Valtuuskunnille toimitetaan liitteenä neuvoston (talous- ja rahoitusasiat) hyväksymä yleisnäkemys.

Transkriptio

1 Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 19. kesäkuuta 2015 (OR. en) Toimielinten välinen asia: 2014/0020 (COD) 10150/15 EF 121 ECON 528 CODEC 910 ILMOITUS Lähettäjä: Vastaanottaja: Ed. asiak. nro: Neuvoston pääsihteeristö Valtuuskunnat Kom:n asiak. nro: 6022/14 Asia: 9579/15 + COR1 REV1 Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI EU:n luottolaitosten häiriönsietokykyä parantavista rakennetoimenpiteistä Yleisnäkemys Valtuuskunnille toimitetaan liitteenä neuvoston (talous- ja rahoitusasiat) hyväksymä yleisnäkemys /15 rir/hkd/pt 1

2 Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI EU:n luottolaitosten häiriönsietokykyä parantavista rakennetoimenpiteistä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 1, ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon 2, ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua 3, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: EUVL C 451, , s EUVL C 137, , s EUVL C 328, , s /15 rir/hkd/pt 2

3 (1) Unionin rahoitusjärjestelmään kuuluu yli kooltaan, yritysrakenteeltaan ja liiketoimintamalliltaan erilaista pankkia, joista muutamat ovat suuria pankkikonserneja, joiden toiminta käsittää täyden valikoiman toimintoja, myös suuren määrän kaupankäyntitoimintoja. Nämä konsernit muodostavat monitahoisen oikeushenkilöiden ja konsernin sisäisten suhteiden verkon. Ne ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa pankkien välisen lainanannon ja lainanoton sekä johdannaismarkkinoiden välityksellä. Jos nämä suuret pankit kaatuvat, niiden kaatumisella voi olla erittäin laajakantoisia ja merkittäviä seurauksia. (2) Finanssikriisi on osoittanut, miten tiukasti unionin pankit ovat kytköksissä toisiinsa ja mitä riskejä tästä aiheutuu rahoitusjärjestelmälle. Näiden kytkösten ja riskien vuoksi pankkien kriisinratkaisu on tähän saakka ollut haastavaa, käsittänyt kokonaisia pankkikonserneja eikä ainoastaan niiden kannattamattomia osia ja vaatinut runsaasti julkista tukea. (3) Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat finanssikriisin puhjettua tarkistaneet perusteellisesti pankkien sääntelyä ja valvontaa ja alkaneet myös valmistella pankkiunionia. Finanssikriisin vakavuuden vuoksi ja kaikkien pankkien kriisinratkaisun varmistamiseksi on ollut tarpeen arvioida, olisiko aiheellista toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla voitaisiin vielä vähentää suurimpien ja monitahoisimpien pankkien kaatumisen todennäköisyyttä ja vaikutuksia. Tätä varten perustettiin korkean tason asiantuntijatyöryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Erkki Liikanen. Työryhmä suositti, että suurimpien ja monitahoisimpien pankkien omaan lukuunsa harjoittama kaupankäynti ja muut suuririskiset kaupankäyntitoiminnot olisi eriytettävä pankkikonsernissa erilliseksi oikeushenkilöksi /15 rir/hkd/pt 3

4 (4) Käynnissä oleva pankkisääntelyn uudistusohjelma lisää merkittävästi sekä yksittäisten pankkien että koko pankkialan häiriönsietokykyä. Unionin suurimpien ja monitahoisimpien pankkikonsernien joukossa on kuitenkin yhä niitä, jotka ovat liian suuria kaatumaan ja liian suuria pelastettaviksi ja joiden hallinnointi, valvonta ja kriisinratkaisu ovat liian monimutkaisia toteuttaa. Sen vuoksi on tärkeää, että muita sääntelyaloitteita ja - toimenpiteitä täydennetään rakenneuudistuksella, joka antaa mahdollisuuden käsitellä suoremmin monitahoisia konserneja, konsernin sisäisiä tukia ja liiallisen riskinoton kannustimia omaan lukuun tapahtuvassa kaupankäynnissä ja muissa kaupankäyntitoiminnoissa. Monet jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai aikovat toteuttaa toimenpiteitä uudistaakseen pankkijärjestelmiensä rakennetta. (5) Euroopan parlamentti kehotti 3 päivänä heinäkuuta 2013 komissiota kehittämään periaatepohjaisen tavan uudistaa Euroopan pankkialaa. (6) Tämän asetuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 114 artiklan 1 kohta, jossa määrätään sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi /15 rir/hkd/pt 4

5 (7) Epäyhtenäiset kansalliset lainsäädännöt, joissa ei pyritä samoihin poliittisiin päämääriin tavalla, joka olisi yhteensopiva ja yhdenmukainen tässä asetuksessa suunniteltujen mekanismien kanssa, lisäävät sitä vaaraa, että markkinatoimijat tekevät vääränlaisia päätöksiä pääomanliikkeistä, koska keskenään erilaiset ja epäyhtenäiset säännöt ja käytännöt voivat merkittävästi lisätä rajojen yli toimivien luottolaitosten toimintakustannuksia ja johtaa siten tehottomampaan resurssien ja pääoman kohdentamiseen kuin jos pääomanliikkeisiin sovellettaisiin samanlaisia ja yhtenäisiä sääntöjä. Samoista syistä erilaiset ja epäyhtenäiset säännöt vaikuttavat kielteisesti päätöksiin, joita markkinatoimijat tekevät siitä, missä ja miten ne tarjoavat finanssipalveluja yli rajojen. Erilaiset ja epäyhtenäiset säännöt voivat myös tahattomasti lisätä maantieteellistä sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä. Pääomanliikkeet ja rajojen yli tarjottavat palvelut ovat unionin sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta olennaisia tekijöitä. EU:n laajuisen lähestymistavan puuttuessa luottolaitosten on mukautettava rakenteitaan ja toimintojaan toimiessaan eri maissa, mikä lisää entisestään näiden laitosten monitahoisuutta ja pirstaloittaa sisämarkkinoita. Kansallisten lainsäädäntöjen epäyhtenäisyys vaikeuttaa myös koko sisämarkkinoilla sovellettavan yhteisen sääntökirjan aikaansaamista. (8) Unionin tasolla toteutettavalla yhdenmukaistamisella varmistetaan, että unionin pankkikonserneja, joista monet toimivat useissa jäsenvaltioissa, säännellään yhteisten rakennevaatimusten ja muiden yhteisten toiminnan vakauden valvontatoimenpiteiden avulla. Näin voidaan välttää kilpailun vääristymät, vähentää sääntelyn monimutkaisuutta, välttää lainsäädännön noudattamisesta rajat ylittävissä toiminnoissa aiheutuvat tarpeettomat kustannukset, edistää yhdentymisen etenemistä unionin markkinoilla ja karsia mahdollisuuksia käyttää hyväksi sääntelyn katvealueita /15 rir/hkd/pt 5

6 (9) Sisämarkkinoiden toimivuuteen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen pohjalta tähtäävien tavoitteiden mukaisesti ja unionissa vallitsevien erilaisten sääntely- ja liiketoimintamallien ottamiseksi täysin huomioon tässä asetuksessa olisi sallittava kaksi eri menetelmää sen varmistamiseksi, että asianmukaisissa olosuhteissa kaupankäyntitoiminnot sijoitetaan perusvähittäispankkitoimintoja harjoittavasta luottolaitoksesta oikeudellisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti erilliseen yhteisöön, edellyttäen, että kyseisillä menetelmillä tosiasiallisesti saavutetaan asetuksen tavoitteet. Tätä varten toimivaltaisen viranomaisen tulisi määrittää omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti ja eriyttää se muusta pankkitoiminnasta, määrittää liian riskialttiit kaupankäyntitoiminnot ja määrätä toimenpiteitä, mukaan lukien kyseisten toimintojen eriyttäminen liiallisiin riskeihin puuttumiseksi. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus pitää perusvähittäispankkitoiminnot erillään kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sitä vastoin eroavuudet, joita voisi aiheutua kyseisten menetelmien virheellisestä tai epäyhtenäisestä soveltamisesta, erityisesti poikettaessa tätä varten säädetyistä vaatimuksista, voisivat vakavasti heikentää tämän asetuksen tehokkuutta. Tästä syystä komissiolle olisi siirrettävä valta valvoa ja arvioida tämän säännöksen soveltamista jäsenvaltioilta säännöllisesti saatavien tietojen perusteella. Kyseiset eroavuudet voisivat myös estää asetuksen asianmukaisen soveltamisen, kun on kyse luottolaitoksista, joihin sovelletaan erilaisia järjestelmiä. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä myös selkeistä ja kattavista säännöistä tällaisia tapauksia varten /15 rir/hkd/pt 6

7 (10) Eri jäsenvaltioissa jo olemassa oleviin sääntelytapoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota perustettaessa yhdenmukaistettua eurooppalaista järjestelmää pankkien rakenneuudistusta varten, sen kauaskantoiset seuraukset huomioon ottaen. Tässä asetuksessa tasapainotetaan olemassa olevan kansallisen lainsäädännön huomioon ottaminen ja yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan luominen ilman että kohteena olevien pankkien sääntelytaakkaa kuitenkaan kaksinkertaistetaan tarpeettomasti. Valittu menettelytapa johtuu tämän asetuksen erityisolosuhteista. Se ei millään tavalla muodosta ennakkotapausta tulevalle rahoituspalveluja koskevalle sääntelylle. Vaikka asetuksessa mahdollistetaan kahden erilaisen menetelmän käyttö joidenkin sen tavoitteiden saavuttamiseksi, asetusta sovelletaan kaikilta osiltaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa ja sen vuoksi ei voida katsoa, että asetuksessa säädettäisiin joitakin sen säännöksiä koskevista poikkeuksista tai sen maantieteellisen soveltamisalan eriyttämisestä. (11) EKP:llä on asetuksen (EU) N:o 1024/ artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaan valta hoitaa sellaisiin rakennemuutoksiin liittyviä valvontatehtäviä, jotka vaaditaan luottolaitoksilta rahoitukseen liittyvän stressitilanteen tai luottolaitoksen kaatumisen ehkäisemiseksi, jos unionin lainsäädännössä nimenomaan edellytetään toimivaltaisten viranomaisten hoitavan tällaisia tehtäviä /15 rir/hkd/pt 7

8 (12) Tämän asetuksen tavoitteena on vähentää kaupankäyntitoiminnoista johtuvaa liiallista riskinottoa ja suojata sellaisia laitoksia muista toiminnoista aiheutuvilta tappioilta, joiden harjoittamien toimintojen on aiheellista kuulua julkisen turvaverkon piiriin. Sen tavoitteena on myös vähentää laitosten välisiä keskinäisiä sidossuhteita. Tarvittavien sääntöjen olisi näin ollen edistettävä sitä, että pankit keskittyvät jälleen asiakassuuntaisen ydintehtävänsä mukaisesti palvelemaan reaalitaloutta, sekä estettävä se, että pankkien pääomaa varataan kohtuuttomasti kaupankäyntiin eikä finanssialan ulkopuolisen talouden rahoittamiseen. Näin ollen tällä asetuksella olisi osaltaan helpotettava valvontaa, markkinatoimijoiden toteuttamaa luottolaitosten seurantaa, eturistiriitojen vähentämistä luottolaitoksissa ja kilpailun vääristymien vähentämistä markkinoilla. (13) Tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin luottolaitoksiin ja konserneihin, joiden kaupankäyntitoiminnot ylittävät siinä säädetyt kynnysarvot. Tämä vastaa nimenomaista aikomusta keskittyä joihinkin suurimpiin ja monitahoisimpiin luottolaitoksiin ja konserneihin, jotka ovat muista unionin säädöksistä huolimatta yhä liian suuria kaatumaan ja liian suuria pelastettaviksi ja joiden hallinnointi, valvonta ja kriisinratkaisu ovat yhä liian mutkikkaita toteuttaa. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan niihin EU:n luottolaitoksiin ja konserneihin, jotka ovat järjestelmän kannalta maailmanlaajuisesti merkittäviä tai jotka ylittävät kaupankäyntitoiminnaltaan tai absoluuttiselta kooltaan tietyt kirjanpitoon perustuvat suhteelliset ja absoluuttiset kynnysarvot. Soveltamisalan kynnysarvojen laskennassa ei tulisi ottaa huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten eikä finanssialan ulkopuolisten yritysten varoja ja velkoja eikä näiden yritysten tulisi näin ollen kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan. Jäsenvaltiot voivat päättää vastaavien toimenpiteiden määräämisestä myös pienemmille luottolaitoksille, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan /15 rir/hkd/pt 8

9 (14) Tällä asetuksella olisi oltava riittävän laaja alueellinen soveltamisala kilpailun vääristymisen ja säännösten kiertämisen estämiseksi. Kolmansissa maissa olevat EU-emoyritysten tytäryritykset tai kolmansiin maihin sijoittautuneiden luottolaitosten EU-sivuliikkeet, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, olisi kuitenkin vapautettava sen soveltamisesta, jos ne ovat sellaisten toimenpiteiden kohteina, joiden komissio katsoo vastaavan vaikutukseltaan tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi lisäksi voitava antaa vapautus sellaisten konsernien ulkomaisille tytäryrityksille, joilla on EU-emoyritys, jos tytäryritykset ovat autonomisia ja niiden kaatumisella olisi rajalliset vaikutukset koko konserniin. Koska tällä asetuksella olisi suojattava suojakelpoisia talletuksia kaupankäyntitoiminnoista johtuvilta tappioilta, on tarkoituksenmukaista, että tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetään konsernit, joihin kuuluu ainakin yksi sellainen luottolaitos, joka on sijoittautunut unioniin ja jossa konsolidoidulla konsernitasolla suojakelpoisten talletusten kokonaismäärä on minimaalinen tai jonka suojakelpoisten vähittäistalletusten kokonaismäärä ei ole merkittävä. (15) Omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä sellaisessa konsernissa, johon kuuluu luottolaitoksia, jotka ottavat vastaan vähittäistalletuksia, olisi harjoitettava kaupankäyntiyhteisössä, joka on oikeudellisesti, taloudellisesti ja toiminnallisesti erillään perusluottolaitoksista, koska tällaisella kaupankäyntitoiminnalla ei ole kovin paljon tai lainkaan yleishyödyllistä lisäarvoa ja koska se on luonnostaan riskialtista /15 rir/hkd/pt 9

10 (16) Vaikka jotkin kaupankäyntitoiminnot voivat olla riskialttiita, kaupankäyntitoiminnot ovat yleensä eduksi reaalitaloudelle ja yleishyödyllisiä, sillä ne antavat pankeille mahdollisuuden suojautua liiketoimintaansa luonnollisesti kuuluvilta riskeiltä ja mahdollistavat asiakkaan lukuun harjoitettavan toiminnan. Omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä on vaikea erottaa muista kaupankäyntitoiminnoista, erityisesti markkinatakauksesta. Tämän ongelman ratkaisemiseksi ja jotta estettäisiin perusluottolaitoksia harjoittamasta omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä, perusluottolaitosten olisi raportoitava yksityiskohtaisesti seuraavista toiminnoista sen osoittamiseksi, että ne eivät ole omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä: rahoitus-, suojaus- ja sijoituspalvelujen tarjoaminen asiakkaille, markkinatakaustoiminnot, perusluottolaitosten omilta ja niiden tytäryhtiöiden omilta riskeiltä suojautuminen, varainhallintatoiminnot, pitkäaikaista sijoittamista varten hankittujen rahoitusinstrumenttien osto ja myynti sekä kaupankäynti sellaisten kansallisten yhteisöjen liikkeeseen laskemilla rahoitusinstrumenteilla, jotka on perustettu kansallisen pankkialan elvyttämisen uudelleenjärjestelyjä varten. Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava ja tarkistettava nämä tiedot, ja jos toimivaltainen viranomainen toteaa omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin olemassaolon perusluottolaitoksessa, sen olisi vaadittava, että perusluottolaitos lakkaa harjoittamasta kyseisiä toimintoja. (17) Kaikkia luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU 4 4 artiklan 1 kohdan 9 alakohdassa tarkoitettuja asiakkaita, olisi pidettävä asiakkaina tätä asetusta sovellettaessa. EU:n luottolaitosta, joka on direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa tarkoitettu markkinatakaaja tai mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 20 alakohdassa tarkoitettu kauppojen sisäinen toteuttaja tai joka toteuttaa markkinatakausstrategiaa mainitun direktiivin 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisi pidettävä markkinatakaajana tätä asetusta sovellettaessa. 4 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, , s ) /15 rir/hkd/pt 10

11 (18) Konsernin sisäinen transaktio on kahden sellaisen yrityksen välinen transaktio, jotka sisältyvät kokonaisuudessaan samaan konsolidointiin ja joihin sovelletaan asianmukaisia keskitettyjä riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä. Tilanteessa, jossa kaksi yritystä kuuluu asetuksen (EU) N:o 575/ artiklan 7 kohdassa määriteltyyn samaan laitosten suojajärjestelmään tai keskuslaitoksen ja sellaisten luottolaitosten, jotka ovat pysyvästi liittyneet keskuslaitokseen asetuksen (EU) N:o 575/ artiklan mukaisesti, muodostamaan rakenteeseen, on todettu, että konsernin sisäiset transaktiot saattavat olla tarpeen riskien yhdistämiseksi konsernirakenteen sisällä ja että konsernin sisäiset riskit voivat siksi olla erityisiä. Jos jotakin sopimusta pidetään konsernin sisäisenä transaktiona yhden vastapuolen suhteen, sitä olisi pidettävä konsernin sisäisenä transaktiona myös kyseisen sopimuksen toisen vastapuolen suhteen. Jos näihin transaktioihin sovellettaisiin tämän asetuksen mukaista pakollisen eriyttämisen vaatimusta, se voisi rajoittaa konsernin sisäisten riskinhallintaprosessien tehokkuutta. Sen vuoksi olisi katsottava, että konsernin sisäiset transaktiot eivät ole omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä. Pitkäaikaisena sijoituksena olisi pidettävä sijoitusta, jonka perusluottolaitos on tehnyt pitkällä aikavälillä ja jonka se aikoo säilyttää periaatteessa sen maturiteettiin asti. Tältä osin olisi todettava, että osakkeilla ei ole maturiteettia eikä niitä voida luokitella maturiteettiin asti säilytettäviksi. Tämän ei pitäisi tarkoittaa, että tällainen sijoitus ei voisi olla pitkäaikainen sijoitus, kun se on tehty pitempää aikaväliä ajatellen. Transaktioiden selvitystä, joka tapahtuu perusluottolaitoksen omaan lukuun, erityisesti kaupan jälkeisten transaktioiden osalta, ei tulisi pitää kaupankäyntitoimintona eikä sen tulisi katsoa olevan kaupankäyntiä omaan lukuun /15 rir/hkd/pt 11

12 (19) Perusluottolaitoksilla ei saisi olla mahdollisuutta kiertää tätä kieltoa omistamalla tai operoimalla yhteisöjä, jotka eivät ole pankkeja ja jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa, tai hyödyntämällä sijoituksia tällaisiin yhteisöihin. (20) Sen varmistamiseksi, että perusluottolaitokset, jotka kuuluvat omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä koskevan kiellon piiriin, voivat edelleen osallistua talouden rahoittamiseen, niille olisi annettava mahdollisuus sijoittaa tässä asetuksessa esitetyssä tyhjentävässä luettelossa mainittuihin rahastoihin. Tähän tyhjentävään luetteloon olisi kuuluttava siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, jotka eivät käytä vivutusta merkittävissä määrin, suljetut ja vivuttamattomat vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, eurooppalaiset riskipääomarahastot, eurooppalaiset yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneet rahastot ja eurooppalaiset pitkäaikaissijoitusrahastot. Sen varmistamiseksi, että tällaiset rahastot eivät vaaranna niihin sijoittavien luottolaitosten elinkelpoisuutta ja taloudellista vakautta, on olennaisen tärkeää, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat, jotka ovat saaneet toimiluvan ja joita valvotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU 5 asiaankuuluvien säännösten mukaisesti, hoitavat sekä suljettuja ja vivuttamattomia vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja että vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja, jotka eivät käytä vivutusta merkittävissä määrin, joihin molempiin luottolaitokset voivat yhä sijoittaa, ja että kyseiset vaihtoehtoiset sijoitusrahastot ovat sijoittautuneet unioniin tai, jos ne eivät ole sijoittautuneet unioniin, niitä markkinoidaan unionissa kyseisen direktiivin sääntöjen mukaisesti. Tämän asetuksen tarkoituksena ei tulisi olla se, että luottolaitoksille asetetaan vakuutusyritysten omistajuutta koskevia vaatimuksia tai että vakuutusyrityksille määrätään sijoituksia koskevia rajoituksia pankkikonserneissa. 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, , s. 1) /15 rir/hkd/pt 12

13 (21) Palkitsemisjärjestelmä, jolla kannustetaan liialliseen riskinottoon, voi heikentää pankkien moitteetonta ja tehokasta riskienhallintaa. Palkitsemissäännöksillä, joilla täydennetään tällä alalla voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä, olisi myötävaikutettava sen estämiseen, että perusluottolaitoksille säädettyä, omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä koskevaa kieltoa kierretään. (22) Perusluottolaitoksen tai EU-emoyrityksen olisi varmistettava, että sen perusluottolaitoksen, jolta on kielletty omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti, ylimmäinen hallintoelin varmistaa kyseisen kiellon noudattamisen. (23) Muut kuin omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä koskevat kaupankäyntitoiminnot liittyvät usein asiakkaan lukuun harjoitettavaan toimintaan, mutta ne voivat siitä huolimatta antaa aihetta huoleen. Koska kyseiset toiminnot, erityisesti markkinatakaukset, voivat kuitenkin olla hyödyllisiä, niihin ei pitäisi soveltaa pakollista eriyttämistä. Sen sijaan toimivaltaisen viranomaisen pitäisi edelleen arvioida kyseisistä toiminnoista aiheutuvia riskejä yksittäisen laitoksen ja koko konsernin tasolla. Siinä tapauksessa, että liiallisen riskin olemassaolo voidaan todeta, tulisi vaatia joko eriyttämään kyseiset toiminnot perusluottolaitoksen muista toiminnoista tai määrätä muita toiminnan vakauden valvontatoimenpiteitä, joilla lievennetään liiallista riskiä, erityisesti vaatia perusluottolaitosta korottamaan omia varojaan /15 rir/hkd/pt 13

14 (24) Yksittäisen laitoksen sellaisten kaupankäyntitoimintojen perusteellista riskinarviointia, jotka eivät ole omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä, tulisi soveltaa niihin yhteisöihin, joiden kaupankäyntitoimintojen uskotaan aiheuttavan suurimman riskin asianomaisten jäsenvaltioiden perusluottolaitosten vähittäistalletuksille ja rahoitusjärjestelmälle tai reaalitaloudelle. Tähän ryhmään kuulumattomille yhteisöille ei tulisi tehdä perusteellista yksittäisen laitoksen riskinarviointia, vaan niistä tulisi tehdä arviointi sen määrittämiseksi, sisältyykö niiden toimintaan salassa omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä, ja niihin olisi sovellettava raportointivelvoitetta. Toimivaltaisen viranomaisen tulisi poikkeuksellisissa olosuhteissa voida päättää, että se tekee perusteellisemman yksittäisen laitoksen riskinarvioinnin, jos kaupankäyntitoimintojen arviointi omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin määrittämiseksi tai raportointivelvoitteen mukaisesti toimitettujen tietojen arviointi osoittaa, että liiallinen riski on mahdollisesti olemassa. Toimivaltaisen viranomaisen tulisi ennen tällaisen päätöksen tekemistä ottaa huomioon suhteellisuus. (25) Markkinatakaustoiminnot tai toiminnot, joiden tavoitteena on likviditeettipuskurien luominen muiden vakavaraisuusvaatimusten täyttymisen varmistamiseksi, ovat olennaisen tärkeitä talouden rahoituksen kannalta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi vastaavasti kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisten markkinatakaustoimintojen säilyttämiseen, joilla pidetään yllä tai lisätään varojen likviditeettiä ja markkinoiden likviditeettiä, kohtuullista hintavolatiliteettia sekä lisätään arvopaperimarkkinoiden sokkiensietokykyä, sekä varmistettava, että markkinatakaustoiminnoille ei aiheudu kielteisiä seurauksia, jotka eivät ole perusteltuja liiallisten riskien perusteella. Suorittaessaan markkinatakaustoimintojen yksityiskohtaisen arvioinnin erityisesti yksittäisen yrityksen tasolla mutta myös kootusti toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava erityisesti huomioon se, miten nämä toiminnot mahdollisesti vaikuttavat asianomaisten jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmään tai reaalitalouteen. Perusluottolaitoksessa edelleen harjoitettavien markkinatakaustoimintojen olisi oltava yhdenmukaisia tämän asetuksen tavoitteiden kanssa. Kyseisten toimintojen ei pitäisi etenkään johtaa sellaisen luottolaitoksen luomiseen, joka on liian suuri tai jolla on liikaa keskinäisiä kytköksiä, jotta sen voisi antaa kaatua. Sillä ei pitäisi myöskään olla markkinatakaustoiminnaksi naamioitua omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä /15 rir/hkd/pt 14

15 (26) Kaupankäyntitoimintojen arviointi olisi suoritettava pääasiassa kaupankäyntiyksikön tasolla sekä perusluottolaitoksen ja koko konsernin osalta kootusti käyttäen sekä laadullisia että määrällisiä indikaattoreita, kuten VaR-luku, päivittäiset voitot ja tappiot sekä hallintorakenteet, ja toimivaltaisen viranomaisen olisi harkintansa mukaan täydennettävä arviointia. Jos toimivaltainen viranomainen toteaa arvioinnin jälkeen, että kyseisten kaupankäyntitoimintojen osalta on olemassa liiallinen riski, sen olisi määrättävä tehokas ja oikeasuhteinen toimenpide kyseiseen riskiin puuttumiseksi. Suhteellisuusperiaatetta olisi sovellettava, kuten tehdään soveltamisalan ollessa kyseessä, myös toimenpiteiden mukauttamiseksi tiettyjen kaupankäyntitoimintojen riskien arviointiin 10 artiklan mukaisesti. Jos liiallinen riski havaitaan ja suurin osa määrällisistä indikaattoreista osoittaa riskin olevan suuri eivätkä laadulliset indikaattorit osoita valvonnan olevan asianmukaista, valittavana toimenpiteenä olisi pidettävä kyseisten kaupankäyntitoimintojen eriyttämistä tai niiden huomattavaa pääomavaatimuksen korotusta, joka on suhteutettu havaittuun riskiin. Tällöin muita direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan mukaisia toiminnan vakauden valvontaa koskevia toimenpiteitä tulisi käyttää vain näiden kahden toimenpiteen lisänä. Kyseinen arviointi ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU mukaiseen vakavaraisuuden arviointiprosessiin. Tässä asetuksessa esitetty VaR-menetelmä, jossa arvioidaan kaupankäyntisalkun tai rahoituslaitosten riskialttiutta kokonaisuudessaan, ei estä toimivaltaisia viranomaisia käyttämästä odotettua vajetta lisävälineenä analyysissä /15 rir/hkd/pt 15

16 (27) Tämän asetuksen mukaisesti tehtävä kaupankäyntitoimintojen arviointi ei saisi rajoittaa direktiivin 2013/36/EU nojalla tehtävää kaupankäynnin riskinarviointia, jonka tuloksena toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä toiminnan vakautta koskevia valvontatoimenpiteitä direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan mukaisesti /15 rir/hkd/pt 16

17 (28) Tehokkaan oikeudellisen, taloudellisen, hallinnollisen ja toiminnallisen eriyttämisen varmistamiseksi perusluottolaitosten ja kaupankäyntiyhteisöjen olisi noudatettava pääomaa, likviditeettiä ja suuria asiakasriskejä koskevia vaatimuksia alakonsernin tasolla sekä yksittäisen valvottavan tasolla ja konsolidoidusti. Niillä olisi oltava vahva riippumaton ohjaus ja hallinto sekä erilliset ylimmät hallintoelimet. (29) Konsernin olisi voitava valita toimintojensa asianmukainen lakisääteinen yhtiörakenne. Jos omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti tai kaupankäyntitoiminnot tai molemmat on eriytetty perusluottolaitoksesta kaupankäyntiyhteisöön, konsernin tulisi voida vapaasti valita rakenteensa, ellei konsolidointiryhmän valvoja yhteisen päätöksentekoprosessin jälkeen vaadi muutoksia konsernin lakisääteiseen yhtiörakenteeseen tultuaan siihen tulokseen, että tämä on välttämätöntä tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja edellyttäen, että tällainen vaatimus on oikeasuhteinen ja perusteltu. Konsernin, johon kuuluu perusluottolaitoksia ja kaupankäyntiyhteisöjä, rakenteen tulisi olla sellainen, että alakonsolidointiryhmän tasolla luodaan erilliset alakonsernit niin, että yhdessäkään alakonsernissa ei ole sekä perusluottolaitosta että kaupankäyntiyhteisöä. Tämän vaikuttamatta asiaan vaatimuksesta luoda erilliset alakonsernit ei välttämättä tulisi seurata, että vaaditaan holding-rakennetta tai muuta erityistä lakisääteistä yhtiörakennetta. Kun kaupankäyntiyhteisö on eriytetty perusluottolaitoksesta, perusluottolaitoksen tai kaupankäyntiyhteisön tulisi edelleen voida olla joko kaupankäyntiyhteisön tai perusluottolaitoksen emoyritys /15 rir/hkd/pt 17

18 (30) Suurten asiakasriskien rajoilla pyritään suojaamaan perusluottolaitoksia tappioilta, jotka johtuvat riskien liiallisesta keskittymisestä yhteen asiakkaaseen tai asiakaskokonaisuuteen. Tällaisten rajojen soveltaminen luottolaitoksen tai konsernin eriytettyjen osien välillä on tämän asetuksen olennainen osa. Jotta julkinen turvaverkko kattaisi ainoastaan eriytettävät toiminnot ja jotta kaupankäyntiyhteisön toiminnot erotettaisiin selvästi perusluottolaitoksesta, kaupankäyntiyhteisöjä olisi kiellettävä ottamasta vastaan talletussuojan piiriin kuuluvia vähittäistalletuksia. Kyseinen kielto ei saisi estää kaupankäyntiyhteisöjä ottamasta vastaan talletussuojan piiriin kuuluvia muita kuin vähittäistalletuksia tai toimittamasta sellaisia vakuuksia, jotka liittyvät tiukasti niiden kaupankäyntitoimintoihin. Jottei kuitenkaan suljettaisi täydentävää luottolähdettä, kaupankäyntiyhteisöille olisi annettava mahdollisuus myöntää luottoa kaikille asiakkailleen. Kaupankäyntiyhteisöjen voi myös olla tarpeen tarjota tukkumaksu-, selvitys- ja toimituspalveluja, mutta ne eivät saisi osallistua vähittäismaksupalveluihin. Perusluottolaitoksen tulisi olla ainoa konserniin kuuluva luottolaitos, joka voi ottaa vastaan talletussuojan piiriin kuuluvia vähittäistalletuksia tämän kuitenkaan vaikuttamatta 20 artiklan a kohdassa määriteltyyn poikkeukseen /15 rir/hkd/pt 18

19 (31) Päätös vaatia omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin ja muiden toimintojen eriyttämistä, omien varojen korottamista tai muiden toiminnan vakauden valvontatoimenpiteiden määräämistä olisi tehtävä toimivaltaisten viranomaisten yhteisenä päätöksenä. Tässä asetuksessa olisi kuitenkin säädettävä muista päätöksentekomenettelyistä, joita sovelletaan, ellei yhteistä päätöstä ole tehty. Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty, olisi konsolidointiryhmän valvojalle annettava valtuudet tehdä päätös tilanteissa, joissa sitä sovelletaan koko konserniin. Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty, yksittäisen tytäryrityksen valvonnasta vastuussa olevan toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava tehdä kyseiseen tytäryritykseen sovellettava päätös toimenpiteistä, joilla puututaan liian riskialttiisiin kaupankäyntitoimintoihin etenkin jos päätös vaikuttaisi kyseisen tytäryrityksen jäsenvaltion reaalitalouden rahoitukseen tai vaikuttaisi muulla tavoin kielteisesti reaalitalouteen tai finanssipoliittiseen vastuuseen kyseisessä jäsenvaltiossa. (32) Jos 26 a artiklan mukaista yhteistä päätöstä ei ole tehty, konsolidointiryhmän valvojan tulisi osoittaa koko konserniin sovellettava päätös EU-emoyritykselle eikä suoraan muille yhteisöille kuin EU-emoyritykselle. EU-emoyrityksen tulisi vastata sen varmistamisesta, että päätöstä noudatetaan koko konsernissa. Konsolidointiryhmän valvojan päätöksissä olisi otettava huomioon mahdolliset vaikutukset asianomaisten jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia yhteisymmärryspöytäkirjasta helpottaakseen tosiasiallista yhteistyötä sen varmistamiseksi, että päätöksiä sovelletaan johdonmukaisesti ja tehokkaasti /15 rir/hkd/pt 19

20 (33) Jos laitos, johon sovelletaan 5 a artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisia toimenpiteitä, kuuluu yhteisöistä muodostuvaan konserniin, kyseiset toimenpiteet eivät saisi vaikuttaa niiden konserniin kuuluvien yhteisöjen rakenteeseen tai toimintoihin, joihin sovelletaan 5 a artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisia toimenpiteitä. Jos laitos, johon sovelletaan 5 a artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisia toimenpiteitä, kuuluu yhteisöistä muodostuvaan konserniin, määrätyt toimenpiteet eivät saisi vaikuttaa niiden yhteisöjen rakenteeseen, joihin sovelletaan 5 a artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisia toimenpiteitä. (34) Jäljempänä 5 a artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetty vaatimus rakenteellisesta eriyttämisestä on se, että luottolaitos olisi eriytettävä riittävällä tavalla muista konserninsa yhteisöistä siinä määrin kuin on kohtuullisesti mahdollista olla riippumaton hallinnon ja resurssien suhteen. Näin varmistetaan tosiasiallinen eriyttäminen ja peruspalvelujen jatkuvuus, samalla kun asianmukaisissa olosuhteissa mahdollistetaan jonkinasteinen yhteys laajempaan pankkikonserniin erityisesti, jotta konsernin muut yhteisöt voivat antaa tukea erillään pidettävälle pankille vaikeina aikoina. (35) Toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen mukaisesti tekemissä päätöksissä olisi otettava huomioon tässä asetuksessa säädetyt takeet ja päätösten mahdolliset vaikutukset asianomaisten jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmiin ja reaalitalouteen sekä tällaisen päätöksen mahdolliset vaikutukset konsernin kaikkiin yhteisöihin. Jos Euroopan pankkiviranomainen (EPV) osallistuu päätöksentekoon, toimivaltaisten viranomaisten ja EPV:n olisi tehtävä luottamukseen ja täysimääräiseen keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä erityisesti varmistamalla, että ne toimittavat toisilleen tarkoituksenmukaisia ja luotettavia tietoja kyseisistä asioista /15 rir/hkd/pt 20

21 (36) Toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi kaikissa olosuhteissa tehtävä tiivistä yhteistyötä toistensa kanssa ja käytettävä kaikkia niille asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä annettuja valtuuksia, jotta voitaisiin tehostaa tässä asetuksessa vahvistettua päätöksentekomenettelyä ja varmistaa, että toimenpiteet, joita määrätään tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1024/2013 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 6 nojalla, ovat yhdenmukaisia. Yhteistyövelvollisuuden olisi käsitettävä kaikki vaiheet menettelyssä, joka johtaa toimivaltaisen viranomaisen lopulliseen päätökseen määrätä rakennetoimenpiteitä tai muita toiminnan vakauden valvontatoimenpiteitä. Jos tehdään erillisiä eriyttämispäätöksiä siten, että toimivaltainen viranomainen tekee oman päätöksensä tämän asetuksen mukaisesti ja kriisinratkaisuviranomainen omansa direktiivin 2014/59/EU mukaisesti, kyseisten viranomaisten olisi tilanteen mukaan pyrittävä varmistamaan, että kyseiset päätökset ovat etenkin sisältönsä ja ajoituksensa puolesta ainakin jossain määrin yhteneviä. (37) Jotta voitaisiin edistää läpinäkyvyyttä ja oikeusvarmuutta kaikkien markkinatoimijoiden eduksi, EPV:n olisi julkaistava verkkosivuillaan luettelo perusluottolaitoksista ja konserneista, joihin sovelletaan tätä asetusta ja omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin eriyttämistä koskevia vaatimuksia, sekä pidettävä luettelo ajan tasalla. 6 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä kuudennen neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, , s. 190) /15 rir/hkd/pt 21

22 (38) Jos vakavaraisuusvalvontaa koskevien tietojen julkistamiseen ja tämän asetuksen soveltamiseen liittyy henkilötietojen käsittelyä, kyseisiä tietoja olisi käsiteltävä tietosuojaa koskevan unionin säädöskehyksen mukaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen olisi erityisesti säilytettävä henkilötietoja vain tarvittavan ajan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/ mukaisesti. (39) Jos eri yhteisöt, jotka yksilöidään tämän asetuksen mukaisesti, tarjoavat kaikkia sijoituspalveluja tai -toimintoja tai osaa niistä ammattimaisesti säännöllisenä ammatti- tai liiketoimintana suurille, monitahoisille ja toisiinsa kytköksissä oleville luottolaitoksille määrättyjen rakennemuutosten tai muiden toiminnan vakauden valvontatoimenpiteiden johdosta, niiden tarjonnassa olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY 8 säännöksiä. Jos tässä asetuksessa säädetään useampia rajoituksia kyseisten yhteisöjen mahdollisuudelle suorittaa sijoituspalveluja kuin direktiivissä 2014/65/EY on määritelty, olisi ensisijaisesti sovellettava tämän asetuksen säännöksiä. Näiden sijoituspalvelujen tai -toimintojen suorittaminen edellyttää direktiivin 2014/65/EY mukaisesti ennakkolupaa, lukuun ottamatta kuitenkaan luottolaitoksia, jotka ovat saaneet toimiluvan direktiivin 2013/36/EU nojalla. 7 8 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, , s. 1). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, , s. 1) /15 rir/hkd/pt 22

23 (40) Komission olisi toimittava yhteistyössä kolmansien maiden viranomaisten kanssa sellaisten toisiaan tukevien ratkaisujen löytämiseksi, joilla voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten ja kolmansien maiden asettamien vaatimusten välinen yhdenmukaisuus. Tätä varten komission olisi voitava päättää, että kolmannen maan oikeudellinen kehys vastaa tätä asetusta myös oikeudellisilta järjestelyiltään sekä valvonta- ja täytäntöönpanojärjestelyiltään. (41) Jotta varmistettaisiin, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat yhteisöt noudattavat tästä asetuksesta johtuvia velvoitteita ja että niitä kohdellaan samalla tavoin kaikkialla unionissa, jäsenvaltioiden olisi annettava sääntöjä hallinnollisista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Sen vuoksi tämän asetuksen mukaisesti vahvistettujen hallinnollisten seuraamusten ja muiden toimenpiteiden olisi täytettävä tietyt keskeiset vaatimukset, jotka koskevat tällaisten seuraamusten ja toimenpiteiden osoittamista niiden kohteena oleville sekä niiden soveltamisessa huomioon otettavia kriteerejä, niiden julkistamista, seuraamusten määräämistä koskevia keskeisiä valtuuksia ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruutta. Mikäli jäsenvaltiot päättävät, että ne eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia koskevista säännöistä niiden rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta, niiden on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikosoikeudelliset säännökset /15 rir/hkd/pt 23

24 (42) Tässä asetuksessa asetettujen vaatimusten täsmentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa SEUT-sopimuksen 290 artiklan nojalla säädöksiä tähän asetukseen tehtävistä teknisistä mukautuksista, jotka koskevat seuraavia muita kuin sen keskeisiä osia: kaupankäyntitoimintojen osatekijöiden muuttaminen kynnysarvojen laskemista varten ja sovellettavien tilinpäätösjärjestelmien muutosten huomioon ottamiseksi, sellaisia valtion joukkolainoja koskevan luettelon laajentaminen, joihin ei sovelleta tämän asetuksen II luvun vaatimuksia, ja niiden perusteiden määrittäminen, joilla arvioidaan kolmannen maan oikeudellisen kehyksen ja valvontakehyksen vastaavuutta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. (43) Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän asetuksen ja erityisesti 14 artiklan 5 kohdan ja 27 artiklan säännösten täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. (44) Rahoituspalveluja koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla olisi varmistettava johdonmukainen yhdenmukaistaminen sekä tallettajien, sijoittajien ja kuluttajien asianmukainen suoja koko unionissa. Koska EPV on elin, jolla on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, on tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia luonnokset teknisiksi sääntely- ja täytäntöönpanostandardeiksi, joihin ei liity menettelytapavalintoja. EPV:n olisi varmistettava tehokkaat hallinto- ja raportointiprosessit teknisiä standardeja laatiessaan. EPV:n olisi myös varmistettava, että teknisten sääntelystandardien luonnokset perustuvat ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä koskeviin selkeisiin periaatteisiin ja että olemassa olevia tietoja käytetään uudelleen mahdollisimman pitkälle raportointivaatimusten päällekkäisyyden välttämiseksi. EPV:n olisi myös otettava huomioon kansainvälinen kehitys sen toimintaan ja raportointiin kuuluvilla aloilla. EPV:n ei pitäisi rajoittaa toimivaltaisten viranomaisten työtä määrittelemällä liiallisia riskejä koskevia kynnysarvoja /15 rir/hkd/pt 24

25 (45) EPV:lle annettu valta laatia tekniset täytäntöönpanostandardit, jotka koskevat soveltamisalaan kuuluvien kynnysarvojen laskentamenetelmää, ei saisi velvoittaa laitoksia soveltamaan tilinpäätössäännöstöä, joka poikkeaa niihin muiden unionin säädösten ja kansallisen lainsäädännön nojalla sovellettavista säännöistä. (46) Komission olisi hyväksyttävä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/ artiklan mukaisesti EPV:n laatimat tekniset sääntelystandardit, jotka koskevat raportointivaatimuksia omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin ja muiden suuririskisten kaupankäyntitoimintojen määrittämiseksi. Komission ja EPV:n olisi varmistettava, että kaikki kyseeseen tulevat luottolaitokset voivat soveltaa näitä standardeja oikeasuhteisina kyseisten luottolaitosten ja niiden toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden. (47) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT-sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/ artiklan mukaisesti EPV:n laatimat tekniset täytäntöönpanostandardit, jotka koskevat menetelmää, jolla lasketaan luottolaitosten ja konsernien harjoittamien kaupankäyntitoimintojen määrä 3 artiklassa tarkoitettuja kynnysarvoja varten, yhtenäistä mallia, jota käytetään julkistettaessa luottolaitosten ja emoyritysten kaupankäyntitoimintojen kokonaismäärä ja niiden osatekijät 3 artiklassa tarkoitettuja kynnysarvoja varten, ja sellaisten raportointilomakkeiden, mallien ja määritelmien standardointia, joita luottolaitokset ja kaupankäyntiyhteisöt käyttävät tietojen toimittamiseksi toimivaltaisille viranomaisille. 9 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, , s. 12) /15 rir/hkd/pt 25

26 (48) Tässä asetuksessa määritellyissä tapauksissa on aiheellista, että EPV tukisi kansallisten viranomaisten käytäntöjen lähentämistä ohjeilla asetuksen (EU) N:o 1093/ artiklan mukaisesti. Käytäntöjen lähentäminen on erityisen tärkeää sen varmistamiseksi, että 5 a artiklan kahta vaihtoehtoa sovelletaan asianmukaisesti. EPV:n olisi sen vuoksi annettava ohjeita, joissa käsitellään sekä 2 luvun mukaista riskinarviointia asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, eriyttäminen mukaan lukien, että 5 a artiklan 5 kohdan mukaista riskinarviointia suurten asiakasriskien rajoja sovellettaessa, jotta kaupankäyntiriskien havaitseminen olisi kaikkialla samanlaatuista. Aloilla, jotka eivät kuulu teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien soveltamisalaan, EPV:llä on toimivalta antaa omasta aloitteestaan unionin oikeuden soveltamista koskevia ohjeita ja suosituksia. (49) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli estää suurten, monitahoisten ja toisiinsa kytköksissä olevien luottolaitosten järjestelmäriskit, rahoitukseen liittyvät stressitilanteet tai kaatuminen estämällä kaupankäyntitoiminnasta johtuva liiallinen riski luottolaitoksissa ja vähentämällä keskinäisiä sidossuhteita finanssialalla, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. (50) Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä 'perusoikeuskirja', 47 artiklassa tunnustetaan unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukainen elinkeinovapaus. Jokaisella henkilöllä unionissa on oikeus käynnistää liiketoiminta tai jatkaa sitä joutumatta syrjinnän tai tarpeettomien rajoitusten kohteeksi. Perusoikeuskirjan 17 artiklalla suojataan myös osakeomistusta omaisuutena. Osakkeenomistajilla on oikeus nauttia hankkimastaan omaisuudesta ja käyttää ja luovuttaa sitä sekä oikeus siihen, ettei omaisuutta riistetä osakkeenomistajalta vastoin tämän tahtoa. Omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin pakollinen eriyttäminen ja tiettyjen liian riskialttiiden kaupankäyntitoimintojen eriyttäminen, joista tässä asetuksessa säädetään, voivat vaikuttaa elinkeinovapauteen sekä osakkeenomistajien omistusoikeuteen, koska osakkeenomistajat eivät voi tällaisessa tilanteessa nauttia vapaasti omaisuudestaan /15 rir/hkd/pt 26

27 (51) Elinkeinovapautta ja osakkeenomistajien oikeuksia koskevien rajoitusten olisi oltava perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaisia. Näihin oikeuksiin kajoaminen ei saisi olla suhteetonta. Näin ollen kaupankäyntitoimintojen eriyttämistä olisi vaadittava vain, kun sillä edistetään yleistä etua ja unionin pankkimarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja rahoitusvakautta. Osakkeenomistajia, joita rajoitukset koskevat, ei saisi estää käyttämästä muita oikeuksiaan, kuten oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. (52) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on vahvistettu perusoikeuskirjassa, ja erityisesti oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta, oikeutta henkilötietojen suojaan, elinkeinovapautta, omistusoikeutta, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, oikeutta puolustukseen ja ne bis in idem -periaatteen noudattamista. Tätä asetusta on sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti. (53) Perusluottolaitokset, joita omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin pakollinen eriyttäminen koskee, tarvitsevat riittävästi aikaa eriyttämisen toteuttamiseksi. Tässä asetuksessa säädetyt menettelyt, joilla toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen siitä, että omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti tai muut kaupankäyntitoiminnot on eriytettävä perusluottolaitoksesta, sekä menettelyt, joita sovelletaan konserneihin tällaisen päätöksen jälkeen, ovat vastaavasti monimutkaisia ja niiden noudattaminen ja vastuullinen ja kestävä täytäntöönpano vievät aikaa. Onkin asianmukaista, että omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä koskevia säännöksiä sekä menettelyjä, joilla toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen siitä, että omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti tai muut kaupankäyntitoiminnot on eriytettävä, olisi sovellettava [julkaisutoimisto lisää tarkan päivämäärän, joka on 36 kuukauden kuluttua tämän asetuksen julkaisemisesta], 10150/15 rir/hkd/pt 27

28 OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: I luku Yleiset säännökset 1 artikla Tavoitteet Tämän asetuksen tarkoituksena on estää suurten, monitahoisten ja toisiinsa kytköksissä olevien luottolaitosten järjestelmäriskit, rahoitukseen liittyvät stressitilanteet tai kaatuminen estämällä kaupankäyntitoiminnoista johtuva liiallinen riski luottolaitoksessa ja vähentämällä keskinäisiä sidossuhteita finanssialalla. 2 artikla Kohde Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt a) omaan lukuun tapahtuvan kaupankäynnin ja siihen liittyvien kaupankäyntitoimintojen pakollisesta eriyttämisestä tietyistä perusluottolaitoksen toiminnoista 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti; 10150/15 rir/hkd/pt 28

29 b) toimivaltaisia viranomaisia koskevista puitteista, joiden mukaisesti ne toteuttavat toimenpiteitä tietyistä kaupankäyntitoiminnoista johtuvan liiallisen riskinoton vähentämiseksi ja joihin kuuluu toimivalta pyytää tiettyjen kaupankäyntitoimintojen eriyttämistä. 3 artikla Soveltamisala 1. Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin yhteisöihin, jotka täyttävät 2 kohdan a tai b alakohdassa säädetyt edellytykset ja jotka ovat a) unioniin sijoittautuneita luottolaitoksia, mukaan luettuina kaikki niiden sivuliikkeet niiden sijaintipaikasta riippumatta; b) EU-emoyrityksiä, mukaan luettuina kaikki niiden sivuliikkeet ja tytäryritykset niiden sijaintipaikasta riippumatta, jos vähintään yksi konserniin kuuluvista yhteisöistä on unioniin sijoittautunut luottolaitos; c) unionin ulkopuolelle sijoittautuneen luottolaitoksen unionissa sijaitsevia sivuliikkeitä; tai d) unioniin sijoittautuneita laitoksia, jotka ovat unionin ulkopuolelle sijoittautuneen emoyrityksen tytäryrityksiä, jos ainakin yksi tuon emoyrityksen tytäryrityksistä on unioniin sijoittautunut luottolaitos /15 rir/hkd/pt 29

30 2. Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin 1 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin edellyttäen, että tällainen yhteisö a) on määritetty maailmanlaajuiseksi järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi (G-SII) direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti; tai b) kolmen viime vuoden aikana kyseisen yhteisön kokonaisvarat ovat olleet vähintään 30 miljardia euroa ja sen kaupankäyntitoiminnot ovat vähintään 70 miljardia euroa tai 10 prosenttia sen kokonaisvaroista. 3 a artikla Kynnysarvojen laskemista koskevat säännöt 1. Edellä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa lueteltujen yhteisöjen osalta 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt kynnysarvot lasketaan EU-emoyrityksen maailmanlaajuisen konsernitilinpäätöksen perusteella. 2. Edellä 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa lueteltujen yhteisöjen osalta 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt kynnysarvot lasketaan unionissa harjoitettujen toimintojen perusteella /15 rir/hkd/pt 30

31 2 a. Tapauksissa, joissa useampi kuin yksi 3 artiklan 1 kohdan a d alakohdassa mainittu yhteisö kuuluu samaan, unionin ulkopuolelle sijoittautuneeseen emoyritykseen ja joissa kyseiset yhteisöt eivät kuulu samoihin alakonserneihin unionissa, kyseisiä yhteisöjä arvioidaan yhdessä 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa. Toimivaltaisten viranomaisten on ainoastaan tätä arviointia varten ja ottaen huomioon laitokset ja niiden toiminnan suhteellinen merkitys eri maissa nimettävä yhteisymmärryksessä yksi näistä laitoksista EU-emoyritykseksi, jonka on esitettävä kaikkien unioniin sijoittautuneiden yhteisöjen kokonaistase, mukaan lukien sen kaikki sivuliikkeet niiden sijainnista riippumatta. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava ennen päätöksensä tekemistä kullekin asianomaiselle laitokselle tilaisuus ilmoittaa kantansa kyseiseen päätökseen. 2 b. Edellisen vuoden aikana keskittymän toteuttaneiden yhteisöjen kynnysarvojen laskenta perustuu kahden vuoden ajalta ennen keskittymän toteuttamista sulautuneiden yhteisöjen yhteenlaskettuihin tileihin. 3. Laskennassa ei oteta huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten eikä finanssialan ulkopuolisten yritysten varoja ja velkoja. 4. Toimivaltaisen viranomaisen on [julkaisutoimisto lisää tarkan päivämäärän, joka on 24 kuukauden kuluttua tämän asetuksen julkaisemisesta] yksilöitävä luottolaitokset ja konsernit, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan 3 artiklan mukaisesti, ja ilmoitettava niistä viipymättä EPV:lle. Saatuaan toimivaltaisen viranomaisen ilmoituksen EPV julkaisee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun luettelon viipymättä. 5. Toimivaltaisten viranomaisten on vähintään vuosittain tarkasteltava uudelleen luetteloa yksilöimistään luottolaitoksista ja konserneista, joihin tätä asetusta sovelletaan ensimmäistä kertaa, ja saatettava luettelo ajan tasalle. Toimivaltaisten viranomaisten on seurattava 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua luetteloa ja ilmoitettava EPV:lle välittömästi kaikista muutoksista sekä toimitettava päivitetty luettelo, ja EPV:n on tällöin julkaistava kyseinen luettelo /15 rir/hkd/pt 31