Vaihtoraportti. Australia, Melbourne ja RMIT

Transkriptio

1 Vaihtoraportti Koulutusohjelma: Konetekniikka Vaihtoyliopisto: Royal Melbourne Institute of Technology (RMIT) Vaihtoaika: syksy 2014 Vaihto-ohjelma: Free mover -vaihto (itse hankittu vaihtopaikka) Vaihto-opintojen kieli: englanti Sähköposti: Australia, Melbourne ja RMIT Australia on valtava maa. Vaikka pidän itseäni melko viisaana ihmisenä mitä tulee maantietoon, Australian koko yllätti minut silti. Muistan kuinka orientaatioviikolla meille demonstroitiin maan koko vertaamalla karttoja. Kun Australia asetettiin Euroopan päälle, ei juuri mitään jäänyt näkyviin. Myös Pohjois-Amerikan päällä Australia peitti suuren osan alleen. Eli siis, Australia on ISO! Monille Australia tuo varmasti mieleen kengurut, koalat ja punaiset aavikot. Australiaan mahtuu kuitenkin paljon muutakin kuin vain postikorteista tutut maisemat. Valitsin Melbournen ja RMIT:n oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin, kurssitarjonta oli laaja ja erittäin mielenkiintoinen. Toisekseen, Australia on aina ollut haavekohde minulle, ja nyt minulla oli tilaisuus viettää kokonainen lukukausi tuossa ihmeiden maassa. Go big or go home! Melbourne on samaan aikaan suuri ja pieni kaupunki. Kaupungissa on kotoisa ja viihtyisä tunnelma, mutta samaan aikaan kuitenkin jonkin verran suurkaupungille ominaisia piirteitä kuten pilvenpiirtäjiä ja liikenteen hälinää. Melbournen ilmasto on melko vaihteleva; talvet ovat viileitä (lunta ei kuitenkaan tule koskaan) ja kesät voivat olla tukahduttavan kuumia. Yksi huomionarvoinen seikka Melbournen säässä on sen vaihtelevuus. Melbournen asukkaat sanovatkin, että yhden vuorokauden sisällä voi kokea neljä vuodenaikaa. Tämä pitää todellakin paikkansa. Itsekin koin useasti päiviä, jolloin aamulla oli kylmä ja satoi vettä. Puoli tuntia tästä ja ilma saattoi olla suorastaan helteinen ja taivas lähes kirkas. Ja hetken päästä tuuli saattoi yltyä hurjiin lukemiin.

2 Järjestelyt ennen vaihtoa Koska en ollut täysin varma vaihtokohteesta, oli vaihdon järjestely aika ajoin jopa sekavaa. Lisäksi vastausajat hakukohteistani olivat yllättävän pitkät, joka sekin aiheutti päänvaivaa. Täytin aluksi myös vaihtohakemukset koulun tarjoamiin yhteistyöyliopistoihin, mutta kuultuani, että voin hakea ainoastaan jompaankumpaan, free mover vaihtoon tai koulun tarjoamiin kohteisiin, jotta saisin koulun tarjoaman apurahan, päätin ottaa riskin ja hakea ainoastaan free mover kohteisiin. Halu Australiaan oli kuitenkin niin kova, että tilaisuus oli käytettävä hyväksi. Päädyin siis hakemaan vaihtopaikkaa Kilroyn kautta. Hakukohteiksi valikoitui RMIT sekä University of Sydney, molemmat pitkälti laajan kurssitarjonnan takia. Eli ei muuta kuin Kilroyn kautta hakupaperit vetämään ja pitkä odotus alkoi. University of Sydneystä vastaus tuli melko pian (noin kahdessa viikossa) ja se oli myönteinen. Minulla oli siis opiskelupaikka kyseisessä koulussa, mikäli niin haluaisin. Koin kuitenkin suurempaa vetoa RMIT:tä kohtaan, joten jäin odottelemana vastausta sieltä. Sitä sainkin odotella melko pitkään (muistelen sen kestäneen ainakin 6 viikkoa) ja kun se lopulta tuli, olivat tunteeni ristiriitaisia. Sain opiskelupaikan, mutta minun olisi todistettava kielitaitoni virallisella englannin kielen kielikokeella. Ja koska vastauksen saaminen oli kestänyt kauan, oli aikani käymässä vähiin; virallisia kielikokeita kun ei järjestä viikoittain (eikä edes joka kuukausi). Etsinnän jälkeen löysin kuitenkin Pearson kielitestin, joka kelpaisi. Eli ei muuta kuin tukku rahaa tiskiin ja testiä tekemään. Kun testitulokset tulivat, olin repiä pelihousuni. Sain lähes kaikista kategorioista huippupisteet, mutta yhdessä kategoriassa jäin alle RMIT:n asettaman rajan. Olin jo vaipua epätoivoon, mutta päätimme yhdessä Kilroyn ystävällisten neitojen kanssa kysyä asiaan varmistusta RMIT:stä. Ja kun he kertoivat, että karsiva kriteeri olikin kokonaispistemäärä, joka minulla oli reilusti yli rajan, oli ilo ylimmillään. RMIT, here I come! Loppu paperityö ja byrokratia olikin sitten melko helppoa. Viisumihakemus Australiaa varten hoitui nopeasti netissä, vakuutuksen otin omasta vakuutusyhtiöstäni ja muutenkin kaikki tuntui sujuvan ongelmitta. Oma pääaineen professorini hyväksyi kurssisuunnitelmani, sain koululta apurahan (joka ilmeisesti myönnetään kaikille vaihtoon lähteville) ja paperiasiat olivat kunnossa. Ainoa asia mikä hieman harmitti hakuhetkellä, oli melko korkea lukukausimaksu, joka minun piti maksaa itse, ja jota varten minun piti ottaa opintolainaa. Tosin näin jälkeenpäin ajateltuna se oli halpa hinta kaikesta kokemastani.

3 Opinnot vaihtokohteessa Suoritin RMIT:ssä neljä kurssia, joista jokainen oli 12 paikallisen opintopisteen arvoinen, ja 7,5 opintopisteen arvoinen muutettuna Aallon opintopisteiksi. Eli siis yhteensä 30 opintopistettä. Aluksi suunnittelin suorittavani vain 3 kurssia (22,5 op), mutta koska tarjolla oli niin paljon mielenkiintoisia kursseja, että en vain yksinkertaisesti voinut jättää tilaisuutta käyttämättä hyväkseni. Ja näin jälkeenpäin mietittynä en kadu valintaani hetkeäkään. Toki työmäärä oli suurempi kuin mitä se olisi ollut kolmella kurssilla, mutta aikaa jäi silti muuhunkin kuin opiskeluun. Suoritin seuraavat kurssit RMIT:ssä. Airline Operations Aircraft Maintenance and Airworthiness Air Cargo Management and Operations Aviation Commercial Revenue Näistä Aircraft Maintenance and Airworthiness oli post-graduate tasoinen, eli siis maisterivaiheen kurssi ja muut olivat kandivaiheen kursseja. Kaikki kurssit tarjosivat kuitenkin riittävästi haasteita, sillä ne eivät suoranaisesti olleet samaa alaa kuin Aallossa opiskelemani lentotekniikan kurssit. Aallossa olen opiskellut enemmänkin lentokonerakenteita ja aerodynamiikkaa, kun taas suorittamani kandivaiheen kurssit RMIT:ssä olivat enemmän business painotteisia, mikä sopii erinomaisesti minulle, sillä sivuaineeni on tuotantotalous ja tahdonkin tulevaisuudessa työskennellä enemmänkin business-painotteisissa tehtävissä kuin puhtaissa suunnittelutehtävissä. En saa korvattua mitään Suomen kurssejani näillä kursseilla, mutta se ei haittaa, sillä alun perinkin tarkoituksenani oli lähteä opiskelemaan kursseja, joita ei Suomessa ole mahdollista opiskella. Opiskelu RMIT:ssä oli hieman erilaista mihin olen Aallossa tottunut. Ainoa kontaktiopetus oli luennot kerran viikossa. Harjoitusryhmiä ei siis käymilläni kursseilla ollut. Luennot olivat mielenkiintoisia ja joka luennolla asioista keskusteltiin luentosalissa yhteisesti. Aaltoon verrattuna kurssit olivat interaktiivisempia, mikä oli mielestäni hyvä asia. Joka kurssilla oli myös muutama harjoitustyö. Nämä harjoitustyöt käsittelivät ajankohtaisia aiheita ja vaativat perehtymistä aiheisiin omalla ajalla. Esimerkki harjoitustyöstä jonka tein on oman kuvitteellisen lentoyhtiön perustaminen. Monet harjoitustyöt/esseetehtävät olivat laajoja, ja tekstiä syntyi paljon, yhteensä lukukauden ajalla reilusti päälle toistasataa sivua. Tehtävät olivat kuitenkin mielenkiintoisia sekä aiheet ajankohtaisia, joten niiden teko oli mielekästä. Yhteenvetona opinnoistani RMIT:ssä tahtoisin sanoa, että töitä joutui kyllä tekemään, mutta ei mitenkään ylivoimaisen paljon. Suurin osa ajasta kului harjoitustöiden kirjoittamiseen ja materiaalin perehtyessä. Aiheet olivat kuitenkin minulle mieleisiä, joten työmäärä ei tuntunut liian suurelta senkään takia.

4 Käytännön asiat vaihtokohteessa Mistä katto pään päälle? Se oli ensimmäinen asia joka minun tuli hoitaa Melbourneen saavuttuani. Yleisen suosituksen mukaan en sopinut vuokrasopimusta Suomesta käsin, sillä liikkeellä on ollut erilaisia asuntohuijauksia. Toki olin jo etukäteen tutustunut asuntotarjontaan netin kautta. Parhaat kanavat asunnon löytämiseen lienevät gumtree.au ja flatmates.au. Eli saavuttuani Melbourneen otin huoneen yhdestä kaupungin monesta nuorisohostelleista muutamaksi päiväksi ja aloitin asunnon metsästyksen. Kävin katsastamassa useita asuntoja. Tähän väliin on mainittava että asuntojen kunto Melbournessa vaihteli huomattavasti. Osa kämpistä oli siistejä ja hyvässä kunnossa, mutta joukossa oli myös suorastaan surullisen huonoja tapauksia. Lisäksi asumiskulttuuri on suomalaisesta poikkeava. Siinä missä Suomessa halutaan asua omassa asunnossa tai edes omassa huoneessa, Melbournessa monet nuoret ja jopa aikuiset jakavat asunnon ja jopa huoneen jakaminen on normaalia. Ehdin itsekin jakaa olohuoneen nurkan japanilaisen nuoren miehen kanssa. Lisäksi asuminen on kallista Melbournessa! Joka tapauksessa, löysin lopulta kohtalaisen siistin ja sikäläisen mittapuun mukaan edullisen asunnon, joka itse asiassa oli se asunto, jossa jaoin olohuoneen japanilaisen kanssa. En kuitenkaan tuntenut oloani kotoisaksi, joten jatkoin asunnon etsintää. Löysinkin aika pian edullisen asunnon, omalla huoneella. Se osoittautui kuitenkin enemmänkin hostelliksi kuin lämminhenkiseksi asunnoksi (rakennus oli varmasti ollut hostelli joskus aiemmin) ja kaiken lisäksi tunsin oloni siellä hyvin yksinäiseksi. Niinpä, kun näin että kaksi tanskalaista ystävääni Melbournesta etsivät ihmisiä jakamaan asunnon, tartuin oitis tilaisuuteen. Ja valehtelematta se oli paras asia mitä minulle tapahtui Melbournessa. Asuin yhdessä kahden tanskalaisen pojan, ruotsalaisen pojan (jonka kanssa jaoin huoneen) ja tytön sekä suomalais-brittiläisen tytön kanssa. Yhteiselo oli uskomattoman mukavaa. Istuimme iltaa yhdessä useasti, katsoimme elokuvia, järjestimme juhlia ja teimme valtavasti asioita yhdessä. Se oli yksi elämäni parhaista ajoista. Suomalaisena opiskelijan olin velvoitettu ottamaan paikallisen sairasvakuutuksen, Overseas Student Health Cover (OSHC), jotta olin oikeutettu opiskelupaikkaan. Onneksi en joutunut käyttämään terveyspalveluita, joten en myöskään vaivautunut selvittämään tarkasti sen kattavuutta, mutta ilmeisesti se korvaa perusterveydenhuollon ja esim. onnettomuuksista aiheutuneet kulut ja hoidot. Paikallisliikenne Melbournessa on melko hyvä. Ydinkeskustan alueella kulkee ratikoita, tosin ne ovat hyvin hitaita, sillä ne pysähtelevät risteyksissä ja lukuisilla pysäkeillä. Monesti kävely olikin nopeampi vaihtoehto. Lisäksi kaupungissa kulkee paikallisbusseja ja junia. Itse kuitenkin ostin käytetyn polkupyörän, jolla kuljin valtaosan matkoistani. Australiassa kypärän käyttö on muuten pyöräillessä pakollista. Hintataso Melbournessa tuntui suurin piirtein samalta kuin Suomessa. Jotkin asiat olivat tosin kalliimpia, kuten vuokrat sekä olut, mutta toisaalta ruoka oli hivenen halvempaa.

5 Opiskelujen ulkopuolinen aika Opiskelujen ulkopuolinen aika kului muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Juhlia oli niin monia, että kaikkiin ei millään ehtinyt/jaksanut mennä. Vaikka en kaikissa juhlissa käynytkään, tuli vaihtoopintojen aikana silti juhlittua erittäin paljon. Enkä kadu sitä. Toki vapaa-ajalla tuli myös urheiltua. Kämppäkavereiden kanssa tuli harrastettua lenkkeilyä ja eräänlaista cross fit-harjoittelua läheisen puiston kuntoilualueella. Lisäksi pelasimme beach-volleyta useana päivänä. Vaihto-opintojen lomassa ja jälkeen oli myös aikaa matkustella ja tutustua ympäröiviin alueisiin. Matkoista mainittakoon pidemmät matkat, joita oli opiskelujen aikana Grampians-Great Ocean Road- tour, spring-break matka itärannikolle (Cairns-Brisbane) sekä matka Tasmaniaan. Lisäksi opintojen jälkeen reissasin 4 viikkoa Uudessa Seelannissa ja 4 viikkoa Kaakkois-Aasiassa.s Tässä kohtaa annan neuvon vaihtoa harkitsevalla. Just do it! Vaihto-opiskeluaikaa ei mielestäni turhaan mainosteta yhdeksi elämän parhaista ajoista. Sitä se oli myös minulle, enkä kadu vaihtoon lähtöä edes vähää. Sain kokemuksia, ja mikä tärkeintä, ystäviä loppuelämäksi.

6 Mitä opin ja yhteenveto Olen mielestäni melko hyvin perillä itsestäni, ja koen, että en oppinut mitään mullistavaa uutta itsestäni. Ennemminkin käsitykseni itsestäni saivat vahvistuksen. Toki vaihdon aikana oppi pieniä asioita, kuten itsellä olevia ennakkoluuloja muita kulttuureja kohtaan. Vieraiden kulttuurien kohtaaminen oli erittäin antoisaa ja opettavaista. Kokemusta on vaikea pukea sanoiksi; se on itse koettava. Siksi jälleen kehotan SINUA lähtemään vaihtoon, oppimaan vierailta kulttuureilta ja luomaa omat seikkailusi. Tahtoisin oppimieni asioiden sijaan kertoa tilanteista, joissa oppimista tapahtui ja oivalluksia syntyi. Vaihto-opiskelijapiireissä liikkuessa joutui väistämättä tilanteisiin, joissa joutui kertomaan omasta kulttuurista ja omasta maasta. Tällöin omaa kulttuuria joutui pohtimaan ja vertaamaan muihin kulttuureihin, jolloin oivalsi miten erilaisia ajatuksia ja tapoja muissa kulttuureissa on ihan tavallisissa tuntuvissa asioissa. Itselleni mielenpainuvin muisto Suomesta ja suomalaisuudesta ulkomailla oli se, että tajusin, miten outo suomen kieli on, ja miten monet asiat suomalaisessa kulttuurissa ovat hieman outoja. Toisaalta, opin arvostamaan Suomea ja suomalaisuuttani yhä enemmän. Ja niinhän se onkin, omaa kulttuuria ei osaa riittävästi arvostaa ennen kuin on tutustunut myös muihin kulttuureihin. Yhteenvetona vaihto-opiskeluajastani tahdon vain sanoa, että se oli yksi elämäni parhaista kokemuksista. Opin paljon, tapasin paljon ihmisiä ja sain paljon uusia ystäviä. Vaihto-opiskelu antaa monin verroin enemmän kuin se ottaa. Just do it!