Saimaan kameraseura ry

Transkriptio

1 Saimaan kameraseura ry

2 SAIMAAN KAMERASEURA Saimaan kameraseura ry:n 60-vuotisjuhlajulkaisu Reprot: Juha Turunen Ulkoasu ja taitto: Juha Turunen Historia: Tatu Kosonen Painopaikka: Lappeenrannan kirjapaino Kannen kuva: Saimaan kameraseuran kokous 1950-luvun alkupuolelta, kuvaaja tuntematon Saimaan kameraseura ry kiittää Kaakkois-Suomen taidetoimikuntaa sekä Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiötä rahallisesta tuesta, joka mahdollisti tämän julkaisun tekemisen. Kiitämme myös Kaakkois-Suomen valokuvakeskusta reproduktiolaitteiston lainasta.

3 Puheenjohtajan tervehdys Saimaan Kameraseura täyttää tänä vuonna 2006 arvokkaat 60 vuotta. Tähän ikään on mahtunut niin neulanreikävalotuksia kenkälaatikossa kuin 8 miljoonan pikselin huipputeräviä digitaalisia näpäyksiä. Vuoden 1946 jälkeen valokuvauksen historiassa on tapahtunut monenlaista. Kun seuraamme perustettiin, kamerat olivat hyvinkin erilaisia tai niitä ei juuri ollut saatavilla, puhumattakaan valokuvausmateriaaleista, jotka saatettiin joutua tilaamaan Saksasta. Tekniikka saattoi usein olla itse tehtyä. Tämä teki toiminnasta hyvin eri luonteista kuin nykyään. Yhteistyö oli välttämätöntä, ja varmasti monelle palkitsevaa. Jäsenilloissa riitti väkeä. Vielä 80-luvulla innostus oli suurta, mutta sen jälkeen kameraseuratoiminta on muuttunut. Silloiset aktiivit ovat nykyään usein jo ainakin puoliammattilaisia ja vaihtaneet monilla objektiiveilla, erilaisilla suotimilla ja erikoisfilmeillä varustetut kino-sotaratsunsa vaikkapa Nikonin uusimpaan. Uusi polvi saattaa yhä haikailla kehitysnesteiden tuoksua ja pimiön hämäryyttä. Jotkut ovat jopa keskittyneet filmin kanssa puuhailuun. Siinä suhteessa asiat ovat kiertäneet täyden ympyrän. Materiaalit saatetaan taas tilata Saksasta. Vuosien aikana on nähty monenlaista. Jotkut välineet ja asiat ovat jääneet historian unohduksiin, toiset ovat käytössä vielä tänäänkin. Nykyään yleinen digitaalinen kuvaustekniikka asettaa uusia haasteita seurallemme. Tekniikan kehitys on helpottanut valokuvausta ja toisaalta myös vienyt valokuvauksesta tiettyä hohtoa, kun tuloksen näkee heti. Asialla on omat haitat ja hyödyt. Hääkuvauksissa ei ole varaa epäonnistua, mutta liian monet kuvaajat katselevat otoksiaan vain tietokoneen näytöltä tekemättä niistä paperiversioita. Kova- ja cd-levyillä saattaa olla tuhansia kuvia, joita kukaan ulkopuolinen ei koskaan saa nähtäväkseen. On myös vaara, että keskitytään puhumaan näyttöjen ominaisuuksista, vaikka itse kuvan pitäisi on puheenaiheena. Lisäksi unohtuu, mitä on liimata kuvat hienoon kartonkilehtiseen albumiin ja katsella niitä myöhemmin. Seuralaisten kiinnostuksen kohteena ovat vuosien varrella olleet monenlaiset aiheet, mutta yleensä teemoja ovat olleet ihmiset, luonto tai rakennettu ympäristö. Viimeksi mainittu onkin ollut hyvin suosittua. Ympäristön tallentaminen on ollut seuran tämän vuoden tehtäviä. Myös muiden aihepiirien kuvaamista ja vedostamista kehitetään. Kameraseuran Puutarhurinkadun pimiö on tällä hetkellä varsin ahkerassa käytössä. Toivottavasti yleinen asenneilmasto seurassa kuitenkin muuttuisi niin, että syntyvät loistavat vedokset, jopa taideteokset, saisivat ansaitsemansa yleisön ainakin jäsenilloissa. Sieltä on sitten helpompi jatkaa. Toivon seuralle runsaasti harrastajia, jotka ovat kiinnostuneet valokuvausharrastuksen kehittämisestä, olkoon väline sitten perinteinen ison koon kamera, digikamera tai kinokuvauksen ansiokkaat eri muodot! Itse olen seurannut seuran toimintaa vuodesta 1995 alkaen, ensin jäsenenä ja sitten hallituksessa. Tämänhetkisen puheenjohtajan ominaisuudessa toivotan paljon onnea 60-vuotiaalle seuralle. Nauttikaa käsillä olevan julkaisun kuvista. Lappeenrannassa , Aulikki Korpela-Taimela

4 Saimaan kameraseura Saimaan kameraseura on vaikuttanut Lappeenrannassa ja sen ympäryskunnissa valokuvauksen ja valokuvaajien hyväksi niin kauan, että sitä voidaan pitää jo yhtenä alueen kulttuurielämän peruspilareista. Tiedossa on myös se, että suurimmalla osalla varsinkin vanhemman polven ammattivalokuvaajista löytyy tausta kameraseurasta. Mukaan on vuosien varrella mahtunut monien eri ammattikuntien edustajia, niin paperitehtaan johtajia, insinöörejä ja rehtoreita, kuin käynnissäpitäjiä, hitsaajia, veturimiehiä... Valokuvasta ja valokuvauksesta kiinnostuneet paikkakuntalaiset ovat puhaltaneet yhteen hiileen ilman, että esim. puoluepoliittisella värillä olisi ollut mitään merkitystä. Valokuvaus on yhdistänyt ajamaan yhteisen aatteen asiaa. Tilanne ei ole Suomessa mitenkään ainutlaatuinen. Helsinkiläinen akateemikko Matti A. Pitkänen kirjoitti julkaisemassaan Valokuvaajan päiväkirjassaan 1980, että maamme maine kansainvälisessä valokuvanäyttely- ja kilpailutoiminnassa on ollut aina etupäässä harrastajavalokuvaajien sekä muutaman kameraseuroissa toimineen ammattikuvaajan vastuulla. Saimaan kameraseuran 60-vuotisen historian vuoksi on syytä kerätä muistoja ja faktoja kasaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että teksti raapaisee vain pintaa. 60 vuoteen on mahtunut uskomaton määrä toimintaa ja tekemistä, elinikäisiä ystävyyssuhteita on syntynyt ja jopa avioliittoja solmittu, eikä kaiken tämän kirjaaminen ole ihan pieni asia. Nyt kerätty tieto on pyritty rajaamaan taittajan takaamaan sivumäärään, joka taas on määräytynyt seuran tukijoiden myöntämien varojen perusteella. Lisäksi - kuten Jussi Aalto kirjoittaa Suomen kameraseurojen liiton 70-vuotishistoriassa (2002): Joku toinen tekijä olisi varmasti saanut suurin piirtein samasta aineistosta aivan erilaisen kirjan. Ja toivottavasti saakin, onhan näitä tilaisuuksia kymmenen vuoden välein. Ensimmäinen vuosikymmen Toisena työiltana suoritettiin Jalon valokuvaamossa alastoman mallin kuvausta. Valokuvan ottajia oli melkoisesti ja kenties vielä melkoisemmin valokuvauksen - tai ehkä mallin - katselijoita. [1950] Saimaan kameraseura ry:n historia alkaa tammikuusta 1946, jolloin johtaja Gunnar Grönqvist kutsui koolle seuran perustavan kokouksen. Seuran säännöt hyväksyttiin helmikuussa 1946, ja yhdistysregisteriin se merkittiin vuonna Seuran logon laatimiseksi järjestettiin kilpailu, jonka voitti kultaseppä V.F.Tiihonen. Tuo sama logo on käytössä yhä edelleenkin. Aktiivinen toiminta alkoi saman tien. Seuran hallitus (tai johtokunta, kuten sitä tuohon aikaan kutsuttiin) suunnitteli etukäteen ohjelman kuukausittaisiin kokoontumisiin. Pian alkoi myös säännöllinen kilpailu- ja koulutustoiminta, jotka vakiintuivat 1950-luvulla erityisesti sen vuoksi, että materiaalipula alkoi helpottua. Grönqvistin liike Valotus Oy toimi merkittävässä roolissa seuran toiminnan kannalta. Valokuvakilpailuja oli kahdessa sarjassa; A- (ammattilaiset) ja B-sarja (harrastajat). B-sarjan kilpailuiden voittaja nostettiin kuitenkin aina A-sarjaan.

5 Näyttelytoiminnan puolelta merkittävä helmi löytyy vuodelta 1949, jolloin seura järjesti kansainvälisen näyttelyn. Näyttelyyn tuli kuvia pääasiassa pohjoismaista, mutta myös Sveitsistä. Myös vuosi 1950 kannattaa mainita erikseen, koska silloin seura sai Lappeenrannan, Lappeen ja Lauritsalan yhteisen sankarihautausmaan kuvaamisen tehtäväkseen. Kuvaus suoritettiin sankarihautausmaan hoitokunnan tilauksesta erityistä julkaisua varten. Saimaan kameraseuran ensimmäinen puheenjohtaja Sulo Kinnunen toimi tehtävässään vuodet , sekä vielä vuoden Vuonna 1950 puheenjohtajana toimi K. Tiili, ja Kinnusen jälkeen Toivo Härkönen Vuonna 1952 seura hankki osakkeen Lappeenrannan kerhosta, jonka jälkeen kuukausittaiset kerhoillat pidettiin muutaman vuoden ajan kerhon tiloissa. Itse osake on yhä edelleen kameraseuran hallussa. Mielenkiintoista on todeta, minkälainen tilanne muualla Suomessa oli valokuvausharrastajien kohdalla sotien jälkeen. Saimaan kameraseura liittyi Suomen kameraseurojen liittoon vuonna 1947, jonka jälkeen liittoon kuului yhteensä 12 kameraseuraa. Ennen sotia niitä oli ollut enemmän. Jälleenrakennuskaudelle tyypillistä oli vahva yhteishenki ja aktiivisuus, vaikka materiaaleista olikin pulaa. Euroopan mittakaavassa merkittävin tapahtuma oli kameraseurojen kansainvälisen kattojärjestön FIAP:n (Fédération Internationale de l Art Photographique) perustaminen vuonna Suomen kameraseurojen liitto liittyi siihen jäseneksi heti saman tien ja liiton kautta siihen on siis heti alusta alkaen kuulunut myös Saimaan kameraseura. Saimaan kameraseura kokoontuu 1. oikealta savuke kädessä Jarl Mårtensen 1. vasemmalta valokuvausliike Valotuksen omistaja Gunnar Grönqvist

6 Toinen vuosikymmen Kahviakin saadaan, mikäli Koulun emäntä suostuu sitä keittämään. Tällaisia tapauksia varten sietäisi seurallamme olla ns. naisjaosto, joten kyselkääpä noin varovasti rouvienne mielipiteitä - tietysti kahvinkeittoa mainitsematta! [1957] Seuran toinen vuosikymmen alkoi vauhdikkaasti, kun melkein koko hallitus vaihtui samalla kertaa. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pauli Salminen vuosiksi Paikka osoittautui tuuliseksi, sillä häntä seurasivat tehtävässä Pekka Virtanen , Unto Oikkonen 1960, Mauno Laakso , Heikki Rasa 1963 ja Martti Muukkonen Seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi kutsuttiin Gunnar Grönqvist. Kerhoiltoja pidettiin säännöllisesti, pääasiassa talouskoululla. Tyypillinen kerhoilta alkoi aina alustuksella, jonka joku seuran jäsenistä piti. Seura järjesti erityisen mainoskampanjan naisjäsenien hankkimiseksi, jonka ansiosta myös kauniimman sukupuolen edustajia alkoi näkyä kerhoilloissa. Myös kansainvälistä menestystä alkoi kertyä, pääasiassa Erkki Niemelän, Olli Jalon ja Pekka Virtasen ansiosta. Kirkkain helmi Niemelän AFIAP (Artiste FIAP) -arvo vuonna Myös Unto Oikkosen ARPS (Associateship of the Royal Photographic Society) -arvo oli merkittävä, koska se oli ensimmäinen laatuaan täällä suunnalla Suomea. Museo-, alaston-, muoto- ja asetelmailloista saatujen kokemusten perusteella oli käynnistetty seuran pienryhmätoiminta muotokuvien, maisemien ja asetelmien puitteissa. Aikakautta leimasi eripura ammattilaisten ja harrastajien välillä, koska ammattilaiset väittivät jälkimmäisten polkevan heidän hintojaan. Suomen kameraseurojen liitto kehottikin jäsenistöään noudattamaan paikallisia hintoja ja siten edesauttamaan ammattilaisten ja harrastajien välisten suhteiden parantumista. Toinen eripura vallitsi Suomen kameraseurojen liiton tasolla Helsingin ja maaseudun eli muun Suomen välillä. Liiton hallitus oli koko ajan lähes täysin helsinkiläinen, vaikka vaalikokouksissa oli ehdolla henkilöitä myös muualta Suomesta. Yksi riidanaiheista oli liiton tiedotustoiminta, koska luvuilla Suomen kameraseurojen liiton äänenkannattajana toimi helsinkiläisen Kameraseura ry:n julkaisema Kamera-lehti. Saimaan kameraseura ajoi liitossa voimakkaasti maaseudun asiaa. Se oli muiden pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivien jäsenseurojen mukana vaatimassa, että liiton tulisi perustaa uusi, oma lehti. Vaihtoehtona oli Kamera-lehden luovuttaminen liitolle. Perusteluna oli se, että koska Kamera-lehti on vain erään seuran yksityislehti, se ei voi ajaa koko maan kameraväen asioita. Liiton helsinkiläinen hallitus pakotettiinkin vastustuksesta huolimatta viemään asiaa eteenpäin.

7 Kolmas vuosikymmen Vuosikilpailun aikaa on jatkettu saakka. Syy on yksinkertainen ja selvä: jäsenet eivät ole jättäneet tarpeeksi kuvia kilpailuun. [1970] Kolmas vuosikymmen alkoi 20-vuotisen historian juhlimisella. Juhlanäyttely järjestettiin Adriano-baarissa, jonne sen jälkeen siirrettiin myös kuukausittaiset kerhoillat. Kesäisin seura tosin kokoontui Prinsessa Armaadalla. Koulutustoiminta jatkui vilkkaana. Seuralaiset kouluttivat toisiaan niin mustavalkoisten kuin värillistenkin kuvien vedostamisen osalta. Myös kilpailuita järjestettiin säännöllisesti, mutta niihin osallistuminen oli aika vähäistä. Pienet, ns. iltakilpailut vetivät kuvaajia hyvin, mutta suuremmat kevät- ja syyskilpailut eivät. Kouluttautumishalukkuutta suuntautui myös oman seuran ulkopuolelle, mutta esimerkiksi vuonna 1970 ei Suomen kameraseurojen liiton kesäkurssille yksinkertaisesti mahtunut Saimaan kameraseuran edustajaa mukaan. Sen sijaan Joutsenon taidekesän kursseille kameraseuralaisia mahtui - eivätkä kouluttajien nimet hävenneet yhtään liiton kurssien rinnalla. Esimerkkeinä mainittakoon Jussi Aalto, Matti J. Kaleva ja Leena Saraste. Aluetoiminta oli voimissaan. Saimaan kameraseura kuului Suomen kameraseurojen liiton Kaakkois-Suomen alueeseen, ja teki alueella vahvaa yhteistyötä paitsi Imatran kameraseuran, myös mm. Mikkelin kameraseuran, Kouvolan kameraseuran ja Kymen kameroiden kanssa. Yhteistoiminta näkyi esim. kilpailuina ja yhteisnäyttelyinä, mutta myös seurojen omien kilpailuiden arvosteluna puolin ja toisin. Unto Oikkonen palasi puheenjohtajaksi vuosiksi Nuorempi polvi teki kuitenkin vallankumouksen, kun seuraaviksi puheenjohtajiksi valittiin Aarne Mikonsaari vuosiksi , Esko Turkkila ja Seppo Luoto Nuorennusleikkaus olikin ilmeisen onnistunut, koska uutta jäsenistöä saatiin värvättyä ja toiminnan määrää taas kasvatettua. Saimaan kameraseuran Martti Muukkonen johdattelee kiinnostuneita valokuvauksen saloihin kansalaisopiston järjestämällä kurssilla 1970-luvulla.

8 Suomalaiset kameraseurat vaikuttivat luvuilla Suomessa hyvinkin vahvasti, etupäässä yhteistyöjärjestönsä eli Suomen kameraseurojen liiton kautta. Liiton aloitteesta ja sen tukemana perustettiin niin Suomen valokuvataiteen museo (ja -säätiö) kuin Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto ry:kin. Neljäs vuosikymmen Kohdistan tämän kirjoitukseni seuran nuorisojäsenille ja (mm. kursseilla) seuraan liittyneille uusille jäsenille. Haluan toivottaa kaikki tervetulleiksi seuratoimintaan. Siitä vaan rohkeasti kerhoiltoihin mukaan esittämään kysymyksiä, mielipiteitä ja kuvia. [1985] Seura aloitti oman jäsenlehden julkaisemisen. Aluksi se keskittyi ajankohtaisten asioiden tiedottamiseen, mutta hyvin pian joku jäsenistä keksi, että kameraseuran lehdessähän voisi julkaista myös valokuvia! Seuran jäsenet kuvittivat myös Lappeenrannan kaupungin kustantaman, Lappeenranta-aiheisen kuvateoksen. Seuran toiminta aktivoitui aivan uskomattomiin lukemiin, kun oma pimiö saatiin Lappeenrannan kaupungin kerhokeskukseen Puutarhurinkadulle. Laitteita hankittiin läänin ja kaupungin tuella, niistä mainittakoon mm. iso suurennuskone, palkkikamera, studiosalamat, värikuvien vedostuslaite, sekä multivisioesityksiin soveltuva diaprojektorien, ohjausyksikön ja moniraitanauhurin järjestelmä. Toimintaa rahoitettiin paitsi apurahoin, myös erilaisten tilaustöiden avulla, kuten esim. hoitamalla Lions-klubin valtakunnallisen vuosikokouksen kuvaaminen Lappeenrannassa. Muukin pienryhmätoiminta jatkui vilkkaana. Erityisiä projektityöryhmiä olivat ainakin yhteisnäyttelyyn tähdännyt Windale-ryhmä, sekä Lappeenrannan yöelämästä kertovan multivisioesityksen nauhoittanut Lappeenranta by night -ryhmä. Puheenjohtajina toimivat Markku Pöysti , Veikko Itkonen 1978, Seppo Pelkonen 1979, Juhani Sankala 1980 ja Mauri Kokkola Vanhan polven aktiivit Erkki Niemelä ja Unto Oikkonen kutsuttiin seuran kunniajäseniksi. Koko valtakunnan tapahtumista mainittakoon merkittävimpänä valtion valokuvataidetoimikunnan perustaminen Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Suomen kameraseurojen liiton puheenjohtaja, valkeakoskelainen Ari Yrjänä. Puheenjohtajuuden vuoksi hän toimi myös taiteen keskustoimikunnan jäsenenä. Hän kirjoittikin tyytyväisenä, että nyt vihdoinkin oli valokuvataide noussut valtion taidehallinnossa nollapisteestä seitsemän entisen taiteenalan rinnalle. Se tarkoitti myös tasaveroisuutta yhteiskunnan taiteelle jakamien etuisuuksien osalta. Toinen merkittävä edistysaskel oli valokuvauksen professuurin perustaminen vuonna Kun 1970-luvulla Suomessa vakiintui sekä korkeakoulu- että opistotasoinen koulutus, voidaan valokuvauksen asioiden alkaneen olla kunnossa. Tämä kuitenkin vaikutti myös siten, että kameraseurojen merkitys erityisesti ammattivalokuvaajien kouluttajana menetti merkitystään. Ammattimaisen koulutuksen syntyminen oli kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän kameraseuralaisten ansiota, samoin sitä olivat monet koulujen ensimmäisistä opettajista.

9 Viides vuosikymmen Jäsenmaksu. Puolet jäsenistä on maksanut tämän vuoden jäsenmaksunsa (70 mk). Tästä rahastonhoitaja, sihteeri ja muut johtokunnan sedät ovat hyvin iloisia. Seura pystyy toimimaan. Mutta puolet ei ole vielä maksanut. Siitä taas sedät ovat hyvin vihaisia Maksakaa heti. [1990] Seuran 40-vuotisjuhlavuotta vietettiin jälleen näyttävästi, tällä kertaa peräti valtakunnallisen näyttelyn voimin. Saimaan kameraseura otti järjestettäväkseen Suomen kameraseurojen liiton teemanäyttelyn 1986, ja antoi sille teemaksi Ilo. Näyttely järjestettiin Etelä-Karjalan museossa. Näyttelyn raadin muodostivat oman seuran Erkki Niemelän lisäksi imatralainen Reino Pelkonen ja helsinkiläinen Eero Venhola. Teemanäyttelyn avajaisissa Suomen kameraseurojen liitto myönsi hopeisen ansiomerkin yhdistyksen kunniajäsenille Erkki Niemelälle ja Unto Oikkoselle. Kymen läänin taidetoimikunta myönsi seuralle taidemitalin pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta valokuvataiteen hyväksi. Avajaisviikonlopun oheisohjelma koostui luennoista ja diasarjoista, juhlaillallisesta sekä liiton syyskokouksesta. Seuran oma jäsenlehti nimettiin vuonna 1994 uudelleen Positiiviksi, kun jälleen uusi sukupolvi kameraseuralaisia astui seuran palvelukseen asialla tällä kertaa Tatu Kosonen ja Tommi Kähärä. Lehti uudistui modernimmaksi niin ulkoasultaan kuin sanankäytöltäänkin. Siinä alettiin julkaista lehdestä toiseen jatkuvia artikkelisarjoja, kuten Jarmo Niemisen kirjoittama Mies ja ase (haastatteluja) ja Esko Turkkilan pohdintoja Älä usko Eskoa -palstalla. Lehdessä alettiin julkaista omaa sarjakuvaa, Linssiludetta ja olipa mukana myös artikkelisarja kuvankäsittelystä tietokoneella. Kilpailutoimintaa kiihdytettiin perustamalla erityinen GP-kilpailu, johon kuului kolme osakilpailua; välillä myös Imatran kameraseuraa vastaan käyty vuotuinen kilpailu on ollut yksi osakilpailuista. Sarjojen lukumäärä on vaihdellut ajan mittaan. Aluksi niitä oli kaksi, diat ja paperikuvat, mutta parhaimmillaan sarjoja oli jopa neljä: diat, mustavalkovedokset, värivedokset ja ns. kymppikuvat. Osakilpailuissa eniten pisteitä kerännyt henkilö sai kunnian kantaa Vuoden kuvaajan arvonimeä. He olivat 1987 Esko Kivistö, 1988 Kari Kiljunen, 1989 Markku Lötjönen, 1990 Markku Lötjönen, 1991 Esko Turkkila, 1992 Markku Lötjönen, 1993 Ari Nakari, 1994 Jukka Olkkonen ja 1995 Tatu Kosonen. Tapani Räsänen voitti valtakunnallisen Vuoden luontokuva kilpailun. Seura teki ainutlaatuista yhteistyötä Etelä-Karjalan taiteilijaseuran ja Maaseudun sivistysliiton kanssa. Yhteistyö johti mm. suuriin, Kantriksi ja urbaaniksi nimettyihin ympäristötaidenäyttelyihin monena eri vuonna, sekä galleria Pihaton perustamiseen Lappeen vanhan pappilan alueelle. Merkittävänä voidaan pitää myös diasarjan laatimista silloisen Kymen läänin kaikista keramiikkataiteilijoista. Joutsenon taidekesän valokuvauskursseille osallistuminen jatkui, mutta muuttui siinä mielessä, että nyt myös kouluttajat olivat kameraseuran omaa väkeä. Puheenjohtajan tuoli oli vaihteeksi tuulinen, sillä vuosikymmenen ajalle mahtui yhteensä kuusi puheenjohtajaa: Juha Virtanen , Esko Kivistö , Markku Lötjönen , Sami Luukkanen 1992, Ari Nakari ja Erkki Korhonen Markku Lötjönen toimi Suomen kameraseurojen liiton hallituksen jäsenenä

10 Kuudes vuosikymmen Saimaan kameraseuran pääprojekti tälle vuodelle on ollut ja on yhä edelleen mustavalkokuvauksen ja -vedostamisen taidon kartuttaminen. Tämä on perusteltua. Puutarhurinkadun pimiön varauskirjassa on nähty tyhjiä aikoja. [2000] Tasavuosia vietettiin taas Suomen kameraseurojen liiton teemanäyttelyn merkeissä, tällä kertaa teemana oli Erotiikka. Näyttely järjestettiin galleria Pihatossa. Näyttelyn raadin muodostivat lappeenrantalainen Unto Ahjotuli, imatralainen Ritva Kärmeniemi ja savonlinnalainen Seppo Kiljunen. Suomen kameraseurojen liitto myönsi teemanäyttelyn avajaisten yhteydessä hopeisen ansiomerkin vanhoille aktiivijäsenille Kari Kiljuselle, Ari Nakarille, Markku Lötjöselle, Juhani Palovirralle, Terho Tiaiselle ja Esko Turkkilalle. Suomen kameraseurojen liitto myönsi myös viirinsä Saimaan kameraseuralle. Avajaisviikonlopun oheisohjelma koostui Matti J. Kalevan luennosta, juhlaillallisesta sekä liiton syyskokouksesta. Vuonna 2002 liiton hopeisia ansiomerkkejä myönnettiin uudemman kerran, silloin Tatu Kososelle, Tommi Kähärälle, Jarmo Niemiselle ja Esa Toppilalle. Luentosarjoja järjestettiin kahdesti. Ensin oli vuorossa kolmen luennon sarja valokuvasta 2001, luennoitsijoina Raakel Kuukka, Tommi Kähärä, Jukka Male, Jarmo Nieminen, Magnus Sarmanoff ja Esko Turkkila. Heti perään vuonna 2002 järjestettiin kolmen luennon sarja teemalla Tango ja tanssilava, luennoitsijoina Markku Koski, Seija A. Niemi, M.A.Numminen ja Juhani Tahvanainen. Ennakkoluuloton poikkitaiteellisuus oli siis kysymyksessä edelleenkin tangoaiheeseen kun yhdistyi jokaisen luennon kohdalla myös valokuvaus. Saimaan kameraseuran väkeä SKsL:n vuoden 2002 teemanäyttelyn avajaisissa Kouvolassa. Vasemmalta lukien: Marko Taimela, Keimo Laakso, Tommi Kähärä, Tatu Kosonen, Anne-Mari Välikauppi, Aulikki Korpela- Taimela, Esa Toppila sekä Anu Seppänen. (Kuva: Jussi Aalto)

11 Nuorisoryhmä I eli Ville Savolainen, Tatu Kosonen sekä Tommi Kähärä nauttimassa kasvislounasta Jäämeren rannalla Hamningbergissä vuonna Sen sijaan pienryhmätoiminta kuihtui pois. Lyhytaikaisen palkkikameranrakennustyöryhmän lisäksi ainoa koko ajan toiminut pienryhmä oli Nuorisoryhmä I, jonka nimessä ollut numero osoittautui myöhemmin tarpeettomaksi. Ryhmä kokoontui säännöllisesti Puutarhurinkadun pimiölle pohtimaan valokuvausasioita, ja järjesti jopa kuvausmatkan Pohjois-Norjaan. Mielenkiintoista on huomata, että vuonna 2005 perustetun Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen perustamiskirjan allekirjoittivat täsmälleen samat nimet, jotka lukivat Nuorisoryhmä I:n jäsenluettelossa vuosituhannen vaihteen tienoilta. Yhteistyö Maaseudun sivistysliiton kanssa jatkui mm. seuran sisäisen koulutustoiminnan muodossa, sekä erityisen Elämän taiteilija -päivän ja -näyttelyn järjestämisenä Etelä-Karjalan taidemuseossa. Sen sijaan yhteistyö Etelä-Karjalan taiteilijaseuran kanssa väheni, vaikka yhteisiä jäseniä olikin. Kameraseura jäi pois niin Pihaton toiminnasta kuin Kantrin ja urbaanin järjestelyistäkin, ei tosin ihan vapaaehtoisesti päätellen Positiivissa julkaistusta kuolinilmoituksesta... Seuran oma näyttely Rakkaudesta Lappeenrantaan pidettiin kuitenkin Pihatossa, eli ei välejä nyt sentään ihan poikki laitettu. Puheenjohtajien toimikaudet olivat vaihteeksi pidempiä. Jarmo Nieminen oli puheenjohtaja vuodet , Tommi Kähärä ja Markku Lötjönen (uudelleen) Tatu Kosonen toimi Suomen kameraseurojen liiton hallituksessa vuodesta 1999 lähtien, ja

12 vuodesta 2005 lähtien liiton puheenjohtajana. Myös Tommi Kähärä toimi liiton hallituksen jäsenenä vuodet Molemmat nähtiin myös Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto ry:n toimielimissä. Vuoden kuvaajiksi nimettiin 1996 Tatu Kosonen, 1997 Tatu Kosonen, 1998 Jukka Olkkonen, 1999 Tatu Kosonen, 2000 Jukka Olkkonen ja 2001 Jarmo Nieminen. Sen jälkeen titteliä ei enää jaettu. Tapani Räsänen kaksoisvoitti Vuoden luontokuva kilpailun ja Jukka Olkkonen valittiin Suomen kameraseurojen liiton Vuoden kuvaajaksi Seitsemäs vuosikymmen 2006 Uusi vuosikymmen alkoi jo kolmannen kerran peräkkäin Suomen kameraseurojen liiton näyttelyn järjestämisenä, tällä kertaa vuorossa oli liiton suurempi vuotuinen näyttely, vuosinäyttely. Näyttely järjestettiin Kaakkois-Suomen valokuvakeskuksen tukemana yhdessä Lappeenrannan teekkareiden kamerakerhon kanssa. Näyttely oli esillä ensin Lappeenrannan maakuntakirjastossa, ja sen jälkeen Kotkan kirjastossa, Kouvolan kirjastossa ja Imatran kulttuurikeskuksessa. Näyttelyn raadin muodostivat oman seuran Markku Lötjösen lisäksi Vesa Laitinen, Vesa-Ville Saarinen, Mika Strandén ja Anne Tompuri. Näyttelyn avajaisissa Suomen kameraseurojen liitto myönsi järjestötoiminnan kultaisen ansiomerkin Tommi Kähärälle ja Esa Toppilalle, sekä hopeisen ansiomerkin Aulikki Korpela- Taimelalle, Juha Turuselle ja Anne-Mari Välikaupille. Marko Taimela pystyttämässä SKsL:n vuosinäyttelyä Lappeenrannan kirjastossa maaliskuussa 2006 (Kuva: Vesa Laitinen)

13 Seuran puheenjohtajana vuonna 2006 toimii Aulikki Korpela-Taimela, muut hallituksen jäsenet ovat Osmo Honkatukia, Marko Taimela, Juha Turunen, Anne-Mari Välikauppi ja Maarit Välikauppi. Suomalaisille kameraseuroille on tyypillistä, että ne tai ainakin niiden hallitukset koostuvat vanhoista miehistä, mutta Saimaan kameraseurassa tilanne on toinen sekä keski-iän että sukupuolijakauman perusteella. Voitaneen todeta, että edelläkävijä jatkaa esimerkin antamista. Alusta alkaen toimintaan ovat kuuluneet kuukausittaiset kerhoillat ja ne pidetään edelleenkin säännöllisesti joka kuukauden kolmas maanantai kesää lukuunottamatta. Tukikohta on pysynyt Puutarhurinkadulla jo yli 25 vuotta. Myöskin alusta asti säännöllisesti järjestetty Imatra-kilpailu, eli kaksintaistelu Imatran kameraseuraa vastaan, on pysynyt mukana kaikki nämä vuodet. Saimaan kameraseuran voidaan siis todeta toimivan perinteitä kunnioittaen, mutta siitä huolimatta nuoruuden innolla. Innovatiivisuus ja poikkitaiteellisuus saavat nostamaan hattua kohta eläkeikäiselle yhdistykselle, joka ei suostu asettumaan perinteisille kameraseuroille varattuun muottiin.