130 vuotta vähemmän yksinäisyyttä

Transkriptio

1 n 3/ vuotta vähemmän yksinäisyyttä Onko HelsinkiMissio uskonnollinen järjestö? s. 12 Sisarjärjestömme Tukholmassa täyttää 160 vuotta s. 18 Isämentori Juha-Pekka Myllymäki: Perheitä auttamalla vaikutamme tulevaisuuteen s. 4

2 PÄÄKIRJOITUS Kaappikilttien kapina Kirjoitin jokin aika sitten tässä lehdessä herkistä ihmisistä, ja herkkyyteen liittyvistä ennakkoluuloista. Sain jutusta palautetta useilta ihmisiltä, jotka olivat kokeneet vapauttavaksi, että herkkyys voikin olla positiivinen asia, jopa erityislahja. Samalla he kertoivat itsekin olevansa herkkiä tulivat minulle ikään kuin kaapista herkkyytensä kanssa. Alkoi tuntua, että herkkyys on melkein kuin tabu, jotakin josta ei sovi puhua. Tabujen voima on suuri. Ne vaikuttavat siihen, mitä saa sanoa ja millainen saa olla. Näin ne vaikuttavat minäkuvaamme ja hallitsevat häpeän uhalla. Jäin miettimään, millaisia muita vastaavia tabuja yhteiskunnassamme on. Yksi on ainakin kiltteys. Se on niin leimautunut käsite, että ruotsalainen Stefan Einhorn jopa kirjoitti vuonna 2005 kirjan Aidosti kiltti, jossa hän pyrki siivoamaan kiltteyteen liittyviä negatiivisia latauksia: tyhmyyttä, naiviutta ja heikkoutta, ja osoittamaan, että kiltteys on yksi älykkyyden muoto. Kiltteys ja herkkyys ovat ilmiöitä, joihin kumpaankin voi liittyä sekä negatiivisia että positiivisia asioita. Liiallisina tai kärjistettyinä ne voivat olla haitallisia. Herkät ihmiset huomioivat ympäristönsä, kiltit välittävät muista. Miksi kuitenkin yhteiskunnassamme korostetaan molempia ominaisuuksia negatiivisten ääri-ilmiöiden kautta? Miksi kiltteys on manipulointia, ulkoa ohjautuvuutta tai kynnysmatoksi jäämistä, herkkyys heikkoutta tai pelokkuutta? Tabut palvelevat aina jotakin tarkoitusta. Ne kehittyvät osana yhteisöä ja palvelevat sen tehtävää, kulttuuria tai arvoja. Mitä kertoo kulttuuristamme, että herkkyys ja kiltteys ovat tabuja? Negatiivisia ominaisuuksia, jotka jopa herättävät häpeää, jos itsensä sellaiseksi kokee? Onko siis tavoiteltavaa olla välinpitämätön, kova ja itsekäs? Näkyykö tässä kenties rankka historiamme: vain itsensä kovettamalla on voitu selviytyä karuista kohtaloista ja ajoista? Tänä päivänä yhteiskuntamme kaipaa kuitenkin lisää kiltteyttä tai pikemminkin kiltteyden arvonnousua. Jokainen ihminen on lähtökohtaisesti kiltti. Jo aivan pieni lapsi kavahtaa kun näkee toiselle tehtävän pahaa, ja haluaa lohduttaa, jos toinen itkee. Uusin tutkimustieto tukee näkemystä synnynnäisestä myötätunnosta. Myötätunto siis elää jokaisessa meissä. Mutta kun kiltteys leimataan huonoksi asiaksi, alamme tukahduttaa luontaista kiltteyttämme. HelsinkiMissiossa me uskomme kiltteyden voimaan, joskin sanoitamme sen auttamishaluksi, myötätunnoksi tai välittämiseksi. HelsinkiMission laaja vapaaehtoisten ja lahjoittajien joukko todistaa, että pelkästään meidän toiminnassamme myötätuntoaan ja välittämistään kanavoi tuhansia kaappikilttejä. Mutta se ei vielä riitä meille. Haluamme kilttien kapinaa! Haluamme, että jokainen ihminen nousee ylpeänä barrikadeille välittämisen puolesta ja toteuttaa kiltteyttään estoitta: auttaa senioria tai lastenvaunujen kanssa liikkujaa raitiovaunussa, pysähtyy kuuntelemaan perheenjäsenensä kuulumisia, kutsuu yksinäisen sukulaisen kahville tai kysyy, voiko auttaa vaikeassa elämäntilanteessa olevaa naapuria. Tapoja välittää on miljoonia, ja niitä on jokaiselle tarjolla joka päivä. Lisäämällä arjen kiltteyttä uskomme, että voimme vähän kerrallaan murtaa myös avun pyytämisen tai vastaanottamisen tabua. Kulttuurissamme elää myös sellainen sitkeä ja vahingollinen harha, että elämästä pitäisi tai voisi selviytyä yksin. En tunne ketään, jonka kohdalla tämä olisi totta. Jokainen tarvitsee toista ihmistä ja vastavuoroisesti myös mahdollisuutta itse auttaa. Vuorotellen ja samaan aikaan. Kiltteys, kiltteyden kulttuuri, avun antamisen ja vastaanottamisen kulttuuri on valinta, jonka siemen meissä jokaisessa jo on. Yhteiskuntamme järjettömästä yksin pärjäämisen ja itsekkyyden ihannoinnista pitää vain päättää oppia pois. Aloita jo tänään! Henrietta Grönlund HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja 2

3 Isämentori toimii paremman tulevaisuuden puolesta s. 4 n 3/2013 Lastenkotitoiminta on kuulunut alusta alkaen Helsingin Kaupunkilähetyksen tehtäviin s. 6 Akvarellgruppen samlas i Sörnäs s. 16 Hyvät muistot lastenkodista 1930-luvulta...10 Kuukausilahjoittaja auttaa tehokkaimmin...11 HelsinkiMission suhde uskontoon...12 Onko usko järjestöille kuuma peruna?...14 Sisarjärjestömme Tukholmassa auttaa asunnottomia...18 Luontoretki opetti yhdessä toimimista...20 Keikka-auttaja voi pelastaa seniorin päivän...22 Vauvan kanssa varamummin tukena...23 Äitimentori saa auttamisesta iloa elämään...24 Albertin olohuoneessa kohtaavat juniorit ja seniorit...25 Tyttö, joka halusi muuttaa lastenkotiin...26 Ajankohtaista...28 Aikalahjalla annat lapsille paremman tulevaisuuden

4 Isämentori sukupolveaan pelastamassa Emme ehkä pysty mullistamaan hetkessä maailmaa omalla toiminnallamme. Mutta perheiden auttamisessa ovat laajemman muutoksen siemenet, jotka leviävät lasten kautta heidän kasvaessaan tasapainoisemmiksi ja onnellisemmiksi, filosofoi HelsinkiMission isämentori Juha- Pekka Myllymäki. Yritysmaailman fokus on kääntynyt suurelta osin vain rahan tekemiseen, ja minä tulen siitä maailmasta. Eikä pelkkä raha tuo välttämättä ihmisille tyydytystä saati onnellisuutta, oivalsi Juha- Pekka Myllymäki, 56. Yritysvalmentajana työskentelevässä diplomi-insinöörissä nousi pintaan voimakas nykymenon kyseenalaistaminen Esa Saarisen Pafos-seminaarissa. Onko tämä se suunta, johon meidän kannattaa yhteiskuntana ja ihmiskuntana mennä? Riittääkö omaan napaan tuijottaminen siihen, että tulen onnelliseksi, vai voisinko käyttää panostani enemmän myös muiden hyväksi? 4

5 Tiedostamaton pyrkimys johonkin muutokseen eli ehkä miehen sisällä, mutta sen suurempaa draamaa isämentoriksi ryhtymisen taustalla ei ollut. Tiesin, että HelsinkiMissio on hyvää tekevä vapaaehtoisjärjestö. Sitten ystäväni kehotti katsomaan MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelman, jossa Olli Valtonen oli haastateltavana. Olli kertoi koskettavasti Pelastakaa sukupolvi -projektista ja kutsui uusia vapaaehtoisia mukaan. Juttu näytti niin tärkeältä, että ilmoittauduin saman tien toimintaan, Juha-Pekka kertoo. Kouluarvosanoin kympin toimintaa Helsingin kaupungin työntekijät valitsevat tuettavat perheet, joita HelsinkiMissio osoittaa mentoreille. Liian haasteellisia tapauksia ei ole tarkoitus antaa vapaaehtoisille, vaan perheitä, joita tavallinen ihminen pystyy auttamaan kaupunkilaisjärkeään käyttäen. HelsinkiMissio kouluttaa vapaaehtoiset ja tukee heitä tehtävässään. Jos firmat toimisivat noin hyvin, Suomella ei olisi mitään hätää. Helsinki Mission toiminta on huippuhyvin organisoitua, kouluarvosanoilla kympin arvoista, Juha-Pekka Myllymäki kehuu. Yritysvalmennuksia tekevän miehen arviointikriteerit ovat korkeat ja pohjaavat yli 30 vuoden bisneskokemukseen. Olen esimerkki siitä, että aika epätodennäköiselläkin taustalla, raa asta bisnesmaailmastakin, voi tulla mukaan tällaiseen vapaaehtoistoimintaan. Saan enemmän kuin annan Isämentori tapasi tuettavan perheensä HelsinkiMission tiloissa Albertinkadulla. Mukana ensimmäisessä tapaamisessa olivat Pelastakaa sukupolvi -hankkeen ja Helsingin kaupungin edustajat. Seuraavat tapaamiset olivat perheen kotona. Uskon ja toivon, että tukiperheeni asiat menevät haluttuun suuntaan. Tällä Pelastakaa sukupolvi -hankkeella on positiivinen vaikutus monen ihmisen elämään myös meidän mentorien, näkee Juha-Pekka Myllymäki. Alkuun tutustutaan puolin ja toisin, rakennetaan luottamusta. Jo ensimmäinen kohtaaminen sujui omasta mielestäni liikuttavan hyvin. Yhteys löytyi heti fiilis, että me olimme tutumpia kuin teknisesti olimmekaan. Meillä ei ollut lähtökohtaista varauksellisuutta. Uskon, että saamme rakennettua toimivan vuorovaikutussuhteen. Ei tämä homma ole mikään paha aikasyöppö. Paljon turhempaankin voisi hukata ne 20 tuntia, jotka menivät koulutukseen. Ja kerran kahdessa viikossa minulla on varaa käyttää kolme neljä tuntia tällaiseen. Olen vakuuttunut, että tulen saamaan tästä itse paljon enemmän kuin mitä käytän resurssejani tähän. Tavallisen ihmisen taito riittää Joissakin perheissä mentorit jakavat vanhempien kuormaa ja suovat heille hetken hengähdystaukoja lastenhoidosta. Toiset perheet kaipaavat valmennusta arjen kansalaistaitoihin, vaikkapa kunnon kotiruoan tekemiseen. Myllymäen tukemassa perheessä toivotaan, että koko perhe oppisi olemaan luontevasti läsnä yhdessä. Yhdessä tehty toimintasuunnitelma on yksinkertainen. Juha-Pekan tavoitteena on tukea perhettä onnellisempaan elämään ja toimivampaan arkeen. Perhe kirjasi tavoitteeksi, että minä potkin heitä persuksiin eli aktivoin heitä. He toivovat elämään uutta yhteistä kivaa tekemistä rutiinien toistamisen tilalle. Tärkeintä, mitä minulla on antaa, on läsnäolo. Olemme suunnitelleet, että ainakin leivomme pullaa, teemme piparkakkutalon, käymme uimassa ja talvella pulkkamäessä. Isältä tuli hyvä ehdotus, että koko perhe menisi kalaan. Nuorella perheellä, jossa on kaksi pientä lasta, ei ole tukenaan läsnä olevia isovanhempia. Juha-Pekan omista lapsista vanhin on jo perheen vanhempien ikäinen, joten hän pystyy tarjoamaan lapsille isoisän kaltaisen turvallisen aikuisen tuen. Turhaa stressiä onnistumisesta isämentori ei ota kannettavakseen. Koulutuksessamme toistettiin, että tavallisen ihmisen taidot riittävät. Tarjoamme perheille malliksi aivan tavallista ihmisyyttä, eikä toiminnan tarvitse sisältää mitään ihmeellisiä juttuja. Mentori satsaa omaankin tulevaisuuteensa Se kasvualusta, jonka nykylapset saavat, vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miltä yhteiskuntamme näyttää 20 vuoden kuluttua, Juha-Pekka pohtii. Mieluummin elän sellaisessa maailmassa, missä on onnellisen lapsuuden eläneitä lapsia kuin niitä, jotka joutuivat syrjäpoluille. Koen vaikuttavani isämentoritoiminnalla tulevaisuuteen, jossa elän. Jos välitän nyt muista, on enemmän toivoa, että joku välittää minusta silloin, kun itse mahdollisesti tarvitsen apua. Jotta minulla olisivat asiat hyvin, täytyy ympäristöllänikin olla asiat ainakin kohtuullisen hyvin. Yhteiskunnissa, joissa kontrastit ovat suuria, turvallisuus luodaan korkeilla piikkilanka-aidoilla, koirilla ja vartijoilla, mutta paljon parempi olisi, jos niitä aitoja ei tarvittaisi. Kurssinkorjaus on pienestä kiinni Moni perhe kaipaa nykyään miehen mallia. Isämentori haluaa vaikuttaa myös sukupolvien yli siirtyviin elämäntapoihin. Perheen rutiineista ja kokemustaustasta saattaa puuttua joku perustaito. On vaikea antaa eteenpäin toimivaa mallia, jota ei ole itse saanut. Vanhemmat pyysivätkin, että minä sanon suoraan, jos huomaan heidän tekevän jotakin mielestäni hölmösti. Kun perhettä auttaa näkemään asiat vähän eri tavalla ja toimimaan tarkoituksenmukaisemmin, saattaa monen ihmisen elämänkulku saada uuden suunnan. Elämän suuret linjat ovat usein kiinni pienistä muutoksista. Muutaman piirun korjaus kurssissa ratkaisee sen, meneekö öljytankkeri karille vai turvallisesti väylää pitkin. Teksti: Janne Villa Kuva: Jani Laukkanen 5

6 Lasten huoltolasta nuorten krii Pikkupoikien erä Mäntysaaren päiväsiirtolan kesäolympialaisissa Kaupunkilähetys järjesti Mäntysaaressa virkistystoimintaa lapsille vuodesta 1917 lähtien 1960-luvulle asti. Helsingin Kaupunkilähetys aloitti hengellisen ja ruumiillisen hädän poistamisen pääkaupunkiseudun väestön keskuudesta vuonna Eniten hätää kärsivät vanhusten ohella lapset ja nuoret. Lasten ja nuorten auttaminen on ollut merkittävä osa Helsingin Kaupunkilähetyksen toimintaa järjestön perustamisesta alkaen. Maaliskuussa 1885 Punavuoren vaatimattomalla lähetysmajalla aloitti toimintansa Kaupunkilähetyksen ylläpitämä lasten päiväkoti. Se oli ensimmäisiä, ehkä jopa ensimmäinen yksityinen päiväkoti Pohjoismaissa. Lähetysmajan päiväkotiin saattoivat työssä käyvät vähävaraiset äidit jättää alle neljävuotiaat lapsensa hoitoon pientä korvausta vastaan. Toiminnalle oli todellista tarvetta, sillä tuolloin yleinen käytäntö oli jättää lapset päiväksi vanhemman sisarensa hoitoon. Lähetysmajalla hoidettavien lasten lukumäärä vaihteli päivittäin seitsemästä viiteentoista. Kaupunkilähetys oli päiväkotityön pioneeri Päiväkoti toimi lähetysmajalla joitakin vuosia, kunnes se jouduttiin lopettamaan henkilökuntapulan vuoksi. Kaupunkilähetyksen päiväkoti sai kuitenkin myöhemmin paremmat puitteet ja toiminta jatkui huhtikuussa Silloin vihittiin käyttöön arkkitehti Karl August Wreden Punavuoreen suunnittelema Betania-kirkko ja rakennukseen avattiin muun toiminnan ohella lasten päiväkoti. Tammikuussa 1919 kaupunkilähetys aloitti päiväkotitoiminnan myös Fredriksbergissä, nykyisessä Pasilassa. Yksityisten lahjoitusten ohella toimintaa tuki sekä sosiaali- että kouluhallitus. Päiväkotitoimin- nalla haluttiin tukea vuoden 1918 sodan sotaorpojen äitien työssäkäyntiä, joka oli edellytys heidän ja heidän lastensa toimeentulolle. Pasilan päiväkoti toimi aina elokuuhun 1953 saakka, jolloin sen tilalle tuli pieni seitsenpaikkainen ylioppilaskoti, jonka oli määrä auttaa vähävaraisia muualta Suomesta tulleita opiskelijoita suorittamaan opintonsa Helsingin yliopistossa. Päiväkotitoiminta aloitettiin uudestaan Pasilassa vuonna Alueen lapsiluvun pienentyessä 1990-luvun lopulla päiväkoti päätettiin siirtää uudelle, vielä rakenteilla olevalle asuinalueelle Vuosaareen. Vuosaaressa kristillinen päiväkoti Mirjami toimi kuitenkin vain pari vuotta ja se lakkautettiin Syinä lakkauttamiseen olivat liian pienet henkilöstöresurssit, sekä se, että uudelle alueelle ei aluksi muuttanut tarpeeksi lapsiperheitä, joten toiminta ei ollut taloudellisesti kannattavaa. 6

7 sityöhön Järjestelmällinen pyhäkouluopetus käyntiin Helsingin Kaupunkilähetys sai Helsingin seurakuntien papistolta tehtäväksi järjestää kattavan ja järjestelmällisen pyhäkoulutoiminnan Helsinkiin. Näin tehtiin: pyhäkouluja perustettiin ja ne toimivat aktiivisesti 1880-luvulta 1980-luvun puoliväliin saakka. Diakonissojen ohella vapaaehtoiset opettajat kertoivat Raamatun kertomuksia lapsille ja lisäksi opetuksen lomassa laulettiin paljon. Yksi keskeinen syy yhdistyksen perustamiselle oli aikanaan ollutkin Helsingin papiston näkemys, että kaupungissa oli tarve säännölliselle pyhäkoulutoiminnalle. Kaupunkilähetyksen ensimmäinen työntekijä diakonissa Cecilia Blomqvist alkoi pitää pyhäkoulua lähetysmajassa heti, kun yhdistys oli saanut toimiluvan joulukuussa Aina ensimmäiset lähetysmajan pyhäkoulut eivät kuitenkaan sujuneet täysin kommelluksitta. Sattui tapauksia, että ulkopuolelle jääneet pojat tekivät parhaansa opetuksen häiritsemiseksi heitellen kiviä ikkunaan ja yrittäen houkutella tovereitaan pakenemaan tunneilta. Lapsille oma kirjasto Kirjat olivat 1800-luvun lopulla vielä harvinaisuuksia varsinkin Helsingin vähävaraisissa kodeissa. Sen vuoksi merkittävä uusi lapsityönmuoto oli Kaupunkilähetyksen pyhäkoululaisille vuonna 1885 avaama oma kooltaan tosin melko vaatimaton kirjasto. Lasten kirjastotoimintaa jatkettiin vuosikymmenten ajan Betanian ja Harjun toimipisteissä. Kaupunkilähetyksen pyhäkoulutoiminta laajeni 1890-luvulla niin, että vuonna 1894 pyhäkouluissa kävi lähes 1500 lasta ja toiminta keskitettiin Helsingin Vanhaan kirkkoon. Opettajia oli melkein 80, joista huomattavasti yli puolet oli naisia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen pyhäkoulutoiminta siirtyi Helsingissä pääosin seurakuntien järjestettäväksi, mutta kaupunkilähetys jatkoi toimintaa pienempimuotoisena aina 1980-luvulle. Kerhotoimintaa varattomille ja lastenkoti kodittomille Vuonna 1905 Kaupunkilähetys aloitti uuden lapsityön muodon, kun se alkoi järjestää vapaaherra Karl-August Wreden Fredriksbergin lasten huoltola Pasilaan 1919 perustettu lasten huoltola oli päiväkoti työssä käyvien äitien lapsille, jotka olivat jääneet isättömiksi vuoden 1918 sodassa. KilonTyttökoti v.v , kertoo vanhan valokuva-albumin teksti. Lastenkoti toimi Kilossa vuoteen 1961 asti, jolloin se siirtyi nykyiseen paikkaansa Puotilaan. aloitteesta pyhäkoulu- ja rippikouluiän välissä oleville lapsille ompelu- ja veistokokouksia. Nykypäivän termein kyseessä oli varhaisnuorten kerhotoiminta, johon kuului askartelua ja hartaus. Vuonna 1907 varattomien kotien pojille ja kolme vuotta myöhemmin myös tytöille aloitettiin viljelypalstatoiminta. Lähetysmajaan oli jo Kaupunkilähetyksen perustamisesta alkaen majoitettu tilapäisesti kodittomia lapsia siihen asti kunnes heille oli löydetty pysyvämpi sijoituspaikka. Vuonna 1907 Oulunkylästä lahjoituksena saatuun huvilaan avattiin järjestön ensimmäinen lastenkoti. Sieltä toiminta siirtyi vuonna 1910 Betaniaan lakkautetun tyttö- ja palvelijatarkodin tiloihin ja sieltä edelleen Korsoon, jossa poikakoti aloitti lahjoitusten avulla toimintansa vuonna Lastenkotitoiminta Punavuoresta Kilon kautta Puotilaan Punavuoressa Kaupunkilähetyksen toimintakeskuksessa Betaniassa toiminut tyttökoti siirtyi syksyllä 1919 Espooseen Kilon aseman lähelle. Ensimmäisen vuoden aikana kodissa asui viisikymmentä tyttöä. Maaseutusijaintia pidettiin Kaupunkilähetyksessä lastenkodin kannalta keskustaa parempana vaihtoehtona, koska nähtiin, että maalla lapset olivat vähemmän katuelämän viettelyksille alttiina. Vuonna 1946 huomattiin, että lastenko- 7

8 Järjestössä oltiin sodan jälkeen edelleen huolissaan kaupunkielämän haitallisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Tämän johdosta pyrittiin 1950-luvulla mahdollisuuksien mukaan lisäämään kerho- ja pyhäkoulutoimintaa. Kaupunkilähetyksen pyhäkouluissa kävi vuonna 1955 hieman yli 400 lasta ja kerhotoimintaan osallistui hieman yli tuhat nuorta. Kaupunkilähetyksen pienten kerho Harjussa Kaupunkilähetys aloitti pyhäkoulutoiminnan lisäksi kerhotoiminnan varhaisnuorille jo vuonna Ohjelmaan kuului askartelua, laulua ja hartaus. tien ylläpitokustannukset olivat nousseet huomattavasti, joten Korsossa sijainnut poikakoti lopetettiin ja koko lastenkotitoiminta keskitettiin Kiloon laajennetun tyttökodin tiloihin. Vuosikymmen myöhemmin, luvun lopulla, järjestö alkoi suunnitella lastenkotitoiminnan siirtämistä Kilosta Helsingin Puotilan uuteen asumalähiöön. Sinne rakennettavaan kerrostaloon suunniteltiin tilat viisitoistapaikkaiselle lastenkodille. Uuden Kotivuoren vihkiäisiä vietettiin lokakuussa 1961 ja samalla Kilossa vuodesta 1919 toiminut lastenkoti lopetettiin. Kaupungin vilskeestä luonnonhelmaan Mäntysaareen Helsingin Kaupunkilähetys kantoi luvun alussa huolta tiiviin ja asumistiheydeltään ahtaan kaupunkimiljöön vaikutuksista lasten sieluun ja pyrki järjestämään heille mahdollisuuksia virkistäytymiseen kaupungin ulkopuolella. Keväällä 1917 järjestö päätti ostaa Kulosaaren edustalla sijaitsevan Mäntysaaren vuokra-oikeuden sekä saarella olevat huvilat. Alkuvaiheessa Mäntysaaressa vieraili keskimäärin tuhat vähävaraisten kotien lasta kesässä. Ohjelmassa oli uintia, veneilyä ja lauluhetkiä. Mäntysaaresta tuli järjestön pääkeskus lasten kesävirkistystoiminnalle aina 1960-luvulle asti. Toisen maailmansodan jälkeen Helsingille tunnusomainen piirre oli leikkivien lapsijoukkojen täyttämät pihat. Suuret ikäluokat näkyivät ja kuuluivat. Samaan aikaan myös kaupungin vanhusväestön osuus oli nousussa ja tämän vuoksi Kaupunkilähetyksen toiminnan painopisteeksi määriteltiin selkeästi työ lasten ja vanhusten parissa. Leirikeskukset myös Nurmijärvelle ja Muonioon Mahdollisuudet nuorisotyön tekemiseen paranivat merkittävästi kesällä Silloin Kaupunkilähetys sai 1910-luvun lopulta asti Mäntysaaressa toimineen kesäsiirtolan rinnalle käyttöön oman Nurmijärven Sääksjärven rannalla sijaitsevan leirikeskuksen. Mäntysaaren tavoin toiminta Sääksissä suunnattiin ensisijaisesti köyhimpien laitakaupungin lasten kesävirkistystoiminalle. Sääksissä saattoivat viettää kesää myös Kotivuoren lastenkodin lapset. Hyvinvointivaltion vahvistuminen 1970-luvun alussa siirsi kaupunkilähetystyön painopistettä aineellisen avun tarjoamisesta mielenvirkeyttä ylläpitävään ja yksinäisyyttä torjuvaan toimintaan. Sekä nuorille että vanhoille haluttiin tarjota 1970-luvun alussa lisää mahdollisuuksia virkistäytymiseen kaukana pääkaupungin urbaanista elämänrytmistä. Tätä varten Kaupunkilähetys avasi vuonna 1972 Lappiin, Muonioon Kelokairaksi nimetyn Raha-automaattiyhdistyksen tuella ja talkootyöllä rakennetun leirikeskuksen. Kelokairassa aloitettiin pian tämän jälkeen vilkas niin nuorille kuin ikä-ihmisillekin suunnattu leiritoiminta. Kriisipiste nuorten avuksi 1990-luvun alun lamalla oli merkittäviä vaikutuksia Helsingin Kaupunkilähetyksen toimintaan. Toisaalta työttömyyden nopea lisääntyminen kasvatti akuutissa avuntarpeessa olevien kaupunkilaisten määrää, toisaalta lama vaikutti Kaupunkilähetyksen toimintaan ja käytettävissä oleviin resursseihin. Monissa perheissä molemmat vanhemmat saattoivat jäädä työttömiksi ja tämä puolestaan heijastui lasten ja nuorten hyvinvointiin. Vuonna 1993 Raha-automaattiyhdistyksen tuella voitiin käynnistää maassamme ja pohjoismaissakin ensimmäinen nuorten itsemurhaa yrittäneiden tai sitä harkitsevien kriisipiste. Toiminta- 8

9 Vuodesta 1955 alkaen järjestettiin lapsille leiritoimintaa Sääksin leirikeskuksessa Nurmijärvellä. Kuvan tytöt lienevät lähdössä leiriltä paluumatkalle Helsinkiin. muodolle oli tarvetta myös pahimman talouslaman jälkeen luvulle tultaessa Nuorten Kriisipisteen toiminta laajeni niin, että vuonna 2010 kontakteja oli lähes parituhatta. Teksti: Ville Jalovaara Kuvat: HelsinkiMission kuva-arkisto Kirjoittaja on teologian tohtori ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian tutkija, joka tekee parhaillaan Helsingin Kaupunkilähetyksen historiaa koskevaa tutkimusta luvun lopulla Kaupunkilähetys avasi kerhomajan Pukinmäkeen. Kuvassa poikia kerhomajan edustalla hiihtokisoissa. HelsinkiMissio 130 vuotta Keisarillisen Suomen senaatti vahvisti Helsingin Kaupunkilähetyksen säännöt, joiden mukaan kaupunkilähetyksen tehtäväksi tuli hengellisen ja ruumiillisen hädän poistaminen Suomen pääkaupungin väestön keskuudesta. Vuodesta 2005 nimellä HelsinkiMissio toiminut Helsingin Kaupunkilähetys viettää tänä vuonna 130-vuotisjuhlavuottaan. Lehtemme vuoden 2013 numeroissa on luotu tekeillä olevan historiateoksen pohjalta lyhyitä katsauksia Helsinki- Mission historian eri vaiheisiin. Vuoden ensimmäisessä numerossa tutustuttiin kaupunkilähetystyön alkuun Helsingissä ja toisessa vanhustyön historiaan. Tässä artikkelisarjan kolmannessa osassa luodaan silmäyksiä kaupunkilähetyksen lasten ja nuorten parissa tekemään työhön. Vuoden lopulla ilmestyvässä juttusarjan viimeisessä osassa tutustutaan kaupunkilähetystyöhön toisen maailmansodan aikaisessa Helsingissä. 9

10 Hyvän elämän eväät tyttökodista Lastenkodit ovat välttämättömiä silloin, kun elämä menee vaikeaksi, sanoo Kerttu Niemi. Lapsuutensa Helsingin Kaupunkilähetyksen lastenkodissa viettänyt Kerttu Niemi, 88, muistelee elämänsä tärkeitä vuosia lämmöllä. Valmistuttuaan myöhemmin talouskoulusta Niemi sai hyvän työpaikan sisäkkönä professori Gunnar Castrénin palveluksessa Degerön kartanossa. Mieli palasi kuitenkin opintojen pariin, ja hän jatkoi niitä Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa. Koulusta tuli minulle erityisen tärkeä, sillä siellä tapasin tulevan mieheni Auliksen. Siitä elämä lähti sitten kulkemaan omia latujaan. Niemen mielikuva lastenkodista on sekä myönteinen että kodinomainen. Kun ajattelen taaksepäin sitä aikaa, näen sen hyvänä. Turvallisuutta loivat neljä tätiä, jotka olivat aina paikalla, eikä yksinäisyydestä ollut pelkoa, olivathan ympärillä myös toverit. Vahva pohja elämälle Uskonnollisuus antoi tyttökodin päivärytmille oman leimansa. Uskonto ei kuitenkaan ollut millään tavalla kiihkeää tai rasittavaa. Päivä aloitettiin laululla ja rukouksella, ruoka siunattiin ja siitä kiitettiin, ja illalla oli iltarukouksen hetki. Muistan edelleen Lempi-tädin kauniin lauluäänen, josta on jäänyt mieleeni siunauksen lämpö. Kaikesta tästä syntyi vahva turvallisuudentunne. Olen saanut elämäni aikana vääränlaista sääliä ja osanottoa. On tietysti totta, että lastenkodista puuttui isän ja äidin rakkaus, mutta en myöskään kuullut tätien koskaan riitelevän keskenään. Sain tyttökodista hyvät eväät elämälleni, ja ne ovat kantaneet koko tämän pitkän matkan. Tällainen kasvatus ja luottamus korkeampaan voimaan ovat auttaneet elämän myrskyissä. Ne eväät olisivat hyvät kenelle tahansa, Niemi toteaa. Saamani kasvatus ei ollut liian ankara, mutta antoi vahvan pohjan elämälle. Siksi haluan korostaa sitä, miten hyviä ja tarpeellisia lastenkodit voivat olla. Se on minun missioni. HelsinkiMissio pyrkii kohentamaan ihmisten elämän olosuhteita paremmiksi. Lastenkodit toteuttavat ihan samaa tehtävää. Teksti: Harri Markkula Kuvat: Harri Markkula ja Kerttu Niemen kuva-albumi Kerttu Niemi tuli Helsingin Kaupunkilähetyksen Tyttöjen vastaanottokotiin viisi- ja puolivuotiaana vuonna Punavuoresta Kiloon siirtyneessä tyttökodissa hän vietti lapsuutensa ja osan nuoruuttaankin, aina 16-vuotiaaksi asti. Myös koulut käytiin tyttökodista käsin, pitkistä matkoista huolimatta, kävellen. Kävin kansakoulua Leppävaarassa ja Mankkaalla ja siirryin sitten sen aikaiseen jatkokouluun Kaisaniemeen. Kaksivuotinen koulu keskeytyi kuitenkin sodan alkamiseen vuonna Laulutuokio Kilon tyttökodissa 1930-luvulla. Kerttu Niemi on toinen vasemmalta keskimmäisessä rivissä. 10

11 Kuukausitukija auttaa tehokkaimmin Kuva Jani Laukkanen Kuva Henni Kuusisto Tepa Wallin HelsinkiMissiolla on jo lähes 5000 säännöllistä kuukausitukijaa. Heidän avullaan järjestössä pystytään suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen toimintaan. Kaikkiaan kuukausitukijoiden lahjoituksista kertyy puolisen miljoonaa euroa vuodessa, joka on noin 10 prosenttia varainhankinnan tuotoista. Se on merkittävä summa, joka mahdollistaa tehokkaan auttamistyön. Kysyimme kahdelta kuukausitukijalta, miksi he tukevat HelsinkiMissiota. Nuorten kriisityön ja Resonaarin vuoksi Tulin alun perin feissariksi Helsinki- Missioon vuonna 2008, sillä tarvitsin työtä ja halusin samalla tehdä hyvää. Toimin feissarina reilun vuoden ja lopettaessani olin itse viimeinen ihminen, jonka feissasin. Halusin tukea erityisesti Nuorten Kriisipisteen ja Resonaarin toimin- taa. Entisenä feissarina tiedän, että kuukausitukeminen on helpoin ja tehokkain tapa sekä minulle että järjestölle. Lisäksi HelsinkiMissio on kotimainen järjestö, jonka apu menee lähelle, eikä rahaa kulu suhteettomasti suuren organisaation ylläpitämiseen ja hallintokuluihin. Tiina Nissinen, opiskelija, kuukausitukija vuodesta Vanhusten takia Vanhukset oli tärkein syy siihen, että ryhdyin tukemaan HelsinkiMissiota. Vuosikymmen sitten kukaan ei puhunut vanhusten yksinäisyydestä lukuun ottamatta HelsinkiMissiota. Olen toiminut myös Aamukorva-päivystäjänä ja silloin ymmärsin, miten suuri ongelma yksinäisyys on ja miten paljon apua tarvitaan. Tepa Wallin, eläkkeellä oleva viestintäpäällikkö, kuukausitukija vuodesta Tiina Nissinen Kuukausituen suoraveloitus muuttuu e-laskuksi tai suoramaksuksi Tähän asti kuukausitukijat ovat tehneet suoraveloitussopimuksen HelsinkiMission kanssa. EU-asetuksen mukaan suoraveloituksesta luovutaan ja se korvataan e-laskulla tai suoramaksulla mennessä. HelsinkiMissiossa siirrytään e-laskutukseen ja suoramaksujen lähettämiseen vähitellen syksyn aikana. Muutamme kuukausitukijoittemme suoraveloitukset e-laskuiksi tai suoramaksuiksi yhteistyössä pankkien kanssa marraskuusta 2013 alkaen. Uudet kuukausitukijat tekevät suoraan e-laskusopimuksen. Mitä muutos merkitsee kuukausitukijalle? HelsinkiMission varainhankinnan koordinaattorin Aleksi Harmokiven mukaan muutos ei ole käytännössä kovin suuri. Verkkopankkia käyttävä kuukausitukija saa jatkossa HelsinkiMissiolta e- laskun verkkopankkiin kerran kuukaudessa. E-lasku täytyy hyväksyä kuukau- Kätevintä on valita e- laskulle automaattinen maksutapa sittain tai vaihtoehtoisesti e-laskut voi laittaa automaattisesti maksuun, mikä on vaivattomin ja kätevin maksutapa. Verkkopankissa näkyy, milloin maksu on veloitettu tililtä. Maksutapaa, kuukausituen määrää ja eräpäivää voi muuttaa milloin tahansa. Halutessaan saapuneista e-laskuista voi saada ilmoituksen tekstiviestinä tai sähköpostina. Ilmoituksesta voi sopia verkkopankissa. Entä, jos kuukausitukija ei käytä verkkopankkia? Silloin suoraveloitus muuttuu suoramaksuksi. Suoramaksu toimii kuten suoraveloitus. HelsinkiMissio toimittaa tukijalle laskun tiedot etukäteen ja lasku maksetaan tililtä automaattisesti eräpäivänä aivan kuten suoraveloituksessa. Kuva Henni Kuusisto Aleksi Harmokivi Teksti: Jaana Kiuru 11

12 UUSI AIKA HAASTAA UUDENLAISEEN HENKISYYTEEN Onko HelsinkiMissio uskonnollinen liike? Ei ole. Se on sosiaalialan järjestö. Siitä huolimatta, että syntyessään se oli vahvasti kirkollinen vaikuttaja. Kristilliset arvot näkyvät kyllä arvopohjassamme. Mutta ne eivät ole vain kristillisiä. Niihin on helppo yhtyä uskonnosta riippumatta. Ajat muuttuvat. Uskonnollisuuden sijaan tämä aika liputtaa henkisyyden ja hengellisyyden puolesta. Kirjoittaja on HelsinkiMission toiminnanjohtaja Olli Valtonen. HelsinkiMissio syntyi aikana, jolloin lähes kaikki sosiaalinen vastuu yhteiskunnassa oli delegoitu tavalla tai toisella kirkolle. Se on asia, joka helposti unohdetaan. Kuntalaitos oli vasta muotoutumassa. Köyhien hyvinvoinnista oli huolehtinut 1800-luvulle tultaessa etupäässä vain kirkko ja sen ympärille organisoituneet järjestöt. Siihen maailmanaikaan sosiaalinen työ ja jumalansanan saarnaaminen kulkivat tiiviisti käsi kädessä. Hoidettiin sairaita, huolehdittiin köyhistä. Ja julistettiin väkevästi. Aika on muuttunut. Samoin järjestöt. Tässä lehdessä toimittaja Janne Villa pohtii jutussaan, onko uskonnolla enää roolia vanhojen järjestöjen nykytoiminnassa. Sitä samaa kysytään meiltä HelsinkiMissiossa aika ajoin. Meillä ei häpeillä 130-vuotista historiaamme. Arvomme perustuvat edelleen kristinuskon arvoihin. Mutta uskonnolliseksi järjestöksi emme miellä itseämme. HelsinkiMissio pitää itseään ennen kaikkea sosiaalialan järjestönä. Työntekijöiltä, vapaaehtoisilta tai asiakkailta ei kysellä heidän uskontoaan eikä suhdetta kirkkoon. Itse en edes tiedä, ketkä työntekijöistämme kuuluvat kirkkoon, puhumattakaan vapaaehtoisista tai asiakkaista. Kirkollisuus on laskussa, mutta henkisyys nousee Muutamassa vuosikymmenessä Suomessa on tapahtunut uskonnollisten asenteiden kulttuurivallankumous samanlainen kuin pohjoisessa Euroopassa muuallakin. Meillä vain myöhemmin ja yhtäkkisemmin. Hyvin lyhyessä ajassa kirkko on menettänyt asemansa kansalaisten enemmistön keskuudessa. Helsingissä nipin napin joka toinen vastaantulija on kirkon jäsen. Heistäkin suurin osa vähintään keski-ikäinen tai vanhempi. Ja miettii kirkosta eroamista ennemmin tai myöhemmin. Nuorten kohdalla muutos on vieläkin radikaalimpi. Sama näkyy julkisessa elämässä ja yritysmaailmassa. Uskonnolliset tunnukset koetaan ongelmallisina ja uskontoneutraalius näyttäisi olevan tavoitetila. Törmäsin tähän heti aloitettuani työni HelsinkiMissiossa. Muistan keskusteluni Björn Wahlroosin kanssa, joka on vanha RUK-kaverini. Sanoin hänelle, että yritämme etsiä yhteyksiä ja taloudellista tukea myös elinkeinoelämältä. Nalle suhtautui työhömme empaattisesti. Tai ehkä se oli vain vanhan tuttavuuden tuomaa kohteliaisuutta. Mutta jossain vaiheessa hän sanoi: Muista Olli, että suomalainen yritysjohto on Euroopan maallistuneinta. Kaikki uskontoon liittyvä herättää epäluuloja. Uskonnollinen ilman uskontoa Samaan aikaan kun uskontojärjestelmät ja organisoitunut uskonnollisuus ovat joutuneet ahtaalle kaikkialla Euroopassa, uuden tyyppinen hengellisyys on vahvassa kasvussa. Jooga, mindfulness, mystiikka ja erilaiset retriitit elävät nousukautta. Ihmiset etsivät kestävämpiä arvoja ja haluavat löytää syvempää merkitystä olemassaololle. Mistä tässä on kysymys? Ja mikä merkitys sillä on esimerkiksi HelsinkiMission kaltaiselle sosiaalialan toimijalle? Karen Armstrong, aikamme merkittävä uskontotieteilijä on todennut: 12

13 Kuva: Jukka Valtonen Uskontotiede ei pysty määrittämään, mitä on uskonto tai uskonnollisuus. Hänen olettamuksensa on, että iso osa ihmisistä on uskonnollisia ilman uskontoa. Tutkijat puhuvat uudenlaisesta hengellisyydestä tai henkisyydestä, joka näyttäisi olevan uuden ajan vastine dogmaattiselle uskonnollisuudelle. Tukea ajatus saa modernilta aivotutkimukselta. Harvardin yliopiston professori George E. Vaillant kirjassaan Hengellisyyden evoluutio (Rasalas-kustannus, 2011) muistuttaa, että uskonnollisuus ja hengellisyys löytyvät aivojen eri kohdista. Uskonnot, katekismukset ja dogmatiikka aktivoituvat aivokuoressa, joka on ihmisaivojen se alue, joka prosessoi tietoa. Hengellisyys, sanoo Vaillant, löytyy aivoissa sieltä, missä ollaan tekemisissä tunteiden kanssa eli osoite on aivokuoren alapuolella sijaitseva limbinen järjestelmä. Kehittynyt aivokuori on osa ihmislajin menestystä. Se teki meistä insinöörejä, avaruuslentäjiä ja akateemisia tutkijoita. Mutta aivan yhtä tärkeää on se, että myös limbinen järjestelmä ja kyky monimutkaisiin tunteisiin, kehittyi samalla tavalla. Näitä keskeisiä tunteita ovat sellaiset kuin luottamus, toivo, rakkaus, ilo, myötätunto, kiitollisuus, anteeksiantavaisuus ja kunnioitus. Kaikki edellä mainitut vaativat yhteyttä muihin ihmisiin. Missään niistä ei ole kysymys pelkästään minusta. Nämä tunteet ovat yhteisön rakentumisen keskeiset kulmakivet. Ne kulttuurit, jotka ovat aidosti yhteisöllisiä ovat vuosituhansien aikana olleet voittajia. Raakuuden ja väkivallan kulttuurit ovat aina jäänet lyhytikäisiksi. Hitlerin Saksa kukoisti 10 vuotta, mutta fransiskaanit, 1200-luvulla syntynyt maailman merkittävin järjestö elää ja kukoistaa yhä vuonna Vaillant pitää edellä kuvattuja myönteisiä tunteita hengellisyyden perustana. Ne rakentavat yhteistä hyvää. Sen sijaan uskonnollisuus voi hänen mielestään olla ja on ollut kanava lajitovereitten alistamiselle ja väkivallalle. Tärkeintä on toivo ja rakkaus HelsinkiMissio haluaa tukea ihmisten etsiytymistä syvempien arvojen äärelle. Yhteisöllisyys on yhä avain lajin hengissä säilymiselle. Me uskomme, että nykyihminen voi kasvaa myötätunnon, rakkauden ja kunnioituksen taidoissa. Meidän säännöissämme, jotka keisarillinen senaatti hyväksyi 1883 löytyy yhä se kohta, jossa puhutaan Jumalan sanan julistamisesta. Me olemme ratkaisseet sen niin, että verkostoiduimme Helsingissä toimivan Tuomasmessun kanssa. Ohjaamme sen kaltaista hengellisyyttä etsivät vapaaehtoisemme sen toiminnan piiriin. Mutta emme pelkää järjestää kirkkokonsertteja. Laula kanssamme -tilaisuuksissa veisataan myös Suvivirttä ja muita virsiä. Ja toiminnanjohtaja on koulutukseltaan yhä pappi. Mutta työssämme ammatillisessa ja vapaaehtoisessa me haluamme oppien sijasta jakaa iloa, toivoa, myötätuntoa ja rakkautta täysin riippumatta uskonnollisesta vakaumuksesta. 13

14 Onko usko järjestöille kuuma peruna? Maallistumisen ja kirkosta vieraantumisen myötä monen vapaaehtoisen ja työntekijän suhde uskontoon on kompleksinen tai vähän vaivaantunut. Kuinka erilaiset auttamisorganisaatiot ovat järjestäneet suhteensa kristilliseen taustaansa tai uskontoon? Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyöllä on selvät sävelet. Kun se järjestää vähävaraisille juhlan, luvassa on aterian ja ohjelman lisäksi tietenkin kristillistä sanomaa. Kristillisen avustusjärjestön johtaja Heikki Hursti on aiemmin työskennellyt lähetystyössä ja helluntaipastorina. Uskon, että on Jumalan johdatusta, että olen tekemässä juuri tätä työtä, Hursti sanoo. Yhtä mutkaton suhde omaan herätyskristilliseen taustaan on Pelastusarmeijalla. Järjestö tarjoaa yhä soppaa, 14 saippuaa ja sielunhoitoa. Auttamis- ja evankelioimistyö kuuluvat yhteen erottamattomasti. Päihdetyötä tekevä Suomen Valkonauhaliitto perustaa toimintansa Jeesuksen Kultaiseen sääntöön. Valkonauhaliitossa vahvistetaan vaikeuksien keskellä yhdessä myötäeläen uskoa ja toivoa. On tärkeää, että toiminnassamme mukana olevat kokevat valkonauhatyön arvot itselleen mielekkäiksi. Kristillisyyden harjoittaminen ulkonaisin muodoin on luonnollista koko-

15 uksissamme. Virsi, rukous ja hengellinen hoitaminen on jäsenistömme voimavara. Teemme yhteistyötä seurakuntien kanssa, kertoo toiminnanjohtaja, pastori Irja Eskelinen. Auttamistyö irtautuu julistamisesta Luterilaisen kirkon valtavirrassa katsotaan tätä nykyä, että kristillistä sanomaa julistetaan ja eletään todeksi aina siellä missä arkista auttamistyötä tehdään, vaikkei evankeliumia julistettaisi sanallisesti. Kirkon diakonian ja sielunhoidon toimikunnan puheenjohtaja, piispa Kaarlo Kalliala linjaa, ettei diakonian asiakkaiden tarvitse ansaita autettavan asemaansa millään hengellisillä ponnistuksilla. Heille ei pidä tarjota apua vasta sen jälkeen kun hartaus on kuunneltu kiltisti. Totta kai on hyvä, jos ihmiset haluavat ja saavat kuulla, mistä kristinuskossa on kysymys. Sillä on aina voimaannuttava vaikutus. Yhtä lailla kelvollisia saamaan apua ovat kuitenkin ne, jotka eivät ole jalostuneet kuuntelemaan evankeliumia. Helsingin Diakonissalaitoksen työ kumpuaa kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta, mutta kyseessä ei ole hengellinen yhteisö. Diakonissalaitoksen alkuvaiheissa palvelutyö ja julistus kytkeytyivät tiiviimmin toisiinsa. Viime vuosikymmeninä arjen auttamistyöhön ei ole liittynyt uskonnollista julistustoimintaa, eikä työntekijöiltä kysytä vakaumusta. Arvopohja antaa kuitenkin yhä juurevuutta, pohjan omalle identiteetille ja yllättävästi voimaa monenlaiseen toimintaan, toteaa viestintäjohtaja Mika Mäkinen. Diakonissalaitoksen kehityskaari on ollut samankaltainen kuin HelsinkiMissiolla sekä setlementtiliikkeellä. Setlementtiliike syntyi sosiaalisuskonnollisena liikkeenä, jossa oli alun alkaen sekä humanistinen että kristillinen suuntauksensa. Suomeen Apu ei katso avun saajan eikä antajan uskontoa. liike tuli kristillisesti motivoituneessa muodossaan merimiespappi Sigfrid Sireniuksen kautta. Perusarvona on arjen keskellä toteutuva lähimmäisenrakkaus. Työ on kirkollisesti sitoutumatonta eikä uskonto juuri näy siinä, vaan humanitaarinen auttamistyö on etualalla. Uskontopohjaiset järjestöt nousussa Kirkon Ulkomaanapu kuuluu uskopohjaisiin järjestöihin, joiden arvostus on viestintäpäällikkö Maija Sankarin mukaan nousussa sekä kansainvälisesti että kotimaassa. Identiteettimme nousee vahvasti kristillistä arvoista ja lähimmäisenrakkaudesta, mutta työ keskittyy käytännön auttamiseen, eikä kentällä julisteta evankeliumia. Työntekijöiltä ei kysytä vakaumusta, joukossa on myös muslimeita, Sankari sanoo. Kirkon julistustyöstä ulkomailla vastaavat lähetysjärjestöt, kuten Suomen Lähetysseura, joka tekee myös auttamistyötä. Humanitaaris-kristillinen järjestö World Vision tekee kehitysyhteistyötä. Sen perusti amerikkalaispappi ja kirjeenvaihtaja, jota sotaorpojen kohtalo kosketti, ja hän ryhtyi etsimään heille kummeja. Kristillisyys on tämän taustan myötä luontevasti järjestön perimässä, ja se näkyy strategiassa sitoutumisena lähimmäisenrakkauteen. Apu ei katso avun saajan eikä antajan uskontoa. World Vision on yksi suurimpia kansalaisjärjestöjä monessa muslimimaassa. Työtämme ohjaa kristillinen lähimmäisenrakkaus ja meillä on kristillinen identiteetti, mutta työ on käytännönläheistä. Tarkoituksena on palvella köyhistä köyhimpiä, lapsia, leskiä ja orpoja, kommentoi Suomen World Visionin viestintäjohtaja Unna Lehtipuu. Kaikessa viestinnässä järjestön humanitaaris-kristillistä taustaa pidetään selkeästi esillä. Monet kummit valitsevat järjestömme juuri sen kristillisen perimän takia. Humanistit ja kristityt täydentävät toisiaan Punaisen Ristin perustajalla Jean-Henri Dunantilla oli korkeita kristillisiä ihanteita, joista järjestön logo yhä muistuttaa. Suomessa SPR profiloituu humanitaariseksi kansalaisjärjestöksi. Kristillisyys ei enää näy. Koetamme suhtautua uskontoon hyvin neutraalisti, koska työskentelemme erilaisten uskontojen keskellä. Työntekijät elävät siviilissä tietysti vakaumuksensa mukaan, mutta työtehtävissä täytyy olla täysin puolueeton, sanoo viestintäjohtaja Hannu-Pekka Laiho. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa lapset ry ovat samaan tapaan uskonnollisesti sitoutumattomia. Amnesty Internationalin Suomen osaston puheenjohtajan Jussi Förbomin mukaan monen Amnestyn jäsenen on vaikeaa nähdä kirkolliset tahot yhteistyökumppanina ja kirkko ihmisoikeusliikkeenä. Aktivistit eivät aina pysty näkemään sitä hyvää, mitä kristityt tekevät. Niin sanottujen intellektuellien parissa kirkon maine on huono. Moni suvaitsevaisena ja fiksuna itseään pitävä henkilö on käsittämättömän kyvytön näkemään uskonnolla mitään positiivista merkitystä. Minun on mahdotonta ymmärtää sitä älyllistä epärehellisyyttä, jolla älykkäät tyypit sulkevat silmänsä siltä hienolta duunilta ihmisten elämän edellytysten luomiselta ja vahvistamiselta, mitä vaikkapa diakoniassa sekä lapsi- ja nuorisotyössä tehdään, Förbom kritisoi. Amnestyn puheenjohtaja arvostaa suuresti kirkon toimintaa ja on ollut siinä itsekin mukana. Hän arvelee ajattelevien ihmisten tajuavan jossakin vaiheessa, että on älyllisesti kestämätöntä tuomita kaikki, mikä haiskahtaa uskonnolta. Ihmisen auttamisen muodot ovat monet, eivätkä erilaisilta aatteellisilta pohjilta hyvää tekevät järjestöt ole lopulta toistensa kilpailijoita, vaan toistensa työn täydentäjiä. Teksti: Janne Villa Kuva: Jukka Valtonen 15

16 Claes Hänel, i förgrunden, är ovan med akvarelltekniken men har inte heller några pretentioner eller önskemål gällande sina alster så det går bra ändå. För det höga nöjets skull Konst och att måla är ingen tävlingsgren: processen sker främst inom utövaren och resulterar i ett verk av något slag. Det betyder inte att utövandet av konst inte skulle vara trevligare i sällskap: det vet alla som samlas i HelsingforsMissionens lokaler varannan lördag för att måla akvareller. Kristian Teir koncentrerar sig: blomman på pappret framför honom är nästan klar, men de sista detaljerna kräver en stadig hand. Teir använder akvarellfärger på tub för att få täckande pigment, vilket gör att målningen knappt går att känna igen som en akvarell. De lila kronbladen står i bjärt kontrast till de gula pistillerna. Senare kommer en heltäckande mörk bakgrund att ytterligare framhäva blomman, men någon sådan är ännu inte planerad. Blomman är tills vidare ensam på sitt papper. Kristian Teir började inte måla innan han pensionerade sig, men hanterar redan vant penslar, färger och terminologi. Då HelsingforsMissionens verksamhet på svenska höll på att utökas började jag planera sådana här sammankomster. Nu är det sjätte gången vi träffas för att måla. Träffarna är menade för seniorer. Men vi känner oss unga, säger Teir. Temat för dagen är blommor och ballonger. Eller vårkänslor. Egentligen är temat fritt, man får måla vad man vill. Men det är lättare att ha någonting att utgå ifrån. Inspiration är ingen beställningsvara. Maria Laukka målar ett stilleben. Sådana är, enligt Laukka, ett tryggt sätt att öva sig på tekniken för att sedan ta sig an mer ambitiösa projekt. Jag vill skildra mitt liv, mina minnen och mina drömmar, säger Laukka. Jag har arbetat som teckningslärare, men jag hann inte måla själv medan jag jobbade. Nu, som pensionär, har jag tid. Dessutom är det trevligt att vara eleven, för en gångs skull. Laukka säger att resultatet inte alltid är fantastiskt, men det spelar ingen roll. Målandets terapeutiska effekter kvarstår. Det handlar om att få yttra sig. Samt om att få sällskap. Det är en stor fördel, så stor att jag undrar varför här inte är fler? De sex målarna använder sig av samma grundverktyg, men resultaten är ändå lika olika som motiven. Claes Hänel utmärker sig genom att använda tusch för att göra konturerna skarpare samt för att underlätta processen. Jag är ovan vid akvareller. Jag kan rita med penna, men färgläggning är obekant för mig. Jag har å andra sidan inte heller några pretentioner eller önskemål, säger Hänel. Lisa Karlsson i bordet bredvid målar skärgårdslandskap som om hon knappt gjort annat. Lisa är nästan proffs, säger de andra: hon går kurser och åker utomlands för att måla. Jag har hållit en paus med målandet, men började sakna akvarellerna, säger Karlsson. Då dök annonsen om HelsingforsMissions akvarelltillfällen upp och Karlsson nappade på möjligheten. Det gav tillbaka gnistan, så jag har tagit en arbiskurs och ska måla en vecka på Sveaborg också. Det är roligt att sotta med färger, vilket också är min enda målsättning. Jag målar för mitt höga nöjes skull konst begriper jag mig inte på. Det finns platser kvar i akvarellgruppen, så anmäl dig snarast till [email protected] eller tel Kristian Teir tog tillfället i akt och satte igång med en akvarellkurs då han märkte att HelsingforsMissionens svenskspråkiga verksamhet ökade. Teir är själv en ivrig deltagare. Text och bilder: Viktor Grandell 16

17 Kun rakkaus kirjallisuuteen yhdistää HelsinkiMission Albertin olohuoneessa on tammikuusta lähtien kokoontunut kirjallisuuspiiri. Iloisen innostunut puheensorina täyttää tilan, kun piiriläiset pääsevät mieliharrastuksensa pariin keskustelemaan lukemastaan. Albertin olohuoneen pöydän ääressä kokoontuu kerran kuukaudessa seitsemän naisen kirjallisuuspiiri. Tällä kertaa käsiteltävänä on vaihteeksi kotimainen teos, Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Piirin vetäjä Marjatta Pehkonen on alarivissä toinen oikealta. Ryhmän ohjaajana toimii vapaaehtoinen Marjatta Pehkonen, joka ilmoitti viime vuonna vapaaehtoiskurssin käytyään olevansa kiinnostunut ryhmätoiminnasta. Aihetta ryhmälle ei kirjallisuuden suurkuluttajan tarvinnut kaukaa hakea. Pehkosen luotsaaman kirjallisuuspiirin tapaamisissa korostuu kolme arvoa: kunnioitus, rohkeus ja avoimuus. Tasapuolisuuskin toteutuu, kun kukin vuorollaan esittelee sekä kirjailijan että teoksen ja kertoo, miksi juuri tämä kirja on puhutellut häntä. Kunnioitamme toistemme kirjavalintoja, olemme avoimia menemään omien lukutottumustemme ulkopuolelle ja sanomme mielipiteemme rohkeasti. Useimmiten yhteisymmärrys syntyy, emmekä ainakaan toistaiseksi ole joutuneet törmäyskurssille, Pehkonen naurahtaa. Kevään aikana kirjallisuuspiiri on tehnyt nojatuolimatkoja kirjojen mukana Andeilta Istanbuliin. Syys-lokakuussa on esillä Kirjamessujen teeman mukaisesti saksalainen kirjallisuus. Teosten valinta pyritään ennakoimaan niin, että kirjan ehtii saada myös kirjastosta. Kirjallisuuspiirin osanottajat kertovat, että kirjallisuuden tuntemus kasvaa sitä mukaa, kun uusia kirjailijoita nousee esille. Keskustelu on parhaimmillaan inspiroivaa ja voi johtaa uusiin kirjallisiin löytöihin. Piiriläiset arvostavat myös ennakkoluulottomuutta kirjavalinnoissa, samoin sitä, miten kirjailijoiden esittelyt avartavat maailmankuvaa. Ryhmätoimintaa senioreille ympäri kaupunkia HelsinkiMissio järjestää parhaansa mukaan ryhmätoimintaa sinne, missä seniorit liikkuvat: järjestön omien tilojen Albertin olohuoneen ja Kinaporin kerhotilan lisäksi mm. Töölön ja Viikin palvelukeskuksiin, kertoo vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Marjut Puisto. Puiston mukaan ryhmille on kysyntää koko ajan, ja aiheiden kirjo ulottuu ulkoilusta runouden kautta kirjallisuuteen. Aina ei tarvitse olla varsinaista aihettakaan, tilaa on myös avoimelle keskustelulle. Siihen tarjoutuu tilaisuus Albertin olohuoneen Seniorikahvilassa sekä senioreille ja lapsiperheille suunnatussa avoimessa toiminnassa. Ryhmätoimintaa kaivataan ja sille on selkeästi tarvetta. Välillä on kuitenkin haastavaa löytää sitoutunutta ryhmänvetäjää ja osallistujia ryhmiin. Kirjallisuuspiirin kohdalla ovat järjestäjän ja osanottajien toiveet kohdanneet. Kirjallisuuspiirin tiivis työskentelytapa ja hyvä ryhmähenki ovat varmasti Marjatan ansiota. Ja kun pöydän ääressä on innostunut ja kiitollinen ryhmä, voi myös ohjaaja olla saamapuolella, Puisto toteaa. Kirjallisuuspiirissä muutama paikka vapaana Kirjallisuuspiiriin mahtuu vielä muutama kirjojen ystävä. Tule mukaan, jos olet kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta. Lisätietoja ja ilmoittautumiset tai puh Teksti ja kuva: Harri Markkula 17

18 Tukholman kaupunkilähetys täyttä Tukholman kaupunkilähetyksen päämaja sijaitsee idyllisessä vanhassakaupungissa. Kiinteistö on hankittu jo vuonna Tukholman kaupunkilähetyksen tehtävä ei ole olennaisesti 160 vuodessa muuttunut. Menetelmät sen sijaan kehittyvät jatkuvasti. Tukholman kaupunkilähetys perustettiin vuonna 1853, jolloin teollistuminen oli alkanut ja kaupungit alkoivat kasvaa. Sosiaaliset ongelmat tulivat kasvun myötä, ja avuntarvitsijoita kerääntyi erityisesti eteläisiin kaupunginosiin. Lähtökohtana oli lähimmäisen auttaminen kristilliseltä pohjalta, uskon toteuttaminen käytännön tasolla. Missio on sama kuin 1800-luvulla Keräys- ja tiedotuspäällikkö Yvonne Borgin mukaan järjestön toiminnassa kulkee punainen lanka perustamisajoista tähän päivään asti. Historiaan tutustuessani odotin löytäväni suuria muutoksia, mutta niin ei käynytkään. Pohjimmiltaan toimintamme on yllättävän samanlaista kuin se oli kaupunkilähetyksessä 1800-luvulla. Tehtävämme on edelleen auttaa niitä, joilla on kaikkein vaikeinta, Borg kertoo. Olen löytänyt vanhoja dokumentteja, joissa sanotaan, että meidän on autettava ihmisiä perusasioissa, annettava ruokaa, vaatteita ja katto pään päälle. Mutta niissä painotetaan myös, että toiminnalla täytyy pyrkiä saamaan aikaan muutos parempaan. Borgin mukaan on erittäin tärkeää, että järjestö käyttää lahjoituksina saamansa varat mahdollisimman tehokkaasti tarpeessa olevien ihmisten hyväksi. Tukholman kaupunkilähetyksen varainhankinta- ja tiedotuspäällikkö Yvonne Borg tekee työtä inhimillisemmän Tukholman puolesta. Järjestön 160-vuotisjuhlaa vietetään pitkin vuotta Se on velvollisuutemme lahjoittajia kohtaan, Borg toteaa. Ammattimaisesti sydämellä Tukholman kaupunkilähetyksellä on Kungsholmenin kaupunginosassa vastaanottokeskus asunnottomille, Stadsmissionens Center. Erik Vårdstedt on keskuksen apulaisjohtaja, joka on neljän vuoden aikana nähnyt asiakkaiden koko kirjon. Päivittäin apua saa asunnotonta. Meidän tehtävämme on olla siellä, missä on ihmisiä, jotka haluavat muutosta elämäänsä. Minusta on inhimillistä auttaa heitä pysymään hengissä, Vårdstedt pohtii. Onnistuimme viime vuonna järjestämään vakituisen asunnon 28 ihmiselle tavoite oli 25. Se antaa toivoa. Vaikeinta sosiaalityössä asunnottomien ja päihdeongelmaisten kanssa on Vårdstedtin mukaan ammattimaisuuden säilyttäminen. Se on tasapainottelua. Työtä ei voi tehdä vain sydämellä, vaan on löydettävä ammattimainen asenne. Myös asiakkaille pitää asettaa tiettyjä vaatimuksia. Tukholman kaupunkilähetyksessä on viime aikoina panostettu asiakassuhteiden luomiseen, keskusteluihin, joiden kautta motivoidaan ihmisiä saamaan elämä hallintaan. 18

19 ä 160 vuotta Muutoksen on lähdettävä ihmisen sisältä. Me voimme tukea ja yrittää helpottaa prosessia, olla yhteydessä sosiaalitoimeen ja poliisin, mutta emme voi tietenkään pakottaa ketään mihinkään. Kaupunkilähetyksessä ihmisarvo on yksi perusarvoista. Vaikka ihminen olisi toivoton tapaus, hänellä on silti yhtä suuri ihmisarvo kuin muillakin, Vårdstedt painottaa. Lasten ja nuorten ongelmat lisääntyvät Yvonne Borg on erityisen huolissaan lasten ja nuorten ongelmien lisääntymisestä. Lasten tilanne Tukholmassa pahenee koko ajan. Siksi toimintamme lasten ja nuorten parissa kasvaa nopeimmin. Panostamme siihen nykyään yhtä paljon kuin kodittomien auttamiseen, Borg sanoo. Kaupunkilähetys tukee väliinputoajia kuten raskaaksi tulevia teinejä. Lukioon ei ole helppo palata, jos on pieni lapsi hoidettavana. Jos vanhempien kanssa ei tule toimeen, jos vanhempia ei ole tai näiden tuki puuttuu, Tukholman kaupunkilähetys auttaa. Meillä on myös runsaasti leiritoimintaa lapsille, nuorille ja perheille. Tukholmassa on perheitä, jotka eivät koskaan ole olleet yhdessä lomalla. Silloin tällainen leiri on mahtava juttu. Meitä kuunnellaan Tukholman kaupunkilähetys on syrjäytyneiden auttamisen asiantuntija. Järjestön työntekijät huomaavat yhteiskunnan muutokset jo aikaisessa vaiheessa. He myös raportoivat viranomaisille huomioistaan, ja yhä useammin myös Ruotsin hallitus ottaa yhteyttä järjestöön. Koska kohtaamme paljon ihmisiä päivittäisessä työssämme, näemme muutokset varhain. Teemme yhä tiiviimmin työtä vaikuttaaksemme poliitikkoihin ja mielipidevaikuttajiin. Kun näemme vikoja järjestelmässä, kerromme niistä. Olemme huomanneet, että meitä kuunnellaan. Jotkut lakimuutokset ovat lähteneet meidän aloitteestamme, Borg kertoo. Teksti ja kuvat: Kaj Aalto Tukholman asunnottomia autetaan Stadsmissionens Center -keskuksessa. Erik Vårdstedt on tämän yksikön apulaisjohtaja. Kuva metrotunnelista Tukholman vanhassakaupungissa. Ravintola Grillska Huset on yksi kaupunkilähetyksen sosiaalisista yrityksistä. Khokon Aktar on töissä tässä ravintolassa Tukholman vanhassakaupungissa. Olli Valtonen Hyvää syntymäpäivää isosisko! Stockholms Stadsmission on ollut meille HelsinkiMissiossa loputon inspiraation lähde. Aloittaessamme uutta kehittämisohjelmaamme yli 10 vuotta sitten, vierailu heidän luonaan osoittautui käännekohdaksi. He olivat tehneet kaiken mistä haaveilimme. Onnistuen. Järjestö on äärimmäisen tunnettu. Se lukeutuu10 kiinnostavimman brändin listalle Ruotsissa. Heidät tunnetaan ennakkoluulottomista, pysäyttävistä kampanjoista. Heidän päämajansa seinät on paperoitu erilaisilla viestintä- ja markkinointialan kunniatauluilla. Puhumattakaan itse työstä. Tukholman Kaupunkilähetys on edelläkulkija sosiaalityössä aina uusine avauksineen. Viimeisimpänä toiminta homoseksuaalien seniori-ikäisten tukena. Ehkä tärkein, mitä opimme silloin ja mitä toteutamme edelleen on tämä: Tehkää hyvää kaikilla mahdollisilla sosiaalityön aloilla. Mutta keskittäkää viestinne vain yhteen asiaan kerrallaan. Heillä se on asunnottomuus. Meillä yksinäisyys. Tack storasyster! 19

20 Suuren metsän syleilyssä Karhut, liito-oravat ja metsänpeikot Nuuksion poluilla Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö jatkoa olisi luvassa. Samantyyppinen virkistyspäivä järjestetään kerran vuodessa myös tulevina vuosina, Pelkonen lupaa. Pelkosen mielestä päivän toteutuminen oli erinomainen näyttö siitä, että hankkeen yhteistyökumppanit tekevät aidosti yhteistyötä. Samalla vapaaehtoiset tutustuivat lähemmin toisiinsa ja eri tapoihin tehdä vapaaehtoistyötä. Tärkeintä oli kuitenkin se, että lapset saivat mahdollisuuden tutustua toisiin lapsiin, kokea ryhmässä toimimista ja hyväksytyksi tulemista, Pelkonen iloitsee. Ryhmät valitsivat kukin joukkueelleen tunnuksen, joka maalattiin kämmenselkään tai kasvoihin. Tässä Karhujen tunnusmerkki. Ryhmä vahvisti yhteishenkeään myös vaikuttavalla huudolla. Helteisenä syyskuun lauantaina jalkautui Nuuksion kansallispuistoon iloinen lasten ja aikuisten retkikunta. Useimmille lapsista retki metsään oli harvinaista herkkua. Päivä ylitti odotukset Yksi tyytyväisistä retkeläisistä oli perhe, joka on tänä vuonna saanut oman äitimentorin. Lapsilleni oli todella tärkeää päästä luontoon viettämään mukava päivä, iloitsee puolitoistavuotiaan Samirin ja 13-vuotiaan Azizin kanssa retkipäivään osallistunut Oromkhon AbdoulajaNova. Pelastakaa sukupolvi -hankkeen yhteinen virkistyspäivä kokosi bussilastillisen osanottajia tutustumaan kansallispuiston luontoon mutta ennen kaikkea toisiinsa. Mukana oli tukea saavia lapsia ja lapsiperheitä, heidän tukiperheitään ja mentoreitaan sekä tietysti vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreita yhteistyöjärjestöistä ja Helsingin kaupungilta. Läheskään kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta päästä metsään tai ylipäätään luontoon virkistymään. Nyt se toteutui, ja samalla pääsivät metsäretkelle myös aikuiset, kuvailee Helsinki- Mission vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Katariina Pelkonen. Kaikille retkeläisille tehtiin värikäs kasvomaalaus. Piia Vanhatalo saa omansa Katariina Pelkoselta. 20

21 Tukiperheenä toimiva pariskunta Kaija ja Veikko Lähteelä ehti rastien lomassa vaihtaa ajatuksia vapaaehtoistyöstä muiden vapaaehtoisten kanssa. Azizin on välillä paljon parempi olla luonnossa kuin kotona tietokoneen ääressä. Täällä voi tutustua monenlaisiin ihmisiin ja saada kavereita. Pikkuveli Samir nautti myös täysin siemauksin ja ehti tyytyväisenä syödä äidinkin jälkiruuan. Nuuksio oli Azizille uusi paikka, johon hän suhtautui avoimin mielin. Tykkään luonnonnähtävyyksistä, ja minusta on kiva tietää, mitä kaikkea luonnossa on. Sieltä löytyy aina jotain uutta, eikä koskaan voi tietää, mitä voi nähdä seuraavaksi. Toivon, että tällaisia retkiä olisi useammin. Täällä tapaa uusia ihmisiä ja voi keskustella erilaisista aiheista. Haluan oppia uutta ja tutustua ihmisiin, ja on kiva nähdä uusia paikkoja. Tukiperhe Veikko ja Kaija Lähteelä olivat mukana kolmen lapsen kanssa, Carmenin, Natalian ja Mikin. Päivä toteutui yli odotusten, emmekä osanneet arvatakaan, mitä kaikkea täällä oli tarjolla: hieno ympäristö ja itse luontokeskus Haltia, jonka anti ja tekniikka mykistivät. Päivän mittaan oli aikaa vaihtaa ajatuksia myös vapaaehtoistyön monista mahdollisuuksista. Kokonaisuutena retki oli todella antoisa, ja ryhmien keskuudessa syntynyt yhteishenki oli käsin kosketeltava. Rastilta toiselle Päivän ohjelmaan kuului yhdessäolon ja aterioinnin lisäksi kolme rastia, joilla kaikki kolme joukkuetta Karhut, Liito-oravat ja Metsänpeikot vuorotellen ratkoivat annettuja tehtäviä. Yhdellä rastilla tunnistettiin silmät sidottuina erilaisia makuja, toisella rakennettiin luonnosta saatavista materiaaleista maatila, paimentolaisleiri tai sirkus, ja kolmannella etsittiin maastosta kätköjä. Palkintojenjaossa tuomariston ääni oli yksimielinen: lapset pärjäsivät paremmin kuin aikuiset, saattoivatpa 3-4 -vuotiaat johtaa koko joukkuetta juoksemalla sen edellä rastilta toiselle. Hämmästelimme, miten saumattomasti kaikki ryhmät tekivät yhteistyötä, kertoo Diakonissalaitoksen vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Annina Hirvonen. Samalla kävi selväksi, että ryhmien suorituksia on mahdotonta panna paremmuusjärjestykseen, joten palkinnot jaettiin tasapuolisuutta noudattaen kaikille, Hirvonen hymyilee. Muistoksi hienosta päivästä jokainen osanottaja sai todistuksen. Lasten suusta retkipäivänä kuultua: Kivointa oli kun me mentiin metsään ja nähtiin hyppelevä heinäsirkka. Se karhunpesä siellä Haltiassa oli jännä. Näin polulla vaskitsan, joka näytti kyykäärmeeltä, mutta se olikin ihan vaaraton. Mikset äiti kertonut heti, että tänne tullaan bussilla? Petri Manu ohjasi retkeläiset maastoon ja etsimään sinne upotettuja kätköjä. Vuorovaikutus toimii luonnossa Petri Manu oli mukana Nuuksion retkellä HelsinkiMission vapaaehtoisena. Petrin ideoimalla seikkailuhenkisellä rastilla etsittiin maastosta sinne piilotettuja kätköjä samaan tapaan kuin metsän eläimet käyvät ruokavarastoillaan. Nuuksio oli Pelastakaa sukupolvi -hankkeen yhteiselle virkistysretkelle erittäin sopiva kohde. Erilaisilla huvipuistoilla on oma tärkeä merkityksensä, mutta ihmisten välinen vuorovaikutus näyttää toimivan parhaiten luonnossa, Manu toteaa. Toivon, että kätköjen etsintä antoi reippaan liikunnan lisäksi jännitystä, onnistumisen elämyksiä ja mielihyvää ryhmässä toimimisesta. Uskon, että hyvän ja kannustavan yhteishengen kokeminen oli retken parasta antia osallistujille. Manun mukaan myös järjestäjille jäi retkipäivästä hyvä mieli. Yhteistyökumppanit Nuuksion retkipäivän järjestivät yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston tuki- ja lomaperhetoiminta sekä lastensuojelun tukihenkilötoiminta, Helsingin Diakonissalaitoksen vapaaehtoistoiminta ja HelsinkiMissio. Teksti ja kuvat: Harri Markkula 21

22 Keikalle Viipurin kautta Opiskelija Maria Suoranta kouluttautui HelsinkiMission keikka-auttajaksi vuosi sitten. Maria Suoranta halusi mukaan vapaaehtoistoimintaan, koska oli työssään muistisairaiden ryhmäkodissa nähnyt, miten yksinäisiä monet vanhukset ovat. Tällä hetkellä hän keskittyy opiskeluun ja pitää taukoa vapaaehtoistoiminnasta, sillä kaikkeen eivät voimat riitä. Keikka-auttamisessa mieleenpainuvin kokemus oli erään iäkkään rouvan saattaminen lääkärille. Saatettavani, 80-vuotias rouva, oli asunut Viipurin lähellä noin viisitoistavuotiaana ja käynyt sieltä junalla kaupungissa töissä myymäläapulaisena. Kesken taksimatkan hän avautui kertomalla Viipurin pommituksista ja siitä, Keikka-auttaja, nyt tarvitsemme sinua! Haemme erityisesti sinua, joka olet jo kouluttautunut vapaaehtoiseksi keikkaauttajaksi. Tule mukaan auttamaan pääkaupunkialueen senioreja! Pyyntöjä on kertynyt paljon, ja apua toivotaan monenmoisiin tehtäviin: saattajaksi lääkäri- tai kauppakäynnille, ulkoilu- tai shoppailuseuraksi, opastamaan tietokonepulmissa ja moneen muuhun kiinnostavaan tehtävään. Erityisesti tarvitsemme vapaaehtoisia, jotka pystyvät keikkailemaan päiväaikaan. Voit olla varma siitä, että sinua tarvitaan: antamasi aika ja apu ovat kultaakin kalliimpia apua kaipaavalle seniorille. Jos haluat lisätietoja, ota yhteys Katri Halttuseen: tai puh Maria Suoranta on saanut rikastuttavia kokemuksia työssään senioreiden parissa sekä vapaaehtoisena keikka-auttajana. miltä tuntui hypätä junasta kesken työmatkan suojaan pommeilta. Kaikkea oli sävyttänyt pelko, Suoranta kuvailee. Me olimme turvassa taksin sisällä, mutta ulkona riehui todellinen lumimyräkkä. Välillä auto ei päässyt sen enempää eteen- kuin taaksepäinkään, ja myös kuljettaja osallistui keskusteluumme. Taksin ikkunaan ujelsi kova viima, ja olimme jo hirvittävästi myöhässä lääkäriajasta, mutta meillä oli antoisa muistojen keskustelu. Vapaaehtoistyössä Maria Suorantaa kiehtoo ikäihmisten kerroksisuus. Ihminen on voinut elää aikoja, joista itse on lukenut vain historiankirjoista tajuamatta, että niiden ihmiset ovat todella olleet olemassa. Nykyään nähdään helposti vain pieni ajallinen siivu taaksepäin, aivan kuin historiaa ei taustalla olisikaan. Helposti myös terveyskeskuksen vuoteessa sairaalavaatteissa makaava ihminen nähdään ilman historiaa. Suorannan mielestä keikka-avustajan tehtävä on ennen kaikkea läsnäoloa. Tärkeintä on, että mukana on koko ajan joku, joka on läsnä ja huolehtii. Moni voi olla huolissaan hoidettavista asioista ja saattaa kokea hätää. Silloin turvallisuudentunteen ja rinnalla kulkemisen merkitys korostuvat. Lääkärikäyntikin voi olla hyvinkin kuormittava kokemus. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän hän tarvitsee aikaa uusiin tilanteisiin. Siksi ei kannata heti ryhtyä kyselemään henkilökohtaisia asioita. On kunnioitettava toisen aluetta, hidastettava tahtia ja annettava toiselle aikaa ja tilaa. Teksti ja kuva: Harri Markkula 22

23 Tukihenkilö on arjen valopilkku Pari vuotta sitten Mirka Lehtinen jäi kadulla katsomaan HelsinkiMission mainosta vanhusten yksinäisyyden torjumisesta. Nyt hän on tukihenkilö, ja 87-vuotias Raija on saanut uuden ystävän. Mirka Lehtinen tuli Suomeen Tšekistä nelisen vuotta sitten. Edessä oli uuden kielen opettelu ja sen myötä kulttuuriin sopeutuminen. Kaipasin kontaktia vanhempiin ihmisiin, kun molemmat isovanhempani ovat kotimaassani. Suhde ikääntyneisiin on Tšekissä yleensäkin mutkaton, ja minun on aina ollut helppo olla itseäni vanhempien ihmisten kanssa. Heissä on elämänhistoriaa ja tietoa, ja sellaista rauhaa ja viisautta, jota nuoret vielä kaipaavat. Lehtinen kävi HelsinkiMission vapaaehtoistoiminnan kurssin viime vuonna ja halusi heti sen jälkeen ryhtyä tukihenkilöksi. Olin pitkään miettinyt riittäisikö minulta aikaa säännölliseen tukihenkilösuhteeseen. Pikku hiljaa huomasin, että aikaa kyllä järjestyy, kun on tahtoa. HelsinkiMission avulla löysin itselleni ystävän, jonka löytäminen isosta kaupungista ei olisi ollut helppoa. Raijan ja Mirka Lehtisen tapaamiset alkoivat mutkattomasti. Raijan luo oli kerta kerralta mukavampi tulla. Jo toisen käyntini jälkeen tuntui siltä, että jäin odottamaan seuraavaa tapaamista. Nyt tapaamme joka viikko, toisinaan joka toinen viikko. On tärkeää, ettei Raija halua minun tulevan velvollisuudentunteesta vaan siksi, että haluan aidosti olla hänen kanssaan. Mitä kaikkea yhdessä vietettyyn aikaan sitten mahtuu? Yleensä ulkoilemme, ja Raija kertoo minulle lähitienoon taloista ja nähtävyyksistä. Seuraavalla kerralla hän testaa, muistanko kaiken. Historia, taide ja suomen kieli ovat meille tärkeitä keskustelunaiheita. Käymme myös kaupassa, juomme teetä ja popsimme pähkinöitä samalla kun pelaamme sanapeliä. Se on sopivaa aivojumppaa meille molemmille. Paljon muutakin ehdimme tehdä niiden kolmen-neljän tunnin aikana, jotka vietämme yhdessä. Mirkan Anna-vauvan syntymä toi suhteeseen uuden ulottuvuuden. Raija toivoo joka kerta, että otan Annan mukaan vierailulle. Hän sanoo haluavansa nähdä, miten lapsi kasvaa ja kehittyy. Minusta on hauskaa, että lapsella on nyt elämässään vanhempi ihminen, josta on jo ehtinyt tulla hänelle oma varamummi. Olen ajatellut paljon HelsinkiMission Pelastakaa sukupolvi -hanketta, joka tukee äitejä vanhemmuudessa. Joskus tuntuu siltä, että Raija tekee saman palveluksen minulle, ja se auttaa myös minua jaksamaan, kun oma tukiverkosto on pieni. Olen onnellinen siitä, että olen löytänyt minulle sopivan tavan auttaa, ja että se sallii myös lapsen mukana olemisen. Raijan luona näen, miten hänen tyttärensä lapsineen käyvät hänen luonaan ja pitävät hänet mukana elämässään. Heistä on hyvä asia, että äidillä on nyt myös ystävä. Tukihenkilön merkitys korostuukin silloin, kun omia ystäviä ei enää ole. Vanhemman ihmisen päivät voivat olla pitkiä, vaikka joku aina välillä kävisikin vierailulla. Siksi on tärkeää, että on joku, jonka kanssa jakaa aikaa. Teksti ja kuva: Harri Markkula Mirka Lehtinen ja Anna-tytär vierailevat melkein joka viikko varamumminsa Raijan luona. 23

24 Anna on arjen sparraaja Kerran kotimatkalla kosteasilmäinen pieni poika katsoi suoraan kohti katumainoksesta. Alla oli teksti: Isona minusta tulee sekakäyttäjä. Mainos teki niin suuren vaikutuksen, että Anna Seppo päätti ryhtyä vapaaehtoiseksi. Olen yksi niistä pienen pojan uhreista, Anna sanoo ja naurahtaa. Anna elehtii paljon käsillään. Hän katsoo silmiin puhuessaan ja hänen äänessään on rauhallisuutta ja lempeyttä, joka saa olon tyyneksi. Neljän lapsen äitinä Anna tietää, kuinka uuvuttavaa arjen pyörittäminen voi olla. Hänen mielestään ihminen ei väsy tekemiseen, vaan epävarmuuteen ja huoleen. Ystä- viltä ei välttämättä saa tukea, koska he saattavat olla itse samassa elämäntilanteessa. Omat vanhemmat ja sukulaiset saattavat asua kaukana. Silloin tarvitsee toista ihmistä sanomaan, että kyllä tästä selvitään. Saa ottaa itse vastuun omasta elämästään ja perheestään, mutta on olemassa jonkinlainen takapuskuri, joka tiukan paikan tullen sparraa. Vapaaehtoistoiminta lapsiperheen tukena oli Annalle luonteva valinta. Opettajana hän tekee jo nuorten kanssa töitä ja omaa äitiä hoitaessa on seniorityö tullut tutuksi. Elämäntilanne oli muutenkin otollinen, kun omat lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Olen huomannut, että elämä ei täyty sillä että keksin kaikkea kivaa itselleni. Tarvitsen ihmisiä itseni peiliksi, koska me näemme itsemme toisten ihmisten kautta. Ei tämä täysin epäitsekästä ole. Vapaaehtoistyö tuo sisältöä elämään ja siinä kokee olevansa tarpeellinen muille. Yksin- ja paikallaanolo eivät sovi Annalle. Hän on niitä ihmisiä, joilla pitää olla paljon meneillään. Viimeisin projekti on ollut uusi kesämökki, jossa on paljon kunnostettavaa ja laitettavaa. Olo on kuin vastarakastuneella. Ruoka ei maistu ja unikaan ei tahdo tulla aamuyöstä, Anna sanoo pilke silmäkulmassa. Pelastakaa sukupolvi -hanke on edennyt vaiheeseen, jossa vapaaehtoiset HelsinkiMission kouluttamat mentorit ovat valmiita kohtamaan lapsiperheet. Kaksi lapsiperhettä sai ensimmäisenä mentorit viime keväänä ja kesän aikana yhdistämisiä on tehty neljä lisää. Kaupungin työntekijöitä on koulutettu ja syksyllä koulutukset laajenevat neuvoloihin. Vuoden 2014 kesäkuuhun mennessä kaikki Helsingin neuvolat ovat käyneet läpi mentorimallinnuksen. Pelastakaa sukupolvi -hankkeessa päästään vaikuttamaan alkutilanteessa, ennen kuin ongelmista kasvaa liian isoja. Annan mielestä perheille pitää luoda tunne, että he eivät ole yksin. Hän silti painottaa, että on nimenomaan aikuisten tukena, jotta he voivat itse pitää huolta lapsistaan. On tärkeää, että vanhemmilta ei viedä toimintakykyä, eikä heille luoda tunnetta että heistä ei ole vanhemmiksi. Toisten ihmisten elämä täyttyy vähemmällä. Mietin jossain vaiheessa, täytänkö jotain tyhjiötä, mutta tekeminen saa minut iloiseksi. Toisten auttaminen on hyvin palkitsevaa. Teksti ja kuva: Petra Piitulainen Opettajana työskentelevä Anna Seppo kouluttautui vapaaehtoiseksi äitimentoriksi huhtikuussa 2013 ja hänelle löytyi tukea kaipaava perhe toukokuussa Pelastakaa sukupolvi -hanke lanseerattiin syksyllä 2012, jolloin alkoivat ensimmäiset mentorikoulutukset. Hankkeen tavoitteena on tukea perheiden hyvinvointia vapaaehtoisten voimin. Uusi yhteistyömalli kunnan ja kolmannen sektorin työntekijöille. 33 koulutettua mentoria, ensimmäiset asiakassuhteet alkaneet viime keväänä. 24

25 Olohuone yhdistää lapsiperheet ja seniorit Albertin olohuoneessa voi lukea lehden, syöttää lapsen ja löytää sukupolvirajat ylittävän ystävyyssuhteen. Eläkeläisherra kiikkuu keinutuolissa ja lukee sylissään istuvalle lapselle. Vauvat mönkivät lattialla. Äidit jutustelevat ja isoäiti-ikäiset kertovat, miten pikkulapsiarjessa pärjättiin ennen. Sellaisia unelmia on projektipäällikkö Päivi Räikkösellä Albertin olohuoneesta, jonka toiminta on käynnistynyt tänä syksynä. Tai no, toiminta ja toiminta. Ehkä pitäisi puhua olemisesta. Monessa paikassa olemisesta on tullut hyvin ohjattua. Me haluamme, että olohuoneesta tulee kohtaamispaikka, jossa saa olla vapaasti, Räikkönen pohtii. Albertin olohuone syntyi vastaamaan lapsiperheiden ja seniorien tarpeisiin. Molemmat kärsivät kaupungissa usein yksinäisyydestä. Lähisukulaiset, olivatpa ne sitten mummoja ja pappoja tai lapsenlapsia, voivat olla kaukana jos heitä ylipäätään on. Kaikkien tarpeita ajateltu Olohuone sijaitsee HelsinkiMission tiloissa Albertinkadulla. Tällä hetkellä avointa toimintaa senioreille ja lapsiperheille on tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin kello Paikka on viihtyisä: on ruokapöytää, sohvaryhmää, tunnelmavaloja ja lapsille kunnon leikkinurkkaus. Imettämään pääsee halutessaan erilliseen huoneeseen, ja keittiössä voi lämmittää jälkikasvulle ruoan. Tänne voi järjestää vaikka tapaamisen ystävän kanssa tai tulla luomaan uusia suhteita. Lapsillakin on täällä tekemistä, Päivi Räikkönen mainostaa. Olohuoneesta voi kuka ties löytyä varamummo tai -vaari tai sitten varalapsenlapsi! Vanhemmilla sukupolvilla on tosi paljon annettavaa. On hienoa, että lapsilla on ihmisiä, joilta he kuulevat, millaista elämä on ennen ollut. Albertin olohuone voi toimia siltana sukupolvien välillä, Räikkönen visioi. Yhdessäoloa harrastamisen lomaan Toki Albertin olohuone tarjoaa myös ohjattua toimintaa. Jo vuosi sitten aloitti Seniorikahvila, joka kokoontuu tiistaisin kello Sielläkin tosin saa jutella ihan vapaasti. Lapsiperheille on vauvahierontaa keskiviikkoisin ja taaperoikäisten ja heidän vanhempiensa jumppatuokio Töpinätöppöset torstaisin. Kaikki toiminta on ilmaista. Jumpat ja hieronnat pidetään jumppasalissa, mutta niiden jälkeen siirrytään olohuoneen puolelle kahvittelemaan. Ajatuksena on, että heti ei tarvitse kiiruhtaa kotiin, vaan harrastukseen voi kuulua myös yhdessäoloa, Päivi Räikkönen sanoo. Alkuun hän vetää toimintaa itse, mutta pyrkimyksenä on löytää hommiin myös innokkaita vapaaehtoisia. Hanke jatkuu vuoden 2016 loppuun asti, joten tässä ehtii kokeilla monenlaista. Olen tosi avoin kaikille uusille ehdotuksille, Räikkönen intoilee. Tervetuloa avajaisiin Teksti: Laura Pörsti Kuva: Henni Kuusisto Albertin olohuoneen viralliset avajaiset järjestetään lapsen oikeuksien päivänä klo 10. Ohjelmassa on toiminnanjohtaja Olli Valtosen avajaispuhe, jonka jälkeen esiintyy nukketeatteri Sampo. Puolituntinen esitys sopii niin senioreille kuin lapsiperheillekin. Esityksen jälkeen olohuoneessa tarjoillaan suolaista, makeaa, kahvia ja teetä. Pienet ja suuret ovat tervetulleita mukaan! Teatteriesitykseen mahtuu mukaan 50 ensimmäistä. 25

26 Huostaanotto oli helpotus Lastenkodit herättävät edelleen ennakkoluuloja, ja huostaanotto mielletään monesti epäonnistumisena. Mutta entäpä jos vastuun jakaminen onkin äidille helpotus ja tytär valitsee lastenkodissa asumisen itse? Kotivuori näyttää päällepäin tavalliselta kerrostalolta, ja sisällä on lämmin tunnelma. Osa lastenkodin henkilökunnasta on asentamassa uutta ovikelloa, ja työntekijät naureskelevat piipittäville joululauluille ja klassiselle musiikille valitessaan kellolle sopivaa soittoääntä. Portaita nousee nainen, 50-vuotias Tarja, jonka paksu punainen letti valuu toista olkapäätä alas. Yhdestä lastenkodin huoneista astuu ulos mustatukkainen, farkkushortseihin pukeutunut tyttö, Jenni, 17. Tarja on Jennin äiti ja vierailulla tyttärensä luona Kotivuoressa. Jenni on juuri viettänyt syntymäpäiväänsä, ja Tarja muistelee tyttärensä syntymää hymy huulillaan. Jenni on kasvanut valtavan harppauksen aikuisuuteen. Pakko ihmisen tällaisessa koulussa onkin kasvaa, ei näin vaikeita asioita läpikäynyt tyttö voi olla lapsi enää. Jenni oli 15-vuotias tullessaan Kotivuoreen. Isä, jonka kanssa Jenni ja isoveli asuivat, oli saanut aivoinfarktin ja vammautui, eikä asuminen isän luona enää onnistunut. Tarja-äidin luokse ei voinut muuttaa, sillä Tarja kamppaili itse toistuvan keskivaikean masennuksen kanssa ja oli vasta toipumassa alkoholismista. Vanhin veli tarjosi asuinpaikkaa luonaan, mutta Jenni valitsi lastenkodin. Halusin asua joko isän kanssa tai sitten en kenenkään, Jenni sanoo. Jenni kokeili ensin kahta muuta paikkaa, mutta päätyi lopulta Kotivuoreen. Sopeutuminen lastenkotiin oli vaikeaa. Jenni karkaili kavereiden luo vähän väliä milloin lusikalla ikkunan auki vääntäen milloin talvella ilman kenkiä, mutta sinnikkäiden ohjaajien ansiosta Jenni alkoi pikkuhiljaa tuntea Kotivuoren kodikseen. Ohjaajat päättivät, että Jenni on Kotivuoren tyttö, eikä lähde täältä mihinkään, Tarja-äiti sanoo. Masennuksen ja alkoholismin kynsissä Tarja ja Jenni sanovat lastenkotiajan alun olleen hankalinta aikaa kummallekin. Jenni käsitteli isän sairastumista ja masennustaan, ja Tarja taisteli omien vaikeuksiensa kanssa. Se oli hurjaa aikaa minulle. Omakin terveys kärsi, kun puheluita Jennin karkaamisista ja löytymisistä tuli toistuvasti. Ei siinä ehtinyt päästä lepotilaan ollenkaan. En tiennyt mikä Jenniä vaivaa. Aivan kuin tytön sisällä olisi ollut joku kamala möykky. Jenni kulki mustissa vaatteissa ja hurjissa silmämeikeissä, eikä hänestä saanut mitään otetta, Tarja muistelee. Tarja työskenteli lähes 20 vuotta hoitoalalla. Hän arvelee eläytyneensä muiden auttamiseen ja ongelmiin niin voimakkaasti, että oma hyvinvointi alkoi reistailla. Tarja lääkitsi ahdistusta ja väsymystä alkoholilla. Tarja menetti alkoholismin vuoksi työnsä, muttei yrityksistään huolimatta saanut lopetettua juomista. Lopulta Tarjan nykyinen avomies käski valita suhteen tai alkoholin, jolloin Tarja suostui hoitoon. Se oli elämäni käännekohta. Repsahdin vielä kerran tuon hoitojakson jälkeen, mutta juhannuksesta 2011 asti olen ollut raitis. Ihmisen pitää olla ihan pohjalla, jotta on valmis yrittämään muutosta. Vaikka mitä sanottaisiin, niin parantuminen on omasta tahdosta kiinni, eikä kukaan muu voi sitä päätöstä tehdä. Jossain vaiheessa aloin sitten ajatella, että minullahan oli ihana elämä, miksi ihmeessä hukkaan sen, Tarja sanoo. Tarja painottaa, että kuka tahansa voi sairastua alkoholismiin. Tarjan mielestä asiasta kannattaisi puhua avoimesti, jotta ennakkoluulot vähitellen häviäisivät. Jennillä on todettu vakava masennus sekä ahdistus- ja paniikkihäiriö, joiden takia tyttö on käynyt terapeutin vastaanotolla jo ennen Kotivuoreen saapumistaan. Kotivuoressa omaohjaajansa kanssa Jenni voi puhua mistä vain. Juttelemisen hän mainitseekin kaikkein parhaimmaksi keinoksi käsitellä vaikeita asioita, oli kuuntelijana sitten ohjaaja, ystävä, lastenkotikaveri tai terapeutti. Olen oppinut, että asioista pitää puhua. Ymmärrän myös, ettei kukaan täällä tuomitse mua, Jenni sanoo. Yksin ei pärjää Nuorten perheet otetaan Kotivuoressa hyvin vastaan. Tarja kertoo heidän olleen juuri yhdessä Jennin, isoveljen ja ohjaajien kanssa grillaamassa. Tällaisesta tekemisestä tulee Tarjan mukaan sellainen olo, että asioita hoidetaan yhdessä. Yksin me ei pärjätä. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on tärkeää, sillä kaikkea ei voi osata itse. En ole koskaan tuntenut, että minut olisi jotenkin syrjäytetty, Tarja sanoo. On aivan upeaa, että ohjaajat ovat ottaneet minut kasvatukseen mukaan. He ovat alansa ammattilaisia, kun taas tavallinen äitimölliäinen on lopulta aika avuton. Tarjalle oman lapsen huostaanotto oli helpotus. Hän tiesi, ettei millään olisi 26

27 Tarjan ja Jennin mukaan nuorten perheet otetaan Kotivuoressa hyvin vastaan, ja tukea saavat sekä nuori että hänen perheensä. Kuvan tyttö ei liity haastatteluun. selvinnyt Jennin ja omien ongelmiensa kanssa yksin, jolloin kummankin asiat olisivat olleet huonosti. Hän muistaa alkuaikojen hirveän hädän ja pelon siitä, jaksaako Jenni taistella loppuun asti. Olin antanut päävastuun Jennistä Kotivuoren ohjaajille, joten tieto siitä, etten ollut asian kanssa yksin oli lohdullinen. Lastani ei viety minulta mihinkään, vaan sain apua tähän pisteeseen pääsemiseen. Olen ollut valtavan onnellinen tästä mahdollisuudesta, Tarja sanoo. Näiden asioiden ympärillä on liikaa mörköjä, eikä tällaisiin tilanteisiin suhtauduta vieläkään tarpeeksi avoimesti. Valoisampi tulevaisuus Jennin Kotivuoressa asumisen aikana äidin ja tyttären suhde on tullut entistä läheisemmäksi. Meillä oli vaikeampi vaihe, jolloin ei oikeastaan edes kannattanut yrittää puhua. En saanut mitään vastakaikua, vaikka yleensä meillä on ollut hyvät ja läheiset välit. Meillä on halattu, pussattu ja puhuttu aina paljon, Tarja kertoo. Paitsi miesjuttuja mä en kyllä ikinä ole kertonut, Jenni lisää ja saa Tarjan nauramaan. Jennillä on heti täysi-ikäiseksi tultuaan edessä muutto omaan kotiin, ja toiveena myös opiskelupaikan saaminen. Jennin yhdeksäs luokka meni isän sairastumisen takia huonosti ja kymppiluokankin käyminen jäi kesken, mutta ammattistartin Jenni suoritti hienosti. Seuraavaksi haaveena on päästä ravintolakouluun opiskelemaan tarjoilijaksi. Juuri nyt Jennillä ja muutamalla muulla lastenkodin tytöllä on kuitenkin kiire Sääksjärvelle Kotivuoren kesäleirille. (Haastattelu tehtiin kesäkuussa 2013.) KOTIVUORI Teksti: Vivi Norokorpi Kuva: Anna Lepistö Helsingin Puotilassa sijaitseva, HelsinkiMission omistama lastenkoti 12 hoitopaikkaa vuotiaille nuorille 14 työntekijää Kotivuoreen tullaan yleensä joko nuoren tai vanhemman psyykkisten oireiden, käytös- tai tunne-elämän häiriöiden tai päihdeongelmien vuoksi Keskimääräinen asumisaika on noin 3 vuotta 27

28 AJANKOHTAISTA Uusi kohtaamispaikka Albertin olohuoneessa Albertin olohuoneessa on nyt senioreille ja lapsiperheille tarkoitettua avointa toimintaa joka tiistai, keskiviikko ja torstai klo Tuolloin kohtaavat kaupunkilaiset vauvasta vaariin. Luvassa on iloista juttuseuraa ja uusia tuttavuuksia kahvittelun merkeissä. Tervetuloa Albertin olohuoneen avajaisiin Lapsen oikeuksien päivänä klo 10 vietetään Albertin olohuoneen virallista avajaisjuhlaa. Ohjelmassa on toiminnanjohtaja Olli Valtosen avajaispuhe ja nukketeatteriesitys Kolme pientä porsasta, johon mahtuu mukaan 50 ensimmäistä. Esityksen jälkeen on kahvitarjoilu. Uudet Senioripysäkki-ryhmät käynnistyvät Helsingissä Porsche-tiimin Raimo Niemi (vas.) ja Ari Paronen sekä Helsinki- Mission Liisa Melin jännittävissä tunnelmissa Vauhtiajojen varikolla ennen kisaa. Vauhdikasta varainhankintaa Vauhtiajojen 10-vuotisjuhlakilpailu ajettiin Seinäjoella. Kisaan osallistui 111 autoa, joista seitsemän oli Porsche GT3 Cup -luokan menopelejä. Porsche-tiimi oli mukana hyväntekeväisyysteemalla keräten varoja HelsinkiMissiolle nuorten syrjäytymistä ehkäisevään toimintaan. Vauhtiajojen yleisöllä oli mahdollisuus osallistua arvontaan, jonka palkintona oli kyyditys aidolla 450-hevosvoimaisella Porsche 911 GT3 Cup -kilpurilla. Arvontaan pääsi mukaan ostamalla 20 euron arvoisen voucherin. Voucherit kävivät melko hyvin kaupaksi, vaikka huikeaan euron tavoitteeseen ei ihan päästykään. Nuorten kriisityö sai kuitenkin reilut 4500 euroa Porsche-tiimiltä, jota kiitämme lämpimästi arvonnan järjestämisestä. Senioripysäkki-ryhmään voit tulla puhumaan peloistasi, huolistasi tai muista vaikeista asioista. Keskustelemalla ja jakamalla ajatuksia sekä tunteita voit löytää niille uusia merkityksiä ja näkökulmia. Ryhmän tavoitteena on yksinäisyyden, ahdistuksen ja masennuksen lieveneminen. Senioripysäkki-ryhmä on helpottanut jo satojen senioreiden elämää. Helsingissä käynnistyy syksyn aikana uusia Senioripysäkki-ryhmiä yli 60-vuotiaille. Kysy lisätietoja ja varaa aika: puh tai Jaa mailmasi, älä jää yksin HelsinkiMission Nuorten Kriisipisteen blogissa me jaamme maailmamme, jotta sinäkin jakaisit omasi. Kirjoittamalla työssämme esiin nousseista teemoista, haluamme herättää nuoret ja nuorten kanssa tekemisissä olevat pohtimaan nykypäivän nuorten arkea iloineen ja suruineen. Lue ja kommentoi. Uusi helsinkimissiolainen Sari Arolinna aloitti keskustelu- ja kriisiavun päällikkönä. Hän toimii sekä Senioripysäkin että Nuorten Kriisipisteen ja Krisjouren för Ungan päällikkönä. Dela din värld, du bir inte ensam I Helsingfors Mission, Krisjouren för ungas blogg delar vi vår värld, så att även du kan dela din. Genom att skriva om aktuella teman som stiger fram ur vardagen, vill vi nå fram till unga och de som har med unga att göra, att fundera kring både på soliga och tråkiga saker som dagens unga och unga vuxna möter i vardagen. Läs och kommentera. 28

29 Kuva: Sanna Ontto Syystoimintaa senioreille Seniori, tule mukaan nauttimaan yhdessäolosta ja mukavasta tunnelmasta! Osallistuminen on maksutonta. Laula kanssamme -tilaisuudet Maanantaisin klo 13 HelsinkiMission kerhosali, Kinaporinkatu 11 A ja klo 15 Palvelutalo Cecilia, Punakiventie 2. Tiistaisin klo14 HelsinkiMission juhlasali, Albertinkatu 33. Seniorikahvila Seniorikahvila kokoontuu tuttuun tapaan Albertin olohuoneessa tiistaisin klo Tule tapaamaan vanhoja tuttuja sekä tutustumaan uusiin ihmisiin kahvikupposen äärelle! Senioriryhmät syksyllä 2013 Ryhmiä on HelsinkiMission tiloissa Albertinkadulla ja Kinaporissa ja niihin voi tulla kuka ja mistä päin tahansa. Ryhmiä ohjaavat koulutetut vapaaehtoiset ryhmänohjaajat. Toiminta on maksutonta. Ryhmiin pitää ilmoittautua etukäteen. Albertinkadun ryhmät Runoryhmä Kerran kuukaudessa torstaisin alkaen klo Lausutaan ja kuunnellaan runoja lausuntataiteilijan ohjaamana. Kinaporinkadun ryhmät Syke-ryhmä Joka maanantai klo Vertaistukiryhmä sydän- ja verisuonitauteja sairastaville ja heidän läheisilleen. Miesryhmä Keskiviikkoisin klo , ajatusten ja kokemusten vaihtoa miesporukassa. Torstaisalonki Joka torstai klo 11 13, keskustelua ajankohtaisista asioista kahvin kera. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: [email protected] Puh Höstens seniorverksamhet Musik till kvällskaffet Kom och lyssna till musiken som lever! Den serveras en gång i månaden av en rad musiker, en grammofon och Ann- Kristin Schevelew. Det är fritt inträde - vi bjuder på kaffe. Musik till Kvällskaffet är kl på Albertsgatan 33: Onsd , och Allsång ger glädje i livet Vid allsångsträffar sjunger man olika slags sånger från schlager och folkmusik till psalmer under ledning av försångare och ackompanjatörer. Ingen behöver bekymra sig för hur bra man kan sjunga, musikens glädje är det viktiga. Alla torsdagar kl 13 samlas vi i HelsingforsMissions festsal (Albertsgatan 33). Klaus Pennanen är värd för Allsången och förutom sina musikaliska kunskaper, har han en förmåga att sprida gott humör till alla. Fritt inträde, vi bjuder på kaffe och bulle. Diskussionsgrupp Vågar jag vara gammal en diskussion i grupp om fördelar och nackdelar med att bli äldre. Gruppen träffas varannan tisdag kl vid Albertsgatan 33. Diskussionsgruppen leds av en erfaren gruppledare. Anmälning och intervju före inträde till gruppen: [email protected] eller tel Kirjallisuuspiiri Kerran kuukaudessa tiistaisin klo Yhteisiä lukuelämyksiä sinulle, kirjojen ystävä. Vielä muutama paikka vapaana. 29

30 Hyvän Elämän Palvelutalo Hyvän Elämän Palvelutalo CECILIA Palvelutalo Cecilia sijaitsee Vuosaaren Palvelutalo Cecilia sijaitsee Vuosaaren rauhallisessa ympäristössä, lähellä palveluja. rauhallisessa ympäristössä, lähellä palveluja. Ceciliaan kuuluu 128 asuntoa ja viihtyisät tilat Ceciliaan yhteiseen kuuluu tekemiseen 128 asuntoa ja ja seuranpitoon viihtyisät tilat muiden yhteiseen asukkaiden tekemiseen kanssa. ja seuranpitoon muiden asukkaiden kanssa. Suurin osa vuokralle tarjottavista asunnoista on: Suurin osa m2 vuokralle (2h+kk+p) tarjottavista asunnoista on: Vuokra m2 (2h+kk+p) noin euroa Vuokra noin euroa Vuokra sisältää mm. turvarannekkeen, Vuokra ympärivuorokautisen sisältää mm. turvarannekkeen, päivystyksen ja ympärivuorokautisen hoitohenkilökunnan päivystyksen päivittäisen ja vastaanoton. hoitohenkilökunnan Muita palveluja voi päivittäisen tilata tarpeen vastaanoton. mukaan. Muita palveluja voi tilata tarpeen mukaan. Tiedustelut: Tiedustelut: Irma Kallamäki Irma HelsinkiMissio Kallamäki HelsinkiMissio Kinaporinkatu 11 A, Helsinki Albertinkatu , 33, Helsinki 2711 (vaihde) , (vaihde) Du är hjärtligt Hae hyvää välkommen mieltä ja i iloa vårt elämääsi. glada sällskap! [email protected] Sjung av hjärtans Vapaa lust pääsy eller bara kahvitarjoilu. njut av gemenskapen. Fritt inträde vi bjuder på kaffe. Palvelutalon omistaa ja asuntoja vuokraa Helsinkimissio maanantaisin klo 13, Kinaporinkatu 11 A Palvelutalon ry:n Kiinteistö omistaa Oy ja Helsingin asuntoja vuokraa Cecilia. Helsinkimissio Hoivapalvelut tuottaa ry:n Kiinteistö Oy Helsingin Cecilia. Hoivapalvelut tuottaa Helsingin Helsingin Diakonissalaitoksen Diakonissalaitoksen Cecilia Hoiva Cecilia Oy. Hoiva Oy. Asukasvalinnoissa noudatetaan noudatetaan Valtion Asuntorahaston Valtion ohjeita. Asuntorahaston ohjeita. Tiistaisin klo 14, Albertinkatu 33 helsinkimissio.fi Kom TuLe som nauttimaan du är njut YHTeisLAuLusTA! Av musiken! maanantaisin klo 15, Palvelutalo Cecilia, Punakiventie 2 tuomasmessu.fi Tuomasmessu joka sunnuntai-ilta Mikael Agricolan kirkossa klo HelsinkiMissio Tuomasmessussa Saarna Olli Valtonen, liturgina Sari Vapaavuori, musiikissa Inna Vintturi ja musiikkivieraana Elina Vettenranta. Lohduttavaa rukousta, mukaansatempaavaa yhteislaulua, mielenkiintoisia saarnoja. Yhteisöllisyyttä ja yhteyttä. Messujatkot, lastenhoitoa ja pyhäkoulu yli 3-vuotiaille. PS.TUOMASPIDOT / lisätietoa Helsingin Mikael Agricolan kirkossa, Tehtaankatu 23. Keskellä synkintä syksyä KYLPYLÄMATKA Viroon, Haapsaluun Yhdeksän tapaa kurkottaa kohti hyvää Matkalla voit nauttia kylpylähoidoista ja pienoisseminaarissa pysähtyä pohtimaan omaa henkistä ja hengellistä kilvoitteluasi. HelsinkiMission toiminnanjohtajan Olli Valtosen luennot pohjautuvat vanhaan enneagrammiitsetuntemusjärjestelmään. Fra Mare Thalasso Spa sijaitsee meren rannalla n. 1,5 km Haapsalun keskustasta ja n. 100 km Tallinnasta länteen. Rauhallisessa ympäristössä nautit hoidoista, lepäät, rentoudut ja kuuntelet luentoja hyvästä teemasta. Seminaari ja hoidot tukevat toisiaan ja muutamassa päivässä tuntee voimaantuvansa. Yhdessäolosta, musiikista ja iltaohjelmista vastaavat Pirjo Kantala ja Inna Vintturi. Hintaan 455 euroa sisältyy: Laivamatkat Helsinki-Tallinna-Helsinki ja bussikuljetus Tallinnan satama- Haapsalu meno-paluu Majoitus kahden hengen huoneessa Fra Mare Thalasso Spa*** hotellissa Täysihoito Aamu-uinti Thalasso Day Spa merivesialtaassa klo 6-9 Aamuvoimistelu meren rannalla klo Kolme tuntia Thalasso Day Spa-osaston käyttöä klo hoitoa Spa hoitojen valikoimasta, hoidot valitaan etukäteen kylpylän hoitovalikoimasta. HelsinkiMission seminaari ja ohjelma. Lisämaksusta: *yhden hengen huone 65 /hlö Vastuullinen matkanjärjestäjä Lomalinja Lisätiedustelut ja varaukset Leena Siukola puh Gsm [email protected]

31 HelsinkiMission hallitus Puheenjohtaja Hannu Tonteri, toimitusjohtaja, kauppaneuvos Varapuheenjohtaja Tapio Aaltonen, yritysvalmentaja, kirjailija Hallituksen jäsenet Jaana Hallamaa, sosiaalietiikan professori Yrjö Kopra, toimitusjohtaja Caroline Lilius, markkinointijohtaja Anne Birgitta Pessi, TT, professori Heikki Ropponen, OTK, KTM HelsinkiMission valtuuskunta Puheenjohtaja Reijo Karhinen, pääjohtaja Varapuheenjohtajat Ahti Hirvonen, kauppat. tohtori h.c. Sirkka Hämäläinen, kauppat. tohtori Valtuuskunnan jäsenet Metropoliitta Ambrosius Irja Askola, Helsingin piispa Arto Bryggare, kauppat. maisteri Helena Helve, tutkimusprofessori/ dosentti Harri Hollmén, toimitusjohtaja Olli Härmänmaa, varatuomari Sirkka-Liisa Kivelä, professori Pentti Kivinen, kauppaneuvos Lasse Koivu, dipl. ekonomi Eija-Riitta Korhola, europarlamentaarikko Johannes Koroma, EK, asiamies Antti Kuljukka, toimitusjohtaja Matti Leikola, professori Pekka Merilampi, laamanni Kari Neilimo, vuorineuvos Mauri Niemi, hall. puh.joht., toim.joht. Topi Paananen, toimitusjohtaja Mauri Palvi, hallituksen puheenjohtaja Paavo Pitkänen, FM Jukka Riikonen, Helsingin poliisikomentaja Tapani Ruokanen, päätoimittaja Karsten Slotte, konsernijohtaja Kari O. Sohlberg, vuorineuvos Timo Strandberg, professori Sakari Tamminen, toimitusjohtaja Astrid Thors, kansanedustaja Seppo Tirkkonen, rovasti Liisa Tuovinen, rovasti Helsinkimissio Albertinkatu 33, Helsinki Puh Toiminnanjohtaja Olli Valtonen Puh Apulaistoiminnanjohtaja Sari Vapaavuori Puh Talouspäällikkö Paula Kotonen-Hautala Puh IT-päällikkö Jussi Mursula Puh Vapaaehtoistoiminta HelsinkiMission vapaaehtoistoiminta valjastaa suomalaisten auttamishalun joustaviin vapaaehtoistoiminnan muotoihin senioreiden, nuorten, lapsiperheiden ja erityisryhmien parissa. Kansalaistoiminnan johtaja Henrietta Grönlund Puh Vapaaehtoistoiminnan päällikkö Marika Aro Puh Aamukorva Ikäihmisiä auttava puhelin Puh joka aamu klo Seniorityö Virikeryhmät ja tukihenkilötoiminta Projektikoordinaattori Marjut Puisto Puh Senioreiden keikka-apu Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Katri Halttunen Puh Aamukorva Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Kaisa Kauhanen Puh SeniorTrainer-projekti Projektikoordinaattori Marjut Puisto Puh Albertin olohuone Projektipäällikkö Päivi Räikkönen Puh Nuorten tukihenkilötoiminta ja lapsiperheet Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Puh Pelastakaa Sukupolvi -projekti Projektipäällikkö Marika Aro Puh Lapsiperhetoiminnan koordinaattori Katariina Pelkonen Puh Nuorten tukihenkilötoiminnan koordinaattori Riikka Keskitalo Puh Svensk seniorverksamhet Projektchef Liisa Melin Tel Volontärverksamhetens koordinator Tamara Bergkvist Tel Resonaari Musiikin erityispalvelukeskus ja musiikkikoulu Kulosaaren puistotie 26, Helsinki Johtaja Markku Kaikkonen Puh Johtaja Kaarlo Uusitalo Puh KESKUSTELU- JA KRIISIAPU Keskustelu- ja kriisiavun päällikkö Sari Arolinna Puh Seniorityö HelsinkiMission seniorityö tarjoaa maksutonta ja turvallista läsnäoloa, yhteyttä, ammattikeskustelua tai arkiapua yksinäisille senioreille. Senioripysäkki HelsinkiMission luoma Senioripysäkkimalli toimii Helsingissä ammattilaisten ohjaamana ja 30 muulla paikkakunnalla järjestön kouluttamien sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisten ohjaamana. Gsm tai puh Senioripysäkkiohjaajakoulutus Sari Eskelin NUORTEN KRIISITYÖ Nuorten Kriisipiste Keskusteluapua vuotiaille nuorille ja nuorille aikuisille Päivystys: ti to klo Kriisipuhelin Toimisto Vastaava kriisityöntekijä Katja Laamanen Puh Krisjouren för unga Samtalshjälp för ungdomar och unga vuxna mellan 12 och 29 år Jourtider: tis tors kl Albertsgatan 33, Helsingfors Kristfn Ansvarig krisarbetare Camilla Laine Puh: (Heidi Nygård-Michelsson perhevapaalla 5/2012 alkaen) Kotivuori Puotilantie 6 A, Helsinki Johtaja Päivi Mattila Puh Osasto A, puh Osasto D, puh [email protected] Aggredi Aggredi on katuväkivallan tekijöihin keskittyvä työmuoto. Aggredin kohderyhmänä ovat kodin ulkopuolisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneet tai väkivaltarikoksia suunnittelevat vuotiaat, ja ne nuoret aikuiset, joilla on pelko tai vahva kokemus väkivaltarikoskierteeseen ajautumisesta. Hämeentie 29, 3. krs, Helsinki Asiakasohjauspäivystys Puh HelsinkiMission tiedotuslehti ISSN-L ISSN (Painettu) ISSN (Verkkolehti) Julkaisija: HelsinkiMissio Jakelu noin kappaletta Päätoimittaja Olli Valtonen Toimitussihteeri: Jaana Kiuru Albertinkatu Helsinki [email protected] Taitto: Leipäpuutuotanto Painopaikka: Erweko Oy Helsinki 2013 MARKKINOINTIVIESTINTÄ JA VARAINHANKINTA Markkinointiviestintä Viestintäpäällikkö Kristiina Backberg Puh Varainhankinta Yhteyspäällikkö Liisa Melin Puh (Niina Frösen perhevapaalla 3/2012 alkaen) Face to face -varainhankinta ja kuukausilahjoittajat Aleksi Harmokivi Puh (Sonja Kopponen perhevapaalla 5/2013 alkaen) [email protected] Keräyslupa: HelsinkiMission keräyslupa 2020/2012/3385 Keräystili: FI Kuukausilahjoitus on tehokkain tapa auttaa. Suoraveloitussopimuksen voi tehdä kadulla HelsinkiMission feissarin kanssa tai ottamalla yhteyttä HelsinkiMission toimistoon ( ). Valtakirja on myös saatavilla HelsinkiMission nettisivuilta, ja sen voi postittaa toimistolle maksutta merkitsemällä kuoreen tunnuksen , VASTAUSLÄHETYS. Keräyslupa 2020/2010/3531 Kertalahjoitus Jokainen lahjoitus on meille tärkeä. Voit antaa lahjasi HelsinkiMission keräystilille FI Yritysyhteistyö HelsinkiMissio tarjoaa yrityksille mahdollisuuden hyvän tekemiseen ja yhteiskuntavastuun kantamiseen. Jos olet kiinnostunut yrityskumppanuudesta, ota yhteyttä yhteyspäällikkö Liisa Meliniin. Palvelutalo Cecilia n Tiedustelut n varaukset n vuokraus Irma Kallamäki, HelsinkiMissio, Albertinkatu 33, Helsinki Tiedustelut arkisin klo 9 11 Puh / vaihde [email protected] Painotalo Erweko Oy tukee Helsinki- Mission työtä mahdollistamalla lehteemme laadukkaan ympäristöystävällisen paperin ja painojäljen. Haluaisitko paperilehden sijasta sähköisen lehden? Lähettämällä yhteystietosi sähköpostitse [email protected] saat sähköpostiisi neljästi vuodessa linkin uusimpaan verkkolehteen.

32 AIKA AUTTAA. Syrjäytyminen periytyy. Perheitä pitäisi tukea ennen kuin ongelmat kasvavat ylitsepääsemättömiin mittasuhteisiin. Tutkimusten mukaan ajoissa annettu tuki on tehokkain tapa estää lasten syrjäytyminen. Auta ostamalla Aikalahja. Sinä voit muuttaa syrjäytymisvaarassa olevan lapsen ja nuoren tulevaisuuden. www. aikakauppa.com Saajan tilinumero Mottagarens kontonummer IBAN PELASTUSRENGAS yksinäiselle nuorelle 15 FI BIC OKOYFIHH LAPSUUSPAKKAUS Tukihenkilö lapsiperheelle 20 TILISIIRTO GIRERING Saaja Mottagare Maksaja Betalare Allekirjoitus Underskrift HelsinkiMissio ry Albertinkatu 33, Helsinki Keräyslupa 2020/2012/3385 Voit tukea HelsinkiMission auttamistyötä myös lahjoittamalla suoraan pankkitilille. Haluan lahjoittaa: Vapaa lahjoitus Viitenro Ref.nr 2312 Tililtä nro Från konto nr Eräpäivä Förf.dag Euro Maksu välitetään saajalle maksujenvälityksen ehtojen mukaisesti ja vain maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella. Betalningen förmedias till mottagaren enligt villkoren för betalningsförmedling och endast till det kontonummer som betalaren angivit.