Aluehallintovirasto PÄÄTÖS PU 2966 A. Etelä-Suomi Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat ESAVI/1 019/ /2011

Transkriptio

1 Aluehallintovirasto PÄÄTÖS PU 2966 A Etelä-Suomi Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat ESAVI/1 019/ /2011 Espoon sosiaali- ja terveystoimen toimiala PL ESPOON KAUPUNKI VALVONTA-ASIA ASIAT JA VAATIMUKSET ALUEHALLINTOVIRASTOSSA Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Korvaklinikan kuulokeskuksen osastonylilääkäri Antti Aarnisalo, sosiaalityöntekijä Marianne Saja sekä kuntoutusohjaaja Marja Leppänen ovat aluehallintovirastolle saapuneella kantelukirjeellään moittineet Espoon vammaispalvelussa tehtyjä apuvälinepäätöksiä. Kirjelmän mukaan täysin ja osittain kielteisiä päätöksiä on tehty vastoin HUS :n kuulokeskuksen antamia suosituksia. Kantelun kirjoittajat haluavat saattaa asian aluehallintoviraston tietoon, koska kummeksuvat kielteisissä päätöksissä esitettyjä perusteluja. Kantelun mukaan HUS :n kuulokeskuksessa apuvälinearvion suorittaa kuulovammaisten kuntoutusohjaaja yhteistyössä korvalääkäri/audiologin kanssa. Apuvälinearviot tehdään joko polikliinisesti tai kotikäynteinä. Kuulovammaisen hälytinjärjestelmää haetaan, jos kuulovammainen henkilö ei kuule normaalia palovaroitinta tai muita kodin hälytinääniä kuten ovikelloa ja puhelimen soittoa ilman kuulokojetta. HUS :n kuulokeskuksen arvion mukaan molempien korvien kuulokynnyksien ilman kuulokojetta tulee olla 3000 Hz:n kohdalla paremmat kuin db, jotta kuulovammainen henkilö pystyy reagoimaan palovaroittimen ääneen. Kirjeen mukaan Espoon vammaispalvelu on muutamassa tapauksessa ollut myöntämättä HUS :n kuulokeskuksen suosituksesta huolimatta vaikeasti kuulovammaiselle kuulovammaisen palovaroitinta ja ovikellolähetintä. Jossain tapauksissa on myönnetty kuulovammaisen palovaroitin omavastuuosuudella. Kyseinen päätöksenteko asettaa kuulovammaiset kuntalaiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Joitakin kielteisiä päätöksiä on perusteltu sillä, etteivät hakijat täytä vammaispalvelulain mukaisia vaikeavammaisuuden kriteerejä, vaikka HUS :n kuulokeskuksessa on nimenomaan arvioitu hakijan olevan vaikeavammainen juuri kyseisen apuvälineen osalta. Kirjoittajien mielestä hälytinlaitteita ei voida evätä sillä perusteella, että lääkäri on käyttänyt henkilöstä termiä huonokuuloinen eikä kuulovammainen.

2 SELVITYKSET JA LAUSUNNOT Espoon kaupungin päivätty selvitys Espoon kaupungin perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Marja-Leena Remeksen ja vammaispalvelupäällikkö Päivi Nurmi-Koikkalaisen aluehallintovirastolle saapuneen lausunnon mukaan vuonna 2010 vammaispalvelulain mukaisia päätöksiä kuulovammaisten laitteista ja välineistä tehtiin yhteensä 45. Myönteisistä päätöksistä 27 tehtiin asunnonmuutostyötä koskevana ja 12 muuna taloudellisena tukitoimena. Kielteisiä päätöksiä oli kuusi. Kahdessa kielteisessä päätöksessä perusteluna oli, ettei välineitä ja laitteita myönnetä asunnon muutostöinä. Neljässä päätöksessä perusteena oli, että henkilöitä ei voida pitää kuulon suhteen vaikeavammaisina. Lausunnon mukaan Espoon kaupunki käy läpi kaupungin vammaispalvelun toimintaohjeet ja työnjaon vammaispalvelun ja perusterveydenhuollon kesken. Lisäksi Espoon kaupunki tarkentaa työnjaon kriteereitä apuvälineiden myöntämisessä HUS:n kuulokeskuksen kanssa. Tarkoituksena on asiakkaiden yhdenveroinen kohtelu yksilöllinen tilanne kuitenkin huomioon ottaen. Espoon kaupungin päivätty selvityksen täydennys Aluehallintovirasto pyysi Espoon sosiaali- ja terveystoimea täydentämään antamaansa selvitystä ja toimittamaan kopiot kuulovammaisten hälytinjärjestelmistä vuonna 2010 tehdyistä päätöksistä. Espoon kaupungin perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Marja-Leena Remeksen ja vammaispalvelupäällikkö Nina Hiltusen päivätyssä lisäselvityksessä tarkennetaan aiempaa selvitystä. Tarkennuksen mukaan vuonna 2010 kuulovammaisten apuvälineitä koskevia päätöksiä tehtiin 33, joista kielteisiä päätöksiä oli viisi. Selvityksen mukaan kyseiset päätökset on Espoon vammaispalveluissa käyty läpi. Selvityksessä viitataan vammaispalvelulain 9 2 momentin ja vammaispalveluasetuksen 12 3 momentin säädöksiin. Lisäksi todetaan, että apuvälineiden järjestämisessä ensisijaisia säädöksiä ovat terveydenhuoltolaki, asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta, STM :n asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta, kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksia koskevat lait sekä tapaturmavakuutus-, liikennevakuutus-, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutus-, sotilasvamma- ja potilasvahinkolait. Selvityksessä todetaan, että jos lähtökohtana on, että huonokuuloisuuden perusteella myönnettäisiin vammaispalvelulain nojalla apuvälineitä, Kuuloliiton mukaan Suomessa on kuulon alenemasta kärsiviä henkilöitä noin Heistä noin hyötyisi kuulokojeen käytöstä, mutta vain noin käyttää kuulokojetta. Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta on hyväksynyt toimialan lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelujen ohjeen, jonka sivulla 10 on määritelty työnjakoa

3 perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Lisäksi sivulla 25 on todettu, että asiakkaat saavat kuulonhuollon apuvälineet HYKS:n kuulokeskuksesta, jonne asiakas tarvitsee lääkärin lähetteen. Kuulonhuollon apuvälineiden käytön seurannasta ja huollosta vastaa kuulokeskus. Selvityksessä todetaan, että kuulovammaisten apuvälineet tulisi myöntää pääsääntöisesti edellä mainittujen ensisijaisten lakien nojalla. Vammaispalveluasetuksen 12 :n mukaan vaikeavammaiselle henkilölle voidaan myöntää kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet. Espoon vammaispalveluissa on kiinnitetty huomiota HUS :n kuulokeskuksen lääkärin ja kuntoutusohjaajien lausuntojen ristiriitaisuuksiin. Lääkärin lausunnoissa on voitu todeta hakijan olevan huonokuuloinen, mutta kuntoutusohjaajan lausunnossa on hakija kuvattu vaikeasti kuulovammaisena. Sosiaalityöntekijä on tällöin katsonut lääkärinlausunnon olevan painavampi asiantuntijalausunto. Espoon kaupungin vammaispalvelu on todennut selvityksessään vammaispalvelun päätösten olleen joiltakin osin puutteellisesti perusteltuja. Espoon kaupungin vammaispalvelut ja HUS :n Kuulokeskuksen edustajat ovat tavanneet ja käyneet läpi kuulovammaisille myönnettävien apuvälineiden kriteereitä. Espoon kaupunki on kiinnittänyt huomiota HUS :n Kuulokeskuksen lausuntoihin ja siihen, että lausunnoista tulee ilmetä, milloin kyse on huonokuuloisuudesta tai ikään liittyvästä kuulon heikkenemisestä ja milloin kyse on vaikeasta kuulovammasta. Espoon kaupungin vammaispalvelu ilmoittaa jatkavansa yhteistyötä Espoon kaupungin lääkinnällisen kuntoutuksen ja HUS :n Kuulokeskuksen kanssa yhtenäisten myöntämiskriteerien ja työkäytäntöjen kehittämiseksi. Selvityksen liitteinä ovat Espoon vammaispalvelussa v.2010 tehdyt kuulovammaisten henkilöiden hälytyslaitteita koskevat päätökset ja lautakunnan hyväksymä ohje ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU JA PERUSTELUT Ratkaisu Aluehallintovirasto kiinnittää Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialan vammaispalveluiden huomiota kuulovammaisten henkilöiden hälytysjärjestelmiä koskevien hakemusten käsittelyyn, päätöksenteossa tarvittavaan riittävään tiedonhankintaan hakijoiden toimintakyvystä sekä päätösten perusteluiden kirjaamiseen. Aluehallintovirasto kiinnittää Espoon kaupungin vammaispalvelujen huomiota kuulovammaisten hälytyslaitteesta myönteisen päätöksen saaneiden henkilöiden osalta tavanomaisen palovaroittimen hintaa koskevan omavastuuosuuden perimisen perusteluihin, niiden kirjaamiseen ja asiakkaiden yhdenvertaiseen kohteluun. Aluehallintovirasto pyytää Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimialaa antamaan mennessä selvityksensä siitä, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt

4 päätöksessä havaittujen epäkohtien korjaamiseksi. Perustelut Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista annetun lain (vammaispalvelulaki) 9 :ssä todetaan, että kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta kustannusten korvaamiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 12 :ssä todetaan, että korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ovat nostolaitteet, hälytyslaitteet tai vastaavat muut asuntoon kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet. Kunta voi myös antaa asuntoon kuuluvia välineitä tai laitteita korvauksetta vaikeavammaisen henkilön käytettäväksi. Vammaispalveluasetuksen 13 :n mukaan suoritettaessa korvausta asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden tai laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin pidetään vaikeavammaisena henkilöä, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden vuoksi erityisiä vaikeuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 :ssä todetaan, että vammaispalvelulain 8 1 momentin mukaiset palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia. Näihin kuuluvat myös vaikeavammaisen henkilön asunnon muutostyöt ja asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkiminen. Velvoitteesta maksaa tavallisen palovaroittimen hinta Espoon kaupungin vammaispalveluissa vuonna 2010 kuulovammaisten henkilöiden hälytinjärjestelmästä tehdyistä myönteisistä päätöksistä viidessä tapauksessa asiakas on velvoitettu maksamaan tavallisen palovaroittimen hinnaksi katsottu summa 20 euroa suoraan laitteen toimittajalle. Päätöksissä on lisäksi todettu, että myönnetty hälytinjärjestelmä on Espoon kaupungin omistama ja myönnetään lainaksi. Kaikkia henkilöitä, joille kuulovammaisen palovaroitin on myönnetty, ei ole velvoitettu maksamaan 20 euroa laitteen toimittajalle. Päätöksistä ei ilmene mitään johdonmukaista perustetta sille, miksi osaa hakijoista on kohdeltu eri tavalla kuin muita. Päätöksistä ei ilmene, maksaako Espoon kaupunki niille asiakkaille, jotka ovat 20 euroa maksaneet, kyseisen summan takaisin siinä tilanteessa, kun hälytysjärjestelmä palautetaan kaupungille. Pelastuslain 29 :n mukaan palovaroitin on ollut pakollinen jokaisessa asunnossa

5 lähtien ja jokainen ei-kuulovammainenkin henkilö joutuu hankkimaan tavallisen palovaroittimen asuntoonsa. Vaikeasti kuulovammaisen henkilön hälytyslaite on kuitenkin kokonaan erillinen laitekokonaisuus, eikä sisällä tavanomaista palovaroitinta erillisenä osana, joka olisi määriteltävissä hälytyslaitteen haltijan omaisuudeksi. Viranhaltijoiden päätöksissä todetaan hälytyslaitteen olevan Espoon kaupungin omaisuutta. Päätöksissä ei ole perusteluja sille, miksi hälytyslaitteesta myönteisen päätöksen saanut henkilö joutuu maksamaan niin sanottua omavastuuosuutta tavanomaisen palovaroittimen verran. Lisäksi aluehallintovirasto toteaa, että asiakkaat ovat olleet päätöksenteossa eriarvoisessa asemassa, koska osa hälytyslaitteesta myönteisen päätöksen saaneista on joutunut maksamaan tavallisen palovaroittimen hinnan ja osa ei. Riittävän tiedon hankkiminen päätösten pohjaksi ja päätösten perusteleminen Viidestä kielteisestä päätöksestä yksi päätös on perusteltu asianmukaisesti ja ymmärrettävästi. Kaksi päätöstä on perusteltu siten, että henkilö on lääkärinlausunnon mukaan huonokuuloinen, mutta kuntoutusohjaajan lausunnon mukaan vaikeasti kuulovammainen. Päätöksistä ei ilmene, onko sosiaalityöntekijä selvittänyt hakijan kuulovamman vaikeusastetta jollain muulla tavoin tai pyytänyt asiassa lisäselvityksiä. Aluehallintovirasto toteaa, että päätöksiä ei ole riittävästi perusteltu. Jos lausunnoissa on ollut ristiriitaisuuksia, päätöksenteon pohjaksi olisi tullut hankkia lisäselvitystä. Yhdessä kielteisessä päätöksessä perusteeksi on kirjoitettu kyseessä olevan hakijan ikään liittyvä normaali toimintarajoite. Lisäperusteluna on todettu, että hakija ei ole vaikeavammainen. Yhdessä päätöksessä perusteluna on ollut ainoastaan, että hakija ei ole vaikeavammainen. Aluehallintovirasto toteaa, että päätöksiä ei ole perusteltu hakijoiden toimintakyvyn ja arkielämässä selviytymisen näkökulmista eikä arvioitu sitä, tarvitseeko henkilö välttämättä kyseistä laitetta suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Aluehallintovirasto toteaa, että päätösten liitteenä on ollut asianmukainen muutoksenhakuohje. Jokaisella päätöksen saaneella henkilöllä on ollut mahdollisuus oikaisuvaatimuksen tekemiseen. Tältä osin aluehallintovirasto ei ole havainnut moitittavaa Espoon vammaispalveluiden toiminnassa. SOVELLETUT OIKEUSOHJEET Perusteluissa mainitut. Sosiaalihuoltolaki 3, 57 MUUTOKSENHAKU Tähän päätökseen ei sosiaalihuoltolain 57 :n 3 momentin mukaan voi hakea valittamalla

6 muutosta. LISÄTIETOJEN ANTAJA Maija Gartman, puh Sosiaalihuollon johtaja ylitarkastaja Eija Hynninen-Joensivu Sosiaalihuollon ylitarkastaja Maija Gartman JAKELU Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen toimiala TIEDOKSI Valvira