POLKUJA YHTEYTEEN SUOMEN LÄHETYSNEUVOSTO 90 VUOTTA

Transkriptio

1 Matti Korpiaho 1 POLKUJA YHTEYTEEN SUOMEN LÄHETYSNEUVOSTO 90 VUOTTA Johdannoksi Vietämme Suomen lähetysneuvoston (SLN) 90-vuotisjuhlaa. Ensimmäisen laajemman historiallisen katsauksen kirjoitti sihteeri Gustav Kvist Vietettäessä 50-vuotisjuhlaa 1969, historiikin kirjoittaja, tohtori Matti Peltola kysyi: Onko nyt Suomen lähetysneuvosto pystynyt toteuttamaan sitä tarkoitusperää, jota varten se perustettiin?. Tässä historiallisessa katsauksessa on tarkoitus tutustua vuonna 1919 asetettujen tavoitteiden toteutumiseen ensisijaisesti pöytäkirjojen sekä muiden sitä valaisevien dokumenttien avulla. Suomen lähetysneuvosto on pitänyt yli 450 johtokunnan kokousta. Sotien aikana ei kokoonnuttu, paitsi kerran välirauhan aikana. Erilaisia muistioita ja raportteja on runsaasti. Aineiston vanhin osa vuoteen 1985 saakka on tallennettu tutkijoita varten Kansallisarkistoon. Uudempi aineisto on Suomen lähetysneuvoston arkistossa. Monella entisellä toimihenkilöllä saattaa olla vielä kotiarkistoissa tutkimatonta aineistoa. Pöytäkirjat ovat tallessa vuodesta 1920 alkaen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Useaan osa-alueeseen voisi paneutua erillisen laajan tutkimuksen verran, mutta tähän esitykseen voidaan ottaa vain keskeiset vaiheet ja toiminnot. Perustamisvaiheessa käytettiin lähetysjärjestöistä nimeä lähetysyhtymät. Lähetyksen toimijoiden nimissä ja kirjoitustavassa on myös tapahtunut muutoksia joissakin määrin. Tästä esityksestä julkaistaan laajennettu versio Lähetysteologisessa Aikakauskirjassa ORGANISAATIO Edellytykset lähetysneuvoston perustamiselle Risto A. Ahonen viittaa suotuisiin ulkoisiin olosuhteisiin lähetystyön etenemiseksi. Yhteyden vahvistamista tarvittiin senkin vuoksi, että suomalaisilla lähetysyhtymillä oli alkanut oma lähetystyö. Suomen Lähetysseuran (SLS) ensimmäinen nimikkolähetti, saksalainen Hermann Onasch, lähti Gossner-lähetyksen kautta Intiaan 1861 ja perusti Suomi-lähetysaseman. Tunnemme paremmin Namibian työn merkityksen. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) aloitti lähetystyön Japanissa Suomen Vapaakirkko aloitti lähetystyön Kiinassa Nuorten Naisten Kristillisellä yhdistyksellä (NNKY) oli omia lähettejä Kiinassa Israels Vänner (Israelin Ystävät) tuki juutalaisten parissa toimivan pastori Naphtali Rudnitzkyn työtä 1908.

2 2 Suomalaisia oli osallistunut myös ekumeenisiin lähetyskonferensseihin. Ensimmäinen konferenssi pidettiin Lontoossa vuonna 1888, toinen New Yorkissa 1900 ja kolmas Edinburghissa vuonna Aappo Laitisen tekemän pro gradu -tutkimuksen mukaan Edinburghin lähetyskonferenssiin Suomesta osallistui kaikkiaan 12 edustajaa, joista neljä oli SLS:n virallisia edustajia, toiset neljä epävirallisia ja lisäksi neljä muuta edustajaa. Edinburghin konferenssi toimi lähetysekumenian suunnannäyttäjänä. Jooseppi Mustakallio valittiin Jatkokomiteaan työstämään konferenssin antia. Suomen lähetysyhtymät liittyivät tähän kansainväliseen suureen lähetysliikkeeseen. Suomen yleinen lähetystoimikunta (S.Y.L.) Suomen Lähetysseuran pöytäkirjoissa näkyy valmisteluvaiheen eteneminen. Jooseppi Mustakallio lähestyi Suomen Lähetysseuran johtokuntaa kirjeellä Siinä hän viittaa Ruotsista tulleeseen tiedusteluun, onko meillä lähetysjärjestöjen yhteistä elintä Ruotsin ja Tanskan tapaan. Suomen Lähetysseura kutsui kirjeellä neuvotteluun lähetyksen toimijat: Nuorten Naisten Kr. Yhdistys, Lutherilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Vapaa Lähetys, Israels Vänner. Suomalaisten lähetysyhtymien välinen neuvotteleva kokous pidettiin Lähetyskirkossa Perustettu työryhmä muotoili perustelut ja säännöt Suomen yleiselle lähetystoimikunnalle ja päiväsi esityksen Allekirjoittajina ovat: puheenjohtaja Matti Tarkkanen, Hannu Haahti, E.M. Koskenniemi, Sigrid Hecktor, Elisabeth Fray ja Emil Saraoja. Perusteluina esityksessä kirjataan, että sodan jälkeen lähetystyölle on tarjoutunut uusia ja huomattavia tehtäviä. Sitä varten katsotaan olevan tarpeen perustaa järjestö, jonka avulla voidaan hoitaa edustustehtäviä, milloin se on tarpeen. Nimeksi ehdotettiin Suomen yleinen lähetystoimikunta, S.Y.L. Tehtävät kiteytettiin kolmeen kohtaan, joiden sisältö on edelleen Suomen lähetysneuvoston säännöissä. 1. toimia sopivalla tavalla edistääkseen edustamiensa järjestöjen keskinäistä yhteyttä sekä sitä yhteistä tarkoitusperää, joka näillä järjestöillä on; 2. koota ja julkaista tilastollisia tietoja edustamistaan järjestöistä; sekä 3. loukkaamatta niitä suhteita, joissa yksityiset järjestöt ovat toisiin järjestöihin tahi seuroihin, edustaa Suomen yhteisiä lähetysharrastuksia niiden suhtautumisessa maailman lähetyskonferenssin (Edinburgh) Jatkuvaan komiteaan ja muihin koti- ja ulkomaisiin yhdyskuntiin. Pöytäkirjaan merkittiin toteamus, että kun asianomaiset järjestöt ovat hyväksyneet ehdotuksen sekä valinneet edustajansa, katsotaan Suomen yleinen lähetystoimikunta muodostuneeksi. Ensimmäisenä Suomen Lähetysseura teki myönteisen päätöksen

3 Viimeisenä sitä käsitteli Suomen N.N.K.Y:n vuosikokous Kuopiossa Peltolan sekä Kvistin mukaan voidaan tätä päivää pitää Suomen lähetysneuvoston perustamispäivänä, ellei sellaiseksi katsota jo neuvottelevan kokouksen päivää, Virallinen perustava kokous pidettiin melkein kaksi vuotta myöhemmin vasta , eli kymmenen vuotta Edinburghin konferenssin jälkeen. Puheenjohtajaksi valittiin lähetysjohtaja Matti Tarkkanen SLS:sta, varapuheenjohtajaksi pastori Lennart Leander Byman SLEY:stä, sihteeriksi opettajatar Aina G. Johansson Suomen Vapaasta Lähetyksestä sekä rahastonhoitajaksi pastori Paasio SLS:sta. 3 Suomen lähetysneuvosto (SLN) 1922 Suomen yleinen lähetystoimikunta (S.Y.L.) nimenä ei vastannut täysin kansainvälistä nimeä ja siksi nimeksi päätettiin Suomen lähetysneuvosto. Ruotsinkielinen muoto on Finska Missionsrådet. SLEY koki teologisesti laajapohjaisen lähetysneuvoston vieraaksi ja erosi 1928 Suomen lähetysneuvostosta. Tätä eroa pahoiteltiin ja samalla toivottiin suotuisampaa aikaa sen liittyä uudelleen jäseneksi. Suomen Vapaan Lähetyksen tilalle tuli vuonna 1933 Suomen Vapaakirkko ja Fria Missionsförbundet, nykyisin Missionskyrkan i Finland. Jäsenjärjestöt Suomen lähetysneuvosto oli avoin hyväksymään jäseniksi uusia lähetyksen toimijoita. Johtokunnan kokouksessa herätettiin kysymys siitä, onko Suomessa vielä pakanalähetystyötä harjoittavia järjestöjä, jotka eivät ole edustettuina Suomen lähetysneuvostossa. Jos niitä on, ne olisi pyrittävä saamaan liittymään. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys liittyi vuonna 1949 uudelleen jäseneksi edustajanaan Toivo Rapeli. SLN:n jäsenmäärä kasvoi erityisesti 1950-luvun alkupuolella vapaakirkollisilla yhteisöillä Saalem- ja Filadelfia-seurakuntien edustaessa alkuvuosina Suomen Vapaata Ulkolähetystä. Jäsenistö lisääntyi 1970-luvulla luterilaisilla yhteisöillä ja 1990-luvulla tunnustustenvälisillä yhteisöillä. Suomen evankelis-luterilainen kirkko liittyi jäseneksi vuonna 2001 ja Ortodoksinen Lähetys ry vuonna Juhlavuotena 2009 jäsenyhteisöjä on kaikkiaan 31. Toimihenkilöt Matti Tarkkanen toimi puheenjohtajana SLN:n perustamisesta alkaen vuoteen 1938 ja Uuno Paunu vuoteen Hänen jälkeensä puheenjohtajan tehtävät otti vastaan Tuure Vapaavuori ja hoiti niitä aina vuoteen 1955, jolloin Olavi Vuorela valittiin puheenjohtajaksi. Hänen jälkeensä perinteen mukaisesti Suomen lähetysneuvosto valitsi puheenjohtajakseen 1966 lähetysjohtaja Alpo Hukan. Hänen jälkeensä 1975 puheenjohtajaksi valittiin Gösta Bergsten, joka edusti

4 helluntaiseurakuntien lähetystyötä. Tämän jälkeen puheenjohtajien toimikaudet ovat olleet lyhyempiä. Pekka Harne valittiin puheenjohtajaksi 1987, Juhani Lindgren 1990, Juhani Kivelä 1993, Matti Korpiaho 2000 ja Kari Tassia Nykyinen puheenjohtaja Timo Vasko valittiin vuonna Varapuheenjohtajien ja sihteerien toimikaudet vaihtelivat enemmän. 4 Rekisteröinti Suomen lähetysneuvosto perustettiin rekisteröimättömänä yhdistyksenä. Sillä haluttiin korostaa neuvoston luonnetta ja tarkoitusperää. Ensimmäisen kerran puhuttiin rekisteröinnistä vakavasti Suomen Pipliaseuralta tulleen kirjeen perusteella kokouksessa , mutta keskustelun jälkeen päätettiin pitäytyä alkuperäisessä muodossa. Monesta yrityksestä huolimatta päädyttiin useamman kerran rekisteröitymisen sijasta Fellowship-ajatukseen. Rekisteröityminen kuitenkin tuli ajankohtaiseksi vuonna 1999, ja kokouksessa tehtiin päätös rekisteröitymisestä. Suomen lähetysneuvosto merkittiin Yhdistysrekisteriin Kaikki 28 jäsenjärjestöä jatkoivat jäseninä. Järjestökenttä pysyi yhtenäisenä. Näin saatiin oikeuskelpoisuus kehittää toimintaa. Englanninkielisenä nimikkeenä käytettiin useita eri versioita, mm The Finnish Missionary Council. Sitä tarkistettiin 2008 ja päätettiin käyttää nimeä The Finnish Mission Council. Kehitysyhteistyön hoitamista varten perustettiin vuonna 1993 itsenäinen Kehitystuki ry, joka merkittiin Yhdistysrekisteriin Päivitysmerkintä kirjattiin Työryhmät Suomen lähetysneuvoston yhteydessä on alusta alkaen vuosien varrella ollut erilaisia lyhyempiaikaisia toimikuntia, jotka on valittu ja nimetty tiettyä tarkoitusta varten. Esimerkiksi toimintakertomuksessa 1979 mainitaan viisi eri toimikuntaa. Koulutustoimikunta perustettiin Vuosikertomuksessa 1984 kerrotaan, että Ulkoasiainministeriön ja Suomen lähetysneuvoston yhteinen työryhmä selvittää kehitysyhteistyömahdollisuuksia, Pohjoismainen koulutusseminaari-työryhmä keskittyy pohjoismaisiin asioihin. Rekisteröitymisen jälkeen toiminnan vahvistamiseksi vuonna 2001 perustettiin pysyvämpiä työryhmiä, jotka asetettiin seuraamaan ja työstämään toiminta-alueidensa erityiskysymyksiä. Työryhmät ovat kokoontuneet tarpeen mukaan ja järjestäneet alansa seminaareja tai valmistelleet aineistoa kaikkien jäsenjärjestöjen yhteiseen käyttöön. Hallituksen kokouksessa kirjattiin seuraavat työryhmät: - Lähetysteologian ja lähetysstrategian työryhmä - Lähettien huolto työryhmä

5 - Lähetyspyhätyöryhmä - Viestintätyöryhmä - Kehitysyhteistyön työryhmä - Lähettien työsuhdeasioiden työryhmä - Edinburgh 1910/2010 ja Suomi työryhmä - SLN:n 90-vuotisjuhlatyöryhmä - Seurantatyöryhmä nuorten aikuisten lähetystyön edistämiseksi 5 Lähettitilastot Perustamiskokouksessa 1919 jäsenjärjestöjä pyydettiin toimittamaan lähettitilastot vuosilta Nämä tilastot alkuvuosikymmeniltä ovat vielä jossakin toistaiseksi tuntemattomassa paikassa. Ensimmäinen merkintä on vuodelta Silloin oli yhteensä 42 lähetystyöntekijää, mutta jo vuonna 1927 heitä oli 337. Kokouksessa tiedotettiin lähetystilastojen keräämisestä, mutta yleensä merkintöjä niistä ei pöytäkirjoissa juuri näy. Vasta 1960-luvulta eteenpäin on enimmäkseen saatavissa selkeät tilastot, jotka ovat pääasiassa erilaisissa liitteissä tai vuosikertomuksissa. Tämä selittyy suureksi osaksi sillä, että tilastot eivät vielä ehdi vuosikokouksen aineistoon. Vuonna 1967 merkittiin 442 lähettiä ja siitä alkaen on olemassa säännöllinen tilastointi. Vasta 1990-luvun talouslaman keskellä saavutettiin lähettien määrällä mitattuna suurimmat luvut, esimerkiksi 1996 oli järjestöillä yhteensä 1256 lähettiä kentällä tai kotimaassa. Tänä juhlavuonna 2009 lähetystyöntekijöiden määrä on 900. Tilastot on julkaistu Suomen lähetysneuvoston kotisivuilla vuodesta 2001.

6 KOULUTUSTOIMINTA 6 Koulutustoiminta on Suomen lähetysneuvostossa sydämenasia. Erilaista lähetykseen liittyvää koulutusta on vaalittu perustamisesta alkaen. Koulutuksella on pyritty vahvistamaan jäsenjärjestöjen toimintaa, keräämään kokemuksia ja rohkaisemaan yhteisessä tehtävässä. Seuraavassa jaksossa on esillä erityisesti viimeisen 40 vuoden aikana tapahtunutta kotimaista koulutusta osana pohjoismaista lähetyksen opintotoimintaa. Suomen Lähetyskongressi -77 ja sen hedelmiä Vuosikertomuksessa 1977 on vain lyhyt maininta tapahtumasta: Suomessa SLN:n jäsenjärjestöt osallistuivat Lähetyskongressi -77 työskentelyyn , samoin sen alkavaan seurantaan. Tästä työskentelystä syntyi yhteiskristillisten seminaarien sarja, joita on neljä ja kaksi lähetysneuvottelua. Yhteiskristilliset seminaarit Ensimmäinen yhteiskristillinen Lähetysseminaari pidettiin Ryttylässä Ohjelmassa merkityt esitelmät edustivat laaja-alaisuutta suomalaisessa lähetystyössä. Loppuraportin innoittamana päätettiin järjestää samanlainen seminaari. Toisen Lähetysseminaarin nimeksi tuli Suomen lähetysneuvoston lähetysseminaari ja se pidettiin Ryttylässä Keskeisinä ajankohtaisina aiheina olivat Kiina, islamlähetys, tavoittamattomien kansanryhmien haaste. Kolmas Lähetysseminaari pidettiin Valkealan Puhjonrannassa. Aiheina olivat islamin kohtaaminen, lähetystyö Euroopassa sekä lähetysmotivointi ja koulutus. Itä-Euroopassa syntyneen jännitteen purkamiseksi toivottiin, että siellä kirkoissa vierailevilla tulisi olla suosituskirje mukana. Neljäs Lähetysseminaari pidettiin Kullaan Silokalliossa. Tiedotteessa ja kutsussa mainitaan, että tämä on neljäs lähetysseminaari, joka on saanut alkuinnoituksen vuoden 1977 Lähetyskongressista. Seminaarin luennoissa keskityttiin paikallisseurakunnan vastuuseen sekä suurkaupunkityöhön. Myös Itä-Euroopan avautuneet mahdollisuudet huomioitiin ohjelmassa. Suomen Lähetysneuvottelu, Vivamo 1998, Lohja Vivamon lähetysneuvottelun valmisteluun osallistui myös Lausanne-liike, joka pyrki läheiseen yhteyteen Suomen lähetysneuvoston kanssa. Lausanne-liikkeen Suomen komitean varsinainen perustava kokous pidettiin Suomen lähetysneuvosto esitti toiveen, että Lausanne-

7 7 komitea avautuisi suhteessa Suomen Ekumeenisen Neuvoston lähetyksen ja evankelioimisen jaostoon sekä AD 2000-liikkeeseen. Vuoden 1995 alussa alettiin suunnitella uuden lähetyskongressin käynnistämistä. Pitkien neuvottelujen perusteella järjestelypohjaksi päätettiin laaja ekumeeninen edustus. Lausanne-liike ja jotkut SLN:n edustajista jättäytyivät pois järjestelyistä toivoen lähetyskongressin edustavan vain protestanttisia kirkkoja. Suomen lähetysneuvosto järjesti yhteistyössä Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) ja Suomen Vapaan Kristillisyyden Neuvoston (SVKN) kanssa ensimmäisen laajapohjaisen lähetysneuvottelun Lohjan Vivamossa Neuvottelun teemana oli Lähetyksen tulevaisuus. Neuvottelun avasi arkkipiispa John Vikström ja viiden pääalustuksen pitäjinä olivat dosentti Risto A. Ahonen, kansainvälinen lähetysjohtaja David Wang (Hongkong), metropoliitta Makarios (Zimbabwe), lähetysjohtaja Juhani Kivelä sekä kouluttaja Mannu Rongong (Nepal). Neuvottelussa laadittiin yhteinen Vivamon viesti sekä esitettiin 16 kohdan lista jatkotyöskentelyn pohjaksi. Juha ja Ulla Auvinen toimittivat raporttikirjan, jonka loppusanoissa sanotaan, että Lähetysneuvottelu jatkotyöskentelyineen on täyttänyt odotukset, jotka neuvottelulle sitä valmisteltaessa asetettiin. Lähetysyhteistyöryhmä (LYTR) Vivamon neuvottelussa sovittiin ekumeenisen työskentelyn vahvistamisesta ja Lähetysyhteistyöryhmän (LYTR) perustamisesta. Sen jäseniksi nimettiin kaksi edustajaa Suomen lähetysneuvostosta, Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta ja Suomen vapaakristillisyyden neuvostosta. Lähetysyhteistyöryhmän keskeiseksi tehtäväksi muodostui ekumeenisten yhteyksien vaaliminen, yhteisten seminaarien järjestäminen ja ehkä merkittävimmäksi ja pysyvimmäksi hedelmäksi muodostui ekumeenisen lähetyspyhänaineiston toimittaminen. LYTR:n taustajärjestöt kokosivat aineiston vuorovuosina. Ekumeenista lähetyspyhää vietetään vuosittain lokakuun toisena sunnuntaina. Yhteistyöryhmä kokoontui toimintansa aikana 38 kertaa. Kokousmuistiot ovat SEN:n arkistossa. Ekumeeninen ilmapiiri muuttui siinä määrin, suotuisaksi, että LYTR saattoi todeta kokouksessa Vivamossa sille asetettujen tavoitteiden toteutuneen. Siksi työryhmä voitiin lakkauttaa ja lähetyspyhäaiheiston toimittaminen siirtää toteutettavaksi Suomen lähetysneuvostossa yhteistyössä Suomen Ekumeenisen Neuvoston kanssa.

8 8 Suomen Lähetysneuvottelu II, Sofia 2008, Helsinki Vivamon viestiä pidettiin niin tärkeänä, että sen 10-vuotistaivalta kannatti juhlia ja järjestää neuvottelu pohtimaan, miten vuosikymmen jälkeenpäin sama viesti yhä velvoittaa. LYTR:n työryhmä osallistui valmisteluun ja toteutukseen. Järjestäjinä toimivat SLN, SEN ja SVKN ja neuvottelu voitiin toteuttaa tässä ekumeenisessa hengessä. Suomen Lähetysneuvottelu II, Kristinusko huomisen maailmassa pidettiin Kulttuurikeskus Sofiassa Helsingissä. Metropoliitta Ambrosius toivotti neuvottelun osanottajat tervetulleiksi aamun rukoushetkessä. Neuvottelussa puhuivat mm. arkkipiispa Jukka Paarma ja jäsenjärjestöjen edustajia. Lähetysneuvottelussa laadittiin julkilausuma, joka tunnetaan nimellä Sofian viesti Siinä todetaan, että lähetystyö kuuluu kirkon olemukseen. Kristuksen maailmanlaajuisen kirkon kasvu ja vahvistuminen ovat lähetystyön tavoite. Nuorten yhteiskristilliset lähetyskonferenssit 2006 ja 2008 Kansainvälisten TEMA-missioiden esimerkin innoittamana keväällä 1980 alettiin valmistella nuorten lähetyskonferenssia. Näkyä päästiin toteuttamaan vasta kun ensimmäinen Nuorten Lähetyskonferenssi pidettiin Ryttylässä. Sitä arvioitiin jopa läpimurtona Suomen kristittyjen yhteistyön saralla. Seuraava tapahtuma järjestettiin jo kahden vuoden kuluttua Helsingissä nimellä Trans4mission08. Järjestelypohjasta vastasivat SLN:n ja MESK:n taustajärjestöt yhdessä. Päätoimikunta kokosi tapahtumasta palautteen, jonka yleisvaikutelma oli lähetykseen innostava ja rohkaiseva. KEHITYSYHTEISTYÖ Suomen lähetysneuvosto on toiminut koordinaattorina ja yhteydenpitäjänä Suomen valtion kehitysapuviranomaisiin. Vuosikertomuksessa 1970 mainitaan, että kokoonnuttiin Ryttylässä pohtimaan kehitysavun ja lähetystyön kysymyksiä. Pöytäkirjan mukaan kansanedustaja Raimo Westerlund oli ehdottanut, että lähetysjärjestöt jättäisivät anomuksia Valtiovarainministeriölle varojen saamiseksi Kehitysapurahastosta. Neuvottelujen jälkeen Ulkoasiainministeriö alkoi myöntää tukea vuonna Ensimmäisen vuoden määräraha oli mk. FIDA Internationalin kotisivuilla on summattu valmisteluvaiheen kulku, mikä vastaa hyvin myös SLN:n pöytäkirjamerkintöjä. Tätä asiaa varten perustettiin 1993 erillinen Kehitystuki ry, joka merkittiin Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysrekisteriin ja sen muutokset merkittiin Yhdistysrekisteriin Kehitysyhteistyö toi osaltaan yhteen aikanaan SLN:n toiminnasta eronneet järjestöt. Pienestä

9 alusta kasvoi merkittävä osa-alue suomalaista lähetystyötä. Gösta Bergstén kokosi FINNIDA:n arkistoista tilaston vuosilta Tuki oli 1974 euroissa euroa ja vuonna 2003 peräti euroa. Suomen lähetysneuvoston yhteyteen perustettiin 2001 Kehitysyhteistyön työryhmä, joka seuraa ja ottaa kantaa ajankohtaisiin kehitysyhteistyöhön liittyviin kysymyksiin. 9 LÄHETTIHUOLTO Suomen lähetysneuvosto on toiminut aktiivisesti valtiovallan tuen saamiseksi lähetyslasten koulutukseen sekä lapsilisiin ainakin vuodesta1959 alkaen. Lähetyslasten lapsilisä puhutti pitkään johtokuntaa. Ulkoasiainministeriölle lähetettiin kirjelmä 1980, jossa perusteltiin tuen tarve. Lähettien lasten huoltoa koskeva konferenssi Euro-Comet järjestettiin vuonna 1992 Hollannissa. Siihen osallistui Ann-Christine Marttinen muutaman lähettilapsen kanssa. Tämän innostamana järjestettiin lähetyslasten asiaa käsittelevä seminaari Suomessa, jossa englantilainen psykiatri tri Marjory F. Foyle ja amerikkalainen pastori David Pollock pitivät seminaariluentoja keväällä Palaute oli rohkaiseva. Lähetyslapsille perustettiin oma lehti, joka sai nimekseen Finnternational. Lehti siirtyi internetiin 1998, kun perustettiin yhteydenpitoverkosto FinMKnet. Nettisivusto sai nimekseen mutta vuonna 2006 sen toiminta päättyi. Läheteille alettiin välittää kotimaasta uutiskirjeitä vuonna Kirjeitä toimitti Eero Laitinen kaksi kertaa kuussa yhteensä 34 vuosikertaa. Uutiskirjeiden suuri merkitys näkyy Suomen lähetysneuvoston pöytäkirjoissa kaikkien näiden vuosien aikana. Eurooppalaisen esimerkin mukaan järjestettiin lähettihuoltoa käsittelevä konferenssi teemalla Työntekijät lähetyksen voimavarana maaliskuussa 2004 Kauniaisissa. Lähettien huoltotyöryhmä, puheenjohtaja Pirjo Alajoen johdolla, järjesti neuvottelun Kauniaisissa 2008 teemalla Perheenä lähetystyössä. Tällä on suuri merkitys. KANSAINVÄLISET YHTEYDET International Missionary Council (IMC) Kansainvälinen yhteydenpito on Suomen lähetysneuvostolle ollut tärkeä perustamisesta alkaen. Matti Tarkkanen osallistui Suomen yleisen lähetystoimikunnan edustajana Yhdysvalloissa Lake Mohonkissa International Missionary Councilin (IMC) eli Kansainvälisen Lähetysneuvoston (KLN)

10 10 perustavaan kokoukseen, joka pidettiin lokakuussa Hänet valittiin Kaukoidän asioita käsittelevään valiokuntaan. Tarkkanen osallistui myös Kansainvälisen Lähetysneuvoston laajennettuun kokoukseen Jerusalemissa maaliskuussa Matkakirjassaan hän otsikoi yhden luvun lauseella Ainoastaan Jeesus Kristus ja hänkin ristiinnaulittuna. Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) Kansainvälisen lähetysneuvoston ja Kirkkojen maailmanneuvoston lähentyminen alkoi käydä ilmeiseksi. Yhdentymisasia (integraatio) oli pitkään kokousten asialistalla. Aluksi Suomen lähetysneuvoston kielteinen kanta integraatioon perustui pelkoon sen seurauksista kotimaassa. Siihen vaikutti Saalem- ja Filadelfia-seurakuntien sekä Vapaakirkon mielipiteet. Suomen Lähetysseura suhtautui myönteisesti yhdentymisasiaan. Enemmistön kanta kääntyi ajan myötä integraation puolelle. Sääntöjä muutettiin siten, että SLN voi olla jäsenenä Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen jaostossa. Yhdentyminen ratkaistiin Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksessa New Delhissä Suomen lähetysneuvoston edustajana oli Olavi Vuorela. Kirkkojen maailmanneuvostolle alettiin maksaa jäsenmaksuja. Pöytäkirjat ovat kateissa loppuvuodesta 1961 ja alkuvuodesta 1962, joten niiden perusteella ei voi seurata New Delhin kokouksen välitöntä vaikutusta. Kirkkojen maailmanneuvosto ilmoitti kirjeellä , että Suomen lähetysneuvosto on liitetty Kirkkojen Maailmanneuvoston lähetyksen ja evankelioimisen jaostoon. Yhdentymisen seurauksena Suomen Vapaa Ulkolähetys erosi jäsenyydestä vuonna 1961 ja Suomen Baptistikirkko vuonna Neuvotteluja tilanteen korjaamiseksi käytiin 10 vuotta. Suomen Vapaakirkko esitti vuonna 1969 toiveen, että Suomen lähetysneuvosto voisi katkaista suhteensa KMN:n Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen jaostoon. Tämä tuli mahdolliseksi sen vuoksi, että Suomen Ekumeeninen Neuvosto perusti lähetyksen ja evankelioimisen jaoston marraskuussa Sen puheenjohtajaksi valittiin Alpo Hukka, joka oli samalla Suomen lähetysneuvoston ja Pohjoismaiden lähetysneuvoston puheenjohtaja. Syksyllä 1971 jaosto ryhtyi lähetysasioissa itsenäisesti hoitamaan yhteyttä Kirkkojen maailmanneuvostoon. Suomen lähetysneuvoston kokouksessa irtaantumisesta käytiin keskustelu, josta tehtiin keskustelupöytäkirja. Asiaa jatkettiin vuosikokouksessa. Jäsenmaksujen kohdalla todettiin, että KMN:lle menevä kannatus lakkaa. Sääntömuutos mahdollisti irtautumisen Kirkkojen maailmanneuvostosta Tämän johdosta Suomen Vapaa Ulkolähetys ja Suomen Baptistikirkko palasivat jäseniksi Samaan aikaan myös Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL) hyväksyttiin jäseneksi.

11 11 Ilmoitus eroamisesta Kirkkojen maailmanneuvostolle oli niin hienovarainen, että siitä käytiin kirjeenvaihtoa parin seuraavan vuoden aikana. Tämä liittyi myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston anomukseen päästä KMN:n jäseneksi. Kirjeenvaihdosta näkyy, että epävirallinen yhteydenpito jatkui jossakin määrin. Myös suomalaiset ekumeeniset ja evankelikaaliset toimijat pitivät yhteyttä keskenään. Pohjoismaiden lähetysneuvosto (PLN) Suomen lähetysneuvostolla on luonnollisesti ollut kiinteimmät yhteydet toisiin Pohjoismaihin vuosien 1923 ja 2008 välillä. Edinburghin suositusten mukaisesti kansallisia lähetysneuvostoja oli perustettu myös Skandinaviassa: Tanskassa ja Ruotsissa 1912, Suomessa 1919 ja Norjassa Näiden kansallisten lähetysneuvostojen yhteiseksi foorumiksi perustettiin Tukholmassa Pohjoismaiden lähetysneuvosto ja sille muokattiin säännöt. Suomesta perustavaan kokoukseen osallistuivat ainakin Matti Tarkkanen ja Kustaa Paasio. Yhteisesti sovittiin, että Pohjoismaiden lähetysneuvosto ei määrää kansallisia neuvostoja vaan se on Council of Fellowship. Pohjoismaiden Lähetysneuvosto kokoontui kerran vuodessa tavallisesti syyskuun loppupuolella ja tarpeen mukaan muulloinkin. Puheenjohtaja valittiin kolmivuotiskaudeksi aina siitä maasta, jossa seuraava pohjoismainen lähetyskonferenssi pidettiin. Jokaisen Pohjoismaan kansallisella lähetysneuvostolla oli kaksi edustajaa. Kokoukset järjestettiin vuosittain eri maissa. Pohjoismaiden lähetysneuvosto järjesti eri maissa suuria pohjoismaisia lähetyskokouksia joka neljäs vuosi. Toisen pohjoismaisen lähetyskokouksen järjestämisestä vastasivat suomalaiset Helsingissä. Tunnetuin ulkomainen puhuja oli amerikkalainen tohtori Samuel M. Zwemer. Toinen konferenssi järjestettiin Helsingissä Pääpuhujana oli piispa Lesslie Newbigin Intiasta. Seuraava konferenssi oli Vaasassa 1974 teemalla Evankeliumi maailmassa. Sitten Kauniaisissa 1992, jolloin lähetyslasten asema nostettiin esille. Lähettien seminaari pidettiin Helsingissä 1956 ja Turussa Pohjoismaiden lähetysneuvoston yhteydessä aloitti toimintansa myös opintopiiri. Suomalaisina edustajina toimivat Lasse Lehtola ja Henrik Smedjebacka, joka toimi merkittävällä tavalla koko opintotoiminnan kehittäjänä. Koulutusasioita hoitamaan perustettiin Opintokomitea. Kaija Halme toimi Suomen lähetysneuvoston edustajana 1990-luvun alussa ja hänen jälkeensä Pekka Harne. Tukholmassa pidetyssä kokouksessa 1994 ehdotettiin Pohjoismaiden lähetysneuvoston lakkauttamista ja sen tilalle yhteistyökomitean nimeämistä (Joint Working Committee). Muutos vahvistettiin pidetyssä puhelinkokouksessa.

12 12 Toiminta hiipui seuraavien vuosien aikana. SLN:n hallituksen kokouksessa tiedotettiin, että Pohjoismaiden lähetysneuvosto / The Nordic Mission Council on vuosien hiljaiselon jälkeen lopetettu tarpeettomana ja varat n on luovutettu Missio-Net-09 konferenssin käyttöön köyhistä maista tuleville nuorille. Tähän Saksan Oldenburgissa pääsiäisenä 2009 pidettyyn nuorten tapahtumaan osallistui 3000 nuorta. Suomesta osallistujia oli 50. Yli 80 vuotta jatkunut merkittävä ja lähetykselle paljon vaikutteita antanut Pohjoismaiden yhteistyö päättyi, koska suorat yhteydet eurooppalaisella tasolla olivat vahvistuneet. European Ecumenical Mission Council ( EEMC) European Ecumenical Mission Council (EEMC) on kansallisten lähetysneuvostojen foorumi. Yhteydenpito vahvistui eurooppalaisten lähetyksen toimijoiden kanssa 1980-luvulla. Euroopan kansallisten lähetysneuvostojen pääsihteerien ensimmäinen kokous (EMC) pidettiin Berliinissä ja siihen osallistui Pekka Harne. Neuvottelu mainittiin ensimmäisen kerran ekumeenisena (EEMC) 1997 ja se näyttää tulleen nimeen Norjassa pidetyssä kokouksessa, jossa Hannu Paavola oli edustajana. Vuosittaiset neuvottelut ovat epävirallisia ja tarkoituksena on jakaa tietoa sekä vaihtaa ajatuksia. European Evangelical Missionary Association (EEMA), vuoteen 2009 Alliance Euroopan evankelinen lähetysliitto (EEMA) aloitti toimintansa vuonna 1983 Saksassa. Tavoitteeksi asetettiin evankelikaalisen lähetysaktiivisuuden vahvistaminen ja varustautuminen Euroopan kasvavan maahanmuuttajaväestön kohtaamiseen. Vuonna 1998 Sofiassa päätettiin vuosimaksusta EEMA:n budjettiin. Budapestissa järjestettiin vuonna 2002 Euroopan laajuinen konferenssi HOPE 21. Siihen osallistui edustajia myös Suomen lähetysneuvostosta. Portugalissa vuonna 2005 Kari Tassia valittiin viisihenkiseen johtokuntaan. EEMA muodostui kattojärjestöksi neljälle verkostolle, joista yksi on Lähettien huolto-verkosto. Lähettihuoltotoiminta kehittyi varsinaisesti tässä yhteydessä. Koska näissä kokouksissa oli usein läsnä sekä ekumeenisen EEMC:n että evankelikaalisen EEMA:n edustajia, päätettiin pitää kokoukset rinnakkain samassa paikassa. SLN käsitteli tätä suhdetta ja totesi, että viime vuosina ekumeeninen lähetystoiminta on painottunut yhä enemmän näiden kokousten sisällöissä. Barcelonan kokouksessa

13 13 tänä vuonna päätettiin käyttää uudelleen alkuperäistä ilmaisua European Evangelical Missionary Association. Suomen lähetysneuvosto on jäsenenä näissä eurooppalaisissa yhteisöissä. Suomen lähetysneuvoston vuosijuhlia. 40-vuotisjuhlaa pöytäkirjamerkintöjen mukaan vietettiin vain juhlaistunnon ja lounaan merkeissä NMKY:n tiloissa. Paikalla oli vain kahdeksan henkilöä. 50-vuotisjuhlaa vietettiin arvokkaasti Helsingissä Vanhassa kirkossa Juhlaa jatkettiin luentopäivillä Vanhankirkon seurakuntasalissa. Mukana luentosarjaa järjestämässä oli myös Suomen kirkon lähetysasiain neuvottelukunta. 75.vuotisjuhlaa vietettiin kiitosjuhlana Lähetysneuvostoon kuului silloin 22 Suomessa toimivaa lähetysjärjestöä ja lähetystyötä tekevää tai edistävää yhteisöä. Järjestöjen lähetystyöntekijöiden määrä vuoden 1994 alussa oli vuotisjuhlaa vietettiin Helsingin Tuomiokirkossa sunnuntaina teemalla Lähetys soi! Se oli koko suomalaisen lähetystyön juhla. Juhlavuoden teemaksi valittiin Maailman Mestarin asialla 80 vuotta. Jäsenjärjestöjä oli jo 28. Lähetystyöntekijöiden määrä oli useamman vuoden ajan ollut toisella tuhannella. Vuonna 1999 lähetystyöntekijöitä oli Lopuksi Vietämme nyt 90-vuotisjuhlaa. Suomen lähetysneuvostoon kuuluu 31 jäsenyhteisöä: lähes kaikki suomalaiset luterilaiset, vapaakristilliset ja tunnustustenväliset lähetysjärjestöt ja lähetystyötä tekevät kirkot. Juhlavuoden aikana 2009 Suomen lähetysneuvostolla on toimivia työryhmiä, joiden kautta ja avulla toimintaa kehitetään astuttaessa seuraavalle vuosikymmenelle. Suomessa asetettiin 90 vuotta sitten tavoitteita, joita me voimme arvioida historiallisten kehityspolkujen avulla. Suomen lähetysneuvosto on täyttänyt vuonna 1919 asetetut tavoitteet toimintansa 90-vuotisen taipaleen aikana. Tänään voimme antaa yhteisen kristillisen todistuksen Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Erilaiset polut ovat johtaneet yhteen. Lopuksi haluan yhtyä Matti Peltolan toiveeseen, että me ja meitä seuraava polvi osaisimme ainakin yhtä lujasti kuin meitä edeltänyt pitää kiinni apostolisesta tunnustuksesta, ettei ole pelastusta yhdessäkään toisessa kuin Jeesuksessa Kristuksessa.