousvettä toimittavilta laitoksilta tai, jos pintavesi vaikuttaa veteen esim. rantaimeytymisen kautta. Valvontatutkimusohjelmassa kuvattavaan jatkuvaan valvontaan voidaan sisällyttää lisämäärityksiä, jos se katsotaan aiheelliseksi Pakattavan veden valvontatutkimukset Kaikki talousvettä pakkaavat laitokset ovat talousvettä toimittavia laitoksia ja lisäksi ne ovat myös elintarvikehuoneistoja. Elintarvikehuoneistossa, jolla on oma vedenhankinta, jatkuvan valvonnan näytteiden määrä on vähintään 4 vuodessa ja jaksottaisen seurannan näytteiden määrä vähintään 1 vuodessa, ellei näytteiden määrää ole vähennetty talousvesiasetuksen 9 :n nojalla.

53 Ohje 12/ (86) Muutoin säännöllisen valvonnan näytteenottotiheys määritetään talousvesiasetuksen liitteen II taulukossa 2 esitetyllä tavalla tuotettavan veden määrän mukaisesti. Pulloissa tai säiliöissä myytävän veden jatkuvan valvonnan näytteestä on asetuksen liitteen II taulukon I huomautuksen 2 mukaan tutkittava pesäkkeiden lukumäärä sekä 22 C että 37 C kasvatuslämpötilassa ja Pseudomonas aeruginosa -bakteeri muiden taulukossa mainittujen muuttujien lisäksi. 10. Käyttötarkkailu 10, Käyttötarkkailu Valvontatutkimusohjelmaan on koottava tiedot talousvettä toimittavan laitoksen omasta käyttötarkkailusta. Jos talousvettä toimittava laitos on myös elintarvikelain 6 :n 11 kohdassa tarkoitettu elintarvikealan toimija, sen tulee sisällyttää valvontatutkimusohjelmaan tiedot elintarvikelain 20 :n mukaiseen omavalvontasuunnitelmaan kuuluvasta veden laadun tarkkailusta. Käyttötarkkailulla varmistetaan talousvedeksi käytettävän veden laatu sekä veden käsittelyn asianmukaisuus. Talousveden laadunvalvonnassa pääpaino on talousvettä toimittavan laitoksen omassa käyttötarkkailussa, sillä laitoksen on toimitettava talousvesiasetuksen mukaista talousvettä jatkuvasti. Talousvettä toimittavan laitoksen on ilmoitettava viivytyksettä kunnan terveydensuojeluviranomaiselle, jos se oman käyttötarkkailun tai omien havaintojen perusteella epäilee saastumista tai toteaa talousveden saastuneen. Viranomaisvalvonnalla viranomainen varmistuu, että talousveden laatu on asetuksen vaatimusten mukaista eikä aiheuta terveyshaittaa. Valvontatutkimusohjelmassa on esitettävä säännöllisen valvonnan lisäksi tiedot talousvettä toimittavan laitoksen omasta käyttötarkkailusta. Viranomaisvalvonta ja käyttötarkkailu muodostavat kokonaisuuden, jolla varmistutaan talousveden laadusta. Käyttötarkkailututkimusten määrän vaikuttavat mm. paikalliset olosuhteet, käytettävän raakaveden laatu, toimitetun talousveden määrä, toiminnan luonne ja laajuus, käytetyt vedenkäsittelymenetelmät, veden viipymäaika verkostossa ja se, onko talousvesi peräisin omasta laitoksesta vai ostetaanko se muualta. Käyttötarkkailuun valittavista muuttujista ja niiden määritystiheyksistä ei voi antaa yleisiä ohjeita, vaan ne on harkittava jokaisen laitoksen erityispiirteiden mukaan. Käyttötarkkailututkimukset voidaan teettää talousvettä toimittavan laitoksen parhaaksi näkemillä menetelmillä missä tahansa laboratoriossa (ml. omassa laboratoriossa), mutta viranomaisille tarkoitetut valvontatutkimukset on teetettävä Eviran hyväksymässä laboratoriossa (TsL 49 a ). Omavalvontaan liittyvällä veden tarkkailulla tarkoitetaan talousvettä toimittavia laitoksia, jotka ovat samalla myös elintarvikelain (23/2006) mukaisia elintarvikealan toimijoita ja joille on elintarvikelain 20 :ssä säädetty velvoite omavalvontaan. Talousvettä toimittavan laitoksen asiakkaana olevien elintarvikealan toimijoiden veden omavalvontaa ei siis tarvitse kuvata talousvettä toimittavan laitoksen valvontatutkimusohjelmassa. Evira ohjaa elintarvikehuoneistojen sisällä tapahtuvaa veden omavalvontaa.

54 Ohje 12/ (86) 10, 2 mom. Käyttötarkkailuun tulee sisältyä riittävä, riskinarviointiin perustuva ja dokumentoitu laitoksen toimintaympäristön, raakaveden määrän ja laadun sekä laitteiston kunnon seuranta veden käsittelyn asianmukaisuuden varmistamiseksi sekä talousveden saastumisen ja häiriötilanteista aiheutuvien terveyshaittojen ennalta ehkäisemiseksi. Talousvedestä aiheutuvien terveyshaittojen ennalta ehkäisemiseksi on tärkeää, että tunnistettujen, laitoksen kannalta mahdollisten vaarojen riskit arvioidaan ja hallintakeinot huomioidaan laitoksen käyttötarkkailussa. Käyttötarkkailuun liittyvät asiakirjat kuten käyttö- ja huoltopäiväkirjat pitää dokumentoida riittävässä laajuudessa laitoksen käytön ja toiminnan laadukkaan hallinnan varmistamiseksi. Lisäksi ne on esitettävä pyydettäessä kunnan terveydensuojeluviranomaisen suorittamassa tarkastuksessa. WSP-riskienhallintatyökalu on ennen kaikkea talousvettä toimittavan laitoksen työkalu kokonaisvaltaiseen vaarojen tunnistamiseen, riskinarviointiin ja riskienhallintaan. Riskienhallinnan tueksi laitokset saavat työkalusta toimenpideohjelman tarvittavien hallintakeinojen käyttöön ottamiseksi, käyttötarkkailussa huomioitavan seurantaohjelman käytössä olevien hallintakeinojen toimivuuden seuraamiseksi sekä häiriötilanteisiin varautumisen pohjaksi priorisoidun listauksen olemassa olevista riskeistä. Nämä tiedot auttavat myös valvovaa terveydensuojeluviranomaista valvonnan kohdentamisessa. Laitoksen omat eri osaamisalueiden edustajat ovat tärkeimmät henkilöt WSP:tä toimeenpantaessa. Ryhmätapaamisiin voidaan kutsua viranomaisia, asiantuntijoita ja alueen vesihuollon kannalta merkittäviä toimijoita. Viranomaisten ja muiden asiantuntijoiden tulisi osallistua asiantuntemukseensa liittyviin WSP-työryhmän kokouksiin. Konsultti voi vetää WSP-työryhmää ja avustaa laitosta WSP:n laatimisessa, mutta WSP:n laatimisvastuu on laitoksella ja sen pitää osallistua työhön aktiivisesti. WSP-työryhmässä pitää olla laitoksen henkilökunnan lisäksi sellaisten asiantuntijoiden edustus, jotka ovat tarpeen laitoksen vaarojen tunnistamisessa ja sellaisten hallintakeinojen toimeenpanossa, jotka eivät ole laitoksen yksin toimeenpantavissa (esim. raakavesien suojelun toimenpiteet). On tärkeää, että viranomaisilta saatava tieto on työryhmän käytettävissä vedentuotantoketjun vaaroja arvioitaessa ja viranomaiset ovat tietoisia WSP:n laatimisesta. WSP-työryhmän kokouksiin suositellaan mukaan seuraavia viranomaistahoja: Kunnan terveydensuojeluviranomainen Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Alueen ELY-keskus Kunnan rakennusvalvontaviranomainen Kunnan kaavoituksesta vastaava Pelastusviranomainen WSP:n toimeenpano laitoksella varmistaa veden käsittelyn asianmukaisuutta sekä ennalta ehkäisee talousveden saastumista ja häiriötilanteista aiheutuvia terveyshaittoja. Systemaattisesti tunnistetut vaarat ja riskien hallinta ohjaavat toimintaa entistä enemmän. WSP:tä toimeenpantaessa viranomaisten konsultoiva tuki riskinarvioinnissa ja vaarojen hallintatoimenpiteissä lisääntyy ja yhteistoiminta vesihuoltolaitoksen kanssa tiivistyy. Kunnan terveydensuojeluvi-

55 Ohje 12/ (86) ranomainen saa valvonnan ja vedenjakelualueiden tarkastusten tueksi WSP:stä riskiyhteenveto-, toimenpideohjelma- ja seurantaohjelmaraportit, mikä helpottaa valvonnan kohdentamista. Talousvettä toimittavan laitoksen ja vedenjakelualueiden ominaispiirteet sekä paikalliset olot tulevat esille talousvesiasetuksen mukaista häiriötilanneluetteloa laadittaessa. Riskeistä selvilläoloa korostetaan myös vesihuoltolain 15 :ssä. Juomavesidirektiivin liitteet II ja III uudistettiin vuonna Juomavesidirektiivissä mainittu riskinarviointi ja sen vaikutukset viranomaisvalvontaan toimeenpannaan kansalliseen lainsäädäntöön (terveydensuojelulaki ja talousvesiasetus) viimeistään lokakuussa Silloin säädettäneen mahdollisuus poiketa valvontatutkimusten muuttujaluettelosta ja valvontatiheyksistä riskinarvioinnin perusteella Laitoksen toimintaympäristö Laitoksen toimintaympäristön käyttötarkkailu on toimintaympäristön asianmukaisuuden ja siisteyden tarkastelua, kirjaamista ja huomioimista laitoksen toiminnassa. Laitoksen toimintaympäristöä ovat laitoksen omistamat alueet ja infrastruktuuri sekä pohjavesilaitoksilla pohjavesialue ja pintavesilaitoksilla raakavesilähteen valuma-alue Raakaveden määrä ja laatu sekä vedenkäsittely Ennen uuden vedenottamon rakentamista raakavedestä on tutkittava jo suunnitteluvaiheessa kaikki asetuksen mukaiset vedenlaatumuuttujat ja selvitettävä veden laadun soveltuminen talousvedeksi. Käyttötarkkailussa on tutkittava muuttujia raakavedestä ja tarvittaessa käsittelyprosessien eri vaiheista, jotta veden käsittelyn toimivuutta voidaan arvioida. Riskinarvioinnin perusteella päätetään mitä, miten ja kuinka usein eri muuttujia tutkitaan. Myös VHL:n 15 :n mukaan vesihuoltolaitoksen on tarkkailtava käyttämänsä raakaveden määrää ja laatua. Talousvesiasetuksessa ja VHL:ssa ei ole kuitenkaan asetettu vaatimuksia raakavedestä seurattavista muuttujista eikä tutkimustiheydestä. Pohjavesilaitoksilla näyte otetaan ensisijaisesti laitokselle tulevasta vedestä vedenottamoittain. Pohjavesilaitoksen on tiedettävä, tapahtuuko pohjavedenoton yhteydessä pintaveden rantaimeytymistä sekä vedenoton määrä, joka mahdollisesti käynnistää rantaimeytymisen. Jos pintaveden laatu vaikuttaa pohjaveden laatuun, talousveden käsittelyssä olisi hyvä olla jatkuva desinfiointi. Pintavesi voi vaikuttaa pohjaveden laatuun ainakin ajoittain myös sellaisilla alueilla, joilla kaivot sijaitsevat tulvavaara-alueella. Pintaveden osuutta pohjavedestä voidaan tutkia erityisesti hapen ja vedyn isotooppitutkimuksella, jonka tukena voidaan käyttää mm. liuenneen silikaatin, orgaanisen hiilen, lämpötilan, hapen ja sähkönjohtavuuden määrityksiä. Tekopohjavesilaitoksella käyttötarkkailunäytteitä on hyvä ottaa imeytettävästä vedestä sekä vedestä ennen mahdollista käsittelyä. Pintavesilaitoksilla tutkitaan laitokselle sisään tulevan raakaveden laatu. Raakavesi on hyvä tutkia vähintään neljästi vuodessa niiden muuttujien suhteen, joilla on talousveden laadun kannalta oleellista merkitystä. Taulukossa 4 on esitettynä esimerkkejä eri käsittelymenetelmien toimivuuden tarkkailuun soveltuvista muuttujista, joita voidaan käyttää myös raakaveden tarkkailussa.

56 Ohje 12/ (86) Taulukko 4. Esimerkkejä eri käsittelymenetelmien toimivuuden tarkkailuun soveltuvista muuttujista. Menetelmä Saostus ja selkeytys Suodatus Alkalointi Raudan- ja mangaaninpoisto Desinfiointi Kovuuden säätö Muuttujat ph, väriluku, sameus, KMnO 4 -luku/toc/uvabsorbanssi jatkuvana mittauksena, saostuskemikaalista riippuen: rauta, alumiini, sulfaatti, kloridi väriluku, sameus, rauta, mangaani, heterotrofinen pesäkeluku ph, alkaliteetti, hiilidioksidi, kovuus, rauta, (mangaani) ph, happi, rauta, mangaani heterotrofinen pesäkeluku, koliformiset bakteerit, klooripitoisuus ph, hiilidioksidi, alkaliteetti, kovuus Pohjaveden laatua koskevaan käyttötarkkailuun voidaan sisällyttää yleisindikaattoreita, kuten AOX- ja VOC-määrityksiä, jos raakavesilähde sijaitsee alueella, jossa saastumisriski on suuri tai on aihetta epäillä alueella olleen aiemmin saastuttavia toimintoja. Käyttötarkkailuun valittavissa muuttujissa on huomioitava mm. nitraattipitoisuus, torjunta-aineet ja mikrobit, jos pohjavesialueella on intensiivistä maa- tai metsätaloutta Vesienhoitosuunnitelma ja sen seurantaohjelma Vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa pinta- ja pohjavesien hyvä tila. Vesienhoitosuunnitelmat sisältävät tiedot alueen pinta- ja pohjavesistä, niihin kohdistuvista ihmistoiminnan vaikutuksista, vesien tilasta, vesienhoidon tavoitteista sekä tarvittavista vesiensuojelu- ja -hoitotoimista. ELY -keskukset laativat vesienhoitoalueiden seurantaohjelmat. Erityisalueeksi luetaan mm. vedenottoalueet, joista otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Vesienhoitosuunnitelman seurantaohjelmassa esitetään tarvittavat seurantapaikat ja -alueet, seurattavat tekijät sekä seurantatiheys pinta- ja pohjavesille. Talousvettä toimittava laitos voi hyödyntää vesienhoitosuunnitelmia ja seurantatuloksia raakaveden laadun riskien arvioinnissa ja ottaa huomioon tietoja käyttötarkkailussaan Laitteistojen kunto, lähtevä vesi, verkostovesi ja säiliöt Laitoksen käyttötarkkailuun kuuluu lähtevän veden, verkostoveden ja säiliöissä olevan veden laadun tarkkailua. Käyttötarkkailua voivat olla myös verkostojen painepiirimittaukset, huuhtelutarpeen arvioinnit sekä säiliöiden, venttiilien ja verkostojen kuntokartoitukset. Vesisäiliöissä käydään säännöllisesti ja käynnin yhteydessä tarkastetaan vesisäiliön kunto ja puhdistustarve. Käyttö-

57 Ohje 12/ (86) tarkkailun tavoitteena on varmistaa, että talousvesi täyttää talousvesiasetuksen vaatimukset ja että sen laatu pysyy verkostossa hyvänä aina tonttijohdon liittämiskohtaan saakka. Verkostonäytteenotossa voidaan käyttää kiinteistöjen hanoja, paloposteja tai vesisäiliöitä. Näytteenottopaikan tulee olla sellainen, että edustavan näytteen ottaminen on mahdollista. Esimerkiksi vesisäiliöstä edustavan näytteen ottaminen edellyttää näytteenottohanaa sen sijaan, että näyte noudettaisiin kannulla säiliön pinnalta. Vesisäiliöstä näytettä otettaessa pitää varmistua, että näyte otetaan säiliöstä tulevasta, eikä sinne menevästä vedestä. Käyttötarkkailun verkostonäytteiden ottopaikkojen valinnassa tulee ottaa huomioon, että ne täydentävät valvontatutkimusten antamaa tietoa ja kattavat kohteet, joissa veden laatua on kokemuksen perusteella syytä seurata tarkemmin tai joissa on veden laadun suhteen erityisen kriittisiä vedenkäyttäjiä. Taulukko 5. Esimerkkejä vesisäiliöiden ja verkostoveden tarkkailuun soveltuvista muuttujista. Kohteet Vesisäiliöt ja verkostovesi Uuden tai saneeratun verkoston käyttöönotto Muuttujat ulkonäkö, lämpötila, haju, maku, sameus, väri, ph, sähkönjohtavuus, kokonaiskloori (jos vettä kloorataan), rauta, koliformiset bakteerit, E. coli, heterotrofinen pesäkeluku 22 C ulkonäkö, haju, maku, sameus, ph, kokonaiskloori (desinfiointiin käytetyn kloorin huuhtoutumisen varmistamiseksi), koliformiset bakteerit, E. coli, heterotofinen pesäkeluku 22 C 11. Talousveden desinfiointi 11 Talousveden desinfiointi Pintavesimuodostumasta otettu vesi on desinfioitava aina ennen kuin vettä käytetään talousvetenä. Desinfioinnin sivutuotteiden vähentämiseksi vettä on esikäsiteltävä ennen desinfiointia siten, että desinfioinnin sivutuotteiden pitoisuudet eivät heikennä talousveden terveydellistä laatua tai käyttökelpoisuutta. Pintavesimuodostumasta otettu vesi on desinfioitava jatkuvalla desinfioinnilla aina ennen kuin vettä käytetään talousvetenä. Pintavedestä valmistettavan talousveden desinfiointivaatimuksesta on säädetty myös juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja tarkkailusta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (366/1994), joka kumottanee piakkoin. Pintavesimuodostumalla tarkoitetaan vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 2 :n 4 kohdan mukaan pintavesien erillistä ja merkittävää osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa, jokisuun vaihettumisaluetta tai rannikkoveden osaa. Näistä otettava vesi on esikäsiteltävä desinfioinnin haitallisten sivutuotteiden muodostumisen vähentämiseksi ja desinfioitava aina.

58 Ohje 12/ (86) Talousvedeksi käytettävää vettä voidaan ottaa myös pohjavesimuodostumasta, jolla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 2 :n 4 kohdan mukaan tarkoitetaan yhtenäisenä esiintymänä olevaa vettä, joka sijaitsee huokoisessa ja läpäisevässä maa- tai kallioperämuodostumassa ja joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai merkittävän pohjavedenoton. Pohjavesi voi olla niin hyvälaatuista, että sitä ei tarvitse käsitellä tai desinfioida. On kuitenkin muistettava, että taudinaiheuttajamikrobit päätyvät talousveteen pohjaveden saastuessa mikrobiologisesti, jos vettä ei desinfioida. Tekopohjaveden muodostamista voidaan pitää yhtenä pintavesimuodostumasta otettavan veden käsittelymenetelmänä, jolloin vesi olisi desinfioitava. Toisaalta veden esikäsittelyn tai imeytymisen pitkän viipymän vuoksi tekopohjavesi voi vastata laadultaan hyvälaatuista pohjavettä, jolloin desinfiointi ei ole välttämätöntä. Terveyden suojelemiseksi ja talousveden mikrobiologisen saastumisen estämiseksi tekopohjavedestä valmistettu talousvesi on syytä desinfioida. Päätöksen siitä, että tekopohjavettä ei desinfioida, on perustuttava erityisen huolelliseen riskinarviointiin ja tarkkoihin tutkimuksiin. Pohja- ja tekopohjavesilaitoksella on tiedettävä, tapahtuuko pohjavedenoton yhteydessä rantaimeytymistä sekä vedenoton määrä, joka saattaa käynnistää rantaimeytymisen. Pintavesi voi vaikuttaa pohjaveden laatuun myös sellaisilla alueilla, joilla kaivot sijaitsevat tulvavaara-alueella. Erityisesti on huomattava, että talousveden mikrobiologista saastumista kuvaavat indikaattoribakteerit kuolevat imeytettävästä vedestä nopeammin kuin varsinaiset taudinaiheuttajat kuten esimerkiksi virukset. Tämän vuoksi tekopohjavedestä valmistetun desinfioimattoman talousveden mikrobiologisen laadun valvontatutkimukset ja käyttötarkkailu eivät voi perustua pelkästään asetuksessa esitettyihin indikaattoribakteereihin (E. coli, suolistoperäiset enterokokit ja koliformiset bakteerit), vaan taudinaiheuttajamikrobeista aiheutuvan terveyshaitan mahdollisuutta on tutkittava lisämenetelmin. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on lisättävä valvontatutkimusohjelmaan säännöllisen erityisvalvonnan toimet paikallisista olosuhteista aiheutuvien häiriötilanteiden ennalta ehkäisemiseksi (talousvesiasetuksen 8 ). Veden otto erityyppisistä vesimuodostumista ja veden mahdollinen käsittely ja desinfiointi kuuluvat talousvettä toimittavan laitoksen ominaispiirteisiin, joten käsittelyyn ja desinfiointiin käytettyjen menetelmien mahdolliset häiriöt on otettava huomioon laadittaessa talousvesiasetuksen 12 :n ja 13 :n mukaista erityistilannesuunnitelmaa, päätettäessä valvontatutkimusohjelmassa seurattavista muuttujista ja niiden tutkimustiheyksistä sekä arvioitaessa 10 :n mukaisesta laitoksen käyttötarkkailua.

59 Ohje 12/ (86) 11 2 mom. Talousvettä toimittavalla laitoksella tulee olla riittävä osaaminen ja valmius talousveden desinfiointiin kuuden tunnin kuluessa siitä, kun laitos saa käyttötarkkailun tai talousveden säännöllisen valvonnan taikka muun seikan perusteella tiedoksi epäilyn raakaveden tai toimittamansa talousveden mikrobiologisesta saastumisesta. Laitoksen on ilmoitettava viivytyksettä kunnan terveydensuojeluviranomaiselle saastumisepäilystä ja desinfioinnin aloittamisesta. Jo epäily talousveden laadun saastumisesta on TsL:n 20 a :ssä tarkoitettu epäily epidemian mahdollisuudesta ja siitä on ilmoitettava välittömästi kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Saastumisepäily saattaa syntyä esimerkiksi, jos valvontatutkimuksissa tai laitoksen käyttötarkkailussa havaitaan E. coli - bakteereita, C. perfingens -bakteeria, suolistoperäisiä enterokokkeja tai koliformisia bakteereita joko talousvedessä tai laitoksen raakavedessä, jota ei tavallisesti desinfioida. Saastumista voidaan epäillä myös heterotrofisten bakteerien pesäkelukumäärän epätavanomaisen kasvun takia, sillä saastumistapauksissakaan ei aina havaita indikaattoribakteereita. Myös putkirikot sekä vedenotto- ja käsittelylaitteiden toimintahäiriöt voivat aiheuttaa saastumisepäilyn. Saastumista on syytä epäillä myös, jos veden käyttäjiltä saadaan ilmoituksia veden laadun heikkenemisestä tai jos terveyskeskus ilmoittaa tavanomaista suuremmasta vatsatautipotilaiden määrästä. Epäilyilmoitus voi tulla talousvettä toimittavalle laitokselle tai kunnan terveydensuojeluviranomaiselle myös toiselta viranomaiselta. Mikrobiologisen saastumisen mahdollisuus pitää ottaa huomioon myös silloin, kun veden fysikaalis-kemiallisissa ominaisuuksissa, kuten hajussa, maussa, värissä, sameudessa, sähkönjohtavuudessa tai hapettuvuudessa, tapahtuu äkillisiä muutoksia. Epäillyssä tai todetussa veden saastumistilanteessa terveydensuojeluviranomainen voi päättää lisätutkimuksista ja tutkimustiheyden lisäämisestä ilman, että valvontatutkimusohjelmaa tarvitsee muuttaa. Tällöin lisätutkimukset voivat olla myös muita kuin talousvesiasetuksen säännölliseen valvontaan sisältyviä tutkimuksia kuten taudinaiheuttajamikrobitutkimuksia tai talousvedessä oletettavasti esiintyvän aineen tutkimuksia. Tutkimuksia varten on hyvä olla valmiina puhtaita astioita, joihin mahtuu 12 l tutkittavaa vettä. Se määrä vettä tarvitaan yleisimpien taudinaiheuttajamikrobien tutkimiseen. Valviran Toimintatavat talousveden laadun turvaamiseksi ohjeissa on kuvattu toimintatapoja erilaisissa häiriötilanteissa Desinfiointivalmius Päätöksen talousveden desinfioinnin aloittamisesta voi tehdä joko talousvettä toimittava laitos itse tai kunnan terveydensuojeluviranomainen, joka voi määrätä talousveden desinfioitavaksi TsL:n 20 :n nojalla. Kiireellisessä tapauksessa valvontaa suorittava viranhaltija voi antaa desinfiointia koskevan määräyksen TsL:n 51 :n nojalla. Kunnan terveydensuojeluviranomaiselle on ilmoitettava välittömästi, jos talousvettä toimittava laitos tekee desinfioinnin aloittamispäätöksen. Talousvettä toimittavalla laitoksella pitää olla valmius ja riittävä osaaminen veden desinfiointiin. Käytännössä valmius tarkoittaa desinfiointia kloorikemikaalilla, jolla saadaan desinfioitua myös verkosto. UV-laitteistolla voidaan des-

60 Ohje 12/ (86) infioida ottamolta lähtevä vesi, mutta UV-laitteistolla ei voida desinfioida verkostossa olevaa vettä tai verkostossa olevien biofilmien mikrobeja. Desinfiointi on pystyttävä aloittamaan kuuden tunnin kuluttua siitä, kun talousvettä toimittavan laitoksen tietoon tulee epäily veden mikrobiologisesta saastumisesta. Vesivälitteisten epidemioiden ehkäisemiseksi kaikilla talousvettä toimittavilla laitoksilla on oltava käytettävissä desinfiointilaitteisto tai vähintään valmius desinfioinnin toteuttamiseen häiriötilanteissa. Valmius ei välttämättä tarkoita sitä, että jokaisen laitoksen on itse hankittava desinfiointilaitteisto ja aloitettava pysyvä desinfiointi, vaan että laitoksilla olisi oltava vähintään tarvittava tietotaito, kemikaalien syöttöyhteydet sekä etukäteissuunnitelma siitä, mistä tarvittavan desinfiointivälineistön saa käyttöönsä. Desinfioinnin suorittamista on harjoiteltava riittävästi. Desinfiointivalmius voidaan toteuttaa käytännössä esimerkiksi talousvettä toimittavien laitosten alueellisena yhteistyönä. Riittävän osaamisen hankkimiseksi laitokset voivat myös esimerkiksi järjestää yhteisiä harjoituksia ja sopia jo ennakolta yhteistyöstä henkilöresurssien osalta. Yhteisten desinfiointilaitteistojen käyttöä suunniteltaessa on otettava huomioon, että joissain tilanteissa, kuten esimerkiksi laajaa aluetta koskevassa tulvassa, yhteisten laitteiden kapasiteetti ei ehkä riitä tai laitteiden saaminen lainaksi voi estyä. Vesihuoltolaitos voi laatia tilapäisestä desinfioinnista yksityiskohtaisen toimintakortin VHL:n 15 a :n mukaiseen suunnitelmaan häiriötilanteisiin varautumisesta. Vesihuoltopooli laati oppaan vesihuoltolaitoksen häiriötilanteisiin varautumisesta ja oppaassa on mallipohja häiriötilanteen toimintakortista. Toimintakortissa tuodaan esille, mitä desinfiointilaitteistoja ja kloorikemikaaleja käytetään, mistä ne hankitaan, mikä on näiden kemikaalien oikea annostus, miten laitetta käytetään ja annostusta säädetään ja miten laitteen sähkönsaanti varmistetaan. Desinfiointivalmius on kuvattava lyhyesti myös valvontatutkimusohjelmassa, jonne kirjataan, missä toimintakortti on. Muiden talousvettä toimittavien laitosten kuin vesihuoltolaitosten osalta desinfiointiohjeistus voidaan laatia TsL:n 8 :n mukaisen erityistilannesuunnitelman laatimisen yhteydessä. Alkuperäisen tilanteen ja mahdollisen saastumisen selvittämiseksi olisi hyvä ottaa näytteitä ennen klooridesinfiointia, mutta näytteiden ottaminen ei saa hidastaa desinfioinnin aloittamista. VVY on julkaissut Talousveden klooraus -oppaan (nro 59, 2014). Häiriötilanteissa toimimisesta on tiivistettyä tietoa Valviran Toimintatavat talousveden laadun turvaamiseksi ohjeissa ja desinfioinnista Tautia aiheuttavat mikrobit - ohjeessa. THL on julkaissut YouTube:ssa videon vesijohtoveden klooripitoisuuden mittaamisesta ja laskemisesta. THL on julkaissut myös ilmaisen matkapuhelinsovelluksen nimeltä Kloorilaskuri ja tällä sovelluksella voidaan laskea tarvittava klooriannos.

61 Ohje 12/ (86) 12. Erityistilannesuunnitelma 12 Erityistilannesuunnitelma 1 mom. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on talousveden laadun turvaamiseksi laadittava ja pidettävä ajan tasalla erityistilannesuunnitelma. Erityistilannesuunnitelma on osa terveydensuojelulain 8 :n 2 momentissa tarkoitettuja kunnan valmius- ja varotoimenpiteitä. Erityistilannesuunnitelman laatimiseksi kunnan terveydensuojeluviranomaisen on oltava yhteistyössä muiden viranomaisten, talousvettä toimittavan laitoksen, sille vettä toimittavan laitoksen ja muiden asianomaisten laitosten kanssa. TsL:n 8 :n mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisen on yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa ennakolta varauduttava erityistilanteiden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi tarvittaviin valmius- ja varotoimenpiteisiin (kuva 5). Talousvesiasetuksen mukainen erityistilannesuunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi on osa TsL:n 8:ssä tarkoitettua ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelmaa, joka on sidoksissa kunnan valmiussuunnitelmaan. TsL:n 8:n mukaisessa ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelmassa on otettava huomioon kaikki alueen vedenjakelualueet ja muut laitokset. Erityistilannesuunnitelma on suositeltavaa antaa tiedoksi toimielimelle. Toimielimen käsittelyssä on otettava huomioon, että erityistilannesuunnitelma saattaa sisältää salassa pidettäviä asioita. STM:n julkaisussa Ympäristöterveyden erityistilanteet on esimerkki kunnan ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelman rungosta. Jo silloin, kun haetaan hyväksyntää talousvettä toimittavaksi laitokseksi, pitää hakemuksessa olla selvitys erityistilanteisiin varautumisesta. Terveydensuojeluasetuksen (TsA 1280/1994) 8 :n mukaan hakemuksessa on esitettävä mm. toiminnanharjoittajan yhteystiedot, vedenottamon sijainti, vuotuinen toimitettavan veden määrä sekä käyttäjien määrä, selvitys raakaveden laadusta, käyttötarkkailusta ja käsittelytavasta, selvitys käsitellyn veden laadusta ja käsittelyyn käytetyistä kemikaaleista, selvitys tarkkailun järjestämisestä, selvitys laitoksen vastaavasta hoitajasta ja selvitys erityistilanteisiin varautumisesta. VHL:n 15 :n nojalla vesihuoltolaitoksilla ja tukkulaitoksilla on selvilläolo- ja tarkkailuvelvollisuus ja 15 a :ssä säädetty velvollisuus laatia suunnitelma häiriötilanteisiin varautumisesta ja ryhtyä suunnitelman perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on laadittava ja pidettävä ajan tasalla talousvesiasetuksen 12 :n mukainen erityistilannesuunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi. Suunnitelma on laadittava koko valvontayksikön alueelle ja sen on katettava kaikkien valvontayksikön kuntien alueilla olevat talousvesiasetuksen soveltamisalaan kuuluvat vedenjakelualueet. Erityistilannesuunnitelman on katettava myös ne talousvettä toimittavat laitokset, joita ei pidetä vesihuoltolaitoksina (vesihuoltolaitoksella tarkoitetaan laitosta, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta kunnan hyväksymällä toiminta-alueella, VHL 3 ), mutta jotka kuuluvat talousvesiasetuksen soveltamisalaan. Erityistilannesuunnitelmassa on oltava yhteystiedot valvontayksikön kaikkiin kuntiin.

62 Ohje 12/ (86) Vakavissa häiriötilanteissa kunnan johtoryhmälle on tiedotettava tilanteesta säännöllisesti. Talousvesiasetuksen 12 :n mukainen erityistilannesuunnitelma on oltava valmiina viimeistään vuoden 2016 lopussa. Kuva 5. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen erityistilannesuunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi on osa ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelmaa, joka on osa kunnan valmiussuunnittelua. Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelman häiriötilannekohtaiset toimintakortit voidaan liittää kunnan terveydensuojeluviranomaisen erityistilannesuunnitelmaan talousveden laadun turvaamiseksi. Kuvassa WSP tarkoittaa water safety plan riskienhallintajärjestelmää, jonka avulla saadaan luettelo mahdollisista häiriötilanteista. Erityistilannesuunnitelman laatimiseksi kunnan terveydensuojeluviranomaisen on oltava yhteistyössä muiden viranomaisten (esim. ympäristönsuojeluviranomainen, pelastusviranomainen), talousvettä toimittavan laitoksen, sille vettä toimittavan ja muiden asianomaisten laitosten kanssa. Tällaisia laitoksia voivat olla esimerkiksi sähköverkkoyhtiöt, jäteveden puhdistuslaitokset, teollisuuslaitokset ja muut ympäristönsuojelulain nojalla lupavelvolliset tai laitokset, joille talousveden laadulla on erityisen suuri merkitys (esimerkiksi sairaalat ja suuret elintarvikkeiden tuotantolaitokset). Tämän lisäksi on otettava huomioon valvontayksiköiden välinen yhteistyö, jos vedenjakelualue ulottuu eri ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden toimialueille. Pelastuslaitokset voivat perustehtäviensä lisäksi (Pelastuslaki 379/2011, 27 ) tukea pelastustoimen alueeseen kuuluvan kunnan valmiussuunnittelua, jos siitä on kunnan kanssa sovittu. Sopiminen tehdään palvelutasopäätöksen yh-