Suomen ensimmäinen romanitaustainen väitteli tohtoriksi

Transkriptio

1 EV-lehti 1 ELÄMÄ JA VALO Romanilähetyslehti 8, Suomen ensimmäinen romanitaustainen väitteli tohtoriksi 10 Tasapainon ja siunauksen salaisuus Koulutus

2 2 EV-lehti EV-lehti 3 Pääkirjoitus Jumalan lähettämä mies, Jumalan lähettämä, näin alkaa kertomus Johannes Kastajasta. Hän oli mies, jolla oli selkeä tietoisuus ja kutsumus elämäntehtävästään. Oli Hänen koko elämänsä päämäärä oli julistaa tulevan Messiaan eli Jeesuksen saapumista. Usein luemme hänen ja monien muiden Jumalan sankarien elämästä heidän mahtavia saarnoja tai ihmetekojaan, mutta yhtä usein unohdamme sen, kuinka heistä tuli sitä mitä he olivat. Usein nämä Jumalan ihmiset ovat joutuneet kulkemaan pitkän tien kohti sydämensä näkyä. Koulutus vahvistaa kutsumusta. Vahvan sydämen näyn lisäksi tarvitsemme koulutusta matkalla kohti kutsumustamme. Ilman omaa elämänkouluaan erämaassa tuskin Johannes Kastajastakaan tiedettäisiin tänään mitään. Juuri siellä Jumala valmisti häntä sellaiseksi ihmiseksi, joka oli sovelias julistamaan ihmiskunnalle maailman suurimman sanoman; Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Kasvussa kutsumukseen mekin tarvitsemme koulutusta. Vanha viisaus sanookin, ettei puuhun kiivetä ylhäältä, vaan alhaalta päin. Kaikille Jumalan ihmisille yhteistä ovat rakennusaineet, joiden kautta kasvu tapahtuu. Deevelesko ȟikkime džeeno, Deevelesko ȟikkime, jakkes alsila balamis Johannes Bolliboskerosta. Jou sas džeeno, koones sas reendigo džaaniba ta biȟiba lesko Sas dživibosko buttiatta. Lesko hilo dživibosko praaluno buttia sas te rakkavel Messiasko, Jesusesko aavibosta. Butvares ame drabavaha lesko ta vaure Deevelesko baro džeenengo dživibosta, lengo tšiȟka prediikenna elle undribosko tšeeribonna, bi it ofti ame bristavaha douva, sar lenna aulo doolen, so joon aaȟte. Ofti dala Deevelesko komuja hin nuorute te staaven langȟto drom kajo lengo džesko dissiba. Skooliba džorila biȟibas. Džoralo džesko dissibosko praal ame hyövyvaha skooliba aro amengo drom kajo amengo biȟiba. Uutan iego dživibosko skoola aro vildo phuv ame na fani džaanahas tši akadiives Johannes Bolliboskeresta. Doori Deevel tšertas les ajasaavo komuniske, koon sas tšiȟko te rakkavel komujenge bolibosko koni baaride boodos: Dik, Deevelesko bakro, koon lela nikki bolibosko greȟȟi! Aro barjiba biȟiboske ame niina hyövyvaha skooliba. Phuro fiiniba phennela, te aro kaȟt na hleppula apreta, bi teelesko rinkata. Saare Deevelesko komujenge hin it dromme, džeenom doolen barjiba fanula. TEKSTI: RAINER LINDEMAN KUVAT: NIKO VARJOLAN KUVA-ALBUMI ope! Nikosta tulee Jumalan sana ja rukous ovat elementtejä, joita ilman emme me voi koskaan saavuttaa Jumalallista kutsumustamme. Jumalan sanan kautta a saamme kasvua oman raamatun lukemisen, seurakuntamme opetuksen ja esimerkiksi raamattukoulujen kautta tapahtuvassa opiskelussa. On turha lähteä rakentamaan taloa, ennekuin perusta on kunnossa! Tämän kaiken hengellisen harjoittamisen lisäksi Jumala on varannut meille jokaiselle oman polkumme, jota kuljettamalla Hän haluaa kasvattaa meitä yksilöllisesti. Elämänkokemukset ja tilanteet Jeesuksen seurassa saa aikaan meissä sitä kasvua, jota ei voi kirjoista lukemalla oppia. Tällä kirjoituksella haluan rohkaista sinua suuntaamaan elämäsi kohti omaa kutsumustasi. Rakenna elämäsi perusta lujaksi näillä parhailla taivaallisilla rakennusaineilla. Siunattua matkaa, olet Jumalan lähettämä! Julkaisija: Elämä ja Valo ry. Välimäenkatu NOKIA Puh , info@elamajavalo.fi Päätoimittaja: Tino Grönfors Puh tino_gronfors@hotmail.com Toimitussihteeri: Puh rainer.lindeman@gmail.com - lehti Toimituskunta: Tino Grönfors, päätoimittaja Jukka Mäkinen Markku Mäkinen Julkaisumateriaali: Välimäenkatu Nokia info@elamajavalo.fi Pankkiyhteys ja lahjoitukset: YLEISTILI: FI (NDEAFIHH) LÄHETYSTYÖTILI: FI (NDEAFIHH) Elämä ja Valo ry. Dživiba ta Jang sk. Romanilähetystyötä vuodesta 1964 Layout: Kannen valokuva: Töysäläinen Leif Lindeman auttamassa Melina-tytärtänsä koululäksyjen kanssa. Valokuva: Markus Lindeman Tuula Blomerus puheenjohtaja, Helsinki Markku Mäkinen varapuheenjohtaja, Jyväskylä Keijo Baltzar hallituksen jäsen, Lahti (vt. toiminnanjohtaja) Tino Grönfors Tom Bollström hallituksen jäsen, Pori Maunord Hagert hallituksen jäsen, Orivesi Kyösti Lindeman hallituksen jäsen, Helsinki Tarja Mäkelä hallituksen jäsen, Kangasala Markus Keväänranta varajäsen, Kurikka Terno Lindeman varajäsen, Salo toiminnanjohtaja, Huittinen (vuorotteluvapalla) Deevelesko lau ta mangjiba aaȟȟena dola saaki, uutan doolen ame na tšekkar laȟȟaha amengo deulikaano biȟiba. Džeenom Deevelesko lau ame laha barjiba aro mengo iego Kurko Liinesko drabiba, amengo khangaresko sikjiba, ta naalunomerkneske džeenom aro bibliako skoolengo sikjiba. Na hyövyla te byrjyvel te fäärdavel tšeer, sikide vanka botnos hin fäärdi! Panna praal ajasaavo deulikaano tšeeriba Deevel hin fäärdadas sakkonenge iego drom, ka ame staavaha doi, Joi barjila meen kokares. Amengo dživibosko drom ta fanubi Jesusesko skokka tšeerena amensa douva barjiba, so na vojula te sikjuvel liinengo drabibonna. Aro dai ranniba me kammaa te džoravaa tuut te džal kajo tukko iego biȟiba. Tšeer tukko iego botnos drouveske dala koni fendide deulikaano saakensa. Singlime vandriba, tu aaȟȟeha Deevelesko ȟikkime. risiba/käännös: Tuula Åkerlund Niko Varjola tuli uskoon kuusivuotiaana, tai ainakin silloin hän muistaa ensimmäistä kertaa rukoilleen syntisen rukouksen. Hän sai silloin myös ensimmäisen raamattunsa, jonka kyllä kolusi läpi vasta teini-ikään päästyään. ja vanhempien uskosta siirryin vasta lukioikäisenä oma- -Lapsen kohtaiseen uskoon. Muistaakseni se taisi olla lukion toinen vuosi, kun tein tietoisen valinnan, Niko muistelee. Valinta oli, että Niko tahtoi seurata Jeesusta, ja ettei Jeesus ollut vaan vanhempien juttu, vaan aivan oma, henkilökohtainen juttu. Kasteella Niko kävi vähän tätä ennen 15-vuotiaana.Nikon elämä noin muuten on aika tavallista. Hän kuitenkin ymmärsi, että kodista saadut elämän eväät antoivat hyvät lähtökohdat ponnistaa eteenpäin. - Siitä kiitos kotiin! Ehkä ainut paikka missä eroavaisuus tuli näkyville, oli seurakunta. - Kun on pastorin ja lähetystyöntekijän lapsi, kannat silloin automaattisesti vanhempiesi pelipaitaa. Joskus se harmitti paljon, koska mihin tahansa menin, oli isäni nimi minua varjostamassa. Joskus tuntui, että sain tehdä seurakunnassa asioita, koska minulla sattui olemaan oikea sukunimi, pohtii Niko. Parinkympin tienoilla Niko muutti Itä-Suomeen opiskelemaan. Sielläkin hänet kyllä tunnettiin, mutta ensimmäistä kertaa hän sai seurakuntaelämässä kokea, että hänet haluttiin mukaan palvelemaan ihan vain hänen itsensä takia ja niiden lahjojen takia, jotka Jumala oli hänelle siunannut. - En saanut vastuita vain sen takia, että minulla sattuu lukemaan pelipaidassa oikea sukunimi, naurahtaa Niko. Niko oppi näkemään koulutuksen tärkeyden Lapsuutensa Niko vietti perheensä kanssa Intiassa ja siellä hän oppi näkemään jyrkät erot ihmisten yhteiskunnallisissa asemissa. Se sai pienen pojan miettimään, että ehkä on ihan hyvä käydä koulut hyvin. - Toinen juttu mikä on vaikuttanut minun myönteiseen suhtautuiseen opiskeluun, on koti. Kotona on aina kannustettu opiskelemaan ja menemään eteenpäin elämässä. Kolmas hyvin yksinkertainen innostuksen lähde on ympärillä oleva yhteiskunta. Koulutus on tämän ajan yhteiskunnassa elinehto, Niko kiteyttää. Oma ala selkeytyy Kun kysyn mitkä asiat vaikuttivat hänen päätökseensä alan valintaan, Niko miettii hetken. - Historian opettaja sanoi minulle kirjoitusten jälkeen, että lähde lukemaan historiaa. Sanoin, että en halua lukea viittä vuotta maisteriksi ja todeta, että olisin työtön. Hän vastasi minulle, että hae Opettajankoulutuslaitokseen ja että pikkuisetkin tarvitsevat hyvää historian opetusta. Näistä ajatuksista alkoi Nikon sisällä varmistua ajatus lähteä lukemaan luokanopettajaksi. Tämä sai vahvistusta, kun armeijan aikana kouluttaminen tuntui Nikolle omalta jutulta. Muuttaako opiskelu romani-identiteettiä? Aikoinaan romanien parissa on ollut vallalla ajatus, että opiskelu muuttaa romaniopiskelijan identiteettiä liian suomalaiseksi. Ainakaan Nikon kohdalla tätä ei ole tapahtunut. Oikeastaan asia on aivan päinvastainen. - Olen oppinut arvostamaan omia juuriani enemmän opiskeluaikana ja oppinut näkemään kuinka oma tausta onkin mieletön vahvuus tulevassa ammatissani mm. tunneälynä, sosiaalisina taitoina ja niin edelleen, vakuuttaa Niko. Jos opiskelu on jotain vaikuttanut Nikossa, niin lähinnä vaan positiivisesti. Niko Varjola kokee, että hän on opiskeluaikoina saanut hyvin kannustusta monilta sukulaisilta ja tuttavilta varsinkin oikean alan valitsemisesta. - Usein kyllä positiivisuus lakkaa ja vaihtuu ihmettelyksi, kun kerron kuinka kauan opinnot kestävät. Viisi vuotta tuntuu olevan monelle pitkä aika ja myönnän niin se onkin, mutta vuotta, jotka sitä seuraa työelämässä tuntuu vielä pidemmältä! Suurin osa palautteista on ollut positiivista, mutta ainahan sitä joukkoon muutakin mahtuu, Niko valottaa. Romanina opiskelumaailmassa Yläkoulussa ja lukiossa Niko koki saaneensa opettajilta aivan samanlaista kohtelua kuin kaikki muutkin, eli hyvää. Häntä tuettiin ja autettiin siinä missä muitakin oppilaita ja opiskelijoita. - Yliopistossa monet opiskelija kaverit ovat ihmetelleet minua hyvällä tavalla. Heistä on hienoa nähdä, että on olemassa romaneita, jotka poikkeavat siitä, mitä he ajattelevat millainen romani on. Myös yliopiston lehtorit ja professorit ovat olleet todella auttavaisia, tosin Niko ajattelee, että se johtuu suurimalta osalta myös siitä, että heidän kampus on todella pieni ja lehtorit tuntevat suurimman osan opiskelijoista nimeltä. - Normaalikoulun eli yliopiston harjoittelukoulun muutamat opettajat ovat pyytäneet minua omille tunneilleen uskonto- tai elämänkatsomustiedon tunneille kertomaan oppilaille erilaisuudesta, monikulttuurisuudesta ja helluntailaisuudesta. On ollut mahtavaa nähdä, että käynneistäni ovat pitäneet niin oppilaat kuin opettajatkin. Tulevaisuus Tulevaisuus näyttäytyy Nikolle erittäin positiivisena. Suunnitelmia on ja päätöksiäkin on tehty. - Syksyllä muutan pääkaupunkiseudulle, perustan perheen ja teen viimeisen kouluhommani: pro gradu-tutkielman. Sen tehtyäni haen maisterin papereita, jonka jälkeen alkaakin töiden metsästys, kertoo Niko innokkaana. Niko Varjola haluaa rohkaista myös muita romaninuoria tavoittelemaan haaveitansa. - Ottakaa tavoite ja menkää rohkeasti sitä kohti. Sen tavoitteen kyllä löytää, jos vaan katsoo maailmaa avarin silmin. Elämässä on kyllä paljon hienoja juttuja, joita nuorena haluaisi lähteä tekemään, ja silloin usein koulut jää. Monia hienoja juttuja kyllä kerkeää tekemään myöhemminkin ja sanoisin, että moni hieno juttu jää kokematta, jos ei lähde opiskelemaan! Itse kyllä voin sanoa, että tulen muistamaan opiskeluvuoteni koko elämäni ja muistelen niitä lämmöllä. Ne ovat olleet parasta aikaa elämässäni, toteaa Niko Varjola.

3 4 EV-lehti EV-lehti 5 Lähetystyö Mezein perheen kotiovi. Ensilumi satoi kolme päivää sitten. Kurateillä tarpominen on nyt ohi, ja resuinen ympäristö on saanut hetkeksi puhtaanvalkoisen puvun. Samalla lumi on uhkaava merkki talvesta, joka suistaa hatarissa mökeissään elävät kyläläiset selviytymiskyvyn äärirajoille. Kartalla Agristeun kylä sijaitsee lähes Romanian keskipisteessä, Transilvanian alueella. Kylän 700 asukkaasta hieman yli puolet on romaneja. Kylien reunamilla vastaan tulee äärimmäinen köyhyys kaikessa rujoudessaan. Asumukset käyvät yhä huterammiksi, ja joitakin rakennuksia on vaikea uskoa ihmisasunnoksi. Lapset laskevat kelkalla mäkeä, kun ruokaöljyllä, sokerilla, t maksamakkaralla, hillolla ja suklaalla lattiasta kattoon lastattu pakettiauto pysähtyy kylätielle. Tänään Agristeussa jaetaan ruokapaketteja. Ne on hankittu Fidan joulukeräyksen lahjoitusvaroin ja jaetaan paikallisen Betlehem-säätiön kautta jokaiseen kotiin. Yksi ruokapaketti menee pieneen turkoosiin taloon, jossa asuu kuusilapsinen Mezein perhe. Turkoosin talon perhe TEKSTI: LASSI MÄKINEN KUVAT: LASSI MÄKINEN Romanityötä Agristeun kylässä Toivo aivaasta Seinät on tehty saven ja oljen seoksesta, lattiassa on vähän betoniakin. Radu Mezei (31) on rakentanut talon vuosi sitten omin käsin. Hän on juuri etsinyt päivän annoksen polttopuita läheisestä metsästä. Vaimo Maria (27) on hakemassa kaupasta leipää. Me olemme jo tottuneet talveen. Täällä on kylmää eikä siinä ole mitään kummallista, toteaa Radu rauhallisesti. Sisällä talossa on hämärää; ulkoa tuleva keskitalven valo pysähtyy kuuraiseen ikkunaan. Nurkassa hehkuu tulikuuma kamiina. Betonilattialla on pari neliömetriä tilaa. Vihreä astiakaappi nojaa seinään. Lopun tilasta vievät sohva ja sänky, joilla kahdeksanhenkinen perhe nukkuu. Kuusi lasta hymyilevät, mutta kukaan ei uskalla sanoa mitään. Isä istuu vuoteen reunalla kaksivuotiaat kaksostytöt sylissään. Pienokaiset yskivät ja nenä vuotaa. Ei ole enää työtä. Tekisin ihan mitä tahansa. Maatyötkin ovat loppuneet, kun koneet tekevät kaiken, kertoo Radu, jonka suku on asunut samassa kylässä jo useita sukupolvia. Maria ja Radu ovat aikoinaan käyneet koulua neljä luokkaa, mutta ovat käytännössä luku- ja kirjoitustaidottomia. Nyt omat lapset yrittävät päästä pidemmälle. Hyvä kun käyvät koulua ja oppivat jotain, Radu pohtii. Ikkunalaudalla on kattila ja pino lautasia, joista syötiin hetki sitten lounaaksi papukeittoa. Perheen onneksi kyläkauppa myy ruokatarvikkeita laskulle. Se maksetaan kuukauden tärkeimpänä päivänä, jolloin postinmies koputtaa oveen ja tuo mukanaan lapsilisät, 500 leuta (113 euroa) yhtä lasta kohti. Lapsilisää maksetaan vain, jos lapset käyvät koulua. Iltapäivällä 5- ja 6-vuotiaat Ádi ja Maria lähtevät vuodenaikaan nähden liian ohuissa vaatteissa kohti rukoushuonetta. Ilo tuikkii kerhossa Kirkkaankeltaisen rukoushuoneen seinät raikuvat, kun 50 lasta laulaa antaumuksella rakastavasta taivaan Isästä. Täällä ketään ei syrjitä, vaikka vaatteet olisivat resuiset ja kasvot likaiset. Laulujen lomassa lapset kuuntelevat Raamatun kertomuksia. Joku osaa ulkoa edellisellä kerralla opetetun raamatunjakeen. Jo 30 vuotta sitten uskoon tullut Stella-täti vetää lastentilaisuuksia joka arkipäivä yhdessä miniänsä kanssa. Lapset tulevat kerhoon mielellään. Joillekin heistä se on ainoa virike köyhyydessä kipristelevän kodin ulkopuolella. Kaiken huipentuma on välipalatarjoilu, jota ennen pienet kädet rutistuvat tiukasti ristiin siunaamaan ruoan. Yksi kerholaisista on Marianna (11), joka käy kolmen sisaruksensa kanssa kerhossa. Opin tänään uusia lauluja ja yhden runon. Rukoileminen ja laulaminen on mukavaa, ja minä haluan Jumalan sydämeeni, Marianna kertoo. Máté (14) on käynyt kerhossa jo neljä vuotta. Hänellä on seitsemän sisarusta. Mátén haaveena on saada aikuisena työpaikka, mennä naimisiin ja saada lapsia. Lauloin ja rukoilin tänään kerhossa. Kiitän Jumalaa kaikesta, Máté toteaa. Rukoushuone on rakennettu jo vuosia sitten. Tila on jäänyt auttamattoman pieneksi seurakunnan kasvaessa. Nyt suunnitteilla on Fidan ja suomalaisten uskovien lahjoittamilla varoilla rakennettava isompi toimintapiste, jossa on myös suihkut ja keittiötilat. Minulla sellainen käsitys, että köyhä väkemme ottaa evankeliumin vastaan, jotta heillä olisi iankaikkinen elämä ja toivo taivaasta. Eivät he tule avustusten takia, kommentoi Stella, joka on monen kyläläisen hengellinen äiti. Sydän sykkii romanikansan puolesta Rukoushuone on ääriään myöten täynnä. Robert ja Elena Kraus otetaan vastaan halauksin. Pariskunta tunnetaan täällä hyvin, sillä heidän johtamansa Betlehem-säätiö tukee seurakuntaa ja sen lapsityötä. Kokonaisvaltainen hengellinen työ on jättänyt jälkensä kylään. Alkoholistien määrä on pudonnut alle puoleen. Perheväkivalta on vähentynyt. Työtä saaneet perheet ovat päässeet jaloilleen. Seurakunnan kerhossa käy säännöllisesti noin 50 lasta. Uusi ihminen löytyy uskon ja evankeliumin kautta, vakuuttaa Robert Kraus. Krausit saivat romanit sydämelleen jo 1990-luvun alussa. Tuolloin työtä aloitettiin Saksan helluntailiikkeen tuella. Nykyään Betlehem-säätiöllä on 21 toimipistettä eri puolilla maata. Kerhoissa romanilapset saavat leikkiä, laulaa ja kuulla hengellistä opetusta. Osa kerhoista tarjoaa tukiopetusta koulunkäynnin tueksi sekä peseytymismahdollisuuden. Tuhannet lapset ovat saaneet paremmat eväät elämäänsä. Romanian 2 3-miljoonaisen romaniväestön ahdinko, työttömyys, päihdeongelmat, perheväkivalta, ihmiskaupan uhka ja syrjäytyminen yhteiskunnasta ei ole jättänyt Krauseja rauhaan. Me emme etsi suuria massoja. Jumala on antanut tehtäväksemme etsiä kaikkein huonoimmassa asemassa olevat romanit, Robert huomauttaa. Yli 20 vuoden kokemuksella Krausit tuntevat myös työn sudenkuopat. He ovat oppineet, että raha ei ratkaise ongelmia ja haluavat välttää kaikin tavoin apuriippuvuutta. Täällä ihmiset ovat päiväperhosia, elävät lyhyen hetken kerrallaan eivätkä osaa suunnitella tulevaisuutta. Kun he tienaavat itse rahansa, he oppivat pikkuhiljaa käyttämään sitä. Työttömyys on akuutti ongelma syrjäytyneille ja kouluttamattomille romaneille ei kerta kaikkiaan ole töitä. Robert Kraus toistaa yhä uudestaan: On valheellista ja epäoikeudenmukaista sanoa, että romanit ovat laiskoja. Jos töitä on tarjolla, he tarttuvat siihen hanakasti ja tekevät työtä hullun lailla! Alueen romanikylistä käydään tekemässä kesäisin maataloustöitä muun muassa Saksassa ja Sloveniassa. Moni naapurimaa saakin talouskasvulleen vauhtia halvasta vierastyövoimasta. Pimeässä talvi-illassa Agristeun pienestä rukoushuoneesta kaikuvat melankoliset, mutta tuliset romanikansan ylistyslaulut. Niissä kiitetään pelastuksesta ja uudesta elämästä, rauhasta, vapaudesta ja anteeksiannosta. Köyhät, jotka ovat aina keskuudessamme, ovatkin lähellä Jumalaa. Suomalaislähetit Klaus ja Satu Korhonen tekevät Itävallasta käsin työtä Romanian romanien parissa yhteistyössä Betlehem-säätiön kanssa. Viime vuonna järjestetty joulukeräyksen tuotoilla tuettiin köyhiä romaniperheitä ja -lapsia useilla paikkakunnilla. Rakennuslupa lastenkeskuksen rakentamiselle on juuri saatu ja rakentaminen voi alkaa pikimiten. Pieni tyttö Euroopasta Kerho on monille kylän lapsille viikon kohokohta. Neljävuotias Denisa asuu pienessä kylässä pienen mäen harjalla pikku talossa, jonka seinät on tehty savesta ja jonka ovet ja ikkunat eivät oikein pysy paikoillaan. Kun tyttö oli kolmen kuukauden ikäinen, äiti kuoli. Isä jäi yksin lasten kanssa. Täti on siitä lähtien autta- nut sen minkä voi. Ehdin tavata Denisan ohikiitävässä hetkessä kesken ruokapakettien jaon. Hänellä oli yllään keijukaispaita. Ulkona oli lunta ja pakkasta. Denisa oli hiljaa, kun muut lapset nauroivat. Hän katseli muita hämmästynein ja hieman väsynein silmin. Hiljaisuus puhui niin paljon, että minultakin loppuivat sa- nat. Sain kaipaamani valokuvat ja merkkasin vihkoon aikuisten ker- tomat faktat. Denisalta en kysynyt mitään. Mitä olisin kysy- nyt? Poistun paikalta, Denisa jää. Ja pikku talo, jonka seinät on tehty savesta ja jonka ovet ja ikkunat eivät oikein pysy paikoillaan. Yöllä mietin, olenko nyt Euroopassa, miksi minä pääsin nukku- maan lämpimään, mitä Denisasta tulee isona ja mitä tapahtuu kun lahjaksi annettu ruokakassi loppuu. Tänäkin jouluna Denisa katselee pikku talostaan jääkukkien peittämän ikkunalasin takaa. Voi vain arvailla, mitä hän miettii. Elena ja Robert Krausin sydämet täyttää rakkaus romaneja kohtaan. Romanien asema on yhä heikko Euroopassa Arviot Euroopassa asuvista romaneista vaihtelevat miljoonan välillä. Täsmällistä tietoa romanien määristä ei ole saatavilla, ja erot eri arvioiden välillä voivat olla huomattavia. Suuria romanivähemmistöjä on etenkin Bulgariassa, Makedoniassa, Romaniassa ja Slovakiassa. Romaneja on usein luonnehdittu Euroopan huono-osaisimmaksi vähemmistöksi. Erityisesti romaninaiset ja -lapset kärsivät muun muassa köyhyyden, huonon asuntotilanteen ja koulutuksen puutteen aiheuttamista kielteisistä vaikutuksista. Monissa Itä- ja Keski-Euroopan valtioissa romanilapset joutuvat opiskelemaan pääväestöstä erillisissä kouluissa. Muun muassa Amnesty International on pitänyt erityisen huolestuttavana romanilasten perusteetonta sijoittamista oppimisvaikeuksista kärsiville tarkoitettuihin kouluihin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vahvistanut romanilasten sijoittamisen erillisiin kouluihin olevan syrjintää. Tästä huolimatta romanioppilaiden muista oppilaista erottaminen on edelleen ongelma monissa valtioissa. Ongelmat koulutuksessa johtavat puolestaan siihen, että romanien on usein vaikea työllistyä.

4 6 EV-lehti EV-lehti 7 TEKSTI: RAINER LINDEMAN KUVA: STM VIESTINTÄ/SARA VAINIONPÄÄ Sarita Friman-Korpelan väitöskirja tekee suomalaisen tutkimuksen ja tasa-arvon historiaa Opiskelu hänen ikäiset kaverit. - He hakivat lukioon ja minä muiden joukossa. Keskiarvo onneksi riitti haluamaani lukioon, valottaa Sarita. Opiskelun merkitys romaneille? Niin kliseistä kuin se onkin, niin opiskelulla on valtava merkitys. Oppimisen lisäksi opiskelu tuo mukanaan ihmisiä, joihin ei muuten tutustuisi, tapahtumia, joihin ei muuten osallistuisi ja mahdollisuuksia, joista ei muuten pääsisi osalliseksi. Kysymys on paljon muustakin kuin pänttäämisestä. - Opiskeluun kannattaa suhtautua kuin ajokorttiin: sitä ilman ei voi ajaa. Opiskelu on myös pääomaa, jota ei voida ottaa pois. Työpaikan voi menettää, samoin kuin minkä tahansa maallisen, mutta oppiarvo on ikuinen ajokortti maailmalle. Lisäksi opiskelun tuomaa merkitystä omanarvontunnolle ja sosiaalisille suhteille ei voi edes kuvata. Juuri tämän vuoksi romaneille - jos keille - koulutus on tärkeää. Työllistymisen vaikeuksia Saritan miettiessä romanien paremman työllistymisen edellytyksiä, hän muistuttaa, että perusasiat eli koulutuksen ja motivaation tulee olla ensin kunnossa. Silti ei pidä väheksyä romanien vaikeutta työllistyä koulutuksesta huolimatta. - Romaniopiskelijoiden tukeminen työelämään pitää aloittaa jo opiskeluvaiheissa ja heille tulee osoittaa tukea työharjoittelupaikan saamisessa. On vaikea hyväksyä sitä, että tekee kaiken mitä yhteiskunta edellyttää, mutta tulee silti torjutuksi. Mutta ainakin tietää, että on itse tehnyt oman osuutensa, kertoo Sarita Friman-Korpela. Tämän vaikeuden Sarita tiedostaa, mutta on kuitenkin iloinen, että koulutettuja romaneita on myös työelämässä ja hyvillä paikoillakin. - Työpaikan saanut romanit on parasta koulutuspolitiikkaa! Sarita pitää hyvänä anonyymien työhakemusten lisäämistä. Helsingin kaupunki on kokeillut anonyymejä rekrytointeja rohkaisevin tuloksin. - Uskoisin sen lisäävän yhdenvertaisempaa työhönottoa. Romanien koulutustaso on pikku hiljaa noussut ja nuoret ovat itse toistensa parhaita kannustajia. - Kun näkee, että joku lähellä osaa, pystyy ja uskaltaa, niin se kannustaa itseäänkin. Perheen ja läheisten tuki on käytännössä tärkeää. Heidän tulee osoittaa sanoin ja teoin kannustaa, rohkaista ja osoittaa ylpeyttään, Sarita muistuttaa. Skandaali Ruotsin kanssa sysäsi Suomen hoitamaan romanien oikeudet Suomen romanien poliittisen ajattelun ja identiteetin kehitystä on tutkittu ensimmäistä kertaa väitöskirjatasolla. Sarita Friman-Korpelan tutkimus paljastaa, että ilman Ruotsin ja Suomen välistä skandaalia Suomen romanien oikeudet olisivat kehittyneet huomattavasti hitaammin. Sotien jälkeen kaupunkien laitamille syntyneiden hökkelikylien vaihtoehdoksi tarjoutui Ruotsi, jossa oli tarjolla työtä, asuntoja ja aikuiskoulutusta. Suomalaisten romanien mittava maahanmuutto Ruotsiin oli 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa maiden välejä hiertävä skandaali. Ruotsi vaati voimakkaasti Suomea hoitamaan oman maan kansalaistensa asiat kuntoon. Ruotsin vaatimukset pakottivat Suomen muuttamaan politiikkaansa, mutta se ei olisi onnistunut ilman romanien, viranomaisten ja poliittisten toimijoiden välistä yhteistyötä, toteaa Friman-Korpela. Tässä vaiheessa myös romanit ryhtyivät itse vaikuttamaan heitä koskevien asioiden päätöksentekoon. Omat kansalaisoikeutensa romanit taistelivat 1960-luvulla yhdessä radikaalin sosiaalisen liikehdinnän kanssa. Romanien poliittiset oikeudet eivät toteutuneet täysin 1950-luvun Suomessa Friman Korpelan mukaan tilanne oli rinnasteinen nyky-eurooppaan, jossa jotkut maat ovat jättäneet kommunistisen järjestelmän romahdettua yhden kansanosan kaikkien yhteiskunnallisten toimenpiteiden ulkopuolelle, aivan kuten Suomessa 1950-luvulla. Yksi suuri huoli on se, että romanivastaisuus on noussut ympäri Eurooppaa ja monet populistiset liikkeet ja puolueet voittavat vaaleja nimenomaan romanivastaisuudella. Siitä on ehdottomasti oltava huolissaan, että kenenkään ryhmän sortamisella ei pidä voittaa vaaleja, pohtii Sarita Friman-Korpela. on muutakin kuin Sarita Friman-Korpela Sarita Friman-Korpela on suomalainen tutkija, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriössä neuvottelevana virkamiehenä. Vuoden 2014 lopussa hän teki suomalaista historiaa, kun hän ensimmäisenä romanitaustaisena väitteli itsensä tohtoriksi. Friman-Korpela asuu Helsingissä perheensä kanssa, johon kuuluvat aviomiehen lisäksi 8-vuotias poika ja 4-vuotias tyttö. Sarita työskentelee neuvottelevana virkamiehenä sosiaali- ja terveysministeriössä. Hän toimii Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteerinä. Sarita kirjoitti ylioppilaaksi Porin suomalaisen yhteislyseon lukiosta vuonna 1995 ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna Politiikka kiinnosti Saritaa ja hän haki lukion jälkeen oikopäätä lukemaan valtio-oppia. - Politiikan tutkimus on ollut ja on yhä minun juttuni. Friman-Korpela väitteli Jyväskylän yliopistossa 15. joulukuuta 2014 aiheesta Romanipolitiikasta romanien politiikkaan. Hän tutki väitöksessään Suomen romanien poliittisen ajattelun ja identiteetin pänttäämistä kehitystä. - Tutkimukseni ydin oli, että miten sellainen pieni ryhmä, jolla ei ole riittävästi numeroita takana vaikuttaakseen vaaleilla tai taloudellisia painostuskeinoja tai etujärjestötoimintaa, pystyy vaikuttamaan omiin asioihinsa niinkin hyvin kuin Suomessa on tehty, että miten se on onnistunut. Turvallinen lapsuus Saritan lapsuuden muistoihin liittyy paljon ihmisiä. Vanhempien sukulaiset olivat osa jokapäiväistä elämää. Saritan menetettyään äitinsä nopeasti ilmenneeseen sairauteen 15-vuotiaana, isovanhemmat ja kaikki Saritan seitsemän tätiä perheineen olivat hänelle erittäin tärkeitä. - Meillä ei ollut aineellista rikkautta, mutta ei puutettakaan. Aloitin kouluni ihan tavallisena toisaalta romaniperheen, toisaalta työläisperheen tyttönä. Alusta asti koulu oli minulle tärkeä sosiaalinen paikka. Minulla oli paljon ystäviä ja olin aktiivinen. Koulumenestys itsessään alkoi kiinnostaa Saritaa vasta kuudennella luokalla erinomaisen luokanvalvojan ansiosta. Sarita halusi olla hyvä oppilas, koska hänkin oli hyvä opettaja. - Opin asioita nopeasti ja vaikka tein aina läksyni, niin en käyttänyt niihin paljon aikaa. Kiinnostus opiskeluun Saritan koulunkäyntiin ei kiinnitetty sen kummempaa huomiota, ja hänen pärjäämisensä taisi vähän yllättää kaikki. Myös Saritan itsensä. Suvussa ei ollut opittu opiskelemisen kulttuuria aikaisemmin. - Silti sain kaiken tarvitsemani tuen ja kannustuksen, ihan kaikilta. Muistan kuinka yritimme yhdessä Rauha-mummuvainaani kanssa ymmärtää lukion matematiikan läksyjäni. Ei osattu, mutta jäi hyvä mieli. Kouluaineista Saritaa kiinnostivat historia, yhteiskuntaoppi, äidinkieli ja kirjallisuus sekä kielet. Saritan onneksi hänellä oli sekä Noormarkun yläasteella että perinteikkäässä Porin Suomalaisessa Yhteislyseossa loistavat opettajat näissä kaikissa aineissa. - Matemaattisissakin aineissa oli kyllä hyvät opettajat, mutta tämä oppilas ei silti ollut niissä vahvimmillaan, Sarita naurahtaa. Koulussa Saritalle on ollut vähintään yhtä tärkeää myös sosiaaliset suhteet ja koulun aktiviteetit. Hän oli aktiivinen oppilaskunnan toiminnassa, osallistui kulttuuriproduktioihin ja toimi ensimmäistä kertaa vaalipaneelin puheenjohtajana lukiossa ollessaan oikeille kansanedustajaehdokkaille. - Koulu on paljon muutakin kuin pelkkää opiskelua, eikä sen sosiaalistavaa merkitystä pidä unohtaa, muistuttaa Sarita Friman-Korpela. Myös kansainvälistyminen oli mahdollista juuri koulun avulla. - Olen ollut vaihto-oppilaana sekä lukiossa, yliopistossa että Uskon, että siinä miten kohtelee toisia ihmisiä myös Kristus kirkastuu. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. jatko-opiskelijana Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Espanjassa. Ne ovat koko elämänmittaisia kokemuksia! Saritalle oli aivan selvää jatkaa peruskoulun jälkeen lukioon. Suurin mielipidevaikuttaja olivat Raamattu Pinnalle vai pinnan alle? Seurasin vuosia sitten keskustelua seurakuntamme romanijuhlilla. Keskustelun aiheena oli silloin se, pitääkö romanin pyrkiä pinnalle vai pinnan alle? Oli mielenkiintoista odottaa, mihin keskustelussa päädytään. Paikalla olleet romanityöntekijät olivat, ehkä joillekin yllätyksenä, sitä mieltä, että kyllä pitää pyrkiä pinnan alle. Miten sellaista voisi perustella? Eikö juuri romaniheimon edustajien pidä pyrkiä ja päästä myös yhteiskunnassa eteenpäin, saada arvostusta, menestyä ja näin nostaa koko heimon asemaa? Miten pinnan alle pyrkiminen voisi olla hyvä asia? Onko tässä olemassa jonkinlainen ristiriita? Maanviljely saattaa tarjota jonkunlaisen esimerkin. Maanviljelijä kylvää siemenen maahan, ja siemen peittyy multaan. Siellä pinnan alla alkaa tapahtua jotakin uutta elämää aikaan saavaa. Pieni verso, oras ponnistaa maasta ylös pinnalle ja kasvaa ylöspäin kohti aurinkoa ja kohti täyttä mittaansa. Rakentaminen on toinen hyvä esimerkki. Taloa ei rakenneta suoraan maan pinnalle, vaan ensin mennään pinnan alle, kaivetaan ja valetaan perusta. Vasta perustan luomisen jälkeen rakennusta aletaan nostaa pinnan yläpuolelle ja suunnitelman mukaisesti se rakennetaan täyteen kokoonsa. Opiskelua voi tavalla tai toisella verrata niin maanviljelykseen kuin rakentamiseenkin. Tämän päivän yhteiskunnassa on hyvä ensin suunnata pinnan alle, suostua näkemään vaivaa, laittaa itsensä likoon, käydä koulua ja opiskella. Kuten maanviljelyksessä ja rakentamisessa, opiskelutyön tulokset tulevat näkyviin pikku hiljaa, asteittain ja luovat mahdollisuuksia toimia elämässä erilaisissa ammateissa ja tehtävissä. Opiskelu kasvattaa myös luottamusta elämää kohtaan, vahvistaa omanarvontuntoa ja tasavertaisuuden kokemusta muiden kanssa. Iso Kirja opistossa olemme saaneet vuosien ajan iloita monista romaniheimoon kuuluvista opiskelijoista. Monella on ollut todellinen halu saada elämäänsä rakennusaineita, eväitä, kasvamiseen tarvittavaa opetusta ja oppimista. Kasvu on henkilökohtaista, Pasi Parkkila mutta siitä hyötyy ja iloitsee yleensä myös suku, ystävät ja seurakunta. Opiskelu raamattuopistossa voi liittyä myös erityiseen koettuun kutsumukseen. Palvelu seurakunnassa tavalla tai toisella, kotimaassa ja enenevässä määrin myös lähetyskentillä on helpompaa, kun Raamattu, sen opetukset ja siitä nousevat suuntaviivat ovat tulleet tutuiksi ja sisäistetyiksi. Elämäntilanteet, eivätkä aina edes kaikki läheiset ihmiset, ole erityisesti tukemassa halua tähdätä pinnan alle, opiskella ja nähdä vaivaa. Joskus kokemukset ihmisistä ovat melkein lamaannuttavia. Muistan aina paljon vuosia nähneen romaninaisen usein toistaman kokemuksen: Myö ihmiset, myö oomma pahoja, mutta Jumala, Jumala on hyvä. Tämä kunnioitettu nainen oli oppinut avainasian elämässä pärjäämiseen. Hän tunsi Jumalan ja oli oppinut tuntemaan Hänen hyvyytensä. Jumalan hyvyys voi muuttaa meidän käsityksemme itsestämme, muista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Myös Raamattu puhuu siitä, miten olemme Jumalan viljelysmaa ja Jumalan rakennus. Myös se puhuu hyvästä siemenestä, kasvusta ja sadosta. Meilläkin on mahdollisuus kasvaa täyteen mittaan ihmisinä ja Jumalan palvelijoina. Tässä kaikki ovat tasa-arvoisia ja Jumala on kaikille sama, Hänen rakkautensa on meitä kaikkia kohtaan sama. Jotain pinnan alle pyrkimisestä ja kaikkein tärkeimmästä elämän suunnasta, sisältyy myös Jeesuksen opetukseen siitä, mitä tulee ensi sijassa etsiä. Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. (Luukas 12:29-32). Kirjoittaja toimii Iso Kirja -opiston rehtorina.

5 8 EV-lehti EV-lehti 9 Helsinkiläinen Kyösti Schwartz Turvallisuusalan ammattilainen - Kolumni Asenteet - voiko niitä muuttaa? Kasvoin pienessä maalaiskylässä Keski-Suomen alueella. Me elimme rauhallista, mutta työntäyteistä maalaiselämää. Kylän ihmiset elivät tavallaan, talkoohenki kukoisti ja poikettiin kylässä, kun haluttiin vaihtaa kuulumisia. Jos luuta oli laitettu ulko-ovea vasten nojaamaan, tiedettiin, ettei ketään ole kotona ja suunnistettiin seuraavaan lähitaloon. Kyösti Schwartz, 35, on lähtösin Helsingin Pihlaisista. Siellä hän on suurimman osan elämäänsä viettänyt. Tällä hetkellä hän on perheensä kanssa Keuruulla Iso Kirja -opistolla. - Tuntuu mukavalta tämä rauhallinen elämä. Täällä on uudet ihmiset ja uudet haasteet ympärillä, se on elämän rikkautta, toteaa Kyösti tyytyväisenä. TEKSTI: MARKKU MÄKINEN KUVAT: MARKKU MÄKINEN Jumalan armosta - Ilman perheen tukea en olisi onnistunut opiskelun haasteissa, toteaa Kyösti Schwartz. Kuvassa Kyösti tyttäriensä Angelican (vas.) ja Carmenin kanssa. Kyösti on viettänyt lapsuutensa mummonsa kanssa, joka kasvatti hänet pienestä asti. Hänellä on kaksi veljeä, toinen asuu Ruotsissa ja toinen Tampereella. Heidän lisäkseen Kyöstillä on myös kaksi sisarta, jotka asuvat Ruotsissa. Jossain vaiheessa Kyöstin askeleet siirtyivät kuitenkin huonoille poluille ja nuori miehen alku oli asioissa innolla mukana. - Aloitin jo kasvavana kolttosten tekemisen ja päihdekokeilut. 15-vuotiaana päätin lähteä kokeilemaan siipiäni oikein kunnolla. Elämäni oli vaihderikasta, olin aika villi kaveri. Liikuin paljon pääväestön mukana, siinä oltiin monenlaisessa pahassa mukana, tehtiin kaikenlaisia kolttosia ja jopa lieviä rikoksia, Kyösti muistelee. Samalla Kyösti kuitenkin oli miettinyt hengellisiä asioita jo jonkun aikaa. Käänteentekevän vaikutuksen häneen teki hyvän ystävänsä uskovainen ukki. - Hänen elämänsä puhutteli minua. Tuli kuitenkin syksy 1999, jolloin vanhus kuoli. Se kosketti minua syvältä ja laittoi miettimään taivasasioita. Jouluna vuonna 1999 Kyösti oli 20-vuotias, kun teki elämässään uskon ratkaisun. Siitä asti hän on ollut uskossa, vaikka aina ei vaellus hänen mielestään niin esimerkillistä ole ollutkaan. - Jumala on ollut kuitenkin uskollinen. Hän on uudistanut ja kantanut elämääni, Kyösti iloitsee. Uskoontulo ja seurakunnan tuki Uskoon tultuaan Kyösti Schwartz liittyi kasteen kautta Helsingin Saalem seurakuntaan. Hänen mielensä teki alusta lähtien lähteä raamattuopistolle, ja toteutti haaveensa syksyllä Osallistuin Iso Kirja -opiston peruskurssille. Olin viikot koulussa ja viikonloppuna tulin kotiin Helsinkiin. Se oli todella raskasta, mutta kannatti nähdä se vaiva. Kyösti halusi sydämestään myös palvella seurakunnan tehtävissä. Vahtimestarin tehtävä tuntui hänelle sopivalta paikalta. - Seurakunta tuki elämääni, myös maksamalla järjestyksenvalvojan kurssin. Vahtimestarin työssä palvelin vuosia seurakuntaa. Oli hienoa, että sain olla myös järjestyksenvalvojana monissa erilaisissa tilaisuuksissa, kuten vappumarsseilla. Vartiointitehtävät kiinnostivat Kyösti on toiminut erilaisten hankkeiden tehtävissä, mutta ei tuntenut olevansa oikeissa, hänelle sopivissa, tehtävissä. - Lukiessani kerran lehteä Saalemin eteisessä, silmiini osui ilmoitus jossa luki, rekrytoidaan ja koulutetaan järjestyksenvalvojia. Kyösti ja Mirjam Schwartzin perheeseen kuuluvat tyttäret Sofia (vas.), Angelica sekä Carmen. Siinä luvattiin myös koulutuksen käynneille mahdollisuus päästä vartiointitehtäviin Helsingin kaupungille. Ajattelin, että ei minulla ole tuollaiseen mahdollisuus päästä, joten laitoin lehden pois. Mutta Jumalan Pyhä Henki alkoi puhua Kyöstille ja kehotti soittamaan numeroon. Kyösti koki tilanteen hiukan hämmentävänä, mutta otti lehden uudestaan käteensä ja päätti soittaa asiasta. - Juttelu puhelimessa meni mukavasti, mutta lopuksi minulle sanottiin, että minun pitää laittaa heille rikosrekisteriote. Ajattelin, että se on siinä. Tiesin, että minulla on merkintöjä rikosrekisterissä, olinhan elänyt levottoman nuoruuden. Soitin kuitenkin rikosrekisterikeskukseen ja siellä sanottiin selkeästi, ettei työnantaja voi vaatia sellaista asiakirjaa, ja he eivät sitä kirjoita. Kouluttaja kuitenkin vaati, että minulla täytyy olla rikosrekisteriote, muuten en pääse kouluun. Silloin soitin Helsingin poliisilaitoksen lupa-asioiden päällikölle Jukka Kaskelle, joka tunsi minut hyvin. Hän tuli avukseni ja soitti koululle ja ilmoitti takaavansa, että olen sopiva tuohon kouluun. Tämä tapahtui vuonna Mukaan työelämään Koulusta Kyösti valmistui luokan ensimmäisenä, joka oli suoranainen ihme. Hänellä on aiemmin diagnosoitu ADHD sekä lukihäiriö. - Helppoa se ei ollut. Oli vaikea keskittyä opiskeluun. Jotenkin sain voimia ja viisautta koulun käymiseen. Koulun jälkeen Kyösti sai työpaikan Helsingin kaupungilta. Hän oli ensimmäinen Helsingin kaupungissa turvallisuusalalla töissä oleva romanimies. - Tuntui mukavalta. Olin löytänyt sopivan ammatin ja työn, Kyösti iloitsee. Kyösti Schwartz on kokenut, että Jumala on antanut hänelle ystäviä, jotka ovat tukeneet häntä elämässä eteenpäin. - Olen sydämestäni kiitollinen vaimolleni Mirjamille. Ilman hänen tukeaan ja rohkaisuaan en olisi jaksanut taistella vaikeuksien läpi. Kokemuksieni pohjalta sanonkin jokaiselle nuorelle, ole ennakkoluuloton, uskalla kurottaa omiin unelmiin. Peräänantamattomuus ja oma päättäväinen yrityksesi vie sinua eteenpäin, rohkaisee Kyösti. Koulutus jatkuu Vuonna 2007 Kyösti sai muutettua työsopimuksensa oppisopimukseksi, eli sai mahdollisuuden opiskella työn ohella. - Ei se helppoa ollut, oli vaikea keskittyä lukemiseen, mieltä painoi myös se, kun aikaa raamatun lukemiseen jäi niin vähän. Vuonna 2009 Kyösti suoritti järjestyksenvalvojan kouluttajakoulutuksen Tampereen poliisiammattikorkeakoulussa. Ihmeissään moni katseli, kun romanimies käveli opiston käytävillä. Kyösti on ensimmäinen romani Suomessa, joka on saanut kyseisen koulutusoikeuden. - Mieleenpainuvin työmuisto on Suomen Euroviisujen aikaan. Olin siellä vartijana. Oli se ainutlaatuinen kokemus, romanimiehen olla paljon vartijana, naurahtaa Kyösti. Tuli päivä jolloin Kyöstin työsopimus päättyi, ja hän jäi ammattiliiton rahojen varaan. Hänen ajatuksissaan pyöri, miten tästä eteenpäin. Vartijan työ kiinnosti, niinpä hän päätti lähteä opiskelemaan turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkintoa. - Koulutus oli todella tiukka. Lakia ja asetuksia luettiin, se oli todella vaikeaa. Onneksi pääkouluttaja oli tuttu Jussi Hätönen, joka rohkaisi ja kannusti vaikeina hetkinä. Kyösti muistaa erityisesti yhden näyttökokeen, jonka hän piti. Kesken kaiken, hän koki ettei osaa mitään ja poistui kesken luokasta. - Jussi juoksi perääni, pysäytti ulko-ovella, rauhoitteli minut ja vei takaisin luokkaan. Sekin näyttö meni sittenkin kunnialla läpi. Koulu kesti 1,5 vuotta ja valmistuin Jumalan kasvattaa Vartijan työ on kasvattanut Kyöstiä henkisesti ja hän on oppinut hillitsemään itseään, kuuntelemaan toista ihmistä ja yleensä elämään tavallisten ihmisten tavallista elämää. - Neljä vuotta sitten kävelin juhannuskonferenssissa ystäväni kanssa. Sisälläni paloi kutsu jatkaa raamatunopiskelua. Sanoin ystävälleni, kolmen vuoden kuluttua tulen tänne jatkamaan opiskeluani. Nuo sanat ovat nyt totta. Kyösti ja Mirjam ovat opiskelemassa Keuruulla Iso Kirja -opistolla. Hänen pitkäaikainen haaveensa ja sydämensä kutsumus on toteutunut. - Olen kiitollinen Jumalalle, että Hän on johdattanut elämääni. Nautin saadessani opiskella Raamattua. Jumalan Sana on kuin aurinko joka valaisee. Asiaa voidaan verrata tulostuspaperiin. Kun katsoo sitä auringon valoa vasten, huomaa valkoisen paperin keskellä monen näköisiä ja kokoisia tummia täpliä. Samoin Jumalan Sanan aurinko, valaistessaan sisintämme, näyttää meidän haavamme ja rikkinäisyytemme, että voisimme korjata ja eheyttää ne yhdessä Hänen kanssaan, toteaa turvallisuusalan ammattilainen Kyösti Schwartz. Ei kaikki kuitenkaan niin sopuisaa ollut. Kaikkea erilaista vierastettiin. Paikkakunnalla oli muutama helluntainen, he olivat niitä erilaisia, heistä puhuttiin ja etupäässä kielteisessä mielessä. Lapsena leikin ja kävin koulussa helluntaiperheen lasten kanssa. Eivät he tuntuneet yhtään erilaiselta, mutta kun yleisesti heitä pidettiin erilaisena, asenne tarttui myös minuun. Toinen erilainen ryhmä oli romanit. Yleisesti heitä pidettiin varkaina ja kiertolaisina. Miksi heidät leimattiin näin? En muista kenenkään kyseenlaistaneen uskomusta. Tottahan oli, että osa romaaneista kiersi hevosrattaiden kanssa kylästä toiseen, mutta en kuullut heidän koskaan varastaneen kylältämme mitään. Kauppaa he kyllä tekivät, kauniita pitsiliinoja oli meidänkin kamarin pöydällä. Lapsuuden kodin tavat, uskomukset ja asenteet, vaikuttavat läpi koko elämämme. Kaikki riippuu kuitenkin meistä, haluammeko ottaa selvää, onko asenteeni oikea. Haluanko kyseenalaistaa uskomukseni ja asenteeni. Omantunnon kysymys, isät ja äidit, siirrämmekö lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kielteiset asenteemme sekä ennakkoluulomme lapsillemme, vai opetammeko me lapsiamme rakastamaan yli kaiken Jumalaa ja lähimmäistä kuin itseämme. Minun lapsena oppimani kielteinen asenteeni helluntailaisuutta kohtaan aiheutti sen, että oli vaikea koota rohkeutta ja mennä ensimmäisen kerran uskoon tultuani helluntaiseurakuntaan. Ennakkoluuloisena avasin ensi kerran helluntaiseurakunnan oven ja hämmentyneenä tulin kokouksen loputtua ulos. Ennakkoluuloni oli karissut ja tajusi löytäneeni paikan jossa viihdyn. Romaneita kohtaan tuntemani ennakkoluulo onnekseni hävisi jo nuoruudessa.tutustuin rippikouluiässä yhteen romanipoikaan. Ei meistä läheisiä kavereita tullut, mutta jotenkin hän oli niin aito ihminen, ettei hänestä voinut olla pitämättä. Vuosien varrella romaanikansa on tullut tutuksi monissa eri yhteyksissä. Tokihan meillä on erilaisuutta mm. vaatetuksessa sekä tapakulttuurisissa, mutta onko sillä niin suuri merkitys? Tämmöisiksi ihmisiksi Jumala meidät loi. Jeesus kuoli ristil- lä kaikkien ihmisten puolesta, olemme kaikki samanarvoisia arv Jumalan edessä. Taivaassa ei ole raja-aitoja eikä ennakkoluuloja. a. On vain suuri joukko Jumalaa ylistäviä Jeesuksen sovitus- työn vastaanottaneita uudestisynty- neitä ihmisiä. Markku Mäkinen Kirjoittaja on Elämä ja Valo ry:n hallituksen varapuheenjohtaja.

6 10 EV-lehti EV-lehti 11 Elämän tasapainon ja siunauksen TEKSTI: TINO GRÖNFORS KUVAT: MARKUS LINDEMAN SALAISUUS Töysässä asuu iloinen romaniperhe, jonka arki koostuu opetustyöstä koulumaailmassa. Leif ja Sinikka Lindeman toimivat siviiliammattiensa ohella myös Alavuden baptistiseurakunnan paimentehtävässä. Leif työskentelee paikallisella koululla koulunkäyntiavustajana sekä iltapäiväkerhon ohjaajana. Perheen äiti, Sinikka, toimii ohjaajana esiopetusluokalla. Perheen lapset Joel, Joakim, Melina ja Mariza mahtuvat samalle koulutielle, kun nuorin on esikoululainen ja vanhin päättämässä yläkoulua. Puhtautta etsimässä Oman toimensa ohella Leif työskentelee Alavuden baptistiseurakunnassa paimenen tehtävässä, joten opetustehtävää riittää niin arjessa kuin seurakunnassakin. Nuoren romanimiehen tie seurakunnan paimeneksi ja työhön koululle on ollut monivaiheinen. - Olin lapsena kulkenut vaarin kanssa tilaisuuksissa. Jo silloin pyhäkoulussa kuulin Jeesuksesta, joka rakastaa ja tahtoo antaa iankaikkisen elämän. Nuoruuden myötä maailman valot kuitenkin houkuttelivat ja veivät mukanaan. Elämäni tuntui tyhjältä ja oli täysin mustaa jo 17-vuotiaana. Ajattelin silloin, että tässäkö oli kaikki se mitä olin elämältäni toivonut. Sydämeni syytti minua ja koin niin kuin tuhlaajapoika, että olin hajottanut kaiken elämästäni, muistelee nuoruuden etsimistään Leif Lindeman Leif muistelee usein lapsuuttaan ja varsinkin pyhäkouluaikoja. Hänen kaipuunsa oli löytää elämäänsä puhtautta. - Kaiken sen keskellä Jumala veti minua puoleensa. Jumalan sana ja rukoukset, jotka oli lapsena kylvetty elämäni ylle, sai nyt vaikuttaa. Muistan, kuinka sain polvistua aamulla kuuden aikaan sohvan eteen ja rakas vaarini sai julistaa syntini anteeksi. Siitä hetkestä elämässäni käännettiin uusi lehti. Sain sen jälkeen myös liittyä Alavuden baptistiseurakuntaan, jossa sain kokea Jumalan rakkautta ja kasvaa uskossani. Seurakunta onkin ollut vuosien saatossa Lindemanin perheen arjessa vaikuttava voimavara. - Seurakunnalla on suuri merkitys meidän elämässämme. Saimme olla jo nuoresta mukana kantamassa vastuuta ja kohta saimmekin huomata, kuinka vastuu alkoi kantamaan meitä. Saimme myös oppia jumalan sanaa, joka johdatti laittamaan keskeneräisiä asioita kuntoon elämässämme. Saimme kokea seurakunnan keskellä valtavaa sisar- ja veljesyhteyttä. Työharjoittelusta ammattiin Uskoontulon vaikuttaman sisäisen muutoksen jälkeen myös muut elämänkuviot tulivat ajankohtaiseksi. - Hieman uskoon tulon jälkeen lähdin hakemaan aktiivisesti töitä. Olin useissa eri työpaikoissa työharjoitteluissa mm. kalustefirmassa, talonmiehenä, venetehtaalla, varastomiehenä ja hoitokodissa. Kokeilin kaikkia mahdollisia töitä, kunnes sain lopulta harjoittelupaikan koululla. Leif piti kovasti työstä koululla ja hän löysi itsestään aivan uuden puolen. Hän ajatteli, että tätä työtä voisi tehdä vaikka enemmänkin. - Harjoittelu jakso loppui, jonka jälkeen mietin ja rukoilin, että mitä tekisin seuraavaksi. Eräänä aamuna sain yllättäen puhelun koululta, jossa olin harjoittelemassa. Koulun rehtori soitti ja kysyi pääsisinkö tulemaan heille töihin. Kysyin ensin, että tarkoitatko työharjoiteluun, mutta hän vastasi, että he kyllä olivat valmiit palkkaamaan minut töihin lukuvuoden mittaisella työsopimuksella, kertoo Leif työpaikan aukeamisesta. Hyvänä ja ahkerana työntekijänä Leif teki hyvä vaikutuksen koulun henkilökuntaan. - Oltuani töissä lukuvuoden minulle luvattiin, että mikäli opiskelen tarvittavan ammatin, niin saan töitä koululla myös jatkossa. Tämä haaste laittoi minut puntaroimaan elämäni vaihtoehtoja. Ymmärsin, että työn ohella opiskeleminen ei tulisi olemaan helppoa ja samaan aikaan olin lisäksi aktiivisesti seurakunnan toiminnassa mukana. Pohdintojen jälkeen tein kuitenkin päätöksen. että lähden opiskelemaa. Kuljin kolmen vuoden ajan neljä kertaa kuukaudessa viikonloppuisin Ilmajoen opiskelemassa. Helppoa se ei ollut mutta koin että tämä oli Jumalan avaama ovi ja halusin hoitaa asian kunnolla ja saada ammatin, toteaa Leif. Jumalan johdatus Kaiken keskellä myös vahva kutsumus seurakuntatyöhön kulki Leifin elämässä mukana. Jumalan sytyttämä näky ei hautautunut muun tekemisen alle. - Olin aktiivisesti mukana seurakuntani toiminnassa ja tiesin, että Jumalalla oli suunnitelma elämääni seurakunnan keskellä. Vuonna 2010 minut siunattiin Alavuden baptistiseurakunnan paimeneksi. Silloin jouduin miettimään ja rukoilemaan, kuinka jatkaisin työtä koulussa. Olin asiani kanssa Jumalan edessä ja koin, että minun tulee jatkaa työtä myös koululla. Päätöksen jälkeen sain rauhan sydämeeni, Leif iloitsee. Kyllä Leifin elämässä on ollut tilanteita, jolloin hän on miettinyt onkohan varmasti tehnyt oikeita ratkaisuja, mutta aina silloin hän muistaa raamatunkohdan, jossa sanotaan, kuinka Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat. - Tällä hetkellä toimin molemmissa tehtävissä niin koululla kuin seurakunnassa. Voinkin todeta, että tähän asti on Jumala auttanut. Olen myös erittäin kiitollinen seurakunnan veljistä ja sisarista, joiden kanssa yhdessä saan tehdä työtä. Olen myös saanut todeta sen, että kaikkia tarvitaan seurakunnan keskellä. Olen monesti kiittänyt Jumalaa siitä, että Hän johdatti minut tämän seurakunnan keskelle. Hän näkee meidän elämän edeltä käsin ja kun ehyellä sydämellä palvelemme, niin Hän antaa voimansa. Taivaallinen työnantaja myös varustaa työhön, johon hän kutsuu meitä. Terveiset EV-lehden lukijoille - Tahdon rohkaista nuoria, jotka rakentavat elämäänsä. Jeesus antaa mielenkiintoisen ja rikkaan elämän. Hänen kanssaan on turvallista elää ja Hän tahtoo johdattaa. Tämä on se tärkein asia. Tulee myös nähdä opiskelun tärkeys omassa elämässä ja sitoutua siihen vakavasti, koska ilman sitä emme pärjää yhteiskunnassa. Työ on tuonut elämääni tasapainon ja siunauksen, jonka huomaan vaikuttaneen koko meidän perheen elämään. Pitää uskaltaa ottaa haasteita vastaan ja elää ne todeksi, rohkaisee nuoria Alavuden Baptistiseurakunnan paimen ja koulunkäyntiavustaja Leif Lindeman. Tiesitkö? Yleistä oppisopimuskoulutuksesta Oppisopimuskoulutus on määräaikaiseen työsuhteeseen perustuvaa ammatillista koulutusta, jota järjestettävillä tietopuolisilla kursseilla. täydennetään ammattioppilaitoksissa tai aikuiskoulutuskeskuksissa Oppisopimuskoulutuksella voi opiskella pääasiassa samoihin ammatillisiin perustutkintoihin, ammattitutkintoihin ja erikoisammattitutkintoihin kuin oppilaitosmuotoisessa koulutuksessa. Oppisopimuskoulutus tarjoaa lisäksi laajat mahdollisuudet ammatilliseen lisäkoulutukseen. Myös yrittäjillä on mahdollisuus kouluttautua oppisopimuksella. Oppisopimuskoulutus on tutkintoon valmistavassa/johtavassa koulutuksessa kestoltaan yleensä 2-4 vuotta. Lisäkoulutuksessa koulutusaika vaihtelee 4 kk - 12 kk:n välillä. Oppisopimuskoulutukseen liittyy henkilökohtainen opiskeluohjelma, jossa opiskelijan aikaisempi työkokemus ja koulutus voidaan ottaa huomioon. Koulutus on taloudellisesti tuettua Työnantajalle maksetaan koulutuskorvausta ja opiskelija saa työehtosopimuksen mukaista palkkaa työssä oppimisen ajalta sekä taloudellista tukea tietopuolisen opetuksen ajalta. Työttömien oppisopimuskoulutuksesta työhallinto voi maksaa työnantajalle lisäksi palkkatukea. Yleensä opiskelija hankkii oppisopimustyöpaikan itse ottamalla yhteyttä työnantajiin. Oppisopimuskoulutukseen liittyvissä asioissa sinua palvelee oman alueesi oppisopimustoimisto ja oppisopimuskoulutusta järjestävät oppilaitokset. Nuorisotakuu Vuoden 2013 alusta voimaan tulleen nuorisotakuun myötä jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Osana nuorisotakuuta on koulutustakuu, joka takaa jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikan lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Nuorisotakuun myötä oppisopimuskoulutusta kehitettään niin, että se soveltuu nykyistä paremmin myös nuorten koulutusmuodoksi. Lisäksi työnantajille osoitettavaa koulutuskorvausta korotettiin koulutustakuun piirissä olevien nuorten osalta. Korvaus on ensimmäisenä oppisopimusvuonna 800 euroa kuukaudessa, toisena 500 ja kolmantena vuonna 300 euroa. Lisätietoja koulutustakuusta osoitteesta: Jyväskyläläinen Leif Långström suosittelee oppisopimuksen kautta ammattiin opiskelemista. Nyt pihat ja nurkat KESÄKUNTOON NOUDAMME/OSTAMME metalliromut, romuautot, akut ym. ostamme myös henkilöja pakettiautoja, sekä asuntovaunuja Pikainen nouto Päijät-Hämeen, Keski-Suomen ja Pirkanmaan alueelta Soita ja tarjoa VAIHTOAUTOT KOKKOLAN AUTO-CENTERISTÄ Luotettavaa ja reilua autokauppaa edullisin hinnoin vuodesta 2006 Meiltä jokainen löytää itselleen sopivan rahoituksen! RAHOITUS JOPA ILMAN KÄSIRAHAA! Kokkolan Auto-Center Oy Rajaniityntie 2, Kokkola (Kyösti Svart)

7 Tilaa EV-kaupan uutuuksia ja suosikkeja! Nettikaupasta löydät kymmeniä tuotteita joka makuun. Musiikki - Kirjat - Suruadressit RAINER LINDEMAN Valkenevaa in toinen sooloäänite ilmestyi maaliskuussa Se sisältää mm. Lasse Heikkilän ja in yhteistyössä syntyneitä uusia lauluja. Lasse Heikkilä on toiminut myös äänitteen tuottajana. Hinta 19,00 HENGELLISEN ROMANIMUSIIKIN KLASSIKOT Koosteäänitteelle on kerätty lukujen romanimusiikin parhaat palat. Kaksi cd-levyä, 40 laulua. Esittäjinä ovat Freidiba Boodos, Romanos, Herman Blomerus, Leila ja Miranda Vuolasranta, Henry ja Tuula Hedman, Valfrid Åkerlund, Henry Valerius sekä Lappeenrannan tytöt. Hinta 17,00 JONI ENROTH Särkyi saviastiain Joni Enrothin viimeisin sooloäänite julkaistiin kesällä Äänite sisältää mahtavasti lautettuja ja sovitettuja uutuslauluja sekä hengellisen musiikin klassikoja. Hinta 15,00 ELÄMÄÄ JA VALOA 50 VUOTTA -historiateos Elämää ja Valoa 50 vuotta -historiateos valottaa romanien, hengellisen romanityön, sekä Elämä ja Valo ry:n historiaa. Hinta 24,90 Bosch-testausjärjestelmät Jakopäät Määräaikaishuollot Katsastusremontit Päästömittaus Auto- ja Koneasennus KANTOLUOTO Asentajankatu 3 (Saksalassa) auto.koneasennus@luukku.comnnus@luukku.com Avoinna ark. 8-17, la sop. mukaan Leikkaa tästä PALVELUKORTTI Kyllä kiitos! Sukunimi Katuosoite Haluan liittyä Elämä ja Valo ry:n kannatusjäseneksi. Jäsenyys sisältää EV-lehden vuosikerran (4 lehteä/vuosi). Hinta 33,00 /vuosi (Suomi), Muut maat 38,00 /vuosi. (Yhdistyksen kokouksissa puheoikeus, mutta ei äänioikeutta) Haluan liittyä Elämä ja Valo ry:n varsinaiseksi jäseneksi (vaatii seurakunnan suosituksen). Lähettäkää minulle jäsenhakemuskaavake. Jäsenyys sisältää EV-lehden vuosikerran (4 lehteä/vuosi). Hinta 33,00 /vuosi (Suomi), Muut maat 38,00 /vuosi. (Yhdistyksen kokouksissa sekä puhe- että äänioikeus) Olen muuttanut ja haluan lehdet jatkossa uuteen osoitteeseen! (Ilman meille ilmoitettua osoitteenmuutosta lehtiä ei posti automaattisesti jatkolähetetä uuteen osoitteeseen) Ilmoita lehtitilauksen saajan tiedot tai muuttuneet osoitetiedot! Sähköpostiosoite Etunimi Postinumero ja toimipaikka Puhelin Leikkaa tästä EV-LEHTI Elama ja Valo ry. POSTIMAKSU MAKSETTU! TUNNUS VASTAUSLÄHETYS.... Leikkaa tästä