TEM-analyyseja 34/2011

Transkriptio

1 TEM-analyyseja 34/2011 Työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä sijoittuminen vuonna 2009 Ilkka Nio Paula Sardar ISSN ISBN

2 Työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä sijoittuminen vuonna 2009 Ilkka Nio - Paula Sardar Työ- ja elinkeinoministeriö Ministry of Employment and the Economy Eteläesplanadi 4, Helsinki, Finland etunimi.sukunimi@tem.fi Helsinki, elokuu 2011

3 Tiivistelmä: Selvityksessä tarkastellaan Tilastokeskuksen työllisyysrekisterin pohjalta työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä sijoittumista vuonna 2009 kolme ja kuusi kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen. Seurannassa oli yhteensä päättynyttä toimenpidejaksoa, joilta sijoittuminen selvitettiin toimenpiteittäin ja osallistujan keskeisten taustaominaisuuksien mukaan. Talouden taantuma heikensi merkittävästi työvoimapolitiikan aktiivitoimenpiteiltä sijoittumista vuonna Ammatillisesta työvoimakoulutuksesta avoimille työmarkkinoille sijoittuneiden osuus laski 11,3 prosenttiyksikköä, jolloin koulutuksen päättäneistä 30,6 % oli kolmen kuukauden kuluttua työssä avoimilla työmarkkinoilla. Muissa toimenpiteissä työllistyneiden osuudet laskivat vähemmän. Työllistämistuilta työllistyneiden osuus laski keskimäärin 3,5 prosenttiyksikköä. Kolme kuukautta tukityöllistämisen päättymisen jälkeen työllistyneiden osuus oli 30,7 prosenttia. Vastaavasti valmentavan työvoimakoulutuksen päättäneistä työllistyi vain 11,5 % ja työmarkkinatuen työharjoittelun päättäneistä 12,3 %. Asiasanat: Työvoimapoliittisten toimenpiteiden seuranta, toimenpiteiltä sijoittuminen

4 Abstact: This paper discusses job finding three and six months after exiting labour market policy measures based on Statistics Finland register data. The follow-up covers terminated periods of participation in ALMP measures in The results are grouped by measure as well as participants essential background information. Job prospects for ALMP participants weakened considerably along the economic recession in The share of those who found a job after vocational labour market training went down by 11.3 percentage points so that 30.6 per cent of the participants were employed in the open labour market three months after exiting the measure. The transition from other measures to employment weakened less. The share of those who found a job after employment subsidy measures went down by 3.5 percentage points to 30.7 per cent. Preparatory labour market training and trainee work with labour market support led to employment in three months in only 11.5 and 12.3 per cent of cases, respectively. Key words: follow-up of the labour market measures, job finding after labour market measures.

5 SISÄLTÖ 1. Johdanto Toimenpiteiltä sijoittuminen Työvoimapolitiikan aktiivitoimenpiteiden suhdanneajoitus epäonnistui Taantuma heikensi toimenpiteiltä työllistymistä Starttirahalta ja työttömien oppisopimuksilta työllistyttiin parhaiten Seurantajakson pidentäminen kuuteen kuukauteen nostaa työllistyneiden osuutta Pitempikestoisilta toimenpidejaksoilta työllistytään yleensä parhaiten Ikä ja koulutus vaikuttavat toimenpiteiltä työllistymiseen Paljon nuoria jää toimenpiteiltä syrjäytymisvaaraan Työmarkkina-aseman selkiintyminen vie osalla nuoria vuosia Toimenpiteiltä työllistyminen alueittain Toimenpiteiltä työllistymisessä on suuria alueellisia eroja Toimenpiteiden käyttö vaihtelee suuresti ja hyviä käytäntöjä löytyy kaikilta alueilta Maahanmuuttajiin kohdennetut aktiivitoimenpiteet Maahanmuuttajien aktiivitoimenpiteet ovat pääasiassa työelämävalmennusta ja työharjoittelua Ulkomaalaisten työttömien työllistyminen edellyttää toimenpidepolkuja Kansalaisuus ja etninen tausta vaikuttavat toimenpiteeltä sijoittumiseen...22 Lähteet...24 Liitteet...25 Liitetaulukko 1. Aktiivitoimenpiteiltä avoimille työmarkkinoille sijoittuneet 3 ja 6 kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen v Liitetaulukko 2. Toimenpiteiden kesto ja avoimille työmarkkinoille sijoittuminen 3 kuukautta toimenpiteenpäättymisen jälkeen v Liitetaulukko 3. Aktiivitoimenpiteiltä avoimille työmarkkinoille sijoittuneet 3 ja 6 kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen sukupuolen mukaan v Liitetaulukko 4. Toimenpiteen päättäneet ja toimenpiteiltä sijoittuminen (3 kk) ikäryhmittäin v Liitetaulukko 5. Aktiivitoimenpiteiltä avoimille työmarkkinoille sijoittuneet nuoret kolme kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen v ja Liitetaulukko 6. Työllisyystilanne 6 kk:n kuluttua aktiivitoimenpiteen päättämisestä kansalaisuuksittain v Liitekuvio 1. Tukityöllistämisen tai ammatillisen työvoimakoulutuksen päättäneistä 6 kk:n kuluttua avoimille työmarkkinoille sijoittuneet v Liitekuvio 2. Työharjoittelun työmarkkinatuella tai valmentavan koulutuksen päättäneistä 6 kk:n kuluttua avoimille työmarkkinoille sijoittuneet v TEM-analyyseja verkkojulkaisusarjassa aiemmin ilmestynyt...32

6 1 1. Johdanto Työvoimapolitiikan aktiivitoimenpiteisiin osallistuneiden työllistymistä on seurattu vuodesta 2005 lähtien Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston rekistereihin perustuvalla seurantajärjestelmällä, josta määritellään toimenpiteillä olleiden työmarkkina-asema kolme ja kuusi kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen. Rekisteriseurannalla tavoitetaan toimenpiteiltä avoimille työmarkkinoille työllistyneiden lisäksi myös työttömiksi työnhakijoiksi palanneet tai uudelleen jollekin toimenpiteelle sijoitetut, samoin kuin ne jotka ovat siirtyneet opiskelemaan, asepalvelukseen tai eläkkeelle. Toimenpiteiden arvioinnin ja tarkkailun kannalta keskeinen on tällöin myös jäljelle jäävä joukko, muut toimenpiteen päättäneet, jolle ei löydy rekisteritiedoista mitään aktiviteettia. Tämän työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolisen ryhmän työelämästä syrjäytymisen riski on korkea, koska siihen kuuluvat ovat seurantatilanteessa ilman työelämään integroivia palveluja ja toimenpiteitä. Vuosiseurannat ovat osoittaneet, että toimenpiteiltä sijoittuminen riippuu pitkälti alueen työllisyystilanteesta ja siitä mihin työttömien ryhmiin toimenpiteitä kohdennetaan. Koko maan tasolla työllistyneiden osuudet kohosivat vuodesta 2005 vuoteen 2008 kuitenkin vain muutaman prosenttiyksikön, vaikka työvoiman kysyntä kasvoi samaan aikaan voimakkaasti. Toisaalta työvoimakoulutuksen vaikuttavuutta on saatu parannettua mm. räätälöimällä koulutusta yhteishankinnoilla entistä paremmin työnantajien tarpeisiin, toisaalta kuitenkin palkkatuilta työllistyneiden osuudet ovat jääneet keskimäärin työvoimakoulutusta heikommiksi. Tukityöllistämisen matalia sijoittuneiden osuuksia on selittänyt työttömyyden rakenteen vaikeutuminen ja sen myötä toimenpiteiden kohdentaminen syrjäytymistä ehkäisevästi työttömien vaikeisiin ongelmaryhmiin. Toinen keskeinen seurannoista saatu havainto on ollut se, että yleisin nuoriin kohdennettu aktiivitoimi, työmarkkinatuen työharjoittelu, ei ole hyödyttänyt nuoria toivotulla tavalla. Työharjoittelusta on työllistytty heikosti, ja kun myöskään jatkokoulutusta tai muita toimenpiteitä ei harjoittelun jälkeen ole kyllin löytynyt, suuri osa nuorista on jäänyt syrjäytymisvaaraan. Epäonnistuneen työharjoittelun jälkeen monet nuoret eivät ole enää palanneet TE-toimistoon työnhakuun, vaan ovat jääneet syrjäytymiselle alttiiksi koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tähän katsaukseen on koottu kaikkien vuonna 2009 työvoimapolitiikan toimenpiteen päättäneiden henkilön keskeisimmät seurarantatiedot taulukoituna samaan tapaan kuin aikaisempina vuosina. Syvässä talouden taantumassa vuonna 2009 toimenpiteiltä työllistyneiden osuudet laskivat. Niitä verrataan aikaisempiin vuosiin. Sijoittumista tarkastellaan myös alueittain sekä ottamalla huomioon työllistymiseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä ja toimenpiteiden kohdejoukkojen ominaisuuksia. Lopuksi tarkastellaan erikseen maahanmuuttajien aktiivitoimenpiteiltä työllistymistä. Kaikki esitetyt arvioinnit koskevat toimenpiteiden bruttovaikuttavuutta, jossa toimenpiteille valikoituvuutta ei ole otettu huomioon. Toimenpiteiden seurantajärjestelmän koko laaja aineisto on yksityiskohtaisempia analyyseja varten intranetin kautta TEM:n ja ELY-keskusten käytettävissä. Toimenpideseurannan laajaa tietosisältöä ja käytettyjen käsitteiden määrittelyjä on selostettu tarkemmin aikaisemmissa seurantaraporteissa. 1 1 Ilkka Nio-Paula Sardar: Työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä sijoittuminen vuonna 2008, TEM analyyseja 24/2010

7 2 2. Toimenpiteiltä sijoittuminen 2.1 Työvoimapolitiikan aktiivitoimenpiteiden suhdanneajoitus epäonnistui Kun työttömyys kasvoi vuonna 2009 kansainvälisen finanssikriisin takia jyrkästi, työvoimapolitiikan ympäristö muuttui. Aktiivitoimenpiteitä ei ehditty lisätä yhtä nopeasti kuin työttömyys kasvoi. Työttömien työnhakijoiden määrä lisääntyi vuonna 2009 noin :lla (30,5 %), mutta toimenpiteiden volyymia (keskimäärin ) ehdittiin nostaa vain vajaalla 800:lla (0,9 %). Työttömien aktivointiaste eli toimenpiteissä olevien osuus työttömien työnhakijoiden sekä toimenpiteissä olevien yhteismäärästä laski 29:stä 24 prosenttiin. Aktiivisen työvoimapolitiikan osuus työvoimapolitiikan kokonaiskustannuksista oli vuonna 2009 vastaavasti vajaa kolmannes. Kaksi kolmannesta työvoimapolitiikan menoista käytettiin passiiviseen työvoimapolitiikkaan (työttömyysturva ja työttömyyseläke). 40 Työvoimapolitiikan aktiivitoimenpiteet v Prosenttia Aktiivitoimenpiteiden osuus tvp:n kustannuksista Aktivointiaste Lähde: TEM:n Työnvälitystilasto ja Eurostat: LMP-database Kun työttömyysvirtaa ei ennätetty ajoissa tyrehdyttämään tukitoimenpiteillä, työttömyyden kestot keskimäärin pidentyivät ja pitkäaikaistyöttömyys alkoi kasvaa. Tämä taantumassa tapahtunut työttömyyden rakenteen vaikeutuminen heikentää toimenpiteiltä sijoittumista noususuhdanteessa, nyt kun aktiivitoimenpiteiden määrää on tuntuvasti nostettu. Vuonna 2010 eri toimenpiteiden piirissä oli jo keskimäärin runsaat henkilöä. Vuoden 2011 tammi-huhtikuussa toimenpiteillä sijoitettuja oli keskimäärin ja työttömien aktivointiaste oli kohonnut liki taantumaa edeltäneelle tasolle. 2.2 Taantuma heikensi toimenpiteiltä työllistymistä Työvoimapolitiikan aktiivitoimenpiteen päättäneitä oli vuonna 2009 yhteensä henkeä mikä oli vähemmän kuin vuonna Myös toimenpiteiden koostumus muuttui jonkin verran edellisvuotisesta. Ammatillista työvoimakoulutusta järjestettiin liki edellisvuotinen määrä (päättäneitä ), mutta muissa toimenpideryhmissä volyymit laskivat. Eniten vähennettiin valmentavaa työvoimakoulutusta, jossa päättäneitä (26 600) oli noin vähemmän kuin vuonna 2008.

8 3 Taulukko1. Aktiivitoimenpiteen päättäneet ja avoimille työmarkkinoille työllistyminen v Päättäneet Muutos Tukityöllistäminen Ammatillinen työvoimakoulutus Yhteensä Valmentava työvoimakoulutus Työharjoittelu työmarkkinatuella Kaikki yhteensä Avoimilla työmarkkinoilla, % Muutos, %-yks Tukityöllistäminen 30,7 34,2 36,3 34,5-3,5-2,1 1,8 Ammatillinen työvoimakoulutus 30,6 41,9 41,2 38,8-11,3 0,7 2,4 Yhteensä 30,6 37,3 37,9 36,0-6,7-0,6 1,9 Valmentava työvoimakoulutus 11,5 16,7 16,6 15,3-5,2 0,1 1,3 Työharjoittelu työmarkkinatuella 12,3 16,2 17,9 17,7-3,9-1,7 0,2 Kaikki yhteensä 22,7 28,3 28,7 27,6-5,6-0,4 1,1 Työvoiman kysynnän heikkeneminen vaikeutti tuntuvasti aktiivitoimenpiteen päättäneiden työllistymismahdollisuuksia. Tukityöllistämisessä ja työharjoittelussa tilanteen vaikeutuminen alkoi näkyä jo vuoden 2008 puolella ja vuonna 2009 toimenpiteiltä työllistyminen heikkeni tuntuvasti kaikissa toimenpiteissä. Eniten työllistyneiden osuus laski ammatillisessa työvoimakoulutuksessa (-11,3 %- yksikköä), josta työllistyi kolmessa kuukaudessa koulutuksen päättymisen jälkeen enää vajaat 31 %. Muissa toimenpideryhmissä avoimille työmarkkinoille työllistyneiden osuudet laskivat tätä vähemmän, noin 4 5 %-yksikköä. Tukityöllistämistoimenpiteen päättäneistä avoimille työmarkkinoille työllistyi keskimäärin saman verran (31 %) kuin työvoimakoulutuksesta. Alhaisimmat työllistyneiden osuudet olivat valmentavassa työvoimakoulutuksessa ja työmarkkinatuen työharjoittelussa (12 %). Kaikki aktiivitoimenpiteet yhteenlaskettuna avoimille työmarkkinoille työllistyneiden osuus jäi vajaaseen 23 prosenttiin. Tavoitteeksi asetetusta 40 prosentista jäätiin näin talouden taantuman ja työvoiman kysynnän heikkenemisen takia varsin kauas. 2.3 Starttirahalta ja työttömien oppisopimuksilta työllistyttiin parhaiten Toimenpidekohtainen seuranta vahvistaa sen tunnetun tosiasian, että avoimille työmarkkinoille työllistyminen riippuu työllisyystilanteen ohella työttömyyden rakenteesta ja käytettävien toimenpiteiden valinnasta. Kun työvoimapolitiikan aktiivitoimenpiteitä kohdennetaan työllistymisedellytyksiltään erilaisiin työttömien kohdejoukkoihin, sijoittumisessa on toimenpiteiden välillä suuria valikoitumisesta aiheutuvia eroja. Työmarkkinatuella aktiivitoimenpiteisiin sijoitetuilla, jotka ovat usein ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta pudonneita pitkäaikaistyöttömiä tai vähäisen työkokemuksen omaavia työttömiä, työllistyneiden osuudet jäävät yleensä pienemmiksi kuin muilla vastaavilla toimenpiteillä sijoitetuilla. Kaikkein heikoimmin sijoittuvat yli 500 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella saaneet. Voidaan myös nähdä, että julkisen sektorin toimenpiteiltä työllistyneiden osuudet ovat tavallisesti matalampia kuin yksityisen sektorin toimenpiteiltä. Eroa selittää pitkälle se, että yksityisen sektorin toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin työllistetyt ovat usein muita helpommin työllistyviä, kun taas julkisen sektorin toimenpiteet ovat määräaikaisia ja niihin työllistetään enemmän vaikeasti työllistyviä pitkäaikaistyöttömiä.

9 4 Kuviossa 2 ja taulukossa 2 raportoidaan avoimille työmarkkinoille työllistyminen vuonna 2009 käytössä olleiden 19 eri toimenpiteen osalta. Nähdään, että työllistyneiden osuudet olivat, kuten aikaisemminkin, korkeimmat starttiraha- ja oppisopimustoimenpiteissä. Näiden toimien osuus aktiivitoimenpiteiden volyymista oli yhteensä noin 7 %. Kuvio 2. Aktiivitoimenpiteiltä avoimille työmarkkinoille sijoittuneiden osuudet toimenpiteittäin v Starttiraha ei-työttömälle Starttiraha työllistämismäärärahalla Oppisopimus kunnalle (pt) Starttiraha työmarkkinatuella Sijoitus osa-aikalisällä Oppisopimus yksityiselle työnantajalle (pt) Oppisopimus työmarkkinatuella (kunta/yksit.) Palkkatuki työllistämismäärärahalla, yksityinen Palkkatuki työmarkkinatuella, yksityinen (130) Ammatillinen työvoimakoulutus Palkkatuki nuorille (65) Työllistämistuki valtiolle Työllistämistuki työelämävalmennukseen Palkkatuki työllistämismäärärahalla, kunta Palkkatuki työmarkkinatuella, kunta (130) Palkkatuki työmarkkinatuella, kunta (500) Palkkatuki työmarkkinatuella, yksityinen (500) Työharjoittelu työmarkkinatuella Valmentava koulutus 21,4 21,2 14,7 14,4 12,3 11,5 34,9 32,8 30,6 27,8 27,7 25,9 38,4 43,8 42,1 62,5 57,6 75,2 73, % Starttirahatoimenpiteen päättäneistä oli kolmen kuukauden kuluttua työllisinä keskimäärin 73 %. Yli puolet starteista kohdennettiin ei-työttömiin henkilöihin, joista työllistyi kolmen kuukauden seurannassa 75 %. Työllistämismäärärahalla starttirahaa saaneista työttömistä työllistyi 73 % ja työmarkkinatuen starttirahalla 58 %. Taantuman vaikutus koulutustoimenpiteiltä sijoittumiseen näkyi työvoimakoulutuksen lisäksi myös työttömien oppisopimuksissa. Niiltä työllistyi vuonna 2009 keskimäärin 45 %, missä on noin kymmenen prosenttiyksikön pudotus vuoden 2008 tasosta. (Tilastokeskuksen vuoden 2009 koulutustilastojen mukaan myös toisen asteen ammatillisista oppilaitoksista työllistyneiden osuus laski lähes yhtä paljon, noin 7 %.) Palkkatuilla sijoitetuista yli 60 % oli saanut työmarkkinatukea yli 500 päivää ja heistä vain % oli kolmen kuukauden kuluttua tuen päättymisestä työssä avoimilla työmarkkinoilla. Vielä pienemmäksi työllistyneiden osuudet jäivät kuitenkin työmarkkinatuen työharjoittelussa (12,3 %) ja valmentavassa työvoimakoulutuksessa (11,5 %). Näiden pääasiassa nuorille suunnattujen toimenpiteiden vaikuttavuutta ei voida kuitenkaan arvioida pelkästään avoimille työmarkkinoille sijoittuneiden osuuksilla, koska niillä tähdätään myös syrjäytymisen ehkäisyyn ja nuorten auttamiseen työuraja koulutusvalinnoissa.

10 5 Taulukko 2. Aktiivitoimenpiteiltä avoimille työmarkkinoille sijoittuneet kolme kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen v ja 2009 Vuonna 2009 Vuonna 2008 Avoimilla Avoimilla Päättäneet työmarkkinoilla Päättäneet työmarkkinoilla % % 40 Työllistämistuki valtiolle , ,5 50 Palkkatuki työllistämismäärärahalla, kunta , ,9 60 Palkkatuki työllistämismäärärahalla, yksityinen , ,5 53 Palkkatuki työmarkkinatuella, kunta (500) , ,4 54 Palkkatuki työmarkkinatuella, kunta (130) , ,0 69 Palkkatuki työmarkkinatuella, yksityinen (500) , ,3 80 Palkkatuki työmarkkinatuella, yksityinen (130) , ,9 Palkkatuki nuorille (65) , Palkkatuki yhteensä , ,4 51 Oppisopimus kunnalle (pt) , ,5 68 Oppisopimus yksityiselle työnantajalle (pt) , ,0 Oppisopimus työmarkkinatuella (kunnalle/yksityiselle) , ,9 Oppisopimus yhteensä , ,0 61 Starttiraha ei-työttömälle , ,3 62 Starttiraha työllistämismäärärahalla , ,8 65 Starttiraha työmarkkinatuella , ,9 Starttiraha yhteensä , ,9 64 Työllistämistuki työelämävalmennukseen , ,1 73 Sijoitus osa-aikalisällä , ,3 Vain työmarkkinatuki, yhdistelmätuki (kunta/yksityinen) ,1 TUKITYÖLLISTÄMISET YHTEENSÄ , ,2 AMMATILLINEN TYÖVOIMAKOULUTUS , ,9 YHTEENSÄ , ,3 VALMENTAVA TYÖVOIMAKOULUTUS , ,7 70 TYÖHARJOITTELU TYÖMARKKINATUELLA , ,2 KAIKKI TOIMENPITEET YHTEENSÄ , ,3 2.4 Seurantajakson pidentäminen kuuteen kuukauteen nostaa työllistyneiden osuutta Useimmissa EU-maissa työvoimapolitiikan vaikuttavuutta arvioidaan meillä vakiintuneen kolmen kuukauden asemasta vasta kuuden kuukauden seurantaperiodilla. Pitemmän seurantajakson on huomattu viime vuosina nostaneen työllistyneiden osuutta erityisesti (3 5 %-yksikköä) niissä työttömien osaamista parantavissa toimenpiteissä työvoimakoulutuksessa, työharjoittelussa ja työelämävalmennuksessa joihin sijoitetut ovat toimenpiteen aikana vielä pääosin työvoiman ulkopuolella ja näin etäällä avoimista työmarkkinoista. Tukityöllistämistoimenpiteillä ja oppisopimuksilla sijoitetut sitä vastoin ovat jo työllisiä ja monet heistä sisääntulopaikassaan, jolloin toimenpiteen työllisyysvaikutukset tulevat paremmin näkyviin jo lyhyelläkin seurantaperiodilla. Tukityöllistämisessä seurantajakson pidentäminen on nostanut työllistyneiden osuutta tavallisesti alle 2 %- yksikköä.

11 6 Kun työllisyystilanne vuonna 2009 nopeasti huononi, seurantajakson pidentäminen kuuteen kuukauteen ei enää vaikuttanut yhtä paljon. Ammatillisesta työvoimakoulutuksesta ja työelämävalmennuksesta työllistyneiden osuus oli runsaat kaksi ja työmarkkinatuen harjoittelussa runsaan yhden prosenttiyksikön korkeampi kuin kolmen kuukauden kuluttua toimenpiteen päättymisestä. Palkkatuilla työllistettyjen sijoittuminen sitä vastoin useimmiten jo heikkeni kolmen ja kuuden kuukauden välillä, kun työttömyys nopeasti kasvoi. Pitemmällä seurantaperiodilla ammatillinen työvoimakoulutus näyttää näin tukityöllistämistä vaikuttavammalta myös taantuman aikana. Ammatillisen työvoimakoulutuksen jälkeen työllisinä oli vuonna 2009 kuuden kuukauden seurantaperiodilla 33 %, kun tukityöllistämisessä osuus oli keskimäärin 30 % (Liite 1). 2.5 Pitempikestoisilta toimenpidejaksoilta työllistytään yleensä parhaiten Toimenpidejaksot kestävät tavallisesti varsin lyhyen aikaa. Kaikista aktiivitoimenpiteen vuonna 2009 päättäneistä yli 40 prosentilla toimenpide oli kestänyt enintään 3 kuukautta. Työmarkkinatuen työharjoittelussa ja valmentavassa työvoimakoulutuksessa, joilta sijoittuminen on kaikkein heikointa, näiden lyhytkestoisten toimenpidejaksojen osuus oli noin 60 %. Myös ammatillisen työvoimakoulutuksen päättäneillä kurssin kesto oli usein lyhyt, lähes puolella kaikista koulutetuista alle 3 kuukautta. Pisimpään kestivät oppisopimukset ja starttirahalla työllistämiset, starttirahakausi tavallisesti noin 6-12 kuukautta ja oppisopimukset tyypillisesti yli vuoden. Kaikkia toimenpiteitä koskevat kestotiedot ja vastaavasti erikestoisilta toimenpidejaksoilta työllistyminen on raportoitu liitetaulukossa 2. Yleisenä trendinä näyttäisi sen perusteella pätevän, että pitempikestoisilta toimenpidejaksoilta työllistytään parhaiten. Taulukon pohjalta ei voida kuitenkaan tehdä täysin varmoja johtopäätöksiä, koska toimenpiteille valikoivuus vaikuttaa myös toimenpiteen kestoon. Lyhyissä jaksoissa on mukana toimenpiteen keskeyttäneitä, jotka ovat nopeasti kokeneet toimenpiteen epäonnistuneeksi. Pitkään kestäneillä toimenpidejaksoilla on taas enemmän motivoituneempia osallistujia, jolloin työllistymistulokset ovat toimenpiteen jälkeen keskimääräistä paremmat. Selvimmin sijoittuminen paranee pidentyneen toimenpidejakson myötä ammatillisessa työvoimakoulutuksessa. Lyhyiltä alle kuukauden kursseilta työllistyi vuonna 2009 vain 19 %. Vastaavasti 6-12 kuukautta kestäneen koulutuksen jälkeen työllistyneiden osuus oli 38 % ja yli vuoden mittaisen työvoimakoulutuksen jälkeen noin 45 %. Vuoden 2008 vastaaviin tuloksiin verrattuna työllistyneiden osuudet laskivat koulutuksen pituudesta riippumatta kaikissa kestoluokissa noin 10 %- yksikköä. Kaikkien toimenpiteiden osalta keston merkitys työllistymiseen ei ole yhtä selkeä. Työharjoittelussa työllistyneiden osuudet ovat jääneet kestosta riippumatta mataliksi, prosenttiin vuonna Myöskään valmentavasta koulutuksesta työllistyminen (8 14 %) ei näyttäisi riippuvan toimenpiteen kestosta. 2.6 Ikä ja koulutus vaikuttavat toimenpiteiltä työllistymiseen Työvoimapolitiikan toimenpiteiden tuloksellisuuteen vaikuttavat suhdanteesta johtuvien ulkoisten tekijöiden ohella myös työttömän henkilön taustaominaisuudet kuten sukupuoli, ikä, koulutustaso, koettu työttömyys ja etäisyys työmarkkinoista. Työttömän valikoitumiseen tietyn toimenpiteen

12 7 kohdejoukkoon ja toimenpiteeltä työllistymiseen on vaikuttamassa myös monia muita tekijöitä osallistujien henkilökohtaiset ominaisuudet, motivaatio ja mieltymykset sekä viranomaisten päätökset - joita ei voida tilastoseurannassa vakioida. Toimenpiteiden vaikuttavuuden tarkempi arviointi edellyttäisi vaikeasti toteutettavia yksilötason seurantatutkimuksia. Seuraavassa tarkastellaan työllistyneiden osuuksia toimien jälkeen osallistuneiden keskeisten taustatekijöiden mukaan. Niiden selkeä vaikutus toimenpiteiltä työllistymiseen näkyy pääpiirteittäin sijoittumisprofiileissa (kuviot 3 ja 4), jotka on muodostettu jakamalla toimenpiteet kahteen pääryhmään. Ylemmässä kuviossa on laskettu yhteen ammatillinen työvoimakoulutus ja tukityöllistäminen, joilla tähdätään nopeaan avoimille työmarkkinoille työllistymiseen. Alempi kuvio taas kattaa valmentavan työvoimakoulutuksen ja työmarkkinatuen työharjoittelun, joihin liitetään usein muitakin tavoitteita kuin henkilön välitön työllistyminen. Tulokset ovat pitkälle samankaltaisia kuin mitä on saatu aikaisemmissa sijoittumisen seurannoissa ja toimenpiteiden vaikuttavuustutkimuksissa. Sukupuolten väliset sijoittumiserot olivat ennen talouden taantumaa hieman miesten eduksi. Suhdannetaantuman kohdentuminen vuonna 2009 voimakkaimmin miesvaltaisille toimialoille, kuten teollisuuteen ja rakentamiseen, vaikeutti erityisesti miesten toimenpiteiltä työllistymistä. Ammatillisen työvoimakoulutuksen tai tukityön päättäneistä miehistä työllistyi kolmen kuukauden seurantaperiodilla 27,4 % ja naisista 33,8 %. Kuuden kuukauden seurannassa vastaavat luvut olivat miehillä 28,3 % ja naisilla 34,4 %. Liitetaulukosta 3 näkyvät sukupuolten väliset sijoittumiserot kaikissa eri toimenpiteissä. Ne olivat vuonna 2009 erityisen suuret ammatillisessa työvoimakoulutuksessa, jota lisättiin miesvaltaisilla aloilla, kun taas naisten aloilla koulutusta vähennettiin. Työllistyneiden miesten osuus laski noin 12 prosenttiyksikköä matalammaksi kuin naisilla. Ikäryhmittäin työllistymiserot ovat selvät. Parhaiten ammatillisesta työvoimakoulutuksesta ja tukityöstä sijoittuivat vuonna 2009 nuoret vuotiaat, joista % työllistyi avoimille työmarkkinoille kolmen kuukauden kuluessa. Työllistyneiden osuus jäi taas matalimmaksi yli 50-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa vuotiaista työllistyi 26 %, mutta yli 60- vuotiaista enää 18 %. Ikääntyvien työttömien muita vaikeampi toimenpiteiltä sijoittuminen näkyi myös siinä, että seurantajakson pidentäminen kuuteen kuukauteen ei ikääntyneillä enää nostanut työllistyneiden osuutta. Koulutetuilla työllistymisedellytykset ovat lähtökohtaisesti paremmat kuin kouluttamattomilla. Työllistyneiden osuus nousee portaittain koulutustason nousun myötä. Vain perusasteen koulutuksen suorittaneista työllistyi runsas viidennes ja keskiasteen ammatillisen tutkinnon omaavista noin kolmannes. Korkeakouluasteen suorittaneilla avoimille työmarkkinoille työllistyneiden osuus kohosi tästä edelleen runsaat 10 prosenttiyksikköä (43 %). Vastaava työttömän taustaominaisuuksien vaikutus työllistymiseen näkyy myös valmentavan työvoimakoulutuksen ja työmarkkinatuen työharjoittelun sijoittumisprofiileissa. Niissä korostuu myös se, että kuuden kuukauden seurantaperiodilla avoimille työmarkkinoille sijoittuneiden osuudet ovat kaikissa toimenpiteen päättäneiden osajoukoissa selvästi korkeammat kuin kolmen kuukauden seurannassa. Valmentavassa työvoimakoulutuksessa ja työmarkkinatuen harjoittelussa avoimille työmarkkinoille sijoittuneiden osuudet jäivät alle 10 prosentin toisaalta ikääntyvillä ja toisaalta alle 20-vuotiailla nuorilla, joilla on valtaosin pelkkä perusasteen koulutus. Näistä toimenpiteistä sijoitutaan usein muille aktiivitoimenpiteille tai siirrytään opiskelemaan (Liite 4).

13 8 Kuviot 3 ja 4. Avoimille työmarkkinoille sijoittuneiden osuudet v Tukityöllistäminen tai ammatillinen työvoimakoulutus SUKUPUOLI Yhteensä Miehet Naiset IKÄ ,3 KOULUTUS Vain perusaste/tuntematon Vain yo-tutkinto Keskiaste pl. yo-tutkinto Alin korkea-aste Korkeakouluaste TOIMENPIT. KESTO Alle 1 kk 1-3 kk 3-6 kk 6-12 kk Yli 12 kk 18,1 18,9 30,6 31,4 27,4 28,3 33,8 34,4 29,4 34,0 35,0 35,5 36,0 37,4 35,6 36,5 33,9 34,6 32,0 33,2 28,2 29,9 26,2 26,5 21,2 21,6 22,0 22,5 31,8 32,7 31,5 32,4 34,0 35,3 21,8 24,3 27,1 27,9 28,4 36,8 36,6 37,0 37,5 3 kk:n jälkeen 6 kk:n jälkeen 42,9 43, % Valmentava koulutus tai työmarkkinatuen työharjoittelu SUKUPUOLI Yhteensä Miehet Naiset IKÄ , ,8 8, ,8 4,4 KOULUTUS Vain perusaste/tuntematon 7,9 Vain yo-tutkinto Keskiaste pl. yo-tutkinto Alin korkea-aste Korkeakouluaste TOIMENPITEEN KESTO - 1 kk 1-3 kk 3-6 kk 6-12 kk 12 kk + 9,1 9,1 11,9 13,6 10,5 11,6 13,1 10,4 9,5 9,8 9,4 9,1 10,9 14,0 11,8 13,9 12,8 11,7 11,7 13,6 12,5 12,4 12,4 12,4 12,0 11,6 15,1 15,0 15,0 14,9 13,8 13,0 13,4 15,8 16,3 16,5 17,0 18,0 3 kk:n jälkeen 6 kk:n jälkeen 20,0 19, %

14 9 2.7 Paljon nuoria jää toimenpiteiltä syrjäytymisvaaraan Nuoria autetaan laajalti työvoimapolitiikan aktiivitoimenpitein sijoittumaan työmarkkinoille ja koulutukseen. Vuonna 2009 jonkin aktiivitoimenpiteen päätti yhteensä nuorta. Näin ollen useampi kuin joka neljäs kaikista TE-toimistoihin vuonna 2009 hakeutuneista työttömistä nuorista sijoitettiin jollekin aktiivitoimenpiteelle. Nuorten toimenpiteiltä sijoittumista arvioitaessa on huomattava, että nuoret työttömät ovat työmarkkinavalmiuksiltaan heterogeeninen joukko, jolloin toimenpiteiden merkitys nuorten työuran kehittymiseen on erilaista riippuen siitä, missä vaiheessa kouluttautumista ja työelämään tuloa nuori on ollut TE-toimistojen palveluihin hakeutuessaan. Suuri osa on vielä etäällä avoimista työmarkkinoista. Monille aktiivitoimenpiteet liittyvät tärkeään nivelvaiheeseen, jossa ollaan vasta siirtymässä peruskoulutuksesta jatkokoulutukseen ja tehdään työuraan liittyviä kokeiluja ja valintoja. Osa nuorista taas tarvitsee tukitoimenpiteitä pyrkiessään ammatillisen koulutuksen päätyttyä koulutusta vastaavaan pysyvään työsuhteeseen. Pääosalle työttömiä nuoria aktiivitoimenpiteet ovat näistä lähtökohdista joko harjoittelua tai valmennusta. Toimenpiteille sijoitetusta nuorista 71 % aloitti vuonna 2009 joko työmarkkinatuen työharjoittelun tai valmentavan työvoimakoulutuksen. Huomattavasti pienempi osa nuorista työttömistä (29 %) sijoitettiin työllistämistuille tai ammatilliseen työvoimakoulutukseen, joista sijoittumisedellytykset ovat jo selvästi paremmat kuin työharjoittelussa tai valmentavassa työvoimakoulutuksessa. Työharjoittelusta työllistyi vuonna 2009 kolmessa kuukaudessa vain 15 % ja valmentavasta työvoimakoulutuksesta 13 % toimenpiteen päättäneistä. Vastaavasti työllistämistuilta ja ammatillisesta työvoimakoulutuksesta työllistyneiden osuudet olivat nuorilla keskimääräistä tasoa korkeammat. Kolmen kuukauden jälkeen nuorista työllistyi työllistämistuilta 37 % ja ammatillisesta työvoimakoulutuksesta 32 %. Taulukkoon 3 on koottu toimenpiteiden pääryhmittäiset tiedot nuorten sijoittumisesta avoimille työmarkkinoille kolme ja kuusi kuukautta toimenpiteen jälkeen luokiteltuna toimenpiteen keston mukaan. Kaikkia toimenpiteitä koskevat tiedot nuorten sijoittumisesta avoimille työmarkkinoille on esitetty liitteessä 5.

15 10 Taulukko 3. Nuorten toimenpiteet ja niiltä työllistyminen kolme ja kuusi kuukautta toimenpiteen päätymisen jälkeen toimenpiteen keston mukaan v Toimenpide/kesto alle 1 kk 1-3 kk 3-6 kk 6-12 kk yli 12 kk Yhteensä Toimenpiteen päättäneet % Työllistämistuet Ammatillinen työvoimakoulutus Valmentava koulutus Työharjoittelu työmarkkinatuella Yhteensä Avoimille työmarkkinoille sijoittuneet (3 kk), % Työllistämistuet 29,7 25,8 32,9 45,9 40,7 36,9 Ammatillinen työvoimakoulutus 22,5 36,4 30,7 39,2 36,5 32,3 Valmentava koulutus 17,1 14,0 8,9 6,1 4,3 12,8 Työharjoittelu työmarkkinatuella 12,6 14,8 15,8 19,2 18,0 15,0 Yhteensä 16,1 17,3 19,0 33,1 37,1 20,3 Avoimille työmarkkinoille sijoittuneet (6 kk), % Työllistämistuet 28,8 27,5 33,9 43,5 42,1 37,2 Ammatillinen työvoimakoulutus 24,7 37,8 29,9 41,7 40,3 33,7 Valmentava koulutus 19,5 13,1 10,9 8,6 0,0 14,0 Työharjoittelu työmarkkinatuella 12,9 17,0 18,1 18,9 21,7 16,7 Yhteensä 17,4 19,2 20,3 32,8 39,8 21,7 Myös nuorilla toimenpidejaksojen pidentäminen näyttää parantavan työllistymismahdollisuuksia. Mitä pitempään toimenpiteeseen oli osallistuttu, sitä suurempi yleensä oli työllistyneiden osuus. Merkillepantavaa on kuitenkin, että eniten käytetyssä nuorisotoimenpiteessä, työmarkkinatuen työharjoittelussa, toimenpiteen pidentäminen, jota on harkittu yhdeksi keinoksi nuorisotyöttömyyden alentamiseen 2, ei kuitenkaan nostanut työllistyneiden osuutta kovinkaan paljon. Oikeaan palkkatyösuhteeseen työharjoittelusta työllistyneiden osuus oli 6 12 kuukauden harjoittelujaksoilta 19 % ja harvoin toteutetuilta yli vuoden mittaisilta jaksoiltakin vain 18 %. (Työharjoittelijalle voidaan maksaa työmarkkinatukea enintään 18 kuukautta erityistapauksissa, kuten syrjäytymisen ehkäisyyn tai maahanmuuttajien kielikoulutukseen.) Työharjoittelu on nuorille usein osa pitempää työllistymispolkua, jolloin sen vaikuttavuutta ei voida arvioida pelkästään lyhyellä periodilla avoimille työmarkkinoille työllistymisen perusteella. Nuorille on tavallista siirtyä harjoittelusta ja työelämävalmennuksesta normaaliin ammatilliseen koulutukseen tai johonkin muuhun työuraa edistävään tukitoimenpiteeseen. Aktiivitoimilla ehkäistään myös nuorten koulutuksesta ja työstä syrjäytymistä. Vaikuttavuutta arvioitaessa toimenpiteeltä työttömäksi palaamisen ohella epäonnistumiseksi voidaan kuitenkin katsoa työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen. Ulkopuolisuus vähintään viivästyttää nuorten siirtymistä työelämään ja pahimmillaan voi johtaa nuorten työmarkkinoilta syrjäytymiseen. Taulukoissa 4 ja 5 tarkastellaan työmarkkinatuen työharjoittelusta eri työmarkkinatiloihin sijoittumista. Voidaan mm. nähdä, että harjoittelun jälkeinen työmarkkinatila riippuu pitkälle koulutustaustasta ja iästä. Syrjäytymisen riski on erityisen suuri pelkän peruskoulun varassa työelämään pyrkivillä nuorilla. 2 Työryhmäraportti: Nuoret miehet työelämään mitä palveluja ja toimenpiteitä tarvitaan TE-toimistoissa. Työ ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 34 / 2009.

16 11 Taulukko 4. Työmarkkinatuen työharjoittelun päättäneiden nuorten työmarkkinatilanne koulutusasteittain kolme kuukautta toimenpiteen jälkeen v Toiminta Perusaste Ylioppilas Ammatillinen keskiaste Avoimilla työmarkkinoilla 8,4 19,9 19,0 Uudelleen toimenpiteillä 18,6 17,2 21,1 Työtön 27,3 16,6 39,8 Varusmies/eläkkeellä 1,5 5,0 3,6 Opiskelemassa 19,4 31,2 6,9 Muu (syrjäytymisuhassa) 24,8 10,2 9,5 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 Koulutustasosta riippumatta vuonna 2009 avoimille työmarkkinoille sijoittuminen ei ollut nuorille millään koulutustasolla tavallisin työharjoittelun jälkeinen työmarkkinatila. Taantumassa vastavalmistuneiden työmarkkinoille tulo vaikeutui, kun rekrytointien määrä laski, jolloin ammatillisen tutkinnon hankkineista nuorista liki 40 % oli kolmen kuukauden kuluttua työharjoittelun päättymisestä taas työttömänä, 21 % oli sijoitettuna uudelleen jollain toimenpiteellä ja vain 19 % pääsi avoimien työmarkkinoiden työhön. Ylioppilastutkinnon suorittaneista siirtyi työharjoittelun jälkeen eniten opiskelemaan (31 %) ja toiseksi eniten työllistyi avoimille työmarkkinoille (20 %). Pelkän perusasteen varassa työmarkkinoille tulleista nuorista noin 27 % palasi harjoittelusta työttömäksi työnhakijaksi ja lähes yhtä paljon (25 %) jäi työmarkkinoiden ulkopuolisiksi syrjäytymisvaaraan. Osa rekistereistä näin kadonneista nuorista jatkoi mahdollisesti työnhakua kotoa käsin ja he voivat tulla työvoimapalvelujen piiriin myöhemmin, jos työhön tai koulutukseen siirtyminen ei omatoimisesti onnistu. Syrjäytymisen uhka näyttää kuitenkin todelliselta ainakin suurella osalla näistä pelkän peruskoulun suorittaneista. Ylioppilaita ja ammattikoulun käyneitä oli työharjoittelun jälkeen syrjäytymisvaarassa huomattavasti kouluttamattomia vähemmän, noin 10 %. Nuorten urakehityksen vaikea ongelmakohta, peruskoulusta jatkoon siirtyminen, tarkentuu vielä ikäryhmittäisestä taulukosta 5. Hälyttävän suureksi jää niiden vuotiaiden nuorten määrä, joiden työnsaantia tai kouluttautumista työharjoittelu ei näytä tukeneen. Työharjoittelun jälkeen työmarkkinoiden tai koulutuksen ulkopuolisiksi jäi vuotiaista joka neljäs, mikä oli enemmän kuin mitä työharjoittelusta tultiin takaisin työttömäksi (22 %) tai sijoituttiin uudelleen jollekin aktiivitoimenpiteelle (17 %). Työharjoittelulla ei näin ainakaan lyhyellä tähtäyksellä onnistuta kiinnittämään suurta osaa nuoria työhön eikä koulutukseen. Ongelman vaikeutta ilmentää myös se, ettei työharjoittelun heikko vaikuttavuus ole taantumasta johtuvaa, sillä sijoittumistulokset ovat olleet vuodesta toiseen liki samoja.

17 12 Taulukko 5. Työharjoittelun vuonna 2009 päättäneiden nuorten sijoittuminen 3 kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen perusasteen ja keskiasteen koulutuksen suorittaneilla Ikä Päättäneet Avoimilla työ- Sijoitettuna Työvoima- Työttömänä Varusmiehenä/ Opiskelemassa Muu/ Yht. markkinoilla koulutuksessa eläkkeellä syksy 2009 ei tietoa Vain perusaste Prosenttia ,3 17,1 2,1 22,2 1,0 25,0 25, ,3 14,3 3,7 32,1 2,0 14,1 24, ,7 14,8 5,4 44,4 0,2 5,2 20, ,4 18,1 6,1 44,6 0,0 3,0 19,8 100 Vain yo-tutkinto ,8 12,6 0,1 6,6 4,5 42,9 17, ,5 17,1 0,7 18,2 5,0 29,4 9, ,7 13,3 3,3 42,3 0,0 12,0 15, ,2 15,9 7,6 43,9 0,0 3,2 19,1 100 Ammatillinen keskiaste ,8 17,0 1,3 31,9 4,7 9,4 11, ,8 18,1 3,1 40,2 3,5 6,8 9, ,9 19,9 3,1 46,4 0,2 4,3 12, ,3 22,3 4,1 48,0 0,0 2,8 11,5 100 Kouluttamattomien nuorten syrjäytymisriski näkyy myös aktiivitoimenpiteiltä opiskelemaan siirtymisessä. Pelkän perusasteen suorittaneista aloitti aktiivitoimenpiteen jälkeen opiskelun puolet vähemmän kuin ylioppilaista, joille aktiivitoimenpiteet näyttävät usein olevan välivuoden aktiviteetti silloin, kun opiskelupaikkaa ei ole heti löytynyt. Työvoimapalvelut ja aktiivitoimenpiteet aktivoivat selvästikin nuoria opiskeluun, mutta ellei opiskelua aloiteta nuorena, käy koulutuksen hankkiminen myöhemmällä iällä yhä epätodennäköisemmäksi. Kuvio 5. Työvoimapoliittisen toimenpiteen jälkeen opiskelun aloittaneet ikäryhmittäin v Prosenttia Perusaste Ylioppilas Amm. keskiaste Toimenpiteiden merkitystä syrjäytymisen ehkäisyssä tarkastellaan vielä taulukossa 6 ikäryhmittäin ja toimenpiteittäin pelkän perusasteen suorittaneilla nuorilla miehillä, joilla syrjäytymisen riski lienee suurin. Toimenpiteen jälkeen syrjäytymisvaarassa oleviksi määritellään toimenpiteeltä työttömiksi jäänet ja ne TE-toimistoihin palaamattomat koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneet nuoret miehet, joille rekisteritiedoista ei löydy mitään ulkopuolelle jäämistä selittävää aktiviteettia.

18 13 Taulukko 6. Toimenpiteen jälkeen työttömäksi tai ulkopuoliseksi jääneet pelkän perusasteen suorittaneet nuoret miehet v 2009 Ikä / Toimenpide Päättäneet Tilanne 3 kk:n kuluttua,% Tilanne 6 kk:n kuluttua,% Työttömät Ulko- Syrjäytymis- Työttömät Ulko- Syrjäytymispuoliset vaarassa yht. puoliset vaarassa yht Oppisopimukset ja starttirahat 82 11,0 8,5 19,5 10,0 8,3 18,3 Muut palkkatuet 71 33,8 25,4 59,2 31,8 15,9 47,7 Ammattiin suuntautuva työvoimakoulutus 91 31,9 18,7 50,5 24,4 11,5 35,9 Valmentava työvoimakoulutus ,3 24,0 57,4 27,4 25,6 53,0 Työharjoittelu työmarkkinatuella ,2 26,7 51,8 23,7 26,0 49,7 Yhteensä ,7 25,2 51,9 24,2 24,4 48, Oppisopimukset ja starttirahat ,6 9,3 22,9 12,1 10,1 22,2 Muut palkkatuet ,7 16,4 54,2 33,1 17,3 50,4 Ammattiin suuntautuva työvoimakoulutus ,3 17,0 55,3 33,9 15,7 49,6 Valmentava työvoimakoulutus ,9 21,5 60,4 37,7 22,6 60,3 Työharjoittelu työmarkkinatuella ,5 23,8 58,3 32,9 25,3 58,2 Yhteensä ,3 20,4 55,7 33,0 21,1 54, Oppisopimukset ja starttirahat ,8 13,8 28,5 15,6 13,5 29,1 Muut palkkatuet ,3 16,9 66,2 46,4 13,8 60,2 Ammattiin suuntautuva työvoimakoulutus ,4 14,6 60,0 39,6 15,0 54,6 Valmentava työvoimakoulutus ,9 18,5 59,4 38,8 18,4 57,2 Työharjoittelu työmarkkinatuella ,4 20,5 67,9 46,9 18,4 65,3 Yhteensä ,1 17,4 60,5 40,5 16,5 57,0 Vuonna 2009 jonkin aktiivitoimenpiteen päättäneistä ilman tutkintoa olevasta liki nuoresta miehestä yli puolet oli kolme kuukautta toimenpiteen jälkeen joko työttömänä tai oli jäänyt koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolelle. Vanhemmissa nuorten ryhmissä näiden ilman tutkintoa olevien riskiryhmien osuus kasvaa: vuotiailla syrjäytymisen vaarassa oli 6 kuukautta toimenpiteen jälkeen 49 % kaikista toimenpiteen päättäneistä, vuotiasta 54 % ja vuotiaista 57 %. Iän myötä työttömien osuus korostuu ja ulkopuolisten osuus vähenee. Työvoimapalvelujen ulkopuolelle jäämistä luonnollisesti lisää se, että ilman tutkintoa oleva alle 25-vuotias ei ole oikeutettu työmarkkinatukeen, ellei ole hakeutunut koulutukseen. Toimenpiteiltä ulkopuolisiksi jääneitä oli työttömiä enemmän vain vuotiaiden ikäryhmässä ja heissäkin vain työmarkkinatuen työharjoittelun päättäneissä. 2.8 Työmarkkina-aseman selkiintyminen vie osalla nuoria vuosia Tarkastelujen perusteella on ilmeistä, ettei toimenpiteiden vaikuttavuutta syrjäytymisen ehkäisyssä voida luotettavasti arvioida pelkästään lyhyeen seurantaperiodiin perustuvilla sijoittumistiedoilla, vaan tarvittaisiin nuorten koko työuran kehittymisen näkökulmasta rakennettuja seurantaindikaattoreita. Työmarkkina-asema selkiintyy suurelle osalle nuoria vasta vuosien myötä, missä prosessissa työvoimapoliittisilla toimenpiteillä on tärkeä tehtävänsä. Tässä yhteydessä on mielenkiintoista verrata edellä esitettyjä lyhyen aikavälin sijoittumistuloksia äskettäin valmistuneeseen Pekka Myrskylän tutkimukseen, jossa seurattiin rekisteriaineistoilla työ-

19 14 markkinoiden ja opiskelun ulkopuolella olevia nuoria usean vuoden aikana. 3 Siinä tutkittiin kuinka pelkän perusasteen suorittaneet ulkopuoliset ja työttömät vuosien myötä työllistyvät ja kuinka moni jää syrjäytymisvaaraan sekä miten työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat edistäneet työhön ja koulutukseen integroitumista. Tutkimus osoitti, että nuorille kohdennettujen aktiivitoimenpiteiden vaikuttavuus on huomattavasti parempi kuin mitä lyhyen aikavälin sijoittumisindikaattoreiden perusteella näyttäisi. Tutkimuksen mukaan perusasteen varassa olevia vuotiaita nuoria on kaikkiaan enemmän työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella kuin TE-toimistojen työnhakijoina. Toimenpiteisiin osallistuneilla nuorilla ulkopuolisiksi jääminen oli kuitenkin huomattavasti vähäisempää, jolloin voitaneen päätellä että tukitoimien tarjoaminen lisää nuorten työvoiman tarjontaa ja ehkäisee syrjäytymistä. Toimenpiteillä vuonna 2003 sijoitetuista ilman tutkintoa olleista nuorista vajaa neljännes (22,5 %) oli viiden vuoden kuluttua joko työttömänä tai ulkopuolisena. Ulkopuolisiksi ja työttömiksi jääneiden osuus oli näin edelleen varsin suuri, mutta kuitenkin noin puolta pienempi kuin edellä raportoiduissa lyhyen aikavälin seurannoissa. Pitkän aikavälin seurannasta voitiin myös nähdä, että toimenpiteillä sijoitettuna olleilla työmarkkina-asema kehittyi suotuisammin kuin vastaavasti seurannan lähtövuonna työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella olleilla kouluttamattomilla nuorilla. Työttömänä vuonna 2003 olleista runsas kolmannes (35,1) oli viiden vuoden kuluttua työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella ja ulkopuolisina olleista vastaavasti vajaa kolmannes (31,6 %). Seurannan lähtövuonna aktiivitoimenpiteiden piirissä olleet kouluttamattomat nuoret suorittivat tutkintoja viiden vuoden kuluessa enemmän (26,7 %) kuin vastaavasti työttömänä (12,4 %) tai työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella olleet (13,0 %) nuoret. 3. Toimenpiteiltä työllistyminen alueittain 3.1 Toimenpiteiltä työllistymisessä on suuria alueellisia eroja Kun tarkastellaan toimenpiteiltä työllistymistä ELY-keskuksittain vertaamalla työllistyneiden osuuksia alueiden työttömyyteen (työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta), voidaan havaita, että toimenpiteiltä sijoittuminen riippuu alueen työllisyystilanteesta. Toimenpiteiltä avoimille työmarkkinoille työllistyneiden osuudet (kuviossa kaikki aktiivitoimenpiteet) olivat vuonna 2009 yleensä matalimmat niillä alueilla, joissa työttömyysaste oli korkein. Vastaavasti taas alueen matala työttömyysaste parantaa toimenpiteen päättäneiden työllistymismahdollisuuksia. Kaikki toimenpiteet kattavassa tarkastelussa työllistyneiden osuudet olivat korkeimmat Varsinais-Suomessa ja Etelä-Savossa, jossa kaikista toimenpiteen päättäneistä joka neljäs oli kolmen kuukauden kuluttua työssä avoimilla työmarkkinoilla. Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa työllistyneitä oli vastaavasti alle 20 %. 3 Pekka Myrskylä: Nuoret työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. työ ja yrittäjyys 12 /2011

20 15 Kuvio 6. Aktiivitoimenpiteiltä työllistyneet (3 kk) ELY-keskuksittain v Työllistyneiden osuus, % Uu r = - 0,62 V-S Po Sa E-P Koko maa E-S Pi Hä K-S P-P P-S Ka-S La Ka P-K Työttömien osuus työvoimasta, % Toimenpiteiltä työllistymisessä ilmenee suuria eroja silloinkin, kun alueiden työllisyystilanne on samanlainen. Työllistymisen ja alueen työttömyysasteen välinen korrelaatio (r = - 0,62), vaikka onkin korkea, selittää vain alle puolet sijoittumisen alueellisista vaihteluista. Esimerkiksi Varsinais- Suomessa toimenpiteiltä työllistytään keskimäärin paremmin kuin Uudellamaalla tai Pohjanmaalla, vaikka Varsinais-Suomen työttömyysaste on korkeampi. Tai vastaavasti Etelä-Savossa toimenpiteiltä työllistyneiden osuus on selvästi korkeampi kuin Pohjois-Savossa tai Hämeessä, vaikka näiden alueiden työllisyystilanteessa ei ole keskimäärin mainittavia eroja. Korkeimman työttömyyden alueista toimenpiteiden vaikuttavuus näyttää taas Lapissa paremmalta kuin Kainuussa tai Pohjois- Karjalassa. Huomionarvoista on lisäksi se, että korrelaatiolla mitattu työttömyysasteen ja toimenpiteiltä työllistymisen välinen yhteys on aikaisempiin seurantoihin verrattuna heikentynyt. 3.2 Toimenpiteiden käyttö vaihtelee suuresti ja hyviä käytäntöjä löytyy kaikilta alueilta Taulukossa 7 tarkastellaan avoimille työmarkkinoille työllistymisen alueellisia eroja toimenpiteiden pääryhmissä sekä eri toimenpiteitä kokoavilla suppealla ja laajalla sijoittumisindikaattorilla. Suppeassa sijoittumisindikaattorissa ovat mukana ammatillinen työvoimakoulutus ja tukityöllistämistoimenpiteet, joilla tähdätään työttömän välittömään sijoittumiseen avoimille työmarkkinoille. Laaja sijoittumisindikaattori kattaa kaikki työvoimapolitiikan aktiivitoimenpiteet. Suppean tarkastelun perusteella toimenpiteiltä kolmen kuukauden jälkeen työllistyneiden osuus oli korkein Uudellamaalla (35 %). Kaikki toimenpiteet huomioon ottaen korkeimmat osuudet löytyivät Varsinais- Suomesta ja Etelä-Savosta (25 %). Aluevertailun keskeinen huomio on, että hyviä toimenpidekäytäntöjä löytyy ympäri maata. Eri toimenpiteiltä työllistyneiden osuuksien alueellinen vaihtelu on suurta, mutta liki kaikissa ELYkeskuksissa saadaan keskimääräistä parempia sijoittumistuloksia aina jonkun toimenpideryhmän osalta.

21 16 Taulukko 7. Toimenpiteiltä avoimille työmarkkinoille työllistyneet TE-keskuksittain v. 2009, prosenttia ELY-keskus 3 kk:n seuranta 6 kk:n seuranta 1 Tuet 2 Amm. tvk 3 Valm. tvk 4 Tmt harj Uusimaa 39,0 29,8 11,5 12,3 34,6 23,3 35,8 24,8 Varsinais-Suomi 28,7 36,5 16,3 11,9 32,6 25,2 34,1 26,7 Satakunta 33,0 26,7 15,3 10,3 30,3 24,4 30,8 25,1 Häme 31,2 25,7 11,3 10,0 28,5 20,3 28,9 21,0 Pirkanmaa 33,8 31,5 10,8 12,1 32,9 23,8 32,8 24,4 Kaakkois-Suomi 29,0 24,7 12,1 11,2 27,2 20,6 27,1 21,6 Etelä-Savo 30,0 38,4 9,5 10,5 33,1 25,0 34,4 26,5 Pohjois-Savo 26,4 34,7 8,2 13,2 29,5 22,3 29,8 23,3 Pohjois-Karjala 22,9 27,2 10,5 11,7 24,0 18,6 24,0 18,7 Keski-Suomi 30,4 34,7 11,3 13,3 31,5 24,0 32,4 25,2 Etelä-Pohjanmaa 32,8 23,6 12,8 14,4 29,3 23,4 29,2 24,2 Pohjanmaa 29,1 30,8 14,7 15,7 29,8 23,1 32,1 24,8 Pohjois-Pohjanmaa 28,6 31,8 8,8 14,2 30,0 23,7 32,3 25,9 Kainuu 20,6 35,5 8,7 12,7 24,7 19,5 25,0 20,8 Lappi 28,0 33,2 8,0 10,5 30,1 22,2 30,3 22,7 Koko maa 30,7 30,6 11,5 12,3 30,6 22,7 31,4 23,8 Toinen selkeä johtopäätös on se, että matalan työttömyyden alueilla (pl. Varsinais-Suomi) tukityöllistämisestä sijoitutaan keskimääräistä paremmin, kun sitä vastoin ammatillisesta työvoimakoulutuksesta työllistyminen on jäänyt näillä alueilla heikohkoksi. Sama ilmiö on ollut nähtävissä jo aikaisempinakin vuosina ennen taantumaa. Aluevertailusta nousee esiin näin toimenpiteiden alueellisen kohdentamisen ja tulosohjauksen kannalta pohtimista vaativa kysymys: miksi samanaikaisesti ei saada hyviä tuloksia sekä tukityöllistämisestä että ammatillisesta työvoimakoulutuksesta. Silloin kun työllistämistuilta sijoitutaan hyvin, työvoimakoulutuksesta työllistyneiden osuudet jäävät vaatimattomiksi - ja päinvastoin. Vain Pirkanmaalla avoimille työmarkkinoille sijoittuneiden osuus oli vuonna 2009 kummankin toimenpiteen osalta koko maan keskiarvoa korkeampi (Kuvio 7). Työvoimakoulutuksen ja tukityöllistämisen toisilleen ristiriitaisen tuntuisia tuloksia selittää ainakin osittain se, että niitä käytetään alueittain eri mittakaavassa. Ammatillisen työvoimakoulutuksen osuus on suhteellisen suuri Etelä-Suomen teollisuusvaltaisilla alueilla (Uusimaa, Varsinais-Suomi, Häme), jossa sitä järjestettiin vuonna 2009 työttömille yhtä paljon kuin tukityöllistämistä. Aktiivitoimenpiteiden käyttö painottui taas voimakkaasti työllistämistukiin mm. Keski-Suomessa, Pohjois- Karjalassa ja Kainuussa, joissa niille sijoitettiin 2,5 3-kertainen määrä henkilöitä ammatilliseen työvoimakoulutukseen verrattuna. Voidaan olettaa, että kun työvoimakoulutusta järjestetään vähemmän, se suunnitellaan paremmin ja kohdennetaan valikoivammin, jolloin koulutukseen tulevat juuri oikeat työnhakijat. Työvoimakoulutuksesta työllistyneiden osuutta nostaa eräillä alueilla myös sen kohdentaminen muita enemmän jo valmiiksi työllisiin henkilöihin (mm. Kainuu, Etelä-Savo).

22 17 Kuvio 7. Työllistämistuilta ja ammatillisesta työvoimakoulutuksesta työllistyneet ELY-keskuksittain v Etelä-Savo Vars inais -Suomi Kainuu Pohjois-Savo Keski-Suomi Lappi Pohjois-Pohjanmaa Pirkanmaa Pohjanmaa Uusimaa Pohjois-Karjala Satakunta Häme Kaakkois-Suomi Etelä-Pohjanmaa Työllistämistuet Ammatillinen työvoimakoulutus Alueellisia sijoittumiseroja aiheuttaa myös toimenpiteiden erilainen strateginen kohdentaminen. Joillain alueilla toimenpiteiden käytön painopiste on vahvasti pitkäaikaistyöttömyyden ennaltaehkäisyssä, jolloin työttömiä aletaan sijoittaa toimenpiteille jo lyhyen työttömyyden keston jälkeen. Toisilla alueilla taas panostetaan vahvemmin työmarkkinoilta syrjäytymisen ehkäisyyn ja työllistetään enemmän jo pitkäaikaistyöttömäksi tulossa olevia tai jo pitkäaikaistyöttömäksi joutuneita. Sijoittumistulokset näyttävät lyhyen aikavälin sijoittumisindikaattoreilla sitä paremmilta, mitä enemmän toimenpiteisiin sijoitetaan helposti työllistyviä lyhyen aikaa työttömänä olleita. Esimerkiksi Uudenmaan osalta maan korkeinta työllistämistuilta työllistyneiden osuutta (39 %) nostaa osaltaan yli 500-päiväisten matala osuus tukityöllistämisessä. Vastaavasti se näyttää selittävän Varsinais- Suomen muihin matalan työttömyysasteen alueisiin verrattuna heikkoa sijoittumista. Työllistämistuilta sijoittuminen oli Varsinais-Suomessa noin 10 %-yksikköä matalampi kuin Uudellamaalla, mutta yli 500 päivää työmarkkinatukeen saaneita työllistettiin alueella huomattavasti enemmän. Kuvio 8. Tukityöllistämisestä työllistyneet ja yli 500-päiväisten osuus tukityöllistämisestä v Työllistyneiden osuus, % Uu koko maa Ka Sa V-S P-K Yli 500 päiväisten osuus tukitoimenpiteistä, %