Säteilyturvakeskus Luonnos 1(15) KOMMENTIT TÄSTÄ LUONNOKSESTA SÄHKÖPOSTITSE OSOITTEESEEN:

Transkriptio

1 Säteilyturvakeskus Luonnos 1(1)..0 KOMMENTIT TÄSTÄ LUONNOKSESTA SÄHKÖPOSTITSE OSOITTEESEEN: Petra.Tenkanen-Rautakoski@stuk.fi STUK opastaa X/0 Hammasröntgentoiminnan laadunvalvonta ja kuvaushuoneen säteilysuojaus 1 JOHDANTO... 1 HENKILÖKUNNAN JA POTILAAN SÄTEILYSUOJAUS... LAADUNVARMISTUS....1 Röntgenlaitteen mekaanisten toimintojen ja säteilysuojainten kunto.... Testikappaleen kuvaus.... Filmin kehitys ja katselulaitteet.... Digitaaliset kuvailmaisimet.... Kuvamonitorit... KÄYTTÖTILA JA SÄTEILYSUOJUKSET....1 Esimerkki intraoraaliröntgenlaitteen edellyttämästä säteilysuojuksesta.... Esimerkki panoraamatomografiaröntgenlaitteen edellyttämästä säteilysuojuksesta. Esimerkki KKTT-laitteen edellyttämästä säteilysuojuksesta.... Rakennusmateriaalien lyijyvastaavuus... Tämä opas korvaa oppaan STUK tiedottaa 1/1 Säteilyturvallisuus hammasröntgentutkimuksissa. 1 JOHDANTO Suomessa on nykyisin käytössä noin 00 hammasröntgenlaitetta, joilla kuvataan suun sisään asetet- tavalle kuvailmaisimelle (intraoraaliröntgenlaite) ja noin 00 panoraamatomografiaröntgenlaitetta joihin voi liittyä myös kefalostaatti. Hammasröntgenkuvauksia tehdään noin 000 toimipaikassa, pääosin hammaslääkäreiden vastaanotoilla. Panoraamatomografiaröntgenlaitteita on lisäksi käytössä terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Viime aikoina yleistyneitä hammaskuvauksiin tarkoitettuja kar- tiokeilatietokonetomografialaitteita (hammas-kktt -laitteita) on tämän oppaan julkaisemisen aikaan käytössä hieman yli 0 kappaletta. Tässä oppaassa on esitetty käytännön esimerkkejä käyttäjien testeistä hammasröntgenlaitteiden laa- dunvalvonnassa. Toiminnan harjoittajat voivat suunnitella ja käyttää muitakin tarkoitukseen sopivia menetelmiä laadunvarmistuksen toteuttamiseksi. Tavoitteena on säteilyannosten minimoiminen ja diagnoosia varten riittävän kuvanlaadun varmistaminen. Oppaassa käsitellään lisäksi kuvaushuoneen

2 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0 säteilysuojauksen tarvetta sekä henkilökunnan ja potilaan säteilysuojausta. Diagnoosin onnistumi- seen vaikuttavaa keskeistä asiaa, kuvantulkintaa, ei kuitenkaan käsitellä tässä yhteydessä. Hammasröntgenlaitteita ja niiden käyttöä sekä laadunvarmistusta koskevat vaatimukset on esitetty Säteilyturvakeskuksen ohjeessa ST.1 Hammasröntgentutkimukset terveydenhuollossa. Hammasröntgenlaitteiden käytönaikaiset hyväksyttävyysvaatimukset on esitetty ohjeen ST.1 liitteessä A ja vaatimukset laadunvarmistuksesta liitteessä B. Terveydenhuollon röntgenlaitteiden laadunvalvontaoppaassa (STUK tiedottaa /00) on esitetty lisäksi röntgenputkelle, generaattorille ja TT-laitteelle tehtäviä testejä, joista osa voi olla hyödyllisiä myös hammaslaitteita testattaessa. HENKILÖKUNNAN JA POTILAAN SÄTEILYSUOJAUS Kuvauksia suorittavien henkilöiden on suojauduttava siten, että he eivät joudu tarpeettomasti sätei- lylle alttiiksi. Kuvattaessa intraoraali- tai panoraamatomografiaröntgenlaitteella kuvaaja ei yleensä tarvitse lisäsuojaimia, kun hän välttää kuvausten aikana primäärikeilan aluetta ja on vähintään kah- den metrin etäisyydellä potilaasta ja röntgenputkesta. On kuitenkin suositeltavaa siirtyä kuvauksen ajaksi säteilyltä suojaavan seinän taakse ja käyttää potilaan tarkkailuun apuna sopivasti sijoitettua peiliä tai lyijylasi-ikkunaa erityisesti, jos kuvausmäärä on suuri. Tällöin kuvaaja välttyy ylimääräiseltä sätei- lyaltistukselta. Mikäli kuvaaja on säteilytyksen aikana kahta metriä lähempänä potilasta, hänen on suosi- teltavaa käyttää erillisiä säteilysuojuksia, esimerkiksi liikuteltavaa säteilysuojalevyä tai lyijykumiesilii- naa. Hammas-KKTT -laitteilla tehtävät kuvaukset on syytä suorittaa aina säteilyltä suojaavan seinän takaa tai erillisestä säätötilasta niin, että kuvaajalla tulee olla näköyhteys potilaasen joko suoraan tai pei- lin kautta. Efektiivinen annos on suure, joka kuvaa ionisoivan säteilyn aiheuttamaa terveydellistä kokonaishait- taa. Sen laskemisessa käytettävät suureet ovat kunkin kudoksen tai elimen saama säteilyn annos ja kullekin kudokselle tai elimelle määrätty painokerroin, joka kuvaa kyseisen kudoksen tai elimen sä- teilyherkkyyttä. Hampaiston, leuan ja kasvojen alueen kuvauksissa annos riippuu hyvin paljon myös siitä, mitä elimiä säteilykeilan suunnassa tai sen välittömässä läheisyydessä on. Myös ihmisen ana- tomiset erot vaikuttavat jossain määrin annokseen hampaiston kuvauksissa. Efektiivisen annoksen yksikkö on sievert, jonkä lyhenne on Sv. Hammasröntgenkuvakusista aiheutuvat tyypilliset efktiiviset annokset ovat suuruusluokaa 0,01 msv.. Potilaalle hammasröntgenkuvauksista aiheutuvia efektiivi- siä säteilyannoksia on esitetty taulukossa 1.

3 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0 Taulukko 1. Hammasröntgentutkimuksista aiheutuvia tyypillisiä efektiivisiä annoksia potilaalle. Tutkimus Efektiivinen annos / µsv Intraoraaliröntgenkuvaus 0,01 Kefalostaattitutkimus < 0,01 Panoraamatomografiakuvaus 0,0 Pienen kentän KKTT 0,0-0, Laajan kentän KKTT 0,0-1,1 Monileike-TT 0,-,1 Tehokas tapa pienentää sekä potilaan että kuvaajan säteilyaltistusta on pitää kuvauskenttä (säteilykei- la) mahdollisimman pienenä. Esimerkiksi käyttämällä intraoraalikuvauksisssa suorakaiteen muotois- ta, säteilyilmaisimen kokoista säteilykeilaa sekä säteilyilmaisimen asetteluun tarkoitettua pidikettä, voidaan potilaan säteilyaltistusta pienentää useita kymmeniä prosentteja lieriömäisen suuntausputken käyttöön verrattuna. Tällöin myös potilaasta ympäristöön siroavan säteilyn määrä pienenee. Potilaan kilpirauhanen on suositeltavaa suojata silloin, kun se on tutkimusta vaarantamatta mahdollista. Kun intraoraaliröntgenkuvaukseen käytetään digitaalista kuvailmaisinta, tarvittavaa säteilyannosta on mahdollista pienentää jopa murto-osaan filmin edellyttämästä annoksesta. Digitaalikuvauksessakin on kuitenkin syytä varmistaa esimerkiksi potilasannoksia määrittämällä, ettei käytä kuvauksiin tar- peettoman suuria säteilyannoksia: digitaalikuvauksessa kuvan ylivalotus ilmenee selvästi vasta, kun annos moninkertainen optimaaliseen annokseen verrattuna. Panoraamatomografiaröntgenkuvaukses- sa annokset ovat mittausten mukaan digitaalista kuvaustekniikkaa käytettäessä likimain samat kuin aiemmalla filmitekniikkaan perustuvalla menetelmällä. LAADUNVARMISTUS Laadunvarmistuksella pyritään varmistamaan röntgenkuvauksen riittävän hyvä kliininen kuvan laatu potilaan säteilyannoksen ja henkilökunnan sätelyaltistuksen ollessa mahdollisimman pieni. Tämä tavoite saavutetaan parhaiten toteuttamalla dokumentoitua laadunvarmistusta, jonka osa-alueita ovat tekninen laadunvarmistus ja toiminnan laadunvarmistus. Tekninen laadunvarmistus o Vastaanottotarkastus, jossa varmistetaan, että laite on tilauksen ja laitevalmistajan il- moitusten (tekniset tiedot ja esitteet) mukainen ja toimii oikein ja turvallisesti o Määrävälein laitekohtaisten ohjeiden mukaan tehtävä laadunvalvonta o Merkittävän korjauksen tai huollon jälkeinen laadunvalvonta

4 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0 o Laadunvalvonta, kun on aihetta epäillä laitteen toiminnan häiriintyneen tai muuttu- neen Kaikki käytön aikaiseen laadunvalvontaan kuuluvat testit tehdään ensimmäisen kerran vastaanotto- tarkastuksen yhteydessä. Samalla päätetään ja kirjataan toimintaohjeisiin, kuinka suuret mittaustulos- ten poikkeamat antavat aihetta jatkoselvityksiin tai korjaustoimenpiteisiin. Näiden vertailuarvojen avulla voidaan todeta, mikäli laitteen toiminnassa tapahtunut muutoksia. Jos laitteeseen tai sen sää- töihin tehdään muutoksia, jotka voivat vaikuttaa kuvanlaatuun tai säteilytuottoon, toimintakunnon testaus tehdään uudelleen ja vertailuarvot määritetään ja vertailukuvat otetaan uudelleen. Laadunvalvonta jakaantuu edelleen teknisiin testeihin sekä käyttäjän testeihin. Teknisillä testeillä voidaan varmistua siitä, että laite on toimintakuntoinen ja täyttää teknisiltä ominaisuuksiltaan sille asetetut vaatimukset, esimerkiksi STUKin asettamat hyväksyttävyysvaatimukset. Käyttäjän testit ja- kautuvat puolestaan turvallisuustesteihin, joita ovat röntgenlaitteen mekaanisten toimintojen ja hätäkytkinten, säteilyn ilmaisinten ja varoitusvalojen toiminnan ja säteilysuojainten kunnon tarkistaminen ja toimintatesteihin, joita ovat testikappaleen kuvaus ja kuvan analysointi, säteilykeilan keskityksen, koon ja homogeenisuuden sekä valomerkkien suuntauksen tarkistaminen. Röntgenlait- teen asianmukaisen toiminnan lisäksi myös kuvanmuodostukseen ja kuvankatseluun käytettävien lait- teiden ja välineiden asianmukainen kunto on tärkeää oikean diagnoosin saavuttamiseksi. Siksi myös filmien ja kasettien tai kuvalevyjen ja kuvailmaisimien testaus sekä monitorien laadunvarmistus on järjestettävä. Toiminnan laadunvarmistus o Tutkimusohjeet o Tutkimustietojen kirjaaminen ja raportointi o Kliinisen kuvan laadun arviointi o Potilaan säteilyannoksen määrittäminen ja tulosten arviointi o Itsearviointi o Kliininen auditointi (koskee vaativuusluokan II toimintaa) Laadunvarmistusta koskevat vaatimukset on esitetty Säteilyturvakeskuksen ohjeessa ST.1 Ham- masröntgentutkimukset terveydenhuollossa..1 Röntgenlaitteen mekaanisten toimintojen ja säteilysuojainten kunto

5 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0 Tarkistetaan röntgenlaitteen mekaaninen toiminta. Intraoraaliröntgenlaitteella tarkistetaan suuntauk- sen ja asettelun pysyvyys varmistamalla laitteen paikallaanpysyvyys kuvaustilanteessa, etäisyysra- joittimen suuntauksen säilyminen ja kaapeleiden kunto. Panoraamatomografiaröntgen- ja hammas-kktt -laitteella tarkistetaan suuntauksen ja asettelun py- syvyys varmistamalla röntgenputken ja kuvailmaisimen kierron tasaisuus ja potilaan kohdistamisessa käytettävien suuntausvalojen tarkkuus. Tarkistus voidaan tehdä esimerkiksi säteilykeilaan asetetun testikappaleen kuvasta (kohta.). Lisäksi tarkistetaan laitteen pystysuuntaisen lukituksen toimi- vuus. Lisäksi tarkistetaan, että mahdolliset hätäkytkimet, säteilyn ilmaisimet ja varoitusvalot toimivat tar- koitetulla tavalla. Silmämääräisesti ja käsin tunnustelemalla varmistetaan, että säteilysuojaimet ovat ehyet ja toimintakuntoiset.. Testikappaleen kuvaus Kuvanlaadun arvioimiseksi sopivasta testikappaleesta (fantomista) otetaan röntgenkuva (testikuva) aina samalla tavalla tyypillistä kliinisessä kuvauksessa käytettävää kuvaustekniikka ja kuvausarvoja käyttäen. Kuvasta voidaan arvioida sen tasaisuutta, tummuutta, kontrastia ja erotuskykyä sekä mahdollisia kuva- virheitä. Määrävälein otettavalla testikuvalla voidaan varmistua siitä, että kuvanlaatu on säilynyt ennal- laan ja teknisesti hyväksyttävällä tasolla. Testikuvaa verrataan silmämääräisesti aiemmin samalla kuvaustavalla ja samoilla kuvausarvoilla otet- tuun vertailukuvaan. Jos testikuva poikkeaa merkittävästi vertailukuvasta, kannattaa ensin varmistua siitä, että testi on tehty samalla kuvaustavalla ja samoilla kuvausarvoilla kuin vertailukuva. Mikäli näin on, johtuvat muutokset yleensä kuvanmuodostuksessa tai röntgenlaitteessa tapahtuneista muutoksista. Mikäli kuvauksessa käytetään filmiä, syy muuttuneeseen kuvaan voi johtua esimerkiksi filmityypin muutoksesta, filmin vanhenemisesta tai muutoksesta filmin kehitysprosessissa. Digitaalisessa kuvauk- sessa muutos voi johtua esimerkiksi ohjelmistopäivityksestä tai kuvantamislaitteen säätöjen muutoksesta tai laiteviasta. Mikäli kuvaa huonontavien tai potilaan altistusta suurentavien muutosten syytä ei saada selville ja korjattua omatoimisesti, on aiheellista ottaa yhteyttä laitehuoltoon. Intraoraaliröntgenlaitteen kuvanlaadun seurantaa voidaan tehdä esimerkiksi sopivasta materiaalista tehdyllä testikappaleella, jossa on erotuskyvyn ja kontrastin arvioimiseen soveltuvia kohteita. Testat-

6 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0 taessa on huolehdittava, että etäisyysrajoittimen (suuntausputki) pää on kiinni testikappaleessa. Tes- tikuvasta voidaan samalla tarkistaa myös säteilykeilan koko. Panoraamatomografiaröntgenlaitteen ja hammas-kktt -laitteen kuvanlaadun testaukseen voidaan käyttää laitetoimittajilta saatavia laitetyyppikohtaisia testikappaleita. Panoraamatomografiaröntgenlaitteella ja hammas-kktt -laitteella testikuvasta voidaan kuvanlaadun ja säteilykeilan koon lisäksi tarkistaa röntgenputken ja kuvailmaisimen liikkeen tasaisuus sekä varmistaa, että potilaan asettelu kuvausta varten voidaan tehdä oikein, eli potilaan asetteluvalojen suuntaus. Tätä varten testikappale asetetaan kuvausta varten ja kuvaus suoritetaan laitevalmistajan ohjeiden mukaisesti Panoraamatomografiaröntgenlaitteella testikappaleen kuvauksella voidaan lisäksi varmistaa, että tarkkana kuvautuva taso on symmetrinen ja se saadaan oikeasta kohdasta. Hammas-KKTT -laitteella vastaavasti testikappaleen kuvauksella varmistetaan vertailuaineen TT-lukujen vakioisuus sekä TT-kuvan kohina ja kuvavirheet. Mikäli laitteessa on ROI-mittaukseen soveltuva ohjelma, voidaan TT-luku määrittää valitsemalla riittävän suuri ympyränmuotoinen ROI-alue, jonka pikselien keskimääräinen arvo luetaan. Näin määritettyä TT-lukua verrataan aiemmin määritettyyn vertailuarvoon ja laitteen teknisiin spesifikaatioihin. TT-kuvan kohinan määritys perustuu tietyltä sovitulta alueelta määritettyyn TTlukujen hajontaan, jota myös verrataan aiemmin määritettyyn vertailuarvoon ja laitteen teknisiin spesifikaatioihin. Samalla tarkistetaan testikappaleesta otetusta kuvasta myös mahdolliset kuvavirheet. Kuvas- 0 sa ei saa näkyä kuvavirheitä. 1 Kuva 1. Esimerkki testikappaleesta, jota voidaan käyttää intraoraali- ja panoraamatomografiaröntgenlaitteen sekä kefalostaatin testaukseen (kuvassa oikealla). Kuvassa vasemmalla lisäksi testikappale, jonka avulla voidaan tarkistaa panoraamatomografialaitteen kiertoliikkeen tasaisuus. Testikappele saadaan asetelltua oikein laitetyyppikohtaisten asetinkappaleiden avulla. 0 Kuva. Hammas-KKTT laitteen testauksessa käytettäviä testikappaleita. 1

7 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0. Säteilykeilan homogeenisuus (panoraamatomografiaröntgenlaite) Panoraamatomografiaröntgenlaitteen säteilykeilan homogeenisuus voidaan varmistaa kiinnittämällä röntgenputken eteen tasainen säteilyä vaimentava kappale (esimerkiksi kuparilevy) ja kuvaamalla tyypillistä kliinisessä kuvauksessa käytettävää kuvaustekniikkaa ja kuvausarvoja käyttäen. Saadusta kuvasta arvioidaan kuvan tasaisuutta silmämääräisesti tarkasteltuna. Kuvan tulee olla kauttaaltaan tasai- sesti valottunut lukuun ottamatta kuvan keskellä olevaa niskarangan kompensaatioaluetta.. Filmin kehitys ja katselulaitteet Hammasröntgenfilmille otetut intraoraalikuvat kehitetään käsin tai ns. päivänvalokehityskoneella. Täl- löin laadunvalvonnaksi riittää, että noudatetaan kehite- ja filmivalmistajien suosittelemia kehitysaikoja, - lämpötiloja ja sekoitussuhteita ja että kehitysnesteet vaihdetaan valmistajien ohjeiden mukaisesti. Päi- vänvalokehityskonetta käytettäessä on filmien tarpeettoman hunnuttumisen estämiseksi lisäksi huoleh- dittava, että kehityskoneen yläpuolella ei pala loistevaloja eikä konetta sijoiteta ikkunan lähelle kirkkaa- seen valoon. Myöskään filmejä ja kasetteja ei tule säilyttää röntgenkuvaustiloissa, jotta niihin ei kohdis- tu sironnutta säteilyä. Kuvien katselulaitteiden ja valotaulujen valotehon on oltava riittävä ja valaistuk- sen tasainen. Valotaulut ja kuvien katselulaitteet on sijoitettava niin, että huoneen valaistus ei aiheuta heijastuksia. Panoraamafilmien kehityskoneen ja filmi-vahvistuslevyjärjestelmän laadunvalvonnan suunnittelussa voidaan käyttää apuna terveydenhuollon röntgenlaitteiden laadunvalvonnan ohjeita, esimerkiksi STUK- tiedottaa /00 Terveydenhuollon röntgenlaitteiden laadunvalvontaopas, luku.. Alla on esitetty pää- kohdat näihin liittyen: Filmikasetin lukitus ja valotiiviys tarkistetaan asettamalla kasetti, jossa on valottamaton röntgenfilmi, minuutiksi (molemmin puolin) valotaululle, jonka kirkkaus on vähintään 00 cd/m. Kehitetyssä filmissä ei saisi näkyä mustia reunoja. Vahvistuslevyjen ja filmin kontakti tarkistetaan ottamalla röntgenkuva kasetin päälle asetetusta metallisesta reikälevystä tai ristikosta. Kuvassa ei saisi olla tummuudeltaan tai tarkkuudeltaan erilaisia alueita. Pimiön valotiiviys on syytä tarkistaa määrävälein, aina kun käyttöön tulee uudentyyppisiä filme- jä tai kun suojavalon lamppu vaihdetaan tai pimiössä tehdään m uita korjauksia. Filmien hunnut- tuminen on syytä tarkistaa myös päivänvalokehityskonetta käytettäessä.. Digitaaliset kuvailmaisimet ja kuvanlukija

8 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0 Samoin kuin filmit ja kasetit, myös digitaaliset kuvalevyt tulee säilyttää suojassa sironneelta säteilyltä. Pidempään käyttämättä olleet kuvalevyt on syytä tyhjentää ennen niiden käyttöä kuvauksiin. Kuvalevyt tulee lukea kohtuullisen ajan kuluessa kuvauksesta, jottei kuvan häipyminen (fading) ja ylimääräisen taustasäteilyn kertyminen heikentäisi kuvanlaatua. Kuvalevyjen puhtaus ja kunto tarkistetaan silmämääräisesti. Tarvittaessa kuvalevyt puhdistetaan valmis- tajan ohjeiden mukaisesti. Kuvailmaisinten mekaanista kulumista ja mahdollisesti esiintyviä kuvavirheitä voidaan testata säteilyt- tämällä kuvauskasetti tasaisesti sopivalla annoksella ja tarkistamalla kuvan tasaisuus ja virheettömyys kuvasta visuaalisesti. Kuvassa ei saa näkyä oleellista epätasaisuutta tai muunlaisia diagnoosia haittaavia kuvavirheitä. Joillekin kuvailmaisimille valmistaja suosittaa määrävälein tehtävää kalibrointia, joka tu- lee tehdä valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti. Mikäli testikappaleessa on erotuskykytestilevy asteen kulmassa tulee myös kuvalevyn lukijan toiminta testattua kuvanlaadun yhteydessä Kuvalevy luetaan käyttäen testikuvan luentaohjelmaa. Kuvasta tarkastellaan erotuskykytestilevyn reunaa käyttäen -kertaista suurennosta ja kapeaa har- maasävyikkunaa.viivaimen reunan kuvan on oltava jatkuva ja porraskuvion tasainen koko kuvan pituudelta. Digitaalisten kuvien arkistointi ja varmuuskopioiden ottaminen on järjestettävä asianmukaisesti. Tarkemmat ohjeet digitaalisten kuvailmaisimien laadunvarmistuksesta on esitetty oppaan STUK- tiedottaa /00 Terveydenhuollon röntgenlaitteiden laadunvalvontaopas luvussa... Kuvamonitorit ja katseluolosuhteet Kun röntgenkuvia tarkastellaan kuvamonitorilla, on myös syytä järjestää kuvamonitorien laadunvalvon- ta. Kuvan katseluolosuhteisiin, mm. huoneen valaistukseen ja kuvapinnalla näkyviin heijastuksiin kiin- nitetään erityistä huomiota. Tarkistetaan, että monitoriin ei kohdistu suoraa valoa valonlähteistä kuten lampuista tai ikkunoista. Näitä valonlähteitä ei myöskään tulisi olla kuvan tarkastelijan näkökentässä. Lisäksi kuvamonitorin toimintaa voidaan arvioida erityisten testikuvien avulla. Opastusta kuvamonitori- en laadunvarmistukseen on oppaassa STUK tiedottaa /00 Terveydenhuollon röntgenlaitteiden laa- dunvalvontaopas, kohta. Kuvamonitorit.

9 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0 KÄYTTÖTILA JA SÄTEILYSUOJUKSET Huoneessa, jossa tehdään hammasröntgentutkimuksia, on oltava sellaiset säteilysuojukset, että tutki- muksista aiheutuva säteilyaltistus kuvaushuoneen ulkopuolella oleville henkilöille jää niin pieneksi kuin kohtuullisin toimenpitein on mahdollista. Säteilysuojaustarvetta määritettäessä huomioidaan: laitteen käyttömäärä laitteen kuvausjännite röntgenputken kuvausvirran ja -ajan tulo (mas) säteilykeilan koko röntgenlaitteen sijainti kuvaushuoneessa kuvaussuunnat ympäröivien tilojen käyttötarkoitus. Kun röntgenlaite sijaitsee hammaslääkärin vastaanottotilassa, käyttötilan koko on yleensä myös rönt- genkuvausten kannalta riittävä. Jos röntgenlaite on sijoitettu erilliseen huoneeseen, huoneen pinta-alan on hyvä olla niin suuri, että kuvaukset voidaan tehdä riittävältä etäisyydeltä ja ilman, että kuvaaja joutuu primäärisäteilykeilaan. Suojausvaatimukset on esitetty ohjeessa ST 1.. Intraoraaliröntgenlaitetta käytettäessä lisäsuojausta tarvitaan yleensä vain primäärikeilan suunnassa ole- vissa tiloissa, joissa oleskellaan kuvausten aikana. Lisäsuojauksen ei tarvitse kattaa koko seinäpintaa vaan riittää, että suojaus kattaa seinäalueet, joihin primäärikeila voi osua. Lisäsuojausta saatetaan tarvita myös muissa kuin primäärikeilan suunnissa, jos röntgenlaite on asennettu lähelle seinää, laitetta käyte- tään usein ja seinän takana oleskellaan säännöllisesti. Esimerkiksi, kun etäisyys röntgenputkesta altistu- vaan henkilöön on yksi metri, mm paksuinen kipsilevyseinä on riittävä säteilysuojus sekundäärisätei- lyn suunnissa, mikäli käyttömäärä ei ylitä arvoa 0 mas/viikko. Panoraamatomografiaröntgenlaitteissa ja hammas-kktt -laitteissa on primaarikeilassa säteilyä te- hokkaasti vaimentava suojus ja laitteen ympäristöön kohdistuu pääasiassa vain potilaasta sironnutta säteilyä. Alla olevat esimerkit on laskettu käyttäen väestölle asetettua annosrajoitusta, joka on 0, msv vuo- dessa. Jos kuvausmäärä on suurempi kuin 0 kuvaa viikossa, suojaustarve on syytä selvittää alla ole- vissa esimerkeissä esitettyä tarkemmin käyttämällä ohjetta ST 1.. Tällöin on arvioitava myös ku- vaushuoneeseen rajoittuvien käytävien, WC-tilojen ja muiden osittaisessa käytössä olevien tilojen säteilysuojaustarve.tutkimushuoneen säteilysuojaukset tarkistetaan turvallisuuslupahakemuksesta ja sen liitetiedoista. Jos kuvaushuoneen säteilysuojausten riittävyydestä ei voida varmistua hakemuksessa

10 Tarvittava lyijyn paksuus (mm) 1 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0 esitettyjen tietojen ja lisäselvitysten perusteella, asia varmistetaan käyttöpaikalla tehtävässä tarkastuk- sessa..1 Esimerkki intraoraaliröntgenlaitteen edellyttämästä säteilysuojuksesta Kuvassa on esitetty primäärikeilan suunnassa vaadittava säteilysuojaus intraoraaliröntgenlaitetta käy- tettäessä, kun röntgenputken jännite on 0 kv ja laite on sijoitettu yhden tai kahden metrin etäisyydelle säännöllisessä käytössä olevasta tilasta (asuin-, työ- tai odotustila) tai muusta oleskelutilasta. Esimerkiksi jos kuvausvirta on ma, kuvausaika 0, s ja kuvauksia viikossa on 0, saadaan tuloksi mas/viikko ( ma 0, s/kuva 0 kuvaa/viikko). 1 1 Kun kaikki kuvaukset suuntautuvat suojattavaan tilaan päin, nähdään kuvan käyrästöstä, että mas:n viikottaista käyttömäärää vastaavan suojauksen lyijyarvon on oltava metrin etäisyydellä olevalle oleskelutilalle vähintään 0, mm. Jos suojattava tila on kahden metrin etäisyydellä röntgenputkesta, suojauksen on vastattava vähintään 0, mm lyijyä. 1 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0, 0,1 0 1 m etäisyys m etäisyys Käyttömäärä (mas/viikko) Kuva. Säteilysuojaustarve intraoraaliröntgenlaitteen primäärikeilan suunnassa 1 metrin ja metrin etäisyydellä rönt- genputkesta, kun kuvausjännite on 0 kv.

11 1 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0. Esimerkki panoraamatomografiaröntgenlaitteen edellyttämästä säteilysuojuksesta Kuvassa on esitetty sironneen säteilyn suunnassa vaadittava säteilysuojaus panoraamatomografiarönt- genlaitetta käytettäessä, kun röntgenputken jännite on kv ja laite on sijoitettu yhden tai kahden met- rin etäisyydelle säännöllisessä käytössä olevasta tilasta (asuin-, työ- tai odotustila) tai muusta oleskeluti- lasta. Esimerkiksi jos kuvausvirta on ma, kuvausaika 1 s ja kuvauksia viikossa on 0, saadaan tuloksi 0 mas/viikko ( ma 1 s/kuva 0 kuvaa/viikko). Kuvan käyrästöstä nähdään, että sironneen säteilyn suunnassa 0 mas:n viikottaista käyttömää- rää vastaavan suojuksen lyijyarvon on oltava metrin etäisyydellä olevalle oleskelutilalle vähintään 0, mm. Jos suojattava tila on kahden metrin etäisyydellä röntgenputkesta, suojuksen on vastattava vähintään 0, mm lyijyä Kuva. Säteilysuojaustarve panoraamatomografiaröntgenlaitteen sironneen säteilyn suunnassa 1 metrin ja metrin etäisyydellä röntgenputkesta, kun kuvausjännite on kv.

12 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0. Esimerkki hammas-kktt -laitteen edellyttämästä säteilysuojuksesta Kuvassa on esitetty sironneen säteilyn suunnassa vaadittava säteilysuojaus hammas-kktt -laitetta käytettäessä, kun röntgenputken jännite on kv ja laite on sijoitettu yhden tai kahden metrin etäisyy- delle säännöllisessä käytössä olevasta tilasta (asuin-, työ- tai odotustila) tai muusta oleskelutilasta. Esimerkiksi jos kuvausvirta on 1 ma, kuvausaika s ja kuvauksia viikossa on 0, saadaan tuloksi 0 mas viikossa (1 ma s/kuva 0 kuvaa/viikko). Kuvan käyrästöstä nähdään, että sironneen säteilyn suunnassa 0 mas viikottaista käyttömäärää vastaavan suojuksen lyijyarvon on oltava metrin etäisyydellä olevalle oleskelutilalle vähintään 1,0 mm. Jos suojattava tila on kahden metrin etäisyydellä röntgenputkesta, suojuksen on vastattava vä- hintään 0, mm lyijyä Kuva. Säteilysuojaustarve hammas-kktt -laitteen sironneen säteilyn suunnassa 1 metrin ja metrin etäisyydellä röntgenputkesta, kun kuvausjännite on kv.. Rakennusmateriaalien lyijyvastaavuus

13 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0 Edellä on esitetty miten voidaan määrittää tarvittavan säteilysuojauksen lyijyvastaavuusarvo. Lyijyn sijasta voidaan säteilysuojauksissa käyttää muitakin materiaaleja. Esimerkkejä vaihtoehtoisista mate- riaaleista on esitetty taulukossa 1. Materiaalin suojauskyky riippuu sen alkuainekoostumuksesta ja tiheydestä: mikäli koostumus on sama, tarvittava suojuspaksuus on kääntäen verrannollinen tihey- teen. Esimerkiksi kipsilevyn huono säteilysuojauskyky johtuu kipsin pienestä tiheydestä (tyypillisesti 0 kg/m ). Saatavilla on myös muita mineraalipohjaisia rakennuslevyjä, joiden tiheys on suurempi (esim. 100 kg/m ) kuin kipsillä ja suojukseen tarvittava paksuus siksi noin puolta pienempi. Kevytbe- tonin tiheys voi olla huomattavasti pienempi kuin tavallisen betonin, ja suojukseen tarvittava paksuus vastaavasti suurempi. Näiden lisäksi saatavilla on erityisiä säteilysuojusten rakentamiseen suunniteltuja kipsilevyjä, joihin on säteilyn vaimennuksen parantamiseksi lisätty bariumsulfaattia Rakennemateriaali ja sen tiheys Betoni (00 kg/m ) tai lasi (00 kg/m ) Tiili (umpinainen, 100 kg/m ) Lyijyarvo (mm Pb) Lyijyarvoa vastaava materiaalipaksuus (mm) eri röntgenputken jännitteillä 0 kv 0 kv 0 kv kv 0, , 1 0, 1 0, 1 0 1,0 0, 1 0, 0 0, 0, ,0 1 1 Kipsilevy (0 kg/m ) 0, 0, 1 1 0, 1 0, 0 1 1,0 0 Bariumpitoinen säteilysuojalevy (0% BaSO, 0 kg/m ) 0,,,1,0 0,,,, 0,, 0, 1 1 1,0 1 1 Teräs (00 kg/m ) 0, 0, 0, 0, 0, 0, 1, 1, 1, 1, 0,,0,,, 0,,,0,1, 1,0,,,0, Puu (0 kg/m ) 0, , 0, 1 00 Taulukko. Vaihtoehtoisia rakennemateriaaleja ja niiden lyijyvastaavuudet.

14 Säteilyturvakeskus Luonnos (1)..0 KIRJALLISUUTTA raportti STUK-STO-TR (00), American Association of Physicists in Medicine (AAPM). Quality control in diagnostic radiology. Report of Task Group. AAPM Report No. (00). Conference of Radiation Control Program Directors, Inc. Quality control recommendations for diag- nostic radiography. Franfort (001). European Commission. European Guidelines on Radiation Protection in Dental Radiology, RP, Luxembourg (00). European Comission. European guidelines on quality criteria for diagnostic radiographic images in paediatrics. Luxembourg (1) Holroyd JR, Walker A. Recommendations for the Design of X-ray Facilities and the Quality Assurance of Dental Cone Beam CT (Computed Tomography) Systems. A report of the HPA Working Party on Sental Cone Beam CT. HPA-RPD-0 Institute of Physics and Engineering in Medicine (ITEM). Recommended standards for the routine performance testing of diagnostic X-ray imaging systems. IPEM Report No. 1. York: IPEM (00). Radiation Protection: Cone beam CT for dental and maxillofacial radiology. Provisional guidelines. Vol 1. A report prepared by the SEDENTEX CT Project (00) Radiation Protection in Dentistry. NCRP Report no (00) Suomalainen Anni. Cone beam computed tomography in oral radiology. Helskinki (0). Säteilyturvakeskus. Potilaan säteilyaltistuksen määrittäminen röntgentutkimuksissa. STUK tiedottaa 1/00. Helsinki (00). Säteilyturvakeskus. Terveydenhuollon röntgenlaitteiden laadunvalvontaopas. STUK tiedottaa

15 Säteilyturvakeskus Luonnos 1(1)..0 /00. Helsinki (00). Säteilyturvakeskus. Röntgentutkimukset terveydenhuollossa. Ohje ST.. Helsinki (00). Säteilyturvakeskus. Terveydenhuollon röntgenlaitteiden käytönaikaiset hyväksyttävyysvaatimukset. Röntgenkuvaus- ja läpivalaisulaitteet ja tietokonetomografialaitteet. Säteilyturvakeskuksen päätös dnro //0 (1..00). Toroi P, Komppa T, Kosunen A. Annoksen ja pinta-alan tulon mittaaminen: DAP-mittarin kalibrointi röntgensäteilykeilassa. STUK-TR. Helsinki (00).