EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Talous- ja raha-asioiden valiokunta 3. joulukuuta 2003 TYÖASIAKIRJA Sisämarkkinoiden maksuliikenteen uudet sääntelypuitteet (2003/2101(INI)) Talous- ja raha-asioiden valiokunta Esittelijä: Alexander Radwan DT\ doc PE

2 1. Tehokkaiden maksujärjestelmien tarve sisämarkkinoilla Euroopan unionin kaikki toimijat ovat ilmoittaneet tavoitteekseen sisämarkkinoiden päätökseen saattamisen. Tarkoituksena on taata rajat ylittävä tavaroiden, palvelujen ja pääoman virta sekä työvoiman suuri liikkuvuus. Tehokkailla eurooppalaisilla maksupalveluilla on monessa suhteessa hyvin suuri merkitys: jokaista tavaroiden ja palvelujen vaihtoa kohti tapahtuu yleensä myös vastaava maksuvälineiden vaihto rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden päätökseen saattaminen edellyttää tehokkaita maksuliikennejärjestelmiä maksuliikenne on rajat ylittävien investointien ja arvopaperitransaktioiden perusta ja siten pääoman liikkuvuuden edellytys. Luotettavat ja tehokkaat maksujärjestelmät lisäävät lisäksi kansalaisten luottamusta euroon ja vakauttavat rahoitusjärjestelmää. 2. Rajat ylittävät pienet maksut: nykytilanne Eurokolikoiden ja -seteleiden käyttöönotto vuoden 2002 alussa on tehnyt maksuliikenteestä huomattavasti tehokkaampaa. Maksuliikennettä, jossa ei käytetä käteistä rahaa, on tässä tilanteessa tarkasteltava erikseen: Pankkien välisessä maksuliikenteessä maksuvälineitä vaihdetaan ongelmattomasti erityisesti eurojärjestelmän harjoittaman suurten maksujen maksamiseen käytetyn Targetjärjestelmän ansiosta Eurooppalaisen pienten maksujen maksujärjestelmän osalta tilanne ei sitä vastoin ole tyydyttävä. Kaikilla jäsenvaltioilla on tosin riittävästi toimintakykyisiä kansallisia järjestelmiä ja menettelyjä. Rajat ylittävässä maksuliikenteessä on kuitenkin edelleen lukuisia puutteita, jotka on korjattava. Eurooppalaiset pankit ovat erityisesti Euroopan maksuneuvoston (European Payment Council) yhteydessä pyrkineet ratkaisemaan tämän ongelman ja luomaan yhtenäisen maksuliikennealueen kehittämällä teknistä infrastruktuuria (EBA Step 2) ja myötävaikuttamalla menettelyjen ja standardien (esim. MT 103+, BIC/IBAN) luomiseen ja täytäntöönpanoon. Yhtenä syynä rajat ylittävän pienten maksujen maksuliikenteen tehottomuuteen pidetään riittämättömiä oikeudellisia reunaehtoja Euroopan tasolla. On olemassa joukko maksuliikennettä koskevia säädöksiä (esim. asetus (EY) N:o 2560/2001 1, jolla otetaan käyttöön euromääräisiä kansallisia ja rajat ylittäviä maksusuorituksia koskevien maksujen yhtenäisyyden periaate, direktiivi 97/5/ETY 2, jolla säädetään asiakkaan suojelusta rajat ylittävien tilisiirtojen yhteydessä ja komission suositus 97/489/EY 3 elektronisten maksuvälineiden käyttäjien suojelusta) mutta ei yhtenäistä oikeudellista kehystä. Komissio on esittänyt kuulemisasiakirjan (kuulemisen määräaika umpeutuu ), joka on tulosta ja pitkään jatkuneesta alustavasta työstä 4 ja jonka on määrä johtaa keväällä 2004 sääntöjen antamista koskevaan aloitteeseen, jonka muodosta /oikeusvälineiden laji ja määrä) ei vielä ole päätetty. 1 EYVL L 344, , s EYVL L 43, , s EYVL L 208, , s Vrt. esimerkiksi: Sisämarkkinoiden yhtenäisen maksualueen mahdolliset sääntelypuitteet - valmisteluasiakirja (MARKT/208/2001). PE /5 DT\ doc

3 3. Pieniä maksuja koskevan maksuliikenteen tulevat sääntelypuitteet Periaatteessa komission aloitteeseen 1 on suhtauduttava myönteisesti, koska sillä pyritään puuttumaan pienten maksujen maksuliikenteessä esiintyviin puutteisiin, jotta kaikki kansalaiset voisivat hyötyä täysimääräisesti eurosta ja sisämarkkinoista. Suuri joukko kysymyksiä jää kuitenkin edelleen avoimeksi. a) Sääntely vastaan itsesääntely Yhteisöoikeudellisiin määräyksiin, joilla on tarkoitus muuttaa status quo -tilannetta yksittäisissä jäsenvaltioissa, kätkeytyy aina se vaara, että ne haittaavat tehokkaiden kansallisten menettelyjen soveltamista. Niitä olisikin siksi käytettävä vain silloin kun se on välttämätöntä. Liiallista sääntelyä on vältettävä. Komissio ei tässä kuulemisasiakirjassa valitettavasti ole aina noudattanut tätä periaatetta, mistä ovat osoituksena muun muassa suunnitellut vastuuta koskevat säännöt (liitteet 11 13) ja tiedottamista koskevat velvoitteet (liite 2). Kun annetaan jotakin alaa koskevia EU:n laajuisia säännöksiä, olisi mahdollisesti parempi käyttää asetusta kuin direktiiviä, jotta voitaisiin taata säännösten mahdollisimman yhtenäinen soveltaminen. Tämä pätee erityisesti ottaen huomioon, että laajentumisen jälkeen käytössä tulee olemaan enemmän yksittäisten jäsenvaltioiden säännöksiä ja menettelyjä. Olisi kuitenkin pyrittävä soveltamaan mahdollisimman laajalti itsesääntelyn periaatetta ja rajoittaa sääntelyä koskevat aloitteet koskemaan vain suuria linjoja ja joitakin tiettyjä aloja (esim. eurooppalaisen suoraveloitusmenettelyn luominen). Itsesääntely edellyttää kuitenkin ensinnäkin että löydetään tyydyttäviä ratkaisuja kartellioikeudellisiin kysymyksiin (esim. standardeja laadittaessa), jotta voidaan nopeasti taata oikeusvarmuus. Toiseksi markkinatoimijoiden on myös hyödynnettävä heille annettua liikkumavaraa. Kuten EKP:n kesäkuussa 2003 antamasta edistymistä koskevasta kertomuksesta Towards a Single Euro Payment Area käy ilmi, ei pankkiala valitettavasti aina ole saavuttanut esimerkiksi standardien täytäntöönpanossa riittäviä tuloksia. Siellä missä maksupalvelujen tarjoajat eivät kykene toteuttamaan tarvittavia toimia yhtenäisen maksualueen luomiseksi on ongelmien ratkaisemiseksi harkittava yhteisön tason säädösten antamista ja/tai eurojärjestelmän tehokkaampaa ja konkreettisempaa käyttöä. b) Markkinoillepääsy Verkkojen ulkoisvaikutukset voivat maksuliikennejärjestelmien käytön yhteydessä johtaa tarjoajarakenteen oligopolisoitumiseen. Jo nykyisin on nähtävissä, että pankit yhdistävät tai ulkoistavat maksupalvelujaan. Vaikka yhdistäminenkin voi tehostaa toimintaa, kuluttajien suojelemiseksi tarvitaan tervettä kilpailua ja uusien palvelujentarjoajien vapaata pääsyä markkinoille. Tämä antaa aihetta kysymykseen, kenellä pitäisi EU:ssa olla oikeus tarjota maksupalveluja. Asianomaisia lupia koskevat säännökset ovat tällä hetkellä eri jäsenvaltioissa erilaiset: joissakin tarvitaan täydellinen pankkitoimilupa, joissakin taas ei. Komissio pitää yhtenä mahdollisena ratkaisuna erityisluvan käyttöönottoa sellaisille maksupalvelujen tarjoajille, 1 Sisämarkkinoiden maksuliikenteen uudet sääntelypuitteet kuulemisasiakirja (KOM( ). DT\ doc 3/5 PE

4 jotka eivät ole pankkeja. Tämä ratkaisu tarjoaa etuja kun on kyse yhdenvertaisten mahdollisuuksien takaamisesta ja kuluttajansuojan varmistamisesta. Herää kuitenkin kysymys, onko mahdollista tehdä ero "täydellisen pankkitoimiluvan" ja "maksuliikenneluvan" välillä heikentämättä pankkien valvontaa koskevia standardeja. Maksuliikenteeseen liittyy yleensä erottamattomasti muita pankkipalveluja (tilinhoito, luottojen myöntäminen, maksukorteilla suoritettavaan maksuliikenteeseen liittyvät takuut). Poikkeuksia ovat palvelujentarjoajat, jotka suorittavat vain cash-to-cash-tilisiirtoja, ja jotka eivät koskaan myönnä luottoja, anna maksukortteja tai hoida tilejä. c) Soveltamisala Komissio aikoo sisällyttää sääntelypuitteisiin sekä rajat ylittävät että puhtaasti kansalliset maksut. On kuitenkin huolehdittava siitä, että yhteisön tason säännöksistä ei koidu haittaa tehokkaille kansallisille järjestelmille ja menettelyille ja että asiakkaan etuja kansallisten maksujen yhteydessä ei heikennetä. Välineiden osalta komission aloitteessa esitetään perustellusti, että sääntelypuitteilla edistetään tehokkaita, suureksi osaksi paperittomia maksuvälineitä (esim. tilisiirrot, suoraveloitus, maksukorteilla suoritettavat maksut) ja että siihen ei sisällytetä sekkejä ja vekseleitä. Erityisesti suoraveloitus, joka monissa maissa on helppo ja suosittu maksutapa, on vakiinnutettava käyttöön myös yhteisön tasolla. Komission aikomus poistaa tulevissa sääntelypuitteissa nykyiset oikeudelliset esteet on siksi tervetullut. d) Maksupalvelujen tarjoajan vastuu virheellisen tai luvattoman maksusuorituksen yhteydessä Maksupalvelujen tarjoajan on vastattava asiakkaan antaman toimeksiannon asianmukaisesta suorittamisesta ja hänellä on tähän liittyvä todistustaakka. Vastuun olisi katettava koko maksuprosessiketju. Siihen ei kuitenkaan pidä sisällyttää maksupalvelujen tarjoajan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta. Luvattomien maksusuoritusten osalta komissio aikoo (liitteen 13 mukaisesti) rajoittaa asiakkaan omavastuun 150 euroon, siinäkin tapauksessa että asiakas ei ole täyttänyt ilmoitusvelvollisuuttaan. Tämä herättää toisaalta kysymyksen, miksi ylipäänsä pitäisi puuttua yhteisöoikeuden tasolla asiakkaan ja maksupalvelujen tarjoajan välisten sopimusten ehtoihin. Vahinkotapausten arviointihan voitaisiin jättää asianomaisten ja tuomioistuinten ratkaistavaksi. Toisaalta tällä vakiinnutetaan periaate, jolla pankkiasiakkaiden suuri joukko joutuu yksittäisten asiakkaiden huolimattomuuden takia maksamaan suurempia maksuja. Olisi pikemminkin edistettävä kansalaisten omaa vastuuta. Siksi on pyrittävä vakiinnuttamaan koko EU:ssa käytettävä lyhyt puhelinnumero maksukorttien käytön nopeaksi estämiseksi koko EU:ssa ("Card Stop Europe"). e) Maksupalvelujen tarjoajan vastuu myyjän ja asiakkaan välisissä kiistoissa Hyvin ongelmallisena on pidettävä ajatusta maksupalvelujen tarjoajan asettamisesta vastuuseen myyjän ja asiakkaan välisissä kiistoissa (esim. ostetun tuotteen toimittamattajättäminen etäkaupassa) (kuulemisasiakirjan liite 11). Koska maksupalvelujen tarjoaja ei voi mitenkään vaikuttaa myyjän ja asiakkaan väliseen sopimukseen, ei voi olla tarkoituksenmukaista sotkea häntä tästä sopimuksesta aiheutuviin kiistoihin (esim. velvoittaa häntä avustamaan asiakasta myyjän ja asiakkaan välisissä kiistoissa antamalla asiakkaalle PE /5 DT\ doc

5 tietoa tai jopa ottamalla käyttöön maksupalvelujen tarjoajan ja myyjän yhteinen vastuu). Toteutuskelvottomia olisivat myös erityiset etäkaupan yhteydessä suoritettavia tilisiirtoja koskevat vastaväitelausekkeet, jotka ovat maksujen nopean suorittamisen tavoitteen vastaisia. Tavoite etä- ja internetkaupan edistämisestä on myönteinen. Perusliiketoimi ja maksutapahtuma on kuitenkin erotettava selkeästi toisistaan. (Vaihtoehtoisten) takuujärjestelmien kehittäminen olisi edelleen jätettävä markkinoiden tehtäväksi. f) Avoimuus Tärkeää on tehdä toiminnasta kuluttajalle avointa. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole määrä vaan laatu sekä tietojen ymmärrettävyys. Liitteeseen 2 sisältyvät yksityiskohtaiset tiedottamista koskevat velvoitteet ovat liian pitkälle meneviä, ja niihin sisältyy vaara, että asiakkailta jää tärkeitä tietoja huomaamatta. Olennaista asiakkaan kannalta on esimerkiksi koko tilisiirtoketjua koskevien maksujen täydellinen läpinäkyvyys. Uusilla sääntelypuitteilla on varmistettava, että piilomaksut ja porsaanreiät poistetaan. Toimeksiantajan on voitava edellyttää, että maksunsaajan tiliä hyvitetään koko siirretyllä summalla, ellei saaja ole nimenomaisesti sopinut rahalaitoksensa kanssa poikkeavasta käytännöstä, jolloin saajalle on annettava selkeät tiedot tehdyn vähennyksen suuruudesta ja tyypistä. g) Asiakkaiden liikkuvuuden edistäminen Tilin sulkemisesta perityt maksut haittaavat asiakkaiden liikkuvuutta, joka on toimivan kilpailun välttämätön edellytys. Tilin lopettamisesta perittäviä maksuja koskevan enimmäisrajan käyttöönotto on kuitenkin järjestyspoliittisesti ongelmallista ja se on siksi hylättävä. Tarpeellista on pikemminkin kaikkia tilin lopettamisen yhteydessä perittäviä maksuja koskeva täydellinen avoimuus. Lisäksi pankkiliittojen olisi sovittava yksinkertaisesta standardoidusta tietojenvälitysmenettelystä (esim. toistuvat maksut, suoraveloitus) tiliä vaihdettaessa ja siten edistettävä asiakkaiden liikkuvuutta. DT\ doc 5/5 PE