Luontoon saa oikeasti koskea

Transkriptio

1 Luontoon saa oikeasti koskea Kansainvälinen Luonnonhoitoa Yhdessä -seminaari Turussa Ulkomaiset vieraat ihastuivat Nokan lammastilan villasukkiin. Ne ovat oiva esimerkki maaseudun elinkeinojen monipuolisuudesta ja tuotteistamisesta. Uusia ajatuksia seminaariin toivat Razvan Popa Romaniasta, Florian Hofbauer ja Marita Arvela Brysselistä, Ross Macleod Skotlannista, Mikko Alhainen Hämeenlinnasta, Maija Mussaari Saaristomeren kansallispuistosta, Concha Salguero Espanjasta sekä Chistopher Tomson Englannista. Eliölajit vähenevät maailmassa. Ruuantuotanto vaikeutuu. Ilmastonmuutos myllertää olosuhteita. Selviämisen haasteet kasvavat. Tarvitaan tehokkaampaa kiertoa ja kestävyyttä. Onnistumiseen kaivataan myös vahvaa tahtoa ja vankkaa yhteistyötä. Näillä eväillä tehtiin kaksipäiväinen ja kansainvälinen luonnonhoitoseminaari Turkuun. Mukana tulevaisuutta rakentamassa oli lähes parisataa osallistujaa. Seminaari tarjosi monipuolisen ja innostavan tykityksen jo tehdyistä luonnonhoitoteoista sekä kotimaassa että muualla Euroopassa. Paikalla kuultiin,

2 miten brittiläisiä maanomistajia ja viljelijöitä motivoidaan suojelemaan peltolintuja, metsästäjiä hoitamaan riistakantoja kestävästi, viljelijöitä pohtimaan maaperän kuntoa ja tuottokykyä, maaseudun ihmisiä rakentamaan uutta yrittäjyyttä. Espanjalaiset keksinnöt soveltuvat suomalaisiinkin ympyröihin, skotlantilaisista tilanhoitotavoista löytyy hyviä ideoita. Romanian maaseudulla testattuja yhteistyön muotoja voidaan soveltaa myös suomalaisiin oloihin. - Jokaisen ei tarvitse keksiä ja kehittää kaikkea alusta asti. Yhdessä päästään tehokkaammin eteenpäin, sanoi seminaarin toisen päivän puheenjohtaja, Järki-hankkeen projektijohtaja Eija Hagelberg. Hän muistutti myös, että luontoon todellakin saa, ja pitää, koskea. Luontoa kannattaa hoitaa. Jättipalsami kuriin popsimalla Razvan Popa kertoi, miten pienillä tiloilla tulolähteitä rakennetaan Romanian keskiosissa yhdessä naapureiden kanssa. Tältä pohjalta lähdettiin ryhmätöissä rakentamaan luonnonhoitodiilejä. Tavoitteena oli rakentaa yhteistyön kuvioita ja sopia työnjaosta. - Meillä on kuitenkin samanlaiset tavoitteet, vaikka olemmekin useista eri organisaatioista, ensimmäisen seminaaripäivän puheenjohtaja, Luonnon- ja riistanhoitosäätiön asiamies Heli Siitari sanoi. Ryhmätyöhuoneista kuului välillä räjähtäviä naurunpyrskähdyksiä, kun taas ajoittain hiljaisuus oli lähes käsin kosketeltava. Tulevaisuuteen halutaan mennä yhteisvoimin ja kestävyys kärjessä. Yhdessä työryhmässä pohdittiin, miten vieraspetojen määrä saadaan asiallisesti kuriin. Toisessa keksittiin, että vieraslajina levittäytynyt jättipalsami voidaan vaikka syödä olemattomiin. - Jättipalsami on nuorena erittäin maukas ja kelpaa ruuaksi. Sillä tiedolla vieraskasvi pitäisi saada kuriin, sanoi ryhmän puheenjohtaja Erja Huusela-Veistola Luonnonvarakeskuksesta. Työryhmissä haettiin ratkaisuja myös pienpetopyyntiin, luonnonhoidon tuotteiden ja palvelujen tuotteistamiseen, lintuvesien hoitoon, vesiensuojeluun, hyvien esimerkkien levittämiseen. Kaiken takaa nousi koko ajan esiin ajatus eri tahojen yhteistyön tiivistämisestä. Eija Hagelberg kannusti työryhmäläisiä ajattelemaan vapaasti ja villisti. Yorkshireläistiloilla pitkään suojeluneuvojana töitä tehnyt Christopher Tomson kertoi peltolintujen suojelusta, siitä miten erilaisilla suojakaistoilla ja lintujen ruuaksi sopivilla siemenkylvöillä linnuille taataan suojaa, ruokaa ja pesintärauha avarilla viljelyaukeilla. Työ tehdään yhdessä maanomistajien ja viljelijöiden kanssa.

3 Juhani Toivakka Kainastolta kertoi siitä, miten peltopyiden hoito on kasvanut koko kylän menestykseksi. Jani Rantasuo esitteli Hailuodossa pitkään jatkunutta rantojen niittoa ja Katja Raatikainen ELO-työryhmien moninaisia tekoja. Ruduksen ympäristöpäällikkö Liisa Suhonen kertoi yhtiön hyönteishotellikokeilusta. Eija Hagelberg välitti esiintyjille seminaariväen ja salin yleisön kysymyksiä. Metsästäjät ja suojelijat - On korkea aika siirtyä sektorirajat ylittävään yhteistyöhön täysillä, Heli Siitari kannusti. Hän korosti myös sitä, että viestit on suunnattava tämän päivän suomalaiselle, joka on yhä enemmän kaupunkilainen. Seminaarissa kuultiin mahtavia ulkomaisia ja kotimaisia elinympäristöjä ja luontoa hoitavia esimerkkejä. Seminaariväki kiitteli sitä, että kerrankin saman pöydän ääressä istui sekä metsästäjiä että luonnonsuojelijoita, maaseudun yrittäjiä ja ruuantuottajia, riistaväkeä ja perinnemaisemaihmisiä. - Meidän suomalaistenkin olisi korkea aika vahvasti tunnistaa omat valmiutemme, oma osaamisemme, omat tuotteemme. Meidän olisi opittava hyödyntämään vuodenaikojen vaihtelua, monipuolista riistakantaamme ja luontomme monimuotoisuutta. Meidän pitäisi olla ylpeitä vahvuuksistamme ja kehittää sekä hyödyntää niitä, Siitari hehkutti. Antti ja Mari Toivonen myivät oman karjatilansa tuotteita seminaarin Tuottajatorilla. Tarjolla oli niityillä laiduntaneen hereford-karjan lihaa ja makkaraa.

4 Elinympäristöt avainasemassa - Tuloksia on luvassa, kun eri alojen osaajat ja tekijät yhdistävät voimansa yhteisen päämäärän hyväksi. Töitä tehdään yhdessä ja järkevästi. Avoin tiedonvälitys, keskustelu ja toisten kuuntelu ovat avaimia hyviin tuloksiin. Jokaisen ei kannata takkuilla samojen ongelmien viidakossa, Eija Hagelberg totesi seminaarin päätössanoissa. Seminaarin käytäväpuheissa vaihdettiin ajatuksia vilkkaasti. Irina Herzon Helsingin Yliopistosta ja Espanjasta seminaariin saapunut Concha Salguero pohtivat yhteistyökuvioiden mahdollisuuksia. Monet asiantuntijat ja luontotyöläiset kertoivat kahden tiiviin seminaaripäivän aikana kokemuksistaan ja tuloksista, joita luonnonhoitotöissä on saavutettu. Marita Arvela EU-komission ympäristö-osastolta avasi näkemyksiä europoliittiseen suuntaan. Hänkin kannusti nostamaan esiin suomalaisia erityispiirteitä. Vaikka eletään eurooppalaisesti, eivät luonnossa tapahtuvat muutokset noudata valtakunnan rajoja. Yhteistyötä siis tarvitaan silläkin tasolla. Luonnon kannalta on kyse elinympäristöistä, yhtä lailla eliöiden, kasvien ja riistan osalta. Riistanhoito on luonnon monimuotoisuuden hoitoa. Sauvolainen karjankasvattaja Antti Toivonen kertoi siitä, miten hän vie nautojaan laiduntamaan Turun kaupungin rantalaitumille. Siellä laiduntajat popsivat ruokoa ja avaavat samalla maisemaa sekä kuljettavat ravinteita pois matalilta merenrannoilta. Toivonen kuunteli, miten erikoissuunnittelija Mikko Alhainen Suomen Riistakeskuksesta puhui riistan elinympäristöjen hoidosta. Kosteikkoja rakennettessa maisemakin kaunistuu, vesilinnut viihtyvät. Haasteina kuvioissa ovat pienpedot. Kemiönsaarelainen Tommy Arfman heitti pöytään isoja lukuja, jotka kertoivat vieraspetojen: minkin ja supikoiran yleistymisestä saaristossa. Hän näytti myös masentavia lukuja siitä, miten paljon pesivien haahkojen määrä on vähentynyt.

5 Tiedotusvälineetkin olivat kiinnostuneita suuren seminaarin annista. Radio Auran Aaltojen Eero Karisalmi haastatteli järjestelytyöryhmän puheenjohtaja Eija Hagelbergia seminaarin tarkoituksesta ja tavoitteista. Käytäväpuheissa etsittiin keinoja ja yhteistyökumppaneita tasapainon palauttamiseksi. Toivonen innostui kehittämään myös riistaelinympäristöjen hoitoa maatilallaan. Tietojen vaihto, esimerkeistä oppiminen, verkottuminen olivat hyvin onnistuneiden seminaaripäivien vauhdittajia. Tuloksia odotellessa kannattaa pitää silmät ja korvat avoimina, imeä ideoita, mennä eteenpäin. Seminaari taltioitiin. Sitä oli mahdollista seurata myös suorana verkosta. Seuraajia olikin keskimäärin toistasataa. Vilkkainta oli keskiviikkona lounasaikaan. Silloin seuraajia oli yli kaksisataa. Ensimmäisen päivän puheenjohtaja Heli Siitari ja Maaseutuverkoston Joel Karlsson olivat myös mukana työryhmässä, joka polkaisi koko seminaarin pystyyn. Seminaarin ensimmäisenä päivänä lähiseudun tuottajat myivät lihaa ja lapasia, hunajaa ja makkaraa sekä muita tuotteitaan Tuottajatorilla Turun Virastotalon toisessa kerroksessa. Kolmannen kerroksen käytävälle oli koottu valokuvanäyttely Kimmo Härjämäen ( ) luontokuvista. Näyttely on esillä kaksi viikkoa ja jatkaa sitten kierrostaan. Teksti ja kuvat Hia Sjöblom Seminaarin järjestelyissä olivat mukana JÄRKI-hanke (Luonnon- ja riistanhoitosäätiö ja Baltic Sea Action Group), Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset, Maa- ja metsätalousministeriö, Maaseutuverkosto, PerinneELO / Metsähallitus, Kaarinan kaupunki, Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri, Suomen riistakeskus, Turun kaupunki, Varsinais-Suomen ELY-keskus, Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys ry., WWF ja Ympäristöministeriö.