1) !1, !12!!

Transkriptio

1 1) !1, !12!! (C) (11) PATENTTIJULKAISU PATENTSKRIFT (45) Patentti myönnetty - Patent beviljats (51) Kv.lk.6 - Int.k1.6 A 61K 39/395, 39/42, C 07K 16/00 SUOMI-FINLAND (FI) Patentti- ja rekisterihallitus Patent- och registerstyrelsen (21) Patenttihakemus - Patentansökning (22) Hakemispäivä - Ansökningsdag (24) Alkupäivä - Löpdag (41) Tullut julkiseksi - Blivit offentlig (44) Wähtäväksipanon ja kuul.julkaisun pvm. - Ansökan utlagd och utl.skriften publicerad (32) (33) (31) Etuoikeus - Prioritet DE P (73) Haltija - Innehavare 1. Centeon Pharma GmbH, Emil-von Behring-Strasse 76, Marburg, Germany, (DE) (72) Keksijä - Uppfinnare 1. Mailer, Hans, Lerchenstrasse 6, 3563 Dautphetal, Germany, (DE) 2. Geiger, Helmut, Albert-Demnitz-Weg 5, 3550 Marburg, Germany, (DE) (74) Asiamies - Ombud: Kolster Oy Ab, Iso Roobertinkatu 23, Helsinki (54) Keksinnön nimitys - Uppfinningens benämning Menetelmä pastöroidun immunoglobuliinivalmisteen valmistamiseksi Förfarande för framstållning av ett pastöriserat immunoglobulinpreparat (56) Viitejulkaisut - Anförda publikationer EP A (A 61L 2/04), EP A (A 61L 2/04), EP A (A 61L 2/04), EP A (A 61K 37/04), EP A (A 61K 37/00), EP A (A 61K 39/395), Research Disclosure Nro 24427, August 1984 p. 380, The Lancet, November 19, 1983, p (57) Tiivistelmä - Sammandrag Keksintö koskee pastöroidun immunoglobuliinivalmisteen valmistusmenetelmää, jossa kuumennetaan immunoglobuliinin liuosta karboksyylihapon tai sen suolan ja/tai sakkaridin läsnä ollessa olosuhteissa, joissa lisääntymiskykyiset taudinaiheuttajat, erityisesti hepatiittivirus ja HTLV III ("Aids")-virus inaktivoituvat. Valmistetta voidaan käyttää terapeuttisiin tai ennalta ehkäiseviin tarkoituksiin. Uppfinningen avser ett förfarande för framställning av ett pastöriserat immunoglobulinpreparat, enligt vilket en lösning av ett immunoglobulin uppvärms i närvaro av en karbonsyra eller ett salt därav och/eller en sackarid under sådana förhållanden att fortplantningsdugliga sjukdomsalstrare, speciellt hepatitisvira eller HTLV III("Aids")- vira inaktiveras. Preparatet kan användas för terapi eller profylax.

2 Menetelmä pastöroidun immunoglobuliinivalmisteen valmistamiseksi Keksintö koskee menetelmää pastöroidun immunoglobu- 5 liinivalmisteen valmistamiseksi. Menetelmässä immunoglobuliinin liuosta kuumennetaan lisääntymiskykyisten taudinaiheuttajien inaktivoimista varten stabilaattoreiden läsnä ollessa ja haluttaessa puhdistetaan. Syntyi tarve kehittää menetelmä, jossa voidaan pas- 10 töroimalla inaktivoida taudinaiheuttajia kuten viruksia immunoglobuliinivalmisteissa samalla säilyttäen immunoglobuliinin aktiivisuus. Valmistettaessa immunoglobuliineja tavallisten menetelmien mukaisesti pienenee potentiaalinen infektioriski yleisesti. Virusten ja virusperäisten vasta- 15 aineiden pitoisuus pienenee selvästi alle käytetyn koesysteemin toteamisrajan. Toteamisraja ei kuitenkaan yleensä ole riittavän alhainen, jotta infektioriski olisi yksiselitteisesti poissuljettu. Toisaalta tietyille viruskontaminaatioille 20 ei ole olemassa mitään vastaavaa koesysteemiä. Lämpökäsittely on siten tarkoituksenmukainen. Denaturoitumisen estämiseksi on tarpeellista stabiloida immunoglobuliini lämmönkehittymisen aikana. Varman inaktivoinnin saavuttamiseksi on välttämätöntä kuumentaa 25 pitemmän aikaa mandollisimman korkeassa lämpötilassa. EP-A esittää menetelmä, jossa immunoglobuliiniliuokseen lisätään ammoniumsulfaattia ja suspensiota kuumennetaan yli 60 tuntia 60 C:ssa. Jos immunoglobuliiniliuos kuitenkin käsitellään tämän patenttijulkaisun 30 esimerkin 16 mukaisesti, syntyy myös polymeeristä immunoglobuliinia. Eurooppalainen farmakopea ei salli lihaksen sisäisesti käytettävän immunoglobuliinin sisältävän enemmän kuin 10 % polymeeristä osuutta. EP-A esittää, että Cohn-fraktio II+III 35 (J. Am. Chem. Soc. 68 (1946) 459) voidaan pastöroida vain

3 lievissä olosuhteissa edullisesti 52 C:ssa noin 30 minuuttia, jopa vaikka euglobuliini etukäteen erotettiin ja liuos tehtiin dialyysin avulla etanolittomaksi, ja kaikesta huolimatta syntyi aggregaatteja. On kyseenalaista, onko 5 virusinaktivointi mandollista näissä olosuhteissa. The Lancet, 19. marraskuuta 1983, sivut , esittää menetelmän, jossa ihmisen immunoglobuliinia kuumennetaan liuoksessa, jossa on 45 % (paino:tilavuus) sorbitolia ja 15 % (paino:tilavuus) glysiiniä, 10 tuntia C:ssa, jolloin ei havaittu aktiviteetin menetystä eikä aggregaattipitoisuuden nousua. Ihmisplasman pastörointimenetelmä, jossa lisätään sokerialkoholeja, aminohappoja tai sakkarideja, esitetään julkaisussa EP-A Plasman pastöroinnissa muut 15 plasmaproteiinit suojaavat immunoglobuliinin. Albumiinin stabiloiva vaikutus IgG:hen on tunnettu. Keksinnön kohteena on menetelmä pastöroidun immunoglobuliinivalmisteen valmistamiseksi, jolle menetelmälle on tunnusomaista, että immunoglobuliinin liuosta kuumenne- 20 taan ph:ssa 5-8,5 ja lämpötilassa noin 60 C noin tuntia siten, että läsnä on karboksyylihappoa tai sen suolaa määrä, joka on yli kyllästyspitoisuuden ja/tai mono-, di- tai oligosakkaridia. Menetelmässä immunoglobuliinin liuosta siis kuumennetaan karboksyylihapon tai sen 25 suola ja/tai sakkaridin läsnä ollessa, kunnes lisääntymiskykyiset taudinaiheuttajat, erityisesti hepatiittivirukset tai HTLV III("Aids") -virukset, inaktivoituvat. Inaktivointiin sopivat olosuhteet ovat tunnettuja alan ammattilaiselle. Tavallinen on lämmitys noin 10 tun- 30 tia noin 60 C:ssa. Karboksyylihappo on edullisesti alifaattinen karboksyylihappo, joka voi edullisesti olla substituoitu toisella tai useammalla karboksyyliryhmällä tai yhdellä tai useammalla aminoryhmillä tai yhdellä tai useammalla hyd- 35 roksiryhmillä. Edullisesti siinä on kandesta kymmeneen

4 hiiliatomia. Edullisesti karboksyylihappo on glysiini, glutamiinihappo, sitruunahappo tai viinihappo. Edullisesti karboksyylihapon suola on liukoinen metallisuola, erityisesti alkali- tai maa-alkalisuola, 5 erityisesti natrium- tai magnesiumsuola. Glutamiinihapon suolana käytetään edullisesti alkalisuolaa, erityisesti mononatriumsuolaa (natriumglutamaatti). Karboksyylihappoja tai niiden suoloja voidaan lisä- 10 tä määränä yli kyllästymispisteen, edullisesti 0,4-0,6 g millilitraan stabiloitavaa immunoglobuliiniliuosta. Edullisesti käytetään sakkaridina mono- tai disakkaridia, erityisen edullisesti sakkaroosia. Näitä sakkarideja lisätään edullisesti määränä 0,5 15-1,0 g stabiloitavan immunoglobuliiniliuoksen millilitraa kohti. Karboksyylihappoja tai niiden suoloja tai sakkarideja voidaan lisätä stabiloitavaan immunoglobuliiniliuokseen määränä, joka ylittää kyllästysmisrajan. 20 Kun nämä aineet lisätään, immunoglobuliini voi saostua. Tällöin kuumennetaan syntynyttä suspensiota. ph-arvo säädetään kuumentamista varten arvoon 5-8,5, edullisesti arvoon 6,5-7,5. Esitetyn menetelmän mukaisesti voidaan saada pastö- 25 roituja immunoglobuliiniliuoksia, joiden polymeeripitoisuus on alle 10 %. Edullisissa suoritusmuodoissa polymeeripitoisuus verrattuna kuumentamattomaan immunoglobuliiniliuokseen pysyy menetelmän vaihteluvälin alueella. Keksinnön mukaisen menetelmän lähtöaineena voi olla 30 puhdistettu immunogiobuliini, jota kirjallisuudessa kutsutaan gammaglobuliiniksi, IgG:ksi, immunoglobuliiniksi G:ksi tai J. Am. Chem. Soc. 71 (1949) 541 mukaisesti fraktioksi II. Sellaiset immunoglobuliinit valmistetaan pääasiassa plasmafraktioinnin immunoglobuliinipitoisista 35 fraktioista. Immunoglobuliinipitoiset fraktiot ovat Vox.

5 Sang. 7 (1962) 414 mukaisesti fraktio A ja J. Am. Chem. Soc. 68 (1946) 458 mukaisesti fraktiot II ja III. Lisäksi voi lähtöaineina olla modifioituja immunoglobuliineja. Sellaisia immunoglobuliineja voidaan muuntaa 5 kemiallisilla, esimerkiksi sulfitolyyttisillä, modifioinneilla tai entsymaattisilla käsittelyillä, esimerkiksi Fcosien peptisellä katkaisemisella. Immunoglobuliinimolekyylin proteolyyttinen katkaisu pepsiinillä ph:ssa 4 johtaa pääasiassa F(ab) 2-"fragmentteihin, joiden molekyylipaino on 10 noin ja analyyttisessä ultrasentrifuugissa määritetty sedimentaatiovakio noin 5 S (S = Svedberg-yksikkö). Tällaiset tuotteet eivät sisällä katkaisemattoman 7 S immunoglobuliinin (molekyylipaino noin ) lisäksi käytännössä lainkaan immunoglobuliinipolymeeriä. Havaitaan 15 kuitenkin voimakkaammin fragmentoitunut osa, jonka molekyylipaino on pienempi kuin 5 S, konsentraationa alle 10 %. Yllättäen havaittiin, että esitetty menetelmä sopii myös immunoglobuliiniliuoksille, jotka sisältävät etano- 2 0 lia. Valmistettaessa puhdistettuja immunoglobuliineja etanolin avulla otetaan usein viimeisenä menetelmävaiheena konsentroinnissa immunoglobuliinin kokonaissaostuma talteen etanolin avulla ja erotetaan saostuma sentrifugoimal- 25 la. Saostuman liuottamisessa saadaan liuoksia, joiden jäännösalkoholipitoisuus 10-%:isessa liuoksessa on noin 4 til-%. Etanolin poistaminen tapahtuu tavallisesti pakastuskuivaamalla tai ultrasuodatuksella. Mikäli alkoholittomien, esimerkiksi ultrasuodatettujen, liuosten kuumentami- 30 nen tapahtuisi stabilaattorin läsnä ollessa, pitäisi tämän jälkeen suorittaa uusi ultrasuodatus näiden lisäaineiden poistamista varten. Menetelmäteknisistä syistä on siten edullista suorittaa kuumentaminen etanolin läsnä ollessa. Yllättäen havaittiin, että kuumennettaessa immuno- 35 globuliineja etanolin läsnä ollessa 60 C:ssa pitempiä ai-

6 koja, esimerkiksi 40 tuntia, ei havaittu lainkaan aggregaatioiden lisääntymistä, kun oli lisätty karboksyylihappoa. Tunnettua on, että etanoli denaturoi immunoglobu- 5 liinin korkeammissa lämpötiloissa. Tätä vastaavasti saatiin kuumentamalla immunoglobuliineja käyttäen stabilisaattorina karboksyylihappoja tai niiden suoloja ja alkoholin läsnä ollessa suurempia polymeeripitoisuuksia verrattuna työskentlyyn ilman alkoholia. 10 Etanolia sisältävää immunoglobuliiniliuosta on esi- merkiksi gammaglobuliinipitoinen fraktio, jota kutsutaan julkaisun Cohn et al., J. Am. Chem. Soc. 68 (1946) s. 459 eteenpäin, mukaisesti fraktioiksi II+III tai Nitschmannin (Kistner ja Nitschmann, Vox Sang. 7 (1962) 414) mukaisesti 15 fraktioksi A. Tällaiset fraktiot sisältävät gammaglobuliinien lisäksi lipoproteiineja, euglobuliinia, alfa- ja beta-globuliinia ja pienempiä määriä albumiinia. Gammaglobuliinin osuus on noin g 100 g:sta kokonaisproteiinia. Liuotettaessa 100 g fraktiota II+III 250 ml:aan tis- 20 lattua vettä alkoholipitoisuus liuoksessa on 4-5 m1/100 ml. Tällainen fraktio II+III voidaan pastöroida keksinnön mukaisella tavalla. Taulukossa 1 esitetäan polymeerisen immunoglobuliinin pitoisuus kyseistä menetelmää käyttäen verrattuna tek- 25 niikan tasoon kuuluvalla menetelmällä saatuun pitoisuuteen. Kulloinkin kuumennettiin 10 tuntia 60 C:ssa. Immunoglobuliinipitoisuus oli g proteiinia/100 ml liuosta. ph oli 7.

7 Taulukko 1 Pitoisuus 100 ml:ssa globuliiniliuosta Lisäys 100 ml:aan globuliiniliuosta Polymeeripitoisuus ennen kuumennusta/ kuumennuksen jälkeen* etanolia NaCl glysiini (ml) (9) (9) aine määrä aine (9) määrä (9) (9/100 g globuliinia) 0 0,3 2,25 Ammoniumsulfaatti 80 1,7 10,8 4 0,1 0 Lysiini, HCl 100 Glysiini 15 3,3 5,5 0 0,3 2,25 Mononatriumsitraatti 60 1,3 3,4 4 0,3 2,25 Mononatriumsitraatti 60 1,1 27,7 0 0,3 2,25 Mono-Na-L-glutamaatti 60 1,1 1,4 4 0,3 2,25 Mono-Na-l-glutamaatti 60 1,1 4,5 2 0,3 2,25 Mono-N-L-glutamaatti 60 1,2 1,8 2 0,12 0 Glukoosi 60 2, ,12 0 Glukoosi 100 Glysiini 15 3,0 3,1 2 0,12 0 Fruktoosi 60 2,3 4,5 2 0,12 0 Galaktoosi 60 2,3 5,1 4 0,1 0 Sakkaroosi ,2 1,7 4 0,1 2,25 Sakkaroosi 100 Lysiini, HCl 15 3,3 4,1 4 0,1 0 Mono-N-L-glutamaatti 60 Sakkaroosi 50 3,0 4,3 0 0,3 2,25 Natriumtartraatti 50 1,3 3,6 4 0,3 2,25 Natriuntartraatti 50 1,1 17,3 * Analyyttinen geelikromatografia Ultrogel ACA 34:llä. Läpivirtausfotometrilla mitatut transmissiosignaalit muutetaan ekstinktioiksi, muodostetaan tasainen eluutioprofiili ja tulkitaan.

8 Taulukosta havaitaan, että käyttämällä esitettyä menetelmää, on immunoglobuliinin polymeerien ei-toivottu lisääntyminen hyvin vahäistä jopa alkoholin läsnä ollessa. Tämä havainto vahvistettiin myös muilla koemenetelmillä, 5 kuten esimerkiksi inäärittämällä antikomplementtiaktiivisuus. Kuumennuksessa syntyvää suurimolekyylisten aineiden osuutta voidaan vielä pienentää tunnetuilla menetelmillä. Tätä tarkoitusta varten on edullista poistaa käy- 10 tetty stabilaattori esimerkiksi ultrasuodatuksella vaihtamalla käyttäen sopivaa ioniympäristöä kyseistä valittua puhdistustapaa ajatellen. Kuumennusaikaa voidaan vaihdella tietyissä rajoissa. 15 Esitetyn menetelmän tehokkuuden osoittamiseksi lisättiin immunoglobuliiniliuokseen, jossa oli proteiinia 9,9 g/100 ml ja etanolia 3,6 g/100 ml, 1 g sakkaroosia ja 0,15 g glysiiniä liuoksen millilitraa kohti. Lisättiin Rous-Sarkom -virusta (RSV) konsentraationa 1 x 10 4 infek- 20 toivaa RSV-yksikköä/ml (E/ml), ja sitten liuosta kuumennettiin 60 C:seen. Tunnin kestäneen kuumentamisen jälkeen pitoisuus oli pienentynyt toteamisarvon alapuolelle. Taulukosta 2 voidaan päätellä, ettei kuumentamisella ole vaikutusta vasta-aineaktiivisuuteen.

9 Taulukko 2 Stabilaattori - Naglutamaatti Lisätty määrä (g/m1) - Etanoli m1/100 - ml Lämmitysaika 60 C:ssa - Anti-Tetanus 4048 Vasta-aineet 1 Anti-HBsAg 2 0,22 Anti-Rubella , , Glukoosi 0, , ' 0, Naglutamaatti Naglutamaatti/ glysiini Naglutamaatti/ sakkaroosi Sakkaroosi/ glysiini Glykoosi/ glysiini 0, , ,6/0, , ,6/0, , /0, , /0, , I Epäsuora hemgglutinaatiokoe I.H.A. (käänteinen tiitteri) 2 Radioimmunoanalyysi (kansainvälisinä yksikköinä/ml) 3 Elisa (Entsyymisitoutunut immunosorbenttianalyysi, käänteinen tiitteri)

10 Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä. Esimerkki ml:aan käytännöllisesti katsoen puhdasta immunoglobuliiniliuosta, jossa oli proteiinia 90 g/1, lisät- 5 tiin samalla sekoittaen 120 g natriumglutamaattia (glutamiinihapon mononatriumsuola). Tällöin immunoglobuliini saostui. ph säädettiin arvoon 7 ja suspensio kuumennettiin 10 tunnin ajaksi samalla sekoittaen 60 C:seen. Jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja erotettiin saostuma suodatta- 10 maila tai sentrifugoimalla. Saostuma liuotettiin tislattuun veteen. Glutamaatti poistettiin dialyysillä tai ultrasuodatuksella. Liuos säädettiin haluttuun proteiinipitoisuuteen ja tehtiin isotoniseksi. Saatiin 110 ml tuotetta, jonka proteiinipitoisuus 15 oli 155 g/l. Polymeerien pitoisuus oli 1,6 % (kuumentama- ton 1,2 %). Esimerkki 2 Immunoglobuliiniliuoksen kuumentaminen sakkaroosin ia glysiinin kanssa l:aan immunoglobuliiniliuosta, jossa oli ruoka- suolaa 1 g/1 ja proteiinia 97 g/1 ja 3,6 til-% etanolia, lisättiin 89 kg sakkaroosia ja 13,3 kg glysiiniä. ph-arvo säädettiin arvoon 7 ja sitten kuumennettiin samalla sekoittaen 10 tuntia 60 C:ssa. Liuos laimennettiin ml:11a 0,3 g/100 ml ruokasuolaliuosta ja suodatettiin steriiliksi. Stabilaattorit poistettiin tunnetulla tavalla. Tämän jälkeen tehtiin liuos isotoniseksi ja säädettiin proteiinipitoisuuteen 160 g/l. Saatiin 51 1 liuosta, jonka polymeeripitoisuus oli 30 2,6 % (2 % kuumentamattomassa liuoksessa). Sakkaroosin jäännöspitoisuus oli 0,04 g/l. Esimerkki ml:aan sulfonoitua immunoglobuliinia, jonka proteiinipitoisuus oli 100 g/1 ja ruokasuolapitoisuus 3 35 g/l, lisättiin 100 g sakkaroosia ja 15 g glysiiniä. ph-ar-

11 vo säädettiin arvoon 7,3 ja sekoitettiin 10 tuntia kuumentaen 60 C:ssa. Lopuksi liuos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja laimennettiin 170 ml:11a 0,3 g/100 ml ruokasuolaliuosta. 5 Stabilaattorit poistettiin ultrasuodatuksella. Liuottimen vaihto suoritettiin ruokasuolaliuoksella (0,3 g/100 ml). Immunoglobuliinin liuos tehtiin isotoniseksi ja säädettiin proteiinipitoisuuteen 50 g/1. Saatiin 195 ml liuosta, jonka polymeeripitoisuus 10 oli 5,6 % (5,8 % kuumentamattomissa liuoksissa). Esimerkki 4 13,7 1 peptisesti hajoitettua immunoglobuliinia, jonka proteiinipitoisuus oli 180 g/1 ja ruokasuolapitoisuus 3,2 g/l, laimennettiin 13,5 litralla ruokasuolaliuos- 15 ta (0,3 g/100 ml). Lisättiin 27,2 kg sakkaroosia ja 4,08 kg glysiiniä ph:ssa 7 ja kuumennettiin 60 C:seen samalla sekoittaen. Lopuksi liuos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja laimennettiin 45 litralla ruokasuolaliuosta (0,3 g/100 ml). Suoritettiin steriilisuodattaminen ja lisätty- 20 jen stabilaattoreiden poistaminen ultrasuodatuksella. Tämän jälkeen liuos tehtiin isotoniseksi ja säädettiin proteiinipitoisuuteen 50 g/1. Saatiin 48 1 liuosta, jonka jäännössakkaroosipitoisuus oli 0,01 g/l. Tietyn molekyylipainon omaavien aineosien pitoisuus määritettiin analyyt- 25 tisellä ultrasentrifugilla seuraavasti: Lähtöaine: S pienempi kuin 5 = 8,8 % S noin 5 = 75,5 % S noin 7 = 15,7 % S suurempi kuin 7 = 0 % 30 Kuumennettu tuote: S pienempi kuin 5 = 8,1 % S noin 5 = 77,5 % S noin 7 = 14,4 % S suurempi kuin 7 = 0 %

12 Esimerkki 5 Liuotetun etanolibitoisen fraktion kuumentaminen etanolin läsnä ollessa 200 g:aan fraktiota II+III lisättiin 500 ml tislat- 5 tua vettä ja liuotettiin sekoittamalla. Liuokseen (noin 700 ml) lisättiin 700 g sakkaroosia ja 0,3-0,2 molli glysiiniä. ph-arvo säädettiin arvoon 7 ja kuumennettiin samalla sekoittaen 10 tuntia 60 C:ssa. Seuraavaksi kuumennettu liuos fr-aktioitiin. Näin saatiin 304 ml immuno- 10 globuliiniliuosta, jonka proteiinipitoisuus oli 66 g/l. Polymeeripitoisuus oli 1,1 %. Kuumentamaton vertailutyö, jossa käytettiin 200 g fraktiota II+III, tuotti 208 ml immunoglobuliiniliuosta, jonka proteiinipitoisuus oli 96,8 g/l. Polymeeripitoisuus 15 oli 2,0 %.

13 Patenttivaatimukset 1. Menetelmä puhdistetun immunoglobuliinivalmisteen stabiloimiseksi pastöroinnin aikana, tunnettu 5 siitä, että immunoglobuliinin liuosta kuumennetaan ph:ssa 5-8,5 ja lämpötilassa noin 60 C noin tuntia siten, että läsnä on karboksyylihappoa tai sen suolaa määrä, joka on yli kyllästyspitoisuuden, ja/tai mono-, ditai oligosakkaridia Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t unnettu siitä, että karboksyylihappo on mandollisesti substituoitu alifaattinen karboksyylihappo. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t unnettu siitä, että karboksyylihappo on alifaat- 15 tinen karboksyylihappo, jossa on 2-10 hiiliatomia ja joka on substituoitu yhdellä tai kandella lisäkarboksyyliryhmällä, yhdellä tai kandella aminoryhmällä ja/tai yhdellä tai useammalla hydroksyyliryhmällä. 4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 20 tunnettu siitä, että karboksyylihappo on glysiini, glutamiinihappo, sitruunahappo tai viinihappo. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t unnettu siitä, että sakkaridi on mono- tai disakkaridi Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t unnettu siitä, että sakkaridi on glukoosi, fruktoosi, galaktoosi tai sakkaroosi.

14 Patentkrav 1. Förfarande för stabilisering av ett renat immunoglobulinpreparat under pastörisering, känne- 5 t e c k n a t därav, att en lösning av ett immunoglobulin upphettas i ett ph av 5-8,5 och vid en temperatur av ca 60 C ca timmar i närvaro av en karboxylsyra eller ett salt av denna i en mängd som överstiger mättningskoncentrationen och/.eller en mono-, di- eller oligosackarid Förfarande enligt patentkrav 1, känne- t ecknat därav, att karboxylsyran är en eventuellt substituerad alifatisk karboxylsyra. 3. Förfarande enligt patentkrav 1, känne- t ecknat därav, att karboxylsyran är en alifatisk 15 karboxylsyra som innehåller 2-10 kolatomer och är substituerad med en eller två ytterligare karboxylgrupper, en eller två aminogrupper och/eller en eller flera hydroxylgrupper. 4. Förfarande enligt patentkrav 1, känne- 20 t e c k n a t därav, att karboxylsyran är glycin, glutaminsyra, citronsyra eller vinsyra. t 5. Förfarande enligt patentkrav 1, känne- ecknat därav, att sackariden är en mono- eller disackarid Förfarande enligt patentkrav 1, känne- t ecknat därav, att sackariden är glukos, fruktos, galaktos eller sackaros.