Joni Vähälassila. Maalaisrunokilpailun voittajaruno: MUMMOLASTA JA MUURAHAISISTA (BÖNDERUNO)

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Joni Vähälassila. Maalaisrunokilpailun voittajaruno: MUMMOLASTA JA MUURAHAISISTA (BÖNDERUNO)"

Katriina Jokinen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Maalaisrunokilpailun voittajaruno: Joni Vähälassila MUMMOLASTA JA MUURAHAISISTA (BÖNDERUNO) huoltoaseman lepattavassa mainosjulisteessa mainostetaan elämää, uusi globaali nimi ja sama rappeutuva tönö, ikkunapöytä pajatson vierestä, pienen kahvin hämmentäminen ja sokeripalakääreen avaaminen, tarjoilijattaren ohut hymy ja ajatus tatuoinnista alaselän iholla. tie jatkuu sorana ja päättyy metsän laidalla aurinkoon, heinä nuolee autonpohjaa ja risupartainen ukko sitoo heinistä paalia, syksyllä se tekee meidät surulliseksi mutta muista: omenankukat ja pohjaton taikuus. mummolassa on selaimena internet explorer, mummon ääni on lihakeittoa, hän pyytää jälleen kahville ja on sulattanut pullaa jossa on päällä raesokeria ja tarina joka ei lopu pisteeseen vaan kyproslaiseen kahvilaan. täällä ei kulje junia, loppuillan humina on mielikuvitusta, mieli kompassin neula ja unet karpalomehun värjäämä kartta, täällä päivistä rakennetaan pilvilinnaa, paksujen seinien väliin jää myöhemmin homeeksi kukkivaa kosteutta ja lauseita joissa on vain predikaatti. pienen paikan hiljaisuus ja luonne. ryömin mäkeä alas keskikesän hameen alle, hiekkatiehen on kuivunut lapsen saappaiden jäljet, hämärä tarttunut pitkään heinikkoon kuin suihkurusketus, värikkäät eläimet juoksevat taivaalla, lämmin tuuli ja mintturakeinen kuu, rantakoivujen oksat piirtyvät terävinä lammelle, vatsassa puristus: en ole uinut viiteen kesään. väistän narisevat lankut ja kiipeän vintin matalaan pimeään, hyttysverkon takana avoin maailma humisee kuin halpa ilmastointi.

tie jatkuu sorana ja päättyy metsän laidalla aurinkoon, heinä nuolee autonpohjaa ja risupartainen ukko sitoo heinistä paalia, syksyllä se tekee meidät surulliseksi mutta muista: omenankukat ja

2 Maalaisrunokilpailun kunniamaininta: Janette Hannukainen METSITYS 13-vuotiaana kierrän sinistä muovitötteröä koivuntaimen ympärille suojaksi myyriltä ja jäniksiltä hirville en mahda mitään. Millaisen suojan kiertäisin perheemme ympärille? Äiti inhoaa hirvikärpäsiä ja sukua joka menee savisaappaissa pötkölleen vastavaihdettuihin lakanoihin pikkuveli syö hiirenpapanoita mummolan lattialla. Rahasta on aina tiukkaa ja sitten myydään metsää kunnes vain taimet ovat jäljellä. Isä myrkyttää heinän, silti se ponkaisee nivusiin saakka hääauto ruostuu puhki kuusenkylkeen. Äiti katoaa hakkuuaukean vadelmapusikkoon. Vaari kulkee polkupyörällä karpalossa posket tontunpunaisina kunnes löytyy harhailemasta keskeltä Pirkkalan keskustaa. Me lapset lennämme Prahaan ja Reykjavikiin puusavotan pinot keikahtavat kyljelleen risut maatuvat metsään. Isä sanoo HIRVET PERKELE! rakentaa suojavyöhykkeen, miehenmittaista verkkoaitaa kymmenen kertaa kymmenen metriä. Naurakoot naapurit sinne entisen pellon pohjaan kasvaa isän eedenkoivikko.

Rahasta on aina tiukkaa ja sitten myydään metsää kunnes vain taimet ovat jäljellä. Isä myrkyttää heinän, silti se ponkaisee nivusiin saakka hääauto ruostuu puhki kuusenkylkeen.

3 Maalaisrunokilpailun kunniamaininta: Silva Terde ULOS IMPERFEKTISTÄ Tässä oli oli posti, koulu, kauppa oli loputon työ olivat lapset Imperfekti käärii maaseudun menetyksiin, mutta minä olen tässä nyt Seison lumisella mäellä vieressä satavuotias talo samanlaisia tupakka-askiarkkitehtuurilla suunniteltuja tuvan ja kammarin mökkejä kukkii maaseutu kaikkialla Ja kun kahlaan reittä myöten lumessa samasta kohdasta tarpeeksi usein siihen syntyy polku Totta kai lumi tuiskuttaa jälkeni piiloon tuuli puhaltaa polun umpeen Siellä ne silti ovat, askeleeni ja kevät tulee ja ruoho odottaa lumen alla Minun jälkeni ruohossa ja suutarin, ja hänen vaimonsa ja heidän lastensa, joilla oli isän korjaamat kengät Isä kiersi kylällä talosta taloon kenkiä tekemässä Jälkemme risteilevät tässä mäellä eivätkä askeleeni hävitä heidän muistoaan Naapurin nainen on paluumuuttaja, mies kengätön helsinkiläinen, heille entisestä kyläkoulusta tuli koti Hekin tarpovat umpihangessa korjaavat taloa, harventavat metsää jotta katse kantaisi vaarojen yli Venäjälle jotta valo säilyisi maan yllä Toisen naapurin traktorin pyörä on kookkaampi kuin hirvi, aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn isäntä toimittaa töitä joista en ymmärrä Talvella traktori puskee auki kylätietä Jossain pellot puskevat pajukkoa Lehmät kuljeskelevat navetoissaan, astuvat robotin lypsettäviksi, kun perunasäkeiksi paisuneet utareet alkavat painaa Kylätien sivuhaaran takana vaalii elämäntapaemäntä kyyttöjään ja suomenlampaitaan

samasta kohdasta tarpeeksi usein siihen syntyy polku Totta kai lumi tuiskuttaa jälkeni piiloon tuuli puhaltaa polun umpeen Siellä ne silti ovat, askeleeni ja kevät tulee ja ruoho odottaa lumen alla

4 En osaa lukea tätä seutua, se ei kerro minulle miten pitäisi olla mitä tehdä Ollakseni tarvitsen heitä, jotka osaavat, joiden ruumiin muistiin takoi aika eletyn maaseudun Ruoho kasvaa kohta pitkäksi Juhannuksen jälkeen tarvitaan neljähoo -kerhon opiskelijapoika vetämään se poikki raivaussahalla Poika opiskelee kuvaamataidonopettajaksi jossain pohjoisessa kaupungissa, en muista missä Kesällä hän tulee Ja heinäkuussa tulevat kaikki maailmalle valuneet maaseudun lapset, asuvat äitiensä talven läpi huolehtimia huoneita, levittäytyvät järvelle, metsiin ja vaaroille Heidän lapsensa kirkuvat rannoilla riemuaan, äänekkäämpinä kuin sadat lokit Saavumme me, mökkiläiset, kakkosasujat, puun halaajat eksynyt kaupunkilaiskansa Lauantaisin hiipi musiikki tanssilavalta mäelleni kuin Turusen romaanissa pienviljelijän vaimon ruumiiseen yli Pielisen Kurssit käyneet tanssijalat taivuttavat tangot ja harppovat rokit Toisaalla ilmestymme jo varhemmin saavumme nelivetoautoillamme, joiden otsaan on isketty kotimaidemme rekisterikilvet, niistä erotamme toisemme Asetumme meitä varten siivottuihin tiloihin, nukumme valmiiksi pedatuissa sängyissä, pidämme takassa tunnelmatulta valmiiksi kannetuilla puilla, lämmitämme sähkösaunoja Iltaisin katsomme televisiosta samoja ohjelmia kuin kotona, laulamme karaokea turistibaarissa, kärkymme revontulia ja iskelmätaivaan tähtiä Ihastelemme tai-vaal-li-sen kauniita maisemia ja tulemme kireiksi jos pilvet roikkuvat tummina, vihjaillen pudottavansa märkää ja raskasta lunta tai jos mittari mökin nurkalla heilahtaa reilusti miinuksille Me kahisemme värikkäissä vapaa-ajanasuissamme kylätiellä, ostamme juustoleipää tai leipäjuustoa, paikallisia tuotteita joita paikalliset ihmiset ovat meitä varten valmistaneet Vaihdamme kauden hiihtoasuihin ja täytämme meitä varten tehdyt ladut tarvitsemme opastaulun joka käänteeseen kuljemme mittari valtimolla laskemme askeleet, sykkeet, kilometrit

tulee Ja heinäkuussa tulevat kaikki maailmalle valuneet maaseudun lapset, asuvat äitiensä talven läpi huolehtimia huoneita, levittäytyvät järvelle, metsiin ja vaaroille Heidän lapsensa kirkuvat

5 Palaamme hikisinä ja tyytyväisinä ja ajamme pois meitä varten aurattuja teitä Tämä on meidän talvinen aurinkoparatiisimme ja kun aurinko sulattaa lumen lähdemme palataksemme viikoksi syksyn väreihin, kesällä karautamme veneinemme meren saariin Emme tiedä paljoakaan meitä varten tehdystä työstä emme tahtomattomasta toimettomuudesta, marraskuun pitkistä pimeistä Me olemme maaseudun asukkaiden niukka elinkeino Sinne he jäävät odottamaan seuraavaa sesonkia hiljeneviin kyliin valmistamaan meille uusia elämyksiä, elämään paikkoja joita kutsuvat kotiseuduiksi Me emme osta vain nautintoja haluamme heidän sielunsa emmekä huomaa miten paljon me heitä tarvitsemme Maaseutu on preesens ja futuuri, se on yhtälailla kuin minä olen Se on vielä sittenkin kun minä olen mennyt Tulee toinen talvi ja kaikki vuoden erilaiset aamut ja aina joku rakastaa tätä maata, kantaa siitä huolta tekee asioita sen hyväksi Joku toinen seisoo tällä mäellä, katsoo joelle, odottaa että kurjet tulevat ja menevät Kirkas tähtitaivas, päivä jolloin pilvet putoavat liki maata, sateen lohduttava hipaisu tai ilkkuva sivallus lumen valo Kaikki on tässä nyt ja aina

niukka elinkeino Sinne he jäävät odottamaan seuraavaa sesonkia hiljeneviin kyliin valmistamaan meille uusia elämyksiä, elämään paikkoja joita kutsuvat kotiseuduiksi Me emme osta vain nautintoja

Samankaltaiset tiedostot

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12.1. Liian pieni asunto Fereshten perheessä on äiti ja neljä lasta. Heidän koti on Hervannassa. Koti on liian pieni. Asunnossa on vain kaksi huonetta,