1/09 1/09 50, V 50, MSSA, MSSA, J-E. J-E.

Transkriptio

1 KILPAVENEILY 1/09 Mukana menossa: Sami Reinikainen, V 50, MSSA, J-E. Lindholm, esittelyssä VENU ym.

2 KILPAVENEILYÄ 2009 Edesmennyt kausi oli varsin menestyksekäs tulosten kannalta, vaikka kirkkaimpia maailmanmestaruusmitaleja ei Suomeen tullutkaan. MM-hopeamitalisteiksi ajoivat F1:ssä Sami Seliö sekä Off 3B:ssä pari Tapio Tiihonen Kauko Kaartinen. MM-pronssille pääsivät Tiihosen ja Kaartisen jälkeen pari Jyrki Perokorpi Teemu Koskelainen. Euroopan mestaruuden voittivat F2:ssa Mikael Forss sekä T400:ssa Juha-Pekka Manninen, joka voitti myös pohjoismaiden mestaruuden. Lisäksi muita arvokisamitalin saaneita olivat: Riku Lehtonen (T400: EM2), Sandra Roms (T400: EM3, PM3), Kari Kaksonen Nanna Kaksonen (Off 3C: PM2) sekä Kimmo Kylmäkoski Leena Einistö (Off 3C: PM3), Sami Reinikainen (S550 Balttian ja Eestin mestari). Vielä kerran onnittelut kaikille mitalisteille. Tuleva kautena Suomi on saanut järjestettäväkseen kaksi arvokilpailua. Elokuussa ajetaan Imatralla GT15-luokan maailmanmestaruudesta sekä Förbyssä off 3C-luokan Euroopan mestaruudesta. Molemmista kilpailuista on odotettavissa menestystä suomalaiskuljettajien osalta. Lisäksi tulevalla kaudella järjestetään kansallisia SM-tason kilpailuja sekä paikallisia seuratapahtumia. Paikallisista tapahtumista mainittakoon maineikkaat Kitö Loppet sekä Muistojen Suur-Saimaan Ajot, joissa yksistään ryppyotsainen kilvanajo ei ole pääasia. Suomen veneilyliiton nopeuskilpailutoimikunta (NKT) on saanut uuden puheenjohtajan Harry Fabritiuksen tehdessä tilaa Jussi Valtoselle. Vaikka Harry luopuikin puheenjohtajuudestaan, hänen tietotaidolleen on edelleen tarvetta toimikunnassa. Ainoa NKT:n varsinaisessa jäsenistössä tapahtunut muutos oli Markus Romsin nouseminen PoMo:n edustajaksi. Mitään isompia henkilövaihdoksia toimikunnassa ei ollut syytä tehdä, sillä puheenjohtajan vaihtuminen sinänsä on jo riittävän iso muutos. Offshore-puolella on ollut hetken aikaa aukko aloitteleville juniorikuljettajille, joten nyt suomessakin hieman tuulta siipiensä alle saaneeseen V50-luokkaan ollaan näillä näkymin saamassa muutama venekunta. Säännöthän tässä kansallisessa luokassa ovat pohjoismaissa lähes identtiset, joten kalustolla pääsee ajamaan niin Ruotsissa kuin Norjassakin tarvittaessa kilpailuja. Lopuksi toivotan kaikille menestyksekästä veneilykautta vuodelle Sekä Kurrelle hyvin ansaittuja tulevia leppoisia eläkepäiviä. Kilpaveneily 1/2009 Neljäs vuosikerta Julkaisija: Dragon Boat Racing Team Ry Jan-Erik Hägglund puh Mainosmyynti: Lähettiympyrä Oy Päätoimittaja: Jan-Erik Hägglund Toimituskunta: Jan-Erik Hägglund Jyrki Perokorpi Olli Lampinen Ulkoasu ja taitto: Jari Nenonen Painopaikka: Skandinavia Offset Oy, Porvoo 2009 Ilmestyy 2 kertaa vuodessa Kilpaveneily-lehti postitetaan Suomen Veneilyliiton toimesta lisenssin haltijoille. Painos: 2000 kpl Kannen kuvat: Ylhäällä: Daniel ja Roy Eriksson Kuva: Frese Gustafson Alhaalla: Jaije Hägglund ja Pasi Lehtonen Kuva: Frese Gustafson Pienikuva: Linus ja Rasmus Söderholm, Dalapieta / Yamaha 50 Kuva: Offshoreracing.se Jussi Valtonen 2 KILPAVENEILY

3 Kolme mitalia a neljässä kaudessa Vaikeasta kaudesta huolimatta Seliön menestystrendi jatkuu: Sami Seliö lähti puolustamaan F1-veneiden maailmanmestaruutta päättäväisenä, mutta kaudesta tuli vaikea. Vastoinkäymisestä toiseen purjehtinut suomalainen onnistui kuitenkin lopulta varmistamaan nimiinsä MM-hopeaa. Sami Seliön edelliskausi kului tehdessä suomalaista moottoriurheiluhistoriaa. Seliö voitti ensimmäisenä härmäläisenä F1-veneiden maailmanmestaruuden värikkäiden vaiheiden jälkeen. Yhtäkkiä lapsuuden unelma oli saavutettu kymmenen vuoden raa alla työllä moottoriveneiden kuninkuusluokassa. Päättynyt kausi oli puolestaan tuoreelle mestarille hankala. Seliö kärsi läpi kauden tekniikkamurheista ja käsittämättömästä epäonnesta. Keskeyttämiset kärkipaikalta söivät miestä rotan lailla. Alkukauden vastoinkäymisten myötä MM-tittelin uusiminen alkoikin pian näyttää epätodennäköiseltä. - Tuntui, että kausi lähti alusta alkaen kulkemaan väärillä raiteilla. Mursin käteni kuukautta ennen avauskisaa ja siitä lähtien jokaiseen GP:hen riitti jonkinlaista murhetta. Sitä ajettiin kisoja läpi välillä puudutuspiikin voimalla tai ruokamyrkytyksen uuvuttamana. Tällaista se moottoriurheilu välillä on, Seliö kuittaa rouva Fortunan harharetket. Vettä ja rockia Lahdessa Päättyneellä kaudella saatiin pitkästä aikaa nauttia F1-veneilystä myös Suomessa. Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Lahden Vesijärvellä kaasuteltu MM-osakilpailu oli yleisömenestys. Water & Rock -henkisessä tapahtumassa rock-festivaalien ja venekilpailun yhdistäminen houkutteli paikalle yli ihmistä. - Formula 1 venekaravaani on seilannut maailman seitsemällä merellä ja joukkoon on mahtunut jos jonkinlaista kisapaikkaa. Suomalainen säntillisyys on silmiinpistävää siinä joukossa. Kisakumppaneilta ja F1-organisaatiolta satelee minulle vieläkin kiitoksia onnistuneesta tapahtumasta, Seliö paljastaa. Erityisesti Seliötä miellytti kotiyleisön vahva tuki. Kisapäivinä rannat olivat ääriään myöten täynnä suomalaisia moottoriurheilufaneja. - Sääli, etten pystynyt palkitsemaan yleisöä voitolla. Sähkövika katkaisi hyvän taistelun kärkipaikasta. Käytännössä kolmannelta sijalta keskeyttäminen kotiyleisön edessä oli kova paikka. No, otetaan voitto sitten ensi kerralla, pilotti lupaa. MM-hopea balsamia haavoille Loppukautta kohden Seliön otteet alkoivat parantua ja pisteitä tulla. Hetken näytti jopa siltä, että taistelu mestaruudesta olisi jälleen mahdollista. Keskeyttäminen selvästä johtoasemasta Kiinan Liuzhoussa pilasi kuitenkin suomalaisen kirin. - Kone sammui kertalaakista ilman varoitusta. Moottoririkon vuoksi en olekaan joutunut keskeyttämään pariin vuoteen, joten pitihän sekin nyt kokea. Helppo voitto ja täydet MM-pisteet menivät sivu suun. Kyllä kisan jälkeen mietittiin, voiko hatutukseen kuolla, Seliö muistelee. Kauden päätteeksi läpi vuoden tasaisia otteita esitellyt Yhdysvaltojen Jay Price kruunattiin uudeksi F1-mestariksi. MM-tittelin menettäminen oli hopealle jääneelle suomalaiselle kova pettymys. Seliö näkee kuitenkin kakkostilassakin hyvät puolensa vaikean kauden jälkeen. - Olemme saavuttaneet neljässä kaudessa kolme mitalia, mikä on ehdottoman kova suoritus. Pitkäjänteinen työ kantaa nyt tiimillemme hedelmää vaikeiden vuosien jälkeen. Olemme panneet upeasti kampoihin pienemmälläkin budjetilla vastustajien sheikkimiljoonille, Sami iloitsee. Mestaruutta uusimaan Huhtikuussa jälleen jatkuvaan F1-venesirkukseen Seliöllä on jo valmiina selvät nuotit. Seuraavaan kauteen suomalainen saa käyttöönsä uuden sukupolven Baba-veneen. Uusia innovaatioita sisältävä ajokki takaa Seliölle etulyöntiaseman muihin kilpailijoihin nähden. - Viime kauden vene oli koko ajan selvästi ylipainoinen ja saavutin sillä silti MM-hopeaa. Uusi Baba on 50 kiloa kevyempi, aerodynamiikaltaan kehittyneempi sekä toivottavasti myös entistä nopeampi. Testaamme venettä ensi kertaa jo tammikuussa. - Ensi kaudella lähdetään ehdottomasti ryöstämään mestaruutta takaisin Suomeen. Ladataan nyt vielä hetki akkuja ja sen jälkeen keskitytäänkin jo täysillä seuraaviin koitoksiin. Kevyempi vene ja moottorin kehitystyö tuovat toivottavasti jälleen uutta vauhtia, MM-hopeamitalisti päättää. Kauko Vainio 3 KILPAVENEILY

4 Kilpaveneilyn menneet ajat: Esittely- vuorossa Jan-Erik Lindholm Syntymäaika: Ammatti: Yrittäjä Diplomi-insinööri (laivanrakennus) Veneluokat: SC, SE (F4), F3000 Sijoituksia: MM hopea F ja 1989 SM kulta F ja sija Rouen 24 h F4 Luottamustehtäviä: POMO:n perustajajäsen ja puheenjohtaja Haikon Kartano Race:n organisaation puheenjohtaja URAN ALKU Veneily alkoi jo lapsena ja 10-vuotiaana rakensin ensimmäisen kanootin isäni kanssa (tämä kanootti on muuten vielä käytössäni!). Tämän jälkeen rakensin talvisina iltoina joka vuosi yksi tai jopa kaksi uutta vanerivenettä autotallissamme. Koulusta kun tuli niin piti äkkiä päästä talliin rakentamaan ja keväällä jäiden lähtö oli erittäin odotettu, jotta pääsisin kokeilemaan uutta luomusta. Lukiossa ollessani sain sitten oikein tilauksen kilpaveneestä. Se piti olla katamarani SC-luokkaan. Kun huomasin että tilaajalla ei ollut rahaa maksaa, ajattelin että enpäs anna venettä, vaan otan sen itse. Porvoon seudulla oli paljon houkuttelijoita kilpaveneilyyn ja päädyin Harry Lindellin pihalle, jossa löysin 45-heppaisen Volvo Pentan, Königin alaperä ja kaikki. Tästä se ruuvaaminen lähti. 4 KILPAVENEILY ENSIMMÄISET VUODET Intoa löytyi ja kaiken piti tehdä itse. Onneksi minulla oli Magnus Lillis Johansson ja veljeni Peter auttamassa. Tämä joukko oli aina mukana testeissä ja reissuilla. Aina piti keksiä ja yrittää jotain mitä muut eivät tehneet, onnistui tai ei. Voitte arvata miten onnistuu ensimmäisenä kautena ajaa pikkukatamaranilla ilman trimmiä, kun muut ajoivat siipiveneillä. Taisi tulla Vuoden uimari -pokaali kauden päätteeksi. Parin vuoden jälkeen luokassa SC sai Jussi Kanerva houkuteltua siirtymään SE:hen. Nyt piti suunnitella vähän isompi vene. Aluksi vauhti tuntui hurjalta ja kääntyminen oli vaikeata. Muistan kuitenkin elävästi kun ensimmäisen kerran uskalsi tehdä kunnon kattikäännöksen täydessä vauhdissa. Se oli paljon parempi kuin oppia pyöräilemään. PARHAAT VUODET 1987 oli taas uudet kujeet. Uusi vene ja uusi kone, Yamaha 70 CES. Tästä alkoi erittäin hyvä yhteistyö Keskon, ja erityisesti Timo Petäjän kanssa. Tukea löytyi moottoripuolelta, ja sain minä jopa valita maailmalta mieleiseni F4- veneen kotiin tuotuna!! En uskonut korviani kun kaiken tämän minulle ehdotettiin. Enkä minä ollut ainoa, vaan radalle ilmestyi moni muukin samalla tuella, oli Kerppola, Keesu, Kiiveri ja moni muu. Tästä ne isot hyvät kilpailut syntyi. Vaikka minulle jo talvella tuli upouusi Burgess, en luottanut siihen, vaan rakensin myös oma Lark. Ja taas yritin keksiä jotain uutta. Kun muilla on tunnelipohja v-muotoinen alaspäin, niin minä käänsin sen ylöspäin ja sitten minulla oli alaslaskettu keskiponttooni kuskille. Tällä tavoin säästin vähän poikkipinta-alaa. Lisäksi tein ponttoonipohjan takaosaan kallistetun portaan, jotta sain optimi kohtauskulman kulkupinnalle. Näin olin lukenut koulussa. Kevään testit näyttikin aika nopeasti, että omallahan se piti ajaa oli enimmäkseen systemaattista testausta. Yksi ja vain yksi muutos tai säätö, sitten radalle kolme kierrosta, 400 m lähtösuoran kellotus ja maihin analysoimaan. Tällä systeemillä oppii koko ajan uutta. Kauden lopussa meillä olikin yli viisisataa kellotettua ratakierrosta, joilla kaikilla oli tietoja säädöistä elettiin aika pitkälle edellisvuoden tiedoilla, tietysti uusi omatekoinen vene, mutta ei suurempia muutoksia. Nyt työ kantoi hedelmää. Tuli ensin Amsterdamissa MM-hopeaa elämäni korkeatasoisimmassa kilpailussa. Lähtöviivalla oli kerralla 38 venettä, jotka syöksyi ensimmäistä poijua kohti. Lopuksi tuli SM-kultaa kauden päätteeksi. Seuraavaan kauteen piti taas keksiä jotain. Joskus oli ongelma saada pitoa mutkissa, ja taas suoran lopussa olisi aina saanut vauhtia lisää, jos kone olisi ollut ylempänä. Siispä suunnittelin koneelle hissin. Norassa ajetussa MMkilpailuissa hissini olikin kaikkien hämmästyksen aiheena. Italialaiset tekivät siitä protestin, mutta se ei mennyt läpi, kun olin tehnyt hissin niin, että se ei kuulunut moottoriin. Seuraavana talvena UIM tekikin sääntömuutoksen, että oli sallittua rakentaa koneeseen hissi oli

5 saavutuksiltani sama kuin edellinen, eli MM-hopeaa ja SM-kultaa. F tuotiin pohjoismaihin uusi iso rataveneluokka, F Moottorimerkkeinä tuli olemaan Mercury, Mariner, OMC ja Yamaha. Minä ja Keesu valittiin Yamaha, johon piti rakentaa kilpariki ja perä. Me otettiin Yamahan 225 poweri ja yhdistettiin se OMC:n F1-rikiin, jotta homma ei olisi liian helppoa. Siinä olikin vähän suunnittelemista ja säätämistä ennenkuin saatiin se toimimaan kunnolla. Toinen Yamahan ongelma oli, että se sammui mutkissa. Harmitti äärettömästi kun tuli mutkaan täysillä, eikä päässyt kuin puolitiehen kun kone sammui. Mutta siihen keksittiin ratkaisu, ja se oli minun parhaimpia kokemuksia kilpaveneilyssä kun 250 hv heitti minut huutaen ensimmäisen kerran mutkasta ulos. Nauroin kypärässä ainakin kaksi kierrosta kaasu pohjassa ennenkuin menin kysymään kellottajilta aikoja. Muuten F-3000 ei ollut omalta kohdalta suuri menestys, teknisiä ongelmia ja venerikkoja seurasi meitä. Yksi osakilpailuvoitto norjassa tuli sentään, vaikka piti tunnustaa, että Mercuryssa oli enemmän potkua. MUITA KISOJA Vastapainoksi kesän hektisille lyhytratakisoille mentiin myös katsomaan isoja poikia Ranskaan ja 1987 mentiin Kerppolan kanssa Pariisin 6- tunnin ajoihin ja kolme kertaa käytiin Niilo Seliön ja Keesu Johanssonin kanssa Rouenin 24-tunnin kisoissa. Nämä ovat elämyksiä, jotka ei heti unohda. Pariisissa päästiin ensimmäisen kerran ajamaan yhdessä 2-litraisten kanssa eikä unohda sitä ääntä kun Mercury pyhkii pienen F4-katin ohi keskellä Pariisia. Rouenissa taas pitää olla aika paljon onnea että ei aja uppotukin tai jonkun muun päälle likaisessa Seinen vedessä 24-tunnin aikana. Harva ajaakin käymättä varikolla kisan aikana. Sen verran onnea oli, että Rouenista löytyy hopeamitali, mutta se ei ole näistä matkoista pääasia. NYKYINEN VENEHARRASTUS Kilpailu-uran jälkeen tuli aikajakso, jolloin seuratoiminta oli vahvasti tapetilla perustettiin POMO ja piakkoin saatiin seuran venekilpailuorganisaatio rakennettua. Toiminta aloitettiin kilpailuilla Haikon Kartanolla ja edelleen suuri osa silloin aktiivisesta porukasta ovat mukana järjestämässä kilpailuja, jopa kansainvälisestikin. Itse en ole moneen vuoteen ollut tässä enään aktiivinen, mutta tiedä häntä, jos aikaa taas joskus riittäisi tähänkin. Tällä hetkellä on meneillään pitkäaikaisprojekti (liiankin pitkä) veneverstaassa. Siitä tulee 7, 80 m pitkä mahonkivanerivene, jossa on neljä makuupaikka, WC ja pentry. Kun se valmistuu niin viimeistään silloin on seuraavan, vähän pidemmän, veneretken aika. KILPAVENEILYN TULEVAISUUS SUOMESSA Kun on kyse rakkaasta lajista, toivoisi tietysti että kilpaveneilyllä olisi aktiivinen tulevaisuus, mutta tällä hetkellä laji ei ole päässyt kasvamaan. On kyse monesta tekijästä, rahasta, julkisuudesta, harjoitus- ja kilpailumahdollisuuksista, seuratoiminnasta ja yleensä lajin arvostuksesta. Jotta laji pysyisi elävänä se vaatii tulisieluja, jotka jaksavat tehdä töitä asian eteen. Jotta taas joku jaksaisi tehdä, niin pitäisi myös saada palkkioita, muodossa tai toisessa. Minä olin onnekas kun sain olla mukana iloisessa 80-luvun loppupuoliskossa, jolloin löytyi aktiivisia ihmisiä, jotka järjestivät kilpailuille julkisuutta ja mainetta. Sen myötä löytyi myös rahaa kilpailijoille, ja sen myötä enemmän kilpailijoita, ja sen myötä enemmän kilpailuja jne...uskon, että laji kuin laji voi tänä päivänä kasvaa, jos sille rakennetaan ulospäin näkyvyyttä. Teksti: Jan-Erik Lindholm 5 KILPAVENEILY

6 Sami Reinikainen Balttian ja Eestinmes- taruuteen luokassa S-550 S-850 luokan SM sarjan kuoltua vuoden 2004 jälkeen Samista tuli rannalta katselija. Ajatus oli että kilvan ajo loppui siihen koska, suomessa ei ajettu enään mitään pikkukatamaraani luokkaa ja yksirunkoveneet ei kiinnostanut. Kaudella 2006 käytiin Eestin puolella katsomassa yksi pikkukatamaraani S-550 luokan Eestin mestaruus kilpailu. Suomessa S-550 luokkaa eli Formula 5 ei enään hirveän paljon tunneta. S- 550 luokassa ajetaan katamaraaniveneillä ja 40hp Tohatsuilla. Veneessä ei ole pakko olla turvaohjaamoa joka laskee kustannuksia veneen osalta mutta, semmoisen saa kyllä veneeseen rakentaa. Moottorilla ajaa lähes koko kesän ilman suurempia huoltoja. Joten luokka on hyvin taloudellinen. Luokkaa ajetaan tällä hetkellä oikeastaan enään baltian maissa joista kuljettajia löytyy noin Luokassa ajetaan maailman, euroopan, balttian ja kansallisista mestaruuksista. Kansalliset mestaruuskilpailut on avoimia. Eli kilpailuja saa tulla ajamaan minkä maalainen tahansa. Mieli teki taas ajamaan ja tässä olisi sopiva luokka. Taustajoukko on kunnossa koska, projektia lähdettiin hommailemaan entisen S-550 luokan maailmanmestarin Juhani Niemen kanssa. Jussilta löytyi vanha S-550 veneen kansimuotti jota hieman muuteltiin. Pohjan muotti rakennettiin uudestaan ja moottori ostettiin Sumekolta. Vuoden 2006 talvi ja 2007 alkukesä rakennettiin venettä kesän lopussa saatiin vene valmiiksi ja käytiin testaamassa yksi Eestinmestaruuskisa. Kisan lopputulos kaiken säädön jälkeen oli viides. Tähän vauhtiin ei oltu tyytyväisiä joten uutta pohjamuottia rakentamaan. 6 KILPAVENEILY Vanha pohja pois ja uusi tilalle talven aikana. Suunnitelma kaudelle 2008 oli Maailman, Balttian ja Eestin mestaruus. Kevään ensitestit näytti että pohjan muutos oli huippu juttu. Veneen kiihtyvyys, huippunopeus ja mutkanajo oli kaikki huomattavasti parempaa. MM kisat oli heti kesän alussa Liettuassa Birstonas kaupungissa kapeassa joessa jossa kuskeja oli 18. Harjoituksissa kaikki näytti hyvältä. Ajettiin lähes samoja aikoja kun Puolalainen moninkertainen Maailman ja Euroopanmestari Lechoslaw Rybarczyk. Ei koko S-550 luokan aikana vielä mitään teknisiä murheita mutta, aikaajoissa sitten trimmi rikki ja sijoitus taisi olla 11. Ensimmäinen erä vasta seitsemäs, toinen erä viides. kolmannessa erässä lisää ongalmia neljännellä sijalla, kaksi kierrosta ennen maalia käsikäynnistimen vetolaite rikki ja naru vauhtipyörän ympärille ja osa kaasuttimesta sisään. Eli keskeytys. Saatiin korjattua vehkeet ennen vikaa erää. Vikassa erässä päästiin vikasta lähtöpaikasta neljänneksi. Lopputulos yhdeksäs. Tätä ei lähdetty hakemaan joten, lisää testiä. Sieltä se loppu vauhti sitten löytyikin. Seuraavan Eestinmestaruus kisan sai ajella aika rauhassa voittoon Eestiläisiä ja Latvialaisia vastaan, niinkuin kaikki muutkin Eestinmestaruus kilpailut. Balttianmestaruus kilpailuissakaan ei selvitty ilman ongelmia. Ensimmäisessä erässä tuli ylivoimainen voitto. Toisessa erässä pudottiin startissa kolmanneksi koska, potkuri vaan suti ja suti vaikka mitä teki. Sitä se teki myös mutkasta kiihdyttäessä. Hieman ajotyyliä muuttaen mutkat loivemmin niin ei sutinut enään niin paljoa ja vauhti pysyi ylhäällä. kaksi kierrosta ennen maalia tahto ohitus ja sijoitus parani pykälällä kakkoseksi. Varikolla ihmeteltiin sutimista ja koneen tehottomuutta. Sutimiseen vika löytyi potkurista josta oli pettänyt keskiakselin kumivulganointi jonka takia potkuri pääsi pyörimään tyhjää. Tämä vika saatiin korjattua hitsaamalla. Koneen tehottomuuteen ja huonoon käynnistyvyyteen vika löytyi irronneesta pakoputkesta. Pakoputki kiinni ja viimeiseen erään. Startti onnistui suhteellisen hyvin mutta, kääntöpoijulla ajovirhe ja spinnaus jonka takia pudottiin toiseksi. Ohitusta ei erän aikana tullut eikä siihen ollut tarvettakaan. Toinen sija varmisti Balttianmestaruuden! Kaudesta 2008 jäi käteen Balttian ja Eestin mestaruus. Tästä suuri kiitos yhteystyö kumppaneille ja koko porukalle jotka on ollut kisoissa ja testeissä mukana! Suunnitelma kaudelle 2009 on vielä

7 auki. Tällä hetkellä näyttää että Eestiveli ostaa nykyisen S-550 kaluston. Jos ei niin, sitten ajamme kauden 2009 S- 550 luokan MM-kisat Tallinnassa. Mieli tekisi kumminki rakentaa turvaohjaamollinen vene luokkan F tai SL-60. Olisi kiva jos suomeen saataisiin joku vastaava formula luokka kun S-850 oli. Meillä on mahdollisuus rakentaa veneitä muillekkin jos kiinnostuneita vain löytyisi. Teksti: Sami Reinikainen Kuvat: Team Sami Reinikainen MAANRAKENNUSTÖITÄ A.HEINÄNEN Ky - KOSTEUSKARTOITUKSET - KOSTEUSMITTAUKSET - KUIVAUKSET - LÄMPÖKAMERAKUVAUKSET - VIEMÄRIKUVAUKSET KILPAVENEILY

8 Kerhoesittelyjä: Veneurheilijat ry Kilpaveneilyä vuodesta luvulla mäkäröiden hurmaa Vuonna 1963 Helsingissä perustettiin Vesimäkäräkerho-Speed Klubben ry ja heti seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen mäkäräkilpailu Soutustadionilla. Kilpailu televisioitiin suorana 1,5 tunnin lähetyksenä. Ensimmäinen johtokunta Tor Fältin johdolla laati mm. mäkärä -luokan säännöt, teetti turvallisia panssaroituja liivejä sekä hankki seuralle kalustoa kuten lähtökellon, tykin, lippuja ja poijuja. Lisäksi Keravan nuorisovankilassa teetettiin 10 kpl Speedy -veneitä, jotka myytiin omakustannehintaan jäsenistölle luvun öljykriisi Veneurheilijat Boatracers ry muutettiin seuran nimeksi vuonna 1967 ja lyhenteeksi vahvistettiin VENU. Ensimmäinen Helsinki Grand Prix ajettiin vuonna Öljykriisi luvun alkupuolella haittasi kilpailutoimintaa Helsingissä ja kilpailutoiminta hiljeni, sillä Helsinkiin ei enää saatu viranomaislupia. Seurassa uskottiin kuitenkin kilpaveneilyn elpyvän ja VENU pyrki olemaan mukana kilpailutoiminnassa ympäri Suomea järjestäjänä tai taustavoimana. Suur-Saimaan Ajot järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1968 venulaisen Timo Korpivaaran esityksestä ja vuonna 1971 niihin osallistui 13 venekuntaa. Vuonna 1973 seuran jäsenmäärä oli 150 ja kilpailulisenssejä seurassa oli 59 jäsenellä luvun taitteessa perustettu OWM -Teamin panoksesta ratakilpailut elpyivät. Teamin kantavia voimia olivat mm. Olli Mildh, Hannu Fahlur, Pertti Turva, Matti Laitinen, Kai Tschernichin sekä edelleenkin aktiivisesti seuran toiminnassa mukana oleva Juhani Kanerva ja Marcus Weckström. Teamin kuljettajat niittivät mestaruuksia niin koti- kuin kansainvälisilläkin vesillä ja he osallistuivat ansiokkaasti kilpailujen järjestämiseen ympäri Suomea. Off3/2C luokan Jouni Häkkinen ja Hannu Puola- mäki valittiin Vuoden Veneurheilijoiksi vuonna 1987 den toiselle puolen Dipolin edustalle. Vuoden Veneurheilijaksi valittiin Juhani Kanerva. Seuraavana vuonna hän osallistui yhdessä Kimmo Westerbergin kanssa Les 6 Heures de Paris -kisaan. Vuonna 1985 ilmestyi seuran ensimmäinen jäsenlehti Karpuraattori. Vuonna 1986 Veneurheilijat ry oli edelleen 70 -jäseninen suuri kilpaveneseura, jonka 19:lla jäsenellä oli kilpailulisenssi. Myös nimi virallistettiin nykyiseen muotoonsa. Dipolin kilpailuissa luovuttiin ns. hydroluokista melun vuoksi. Seuraavana vuonna kisattiin Dipoli Bensow Race nimellä ja Formula 4 Sigma Cupin osakilpailun voitti Jussi Lampinen ja F5-luokan voittoon ylsi Vuoden tulokas Sami Pennanen. Seuran 25- vuotisjuhlavuonna (1988) VENU järjesti kahdet kilpailut eli Tukholma (Sandhamn)-Helsinki Offshore -kisan sekä perinteisen Dipolin ratavenekisan. Huikea 115 hengen jäsenmäärä ja 45 kilpailijalisenssiä toivat seuralle mitaleja niin koti kuin ulkomaillakin sekä rata- että offshorekilpailuista. Vuonna 1989 seuralle hankittiin oma SJ15 juniorivene. Suomen Moottoriveneliitto valitsi Sami Pennasen Vuoden Veneurheilijaksi. Hän voitti F5-luokassa kultaa MM- ja EMkilpailuissa sekä SM cupissa. Lisäksi hänet valittiin Pohjoismaiden Vuoden Kilpaveneilijäksi. Hän sai ansioistaan myös kutsun Itsenäisyyspäivän vastaanotolle Presidentin linnaan luvulla Offshorea ja lisää mestareita 1990-luvun alussa jatkettiin perinteikkään Dipolin kilpailun järjestämistä sekä massiivisia offshore-kilpailuja kuten Helsinki-Tallinna-Helsinki sekä Tukholma-Hanko. Ajettiinpa Lauttasaaren edustallakin offshore kisa. Seuran oma mies Jukka-Pekka Mattila voitti Finnscrew - veneellään Off 1-luokan maailmanmestaruuden ja Sami Pennanen F4 - luokassa saman tittelin. T400-luokka rantautui Suomeen ja Milla Suomi sai PR-palkinnon luokan hyväksi tekemästään työstä vasta 15-vuotiaana. Huikeasta menestyksestä huolimatta harrastajamäärät alkoivat hiipua ja laman merkit näkyä. Vuonna 1993 oli keksittävä piristystä niin kilpaveneilyyn kuin myös Karstulan pitäjään niinpä VENU järjesti ratakilpailun menestyksekkäästi Martti Vainion Lomakouherossa tullen valituksi Vuoden järjestäjäksi. Vuonna 1994 VENU järjesti kolme ratakilpailua ympäri Suomen: 1980-luvun kulta-aika Maritim Race Helsingin Laajalahdella vuonna 1979 käynnisti taas kilpailutoiminnan pääkaupungissa. Seuraavana vuonna ratakilpailu ajettiin Torppa Race -nimisenä ja siitä muodostui perinteinen loppukesän huomattava kilpavenetapahtuma. Osallistujahuippu koettiin 1981, jolloin kilpailussa oli osallistujia yli 70 ja tiedotusvälineiden sekä yleisön kiinnostus lajia kohtaan kasvoi. Vuonna 1984 kilpailut siirrettiin Torpan rannasta Laajalah- 8 KILPAVENEILY 1980-luvun lopulla Venu järjesti useita suuria Offshore-kisoja. Kuvassa: Christer Leskinen, Jukka Mildh ja Mika Averin

9 2000-luvun haasteet Etätyöskentelyyn jo harjaantunut VE- NU järjesti yhdessä Jyväskylän Veneseuran kanssa ensimmäisen Hirvensalmen kilpailun vuonna Hirvensalmella kisataan edelleen, nyt tapahtuma tehdään paikallisin voimin. Vuonna 2000 polkaistiin käyntiin 5- vuotinen yhteistyö Kuusankoskella ja järjestettiin ensimmäinen Sommelo River Race sekä toistaiseksi viimeinen Lomakouhero Boat Race Karstulassa. Syyskuussa 2007 Venun vahvuuteen liittyneen Team Mannisen aloitteesta matkattiin Imatralle ja järjestettiin yhdessä Vuoksen Kalastuspuiston kanssa Hohto Race -kilpailu. Ajettavat luokat olivat SJ15, T400, T400S sekä O250. Syyskuun puoliväli tosin oli melko kylmä ajankohta kilpailun järjestämiselle, villavaatteita olisi voinut olla mukana enemmänkin. Yli 11 vuoden tauon jälkeen Veneurheilijat ry palasi Helsinkiin! Yhteistyössä NJK:n kanssa järjestettiin Lauttasaaressa kohun saattelemana VENU:ssa haaveiltiin junnuleiri sekä kauden 2008 ensimmäinen edelleen kilpailun järjestämisestä SM-osakilpailu. Pitkän tau- Helsingissä, on jälkeen seuralle hankittiin myös mutta päädyt- uusia poijuja ja lippuja sekä uusi lähon tiin 585 kilometrin tövalo. Elokuussa ajettiin kansainvä- Bo ja Tom Warelius voittivat kaudella 95/96 päähän Kuhmoon, jossa järjestettiin ensimna oli myös pohjoismainen F2000 linen Imatra 60 Race, jossa muka- Off3/6 litraisten Aasian mestaruuden. mäiset kisat kesällä -sarja sekä ratkottiin kansainvälisen Lomakouhero Boat Race Karstulassa, Kraatteriajo ratavenekisa Lap Järsjestelyt onnistuivat sen verran hyvin paikallis- mestaruus. Oman seuran Juha-Pek- nuorisoluokan GT15 Pohjoismaiden pajärvellä sekä jo perinteikäs Dipoli ten yhteistyökumppaneiden kanssa, ka Manninen saavutti kolmannen Race kisa, jossa ajettiin myös T400 että Kuhmossa oltiin mukana myös T400-luokan Euroopan mestaruutensa (ja myöhemmin syksyllä myös - luokan PM-kilpailu. Lisäksi järjestimme VENU-Cupin, jonka voittajat vuonna 2006 järjestämässä Euroopan-mestaruus -kisoja luokissa T400 kuin kruunuksi Pohjoismaiden mestaruuden). Kilpailuihin osallistui kul- (Frank Johansson F4, Milla Suomi ja JT250. Kilpailut olivat osallistujamäärältään suoras- T400 ja Antti Pinomaa SJ15) palkitsimme liiton päättäjäisissä Joensuussa. Aktiivisesta kilpailujen järjestelytaan ennätyksellisen suuret: peräti 49 kuljettajaa yhdestätoista toiminnasta huolimatta vuonna 1997 seuralla oli kilpailijalisenssejä vain maasta. Juha-Pekka 12 kappaletta ja jäseniä 67. Seuraavan vuoden Rivoli Race peruttiin ra- Manninen voitti ensimmäisen T400 -luokan EM-kultansa ja hapulan vuoksi. Toki venulaisten menestystä oli silti lupa odottaa: Bo VENU valittiin jälleen ja Tom Warelius ajoivat Englannissa Maailmanennätystuloksen 187,26 Vuoden Järjestäjäksi liiton syyskokouksessa Turussa. Luokassa km/h luokassa Off3/6 litraa, joka on vielä tänäkin päivänä rikkomatta. F4 Christoffer Eriksson voitti Maailman Milla Suomi siirtyi F2000 luokkaan ollen todennäköisesti maailman ensimmäinen nainen näin suuressa ra- mestaruuden Ranskassa käydyssä kilpailussa. Tuorein venulainen on Vuoden 2008 tulokkaaksikin valittu Roni ta-veneluokassa. Salminen jettajia Suomesta, Ruotsista, Latviasta ja Puolasta. Venu tänään Seuran sihteerinä vuodesta 1989 on toiminut Eija Aronniemi ja puheenjohtajana Timo Suomi vuodesta Molempien pestit jatkuvat edelleen. Seurassa on tällä hetkellä 35 jäsentä, joista 7:llä on kilpailijalisenssi. Voimassaolevia liiton toimitsija/katsastajalisenssejä on 8 jäsenellä. Kaudelle 2009 on suunnitteilla junioritoimintaa sekä jo perinteisiksi muodostuneet Imatralla Vuoksen Kalastuspuistossa elokuussa ajettavat kansainväliset arvokisat. Teksti: Milla Sohlström Juha-Pekka Manninen voitti T400-luokan Euroopan mestaruuden Imatra 60 Race:ssa vuonna KILPAVENEILY

10 Koulutustilaisuus Kilpaveneily lehti järjestää yhteistyössä Porvoon Moottorivenekerhon ( PoMo) kanssa koulutus- ja keskustelutilaisuuden kaikille kilpailijoille, järjestäjille ja kilpaveneilystä kiinnostuneille. Tilaisuus järjestetään lauantaina Hotelli Seurahovissa, Porvoossa. Tilaisuus alkaa klo aamukahvilla ja lisukkeilla. Klo aloitetaan varsinainen koulutus. Aiheita joita käsitellään ja joista keskustellaan vapaasti ovat mm., > säännöt ja kaikki siihen liittyvät kysymykset, Harry Fabritius > NKT:hen liittyvät asiat, NKT:n puheenjohtaja Jussi Valtonen. > Moottoreihin liittyvät asiat, Timo Suomi > Kauden 2009 kisajärjestäjät esittävät kesän kilpailunsa ja keskustellaan niistä sekä jaetaan kilpailukutsut. > sekä muuta mielenkiintoista. Klo. 14 meillä on lounas tauko, jonka jälkeen tilaisuus jatkuu klo. 18 saakka. Sauna on lämmin , sitä haluaville ja sen tarjoaa PoMo. Osallistujat maksavat itse ruuat sekä majoituksensa. Ilmoittautumiset Kilpaveneily / PoMo:lle mennessä. Varaukset sopimushintaan sekä tiedustelut tapahtuvat kaikki Jaije Hägglundin kautta. jaije.hagglund@rokki.net tai puh: Toivomme kaikkien, niin alaa jo kauan harrastaneet, uusien tulokkaiden kuin kilpaveneilystä kiinnostuneiden ottavan osaa tähän rentoon koulutustilaisuuteen. Nähdään Porvoossa, Seurahovissa Tervetuloa Jaije Hägglund Viihtyisä, tasokas ja monipuolinen hotelli Porvoon parhaalla paikalla torin vieressä. Hyvätasoisia huoneita sekä kaikki kokous- ja ravintolapalvelut saman katon alla. Varaa paikkasi kaupungin keskipisteeseen! 10 KILPAVENEILY Ainutlaatuista merellistä tunnelmaa, historian siipien havinaa ja herkullista ruokaa. Ravintolalaiva Glückauf Porvoon jokirannassa on kaikkea tätä. Tervetuloa laivaan! Yhteystiedot ja varaukset: Hotelli-Ravintola Seurahovi, Rauhankatu 27, PORVOO, Puh s-posti: hotelli.ravintola@seurahovi.fi

11 Seasong Travels Oy Ab Sipoon saaristossa Sightseeing & Tilausristeilyt Koe Sipoon kaunis saaristo m/s Seasongilla. Aluksessa on kaksi erillistä salonkia sekä aurinkokansi. Alus on rekisteröity 80 henkilölle. Päivä- ja iltaristeilyt aikataulujen mukaan sekä tilausristeilyt ryhmille. Mökkejä ja rantasauna Tarjoamme myös vuokramökkejä sekä tilaussaunan Norrkullalandetissa. Viihtyisä saunakabinetti sopii hyvin myös kokous- tai ruokailutilaksi. Alueella on kesäkioski. Ryhmille tarjoamme erilaisia aktiviteettejä ympäri vuoden. Hinnat ja aikataulut kotisivuiltamme. Vinterintie 2, Söderkulla, Sipoo puh , UUTTA! Kalkkirannan offshorekilpailun selostettu ris- teily 6.6. Lähtö klo kisapaikalta, paluu noin Risteilyn aikana lohikeittoa, kah- via ja jälkiruokaa hintaan 29 /hlö Varaa paikkasi heti! 15 vuoden tauon jälkeen KaMK-race ajetaan jälleen lauantaina 27 kesäkuuta kello kaikki veneistä kiinnostuneet voivat taas mitata voimiaan veneen ja moottorin mallista sekä kuljettajan iästa riippumatta. JÄRJESTÄJÄ: Kabböle motorbåtsklubb/ Kabböle moottorivenekerho KILPAILUPAIKKA: Kabbölen selkä, sama paikka kun aikaisemmin. Kisapaikalle pääsee maa- ja meritietä pitkin. Kilpailupaikalla mahdollisuus laskea ja nostaa veneitä vedestä. KILPAILULUOKAT: 5 hv ja alle vene vapaa 15hv ja alle vene vapaa 25hv ja alle käyttö- ja kilpavene sekä swing cup 50hv ja alle käyttö- ja kilpavene 70hv ja alle käyttö- ja kilpavene 100hv ja alle käyttö ja kilpavene 100hv ja yli vene vapaa Soutu: naiset miehet junnut viesti kalastusveneet alle ja yli 150hv Legends palkinto menee legendaarisimmalle kilpaveneelle. ILMOITTAUTUMINEN: ilmoittautuminen tapahtuu katsastuksen yhteydessä. MAKSUT: Junnut(alle 15 v): 5 Seniorit 15 Valitusmaksu: 20 (valitusaika menee umpeen kun palkintojenjako alkaa.) AIKATAULU: katsastus kilpailu. Ilmoittautuminen tapahtuu kilpailupaikalla, infopöydällä, samalla paikalla annetaan kilpailutioetoja. PALKINTOJENJAKO: palkintojenjako tapahtuu puoli tuntia siitä kun viimeinen lähtö on maalissa. MUU TIETO: kilpailuihin osallistuminen tapahtuu osallistujan omalla vastuulla ja kustannuksella. Lisätiedot: Axel Blomqvist, KILPAVENEILY

12 MICHAEL NYLUND tähtää huipulle Muutamassa vuodessa Michael Nylundista on kasvanut F luokkaan vakavasti otettava kuljettaja sekä Tammisaaressa ajettavan Ekenäs 2000 Grand Prix - kilpailun pääpromoottori. - Tasokkaan kaluston myötä suorituskyky on selkeästi parantunut. Silti kehitettävää on edelleen todella paljon, sekä kuljettajan että tiimin suhteen, Michael Nylund ynnää. Kilpailu-uransa mies aloitti käytettyllä kalustolla vuonna 2002 varsinaisena keltanokkana, vailla aiempaa kilpailukokemusta muissa luokissa. Kilpailukalusto oli vanha ja kovia kokenut, mutta tarjosi hyvää oppia sen säätämisessä ja korjaamisessa. Sijoitukset tuolla veneellä vaihtelivat suuresti, mutta kärkikahinoihin sillä ei enää ollut asiaa. Syksyllä 2007 Nylund teki rohkean päätöksen. - Halusin uuden veneen ja valinnaksi eri valmistajista valikoitui italialainen Baba. Tuo merkkihän tunnetaan paremmin Formula 1 veneistään muun muassa Sami Seliön kilpalaitteena. Asiaan vaikutti osaltaan myös Seliön tarjoama apu veneen hankinnassa yhteyksiensä kautta, sekä sen kestävyys ja ominaisuudet radalla. Itse veneen runkohan on sama kuin Formula 1 veneissä, joten ei ole vaikea arvata sen tulevaa käyttötarkoitusta. - Nyt keskitytään Formula 2000-sarjaan ja hankitaan kokemusta ajamalla mahdollisimman paljon kilpailuja. Millään muulla tätä ei opi, toteaa Nylund suunni- 12 KILPAVENEILY telmistaan. Hyvä kausi takana Tammisaarelainen ajoi syyskuussa uransa parhaan ajon World Cup kilpailussa Saudi-Arabiassa. Nylund kaasutteli aika-ajossa yhdeksänneksi ja sijottui varsinaisessa kilpailussa peräti kolmanneksi. - Kolmospaikka Jeddahissa on toistaiseksi elämäni ykköskilpailu. Nappasin loistavan startin ja nousin heti mukaan kärkihaminoihin. Kaikki meni nappiin, vaikka vastassa oli kilpailijoiden lisäksi uskomaton helle ja hiekkamyrsky, Nylund muistelee. Kilpailussa ajettiin 35 kierrosta. Joulukuussa Nylund kilpaili sarjan päätöskilpailussa Malesiassa. Kisa ajettiin kaupungissa nimeltään Sabah. Malesiassa oli myös sikakuumaa suomipojalle astetta ja ilmankosteus keskimäärin 90 prosenttia. - Vapaissa harjoistuksissa olin kolmas, mutta ensimmäisissä aikaajoissa bensapumpun tehot loppui kesken ja joka kerta kuin tulin radan jyrkkän mutkaan. Hävisin reilun sekunnin kuin kone ei saannut riittävästi polttoainetta, Nylun sanoo. - Toisessa aikaajoissa olin myös kolmanneksi nopein, mutta kelit oli muuttunut sen verran että mun kierrosaikani ei riittänyt verrattuna ekoihin aika-ajoihin. Kilpailupäivän aikana ajetaan aina kaksi aika-ajoa ja paras aika lasketaan. Lähtöruutu oli kolmastoista, mutta maalissa suomalainen oli seitsemäs. - Tiimi ja kuljettaja olivat tyytyväisiä kisaan ja kauden lopputulokseen. Kilpailun aikana oli monta hyvää taistelua, olin kuwaitilaisen Yosef Al Robayanin perässä yli 30 kierrosta ja juuri ennen viimeisiä kierroksia pääsin ohittamaan hänet sisäpuolelta, Nylund jatkaa. Loppupisteissä Baba-kuljettaja oli yhdeksäs, kaikkiaan WC-sarjassa oli mukana 23 venettä - Tästä on hyvä jatkaa. Ensi kaudella tähtään mitalipaikoille, Nylund päättää. Teksti: Mauri Nurmi Kuvat: Team Nylund

13 PETTER MELKEIN MESENAATTI Kun Sandra Roms alkoi isänsä Marcuksen vanavedessä kiinnostua veneilystä, piti ensin hankkia vene, moottori ja perävaunu. Petter Punnonen oli ensimmäisiä tiimin tukijoita. Taustajoukot ovat varsinkin junioriurheilussa tärkeitä, toteaa huoltamoyrittäjä Petter Punnonen. Mitä tekniseen ja muuhun kalustoon tulee, alettiin vasta perustetussa venetiimissä hakea pian sponsoreita, sillä pelkästään pappa betalar -mallilla koko touhu olisi tullut raskaaksi. Omista ja muiden kokemuksista viisastunut isä päätti hakea sponsoreita tallin toiminnan ja sen kilpailumatkojen tukemiseksi. Yksi pitkäaikaisimmista tukijoista on Petter Punnosen vetämä Porvoon Kiitopiste Oy. Tulpista tukijaksi Kun Petter Punnonen astui mukaan kuvaan, saatiin aluksi sytytystulppavarasto kuntoon. Vastikkeeksi Teollisuustien Shell Kiitopiste sai näkyvyyttä tiimin veneessä ja varusteissa. Kaikkien tuntema Kiito oli tuolloinkin jo monelle tuttu, mutta se ei täysin riitä. Siihen, että huoltamo on tuttu monelle paikkakuntalaiselle, ei pidä takertua, sillä polttoaineenmyynti ja huoltamotoiminta saattaa markkinoinnin puutteessa päättyä lyhyeen, muistuttaa pitkään alalla toiminut Punnonen. Haaveista todeksi Sandran tiimin sponsorointi näytti heti alusta alkaen kantavan hedelmää, sillä hyvien kilpailutulosten mukana nousi näkyvyys. Tallin toiminnassa on jännittävää ja hauskaakin olla mukana, sillä kun Kiitopiste on ollut osana tukemassa vastoinkäymisissä ja mukana voitoissa, se tuntuu hyvältä työltä, toteaa Petter tyytyväisenä. Harvalle tulee mieleen, että ilman rmojen tai yksityisyrittäjien tukea, moni laji loppuisi kuin seinään. Jos asiaa katsotaan juniorityön kannalta, ovat pienetkin lahjoitukset tai muu tuki erittäin tärkeä asia. Tällöin riski voi tuntua suureltakin, sillä tällä tasolla urheiltaessa voi myös lopettaminen tulla kyseeseen kilpailevan juniorin alkuinnostuksen lopahdettua. Mikäli sponsori voi irrottautua työstään varikolle tai kilpailuihin, hän saattaa saada kipinää tukemiseen nähdessään kiihko silmissä kilpailevat junnut. Vastaavasti sponsorin ilmestyminen kilpailuja katsomaan voi innostaa junioria jatkamaan. Kun spon- Safiro Boat Racingin menestyksekkäät kuljettajat Filip ja Sandra Roms esittelivät kilpakalustoaan Teboil Lapinjärven avajaisissa. sori on muutakin kuin tarrana veneessä, kaikki kokemukset ovat yhteisiä. Vauhdista vauhtia arkeen Petter Punnosen päivät venyvät pitkiksi ja vauhdissa pitää olla jo aikaisin aamutuimaan. Porvoon Kiitopiste on laajentunut ja omalla alallaan vaihtanut joukkuetta muttei lajia. Petter ei enää vastaa Teollisuustien Kiitopisteellä polttoaineen myynnistä, mutta on laajentanut ja siirtynyt Teboilin lipun alle sekä Porvoon keskustassa että Lapinjärvellä. Nuorten kilpavenesponsorointi on johtanut siihen, että vuonna 2009 tuetaan jo kahta kilpailijaa Sa ro Boat Racing tiimissä. Petter Punnosen lepoaika yritysten vetämisestä kuluu osittain sekä Formulaveneilyä, että F1-kilpailuja seuraten. Joskus tulee lennettyä kilpailupaikoillekin, etenkin kun F1-sirkus saapuu Eurooppaan, hän mainitsee ja jatkaa: Sami Seliön menestystä on myös tullut seurattua tarkkaan, tulihan kilpaveneily lähelle sydäntä jo tuolloin kymmenisen vuotta sitten kun annoin Sandralle tulppasarjan, hän hymähtää lopuksi. Teksti: Pentti Nyholm Kuvat: Sa ro Boat Racing ja Pentti Nyholm 13 KILPAVENEILY

14 Team Mannisen kauden 2009 suunnitelmia Ensimmäistä kertaa useaan vuoteen Team Mannisella on lähes selkeät suunnitelmat ensi kesän kilpailukaudeksi: Juho-Matti Manninen palaa radoille taistelemaan Formula 4 luokan Maailmanmestaruussarjan voitosta ja Juha-Pekka Manninen jatkaa T400-luokassa sekä ajaa mahdollisesti joitain katamaraanikisoja. Juho-Matti Manninen on pitänyt pari vuotta taukoa aktiivikilpailemisesta Formula 4 luokan MM-hopeaa tuoneen kauden 2005 jälkeen. Aika on kulunut tehokkaasti satunnaisia kilpailuja T400-luokassa ajamalla, veljen Juha-Pekan mekaanikon hommissa ja oman yrityksen Hohtokeittiöiden pyörittämisessä. Edes siviilileikkikaluksi hankittu 21 jalkainen yksirunkoinen Argo 150 km/h:n huippunopeudella ei kuitenkaan saanut vienyt kilpailuhalua pois, vaan työt Formula 4 kaluston rakentamiseksi ensi kesäksi ovat alkaneet. Lopettamispäätös tuntui aikanaan oikealta sen hetkisessä tilanteessa, mutta silti aina minusta tuntui, että Formula 4-luokassa jäi jotain kesken, kertoo Juho-Matti. Sen takia halusin palata kaudeksi vielä tähän luokkaan, vaikka toinen vakava vaihtoehto olisi ollut isompi Formula 2000-luokka. Kesän 2009 aikana Formula 4-luokassa ajetaan 4 osakilpailua käsittävä maailmanmestaruussarja ympäri Eurooppaa. Vaikka luokka on suomessa lopetettu, ajetaan sitä silti Euroopassa aktiivisesti, kilpailuihin osallistuu jopa 30 kuljettajaa, joista osa joudutaan karsimaan ennen sunnuntaina ajettavaa, 40 minuuttia kestävää Grand Prix finaalia. Juho-Matti lähtee luottavaisena kauteen, tulihan ennen lopettamista sarjasta kaksi hopeaa, vain luotettavuuden viedessä 14 KILPAVENEILY mahdollisuudet mestaruuteen. Uskon, että minulla on edelleen täydet mahdollisuudet mestaruuteen. Vaikka muutkin ovat taatusti menneet eteenpäin nopeudessa,ei mekään olla jääty laakereilla lepäämään. Ennen lopettamistani nopeusero oli muihin tarpeeksi suuri, mutta moottorin epäluotettavuus vei liikaa pisteitä. Seuraavalla kaudella panostammekin kovasti kaluston luotettavuuteen, kertoo Manninen. MM-kilpailu sai Juha-Pekan jatkamaan T400-luokassa Kansainvälinen moottoriveneliitto UIM myönsi T400-luokalle maailmanmestaruusarvon, jota ei ole jostain käsittämättömästä syystä 15 vuoteen myönnetty, vaikka luokka on yksi maailman suosituimmista ja kovatasoisimmista. Kolme edellistä T400-luokan Euroopan mestaruutta voittanut Juha-Pekka Manninen päätyi pitkällisen pohdinnan jälkeen jatkamaan T400-luokassa, luokan maailmanmestaruusarvon saannin ollessa suurin vaikutin. Viime kauden päätteeksi Juha-Pekka voitti myös häntä kauan karttaneen T400-luokan Pohjoismaiden mestaruuden, joten ihan ymmärrettävää, että uudet haasteet houkuttelevat, koska mitään voitettavaa luokassa ei enää ollut. Mutta tämä muuttui MM-arvon myötä. PM-voitto kirjaimellisesti täytti mahan, ja hetken aikaa pyöri luokan vaihto mielessä, kertoo Juha- Pekka. MM-kilpailun lisäksi myös muut realiteetit houkuttivat jäämään T400-luokkaan. Käytännössä ainut järkevä jatkoluokka olisi ollut Formula 2000, mutta vastavalmistuneelle Insinöörille siihen vaadittava rahallinen panostus olisi ollut liian suurta. Mielenkiinnolla lähden seuraavaan kauteen, kovatasoisen luokan taso vain kovenee, kertoo Manninen viitaten luokan menestyjiin kuuluvaan Marko Paasoseen, joka palaa lähtöviivalle MM-kiilto silmissä. Töitä saa tehdä mestaruuksien eteen jälleen tosissaan. Jännä kuitenkin lähteä kauteen, sillä koulusta valmistuminen ja työelämään siirtyminen tuovat täysin uudenlaiset mahdollisuudet kauteen valmistautuessa. SL60 ja T550 uusina luokkina kilpailuohjelmaan? Tiimin sisällä on pohdittu kovasti mahdollisia muita luokkia. SL60 eli toiselta nimeltaan Formula Four houkuttelisi siinä mielessä, että siinä luokassa saisi tärkeätä katamaraanikokemusta, vaikka nopeudet eivät päätä huimaakaan kokeneelle yksirunkoisen veneen kuljettajalla. Vanha totuushan on, että yksirunkoinen on reilusti vaikeampi ajettava samassa nopeudessa kuin katamaraani. Myös T550-luokan arvokilpailuihin osallistumista mietitään tosissaan tiimin sisällä. Juha-Pekka ja Juho- Matti ottivat kaudella 2001 kaksoisvoiton kyseisen luokan Euroopan mestaruuskilpailussa, joten luokka on entuudestaan tuttu. T550-luokassa kiinnostaa myös kokeilumielessä uusien vähäpäästöisten moottoreiden takia, jollainen melko kiinnostava viritelmä löytyy Tohatsulta. Tästä johtuen on tiimipäällikkö Mauri Manninen ottanut ruuvimeisselin omaan käteensä ja alkanut jälleen rakennusmieheksi. Mannisten tallissa onkin syntymässä uusi jatkaja legendaariselle Höppänä -venemallille, jonka pitäisi sopia T550-luokkaan hyvin. Halu Formula 2000 luokkaan 2010 Molempia tiimin kuljettajia kiinnostaisi Formula 2000-luokkana, johon siirtyä ensi kauden jälkeen. Formula 2000 on kansainvälinen, isojen katamaraanien luokka, jossa ajetaan niin PM-sarja sekä MM-sarja, sekä arabiemiraateissa talvella President Cup. Luokassa siis riittäisi ajettavaa niin paljon kuin kukkaro antaa myöten. Luokan sisällä käydään tällä hetkellä UIM:n ja promoottoreiden kesken kovaa vääntöä mm. säännöistä, jolla luokkaa tullaan jatkamaan.

15 Tässä suhteessa vuosi 2009 on sopivasti välivuosi luokassa, joten 2010 voisi olla sopiva hetki luokan vaihdolle. Käytännönjärjestelyt eivät ole kellekään vielä visioitunut, mahdollista on, että tiimiltä lähtee luokkaan vain yksi kuljettaja ja muut jäsenet toimivat mekaanikkoina. Tähtäin kuitenkin on selkeästi suunnattu Formula 2000:n. Tässäkö Team Mannisen tulevaisuus? Team Mannisen kansainvälinen kilpailukalenteri 2009 Juha-Pekka Manninen T400 Maailmanmestaruuskilpailu Norja Lillesand T400 Euroopanmestaruuskilpailu Ruotsi Arvika/Kil Juho-Matti Manninen Formula 4 Maailmanmestaruussarja Ranska Epinay Portugali Vila Franca de Xira Portugali Figueira de Castelo Rodrigo Unkari Ercsi Mahdollisesti T550 Maailmanmestaruuskilpailu Unkari Dunaujvaros T550 Euroopanmestaruuskilpailu Puola Znin SL60 Maailmanmestaruuskilpailu Saksa Berlin-Grunau Juho-Matti palaa kilpailemaan. Luokka Formula 4 Kaksirunkoisilla katamaraaneilla ajettava kovatasoinen ja kansainvälinen rataluokka. Luokan tekniset säännöt ovat UIM:n S850-luokan sääntöjen mukaiset ja kilpailuformaatti Formulasääntöjen mukainen. Luokassa ajetaan neljä kovatasoista osakilpailua käsittävä MM-sarja. Moottori: mm.yamaha ja Selva Teho: n. 75 hv Vene: KesCat, Burges, Lönnbergcat Pituus: minimi 3,90 m Kaluston paino: minimi 330 kg (sis.kulj.) Nopeus:n. n. 150 km/h Kiihtyvyys: km/h n. 6 s. Luokka T400 Yksirunkoisilla veneillä ajettava kovatasoinen ja kansainvälinen rataveneluokka. Luokassa ajetaan kaudella 2009 SM-sarja, sekä MM, EM ja PM kilpailut. SM-sarjan taso on äärimmäisen kova, josta osoitukseksi kuusi Euroopanmestaruutta seitsemään viime vuoteen on matkannut Suomeen. Moottori: mm.selva, Yamaha ja Mercury Teho: n. 25 hv Vene: mm. Dominator, Seaflyer, Extreme Pituus: minimi 3,50 m Kaluston paino: minimi 240 kg (sis.kulj Nopeus: n. 100 km/h Näiden luokkien lisäksi suomalaiset kilpailevat ainakin rataveneilyn luokissa Formula 1, Formula 2000, T550, JT250, vapaaviritteisessä O250-luokassa sekä suomen veneilyliiton junioriluokassa SJ15, johon saa osallistua 8-15 vuotiaat. Kilpamoottoriveneily on helppo aloit- taa, aloitusbudjetin ei tarvitse olla mikään huimaava. Yleensä kuvitellaan, että kilpakalustoa on vaikea saada, vaikka näin ei ole, etenkin jos verrataan esimerkiksi autopuolella kilpailemisen aloittamiseen. Luokista ja kilpailukalustoista voi kysellä lisää Suomen veneilyliitosta tai ottamalla yhteyttä Juha-Pekka Manniseen sähköpostilla jp.manninen@kolumbus. fi. Teksti: Juha-Pekka Manninen Kuvat: Team Manninen/Jukka Haapiainen 15 KILPAVENEILY

16 Janne Koho mukana Turkin Offshore MM sarjassa. Turkulainen 42 -vuotias toimitusjohtaja, Janne Koho kilpaili kaudella 2008 toista kauttaan turkkilaisessa Lotus-Jeans Offshore Racing Teamissa. Aivan tavoitteeseen menneellä kaudella ei ylletty, sillä kauden 2007 hopea hiipui neljänteen tilaan. Kausi käsitti kaikkiaan 14 osakilpailua lähes ympäri Turkkia, joten maan laajuuden huomioiden kalusto matkasi huiman kilometrimäärän kesän aikana. Myös olosuhteet kilpailupaikoilla vaihtelivat suuresti, niin sää olosuhteiden sekä paikallisten elinolojen vuoksi. Muun muassa lähellä Turkin itärajaa varikkoa varioivat aseistetut sotilaat mahdollisten levottomuuksien varalta. Kauteen mahtui myöskin paljon teknistä ja kilpailullista epäonnea. Esimerkkinä mainittakoon lähellä Irakin rajaa Van -järvellä sattunut kilpailutilanne. Kohon vene menetti kaarteessa sivuttaispitonsa ja kun tuo liuku äkillisesti loppui ajoi kanssakilpailija käytännössä veneen yli. Suuremmilta vahingoilta vältyttiin veneen pahaa vaurioitumista lukuun ottamatta. Tuo episodi pääsi myös kansainväliseen tvlähetykseen aina varikkolaiturin päälle pysäköintiä myöden, jolla Koho halusi varmistaa veneen pinnalla pysymisen yli-ajon jälkeen. Myös miehistö vaihtui kauden aikana sillä kauden alussa navigaatorina toiminut turkkilais -nei- 16 KILPAVENEILY to Gunes Ipekkan joutui jättämään tehtävänsä perhesyiden johdosta. Loppukauden virkaa hoiti vasta 18- vuotias neiti, Burcu Erenkul. Molemmat navigaattorit ovat myös kokeneita kuljettajia autopuolelta. Ipekkan Turkin Polo-ladies cupin mestari ja Erenkul carting ja rallipuolella. Tekniset viat vaikeuttivat myös pisteiden haalimista, lähinnä potkurien ja vetolaitteen kestävyys ongelmien johdosta. Itse Mercuryn 200 Xs Optimax moottori toimi lähes moitteetta koko kauden. Istanbul Offshore Clubin omistamassa Turkin Offshore MM -sarjassa ajetaan hieman erilaisella konseptilla, mihin meillä kotimaisissa Offshore kilpailuissa on totuttu. Kilpailu ajetaan poijutettuna ratakilpailuna satama alueilla siten, että 1. kuljettaja hoitaa pelkästään ohjauksen ja 2.ohjaaja kaasutuksen, joten yhteistyön ohjaamossa on oltava täysin saumatonta. Lisäksi kilpailun kulkuun kuuluu pakollinen välitankkaus varikolla. Myöskin varusteet poikkeavat jonkin verran, sillä pakollisena kuuluu molemmille ohjaajille omat hengityslaitteet maskeineen, jotka ovat paremmin tuttuja F16-hävittäjistä. Lisäksi VHF-yhteys kilpailijoihin on pakollinen käsittäen suljetun kilpailujohdon kanavan sekä julkisen tiimi-kanavan Formula 1 autojen tapaan. Veneen on oltava myös umpiohjaamollinen. Sarja sai myöskin MM-arvon viime kaudelle, jonka myötä myöskin säännöt kansainvälistyivät. Kaudelle 2008 muuttuneet säännöt mahdollistivat myös tutumman ohjaamojärjestyksen veneissä. Janne Kohon veneessä kuljettaja sekä ohjaa että kaasuttaa ja 2. kuljettaja keskittyy veneen muiden tärkeiden toimintojen, kuten radioliikenteen ja muiden teknisten havaintojen tekemiseen. Vuonna 2007 mukana oli 12 tiimiä ja menneellä kaudella oli mukana 11. Myös Lotus Jeans kilpailutti kaudella 2008 kahta venettä ja yllätys- yllätys! Umpiohjaamossa hääräsi ruorissa, Jyrki Perokorpi ja kaasusta vastasi Jari Saarinen. Heidän loppusijoitus MM -sarjassa oli yhdeksäs. Sarjan voittivat Stihl teamin Kerem Tuncer Alpay Akdilek 973 pisteellä. Toiseksi sijoittui Josef Mühlbauer Berna Mühlbauer ja kolmas oli Turgut Kaynak Burak Öztoygar. Kaudelle 2009 ei vielä ole sopimuksia allekirjoitettu Turkin sarjan suhteen. Alkavan kauden kilpailut käydään nyt pääasiassa Istanbulin ympäristössä, eikä koko maan kattavana kiertueena. Neuvotteluja on kuulemma asian tiimoilta aloitettu ja mahdollista on, että Koho nähdään jälleen Turkissa kilpaveneen ohjaimissa alkavanakin kautena. Mielenkiintoiseksi asian tekee myöskin muiden tiimien kiinnostus häntä kohtaan. Alkava kevät-talvi näyttää mihin miehen tie vie, mutta kilpaileminen jollain tasolla jatkuu ; toteaa Janne Koho. Teksti ja kuvat: Jukka Haapiainen

17 FÖRBY RACE EM OFF 3/2L Särkisalon meripäivien yhteydessä ajetaan offshore kilpailut tänäkin vuonna ja Salon pursiseura on saanut järjestettäväkseen muiden offshore luokkien lisäksi 2L Euroopan mestaruus kilpailut. Viime Ruotsin vierailun yhteydessä kyseltiin ruotsalaisilta kilpaveljiltä heidän kiinnostusta tulla Särkisaloon kisaamaan ja iso osa heistä oli kiinnostuneita tulemaan Särkisalon sijainnin ja meriolosuhteiden myötä. Odotamme tietysti myös, että norjalaisia, englantilaisia sekä italialaisia olisi tulossa Särkisalon aalloille. Viime vuoden kisoista huomattiin, että vaikka kisa oli pitkä, niin se oli myös tasainen ja tilanteet vaihtuivat kisan aikana useasti, joten suomen tasoa ajatellen palkintopallilla nähdään varmasti suomalaisnimiä. Kuka siellä on sitä ei vielä uskalla sanoa. Olosuhteet Särkisalossa ovat parhaimmillaan tyynet, mutta tuulen sopivasti osuessa etelän puolelle aallot pääsevät vellomaan Virosta asti. Kunnon kelikisakin on siis mahdollinen. Luvassa on myös muutakin ohjelmaa meripäivien tapaan: Särkisalon Regatta, tori, lapsille erillaista ohjelmaa, puffetti ja illalla meripäivien tanssit rannassa siis kaikille jotain. Tervetuloa seuraamaan paikan päälle offshore veneilyä FÖR- BY RACE. TERVEISIN LANDEN OFFSHORE RACING Kuvat: Jaije Hägglund ja Jussi Valtonen 17 KILPAVENEILY

18 T400 PM ajettiin Ruotsissa - Suomalaisten voi- mannäyttö Mannisen johdolla! Hot Island Racen neljä poijuinen rata, jossa oli yksi kaarre oikealle, osoittautui haastavaksi radaksi ajaa. Saarten välistä tullut sivutuuli teki puolet radasta todella haastavaksi ajaa, kun taas toisella puoliskolla radasta oli lähes ihanteellinen keli. Tämän haastavuuden saivat kokea myös lopputuloksien neljäs Ville Mäkinen, joka heitti voltit harjoituksissa ja kisan viides Riku Lehtonen, joka pyöräytti veneensä sivukautta ympäri ensimmäisessä erässä. Eikä toki suomalaiset olleet ainoita kaataneita, kaataneiden listalla oli ainakin kaksi ruotsalaista suomalaisten lisäksi, joten se on hyvä osoitus kelin haastavuudesta. PM-kilpailun aika-ajotulokset olivat kuin lähtöjärjestys SM-kisassa: 4 ensimmäistä suomalaisia. T400-luokan kuljettajien viimeinen kilpailu oli Pohjoismaiden mestaruuskilpailu, joka ajettiin 14. syyskuuta Ruotsin Grisslingessä, aivan Tukholman kupeessa. Kilpailun voiton vei aikaisemmin kaudella Euroopan mestaruudenkin voittanut Juha-Pekka Manninen. Ruotsin Philip Björk tuli toiseksi, voittaen vain niukasti kolmanneksi sijoittuneen Sandra Romsin. Grisslinge sijaitsee vain puolen tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta, joten voidaan sanoa sen olleen todella ihanteellinen sijainniltaan Suomalaisten kannalta. Tukholman laivareissun kun oli tehty, oltiin melkein jo perillä. Hot Island Race - nimitystä perinteisesti kantava kilpailu oli järjestetty erikoisesti verrattuna normaaliin kilpailuviikonlopun kulkuun: Lauantaina Ruotsalaiset ajoivat kansallisia kilpailujaan ja vasta sunnuntaina oli T400 PM -kilpailun vuoro. Manninen voittoon ongelmista huolimatta Kilpailu sujui Juha-Pekka Mannisen komennossa. Manninen oli nopein aika-ajoissa sekä kolmessa ensimmäisessä kilpailuerässä. Aivan ongelmaton kilpailuviikonloppu ei kuitenkaan Manniselle ollut, sillä veneestä kärähti sähköt juuri ennen aika-ajojen alkua, sekä moottoriin ilmestyi kilpailueriin mystinen ongelma, joka hyydytti vauhtia pitkin erää. Erän alussa revitty ero kuitenkin riitti erävoittoihin ja kauan kolminkertaista Euroopan mestaria karttaneeseen Pohjoismaiden mestaruuteen. Pitkin kautta tasoaan hienosti nostanut Sandra Roms oli aika-ajojen toiseksi nopein, ja ainut, joka pääsi samalle sekuntiluvulle Mannisen kanssa. Kilpailuerät sujuivat hienosti aina kolmanteen erään asti, siihen mennessä Roms oli metsästänyt kakkostilat molemmista ajetuista eristä. Kolmannes- 18 KILPAVENEILY sa erässä epäonnistunut lähtö ja poijuvirhe tiputtivat Romsin viimeisten joukkoon ja huonolle lähtöpaikalle viimeiseen erään. Viimeisen erän kolmas sija ei riittänyt loppupeleissä pitkin kisaa sijoituksiaan parantaneelle Philip Björkille, joka viimeisen erän voitolla nousi niukasti Romsin edelle. Ruotsin ykköskuski Philip Björk vaikutti aluksi vastaantulijalta suomalaisten rynnistäessä edellä, eikä harjoituksissa tapahtunut kaatokaan auttanut asiaa, mutta niin vain hän onnistui nousemaan pitkin kisaa, ollen ainut, joka pystyi viemään Manniselta erävoiton. Erävoittoa toki avitti Mannisen virheellinen potkurivalinta, joka hänen omien sanojensa mukaan oli jälkikäteen ajateltuna hölmö valinta, mutta halusin kokeilla jotain erilaista, koska eihän minulla ollut mitään hävittävääkään, mutta kaikki lasketaan. Rata ja olosuhteet tarjosivat haasteita kuljettajille Kilpailun lopputulokset osoittavat jälleen, kuinka äärimmäisen kova taso meillä Suomessa on tässä luokassa. Aika-ajoissa ensimmäinen Ruotsalainen oli vasta viides, yli kolme sekuntia nopeinta kuljettajaa hitaampana. Ja edellä kaikki kisaan osallistuneet suomalaiset! Kilpailun tuloksista voidaan havaita, että vaikka Philip Björk onnistui nousemaan kilpailussa toiseksi, oli silti viiden parhaan joukossa kaikki neljä suomalaista. PM -tapahtuman järjestelyt onnistuvat hyvin, vaikkakin aikataulu oli todella tiukka, ja kokoajan sai olla menossa. Se on selkeää seurausta siitä, että kaikki kilpailutapahtumat ängetään saman päivän ajaksi. Järjestäjä tarjosi palkintojen jälkeen kuljettajille ravintolaillallisen paikallisen ravintolan noutopöydästä, joka jätti todella hyvän maun koko tapahtumasta. Tämä juttu kannattaisi apinoida ruotsalaisilta kotimaisiinkin kilpailuihin. T400 Pohjoismaiden mestaruuskilpailut, Ruotsi, ) Juha-Pekka Manninen Suomi ) Philip Björk Ruotsi 925 3) Sandra Roms Suomi 825 4) Ville Mäkinen Suomi 507 5) Riku Lehtonen Suomi 423 6) Johan Björk Ruotsi 381 Teksti: Juha-Pekka Manninen Kuvat: Jukka Haapiainen Pohjoismaiden Mestari Juha-Pekka Manninen kunniakierroksella.

19 fset.fi ASENNUSTYÖ LANDEN OY Puh KILPAVENEILY

20 V 50 uusi aloittelijaluokka offshoressa Ruotsissa ja Norjassa jo muutamat vuodet ajettu V 50, on saanut suurta kiinnostusta myös Suomessa. Naapurimaissamme luokka on jo kasvanut yksi suurimmiksi Offshore luokiksi. Suomessa nähtiin Tommy ja Miia Olin, uranuurtajina Kalkkirannan Kievari race:ssa, viime kesänä. Kiinnostus luokkaan on ollut suuri. Kauden aloittavassa, Kalkkirannan Kievari Offshore race:ssa luokka on jälleen mukana, ja toivottavasti osanottajia luokkaan löytyy myös lisää. Säännöt ovat yksinkertaisia. Mukaan pääsee niin mökki- kuin kilpaveneellä, kunhan ovat yksirunkoisia, ja v-pohjaisia. Luokkaan sopii erinomaisesti mm. Argo 16, jolla on ajettu luokkavoittoja Ruotsissakin. Veneen on oltava vähintään 4,15 m pitkä, ja enintään 5,70 m. Leveys pitää olla vähintään 1,40 m. Minimipaino veneellä on 300 kg, johon lisätään miehistön yhteispainot vähintään 150 kg, eli yhteensä painoa on löydyttävä 450 kg, maaliin tullessa. Kuljettajaksi pääsee 15 vuoden iällä, ja kartturiksi riittää 13 vuoden ikä. Yläikärajaa ei ole! Molemmat kilpailijat on kuuluttava Veneilyliiton alaiseen seuraan, ja lunastettava lisenssit. Kone pitää olla vakiokone, johon ei saa tehdä muita muutoksia, kuin vaihteistoa saa muokata ja rakentaa lisävedenoton. Potkuri on myös vapaa. Potkurinakseli on oltava vähintään 25 mm v-pohjan alla. Ajon aikana säädettävä hissi, on myös kielletty. Samoin sähköinen lisä-bensapumppu. Veneessä ei myöskään saa olla ns. ilmavoitelu. Lisätietoja saa Suomen Veneilyliitosta tai allekirjoittaneelta. Säännöt tulee myös kevään aikana Veneilyliiton kotisivuille. Kaikki luokasta kiinnostuneet mukaan ensi kesään kisoihin, V 50 luokkaan. Teksti: Jaije Hägglund Kuvat: Offshoreracing.se ja Jaije Hägglund 20 KILPAVENEILY