kristosoff KRISTOSOFISTA KIRJALLISUUTTA:

Transkriptio

1

2 kristosoff Kristosofinen aikakauslehti ent. Pohjolan Valo, perustettu 1940; 76 vsk. Julkaisija Kristosofinen Kirjallisuusseura r.y. ISSN-L ISSN (Painettu) ISSN (Verkkojulkaisu) ilmestyy 10 numeroa vuodessa kuukausittain, paitsi heinä- ja elokuussa. Tilaushinta v kotimaassa 35, ulkomaille 35, irtonumerot 4. Asiamiehille 10 % alennus viidestä vuosikerrasta. - Lehden toimitus: Vironkatu 12 B 23, Helsinki. Vastaava toimittaja Hilkka Lampinen, toimitussihteeri Raija Kiiski. Muu toimituskunta: Timo Niemelä (piirrokset), Juha Vainio. Käsikirjoitukset: hilkka.lampinen@phnet.fi tai Hilkka Lampinen, Kauppakatu 20 B 24, Heinola. Tilaukset: Anja Kesävuori, p , anja.kesavuori@gmail.com - Tilitykset: FI Kristosofinen elämänymmärrys nojautuu Kristuksen Vuorisaarnan moraaliin, jonka avulla ihmisten keskinäinen veljeys ja aseeton sivistys vain on toteutettavissa. Kristosofi pyrkii täten kirjoituksissaan syventymään siihen Vuorisaarna-johtoiseen elämänymmärrykseen, jonka peruskiven Pekka Ervast ja J. R. Hannula laskivat ja jossa H. P. Blavatskyn esittämä teosofinen maailmankatsomus muodostaa alustavan asteen. KRISTOSOFISTA KIRJALLISUUTTA: ERVAST PEKKA Ajatuksen ja käden parantava voim a... 10,00 Alempi ja ylempi jooga... 10,00 Christosophia... 10,00 Eetteriruumis... 4,00 Enkelein lankeemus... 5,00 Europpalaisia näköaloja... 6,00 Gnostikot... 12,00 Haaveilija..,,... 14,00 "Hiljaisuuden Ääni... 6,00 "H.P.B, näytelm ä... 6,00 H. P. Blavatsky ja hänen teosofiansa... 6,00 H. P. Blavatskysta sananen... 4,00 Ihmiskunnan alkuperäinen kieli ja kirjoitus... 6,00 Ihmisyyden uskonto... 10,00 Itsem urha... 2,00 Jeesuksen Salakoulu... 13,00 Jos Mestareita seuraisimme... 4,00 Jumala ja onni... 9,00 Jumalan valtakunnan salaisuudet... 4,00 Jälleensyntymismuisti... 5,00 Kadonnut sana... 11,00 Kalevalaa tutkimaan... 3,00 Kalevalan avain...22,00 Kirkonopin teosofia... 6,00 Kiusausten koulussa... 12,00 Kristuksen tutkimaton rikkaus... 10,00 Kuinka soisin maatani hallittavan?... 5,00 Kuka auttaa meitä kuolemassa?... 11,00 Laki vaiko evankeliumi?... 12,00 Mitä jokaisen tulee tietää teosofiasta?... 3,50 Mitä on kristinusko?... 5,00 Mitä on kuolema?... ;... 12,00 Mitä on magia?... 6,00 Mitä on teosofia?... 2,50 Neljä kättä... 5,00 Nykyisen ajan ongelma ja sen ratkaisu... 8,00 Oletko teosofi?... 3,00 Onko Kalevala "pyhä kirja... 5,00 Paavali ja hänen kristinuskonsa... 11,00 Puhtauden ihanne... 2,50 Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa... 10,00 Salatiedettä omin päin... 10,00 Suuret uskonnot... 8,00 Teosofia hengen uskontona... 5,00 Teosofian sanoma nykyajalle... 12,00 Teosofisia muistelmia... 10,00 Tietäjän Aarteisto l-ll ä... 30,00 Tietäjän Aarteisto III... 40,00 Toimittajalta l-lll ä... 16,00 Tulevaisuuden uskonto ,00 Tähtikoulut... 10,00 Uudestisyntyvä Suomi... 10,00 Uusi Jumala... 6,00 Valoa kohti... 10,00 Valoa Pohjolasta... 5,00 Veljeysaate ja pahantekijät... 3,00 Viisi esitelmää ,00 Vuorisaarna... 10,00 Äiti... 2,50 HANNULA J. R. A ja O Ensimmäinen ja Viimeinen...12,00 Ei vain leivästä, näytelmä... 7,00 Elämä Jumalassa... 12,00 Elämänymmärryksemme rakentuminen...10,00 Ennakkoluuloton Suomi... 9,00 Henkinen horoskooppimme... 10,00 Ihminen, mitä mietit?... 7,00 Ihmisen tie... 8,00 Ihmisyys... 10,00 Ilmestyskirja teosofian valossa... 13,00 Johanneksen evankeliumi teosofian valossa... 15,00 Jos Kristusta seuraisin?... 11,00 Kavahtavat kai poikaani... 9,00 Kristosofian polulla I ja II ä... 30,00 Kysymyksiä ja vastauksia l-x ä... 8,00 Kysymyksiä ja vastauksia XI-XIV ä... 9,00 Kysymyksiä ja vastauksia XV-XVIII ä...12,00 Luominen... 10,00 Mestari ja me... 10,00 Mestarin sanoma... 10,00 Opimmeko historiasta?... 2,00 Paratiisin taru... 10,00 Pekka Ervastin asema... 8,00 Pistis Sophiasta Christosophiaan... 11,00

3 Pekka Ervast H. P. Blavatskyn valmistava työ Ruusu-Risti tahtoisi ennen kaikkea jat kaa H. P. Blavatskyn työtä länsimailla, ja ellen erehdy, luulen, että Antroposo fisen Seuran työ tähtää samaan pää määrään. Tämähän ei estä työn tunkeu tumista itämaillekin, jos niin on sallit tu. Mutta täällä länsimailla kaipaamme suuresti teosofian tuomaa valoa. Mei dän kristillinen teologiamme tuntee liian vähän oppia Kristuksesta - todel lista kristologiaa eli kristosofiaa, - ja meidän kristilliset kirkkomme tuntevat niinikään liian vähän oman vapahtajan sa, Jeesus Kristuksen, personaa ja op pia. Teosofia näyttää meille, mikä Ju malan Poika, maailmansielu, Logos eli niinkuin sanomme kosmillinen Kristus oikeastaan on, ja Ruusu-Risti saatuaan tämän valon tahtoo jakaa sitä toisille kin. Teosofmen totuudenetsimiseni vei myöskin minut, jolla on kunnia olla Ruusu-Ristin johtajana, jo nuoruudes sani lähelle Jeesuksen personallisuutta ja oppia - ja siinä etsimisessäni minul la oli sanomattoman paljon apua H. P. Blavatskyn suurelta maamieheltä Leo Toistoilta, - ja siten löytämäni Jeesuk sen siveellinen elämänoppi on tullut kulmakiveksi Ruusu-Ristin teosofias sa. H. P. Blavatsky puhuu Teosofian Avaimessa Jeesuksen siveyskäskyistä ja vuorisaarnasta ja sanoo, että jos kristityf todella olisivat kristityttä, he noudattaisivat vuorisaarnan käskyjä, mutta H. P. B., jonka tehtävänä oli osoittaa kaikkien uskontojen yhteinen alkuperä ja näyttää, että niiden siveysopitkin pitivät yhtä, ei kiinnittänyt niin paljon huomiota vuorisaarnaan, kuin me nyt soisimme, että länsimailla teh täisiin. Sentähden voimme sanoa, että Ruusu-Ristissä tällä omalla tavallam me jatkamme ja viemme eteenpäin H. P. B:n työtä. Me puhumnme kosmilli sesta Kristuksesta - s.o. todellisesta kristillisestä teologiasta - ja Jeesuksen elämänopista - s.o. todellisesta kristil lisestä etiikasta. Niin vähäpätöistä kuin työmme onkin, tiedämme, että siinä piilee suuren tulevan uskonpuhdistuk sen siemen, uskonpuhdistuksen, joka nimenomaan tulee koskemaan kristi kuntaa ja kristillisiä kirkkoja. Voisim me sanoa olevamme kristikunnan ja kirkkojen parhaimpia ystäviä, vaikka kirkko sitä tuskin vielä edes osaa aa vistaa. Kaikessa hiljaisuudessa olem me panneet tämmöisen työn alulle Suomessa. Onhan teillä ohjelma, ja minusta se näyttää miltei laajemmalta kuin H. P. Blavatskyn teosofmen ohjelma! 129

4 Me ihmiset olemme kuin orvot ja eksyneet, silti yhdessä joka hetki. Mustarastaan laulu soi kaihoa täynnä kuin kutsuna taivaisiin. i h -a -a J Älkää sanoko niin. Päinvastoin H. P. B:n ohjelma ja ainakin unelma oli vielä laajempi. Hän haaveili uskonpuhdistuksesta kaikissa maailman kirkoissa ja uskonnoissa. Mutta meidän, jotka askel askelelta tahdomme yrittää toteuttaa hänen unelmaansa, on aloitettava kotikynnykseltä. Emme unohda toisia uskontoja, vaikka teemme työtä sen puolesta, että oma kristinuskomme ensin puhdistuisi. Emme liioin unohda toisia kansoja ja maita, vaikka aloitamme työmme omassa maassa ja oman kansan keskuudessa. Tämä ei ole mitään erikoista, se on vanha yleinen sääntö. Kaikki palvelu alkaa kodissa. Joka mestariksi tahtoo tulla, sanoi eräs teosofisen liikkeen adepteista, hän alkaa palvelijana lähimmässä ympäristössään, kodin piirissä. Minusta tuntuukin, että kun seuraava Valkoisen Veljeskunnan lähettiläs saapuu maailmaan, mikä H. P. Blavatskyn ennustuksen mukaan tapahtuu v. 1975, hän saa ymmärtämystä osakseen siinä määrin kuin eri teosofiset seurat osoittavat toisilleen ymmärtämystä ja kunnioitusta. Kukaan ei voi edeltäkäsin tietää, mitä erikoista puolta totuuden sanomasta hän tulee painostamaan - sen yleismaailmallisuutta ja kansainvälisyyttä vaiko sen syventämistä erikoisiin älyllisiin ja eetillisiin suuntiin, - j a sentähden on hyvä valmistus, jos teosofiset seurat eri maanosissa kaivavat päivänvaloon uskontojen kalliit helmet, samalla yhtä mittaa vahvistaen ja elävöittäen sitä suvaitsevaisuutta, jo ka on niin tärkeä meille ihmisille, kun meidän järkemme vielä on niin ahdas ja meidän tietopiirimme vielä niin rajoitettu! Suvaitsevaisuus lähtee sydämestä, ja inhimillinen sydämemme on useissa tapauksissa parempi ja kehittyneempi kuin järkemme. Suvaitsevaisuus oli sentähden teosofisen liikkeen tunnussana alusta lähtien, ja H. P. Blavatsky teroitti aina, että totuus oli korkeampi kaikkia uskontoja, s.o. kaikkia joukkouskomuksia ja personallisia näkökantoja, joskin totuus sinään piili maailman suurten uskontojen alkuperäisissä opeissa, jotka aina myöhemmin olivat n.s. tunnustajilta unohtuneet. Toimittajalta 3 s

5 J. R. Hannula Salaisen Veljeskunnan apu Salaisen Veljeskunnan apuun meidän onkin nyt kiinnitettävä huomiomme. Selvemmin tämä apu näkyy siinä, että suurten lähettiensä ja opastajiensa kautta Veljeskunta jatkuvasti yrittää antaa meille neuvoja ja opastusta; oppiaksemme oikein elämään, elämään jumalallisen järjestyksen mukaisesti. Sellaisia avuntuojia ovat ennenkaikkea olleet suurten uskontojen keskushenkilöt. Viimeisin tällainen suuri apu on teosofis-kristosofinen sanoma. Sellaisena kuin H. P. Blavatsky alustavasti ja Pekka Ervast varsinaisesti sen esittivät, on se syvällisyydessään täydellisin ja esityksessään selväpiirteisin, mitä ihmiskunta on milloinkaan saanut. Että näin on, ja miksi näin on, sen toivomme tässäkin tutkielmassamme myöhemmin selviävän. Nyt jo voimme sanoa, että yleensä ihmiselämän pulmat ja ongelmat saavat siinä ratkaisunsa. Mutta menkäämme eteenpäin. Luonnollisesti teosofis-kristosofisessakin sanomassa on kaksi puolta: älyllis-filosofmen ja käytännöllis-siveysopillinen. Tutustumme tässä aluksi muutamiin oppeihin, joissa saamme älyllistä selvitystä elämään yleensä. Ensimmäisenä on epäilemättä oppi jälleensyntymisestä. Se perustuu ihmisen kaksinaisuuteen. Muistammehan miten Jeesus Kristuksesta on sanottu, että hän on todellinen ihminen ja todellinen Jumala. Mutta loppujen lopuksi voimme niin sanoa kaikista ihmisistä. Kaikki ihmiset - vaikkakin eri kehitysasteilla - olemme siten kaksinaisia, että meissä on tämä maallinen, alkukehityksessään kuolevainen persoonallisuus, ja sen takana korkeampi minä, taivaallinen ihminen. Ihmisten asema maailmassa on sellainen, että Jumala on luopunut suoranaisesta vallasta tässä tavallisessa elämässä, joten ihmisillä on vapaus toimia oman harkintansa mukaan. Siten ihmisillä on vapaus ajautua harhaan, itsekkyyteen, valheeseen, väkivaltaan. Mutta mikäli he niin tekevät, sikäli heidän on kuolemalla kuoltava. On ensin ruumiillinen kuolema, mutta sitten on tuonelassa sellainen jatkuva kuolema, että meidän on kuoltava pois kaikesta valheesta, raakuudesta ja aistillisuudesta, himoilusta, itsekkyydestä, sodasta ja väkivallasta. Ja siksi erikoisesti ns. kristittyjen elämä tuonelassa, kiirastulessa, on vaikeata. Sillä heidän on kuoltava eli puhdistuttava pois kaikesta siitä opista, dogmatiikasta, joka lähtee verisen karkeasta, väkivaltaa pyhittävästä sijaissovitusopista. Puhdistuminen kiirastulessa on sitä vaikeampaa mitä kiinteämmin ihmiset ovat vajonneet tekopyhyyden peittämään itsekkyyteen. Mutta tämä loppuu aikanaan. Vainaja saa kokea myös persoonallista taivasta, ihanteittensa esteetöntä toteutumista. Ja sitten tulee persoonallisuuden uinahdus, tavallaan kuolema. Senjälkeen tapahtuu korkeammasta minästä, taivaallisesta ihmisestä, uuden persoonallisuuden puhkeaminen. Se pukeutuu astraaliseen, eetteriseen ja lopulta fyysilliseen muotoon, ja niin alkaa uusi persoonallisuus pienenä lapsena maisessa elämässä. Tieto jälleensyntymisestä on todella suuri ja määrätyllä tavalla vapauttava valo ihmiselle. Se kykenee vapaut- 131

6 Väinö Lehtonen Selkeä päämäärä Mestarit ja H. P. Blavatsky tarkoittivat, että teosofit itse olisivat veljeyden ytimenä, toteuttaisivat veljeyttä keskenään. Sellainen ydin oli pidettävä elossa, sillä siihen kytkeytyi se tuleva vaihe, jota Pekka Ervast nimittää H. P B:n profetiaksi. Sanoihan H. P. B. että vasta kun ydin on muodostunut, voivat syntyä ne lisämuodostumat, jotka tulevina vuosina... päättyvät sen elimistön muodostamiseen, mikä meillä on nyt mielessämme. - H. P. B. viittasi suurempaan, laajempaan ja kauaskantoisempaan henkiseen työhön, joka kuului suunnitelmiin alusta lähtien, vaikka sitä H. P. B. ei selvästi ilmaissut. Ilmaisemiseen ei ollut aihetta, koska veljeyden ytimen muodostuminen oli edellytys myöhemmälle toiminnalle. Puuhun on noustava tyvestä. Teosofian valon oli ensin vaikutettava puhdistavasti tämän vuosisadan koko tajuntaan, siis ainakin viime vuosisadan tajuntaan. Kahdeskymmenes vuosisata on luku erikseen. Se vietetään jo Vesimiehen merkeissä. Siitä H. P. B. sanoo mm: Kun se (päiväntasauspiste) muutaman vuoden kuluttua astuu Vesimiehen merkkiin, tulee sielutieteilijöille jonkun verran ylimääräistä työtä, ja suuri muutos tulee tapahtumaan ihmiskunnan psyykkisissä omituisuuksissa. (Kirj. Evankeliumein esoteerinen luonne). Samassa kirjoitussarjässään H. P. B. avaa hieman niitä tulevaisuuden näkymiä eli lisämuodostumia, jotka olivat alusta asti Mestareitten mielessä: Mutta joskin Hysterioiden ääni on vaiennut pitkinä aikoina Lännessä, joskin Eleusis, Memfis, Antium, Delfi ja Kresa ovat aikoja sitten muuttuneet haudoiksi sille Tieteelle, joka kerran oli yhtä suurenmoinen Lännessä kuin se yhä vielä on Idässä, - valm istetaan niille kuitenkin nykyään seuraajia. Elämme vuotta 1887 ja yhdeksästoista vuosisata lähenee loppuaan. Kahdennellakymmenenneltamaan ihmisen kerrassaan kirkon julmasta sijaissovitusopista ja kaikesta siitä johtuneesta dogmatiikasta. - Jälleensyntymisopin pohjalta ja sen valossa ihminen voi edelleen syventyä elämän ja kuoleman ongelmoihin. Niinpä aukeneekin heti eteemme tieto karmasta, vastuunalaisuudesta, syyn ja seurauksen laista. Vaikka Jumala on luopunut suoranaisesta vallasta ihmisten eläm ässä - siis enemmän kuin esim. eläinten elämässä -, niin Jumalalla on kuitenkin välillinen valta syyn ja seurauksen lakina. Ajatustemme, tunteittemme ja tekojemme seurauksista saamme aina vastata. Vaikka persoonallisuutena synnymme jälleen, niin vastata saamme edellistenkin ruumistustemme toiminnoista, teoista ja laiminlyönneistä. Mestarin sanoma s

7 lä vuosisadalla on outoja yllätyksiä varastossaan ihmiskuntaa varten, - ja kukaties se tulee olemaan viimeinen sitä nimeä. (R. R s. 330) Kahdeskymmenes vuosisata on jo tuonut outoja yllätyksiä mm. tieteitten ja tekniikan saavutuksina. Niin ikään Pekka Ervast puhui egyptiläisen mysteriokulttuurin jälleensyntym isestä Suomessa, joten sekin on jo aatteitten tasolla olemassa. H. P. B. viittasi myös Suomesta tulevaan valoon. Tämä vuosisata on todellakin outojen yllätysten vuosisata, joten H. P. B:n oraakkelimainen profetia siitäkin, että kukaties nykyinen vuosisata tulee olemaan V iimeinen sitä nimeä saattaa olla merkityksellinen. Miten outoja olisivatkaan ne yllätykset, jotka aiheuttaisivat uuden ajanlaskunkin. Jotta henkinen liike onnistuisi, on välttämätöntä, että sen päämäärä on selvä. H. P. B. saattoi siihen ainoastaan viittailla, mutta Pekka Ervast ja J. R. Hannula avasivat näkyviin teosofisen liikkeen selvän ja kirkkaan tavoitteen: Kristuksen Valkoisen Veljeskunnan ihanteitten toteuttamisen maan päällä. Se on tavoitteena. Toteutuakseen se edellyttää ihmisiä, joissa taivasten valtakunta toteutuu sisäisesti. Tie siihen on avattu, se tie on Kristuksen Vuorisaarna. - Kun päämäärä on selvä, on suurempi mahdollisuus saada muodostumaan ihmisryhmä, joka ei työskentele inhimillisen palkinnon eikä maallisen tunnustuksen toivossa, kuten H. P. B. edellä esitetyssä toivoo. Silloin sisäinen Kristus saa puhua ja opastaa eläessämme karun arkipäivän elämää... H. P. Blavatsky kirjoitti "Salaisen Opin älymystölle, "Teosofian Avaimen kansojen syville riveille ja "Hiljaisuuden äänen Tiellä kulkijoille. Mutta historia todistaa, että "Salainen Oppi on rotumme älymystölle ylivoimaisen syvällinen, "Teosofian Avain liian kansantajuinen ja "epätieteellinen ja "Hiljaisuuden ääni ei tarjoa sille valtaa, kunniaa, mahtia eikä taloudellisia etuja. Oliko H. P. B:n elämäntyö siis turha? Ei. Kansojen enemmistö ei ole kaavoihin kangistunutta älymystöä. Kansojen syvät rivit ovat niitten sydäminä, kuten Pekka Ervast toteaa. Niissä on toivoa. Elämme militarismin kauhujen keskellä ja kolmannen maailmanpalon kynnyksellä ja kysymme: Missä on pelastus? Pelastus on kansojen syvien rivien heräämisessä, siinä, että syvät rivit heräävät kuuntelemaan oman sydämensä ääntä. Siihen tähtäsi H. P. B: "että harrastamamme opit vaikuttaisivat hapatuksen tavoin tämän vuosisadan koko tajuntaan. Samasta syystä Pekka Ervast aloitti teosofisen työnsä Suomessa suomen kielellä; teosofinen sanoma annettiin kansan käteen. Oireita kansojen syvien rivien heräämiseen on jo näkyvissä. Vaeltajan viesti III s

8 Toimittajalta Pekka Ervast kertoo kirjassa Valoa Pohjolasta eräästä traditiosta, joka sai alkunsa varsinaisesti neljännellätoista vuosisadalla. Silloin eräs tiibetiläinen laama muiden ohjeidensa ohella antoi määräyksen, että jokaisen vuosisadan viimeisellä neljänneksellä veljeskunta lähettää jonkun auttajan maailmaan. Nimenomaan mainitaan länsimaat ja Eurooppa henkisen avunannon kohteena. Valkoisen Veljeskunnan lähetti on vaikuttanut vuosisadan lopulla salassa, ja samalla hänen työnsä on inspiroinut seuraavan vuosisadan alussa tehtävää henkistä työtä. Vuosisatalähettiläiden sarjan Euroopassa aloitti 1300-luvun lopulla Christian Rosenkreuz. Hän oli ensimmäinen näistä lähettiläistä, joka sai asianomaista koulutusta itämailla. Tieteellisissä piireissä häntä pidetään aivan myyttisenä henkilönä. Lieneekö tähän suhtautumiseen ollut osuutensa sillä, ettei hänen nimensä itse asiassa ollut Christian Rosenkreuz, vaan se oli hänen nimensä Salaisen Veljeskunnan lähettiläänä luvun lopulla vaikuttivat kreivi de Saint Germain, kreivi Cagliostro ja tohtori Mesmer. H. P. Blavatsky mainitsee, että 1700-luvun lähettiläällä de Saint Germainilla oli lukuisia vihamiehiä, eikä niin ollen sovi ihmetellä, jos kaikkia hänestä keksittyjä huhuja nyttemmin pidetään hänen omina tunnustuksinaan. Tällaisista tunnustuksista Blavatsky mainitsee muun muassa, että tämä sanoi olevansa yli viisisataa vuotta vanha ja olleensa persoonallinen tuttava "Vapahtajan ja hänen kahdentoista apostolinsa kanssa. Blavatsky kirjoittaa: Jos hän sanoi Syntyneensä Kaldeassa ja väitti Tuntevansa egyptiläisten maagikkojen ja viisaiden salaisuudet, hän ehkä puhui totta silti väittämättä mitään yliluonnollista. On olemassa Vihityltä, eikä edes korkeimpia, jotka ovat tilaisuudessa muistamaan enemmän kuin yhtä entistä elämäänsä. Mutta meillä on hyvää syytä tietääksemme, ettei St. Germain koskaan voinut väittää olleensa Vapahtajan personallinen tuttava. (The Teosophical Glossary sta suom. P. E., Valon Airut s. 323, p ) Pekka Ervast kuvaa sitä neuvottelua, joka pidettiin Valkoisessa Veljeskunnassa silloin, kun suunniteltiin 1800-luvun lopulla annettavaa apua. Tuolloin mietittiin, voisiko annettava apu olla julkista. Useimmat veljeskunnan jäsenet olivat hyvin epäröiviä. He arvelivat, ettei julkinen auttaminen vielä silloinkaan olisi ollut mahdollista, vaan työtä pitäisi edelleen tehdä salassa. "Etenkin oli muuan europpalainen mestari siinä veljeskunnassa jyrkästi vastustavalla kannalla. Hän sanoi, ettei ole toivoakaan, että länsimaalaiset kansat osaisivat ottaa vastaan mitään. Jos julkisesti yritetään, merkitsee se, että jollei sitä 134

9 ihmistä ristiin naulita, häntä häväistään äärettömästi ja hänen työnsä heitetään romukoppaan. Ei sitä oteta vastaan. Minä tunnen ne kristityt joukot, hän sanoi, ne ovat toivottomia siinä merkityksessä. Niitä ei saa henkisesti liikkeelle. Se vuodatus, joka annetaan heille, pysähtyy heidän omaan tyhmyyteensä. (Valoa Pohjolasta s. 50.) Mutta kaksi itämaalaista mestaria, jotka me tunnemme nimillä Morya ja Koot Hoomi, olivat sitä mieltä, että heidän oli yritettävä. Nuo ystävykset totesivat: Meidän täytyy joka tapauksessa totella tuota korkeaa käskyä ja panna jotain toimeen. He päättivät yrittää. Ja he esittivät asian Moryan entiselle opetuslapselle. Sen jälkeen toiset Mestarit totesivat, että luonnollisesti he auttavat yritystä niin paljon kuin mahdollista. Emme vain uskalla ottaa vastuuta päällemme. Yksin sekin eurooppalainen mestari, joka oli kaikista pessimistisin, sanoi: Kyllä minäkin, jos teidän yrityksenne vähänkään onnistuu, koetan parastani. Ja onhan mahdollista että ensi vuosisadan alussa, kahdennenkymmenennen vuosisadan alussa, voidaan yrittää jotain kristikunnassa. Minä olen sitä kyllä ajatellut ja olin ajatellut, että se vasta olisi julkista, niin kuin ennenkin oli ollut: että julkiseksi tulisi se työ, joka aloitetaan kahdennenkymmenennen vuosisadan alussa ja tähtää kristinuskon puhdistamiseen. Mutta jos teidän yleismaailmallinen työnne saa jotain aikaan, on se parempi. Meidän työmme tulee kuin sen j atkoksi. (Mts.51.) Vuonna 1831 syntyi tulisieluinen auttaja venäläiseen perheeseen ja sai nimekseen Helena von Hahn. Vuonna 1875 hän Helena Blavatsky -nimisenä aloitti Valkoisen Veljeskunnan lähettiläänä teosofisen työn. Hän herätteli ihmisiä nimenomaan ajattelemaan. Hän toi avuksemme vanhan itämaisen viisauden, jotta sen kautta Jeesus Nasaretilaisen opetukset selviäisivät meille. Suomessa Pekka Ervast jatkoi itämaisten mestareitten Moryan ja Koot Hoomin sekä heidän oppilaansa H. P. Blavatskyn työtä. Viisaudenmestarien Moryan ja Koot Hoomin kirjeistä ilmenee, että vaikka he puhuvatkin itsestään indotiibettiläisistä hökkeleistä kotoisin olevina, tuo sanonta kuvastaa ylpeiden eurooppalaisten näkemyksiä heidän oloistaan. Samoin maininta me, Tiibetin tietämättömät aasialaiset viittaa heidän eurooppalaisten kirj eenvaihtoystäviensä käsityksiin heistä. Eurooppalaisuus ei suinkaan ollut heille vierasta. Koot Hoomi tunsi esimerkiksi länsimaisten kirjailijoiden, etenkin suurten filosofien parhaita teoksia, esittäen usein lainauksia niistä. Samoin hän havainnollistaa joskus opetuksiaan musiikin avulla. Hän oli myös sanojensa mukaan saanut länsimaista opetusta. * Kristosofinen Kirjallisuusseura lähettää Kristosofi-lehden lahjana yli neljään sataan kirjastoon. Jos haluat tukea tällaista kristosofisen elämänymmärryksen levitystyötä, voit maksaa yhden tai useamman vuosikerran kirjallisuusseuran tilille, jonka numero löytyy Tien ohesta -palstalta. Vuosikerta maksaa 21 euroa, kun se tilataan yleishyödylliseen tilaan. Merkitse tilisiirtoon tieto: Kristosofi-lehden lahjatilaus kirjastolle. Hilkka Lampinen hilkka.lampinen@phnet.fi 135

10 Juha Vainio Omatunto Voimme opettajiemme teksteistä poimia sanoja, jotka käsittelevät esimerkiksi omantunnon aihepiiriä. Sehän on ongelma, joka on paljon askarruttanut ihmisiä. Yleisesti tajuamme, että omatunto on varoittava ääni meissä. Väinö Lehtonen pukee asian sanoiksi Kiijat avattiin -kirjassa: älä tee sitä ja sitä, mutta hän huomauttaa jatkoksi, ettei se osaa sanoa: tee tuota ja tätä. Vielä hän toteaa, että meidän tulee opettaa omatuntomme sellaiseksi, että se osaa myös neuvoa. Opetuskeinona on Mestareiden käytännölliseen elämään soveltuvien neuvojen noudattaminen. Siten omatunto kasvaa kehottavaksi, hän sanoo. Pekka Ervast (Tietäjän Aarteisto, hakusana omatunto) oikaisee: "Tavallisesti luullaan, että omatunto on jumalan ääni ihmisessä, että se on sama kaikilla ja että se sanoo, mitä on ehdottomasti oikein ja väärin. Asia ei ole aivan niin. Omatunto on meidän korkeamman minämme ääni. Korkeampi minä on se itsemme, joka kehittyy ruumistusten kuluessa, elämien vieriessä. Korkeampi minä on eri ihmisillä eri kehitysasteella. Se siis neuvoo eri lailla, mitä on oikein ja mitä on väärin. Mutta koska korkeampi minämme on epäitsekäs minämme, joka pyrkii jumalaa kohti, on sen neuvo kuitenkin aina hyvään päin, ylöspäin. J. R. Hannula on eri sanoin määritellyt omaatuntoa. Löydämme hänen kuvauksiaan aiheesta Kysymyksiä ja vastauksia -kirjojen hakuteoksen omatunto-sanan kohdilta. Hän sanoo esimerkiksi: "Omatunto on kasvava totuuden voima meissä. Se "kasvaa sekä erehdyksistä että oikeaan osumisestamme. Hän sanoo omantunnon ääntä välittäjäksi "minun ja Jumalan välillä... Se on kuin Jumalan poika, joka vie minut Isän luo. Se on ihmisen sisäinen inspiratio, aavistus, korkeampi minä, hiljaisuuden ääni. Mutta se olen minä itse paremmassa puolessani. Sen tähden on välttämätöntä, että minulla on sellainen ulkonainen oppi, mikä ei häiritse omantuntoni oppia. Vielä J. R. Hannula sanoo: "Totuuden Pyhä Henki on järjen valoja siveellinen ääni. Voinemme myös ajatella, että omantuntomme asuinsija, korkeampi minämme on kuin säiliö, johon tallennamme viiden käskyn lupauksien eli niiden myönteisten puolien edustamia ominaisuuksia. Niinpä ihmisen on mahdollista kuin lastata korkeampaan minäänsä hyvää tahtoa, hyvyyttä, puhtautta, rakkautta, totuutta, oikeaa puhetaitoa, pahanvastustamattomuutta, rauhanrakentamisen osaamista ja kykyä rakastaa kaikkia ihmisiä. Kun omatuntomme on korkeamman minämme ääni, antaa Pekka Ervast (Tietäjän Aarteisto, hakusana omatunto) neuvon: "Meidän tulee siis hankkia itsellemme käsitys siitä, minkälainen korkeampi minämme on, mitä se tahtoo, mihin se tähtää j.n.e., jotka seikat aikain viisaus selittää. Sillä tavalla valistamme omaatuntoamme ja nostamme jokapäiväisen ymmärryksemme korkeamman minämme tajuntapiiriin. Sitten omatuntomme puhuu meille aina kaikissa ajatuksissamme ja tunteissamme. Se ei puhu enää yläpuolelta järkeämme, sillä me olemme itse elävä omatunto. 136

11 Maailmassa on paljon hyvyyttä Pieni on kaunista; pieni ympärilläni, pieni apu, pieni ilo, pieni huomio toiselta, pieni huomio toiselle. Siitä alkaa polku, mikä ei vaadi mitään, vaan antaa mahdollisuuden. Paha ei poistu, mutta minulla on vastavoima rakkaudessa. Olen ihminen, lähimmäinen, toisia varten. Minun ei tarvitse suorittaa mitään. Olen ihminen. Rakkaus itseäni kohtaan ja lähimmäiselleni kuuluu minulle. Se on ihmisen ominaisuus. Ei ole olemassa mitään mittaa, mikä minun tulisi täyttää. Sitä ei ole edes olemassa. Minä olen hyvä, hyväksytty sellaisena kuin olen. Minä riitän tällaisena. Minut on jo kutsuttu. Itse päätän otanko kutsun vastaan ja milloin. Korven tyttö 137

12 Sinikka Kesävuori Elämä on koulua Kirjailija Väinö Lehtonen kertoo kirjansa Miten ymmärrän elämän koulun alkusanoissa näin: Elämä on koulua", sanovat viisaat. Se on viisaasti suunniteltua kehitystä ja kasvamista täydellisyyteen, mikä toteutuu jatkuvassa kehityksessä lakisiteisessä maailmassa jälleensyntymisen ja karman alaisena. Tavoitteena on saavuttaa Jumalan tajunnassa elävä kuva täydellisestä ihmisestä. Tämä täydellisen ihmisen perikuva on jumalallinen aatteilu, Maailmansielu, kosmillinen Kristus. Elämä yrittää luoda täydellistä ihmistä, Mestaria. Mutta koska elämän syvin olemus on vapaus, niin ihmisen tulisi osata vapaaehtoisesti asettua elämänkoulun kasvatettavaksi. Vapaana olentona hän voi tietämättään ja taitamattaan vastustaa Elämän tahtoa, ja silloin syntyy vaikeuksia ja ristiriitoja. Elämä on kuitenkin niin viisas, että se on ottanut jo luomissuunnitelmassa huomioon tämänkin mahdollisuuden. Siksi vaikeina aikoina on vaaraan joutuneelle ihmiskunnalle järjestetty apua suurten henkisten lähettien ja jumalanpoikien muodossa. Henkisiä lähettejä ovat olleet uskontojen perustajat ja suuret filosofit, jotka ovat auttaneet ihmisiä valaisemalla heidän elämänsä tarkoitusta. Väinö Lehtonen jatkaa vielä: Tätä valoa on koko ihmiskunta kutsuttu vastaanottamaan, mutta ensisijassa se on tarkoitettu sen valistuneimmille yksilöille, niille, jotka ovat henkisesti siksi hereillä, että kykenevät näkemään jumalallisen valon tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä. Aikojen kuluessa ihmiskunnalle on kertynyt monenlaisia vaikeuksia, joiden syyt ovat hyvin erilaisia lähtökohdiltaan ja yksityiskohdiltaan. Yhteistä niille on, että ne ilmenevät ihmisen psykologisen kolminaisuuden, ajatus-, tunne- ja tahtoelämän kautta. Nämä syyt, ihmiskunnan vihollisiksikin kutsutut, ovat tietämättömyys, itsekkyys ja kuolema eli köyhyys. Ne ilmenevät ajatus-, tunne- ja tahtoelämän itsekkyydessä, puhdistumattomuudessa. Tietämättömyys on ensimmäinen voitettava vastus ja se liittyy ajatuselämään. Toinen on itsekkyys, joka on sielumme tunneluonnon kanssa tekemisissä, ja joka on sairauksien syvin syy. Kolmas on kuolema, kaikkein suurin köyhyys, joka liittyy tahtoon. Väinö Lehtonen selostaa edellä mainitussa kirjassaan, että tietämättömyyttä on ajatus elämämme kehittymättömyys ja henkisen tiedon puute. Tietämättömyydestä meidät pelastaa ainoastaan totuus. Mutta sitä totuutta, joka pystyy vapauttamaan meidät kaikista harhoista, ei saavuteta pelkillä älyllisillä ponnistuksilla ja viiden aistin avulla. Aistien välityksellä olemme kosketuksessa ulkomaailman kanssa, teemme huomioita ja saavutamme kokemusta, tietoa ja valistusta. Mutta vähitellen heräämme oivaltamaan, että aistimien välityksellä saavutettu tiedon ja taidon valo sellaisenaan on riittämätön. Kaipaamme syvempää ja kestävämpää totuutta. 138

13 Ensimmäisen askeleen tiedon tiellä muodostaa oman tietämättömyytensä ja sen seikan tajuaminen, että on kahdenlaista tietoa, ajallista ja ikuista eli persoonallista ja henkistä. Persoonallinen, siis alemman kolminaismaailman sinänsä tarpeellinen ja nykyään huippuälyllinen tietous ei auta meitä henkiolentoina. (Annikki Kumpulainen, Mestari viisauden äärellä 2 s. 55.) Seuraava näistä kolmesta ihmisen vihollisesta, itsekkyys, on kasvanut käsitteen minä ympärille. Tunnemme olevamme minuuksia ja tämä minä tahtoo haalia itselleen kaikenlaista, yhtä ja toista persoonallisuutta miellyttävää. Jos ihmisen minä tyytyisi kohtuuteen ja malttaisi pysyä kohtuuden rajoissa, niin se säästyisi monilta kärsimyksiltä, sillä mikä tahansa elämän luonnollisista anneista, kuten esimerkiksi ravinto, voi muodostua pahan ja kärsimyksen lähteeksi ja syyksi joko liikakäytön tai puuttumisen kautta. Jos ihminen on ahmatti, hän synnyttää itsessään tauteja, kärsimystä, kurjuutta. Jos hän on täysin vailla toimintaan kiihottavaa tarmoa, häntä pidetään tyhjäntoimittajana. Ravinto, raha, kunnianhimo ja tuhannet muut asiat voivat muodostua pahan lähteeksi ja syyksi. Sairauksien syitä aiheuttaa myös pitkälle menevä yksipuolisuus. Jos esim. unohdamme tunnepuolemme ja elämme yksinomaan äly olentoina, kylvämme sielullisen sairauden siemenen. Jos taas elämme pelkästään tunteissa j a unohdamme j ärj en käytön, on tämäkin laiminlyönti aikanaan korjattava. Ihmiskunnan kolmatta vihollista, kuolemaa, Viisaat sanovat suurim maksi köyhyydeksi. Henkiseltä kannalta katsoen jokaisen ihmisen ainoa pysyvä omaisuus on hänen korkeampi minänsä, joka sisältää aatmaan, buddhin ja manaksen eli hyvän tahdon, rakkauden ja korkeamman järjen. Korkeampaan minään kertyy kaikki hyvä ja epäitsekäs jokaisesta jälleensyntymästä. Ihmiselle tarjoutuu mahdollisuus kartuttaa entistä pääomaansa elämällä epäitsekkäästi, niin että jotakin inhimillistä jäisi korkeamman minän varastoon tästäkin elämästä. Koska ihmiskunta on elänyt jo miljoonia vuosia tällä Tellusplaneetalla, on jokaisen ihmisen korkeamman minän ikuisuusvarastoon kertynyt jo yhtä ja toista hyvää, sydämen hyvyyttä, totuuden rakkautta, ihmiskunnan yhteyden oivaltamista ja monia muita aarteita. Nyt kun kokonaan uusi aikakausi on aväutunut, hyvän tahdon ja ihmisyystekojen aikakausi, jälleensyntymien kuluessa kerätty henkinen pääoma tulee ottaa käyttöön tässä fyysisessä ruumiissa elettäessä. Korkeam m alla m inälläm m e on merkillinen välittäjän asema, sillä se on samalla kertaa sekä Jumalassa että meidän persoonallisuudessamme. Siksi henkiset mahdollisuutemme ovat suuret nimenomaan maanpäällisen elämän aikana. Mutta jos henkiset mahdollisuutemme jäävät käyttämättä eläessämme, niin siitä elämästä ei kerry mitään pysyvää korkeamman minän varastoon. Kuolemassa kadotamme yhteyden korkeampaan minäämme ja tulemme silläkin tavoin köyhiksi. Kuolemanjälkeisissä tiloissa puramme vain persoonalliset muistomme, puhdistumme itsekkyytemme eri m uodoista, kertaamme onnen hetkemme moninkertaisina ja saamme jälleen mahdollisuuden syntyä maan päälle henkistä valoa etsimään. 139

14 Ihmiskunnan kolmannen vihollisen, kuoleman, voittamismahdollisuus on opettajiemme mukaan keskeisellä sijalla kristosofisessa sanomassa nykyaikana. Kuoleman voittaminen on asteittaista. Se alkaa oikeasta tiedosta, siitä, että ymmärrämme käyvämme koulua jälleensyntymästä toiseen, ja jatkuu siten, että oikaisemme sieluamme ikuisuusarvojen, kristusviisauden mukaan. Voimme siis päätellä, että fyysisessä maailmassa ei ole muuta pahaa kuin ihmisessä itsessään oleva paha. Jopa rikokset, kaikenlaiset hirmuteotkin ovat sielussamme olevien vinoutumien aiheuttamia. Sielusta löytyy pahan alkusyy. Sieltä löytyvät ne voimat, jotka vievät tekoihin. (Väinö Lehtonen, Vaeltajan viesti s. 41.) Sieltä siis on aloitettava tervehdyttäminenkin. Ihmiskuntana olemme saaneet apua näiden ihmiskunnan vihollisten voittamiseen. Buddhan tehtävä oli tietämättömyyden voittaminen, Jeesuksen voitto oli itsekkyydestä vapautuminen ja Pekka Ervastin tehtävä kuoleman eli köyhyyden voittaminen. Kirjailija J. R. Hannula kertoo kirjassaan Syntynyttä maailmanuskontoa (s. 105): Buddha on kaikkien vanhojen uskontojen suuri täyttymys. Hän veti maailmanjärjen, Logoksen, pyhänä henkenä päivätajuisesti itseensä ja ihmiskunnan henkeen. Ihmisen järjelle tuli silloin mahdollisuus voittaa tietämättömyys. Buddhan saavutus mahdollisti myös sen, että kosmillinen Kristus saattoi ensi kerran täydellisesti mumistua päivätajuisesti Jeesus Nasaretilaisessa, ja laskeutua ihmiskunnan sieluun. Ihmiskunnalle tuli myös mahdollisuus voittaa itsekkyys rakkauden avulla; omatunto alkoi tällöin myös toimia. - Kun ensin yksi ihminen on saavuttanut voiton, on voiton saavuttaminen mahdollista myös muille. - J. R. Hannula jatkaa: Sekä tietämättömyyden että itsekkyyden voitot mahdollistivat edelleen aurinkokuntamme Logoksen ja kosmillisen Kristuksen ruumistumisen päivätajuisesti ihmiskunnan mumiiseen Pekka Ervastissa. Nämä kaikki kolme: Buddha, Jeesus ja Pekka Ervast yhdessä muodostavat yhden suuren kokonaisuuden. Buddhan kannalta sanotaan: kaiken kurjuuden syy on tietämättömyys. Jeesus Kristuksen kannalta tämän lisäksi sanotaan: kaiken kärsimyksen syy on itsekkyys, rakkaudettomuus. Pekka Ervastin kannalta voidaan edellisten lisäksi sanoa: kaiken pahan ja väkivallan syy on heikkous, taitamattomuus hyvässä. Siksi Buddha sanoo: valistukaa, jotta osaisitte oikein kieltäytyä. Jeesus Kristus sanoo tämän lisäksi: oppikaa rakastamaan ja palvelemaan, voittaaksenne itsekkyyden, sairauden ja muun kurjuuden. Edellisten lisäksi ja ohella Pekka Ervast sanoo: olkaa aina voittajia hyvässä, voittajia ensin sisäisesti ja sitten ulkoisesti. Ja kaikki kolme yhdessä kehottavat: oppikaa palvellen ja toisianne auttaen elämään niin, että totuuden, rakkauden ja hyvyyden taivaallinen järjestys toteutuisi teidän yksilöllisessä ja yhteisessä elämässänne. 140

15 Sirpa Sepänvuori Mestarin kutsu ihmisten auttajaksi Vuosisatojen kuluessa Jeesuksen alkuperäiset opetukset ovat painuneet ihmiskunnan tietoisuudesta unholaan. Länsimaat, Eurooppa ja Amerikka, olivat unohtaneet Jeesuksen tuoman, anteeksiantoon, rakkauteen ja sotimattomuuteen nojautuvan kristinuskon. Kristinusko on madaltunut ihmisten käsissä, joten uskonpuhdistus oli välttämätön, mutta millä tavalla se tehtäisiin? Sitä miettivät Valkoisen Veljeskunnan Mestarit. Ainoa tapa auttaa ihmiskuntaa oli tuoda vanhojen uskontojen salaisena pidetyt opit päivänvaloon, mm. Egyptin mysteeriokoulun oppilaiden kasvatuksissa käytetyt viisaat opetukset. Mutta mistä löytyisi se sielu, Johannes Kastajan tapainen, Mestarin opetuslapsi, joka olisi niin palveleva ja rakastava, että tulisi uhrautumaan tähän itsekkääseen maailmaan? Tuleva tehtävä toisi myös murheita, suruja ja hankaluuksia tullessaan. Etsimisen vaikeudesta kertoo se, että noin sadan vuoden ajan Itämaiset Mestarit Morya ja Koot Hoomi etsivät ja lopulta löysivät Mestari Moryan entisen opetuslapsen, sen sielun, joka sitten syntyi Venäjälle 12. elokuuta Hänen nimensä oli Helena von Hahn, myöhemmin H. P. Blavatsky. Mestari näytti nuorelle oppilaalleen näyssä, mikä kohtalo Eurooppaa odotti, kuinka Euroopan raskas karma oli vyörymässä sen ylle. Voitaisiinko torjua tuo kauhistus, huudahti Helena, toivottavasti, vastasi Morya. H eljistä useimmat sitä epäilevät, mutta minä tahtoisin koettaa. Ei sitä voi muulla estää kuin valistamalla ihmisiä. Jos saa ihmisten mielet muuttumaan, niin etteivät itse tahdo hirmutöitä toimeenpanna, silloin, silloin ehkä... Yleismaailmallinen teosofinen seura perustettiin vuonna H. P. Blavatskyn mukaan teosofia on filosofian, tieteen ja uskonnon yhdistelmä. Se johdattaa ihmisen ymmärtämään näkyväistä ja näkymätöntä maailmaa sekä myös Logosta, Jumalaa. Jos maailma olisi ollut kypsä ottamaan vastaan H. P. Blavatskyn tuoman teosofisen sanoman ihmisten veljeydestä, ihmisten henkisestä alkuperästä, jälleensyntymisestä jne., jos maailma olisi ollut valmis yrittämään sen ihanteiden toteuttamista ihmisten ja kansojen välisessä elämässä, silloin, silloin ehkä. olisi ollut vältettävissä se, mikä uhkasi länsimaita, Eurooppaa ennen kaikkea. Maailma ei kuitenkaan kuunnellut, niidenkin, jotka paljon olivat tietoa ja ihanteita saaneet, mieli kääntyi... H. P. Blavatskyn teosofista sanomaa eivät teosofitkaan ymmärtäneet kyllin. Murheellinen lankeemus tapahtui, kun johtavat työntekijät eivät osanneet ratkaista sota- ja väkivaltakysymystä, vaikka he olivat kuulleet H. P. Blavatskyn sanovan: sota on mustaa hommaa. Mutta onnistumisiakin tapahtui. Monet yksittäiset teosofit jatkoivat H. P. Blavatskyn työtä käytännössä. H. P. Blavatskyn kirjallisuutta levisi Euroopassa ja Amerikassa. Teosofia muokkasi maaperää ja Suomessa teosofista sanomaa ymmärrettiin ja sitä jatkettiin Mestareitten tavalla Pekka Ervastin johtamassa henkisessä työssä. 141

16 Raija Kiiski Muinaisessa Egyptissä Kun tarkastelemme kansojen elämää ympärillämme ja kysymme, missä on ollut vanhaa viisaustietoa, katseemme kääntyy usein vanhaan, salaperäiseen Egyptiin. Tunnetuimpina muinaisen Egyptin viestintuojina ovat säilyneet suunnattoman suuret pyramidit ja obeliskit, kivestä veistetyt korkeat patsaat. Niistä moni on kuullut kerrottavan, niiden kuvia moni on ihmetellen katsellut. Suuri määrä matkailijoita käy paikan päällä tutustumassa Egyptin erikoisiin nähtävyyksiin ja paljon niitä on tutkittu arkeologian keinoin. Ja meille kerrotaan, kuinka mosaiikki- ja maalaustaide on kerran kukoistanut arkkitehtuurin ja rakentamistaidon rinnalla. Olemme saattaneet museoissa katsella kaukaa menneisyydestä säilyneitä vanhoja pergamentille kirjoitettuja tekstikatkelmia ja puuarkkuihin balsamoituja muumioituneita vainajia. Säilyneissä veistoksissa ihmiset näyttävät lempeiltä ja hyväntahtoisilta. Pukujen ja päähineiden värikirjo hämmästyttää. Ja mielessämme häilyy kaiken aikaa kysymys: Miten nuo ihmiset ennen ymmärsivät elämää? Mihin he pyrkivät ja mitä he tavoittelivat? Ulkoinen sivistys H. P. Blavatsky kertoo kirjassaan Hunnuton Isis, että egyptiläiset olivat monessa suhteessa hyvin taitavia ja hyvin realistisia. He tunsivat perusteellisesti painovoiman ja muita fysikaalisia lakeja suurella tarkkuudella. Kolmekymmentä ja kaksitoista metriä korkeat obeliskit ja kivipatsaat ovat usein yhdestä kivilohkareesta valmistettuja. Heidän mittayksikkönsä, vanha kyynärä, tunnettiin tarkasti. Pyramidien kivet ovat yhä niin täysin toisiinsa sopivia, että tuskin tinapaperisuikale mahtuu kivien rakosiin, ja rakennussementti on niin pitävää, että palasia päällyskivistä on yhä alkuperäisillä paikoillaan, vaikka rakennus on uhmannut vuosisatoja ja -tuhansa. Ken nykyaikaisista arkkitehdeistämme ja kemisteistämme keksii uudelleen tuon tuhoutumattoman sementin, jota egyptiläisten vanhimmissa rakennuksissa on käytetty, kysyy H. P. Blavatsky. Egyptin egyptinkielinen nimi oli Chemi. Egypti onkin nykyaikaisen kemian ja miltei kaikkien muidenkin nykyisten tieteenhaarojen alkukoti. Sieltä juurtavat tekniikan historia, merenkulku, matematiikka ja luonnontieteet. Entä taitavan teknisen osaamisen käyttötavat? Egyptiläiset rakensivat suuria kastelujärjestelmiä ja niiden avulla ohjattiin Niilin vettä viljelyksille. Eikä vesijärjestelmä- ja viljeysalue ollut aivan vähäinen. Se ulottui Kairon korkeudelta joen yläjuoksulle päin 800 kilometrin matkalla kuivanakin aikana. Erittäin kuiva maa saatiin tällä tavalla viljavaksi. Tuhansien vuosien ajan Niilin sivukanavat toimittivat makeaa vettä viljelyksille. Eivätkä egyptiläiset viljelleet pelkästään omiksi tarpeikseen. On sanottu, että Egypti oli pitkiä aikoja varsinainen vilja-aitta ympäröiville kansoille. Egyptiläistä viljaa ja koruja kuljetettiin paljon Välimeren alueella 142

17 ja niitä vaihdettiin ahkerasti sellaiseen, mitä egyptiläisiltä puuttui. H. P. Blavatsky viittaa hieroglyfikirjoituksesta puhuessaan historiantakaisiin aikohin. Hieroglyfein kirjoitettiin sekä kiveen että paperille. Hieroglyfikirjoituksen ikää ei ole pystytty tarkasti selvittämään. Ohutta, hyvin kestävää paperia valmistettiin papyrus-kaislasta. Paperin valmistustapaa ja ikää ei myöskään tunneta. Paperilaadut olivat niin hienon hienoja, että niitä on verrattu silkkikankaaseen. Ja vaikka paperi oli erittäin ohutta, se oli äärettömän lujaa ja kestävää. Pellava oli toinen materiaali, jonka käsittelytaito oli huippuluokkaa. Sen ansiosta vaatekankaat ja tekstiilit olivat hienostuneita, värit kestäviä, monivivahteisia ja taitavilla värjäystekniikoilla toteutettuja. Niidenkin valmistustapa on jäänyt salaisuudeksi. Luonnon tuntemus Luonnon tutkimus oli siis edistynyt pitkälle, luonnon lakeja tunnettiin ja käytettiin hyväksi monin tavoin. Mutta luontoa käsitettiin myös varsin toisella tavalla kuin nykyään. Vanhan hermeettisen aksiooman mukaan syy värien loistoon ja erilaisuuteen piili syvällä luonnon suhteissa. Värin ja äänen välillä nähtiin Erikoislaatuinen, salaperäinen liitto. Esimerkiksi vihreän värin ja hopean välillä nähtiin yhteys. Hopean kaunis vihreä tunnetaan tietyssä valaistuksessa. Vihreä asettuu spektrissä muiden värien keskelle. Kabbalisteilla, joiden tiedot pohjautuvat vanhaan itämaiseen viisauteen, oli se sama käsitys ja H. P. Blavatskyn mukaan heidän keskimmäinen luontonsa oli suorassa suhteessa Kuun kanssa. Samoin kuin vihreä säde piti hallussaan keskuspaikkaa muiden värien välissä keskellä spektriä, samoin Kuulla oli keskeinen asema maailmankuvassa. Kuun metalli oli hopea ja väri vihreä myös egyptiläisillä. Värien, lukujen ja luonnon tuntemukselle rakentui vielä muutakin. Musikaalisuus ja soittotaito, tämä salaperäisiin fysikaalisiin ominaisuuksiin perustuva taito, rakentui niiden varaan. Egyptiläiset papit lauloivat hymniä, jossa oli seitsemän vokaalia. Se oli osoitettu Serapikselle. H. P. Blavatsky kirjoittaa: Kun seitsemäs vokaali soi ilmassa, Memnonin patsas vastasi ääneen niin kuin se vastaisi nousevan Auringon Seitsemännelle säteelle. Rosenkreutziläisen käsityksen mukaan koko maailmankaikkeus on suuri soitin. Se käsitys sisältää vanhan pythagoralaisen opin sfäärien musiikista. Pythagoras taas oli saanut tietonsa Egyptin mysteereistä. Mysteereissä opetettiin, että kaikki äänet ja värit ovat henkisiä lukuja. Samalla tavalla kuin prisman seitsemän sädettä syntyvät yhdestä taivaalla olevasta pisteestä, samalla tavalla seitsemän luonnonvoimaa, joista jokainen on luku, ovat ykseyden, henkisen keskusauringon, seitsemän sädehdystä. (H. P. Blavatsky, Hunnuton Isis, Tiede osa 2 s. 280.) Meille tuttuja ovat egyptiläinen aikakäsitys, egyptiläinen eläinrata ja vuosilaskelmat. Niissä tuhannen vuoden jaksot seuraavat toisiaan aurinko- ja tähti vuosina. Egyptiläiset tiesivät jo muinoin, että planeetta- ja tähtiasetelmat palautuvat taivaalla samoiksi aina tiettyjen ajanjaksojen jälkeen. Pekka Ervast kertoo, että Egyptissä puhuttiin yleisesti ja kansanomaisesti, että maailma on sama aina vuoden perästä. Esoteerisesti tarkempi aikamääre 143

18 tähtivuodelle on noin vuotta. Tämän ajanjakson julkinen nykytieteemmekin hyvin tuntee. Tämä ajanjakso ja käsitys maailman palautumisesta samakseen liittyi siihen tietoon, että maapallon akseli hiljalleen muuttaa asentoaan avaruudessa hyrrämäisen liikkeensä ansiosta. Tämän maapallon akselin liikkeen seurauksena ympäröivä maailma näyttää maapallolta käsin tarkasteltuna samalta aina vuoden välein, kun yksi akselin suurkierros eli tähtivuosi on kulunut. Maapallon akselin m uuttaessa asentoaan trooppiset seudut kylmenevät ja jäätikköseudut sulavat. Maankuorikin liikahtelee ja suuria tulvia ja maanjäristyksiä syntyy tähtivuosien taitekohdissa, kertoo vanha tieto. Tuskin tarvitsee korostaa, että myös ihmisruumiin egyptiläiset tunsivat hyvin tarkasti. Lääkärit olivat pitkälle erikoistuneita, tunsivat verenkierron ja sydämen toimintaa, ymmärsivät hermoston merkitystä jne. Mutta käsitys kuolemasta ja elämästä kuoleman jälkeen oli egyptiläisillä hyvin ankea. Ajateltiin, että kuoleman jälkeen ihmisen elämä on harmaata ja yksitoikkoista. Sen rinnalla maanpäällinen elämä oli viehättävää ja onnellista. Tästä syntyi toive: Kunpa saisi viettää mahdollisimman kauan aikaa maanpäällisen elämän yhteydessä. Syntyi ajatus ryhtyä balsamoimaan ruumiita, jotta vainaja voisi mahdollisimman kauan olla yhteydessä maanpäälliseen elämään. Ruumiiden balsamoinnin taidonkin egyptiläiset kehittivät huippuunsa. Uskonnollinen elämä Kaiken edellä kuvattun jälkeen vielä kiinnostavampaa on kuitenkin se, minkälaista mahtoi olla uskonnollinen elämä vanhassa Egyptissä. Valtavat pyramidirakennukset osoittavat, että kansa johtajineen uhrasi hyvin paljon aikaa, varoja ja huomiota uskonnolliselle elämälle. Miten voisimme saada luotettavaa tietoa heidän uskonnollisesta elämästään, edes pääpiirteissään ja oikeaan suuntaan ohjaavaa? Koska Viisaiden mukaan uskonto on kulttuurisen kehityksen edelläkävijä ja alkuperäinen voimanlähde kulttuurin takana, on kysyttävä: Minkälainen oli egyptiläisten käsitys ihmisen tavoittaman henkisen tiedon mahdollisuuksista? Ei suinkaan voinut olla niin, että he vain ruumiita balsamoimalla yrittivät pitkittää ihmiselämää ja rakensivat sitä varten suunnattomia, monumentaalisia pyramideja ikuisemmaksi muistoksi itsestään! Mistä he saivat voiman olla niin kärsivällisiä ja tarmokkaita ja samalla niin elämäniloisia ja aurinkoisia, kuin kerrotaan ja historiallisten muinaismuistojen varassa voimme olettaa? Vastausta etsiessämme käännymme jälleen H. R Blavatskyn ja myös kristosofisen kirjallisuuden puoleen. Pekka Ervastin kirjassa Suuret uskonnot on esitelty se Kuolleitten Kirjan osa, joka on säilynyt meidän päiviimme. Siinä vainaja kuvaa jumalille itseään: Terve teille, jotka totuutta hallitsette. Terve sinulle, suuri jumala, jolla valta on totuuden ja oikeuden yli. Olen tullut sinun luoksesi, hallitsijan luo, olen viety sinun luoksesi nähdäkseni sinun ihanuutesi, sillä tunnen sinut, tunnen nimesi ja tunnen nimet niiden 42 jumalan, jotka sinun seurassasi oleskelevat kahden totuuden salissa. Minä tuon teille totuuden. Olen pois 144

19 tanut synnit teidän edessänne. En ole tehnyt vääryyttä ihmisille, en ole sortanut pieniä, en ole varastanut mitään kuolleitten talosta, en ole koskaan raskauttanut vapaata miestä suuremmalla työllä kuin mitä hänen itsensä oli tapana tehdä. - En ole aiheuttanut kyyneleitä. En ole murhannut. En ole aiheuttanut salamurhaa. En ole menetellyt petollisesti ketään kohtaan. Paljon muutakin vainaja vielä kertoo itsestään ja lopuksi hän kolminkertaisesti vakuuttaa olevansa puhdas. Sen jälkeen jumalat häntä vielä puolustavat ja kiittävät. Sydämen punnitsemisen jälkeen Osiris julistaa, että kuoleva saa tulla jumalien maahan. Pekka Ervast toteaa, että tämä kuvaus jää arvoitukselliseksi, ellemme tarkastele sitä salatietielijän ja mystikon silmin. Silloin ymmärrämme, että kyse ei ole pelkästään eikä ensisijassa vainajan tilanteen kuvauksesta kuoleman jälkeen. Esoteerisesti kyse on aivan muusta. Kuvaus esittää pyramidikoulua pitkälle kulkeneen oppilaan vihkimyskokemusta. Vaikka suuret määrät egyptiläistä kirjallisuutta on hävinnyt teille tietymättömille, tämä huomiota herättävä katkelma on säilynyt. Se kertoo, että kerran Egyptissä on ollut syvää, kokemusperäistä viisautta. Sitä viisautta opetettiin henkisissä kouluissa ja sitä tietoa puettiin myös kirjalliseen muotoon teksteinä, joita säilytettiin. Pyramidikouluissa kasvatettiin ihmisiä ihmisten opettajiksi ja kasvattajiksi. Sitä varten oppilaan tuli itse löytää tietoa elämän ja kuoleman salaisuuksista. H. P. Blavatsky kuvaa pyramidin tehtävää: Sisäiseltä kannalta katsottuna se oli maj esteettinen temppeli, jonka hämärissä kammioissa mysteereitä vietettiin ja jonka seinämät usein todistivat kuninkaallisen perheen jä senen vihkimysmenoja. Egyptissä on ollut aika, jolloin hallitsijat kunnioittivat viisautta ja tietoa ja ponnistelivat siihen itsekin. Mutta mysteeriokouluissa ovat aikojen vieriessä opiskelleet myös monet, monet muut henkilöt, eri kansojen keskuudesta niihin opiskelemaan saapuneet. Usein mainitaan Platon, Pythagoras, Zarathustra ja Jeesus Nasaretilainen ja myös Suomen kansallishaltia Väinämöinen. Kirjallisuutta: H. P. Blavatsky, Hunnuton Isis Pekka Eryast, Suuret uskonnot Annikki Kumpulainen, Moninaisuudesta ykseyteen *jiw*f i Ji»i w«' *» UfiflftfH Vedessä kevään valo, kylmä ja kirkas. Aamu jo lämmin. -a 145

20 Kyösti Niiranen Tietämisen rajallisuus Ihminen on moniulotteinen olento eri prinsiippeineen ja olemuspuolineen. Vanhan sanonnan mukaan ihminen on pienoismaailma ja pienoismaailmana suuren maailmankaikkeuden avain. Tietäjät ovat päässeet perille maailmankaikkeudesta, sen synnystä, kehityksestä ja täydelliseksi tulemisesta. Ihmisinä saatamme pohtia järkeämme ja erilaisia terminologioita käyttäen kysymystä olemassaolon arvoituksesta. Voiko rajallinen inhimillinen olento käsittää rajattomuutta, äärettömyyttä ja tulla suhteeseen ikuisen, ehtymättömän, absoluuttisen elämän kanssa? Onko metafyysinen tieto mahdollista pienelle ihmiselle? Se, mikä on mahdotonta ihmiselle, on mahdollista Jumalalle, sanotaan. Ihmisessä on Jumalan henki. Ihmisen henki on Jumalasta syntynyt. Sen nojalla ihminen voi käsittää ikuisuuden sisintä olemusta. Rationaalisella jähellämme voimme selittää asioita ja luoda kokonaiskuvan, joka selittää meille, mitä elämä on, mitä olemassaolo on, mitä Jumala on, kun puhumme ilmenneestä jumaluudesta ja aikuisina ihmisinä voimme tulla jälleen lapsiksi ja alkaa käsittää olemassaoloa ja elämää lapsen näkökannalta. Voimme alkaa lapsellisesti uskoa hyvyyteen ja rakkauteen ja tulla hengessämme uskonnolliseen suhteeseen ajatellen kaiken sisällä ja takana vaikuttavaa tuntemattomana ikuisesti pysyvää jumaluutta, syytöntä syytä, millä nimellä sitä on myös kutsuttu. Syytön syy, absoluuttinen, kaiken takainen elämä on tietämisen kannalta mahdottomuus. Siitä emme voi mitään tietää. Syytön syy on vailla syy-yhteyttä mihinkään. Sitä ei voi millään käsitteellä määritellä, sillä kaikki käsitteet ovat jotain käsitettävää. Ne ovat jotain, mikä on ilmennyttä, mutta voimme tulla syyttömään syyhyn nähden uskonnolliseen suhteeseen ja käsittää, että se on elämän salaisuutena välttämättömyys. Emme voi ymmärtää kaiken takaisesta syyttömästä syystä muuta kuin, että siinä on mahdollisuus ilmentymiseen. Siihen kaikki kätkeytyy, mutta se mikä sii7 tä ilmenee, ei ole sama kuin ilmenemätön, sillä ilmenemätön ei voi ilmentyä. Se, mikä ilmenee, on salaisuus. Kuitenkin on ajateltavissa, että kaikki sisältyy absoluuttiseen, ilmenemättömään elämään. Siihen siis sisältyy hyvä ja paha, henki ja aine. j Elämässä tässä ja kuolemankin jälkeen sinua etsin, vaikka alati olet läsnä. -a 146