Yhteenveto Paula Ala-Ikkelän luennosta: Vanhuus, koska se alkaa ja kuinka sitä voi hoitaa.

Transkriptio

1 EP: Senioripoliisit Huhtikuun tapaaminen ja kevätkokous Huhtikuun tapaamispaikaksi oli sovittu lounasravintola Vanha Asema Kurikassa. Paikka on aikoinaan toiminut Kurikan rautatieasemana. Asema sijaitsee rataosalla Seinäjoki-Kaskinen eli Suupohjan radan varrella. Henkilöliikenne loppui 1960 luvulla. Nykyään asemarakennus on yksityisessä omistuksessa ja se on kunnostettu alkuperäistä ulkonäköä kunnioittaen. Rakennuksessa toimii siis nykyään ravintola Vanha Asema. Päivän ohjelma alkoi hieman normaalia myöhemmin johtuen ravintolan tarpeista. Klo kokoontui ensin EP:n Senioripoliisien hallitus valmistelevaan kevätkokoukseen. Varsinainen ohjelma alkoi klo yhteisellä aterialla. Tilaisuuteen oli saapunut 48 osallistujaa, joten ruokajono oli pitkä. Ruokaa oli riittävästi ja se oli todella maukasta, joten sitä kannattikin jonottaa. Ruuan jälkeen luennoi kauhajokelainen sairaanhoitaja Paula Ala-Ikkelä aiheesta vanhuus, koska se alkaa ja kuinka sitä voi hoitaa. ( Yhteenveto luennosta tekstin loppuosassa). Edellä mainitun luennon lopuksi oli vuorossa EP:n Senioripoliisien kevätkokous klo alkaen. Pääaiheeksi kokouksessa nousi kunniasenioreiksi nimetyille henkilöille kunniakirjojen luovuttaminen. Tätä perinnettä on tarkoitus jatkaa ja kunniasenioreiksi nimetään henkilö, joka on saavuttavat 85-vuoden iän ja ollut yhdistyksen jäsen jossakin vaiheessa eläkkeelle siirtymistään. Samalla hänet vapautetaan yhdistyksen jäsenmaksuista. Lisäksi yhdistyksen hallitus voi kutsua henkilön kunniajäseneksi erityisestä syystä. Kerättyjen tietojen mukaan tällä hetkellä em. kriteerit täyttäviä oli 8 henkilöä, jotka ovat: Pentti Riskumäki, Arvo Ristilä, Pentti Marttila, Alpo Pitkämäki, Ensio Hautala, Jorma Loukola, Aarre Peräkorpi, Erkki Katajamäki. Paikalle oli päässyt saapumaan 6 kunniakirjan saajaa. Kunniakirjojen luovuttajana toimi puheenjohtaja Arvo Pouttu kiitossanojen ja onnitteluiden kera. Tilaisuus oli liikuttava ja silminnähden oli havaittavissa, että saajat arvostivat tapaa, jolla heidät huomioitiin. Muuten kokouksessa käsiteltiin lyhyesti kevätkokoukselle määrätyt asiat, joissa ei mitään erityistä. Toukokuun tapaaminen toteutuu yhdessä Tamperelaisten kollegoiden kanssa ma klo Ravintola Almassa Seinäjoella. Ohjelmasta sivuillamme lisää. Kevätmatka Riikaan toteutuu myös suunnitellusti. Pekka Marttala ilmoitti, että paikkoja vapaana 3. Syyskuun tapaamista koordinoi Tuomas Perälä. Tarkoituksena tutustua Ähtärin varikkoon. Lisäksi syksyn teatterimatka suunnitteilla, mahdollisesti Tampereelle tai Jyväskylään. Sihteeri Juhani Ylitalo koordinoi. Lopuksi puheenjohtaja Pouttu kiitti läsnäolijoita ja päätti kokouksen klo Yhteenveto Paula Ala-Ikkelän luennosta: Vanhuus, koska se alkaa ja kuinka sitä voi hoitaa. Paula esitteli itsensä ja kertoi kuuluvansa Kauhajoen museo-osastoon, mitä se sitten tarkoittaneekaan. ( Kuulijalla vastuu ). Oli havaittavissa, että luennoitsija oli rutinoitunut esiintyjä ja osasi ottaa yleisönsä hersyvällä huumorilla ja hauskoilla kokemuksilla, mitkä kerrottiin kunnon murteella. Hän pohti mm. sitä, mistä tietää, että on vanha. Hyvä keino todeta asia itse on, kun huomaa, että naapurit alkavat puhua minulle kovalla äänellä, s e l k e ä s t i ja h a r v a a n. Ikääntyessään myös ihmisen luonne saattaa muuttua. Ikävistä ihmisistä saattaa tulla leppoisia ja taas päinvastoin, leppoisat ihmiset saattavat muuttua ikäviksi. Positiivisuudesta hän otti esimerkin mummosta. Mummolla oli lehmiä, jotka laitumella ollessaan olivat pudonneet syvähän saviprunnihin. Mummo oli mennyt auttamaan eläintä ja hypännyt

2 itsekin tänne prunnihin. Pahaksi onnekseen mummo ei kuitenkaan osannut uida, mutta auttamisen halu kun oli kova niin apuun piti mennä ja mummo tietenkin vajosi pohjaan saakka. Onneksi mummo kuitenkin pelastui. Lehmän kohtalo jäi kuulijoille epäselväksi. Mummolta sitten pelastumisen jälkeen kysyttiin, että miten tämä koki tilanteen. Ei mummo ollut moksiskaan, kertoi vain kuinka hän oli painunu pohojahan ja sitten yrittänyt tehdä uintiliikkeitä. Prunnin pohjojalta hän oli katsonut ylös päin ja kertomansa mukaan havaannu, kuinka maalima näytti ihanan vihiriältä, kun näki sammakonkutua veden pinnalla. Empaattisuudesta esimerkki: Mieshenkilö ajoi muorin päälle ( ilmeisesti eri mummo kuin edellisessä esimerkissä, saattoi silti olla samakin). Muori lensi tuulilasihin ja näki kuinka peljästynehen näköönen mies oli, silimät aivan isoona. Muori neuvomahan siinä tuulilasin päällä maatessaan, että paina nyt hyvä mies jarrua. Mies ei siis säikähdykseltään hoksannut jarruttaa. No, auto pysähtyi lopuksi ja onneksi muorille ei käynyt kuinkaan. Muori kun empaattinen oli, niin lohdutti päälleajajaansa, että voi voi sua raukkaa kuinka peljästynehen näköönen sää olit, silimäkki aiva lasitassiina. Tässä pari esimerkkiä siitä, kuinka erilailla eri tilanteisiin voi suhtautua. Luennoitsija antoi myös muutamia vinkkejä ikäihmisille ja yleensä vanheneville: Elämää pitäisi elää ennen kunnalliskotia. Pitää elää siinä hetkessä, mikä kulloinkin käsillä. Eletään arkea, mutta yritetään löytää siihenkin kohokohtansa. Arkikin voi olla juhlaa. Sovitaan, ettei puhuta ystävien/tuttujen kanssa kuin yhdestä vaivasta/sairaudesta kerrallaan. Paulan sanoin: Jos pahkuloorahan oikeen monesta vaivasta, tuolloon tuloo vaan tautia lisää. Lisäksi opetellaan elämään suuret tunteet. Opettelemisen arvoisia asioita ovat mm. viha, suru, ilo ja rakkaus. Tärkeätä myös on oppia nauttimaan elämästä. Pitää arvostaa puolisoaan, perhettään, ystäviään jne. Pitää oppia tunnistamaan omat tunteensa.. Pitää oppia kysymään itseltään, miltä minusta itsestäni tuntuu. Vanhetessaankin on tärkeää nähdä elämää, ei pelkästään niitä tuvan seiniä. Lisäksi kävi ilmi, että pitää jättää sanavarastosta pois sana kiirus. Tätä voitaneen käyttää vain ja ainoastaan silloin, kun on kyseessä tulipalo tai ripuli. Luento oli mielenkiintoinen ja hauska. Nauraakin sai. Ehkä parhaimmat naurut, oikein raikuvat sellaiset saimme Mauri Pitkämäen kommentista. Luennon yhteydessä luennoitsija tapaili jonkun edesmenneen merkkihenkilön nimeä eikä millään muistanut, jolloin Mauri nokkelasti päätti avittaa toteamalla: Tarkootatko Kekkosta. Ja nauru maittoi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Kekkonen, vaan myöhemmin oikea nimi tuli luennoitsijan mieleen. Kyseessä oli runoilija Tommy Taberman. Toivottavasti osaamme elää elämäämme mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman pitkään. Ja toivottavasti se hetki on vielä kaukana edessäpäin, jolloin makaamme kunnalliskodin pienessä huoneessa hoitajan tullessa aamulla huoneeseen kysyen: Tuliskohan meiltä se kakka nyt tänä päivänä. Muistion kirjoitti Seinäjoella Jari Pohjoispää Kuvia tapaamisesta näkyy kun kelaat sivuja ylöspäin!!

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20