Kuvio 1. Naisten ja miesten henkirikoskuolleisuuden kehitys Suomessa vuosina (eri asteikot). Lähde: Tilastokeskus

Transkriptio

1 Uhreja miestä kohti Uhreja naista kohti Eduskunnan hallintovaliokunta..6 Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta VÄKIVALTARIKOLLISUUDEN VIIME VUOSIEN KEHITYSLINJOJA Tapio Lappi-Seppälä ja Martti Lehti Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti Helsingin yliopisto 3..6 Muistion alkuosa käsittelee henkirikollisuuden kehitystä maassamme viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Lähteinä ovat poliisin, Poliisiammattikorkeakoulun ja Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) henkirikosseurannan tiedot, Krimon 99-luvun henkirikostietokannat, Krimon julkaisema Rikollisuustilanne raportti (Katsauksia /6) sekä virallistilastot. Jakson yhteenveto löytyy sivuilta 6-8). Muistion jälkiosassa (jakso II) tarkastellaan muun väkivallan muutoksia, eräitä henkirikollisuuden tasoon vaikuttavia makrotason tekijöitä (jakso III) sekä vankeusrangaistusten ja rikollisuuden välisiä tilastollisia yhteyksiä (jakso IV). I. HENKIRIKOLLISUUS. Henkirikollisuuden määrällinen kehitys 6,5 5 3,,5,,5, Miesten kuolleisuus Naisten kuolleisuus Kuvio. Naisten ja miesten henkirikoskuolleisuuden kehitys Suomessa vuosina 99 (eri asteikot). Lähde: Tilastokeskus Henkirikoskuolleisuuden vuotuinen keskitaso puolittui maassamme vuosien (3,) ja (,6) välillä. Uhreiksi muutettuna tämä merkitsi 6 8 surmattua henkilöä vähemmän joka vuosi. Ennen 99-lukua henkirikollisuutemme taso oli neljännesvuosisadan ajan vakaa länsieurooppalaisittain korkea se on ollut jo parisataa vuotta. Pidemmällä aikavälillä henkirikollisuuden tason lyhyen aikavälin muutokset ovat

2 olleet Suomessa jyrkkiä, mutta perustaso on ollut suhteellisen muuttumaton jo vuosisatoja. Nyt se näyttäisi murtuneen (Lehti 5). Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä henkirikollisuuden muutokset ovat maassamme noudatelleet yleistä länsimaista kehitystä ja niin on ollut myös viime vuosikymmeninä (Lappi-Seppälä & Lehti 5). Henkirikollisuuden taso on tällä hetkellä kaikissa Euroopan maissa Kreikkaa lukuun ottamatta 99-luvun keskitasoa matalampi. Niinpä henkirikollisuutemme tasoero muihin Pohjoismaihin ja Länsi-Eurooppaan on pysynyt ennallaan (Lehti 6, 6).. Sukupuoli ja ikä Miesten ja naisten henkirikoskuolleisuus on vähentynyt Suomessa samassa suhteessa ja lähes lineaarisesti (kuvio ). Taulukko. Henkirikollisuuden tason muutos Suomessa 99-luvulta -luvulle ikäryhmittäin miehillä ja naisilla Pääepäillyt Ikäryhmä Miehet Naiset,3, 6 %,, 5 7,,3 77 %,, ,7 6,3 6 %,,. 9 9,3 6,98 6 %,9,9 % ,5 5,3 %,6, % 9 7,87, 6 %,76,8 +7 % 5 59,9,6 39 %,5, % 6,6, 6 %,7, 76 % Yhteensä 5, 3, %,, + % Lähde: Tilastokeskus; Krimo Tasomuutos vaihtelee sukupuolen mukaan. Miesten henkirikollisuuden taso laski Suomessa vuosien 996 ja 9 välillä prosenttia naisten rikollisuustason noustessa neljä prosenttia (taulukko ). Rikollisuustaso laski kaikissa miesten ikäryhmissä, mutta eniten keski-ikäisillä miehillä. Seurauksena miesepäiltyjen ikäjakauma nuorentui: 8 9-vuotiaiden miesten suhteellinen osuus kaikista henkirikoksiin syyllistyneistä kasvoi 5 prosentista 3 prosenttiin. Naispääepäiltyjä oli kummallakin ajanjaksolla alle 5, nuorimmissa ja vanhimmissa ikäryhmissä vähemmän kuin. Satunnaistekijät vaikuttivat siten huomattavasti rikollisuustason ikäryhmäkohtaiseen vaihteluun. Iältään 9-vuotiailla naisilla, jotka vastasivat pääosasta naisten tekemiä henkirikoksia, rikollisuustason muutokset olivat ajanjaksolla vähäisiä. Kaiken kaikkiaan henkirikollisuuden tason muutos 99-luvun puolivälin jälkeen on tapahtunut Suomessa nimenomaan miesten rikollisuudessa sekä miehiin että naisiin kohdistuvassa. Se on havaittavissa kaikissa miesten ikäryhmissä, mutta jyrkimpänä keski-ikäisten rikollisuudessa.

3 3. Nuorten tekemien henkirikosten määrä Taulukossa on esitetty murhaan, tappoon tai surmaan syylliseksi epäiltyjen alle -vuotiaiden määrät 98 5 laskettuna viisi-vuotiskausittain. Krimon henkirikosseurantaan pohjautuvat vuositason tiedot alle 8-vuotiaista henkirikoksiin syyllistyneistä on vuosilta 97 5 koottu vastaavasti kuvioon (sisältää myös lapsensurmista ja kuolemaan johtaneista pahoinpitelyistä epäillyt). (ks. taulukko ja kuvio seuraavalla sivulla). Viisivuotiskausittainen tarkastelu osoittaa, että alle 5-vuotiaiden tekemien henkirikosten määrä vähentyi sekä absoluuttisesti että ikäryhmän kokoon suhteutettuna 98-luvulta 99-luvun loppuun. Kuluvan vuosituhannen alkuvuosina kehitys oli päinvastainen: vuosina alle 5-vuotiaat syyllistyivät seitsemään henkirikokseen, kun koko 99-luvulla tekoja oli ainoastaan neljä. Vastaavasti ikäryhmän suhteellinen rikollisuustaso oli vuosina selvästi 99- luvun tasoa korkeampi ja myös korkeampi kuin 98-luvulla. Kyseessä oli kuitenkin lyhytaikainen rikollisuuspiikki, eikä pysyvämpi muutos. Vuosina 3 5 on tilastoitu lähteestä vain yksi alle 5-vuotiaan tekemä henkirikos (murha, tappo tai surma) ja ikäryhmän suhteellinen rikollisuustaso on viime vuosina ollut selvästi vuodesta 98 alkaneen mittausjakson viisivuotiskausien keskiarvoa alempi. 5 7-vuotiaiden tekemien rikosten määrä pysyi vakaana 98-luvulta 99- luvun puoliväliin asti, mutta lisääntyi 99-luvun lopulla ja -luvun alussa. Kasvu perustui valtaosin vuosien 999 ja poikkeuksellisen korkeisiin syyllisten määriin ja on sittemmin taittunut. Vuosina 3 syyllisiä on ollut keskimäärin,6 vuotta kohti. Tässäkin ikäryhmässä suhteellinen rikollisuustaso oli mittausjakson alhaisin. Vuonna 5 poliisitilastoon kirjattiin viisi 5 7-vuotiasta henkirikoksesta epäiltyä, joista kaksi oli tyttöjä. Vuoden 5 lukema on korkeampi kuin on viime vuosina ollut tyypillistä. Uhreja alaikäisten teoissa oli yhteensä neljä. Myös 8 -vuotiaiden rikollisuustaso kasvoi tasaisesti 98-luvun alkupuolelta lähtien ja saavutti huippunsa -luvun alkuvuosina. Tosin -luvun alun poikkeuksellisen korkeat luvut johtuivat osin yksin Vantaalla Myyrmannin kauppakeskukseen tehdystä pommi-iskusta. Samalla tavoin vuosina 5 9 ikäryhmän rikollisuustasoa (bruttolukuina mitattuna) kohottivat Jokelan koulukeskuksessa tehdyt murhat. Myös tässä ikäryhmässä vuosituhannen alkuvuosien rikollisuuden kasvu on taittunut ja rikollisuus kääntynyt selvään laskuun. Toisin kuin nuoremmissa ikäryhmissä, 8 -vuotiaiden rikollisuustaso on viime vuosina ollut kuitenkin edelleen selvästi 98-luvun alun tasoa korkeampi. Vuonna 5 ikäryhmästä kirjattiin poliisitilastoon seitsemän henkirikoksesta epäiltyä, kaikki miehiä. 3

4 Taulukko Selvitettyihin tappoihin, murhiin ja surmiin syylliseksi epäillyt nuoret iän mukaan vuosina 98 5 Epäiltyjä Suhdeluvut Vuosittain Viisivuotiskausittain samanikäistä kohden ,3,5, ,3,6, ,,7, ,,5, ,,5 6, ,,9, ,,9, Laskettu Tilastokeskuksen luvuista. Luvut ovat bruttolukuja eli sama henkilö voi sisältyä lukuun useasti. Alle -vuotiaiden osalta syyllisten määrä on suhteutettu ikäryhmän -vuotiaat kokoon. 7,,8 3,7

5 Epäiltyjä Henkirikokset ikäryhmissä alle 5 v sekä 5-7 v (epäillyn ikä) 8 6 Kuvio. Henkirikokset ikäryhmissä alle 5 sekä 5-7 v.. Etninen tausta ja maahanmuutto < 5 v 5-7 v Väestömme etninen koostumus on muuttunut huomattavasti neljännesvuosisadan aikana. Vuonna 99 ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä oli alle prosentin, vuonna kuusi prosenttia. Ulkomaalaistaustaisen väestön määrä on kasvanut pelkästään -luvulla yli henkilöllä (Tilastokeskus). Muutos ei toistaiseksi ole näkynyt henkirikollisuudessamme kovinkaan radikaalisti. Vuosina ulkomaalaistaustaiset henkilöt tekivät maassamme kuusi prosenttia kaikista henkirikoksista. Muissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa maahanmuuttajien osuus henkirikoksiin syyllistyneistä on nykyisin huomattavasti korkeampi (5 5 %). Uhreista osuudet ovat samaa luokkaa, selvästi väestöosuuksia suuremmat (Granath ym., 85; Nasjonal Drapsoversikt, 6; Drab i Danmark, 8; Nieuwbeerta & Leistra 7, 53 5). Suomessa ulkomaalaistaustaisen väestön ja kantaväestön henkirikollisuuden ja henkirikoskuolleisuuden tasot eivät sen sijaan ole eronneet toisistaan (Lehti 6, 9 3). Tosin vuonna 5 ulkomaalaistaustaisten tekemien henkirikosten määrä ja osuus kaikista henkirikoksista ( %) oli poikkeuksellisen suuri. Yhden vuoden pohjalta ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta on selvää, että ulkomaalaistaustaisen väestön merkitys henkirikollisuudessamme tulee tulevaisuudessa lisääntymään yksin kasvavan väestöosuuden myötä. Suomen erikoispiirre henkirikollisuuden etnisessä rakenteessa on kuitenkin jo pitkään ollut kantaväestön romanimiesten poikkeuksellisen korkea henkirikollisuuden ja henkirikoskuolleisuuden taso. Vuosina 3 romanimiesten kuolleisuus henkirikoksiin oli yhdeksänkertainen kantaväestön muihin suomenkielisiin miehiin näh- 5

6 Uhreja miljoonaa asukasta kohti vuodessa den. Rikollisuustasossa ero oli samaa luokkaa. Tilanne on ollut muuttumaton vuosikymmeniä ja vaikuttaa osaltaan romanimiesten huomattavan korkeisiin vankilukuihin. 5. Rikososapuolten keskinäinen suhde ja rikostilanteet Henkirikollisuutta voidaan tyypitellä useilla tavoilla. Seuraavassa rikollisuustason muutosta on tarkasteltu osapuolten suhteen ja rikostilanteen pohjalta. Osapuolten suhteen mukaan tason muutos on käsittänyt niin lähisuhdeväkivallan kuin perheen ulkopuolisenkin väkivallan (kuvio 3). Rikollisuustason lasku vuosien 996 ja 5 välillä oli parisuhdeväkivaltaan liittyneissä henkirikoksissa 38 prosenttia, muussa lähisuhdeväkivallassa 7 prosenttia ja perheen ulkopuolisessa väkivallassa 7 prosenttia. Lähisuhteissa tapahtuvassa rikollisuudessa muutos oli siten pienempi kuin muussa väkivallassa. Toisaalta myös lähisuhdeväkivallassa, erityisesti parisuhdetapoissa, muutos oli huomattava. 5 5,9 5,78 5,,89 5 5,5 5,6 5, 3,5 3,6 3,5,7, Parisuhde Muu lähisuhde Perheen ulkopuolinen Kuvio 3. Henkirikollisuuden tason kehitys pari-, lähisuhde- ja muussa väkivallassa Suomessa vuosina Lähde: Krimo 6

7 Parisuhdeväkivallan uhrina surmatut naiset (miljoonaa naista kohden) 8 6 Kuvio. Parisuhdeväkivallan uhrina surmatut naiset Miehiin kohdistuneen henkirikollisuuden tasossa muutos oli suurin perheen ulkopuolisessa väkivallassa (-7 %), naisiin kohdistuneen puolestaan parisuhdeväkivallassa (- %) ja perheen ulkopuolisessa väkivallassa (-3 %). Rikostilannepohjaisen tarkastelun perusteella välineellisen väkivallan (ryöstömurhat, muut oheisrikoksiin liittyvät teot, rikollisryhmien konfliktit) taso ei ole juurikaan muuttunut, ei myöskään akuutteihin mielenterveyden häiriöihin liittyvien henkirikosten. Henkirikollisuuden taso on laskenut Suomessa viime vuosikymmeninä yksinomaan impulsiivisessa väkivallassa. 6. Alkoholi Henkirikollisuus ja alkoholi liittyvät läheisesti toisiinsa. Pääosa henkirikoksiin syyllistyvistä tekee tekonsa alkoholin vaikutuksen alaisena ja rikokset tehdään usein alkoholin nauttimistilanteissa. Henkirikollisuuden tason ja alkoholin kulutuksen (myynnin) välillä on tällä hetkellä selvä tilastollinen yhteys myös alueellisesti. Keskimäärin henkirikollisuuden taso on maakunnassa sitä korkeampi, mitä korkeampi on alkoholin kulutus (kuvio 5). 7

8 5, Lappi Päijät-Häme P-Karjala, Kainuu Henkirikollisuuden taso 3,, Kymenlaakso Et-Savo Ke-Suomi Et-Pohjanmaa Satakunta Et-Karjala P-Savo Pirkanmaa P-Pohjanmaa Kanta-Häme Ke-Uusimaa Vars-Suomi P-kaupunkiseutu It-Uusimaa Pohjanmaa Ke-Pohjanmaa Ahvenanmaa Lä-Uusimaa, 6, 8,,, Alkoholin myynti Kuvio 5 Henkirikollisuuden taso (/ as. vuodessa) ja alkoholin myynti maakunnittain (litraa % alkoholia/asukas). Lähteet: Tilastokeskus ja THL Pääosa henkirikoksen tekijöistä samoin kuin rikosten aikuisista uhreista on rikoshetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena. Linkki alkoholin käyttöön on erityisen kiinteä miesten henkirikoksissa: vuosien 3 rikosten miessyyllisistä ja aikuisista miesuhreista oli humalassa rikoshetkellä 8 prosenttia. Myös henkirikoksiin osallisina olleista naisista enemmistö oli humalassa, osuudet olivat kuitenkin alhaisempia kuin miehillä. Sukupuolesta riippumatta uhrien keskimääräinen humalatila rikoshetkellä oli selvästi syvempi kuin tekijöiden (taulukko 3). Alkoholin vaikutuksen alaisena rikoshetkellä olleista miesepäillyistä (joiden veren alkoholipitoisuus oli mitattu heti teon jälkeen) 5 prosentilla veren alkoholipitoisuus oli ollut vähintään, promillea ja 69 prosentilla vähintään,5 promillea. Rikoskohtaisesti tarkastellen 67 prosentissa viime vuosina tehdyistä aikuisten välisistä henkirikoksista kaikki osapuolet ovat olleet rikoshetkellä humalassa. Rikoksia, joissa kumpikin osapuoli on ollut selvin päin, on ollut ainoastaan 5 prosenttia kaikista. Muita päihteitä esiintyy rikosten yhteydessä yleensä yhdessä alkoholin kanssa käytettynä (ks. tarkemmin Lehti 6). Henkirikollisuuden tason lasku on keskittynyt alkoholisidonnaiseen väkivaltaan (kuvio 6). Tässä suhteessa tilanne ei ole eronnut aiemmista henkirikollisuutemme tason murroksista (Verkko 99; Lehti ; Kivivuori ; Lehti & Kivivuori ). Kulutustiedot ovat vuodelta 6, rikollisuustasotieto vuosien 8 keskiarvo. 8

9 Uhreja asukasta kohti vuodessa,5,,,75,5,3,,5,57,59,53, Tekijä humalassa Tekijä selvä/ ei tietoa Kuvio 6. Alkoholisidonnaisen (tekijä humalassa) ja muun henkirikollisuuden tason kehitys Suomessa vuosina 998 Lähde: Krimo 7. Tekovälineet Taulukko 3. Tekovälinen henkirikoksissa (uhripohjainen tilasto; Krimo) Tekoväline/-tapa Surmattuja % Pahoinpitely lyömällä ja/tai potkimalla 76 5, Kuristaminen käsin 3 6, Ampuma-ase 7 5, niistä: käsituliase 33 6,7 niistä: haulikko, yhdistelmäase,8 niistä: kivääri, pienoiskivääri, niistä: katkaistu haulikko/ kivääri 3,6 niistä: konetuliase, niistä: taljajousi, Teräase 6 3,9 niistä: keittiöveitsi 5 5, Tylppä lyömäase 38 7,7 Kuristaminen nuoralla ym., Polttaminen 7, Hukuttaminen 5 3, Tukahduttaminen pehmeällä esineellä,8 Myrkky 8,6 Autolla törmääminen/ autossa törmääminen, Välttämättömän hoidon tietoinen epääminen, Ei tietoa, Yhteensä 9 9

10 Ampuma-aseella surmattuja miljoonaa asukasta kohti Yleisin tekoväline henkirikoksissa (niin miesten kuin naistenkin tekemissä) on teräase ja yleisin teräase keittiöveitsi, jolla on viime vuosina surmattu joka neljäs henkirikoksen uhri. Kaiken kaikkiaan teräaseilla surmataan vuosittain 5 prosenttia henkirikosuhreista. Miesten tekemistä henkirikoksista joka neljäs tehdään ilman asetta, pahoinpitelemällä tai kuristamalla uhri kuoliaaksi. Miehet käyttivät myös ampuma-asetta rikoksissaan naisia yleisemmin. Erityisesti naisille ominaisia tekovälineitä ovat puolestaan myrkyt ja pehmeät tukahduttamisvälineet (jälkimmäiset nimenomaan lapsiin kohdistuneissa rikoksissa). Pääosassa rikoksia tekijä käyttää tekopaikalta käteen sattunutta välinettä, teräaseella tehdyistä rikoksista osuus on yli 7 prosenttia ja tylpällä lyömäaseella tehdyistä vajaat 7 prosenttia. Rikoksissa käytetyistä ampuma-aseista käsituliaseet ovat sen sijaan lähes aina tekijän tekopaikalle mukanaan tuomia, metsästysaseista pääosa on tekopaikalta käteen otettuja. Henkirikostason muutos ei ole rajoittunut mihinkään yksittäiseen tekoväline- tai tekotapatyyppiin. Teräaseilla tehtyjen rikosten asukaslukuun suhteutettu määrä laski vuosien 996 ja välillä 9 prosenttia, ampuma-aseilla tehtyjen rikosten 5 prosenttia ja ilman asetta tehtyjen 5 prosenttia Surmattuja miljoonaa asukasta kohden Kuvio 7. Ampuma-aseella tehtyjen rikosten kehitys 96- Ajanjaksolle osui merkittäviä ampuma-aselainsäädännön kiristyksiä ja ampumaaseella tehtyjen rikosten määrä väheni keskimääräistä enemmän. On kuitenkin epätodennäköistä, että lainmuutoksilla, jotka ajoittuivat ajanjakson lopulle ( ja 5), olisi ollut suurempaa vaikutusta 99-luvun puolivälistä alkaneeseen kehitykseen. Ampuma-aseella tehtyjen henkirikosten vuotuinen taso pieneni jo vuosien 996 ja 3 8 välillä yli neljänneksen Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhista huolimatta. Toisaalta ampuma-aselupien myöntämis- ja valvontakäytännöissä tapahtui muutoksia vanhankin lainsäädännön puitteissa Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhien jälkeen (Immonen 5). Näillä olisi periaatteessa voinut olla vaikutusta vuoden 8 jälkeiseen kehitykseen. Ampuma-aseella tehtyjen

11 Epäiltyjä kohti vuodessa henkirikosten vuotuinen määrä on vähentynyt myös vuoden 8 jälkeen keskimääräistä nopeammin (3 prosenttia muun tyyppisten henkirikosten määrän vähentyessä 9 prosenttia). Kato on ollut suurin laittomilla metsästys- ja käsituliaseilla tehdyissä rikoksissa (35 %). Myös luvallisilla metsästysaseilla tehtyjen rikosten määrä on vähentynyt keskimääräistä enemmän (35 %). Epätyypillisillä laittomilla aseilla (katkaistut aseet, konetuliaseet) tehtyjen rikosten määrä on lisääntynyt ja laillisilla käsituliaseilla tehtyjen pysynyt ennallaan. Periaatteessa lupakäytäntömuutoksilla on siten voinut olla vaikutuksia, mutta ne näyttäisivät ilmenneen muilla asetyypeillä kuin erityishuomion kohteena olleilla käsituliaseilla tehtyjen rikosten määrässä. 8. Epäiltyjen työmarkkina-asema Väestöryhmien väliset erot henkirikoksiin syyllistymisen todennäköisyydessä ovat kasvaneet rikollisuustason laskun myötä. Korkeimman riskin ryhmässä, pitkäaikaistyöttömillä, muutos on ollut suhteellisesti pienempi kuin työelämässä olevilla tai työvoiman ulkopuolella olevilla työikäisillä (kuvio 8) ,87,55 6, 5 6,5,3 3,,6,98, Työtön Muu työelämän ulkopuolella Työssä Kuvio 8. Työttömien, työllisten ja työvoiman ulkopuolella olevien henkirikollisuuden taso 8 6-vuotiaassa väestössä Suomessa vuosina 998 Lähde: Krimo 9. Moniuhriset henkirikokset Kuvioon 9 ja taulukkoon on kerätty tiedot henkirikoksista, joissa surmattuja on ollut useampi kuin yksi. Näiden osuus on vuositasolla vaihdellut 3- %;n vaiheilla. Tällöin uhreja on pääsääntöisesti ollut kaksi. Kolmen tai useamman uhrin rikoksia on ollut vuosittain -3. Näissä ampuma-aseiden sekä parisuhteessa tapahtuneiden rikosten osuus on ollut tavanmaista suurempi.

12 Henkirikokset uhrien lukumäärän mukaan Kuvio 9. Moniuhriset henkirikokset Yksi uhri Useampia uhreja moniuhrisista: uhreja kolme tai enemmän 3 3 Yksi uhri Useampia uhreja moniuhrisista: uhreja kolme tai enemmän Taulukko. Moniuhriset henkirikokset Tekoväline moniuhrisissa henkirikoksissa 3- Yksiuhriset Moniuhriset n % n % Ampuma-ase 6 3, 39,3 Teräase 59, 9 33,9 Muu väline 5, 5 6,8 Yhteensä 3, 56, Uhrin ja tekijän suhde moniuhrisissa henkirikoksissa 3- Yksiuhriset Moniuhriset n % n % Pari- ja lähisuhde 33,5 3 57, Tuttu 65 53, 6 8,6 Tuntematon 38,3 7,5 Ei tietoa 6,5,8 Pimeä 9,6, Yhteensä 3, 56,

13 . Henkirikosten selvitysprosentti Kuviossa selvitysprosentti viittaa siihen, kuinka suuri osa rikoksista selvitettiin kirjaamiskalenterivuoden aikana. Lopullinen selvitysaste on huomattavasti korkeampi, koska loppuvuoden rikoksista merkittävä osa selviää vasta seuraavan vuoden puolella. Kuviosta näkyvä selvitysprosentin pitkän aikavälin hienoinen lasku kuvastaa lähinnä selvitysaikojen pidentymistä, ei niinkään lopullisen selvitysasteen muutosta. 8 % Kuvio Tapot, murhat ja surmat: selvitettyjä rikoksia (%) vuoden aikana poliisin tietoon tulleista rikoksista 6 5. Ei sisällä vuodelta 5 turvapaikanhakijoiden ulkomailla ennen Suomeen saapumista tekemiä rikoksia. Toisaalta poliisitilasto näyttää tilastointivuoden aikanakin selvitettyjen rikosten määrän tilastointiteknisistä syistä tosiasiallista alhaisempana. Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän mukaan vuosina 3 tehdyistä henkirikoksista 78 prosentissa pääepäillyn henkilöllisyys oli selvitetty vuorokauden kuluessa rikoksen ilmitulosta. Epäiltyjen pidättäminen ja vangitseminen kesti jonkin verran pidempään. Viikkoa kauemmin rikoksen selvittäminen oli kestänyt yhdeksässä prosentissa rikoksia. Pimeitä (selvittämättömiä) vuosina 3 poliisin tietoon tulleista henkirikoksista oli vuoden 5 lopussa,6 prosenttia, henkirikoksina tutkittavat katoamistapaukset mukaan lukien osuus oli, prosenttia. Ilmi tulevista henkirikoksista kyetään selvittämään siten 98 prosenttia.. Suomen henkirikollisuuden taso Euroopassa Seuraavassa Suomen henkirikollisuuden tasoa on vertailtu muihin teollisuusmaihin. Tietolähteenä on käytetty sekä kansallisia että WHO:n kuolemansyytilastoja. 3

14 Kutakin maata koskeva tieto perustuu viiden viimeisen saatavilla olleen vuoden keskitasoon. Useimpien maiden kohdalla tämä merkitsee vuosia. Kun vertailukohtana ovat naapurimaat, Suomi asettuu henkirikollisuustasonsa puolesta Skandinavian maiden ja Baltian maiden väliin (kuvio ). Skandinavian maiden rikollisuustaso on vajaa puolet Suomen tasosta, Baltian maiden kaksi ja puoli kertaa Suomea korkeampi. Täysin omaa luokkaansa rikollisuustaso on Venäjällä, missä väestön riski tulla surmatuksi on lähes kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Euroopan voi jakaa karkeasti kahteen vyöhykkeeseen henkirikollisuuden tason osalta. Läntisessä Euroopassa, johon tässä luetaan Skandinavian maiden lisäksi Sveitsi ja kaikki Euroopan unionin vanhat jäsenmaat Suomea lukuun ottamatta, henkirikollisuuden asukaslukuun suhteutettu vuotuinen taso on ollut vuosikymmeniä alle kaksi surmattua asukasta kohti. Läntisessä Euroopassa ja Skandinaviassa tilanne on ollut suhteellisen vakaa jo 8-luvun puolivälistä saakka, joskin viimeisten vuosikymmenten aikana rikollisuustaso on ollut hienoisessa kasvussa. Välimeren maissa henkirikollisuus laski länsieurooppalaiselle tasolle vasta toisen maailmansodan jälkeen. Samaan alhaisen henkirikollisuuden vyöhykkeeseen ovat perinteisesti kuuluneet myös itäisen Keski-Euroopan maat (Unkaria lukuun ottamatta) ja Jugoslavian pohjoiset osavaltiot. Tosin 99-luvun yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen murrokseen liittyi niissä ja myös Saksan itäisissä osavaltioissa henki- ja väkivaltarikollisuuden voimakas kasvu. Muutos jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja rikollisuustaso on sittemmin palannut aiemmalle tasolle.

15 Venäjä Kazakstan Latvia Moldova Valko-Venäjä Yhdysvallat Ukraina Liettua Viro Albania Azerbaidzan Romania Montenegro Israel Serbia Georgia Kypros Armenia Bulgaria Bosnia-Herzeg. Suomi Kanada Kosovo Makedonia Kreikka Unkari Pohjois-Kypros Uusi-Seelanti Turkki Pohjois-Irlanti Skotlanti Kroatia Korean tasavalta Belgia Slovakia Norja Portugali Puola Australia Malta Tanska Luxemburg Tsekki Alankomaat Ruotsi Italia Irlanti Espanja Taiwan Ranska Slovenia Sveitsi Englanti ja Wales Saksa Islanti Itävalta Hongkong Japani Singapore,58,,,5,95,85,7,69,6,6,6,59,57,55,5,9,6,5,39,38,8,,3,,,,,3,,98,97,96,95,9,8,78,77,7,7,7,67,67,56,5,5,5,8,,33,7 6,33 6,3 5,79 5,6 5,,37 3,9 9, 3,6 6 8 Kuvio Tahallisen väkivallan seurauksena kuolleiden vuotuinen määrä teollisuusmaissa väestön henkeä kohden. Viimeisten viiden vuoden keskiarvo. Laskettu WHO:n ja kansallisten kuolemansyytilastojen pohjalta. Perinteisiä korkean henkirikollisuuden maita (rikollisuustaso viime vuosikymmeninä kahdesta viiteen) Euroopassa ovat olleet Suomi, Unkari, useimmat Balkanin maat, Baltian maat ja Itä-Euroopan maat. Itä-Euroopassa, Baltiassa ja Balkanilla 99-luvun yhteiskunnalliset muutokset aiheuttivat vielä itäisen Keski-Euroopan 5

16 maitakin rajumman väkivaltarikollisuuden kasvun. Itäisessä Keski-Euroopassa ja Balkanilla rikollisuustaso on sittemmin palannut 99-lukua edeltäneelle tasolle ja jopa sitä alhaisemmaksi. 99-luvun lopulla alkaneen yleiseurooppalaisen henkirikollisuuden laskutrendin myötä myös Suomessa ja Unkarissa rikollisuustaso on laskenut historiallisesti poikkeuksellisen matalaksi, vaikka tasoero läntiseen Eurooppaan onkin säilynyt. Ainoastaan Albaniassa, Romaniassa, Baltian maissa ja Itä-Euroopassa viime vuosien henkirikollisuuden keskitaso on enää ylittänyt kaksi surmattua asukasta kohti. Sekä eurooppalaisittain että koko teollisuusmaiden ryhmässä Venäjän tilanne on poikkeuksellinen. Vaikka henkirikollisuuden taso on maassa laskenut 99-luvun huippuluvuista, on se edelleenkin huomattavasti 98- luvun lopussa vallinnutta korkeampi ja täysin omaa luokkaansa kehittyneiden maiden joukossa. Venäjän tietoja tarkasteltaessa on huomioitava suuret rikollisuustason erot maan sisällä. Henkirikollisuuden taso Uralin itäpuolisilla alueilla on noin kaksinkertainen maan keskitasoon verrattuna ja vastaavasti Etelä-Venäjällä vain puolet siitä. Pietarin, Murmanskin ja Moskovan alueilla henkirikollisuuden taso on viime vuosina ollut noin prosenttia koko maan rikollisuustason alapuolella, Itä-Karjalassa maan keskitasoa (Pridemore 3). Euroopan ulkopuolista teollisuusmaista henkirikollisuuden taso on korkein Yhdysvalloissa, noin kaksi ja puoli -kertainen Suomeen verrattuna. Kanadassa ja Israelissa henkirikollisuuden taso vastaa nykyisin Suomen tasoa, muissa Euroopan ulkopuolisissa teollisuusmaissa se on selvästi Suomea matalampi (kuvio 6).. Yhteenveto muutoksesta Henkirikollisuutemme tasossa on tapahtunut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana merkittävä muutos. Se on myös historiallisesti kiinnostava: Suomessa surmataan tällä hetkellä vuosittain vähemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin tunnetun rikoshistoriamme aikana. Toisaalta poliisin tietoon tulevan lievemmän väkivallan määrä on samanaikaisesti lisääntynyt. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että kyse on osittain samasta ilmiöstä: väkivallan vähentyessä erilaisen häiritsevän käyttäytymisen ymmärtäminen väkivallaksi ja taipumus puuttua siihen tapaa usein lisääntyä (Kivivuori 5). Suomen kehitys on ollut osa yleisestä länsimaisesta rikollisuustrendistä. Sitä ei sen vuoksi voi selittää puhtaasti kansallisilla tekijöillä. Suomessa muutos on kuitenkin koskenut yksinomaan miesten alkoholisidonnaista väkivaltaa, niin miehiin kuin naisiinkin kohdistuvaa. Se on tapahtunut miesten käyttäytymisessä ikäryhmästä ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Suhteellisesti eniten ovat vähentyneet keski-ikäisten työelämässä olevien miesten henkirikokset. Myös Ruotsissa henkirikollisuuden tason laskun taustalla on alkoholisidonnaisen väkivallan merkittävä väheneminen. Siellä tosin naistenkin väkivalta on vähentynyt ja alkoholisidonnaisen väkivallan vähentymisen vaikutuksia on osin kumonnut rikollisryhmien toimintaan liittyvän ja etnisten vähemmistöjen henkirikollisuuden lisääntyminen 6

17 (Granath ). Suomessa kumpikin väkivallanmuoto on toistaiseksi vielä suhteellisen marginaalinen, eikä niissä ole viime vuosina tapahtunut olennaisia muutoksia. 3. Yhteenveto Suomen henkirikollisuuden erityispiirteistä Minkä tyyppisistä rikoksista ja minkä tyyppisten henkilöiden tekemistä rikoksista henkirikollisuuden tasoero Suomen ja Länsi-Euroopan maiden välillä muodostuu? Yksi olennainen ero on rikosten taustaryhmässä. Useissa Länsi-Euroopan maissa ja myös esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa henkirikollisuus on tällä hetkellä huomattavalta osin siirtolaisyhteisöjen rikollisuutta. Suomessa henkirikollisuus on sitä vastoin edelleenkin nimenomaan syntyperäisten suomalaisten keskinäistä rikollisuutta, siirtolaisten osuus sekä rikosten tekijöistä että uhreista on pieni vastaten väestöosuutta. Verrattaessa Pohjoismaita keskenään on lisäksi havaittavissa, että henkirikollisuuden kokonaistason ero Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä aiheutuu lähes kokonaisuudessaan työikäisen passiiviväestön alkoholisidonnaisista rikoksista. Alkoholisidonnaisen henkirikollisuuden (joku osapuolista humalassa) taso on Suomessa tällä hetkellä neljä ja puoli -kertainen Ruotsiin verrattuna, alkoholista riippumattoman väkivallan (kaikki osapuolet selviä) taso sen sijaan yhtä korkea. Kokonaishenkirikollisuuden tasoero selittyy siten huomattavalta osin yksin alkoholisidonnaisen ja nimenomaan vahvasti alkoholisidonnaisen (kaikki osapuolet humalassa) rikollisuuden tasoerolla (Granath ym. ). Kaikissa Pohjoismaissa pääosasta alkoholisidonnaista henkirikollisuutta vastaavat alkoholin ongelmakäyttäjät, eivät normaalikuluttajat. Suomessa päihteiden ongelmakäyttäjien osuus rikososapuolista, erityisesti syyllisistä, vaikuttaisi kuitenkin olevan muita Pohjoismaita korkeampi. Vuosina 3 6 henkirikoksiin Suomessa syyllistyneistä miehistä 53 prosenttia ja aikuisista miesuhreista 63 prosenttia arvioitiin alkoholin väärinkäyttäjiksi. Ruotsissa vastaava osuus oli sekä miessyyllisistä että uhreista 3 prosenttia (Granath ym. ). 7

18 Rikoksia, asukasta kohti vuodessa 3 Alkoholisidonnaiset rikokset Alkoholin käyttöön liittymättömät rikokset,95,5,33,33 Suomi Ruotsi Kuvio Alkoholisidonnaisten (joku osapuolista humalassa) ja alkoholin käyttöön liittymättömien (kaikki osapuolet selviä) henkirikosten asukaslukuun suhteutettu keskitaso Suomessa ja Ruotsissa vuosina 3 6. Lähde: Granath ym. Työikäisen passiiviväestön (työttömät ja varhaiseläkeläiset) osuus henkirikoksiin syyllistyneistä oli vuosina 3 6 Suomessa 68 prosenttia ja Ruotsissa 53 prosenttia. Vastaavasti työikäinen aktiiviväestö (työssä käyvät) muodosti Suomessa syyllisistä 9 prosenttia ja Ruotsissa 8 prosenttia. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että työttömien rikollisuustaso oli Suomessa moninkertainen Ruotsiin verrattuna, aktiiviväestön rikollisuustaso sitä vastoin vain hieman korkeampi kuin Ruotsissa. Kaiken kaikkiaan henkirikollisuuden yleiskuva maassamme on selvästi sosiaalisesti syrjäytyneempi kuin läntisissä naapurimaissa. Työikäisen passiiviväestön ja päihteiden väärinkäyttäjien osuus rikososapuolista on meillä Pohjolan korkein. Lähteet jaksoon I Drab i Danmark 8.. Justitsministeriets forskningskontor. Eisner, M. 5. From Swords to Words: Does Macro-Level Change in Self- Control Predict Long-Term Variation in Levels of Homicide? Teoksessa Why Crime Rates Fall, and Why They Don t (toim. Michael Tonry). Crime and Justice, Vol. 3. Chicago: University of Chicago Press, Granath, S.. Det dödliga våldets utveckling. Fullbordat och försök till dödligt våld i Sverige på 99- och -talet. Rapport :5. Stockholm: Brå. Granath, S., Hagstedt J., Kivivuori, J., Lehti, M., Ganpat, S., Liem, M. & Nieuwbeerta, P.. Homicide in Finland, the Netherlands and Sweden. A First Study on the European Homicide Monitor Data. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 59. Stockholm: Brå. 8

19 Immonen, S. 5. Voiko aseturvallisuuteen vaikuttaa? Teoksessa Pohjolan poliisi kertoo 5. Tampere: Pohjolan poliisikirja. Kivivuori, J.. Sudden Increase of Homicide in Early 97s Finland. Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention, Vol. 3(), 6 Kivivuori, J. & Lehti, M.. Homicide in Finland and Sweden. Teoksessa Crime and Justice in Scandinavia (toim. Michael Tonry ja Tapio Lappi- Seppälä), Vol. ). Chicago: University of Chicago Press, Lappi-Seppälä, T. & Lehti, M. 5. Cross-comparative perspectives on global homicide trends. Teoksessa Why Crime Rates Fall, and Why They Don t (toim. Michael Tonry). Crime and Justice, Vol. 3. Chicago: University of Chicago Press, Lappi-Seppälä, T. & Lehti, M. 6. Global Homicide Mortality Trends by Gender 95. Teoksessa Women and Children as Victims and Offenders: Background Prevention Reintegration. Suggestions for Succeeding Generations (toim. Helmut Kury, Slawomir Redo, and Evelyn Shea). New York: Springer. Ilmestyy 6. Lehti, M. 5. Henkirikollisuuden kehitys 5-luvulta nykypäivään. Haaste /5, 7 9. Lehti, M. 6. Henkirikoskatsaus 6. Katsauksia /6. Helsinki: kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. helda.helsinki.fi/handle/38/6 Nasjonal Drapsoversikt. 5. Kripos. Nieuwbeerta, P. & Leistra, G. 7. Dodelijk geweld. Moord en doodslag in Nederland. Amsterdam: Uitgeverij Balans. Ylikangas, H.. What happened to violence? Teoksessa Heikki Ylikangas, Petri Karonen ja Martti Lehti. Five Centuries of Violence in Finland and the Baltic Area. History of Crime and Criminal Justice Series. Columbus: Ohio State University Press. 9

20 II. MUU VÄKIVALTARIKOLLISUUS Poliisin tietoon tullut rikollisuus Seuraavassa kuvataan poliisin tietoon tulleen rikollisuuden määrällistä kehitystä vuosina 6 5. tarkemmat tiedot löytyvät vuoden 5 rikollisuustilanne-katsauksesta (Krimo, Katsauksia /6).. Pahoinpitelyrikokset Taulukossa 5 näkyvät poliisin kirjaamien pahoinpitelyrikosten määrä ja siinä tapahtuneet vuotuiset muutokset vuosina 6 5. Kokonaistaso on alentunut vuoden huippuluvusta 5 %. Tilastoitujen pahoinpitelyrikosten kokonaismäärä lisääntyi vuonna 5 edellisvuodesta kolme prosenttia. Törkeiden pahoinpitelyiden määrä sen sijaan väheni viisi prosenttia. Taulukko 5 Poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyrikokset vuosina Lievä pahoinpitely Pahoinpitely Törkeä pahoinpitely Yhteensä Muutos % + % + % % 5 % + % % 5 % 7 % 7 % +3 % Laskettu Tilastokeskuksen luvuista. Viimeisen kymmen vuoden tarkastelujaksolla merkittävin tasomuutos poliisin tilastoimassa väkivallassa tapahtui vuonna, jolloin lähisuhteissa tapahtuneen väkivallan syyteoikeus muuttui. Perheen sisällä ja parisuhteissa tapahtuneet lievät pahoinpitelyt muutettiin virallisen syytteen alaisiksi rikoksiksi. Vuoden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana pahoinpitelyrikosten kokonaismäärä kasvoi yli viidenneksen edellisvuoden alkukuukausiin nähden ja tason muutos säilyi myös loppuvuoden. Lisäys tapahtui erityisesti perusmuotoisina ja lievinä pahoinpitelyinä tutkituissa teoissa. Törkeiden pahoinpitelyjen määrä lisääntyi samanaikaisesti vajaat kolme prosenttia. Kaikissa tekomuodoissa kasvu tapahtui erityisesti

21 yksityisasunnoissa tehdyissä pahoinpitelyissä, ilmeisesti valtaosin perheväkivaltaan liittyneissä rikoksissa. Taustalla näyttäisivät siis olleen ainakin osin lainsäädännössä ja poliisin käytännöissä tapahtuneet muutokset. Tuolloisen tason muutoksen taustalla olleiden tekijöiden vaikutus ilmirikollisuuteen on sittemmin hiipunut tai kokonaisrikollisuudessa on tapahtunut muutoksia, sillä vuonna 5 pahoinpitelyrikosten kokonaismäärä oli samalla tasolla kuin mitä se oli ennen vuoden alussa tapahtunutta syyteoikeuden muutosta. Väkivaltarikollisuus on pitkällä aikavälillä vahvassa yhteydessä alkoholin kulutukseen. Osoituksena tuosta yhteydestä on pahoinpitelytuomioiden ja alkoholikulutuksen yhteys vuosina 9-5. Pahoinpitelytuomiot ja alkoholin kulutus 9-5 5,, 8 5, 6, 5,, Pahoinpitelytuomit/ as Alkoholi:litraa/h Kuvio 3. Pahoinpitelytuomiot ja alholin kokonaiskulutus

22 Ryöstörikokset Vuonna 5 poliisin tietoon tuli 55 ryöstörikosta (RL 3: ). Tilastoitujen ryöstörikosten määrä väheni kahdeksan prosenttia (taulukko ). Törkeiden ryöstöjen määrä (66) oli kuitenkin 3 prosenttia edellisvuotta suurempi. Kokonaistaso on alempi kuin -vuotta aiemmin. Taulukko Poliisin tietoon tulleet ryöstörikokset vuosina Ryöstö Törkeä ryöstö Ryöstörikokset yhteensä Muutos % 6 % +5 % 5 % 3 % 8 % +8 % % 6 % + % 8% Laskettu Tilastokeskuksen luvuista. Väkivallan uhriksi joutumisen yleisyys kyselyiden valossa Tilastoidun rikollisuuden luvut ovat herkkiä sekä ilmoitusalttiuden että lainmuutosten tuomilla vaihteluille. Luotettavan kuvan saamin edellyttää muiden tietolähteiden käyttöä. Kansallinen rikosuhritutkimus tuottaa vuosittain tietoa suomalaisten kokemasta väkivallasta. Vuoden 5 kyselyn mukaan 7 prosenttia 5 7-vuotiaista suomalaisista oli vuoden aikana joutunut läimäisyn tai sitä vakavamman väkivallan kohteeksi. Uhkailua oli kokenut joka kymmenes. Sellaista väkivaltaa, josta aiheutui vamma eli vähintään mustelma tai ruhje, oli vuoden aikana kokenut viisi prosenttia. (Danielsson & Kääriäinen 6.) Väkivalta- ja uhkailukokemuksissa tapahtuneista pidemmän aikavälin muutoksista saadaan tietoa kansallisista uhritutkimuksista (98 9) ja Kansallisesta rikosuhritutkimuksesta ( ). Fyysistä väkivaltaa kokeneiden osuus pysyi välisenä aikana lähes samana, samoin vamman aiheuttanutta väkivaltaa kokeneiden osuus (kuvio ). (Sirén ym. ; Sirén & Honkatukia 5.) Uhkailujen kokeminen sen sijaan lisääntyi jaksolla Uhkailukokemusten lisääntymistä tulkittaessa on huomioitava, että lisääntyminen voi johtua ainakin kahdesta seikasta: uhkaavan käyttäytymisen tosiasiallisesta lisääntymisestä tai siitä, että riitaisa käyttäytyminen tulkitaan aiempaa herkemmin väkivallaksi. Molemmat tekijät voivat vaikuttaa myös samanaikaisesti.

23 Vuosien 5 luvut ovat uudesta Kansallisesta rikosuhritutkimuksesta eikä niitä voi suoraan verrata edellisiin lukuihin. Uusi tutkimus näyttää antavan selvästi korkeammat prevalenssit muulle väkivallalle kuin pelkälle uhkailulle. Tämä johtunee vaihtuneesta tiedonkeruumenetelmästä: vuotta edeltäneet uhritutkimukset kerättiin puhelinhaastattelulla ja uusi rikosuhritutkimus kerätään postikyselyllä, jonka on todettu antavan puhelinkyselyjä korkeampia uhriksi joutumisprevalensseja (Heiskanen 998; Siren ). UUSI MITTAUSTAPA Fyysisen vamman aiheuttanut väkivalta Vammaa aiheuttamaton väkivalta Vain uhkailu % Kuvio Väkivallan ja uhkailujen kohteeksi vuoden aikana joutuneita, % 5 7-vuotiaista. Lähde: Sirén ym. ja KRT 5 Siitä, että väkivallan riski valtaväestössä on pysynyt suhteellisen vakaana, ei voi suoraan päätellä, että tilanne olisi samanlainen koko väestössä. Väkivaltarikollisuus ja erityisesti törkeä väkivaltarikollisuus keskittyy suhteellisen pieneen sosiaalisesti syrjäytyneiden päihteiden väärinkäyttäjien ryhmään, jossa myös riski joutua väkivallan uhriksi on moninkertainen valtaväestöön nähden. Uhritutkimuksilla ei juurikaan saada tietoa tämän ryhmän väkivaltakokemuksissa tapahtuvista muutoksista. Paras tietolähde väkivallan ongelmaryhmässä tapahtuvasta kehityksestä on törkeää väkivaltaa (henkirikoksen yrityksiä ja törkeitä pahoinpitelyitä) koskevat viranomaistilastot. Törkeimmässä väkivallassa vammojen laadusta johtuen ilmituloaste on yleensä suhteellisen korkea eikä ilmitulossa ole suuria eroja väestöryhmien välillä 3

24 Väkivallan pelko Kansallisissa uhritutkimuksissa on vuodesta 988 alkaen kysytty, onko vastaaja huolissaan siitä, että joutuu väkivallan kohteeksi. Nykymuotoisessa rikosuhritutkimuksessa on lisäksi kysytty, onko vastaajan kodin lähellä jokin alue, jota hän välttää väkivallan tai sen uhkan vuoksi. Vuoden 5 Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan 6 prosenttia 5 7- vuotiasta vältti jotakin kodin lähellä olevaa turvattomaksi kokemaansa aluetta (Danielsson & Kääriäinen 6). Naisista näin teki selvästi useampi ( %) kuin miehistä ( %). Mitä kaupunkimaisemmasta ympäristöstä oli kysymys, sitä tyypillisempää oli turvattomaksi koettujen alueiden välttäminen. Väkivallan kohteeksi joutumisen pelosta kysyttiin kolmen eri tekomuodon osalta (perheväkivalta, työpaikkaväkivalta ja väkivalta kodin ulkopuolella iltaisin). Kysytyistä pelon muodoista selvästi yleisintä oli pelkääminen kodin ulkopuolella iltaisin. Tällaisesta huolesta raportoi 3 prosenttia vastaajista. Noin joka seitsemäs ( %) vastaajista ilmoitti pelänneensä väkivallan kohteeksi joutumista työpaikalla tai työtehtävissä. Harvinaisinta oli perheväkivallan pelko, 5 prosenttia oli pelännyt joutuvansa väkivallan kohteeksi perheenjäsenen taholta. Naiset kantoivat miehiä enemmän huolta väkivallan kohteeksi joutumisesta kaikissa kysytyissä ympäristöissä. (Danielsson & Kääriäinen 6.) Kuvioista 3 ilmenee, miten väkivallan pelko on muuttunut viimeisen lähes kolmen vuosikymmenen aikana. Kuvioita tarkasteltaessa on jälleen pidettävä mielessä uhritutkimusten tiedonkeruumenetelmän vaihtuminen vuoden mittauksesta alkaen, joka saattaa vaikuttaa mittaustulokseen. Huolessa joutua väkivallan kohteeksi illalla kodin ulkopuolella liikkuessa on tapahtunut selviä muutoksia tarkastelujaksolla. Kehitystä voi kuvata ylösalaisin käännetyksi U-kirjaimeksi. Jaksolla pelko ja huolestuneisuus lisääntyivät, mutta vähenivät jaksolla Tämän jälkeen kehitys näyttää vakiintuneen jokseenkin nykytasolle. Kuvioista nähdään myös, että naiset ovat enemmän huolissaan väkivallasta kuin miehet. Pelon ja huolestuneisuuden kehitystrendit ovat kuitenkin samankaltaiset miehillä ja naisilla. Koska mittauksia ei ole tehty joka vuosi ennen vuotta, on mahdollista, että pelkotaso huipentui jonain muuna vuonna kuin 997.

25 % Kaikki Miehet Naiset Kuvio 5 Väkivallan kohteeksi joutumisesta iltaisin kodin ulkopuolella jokseenkin tai erittäin huolestuneita, % 5 7-vuotiaista. Lähde: Siren ym. ja KRT 5 Lähde: Rikollisuustilanne 5. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia /6. Helsinki 6. 5

26 III. HENKIRIKOSTEN TASOON VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ: GLOBAALI VER- TAILU Oheisiin kuvioihin on kerätty aluetason tiedot henkirikosten ja eräiden taloudellis-sosiaalisten tekijöiden välisistä yhteyksistä. Kuviot kertovat näiden tekijöiden ja henkirikollisuuden tason välisestä korrelaatiosta. Ne eivät ole täysi näyttö kausaaliyhteydestä, mutta kertovat ainakin sen, mikä taloudellisessa ja sosiaalisessa mielessä yhdistää matalan ja korkean henkirikollisuuden maita ja alueita. Vertailu sisältää kaikki maat, joista tiedot saatavilla (keskimäärin 5 valtiota) Kuvio A. Tuloerot (Lähde: Lappi-Seppälä & Lehti 5) Kuvio B. Koulutukseen investointi (Lähde: Lappi-Seppälä & Lehti 5) 6

27 Kuvio C. Sosiaalinen luottamus (Lähde: Lappi-Seppälä & Lehti 5) Kuvio D. Vankiluvut (Lähde: Lappi-Seppälä & Lehti 5) 7

28 IV. VANKILUKUKEHITYS JA TILASTOITU RIKOLLISUUS 96-5 Kuviot kertovat tilastoidun rikollisuuden (keskenään samansuuntaisen) sekä vankilukujen (keskenään ristikkäisen) kehityksen pohjoismaissa sekä Englannissa