Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt

Transkriptio

1 Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt Aro, Maria 2013 Hyvinkää

2 Laurea-ammattikorkeakoulu Hyvinkää Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt Case: Vantaan käräjäoikeus Maria Aro Liiketalouden koulutusohjelma Opinnäytetyö Joulukuu, 2013

3 Laurea-ammattikorkeakoulu Hyvinkää Liiketalouden koulutusohjelma Tiivistelmä Tekijä Maria Aro Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt Vuosi 2013 Sivumäärä 54 Opinnäytetyöni aihe on muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt. Muuntohuumeet ovat huumausaineisiin rinnastettavia aineita, joita on kehitelty siten, ettei niitä luokitella huumausaineiksi eikä välttämättä edes lääkkeiksi. Muuntohuumeet ovat yleistyneet merkittävästi viime vuosina. Niitä saa helposti tilattua internetistä, mutta huumausaineiksi tai lääkkeiksi luokiteltujen muuntohuumeiden maahantuonti Suomeen on laitonta. Opinnäytetyö on kaksiosainen. Työn teoriaosuudessa tarkastellaan muuntohuumeita, huumausainerikoksia yleisesti, muuntohuumeiden luokittelua lääkkeiksi sekä rangaistuksen määräämisen periaatteita. Työssä haetaan vastauksia kysymyksiin: Minkälaiset rangaistuskäytännöt muuntohuumerikoksilla on?, Miten muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt eroavat huumausainerikosten rangaistuskäytännöistä? ja Tulisiko huumausainerikoksia ja muuntohuumerikoksia käsitellä eri tavalla kuin tällä hetkellä? Opinnäytetyössä tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista tutkimusta. Työn tietoperusta on kerätty lainsäädännöstä, oikeuskäytännöstä, rangaistuksen määräämistä koskevasta kirjallisuudesta, haastatteluista sekä haastateltavilta saaduista materiaaleista. Huumausainerikosten rangaistusten määräämistä säätelee muun muassa huumausainelaki ja rikoslaki. Muuntohuumerikosten rangaistuksista on jonkin verran hovioikeuden ja korkeimman oikeuden oikeustapauksia, jotka antavat suuntaa muuntohuumerikosten rangaistuksia määrättäessä. Laadullisen tutkimuksen tiedonkeruumenetelmänä käytetään haastatteluja. Työtä varten on haastateltu Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston huumausainerikosten vastuusyyttäjää, Vantaan käräjäoikeuden huumausainerikosten vastuutuomaria sekä asianajotoimisto Jaatela & Helenius Oy:n asianajajaa. Näin työhön on saatu monipuolista tietoa muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöistä eri näkökulmista. Kaikki haastateltavat ovat työssään päivittäin tekemisissä huumausainerikosten ja muuntohuumerikosten kanssa. Haastatteluista on saatu tärkeää tietoa siitä, miten ja millä perusteella muuntohuumerikosten rangaistukset käytännössä määrätään, ja mitkä seikat rangaistukseen vaikuttavat. Työn tuloksena on selvitys siitä, millaisia rangaistuskäytäntöjä huumausainerikoksissa ja muuntohuumerikoksissa tällä hetkellä on. Lisäksi työssä tuodaan esille muuntohuumerikosten rangaistusten määräämisen ongelmakohdat ja kehittämisehdotukset niiden yhtenäistymiseksi. Tuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää muuntohuumerikosten yhteisiä rangaistuskäytäntöjä kehitettäessä. Asiasanat: muuntohuumerikokset, huumausainerikokset, rangaistuskäytännöt

4 Laurea University of Applied Sciences Hyvinkää Business Economics Abstract Name Maria Aro Punishment practices of design-drug offences Year 2013 Pages 54 The subject of this thesis is punishment practices of design-drug offences. Design-drugs are substances comparable with drugs which have been developed so that they will not be classified as drugs or not necessarily even medicines. Design-drugs have become very common during the last few years. It is easy to order this kind of drugs from the internet but it s illegal to import those to Finland if they are classified as drugs or medicines. This thesis has two parts. The theoretical part deals with design-drugs, common drug offences, and the principles determining criminal punishments. This thesis seeks answers to questions such as: What kinds of punishment practices are there for design-drug offences?, How do the punishment practices of design-drug offences differ from punishment practices of drug offences? and Should drug offences and design-drug offences be handled in a different way than nowadays? A qualitative method was employed as the primary research method in the thesis. The theoretical background consisted of the legislation, legal usage, literature concerning the determination of punishment, interviews and the material given by the interviewees. The drug law and the criminal law regulating the determining of punishments of drug offences. There are few cases from Court of Appeal and from the High court of Justice that deals with punishments of design-drugs. They give an example as to the treatment of design-drug offences. The interviews are used as fact-finding method of qualitative method. I have interviewed prosecutor, judge and lawyer for this thesis. I have got diverse information for this thesis by interviewing them. All the interviewees are dealing with design-drug offences and drug offences every day in their jobs. Important information as to how the punishments of designdrug offences are determined in practice has been received from the interviews. The result of this thesis was a current up-to-date report of punishment practices of drug offences and design-drug offences. The problem sections which are manifested when determining the punishments of drug offences are also brought out in the thesis. The results can possible be used when developing the punishment practices of design-drug offences. Keywords: design-drug offences, drug offences, punishment practices

5 Laki- ja lyhenneluettelo ETL Esitutkintalaki /449 EU Euroopan unioni HE Hallituksen esitys HL Huumausainelaki /373 HO Hovioikeus KKO Korkein oikeus KO Käräjäoikeus LL Lääkelaki /395 PL Perustuslaki /731 RL Rikoslaki /39 ROL Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa /689 THL Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos YK Yhdistyneet kansakunnat

6 Sisällys 1 Johdanto Huumausainerikokset Muuntohuumeet Rangaistuksen määrääminen Rangaistusasteikosta päättäminen Rangaistuksen mittaaminen Rangaistuslajin valinta Rangaistuksesta tehtävät vähennykset Yhteinen rangaistus Muuntohuumeiden luokittelu Muuntohuumeiden luokittelu huumausaineiksi Muuntohuumeiden luokittelu lääkkeiksi Huumausainerikosten rangaistuskäytännöt Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston rangaistuskäytännöt huumausainerikoksissa Huumausaineen käyttörikos Huumausainerikos ja törkeä huumausainerikos Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt haastateltavien näkökulmasta Rangaistuskäytännöt Itä-Uudenmaan syyttäjävirastossa Rangaistuskäytännöt Vantaan käräjäoikeudessa Muuntohuumerikokset asianajajien näkökulmasta Johtopäätökset Lähteet Painetut lähteet Sähköiset lähteet Julkaisemattomat lähteet Oikeustapaukset... 50

7 1 Johdanto Suoritin oikeustradenomikoulutukseen liittyvän työharjoitteluni Vantaan käräjäoikeuden kansliassa. Työharjoittelun jälkeen pääsin työskentelemään Vantaan käräjäoikeudessa käräjäsihteerin työtehtävissä käräjätuomarin työparina. Työssäni kiinnostuin erityisesti huumausainerikollisuudesta, uusista muuntohuumeista, niihin liittyvästä rikollisuudesta sekä tällaisista rikoksista tuomittavista rangaistuksista ja rangaistuskäytännöistä. Opinnäytetyöni käsittelee huumausainerikoksia ja erityisesti muuntohuumerikoksia sekä tällaisten rikosten rangaistuskäytäntöjä. Tarkoituksena oli selvittää, eroavatko niin sanottujen tavallisten huumausainerikosten ja muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt toisistaan ja jos eroavat, niin miten. Lisäksi oli tarkoitus selvittää, tulisiko huumausainerikoksia ja muuntohuumerikoksia käsitellä eri tavalla kuin nykyään. Tavoitteena oli saada aikaan kattava selvitys muuntohuumeista, niihin liittyvistä rikoksista, muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöistä sekä muuntohuumerikosten käsittelyn ongelmista. Muuntohuumeet ovat huumausaineiden kaltaisia aineita, joita on kemiallisesti muutettu. Useimpia muuntohuumeita ei ole luokiteltu huumausaineiksi eikä välttämättä edes lääkkeiksi. Muuntohuumeet ovat yleistyneet paljon viime vuosina muun muassa siksi, että niitä on helppo tilata internetistä eikä niiden maahantuonnista voida tuomita rikosoikeudelliseen rangaistukseen, jos niitä ei ole luokiteltu lääkkeiksi tai huumausaineiksi. Jos muuntohuume on luokiteltu vain lääkkeeksi, rangaistus ovat vähäinen verrattuna huumausainerikoksesta tuomittavaan rangaistukseen. Muuntohuumeet ovat erityisen vaarallisia siksi, että kukaan ei välttämättä tarkalleen tiedä, mitä aineita ja aineiden yhdisteitä ne sisältävät ja kuinka paljon. Tällöin edes muuntohuumeen käyttäjä ei välttämättä tiedä, millaista ainetta hän käyttää, minkä seurauksena muuntohuumeiden käyttö voi usein johtaa esimerkiksi yliannostukseen. Vuonna 2011 Suomessa on tullut voimaan laki, jonka tarkoituksena oli nopeuttaa muuntohuumeiden luokittelemista huumausaineiksi. Tämän uuden lain avulla on jo luokiteltu monia muuntohuumeita huumausaineiksi. Tällaisia muuntohuumeita ovat esimerkiksi mcpp, metyloni ja Bromo Dragonfly. (Tulli 2012.) Lakiuudistus on tullut tarpeeseen, mutta se ei ole ollut niin tehokas, kuin sen odotettiin olevan. Muuntohuumeita tulee markkinoille koko ajan lisää, eikä huumausaineiden nopeammalla luokittelullakaan ole onnistuttu pysäyttämään tai hidastamaan muuntohuumeiden markkinoille tuloa. Kun yksi muuntohuume saadaan luokiteltua huumausaineeksi, tilalle tulee monia uusia muuntohuumeita.

8 8 Opinnäytetyö rakentuu yhdeksästä pääluvusta. Johdannon jälkeen esitetään yleistä tietoa huumausainerikoksista, jonka jälkeen kerrotaan muuntohuumeista. Tämän jälkeen esitetään yleinen teoria rangaistusten määräämisestä. Luvussa selostetaan rangaistuksen määräämisen vaiheista, eli rangaistusasteikosta päättämisestä, rangaistuksen mittaamisesta, rangaistuslajin valinnasta, rangaistuksesta tehtävistä vähennyksistä sekä yhteisestä rangaistuksesta. Seuraavaksi selostetaan muuntohuumeiden luokittelua huumausaineiksi ja lääkkeiksi. Tämän jälkeen siirrytään huumausainerikosten ja muuntohuumerikosten rangaistuskäytäntöihin, joista siirrytään Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvityksestä ilmenevään huumausaine- ja muuntohuumerikosten rangaistuskäytäntöihin. Lopuksi esitetään haastatteluiden tuloksena syntyneet päätelmät muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöistä sekä viimeisenä omat johtopäätökseni aiheesta. 2 Huumausainerikokset Huumausainelain mukaan huumausaineiksi luokitellaan muun muassa sellaiset aineet, jotka otetaan valvontaan uusia psykoaktiivisia aineita koskevasta tietojenvaihdosta, riskienarvioinnista ja valvonnasta tehdyn neuvoston päätöksen mukaisesti. Huumausaineiksi luokitellaan myös esimerkiksi sellaiset terveydelle vaaralliset aineet, joita käytetään huumaantumistarkoituksessa, ja joista on tehty ilmoitus valvontaan ottamista varten edellä mainitun neuvoston päätöksen mukaisesti, tai jotka ovat farmakologisilta ominaisuuksiltaan huumausaineiksi rinnastettavia lääkeaineita. Aineiden vaarallisuutta ja huumaavia ominaisuuksia arvioivat Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tulli ja poliisi. (HL 1:3.) Muuntohuumeilla tarkoitetaan huumausaineen kaltaista päihdyttävää ainetta, jota ei ole luokiteltu huumausaineeksi. Lain mukaan muuntohuumeet eivät siis ole huumausaineita, joten niitä voi tilata helposti internetistä. (Irti huumeista 2013.) Muuntohuumeista kerrotaan tarkemmin seuraavissa luvuissa. Huumausainerikosten määrä on noussut vuosittain vuodesta 2008 vuoteen 2010 asti. Vuonna 2008 poliisin tietoon tuli huumausainerikosta ja vuonna 2009 niitä oli jo Osittain huumausainerikosten kasvu selittyy viljelyrikosten ja huumausaineiden valmistusrikosten kasvulla. Myös huumausaineiden käyttörikokset ovat olleet kasvussa. Törkeiden huumausainerikosten määrässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta vuoden 2009 ja 2010 välisenä aikana. (Forsell & Virtanen ym. 2010, 110.) Vuoden 2008 aikana tuomittiin huumausainerikosseuraamusta. Tästä määrästä sakkorangaistuksia oli yli Vankeusrangaistuksia tuomittiin noin 3 700, joista oli ehdottomia vankeusrangaistuksia. Käräjäoikeuksissa 37 henkilöä jätettiin rangaistukseen tuomitsematta, ja syyttäjä jätti syyttämättä noin 400 henkilöä. Viime vuosina huumausainerikosten seuraamukset ovat pysyneet melko yhdenmukaisina. (Forsell & Virtanen ym. 2010, 111.)

9 9 Vuoden 2010 tutkimusten mukaan yhden huumausainerikoksen yleisin tuomioistuimen määräämä seuraamus on viime vuosina ollut keskimäärin 36 päiväsakkoa. Vuonna 2008 tällaisista huumausainerikoksista tuomittiin 986 päiväsakkorangaistusta, 185 ehdollista vankeusrangaistusta ja 185 ehdotonta vankeusrangaistusta. Vankeusrangaistusten keskimääräinen rangaistusaika oli neljä kuukautta. Törkeistä huumausainerikoksista rangaistuksena on yleensä ehdoton vankeus. Tällaisten rikosten ehdottomat vankeusrangaistukset olivat vuosina keskimäärin 39 kuukautta, eli 3 vuotta ja 3 kuukautta. Ehdollisia vankeusrangaistuksia on määrätty suunnilleen joka neljännessä tuomiossa. Näiden rangaistusten pituus on ollut keskimäärin yksi vuosi ja kolme kuukautta. (Forsell & Virtanen ym. 2010, 112.) Poliisin tietojen mukaan huumausainerikosten määrä kasvoi tasaisesti noin 15 prosentin vuosivauhtia koko 1990-luvun ajan luvun alun jälkeen huumausainerikollisuuden kasvu näytti hidastuvan ja tasoittuvan muutaman vuoden ajaksi. Vuosina 2009 ja 2010 huumausainerikosten kasvu jatkui jälleen, jolloin huumausainerikosten määrä oli yhteensä lähes Tästä määrästä noin oli huumausaineiden käyttörikoksia. Huumausainerikoksista kuitenkin vain noin 5-10 prosenttia arvioidaan tulevan poliisin tietoon. (Poliisi 2010.) Vuonna 2012 huumausainerikoksia kirjattiin yhteensä kappaletta, joista käyttörikoksia oli Määrät olivat melko samanlaisia kuin vuonna Törkeitä huumausainerikoksia tästä määrästä oli yhteensä Suosituimpia huumausaineita Suomen huumausainemarkkinoilla ovat viime vuosina olleet amfetamiini, kannabistuotteet, ekstaasi, Subutex sekä erilaiset huumelääkevalmisteet. Erityisen selvänä trendinä huumausaineiden takavarikkomäärissä näkyy kannabiksen viljelyn lisääntyminen. (Poliisi 2012.) Suomessa huumausainerikollisuus liittyy läheisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja rikollisjärjestöihin. Etenkin suomalaiset rikollisryhmät ovat usein huumausainerikollisuuden takana. Kun huumausaineita tuodaan maahan, nämä rikollisryhmät toimivat usein yhteistyössä ulkomaisten, etenkin virolaisten, rikollisryhmien kanssa. Kun huumausaineet on saatu tuotua Suomeen, suomalaiset rikolliset vastaavat aineen jakelusta ja levittämisestä ympäri Suomea. (Poliisi 2010.) 3 Muuntohuumeet Muuntohuumeet ovat huumausaineisiin verrattavia aineita, joita käytetään huumausaineiden tapaan, mutta joita ei ole määritelty huumausaineiksi eikä välttämättä edes lääkeaineiksi. Muuntohuumeiden pitoisuudet ja ainesosat vaihtelevat paljon, ja aikaisempi muuntohuumeiden käyttökokemus puuttuu. Nämä tekijät tekevät muuntohuumeista erityisen vaarallisia.

10 10 (Tulli 2012.) Vaikka jotkin muuntohuumeet on luokiteltu lääkeaineiksi, niillä ei usein ole minkäänlaista lääkinnällistä tai teollista käyttöä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012). Muuntohuumeet voivat olla kokonaan uusia aineita tai olemassa olevia aineita, jotka on otettu uuteen käyttöön. Muuntohuumeita voivat olla esimerkiksi lääketeollisuuden kehittämät molekyylit, joita ei ole aiemmin otettu käyttöön. Koska amfetamiinien molekyylirakenteen muokkaaminen on helppoa ja mahdollisuudet uusien yhdisteiden kehittämiseen ovat lähes rajattomat, suurin muuntohuumeryhmä ovat amfetamiinijohdokset. Esimerkiksi MDPV (aakkoset), mefedroni ja metyylifenidaatti ovat tällaisia muuntohuumeita. (THL 2012.) GBL (lakka), synteettiset kannabinoidit, metyloni ja metoksetamiini ovat yleisimpiä muuntohuumeita Suomessa (Tulli 2012). Esimerkiksi niin sanottua lakkaa (GBL) on aikaisemmin saanut tilattua internetistä, mutta nykyään sitä hankitaan usein katukaupasta. GBL on aine, jota käytetään teollisuudessa eri tarkoituksiin, minkä takia sitä on helppo hankkia myytäväksi katukauppaan. GBL aiheuttaa fyysistä riippuvuutta sekä jälkivaikutuksina esimerkiksi pahoinvointia, hikoilua ja sekavuutta. (Seppälä & Mikkola, ) GBL muuttuu käytön jälkeen elimistössä GHB nimiseksi huumausaineeksi eli niin sanotuksi gammaksi (THL 2013). GHB on oikeuskäytännön mukaan erittäin vaarallinen huumausaine, ja GBL on siis tuon huumausaineen lähtöaine (Koulutusmateriaali 2012). Muuntohuumeiden määrä Euroopan markkinoilla on kasvanut paljon viime vuosina. Vuonna 2010 Huumevirastolle ja Europolille ilmoitettiin jopa 41 uutta muuntohuumetta. Euroopan alueella oli raportoitu noin 200 muuntohuumetta tammikuuhun 2012 mennessä. (THL 2012.) Tullissa tavattiin vuoden 2011 aikana 85 erilaista muuntohuumetta, joista 42 oli täysin uusia aineita (Tulli 2012). Muuntohuumeita myydään ja markkinoidaan internetissä legal high statuksella. Huumevalvontaa kierretään tuomalla markkinoille nopeasti uusia vaihtoehtoja sellaisten aineiden tilalle, joiden saatavuutta rajoitetaan. Vuonna 2012 löydettiin 600 eri verkkokauppaa, joissa myytiin muuntohuumeita. Monet näistä muuntohuumeista on löydetty erikoisliikkeissä ja internetissä myynnissä olevia tuotteita testaamalla. (THL 2012.) Törkeänä huumausainerikoksena pidetään rikosta, jossa teon kohteena on suuri määrä huumausainetta tai erittäin vaarallinen huumausaine. Tämän lisäksi teon on oltava kokonaisuutena arvostellen törkeä. Erittäin vaarallisena huumausaineena pidetään huumausainetta, jonka käyttöön liittyy lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara, virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara tai voimakkaat vieroitusoireet. (Koulutusmateriaali 2012.) Lain esitöiden ja oikeuskäytännön mukaan erittäin vaarallisina pidettäviä huuma-

11 11 usaineita ovat muun muassa heroiinia, kokaiinia, LSD:tä amfetamiinia (HE 180/1992). Myös esimerkiksi gammaa eli GHB:tä on pidettävä erittäin vaarallisena huumausaineena (KKO 2009:53). Lisäksi vaarallisina huumausaineina on pidetty esimerkiksi ekstaasia (KKO 2005:56) ja buprenorfiinia (KKO 2004:127). Uusien huumausaineiden osalta on kuitenkin joitakin tunnusmerkistöongelmia. Esimerkiksi MDPV:tä ei ole Helsingin käräjäoikeuden tuomiossa pidetty vaarallisena huumausaineena, eikä 100 grammaa MDPV:tä ole pidetty suurena määränä huumausainetta (Helsingin KO nro 2577). Kuitenkin toisessa Helsingin käräjäoikeuden ratkaisemassa tuomiossa MDPV:tä on pidetty erittäin vaarallisena huumausaineena ja 101,5 grammaa on pidetty suurena määränä huumausainetta (Helsingin KO nro 6657). Kun näistä tuomioista on valitettu hovioikeuteen, hovioikeus on pitänyt molemmissa tapauksissa MDPV:tä erittäin vaarallisena huumausaineena ja pitänyt edellä mainittuja määriä suurina määrinä huumausainetta (Helsingin HO nro 691, Helsingin HO nro 3769.) Asiasta ei kuitenkaan ole ainakaan vielä saatu korkeimman oikeuden päätöstä. MDPV on kuitenkin rinnastettavissa amfetamiiniin, joka on erittäin vaaralliseksi luokiteltu huumausaine. Myös amfetamiinin johdokset ovat luokiteltu erittäin vaarallisiksi huumausaineiksi. MDPV:stä ei kuitenkaan ole saatavilla tietoa yhtä paljon kuin amfetamiinista, koska MDPV on melko uusi aine markkinoilla. Nämäkin asiat puhuvat sen puolesta, että MDPV:tä olisi pidettävä erittäin vaarallisena huumausaineena. 4 Rangaistuksen määrääminen Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate on rangaistuksen määräämisen lähtökohta. Sen mukaan ketään ihmistä ei saa pitää syyllisenä eikä tuomita rangaistukseen teosta, joka ei ole sen tekohetkellä ollut lain mukaan rangaistava teko. Rikoksesta ei myöskään saa tuomita ankarampaa rangaistusta, kuin laissa on tekohetkellä säädetty. (PL 8.) Teon täytyy siis olla tekohetkellä lain mukaan säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta tuomittavan rangaistuksen tai muun rikosoikeudellisen seuraamuksen täytyy perustua lakiin. (RL 3:1.) Laillisuusperiaate sisältää neljä alasääntöä tai periaatetta. Näitä ovat kirjoitetun lain vaatimus, analogiakielto, epätäsmällisyyskielto ja taannehtivan rikoslain kielto. Kirjoitetun lain vaatimus tarkoittaa sitä, että tuomion tulee perustua kirjoitettuun lakiin. Lain on oltava eduskuntalaki, eikä rikostuomiota saa perustaa pelkästään asetukseen. Analogiakiellolla tarkoitetaan sitä, että rikosoikeudellista säännöstä ei saa soveltaa tapaukseen, joka ei kuulu säännöksen sanamuodon piiriin, mutta joka kuitenkin vaikuttaisi olevan samankaltainen kuin säännöksessä tarkoitettu tilanne. (Melander 2010, ) Tapauksen täytyy siis olla sanamuodoltaan täsmälleen samanlainen kuin lain säännöksessä, jotta säännöstä voidaan soveltaa.

12 12 Epätäsmällisyyskielto velvoittaa kirjoittamaan rikossäännökset täsmällisesti. Kenen tahansa on kyettävä säännöksen sanamuodon perusteella ymmärtämään, onko jokin laiminlyönti tai toiminta rangaistavaa ja kuinka ankarasti. Taannehtivan rikoslain kiellon mukaan lainsäätäjä ei voi määrätä taannehtivasti rangaistavaksi sellaista tekoa, joka ei ole ollut sillä hetkellä säädetty lain mukaan rangaistavaksi. Teon on siis oltava tekohetkellä säädetty rangaistavaksi, jotta sen perusteella olisi mahdollista tuomita rikosoikeudelliseen rangaistukseen. (Melander 2010, ) Laillisuusperiaatetta on kuitenkin sovellettava vain silloin, kun toimitaan syytetyn vahingoksi. Jos siis toimitaan syytetyn eduksi, laillisuusperiaatetta ei tarvitse huomioida. Laillisuusperiaatteen lisäksi on otettava huomioon yhdenvertaisuusperiaate ja hallinnon lainalaisuusperiaate. (Frände 2012, 27.) Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tämä tarkoittaa sitä, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan iän, alkuperän, sukupuolen, kielen, vakaumuksen, uskonnon, terveydentilan, vammaisuuden, mielipiteen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. (PL 6.) Lainalaisuusperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin. Kaikenlaista julkista valtaa käytettäessä on noudatettava tarkoin lakia. (PL 2 3 mom.) Tuomioistuin määrää rangaistuksen sen jälkeen, kun asia on käsitelty rikosoikeudenkäynnissä. Käsittelyssä selvitetään, onko syytetty syyllistynyt siihen tekoon, josta syyttäjä vaatii hänelle rangaistusta. Tämän jälkeen tuomioistuin tekee asiassa päätöksen, jossa todetaan, onko syytetty syyllistynyt asiassa rikokseen ja millainen rangaistus hänelle tuomitaan. (Tapani & Tolvanen 2011, 15.) Rangaistusta määrättäessä on lisäksi otettava huomioon oikeudenmukaisuusperiaate, joka pitää sisällään suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen. Rangaistus on rikoslain 6 luvun 4 :n mukaan mitattava siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vaarallisuuteen ja vahingollisuuteen, teon vaikuttimiin ja rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Käytännössä suhteellisuusperiaatteella tarkoitetaan siis sitä, että törkeistä rikoksista on tuomittava ankarampia rikoksia kuin vähäisistä rikoksista ja toisin päin. Lisäksi rangaistuksen ankaruuden on kuvastettava rikosten välisiä törkeyseroja, eli rangaistusten etäisyys toisistaan on oltava samanlainen kuin rangaistusten perustana olevien rikosten keskinäinen törkeysero. (Tapani & Tolvanen 2011, ) Yhdenvertaisuusperiaatteella tarkoitetaan sitä, että samanlaisissa tapauksissa on toimittava samalla tavoin ja erilaisissa tapauksissa eri tavoin. Tällä tavoin pystytään varmistamaan rangaistuskäytännön yhtenäisyys, mikä on tärkeä ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä. (Tapani & Tolvanen 2011, 19.) Kun samanlaisia rikosjuttuja käsitellään samalla tavoin, voidaan luottaa siihen, että kaikissa samanlaisissa tapauksissa tuomitaan samanlainen rangaistus,

13 13 ja että tuomioistuin on riippumaton rangaistusta määrätessään. Esimerkiksi rangaistuksen määrä ja laatu eivät voi vaihdella tuomarista riippuen. Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä on kiinteässä yhteydessä muihin rikosoikeuden osaalueisiin, eli rikosoikeuden yleisiin oppeihin ja rikoslain erityiseen osaan. Yleisien oppien osalta seuraamuksiin vaikuttavat esimerkiksi avunanto, tietyt vastuuvapausperusteita lähellä olevat tilanteet ja teon jääminen yritykseksi. Nämä tekijät vaikuttavat rangaistukseen alentavasti. Tietystä rikoksesta seuraavan rangaistuksen lajit ja rangaistusasteikot taas määritellään erityisen osan tunnusmerkistöissä. Myös eurooppalainen ja kansainvälinen rikosoikeus on vaikuttanut seuraamusjärjestelmään. Etenkin EU-rikosoikeus on vaikuttanut seuraamusjärjestelmään periaatteellisella ja käytännölliselläkin tasolla. (Melander 2010, 146.) Rangaistuksen määrääminen voidaan jakaa eri osa-alueisiin. Näitä osa-alueita ovat rangaistusasteikon vahvistaminen, rangaistuksen mittaaminen ja rangaistuslajin valinta. Lisäksi on otettava huomioon rangaistuksesta tehtävät vähennykset ja muut rangaistusta koskevat seikat. Rangaistusta määrättäessä on huomioitava lain säännökset rangaistuksen määräämisestä. (RL 6:3.) 4.1 Rangaistusasteikosta päättäminen Rangaistusta määrättäessä ensimmäisenä on vahvistettava rangaistusasteikko, jonka puitteissa rangaistuksen määrä päätetään (Melander 2010, 170). Asteikko määrittelee ehdottoman lähtökohdan ja yleensä myös ehdottoman rajan tuomioistuimen harkitessa rikoksesta tuomittavaa rangaistusta. Rangaistusasteikko määrittää, mikä rangaistuksen laji tai lajit sekä rangaistuslajien enimmäis- ja vähimmäismäärät tulevat kysymykseen tietyn rikoksen rangaistusta määrättäessä. Rangaistusasteikkojen avulla on tarkoitus vaikuttaa rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen ja rangaistustasoon. (Melander 2010, ) Rangaistusasteikot Sakko Sakko 6 kuukautta vankeutta Sakko 1 vuosi vankeutta Sakko 1 vuosi ja 6 kuukautta vankeutta Sakko 2 vuotta vankeutta 4 kuukautta 4 vuotta vankeutta 1 10 vuotta vankeutta 2 10 vuotta vankeutta Taulukko 1: Rangaistusasteikot (Melander 2010, 149.)

14 14 Mikäli rangaistusasteikon mukaan jollekin rikokselle on määritelty rangaistukseksi ainoaksi seuraamukseksi vain sakkoa, tuomioistuimen on noudatettava rangaistusasteikkoa eikä se voi tuomita rangaistukseksi muuta kuin sakkoa. Jos tuomioistuin voi rangaistusasteikon mukaan tuomita seuraamukseksi joko sakkoa tai vankeutta, sen on ensin valittava, tuomitaanko rangaistukseksi sakkoa vai vankeutta. (Melander 2010, ) Rangaistusasteikon lisäksi on kuitenkin huomioitava rangaistuslajien yleiset enimmäis- ja vähimmäismäärät. Rikossäännöksen rangaistusasteikko voi olla taulukon 1 mukaan esimerkiksi sakkoa tai enintään yksi vuosi kuusi kuukautta vankeutta. Tällaisessa tapauksessa rangaistuslajien yleiset enimmäis- ja vähimmäismäärät huomioon ottaen todellinen asteikko on päiväsakkoa tai vankeutta 14 päivää 1 vuosi 6 kuukautta. (Melander 2010, 170.) Sellaiset asteikot, jotka sisältävät vain vankeutta, voivat sisältää sekä vähimmäis- että enimmäisrangaistuksen. Mikäli asteikko kuitenkin sisältää samalla sakonuhkan, vankeuden osalta määritellään vain yläraja, jolloin vähimmäismääräksi tulee vankeuden yleinen minimi. Joskus rangaistusasteikossa voidaan määritellä vain vankeusrangaistuksen vähimmäispituus. Esimerkiksi tappoa koskevan säännöksen mukaan taposta tuomitaan vähintään kahdeksan vuotta vankeutta. Tällöin rangaistuksen ylärajaksi tulee määräaikaisen vankeuden yleinen enimmäispituus eli 12 vuotta vankeutta. (Melander 2010, 150.) Rangaistusta määrättäessä on siis noudatettava ehdottomana lähtökohtana rikoksesta säädettyä rangaistusasteikkoa. Siitä voidaan poiketa tietyissä tapauksissa käyttämällä lievennettyä rangaistusasteikkoa. (RL 6:2.) Lievennettyä rangaistusasteikkoa voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun rikos on jäänyt yritykseksi, tekijä on ollut alle 18-vuotias, tekijä tuomitaan avunantajana rikokseen tai siihen on muita poikkeuksellisia syitä (RL 6:8). Tällöin rangaistusasteikkoa lievennetään siten, että vankeus- tai sakkorangaistukselle säädetty enimmäismäärä alenee neljänneksellä ja minimi laskee rangaistuslajille säädettyyn yleiseen vähimmäismäärään (Koskinen 2008, 106). Mikäli rikoksentekijä tuomitaan rangaistukseen teon yrityksestä, edellä mainittua rangaistusasteikon lievennystä sovelletaan vain, jos yrityksen rangaistavuus perustuu yleissäännökseen ja yritys on kriminalisoitu omana momenttinaan erityisen osan rikossäännöksellä. Mikäli yritys on rinnastettu tunnusmerkistössä täytettyyn tekoon, teon yrityksestä on tuomittava normaaliasteikon mukaisesti. (Melander 2010, 171.) Jos rikoksentekijä on syyntakeeton, häneen ei voida kohdistaa rikosoikeudellista vastuuta eikä häntä tällöin voida tuomita rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Edellytysten täyttyessä tekijä voidaan kuitenkin määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon. Alentuneesti syyntakeisten

15 15 kohdalla menetellään siten, että rangaistusasteikon vähimmäisrangaistusta alennetaan, mutta enimmäisrangaistus pidetään normaaliasteikon mukaisena. (Melander 2010, ) Myös koventamis- ja lieventämisperusteiden nojalla voidaan poiketa rangaistusasteikosta. Koventamisperusteita ovat muun muassa rikoksen tekeminen palkkiota vastaan, rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus sekä tekijän aikaisempi rikollisuus, mikäli rikokset ovat samankaltaisia keskenään tai jos rikollisuus osoittaa tekijässä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä (RL 6:5). Lieventämisperusteita puolestaan ovat muun muassa tekijän pyrkimys edistää tekemänsä rikoksen selvittämistä, rikokseen johtanut voimakas inhimillinen myötätunto tai muu sen kaltainen seikka, joka on ollut omiaan heikentämään tekijän kykyä noudattaa lakia taikka rikoksen tekemiseen vaikuttanut huomattava painostus, uhka tai muu vastaava seikka (RL 6:6). Lisäksi rangaistusasteikosta voidaan poiketa kohtuullistamisperusteilla. Rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon tekijän heikko terveydentila, korkea ikä tai muut henkilökohtaiset olot, tekijälle rikoksesta aiheutunut tai hänelle tuomiosta aiheutunut muu seuraamus sekä rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika. Nämä seikat on otettava huomioon lieventävinä seikkoina, mikäli vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näiden syiden vuoksi kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. (RL 6:7.) 4.2 Rangaistuksen mittaaminen Rangaistuksen mittaamisella tarkoitetaan vaihetta, jolloin päätetään konkreettisesti määrättävän rangaistuksen ankaruudesta. Tämä on erityisen tärkeä päätös, sillä esimerkiksi tuomittavalle ei ole samantekevää, kuinka pitkä ehdoton vankeus hänelle tuomitaan. Rangaistuksen mittaamisen lähtökohtana on kuitenkin vahvistettu rangaistusasteikko ja sen puitteissa valittu rangaistuslaji. Tuota rangaistuslajia koskeva konkreettinen rangaistus mitataan tietylle ankaruustasolle ottaen huomioon myös rangaistuskäytännön yhtenäisyys. (Melander 2010, ) Rangaistuslajin määräytymisestä selostetaan tarkemmin seuraavassa luvussa. Rangaistuksen on oltava oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vaarallisuuteen ja vahingollisuuteen, teon vaikuttimiin ja rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen (RL 6:4). Rikoksen vaarallisuuden ja vahingollisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon, miten rikoksella on puututtu rikossäännösten suojaamiin etuihin. Joiltakin osin vaarallisuuden ja vahingollisuuden arviointiin on kehitetty rikoslajikohtaisia apuarviointikriteerejä. Huumausainerikosten osalta rikoksen vaarallisuus määräytyy huumausaineen määrän ja lajin, käyttötavan, aineen pitoisuuden ja käyttöannoksen perusteella. Lähtökohtaisesti aineen vaarallisuus määritellään kuitenkin keskimääräisen käyttöannoksen ja keskimääräisen pitoisuuden perusteella.

16 16 (Melander 2010, 180.) Esimerkiksi tavanomaista voimakkaammalla amfetamiinilla on rangaistuksen mittaamiseen korottava vaikutus (KKO 2006:82). Rangaistuksen tulee olla oikeassa suhteessa myös teon vaikuttimiin eli teon motiiviin. Rikosoikeudellisen moitearvostelun mukaan motiivien ja muidenkin syiden osalta rangaistusta koventavien seikkojen tulee olla perusteltavissa rationaalisilla käytännön syillä. Mikäli teon motiivina on epäitsekkäitä motiiveja, kuten esimerkiksi toimiminen voimakkaasta inhimillisestä myötätunnosta, tällaiset motiivit voisivat mahdollisesti vaikuttaa mittaamisharkinnassa jopa lieventävinä seikkoina. (Melander 2010, ) Lisäksi rangaistuksen on oltava oikeassa suhteessa rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Tällä tarkoitetaan tekijän teossa osoittamaa syyllisyyttä, eli niin sanottua tekosyyllisyyttä. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa tekopäätöksen kiinteys ja moitittavuuden aste. Mikäli teko on ollut suunnitelmallinen tai harkittu, teko ilmentää suurempaa syyllisyyttä ja tämä vaikuttaa rangaistuksen mittaamiseen koventavana seikkana. (Melander 2010, 181.) 4.3 Rangaistuslajin valinta Rikesakko, sakko, yhdyskuntapalvelu, ehdollinen vankeus, ehdoton vankeus ja valvontarangaistus kuuluvat yleisiin rangaistuslajeihin. Niiden lisäksi on erityisiä rangaistuslajeja, kuten esimerkiksi alle 18-vuotiaalle määrättävä nuorisorangaistus, virkamiehiä koskeva viraltapano sekä sotilaita koskeva poistumisrangaistus. (RL 6:1.) Seuraamuslajeista lievin on rikesakko ja ankarin on ehdoton vankeus. Yleisen tai erityisen rangaistuksen ohella voidaan tuomita myös lisärangaistuksia. Esimerkiksi viraltapano on lisärangaistus. Pääsääntöisesti yli kahden vuoden vankeuteen tuomittava olisi tuomittava samalla menettämään sotilasarvonsa. Sotilasarvoa ei kuitenkaan tuomita menetettäväksi, jos sitä on pidettävä kohtuuttomana. (Melander 2010, 147.) Rikesakko on kiinteä, sakkoa lievempi varallisuusrangaistus. Se voi olla määrältään enintään 200 euroa. Virallisen syytteen alaisesta rikkomuksesta, josta on lainsäädännössä säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta, voidaan tuomita rangaistukseksi rikesakko. Rikesakon suuruus määräytyy rikkomuslajin mukaan. Poliisi tai muu laissa säädettyä valvontaa suorittava virkamies voi määrätä rikesakon. Rikesakkorikkomuksesta annetaan yleensä heti rangaistusvaatimus, jota voi vastustaa saattamalla asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi. (Melander 2010, ) Sakko on rikesakkoa ankarampi varallisuuteen kohdistuva seuraamus. Suomessa on käytössä päiväsakkojärjestelmä, jonka mukaan sakko tuomitaan päiväsakkoina, joiden määrä on vähin-

17 17 tään yksi ja enintään 120. Mikäli samalla kertaa tuomitaan useampi sakkorangaistus, niiden yhteismäärä saa olla enintään 240 päiväsakkoa. Vähimmäismäärä on tällaisessakin tapauksessa yksi. (Melander 2010, ) Joidenkin rikossäännösten rangaistusasteikoissa on säädetty päiväsakkojen erityisistä vähimmäismääristä. Esimerkiksi törkeästä rattijuopumuksesta on tuomittava rangaistukseksi vähintään 60 päiväsakkoa. Päiväsakon rahamääräinen suuruus määrätään sakotettavan maksukyvyn mukaan. Tuon rahamäärän suuruus perustuu nettoperiaatteeseen eli tuomittavan nettotuloihin. Jos sakotettavalla on elatusvelvollisia, päiväsakon rahamäärä vähenee jokaisesta elatusvelvollisesta kolme euroa. Päiväsakon rahamäärä on kuitenkin vähintään kuusi euroa. Tuomittavan sakon määrä on päiväsakon lukumäärä kerrottuna päiväsakon rahamäärällä. (Melander 2010, 155.) Laissa ei ole määritelty, onko teosta tuomittava ehdollista vai ehdotonta vankeutta. Rangaistusasteikossa sakon- ja vankeusuhkan sekä pelkän vankeusuhkan sisältävät asteikot mahdollistavat ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen. (Melander 2010, 150.) Ehdollinen vankeusrangaistus tarkoittaa sitä, että rikoksentekijä tuomitaan vankeuteen, mutta vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa lykätään määräajaksi. Jos tekijä tuomitaan esimerkiksi yhdeksän kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen, rangaistus on ehdollinen tietyn tuomioistuimen asettaman määräajan. Tätä määräaikaa kutsutaan koeajaksi. Koeajan on oltava vähintään vuoden ja enintään kolmen vuoden pituinen. Mikäli ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittu tekijä tekee rikoksen koeaikana, ehdollinen vankeusrangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön. Muussa tapauksessa ehdollinen vankeusrangaistus raukeaa, kun koeaika on päättynyt. (Melander 2010, 158.) Mikäli tekijän aikaisempi rikollisuus, rikoksen vakavuus tai rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys eivät edellytä ehdottoman vankeusrangaistuksen määräämistä, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena vankeusrangaistuksena. Alle 18-vuotiaita ei voida määrätä ehdottomaan vankeusrangaistukseen, mikäli ehdottoman vankeusrangaistuksen määräämiselle ei ole painavia syitä. (RL 6:9.) Tekijän aikaisemmalla rikollisuudella tarkoitetaan sellaisia rikoksia, joista on tuomittu tekijälle rangaistus ennen nyt tuomittavana olevaa rikosta. Valinta ehdollisen ja ehdottoman vankeusrangaistuksen välillä on kuitenkin tehtävä kokonaisharkinnan mukaan ottamalla huomioon myös tekijän syyllisyys ja tuomittavana olevan rikoksen törkeys. Aikaisempia rikoksia huomioon otettaessa on huomioitava rikosten lukumäärän lisäksi rikosten uusimisnopeus. (Melander 2010, )

18 18 Mitä pidempi aika edellisestä rikoksesta on, sitä pienempi merkitys sillä on tuomiota harkittaessa. Tekijän syyllisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon konkreettisesta teosta ilmenevä tekijän syyllisyys. Tuo syyllisyys voi estää rangaistuksen määräämisen ehdolliseksi, jos rikos on esimerkiksi toteutettu erityisen törkeällä tai julmalla tavalla. Tällaisessa tilanteessa voidaan tuomita ehdoton vankeusrangaistus, vaikka tuomittu vankeusrangaistus olisikin selvästi alle kahden vuoden pituinen. (Melander 2010, ) Jos ehdollista vankeusrangaistusta pidetään yksinään riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, siihen voidaan liittää oheisseuraamus, joka on useimmiten sakkoa tai yhdyskuntapalvelua. Yhdyskuntapalvelua voidaan määrätä ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamukseksi vähintään 20 ja enintään 90 tuntia, mikäli ehdollinen vankeusrangaistus määrätään yli vuoden pituiseksi. Mikäli rikoksentekijä on alle 21-vuotias, ehdollisen vankeuden tehosteeksi voidaan määrätä valvontarangaistus yhden vuoden ja kolmen kuukauden ajaksi. Valvontarangaistusta on kuitenkin pidettävä perusteltuna uusien rikosten ehkäisemiseksi ja tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi. (RL 6:10.) Mikäli alle 18-vuotias tekee rikoksen, hänet voidaan tuomita nuorisorangaistukseen, jos sakkoa pidetään riittämättömänä rangaistuksena tekijän aikaisemmat rikokset, rikoksen vakavuus ja rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen. Nuorisorangaistuksen määrääminen edellyttää myös, että painavat syyt eivät vaadi ehdottoman vankeusrangaistuksen määräämistä, ja että nuorisorangaistusta pidetään perusteltuna uusien rikosten ehkäisemiseksi ja tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi. (RL 6:10 a.) Edellä mainittujen edellytysten on katsottu käytännössä tarkoittavan sitä, että nuorisorangaistusta ei määrätä sellaisille nuorille, joiden elämäntilanne ja elämänhallinta eivät ole kunnossa. Nuorisorangaistuksen ei myöskään ole katsottu koskevan lieviä rikoksia. (Melander 2010, 166.) Rikoksentekijä, joka tuomitaan enintään kahdeksan kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen, tuomitaan sen sijasta yhdyskuntapalveluun, mikäli painavien syiden ei katsota olevan esteenä yhdyskuntapalveluun tuomitsemiseen. Näitä painavia syitä voivat olla esimerkiksi aiemmat yhdyskuntapalvelurangaistukset tai ehdottomat vankeusrangaistukset. (RL 6:11.) Jos tuomittava on esimerkiksi aloittamassa aikaisemmin tuomitun ehdottoman vankeusrangaistuksen suorittamisen, häntä ei voida tuomita yhdyskuntapalveluun (Melander 2010, 163). Muita painavia syitä yhdyskuntapalvelun määräämiselle voi olla esimerkiksi rikoksen laatu tai tekohetki. Jos tekijä on esimerkiksi syyllistynyt pian yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen jälkeen samankaltaiseen rikokseen, uudesta rikoksesta ei välttämättä voida enää tuomita yhdyskuntapalvelua. (Melander 2010, ) Yhdyskuntapalvelun tuomitsemisessa edellytetään myös, että rikoksentekijä suostuu siihen, että rangaistus tuomitaan yhdyskuntapalveluna, ja

19 19 että hänen voidaan olettaa selviytyvän yhdyskuntapalvelusta (RL 6:11). Tekijästä laaditaan tätä varten soveltuvuusselvitys, jonka avulla arvioidaan tekijän mahdollisuuksia selviytyä yhdyskuntapalvelusta (Melander 2010, 164). Valvontarangaistukseen voidaan tuomita rikoksentekijä, joka tuomitaan enintään kuuden kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Tällöin valvontarangaistus on samanpituinen kuin tuomittu ehdoton vankeusrangaistus. Edellytyksenä on, että rikoksentekijää ei voida tuomita yhdyskuntapalveluun edellisessä kappaleessa mainittujen esteiden tai puuttuvien edellytysten vuoksi. Valvontarangaistukselle ei saa olla esteitä, jotka aiheutuvat aikaisemmin tuomituista valvontarangaistuksista tai ehdottomista vankeusrangaistuksista. Valvontarangaistukselle ei saa olla myöskään kysymyksessä olevan rikoksen laadusta aiheutuvaa estettä. Lisäksi valvontarangaistusta on pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaalisten valmiuksien ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. (RL 6:11.) Rikoksentekijän on myös suostuttava siihen, että rangaistus tuomitaan valvontarangaistuksena. Lisäksi hänen kanssaan samassa asunnossa asuvien täysi-ikäisten on suostuttava omasta vakaasta tahdostaan valvontarangaistuksen täytäntöönpanoon kyseessä olevassa asunnossa. Rikoksentekijälle on voitava määrätä velvollisuus osallistua hänelle määrättyyn toimintaan ja pysyä asunnossaan. Lisäksi rikoksentekijän on voitava olettaa suoriutuvan valvontarangaistuksesta. (RL 6:11 a.) Rangaistuksen voi jättää tuomitsematta esimerkiksi silloin, kun rikoksentekijä on teon tehdessään ollut alle 18-vuotias ja teon katsotaan johtuneen harkitsemattomuudesta tai ymmärtämättömyydestä. Tekijän voi jättää tuomitsematta rangaistukseen myös muun muassa silloin, kun rangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana, rikos on tekijään tai tekoon liittyvistä erityisistä syistä rinnastettava anteeksiannettavaan tekoon taikka rikosta on pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden. (RL 6:12.) 4.4 Rangaistuksesta tehtävät vähennykset Rangaistuksesta tehtävät vähennykset perustuvat kompensaatioajatteluun. Rikoksentekijän katsotaan joutuneen jo suorittamaan rikoksen johdosta jotain rangaistukseen verrattavaa, mikä on hyvitettävä hänelle rangaistuksesta tehtävän vähennyksen muodossa. Useimmiten rikoksentekijä on tällöin ollut ennen tuomion antamista tutkintavankeudessa tai muuten vapautensa menettäneenä. (Koskinen 2008, ) Mikäli rikoksentekijä on ollut rikoksensa johdosta vapautensa menettäneenä yhteensä vähintään yhden vuorokauden ennen rikoksesta tuomitsemista, vapaudenmenetysaika on vähennet-

20 20 tävä hänelle määrättävästä rangaistuksesta. Samalla tavoin menetellään myös silloin, kun vapaudenmenetys on aiheutunut samaan asiaan liittyvän syytteen tai esitutkinnan kohteena olleen rikoksen johdosta taikka oikeuteen tuotavaksi määrätyn vastaajan säilöön ottamisen johdosta. (RL 6:13.) Vapaudenmenetysaika lasketaan siten, että vain täydet vuorokaudet otetaan huomioon. Esimerkiksi yhden vuorokauden vapaudenmenetys vähentää vankeusrangaistuksesta yhden päivän. Jos tekijä on ollut vapautensa menettäneenä alle 24 tuntia, vapaudenmenetystä ei oteta rangaistuksessa huomioon. Jos rikoksesta tuomitaan vankeusrangaistus, rangaistuksesta on vähennettävä vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetysaika rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Mikäli rikoksesta tuomitaan sakkoa, vapaudenmenetys otetaan huomioon kohtuullisessa määrin. Vähennys on kuitenkin otettava huomioon vähintään vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituisena tai katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. Mikäli rikoksesta tuomitaan nuorisorangaistus, vapaudenmenetys otetaan huomioon sen vähennyksenä. Yksi vapaudenmenetysvuorokausi vastaa kahta nuorisorangaistuspäivää, mikäli siitä ei ole erityistä syytä poiketa. Vapaudenmenetys katsotaan rangaistuksen täydeksi suoritukseksi, jos rangaistukseksi tuomitaan rikesakkoa. (RL 6:13.) 4.5 Yhteinen rangaistus Mikäli kahdesta tai useammasta rikoksesta on tuomittava samalla kertaa vankeusrangaistukseen, rikoksista tuomitaan yhteinen vankeusrangaistus, ellei laissa toisin säädetä. Jos jostakin rikoksesta olisi tuomittava vankeutta ja muista rikoksista sakkoa, kaikista rikoksista voidaan tuomita yhteiseen vankeusrangaistukseen. Vaihtoehtona on myös, että tuomitaan yhteiseen vankeusrangaistukseen ja sen ohella sakkoa. Mikäli yhdestä rikoksesta olisi tuomittava elinkautinen vankeusrangaistus, yhteiseksi rangaistukseksi määräytyy yhteinen elinkautinen vankeusrangaistus. (RL 7:1.) Kun monesta rikoksesta tuomitaan yhteiseen vankeusrangaistukseen, ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta kaikkien rikosten yhteen laskettua enimmäisrangaistusta ei saa ylittää. Ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää korkeintaan yhdellä vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vähemmän kuin yksi vuosi ja kuusi kuukautta vankeutta. Sen saa ylittää korkeintaan kahdella vuodella, mikäli ankarin enimmäisrangaistus on vähintään yksi vuosi ja kuusi kuukautta, mutta vähemmän kuin neljä vuotta vankeutta. Ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää korkeintaan kolmella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Yhteinen vankeusrangaistus ei saa olla lyhyempi kuin eri rikoksista määrättävä ankarin vähimmäisrangaistus. (RL 7:2.)

21 21 Myös sakkorangaistuksissa tuomitaan yhteiseen sakkorangaistukseen kaikista rikoksista, joista tuomittaisiin samalla kertaa sakkorangaistukseen. Yhteisen sakkorangaistuksen enimmäismäärä on 240 päiväsakkoa. Se ei kuitenkaan saa olla ankarampi kuin kaikkien sakkorangaistusten enimmäismäärät yhteensä. (RL 7:3.) Mikäli rikoksista olisi samalla kertaa tuomittava sakkorangaistus sekä rikesakko, tuomitaan rangaistukseksi sakkorangaistus tai yhteinen sakkorangaistus korotettuna 20 eurolla (RL 7:3 a). Jos rikoksista olisi tuomittava samalla kertaa monta rikesakkoa, tuomitaan rangaistukseksi yksi rikesakko, joka on ankarimman rikesakon määräinen ja 20 eurolla korotettu (RL 7:3 b). Muut rangaistukset, kuten viraltapano, tuomitaan yhteisen rangaistuksen ohella (RL 7:4). Yhteistä rangaistusta mitattaessa noudatetaan samoja säännöksiä kuin aikaisemmin luvussa esitetyissä rangaistuksen mittaamisen yleisissä säännöksissä. Kun mitataan yhteistä rangaistusta, on lähtökohdaksi otettava se rangaistus, josta tuomittaisiin ankarin rangaistus. Yhteinen rangaistus tulee mitata siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Myös esimerkiksi rangaistuksen koventamis- tai lieventämisperuste on otettava kohtuullisessa määrin huomioon yhteistä rangaistusta mitattaessa. (RL 7:5.) Mikäli vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään tämän rikoksen tuomitsemista aiemmin tehdystä rikoksesta, aiemmin tuomittu vankeusrangaistus voidaan ottaa uutta tuomiota määrättäessä huomioon rangaistusta lieventävänä tai alentavana seikkana. Uudessa tuomiossa rikoksesta voidaan myös tuomita sille määrättyä vähimmäisaikaa lyhyempi vankeusrangaistus tai aiemmin tuomittu rikos voidaan katsoa riittäväksi seuraamukseksi uudesta rikoksesta. (RL 7:6.) Myös aikaisemmin tuomitun yhdyskuntapalvelun ja valvontarangaistuksen kohdalla voidaan menetellä edellä mainituin tavoin (RL 7:7). Lähtökohtana yhteiselle rangaistukselle on pidettävä ankarimmin arvosteltavaa yksittäistä rikosta. Useimmiten sen rangaistusasteikko riittääkin mitattaessa yhteistä rangaistusta rikoskokonaisuudesta. Yhteinen rangaistus johtaakin yleensä rikoksentekijän kannalta edullisempaan tuomioon kuin jokaisen rikoksen tuomitseminen erikseen. Mikäli rikoksentekijä on tuomittu ehdottomaan vankeuteen ja häntä syytetään uudessa oikeudenkäynnissä rikoksesta, jonka hän on tehnyt ennen ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista, aikaisempi tuomio on otettava kohtuuden mukaan huomioon uutta rangaistusta alentavana seikkana. (Koskinen 2008, ) Aikaisempi rangaistus voidaan myös vaihtoehtoisesti katsoa riittäväksi seuraamukseksi myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta tai uusi rangaistus voidaan määrätä laissa säädettyä vähimmäisaikaa lyhyemmäksi. Tällaisilla säännöksillä pyritään siihen, että tulos olisi sa-

22 22 manlainen kuin jos kaikista rikoksista olisi määrätty samalla kertaa yhteinen rangaistus. (Koskinen 2008, 109.) Yhteisen rangaistuksen määräämisestä on kuitenkin erotettava rangaistusten yhteenlaskeminen. Mikäli samalla kertaa pannaan täytäntöön yhdestä tai useammasta rikoksesta tuomitut määräaikaiset vankeusrangaistukset, rangaistukset lasketaan täysin määrin yhteen. Yhteenlaskettu aika ei saa kuitenkaan olla enempää kuin 20 vuotta. (Koskinen 2008, 109.) 5 Muuntohuumeiden luokittelu 5.1 Muuntohuumeiden luokittelu huumausaineiksi Vuoden 2011 kesällä Suomessa tuli voimaan huumausainelain muutos, jonka myötä muuntohuumeet voidaan kansallisesti luokitella aiempaa nopeammin huumausaineiksi (Tulli 2012). Tämän lain mukaan Suomessa voidaan terveysvaarojen arvioinnin jälkeen luokitella kansallisesti huumausaineiksi sellaisia aineita, jotka on ilmoitettu EU:n uusien aineiden varoitusjärjestelmään. Myös lääkeaineiksi luokiteltuja aineita voidaan luokitella huumausaineiksi, jos lääkeaineet ovat farmakologisilta ominaisuuksiltaan rinnastettavissa huumausaineiksi. (Irti huumeista 2013.) Esimerkiksi MDPV oli kuitenkin luokiteltu huumausaineeksi jo Myös mefedroni luokiteltiin huumausaineeksi ennen Suomessa voimaan tullutta lakimuutosta. Se luokiteltiin EU:n kautta huumausaineeksi (Koulutusmateriaali 2012.) Aikaisemmin huumausaineiksi luokittelu tapahtui kansainvälisessä yhteistyössä joko EU:ssa tai YK:ssa. Tällainen huumausaineiden luokittelu oli hidasta, mikä aiheutti valvonnan ongelmia sekä merkittäviä terveydellisiä riskejä. Uuden lain myötä poliisi ja tulli saavat paremmat keinot tutkia ja valvoa uusien aineiden maahantuontia, käyttöä ja myyntiä Suomessa. Uuden lain avulla voidaan myös muuttaa markkinoille tulossa olevien aineiden hallussapito ja käyttö rangaistaviksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2011.) Uuden lain tarkoituksena oli, että muuntohuumeita voitaisiin luokitella huumausaineiksi jopa kuukaudessa. Aineiden luokitteleminen huumausaineiksi koventaa välittäjien rangaistuksia tuntuvasti, sillä aiemmin heitä on tuomittu vain lääkerikoksista, joiden rangaistukset ovat huomattavasti lievempiä kuin huumausainerikosten rangaistukset. (Helsingin sanomat 2011.) Esimerkiksi poliisi tai tulli voi tehdä aloitteen muuntohuumeen luokittelemiseksi huumausaineeksi. Tällöin taustalla on usein aineen suuria takavarikoita, aineen laaja levinneisyys tai kansainvälistä salakuljetusta. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea voi myös tehdä tällaisen aloitteen. Tällöin luokittelun perusteena ovat yleensä muuntohuumeen farmakologiset tai toksikologiset ominaisuudet, jotka edellyttävät lääkeaineeksi luokittelua. (Koulutusmateriaali 2012.)

23 23 Lisäksi aloitteen voi tehdä myrkytyskeskus tai oikeustieteen laitos. Myrkytyskeskus tekee aloitteen yleensä silloin, kun aineen käytöstä johtuen on ilmennyt vakavia myrkytyksiä. Oikeustieteen laitoksen tekemän aloitteen perusteena on usein se, että aine on aiheuttanut monia kuolemantapauksia. Myös Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen havainnot voivat olla luokittelun käynnistymisen perusteena. (Koulutusmateriaali 2012.) Kun luokittelu käynnistetään, ensin arvioidaan muuntohuumeen ominaisuudet ja vaarallisuus. Tämän arvioinnin tekevät Fimea, THL, poliisi ja tulli. Tämän jälkeen Fimea toimittaa arvion ja toimenpide-ehdotuksen Sosiaali- ja terveysministeriöön, joka sitten valmistelee muutokset Valtioneuvoston asetukseen. (Koulutusmateriaali 2012.) Vuonna 2012 muuntohuumeita luokiteltiin ensimmäistä kertaa huumausaineiksi uuden lain voimaantulon jälkeen. Valtioneuvosto antoi maaliskuussa 2012 asetuksen huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen muuttamisesta. Asetuksen voimaantulon jälkeen huumausaineiksi on luokiteltu muuntohuumeista esimerkiksi ekstaasin kaltainen mcpp ja LSD:n kaltainen Bromo-Dragonfly. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012.) Ensimmäisen kerran muuntohuumeita luokiteltiin huumausaineiksi Tuolloin huumausaineiksi luokiteltiin muun muassa JWH-018, JWH-073 ja JWH-081. Nämä aineet ovat synteettisiä kannabinoideja, joita kutsutaan esimerkiksi jehoviksi. Tällaisia johdannaisia on jopa kappaletta, mutta vain nämä kolme ainetta on luokiteltu huumausaineiksi. Näitä jehovia voidaan tilata internetistä, kuten monia muitakin muuntohuumeita. Vuonna 2011 näitä aineita takavarikoitiin 45 kilogrammaa. Vuonna 2012 tämä määrä oli enää 115 grammaa. (Koulutusmateriaali 2012.) Ensimmäisiin huumausaineiksi luokiteltaviin muuntohuumeisiin kuuluu myös mcpp, joka on ekstaasiin rinnastettava piperatsiinijohdos. Sitä esiintyy myös ekstaasitabletteja muistuttavina tabletteina. mcpp:tä takavarikoitiin vuonna ,3 kilogrammaa ja 88 kappaletta. Vuonna 2012 ainetta takavarikoitiin enää vain 20 grammaa ja kaksi kappaletta. (Koulutusmateriaali 2012.) Oikeuskäytännön mukaan mcpp:stä on tuomittu lääkerikoksena yhdeksän kuukautta ehdotonta vankeutta, kun kyseessä on ollut 55 kilogrammaa ja 2600 tablettia MCPP:tä ja lisäksi noin lappua Bromo-Dragonfly:ta (Helsingin HO nro 1864). Rikoksen tekoaikaan aineita ei ollut vielä luokiteltu huumausaineiksi. Aineita ei voitu pitää rangaistusta määrättäessä huumausaineina, vaikka ne olikin tuomiota annettaessa jo luokiteltu huumausaineiksi. Tämä johtuu siitä, että laillisuusperiaatteen mukaan ei voida tuomita rangaistukseen teosta, joka ei ole tekoaikana määrätty rangaistavaksi teoksi. Jos rangaistus olisi tuomittu

24 24 huumausainerikoksena, rangaistus olisi voinut olla huomattavasti määrättyä rangaistusta ankarampi. Bromo-Dragonfly kuuluu myös muuntohuumeisiin, jotka on luokiteltu huumausaineiksi Bromo-Dragonfly on vaikutukseltaan LSD:n kaltainen hallusinogeeni. Tämä muuntohuume on yleensä imeytettynä LSD-lappuja muistuttavaan paperilappuun tai sokeripalaan. Bromo-Dragonfly:ta takavarikoitiin vuonna kappaletta. Vuonna 2012 sitä takavarikoitiin kuitenkin vielä 2524 kappaletta. (Koulutusmateriaali 2012.) Sen suosio ei siten laskenut huumausaineeksi luokittelun jälkeen, toisin kuin monille muille muuntohuumeille kävi. Myös 2-DPMP ja metyloni luokiteltiin huumausaineiksi DPMP on valkoisen jauheen tai tablettien muodossa oleva muuntohuume, joka rinnastetaan huumevaikutuksiltaan amfetamiiniin. Tätä ainetta myydään Suomessa amfetamiinin kaltaisena stimulanttina. Vuonna 2011 sitä takavarikoitiin 35 grammaa ja 23 kappaletta. Vuonna 2012 sitä takavarikoitiin enää 16 grammaa. Metyloni puolestaan rinnastetaan ekstaasiin ja metamfetamiiniin. Sitä takavarikoitiin 1256 grammaa vuonna Vuoden 2012 aikana sitä takavarikoitiin enää vain 280 grammaa. (Koulutusmateriaali 2012.) Edellä mainittujen muuntohuumeiden takavarikkomäärät ovat suhteellisen alhaisia verrattuna vuositasolla takavarikoitaviin muuntohuumeisiin. Takavarikoitujen muuntohuumeiden määrä on kasvanut viime vuosina paljon. Vuonna 2009 takavarikoitiin 0,5 kilogrammaa, vuonna 2010 takavarikoitiin 4,5 kilogrammaa muuntohuumeita, kun taas vuonna 2011 määrä oli jo 51 kilogrammaa ja vuonna 2012 tuo määrä oli 65 kilogrammaa. (Koulutusmateriaali 2012.) Takavarikoiden määrä nousi varsinkin vuonna 2011 huimasti. Yksi syy tähän voi olla se, että muuntohuumeet ovat yleistyneet huomattavasti tuona aikana. Kun uusia muuntohuumeita tulee koko ajan lisää, niitä saadaan takavarikoituakin koko ajan enemmän. GBL eli lakka on yksi muuntohuumeista, joita ei ole vielä luokiteltu huumausaineeksi. GBL:n huumausaineeksi luokittelun ongelmana on se, että aineella on teollisia käyttötarkoituksia, eli sillä on myös laillista käyttöä. GBL on luokiteltu lääkkeeksi jo ja ollut siitä lähtien jokaisen lääkepäätöksen listoilla. Lakkaa on pidetty lääkkeenä silloinkin, kun sitä on tuotu maahan Clean Magic puhdistusliuosvalmisteena. (Koulutusmateriaali 2012.) Kun muuntohuumeita luokitellaan huumausaineiksi, niiden rangaistuskäytännöt ovat helpommin yhtenäistettävissä. Tällöin muuntohuumeisiin liittyvät rikokset voidaan tuomita huumausainerikoksina ja soveltaa huumausainerikosten rangaistuskäytäntöjä. Jos esimerkiksi huumausaineeksi luokiteltu muuntohuume on rinnastettavissa amfetamiiniin, voidaan rangaistuksen lähtökohdaksi ottaa amfetamiinirikoksiin liittyvä rangaistuskäytäntö. Yleensä huumausaineeksi luokittelun yhteydessä muuntohuumeesta saadaan myös lisätietoa, joten siihen liittyvän

25 25 rikoksen rangaistuksen määräämiseenkin osataan suhtautua paremmin, kun aineesta ja sen vaikutuksista tiedetään enemmän. 5.2 Muuntohuumeiden luokittelu lääkkeiksi Kaikkia muuntohuumeita ei kuitenkaan ole määritelty edes lääkkeiksi, mikä vaikeuttaa muuntohuumerikosten valvontaa ja niistä tuomitsemista. Jos ainetta ei ole määritelty edes lääkkeeksi, kyseessä olevasta teosta ei voida tuomita rangaistusta. Tämän takia on tärkeää saada uudet valmisteet ja aineet mahdollisimman nopeasti luokiteltua lääkkeiksi. Mikäli muuntohuume on määritelty lääkkeeksi, sen maahantuonti on laitonta. Kun lääkkeeksi luokiteltua muuntohuumetta tuodaan Suomeen, tekijää voidaan syyttää salakuljetuksesta. Jos jonkun henkilön hallusta löydetään tällaista ainetta, häntä voidaan syyttää laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä. Myös lääkerikos voi tulla lääkkeeksi luokitellun muuntohuumeen osalta kyseeseen. Mikäli muuntohuume on kuitenkin saatu luokiteltua huumausaineeksi, nimikkeenä on tällöin huumausainerikos, josta voidaan antaa kovempia rangaistuksia kuin lääkkeeksi luokiteltuun muuntohuumeeseen liittyvästä rikoksesta. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea päättää tarvittaessa siitä, onko valmistetta tai ainetta pidettävä lääkkeenä vai ei (LL 6 ). Fimea käyttää luokittelun perusteena hakijan antamia tietoja, tieteelliseen kirjallisuuteen perustuvaa tietoa valmisteen ainesosien vaikutuksista sekä valmisteen markkinoinnissa esitettyjä tietoja. Myös EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioidaan päätöksiä tehtäessä. Luokittelussa arvioidaan aineen koostumus, lääketieteellisesti todetut tiedossa olevat farmakologiset ominaisuudet, käyttötarkoitus ja käyttötavat, aineen levityksen laajuus sekä vaarat, joita aineen käytöstä voi aiheutua. Lisäksi otetaan huomioon se tieto, joka kuluttajilla on kyseisestä tuotteesta. (Fimea 2013.) Aineen tai valmisteen luokittelu lääkkeeksi kestää yleensä neljästä kuuteen kuukauteen kuulemisaikoineen. Jos valmiste tai aine luokitellaan ei-lääkkeeksi, päätöksen saa noin kuukauden tai kahden kuukauden kuluttua pyynnön jättämisestä. Tällöin asiassa ei ole kuulemisaikaa, joten prosessi lyhenee. Yksittäisiä luokittelupäätöksiä tehdään Fimeassa vuosittain noin 30. (Fimea 2013.) Fimean on vahvistettava lääkeluettelo joka kolmas vuosi. Mikäli tarve vaatii, Fimean on vahvistettava lääkeluettelo useammin. Lääkeluetteloa laadittaessa on otettava huomioon lääkelain 3 ja 5. (LL 83.) LL 3 :n mukaan lääkkeeksi luokitellaan muun muassa sellaiset valmisteet tai aineet, joiden tarkoituksena on ulkoisesti tai sisäisesti käytettynä ehkäistä, lievittää taikka parantaa sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä. Lisäksi lääkkeenä pidetään ulkoisesti tai sisäisesti käytettävää ainetta tai aineiden yhdistelmää, jota käytetään ihmisen tai eläimen sairauden syyn tai terveydentilan selvittämiseksi taikka elintoimintojen kor-

26 26 jaamiseksi, palauttamiseksi tai muuttamiseksi immunologisen, farmakologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla. (LL 3.) Mikäli tuote vastaa kaikki sen ominaisuudet huomioon ottaen lääkkeen ja muualla lainsäädännössä taikka Euroopan unionin säädöksissä olevan muun valmisteen määritelmää, valmisteeseen sovelletaan ensisijaisesti sitä, mitä lääkkeestä on säädetty (LL 3 ). Lääkeaineeksi luokitellaan kemiallisesti tai muuten tieteellisillä menetelmillä yksityiskohtaisesti määritelty aine, joka vaikuttaa elimistöön, ja jota käytetään lääkkeenä sellaisenaan tai lääkevalmisteen valmistuksessa (LL 5 ). Lääkeluettelo ei kuitenkaan ole sitova tai tyhjentävä lista lääkeaineista. Aine, joka on mainittu lääkeluettelossa, voi kuulua muun kuin lääkkeellisen käyttötarkoituksensa perusteella muunkin kuin lääkelainsäädännön piiriin. Tällaisella aineella voi olla esimerkiksi teollinen käyttötarkoitus. (Fimea 2013.) Fimean tekemä luokittelupäätös tulee lainvoimaiseksi 30 päivän valitusajan jälkeen. Mikäli päätöksestä valitetaan, päätös tulee lainvoimaiseksi, kun valitus on käsitelty. Päätös on myös mahdollista palauttaa Fimealle uudelleen käsiteltäväksi. Kun valmiste tai aine on luokiteltu lääkkeeksi, sitä ei voida pitää kaupan elintarvikkeena. Lääkkeeksi luokiteltu valmiste voidaan tuoda markkinoille, kun sille on haettu myyntilupa. Elinkeinonharjoittajan tulee itse huolehtia siitä, että lääkkeeksi luokiteltu valmiste poistetaan elintarvikkeita myyvän kaupan hyllyiltä. Mikäli tuotetta kuitenkin myydään lainvastaisesti, valvontaviranomaiset voivat puuttua sen myyntiin. (Fimea 2013.) Vuonna 2012 lääkkeiksi luokiteltiin esimerkiksi MPA (Metiopropamiini), Alfa-PVP ja 4- metyyliamfetamiini. MPA on päihteenä käytettävä muuntohuume, joka on rakenteeltaan metamfetamiinin analogi. Alfa-PVP on päihteenä käytettävä muuntohuume, joka muistuttaa rakenteeltaan MDPV-huumausainetta sekä pyrovaleroni-ryhmään kuuluvia muuntohuumeita. 4- metyyliamfetamiini on myös päihteenä käytettävä muuntohuume, joka vaikuttaa keskushermostoon, eikä sillä ole virallista käyttöä lääkkeenä. Kaikki nämä aineet rinnastetaan luokittelun jälkeen lääkemääräyksellä toimitettaviin lääkkeisiin. (Fimea 2012.) Esimerkiksi 25B-NBOMe, AKB-48F, 5F-AKB48 sekä 5F-PB-22 ja JWH-018 ovat muuntohuumeita, jotka luokiteltiin lääkkeiksi vuonna B-NBOMe on päihteenä väärinkäytetty aine, jolla on piristäviä ja hallusinogeenisia vaikutuksia. AKB-48F, 5F-AKB48 sekä 5F-PB-22 ja JWH-018 ovat päihteinä väärinkäytettyjä aineita, jotka kuuluvat kannabinoidi-johdannaisiin. (Fimea 2013.)

27 27 Muuntohuumeita on luokiteltava lääkkeiksi tarvittaessa, sillä jos muuntohuumetta ei ole luokiteltu edes lääkkeeksi, siihen liittyvästä teosta ei voida lain mukaan rangaista. Jos ainetta ei ole luokiteltu lääkkeeksi eikä huumausaineeksi, muuntohuumeen maahantuonti on laillista. Vaikka tiedossa olisikin, että kyseessä on huumausaineisiin verrattava aine, jota käytetään päihteenä, teosta ei voida tuomita rangaistusta, jos aine ei ole lääke eikä huumausaine. Tämä on muuntohuumeiden kehittämisen tärkein syy. Tällä tavoin voidaan tuoda maahan huumausaineen kaltaisia aineita ilman rikosoikeudellista rangaistusta. 6 Huumausainerikosten rangaistuskäytännöt Rangaistaviksi rikoksiksi huumausaineiden osalta on määritelty huumausaineen maahantuonti, maastavienti, hallussapito, valmistaminen, viljely, välittäminen, myynti sekä toiselle luovuttaminen tai muu levittäminen. Myös tällaisten rikosten yritykset rinnastetaan täytettyyn tekoon. Tällaisista rikoksista tekijälle on tuomittava sakkorangaistus tai enintään kahden vuoden pituinen vankeusrangaistus. (RL 50:1.) Jos joku hankkii, vastaanottaa, tuo maahan tai valmistaa rikoksen tekemiseen soveltuvan tarvikkeen, välineen tai aineen sitä tarkoitusta varten, että hän tekisi jonkun edellä mainituista rikoksista, hän syyllistyy huumausainerikoksen valmisteluun. Tällaisesta rikoksesta hänelle on myös tuomittava sakkorangaistus tai enintään kahden vuoden pituinen vankeusrangaistus. (RL 50:3.) Huumausainerikos määritellään törkeäksi, jos kyseessä oleva huumausaine on erityisen vaarallinen tai sitä on suuri määrä, teko liittyy laajamittaisen huumeliigan toimintaan, rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä taikka jos rikos on aiheuttanut useille vakavan hengen tai terveyden vaaran (RL 50:2). Tämä säännös tukee edellä luvussa 4 esitettyä oikeudenmukaisuusperiaatetta, jonka mukaan rangaistuksen on oltava oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen. Rangaistus on siis tuomittava teon törkeyden mukaan. Erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi luokiteltavan huumausaineen käyttöön liittyy voimakkaat vieroitusoireet, virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara tai lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara (RL 50:5). Myös huumausaineiden levittäminen alaikäisille tai niiden levittäminen muulla tavoin häikäilemättömällä tavalla täyttää törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön. Lisäksi huumausainerikoksen tulee olla kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeästä huumausainerikoksesta on tuomittava vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta. (RL 50:2.) Huumausaineen käyttörikoksista tuomitaan hieman lievempiä rangaistuksia kuin huumausainerikoksista. Jos tekijä pitää hallussaan omaa käyttöä varten, käyttää laittomasti tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta, hänelle on tuomittava sakkorangaistus tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. (RL 50:2 a.) Käyttörikokset ovat laadultaan lievempiä tekoja, sillä

28 28 tällaisen teon yhteydessä ei vahingoiteta tai aiheuteta vaaraa muille henkilöille, eikä tällaisen teon tarkoituksena ole taloudellinen hyötyminen. Myös huumausainerikoksen edistäminen on rangaistava teko. Mikäli joku välittää, luovuttaa, kuljettaa tai valmistaa huumausaineen laitonta maahantuontia, maastavientiä, valmistusta tai viljelyä varten tarkoitettuja tarvikkeita, välineitä tai aineita hänet on tuomittava huumausainerikoksen edistämisestä. Tuomittavan tulee myös olla tietoinen siitä, että edellä mainittuja tarvikkeita, välineitä tai aineita käytettäisiin tuohon tarkoitukseen. Lisäksi varojen lainaaminen tai muu rahoittaminen huumausainerikoksen edistämis- tai valmistelutarkoituksessa on rangaistava teko. Tällöinkin tekijän tulee olla tietoinen rahoituksen tarkoituksesta. Tällaisista huumausainerikosten edistämisrikoksista on tuomittava sakkorangaistusta tai enintään kahden vuoden pituinen vankeusrangaistus, jollei tekoa rangaista osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen. (RL 50:4.) Törkeän huumausainerikoksen edistämisessä rikoksentekijän on toimittava huumausainerikosten laajamittaiseen tekemiseen järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenenä. Tällaisessa rikoksessa rikoksen kohteena oleva tarvike, väline tai aine täytyy olla tarkoitettu suuren huumausainemäärän tai erittäin vaarallisen huumausaineen maahantuontiin, maastavientiin, valmistukseen tai viljelyyn taikka huumausainerikoksen edistämisellä tai edistävällä rikoksella on tavoiteltava huomattavaa taloudellista hyötyä. Lisäksi rikoksen täytyy olla kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tällaisesta törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä on tuomittava vähintään neljän kuukauden ja enintään kuuden vuoden vankeusrangaistus. Myös tällaisessa rikoksessa yrityskin on rangaistava teko. (RL 50:4 a.) Menettämisseuraamus on tuomittava sellaisten tarvikkeiden, välineiden ja aineiden osalta, joita on käytetty huumausainerikoksen, törkeän huumausainerikoksen, huumausainerikoksen käyttörikoksen tai sen valmistelun, huumausainerikoksen edistämisen taikka törkeän huumausainerikoksen tekemiseen tai jos tarvikkeet, välineet tai aineet on hankittu tähän tarkoitukseen. Tällöin kyseessä olevat tarvikkeet, välineet ja aineet tuomitaan valtiolle menetetyksi. Myös rahat tai varat, joita on tietoisesti käytetty jonkinlaisen huumausainerikoksen edistämiseen tai valmisteluun, on tuomittava valtiolle menetetyksi. Tällöin rahoittaja, rahoituksen vastaanottaja tai molemmat yhteisvastuullisesti tuomitaan menettämään varat valtiolle. (RL 50:6.) Mikäli rikosta on pidettävä huumausaineen laatu ja määrä, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, huumausaineisiin liittyvästä rikoksesta voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta. Jos tekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriö hyväksymään hoitoon, syyte voidaan jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta. (RL 50:7.)

29 29 7 Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt ovat huumausainerikosten rangaistuskäytäntöihin verrattuna paljon lievempiä. Useimmiten muuntohuumerikoksista rangaistaan salakuljetuksina tai lääkerikoksina, jolloin rangaistusasteikko on huomattavasti lievempi kuin huumausainerikoksen tai törkeän huumausainerikoksen rangaistusasteikko. Periaatteessa tämän voidaan katsoa jokseenkin poikkeavan yhdenvertaisuusperiaatteesta siten, että vaikka jotkin muuntohuumeet muistuttavat ominaisuuksiltaan ja vaikutuksiltaan hyvin paljon jotakin tavallista huumausainetta, muuntohuumeeseen liittyvästä rikoksesta voidaan tuomita hyvinkin paljon lievempi rangaistus. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti samanlaisista teoista tulisi tuomita samanlaiset rangaistukset. Salakuljetuksena pidetään tekoa, jossa joku tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta tavaraa, jonka tuonti tai vienti on kielletty tai edellyttää viranomaisen tarkastusta tai lupaa eikä tekijällä ole asianmukaista lupaa tavaran tuontiin tai vientiin taikka tekijä muuten rikkoo tuontia tai vientiä koskevia määräyksiä tai säännöksiä. Tällaisesta salakuljetuksesta on tuomittava rangaistukseksi sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. (RL 46:4.) Mikäli salakuljetus on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, tekijä on tuomittava lievästä salakuljetuksesta sakkorangaistukseen. Teon vähäisyyttä arvostellessa on otettava huomioon tavaran määrä, arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat. (RL 46:5.) Lääkerikoksesta on tuomittava tekijä, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lääkelain tai lääkkeiden valvontaa koskevan asetuksen taikka niiden nojalla annetun yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen tai säännöksen vastaisesti esimerkiksi tuo maahan, valmistaa, luovuttaa, pitää myynnissä tai varastoi lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä. Tällaisesta lääkerikoksesta on tuomittava sakkorangaistukseen tai enintään yhden vuoden vankeusrangaistukseen. (RL 44:5.) Joskus muuntohuumerikoksissa kysymykseen tulee laiton tuontitavaraan ryhtyminen. Sillä tarkoitetaan tekoa, jossa tekijä hankkii, välittää, kätkee tai ottaa huostaansa sellaista omaisuutta, johon nähden sitä maahan tuotaessa on tehty esimerkiksi salakuljetusrikos. Laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä voidaan rangaista myös, jos tekijä on muulla tavoin ryhtynyt sellaiseen omaisuuteen, vaikka hän on ollut tietoinen siitä, että omaisuus on tuolla tavoin tuotu maahan. Laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä on tuomittava sakkorangaistukseen tai enintään yhdeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeusrangaistukseen. (RL 46:6.) Mikäli tekoa pidetään kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, tekijä on tuomittava lievästä laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä sakkorangaistukseen. Tällöin otetaan huomioon omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat. (RL 46:7.)

30 30 Joissakin tapauksissa muuntohuumerikoksessa voi tulla kysymykseen dopingrikos. Dopingrikokseksi määritellään teko, jossa tekijä laittomasti tuo tai yrittää tuoda maahan dopingainetta, välittää, luovuttaa toiselle, myy tai muuten levittää tai yrittää levittää dopingainetta taikka valmistaa tai yrittää valmistaa dopingainetta. Tällaisesta dopingrikoksesta on tuomittava sakkorangaistukseen tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Dopingrikoksena pidetään myös tekoa, jossa tekijä pitää dopingainetta hallussaan tarkoituksenaan todennäköisesti levittää sitä laittomasti. (RL 44:6.) Törkeänä dopingrikoksena pidetään sellaista tekoa, jossa tavoitellaan huomattavaa taloudellista etua, dopingainetta levitetään alaikäisille, rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä dopingainetta tai rikoksentekijä toimii tämänkaltaiseen rikollisuuteen laajamittaiseen tekemiseen järjestäytyneen rikollisjärjestön jäsenenä. Lisäksi rikoksen on oltava kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tällaisesta törkeästä dopingrikoksesta on tuomittava vähintään neljän kuukauden ja enintään neljän vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. (RL 44:7.) Dopingrikosta pidetään lievänä, jos dopingrikos on kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon dopingaineen määrä ja muut rikokseen liittyvät seikat. Tällaisesta lievästä dopingrikoksesta on tuomittava sakkorangaistukseen. (RL 44:8.) 8 Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston rangaistuskäytännöt huumausainerikoksissa Mikäli syytettä ei ole nostanut sellainen henkilö, jolla on siihen lain mukainen oikeus, rikosasiaa ei oteta tutkittavaksi tuomioistuimessa (ROL 1:1). Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvityksen mukaan rikos voidaan jättää tutkimatta, jos kyseessä on 1-5 tablettia huumelääkettä tai muita huumausaineita 1-2 kertakäyttöannosta (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 42). Syyttäjä voi jättää esitutkinnan toimittamatta tai lopettaa sen, mikäli tutkinnanjohtaja niin esittää ja syyttäjä tulisi lain nojalla jättämään syytteen nostamatta eikä tärkeä yksityinen tai yleinen etu vaadi syytteen nostamista (ETL 4 ). Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvityksen mukaan tällaisissa rikoksissa on kyse pääsääntöisesti postin kautta tilattavista ja maahantuoduista huumausaineista. Sen mukaan tällaisista rikoksista syyttämistä, joissa on kyse enintään tabletista lievän ryhmän huumelääkkeistä, enintään tabletista keski- tai ankaran ryhmän huumalääkkeistä, enintään 10 grammasta kannabista tai enintään 5-10 käyttöannoksesta muita huumausaineista, tulee rajoittaa. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 42.) Esitutkinta voidaan lopettaa syyttäjän toimesta myös, jos tutkinnanjohtaja sitä esittää ja tutkinnasta aiheutuvat kustannukset olisivat selvästi epäsuhteessa tutkittavana olevasta asiasta

31 31 odotettavaan seuraamukseen ja asian laatuun. Tutkinnan voi lopettaa myös, jos suoritettujen esitutkintatoimenpiteiden perusteella hyvin todennäköistä, että syyte jätettäisiin nostamatta muulla kuin edellisessä kappaleessa mainitulla perusteella. Lisäksi edellytetään, että yksityinen tai yleinen etu ei vaadi esitutkinnan jatkamista. (ETL 4.) Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvityksen mukaan myös edellisen kappaleen säännöksen mukaiset rikokset ovat pääsääntöisesti postitse tilatuista ja maahantuoduista huumausaineista. Sen mukaan tällaisista rikoksista syyttämistä, joissa on kyse enintään tabletista lievän ryhmän huumelääkkeistä, enintään tabletista keski- tai ankaran ryhmän huumalääkkeistä, enintään 20 grammasta kannabista tai enintään 5-10 käyttöannoksesta muita huumausaineista, tulee myös rajoittaa. Lisäksi näistä rikoksista syyttämistä tulee rajoittaa silläkin perusteella, että rikoksesta ei ole näyttöä. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, ) Syyttäjä voi jättää syyttämättä rikoksesta, jonka rikoksentekijä on kiistänyt. Nämä rikokset koskevat pääsääntöisesti postitse tilattuja huumausaineita, jotka tekijä kiistää tilanneensa eikä tiedä kuka huumausaineet on lähettänyt. Huumausaineen määrän osalta syyttäjä harkitsee syyttämättä jättämisen tapauskohtaisesti. Mikäli rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkorangaistus ja rikosta on pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, jutussa voidaan tehdä syyttämättäjättämispäätös (ROL 1:7). Yleensä tällöin on kyse Suomessa asuvasta henkilöstä, joka on tilannut huumausainetta postitse eikä kerro omasta huumausaineiden käytöstään. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 43.) Jos huumausaineen käyttörikosta tai muuta huumausaineen käyttöön liittyvää rikosta on pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä, syyte voidaan jättää nostamatta (RL 50:7). Tällöin rikoksentekijä on usein tuonut itse huumausaineet tai tilannut ne postitse omaan käyttöönsä. Huumausaineiden määrät voivat tällöin olla lievän ryhmän huumelääkkeiden osalta korkeintaan 30 tablettia, keski- ja ankaran ryhmän huumelääkkeiden osalta korkeintaan 20 tablettia, kannabiksen osalta korkeintaan 20 grammaa ja muiden huumausaineiden osalta korkeintaan 5-10 käyttöannosta, jotta syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta. (Itä- Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 43.) Syyttäjä voi jättää syyttämättä myös isompia määriä, jos rikos ei olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään yhteisen rangaistuksen määräämistä tai aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta (ROL 1:8).

32 32 Tabletit Lievän ryhmän lääkkeet Keski- ja ankaran ryhmän lääkkeet tabl 20 päiväsakkoa 25 päiväsakkoa tabl. 25 päiväsakkoa 30 päiväsakkoa tabl. 30 päiväsakkoa 35 päiväsakkoa tabl 35 päiväsakkoa 40 päiväsakkoa tabl 45 päiväsakkoa 50 päiväsakkoa tabl. 50 päiväsakkoa 55 päiväsakkoa tabl 55 päiväsakkoa 60 päiväsakkoa tabl. 60 päiväsakkoa 65 päiväsakkoa tabl. 65 päiväsakkoa 70 päiväsakkoa tabl. 70 päiväsakkoa 75 päiväsakkoa tabl. 80 päiväsakkoa vankeutta vankeutta vankeutta Taulukko 2: Ohjeelliset rangaistukset posti- ja maahantuontijutuissa huumelääkkeiden osalta (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 43.) 8.1 Huumausaineen käyttörikos Huumausaineiden käyttörikosten osalta toimenpiteistä luovutaan ja annetaan rikoksentekijälle huomautus, jos tekijä on ensikertalainen yli 18-vuotias ja huumelääkkeitä on 1-5 tablettia tai muita huumausaineita 1-2 kertakäyttöannosta. Huumausaineiden käyttörikoksia rajoitetaan pääasiassa konkurrenssiperusteella eli tilanteessa, jolloin rikos ei olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään (ROL 1:8). Näistä rikoksista voidaan jättää syyttämättä silloin, kun rikosta pidetään kokonaisuutena arvostellen vähäisenä huumausaineen vähäisen määrän ja laadun, käyttötilanteen ja muiden olosuhteiden vuoksi. Tällaisissa tilanteissa nuorille tekijöille pidetään puhuttelu asiasta ja huumausaineiden käyttäjät pyritään saamaan hakeutumaan hoitoon, mutta hoitoon sitoutumista ei edellytetä. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 45.) Mikäli tekijä syyllistyy käyttörikokseen, syyttäjä esittää teosta rangaistusvaatimuksen taulukon 3 mukaan. Syyttäjä tekee jutusta haastehakemuksen, jos tekijä on aikaisemminkin syyllistynyt samantyyppisiin rikoksiin tai hänellä on useampia tekoja yhtä aikaa syyteharkinnassa. Jos tekijä kuitenkin syyllistyy ensimmäistä kertaa tämän kaltaiseen rikokseen, syyttäjä ei tee asiassa haastehakemusta teon vähäisen merkityksen vuoksi. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 45.)

33 33 Luokka Huumausaine Vähäinen Päiväsakkojen lukumäärä määrä lukumäärä 1. Hasis < 10 g - normaali: 10 ps Marihuana < 15 g - liukuma: 5-15 ps Khat < 1 kg - jatkuva käyttö: ps Lievä ryhmä lääkkeistä < 60 kpl 2. Amfetamiini < 3 g - normaali: 15 ps Amfetamiinin johdannaiset < 10 kpl - liukuma:10-20 ps (mm. ekstaasi) - jatkuva käyttö: ps Gamma < 150 ml LSD < 10 kpl Keskimmäinen ryhmä < 5 kpl lääkkeistä 3. Heroiini < 1 g - normaali: 20 ps Kokaiini < 1,5 g - liukuma: ps Ankara ryhmä lääkkeistä < 3 kpl - jatkuva käyttö: ps Taulukko 3: Huumausaineiden käyttörikosten rangaistusasteikko (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 46.) 8.2 Huumausainerikos ja törkeä huumausainerikos Itä-Uudenmaan selvityksen mukaan huumausaineen käyttörikoksissa sovelletaan vain sakkorangaistusta taulukon 3 mukaisesti. Kun lähtökohtaisesti pidetään epäuskottavana, että epäillyn hallussa oleva huumausaineen määrä olisi vain hänen omaan käyttöönsä, aletaan soveltaa vankeusrangaistusta. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon käyttöannosten lukumäärä, huumausaineen arvo sekä epäillyn taloudelliset ja muut olosuhteet. Sakko- tai vankeusrangaistuksen soveltamisrajaa voidaan muuttaa alas- tai ylöspäin asian käsittelyssä ilmenevän selvityksen vuoksi. Myös huumausaineen vaarallisuus tulee ottaa huomioon. Jos teossa ilmenee ankaroittavia tai lieventäviä seikkoja, ne on otettava huomioon rangaistuksen mittaamisessa ja törkeysarvostelussa rikoslain mukaan. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 46.) Taulukossa 4 esitetään eri huumausaineiden osalta sellaiset määrät, joista lähtien aineen kertahallussapidosta sovelletaan yleensä vankeusrangaistusta. Yleensä vankeusrangaistuksen

34 34 tuomitseminen vaatii muitakin rikoksia kuin pelkän hallussapidon, mutta taulukon 4 mukaiset määrät katsotaan sen verran suuriksi huumausainemääriksi, että teosta on tuomittava vankeusrangaistusta. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 47.) Huumausaine Hasis Amfetamiini Ekstaasi LSD Buprenorfiini (Subutex 8 mg) Kokaiini Heroiini Määrä 100 grammaa 10 grammaa 40 tablettia 40 imeytyvää yksikköä 16 tablettia 4 grammaa 2 grammaa Taulukko 4: Huumausaineiden kertahallussapidosta vaadittava vankeusrangaistus (Itä- Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 47.) Taulukossa 5 on lueteltu eri huumausaineiden kohdalla sellaiset määrät, joista lähtien kyseessä on törkeä huumausainerikos, mikäli myös törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistön muut edellytykset täyttyvät. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 47.) Taulukon 5 mukaiset määrät ovat jo niin suuria, että määrä antaa aiheen epäillä, että aineita on tarkoitus myydä eteenpäin muiden käyttöön. Tuollaisten määrien ei voida katsoa olevan omaan käyttöön. Huumausaine Hasis Amfetamiini Ekstaasi LSD Buprenorfiini (Subutex 8 mg) Kokaiini Heroiini Määrä 1000 grammaa 100 grammaa 300 tablettia 300 imeytyvää yksikköä 300 tablettia 30 grammaa 15 grammaa Taulukko 5: Törkeän huumausainerikoksen rajat (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 47.) Teon törkeysarvosteluun ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa myös huumausaineen pitoisuus, joka voi vaihdella joissain huumausaineissa. Pitoisuus vaikuttaa teon törkeysarvosteluun ja rangaistuksen mittaamiseen huumausaineen pitoisuuden ollessa erityisen korkea tai alhainen verrattuna yleisesti huumekaupassa levitettävän huumausaineen pitoisuuteen. Esimerkiksi

35 35 amfetamiinin pitoisuus huumekaupassa on yleensä ollut noin prosenttia. (Itä- Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 47.) 8.3 Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt MDPV:n eli niin sanottujen aakkosten käyttöannos on yleensä 5-15 grammaa ja yleisesti 10 grammaa. Mikäli epäillyllä on hallussaan 0,5-5 grammaa MDPV:tä, häntä voidaan epäillä tämän aineen käytöstä tai hallussapidosta omaan käyttöön. Jos hänellä on taulukon 6 mukaisesti korkeintaan 0,5 grammaa MDPV:tä, syyttäjän seuraamuskannanotto on päiväsakkoa. Määrän ollessa 0,5-2,5 grammaa, epäillylle vaaditaan rangaistukseksi päiväsakkoa. Mikäli epäillyn hallusta löydetään 2,5-5 grammaa MDPV:tä, rangaistukseksi vaaditaan päiväsakkoa. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 48.) Määrä Rangaistusvaatimus - 0,5 g ( = 500 mg) päiväsakkoa 0,5g - 2,5 g päiväsakkoa 2,5 g - 5 g päiväsakkoa Taulukko 6: Käyttö ja hallussapito omaan käyttöön (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 48.) Mikäli tekotapana on myynti, välittäminen tai muu sellainen, MDPV:n määrä voi vaihdella taulukon 7 mukaisesti 50 grammaan asti. Tällaisessa tapauksessa korkeintaan 0,5 gramman määrästä vaaditaan rangaistukseksi päiväsakkoa. Jos MDPV:n määrä on grammaa, teosta vaaditaan rangaistukseksi 9 kk-1 vuosi vankeutta. Jos MDPV:n määrä on grammaa, teosta vaaditaan rangaistukseksi 9 kk- 1 vuosi vankeutta. Törkeän huumausainerikoksen rajana on 50 grammaa MDPV:tä, jolloin syyttäjä vaatii teosta vuoden vankeusrangaistusta. 50 grammasta ( milligrammaa) MDPV:tä saadaan arviolta yhteensä 5000 käyttöannosta muuntohuumetta. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 49.) Määrä Rangaistusvaatimus - 0,5 g päiväsakkoa 0,5-2,5 g päiväsakkoa 2,5-5 g 60 pv-3 kk vankeutta 5-25 g 3 kk- 9 kk vankeutta g 9 kk - 1 v vankeutta Taulukko 7: Muista tekotavoista vaadittavat rangaistukset (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 49.)

36 36 MDMA:ta eli ekstaasia käytetään yleensä tablettina ja normaalisti yksi käyttöannos on yksi tabletti. Yhden tabletin hinta on noin euroa. Mikäli epäiltyä epäillään ekstaasin käytöstä tai hallussapidosta omaan käyttöön, määrät ovat yleensä korkeintaan 40 tablettia. Alle viiden tabletin määrästä seuraamukseksi vaaditaan päiväsakkoa ja suurimmissa määrissä, eli tablettia, teosta vaaditaan syyttäjien selvityksen mukaan päiväsakkoa. (Itä- Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 49.) Tabletit Rangaistusvaatimus - 5 tablettia päiväsakkoa 5-15 tablettia päiväsakkoa tablettia päiväsakkoa Taulukko 8: MDMA:n käyttö ja hallussapito omaan käyttöön (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 49.) Mikäli epäiltyä epäillään ekstaasin myynnistä, välittämisestä tai muusta sellaisesta, seuraamuskannanotot vaihtelevat taulukon 9 mukaisesti 20 päiväsakosta yhteen vuoteen vankeutta. Huumausaineen määrät ovat näissä rikoksissa korkeintaan 300 tablettia. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 49.) Tabletit Rangaistusvaatimus - 5 tablettia päiväsakkoa 5-15 tablettia päiväsakkoa tablettia 60 pv - 3 kk vankeutta tablettia 3 kk - 9 kk vankeutta tablettia 9 kk - 1 v vankeutta Taulukko 9: Muista tekotavoista vaadittavat rangaistukset MDMA:n osalta (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 49.) Kyseessä on törkeä huumausainerikos, jos ekstaasitablettien määrä on yli 300 tablettia. Jos tabletteja on , syyttäjä voi vaatia vähintään yhden vuoden ja enintään kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistusta. Mikäli tablettien määrä on yli tablettia, syyttäjä voi vaatia teosta suurinta vankeusrangaistusta, eli yli seitsemän vuoden vankeutta. (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 49.)

37 37 Törkeä huumausainerikos Rangaistusvaatimus tablettia 1 v - 2 v 4 kk tablettia 2 v 4 kk - 3 v 6 kk tablettia 3 v 6 kk - 5 v yli tablettia yli 7 v Taulukko 10: Rangaistusvaatimukset törkeistä huumausainerikoksista (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 49.) 9 Muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt haastateltavien näkökulmasta Haastattelin muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöistä Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston huumausainerikosten vastuusyyttäjä Anna-Riikka Ruuthia, Vantaan käräjäoikeuden huumausainerikosten vastuutuomari Heli Pöntistä sekä asianajaja Mikko Heleniusta asianajotoimisto Jaatela & Heleniuksesta. Kaikki haastateltavat ovat työssään päivittäin tekemisissä muuntohuumerikosten kanssa. Haastattelujen perusteella sain monipuolisen kuvan muuntohuumeista ja niiden rangaistuskäytännöistä sekä syyttäjän, tuomarin, että asianajajan näkökulmasta. Haastatteluista sain laajan ja monipuolisen käsityksen siitä, millaisia rangaistuksia muuntohuumerikoksista vaaditaan ja tuomitaan, millaisia ongelmia muuntohuumerikosten käsittelyssä on sekä millaisia muuntohuumerikokset yleensä ovat. Lisäksi sain lisätietoa muuntohuumeista ja niiden yleistymisen syistä. 9.1 Rangaistuskäytännöt Itä-Uudenmaan syyttäjävirastossa Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston huumausainerikosten vastuusyyttäjä Anna-Riikka Ruuth kertoi haastattelussa, että lähes kaikki muuntohuumerikosjutut tulevat Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston käsiteltäväksi, sillä suurimmassa osassa muuntohuumerikoksista on kysymys lääkeaineiden salakuljetuksesta. Tämä johtuu siitä, että valtaosaa muuntohuumeista ei ole vielä luokiteltu huumausaineiksi, joten niitä on käsiteltävä salakuljetuksina. Muuntohuumeiden jäädessä Tulliin asia tulee käsiteltäväksi lähimpään syyttäjävirastoon eli Itä-Uudenmaan syyttäjävirastoon. Kun muuntohuume sitten luokitellaan huumausaineeksi, sen tilaaminen yleensä loppuu. Muuntohuumeiden osalta voi tulla kysymykseen myös laiton tuontitavaraan ryhtyminen, jos syytetyn hallusta on löydetty lääkeaineeksi luokiteltua muuntohuumetta. Tällaisessa tapauksessa on käytävä ilmi, että aine on tilattu ulkomailta. Jos asiassa ei pystytä näyttämään toteen, että aine on tilattu ulkomailta, asia jää tutkimatta.

38 38 Valtaosa syytettyjen kiistämistä muuntohuumerikoksista jäävät syyttäjälle, eivätkä ne etene käräjäoikeuden käsittelyyn asti. Tämä johtuu siitä, että syyttäjä ei pysty näytön puutteen vuoksi todistamaan, että syytetty olisi ylipäätään tilannut kyseiset aineet. Usein syytetyt kiistävätkin tilanneensa aineet internetistä, ja väittävät olevansa tietämättömiä siitä, kuka aineet on tilannut tai miten ne ovat päätyneet Tulliin. Tällaisissa tapauksissa tilatut aineet ovat yleensä myös määriltään melko vähäisiä. Muuntohuumerikokset ovat lisääntyneet todella paljon joka vuosi, sillä muuntohuumeita kehitetään koko ajan lisää. Aineen voi muuttaa kokonaan uudeksi muuntohuumeeksi vain muuttamalla jotakin pientä ainesosaa. Muuntohuumeiden kehittäminen on siten helppoa ja myös halpaa. Myös muuntohuumeiden tilaajalle aineen tilaaminen on halpaa ja siksi niiden tilaaminen onkin hyvin yleistä. Yleensä muuntohuumeet tilataan esimerkiksi Kiinasta, jolloin aine saapuu Suomeen usein melko puhtaana muuntohuumeena ja siten myös arvokkaana. Muuntohuumetta voidaan tämän jälkeen vielä sekoittaa muiden aineiden kanssa, jonka jälkeen aine siirtyy katukauppaan. Suomen katukaupassa muuntohuumeen hinta on kuitenkin usein huomattavasti kalliimpi kuin se hinta, jolla muuntohuume on ulkomailta tilattu. Näin muuntohuumeiden tilaajat saavat teostaan suuren hyödyn myydessään aineet kalliilla hinnalla katukaupassa. Suuri osa muuntohuumeista voi myös päästä Tullin läpi, kun muuntohuumetta ei huomata Tullissa. Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Anna-Riikka Ruuthin mukaan yleisin maahantuotu muuntohuume on niin sanottu lakka eli GBL. Se on suosittu siksi, että sen tilaaminen ulkomailta on halpaa ja helppoa. Yleisimpiin muuntohuumeisiin lukeutuvat lisäksi alfa- PVP, metiopropamiini, metoksetamiini ja 25C-NBOMe. Näitä muuntohuumeita tilataan yleensä internetistä pieninä annoksina, mutta alfa-pvp:tä ja jo huumausaineeksi luokiteltua MDPV:tä tilataan Suomeen myös suuremmissa erissä. MDPV onkin ainoa muuntohuume, jonka maahantuonti on jatkunut vielä sen jälkeen, kun se on luokiteltu Suomessa huumausaineeksi. Muuntohuumeista annetuissa tuomioissa ei ole ollut yhtenäisiä rangaistuskäytäntöjä, minkä vuoksi Itä-Uudenmaan syyttäjävirasto on tehnyt selvityksen, jossa määritellään muun muassa muuntohuumerikosten rangaistuskäytäntöjä. Koska muuntohuumerikosten osalta ei ole ollut rangaistuskäytäntöä, kihlakunnansyyttäjä Anna-Riikka Ruuth on valittanut monista muuntohuumetuomioista hovioikeuteen. Näin rangaistuskäytäntöjä on saatu yhtenäistettyä hovioikeuden antamien tuomioiden avulla. Itä-Uudenmaan syyttäjävirastossa muuntohuumeiden rangaistusvaatimukset määritellään muuntohuumeista saatavien käyttöannosten mukaan. Virasto on tehnyt vuoden 2013 kesällä rangaistuskäytännöistä selvityksen, jonka mukaan rangaistuksia vaaditaan. Tämä selvitys on

39 39 lähetetty myös muihin Suomen käräjäoikeuksiin ja syyttäjävirastoihin siltä varalta, että muuntohuumejuttuja käsiteltäisiin myös muissa käräjäoikeuksissa. Yleensä muuntohuumerikoksia käsitellään muissa käräjäoikeuksissa vain, jos muita syytetyn rikoksia käsitellään kyseisessä käräjäoikeudessa. Näin syytetyn ei tarvitse tulla Vantaan käräjäoikeuteen yhden rikosjutun takia, vaan kaikki rikokset voidaan käsitellä samassa käräjäoikeudessa syytetyn kotipaikkakunnan lähettyvillä. Itä-Uudenmaan selvityksen mukaan lääkeaineiden maahantuontitapauksissa on aina tehtävä syyte salakuljetuksesta. Esimerkiksi yhden litran GBL:n salakuljetuksesta on vaadittava yhden kuukauden vankeusrangaistusta. Vankeutta on vaadittava, jos kyseessä on vähintään 0,5 litraa ainetta. Tästä 0,5 litran vähimmäismäärästä on vaadittava 20 päivää vankeutta. Taulukossa 11 esitetään salakuljetusten osalta esitetyt ohjeelliset rangaistukset tablettien muodossa olevista muuntohuumeista. (Itä-Uudenmaan selvitys 2013.) Tabletit Rangaistus tablettia päiväsakkoa tablettia päiväsakkoa tablettia päiväsakkoa tablettia päiväsakkoa 5000> tablettia vankeutta, 20 päiväsakkoa Taulukko 11: Ohjeelliset rangaistukset tablettien muodossa olevista muuntohuumeista (Itä- Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 36.) Muuntohuumeiden osalta rangaistusvaatimukset siis määritellään käyttöannosten mukaan. Mikäli tekijä on tuonut maahan vähäisen määrän muuntohuumetta, syyttämistä on rajoitettava. Tällaisina vähäisinä määrinä voidaan pitää esimerkiksi 1-10 käyttöannosta amfetamiiniin verrattavaa muuntohuumetta tai 1-20 käyttöannosta kannabikseen verrattavaa muuntohuumetta. Mikäli amfetamiiniin verrattavaa muuntohuumetta on käyttöannosta tai kannabikseen verrattavaa muuntohuumetta on käyttöannosta, rangaistusvaatimuksen on oltava päiväsakkoa. (Itä-Uudenmaan selvitys 2013, 36.)

40 40 Määrä Seuraamus 1-10 käyttöannosta (amfet. ver.) rajoitetaan 1-20 käyttöannosta (kannabikseen ver.) rajoitetaan käyttöannosta (amfet. ver.) päiväsakkoa käyttöannosta (kannabikseen ver.) päiväsakkoa Taulukko 12: Seuraamukset amfetamiiniin ja kannabikseen verrattavien muuntohuumeiden osalta (Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys 2013, 36.) Syyttäjävirastossa käytetään muuntohuumerikosten rangaistusvaatimuksista päätettäessä melko monimutkaista laskukaavaa, jonka avulla jokaisesta yksittäisestä muuntohuumerikoksesta saadaan laskettua oikea määrä rangaistusvaatimukselle. Jos esimerkiksi tekijä tuo maahan 50 grammaa alfa-pvp:tä, jonka käyttöannos on milligrammaa, tuosta määrästä tulee laskukaavan mukaan (50 g = mg / 25 ja 50 = ) käyttöannosta. Tuosta käyttöannosmäärästä saa käyttöannosta amfetamiinia, jonka rangaistusvaatimus olisi vähintään noin 11 kuukautta ja enintään noin 1 vuosi ja 8 kuukautta vankeutta. Seuraamus muodostuu, kun jaetaan tuo määrä viidellä. Seuraamusta määrättäessä on myös otettava huomioon salakuljetuksen enimmäisrangaistus eli kaksi vuotta vankeutta. Tällöin rangaistukseksi tulisi vähintään noin kaksi kuukautta vankeutta ja enintään noin 4 kuukautta vankeutta. (Itä-Uudenmaan selvitys 2013.) Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Anna-Riikka Ruuthin mukaan huumausaineiden rangaistuskäytännöt ovat hyvin yhtenäisiä, mutta muuntohuumerikoksista tuomittavat rangaistukset ovat vielä melko vaihtelevia. Muuntohuumerikoksista on tuomittu hyvin erilaisia rangaistuksia, koska tuomioistuimissakaan ei tiedetä näistä aineista kovin paljon. Paras tieto muuntohuumeista ja niiden ominaisuuksista on internetin lisäksi käyttäjillä itsellään. Tämän vuoksi tieto ei välttämättä kulkeudu tuomioistuimeen asti. Koska muuntohuumeet on usein luokiteltu vain lääkeaineiksi, niistä usein rangaistaan paljon lievempiä rangaistuksia kuin huumausainerikoksista. Muuntohuumeilla ei yleensä kuitenkaan ole minkäänlaista lääkinnällistä käyttötarkoitusta, minkä takia rikosten tuomitseminen lääkerikoksina on hieman kyseenalaista. Anna-Riikka Ruuthin mukaan muuntohuumerikosten tuomitseminen lääkerikoksina on väärin, sillä muuntohuumeet ovat käytännössä yhtä vaarallisia ja haitallisia aineita kuin huumausaineet. Tämän vuoksi muuntohuumerikoksista tulisi tuomita samanlaisia rangaistuksia kuin huumausainerikoksista. Kihlakunnansyyttäjä Anna-Riikka Ruuthin mukaan muuntohuumeiden luokittelua huumausaineiksi ja lääkeaineiksi tulisi nopeuttaa huomattavasti. Muuntohuumeita tulisi voida luokitella

41 41 huumausaineiksi suurempina määrinä kerrallaan. Esimerkiksi tietyn muuntohuumeen kaikki johdannaiset pitäisi saada muutettua kerralla huumausaineiksi, sillä johdannaisia tulee koko ajan lisää vain pientä muuntohuumeen ainesosaa muuttamalla. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea tekee kolmen vuoden välein luokittelupäätöksiä, joista syyttäjä voi tarkistaa ne aineet, jotka on luokiteltu lääkeaineiksi. Mikäli kyseessä oleva aine ei löydy päätöksestä, syyttäjä ei voi syyttää tekijää kyseisestä teosta. Lista ei kuitenkaan ole tyhjentävä. Tämä onkin yksi muuntohuumerikosten käsittelyn ongelma, sillä joskus asia jää syyttämättä vain siksi, että kyseessä olevaa lääkeainetta ei löydy Fimean luokittelupäätöksestä. 9.2 Rangaistuskäytännöt Vantaan käräjäoikeudessa Vantaan käräjäoikeuden huumausaineiden vastuutuomari Heli Pöntinen kertoi haastattelussa, että muuntohuumerikosten rangaistukset määräytyvät muun muassa sen mukaan, minkä laatuiseen huumausaineeseen muuntohuume on rinnastettu. Esimerkiksi jos muuntohuume kuuluu amfetamiiniin rinnastettaviin aineisiin, muuntohuumerikoksen rangaistusvaatimusta verrataan amfetamiinin rangaistuskäytäntöihin. Muuntohuumerikoksesta kuitenkin rangaistaan paljon lievempiä rangaistuksia kuin huumausainerikoksista. Tämä onkin yksi syy siihen, miksi muuntohuumeet ovat niin suosittuja. Muuntohuumeilla pyritään saamaan aikaan samankaltaiset vaikutukset kuin huumausaineilla. Etuna on se, että muuntohuumerikoksista ei voida kuitenkaan tuomita yhtä kovia rangaistuksia kuin huumausainerikoksista. Periaatteessa aineet ovat kuitenkin hyvin samanlaisia, sillä niiden vaikutukset ja vaarallisuus ovat samankaltaisia. Muuntohuumeita kehittämällä pyritään kiertämään huumevalvonta. Muuntohuumerikosten rangaistuksia määrättäessä otetaan huomioon myös se, miten aine vaikuttaa sen käyttäjään. Näin pyritään ottamaan huomioon muuntohuumeen vaarallisuus. Tällä tavoin noudatetaan suhteellisuusperiaatetta, jonka mukaan rangaistuksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vaarallisuuteen ja vahingollisuuteen. Myös muuntohuumeen määrällä on vaikutusta rangaistukseen. Vantaan käräjäoikeudessa otetaan jonkin verran huomioon myös syyttäjien tekemä selvitys muuntohuumeiden rangaistuskäytännöistä. Usein käräjätuomarit kuitenkin luottavat siihen, että syyttäjät tietävät hyvinkin tarkkaan, millaisia rangaistuksia muuntohuumerikoksissa yleensä tuomitaan ja millainen rangaistus rikoksesta tulisi tuomita. Vantaan käräjäoikeudessa ei ole käytössä mitään tiettyä rangaistuskäytäntöä, vaan tuomarit tekevät päätöksensä tapauskohtaisesti. Käräjäoikeudella on kuitenkin käytössään Itä-

42 42 Uudenmaan selvitys muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöstä, jota tuomarit voivat käyttää apunaan rangaistusta määrättäessä. Lisäksi Vantaan käräjäoikeus on saanut vuonna 2012 koulutusmateriaalia, jonka avulla rangaistuksen laatua ja määrää voidaan harkita. Koulutusmateriaalissa mainitaan myös joitakin hovioikeuden ja korkeimman oikeuden oikeustapauksia, joista voi olla hyötyä tuomiota määrättäessä. 9.3 Muuntohuumerikokset asianajajien näkökulmasta Asianajotoimisto Jaatela & Heleniuksessa työskentelevä asianajaja Mikko Helenius kertoi haastattelussa, että hänen käsityksensä mukaan muuntohuumerikosten osalta ei ole yhteistä vakiintunutta rangaistuskäytäntöä toisin kuin niin sanottujen tavallisten huumausaineiden osalta. Huumausaineilla on hyvin yhtenäiset ja vakiintuneet rangaistuskäytännöt, joten rangaistukset ovat hyvin ennustettavissa. Asianajaja Mikko Heleniuksen mukaan muuntohuumerikokset ovat yleensä salakuljetusrikoksia ja lääkerikoksia. Mikäli muuntohuume on jo luokiteltu huumausaineeksi, kyseessä on sen sijaan huumausainerikos. Muuntohuumerikokset ovat hyvin vaihtelevia, sillä erilaisia muuntohuumeitakin on hyvin paljon. Heleniuksen mukaan muuntohuumerikoksia tulisi käsitellä samalla tavoin kuin huumausainerikoksia. Rangaistusta määrättäessä tulisi ottaa huomioon aineen määrä, aineesta saatava käyttöannosten määrä sekä aineen vaarallisuus. Lisäksi rangaistuksessa tulisi ottaa huomioon muuntohuumeen aiheuttama riippuvuus ja kuolemanriski. Rangaistus tulisi määritellä näiden seikkojen perusteella. Huumausaineista voidaan aineen pitoisuuden kautta määritellä, kuinka vahvaa tai lievää huumausaine on. Tämä vaikuttaa olennaisesti rangaistuksen määräämiseen, sillä vahvojen huumausaineiden niin sanottu hyötysuhde on parempi kuin lievissä huumausaineissa. Vahvemmista huumausaineista voidaan pitoisuutta pienentämällä saada paljon enemmän käyttöannoksia kuin lievemmistä huumausaineista. Tällä tavoin huumausaineesta saadaan katukaupassa paremmat tuotot, kun huumausaineen määrä ikään kuin kasvaa. Muuntohuumeiden pitoisuuksien arviointi on hankalaa, koska monista muuntohuumeista tiedetään niin vähän. Avustajien kannalta muuntohuumerikoksissa yhtenä ongelmana on se, että niistä tuomittavia rangaistuksia on hyvin vaikea ennustaa etukäteen. Avustajan on lähes mahdotonta antaa päämiehelleen etukäteen arvio siitä, millaisen rangaistuksen hän mahdollisesti saa, koska muuntohuumerikoksissa ei ole yhtenäisiä rangaistuskäytäntöjä. Yhtenäisten rangaistuskäytäntöjen puuttumisen syynä on se, että tuomioistuimella, syyttäjällä ja avustajilla ei ole kokemusta useimmista muuntohuumeista. Tämän takia ei tiedetä, millainen rangaistus teosta tulisi tuomita.

43 43 Muuntohuumerikosten rangaistusten tulisi olla paremmin ennustettavissa, jotta avustaja voisi etukäteen ennakoida, millainen rangaistus päämiehelle määrätään ja mitkä asiat puhuvat päämiehen puolesta ja mitkä päämiestä vastaan. Tämä rangaistusten huono ennustettavuus johtuu siitä, että valtakunnallisia rangaistuskäytäntöjä ei ole olemassa. Esimerkiksi aikaisemmissa luvuissa selostetussa Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvityksessä on selkeät rangaistuskäytännöt myös muuntohuumerikosten tuomioissa, mutta ne eivät ole kaikkien lainkäyttäjien tiedossa tai käytössä. Edes kaikki syyttäjävirastot eivät välttämättä käytä apunaan tuota selvitystä, eivätkä myöskään kaikki tuomioistuimet. Tämän takia avustajan on hyvin hankala tietää, millainen rangaistus päämiehelle tuomitaan. Yhtenäiset rangaistuskäytännöt muodostuvat lähinnä oikeustapauksien ja asiantuntijoiden lausuntojen avulla. Kun käräjäoikeudessa käsitellystä muuntohuumerikosjutusta valitetaan hovioikeuteen, hovioikeus tutkii asiaa tullilaboratorion lausuntojen, asiantuntijoiden lausuntojen, aikaisempien oikeustapausten ja lain esitöiden perusteella. Näiden perusteella hovioikeus tekee asiassa ratkaisun, joka voi toimia esimerkkinä myöhempiä samankaltaisia muuntohuumerikoksia käsitellessä. Muuntohuumerikoksesta on saatava käyttöön vähintään hovioikeuden ratkaisu, ennen kuin asiaan osataan suhtautua oikealla tavalla. Aikaa kuluu kuitenkin paljon, ennen kuin tietyn markkinoille tulleen muuntohuumeen osalta päästään tällaiseen vaiheeseen. Sitä ennen tuon muuntohuumeen osalta ei ole olemassa yhtenäisiä rangaistuskäytäntöjä, joten rangaistukset voivat vaihdella hyvinkin paljon. Tämä onkin yksi muuntohuumerikoksiin liittyvä ongelma, jonka asianajaja Mikko Helenius nosti esille. Käytännön työ ennen muuntohuumerikoksesta tuomitsemista jää yleensä lähinnä syyttäjän ja avustajien varaan. Tuomittavan rangaistuksen perusteltavuus riippuu lähinnä siitä, kuinka hyvin syyttäjä ja avustajat ovat ottaneet selvää kyseessä olevasta muuntohuumeesta ja siitä, millainen rangaistus kyseisessä tapauksessa voisi tulla kyseeseen. Syyttäjän ja avustajien hankkimien tietojen avulla tuomioistuin tekee ratkaisunsa. Muuntohuumeista tulisi olla saatavilla enemmän tietoa ja aikaisempia samankaltaisia oikeustapauksia, jotta rangaistukset voitaisiin määrätä yhteneväisemmin. Muuntohuumeita yritetään usein rinnastaa niin sanottuihin tavallisiin huumausaineisiin. Tämän avulla yritetään harkita, millainen rangaistus teosta tulisi tuomita. Esimerkiksi asiantuntijalausuntojen avulla voidaan saada käsitys siitä, minkälaiseen huumausaineeseen muuntohuume on rinnastettavissa. Asiantuntijat arvioivat usein myös sitä, kuinka monta käyttöannosta rikoksen kohteena olevasta muuntohuumemäärästä saadaan. Muuntohuumerikoksien rangaistukset määrätään yleensä sen mukaan, kuinka monta käyttöannosta kyseessä olevasta muuntohuumemäärästä saadaan. Käyttöannosten arvioinnissa on kuitenkin monia ongelmia. Tästä johtuen asiantuntijoiden tekemät arviot muuntohuumeiden

44 44 käyttöannoksista voivat asiantuntijasta riippuen poiketa paljonkin toisistaan. Käyttöannoksiin vaikuttaa muun muassa se, käytetäänkö muuntohuumetta nielemällä vai piikittämällä. Piikittämällä aineesta saadaan vahvempi vaikutus kuin nielemällä. Näiden seikkojen vuoksi käyttöannosten arviointi on vaikeaa ja käyttöannosten määrä voi vaihdella hyvin paljon laskutavasta ja asiantuntijan arvioista riippuen. Lisäksi muuntohuumeiden käyttöannoksia arvioitaessa on otettava huomioon se, että käyttäjät eivät itse ajattele ainetta käyttäessään, minkä verran he milloinkin ainetta käyttävät tai minkälaisia käyttöannoksia he käyttävät. Käyttäjä käyttää ainetta sen verran, kuin hän sillä hetkellä tuntee ainetta tarvitsevansa. Eri käyttäjien käyttöannokset voivat olla hyvin erilaisia. Joskus muuntohuume voi myös olla huonolaatuista, jolloin käyttäjä joutuu ottamaan isomman annoksen muuntohuumetta. Toisen kertakäyttöannos voi olla toiselle tappava annos. Käyttäjän toleranssi yleensä kasvaa ainetta käytettäessä, jolloin hän siirtyy vähitellen yhä suurempiin käyttöannoksiin. Esimerkkinä asianajaja Mikko Helenius käytti tapausta, jossa huumausaineita kauan käyttänyt henkilö joutui vankilaan, eikä hän tuona aikana voinut käyttää huumausainetta. Vankilasta vapauduttuaan huumausaineiden käyttäjä otti saman annoksen huumausainetta kuin hän oli ennen vankilaa käyttänyt, jolloin hän kuoli tuohon annokseen. Syynä tähän oli se, että hänen toleranssinsa oli vankilassaoloaikana laskenut niin paljon, että vankilasta päästyään tuo annos oli hänelle tappava. Käyttöannokset voivat siis vaihdella käyttäjästä riippuen hyvin paljon toisistaan. Tämä on yksi ongelma muuntohuumerikosten rangaistusajattelussa, jossa rangaistuksen määrä perustuu hyvin pitkälti aineesta saataviin käyttöannoksiin. 10 Johtopäätökset Opinnäytetyön tuloksena selvisi, että muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt ovat hyvin vaihtelevia. Huumausainerikosten osalta on olemassa selkeät ja yhtenäiset rangaistuskäytännöt, joita sovelletaan valtakunnallisesti. Muuntohuumerikosten osalta tällaisia rangaistuskäytäntöjä ei kuitenkaan ole vielä kehittynyt osittain siksi, että muuntohuumeet ovat uusia aineita, joista tiedetään hyvin vähän. Lisäksi muuntohuumeita kehitetään koko ajan lisää, minkä vuoksi niiden ominaisuuksista ei ole kovin paljon tietoa. Joitain rangaistuskäytäntöjä on kuitenkin muodostunut esimerkiksi hovioikeuden ja korkeimman oikeuden ratkaisujen perusteella. Näitä ratkaisuja sovelletaan usein käräjäoikeuksissa rangaistuksia määrättäessä. Itä-Uudenmaan syyttäjävirastossa muuntohuumerikosten rangaistusvaatimukset ovat hyvin yhtenäiset, sillä syyttäjät käyttävät rangaistusvaatimuksia harkitessaan yhteistä muuntohuumerikosten rangaistuksista tehtyä selvitystä. Vantaan käräjäoikeudessa yhteisiä sovittuja rangaistuskäytäntöjä ei oikeastaan ole, vaan tuomarit tekevät päätöksensä yleensä tapauskohtai-

45 45 sesti. Käräjätuomarit myös luottavat siihen, että syyttäjät ja mahdolliset avustajat ovat ottaneet asiasta selvää ja tuovat käsittelyyn kirjallisia todisteita, jotka tukevat heidän näkemystään rangaistuksen määrästä. Avustajien kannalta yhteisten valtakunnallisten rangaistuskäytäntöjen puuttuminen aiheuttaa joitakin ongelmia päämiehelle arvioitavan rangaistuksen pituutta arvioitaessa. Koska selkeitä yhtenäisiä rangaistuskäytäntöjä ei ole, avustajien on hyvin hankala kertoa päämiehilleen, millaisia rangaistuksia heille mahdollisesti teoistaan tuomitaan. Muuntohuumeita kehitetään koko ajan lisää, jotta markkinoille saataisiin huumausaineen kaltaisia aineita, jotka eivät ole lain mukaan kiellettyjä. Muuntohuumeista pyritään saamaan huumausaineiden kaltaisia aineita, joista ei voida tuomita rikosoikeudellisia rangaistuksia. Näin pyritään kiertämään huumausaineiden valvontaa. Monet muuntohuumeet on luokiteltu vain lääkkeiksi, jolloin rikosoikeudelliset seuraamukset jäävät usein todella vähäisiksi verrattuna huumausainerikoksista tuomittaviin rangaistuksiin. Jos muuntohuumetta ei ole luokiteltu edes lääkkeeksi, siihen liittyvästä teosta on mahdotonta tuomita rangaistusta. Rangaistusta ei voida tuomita tällaisesta teosta, koska laillisuusperiaate kieltää tällaisen menettelyn. Laillisuusperiaate sisältää taannehtivan rikoslain kiellon, jonka mukaan teon on oltava tekohetkellä säädetty rangaistavaksi. Vaikka teko olisikin tuomiota annettaessa säädetty rangaistavaksi, teosta ei voida antaa rangaistusta, jos se ei ole ollut tekohetkellä laitonta. Rangaistuksia pyritään välttämään myös sillä, että maahan tuodaan internetistä tilaamalla vähäisiä määriä muuntohuumeita, jolloin syyte jää usein syyttäjän pöydälle sen vähäisen merkityksen takia. Syyttäjä jättää tällaisen rikoksen tutkimatta yleensä siksi, että kyseessä on vähäinen määrä ainetta ja teon tutkimiseen kuluisi liikaa resursseja teon merkitykseen nähden. Muuntohuumeiden luokittelu huumausaineiksi on kehittynyt vuonna 2011 voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen. Lakimuutoksen ansiosta muuntohuumeita voidaan muuttaa huumausaineiksi kansallisesti. Muuntohuumeita ei kuitenkaan ole lakimuutoksen jälkeen muutettu huumausaineiksi kovin paljon. Huumausaineiksi on luokiteltu vain muutamia muuntohuumeita, koska kansallisesti luokitteleminen on kuitenkin ollut melko hidasta. Muuntohuumeiden luokittelua voitaisiin nopeuttaa siten, että mahdollistettaisiin yhden aineen kaikkien johdannaisten muuttaminen huumausaineeksi samalla kertaa. Monesti uusia muuntohuumeita kehitetään juuri siten, että tietystä aineesta muokataan pieniä ainesosia muuttamalla ikään kuin uutta muuntohuumetta. Tällöin uusi muuntohuume on periaatteessa lähes samaa ainetta kuin aikaisempi aine, mutta sen kemiallista kaavaa on muutettu siten, että se luokitellaan eri aineeksi. Näin on kehitetty uusi muuntohuume, jota ei ole luokiteltu huumausaineeksi eikä lääkkeeksi, joten sen tilaaminenkin on laillista. Jos yhden aineen kaikki

46 46 johdannaiset voitaisiin luokitella huumausaineeksi samalla kertaa, tällainen ongelma saataisiin poistettua. Myös lääkkeiksi luokittelun osalta voitaisiin käyttää samaa periaatetta, jolloin uusien muuntohuumeiden maahantuonti saataisiin jokseenkin nopeasti muutettua laittomaksi toiminnaksi. Huumausainerikoksia ja muuntohuumerikoksia käsitellään tuomioistuimissa eri tavalla. Muuntohuumerikoksista tuomittavat rangaistukset ovat lievempiä kuin huumausainerikosten rangaistuskäytännöt. Muuntohuumerikokset ovat yleensä salakuljetuksia tai lääkerikoksia. Näistä rikoksista tuomitaan melko lieviä rangaistuksia. Salakuljetuksesta voidaan tuomita korkeintaan kahden vuoden ja lääkerikoksesta korkeintaan yhden vuoden vankeusrangaistus. Käytännössä muuntohuumerikoksista tuomitaan kuitenkin yleensä sakkorangaistuksia. Huumausainerikoksista taas tuomitaan ankarampia rangaistuksia. Huumausainerikoksesta tuomittava rangaistus voi olla korkeintaan kaksi vuotta vankeutta, mutta törkeästä huumausainerikoksesta voidaan tuomita 1-10 vuotta vankeutta. Huumausainerikoksista ja muuntohuumerikoksista tulisi tuomita samankaltaisia rangaistuksia, koska muuntohuumeet ovat hyvin samankaltaisia aineita kuin huumausaineet. Ne ovat usein yhtä vaarallisia aineita kuin huumausaineet, mutta muuntohuumeista tiedetään paljon vähemmän kuin niin sanotuista tavallisista huumausaineista. Tämä tekee muuntohuumeista jopa huumausaineita vaarallisempia. Muuntohuumerikosten rangaistusta määrättäessä pohjaksi tulisi ottaa siihen rinnastettavan huumausaineen rangaistusasteikko. Rangaistuksessa on kuitenkin otettava huomioon muuntohuumeen pitoisuus eli se, kuinka vahvaa aine on. Rangaistus voisi olla hieman lievempi kuin samankaltaisesta huumausainerikoksesta tuomittava rangaistus, jos esimerkiksi muuntohuumeen pitoisuus on huumausainetta pienempi, mutta rangaistuksen tulisi kuitenkin olla nykyistä ankarampi. Jos muuntohuumeen ja huumausaineen pitoisuus ja muut ominaisuudet ovat kuitenkin samanlaiset, rangaistusten tulisi olla yhtenäiset. Mikäli muuntohuume on esimerkiksi pitoisuudeltaan lievempää ainetta kuin huumausaine, muuntohuumerikoksesta tulisi määrätä lievempi rangaistus suhteutettuna huumausainerikoksesta annettavaan rangaistukseen. Tämä näkemys perustuu siihen, että suhteellisuusperiaatteen mukaan rangaistusten etäisyys toisistaan on oltava samanlainen kuin rangaistusten perustana olevien rikosten törkeysero. Rangaistusten tulisi olla myös yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisia eli samanlaisista rikoksista on tuomittava samanlaiset rangaistukset. Muuntohuumerikosten rangaistusta määrättäessä tulisi ottaa aina huomioon aineen vaarallisuus ja määrä sekä aineesta saatava käyttöannosten määrä. Myös muuntohuumeen aiheuttama riippuvuus ja kuolemanriski olisi hyvä ottaa huomioon, jotta teon vakavuus saataisiin esille. Kaiken kaikkiaan muuntohuumerikosten rangaistuskäytäntöjä määrittäessä on ongelmana muun muassa se, että muuntohuumeet ovat uusia aineita, joista ei ole kovin paljon tietoa

47 47 eikä kokemusta. Tuomioistuinten on hyvin vaikea määrätä rangaistusta sellaisiin aineisiin liittyvistä rikoksista, joista tuomioistuimilla ei ole tarpeeksi tietoa tai kokemusta. Jotta muuntohuumerikokseen osataan suhtautua oikealla tavalla, käräjäoikeus tarvitsee vähintään hovioikeuden tuomion ratkaisunsa pohjaksi. Hovioikeus puolestaan tekee ratkaisunsa tullilaboratorion ja asiantuntijoiden lausuntojen, mahdollisten aikaisempien oikeustapausten ja lain esitöiden perusteella. Ongelmana on kuitenkin se, että hovioikeuden ratkaisun saamiseen menee kauan aikaa ja juttuja tulee myös tätä ennen käräjäoikeuksien käsiteltäviksi. Tämän vuoksi asiantuntijoiden ja tullilaboratorion lausuntojen tulisi olla myös käräjäoikeuksien käytettävissä ennen ratkaisujen antamista. Näin rangaistuksia saataisiin yhtenäistettyä myös uusien muuntohuumerikosten osalta. Tiedon puute on yleinen ongelma kaikkien osapuolten kannalta, sillä muuntohuumeista saatava tieto löytyy lähinnä internetistä ja käyttäjiltä itseltään. Tämän vuoksi tieto ei yleensä kulkeudu tuomioistuimeen asti taikka edes syyttäjille ja avustajille. Tähän ongelmaan ratkaisuna voisi olla se, että esimerkiksi muuntohuumeisiin erikoistuneet asiantuntijat keräisivät tietoa erilaisista muuntohuumeista ja omista aikaisemmista lausunnoistaan, jonka jälkeen tekisivät jonkinlaisen tietopaketin muuntohuumeista. Tämä tietopaketti voitaisiin antaa kaikkien tuomioistuimien ja syyttäjävirastojen käyttöön. Vaikka Itä-Uudenmaan syyttäjävirasto on tehnyt selvityksen muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöistä, suurin osa käräjäoikeuksista ja syyttäjävirastoista ei käytä apunaan tuota selvitystä. Tähän ongelmaan ratkaisuna voisi olla esimerkiksi se, että syyttäjävirastot ja käräjäoikeudet tutkisivat Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitystä ja tekisivät siihen korjauksia sellaisiin kohtiin, jotka poikkeavat heidän näkemyksistään. Näin saataisiin aikaan yhtenäiset rangaistuskäytännöt, joita kaikki tuomioistuimet ja syyttäjävirastot voisivat soveltaa. Yhtenä ongelmana muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöissä on se, että rangaistukset määritellään käyttöannosten mukaan. Tämä on sinänsä hyvä ja järkevä lähtökohta rangaistuksen määräämiselle, mutta käyttöannoksia on hyvin vaikea määritellä. Asiantuntijoidenkin on hyvin vaikea määritellä, kuinka suuri yksi käyttöannos jotakin tiettyä ainetta on. Asiantuntijoiden arviot käyttöannoksista voivat myös vaihdella asiantuntijasta riippuen todella paljon. Asianajaja Mikko Helenius kertoi, että erään aineen käyttöannosten arvioinnissa on ollut jopa kuusinkertainen ero. Käyttöannoksen määrä on vaikea arvioida siksi, että käyttöannoksen määrä riippuu aina käyttäjästä ja vaihtelee käyttäjän mukaan. Lisäksi ongelmana on se, että käyttäjät harvoin itse ajattelevat ainetta käyttäessään, minkä verran ainetta he milloinkin käyttävät. Käyttäjät ottavat ainetta sen mukaan kuin ajattelevat sitä tarvitsevansa. Myös aineen laatu ja pitoisuus voivat vaihdella muuntohuume-erästä riippuen, joten käyttäjien käyttöannoksen vaihtelevat myös sen mukaan.

48 48 Rangaistuksen määrääminen käyttöannokset huomioon ottaen on kuitenkin oikeastaan ainoa järkevä tapa, joten tästä tavasta ei kannata luopua. Käyttöannosten arviointiin voitaisiin kuitenkin yrittää panostaa hieman enemmän. Jos esimerkiksi muutama asiantuntija tekisi uudesta aineesta oman käyttöannosarvionsa, aineesta voitaisiin saada luotettavampi käyttöannosarvio. Rangaistusta arvioitaessa voitaisiin tällöin ottaa kaikki asiantuntija-arviot huomioon ja pohtia, mikä olisi käyttöannosten keskimääräinen arvio. Rangaistusta määrättäessä voitaisiin tällöin ottaa huomioon keskimääräisen käyttöannosarvion mukainen käyttöannosten määrä ja tuomita rangaistus sen mukaan.

49 49 Lähteet Painetut lähteet Forsell M. & Virtanen A. & Jääskeläinen M. & Alho H. & Partanen A. Huumetilanne Suomessa Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Frände, D painos. Yleinen rikosoikeus. Helsinki: Edita. Koskinen P Rikosoikeuden perusteet. Helsinki: Forum Iuris. Melander S Rikosoikeus 2010-luvulla. Helsinki: Forum Iuris. Seppälä P. & Mikkola T Raportteja 287. Huumeet Internetissä ja nuorisokulttuureissa. Helsinki: Stakes. Tapani J. & Tolvanen M Rikosoikeus. Helsinki: Talentum. Sähköiset lähteet Fimea Luokittelu. Viitattu Fimea Luokittelun hakeminen. Viitattu Fimea Luokittelun jälkeen. Viitattu Fimea Luokittelun lainsäädäntö ja perusteet. Viitattu Fimean luokittelupäätökset Lääkkeeksi luokittelu / Lainvoimaisuus Fimean luokittelupäätökset Lääkkeeksi luokittelu / Lainvoimaisuus HE 180/1992. Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslain täydentämisestä huumausainerikoksia koskevilla säännöksillä. Helsingin sanomat KSML: Muuntohuumeiden luokittelu viivästyy. Viitattu Irti huumeista Muuntohuumeet. Viitattu Poliisi Huumausainerikollisuus. Viitattu Poliisi Huumausainerikollisuuden tilannekatsaus Viitattu Sosiaali- ja terveysministeriö Muuntohuumeiden luokittelu huumausaineiksi nopeutuu. Viitattu

50 50 Sosiaali- ja terveysministeriö Muuntohuumeita luokitellaan huumausaineiksi ensimmäistä kertaa. Viitattu THL Muuntohuumeet uusi haaste päihdetyölle. Viitattu THL Tietoa eri huumeista. Viitattu etoa_huumeista#gamma Tulli Kannabiksen ja muuntohuumeiden takavarikot lisääntyivät edelleen viime vuonna. Viitattu Julkaisemattomat lähteet Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitys rangaistuskäytännöstä ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavista seikoista toistuvasti tehtävissä rikoksissa Koulutusmateriaali Ajankohtaiskatsaus huumausainerikostilanteeseen ja eräitä tunnusmerkistökysymyksiä. Sakari-tietojärjestelmä Vantaan käräjäoikeus. Oikeustapaukset Helsingin käräjäoikeuden ratkaisu Helsingin KO nro Helsingin käräjäoikeuden ratkaisu Helsingin KO nro Hovioikeuden ratkaisu Helsingin HO nro 691. Hovioikeuden ratkaisu Helsingin HO nro Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2004:127 Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2005:56 Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2006:82 Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2009:53

51 51 Liitteet Liite Kihlakunnansyyttäjä Anna-Riikka Ruuthin haastattelu Liite Käräjätuomari Heli Pöntisen haastattelu Liite Asianajaja Mikko Heleniuksen haastattelu

52 52 Liite 1 Liite 1 Kihlakunnansyyttäjä Anna-Riikka Ruuthin haastattelu Millaisia rangaistuksia huumausainerikoksista tuomitaan? Entä muuntohuumerikoksista? 2. Miten huumausainerikosten ja muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt eroavat toisistaan? 3. Millaisia muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt ovat valtakunnallisesti? 4. Tulisiko huumausainerikoksia ja muuntohuumerikoksia käsitellä eri tavalla kuin nykyään? 5. Millaisia muuntohuumerikoksia Itä-Uudenmaan syyttäjävirastossa on käsitelty? Minkälaisia rangaistuksia niistä on annettu? 6. Millaisia ongelmia muuntohuumerikosten rangaistuksissa on?

53 53 Liite 1 Liite 2 Käräjätuomari Heli Pöntisen haastattelu Millaisia rangaistuksia huumausainerikoksista tuomitaan? Entä muuntohuumerikoksista? 2. Miten huumausainerikosten ja muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt eroavat toisistaan? 3. Käytetäänkö Vantaan käräjäoikeudessa rangaistusta määrättäessä apuna esimerkiksi Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston selvitystä tai muuta aineistoa? 4. Millaisia muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt ovat valtakunnallisesti? 5. Tulisiko huumausainerikoksia ja muuntohuumerikoksia käsitellä eri tavalla kuin nykyään? 6. Millaisia muuntohuumerikoksia Vantaan käräjäoikeudessa on käsitelty? Minkälaisia rangaistuksia niistä on annettu? 7. Pitäisikö muuntohuumeet luokitella huumausaineiksi eri lailla kuin nykyään? Miten? 8. Millaisia ongelmia muuntohuumerikosten rangaistuksissa on?

54 54 Liite 1 Liite 3 Asianajaja Mikko Heleniuksen haastattelu Millaisia rangaistuksia huumausainerikoksista tuomitaan? Onko muuntohuumeiden osalta rangaistuskäytäntöjä? 2. Miten huumausainerikosten ja muuntohuumerikosten rangaistuskäytännöt eroavat toisistaan? 3. Millaisia muuntohuumerikoksia olette käsitelleet? Millaisia muuntohuumerikokset yleensä ovat? 4. Tulisiko huumausainerikoksia ja muuntohuumerikoksia käsitellä eri tavalla kuin nykyään? 5. Millaisia rangaistuksia muuntohuumerikoksista tulisi rangaista? 6. Tulisiko muuntohuumeet luokitella huumausaineiksi eri lailla kuin nykyään? 7. Millaisia ongelmia muuntohuumerikosten rangaistuksissa on? 8. Mitä ongelmia olette havainneet lainsäädännössä, tulkinnassa ja tuomioistuinkäytännössä? 9. Onko teillä joitakin kehitysideoita muuntohuumerikosten rangaistuskäytäntöihin?