LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO NATURHISTORISKA CENTRALMUSEET FINNISH MUSEUM OF NATURAL HISTORY LUOMUS SAHLBERGIA VUOSIKERTA 22 (2016), NUMERO 2

Transkriptio

1 LUOMUS LUONNONTIETEELLINEN KESKUSMUSEO NATURHISTORISKA CENTRALMUSEET FINNISH MUSEUM OF NATURAL HISTORY SAHLBERGIA VUOSIKERTA 22 (2016), NUMERO 2

2 Sahlbergia 22.2(2016) cd SAHLBERGIA (ISSN ) Julkaisija: Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS Päätoimittaja: Jere Kahanpää Taittaja: Heidi Viljanen Kansikuva: Kyyröslude Pygolampis bidentata (Goeze, 1778) valokuvattuna Itä-Virossa (kuva Ave Liivamägi). Kts. sivut 12 14). The assassin bug Pygolampis bidentata, photographed in north-eastern Estonia by Ave Liivamägi. See pages for more details. Sisällys Pohjoismaista tunnettujen keräpallokaslajien (Agathidium Panzer, 1797) määrittämisestä (Coleoptera, Leiodidae): Rutanen, I....2 The assassin bug Pygolampis bidentata Goeze, 1778 (Heteroptera, Reduviidae) in Estonia: Liivamägi, A. & Tarlap, P Eristalis rossica Stackelberg, 1958 venäjänsurri Suomesta (Diptera, Syrphidae): Kerppola, S First Fennoscandian record of the gall midge Janetiella glechomae Tavares, 1930 (Diptera: Cecidomyiidae): Bruun, H. H. & Torniainen, J List of Alysiini of Finland, exclusing the genus Dinotrema (Hymenoptera, Braconidae, Alysiinae): Koponen, M., Vikberg, V. & Peris-Felipo, F. J Check list of Platygastridae of Finland (Hymenoptera, Platygastroidea) [Suomen litupistiäisten luettelo (Hymenoptera, Platygastroidea)]: Koponen, M., Buhl, P. N. & Vikberg, V....32

3 2 Sahlbergia 22.2 (2016), 2-11 Pohjoismaista tunnettujen keräpallokaslajien (Agathidium Panzer, 1797) määrittämisestä (Coleoptera, Leiodidae) Ilpo Rutanen Rutanen, I. 2016: Pohjoismaista tunnettujen keräpallokaslajien (Agathidium Panzer, 1797) määrittämisestä (Coleoptera, Leiodidae). [Contribution to the identification of North European species of the genus Agathidium Panzer 1797 (Coleoptera, Leiodidae)]. Sahlbergia 22(2): Tämän julkaisun tarkoituksena on esitellä lyhyesti Pohjoismaista tunnettujen Agathidium-suvun lajien tunnistamisen kannalta tärkeimmät tuntomerkit sekä määrityskaava. Suvun lajeista on olemassa useita perusteellisia julkaisuja, mutta käytettävissä olevat määrityskaavat, joissa on mukana kaikki Pohjoismaista tunnetut lajit, ovat kovin laajoja ja siksi hankalia käyttää. Määrityskaava esitetään sekä suomeksi että ruotsiksi. The aim of this paper is to present shortly the distinctive characters of the North European species of the genus Agathidium (Panzer, 1797). In spite of the fact that several comprehensive revisions with identification keys have been published, there is a lack of more concise keys comprising only the North European species. A revised identification key to the North European Agathidium is given in both Finnish and Swedish. Ilpo Rutanen, Vaiveronkatu 28 A 5, Hyvinkää, Finland; ilpo.rutanen@pp.inet.fi Johdanto Uusimman pohjoismaisen kovakuoriaisluettelon (Silfverberg 2010) mukaan Pohjoismaista tunnetaan kaikkiaan 19 Agathidium-lajia. Kaikki 19 lajia tunnetaan Ruotsista; Suomesta ja Norjasta tunnetaan 15 lajia, Tanskasta 13. Määrittämisen kannalta keräpallokkaat eivät ole vaikeimpia kovakuoriaissukujamme. Joukossa on kuitenkin kaksi tai kolme lajiparia tai -ryhmää, joitten määrittämiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Suomen lajistosta poistettiin äskettäin yksi laji, A. mandibulare Sturm, 1807, jonka suomalaiset yksilöt todettiin väärin määritetyiksi. Ne kuuluvat lähilajiin A. rotundatum (Gyllenhal, 1827). Kuva 1. Agathidium mandibulare Sturm-koiraan pää sivulta. Koiraan vasemmasta yläleuasta nousee sarvimainen lisäke. Fig. 1. Head of a male of Agathidium mandibulare Sturm in lateral view, showing the mandibular horn. Photo Jere Kahanpää. Tuntomerkit Preparoinnin yhteydessä keräpallokkaat vaativat ehkä tavallista enemmän huolellisuutta johtuen siitä, että kuoriaisen pallomainen muoto tekee ne hankalaksi käsitellä. Oikeaan määritystulokseen pääsemistä helpottaa kuitenkin huomattavasti, jos kuoriainen on kiinnitetty lapulle niin, että sen tärkeimmät tuntomerkit päässä, tuntosarvissa ja raajoissa ovat hyvin nähtävissä. Tärkeää on myös, että kuoriaisen peitinsiipien ja etuselän pinta on hyvin puhdistettu, jotta pinnan pisteytys ja hienorakenne (mikroskulptuuri) ovat selvästi nähtävissä. Seuraavassa muutamia seikkoja, jotka jo preparoinnin yhteydessä kannattaa huomioida ja jotka helpottavat lajin tunnistamista ulkoisten tuntomerkkien perusteella. Päässä olevista tuntomerkeistä tärkein on ohimoiden muoto. Joillakin lajeilla ohimot ovat selvästi ulkonevat (alasuku Cyphoceble Thomson), toisilta laajentuneet ohimot puuttuvat ja pää kapenee heti silmien jälkeen (alasuvut Neoceble Gozis ja Agathidium s.str.). Eräillä lajeilla suukilven (clypeus) etureunan muoto on tunnusomainen ja tarjoaa hyvän tuntomerkin. Joittenkin lajien koirailla yläleuat (mandibulae) ovat voimakkaasti asymmetriset siten, että vasen yläleuka on suurentunut ja joskus kääntynyt ylöspäin muodostaen sarvimaisen lisäkkeen (kuva 1). Myös tuntosarvien jaokkeissa on hyviä lajituntomerkkejä, joten kuoriainen kannattaa kiinnittää lapulle niin, että tuntosarvet ovat kokonaan näkyvissä. Niin pään kuten muittenkin ruumiinosien pisteytys ja pinnan mikroskulptuuri on useimmille lajeille tunnusomaista, joten ennen preparointia kuoriaisen pinta on tärkeää puhdistaa hyvin.

4 Sahlbergia 22.2 (2016), Kuva 2. Agathidium-lajeja: a) A. discoideum Er.; b) A. nigripenne (Fabr.); c) A. pulchellum Wank.; d) A. rotundatum (Gyll.). Fig. 2. Agathidium species: a) A. discoideum Er.; b) A. nigripenne (Fabr.); c) A. pulchellum Wank.; d) A. rotundatum (Gyll.). Photo Jere Kahanpää. Etuselkä on voimakkaasti kupera, pituuttaan leveämpi ja reunoiltaan pyöristynyt. Sen pisteytys ja mikroskulptuuri ovat joittenkin lajien tunnistamisen kannalta hyviä tuntomerkkejä. Peitinsiivet ovat suvun lajeilla hyvin kuperat. Määrityksen kannalta tärkein tuntomerkki on peitinsiiven tyvi- ja sivureunan muodostama olkakulma sivulta päin katsottuna. Joillakin lajeilla olkakulma on hyvin loiva (alasuku Agathidium s.str.), toisilla taas tylppä tai lähes suora (alasuvut Neoceble Gozis ja Cyphoceble Thomson). Peitinsiiven kärjestä alkava ja niitten liitoskohtaa seuraava saumaviiru on useimmilla lajeillamme syventynyt ja selvästi erottuva; kahdella lajeistamme saumaviiru puuttuu. Raajat ovat useimmilla lajeilla melko heikosti kehittyneet, lyhyet ja hoikat. Sukupuolet eroavat toisistaan nilkkajaokkeiden lukumäärän perusteella siten, että koirailla etu- ja keskinilkat ovat aina viisijaokkeiset, kun taas naaraitten, joilla nilkkajaokkeiden määrä on kullekin lajille ominainen, keskinilkat ovat aina nelijaokkeiset, etunilkkojen jaokkeita on 4 tai 5. Yleisesti voidaan sanoa että kovakuoriaisilla väri ei ole kovin luotettava lajeja erottava tuntomerkki. Muutamilla keräpallokaslajeilla on kuitenkin selvästi rajoittuvia tummia tai vaaleita kuvioita tai täpliä, joita voidaan käyttää hyväksi määrityksessä (kuva 2). Joissakin kriittisissä tapauksissa, varsinkin poikkeavien yksilöitten kohdalla, myös genitaalituntomerkkejä voidaan käyttää apuna lajien määrittämisessä, vaikka meillä tavattavat lajit voidaan useimmiten määrittää pelkästään ulkoisten tuntomerkkien perusteella. Varsinkin naaraan siemensäiliö (spermateka) on kullekin lajille tyypillinen (kuva 3). Koiraat voidaan tunnistaa viisijaokkeisista keskinilkoista, joillakin lajeilla laajentuneista etu- ja keskinilkoista sekä siitä, että vasen yläleuka on joskus voimakkaasti suurentunut ja muodostunut taaksepäin taipuneeksi sarveksi. Lajien tunnistaminen Seuraavassa esitettävä Agathidium-suvun Pohjoismaissa tavattujen lajien määrityskaava perustuu kirjallisuudessa esitettyihin tuntomerkkeihin. Pohjois-Euroopan faunaa käsitteleviä julkaisuja ovat mm. Hansenin (1968) Danmarks Fauna -sarjaan sisältyvä Tanskan lajit esittelevä osa, von Peezin (1971) Die Käfer Mitteleuropas -teoksen kolmannessa osassa oleva määrityskaava sekä Cooterin (1978) Brittein saarten lajistoa käsittelevä julkaisu. Palm (1946)

5 Sahlbergia 22.2 (2016), 2-11 Kuva 3. Agathidium- naaraiden spermatekat: a) A. atrum (Payk.); b) A. seminulum (Linn.); c) A. marginatum Sturm; d) A. mandibulare Sturm; e) A. rotundatum (Gyll.); f) A. laevigatum Er.; g) A. nigripenne (Fabr.); h) A. pallidum (Gyll.); i) A. pulchellum Wank.; j) A. varians Beck; k) A. confusum Bris. de Barnev.; l) A. badium Er.; m) A. pisanum Bris. de Barnev.; n) A. discoideum Er.; o) A. nigrinum Sturm; p) A. arcticum Thoms. Fig. 3. Agathidium- spermathecae: a) A. atrum (Payk.); b) A. seminulum (Linn.); c) A. marginatum Sturm; d) A. mandibulare Sturm; e) A. rotundatum (Gyll.); f) A. laevigatum Er.; g) A. nigripenne (Fabr.); h) A. pallidum (Gyll.); i) A. pulchellum Wank.; j) A. varians Beck; k) A. confusum Bris. de Barnev.; l) A. badium Er.; m) A. pisanum Bris. de Barnev.; n) A. discoideum Er.; o) A. nigrinum Sturm; p) A. arcticum Thoms. on laatinut määrityskaavan Ruotsin faunan kriittisimmistä lajeista. Näistä kaikista puuttuvat kuitenkin Pohjoismaista tunnetut lajit A. pulchellum Wankowicz, 1869 ja A. pallidum (Gyllenhal, 1827). Ainoat kaikki Pohjoismaista tunnetut Agathidium-lajit käsittävät määrityskaavat ovat Hlisni- kovskyn (1964) sekä Angelinin (1995) Palearktisen alueen faunaa käsittelevissä monografioissa, jotka ovat suuren lajimääränsä vuoksi kovin laajoja ja siten hankalasti sovellettavissa Pohjoismaitten lajistoon. Kuva 4. Tuntosarvia: a) Agathidium mandibulare Sturm ; b) Agathidium rotundatum (Gyll.) Huomaa tuntosarven pidempi kolmas jaoke A.mandibularella. Fig. 4. The antennae: a) Agathidium mandibulare Sturm ; b) Agathidium rotundatum (Gyll.). Note the longer third antennal segment in A.mandibulare. Photo Jere Kahanpää.

6 Sahlbergia 22.2 (2016), Kuten aikaisemmin on tullut mainituksi, useimmat lajimme voidaan tunnistaa helposti edellä mainittujen ulkoisten tuntomerkkien perusteella. Joukossa on kuitenkin muutama lajiryhmä, joiden tunnistamisen suhteen on oltava tarkkana. Tällainen on ainakin lajiryhmä A. rotundatum (Gyllenhal, 1827)/ A. confusum Brisout de Barneville, 1863/ A. mandibulare Sturm, Näistä viimeksi mainittu laji on poistettu Suomen lajiluettelosta vääriin määrityksiin perustuen, kun taas A. rotundatum ja A. confusum kuuluvat kaikkein yleisimpiin lajeihimme, eikä A. mandibularen löytyminen maastamme ole mahdotonta, sillä se on esim. Ruotsissa laajalle levinnyt. Lähialueiltamme tunnetuista lajeista mainittakoon mm. kaikista Baltian maista tunnettu A. convexum Sharp 1866, jonka löytyminen meiltä on myös hyvin mahdollista. Biologia Suvun lajien elintavoista tiedetään, että useimmat lajit elävät siellä missä on tarjolla kuolleita, lahoavia ja sientä kasvavia kasvinosia ja riittävästi kosteutta. Meidän oloissamme ne ovat näin ollen tyypillisiä metsähyönteisiä. Useimmat lajeistamme ovat melko yleisiä ja laajalle levinneitä (Rassi ym. 2015) ja niitä tapaa joskus runsaina kuolleilla puunrungoilla tai kannoilla kasvavilla sienillä ja käävillä. Muutamat lajit ovat kuitenkin vaateliaita ja elävät vain luonnontilaisten metsien kuolleilla lehtipuilla (kuva 5). Voidaankin sanoa, että mitä luonnontilaisempi metsä on, sitä runsaampi on lajien kirjo ja yksilöitten määrä. Joillakin yleisillä ja runsaina esiintyvillä lajeilla on merkitystä metsän luonnollisessa kierrossa, sillä aktiivisina lentäjinä ne ovat tehokkaita lahottajasienten itiöiden levittäjiä ja ne edistävät siten toiminnallaan kuolleen puuaineksen lahoamista. Joittenkin yleisten lajien yksilömäärät voivat olla hyvinkin suuria (esim. A. confusum tai A.discoideum). Elinympäristöjensä perusteella suvun lajit voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Useimmat lajeistamme ovat lahopuusta riippuvaisia ja elävät sientä kasvavien kuolleiden puiden tai kantojen kuoren alla (kuva 6) tai limasienillä (Myxomycetes, kuva 7). Osa lajeistamme elää metsän lahoavassa, sientä kasvavassa karikekerroksessa ja näitä lajeja ei yleensä tavata puun kuoren alta. Näihin kuuluvat mm. A. atrum (Paykull, 1798) ja A. laevigatum Erichson, 1845, joita pyyntien yhteydessä tavataan yleensä vain ± kosteille paikoille asetetuissa kuoppapyydyksissä. Täysin poikkeavassa ympäristössä elää hyvin harvinainen A. marginatum Sturm, 1807, josta tehdyt vähälukuiset havainnot ovat peräisin avoimilta paikoilta, esim. hiekkarannoilta, sorakuopista tai muista vastaavantyyppisistä kuivista ja lämpimistä paikoista (Jansson, 1946). Useimmat Agathidium-lajit esiintyvät aikuisina läpi koko kesän. Jotkut lajeista ovat kuitenkin runsaimmillaan joko Kuva 5. Agathidium pulchellum in elinympäristöä: vanhaa kuusivaltaista sekametsää (Mäntsälä, Mustametsä). Kuva: Ari-Pekka Rutanen. Fig. 5. Old-growth spruce-dominated mixed forest: habitat of Agathidium pulchellum in Mäntsälä, South Finland. Photo: Ari-Pekka Rutanen. Kuva 6. Tuulen kaatama vanha haapa, josta tavattiin monta yleisimmistä lajeistamme, mm. Agahidium nigripenne, A. seminulum ja A. confusum (Hyvinkää, Kytäjä). Kuva: Ari-Pekka Rutanen. Fig 6. Windfallen old aspen (Populus tremula), where several common species where found, e.g. Agathidium nigripenne, A. seminulum and A. confusum (Hyvinkää, South Finland). Photo: Ari-Pekka Rutanen. alku- tai loppukesällä. Laajempiin aineistoihin perustuvista fenogrammeista voidaan tehdä johtopäätöksiä eri lajien esiintymisajoista (The Finnish Expert Group on Coleoptera, 2010). Tyypillisiä kevään ja alkukesän lajeja tavallisimmista lajeistamme ovat A. rotundatum, A. nigripenne ja A. seminulum, joiden esiintymisen maksimi sijoittuu toukokesäkuulle. Näin on myös harvinaisimman lajimme (A. pulchellum) tilanne, sillä lähes kaikki siitäkin tehdyt havainnot ajoittuvat alkukesälle (Lundberg, 1989). Keskikesällä kesäkuusta elokuuhun ovat runsaimmillaan A. confusum, A. laevigatum ja A. pisanum, kun taas mm. mesisienillä (Armillaria mellea coll., kuva 8) usein hyvin runsaana esiintyvä A. discoideum on tyypillinen loppukesän ja syksyn laji (Lundblad, 1950) ja sen esiintymisaika sijoittuu elokuun lopulta aina lokakuulle.

7 6 Sahlbergia 22.2 (2016), 2-11 Pohjoismaista tunnettujen Agathidium-lajien määrityskaava 1. Peitinsiipien olkakulma sivulta katsottuna tylppä tai lähes suora, vain kärjestään pyöristynyt.2 - Peitinsiipien olkakulma loiva tai leveälti pyöristynyt: alasuku Agathidium s.str Silmien takana voimakkaasti ulkonevat ohimot, joitten pituus on enemmän kuin ¼ silmän halkaisijasta: alasuku Cyphoceble Thoms Ohimot puuttuvat tai niiden pituus on vähemmän kuin ¼ ylhäältä päin näkyvän silmän pituudesta: alasuku Neoceble Gozis Peitinsiipien saumaviiru puuttuu. Koko yläpuoli mikroskulptuurista johtuen himmeä. Pieni, hyvin kupera laji, Naaraan nilkkajaokkeiden määrä edestäpäin laskettuna Pituus mm. Spermateka kuva 3c marginatum Sturm -Peitinsiipien saumaviiru selvästi erottuva. Kiiltäviä lajeja, yläpuolen mikroskulptuuri puuttuu Ohimot puuttuvat, pään reuna kapenee heti silmien jälkeen Silmien takana selvät, lyhyet ohimot, joitten pituus (suoraan päältä katsoen) on 1/5 1/4 silmän pituudesta. Kiiltävän musta laji. Tuntosarvet toiseksi viimeiseen jaokkeeseen asti, etuselän reunat, pitkittäinen laikku kummassakin peitinsiivessä sekä raajat punaruskeat. Suurikokoisilla koirailla vasen yläleuka muodostaa voimakkaan taaksepäin taipuneen sarven. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. (Ei Suomessa) plagiatum (Gyll.) 5. Tuntosarven 3. jaoke enintään puolet pitempi kuin 2. jaoke. Naaraan nilkkajaokkeita (vrt. rotundatum 5-4-4) Tuntosarven 3. jaoke kaksi tai vähintään 1⅔ kertaa niin pitkä kuin 2. jaoke Koko yläpuoli hieno- ja tiheäpisteineen. Etuselkä edestä ja takaa kapealti, sivuilta leveälti punareunaiset. Peitinsiipien takaosa punainen, tuntosarvien kaksi viimeistä edellistä jaoketta tummat. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. (Ei Suomessa)......haemorrhoum Er. - Peitinsiivet hyvin hieno- ja harvapisteiset Kirjava laji: yleisväriltään keltainen, etuselässä kaksi mustaa täplää, peitinsiipien sivut ja sydämen muotoinen täplä peitinsiipien keskellä mustat. Otsassa silmien välissä kaksi mustaa kuoppaa. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. Kuva 2c, spermateka kuva 3i...pulchellum Wank. - Yksivärisempiä lajeja, täplät puuttuvat Suukilven etureunan syvennys matala ja leveä, noin ⅔ otsan leveydestä. Tuntosarven jaokkeet 9 ja 10 muita jaokkeita tummemmat, kärkijaoke vaalea. Päälaella silmien takana poikittainen vako. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. Spermateka kuva 3j....varians Beck

8 Sahlbergia 22.2 (2016), Suukilven etureunan syvennys voimakkaampi ja kapeampi, noin 1/3 otsan leveydestä. Tuntosarven kolme viimeistä jaoketta tummat. Päälaen vako puuttuu. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. Spermateka kuva 3k.....confusum Bris. 9. Kokonaan vaalean kellanruskea laji, tuntosarvet yksiväriset, vaaleat. Peitinsiipien saumaviirut hyvin selvästi näkyvät, eteenpäin selvästi loittonevat. Koiraan vasen yläleuka muodostaa ylöspäin taipuneen sarvimaisen lisäkkeen. Naaraan nilkkajaokkeiden määrä Pituus mm. Spermateka kuva 3h pallidum (Gyll.) - Tummia lajeja, tuntosarvet ainakin osittain tummat. Naaraan nilkkajaokkeiden määrä Tuntosarvet kokonaan punaruskeat. Peitinsiivet hyvin heikosti mutta selvästi pisteiset. Hyvin kupera laji. Koiraan vasen yläleuka teräväkärkinen. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. (Ei Suomessa).....convexum Sharp - Tuntosarvien kaksi viimeistä edellistä tai kaikki kolme kärkijaoketta tummentuneet Kookaampi laji, tuntosarvien 3. jaoke noin kaksi kertaa niin pitkä kuin 2. jaoke (kuva 4). Kookkailla koirasyksilöillä vasen yläleuka on muodostunut suureksi taaksepäin taipuneeksi sarveksi. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. (Ei Suomessa). Spermateka kuva 3d...mandibulare Sturm - Pieni, hyvin kupera, musta laji. Tuntosarvien 3. jaoke 1½ -1⅔ kertaa 2. jaokkeen pituinen (kuva 4). Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. Kuva 2d, spermateka kuva 3e...rotundatum (Gyll.) 12. Pää ja etuselkä verkkomaisesta mikroskulptuurista johtuen himmeät. Kirjava laji: eturuumis musta, otsatäplä ja etuselän reuna puna- tai kellanruskeat, sivut, kärki ja sauma usein leveälti mustat. Naaraan nilkkajaokkeita Kookas laji, pituus mm. Spermateka kuvat 3n ja 2a...discoideum Er. - Pää ja etuselkä vailla mikroskulptuuria, kiiltävät Tuntosarvien 9. ja 10. jaoke yhteensä pidemmät kuin kärkijaoke, 3. jaoke yli kaksi kertaa niin pitkä kuin 2. jaoke. Pää kaksoispisteinen: kuviointi hienompien ja karkeampien pisteiden muodostama. Naaraan nilkkajaokkeita Kookkaampi, hyvin kupera ja pyöreähkö laji, pituus mm. Spermateka kuva 3o nigrinum Sturm - Tuntosarvien 9. ja 10. jaoke pituuttaan selvästi leveämmät, yhteensä suunnilleen kärkijaokkeen pituiset, 3. jaoke vähemmän kuin kaksi kertaa 2. jaokkeen pituinen. Pään pisteytys yksinkertaista. Naaraan nilkkajaokkeita Kapeampi, edellistä vähän pienempi laji, pituus mm. Spermateka kuva 3p arcticum Thoms. 14. Peitinsiipien saumaviiru selvästi näkyvä Peitinsiipien saumaviiru puuttuu tai näkyy vain heikosti Selvästi kaksivärinen laji: eturuumis punainen, peitinsiivet mustat. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. Kuva 2b, spermateka kuva 3g......nigripenne (Fabr.) - Lähes yksivärisiä, mustia tai tumman- tai vaaleanruskeita lajeja... 16

9 8 Sahlbergia 22.2 (2016), Yläpinnan mikroskulptuuri puuttuu, kookas kiiltävän musta laji, tuntosarvet kellanpunaiset. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. Spermateka kuva 3a... atrum (Payk.) - Yläpinnan mikroskulptuuri selvästi näkyvää Etuselkä karkea- harvapisteinen, peitinsiivet tiheäpisteisemmät, tuntosarvet kaksiväriset: jaokkeet 9 ja 10 muita jaokkeita tummemmat. Usein heikosti kaksivärinen laji, jolloin eturuumis on peitinsiipiä vaaleampi. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. Spermateka kuva 3m...pisanum (Bris.) - Etuselkä hienopisteinen, tuntosarvet yksiväriset, vaaleamman tai tummemman ruskeat, yksivärinen laji. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. Spermateka kuva 3b...seminulum (L.) 18. Peitinsiipien saumaviiru näkyy vain heikosti aivan lähellä peitinsiipien kärkeä. Yläpinnan mikroskulptuuri puuttuu. Kokonaan vaaleanruskea laji, peitinsiivet harvoin vähän tummemmat. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. Spermateka kuva 3l......badium Er. - Peitinsiipien saumaviiru puuttuu, koko yläpuoli himmeä verkkomaisesta mikroskulptuurista johtuen. Naaraan nilkkajaokkeita Pituus mm. Spermateka kuva 3f...laevigatum Er. Kuva 7. Laholla harmaalepällä kasvavaa Trichia-suvun limasientä, jolla elää suvun harvinaisimpiin kuuluva laji Agathidium pulchellum (Laaksonen ym. 2010). Kuva: Ari-Pekka Rutanen. Fig 7. Decayed wood of alder (Alnus incana) with slime mould Trichia sp., the host of Agathidium pulchellum, one of the rarest species of the genus (Laaksonen & al. 2010). Photo: Ari-Pekka Rutanen. Kuva 8. Kuolleen koivun tyvellä kasvavaa mesisientä (Armillaria sp.), jolla Agathidium discoideum esiintyy usein hyvin runsaana loppukesällä ja syksyllä (Mäntsälä, Mustametsä). Kuva: Ari-Pekka Rutanen. Fig 8. Agathidium discoideum is often found very abundantly on honey fungus (Armillaria sp.) in late summer and autumn (Mäntsälä, South Finland). Photo: Ari-Pekka Rutanen Sammandrag och bestämningsnyckel Avsikten med denna uppsats är att erbjuda en förkortad bestämningsnyckel, som omfattar bara de Agathidium-arterna, som är kända från de nordiska länderna. Trots att arterna av detta släkt inte hör till de svåraste bland skalbaggar, och att några omfattande revisioner har publicerats (t.ex. Hlisnikovski 1964; Angelini 1995), har tillämpningen av dessa bestämningnycklar på våra nordliga arter varit besvärligt beroende på det stora artantalet i dessa publikationer. Efter den senaste nordiska skalbaggskatalogen (Silfverberg 2010) är totalantalet av Agathidium-arterna kända från de nordiska länderna 19, av dessa är alla 19 arter kända från Sverige, 15 från Finland och Norge samt 13 från Danmark. Ända bestämningsnycklarna som omfattar alla från de nordiska länderna kända arterna är ovannämnda monografier av Hlisnikovski och Angelini. Bestämninsnyckeln som presenteras här, följer den nyckel, som har publicerats i Die Käfer Mitteleuropas av von Peez (1971). Där saknas två nordiska arter A. pallidum (Gyllenhal, 1827) och A. pulchellum Wankowicz, 1869, vilka båda har tagits med i nedanstående nyckel.

10 Sahlbergia 22.2 (2016), 2-11 Bestämningsnyckel till de nordiska Agathidium-arterna 1. Täckvingarnas skuldervinkel sett från sidan trubbig eller nästan rät, rundad endast vid spetsen Täcvingarnas skuldervinkel brett avrundad: undersläkt Agathidium s.str Tinningarna bakom ögonen starkt utstående, lika långa som halva ögat: undersläkt Cyphoceble Thoms. Tarsledernas antal hos honor Tinningarna saknas eller deras längd är mindre än ¼ av ögats längd (sett rakt ovanifrån): undersläkt Neoceble Gozis Täckvingarna utan sömstrimma, hela översida matt av kraftig mikroskulptur. Liten, mycket kullrig art, längd mm. Spermateca fig. 3c....A. marginatum Sturm - Sömstrimman på täckvingarna tydlig, mera glänsande arter, mikroskulptur saknas Tinningarna saknas, huvudet avsmalnar strax bakom ögonen Tinningar bakom ögonen korta men tydliga, deras längd (sett rakt ovanifrån) är 1/5 ¼ av ögats längd. Glänsande svart art. Antennerna till den nästsista leden, halssköldens kanter, en långsträkt fläck på båda täckvingarna samt fötterna brunröda. Hos stora hannar bildar den vänstra mandibeln ett starkt bakåt böjt horn. Honans tarsleder Längd mm.... A. plagiatum (Gyll.) 5. Antennernas tredje led högst hälften så lång som den andra leden. Honans tarsleders antal Antennernas tredje led två eller minst 1⅔ gånger så lång som den andra leden Hela översidan fint och tätt punkterad. Halssköldens fram- och bakkant smalt, sidorna bredare rödkantade. Bakre hälften av täckvingarna röda, två nästsista antennleder mörka. Honans tarsleder Längd mm... A. haemorrhoum Er. - Täckvingarna mycket svagt och glest punkterade Brokig art: halsskölden gul med två svarta fläckar, täckvingarna gula med sidorna och en hjärtformig fläck mitt på täckvingarna svarta. Pannan mellan ögonen med två grunda gropar. Huvudet mycket fint punkterad, antenner korta. Honans tarsleder Längd mm. Fig. 2c, spermateca fig. 3i...A. pulchellum Wank. - Mera enfärgade arter, utan fläckar Inskärningen på munsköldens framkant grund och bred, ungefär ⅔ av pannans bredd. Antennlederna 9 och 10 mörkare än de övriga lederna, spetsleden ljusare. Hjässan bakom ögonen med tvärstelld fåra. Honans tarsleder Längd mm. Spermateca fig. 3j......A. varians Beck - Inskärningen på munsköldens framkant djupare och smalare, ungerfär 1/3 av pannans bredd. Tre sista antennleder mörka. Ingen fåra på hjässan. Honans transleder Längd mm. Spermateca fig. 3k......A. confusum Bris

11 Sahlbergia 22.2 (2016), Helt ljust gulbrun art, antennerna enfärgat ljusa. Sömstrimmorna på täckvingar mycket tydliga, framåt starkt divergerande. Hannens vänstra mandibel uppåtböjd som ett hornlikt bihang. Honans tarsleder Längd mm. Spermateca fig. 3h...A. pallidum (Gyll.) - Mörkare arter, antennerna åtminstone delvis mörka. Honans tarsleders antal Antenner helt brunröda. Täckvingarna mycket svagt men tydligt punkterade. Mycket högvälvd art. Hannens vänstra mandibel skarpspetsad. Längd mm.....a. convexum Sharp - Antennernas två nästsista eller alla tre sista leder förmörkade Större art, längd mm, tredje antennleden ca. två gånger så lång som den andra (fig. 4). Hos stora hannar bildar den vänstra mandibeln ett bakåt böjt horn. Spermateca fig. 3d...A. mandibulare Sturm - Liten, mycket kullrig svart art, tredje antennleden 1 ½ 1 ⅔ gånger så lång som andra leden (fig. 4). Längd mm. Fig. 2d, spermateca fig. 3e... A. rotundatum (Gyll.) 12. Huvud och halssköld matta av nätartad mikroskulptur. Brokig art: framkropp svart, pannfläck och halssköldens sidor ofta rödbruna eller gulbruna. Täckvingarnas sidor, spets och söm ofta brett svarta. Större art, längd mm. Fig. 2a, spermateca fig. 3n.....A. discoideum Er. - Huvud och halssköld glänsande, utan mikroskulptur Antennlederna 9 och 10 tillsammans längre än den sista leden, tredje leden mer än två gånger så lång som den andra. Huvudet med dubbel punktering, bestående av både finare och grövre punkter. Stor kullrig och rundad art, längd mm. Spermateca fig.3.a. nigrinum Sturm - Antennledarna 9 och 10 tydligt bredare än longa, tillsammans ungefär lika långa som den sista leden, tredje leden mindre än två gånger så long som den andra. Huvudets punctering enkel. Mindre ocj smalare än den föregoende arten. Längd mm. Spermateca fig. 3p...A. arcticum Thoms. 14. Sömstrimman på täckvingarna tydlig Sömstrimman saknas eller är mycket otydlig Tvåfärgad art: framkroppen röd, täckvingarna svarta. Längd mm. Fig. 2b, spermateca fig. 3g......A. nigripenne (Fabr.) - Nästan enfärgade: svarta, mörk- eller ljusbruna arter Översidans mikroskulptur saknas, stor glänsande svart art, antennerna enfärgat gulröda. Längd mm. Spermateca fig. 3a.....A. atrum (Payk.) - Översidans mikroskulptur tydlig Halsskölden tämligen grovt och glest punkterad, täckvingarna mera tätt punkterade, antennerna tvåfärgade: 9. och 10. leden mörkare än de andra lederna. Ofta svagt tvåfärgad art: framkroppen ljusare.

12 Sahlbergia 22.2 (2016), 2-11 Längd mm. Spermateca fig. 3m... A. pisanum Bris. - Halsskölden fint punkterad, antennerna enfärgade: ljusare eller mörkare bruna. Enfärgad art, längd mm. Spermateca fig. 3b A. seminulum (L.) 18. Sömstrimman på täckvingarna svag, synbar endast nära täckvingarnas spets. Översidans mikroskulptur saknas, helt ljusbrun art, sällan med litet mörkare täckvingarna, längd mm. Spermateca fig. 3l......A. badium Er. - Sömstrimman saknas, hela översidan matt av nätartad mikroskulptur, längd mm. Spermateca fig. 3f.... A. laevigatum Er. Kiitokset Parhaat kiitokseni Tom Clayhillsille, joka tarkisti ja teki korjaukset ruotsinkieliseen tekstiin. Kirjallisuus Angelini, F. 1995: Revisione tassonomica delle specie palerctiche del genera Agathidium Panzer (Coleoptera: Leiodidae Agathidini). Monografie XVIII. Museo Regionale di Scienze Naturali Torino. 485 s. Cooter, J. 1978: The British species of Agathidium Panzer (Col., Leiodidae). Entomologist s Monthly Magazine 113: Hansen, V. 1968: Danmarks Fauna 77, Biller XXV: Hlisnikovsky, J. 1964: Monographische Bearbeitung der Gattung Agathidium Panzer. Acta entomologica Musei Nationalis Pragae, Supplementum 5: Jansson, A. 1946: Coleopterologiska bidrag 32. Agathidium marginatum Sturm en torrmarksart? Entomologisk Tidskrift 67: 1 3. Laaksonen, M., Murdoch, K., Siitonen, J., Varkonyi, G. 2010: Habitat associations of Agathidium pulchellum, an endangered old-growth forest beetle species living on slime moulds. Journal of Insect Conservation 14(1): Lundberg, S. 1989: Sällsynta skalbaggar från gammal granskog i Blåkölen-reservatet i Norrbotten. Entomologisk Tidskrift 110: Lundblad, O. 1950: Studier över insektfaunan i Fiby urskog. Kungliga Svenska Vetenskapsakademiens avhandlingar i naturskyddsärenden 6: Stockholm. Palm, T. 1946: Om några kritiska Agathidium-arter (Col., Liodidae). Entomologisk Tidskrift 67: von Peez, A. 1971: 16.Familie Liodidae. In Freude, H., Harde, K. & Lohse, G. (Eds.): Die Käfer Mitteleuropas, Band 3. Goecke & Evers, Krefeld Rassi, P., Karjalainen, S., Clayhills, T., Helve, E., Hyvärinen, E., Laurinharju, E., Malmberg, S., Mannerkoski, I., Martikainen, P., Mattila, J., Muona, J., Pentinsaari, M., Rutanen, I., Salokannel, J., Siitonen, J., & Silfverberg, H. 2015: Kovakuoriaisten maakuntaluettelo. Sahlbergia 21. Supplement 1: Silfverberg, H. 2010: Enumeratio renovata Coleopterorum Fennoscandiae, Daniae et Baltiae. Sahlbergia 16(2): The Finnish Expert Group on Coleoptera Suomen kovakuoriaisatlas/ Atlas över Finlands skalbaggar/atlas of the Beetles of Finland.

13 12 Sahlbergia 22.2 (2016), The assassin bug Pygolampis bidentata Goeze, 1778 (Heteroptera, Reduviidae) in Estonia Ave Liivamägi & Peeter Tarlap Ensimmäinen tieto kyyrösluteen (Pygolampis bidentata Goeze, 1778) esiintymisestä Eestissä on vuodelta 1929, jolloin laji tavattiin maan koillisosasta. Uusimmat havainnot ovat Eestin itäosasta vuodelta Kaiken kaikkiaan P. bidentata on tavattu Eestistä yksitoista kertaa. Uusien havaintojen perusteella se suosii puoliavoimia, kosteita kuivahkoja, mikroilmastoltaan lämpimiä paikkoja metsämaastossa. Käytettävissä olevien tietojen perustella lajin tarkkoja elinympäristövaatimuksia tai uhanalaisuutta Eestissä ei kuitenkaan pystytty arvioimaan. The article presents data on the occurrence and distribution of the assassin bug Pygolampis bidentata Goeze, 1778 in Estonia. The first known record of P. bidentata is from 1929 in north-eastern Estonia. The recent findings of the species are from 2015 in the eastern part of the country. During this 86-year period, the assassin bug has been found only eleven times in Estonia. According to the information about the recent records in Estonia, the species prefers half-open, wet or semi-dry habitats with warmer microclimatic conditions in forested landscapes. However, these few records of the species are not sufficient to make conclusions about the status and certain habitat requirements of P. bidentata but the recent findings confirm that the assassin bug is not extinct in Estonia. Key words: Pygolampis bidentata, distribution, biology, Estonia Ave Liivamägi, Institute of Agricultural and Environmental Sciences, Estonian University of Life Sciences, Kreutzwaldi 5, Tartu, Estonia, Peeter Tarlap, University of Tartu, Natural History Museum, Vanemuise 46, Tartu, Estonia, Introduction Reduviidae (the assassin bugs), with approximately 7,000 described species, occur worldwide, but the richness of species clearly decreases towards the poles. In northern Europe, the family of Reduviidae is represented with a relatively low number of species. Altogether there are nine species of assassin bugs found in Fennoscandia and Baltics. The family of Reduviidae is represented in the fauna of Estonia by eight species (Coulianous 2005). The assassin bug Pygolampis bidentata is distributed in Europe and northern Asia (excluding China). The species is more common in the southern part of its distribution area. Contrary, in the northern countries P. bidentata is a rare or scarce species and therefore is included in many national Red Lists. P. bidentata is presumably a nocturnal bug that lives on the ground and therefore has been mainly found under logs and stones or in the ground-level vegetation at daytime (Wachmann et al. 2006). In general, the species has been found in both dry and wet habitats. In Latvia the species was found in the vegetated coastal dunes (Spungis 2005). The last record of P. bidentata in Finland came from a humid meadow (Rintala & Rinne 2011). In Norway and Sweden, the species' habitats are semi-natural meadows and grasslands with open solid ground (Ødegaard et al. 2010). However, the species has also been found in wet habitats such as bog biotopes (Andersson et al. 2015). Little is known about the diet and life cycle of the assassin bug, particularly in northern Europe. In the literature, Tetrigidae (Orthoptera) has been mentioned as food for P. bidentata (Wachmann et al. 2006). However, the assassin bug more likely preys on different ground-living insects and spiders. The species has been reported a two-year life cycle, overwintering the first winter in the 3rd instar and in the second winter as a newly-hatched adult bug in central and southern Europe (Wachmann et al. 2006). However, the species' complete life cycle is unknown in Fennoscandia and Baltics. Estonian records There are only eleven known records of P. bidentata in Estonia from the period (Table 1). Six of the records were done during twentieth century (material in the Entomological Collection of the Institute of Agricultural and Environmental Sciences, Estonian University of Life Sciences): the first Estonian record dates back to 1929 and comes from Kiltsi, in north-eastern Estonia, while the last 20th-century occurrence of the species was in 1993 from

14 Sahlbergia 22.2 (2016), south-eastern Estonia. After twenty years of no records, the P. bidentata was found again in 2013 at two different locations: Lööne, on the island of Saaremaa, in western part of Estonia (TUZ021399, TUZ021400, deposited in the Natural History Museum of the University of Tartu) and Maramaa, in the eastern part of the country. The latest records of the species are from Tammiku in 2015, which is also in the eastern part of Estonia. According to the records in Table 1, P. bidentata can be seen from May to August in Estonia and it seems that the assassin bug can be found almost all over the country. The species is found in both dry and wet habitats in Estonia. For example, at the Lööne site (an abandoned gravel pit) the specimens "sat" on plants (Carex and Equise- 13 Table 1. Records of Pygolampis bidentata Goeze, 1778 in Estonia. Abbreviations: F=female, M=male, L=larva,?=unknown information No. of individuals/ Gender Leg Kiltsi, Lääne-Virumaa County 1M L. Voore 17.VII.1939 Seanina Beach, Muhu Island, Lääne County 1L L. Voore 25.VII.1941 Haaslava, Tartu County 1?? 28.V.1954 Puhtu, Lääne County 1F A. Kumari 5.VI.1976 Taagepera, Valga County 1? H. Õunap 15.V.1993 Piusa 1,5-3 km at Tuderna, Põlva County 1F M. Heidemaa 16.V.2013 Maramaa, Tartu County 58 26ʹ06ʺN 26 42ʹ50ʺE 2M J. Luig 18.V.2013 Lööne gravel pit, Saaremaa Island 58 25ʹ59ʺN 22 42ʹ24ʺE 2M P. Tarlap 20.V.2015 Tammiku, Jõgeva County 58 39ʹ29.5ʺN 26 20ʹ19.2ʺE 1M A. Liivamägi 2.VI.2015 Tammiku, Jõgeva County 58 40ʹ18.6ʺN 26 19ʹ2.5ʺE 1F A. Liivamägi 4.VI.2015 Tammiku, Jõgeva County 58 40ʹ19.3ʺN 26 19ʹ1.9ʺE 1F A. Liivamägi Date Location 18.VII.1929 tum spp.) that grew in shallow water. A ccompanying species (possible food resources for the species) included Tetrix subulata, Saldula saltatoria and Cymus glandicolor. In the eastern part of Estonia P. bidentata was found at forest roadsides and on banks of ditches (Fig 1). Interestingly, despite that P. bidentata is a ground-living bug, the recent individuals were noticed above ground on leaves of plants (Fig. 2). The recent specimens were all observed after 4 pm, mainly in warm and cloudy weather conditions. a Geographical coordinates Discussion This overview shows that the occurrence data of the assassin bug P. bidentata is scarce in Estonia. Similarly, in Fennoscandia there have been few records of the species during the last century. In Finland, P. bidentata was rediscovered in 2009 after 45 years (Rintala & Rinne 2011). In Norway, the species was last seen in 1924 (Ødegaard et al. 2010). Furthermore, the first record of the species from Latvia is b Figure 1. Recent findings of P. bidentata have been on the banks of drainage ditches (a) and at forest roadsides (b) in the eastern part of Estonia

15 14 Sahlbergia 22.2 (2016), quite recent, from year 2001 (Spungis 2005). A possible explanation for the small number of the records is the rather cryptic way of life of P. bidentata. The species is also not abundant in its distribution area, which all makes it quite hard to find. In addition, due to its inconspicuous appearance (greyish-brown protective coloration), P. bidentata specimens are most probably overlooked and therefore insufficiently studied. Accordingly, the ecological demands of the species are unknown. In general, the species has been found in both dry and wet habitats and it seems that P. bidentata does not have distinctive habitat requirements. However, based on the recent records in Estonia, it prefers half-open, wet or semi-dry habitats with warmer microclimatic conditions in forested landscapes. Additionally, it seems that bare ground is an important habitat feature the species. Areas of bare ground warm up very readily in the sun, whereas dense vegetation blocks sunlight from warming the ground. Warmth is in turn very important for the development of insect species during pre-maturation stage. Even though there is very little data about the occurrence of P. bidentata in Estonia, the recent findings confirm that the remarkable assassin bug is not extinct in the country. However, it is of great importance to understand the specific requirements of environmental and habitat conditions of the species, in order to ensure the survival of this species in Estonia and other neighbouring countries. Figure 2. A male (a) and female (b) specimen of the assassin bug species Pygolampis bidentata (Goeze, 1778), photos are taken on May 20, 2015 (a) and on June 2, 2015 (b) References Andersson, G.; Coulianos, C.-C., Gärdenfors, U. et al Halvvingar, Hemiptera. In: Swedish Red List for Species ArtDatabanken, Uppsala. p Available from: artfakta. artdatabanken.se/taxon/ (accessed on 9 February 2016). Coulianos, C.C Annotated checklist and distribution of true bugs (Hemiptera-Heteroptera) of Estonia. Proceedings of the Estonian Academy of Sciences, Biology and Ecology 54: Rintala, T. & Rinne, V Suomen luteet (Finnish bugs). 2nd edition. 352 pp. Hyönteistarvike Tibiale Oy, Helsinki. Spungis, V Fauna and Ecology of Bugs (Hemiptera, Heteroptera) in the Coastal Grey Dunes in Latvia. Latvijas Entomologs 42: Wachmann, E., Melber, A. & Deckert, J Wanzen. Band 1. Dipsocomorpha, Nepomorpha, Gerromorpha, Leptodomorpha, Cimicomorpha und Reduviidae. Die Tierwelt Deutschlands 77: Ødegaard, F., Endrestøl, A., Hågvar, S. & Roth, S. 2010: Nebbmunner, Hemiptera. In: Norwegian Red List for Species Artsdatabanken, Trondheim. p Available from: rodliste2015/norge/ (accessed on 9 February 2016).

16 Sahlbergia 22.2 (2016), Eristalis rossica Stackelberg, 1958 venäjänsurri Suomesta (Diptera, Syrphidae) Sakari Kerppola Kerppola, S. 2016: Eristalis rossica Stackelberg, 1958 venäjänsurri Suomesta (Diptera, Syrphidae). Sahlbergia 22(2): The hoverfly Eristalis rossica Stackelberg, 1958 is reported as new to Finland on the basis of one female collected by net in The specimen was found on a flowering meadow from Joutseno in southeastern Finland near the Russian border. The known distribution of Eristalis rossica includes Finland, parts of European and Siberian Russia, and Sakhalin in the Russian Far East. Hiihtomäentie 44 A 6, FI Helsinki, Finland; sakari.kerppola@helsinkinet.fi Johdanto Olin kovakuoriaistutkija Eero Helven kanssa itärajalla Joutsenon Kuurmanpohjassa poistamassa sieltä hänen kesän ajaksi lahopuihin asentamiaan runkoikkunapyydyksiä. Matkalla pysähdyimme pariksi tunniksi keräilemään hienolla Joutsenon Anolan kedolla (Kuva 1). Jo maastossa tuli määritettyä komea kukkakärpänen Chalcosyrphys piger (honkapuuhari), joka on erittäin uhanalainen laji (EN). Kedolta tallentui myös muutama Eristalis-suvun kukkakärpänen ja pieni musta Cheilosia-suvun edustaja, joka kotona mikroskoopin alla osoittautui melko harvinaiseksi lajiksi Cheilosia impressa (okakeilanen). Se on helppo tuntea, sillä tämän meillä esiintyvän hankalan ja monilajisen kukkakärpässuvun joukossa se on ainoa, jonka etujalan coxassa on ruusun piikkiä muistuttava okanen. Löytö on maamme itäisin. Tallennetuista Eristalis-yksilöistä eräs naaras osoittautui myöhemmin kirjoittajan määrityksen perusteella maallemme ja myös pohjoismaille uudeksi lajiksi Eristalis rossica Stackelberg, 1958 (Kuva 2). Määritys perustui käytettävissä olevaan kirjallisuuteen (Stackelberg 1970, van der Goot 1981, Violovitsh 1983, Mutin & Barkalov 1999, Hippa ym. 2001, Speight & Sarthou 2014, Speight ym. 2015) ja oman kokoelman lähilajien vertailuun. Dipteratyöryhmän päätöksen mukaan maalle uusi kärpäslaji on varmistettava vähintään kahdella asiantuntijalla. Tässä tapauksessa kirjoittajan määrityksen varmisti Luomuksen laboratoriopäällikkö, dosentti Gunilla Ståhls. Valitettavasti Luomuksen kokoelmissa ei ollut yhtään E. rossica-yksilöä verrokiksi, vaan hänenkin määrityksensä perustui käytettävissä olevaan kirjallisuuteen ja lähilajien vertailuun. Gunilla otti yksilöstä vielä yhden keskijalan dna-sekvenssiä varten. Kun prosessi valmistui, niin häneltä tuli viesti barkooditunnistus 100% Eristalis rossica. Täten varmistui lajimääritys lopullisesti ja se oli siis maallemme uusi kukkakärpäslaji nro 361. Kirjoittaja lahjoitti yksilön Luomuksen kokoelmiin, mutta se on toistaiseksi pitkäaikaislainana hänen yksityiskokoelmassaan. Löytöpaikkaetiketin lisäksi neulassa on etiketti, jossa seuraavat tiedot: DNA voucher specimen MZH_Y2276, G. Ståhls FMNH Helsinki Finland. Tuntomerkit Kookas vahvarakenteinen laji, jonka selkä ja kylki ovat vahvasti pölyttyneet tumman mattapintaiset. Naaman karvoitus on valkeahko ja pohjaväri vahvasti vaaleankeltaisella pölyttynyt, lukuun ottamatta mustaa keskijuovaa (Kuva 3). Siivet melko kirkkaat, mutta neliömäisestä pterostigmasta ulottuu kärkeen ja alaspäin laajahko tumma alue. Takaruumiin tergiittien 2 4 etu- ja takareunassa on leveät tummanharmaat mattapintaiset poikkivyöt, joiden väliin keskialueelle jää mustan kiiltävät poikkivyöt, joka naaraalla on 2. tergiitissä supistunut vain pieneksi kolmiomaiseksi alueeksi tergiitin sivuilla. Koiraalla on tergiiteissä 3 4 melko pitkä pystysuora musta karvoitus, mutta naaraalla vastaava karvoitus on hyvin lyhyttä ja taaksepäin taipunutta (Kuva 4). Kuvassa näkyvät hyvin myös tergiittien matta ja kiiltävät alueet. Kuva 1. Joutsenon Anolan kedon kukkaloistoa. Kuva Juho Paukkunen

17 16 Sahlbergia 22.2 (2016), Lukuun ottamatta suurta kokoa E. rossica muistuttaa lajia E. nemorum (=interrupta), mutta selkä ja kylki ovat vahvemmin pölyttyneet, tergiitit 3-4 ovat leveämmin mattapintaisia ja silmien karvoitus lyhempää. Se eroaa myös muista kookkaista Eristalis-lajeista (E. pertinax, E. similis ja E. tenax) naaman vaaleankeltaisen pohjavärin, ruumiin vahvemman pölyttyneisyyden ja lyhemmän pterostigman perusteella. Levinneisyys Kuva 2. Eristalis rossica, Sa: Joutseno, Anolan keto 67751:35818, Sakari Kerppola leg./det., Gunilla Ståhls conf. Kuva Pekka Malinen Laji tunnetaan Venäjän Euroopan puoleisista osista ja Siperiasta itään Amurille sekä Sahalinille asti. Suomea lähinnä on löytötietoja Venäjän Karjalasta ja Pietarin pohjoisosista, josta laji on kuvattu (Stackelberg 1958). Lajin dna-viivakoodi on aikaisemmin tutkittu vain kahdesta Venäjän Kaukoidän yksilöstä: naaras , Habarovskin pohjoisosa ja koiras , Komsomolsk-na-Amurin pohjoisosa, kummatkin yksilöt J.H. Skevington leg. Pohdintaa Kuva 3. Eristalis rossica, naama. Kuva Pekka Malinen Kuva 4. Eristalis rossica, 4. tergiitti sivulta. Kuva Pekka Malinen Eristalis-suvun aikuisia tapaa parhaiten kosteikkoalueilla, koska toukat elävät veden alla. Voimakkaina ja kestävinä lentäjinä lajeja voidaan kuitenkin tavata ruuanhakumatkoillaan melkein missä tahansa biotoopeissa. Anolan keto ei sijaitse kosteikkoalueella, mutta järviä ja lampia kyllä löytyy läheltäkin. Kirjoittajan mielestä tämä nyt todettu E. rossica yksilö on ehkä kuitenkin lentänyt meille itärajan takaa, jossa lähimmät laajat kosteikkoalueet ovat eli Vuoksen vesistö ja Laatokka. Yksittäinen yksilö voi olla pelkkä harhailija, mutta saattaa olla, että yksilöitä on vaeltanut idästä enemmänkin. On myös mahdollista, että Kaakkois-Suomeen on syntynyt tilapäinen pysyvä kanta. Alueella on aikaisemmin kerätty kukkakärpäsiä vuosittain, mutta tähän lajiin ei aikaisemmin ole törmätty. Aika näyttää. Laji on jo pitkään ollut odotuslistalla (Haarto & Kerppola 2006) ja nyt se sitten vihdoinkin löytyi meiltä!

18 Sahlbergia 22.2 (2016), Kiitokset Gunilla Ståhls varmisti kirjoittajan määrityksen. Kanadalainen dipteristi Jeff Skevington välitti kahden venäläisen E. rossica-yksilön viivakoodi- ja löytötiedot (thanks Jeff). Eero Helve oli mukavaa matkaseuraa. Pekka Malinen otti yksilöstä hienot yksityiskohtaiset kuvat ja Juho Paukkunen ikuisti kukkakedon. Kirjallisuus van der Goot, V. S. 1981: De zweefvliegen van Nordwest-Europa en Europees Rusland in het bijzonder van de Benelux. Koninklijke Nederlandse Vereniging, Amsterdam. 275 s. Haarto, A. & Kerppola, S. 2006: Suomen kukkakärpäset ja lähialueiden lajeja (Finnish hoverflies and some species in adjacent countries). Otava, Keuruu. 647 s. Hippa, H., Nielsen, T. R. & van Steenis, J. 2001: The West Palaearctic species of the genus Eristalis Latreille (Diptera, Syrphidae). Norwegian Journal of Entomology 48: Mutin, V. A. & Barkalov, A. V. 1999: 62. Family Syrphidae. In: Lehr, P.A. (toim.): Key to the insects of Russian Far East. Vol. 6. Diptera and Siphonaptera. Part 1. Dal'nauka, Valdivostok, pp Speight, M.C.D. & Sarthou, J.-P. 2014: StN keys for the identification of the European species of various genera of Syrphidae (Diptera) - Vol. 80, 125 pp, Dublin. Speight, M.C.D., Castella, E., Sarthou, J.-P. & Vanappelghem, C. (toim.) 2015: Syrph the Net: the database of European Syrphidae (Diptera) - Volume 83, 291, Dublin. Stackelberg, A A List of Diptera of the Leningrad region. IV. Syrphidae. Trudy Zoologicheskogo Instituta Akademii Nauk SSSR, Leningrad 24: Stackelberg, A. A. 1970: Syrphidae. In Bei-Bienko, G. Y.: Classification key to the insects of the European part of USSR 5(2). Opredeliteli po Faune SSSR, 103: Violovitsh, N.A. 1983: Siberian Syrphidae (Diptera). Verslagen en Technische Gegevens, Instituut voor Taxonomische Zoöogie, Universiteit van Amsterdam 43: Englanninkielinen käänös van der Goot, V.S. & Verlinden, L., 1986.

19 18 Sahlbergia 22.2 (2016), First Fennoscandian record of the gall midge Janetiella glechomae Tavares, 1930 (Diptera: Cecidomyiidae) Hans Henrik Bruun & Jyrki Torniainen Bruun, H. H. & Torniainen, Jyrki 2016: First Fennoscandian record of the gall midge Janetiella glechomae Tavares, 1930 (Diptera: Cecidomyiidae) [Fennoskandian ensimmäinen havainto Janetiella glechomae Tavares, 1930-äkämäsääskestä]. Sahlbergia 22(2): Janetiella glechomae (Tavares, 1930) -äkämäsääski ilmoitetaan ensimmäisen kerran Suomesta. Havainto on samalla koko Fennoskandian alueelle uusi. Havainnon ja määrityksen teki tanskalainen tutkija, tohtori Hans Henrik Bruun, ollessaan vierailemassa vastaväittäjänä Jyväskylän yliopistossa. Varsinainen havaintopaikka sijaitsee ES: Joutsan Taka-Ikolassa. Habitaatti on reheväkasvuinen ja ruohoinen laidun, jolla ei juuri lajin löytöhetkellä ollut karjaa. Janetiella glechomae elää vain maahumalalla (Glechoma hederacea). Lajin toukat aiheuttavat äkämän maahumalan kypsyvään lohkohedelmään. Yhden tai kahden toukan asuttama yksittäinen lohko (merikarppi) paisuu voimakkaasti ja äkämä ulottuu verhiön jäänteiden ulkopuolelle. Äkämä on ensin vaalea, myöhemmin ruskea. Toukat ovat pieninä valkeahkoja, täysikasvuisina n. 3 mm pitkiä ja oranssin sävyisiä. Laji kuvattiin vuonna 1930 Ranskan Normandiasta. Seuraavat havainnot tehtiin 80 vuotta myöhemmin Hollannin Bennekomissa vuonna H.H. Bruun löysi lajin kahdesta paikasta Tanskalle uutena vain viikkoa ennen Suomen havaintoa. Kaksi äkämää Joutsasta on taltioitu Jyväskylän yliopiston tiedemuseon hyönteiskokoelmiin. Hans Henrik Bruun, Dept of Biology, University of Copenhagen, Universitetsparken 15, 2100 Copenhagen, Denmark, hhbruun@bio.ku.dk Jyrki Torniainen, Jyväskylä University Museum, Natural History section, University of Jyväskylä, Ihantolantie 5, University of Jyväskylä, Finland, jyrki.torniainen@jyu.fi The gall midge fauna of Europe is reasonably well known overall, with more than 1800 named species in 270 genera (Skuhravá & Skuhravý 2008). Finland, however, stands out as a relatively poorly investigated territory. The 1980 checklist comprised a to- tal of 135 species, with 104 belonging to the mainly phytophagous subfamily Cecidomyiinae. Since then, renewed investigations in the fauna of wood midges and allies (i.e. the mainly xylophilous or mycotrophic subfamilies Catotrichinae, Lestremiinae, Micromyinae, Winnertziinae and Porricondylinae), have substantially added to the gall midge checklist for Finland, which now comprises 356 species (Jaschhof, Skuhravá & Penttinen 2014). However, only three new plant-galling species of the subfamily Cecidomyiinae have been added since 1980 (Huldén 2003, Jaschhof, Skuhravá & Penttinen 2014). This calls for increased focus on basic faunistics of this group of insects, and so does the following report of a haphazard finding of Janetiella glechomae Tavares, 1930 (Cecidomyiidae: Cecidomyiinae). Fig. 1. A gall of Janetiella glechomae in fruit of Glechoma hederacea, collected from Joutseno, Finland. The calyx is partly removed to reveal the brownish outer wall of the gall. The normal fruit consists of four dark brown mericarps, much smaller than the gall. Inset photo shows the gall, in longitudinal section, with one larva. Janetiella glechomae-äkämäsääsken äkämä maahumalalla. Osa verhiöstä on poistettu äkämän paljastamiseksi. Normaali maahumalan lohkohedelmä koostuu neljästä tummanruskeasta lohkosta, jotka ovat paljon äkämää pienempiä. Pikkukuvassa on avattu äkämä toukkineen.