YLEISPALVELUN HINNOITTELUN KOHTUULLISUUDEN ARVIOINTI PU- HELIN- JA INTERNETYHTEYSPALVELUISSA

Transkriptio

1 Muistio 1 (28) Dnro: /922/2014 YLEISPALVELUN HINNOITTELUN KOHTUULLISUUDEN ARVIOINTI PU- HELIN- JA INTERNETYHTEYSPALVELUISSA

2 2 (28) Sisällysluettelo 1 Johdanto Yleispalvelun hinnoitteluun liittyvä lainsäädäntö Euroopan unionin lainsäädäntö Tietoyhteiskuntakaari Yleispalveluun kuuluvat palvelut ja yleispalvelun hinnoittelun valvonta Yleispalvelun vähittäishintojen seuranta Sopimusehtojen sääntely Valvontamenettely Yleispalvelun laatua ja laadun todentamista koskevat alemmantasoiset säädökset ja määräykset Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tarkoituksenmukaisen internetyhteyden vähimmäisnopeudesta yleispalvelussa Valtioneuvoston asetus kuulo-, puhe- ja näkövammaisille tarjottavien yleisten puhelinpalvelujen vähimmäisvaatimuksista Viestintäviraston määräys 58 B/ Yleispalvelun hinnoittelun arviointi Hinnoittelun valvonnan osa-alueet Yleispalvelun yleisen hintatason seuranta Yleispalvelun hinnoittelun tapauskohtainen arviointi Tapauskohtaisen arvioinnin toteuttaminen Arvioinnin lähtökohdat Rakentamiskustannukset Kuukausimaksut ja muut käyttökustannukset Avaus- ja kytkentämaksut Lopuksi LIITE 1. Yleispalvelun hinnoittelun valvonta

3 3 (28) 1 Johdanto Tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) mukaan yleispalvelun saatavuuden, laadun ja hinnoittelun valvonta kuuluvat Viestintäviraston tehtäviin. Tässä muistiossa käsitellään hinnoittelun valvontaan liittyvää lainsäädäntöä sekä kohtuullisen hinnoittelun arviointiperiaatteita Viestintävirastossa. Muistiossa on erityisesti otettu huomioon hinnoittelun arviointiperusteiden muuttuminen tietoyhteiskuntakaaren myötä. Tietoyhteiskuntakaaressa liittymän kohtuullisella hinnalla tarkoitetaan nimenomaisesti käyttäjän kannalta tarkasteltua hintaa (HE 221/2013, s. 138). Tämä muistio korvaa Viestintäviraston vuosina 2009 ja 2010 julkaisemat erilliset muistiot yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnista puhelin- ja internetyhteyspalveluissa. Muistiossa esitetyt arviointiperiaatteet koskevat puhelinpalvelun, tekstiviestipalvelun, 1 Mbit/s -internetyhteyspalvelun ja kuuloja puhevammaisille henkilöille tarjottavan symmetrisen 512 kbit/s -internetyhteyspalvelun hinnoittelun arviointia. Muistio ei koske yhteystietopalveluiden eikä yleispalveluyritykseksi nimetyn verkkoyrityksen tarjoaman verkkopalvelun hinnoittelua. Jokaisella on oikeus vähimmäistason puhelin- ja internetyhteyspalveluihin riippumatta asuin- tai sijaintipaikastaan. Näiden palvelujen tulee myös toimia määritellyllä laadullisella vähimmäistasolla sekä olla kohtuullisesti hinnoiteltuja, jotta jokaisella on aito mahdollisuus käyttää yleispalveluun kuuluvia palveluja. Yleispalvelun kohtuullisen hinnoittelun arviointia ohjaa tietoyhteiskuntakaari esitöineen (HE 221/2013). Lisäksi toiset viranomaiset voivat arvioida hinnoittelua muun lainsäädännön, esimerkiksi kilpailuoikeuden näkökulmasta. Kansallinen yleispalvelun sääntely perustuu EU-lainsäädäntöön. Yleispalveludirektiivissä määritellään työkalut, joiden avulla EU-valtioissa on mahdollista toteuttaa yleispalvelun hinnoittelun valvontaa, ja tavoitteet, joita yleispalvelulla pyritään toteuttamaan. Muistiossa esitellään yleispalveluun sisältyvät puhelin- ja internetyhteyspalvelut, näitä koskeva Viestintäviraston säännöllinen vähittäishintaseuranta sekä perusperiaatteet, joiden mukaisesti Viestintävirasto arvioi yleispalvelutuotteiden hinnoittelun kohtuullisuutta yleisellä ja tapauskohtaisella tasolla. Tapauskohtaisessa arvioinnissa yhdistyvät yleiset periaatteet ja vertailutiedot yleispalvelun hinnoittelusta sekä yksittäisen tapauksen olosuhteet, joiden lopputuloksena voidaan ottaa kantaa yleispalvelun hinnoitteluun. Aiempiin muistioihin perustuvaa arviointimallia on sovellettu Viestintäviraston ratkaisemissa muutamissa tapauksissa, joissa oli kyse yleispalveluun kuuluvasta internetyhteyspalvelusta annettujen tarjousten hinnoittelun kohtuullisuudesta. Näissä tapauksissa tehdyt johtopäätökset eivät lainsäädännön muututtua ole enää sellaisenaan sovellettavissa. Viestintäviraston käsityksen mukaan arviointimenettely on perusteiltaan kuitenkin osoittautunut toimivaksi, ja sen perusrakenne säilyy pitkälti samana.

4 4 (28) 2 Yleispalvelun hinnoitteluun liittyvä lainsäädäntö 2.1 Euroopan unionin lainsäädäntö Tässä luvussa on käsitelty yleispalvelun hinnoittelua koskevaa kansallista ja Euroopan unionin lainsäädäntöä. EU-oikeus mahdollistaa erilaisia sääntelyllisiä keinoja yleispalvelun kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi. Näiden keinojen käyttöönottaminen on kuitenkin jäsenvaltioiden harkinnassa. Tästä johtuen myös yleispalvelujen hinnoittelun valvonnassa käytetyt keinot vaihtelevat jossain määrin eri jäsenvaltioissa. Seuraavassa on pyritty tuomaan esiin toisaalta unionin oikeudessa hinnoittelun kohtuullisuuden turvaamiseksi määritellyt keinot sekä kuvaamaan kotimainen lainsäädäntö vastaavilta osin. Yleispalvelusta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi, muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY). Yleispalveludirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin II luvussa mainitut palvelut ovat jäsenvaltioiden alueella kaikkien loppukäyttäjien saatavilla tietyn laatuisina maantieteellisestä sijainnista riippumatta ja kansalliset erityisolosuhteet huomioon ottaen kohtuuhintaan. Direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on määritettävä tehokkain ja asianmukaisin tapa varmistaa yleispalvelun toteuttaminen puolueettomuuden, avoimuuden, syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden periaatteita noudattaen. Niiden on pyrittävä pitämään markkinoiden vääristyminen ja erityisesti palvelujen tarjonta sellaiseen hintaan tai sellaisin ehdoin, jotka poikkeavat tavanomaisista kaupallisista ehdoista, niin vähäisenä kuin mahdollista, ja samalla niiden on turvattava yleinen etu. Yleispalveludirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään yksi yritys pystyy täyttämään kaikki kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat liittymän saamista yleiseen puhelinverkkoon tietyssä sijaintipaikassa ja mahdollistamaan yleisesti saatavilla olevien puhelinpalvelujen käytön tietyssä sijaintipaikassa. Tarjotun liittymän on artiklan 2 kohdan mukaan oltava sellainen, että se tukee puheen, telekopioiden ja tiedon siirtoa sellaisin siirtonopeuksin, jotka riittävät mahdollistamaan tarkoituksenmukaisen internetyhteyden, ottaen huomioon vallitseva tilaajien enemmistön käytössä oleva tekniikka ja tekninen toteutettavuus. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään yksi yritys pystyy täyttämään kaikki kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat sellaisen yleisesti saatavilla olevan puhelinpalvelun tarjoamista 1 kohdassa tarkoitetun verkkoliittymän kautta, joka mahdollistaa kotimaan- ja ulkomaanpuhelujen soittamisen ja vastaanottamisen. Lisäksi yleispalvelun sisältöä on säännelty direktiivin 5 7 artikloissa, jotka koskevat numerotiedotuspalveluja ja luetteloi-

5 5 (28) ta, maksullisia yleisöpuhelimia sekä vammaisia käyttäjiä varten toteutettavia erityistoimenpiteitä. Yleispalvelun kohtuuhintaisuudesta säädetään direktiivin 9 artiklassa. Artiklan 1 kohdan mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava sellaisten palvelujen vähittäishintojen kehitystä ja tasoa, joiden on 4 7 artiklassa määritelty kuuluvan yleispalveluvelvollisuuksien piiriin ja joita joko tarjoavat nimetyt yritykset tai, jos näitä palveluja varten ei ole nimetty yhtäkään yritystä, ovat saatavilla markkinoilla, erityisesti suhteessa jäsenvaltion kuluttajahintoihin ja tulotasoon. Direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat kansallisten olosuhteiden perusteella vaatia nimettyjä yrityksiä tarjoamaan kuluttajille tavanomaisten kaupallisten ehtojen mukaan asetetuista hinnoista poikkeavia hintavaihtoehtoja tai -paketteja erityisesti sen varmistamiseksi, että pienituloisilla käyttäjillä tai käyttäjillä, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, on mahdollisuus käyttää 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua verkkoa tai käyttää palveluja, joiden on 4 artiklan 3 kohdassa sekä 5, 6 ja 7 artiklassa määritelty kuuluvan yleispalveluvelvollisuuksien piiriin ja joita tarjoavat nimetyt yritykset. Direktiivin 9 artiklan 3 kohdan mukaan sen lisäksi, että jäsenvaltiot antavat nimettyjä yrityksiä koskevia säännöksiä, joissa säädetään erityisistä hintavaihtoehdoista tai hintakattojen noudattamisesta tai maantieteellisin perustein määrätyistä keskihinnoista tai muista vastaavista järjestelmistä, ne voivat varmistaa, että tukea annetaan kuluttajille, jotka on määritelty pienituloisiksi tai joilla on todettu olevan sosiaalisia erityistarpeita. Artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat kansallisten erityisolosuhteiden perusteella tai hintakattojen noudattamiseksi vaatia 4, 5, 6 ja 7 artiklaan perustuvien velvollisuuksien alaisia yrityksiä soveltamaan jäsenvaltion koko alueella yhtenäisiä hintoja, maantieteellisin perustein määrätyt keskihinnat mukaan lukien. Jos sellainen nimetty yritys, jolla on velvollisuus tarjota erityisiä hintavaihtoehtoja, soveltaa yhtenäisiä hintoja tai noudattaa hintakattoja, kansallisten sääntelyviranomaisten on direktiivin 9 artiklan 5 kohdan mukaan varmistettava, että hinnoittelua koskevat ehdot ovat kaikilta osin selkeät, ne julkistetaan ja niitä sovelletaan syrjimättömyyden periaatetta noudattaen. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia erityisjärjestelyjen muuttamista tai lopettamista. Yleispalveludirektiivin 10 artiklassa säädetään lisäksi kulujen valvonnasta. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että nimettyjen yritysten tarjotessa 4, 5, 6 ja 7 artiklassa sekä 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lisäksi muita toimintoja ja palveluita, yritykset määrittelevät ehtonsa siten, ettei tilaajan tarvitse maksaa tarpeettomista tai pyydetyn palvelun kannalta aiheettomista toiminnoista tai palveluista.

6 6 (28) 2.2 Tietoyhteiskuntakaari Yleispalveluun kuuluvat palvelut ja yleispalvelun hinnoittelun valvonta Yleispalveluun kuuluvista puhelin- ja internetyhteyspalveluista ja niiden hinnan kohtuullisuudesta säädetään tietoyhteiskuntakaaren :ssä. 1 Lain 86 ja 87 :n mukaan teleyritys, jonka Viestintävirasto on 85 :ssä tarkoitetulla tavalla nimennyt puhelinpalveluissa tai internetyhteyspalveluissa yleispalvelun tarjoajaksi, on velvollinen tarjoamaan maantieteellisestä paikasta riippumatta keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hinnalla liittymän yleiseen viestintäverkkoon käyttäjän tai tilaajan vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa. Teleyrityksen on toimitettava liittymä kohtuullisessa ajassa tilauksesta. Tarjottavan puhelinliittymän on oltava sellainen, että kaikki, myös vammaiset, voivat käyttää hätäpalveluja, soittaa ja vastaanottaa kotimaan ja ulkomaan puheluita sekä käyttää muita tavanomaisia puhelinpalveluja. Internetyhteyspalvelun mahdollistavan liittymän on mahdollistettava kaikille käyttäjille ja tilaajille tarkoituksenmukainen internetyhteys, ottaen huomioon käyttäjien ja tilaajien enemmistön käytössä oleva yhteysnopeus, tekninen toteutettavuus ja kustannukset. Teleyritys voi lain 88 :n 1 momentin nojalla tarjota edellä tarkoitettuja palveluja myös useamman liittymän välityksellä, jos siitä ei aiheudu tilaajalle ja käyttäjälle kohtuuttomia lisäkustannuksia. Aiemmin lain vastaavan säännöksen perustelujen mukaan kohtuuttomia lisäkustannuksia voisivat olla esimerkiksi kalliiden lisälaitteiden hankintavelvollisuus tai lukuisat liittymien avausmaksut (HE 150/2006, s. 24). Edellä mainittujen säännösten mukaan tarkoituksenmukaisen internetyhteyden vähimmäisnopeudesta säädetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella ja vammaisten erityistarpeista valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten liittymä on teknisesti toteutettava tai mitä teknisiä ominaisuuksia liittymässä on oltava. Yleispalveluvelvoite on tekniikkariippumaton. Jo aiemmin voimassa olleen lain perusteluissa (HE 150/2006, s. 24) oli todettu, että käyttäjälle tarjottu liittymä ei ole sidoksissa tiettyyn tekniikkaan. Säännöksen mukaan liittymän on mahdollistettava tarkoituksenmukainen internetyhteys, ottaen huomioon käyttäjien ja tilaajien enemmistön käytössä oleva yhteysnopeus, tekninen toteutettavuus ja kustannukset. Säännös ei tarkemmin määritä, millä tekniikalla tarkoituksenmukainen internetyhteys toteutetaan, mutta yhteyden on täytettävä liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella kulloinkin säädetyt yhteyden nopeutta koskevat laatuvaatimukset. 1 Lisäksi lain 89 :ssä säädetään yleispalveluun kuuluvista yhteystietopalveluista, joita tämä muistio ei koske.

7 7 (28) Tietoyhteiskuntakaaren 86 ja 87 :n mukaan teleyritys on velvollinen tarjoamaan liittymän tilaajalle keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuullisella hinnalla. Aiemmasta laista poiketen hinnan kohtuullisuutta on siten esitöiden mukaan arvioitava nimenomaisesti viestintäpalvelun käyttäjän näkökulmasta. Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on yleispalveludirektiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti mahdollistaa esimerkiksi pienituloisten ja vammaisten käyttäjien mahdollisuus saada yleispalveluliittymä käyttöönsä. (HE 221/2013, s. 138.) Tietoyhteiskuntakaaren perusteluissa todetaan, että kohtuullista hintaa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös keskimäärin kohtuulliset liittymän rakentamis-, asentamis- ja käyttökustannukset. Myös maantieteellisellä sijainnilla voi olla merkitystä liittymän kustannusten kohtuullisuutta arvioitaessa eli se, mitä pidetään kohtuullisena kustannuksena, voi jossain määrin vaihdella eri puolilla Suomea. Esitöiden mukaan yleispalvelun tarkoituksena on kuitenkin taata kohtuuhintaiset peruspalvelut kaikille käyttäjille, minkä johdosta käyttäjän kannalta tarkasteltu hinnoittelun kohtuullisuus on arvioinnissa ensisijainen yleispalveluyritykselle aiheutuviin kustannuksiin nähden. (HE 221/2013, s. 138.) Yleispalvelun nettokustannuksista ja kustannusten korvaamisesta säädetään tietoyhteiskuntakaaren 93 ja 94 :ssä. Yleispalveluyrityksen mahdollisuudella saada korvausta yleispalvelusta aiheutuvista kustannuksista on merkitystä yleispalvelun hinnan kohtuullisuutta arvioitaessa, sillä esitöiden mukaan käyttäjän kannalta tarkastellun kohtuullisen hinnoittelun ensisijaisuuden voidaan katsoa olevan myös yleispalveluyrityksen näkökulmasta kohtuullista, koska yrityksellä on mahdollisuus hakea valtion varoista korvausta kohtuuttoman taloudellisen rasitteen muodostuvasta osuudesta yleispalvelun aiheuttamista nettokustannuksista (HE 221/2013, s. 138) Yleispalvelun vähittäishintojen seuranta Yleispalvelun vähittäishintojen seurannasta säädetään tietoyhteiskuntakaaren 92 :ssä, jonka mukaan Viestintäviraston on seurattava yleispalvelun hinnoittelua, verrattava sitä viestintäpalvelujen yleiseen hintatasoon sekä arvioitava yleispalvelun hinnoittelua suhteessa yleiseen kuluttajahintatasoon ja väestön yleiseen tulotasoon. Säännös vastaa aiempaa lakia. Sillä on pantu täytäntöön yleispalveludirektiivin 9 artiklan 1 kohta, jonka mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava yleispalvelun piiriin kuuluvien palvelujen kehitystä ja tasoa erityisesti suhteessa jäsenvaltion kuluttajahintoihin ja tulotasoon (HE 150/2006, s ). Säännöksen tarkoituksena on sen perustelujen mukaan varmistaa se, että yleispalvelun hinnoittelu seuraa muuta keskimääräistä kuluttajahinnoittelua ja on käyttäjän kannalta kohtuullista. Perusteluissa todetaan, että yleispalveluyrityksen nimeämismenettelyn tavoitteena on tuottaa yleispalvelu mahdol-

8 8 (28) lisimman kustannustehokkaasti ja käyttäjien kannalta edulliseen hintaan, minkä tavoitteiden toteutuminen hinnoittelun seurantavelvoitteella pyritään takaamaan. Tietoyhteiskuntakaaressa ei ole säädetty Viestintävirastolle oikeutta säännellä yleispalvelun vähittäishintoja yleispalveludirektiivin 9 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisin keinoin, kuten hintakattoja tai maantieteellisiä keskihintoja asettamalla tai velvoittamalla teleyrityksiä tarjoamaan erityisiä hintavaihtoehtoja pienituloisille käyttäjille tai käyttäjille, joilla on sosiaalisia erityistarpeita. Viestintävirastolla ei myöskään ole direktiivin 9 artiklan 3 kohtaa vastaavaa mahdollisuutta tukea pienituloisia käyttäjiä tai käyttäjiä, joilla on todettu olevan sosiaalisia erityistarpeita Sopimusehtojen sääntely Yleispalveluna tarjottavan tuotteen hinnan ja hinnan määräytymistä koskevien sopimusehtojen kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan nojautua myös sopimusehtoja ja hinnastoa koskevaan tietoyhteiskuntakaaren 107 :ään. Pykälän 1 momentin mukaan teleyrityksen on laadittava kuluttajan kanssa tehtäviä viestintäpalvelusopimuksia varten vakiosopimusehdot ja käytettävä niitä tehdessään sopimuksia kuluttajan kanssa. Sopimuksissa ei saa olla kuluttajan kannalta kohtuuttomia ehtoja tai rajoituksia. Sopimusehdot on laadittava selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä. Tietoyhteiskuntakaaren 107 soveltuu ainoastaan kuluttajasopimusten ehtoihin. Pykälän nojalla ei siten voida ottaa kantaa teleyrityksen yritysasiakkaiden kanssa käyttämien yleispalvelun hintaa koskevien sopimusehtojen kohtuullisuuteen. Arvioitaessa sopimusehdon kohtuuttomuutta kuluttajan kannalta voidaan aiemman lain perustelujen (HE 231/2005, s. 25) mukaan ottaa huomioon esimerkiksi kuluttajasopimusten kohtuuttomia sopimusehtoja koskeva direktiivi (neuvoston direktiivi kuluttajasopimusten kohtuuttomista sopimusehdoista, 93/13/ETY), joka on pantu täytäntöön kuluttajansuojalain 3 ja 4 luvun säännöksillä Valvontamenettely Viestintäviraston toimivalta valvoa yleispalvelun hinnoittelua perustuu tietoyhteiskuntakaaren 303 ja 313 :ään. Tietoyhteiskuntakaaren 303 :n mukaan Viestintäviraston tehtävänä on valvoa tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten noudattamista, jollei tässä laissa muuta säädetä. Tietoyhteiskuntakaaren 313 :n mukaan Viestintävirasto voi ottaa asian tutkittavakseen asianosaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

9 9 (28) 2.3 Yleispalvelun laatua ja laadun todentamista koskevat alemmantasoiset säädökset ja määräykset Liikenne- ja viestintäministeriön asetus tarkoituksenmukaisen internetyhteyden vähimmäisnopeudesta yleispalvelussa Liikenne- ja viestintäministeriö on antanut tietoyhteiskuntakaaren 87 :n 3 momentin nojalla asetuksen tarkoituksenmukaisen internetyhteyden vähimmäisnopeudesta yleispalvelussa (1163/2014). Asetuksen 1 :n 1 momentin mukaan tietoyhteiskuntakaaren 87 :n 2 momentissa tarkoitetun tarkoituksenmukaisen internetyhteyden vähimmäisnopeus saapuvassa liikenteessä on 1 Mbit/s. Asetuksen 1 :n 2 momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, riittää, että internetyhteyden keskimääräinen nopeus saapuvassa liikenteessä on vähintään 750 kbit/s 24 tunnin mittausjakson aikana ja vähintään 500 kbit/s minkä tahansa 4 tunnin mittausjakson aikana Valtioneuvoston asetus kuulo-, puhe- ja näkövammaisille tarjottavien yleisten puhelinpalvelujen vähimmäisvaatimuksista Valtioneuvosto on antanut tietoyhteiskuntakaaren 86 :n 3 momentin nojalla asetuksen kuulo-, puhe- ja näkövammaisille tarjottavien yleisten puhelinpalvelujen vähimmäisvaatimuksista (1247/2014). Asetuksen 1 :n 1 momentin mukaan kuulo- tai puhevammaiselle käyttäjälle tarjottavan tietoyhteiskuntakaaren 86 :ssä tarkoitetun liittymän tulee mahdollistaa videopuhelu- ja etätulkkauspalvelujen käyttämistä varten internetyhteys, jonka nopeus on saapuvassa ja lähtevässä liikenteessä vähintään 512 kilobittiä sekunnissa. Nopeus saa tilapäisesti laskea alle vähimmäisnopeuden, ei kuitenkaan alle 384 kilobittiin sekunnissa. Pykälän 2 momentin mukaan liittymällä tulee lisäksi voida hätäpalveluiden käyttämistä varten lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä Viestintäviraston määräys 58 B/2014 Liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella määriteltävän yleispalveluun kuuluvan internetyhteyden käytännön toteuttaminen, mittaaminen ja valvonta edellyttävät tarkempaa teknistä ohjeistusta. Viestintävirasto on tietoyhteiskuntakaaren nojalla antanut määräyksen viestintäverkkojen ja -palvelujen laadusta ja yleispalvelusta (Viestintävirasto 58 B/2014 M). Määräyksen luvussa 4 määrätään yleispalveluun kuuluvan tarkoituksenmukaisen internetyhteyden laadun todentamisesta sekä kuulo- ja puhevammaisille tarjottavan internetyhteyden teknisistä ominaisuuksista ja sen laadun todentamisesta. Yleispalveluna tarjottavan internetyhteyspalvelun laadun todentamista koskevan 9 :n mukaan yleispalveluyritykseksi nimetyllä palveluyrityksellä on oltava valmius todentaa, että sen tar-

10 10 (28) joama palvelu täyttää tietoyhteiskuntakaaren 87 :stä ja liikenne- ja viestintäministeriön asetuksesta (1163/2014) johtuvat palvelun laatua koskevat erityiset vaatimukset. Määräyksen tarkoitus on varmistaa, että yleispalveluvelvoitetta tulkitaan tältä osin yhdenmukaisesti kaikkialla Suomessa. Määräyksessä määritellään yhtenäiset mittauskriteerit, joiden tavoitteena on selkiyttää sekä teleyritysten että käyttäjien oikeuksia ja minimoida mittausten verkon muulle käytölle aiheuttamat häiriöt. Määräyksen 10 :ssä on määritelty enimmäisviive internetyhteyspalvelulle, joka tarjotaan yleispalveluna kuulo- ja puhevammaisille videopuhelu- ja etätulkkauspalvelujen käyttämistä varten. Lisäksi pykälän mukaan yleispalveluyrityksellä on oltava valmius todentaa, että palvelu täyttää tietoyhteiskuntakaaren 86 :n, valtioneuvoston asetuksen 1247/2014 sekä määräyksen asettamat palvelun laatua koskevat erityiset vaatimukset. 3 Yleispalvelun hinnoittelun arviointi 3.1 Hinnoittelun valvonnan osa-alueet Hinnoittelun arviointi voidaan karkealla tasolla jakaa kahteen toisiaan tukevaan toimintoon eli yleispalvelun yleiseen hintatason seurantaan sekä tapauskohtaiseen yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuusarviointiin. Viestintäviraston on seurattava yleispalvelun hinnoittelua ja verrattava sitä muun muassa muiden viestintäpalvelujen yleiseen hintatasoon. Tarkoituksena on seurata, että yleispalvelun hinnoittelu seuraa muuta keskimääräistä kuluttajahinnoittelua ja on käyttäjän kannalta kohtuullista (HE 150/2006, s. 22 ja 23). Hinnoittelun arvioinnin kokonaisprosessi on kuvattu muistion lopussa liitteenä (liite 1). Viestintävirasto tutkii yksittäistä toimenpidepyyntöä ensi vaiheessa hintavertailutietojen avulla. Erityisesti avaus- ja kuukausimaksuja koskevien toimenpidepyyntöjen osalta hintavertailujen avulla voidaan arvioida sitä, onko toimenpidepyynnön kohteena olevaa hinnoittelua tarpeen tutkia tarkemmin. Mikäli hintavertailun perusteella ei voida todeta hinnoittelun kohtuullisuutta, jatkuu toimenpidepyynnön tutkiminen tarkemmalla tasolla. Jos hinnoittelu olisi katsottava kohtuuttomaksi jo hintavertailun perusteella, jatkuu menettely teleyrityksen kuulemisella. Liittymän rakentamiskustannuksiin liittyvät toimenpidepyynnöt voivat edellyttää enemmän tapauskohtaista harkintaa ja selvityksen pyytämistä yleispalveluyritykseltä.

11 11 (28) I vaihe Hintavertailuun perustuva selvitys Kuukausimaksut ja muut käyttökustannukset Avausmaksut II vaihe Tarkempi selvitys Muut kustannustiedot Tapauskohtaiset olosuhteet Kuvio 1. Hinnoittelun arviointi vaiheittain. Yleispalveluna tarjottavien puhelin- ja internetyhteyspalvelujen hinnoittelu muodostuu seuraavassa periaatekuviossa esitetyistä osa-alueista. Viestintävirasto seuraa ja arvioi näitä osa-alueita seuraavissa luvuissa kuvatuilla tavoilla. LIITTYMÄN AVAUSMAKSU JA HANKINTAHINTA PUHELINPALVELUN KÄYTTÖMAKSUT LIITTYMÄN KUUKAUSIMAKSU INTERNETYHTEYSPALVELUN KÄYTTÖMAKSUT PUHELUMAKSUT (TEKSTIVIESTIMAKSUT) KESKIMÄÄRÄI- NEN KÄYTTÄJÄ LIITTYMÄN KUUKAUSIMAKSU (MUUT KÄYTTÖKUSTANNUKSET) Kuvio 2. Internetyhteyspalvelujen ja puhelinpalvelujen käyttöön perustuvan hinnoittelun rakenne. Internetyhteyspalvelun käyttömaksut muodostuvat tyypillisesti vain kuukausimaksusta. Puhelin- ja internetyhteyspalvelujen hinnat muodostuvat mahdollisista kertaluontoisista kustannuksista ja palvelun käytöstä aiheutuvista maksuista. Kertaluontoiset maksut muodostuvat mahdollisesta liittymän avausmaksusta ja liittymän mahdollisesta hankintahinnasta tai rakentamiskustannuksista, kuten liittymismaksusta. Tämän lisäksi liittymän hintaan sisältyvät käyttömaksut. Käytöstä aiheutuvia maksuja ovat esimerkiksi liittymän kuukausimaksu sekä puhelumaksut tai tiedonsiirron määrästä riippuva maksu. Internetyhteyspalvelun käyttökustannuksina peritään pääsääntöisesti kuukausimaksu, joka voi olla kiin-

12 12 (28) teä tiedonsiirron määrästä riippumatta tai sisältää käyttökaton 2, mutta myös muunlaisia hinnoittelumalleja on käytössä. Yleispalveluyritykset voivat tarjota yleispalvelua eri tekniikoilla toteutettuina. Tätä muistiota laadittaessa eräät yleispalveluyritykset ovat tuotteistaneet yleispalveluun kuuluvan internetyhteyspalvelun, ja tarjoavat sitä esimerkiksi ADSL- tai 3G-tekniikalla. Toiset yleispalveluyritykset taas tarjoavat yleispalveluna tavanomaisia palveluitaan, jotka on toteutettu esimerkiksi ADSL- tai WiMAXtekniikalla. Yleispalveluyritykset eivät ole tuotteistaneet puhelintai tekstiviestipalvelujen osalta erillisiä yleispalveluliittymiä. 3.2 Yleispalvelun yleisen hintatason seuranta Viestintävirasto valvoo yleispalvelun toteutumista vuosittaisilla kyselyillä yleispalveluyrityksille. Tässä yhteydessä yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuutta arvioidaan yleisellä tasolla keräämällä teleyrityksiltä tiedot yleispalveluna tarjottujen palvelujen hinnoittelusta. Yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa vertailutietona käytetään Viestintäviraston kahdesti vuodessa keräämiä kiinteiden ja langattomien laajakaistaliittyminen sekä matkapuhelinliittymien yleisiä hintatietoja (käyttö-, kuukausi- ja avausmaksut). 3G- ja 4G-verkoissa toimivien laajakaistaliittymien vähittäishintaseuranta on suoraviivaista yhtenäisten kansallisten hintojen vuoksi. Lisäksi kerätään muiden langattomien laajakaistapalveluiden kuten WiMAX-liittymien hintatiedot, joiden hinnat ovat tyypillisesti alueellisia. Matkapuhelinliittymien hintatiedot kerätään laskemalla ennalta määrättyjen käyttäjäprofiilien mukaiset kuukausimaksut kunkin palveluntarjoajan osalta puhe- ja tekstiviestipaketit huomioon ottaen. Kiinteän verkon laajakaistaliittymien hinnat eroavat eri paikkakuntien välillä, joten hintoja tarkastellaan tästä syystä alueellisesti ja paikkakunnittain. Kiinteiden laajakaistaliittymien tiedot kerätään mahdollisimman kattavasti eri paikkakunnilla Suomessa palvelua tarjoavilta operaattoreilta. 2 Sovitun käyttömäärän ylittyessä tiedonsiirtonopeutta voidaan esimerkiksi hidastaa taikka periä ylimenevästä tiedonsiirrosta lisähintaa.

13 13 (28) Kerätään hintatiedot palveluntarjoajien internetsivuilta julkisista hinnastoista vuosittain Kiinteiden laajakaistaliittymien hintatiedot - Liittymän avausmaksu - Liittymän kk-maksu eri nopeusluokittain (1, 2 9,9, 10 29,9, 30 99,9 ja vähintään 100 Mbit/s) Langattomien laajakaistaliittymien hintatiedot - Liittymän avausmaksu - Liittymän kk-maksu eri nopeusluokittain (alle 1, 1, 2 9,9, 10, 21 ja vähintään 30 Mbit/s) Matkaviestinliittymien hintatiedot - Liittymän avausmaksu - Liittymän kk-maksu - Puhelun avausmaksu - Käyttäjäprofiilien mukaiset kuukausikustannukset Paikkakuntakohtainen / valtakunnallinen tarkastelu Lasketaan operaattoreilta kerättävien puhelujen hinta- ja määrätietojen perusteella hintaindeksi. Kuvio 3. Yleinen hintaseuranta. Viestintävirasto laskee teleyrityksiltä keräämiensä tietojen perusteella keskimääräisiin hintoihin perustuvaa hintaindeksiä muun muassa kiinteiden sekä langattomien puhelin- ja tiedonsiirtopalveluiden hinnoista. Paikkakuntakohtaisia hintatietoja ja hintaindeksiä käytetään apuvälineenä verrattaessa yleispalvelun hinnoittelun tasoa ja kehitystä suhteessa muihin vastaaviin palveluihin. Yleispalvelun hinnoittelua voidaan tarvittaessa verrata myös yleiseen hintatason kehitykseen ja kuluttajien tulotasoon käyttämällä apuna esimerkiksi Tilastokeskuksen tuottamaa kuluttajahintaindeksiä. Myös käyttäjien erityisryhmien tarpeeseen voidaan tehdä omia hintavertailuja. Yleispalveluna tarjottavien puhelinpalvelujen hintatasoa tullaan seuraamaan lähtökohtaisesti suhteessa sellaisten tavanomaisten matkaviestinverkon liittymien hinnoitteluun, joiden veloitus perustuu käyttöön (puheluiden kestoon). Lisäksi liittymien asennus- ja avausmaksuja seurataan vastaavalla tavalla osana vähittäishintaseurantaa kuitenkin siten, että avausmaksujen vertailu laaditaan erillään kuukausikohtaisten hintojen vertailusta johtuen avaus- ja asennusmaksujen kertaluonteisuudesta. Tapauskohtaisessa hinnoittelun arvioinnissa käytetään lähtökohtaisesti yleisen hintaseurannan tietoja. Niiden perusteella voidaan kuitenkin tehdä suoria johtopäätöksiä yksittäisen liitty-

14 14 (28) män hinnan kohtuullisuudesta tai kohtuuttomuudesta vain riittävän selkeissä tapauksissa. 3.3 Yleispalvelun hinnoittelun tapauskohtainen arviointi Tapauskohtaisen arvioinnin toteuttaminen Yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuuden tapauskohtainen valvonta on jälkikäteistä. Viestintävirasto voi ratkaista päätöksellään sen, onko hinnoittelu ollut kohtuullista, vain yleispalveluun kuuluvista palveluista jo tehtyjen sopimusten tai niistä annettujen tarjousten osalta. Hinnoittelun kohtuullisuuden arviointi tapahtuu viime kädessä yksittäisen tapauksen tasolla, sillä kohtuullisena pidettävä hinta voi riippua muun muassa käyttäjän maantieteellisestä sijainnista sekä liittymän rakentamis- ja ylläpitokustannuksista. Tapauskohtaisella hinnoittelun arvioinnilla tutkitaan, seuraako yleispalveluna tarjottavien palvelujen hinnoittelu muuta vastaavien viestintäpalvelujen keskimääräistä kuluttajahinnoittelua ja ovatko mahdolliset alueelliset hintaerot kohtuullisia. Jos yksittäinen tilaaja tai tarjouksen saanut henkilö kokee joutuvansa maksamaan kohtuutonta korvausta yleispalveluna tarjotusta liittymästä, hän voi tehdä toimenpidepyynnön kohtuuttomaksi katsomastaan hinnoittelusta. Kuten luvussa 3.1 todettiin, yksittäistä toimenpidepyyntöä tutkitaan ensi vaiheessa hintavertailutietojen avulla. Vertailussa hyödynnetään tässä luvussa 3.3 esitettyjä periaatteita. Jos Viestintävirasto voi viestintäpalvelujen hintojen vertailun perusteella ottaa kantaa tarkasteltavana olevan yksittäisen hinnan kohtuullisuuteen tai kohtuuttomuuteen, kohtuullisuusarviointi tehdään tapauskohtaiseen hintavertailuun perustuen ja päätös annetaan tarvittaessa teleyritystä kuullen näiden tietojen perusteella. Teleyrityksen kuuleminen voi olla tarpeetonta esimerkiksi, jos hinnoittelu on selvästi katsottava kohtuulliseksi. Vertailussa käytetään sekä kyseisen käyttäjän kannalta merkityksellisen maantieteellisen alueen että kansallisen tason hintatasotietoja. Mikäli hintaseurantatiedot eivät riittävän selkeästi osoita hinnoittelun kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta, Viestintävirasto pyytää toisessa vaiheessa tarvittaessa yleispalveluyritykseltä tarkempaa selvitystä yleispalveluna tarjotun liittymän hinnoittelusta. Tällöin selvitetään esimerkiksi toimenpidepyynnössä yksilöidyn yleispalveluun kuuluvan palvelun toteuttamisesta syntyneet kustannukset tapauksen edellyttämällä tarkkuustasolla kohtuullisuusarvioinnin tekemiseksi. Hinnoittelun kohtuullisuutta arvioitaessa huomioidaan kaikki liittymän käytöstä ja toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset, mutta arviointi tapahtuu käyttäjän kannalta Arvioinnin lähtökohdat Tietoyhteiskuntakaaren 86 ja 87 :n mukaan tarjottavan liittymän hinnan on siis oltava keskimääräisen käyttäjän kannalta tarkasteltuna kohtuullinen. Hintaa arvioitaessa voidaan tietoyh-

15 15 (28) teiskuntakaaren esitöiden mukaan ottaa huomioon keskimäärin kohtuulliset liittymän rakentamis-, asentamis- ja käyttökustannukset, millä Viestintäviraston käsityksen mukaan tarkoitetaan säännöksen sanamuodon mukaisesti käyttäjän tai tilaajan maksettavaksi tulevia kustannuksia. Kun hintaa arvioidaan laissa tarkoitetulla tavalla keskimääräisen käyttäjän kannalta, otetaan teleyrityksille aiheutuvat kustannukset toissijaisesti huomioon näissä arviointiperiaatteissa kuvatulla tavalla. Teleyritysten kustannusten kohtuullisuutta ei tällöin arvioida erikseen. Seuraavissa alaluvuissa käsitellään rakentamis-, käyttö- ja avausmaksujen arviointiperiaatteita. Aiemman lain perustelujen mukaan (HE 150/2006, s. 22 ja 23) Viestintäviraston tekemän yleispalvelun hinnoittelun seurannan tarkoituksena on varmistaa se, että yleispalvelun hinnoittelu seuraa muuta keskimääräistä kuluttajahinnoittelua ja on käyttäjän kannalta kohtuullista. Tältä osin tietoyhteiskuntakaari vastaa asiallisesti aiempaa oikeustilaa. Tämä tavoite tulee saamaan entistä suuremman painoarvon tarkastelun näkökulman muuttuessa. Jotta mainittujen tavoitteiden toteutuminen voidaan varmistaa, on myös tapauskohtaisessa arvioinnissa arvioitava yleispalvelun hinnoittelua suhteessa viestintäpalvelujen muuhun keskimääräiseen kuluttajahinnoitteluun. Tietoyhteiskuntakaaren tavoitteena on parantaa esimerkiksi pienituloisten käyttäjien mahdollisuutta saada yleispalveluun kuuluvat tuotteet ja palvelut tosiasiallisesti käyttöönsä (HE 221/2013, s. 60 ja 138 ja LiVM 10/2014, s. 11). Viestintäviraston näkemyksen mukaan tämä merkitsee, että yleispalvelun hinnoittelun tulisi yleensä seurata kaupallisesti tarjottujen, lähimmin vastaavien viestintäpalvelujen hintatasoa. Asiaa käsitellään tarkemmin jäljempänä. Arvioinnissa huomioidaan, että tilaajalle tai käyttäjälle aiheutuviin kustannuksiin vaikuttavat merkittävästi myös tämän käyttötottumukset. Yleispalveluyritykseltä ei voida edellyttää, että kaikkien liittymien hinnoittelumallit palvelisivat kaikkia käyttäjiä ja kaikkia käyttötottumuksia. Liittymien käyttöön perustuvaa hinnoittelua arvioidaan tämän johdosta keskimääräisen käyttäjän käytön näkökulmasta. Tietoyhteiskuntakaaren perustelujen mukaan maantieteellisellä sijainnillakin voi olla merkitystä liittymän kustannusten kohtuullisuutta arvioitaessa. Maantieteelliset erot yleispalvelun hinnoittelussa ovat kuitenkin aiemmin voimassa olleeseen lakiin nähden rajallisemmin mahdollisia, sillä esitöiden mukaan se, mitä pidetään kohtuullisena kustannuksena, voi (vain) "jossain määrin" vaihdella eri puolilla Suomea. (HE 221/2013, s. 138, vrt. HE 150/2006, s. 24.) Liittymähintojen maantieteellinen eriyttäminen voi olla perusteltua kustannusten perusteella, koska rakentamis- ja ylläpitokustannukset vaihtelevat alueittain. Palvelujen toimivuus edellyttää tiettyä verkkorakennetta. Esimerkiksi alueilla, joilla liittymiä kiinteässä verkossa on harvemmassa, on kunkin liittymän aiheuttama osuus

16 16 (28) verkon rakentamis- ja ylläpitokustannuksista suurempi kuin alueella, jossa verkossa on liittymiä tiheässä. Toisaalta verkon rakentamiskustannukset, erityisesti kaapelien kaivaminen, saattaa suhteessa olla merkittävästi kalliimpaa tiheään rakennetulla alueella kuin haja-asutusalueella. Matkaviestinverkkojen osalta vastaavasti harvemmin asutuilla alueilla verkkopeiton rakentaminen on kalliimpaa suhteessa saavutettavaan väestöpeiton lisäykseen. Kuitenkin matkaviestinverkkoja parannettaessa liittymien tarjoamiseksi yleispalveluasiakkaille parannetaan lähtökohtaisesti myös muiden käyttäjien saamaa palvelua. Liittymän kuuluvuutta parantavat laitteet kuten lisäantennit saattavat myös aiheuttaa joillakin alueilla muihin kyseisen verkon liittymiin verrattuna korkeampia liittymiskustannuksia ja näin ollen hinnoittelun alueellista eroavuutta. Matkaviestinverkon toimiluvat ja muu sääntely voivat tulevaisuudessa vaikuttaa sen arviointiin, mitkä kustannukset kuuluvuuden parantamisesta kiinteässä sijaintipaikassa kuuluvat teleyrityksen ja käyttäjän vastattaviksi. Markkinoilla tässä suhteessa tapahtuva kehitys voi vaikuttaa myös yleispalvelun hinnoittelun arviointiin. Yleispalveluun kuuluvan tarkoituksenmukaisen internetyhteyden ja videopuhelut kuulo- ja puhevammaisille henkilöille mahdollistavan internetyhteyden nopeudelle on asetettu laadullisia vaatimuksia liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella (1163/2014), valtioneuvoston asetuksella (1247/2014) ja Viestintäviraston määräyksellä (58 B/2014 M). Internetyhteyden yleispalvelunopeudelle asetettu vähimmäistaso ja yleispalveluyrityksille asetettu velvollisuus todentaa, että tarjottu internetyhteyspalvelu täyttää palvelun laatua koskevat erityiset vaatimukset, saattavat aiheuttaa yleispalveluyritykselle kustannuksia, joita sille ei yleispalveluvelvoitteen puuttuessa aiheutuisi. Mahdollisia poikkeavia kustannuksia ei kuitenkaan Viestintäviraston näkemyksen mukaan lähtökohtaisesti tule siirtää yksinomaan yleispalveluna tarjottavien liittymien tilaajilta perittäviin hintoihin. Tämä seuraa hinnoittelun kohtuullisuuden vaatimuksesta ja tässä muistiossa esitetyistä arviointiperiaatteista. Viestintäviraston näkemyksen mukaan yleispalveluun kuuluvalle tarkoituksenmukaiselle internetyhteydelle asetetut laatuvaatimukset eivät kuitenkaan aseta esimerkiksi 3G-verkossa yleispalveluna tarjottavalle liittymälle sellaisia teknisiä vaatimuksia, joiden johdosta liittymä olisi välttämättä toteutettava muista samalla tekniikalla toteutettavista liittymistä eriävällä tavalla. Viestintäviraston käsityksen mukaan priorisointitoiminteen käyttö on tarpeen vain symmetrisen internetyhteyspalvelun toteuttamisessa. Yleispalvelupäätösten perustelumuistiossa ( , dnro 1970/9510/2012) toiminteen kustannukset teleyrityksille on arvioitu kohtuullisiksi. Lisäksi kaupallisin perustein tarjotuissa liittymissä ilmoitettu vaihteluväli täyttää yleispalvelun minimivaatimukset tai poikkeaa niistä vain vähän. Tämän lisäksi on huomioitava, että yleispalvelun toteuttamistapa jää teleyrityksen harkintaan samalla, kun hinnoittelun arvioinnin perusteena on käyttäjän kannalta arvioitu kohtuullisuus. Yleispalvelun hinta ei saa muodostua tosiasialliseksi esteeksi palvelun käytölle. Jos yleispalveluyritys ei voi kattaa yleispalvelun

17 17 (28) tuottamisen kustannuksia siitä saatavilla tuloilla eivätkä yleispalvelun nettokustannukset aiheuta laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta yrityksen koko huomioon ottaen, yleispalveluyrityksen on tarjottava palvelua tappiolla ja katettava yleispalvelun tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset lähtökohtaisesti muusta toiminnastaan saatavilla tuotoilla. Liittymän toteutukseen valitun tekniikan suhde hinnoittelun arviointiin Yleispalveluyrityksen velvoite tarjota yleispalvelua kohtuulliseen hintaan ei edellytä, että kaikkien yleispalveluyrityksen toteuttamien vaihtoehtoisten yleispalvelun vaatimukset täyttävien palvelukokonaisuuksien hinnoittelun tulee olla tietoyhteiskuntakaaressa tarkoitetulla tavalla kohtuullista. Riittää, että yleispalveluyritys tarjoaa jollakin kohtuullisen hintaisella vaihtoehdolla yleispalvelutason täyttävää internetyhteyspalvelua tilaajalle. Mikäli yleispalveluyrityksellä on tietyllä alueella käytettävissään useita palvelun tarjoamiseen soveltuvia verkkotekniikoita, yrityksellä on mahdollisuus valita, millä tekniikalla yritys toteuttaa liittymän. Tällöin riittää, että yleispalveluasiakkaalle tarjotuista liittymistä yksi on kohtuuhintainen. Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnöstä LiVM 32/2006 ilmenee, että vaihtoehtoja harkitessa teleyrityksen tulee valita käyttäjän kannalta kokonaisuus huomioon ottaen edullisempi vaihtoehto. Mikäli yritys jostain syystä haluaa poiketa tästä periaatteesta, sitä ei tule estää, mutta silloin halvemman vaihtoehdon ja kalliimman vaihtoehdon välisen erotuksen tulee jäädä yrityksen kannettavaksi. Mikäli asiakas valitsee kuitenkin siis erilaisista liittymistä kalliimman vaihtoehdon esimerkiksi mieltymystensä perusteella, tulee tällöin asiakkaan kantaa valintansa aiheuttamat lisäkustannukset. Yleispalveluasiakkaalla ei siis lähtökohtaisesti ole oikeutta valita tekniikkaa, jolla liittymä toteutetaan. Jos yleispalveluasiakas haluaa hankkia jollakin tietyllä tekniikalla toteutetun liittymän, mutta yleispalveluyritys tarjoaa myös toisella tekniikalla toteutettua, yleispalvelun vaatimukset täyttävää liittymää kohtuullisella hinnalla asiakkaalle, ei Viestintävirasto voi arvioida asiakkaan valitseman liittymän hinnoittelun kohtuullisuutta. Esimerkki kumotun viestintämarkkinalain (393/2003) nojalla tehdystä ratkaisusta: Yleispalveluyritys tarjosi yleispalveluun kuuluvaa internetyhteyspalvelua valokuituverkon toteutuksena. Liittymän rakentamismaksu oli hinnoiteltu halvimman teknisen toteutustavan perusteella, joka olisi ollut olemassa olevaa kupariverkkoa hyödyntäen toteutettu ADSL-liittymä. Viestintävirasto piti lähtökohtaa oikeana. Liittymät, joiden osalta hintaa voidaan arvioida Yleispalvelun yleinen vähittäishintaseuranta kohdistuu palveluihin, joilla yleispalveluyritykset ovat ilmoittaneet tarjoavansa yleispalvelua. Tapauskohtaisesti Viestintäviraston taas on mahdollista arvioida yleispalvelun hinnoittelun kohtuullisuutta sellaisten liittymien tai liittymätarjousten osalta, jotka on tarjottu yleispalveluna ja jotka täyttävät yleispalvelun vaatimukset.

18 18 (28) Yleispalveluna voidaan tarjota myös yleispalvelulle asetetut vähimmäislaatuvaatimukset ylittäviä palveluja. Viestintävirasto ei arvioi yleispalvelun laatuvaatimukset ylittävän palvelun hintaa, jos teleyritys on tarjonnut myös muuta, yleispalvelun laatuvaatimukset täyttävää palvelua alempaan hintaan. Lisäksi hinnan arvioitavaksi ottaminen edellyttää yleisesti, että kyse on liittymästä, jonka yleispalveluyritys on tarjonnut yleispalvelualueellaan käyttäjän vakinaiseen asuin- tai sijaintipaikkaan. Liittymä voidaan toteuttaa myös liikkuvasti käytettävissä olevalla matkapuhelintekniikalla, eikä asennuksen tarvitse olla kiinteä (HE 150/2006, s. 24). Viestintävirasto arvioi tarvittaessa yksittäistapauksessa kokonaisharkinnan perusteella, täyttyvätkö arvioitavaksi ottamisen edellytykset. Teleyritysten tarjoamat liittymät voivat ylittää yleispalvelun vähimmäisvaatimukset esimerkiksi internetyhteyspalvelun nopeuden vaihteluvälin osalta. Niiden osalta edellä sanottu merkitsee, että teleyritys voi esimerkiksi tarjota liittymää, jonka nopeus on 2 tai 10 Mbit/s yhden megabitin sijasta, mutta ellei vähimmäistason mukaista palvelua tarjota, on tarjottavan liittymän oltava hinnaltaan kohtuullinen. Esimerkkinä yleispalvelutason ylittävistä puhelinliittymistä voidaan mainita niin sanotut pakettiliittymät, joissa puhelinliittymän lisäksi tarjotaan pakettina päätelaite, keskimääräisen käyttäjän käyttämän puhelumäärän ylittävä määrä puhelupalveluita sekä tekstiviesti- tai tiedonsiirtopalveluita. Mahdollinen puhelinliittymän tiedonsiirtopalvelu ei kuitenkaan sinänsä estä Viestintävirasto arvioimasta puhelupalveluiden hinnoittelun kohtuullisuutta kyseisen liittymän osalta Rakentamiskustannukset Yleiset periaatteet Kiinteässä verkossa yleispalveluna tarjottava liittymä voidaan mahdollisesti kytkeä jo olemassa olevaan liityntäverkkoon ilman verkonrakentamistarvetta. Jos liittymää ei voida toimittaa ilman rakentamista, teleyritys voi rakentaa käyttäjän pyynnöstä uuden tilaajayhteyden 3. Uudesta tilaajayhteydestä teleyritykselle aiheutuvat kustannukset vaihtelevat tapauskohtaisesti maastosta, tarvittavan yhteyden pituudesta ja muista investointitarpeista riippuen. Langattomassa verkossa yleispalveluna tarjottavan liittymän toimittamiseksi teleyrityksen saattaa toisinaan olla tarpeen parantaa palvelun saatavuutta tukiasemaan tehtävien muutosten tai uuden tukiaseman avulla. Kuuluvuutta voidaan parantaa myös käyttäjän luona erilaisten antenniratkaisujen avulla. 3 Tilaajayhteydellä tarkoitetaan tietoyhteiskuntakaaressa kiinteän viestintäverkon osaa, joka on tilaajan liittymän ja viestinnän ohjaamisen mahdollistavan laitteen välillä (3 :n 31 k.).

19 19 (28) Tällaisen yleispalvelun kertaluontoisen kustannuksen kohtuullisuuden arviointiin liittyvät verkonrakennushankkeen maantieteelliset ja tekniset tekijät sekä erityisesti ehdot, joilla lähimmin vastaavia palveluita yleensä tarjotaan. Liittymän hankintahintaan sisältyvien rakentamiskustannusten kohtuullisuutta arvioidaan kuitenkin erityisesti suhteessa keskimääräiselle käyttäjälle (kuluttajalle) keskimäärin kohtuullisena pidettävään kertasijoitukseen oman internet- tai puhelinliittymän saamiseksi. Viestintävirasto katsoo, että lainmuutoksella on erityisen suuri merkitys liittymän hankinnasta tilaajalle aiheutuvien rakentamiskustannusten kohtuullisuuden arvioinnissa, jotta verkon parantamisesta mahdollisesti aiheutuvat todelliset kustannukset eivät muodostu tilaajille esteeksi yleispalvelun käyttöön saamiselle. Tietoyhteiskuntakaaren esitöissä on todettu, että muutoksen tarkoituksena on yleispalveludirektiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti mahdollistaa esimerkiksi pienituloisten ja vammaisten käyttäjien mahdollisuus saada yleispalveluliittymä käyttöönsä (HE 221/2013, s. 138). Tuon kohdan mukaan yleispalveluyrityksiä voidaan vaatia tarjoamaan kuluttajille tavanomaisten kaupallisten ehtojen mukaan asetetuista hinnoista poikkeavia hintavaihtoehtoja tai -paketteja erityisesti sen varmistamiseksi, että pienituloisilla tai sosiaalisia erityistarpeita omaavilla käyttäjillä on mahdollisuus käyttää yleispalveluja. Esitöissä käytetty ilmaisu "keskimäärin kohtuulliset rakentamiskustannukset" merkitsee Viestintäviraston näkemyksen mukaan, että kohtuusarvioinnin mittapuuna on lähtökohtaisesti se, millaisia kohtuullisia rakentamiskustannuksia käyttäjille tyypillisesti aiheutuu oman internet- tai puhelinliittymän hankkimisesta ja millaisista kustannuseristä he tavanomaisesti liittymän hankkiessaan vastaavat. Viestintäviraston näkemyksen mukaan edellä sanottu merkitsee yhtäältä, ettei tilaajien voida yleensä edellyttää vastaavan tavanomaisten kaupallisten ehtojen mukaista suuremmista rakentamiskustannuksista, vaikka yleispalveluyritys ei kaupallisesti näitä palveluja kyseiselle alueelle tarjoaisikaan. Toisaalta teleyrityksen on tarjottava liittymää myös sille välittömästi aiheutuvia rakentamiskustannuksia (tai mahdollisia kaupallisia rakentamisehtoja) alempaan hintaan, jos kyseiset kustannukset ylittävät keskimäärin kohtuullisena pidettävän kertasijoituksen omaan, yleispalveluun kuuluvat vähimmäispalvelut tarjoavaan internet- tai puhelinliittymään. Viestintäviraston näkemyksen mukaan yleispalvelun hinnoittelussa tulee siten lähtökohtaisesti noudattaa teleyrityksen tavanomaisia kaupallisia ehtoja, jolloin myös teleyritysten keskimääräiset kustannukset tulevat huomioon otetuksi. Niistä voidaan kuitenkin joutua poikkeamaan myös käyttäjän kannalta edullisempaan suuntaan, mikäli tavanomaisten ehtojen perusteella määräytyviä kustannuksia olisi pidettävä keskimääräisen käyttäjän kannalta kohtuuttoman korkeina.

20 20 (28) Viestintävirasto ei kerää tietoja tilaajien maksettavaksi tulevista rakentamismaksuista, joten niiden arvioinnin osalta ei voida nojautua yleiseen vertailutietoon kuten seuraavassa alaluvussa tarkasteltavien kuukausi- ja muiden käyttömaksujen kohdalla. Kustannukset kuuluvuuden parantamisesta sijaintipaikassa Jos yleispalvelu toteutetaan matkaviestinverkon liittymällä, sen tulee kuulua vähintään yhdessä pisteessä rakennuksen sisällä. 4 Langattomien internetyhteyspalvelujen osalta hyvän yhteyden laadun saavuttaminen luotettavasti kiinteässä sijaintipaikassa sisätiloissa voi edellyttää, että käytössä on ulkoinen lisäantenni. Tällaista tilannetta ei voida pitää poikkeuksellisena etenkään harvaan asutuilla alueilla. Ulos kiinteästi asennettavan suuntaantennin avulla voidaan merkittävästi parantaa verkon kuuluvuutta ja vähentää rakennuksen aiheuttaman vaimennuksen vaikutusta palvelun laatuun. Viestintäviraston näkemyksen mukaan tilaajan voidaan yleensä edellyttää vastaavan itse liittymän kuuluvuutta parantavan päätelaitteen antennin tai pienimuotoisen ulkoisen lisäantennin kohtuullisista kustannuksista, jos yleispalveluun kuuluva internetyhteyspalvelu toteutetaan langattomasti. Kohtuullisena ratkaisuna voidaan yleensä pitää enintään viiden metrin korkeudella maanpinnasta sijaitsevaa pienimuotoista suuntaavaa antennia. Lisäantennista ei saa aiheutua käyttäjälle kohtuuttomia kustannuksia. Yleispalveluyritys on velvollinen toimittamaan liittymän tilaajalle tämän vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa. Viestintävirasto kiinnittää yleispalveluyritysten huomiota siihen, että viimekätinen vastuu yleispalveluna tarjotun liittymän toimivuudesta on yleispalveluyrityksellä. Mikäli antennia ei tarvita kuuluvuuden varmistamiseksi, liittymän toimittamiseen voi riittää esimerkiksi SIMkortin toimittaminen asiakkaalle. Jos pelkän päätelaitteen avulla ei kuitenkaan voida muodostaa yhteyttä verkkoon huonon kuuluvuuden vuoksi, edellyttää tämä, että yleispalveluyrityksen on tilaajan sitä pyytäessä tarjottava kohtuullisella hinnalla myös antennin toimittamista ja asentamista, jotta varmistetaan yleispalvelun edellyttämän laatutason täyttyminen. Teleyrityksen on joka tapauksessa annettava ohjeita mm. antennin hankkimisesta, asennuksesta ja suuntaamisesta, jos tilaaja huolehtii asennuksesta itse. Viestintäviraston näkemyksen mukaan edellä sanottua voidaan soveltaa myös puhelinpalvelujen osalta, jolloin kyseeseen voi tulla pöytä-gsm-laitteen ja tarvittaessa mainitunlaisen lisäantennin käyttäminen. Yleispalveluun eivät kuulu matkapuhelin- 4 Tarjottu liittymä voi olla kiinteä tai langaton, mutta sen tulee kuitenkin toimia moitteettomasti siinä käyttäjän vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa, jota sopimus koskee (HE 150/2006, s. 24). Viestintävirasto on aikaisemmassa käytännössään pitänyt langattoman liittymän kuuluvuutta käyttäjän asuin- tai sijaintipaikassa riittävänä, jos liittymällä voidaan käyttää yleispalveluun kuuluvia puhelin- tai internetyhteyspalveluja kiinteästi vähintään yhdessä paikassa rakennuksen sisätiloissa.

21 21 (28) palvelut, vaan sääntely takaa vähimmäispalveluna toimivan puhelinpalvelun yhdessä pisteessä kiinteässä sijaintipaikassa. Mikäli liittymän toimivuuden varmistaminen edellyttää muuta kuin edellä mainitun kaltaista kohtuullista antenniratkaisua käyttäjän tai tilaajan sijaintipaikassa, tilaajan ei voida yleensä edellyttää vastaavan ratkaisun kustannuksista muutoin kuin pienimuotoisen antenniratkaisun kustannusten osalta. Viestintäviraston näkemyksen mukaan tilaajan voidaan edellyttää vastaavan myös tavanomaisista, kohtuullisista päätelaitekustannuksista. Esitöissä on kuitenkin mainittu, että esimerkiksi kalliiden lisälaitteiden käytön edellyttäminen toteutettaessa yleispalveluita useamman liittymän välityksellä voi muodostua kohtuuttomaksi (HE 150/2006, s. 24). Kustannukset muutoksista langattomaan verkkoon Yleispalvelun tarjoaminen ja liittymän toimittaminen voi toisinaan edellyttää muutoksia myös teleyrityksen hallitsemaan tukiasemaan tai uuden tukiaseman rakentamista. Tällaisista toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten periminen kuluttajilta on kuitenkin ilmiö, joka on liittynyt käytännössä yksinomaan yleispalveluna tarjottuihin liittymiin. Yleisesti ottaen langattoman verkon rakentamiskustannukset sisällytetään kuluttajilta perittäviin tavanomaisiin avaus-, käyttöja kuukausimaksuihin. Liittymän hankinnasta tilaajilta perittävien erityisten rakentamiskustannusten osalta kyse ei siten ole kustannuksista, joita käyttäjille yleensä aiheutuu liittymän hankinnasta ja joista käyttäjät tavanomaisesti vastaavat liittymän hankkiessaan. Tällaiset toimenpiteet parantavat lähtökohtaisesti myös muiden käyttäjien kokemaa palvelutasoa, ja niistä aiheutuvat kustannukset kohdentuvat siten myös muille teleyrityksen tuotteille ja asiakkaille. Tällaisten kustannusten periminen yleispalveluliittymän rakentamisesta poikkeaa tavanomaisista kaupallisista ehdoista kyseisten käyttäjien vahingoksi. Kuten edellä on todettu, yleispalvelun hinnoittelun valvonnalla on tarkoitus varmistaa, että hinnoittelu seuraa muuta keskimääräistä kuluttajahinnoittelua. Viestintäviraston näkemyksen mukaan langattomaan verkkoon tehtävistä muutoksista aiheutuvien kustannusten veloittamista ei yleensä olisi pidettävä tietoyhteiskuntakaaren 86 tai 87 :n perusteella kohtuullisena, kun otetaan huomioon, että kustannusten kohtuullisuutta on arvioitava keskimääräisen käyttäjän näkökulmasta. Tilaajayhteyden rakentamisen ja parantamisen kustannukset Kiinteässä puhelinverkossa toimivan puhelin- tai esimerkiksi ADSL-tekniikalla toteutetun internetliittymän toimittaminen ei välttämättä edellytä rakentamista, jos kyseinen sijaintipaikka on jo liitetty verkkoon. Tällöinkin pitkillä etäisyyksillä saattaa olla tarpeen parantaa tilaajayhteyttä esimerkiksi DSL-toistimen avulla.