Taulutelevisiot TEKSTI: OSSI JÄÄSKELÄINEN KUVITUS: KAROLIINA PAAVILAINEN, ERIC LERAILLEZ. Taulutelevision 22 MikroPC 6-7/2011

Transkriptio

1 Taulutelevisiot TEKSTI: OSSI JÄÄSKELÄINEN KUVITUS: KAROLIINA PAAVILAINEN, ERIC LERAILLEZ Taulutelevision 22 MikroPC 6-7/2011

2 ostajan opas Taulutelevisioita kaupataan erilaisilla kirjainyhdistelmillä ja suurilla numeroilla. Osa on kuluttajan kannalta olennaisia, osa valmistajan savuverhoa. Taulutelevisiovalmistajia on lukuisia, jokaisella valmistajilla on erilaisia mallisarjoja ja erihintaisia laitteita. Sopivan television valitseminen on hankalaa, ja monesti ostopäätös tehdäänkin vain hinnan ja tuumakoon perusteella tai hienolta kuulostavien lyhenteiden ja valmistajan hehkuttamien vakuuttavalta kuulostavien numeroarvojen takia. Kun takataskussa on muutamia perustietoja tekniikoista ja termeistä, television ostaminen on helpompaa. Näin välttyy ostamasta ylihintaista luksusmallia, jonka ominaisuuksia ei tarvitse, tai osaa valita tarjousmalleista sen omaan käyttöön parhaiten sopivan. Valitse täysteräväpiirto Valmistajat liimailevat kilpaa erilaisia hd:stä eli teräväpiirrosta kertovia tarroja laitteisiinsa: hd compatible, hd ready, full hd, cable ready hd, antenna hd ready ja niin edelleen. Teräväpiirrosta kertovat merkinnät jaetaan kahteen kastiin: paneelin tarkkuuteen sekä virittimen ominaisuuksiin. Epävirallisella hd compatible -merkinnällä varustetut televisiot osaavat ottaa teräväpiirtosignaalia vastaan, mutta television tarkkuus voi olla jopa pienempi kuin alempi teräväpiirtotarkkuus 720p (1 280 x 720 kuvapistettä). Hd ready -merkintä tarkoittaa, että televisio näyttää vähintään 720 kuvapistettä korkean kuvan käytännössä 16:9-kuvasuhteella kuvan tarkkuus on vähintään 720p-teräväpiirtotarkkuus, yleensä kuitenkin epästandardi x 768. Television on kyettävä myös vastaanottamaan 1080i-kuvaa eli x kuvapisteen lomitettua kuvaa. Tarkempi kuva kuitenkin skaalataan alaspäin television paneelin tarkkuudelle. Full hd -logo takaa, että television paneeli on täyden MikroPC 6-7/

3 Taulutelevisiot teräväpiirron x kuvapisteen kokoinen. Suurin osa kaupoissa myyntävistä televisioista on full hd -televisioita. Ainoastaan pienet ja edulliset televisiot saattavat olla hd ready -tasoisia. Full hd -paneeli ei suoraan takaa, että television viritin pystyisi vastaanottamaan suomalaisia teräväpiirtolähetyksiä. On siis eri asia, millaista signaalia televisio osaa ottaa vastaan ja minkälaista kuvaa se näyttää. Vaadi suomalainen hyväksyntä Erilaisia digiviritinstandardeja erilaisille lähetystavoille on neljä: dvb-c kaapelivastaan ottoon, dvb-t antennivastaanottoon, dvb-s satelliittivastaanottoon ja dvb-h mobiilivastaanottoon. Kaapeli- ja antennivirittimet ovat Suomessa tärkeimmät. Useimmissa nykytelevisioissa on hybridiviritin, joka kykenee sekä kaapeli- että antenniverkon lähetysten vastaanottoon. Dvb-t:n rinnalla on uudempi dvb-t2. Dvb-t2- viritin kykenee vastaanottamaan myös teräväpiirtolähetyksiä kuten dvb-c:kin kaapeliverkossa. Cable ready hd ja antenna hd ready takaavat, että televisio on yhteensopiva Suomessa käytettyjen standardien kanssa ja pystyvät näyttämään teräväpiirtolähetykset. Jos televisiolla on cable ready hd -hyväksyntä, se on testattu toimivaksi Suomen dvb-c-kaapeliverkossa ja sisältää vaadittavat ominaisuudet kuten maksukorttilinkityksen. Vastaavasti antenna hd ready -hyväksyntä takaa, että televisio pystyy vastaanottamaan suomalaisia teräväpiirtolähetyksiä antenniverkosta. Lcd, plasma, led, ja oled Useimmat kaupoissa myytävät taulutelevisiot ovat lcd-televisioita. Joillakin valmistajilla on myös plasmatelevisioita. Perinteistä lcd-näyttöä huomattavasti kylläisemmän värintoiston ja äärimmäisen hyvän kontrastin tarjoavalla oled-tekniikalla (orgaaninen led) valmistettuja televisioita on joitakin, mutta hinnat ovat kovia ja suurin saatavilla oleva malli on LG:n valmistama 31-tuumainen. Hintaa tällä on noin euroa. 15-tuumaisen mallin saisi noin eurolla. Hinnan ja saatavuuden takia oled-televisiot ovat vasta parin-kolmen vuoden päässä. Led-televisioina myytävät televisiot ovat todellisuudessa lcd-televisiota, joissa paneelin taustavalaisu hoidetaan led-valoilla eikä perinteisellä kylmäkatodiputkella. Ostaja joutuu siis tekemään valinnan käytännössä plasmatelevision ja lcd-television välillä. Jos hankintalistalla on alle 40-tuumainen tv, valinnanvara jää lcd-televisioihin, sillä pienimmätkin plasmat ovat yleensä vähintään 40-tuumaisia. Näyttötekniikan lisäksi ostajan on päätettävä, millaisia lisäominaisuuksia televisiolta tarvitsee. Ostaisinko plasmatelevision? PLASMATELEVISION ETUNA on lcd-televisioon verrattuna selvästi tummempi mustan taso ja sen myötä erittäin hyvä kontrasti, tosin etenkin uudet paikallishimmennystekniikkaa käyttävät lcd-televisiot ovat kuroneet etumatkaa umpeen. Plasman kuva ei ole yhtä kirkas kuin lcd:n, mikä tarkoittaa, että päivänvalossa katsottaessa lcd voi olla parempi vaihtoehto. Sen sijaan hämärässä tai pimennetyssä huoneessa kuten kotiteatterikäytössä plasma pääsee kunnolla oikeuksiinsa. JOTKUT IHMISET KOKEVAT plasmatelevision kuvan vilkkumisen ja kohisemisen sekä joidenkin laitteiden sirinän häiritseväksi. Kohinaa ja sirinää ei kuitenkaan enää yleensä havaitse normaalilta katseluetäisyydeltä, mutta vilkkuminen saattaa silti häiritä. Plasmatelevisiota kannattaa koekatsella ennen ostopäätöstä. Plasma kuluttaa virtaa enemmän kuin lcd mitä kirkkaampi kuva ja mitä enemmän vaaleita sävyjä kuvassa on, sitä ahnaammin plasma syö sähköä. Noin 40-tuumainen plasmatelevisio ahmaisee sähköä suuruusluokassa 200 wattia, samankokoiset lcd-televisiot tyytyvät alle 100 wattiin, led-taustavalaistut tätäkin jonkin verran vähempään. Neljän tunnin päivittäisessä käytössä tällainen plasmatelevisio kuluttaisi sähköä noin 50 eurolla vuodessa. PARHAISSA plasmatelevisioissa tarjolla on hyvää kuvaa kokoonsa nähden edullisesti. Jos kuvan kohina ja vilkkuminen ei häiritse silmää, suurempi virrankulutus ei haittaa ja jos kuvaa aiotaan katsoa hämärässä, plasma-tv tarjoaa erittäin hyvän hintalaatusuhteen. Mitä lisäominaisuuksia tarvitset? NYKYTELEVISIOT EIVÄT OLE pelkkiä passiivisia näyttölaitteita, vaan osaavat monia samoja ominaisuuksia kuin tietokoneet. Internetyhteys televisiossa voi kuulostaa tarpeettomalta, mutta siitä on myös hyötyä: enää ei tarvitse käynnistää tietokonetta YouTube-videota varten, ja lisäksi television suurelta ruudulta videot on helpompi näyttää isommallekin porukalle. Televisioiden nettikäyttöliittymät ovat kuitenkin kankeita, eivätkä taivu kuin satunnaiseen käyttöön. Tallentava digiboksi voi olla tarpeeton, sillä useimmat nykytelevisiot osaavat tallentaa ohjelmia suoraan usb-liitäntäiselle muistitikulle tai ulkoiselle kiintolevylle. Tallennus- ja ajastusominaisuudet eivät kuitenkaan ole parhaimpien digiboksien tasolla. Dlna-toiminnallisuus tarkoittaa sitä, että televisio voi toistaa musiikkia, kuvia ja videota kotiverkon erilaisilta laitteilta kuten pc:ltä tai dlna-yhteensopivilta verkkolevyiltä. Dlna-verkkolevyistä voit lukea lisää sivulta 16. Pelitila on tärkeä, jos televisiota käytetään tietokone- tai konsolipeleihin. Erillisessä pelitilassa ( game mode tai vastaava) on pyritty minimoimaan kuvankäsittelyviive eli niin sanottu input lag. Input lag tarkoittaa sitä aikaa, joka televisiolta kestää kuvan vastaanottamisesta sen näyttämiseen. Joissakin televisioissa viive on niin suuri, että peli tuntuu reagoivan selvällä viipeellä. 24 MikroPC 6-7/2011

4 Kaupassa silmiäsi huijataan KAUPASSA ESILLÄ OLEVAN television kuva ei vastaa samaa kuvanlaatua, mitä televisio kotioloissa tai parhaimmillaan näyttää. Kuvanlaatua arvioidessa on siis oltava kriittinen. Useissa televisioissa on erillinen esittelytila, jossa kirkkaus, värikylläisyys ja monet muut säädöt on tehty sen mukaan, että televisio erottuisi kilpailijoista mahdollisimman hyvin. Esittelytilan tarkoitus on saada kuluttaja ostamaan laite, ei tarjota parasta mahdollista kuvaa. Lisäksi kaupoissa on käytössä monesti vain yksi signaalilähde, oli se sitten antennisignaali tai dvd-elokuva ja kun signaali jaetaan lukemattomia kertoja ja sitä juoksutetaan kymmeniä metrejä erilaisia piuhoja pitkin, kuva ei saavu kaikille televisioille samanlaatuisena. MYÖS KAUPAN VALAISTUS vaikuttaa siihen, miltä kuva näyttää. Kirkkaassa valaistuksessa vaatimatonta mustan tasoa, heikkoa kontrastia tai paneelin valovuotoa ei havaitse helposti normaali olohuone ei ole kesäiltanakaan yhtä kirkkaasti valaistu kuin spottivaloissa kylpevät mallikappaleet kaupassa. Yhden television silmämääräisesti huonompi tai parempi kuva voi siis johtua asetuksista, signaalista tai valaistuksesta. Todellisessa käyttöympäristössä ja oikein säädettynä huonommalta näyttänyt televisio voi olla parempi. Jos mahdollista, pyri koekatselemaan haluamaasi mallia sopivassa käyttöympäristössä ja itsellesi tutulla lähdemateriaalilla, niin myymälässä vallitsevat olosuhteet eivät saa tekemään huonoa ostopäätöstä. Oikea koko riippuu siitä, mitä katsotaan SUOMESSA MYYDÄÄN eniten noin 40-tuumaisia televisioita, mutta useissa kodeissa on vielä iäkkäämpiä 26- tai 32-tuumaisia laitteita. Erään nyrkkisäännön mukaan sopiva tuumakoko on noin 10 kertaa katseluetäisyys metreinä jos televisiota katsotaan viiden metrin päästä, noin 50-tuumainen tv olisi siis ideaalinen. Elokuvayhtiö Lucasfilmin kehittämän, elokuvateattereissakin käytettävän THX-laatuluokituksen mukaan suurinkin suositeltu etäisyys 50-tuumaiselle täysteräväpiirtotelevisiolle olisi kuitenkin vain noin puolet tästä. THX:n mukainen suositus perustuu siihen, että kuva täyttäisi riittävän suuren osan näkökentästä. Lisäksi lähdemateriaali vaikuttaa katseluetäisyyteen. Liian kaukaa katsottuna silmä ei enää havaitse kaikkia täysteräväpiirtokuvan yksityiskohtia. Osa teräväpiirron hohdokkuudesta menee siis hukkaan. Toisaalta tavallisia tv-lähetyksiä katsottaessa liiallinen katseluetäisyys ei haittaa. Päinvastoin, tv-lähetysten virheitä ja kuvan suttuisuutta ei havaitse yhtä helposti. KANNATTAA MYÖS HUOMATA, että vanhempaa 4:3-kuvasuhteen lähetystä katsottaessa ruudun reunoilla on mustat kaistaleet 40-tuumaisen 16:9-kuvasuhdetta käyttävän teräväpiirtotelevision ruudulla 4:3-kuva onkin halkaisijaltaan vain 30 tuumaa. 40-tuumainen taulutelevisio ei siis välttämättä näytä yhtään sen suurempaa kuvaa kuin ikivanha 30-tuumainen kuvaputkitelevisiokaan. Oikea koko riippuu siis katseluetäisyyden lisäksi siitä, millaista materiaalia televisiosta pääosin katsotaan. Teräväpiirtolähetyksiä ja blu-ray-elokuvia harrastavan kannattaa ostaa ennemmin THX-suositusten mukainen riittävän suuri televisio, mutta jos katselu keskittyy perinteisiin tv-kanaviin, liian suuresta kuvakoosta ei kannata maksaa. Katseluetäisyyden laskuri: mikropc.fi/lyhyt/13 MikroPC 6-7/

5 Taulutelevisiot Ledin edut ja haitat LED-TAUSTAVALAISTU lcdtelevisio kuluttaa jonkin verran vähemmän sähköä kuin tavanomaisella kylmäkatodiputkella taustavalaistu lcd. Led-taustavalon voi toteuttaa kahdella eri tavalla, sijoittamalla ledit joko näyttöpaneelin taakse tai sen reunoille. Edullisimmat led-taustavalaistut televisiot käyttävät reuna-ledejä (edge led). Reuna-ledit mahdollistavat ohuemmat televisiot. Haittana on, että edge led -valaistut televisiot voivat kärsiä havaittavasti valovuodosta. Kun led-valot sijoitetaan näyttöpaneelin taakse, saadaan tasaisempi taustavalo. MOLEMMISSA taustavalotyypeissä voidaan käyttää taustavalon paikallishimmennystekniikkaa (local dimming). Paikallishimmennys tarkoittaa sitä, että taustavalon voimakkuutta voidaan muuttaa alueittain, siinä missä tavallinen taustavalo on yhtä voimakas kautta ruudun. Taustavalon säätäminen kuva-alueittain parantaa kontrastia ja vähentää valovuotoa. Paikallishimmennetyillä taustaledeillä saadaan paras kuvanlaatu, sillä paneelin takana on tuhansia ledejä satoihin itsenäisesti himmennettäviin alueisiin jaettuna. Paikallishimmennetyillä reuna-ledeillä laatuero ei ole yhtä suuri. Paikallishimmennettävistä ledeistä käytetään myös termiä dynaaminen led. JOS TELEVISIOTA mainostetaan vain led-televisiona ilman tarkempia määreitä, se on todennäköisesti reunaled-taustavalaistu ilman paikallishimmennystekniikkaa. Parhaan laadun tarjoavat paikallishimmennetyt taustaledit ovat harvinaisia. Kirkkaus, kontrasti ja huoneen valaistus VALMISTAJIEN ILMOITTAMISSA teknisissä tiedoissa kehutaan suurilla kirkkauslukemilla ja hurjilla kontrastisuhteilla. Television kirkkaus ja kontrasti ovat toki tärkeitä tekijöitä, mutta pelkkiin lukemiin ei missään nimessä kannata tuijottaa. Yksi erittäin tärkeä tekijä on mustan taso ja tätä lukuarvoa valmistajat eivät yleensä kerro. Mustan taso tarkoittaa televisiossa näkyvän mustan värin tummuutta tai pimeyttä mitä tummempi musta on, sitä hämärämmässä televisiota voi katsoa, ilman että musta näyttää harmaalta. PLASMATELEVISIOISSA MUSTA on todella mustaa, mutta lcd-televisioissa mustan taso riippuu taustavalon kirkkaudesta. Päivänvalossa mustan taso ei ole ratkaiseva, mutta mitä hämärämmässä televisiota katsotaan, sitä paremmin taustavalon läpitunkevuus käy ilmi ja sitä tärkeämpi mustan taso on. Näin valmistajat valehtelevat VALMISTAJIEN ILMOITTAMA ja esille nostama dynaaminen kontrasti on harhaanjohtava eikä vastaa todellista käyttötilannetta. Ostopäätöstä ei pitäisi koskaan tehdä ilmoitettujen kontrastilukujen perusteella. Dynaaminen kontrasti kertoo eron tummimman mustan ja kirkkaimman valkoisen välillä, kun television logiikka säätää itse taustavalon kirkkautta ruudussa näkyvän kuvan mukaan. Jos dynaamista kontrastia ei poista käytöstä, näkyy se kuvan kirkkauden pumppaamisena kirkkaus vaihtelee havaittavasti ja monien mielestä jopa häiritsevästi. Jos televisiota katsotaan hämärässä, mustan taso on huomattavasti tärkeämpi tekijä kuin kuvan kirkkaus. Kirkkaus kertoo yleensä television näyttämän valkoisen värin maksimikirkkauden television taustavalon ollessa maksimiasennossaan. Mitä kirkkaampi kuva, sitä paremmin kuva näkyy, kun ympäristöä ei ole pimennetty. Käytännössä lcd-television taustavaloa kannattaa himmentää maksimista, tai muuten musta on nähtävän harmaata. MUSTAN JA VALKOISEN kirkkaussuhde on sama asia kuin kontrastisuhde: mitä mustempaa musta todellisuudessa on, ja mitä kirkkaampaa valkoinen on, sitä parempi kontrastisuhde on. Esimerkiksi jos valkoisen kirkkaus on 150 cd/m 2 ja mustan 0,2 cd/m 2, kontrastisuhde on 750:1. Pienikin muutos mustan pään tummuudessa vaikuttaa radikaalisti kontrastisuhteeseen. 0,1 cd/m 2 :n lisäys kirkkauteen on pyöristysvirheen luokkaa, mutta jos musta on tuon verran tummempi, se kaksinkertaistaa kontrastisuhteen. VALMISTAJAT KERTOVAT dynaamisen kontrastisuhteen olevan miljoonaluokkaa. Suomeksi tässä verrataan mustan ruudun tummuutta mahdollisimman pienellä taustavalolla ja valkoista ruutua täydellä kirkkaudella. Yksikään televisio ei pysty näyttämään molempia samanaikaisesti eikä kukaan käytännössä katso joko pelkkää mustaa tai pelkkää valkoista ruutua. Valmistajien ilmoittamiin dynaamisiin kontrastisuhteisiin ei voi luottaa, sillä ne eivät kerro mitään siitä, millainen kuvan kontrastisuhde on todellisessa käytössä. JOS VALMISTAJA ILMOITTAA niin sanotun ansi-kontrastisuhteen, sitä voi pitää luotettavampana ja rehellisempänä. Ansi-kontrastisuhde mitataan siten, että ruudulla on puolet mustaa ja puolet valkoista shakkilautamaisena kuviona. Se kertoo siis siitä, mikä on samanaikaisesti näytettävän tummimman mustan ja kirkkaimman valkoisen kontrastisuhde. 26 MikroPC 6-7/2011

6 Älä maksa tulevaisuuslisää: kaksi ulottuvuutta riittää HYPESTÄ HUOLIMATTA 3d-kelkkaan ei useimpien kannata vielä hypätä. Syyt voidaan jakaa kahteen kastiin: tarjonnan puutteeseen ja tekniikan kehittymättömyyteen. 3d-sisältöä ei ole juurikaan saatavilla. Blu-ray.com-sivuston listan mukaan kesäkuun alussa myynnissä oli 83 kolmiulotteista blu-ray-julkaisua. Näistä kolmannes on lähinnä 3d:n esittelyyn tarkoitettuja lyhyitä dokumentteja esimerkiksi avaruudesta ja luonnosta. 3d-elokuvia on reilut 50 kappaletta. Suurin osa näistä on piirrettyjä. Lisäksi Playstation 3 -pelikonsolille on joitakin 3d-pelejä. Kolmiulotteinen tarjonta onkin selvästi suunnattu nuoremmille käyttäjille. 3d:hen ei kannata panostaa ennen kuin 3d-sisältöä on tarjolla myös aikuisempaan makuun, elleivät perheen pienimmät saa ylipuhuttua maksajaa kolmanteen ulottuvuuteen. 3d-televisiota ei kannata ostaa tulevaisuuden varalle, sillä nyt kaupasta saatavat televisiot ovat vasta ensimmäistä sukupolvea. Tekniikka tulee taatusti kehittymään siihen mennessä, kun laitteita todella kannattaa harkita. KAIKKI MYYNNISSÄ OLEVAT 3d-televisiot vaativat aktiivisuljinlasit. 3d-television ostoa ei kannata kuitenkaan lykätä pakollisten lasien takia, sillä autostereoskooppisia eli ilman laseja toimivia 3d-televisioita ei ole tulossa vielä vuosiin. Joitain prototyyppejä on esitelty, mutta katselukulmat ovat huonot eikä laitteita tule kauppoihin vielä vuosiin tai jopa vuosikymmeneen. 3d-katselukokemus riippuu paitsi television merkistä ja mallista, myös käyttäjästä. Osa ihmsistä kokee 3d:n paremmin kuin toiset, osa taas saa helpommin päänsärkyä, osa havaitsee haamukuvat eli esimerkiksi vasemmalle silmälle näytettävään kuvaan jääneen haamun edellisestä, oikealle silmälle tarkoitetusta kuvasta toisia helpommin. JOS 3D-TELEVISIO ON hankintalistalla, 3d-kuvaa kannattaa ehdottomasti kokeilla itse ennen ostopäätöstä. Ja vaikka kaupassa kolmas ulottuvuus tuntuisi mukavalta, haittavaikutukset kuten päänsärky saattavat joillakin ihmisillä ilmetä vasta pidemmässä käytössä. Pikavilkaisu ei aina kerro koko totuutta. Postimyynti tai joidenkin liikkeiden tarjoama palautusoikeus kannattaa käyttää hyödyksi, sillä tällöin 3d:tä voi kokeilla rauhassa kotona. Valovuoto on lcd-televisioiden ongelma KOSKA LCD-TELEVISIO VAATII aina taustavalon paneelin taakse tai reunoille, lcd-televisiot kärsivät niin sanotusta valovuodosta. Plasmalla valovuoto-ongelmaa ei ole. Valovuoto tarkoittaa sitä, että taustavalo paistaa kuvasta läpi. Mitä hämärämmässä televisiota katsotaan ja mitä tummempi kuva ruudulla on, sitä helpompi on havaita, että ruudulla näkyvä musta ei ole mustaa vaan harmaata. Lisäksi taustavalon paistaminen Valovuoto näkyy tässä televisiossa sekä kulmista paistavina taskulamppuina että taustavalon epätasaisuutena eli pilveilynä. Kuva on otettu pitkällä 20 sekunnin valotusajalla, jotta valovuotoefekti näkyisi mahdollisimman selkeästi. JARI TOMMINEN kuvasta läpi ei ole tasaista, jolloin tumma kuva ei näytä tasaisen harmaalta vaan laikukkaalta, pilveilevältä. Edullisissa reuna-led-televisioissa valovuoto on monesti havaittavaa. Valovuoto on kuitenkin televisioyksilökohtaista eikä välttämättä häiritse, jos kuvaa katsotaan päivänvalossa. Valovuotoa saa vähennettyä huomattavasti tai jopa poistettua kokonaan led-taustavalon paikallishimmennystekniikkalla. Tekniikkaa käyttävät televisiot ovat kuitenkin kohtalaisen harvinaisia. MikroPC 6-7/

7 Taulutelevisiot Sekava soppa: Hertsit, millisekunnit ja kuvanopeudet VALMISTAJAT KEHUVAT televisioiden liiketoistoa nostamalla esiin suuria hertsilukuja ja pieniä vasteaikoja. Kumpikaan ei kerro totuutta liiketoiston sulavuudesta. Vasteaikaa, eli aikaa joka kuluu kuvapisteen vaihtaessa väristä toiseen, voidaan mitata monella eri tavalla. Valmistajat ilmoittavat yleensä pienimmän arvon eivätkä todellista käyttötilannetta vastaavaa. Vasteaikaa ja paneelin nopeutta onkin helpompi arvioida silmämääräisesti kuin valmistajan teknisiä tietoja tuijottamalla. Parhaiten paneelin nopeus tulee ilmi nopealiikkeistä ohjelmaa kuten esimerkiksi urheilua katsoessa: jos jalkapallon perässä näyttää olevan sumea haamukuva, paneeli ei ennätä vaihtaa pikselin väriä tarpeeksi nopeasti. Paneelin nopeus vaikuttaakin eniten juuri urheilulähetyksiin. TELEVISIOLÄHETYKSESSÄ näytetään 50 puolikuvaa sekunnissa eli jokainen pikseli joutuu näyttämään uuden kuvan 25 kertaa sekunnissa. Elokuvissa taas käytetään 24 kuvan sekuntitaajuutta. Käytännössä riittäisi siis, että vasteaika on 40 millisekunnin luokkaa. Kun kuva päivittyy kertaa sekunnissa, moni katsoja kokee sen nykivänä. Tämän takia käytössä on erilaisia kuvanparannusmenetelmiä, joiden nimet ovat valmistajakohtaisia, osittain myös toteutustavat. Valmistajat kutsuvat tekniikkaa Suositellut tv:t erilaisiin käyttötarkoituksiin näyttöjen ja televisioiden testaamiseen keskittyneen Flatpanelshd.comin mukaan löytyvät osoitteesta Huomaa: listan mallinumerot saattavat hieman poiketa Suomessa myytävistä malleista, esimerkiksi LG:n Pohjoismaiden malleissa on N-kirjain mallinumeron perässä ja Samsungin Pohjoismaiden malleissa viimeisen nollan tilalla on 5. esimerkiksi nimillä Motionflow, Clear Motion Rate, TruMotion tai Clear Motion. Televisiot esimerkiksi näyttävät samaa kuvaa useampaan kertaan tai näyttävät joka toisen kuvan mustana. Päivityskertoja voi olla sekunnissa esimerkiksi 100 tai 240. Valmistajat kehuvatkin, kuinka monta kertaa sekunnissa kuvaa päivitetään tavalla tai toisella. Hertsilukema ei kuitenkaan kerro liiketoiston sulavuudesta. SULAVIN LIIKE muodostuu, kun televisio näiden menetelmien sijaan interpoloi todellisten kuvien välissä näytettäviä välikuvia, eli yrittää arvata, millainen seuraava kuva tulee olemaan ja luo uusia kuvia tämän perusteella. Tällöin kuvassa voi olla nähtävissä interpoloinnin mukanaan tuomia virheitä, kun television logiikka ei aina arvaa oikein. Kuvataajuus on huomioitava myös elokuvakäytössä. Jos elokuvat halutaan katsoa sellaisina, millaisina elokuvan tekijä on ne tarkoittanut, kannattaa varmistaa, että televisiossa kuvan päivitystaajuus on 24:n monikerta (esimerkiksi 96 tai 120 Hz). Jos kuvataajuus on joku muu, kuva näyttää nykivän epätasaisesti. Esimerkiksi 60 kuvaa sekunnissa näyttävä televisio näyttää yhden filmiruudun kuvan 3 kertaa ja seuraavan 2 kertaa, jolloin elokuvan joka toinen ruutu on näytöllä puolet pidempään kuin aiempi. Näistä ei kannata maksaa ekstraa Led-tv, kun kyseessä on reuna-led-taustavalaistus 3d tulevaisuutta varten ; osta vain, jos aiot katsella 3d-materiaalia juuri nyt Lisätakuu tai -vakuutus virhevastuu on voimassa takuun jälkeenkin Internetyhteys (ellei sille ole todellista käyttöä) Virtuaali-surround ja muut valmistajan mainos - tamat äänentoistoasiat kunnolliseen äänentoistoon ohut televisio ei kelpaa Näistä voi / kannattaa tarvittaessa maksaa lisää Ajansiirto- ja tallennusominaisuudet sekä usbliitin, jotta tv voi toimia tallentavana digiboksina Led-taustavalon paikallishimmennystekniikka (local dimming) Mustan taso mitä tummempi musta, sen parempi Mattapinta, vähentää heijastuksia Hybridiviritin, joka toimii sekä antenni- että kaapeliverkossa Todellinen 24p-kuvan toisto (elokuvaharrastajille) Dlna-tuki, jos tarkoitus katsoa sisältöä lähiverkon kautta Tarkistuslista Mielellään vähintään 4 hdmi-liitintä Oikeanlainen viritin, dvb-t antenniverkkoon tai dvb-c kaapeliverkkoon Testattu toimivaksi Suomessa: antenna hd ready tai cable ready hd -hyväksyntä Full hd eli x kuvapisteen täysterävä piirtotarkkuus, ellei kyseessä ole pieni televisio Testaa itse kuvanlaatu useimmiten käyttämästäsi kuvalähteestä tekniset tiedot eivät kerro esimerkiksi tv-lähetyksestä tai dvd-tarkkuudesta skaalatun kuvan laatua Oikea koko katseluetäisyyden ja katseltavan materiaalin mukaan Varo Ilmoitetut tekniset arvot kuten dynaaminen kontrastisuhde tai vasteaika eivät yleensä vastaa todellisuutta Valmistajan omat lyhenteet, merkinnät ja lisäominaisuudet Hd compatible, hd ready ja muut ei-täysterävä piirtomallit Kuvanlaatu kaupassa oikein säädetyn tv:n kuva ei näytä samalta kuin kauppojen esittelytilassa olevissa malleissa

8 Mihin kytken minkäkin laitteen? KUN KOTIIN ON TUOTU uusi televisio, seuraavaksi vuorossa on olohuoneen muiden laitteiden kytkeminen televisioon. Liitin- ja kaapeliviidakossa voi olla hankala ottaa selvää, mikä laite on parasta kytkeä minkäkin johdon avulla nykyisten televisioiden ja viihdelaitteiden liitinpatteristo kun on todella kattava, mutta kaikki liitäntätavat eivät ole yhtä hyviä. Nyrkkisääntö on, että kaikki olohuoneen laitteet toimivat digitaalisesti, eli ne myös kannattaa kytkeä toisiinsa digitaalisesti. Tällöin vältytään turhilta analogimuunnoksilta, jotka heikentävät kuvan ja äänen laatua. Yleisin digitaalinen liitin on hdmi, joka löytyy jo useimmista viihdelaitteista. Televisioissa hdmi-liittimiä on tyypillisesti neljä kappaletta mitä enemmän, sitä parempi. Hdmi:n avulla siirtyy sekä kuva että ääni. MIKÄLI HDMI-LIITTIMET loppuvat kesken, kannattaa muistaa, että hdmi:n sijaan voidaan käyttää yhteensopivia displayporttai dvi-liittimiä, jos televisiossa sellaisia on. Sopivia sovittimia saa noin kymmenellä eurolla. Jos kuva ja ääni siirretään erikseen tai eri laitteille, monikanavaäänen voi siirtää digitaalisesti spdif-kaapelin avulla. Analogisia liitäntätapoja kannattaa käyttää vasta sitten, kun liitettävässä laitteessa ei muita liitäntöjä löydy tai kun television digitaaliset liittimet ovat jo käytössä. LIITÄNTÄTAPA VOI VAIKUTTAA myös siihen, millaista signaalia laite lähettää televisiolle. Esimerkiksi digiboksit tarjoavat televisiolähetyksen vakiotarkkuutta scart-liitännän kautta, mutta käyttämällä hdmi-liitintä digiboksi voi skaalata kuvan teräväpiirtotarkkuuteen. Skaalauksen laatu on laitekohtaista kannattaakin siis vertailla itse, kummalla tavalla tulee parempi kuva: valitsemalla digiboksin ulostuloksi teräväpiirtotarkkuuden (jolloin digiboksi hoitaa skaalauksen), vai lähettämällä kuvan alkuperäisenä televisiolle (jolloin televisio skaalaa kuvan). Kuva ja ääni Displayport on hdmi:n (ja dvi:n) kanssa yhteensopiva tuore ja vielä harvemmin käytetty liitintyyppi, joka siirtää digitaalisesti sekä kuvan että äänen. Displayportin tarkoituksena on korvata pc-puolella yleiset dvi ja vga. Hdmi on nykyolohuoneen yleisin ja hyödyllisin liitäntätapa. Sen kautta niin teräväpiirtokuva kuin monikanavaäänikin kulkee digitaalisesti laitteelta toiselle. Hdmi-signaali on yhteensopiva displayport- ja dvi-liitäntöjen kanssa. Hdmi 1.4 on hdmi-liitännän uusin versio. Merkittävin ero aiempiin versioihin on tuki 3d-materiaalille. Liitin on fyysisesti identtinen tavallisen hdmi:n kanssa. Scart-liitin on iäkäs, mutta yhä yleinen esimerkiksi digibokseissa. Scartin kautta sekä ääni että kuva kulkevat analogisena. Video voi kulkea komposiitti-, s-video- tai rgb-signaalina. Näistä parhaan kuvanlaadun tarjoaa rgb. Koska scart-kaapelit ovat jäykkiä ja paksuja, eikä liittimen kautta voi siirtää teräväpiirtokuvaa, muuta liitäntätapaa (digitaalinen tai komponenttivideo) kannattaa harkita, jos laitteessa sellainen on. Kuva Nämä liitännät siirtävät vain kuvan. Ääni on siirrettävä aina erikseen. Dvi on hdmi:n tavoin digitaalinen, mutta siirtää vain kuvan, ei ääntä. Se on tarkoitettu pääasiassa pc:n liittämiseen televisioon, mutta myös muut laitteet voivat käyttää dvi:tä, sillä sovittimen avulla se on yhteensopiva hdmi:n kanssa. Dvi-tyypeistä dvi-d siirtää vain digitaalista kuvaa, yleisin dvi-i myös analogista. Dvi-i-liitin on sovittimen avulla yhteensopiva myös vga:n kanssa. Komponenttivideo on analoginen tapa siirtää kuvaa laitteiden välillä. Komponenttivideossa signaali kuljetetaan kolmea rca-liittimellä (yleensä punainen, vihreä ja sininen) varustettua kaapelia pitkin. Liitäntätapaa tukee täyttä teräväpiirtotarkkuutta, mutta ei teräväpiirtomateriaalissa käytettyä hdcp-salausta. Komposiittivideo on laadultaan kehnoin analogiliitäntä, jossa videosignaali siirretään yhtä (yleensä keltaisella) rca-liittimellä varustettua kaapelia pitkin. Komposiittivideota kannattaa käyttää vain silloin, jos laitteissa ei ole mitään muuta liitäntätapaa. S-video on vanha analoginen liitäntätapa kuvalle. Laadullisesti se on parempi kuin komposiittivideo mutta huonompi kuin komponenttivideo. Vga on analoginen liitin tietokoneen monitorille. Joistakin televisioista löytyy myös vga-liitin, johon tietokoneen voi kytkeä. Dvi-vga-sovittimen avulla vga-liitäntään voi yhdistää myös analogisen dvi-signaalin. MikroPC 6-7/

9 Taulutelevisiot MikroPC 6-7/2011

10 takapaneelista törröttävät piuhat Näin liität laitteet televisioon 1 Blu-ray-toistin kannattaa kytkeä televisioon hdmi-kaapelilla. Toinen vaihtoehto on käyttää analogisia komponenttivideoliittimiä. Digiboksi ja dvd-toistin kannattaa liittää televisioon ensisijaisesti hdmi:llä, jos laitteesta sellainen löytyy. Jos hdmi-ulostulon tarkkuus on säädettävissä, kannattaa kokeilla, onko kuva parempi television skaalatessa kuvan vai digiboksin tai dvdtoistimen hoitaessa skaalauksen. Jos hdmi-ulostuloa ei ole, kannattaa käyttää komponenttivideota tai digiboksin tapauksessa myös rgb-scartia. Ääni 3,5 mm stereoliitintä käytetään yleensä äänilähtönä, johon voidaan kytkeä kuulokkeet. Joissakin televisioissa voi olla myös 3,5 mm äänitulo. 3,5 mm stereoliitin on sovittimen avulla yhteensopiva rca stereo -liitännän kanssa. Rca stereo -liitinpari sisältää kaksi rca-liitintä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle äänikanavalle. Liitäntä on analoginen ja sovittimen avulla yhteensopiva yleisen 3,5 millimetrin stereoliitännän kanssa. Spdif-liittimen avulla voidaan siirtää digitaalista monikanavaääntä. Siitä on kaksi versiota, koaksiaalinen ja optinen. Optisessa spdifissä signaali siirretään valona valokuitukaapelissa, koaksiaalisessa sähköisesti. Laatueroja näiden välillä ei ole. Nintendo Wii -pelikonsolissa on valmistajan oma liitin äänelle ja kuvalle. Laitteen mukana tulee sovitinkaapeli, jonka toisessa päässä on komposiittivideoliitäntä sekä analoginen rca stereo -liitäntä äänelle. Parhaaseen kuvanlaatuun pääsee, jos hankkii erikseen myytävän komponenttivideokaapelin. 2 Sony Playstation 3 -pelikonsoli kannattaa liittää televisioon hdmi-liittimen kautta. Jos television hdmi-liittimet eivät riitä, seuraavaksi paras vaihtoehto on käyttää komponenttivideoliittimiä. 3 Sylimikro voidaan liittää televisioon vgatai dvi-liitännän avulla. Näistä digitaalinen dvi tarjoaa paremman kuvanlaadun. 4 Ulkoinen kiintolevy tai muistitikku liitetään televisioon usb-liitännän avulla. Televisiot osaavat yleensä vähintäänkin näyttää kuvia usb-levyltä, jotkut osaavat toistaa myös musiikkia ja videoita. Moni nykytelevisio osaa myös toimia tallentavana digiboksina, kun usb-liittimeen tökätään levy. 5 Vahvistin kannattaa kytkeä digitaalisella spdif-liitännällä. Sekä optinen että koaksiaalinen spdif ovat laadullisesti yhtä hyviä. Jos vahvistimessa ei ole spdif-liitintä, yleensä ainoaksi mahdollisuudeksi jää 3,5 mm tai rca stereo -ulostulo 6 Videonauhuri kytketään televisioon useimmiten scart-kaapelilla. Videoissa voi olla rinnalla myös muita analogisia liitäntöjä. Xbox 360 on paras liittää televisioon hdmi-liitännän avulla. Vanhimmissa malleissa ei kuitenkaan ole hdmi-liitäntää, jolloin on tyydyttävä analogiseen komponenttivideoliitäntään. Muut liitännät 7 CI- eli Common Interface -paikka on maksukortteja varten. Käyttöön tarvitaan erillinen muutaman kymmenen euron hintainen CA-moduuli, jonka sisälle itse maksukortti asetetaan. Joissakin televisioissa ja digibokseissa on Conax-korttipaikka, johon maksukortin voi työntää suoraan ilman erillistä sovitinta. 8 Rj45-liittimen ja ethernet-kaapelin avulla television voi kytkeä joko lähiverkkoon tai internetiin. Uusissa televisioissa on joitakin internetpalveluja kuten Youtube tai mahdollisesti Yle Areena. 9 Sd-muistikorttipaikka on yleinen nykytelevisioissa. Sen kautta voi katsoa esimerkiksi valokuvia suoraan kameran muistikortilta. Jotkut televisiot pystyvät toistamaan myös musiikkia ja videota muistikortilta. Usb käy yleensä muistitikun tai ulkoisen kiintolevyn liittämiseen, joissakin laitteissa usb-paikkaan voi asettaa myös langattoman wlan-sovittimen. Usb-muistia voi käyttää mediasisällön toistoon tai lähetysten tallentamiseen. Vesa-kiinnikkeen avulla television voi kiinnittää seinään sopivan seinätelineen avulla. Jos tv on tarkoitus kiinnittää seinään, liittimien sijaintiin kannattaa kiinnittää huomioida television takapaneelista ulos törröttävät johdot voivat estää seinäkiinnityksen. Jos televisio on tarkoitus kiinnittää seinälle, liittimien on hyvä olla television kyljessä. Takapaneelista törröttävät johdot saattavat estää seinäkiinnityksen.