Raamatunkäännös: KR 1933/38 1. EKUMENIIKAN POLTTOPIS TEES SÄ: LUTERILAISTEN JA ROOMALAISKATOLILAISTEN OPPI VANHURSKAUTTAMISESTA

Transkriptio

1 Raamatunkäännös: KR 1933/38 1. EKUMENIIKAN POLTTOPIS TEES SÄ: LUTERILAISTEN JA ROOMALAISKATOLILAISTEN OPPI VANHURSKAUTTAMISESTA Ekumeniikka (kreik. οικουμενη oikūménē, asuttu maailma) tarkoittaa kirkkojen välistä yhteyttä ja vuoropuhelua luvun loppupuolella rooma lais katoliset ja luterilai set teologit saivat Saksassa valmiiksi yhteisen julistuksen van hurskaut ta misopista (JD, Joint Declaration on the Doctrine of Justification). Tuon julistuk sen yhtenä tavoit teena oli saa da van hurs kautta misop pia kos kevat keski näi set yli 400 vuo den takaiset, yhä voimassa olevat op pituomiot kumo tuiksi. Suomen ev.lut. kirkko julistuksen hyväksyi, mutta paavin kirkko ei. On hienoa, että kristi kunnassa pyri tään kohti yhteyttä, muistammehan Jee suksen sanat: "Siit ä kaik ki tun tevat teidät Minun opetus lapsik seni, jos teillä on keski näi nen rak kaus." (Joh. 13:35) Mutta miksi kristikun ta sitten on niin jakautunut tässä kin asiassa? Taus taksi ker rottakoon, että paavin kir kon käsi tys ih misen kelpaa mises ta Ju malalle perus tuu ihmi sen ja Juma lan väli seen yhteistyö hön. La tinalaisperäinen termi yhteistyölle on sy nener gis mi. Rooman kirkon opetuksen mu kaan ihmi sellä on itse kyky vaikut taa omaan pelastumiseensa, ot taa askelia kohti Jumalaa. Nuo ihmisen otta mat askeleet, hyvät teot, ovat tuon kirkon ope tuk sen mukaan edelly tys ja peruste, Jeesuksen so vitus työn lisäksi ja sen rinnalla, ihmi sen kelpaamisessa Jumalalle eli vanhurskautumiselle. Vajaat 500 vuotta sitten saksalainen augus tinolaismunkki Martti Luther kui tenkin oman henkilökohtaisen us kon kriisin jälkeen totesi, että tuo roo malais katolisen kirkon opetus ei ole sopusoinnussa Raamatun opetuk sen kans sa. Ihminen vanhurskautetaan eli teh dään Jumalalle kelpaavaksi tai vaskan salaiseksi yksin Kristuk sen tähden, yksin armosta ja yksin uskon kaut ta. Mitään ihmisen tekemiä ja vaatimia lisäyk siä ei tuohon voi eikä saa liit tää. Muutoin Juma lan kertakaikkinen sovi tustyö Golga tan ris tillä tur hen net taisiin ja ihminen jäi si riu tu maan lain alle. Jumala lahjoittaa itse meille sanansa kaut ta, lain vaatimuk sen ja sovituksen ilosanoman kautta, sekä kasteen sak ramentin kautta, niin uskon, uudes tisyn tymisen kuin van hurs kau denkin. Tuo kaikki on Jumalan te koa, ei mei dän ihmisten. Tämä oikea vanhurskauttamisoppi on mei dänkin kirkkomme ja herätysliik keittem me sisällä usein kadoksissa. Ihmisiä vaaditaan täyttämään ja nou dattamaan tiettyjä tapamuodollisuuk sia kel vatak seen Jumalalle. 1 / 6

2 Yksikään meistä ei voi ylpeillä sii tä, että olisi itse omassa lihassaan jotenkin parem pi kuin joku toi nen, joka ei usko Raamatun Herraan Jeesukseen. Jumala on oman armopäätöksensä pe rus teella va linnut ihmiset pelastuk seen. Herran tahto on, että tuota pelastusta tarjotaan jo kai selle. Meil lä on toki oikeus olla suostumatta so vituk seen, meil lä on itsellämme voima ja mahdollisuus hylätä Jee suk sen tarjoama an teek siantamus. Mutta kenelläkään ei ole mahdol lista itse päättää, että nyt minä alan uskoa Ju ma laan. Jumala yksin voi sanansa ja Pyhän Hen ken sä kautta tuon uskon syn nyttää. Jeesuk seen uskova ihmi nen ei ole it sessään yhtään sen pa rem pi kuin toi nen ihminen, joka ei Jee sukseen usko. Sii tä huolimatta toinen tässä elämässä tuntee Jumalan ja menee kuoleman jäl keen tai vaaseen, toinen ei tunne Juma laa ja menee kuo leman jäl keen helvet tiin. Jumalaton ja synteihinsä kuollut ihmi nen julis tetaan taivaan torilla tai vaskansa laiseksi ilman tuon ihmi sen ainuttakaan omaa tekoa (forenssinen vanhurskauttamisoppi, lat. forum, tori). Sii nä on evan keliumi kuolleelle. Ei hau dassa ma kaa va Lasarus voinut itse totella Jee suk sen huutoa: "Lasarus, tule ulos!" Kuol leen on mah dotonta nousta itse haudas taan. Mutta Jumalan maa ilmassa onkin niin, että sen mitä Jumala vaa tii ja käskee, sen hän itse myös täyt tää. Sinäkin, hyvä kuulijani, saat tä nään, tässä ja nyt, uskoa tuon lah ja vanhurs kauden omalle koh dal lesi. Siitä huoli matta, että et ole pysty nyt ainoata kaan Jumalan lakia ja käskyä puhtaasti täyttä mään. Olet rakastanut maail maa ja it seäsi enemmän kuin Jumalaa, olet pitä nyt vanhem pasi ja esivallan halpana, olet vi hannut veljeäsi ja siskoasi, syyllis tynyt ainakin sy dämessä si murhaan, olet ol lut haureel linen ja tehnyt huorin, olet käyttänyt omaksi hyödyksesi toi sille kuuluvaa omaisuutta, olet valeh dellut ja hi moin nut sydämessäsi sitä, mikä ei sinulle kuulu. Tällaisena, kaikki lait rik koneena, sinä kuitenkin saat uskoa Jee suk seen, joka sinun puo les tasi täytti lain. Niin kuin täytti myös mi nun puo lestani. Rukoilemme: Pyhä Jumala, rakas Tai vaan Isä. Kiitos, että saan varmasti luot taa rakkauteesi ja hyväksyntääsi Jee suksen tähden. Vahvista uskoani sinun Sanaasi. Aamen. 2 / 6

3 2. VANHURSKAUTEEN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ 2.1 Vanhurskas Suomen kielessä joko sanayhtymästä "vanha (vanhastaan) hurskas" tai "vakaan (vakaasti) hurskas". Hurskaalla ja sen johdoksella vanhurs kaalla on hyvin laaja merkityskenttä: ne tarkoittavat hyvää, pyhää, oikeudenmu kaista, oikeamie listä, uskollista, kuuliais ta, epäitsekäs tä, luottavais ta, armollis ta, anteeksiantavaa, rakastavaa, laupiasta, lempeää. Vanhurs kaus (hepr. tsedaqaa, kreik. dikaiosynee) on tärkein teologinen käsite niin Uudessa kuin Vanhassa testamentissakin. 2.2 Vanhurskauttaa, vanhurskauttaminen Raamatussa sanaa vanhurskauttaminen käytetään kolmessa eri merkityk sessä: Vanhurskaan Kristuksen vanhurskauttaminen, jonka tekee vanhurskas Jumala - Esim. Jes. 50:8, jossa Herran palvelija (=Messias eli Jee sus) sanoo: "Lähellä on Hän, joka Minut vanhurskaaksi tuomit see." - samoin 1.Tim. 3:16:ssa sanotaan Kristuksesta eli Jeesuksesta: "vanhurskautunut Hengessä" (hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta, KR 1992) 3 / 6

4 Vaikka Jeesus tehtiin ristin puulla kärsiessään synniksi, niin hän oli silloinkin itsessään synnitön. Hän ei siis kuollut omien syntiensä vuoksi, vaan sijaiskärsijänä toisten syntien tähden. Jokainen synti saa oikean ja todellisen rangaistuksen, mutta tuon rangaistuksen kantoi viaton. Herättä essään Jeesuksen kuolleista Jumala julisti koko maail malle: Jeesus oli syytön, vanhurskas. Jeesusta ei kuitenkaan tehty ylösnousemuksessa vanhurs kaaksi - Hän oli ollut sitä koko ajan - vaan hänet julistettiin (uudelleen ja edelleen) vanhurskaaksi Vanhurskaan Jumalan vanhurskauttaminen, jonka tuo julki jumalaton ihminen Daavid tunnustaa Jumalalle Psalmissa 51, jae 6: "Sinua ainoata vastaan olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa Sinun silmissäsi; mutta Sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi." (jakeen loppuosa kirjaimellisesti: jotta Sinä olisit vanhurskas puheessasi, olisit puhdas tuomiossasi.) Jakeen ajatus on se, että ihmisen synnintunnustus julistaa Jumalan vanhurskaaksi. Paavali lainaa samaa kohtaa Roomalaiskirjeessään (3:4-5): "Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: 'Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään.' 5. Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla. Kun ihminen luopuu syyttämästä Jumalaa ja tunnustaa itsensä syylli seksi, hän julistaa Jumalan vanhurskaaksi ja itsensä syntiseksi. Jeesuksen rinnalle naulituista ryöväreistä toinen tunnustaa heitä kohdanneen rangaistuksen oikeaksi (kirjaimellisesti vanhurskaaksi), mutta Jeesuksen mitään pahaa tekemättömäksi. Rikollinen ei syyttänyt esim. perintöteki jöitään, sukuaan, vanhempiaan, vaimoaan, lapsiaan, rikostovereitaan, yhteiskuntaa, oikeuslaitosta tai Jumalaa, vaan kantoi itse vastuun teoistaan ja tunnusti syyllisyytensä. Samalla hän julisti Jeesuksen syyttömäksi eli vanhurskautti Hänet, tunnusti Jeesuksen kuninkaaksi. 4 / 6

5 2.2.3 Jumalattoman ihmisen vanhurskauttaminen, joka on vanhurskaan Jumalan teko Herran kärsivästä palvelijasta (Messiaasta) sanotaan Jes. 53:11: "Hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa." Paavalin kirjoittama klassinen kohta vanhurskauttamisesta on Room. 4:4-6:ssa: "Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja". 2.3 Forenssinen vanhurskauttamisoppi Lähtökohtana latinan kielen sana forum, jonka perusmerkitys on tori. Tässä yhteydessä kysymys on torista oikeudenkäyntipaikkana. Taivaan torilla eli Jumalan tuomioistuimessa ihminen julistetaan Jeesuksen sovitustyön tähden pelastuk seen kelpaavaksi eli vanhurskaaksi. Näin tapahtuu ilman että mikään hänessä olisi tullut paremmaksi, pyhemmäksi tai edes vähääkään pelastusta ansaitsevaksi. Ihminen tarttuu pelastukseen yksin uskolla, ilman omia ansioita, tekoja tai hyviä ominaisuuksia. Vanhurskauttaminen on ensisijai sesti Jumalan sisäinen asia: Poika lepyttää Isän. Vanhurskauttaminen tapahtuu ihmisen ulkopuolella eikä se ole riippu vainen ihmisestä. Vanhurskauttamisen edellytys on se, että jokaisen ihmisen synnit on sovitettu ristillä - riippu matta siitä, miten ihminen siihen suhtautuu. Yksittäinen ihminen voi sen vain uskoa, jolloin hänet juliste taan vanhurskaaksi ja hän pelastuu - tai olla uskomatta, jolloin sovitus jää hänen kohdaltaan turhaksi. Luterilaiset tunnustuskir jat opettavat forenssista vanhurskauttamisoppia. Tähän oppiin myös allekirjoittanut sitoutuu omassa uskossaan, opetuksessaan ja kilvoittelussaan. 5 / 6

6 2.4 Effektiivinen vanhurskauttamisoppi Lähtökohtana latinan kielen verbi efficio, jonka perusmerkitys on tuottaa, tehdä, synnyttää. Tässä yhteydessä kysymys on ensisijaisesti joksikin tekemisestä tai vaikuttamisesta. Vanhurskauttamisessa on tämän opin mukaan kysymys ihmisessä itsessään tapahtuvasta muutoksesta, ihminen tehdään vanhurskaaksi. Ihminen vanhurs kautuu sillä, kun hän Jumalan armon vaikutuk sesta alkaa tehdä hyviä tekoja - niin suhtees sa Jumalaan kuin toisiin ihmisiinkin. Pelastuminen on Jumalan ja ihmisen yhteistyötä. Effektiivinen vanhurs kauttamisoppi liittyy ihmiskeskeiseen käsitykseen vanhurskauttamises ta, vanhurskauttaminen on jotakin, mikä tapahtuu ihmises sä. Katolinen kirkko kannattaa effektii vistä vanhurskauttamisop pia. "Vain Jumala voi pelastaa ihmisen, mutta hän vaatii ihmiseltä yhteis työtä. - Jumalan kanssa ihminen 'luo' oman henkilökohtaisen pelastuk sensa." Paavi Johannes Paavali II: Uskalla toivoa, WSOY Jumalan ja ihmisen välisen yhteistyön vanhurskauttamisteologia löytyy myös esim. Tapio Nousiaisen 'Yksi ainoa elämä' -kirjasta. Siinä Jumalan osuudeksi pelastuksessa määritellään 99,99 prosenttia, ihmisen vähäiseksi - mutta ratkaisevaksi! - osuudeksi 0,01 prosenttia. 6 / 6