Puuttuva maailmanmestaruus Suomeen vihdoinkin vuonna 2007

Transkriptio

1

2 Puuttuva maailmanmestaruus Suomeen vihdoinkin vuonna 2007 Sami Seliö joka kuuluu Porvoon Moottorivenekerhoon, näytti mihin suomalainen veneurheilija pystyy. Moottoriurheilu on meillä korkealla tasolla. Kimi Räikkösen MM F1 autoissa, ja Marcus Grönholmin hopea rallyssa osoittaa suomalaisten ylivoiman. Viimeinen osakilpailu rataveneiden kuninkuusluokassa F1, ratkaisi MM voiton Seliölle. Italialainen Guido Cappelini oli sarjajohdossa ennen viimeistä osakilpailua mutta joutui keskeyttämään viimeisessä osakilpailussa ja kulta meni Seliölle. Voitto on yksi Suomen suurimmista venekilpailusaavutuksista kautta aikojen. Lahdessa ajetaan F1 veneiden MM-osakilpailu ja silloin meillä on kaikilla mahdollisuus nähdä Sami Seliö livenä. Varmaa on että yleisömäärä Lahdessa tulee olemaan suuri. SM-sarjoissa ajettiin 2007 innokkaasti kilpaa. Uusi, muutama vuosi ajettu, pohjoismainen sarja, V-150 vakiinnutti asemansa. Ilahduttavan monta osaanottajaa oli mukana V-150 SM-osakilpailuissa. Junnuja on kovasti tulossa mukaan kilpailuihin ja se on hyvä merkki. Junioreiden SJ-15 luokasta on kasvamassa ISO kansallinen ratasarja. Peräti viisitoista nuorta kilpailijaa nähtiin mukana eri osakilpailuissa.oikeaan suuntaan ollan menossa sillä näissä tytöissä ja pojissa on kilpaveneilyn tulevaisuus. Olli Lampinen POMO Kilpaveneily 1/2008 Kolmas vuosikerta Julkaisija: Dragon Boat Racing Team Ry Jan-Erik Hägglund puh Mainosmyynti: Lähettiympyrä Oy Päätoimittaja: Jan-Erik Hägglund Toimituskunta: Jan-Erik Hägglund Olli Lampinen Ulkoasu ja taitto: Jari Nenonen Painopaikka: Skandinavia Offset Oy, Porvoo 2008 Ilmestyy 2 kertaa vuodessa Kilpaveneily-lehti postitetaan Suomen Veneilyliiton toimesta lisenssin haltijoille. Painos: 2000 kpl Kannessa: Ylhäällä: Maailmanmestari Sami Seliö. Kuva: Pieni kuva: Suomenmestari Filip Roms Kuva: Team Roms Alhaalla: Jaije Hägglund/Roy Eriksson Kuva: Frese Gustafson Kuva: Team Roms Kilpaveneily 2

3 Sami Seliö venyi kimiräikkösiin Mestariksi viimeisillä kierroksilla Suomi on nyt maailman nopein kansa myös vetten päällä. Kaikkien aikojen suomalainen moottoriurheiluvuosi sai nimittäin ansaitsemansa päätöksen, kun Sami Seliö kruunattiin Formula 1 -venesarjan mestariksi. Tiukkojen vaiheiden jälkeen Seliö nousi historian ensimmäiseksi suomalaiseksi F1-venemestariksi. Tulosta tulikin, kun Seliö voitti kauden toiseksi viimeisen kilpailun täysin ylivoimaisesti jättäen kaikki taakseen sekä aika-ajoissa että varsinaisessa osakilpailussa. Mestaruustaisto näytti kuitenkin yhä toivottomalta Cappellinin sijoittuessa kolmanneksi. Varmistaakseen mestaruuden italialaiselle riittäisi viimeisestä kilpailusta kuudes tila. Ihme tarvittiin lun ajan teknisistä ongelmista ja lopulta italialainen joutuikin keskeyttämään vain kymmennen kierrosta ennen ruutulippua. Näin Sami Seliöstä päästiin leipomaan Formula 1 -veneiden maailmanmestari vain neljän pisten erolla Cappelliniin. - Mestaruushan tuli siis lopulta kuin Kimi Räikkösellä Brasiliassa. En kyllä etukäteen rohjennut uskoa mestaruuteen, vaikka Kimin esimerkki olikin muistissa. Onneksi suomalaisille tuntui olevan vielä neliapiloita jäljellä, Seliö veistelee. Suomalainen voitti kauden aikana kolme osakilpailua kahdeksasta ja saalisti pisteitä jokaisessa ajetussa mittelössä. Tasaiset kisasuoritukset ja italialaisen Baba-venepaketin luotettavuus olivatkin avaimina maailman parhaan kilpaveneilijän korokkeelle vuonna Historiallinen saavutus maistuu todella hyvältä vaikeiden vuosien jälkeen. Kymmenen vuotta on kituutettu eteenpäin minimibudjetilla. Vertauskuvallisesti Minardina on saanut taistelle Ferrareita vastaan. Rahapulassa koko kilpaileminen on ollut muutaman kerran jopa vaarassa loppua, tuore mestari paljastaa. - Tahdonkin kiittää niitä läheisiä ja tukijoita, jotka ovat uskoneet minuun vaikeina aikoina. Perheen ja monen suomalaisen yrityksen tuki on ollut kultaakin kalliimpi tällä matkalla. Ilman heitä en olisi tässä, Seliö tietää. Mestaruushuumasta toipuessa ensi kauden valmistelu käy kuitenkin jo täyttä häkää. Testaamiseen ja veneen kehittämiseen panostetaan ensi kaudella enemmän kuin koskaan. Keväällä Seliö saa käyttöönsä Baba-tehtaan uusimman F1-luomuksen. Tulevana suvena kilpaillaan pitkästä aikaa myös Suomessa, kun Lahdessa kaasutellaan MM-pisteistä kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (6-8.kesäkuuta). Osakilpailusta on tulossa megatapahtuma, jonka yhteyteen ollaan rakentamassa myös rockfestivaalit. Water & Rock! Helpoksi ei mestaruuskautta voi kuitenkaan nimittää. Ennen F1-sarjan kahta viimeistä osakilpailua, Abu Dhabissa sekä Sharjahissa näytti siltä, että Seliön mestaruushaavet olisivat murskattu. Edellisessä kilpailussa Qatarissa yhdenksänkertainen maailmanmestari Italian Guido Cappellini oli näet romuttanut suomalaisen ajokin törkeällä yliajolla. Sarjataulukossakin etumatkaa italialaisella oli Seliöön pahimmillaan yli 20 pistettä. - Mielet F1 Energy-tiimissä olivat kieltämättä mustina Qatarin reissun jälkeen. Cappellini oli käyttäytynyt todella epäurheilijamaisesti ja pilannut kauteni. Ainakin silloin tuntui. Luulen kuitenkin, että lopulta italialaisen sikailu oli se tärkein piristysruiske mestaruuden saavuttamiseen. Näyttämisen halu oli valtava Arabiemiraattien tuplakisoihin lähdettäessä, Sami Seliö muistelee. Sharjahissa tarvittiin siis ihme. Kaikkien yllätykseksi onnetar myös hymyili Seliölle, sillä mies ylsi kilpailun voittoon mykistävien suoritusten jälkeen. Eikä siinä kaikki. F1-legenda Cappellini kärsi nimittäin koko osakilpai- - Uskon, että mielenkiinto kilpaveneilyä kohtaan kasvaa mestaruuden myötä nyt kotimaassa. Lahden viikonlopusta on tulossa upea tapahtuma. Toivottavasti pystyn olemaan ensi kesänä kotikilpailussani tyly isäntä ulkomaan kippareille ja nappaamaan voiton. Tervetuloa kannustamaan, Sami Seliö päättää. Teksti: Juha Nurmi Kuvat: Kilpaveneily 3

4 BABA Formula 1 -katamaraani Kuka? Sami Mikael Seliö Syntymäaika ja -paikka: Lohja. Pituus ja paino: 183 cm ja 90 kg. Ammatti: kilpaveneilijä. Saavutukset: Formula 1 -venesarjan maailmanmestari Ranskan, Abu Dhabin ja Sharjahin MM-osakilpailujen GP-voitot kaudella Kaasutellut urallaan kolme paalupaikkaa. Ajanut 70 F1-osakilpailua. Vuoden kilpaveneilijä 2007 Suomessa. Pohjoismaiden paras kilpaveneilijä F1 MM-kakkonen Ensimmäinen GP-kilpailu: Tampere Esikuva: Suomen ensimmäinen F1-kuljettaja Aarno Häkkinen. Seura: PoMo, Porvoo. Koti: Teneriffa ja Helsinki. Perhe: Puoliso Marjo ja Sofiia-tytär. Valmistusmaa: Italia. Materiaalit: Komposiitti, kevlar ja hiilikuitu. Pituus: Minimi 4.8 metriä. Moottori: 2.5-litrainen Mercury V 6-moottori. Teho: 420 hevosvoimaa. Kiihtyvyys: km/h 2.9 s km/h 6 s. Huippunopeus: Kilpailuissa 230 km /t. Erikoista: G-voimat käännöksissä suurempia kuin formula 1-autoissa, jopa yli 10 G:tä. Kilpaveneily 4

5 Kilpaveneily 5

6 Michael Nylund siirtyy Seliön suojiin Ekenäs GP on kilpaveneilyn huipputapahtuma Kotimaisen kilpaveneilyn viime kauden päätapahtuma nähtiin heinäkuussa Tammisaaressa. Formula 2000 Ekenäs GP keräsi kaupungin Pohjoissatamaan lähes 5000 katselijaa. - Se on hurja yleisömäärä Suomessa tehdylle venekilpailulle. Etenkin kun kysymyksessä ei ole kuninkuusluokan eli Formula1 -sarjan tapahtuma. Yllätyimme ehdottomasti ja positiivisesti, promoottori ja yksi sarjan kilpailijoista Michael Nylund tunnustaa. Tammisaaressa kaasuteltiin Mercury Grand Prix-sarjan osakilpailu, jossa keskenään kamppailivat Pohjois-Euroopan nopeimmat Formula 2000-veneet. Lisäluokkina ajettiin muun muassa Formula Four sekä junioreiden SJ 15-lähtöjä. - Näissä F 2000-laitteissa hyrrää nopeat Mercuryn pannut, käytössä on jopa 230 hevosvoimaa. Huippunopeudeksi on mitattu 190 km/h. Ulkoisesti ne muistuvat pitkälle Formula 1 veneitä eli kyseessä ovat kovan luokan katamaraanilaitteet, Nylund opastaa. Ponnahduslauta ykkösiin Tammisaaressa F2000-kilpailun voittoon kaasutti Ugis Gross. Latvialainen ajoi myös sarjan voittoon. Loppukaudella Gross nähtiin myös Formula 1 sarjan osakilpailussa, latvialainen ajoi kuninkuusluokassa Guido Cappellinin DAC-kalustolla. Suomalaispilotti Olle Martin oli kotikilpailussa kolmas. Kaikkiaan Martin esitti F 2000-sarjassa vahvoja otteita voittaen jopa yhden osakilpailun. Loppupisteissä Olle Martin oli neljäs. - Hyvä kausi takana. Sarja oli kova ja äärimmäisen tasainen. Hienoa, että kotimaahan on saatu oma Grand Prix-kilpailu. Kotikilpailu on aina extratärkeä, etenkin kun se toteutettiin näin upeasti, Olle Martin sanoo. Suomen lisäksi F2000 Grand Prix-sarjan osakilpailuja käydään Ruotsissa, Kilpaveneily 6 Norjassa sekä Saksassa. - Olen satsaukseen tyytyväinen. Vuoden pituinen kova työ ei mennyt hukkaan.tapahtuma oli onnistunut ja väkeä sekä fiilistä riitti. Rata ja järjestelyt saivat kehuja. Eivätkä edes kisapäivän rakeet taikka rajuilma latistaneet tunnelmaa, Nylund jatkaa. Promoottori-kilpaveneilijä Nylund ehti myös mukaan itse GP-kilpailuun kovan kiireen keskellä. Loppujen lopuksi sijoitus oli kahdeksas. - Ensi heinäkuussa 2008 GP-kilpailu järjestetään uudestaan Tammisaaressa. EM-osakilpailun päivämäärä on heinäkuuta. Tavoitteena on rakentaa monipuolinen, kaksipäiväinen tapahtuma. Kilpaveneily sopii mainiosti kaupungin sydämeen, se on tullut todistettua. Seliön tallikaveri Uutta on luvassa myös Nylundin kalustopuolelle. Ensi kaudella Michael Nylund kilpailee sarjassa uudella F2-veneellä. Kilpalaite on rakenteilla italialaisella Baba-tehtaalla, Busto Arzisiossa. Samainen tehdas rakentaa myös Sami Seliön F1-raaserit. - Odotukset ovat korkealla. Jatkossa teen vahvaa yhteistyötä Sami Seliön kanssa. Maailmanmestari ja Baba-tehdas ovat luvanneet avittaa meikäläistä eteenpäin myös kilpaveneilijän uralla. Tavoitteena on kehittyä eteenpäin, jotta eräänä päivänä voisin siirtyä ylöspäin kuninkuusluokkaan. Se on iso haave, Nylund sanoo. Alkuvuodesta Nylund vieraili Baban pajalla Italiassa. Uusi kilpavene valmistuu helmikuussa. - Upea tehdas. Tavoitteena on ajaa kaikki kevään testit Italiassa. Siellä olosuhteet ovat hieman helpommat kuin koto-suomessa. Saan Baba-tehtaalta ja Samilta monipuolista apua myös kone ja potkuri-puolelle, kilpaveneilijä naurahtaa. Teksti: Mauri Nurmi Kuvat: Mauri Nurmi ja Massimo Roggiero

7 Gumbo Racing Team kokeili Formula Fouria kaukomailla F 2000 sarjan promoottori Leif Ahlborg tarjosi alkusyksystä loistavaa tilaisuutta kokeilla uutta luokkaa Formula Fouria Saudi Arabiassa ja Malesiassa. Hetken punnittuamme hyvää tarjousta, päätimme ottaa osaa molempiin kilpailuihin. Formula Fouria ajetaan 60 hv nelitahti Mercurylla ja Mölgaard-valmisteisilla veneillä. Vene löytyi omasta takaa ja moottorin saimme lainaksi saksalaiskuljettajalta molempiin kisoihin. Moottori osoittautuikin hyväksi yksilöksi. Kilpailu tourneelle osallistui yhteensä kahdeksan venettä Ruotsista, Tanskasta, Saksasta ja tietysti Suomesta. Molemmat kilpailut ajettiin F2 World Cupin yhteydessä. Saudi Arabia Saudi-Arabiassa kisa järjestettiin pääkaupungissa Jeddassa lokakuun lopulla. Kisareissuun lähti mukaan Toffe, Jussi ja Johan. Vene oli jo lähtenyt melkein kaksi kuukautta aiemmin rahtilaivalla kontissa muiden kilpailjoiden kalustojen kanssa. Perillä hieman jännäsimme tulisiko vene ehjänä perille, mutta turhaan. Lainamoottorin saimme vasta kilpailupaikalla. Se oli aivan uusi ja vielä tehtaan laatikossa. Samana päivänä kun asensimme moottorin kiinni, ajoimme ensimmäiset harjoitukset. Muutaman harjoittelukierroksen jälkeen, huomasin, että Formula Fouria on helppo ajaa. Vauhti ei ollut yhtä kova kuin olin tottunut, mutta Formula Bzzz vaikuttaa oikein kivalta, Toffe totesi harjoitusten jälkeen. Huippunopeus on Formula Fourissa 63 solmua. Aika-ajoissa sijoitus oli hienosti viides. Aika-ajojen jälkeen ajoimme kaksi lyhyempää erää, joissa molemmissa sijoituimme neljänsiksi. Varsinaisena kilpailupäivänä ajoimme 15 kierroksisen Grande finalen. Olen oikein tyytyväinen kolmanteen sijaan ensimmäisessä kilpailussa. Tästä on hyvä jatkaa Malesian kisaan, Toffe kommentoi kisasta. Tiimin matka sujui Saudi-Arabiaan hyvin. Kulttuurishokista toivuttuaan pojat nauttivat reissustaan limulinjalla. He majoittautuivat viiden tähden hotellissa muiden tiimien kanssa. Yksinään pojat eivät juurikaan poistuneet hotellista. Kilpailupaikalle matkattiin charter-bussilla poliisisaattuessa, samoin upeaan iltajuhlaan, joka vietettiin Kuninkaallisella urheilukerholla ja puitteet olivat sen mukaiset. Malesia Malesian kilpailu järjestettiin joulukuun alussa Kota Kinabalussa Borneon saarella. Koska kilpailu oli toisella puolella maapalloa, päätimme pitää myös lomaa samalla. Kilpaulupaikka oli todella hieno. Se sijaitsi aivan Kota Kinabalun keskustan edustalla ja kilpailuhotelli oli tienylityksen päässä varikosta. Kova tuuli haittasi koko kisaviikonloppua. Ensimmäisissä ja ainoissa harjoituksissa tiimillä oli ongelmia moottorin kuumenemisen kanssa. Vika saatin kuitenkin korjattua seuraavan päivän lähtöihin. Ensimmäisessä lyhyemmässä lähdössä olimme viidensiä ja toisessa kuudensia. Varsinainen kilpailu ajettiin melko hyvissä olosuhteissa ennen iltapäivän tuulia. Sijoitus oli neljäs. Toffe kommentoi kilpailua Hienosti järjestetty killpailu, jossa kaikki pelasi, paitsi tuuli, joka vaikeutti aikataulua. Olen oikein tyytyväinen debyyttiini Formula Fourissa. Molemmat kokonaiskilpailut voitti ylivoimaisesti ruotsalainen Christopher Lindberg. Näin jälkeenpäin harmittaa kovan tuulen aiheuttamat aikataulu muutokset. Jos kaikki kilpailut olisi ajettu ajallaan, olisi se televisioitu suorana viidelle kanavalle. Paikalliset olivat kovin inokkaita kannattajia. Kannustushuudot kuuluivat pitkän matkan päähän. Monet iltajuhlat olivat toinen toistaan hienompia. Paikallisten ihmisten ystävällisyys ja upeat maisemat veden alla ja vuorilla jäivät päälimmäisenä mieleen upean kisan lisäksi. Näistä kahdesta kisasta jäi todella hyvä mieli. Jos tälläinen tarjous tulisi uudestaan vastaan, niin lähtisimme varmasti mukaan. Toffe mietti kilpailuiden jälkeen. Teksti ja kuvat: Gumbo Racing Team Kilpaveneily 7

8 Turkin Offshorea Kausi 2007 oli Koho Racingin ensimmäinen kausi Turkin Offshore International Ordinary Class sarjassa. Päätös sarjaan osallistumisesta tuli keväällä kun Lotus Jeans Racing Teamin omistaja Sancar Baykan osti kauden 2006 kisaveneen ja kysyi mahdollisuutta toimia kuljettajana. Uusi vene 3-C luokaan oli toki ja tilattu ja piti asettaa 3-C ja Turkin sarjat vastatusten, pähkäillä hieman ja todeta että 7 kisaviikonloppua Turkin lämmössä voittaa Suomen kisat. No suomessa tuli ajettua kaksi kilpailua joista 3. ja 1. sijat. Kausi Turkissa alkoi Istanbulin osakilpailulla, jossa oli enemmän tuskaa kuin huvia. Tuskaa aiheutti niin tekniset ongelmat kuin ratin takana istunut Ali Tanir. 3. Sija mahdollisti palkintokorokkeelle pääsyn Kiera Chaplinin kanssa samppakaljaa suihkimaan. 2. osakilpailu ajettiin Keski-Turkissa, Adanassa. Lauantain poleposition kisassa Ali unohti perusasian, kaarteessa ei kannata katsella muita kiuluja joiden ohi on jo ajettu vaan edessä olevia aaltoja. Ympäri mentiin ja kunnolla, vesi oli onneksi huomattavan lämmintä verrattuna suomeen. Mekaanikoille kaato tiesi unetonta yötä. Sunnuntaina aamulla paatti oli kunnossa vaan Ada- Kilpaveneily 8 nan kuuluisa kebab heitti pakin sekaisin ja kilpailijakokouksesta ambulanssiin lääkettä ja nestettä tippapullojen kautta elimistöön kahden pussin verran ja hyppy kabiiniin ja kisa käyntiin. Pienten teknisten ongelmien jälkeen (annoimme 4 kierrosta tasoitusta ennen kuin pääsimme liikkeelle) olimme taas kisassa mukana. Pääsimme kisaan mukaan usean kierroksen muiden jälkeen. Suorilla paatti lensi lujaa ja kaarteissa ei... piti pysyä pystyssä ja kerätä kaikki mahdolliset pisteet. 6. sija ei ollut huono suoritus. Ja jotta kuskin, herra Ali Tanir, suoritus viikonlopulle olisi ollut täydellinen piti varikolle tultaessa ajaa teamin varaaman paikan ohi ja kilpailevan venekunnan paattia päin. Hienosti upposi keulapiikki Yamahan konekopan läpi, ja toki veto oli päällä. Grande finale! 3. osakilpailu ajettiin välimeren rannalla Mersinissä. Ali oli vapautettu tehtävistään ja tilalle rekrytoitu Koho Racingin kartturi Patrik Söderholm. Mersinin kisa oli taas tuskaa... kypäräpuhelimet eivät toimineet ja myös vhf koki saman kohtalon. Tämä ei lainkaan helpottanut Patrikin ensimmäistä ajoa...kelistä puhumattakaan aaltoa riitti. Kilpailijakokouksessa kilpailun pituudeksi kerrottiin 25 kierrosta, vaan kuinka ollakaan ruutulippu heilui vasta kierroksella 28. Meiltä hajosi polttoaine järjestelmä kierroksella 26 ja bensat levisivät pitkin paattia... pilssipumpulla oli töitä ja sulihan se lopulta kun tarpeeksi bensaa pumppaa... Onneksemme vetoomuksemme hyväksyttiin ja DNF muuttui 4. sijaksi. Saimme siis hieman pisteitä, mikä sarjan kannalta on oleellista. 4. osakilpailu oli Turkin aurinkorannikolla Antalya- Kemerissä. Kemerissä Patrik jatkoi ratin takana ja minä kaasuissa, aika-ajossa 2. viimeinen sija sai minut hieman kuumenemaan ja mekaanikko sai yötyövuoron. Kaikki hallintalaitteet kuskinpaikalle kaasukahvaa lukuun ottamatta ja Patrik kaasuun ja minä puikkoihin. Ei veneen ajaminen nyt niin vaikeaa voi olla. Kisaa ennen ajoimme harjoitukset ja pääsimme yhteisymmärrykseen että kaasua annetaan juuri niinpaljon kuin sitä haluan... eli full throttle miltei koko radan ajan. Kisaan startti jämäpaikalta aiheutti että Miele ja Stihl pääsivät noin puolikierrosta karkuun ennen kuin sain ohitettua muut veneet siten että olimme 3. sijalla. Mielen ohitimme varikkokäynnin aikana ja silmät kiiluen ajoin takaa Stihliä, kierrokset loppuivat valitettavasti kesken. Tuloksena 2. sija ja aivan totaalisen puhki oleva kuski... tuli hieman reuhottua paatissa ja ajettua limiiteillä... muutamia hetkiä oli kun kaasua ei tullut tarpeeksi mutkassa ja keula alkoi haukata... lentää ne pitää!! Palkintopallilla oli taas kiva olla, ja samppakalja sai kyytiä. Sillä on hyvä pestä naapureiden hikiset haalarit. 5. osakilpailu Bodrum. Bodrumissa oli aidosti kelikisa, polepositionin aikana tuulenpuuskat olivat

9 parhaimmillaan 18 m/s ja aallokko sen mukaista. Tosin tuuli hieman jo tasoittikin aaltoja repimällä harjat mukanaan, mikä piti tuulilasin puhtaana... ei loppunut vesi kesken. Polessa ajoimme 2 sijalle Stihlin ollessa nopein. Itse kisapäivä näytti paremmalta, vesi ei ollut valkoinen heti aamusta alkaen. Vaan kisan lähetessä heräsi tuuli ja myös aallot alkoivat nousta. Lähtö sujui hyvin ja olimme 2 paikalla tullen ensimmäiselle poijulle tiukasti Stihlin kannassa. 3 kierrosta oli mahtavaa kissa - hiiri leikkiä. Kunnes... taas ne sähköt, ne piti olla kaikki vaihdettu kaadon jälkeen, niin no eihän nyt yhtä bensapumpun katkaisijaa kannata vaihtaa vaikka itse pumppukin hajosi. Eli euron osa kaatoi hienon taistelun. Aikani vipua rusikoituani saimme löpöä letkuun ja taas alkoi Mercury murista kuskia äänekkäämmin. Muutamat loikat hieman liian korkealle ovat jääneet takaraivoon muistuttamaan ettei red bullia saa juoda liikaa... Miele koki tuon karvaasti. Suoralla katon kautta ympäri, tuli pieni puuska ja happajee taas me lennetään vaan laskeutuminen 0 pistettä... Meillä oli pientä säätöä varikko käynnillä, ensin liikaa kyytiä ja ohi, sitten tuuli piti huolen ettei varikko henkilöstö pystynyt pitämään paattia laiturissa... noh siitäkin selvittiin. Kisassa oli ennätysmäärä veneitä, ja kelistä kertoo jotain että JCB-SIF 44 ja Franke 33 (9m ja 8,5 m pituiset) hinattiin varikolle... Maaliin tulimme 2 sijalla eli oli jälleen podiumin paikka. 6. osakilpailu Caddebostan Istanbul Kisa ajettiin Istanbulissa Aasian puolella mahtavassa ympäristössä. Lähdössä oli pientä kylkien kolistelua Stihlin kanssa kunnes kiipesimme kannelle ja seuraavaksi suihkunläpi ja hippusen ylöspäin. Ajoimme 2. sijalla 5 kierrosta kunnes tallipäällikkö käski (ei siis esittänyt toivetta) ajamaa hiljempaa ja varmistamaan pisteet. No kyytiä pois ja tankkauksen aikana pari paattia ohitti meidät. Sain taas luvan lyödä kahvat nurin ja lennättää paattia. Tässä vaiheessa oli 5 kierrosta maaliin. Ensin kisasimme hetken Mielen kanssa ja tyylillä SISÄKAUTTA ohi, seuraavaksi oli vuorossa MRC johon eroa oli vielä vajaa 600 m. Jäi sitten 5 metriä vajaaksi ettei oltu 2 sijalla. Otti pattiin, no ajoin mitä pystyin ja mitä sain... tallimääräykset ovat offisakin tätä päivää, ainakin kun leikkii toisten leluilla. 7. osakilpailu / finaali Caddebostan Istanbul Viimeinen kisa Turkissa käytiin aurinkoisessa kohtuu tuulisessa kelissä. Paikalla kisaa katsomassa olivat mm Thomas Rosen ruotsista, Espen ja Mårten Norjasta. Kisaan osallistui myös ranskalainen team Mielen toisella paatilla (5). Meno oli ranskalaistyylistä pösö ajelua... taisivat vahingossa joutua meidän suihkuunkin. Ajoimme alusta loppuun 2. sijalla ja tärkein tavoite kisassa oli sarjan kannalta pitää Miele 4 takanamme. Kumpi tulisi ensin maaliin sijoittuisi 2. sijalle sarjassa. Kisasta 2. sija ja samoin sarjasta. Kausi oli mielenkiintoinen uusi kokemus. Kausi 2008 Koho Racing osallistuu 3-C luokan kalustolla Turkin sarjaan, joka on saanut MM-arvon. U.I.M. World Offshore Championship nimen alla kiertävä sarja päättyy UAE:ssa Fujairahissa marraskuussa ajettavaan finaaliin. osakilpailuja sarjassa on 16 kpl joten rattia saa kääntää tarpeeksi. Kauden etenemistä voi seurata sivustolla ja lisäksi sarjan kaikki kilpailut tullaan lähettämään suomen valtakunnallisella tv kanavalla noin viikon viiveellä suomalaisen kommentaattorin selostamana. Teksti ja kuvat: Koho Racing Kilpaveneily 9

10 Turkin sarjan kalustoa ja sääntöjä: Veneen minimi paino: 1100 kg Veneen minimi/maksimi pituus: 7/9 m Moottori: vakio 225 hv moottori, kisaperät kielletty Ilmamaski pakollinen + 2 x 10L ilmapullot Sarjan lopputulokset: # Boat Nr. Boat Name 1.race 2.race 3.race 4.race 5.race 6.race 7.race Total 1 88 STIHL LOTUS JEANS MIELE MRC SIF JCB YKM GLADYATOR FRANKE SIF APA R.T MIELE PROCAT FRANKE Twister Marine Ky Offshore kilpaveneitä asiakkaan toiveiden mukaan Maailman mestaruus, Euroopan mestaruus, Pohjoismaiden mestaruus, Suomen mestaruus, Ruotsin mestaruus, Italian mestaruus, Norjan cupin voitto, Turkin sarjan voitto ja lisäksi useita palkintosijoja em. sarjoissa... siinä on mukavaa listaa sijoituksista, joita on saavutettu suomalaisella Twistermerkkisellä kilpaveneellä. Kaikki saavutukset eivät välttämättä ole listalla, mutta ei sillä ole suurta merkitystä... Lista todistaa, että kyseessä on oikea ja toimiva kilpavene. Twister Marine ky:tä pyörittää kaksi varsin tavallista ja hauskaa veijaria Kangasalalta. Harri ja Ari Luukila, molemmat jo reilusti yli nelikymppisiä kavereita, jotka ovat omistaneet elämänsä kilpaveneilylle. Kaikki alkoi 80- luvun alussa kun veljekset ostivat ensimmäisen vauhtiveneensä Finnsportin, veneen perässä komeili 65 hv Mercury. Finnsportin jälkeen veljeksien vauhdin nälkää sammutti muutaman kesän ajan Merinyl ja 90 hv Yamaha. Ensimmäinen varsinaisen kilpaveneen, Argo 19, veljekset hankkivat 80-luvun puolivälissä. Tällä veneellä päätettiin heti seuraavana kesänä osallistua jokamiesluokan kisoihin. Kokeilut jokamiesluokassa päättyivät Harrin sanojen mukaan huonoimmalla mahdollisella tavalla. Jo toisessa kisassa vene hajosi kuin nakki. Loppukesä meni haavoja nuollessa ja uutta kautta suunniteltaessa. Yksirunkoinen vene ei ollut veljeksien mieleen, se kun hajosikin noin helposti. Kilpaveneily 10 Seuraavat pari kesää veljekset kilpailivat C-luokassa 18 jalkaisella Argo Catilla, koneena oli Mercury XR2. Saavutuksina oli joitakin palkintosijoja SM-sarjassa, mutta ei mitään suurempaa. Nälkä kasvoi syödessä ja pojat ostivat Argo Cat 21:n, koneena oli XR2. Tuolla veneellä veljekset saavuttivat EM-hopeaa, PM-hopeaa ja useita SM-osakilpailu voittoja. Vene oli veljesten mukaan nopein 2-litrainen. Tuhoutuneiden XR2.ten määrää ei kumpikaan veljes muista, eikä haluakkaan muistaa, mutta paljon niitä suli. 21- jalkaisella pojat kilpailivat varmaan kolme kesää tai ehkä enemmän. Veljekset eivät olleet täysin tyytyväisiä Argoonsa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi valmistaa oma vene. Talvella syntyi Twistereiden ensimmäinen esi-isä 23 jalkaa pitkä LUUCATTI. Luucatista otettiin muotit ja veneitä ehdittiin valmistaa vain kolme kappaletta, kaksi Suomeen ja yksi meni Ruotsiin. Luucatin lento jäi lyhyeksi, eikä niillä saavutettu mainittavia sijoituksia. Sääntömuutosten takia veljesten täytyi tehdä täysin uuden mallinen vene, joka jaksaisi kantaa uuden kilpailupainon. Painoa tuli tuolloin lisää 150 kg. Keväällä 96 ensimmäinen TWISTER näki päivän valon. Vene oli 25 jalkaa pitkä, ja tuosta veneestä alkoi menestystarina jolle ei näy loppua, ainakaan vielä... Vuonna 1999, joidenkin henkilöiden vastusteluista ja varoituksista huolimatta, veljekset päättivät uhmata vahvempiaan ja he tekivät ensimmäisen prototyypin 3B-luokkaan. Kesällä 2000 ensimmäinen 3B-luokan TWIS- TER kilpaili Tampereen MM-kisoissa. Sijoitus ei ollut mainittava, sillä kiireiden takia 90 hv Yamahaa ei ollut ehditty viilata ollenkaan. Noiden kilpailujen jälkeen 3B-luokan Twister on kuitenkin menestynyt tasaisesti kilpailuissa. Vuoden 2000 jälkeen Luukilan veljesten kilpaileminen on jäänyt pelkäksi uhoamiseksi. Mutta varmuudella ei voi sanoa, etteikö veljekset vielä joskus viivallekin lähde. Entä kuinka uuden kilpaveneen rakennus etenee sitten käytännössä? No, ensin vene muotoillaan vanerista mahdollisimman pitkälle, sen jälkeen jatketaan kitillä. Kun haluttu, molempia veljeksiä miellyttävä muoto on löytynyt ja prototyyppi koeajettu ja todettu toimivaksi, siitä otetaan muotit. Harri Luukila toteaa. Malliveneen valmistamiseen menee muuten aikaa noin puoli vuotta, jos kaikki menee hyvin, Luukila jatkaa. Luukilan pajalla kunnioitetaan asiakkaan toiveita. Asiakkaan toiveiden mukaan pajalta valmistuu jalkainen kilpavene ja mistä materiaalista asiakas haluaa. 26 jalkaa pidempiä ei mahdu tällä hetkellä tekemään, Harri toteaa. Nykyään suurin osa valmistuvista veneistä on kevlar vahvisteisia, mutta myös hiilikuitua on jonkin verran käy-

11 tetty. Veneen hinta muodostuu työ -ja materiaalikustannuksista. Esimerkiksi jos valmistetaan 3C-luokan vene ja asiakas ei halua muutoksia valmiiseen malliin, eli vene tehdään valmiista muotista, hinta on vakio. Materiaalivalinnat vaikuttaa veneen hintaan n euroa. Eli ulospäin samanlainen vene voi olla hyvinkin erilainen ja erihintainen ominaisuuksista puhumattakaan. Käytettäessä erikoismateriaaleja esim. hiilikuitua ja kevlaria, myös veneen ajo-ominaisuudet ja kestävyys muuttuvat. Aikaa veneen valmistamiseen menee 4-8 viikkoa riippuen venemallista ja tehdäänkö valmiiseen malliin asiakkaan haluamia muutoksia. 3Bluokan vene valmistuu neljässä viikossa ja 3C-luokan umpiohjaamo vene saattaa ottaa yli kahdeksankin viikkoa. Viime vuosina veneitä on valmistettu keskimäärin 5 kpl vuodessa. Offshore veneiden lisäksi Luukilat ovat valmistaneet myös T400-luokan veneitä. Niitä meni esim. toissa talvena 3kpl Ruotsiin. Veneiden lisäksi he luonnollisesti valmistavat polttoainetankkeja, trimmitankkeja, kaasupolkimia ja tekevät vaihteistojen modifiointeja, hissien modifiointeja, hydrauliohjauksia ja tietysti myös istuimia asiakkaan ahterin mukaan. Niin ja tietysti veneenkuljetustrailerit kuuluvat tuotantoon. Tai oikeastaan kaikki veneilyyn ja kilpaveneilyyn liittyvä onnistuu pajalla. Esimerkiksi moottoreiden korjaus ja viritys luokitustodistuksen mittoihin, tai vaikka ylikin, jos asiakas haluaa, onnistuu. Jos asiakas haluaa, moottorin voi myös jarruttaa dynamometrissä, sellainenkin on tullut vuosien varrella hommattua, Harri Luukila toteaa. Kilpaveneen saa myös täysin valmiina avaimet käteen systeemillä, jos niin sovitaan. Tulevaisuuden suunnitelmista Luukilat eivät oikein osaa sanoa mitään. Veljeksien mielestä kilpaveneiden valmistajia saisi olla enemmän. Mitä useampia valmistajia alalla on sen vaikeampaa on todistaa paremmuutensa veneenvalmistajana. Kynnys aloittaa kilpaveneen valmistus, vaikka ihan harraste pohjalta, voisi olla matalampi. Voittajaveneitä Twister Marine valmistaa kuitenkin niin kauan kuin asiakkaat niitä haluaa ja kuntoa pojissa riittää. Malleja kehitellään ja muutetaan koko ajan. Periaatteessa kahta täysin samanlaista kilpavenettä ei pysty edes valmistamaan, jokainen kilpavene on yksilö... Kovia poikia. Ari Luukila Harri Luukila Twister Marine ky Herttualantie Kangasala Puh Teksti: Kari Kaksonen Twister 23, Kari ja Nanna Kaksonen Kuva: LS Racing Kilpaveneily 11

12 Anton Nyholm SJ 15 junioriluokan Anton Nyholm on 14 vuotta vanha ja ajanut SJ-15 luokkaa 3 kautta. Edellinen kilpailukausi oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Kaikkiin kilpailuihin oli mahdollista osallistua ja kaikissa osakilpailuissa tuli myös palkintopalli sijoitus. Edellisinä vuosina isoveli Niklas on ollut mukana kilpailemassa kovana kilpakumppanina mutta Niken kasvettua sarjasta ulos hän on nyt ollut apuna taustajoukoissa. Menestyksekäs kilpailukausi 2007 Kausi alkoi Tammelassa Kuivajärvi Race:lla Ennen Forssan kilpailua kalustosta oli juuri ja juuri ehditty pyyhkiä talven pölyt. Kiireisen kevätkauden aikana suurempiin testeihin ei löytynyt aikaa. Forssassa ensimmäisen päivän harjoitukset olivat melko tahmeat mutta toisen päivän kilpailut sujuivat sitä vastoin yllättävän hyvin. Timi meni omia menojaan, mutta Anton ja Filip taistelivat rajusti kakkospaikasta. Molemmilla oli samat eräsijoitukset joten paremmuus haettiin eräajasta. Antonilla se oli parempi ja siten heltisi kilpailun toinen sija. Kilpailukausi oli näin saatu hyvään alkuun. Kauden toinen kilpailu käytiin Tammisaaressa , Tammisaaren GP:n yhteydessä. Kilpailupaikka oli mainio, yleisöä paljon, hyvä sää raekuuroon asti, ja rata oli hyvin haastava. Kilpailu- Kilpaveneily 12 päivän haastavuutta lisäsi myös se, että paras kilpapotkuri jäi kotipihalle! Veneen tasapaino oli heikko ja meno näytti rannalta katsoen tosi levottomalta. Kiristysremmit auttoivat tilannetta hieman mutta tosiasia oli, että veneen tasapaino oli täällä juuri huonommillaan. Kilpailussa Anton sijoittui kolmanneksi ja toinen sija oli hyvin lähellä. Kilpailu jäi kolmeen erään aikatauluongelmien vuoksi, ja viimeisessä erässä potkuri kavitoi hypyssä niin pahasti, että vene oli pakko ottaa pois plaanista ja yksi sija ja tarvittavat muutamat pisteet karkasivat tällä tavalla. Ajo oli aika ajoin aika väkisin yrittämistä. Hirvensalmen perinteinen kilpailu käytiin hyvissä olosuhteissa Kilpailu sujui suuremmitta ongelmitta ja tuloksena kolmas sija. Paraisten kisa tarjosi jälleen suolaveden pärskettä. Anton on yksinomaan harjoitellut suolavedessä. Kilpailupaikka oli uusi ja rata hyvin yleisön nähtävillä. Kausi oli tähän mennessä mennyt tosi hyvin ja pikku hiljaa odotukset hyvästä kokonaissijoituksesta, SMmitaleja ajatellen, alkoivat nousta. Vielä pistelaskussa se, että neljä kilpailua viidestä lasketaan, toi lisäjännitystä. Mukava tilanne toi lisäpotkua ja Anton ajoi tasaisen varman kilpailun. Ajovirheitä ei juuri tullut, muutama tosi näyttävä ohitus ja tuloksena osakilpailuvoitto. Osakilpailuvoitto tosin vaihtui jälkeenpäin kakkos-sijaksi ensimmäisen sijan palautuessa Filipille. Tavoitteena oli ajaa kaikki kesän osakilpailut ja Imatralle lähdettiin hyvillä mielin. SM-kärkisijat olivat jo selvät ennen Imatran kisoja Filip oli karannut selvään SM-voittoon ja Antonilla myös varma hopea mitali. Selvää oli myös, että pojat olivat voittaneet joukkue SM:n. Imatran kisaan ei kuitenkaan lähdetty varmistelemaan vaan edelleen jahtaamaan sitä kärkisijaa. Viikonlopun aikana Anton ja Filip taistelivat rajusti kilpailun voitosta. Tu-

13 SM-hopeamitalisti 2007 loksen erävoittoja molemmille ja sunnuntain viimeisessä Anton kippasi veneensä ensin ja Filip heti perään uusintalähdössä. Vahinkoja ei kuitenkaan onneksi sattunut ja muistoksi jäi syksyinen uimareissu Vuoksin kylmässä vedessä. Lahdessa Veneilyliiton syysliitokokouksessa Antonin kaulaan pujotettiin hopeinen SM-mitali SJ-15 luokassa. Anton ja Filip saivat vastaanottaa kultaisen pokaalin osoituksena Porvoon Moottorivenekerho ry:n joukkuemestaruudesta. Kauden aikana on myös ajettu Sami Seliö Cup, jossa Anton saavutti hopeasijan. Cupin runsaat palkinnot ovat ilahduttaneet kovasti. Kruununa lopuksi Anton sai vielä upean Aseman Kellon lahjoittaman rannekellon kakkossijoituksesta kokonaiskilpailussa. SM hopeaa - miten Näin kauden jälkeen on hyvä hieman pohtia niitä tekijöitä, jotka ovat edesauttaneet hyvää kilpailumenestystä. - Motivaatio ja keskittyminen: Antonilla on ollut kova halu ajaa venettä ja myös kilpailla. Turha sählääminen on kilpailuissa myös jäänyt pois. - Harjoittelu: Mökillä on ollut mahdollista harjoitella niin paljon kun on ehtinyt ja säät antaneet myötä. Veljen ajaminen mukana harjoituksissa ja edeltävinä kahtena kautena kilpailuissa on ollut ratkaisevaa. Veljekset ovat omalla kilpailuradalla harjoitelleet mm. lähtöjä, ajamista kärjessä, ajamista kärjessä hitaammalla veneellä, ohittamista ja ajolinjojen pitämistä. Yksin ei ole tarvinnut ajaa ja on täysin selvää, että veljellehän ei voi hävitä! Suurimmat kolhut kalustoissa ovat tulleet juuri veljesten keskinäisissä taisteluissa. Naapurit eivät ole valittaneet harjoittelusta, päinvastoin ovat olleet ylpeitä lukiessaan paikallislehdestä hyvästä kilpailumenestyksestä. Pienten nelitahtimoottorinen käyntiäänet ovat hyvinkin alhaiset eivätkä häiritse tyynelläkään säällä. Harjoittelu ei ole pelkästään rajoittunut SJ-15 veneiden ajoon vaan Anton on aina halunnut ajaa kaikenlaisia veneitä. Lempiveneenä on tietysti allekirjoittaneen Marino Swing ja Yamaha Kokemus: Vanha viisaus että kilpailussa pärjää vain kilpailemalla, on osoittautunut oikeaksi myös Antonin kohdalla. Kokemusta on karttunut vuosien varrella ja koko ajan on menty eteenpäin. Anton on keskittynyt melko paljon virheiden vähentämiseen. Niitä on kauden aikana tullut, mutta samoja ei juurikaan. Kärkisijoista kun taistelee, virheitä ei saisi tulla. Jokaisesta virheestä rangaistaan ja ne tulevat kilpailuissa näkyvästi esille. Kokemuksen myötä kyky ottaa vastaan palautetta on myös ratkaisevasti kehittynyt. Anton on kyennyt muuttamaan ajoaan pa- lautteen mukaan. - Kalusto: Pärjätäkseen kaluston on oltava kunnossa. Jo SJ 15 luokan osalta voi todeta, että kilpailu kärkisijoista on kova ja huonolla kalustolla kärkeen on vaikea kiivetä. Antonin kalusto edellisellä kaudella oli lähes samassa kunnossa kun kaudella Ainoastaan pieniä muutoksia tehtiin. Kalustoon pitää ensi kaudella, joka samalla on Antonin viimeinen SJ 15 luokassa, satsata selvästi lisää. Yhteenvetona voi todeta, että suurin yksittäinen syy hyvään menestykseen edellisellä kaudella tuli kyllä tekemisen halusta, keskittymisestä, kokemuksesta sisältäen kyvyn ottaa vastaan palautetta ja toimien suunnitelman mukaan virheitä välttäen. Kaikki on tehty tietysti vielä kaasu pohjassa. Samaa strategiaa on tarkoitus noudattaa myös tulevalla kilpailukaudella. Teksti: Bengt Nyholm Kuvat: Jukka Haapiainen Kuljetus MIKKO SIMOLA Kiilletie Vantaa Puh Kilpaveneily 13

14 Kerhoesittelyjä: Tulemme jatkossa Kilpaveneily lehdessä julkaisemaan kerhoesittelyjä. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on Porvoon Moottorivenekerho r.y. PORVOON MOOTTORI- VENEKERHO - POMO Vuonna 1993 kokoontui Porvoossa ryhmä veneilijöitä keskustelemaan uuden venekerhon perustamisesta Porvooseen. Aikaisemmin paikkakunnalla oli jo perustettu toinen kilpavenekerho Guarana Motorsällskap. Ryhmä totesi että tilaa olisi myös toiselle yhdistykselle Porvoossa. Näin Porvoon Moottorivenekerho r.y. sai alkunsa. Sen jäsenmäärä kasvoi nopeasti ja sen toiminta laajeni huomattavasti. Tänä päivänä kerhossa on peräti 350 jäsentä ja kilpaveneilyn lisäksi kerho tarjoaa myös toimintaa siviiliveneilijöille ja myös lumikelkkailu ja mönkijäajo kuuluu ohjelmaan. Kokonaistoiminta on hyvin monipuolista ja rattaat pyörivät sekä kesällä että talvella. Kerho on maan johtava kilpavenekerho mitä tulee kilpailija- ja toimitsijalisenssien määrään sekä SM ja -arvokisamitalleihin. Kerhon puheenjohtajana toimi vuonna 2007 Veijo Kataja. Muut hallituksen jäsenet olivat Tom-Henrik Johansson, Tiina Kataja, Karina Karhunen, Roger Eriksson, Dag Karlsson, Jan-Erik Hägglund, Hans-Erik Johansson ja Peter Nordström. Jos teemme lyhyen katsauksen kerhon 14 vuoden toimintaan voimme todeta että sen toiminta on ollut hyvin menestyksellinen. Vanhasta rataluokasta S850 on tullut runsaasti SM ykkössijoja sekä arvokisamitalleja. Venekuskeista mainittakoon Jan-Erik Lindholm, Hans-Erik Johansson, Mikael Roms, Ari-Pekka Peltola ja Frank Johansson. Frank Johanssonin ylivoima tässä luokassa oli todella huomattava. Mekaanikkona Johanssonin venekunnassa toimi Dag Karlsson joka hallitsi 100%sesti kaiken mitä moottoritekniikkaan tuli. Johansson käytti pitkään Selva moottoria jonka markkinoinnin Porvoossa Oy Flexo-Power Ab aloitti. Hans - Erik Johansson ja Frank Johansson siirtyivät myöhemmin rataluokkaan F2000. Sami Seliö joka vuonna 2007 voitti F1 maailmanmestaruuden on myös Porvoon Moottorivenekerhon jäsen. Kerholla on myös tulossa nuoria junnuja jotka ovat jo nyt saavuttaneet hyviä SM sijoituksia. Kuva: Team Roms Sandra Roms 17 vuotta kuuluu kerhon tulevaisuuden lupauksiin. Hän kuuluu venekuntaan Safiro Racing Team mistä hänen veljensä Filip myös ajoi. Tällä hetkellä hän kilpailee luokasta T400. Vene on tyyppiä Sea Flyer ja moottori Selva 25 hv. Teamin päämekaanikkona toimii Markku Karhi. Safiro Racing Team jonka Team Managerina toimii Markus Roms on saanut hyviä tuloksia aikaan. Markus Romsin tytär Sandra Roms 17 v. voitti vuonna 2005 SM kultaa luokassa SJ15. Vuonna 2004 hän ajoi uuden Suomen nopeusennätyksen 60,02 km/ h luokassa SJ15. Vuonna 2007 Sandra Roms oli SM neljäs luokassa T400. Sandran veli Filip Roms 13 v. voitti vuonna 2007 SM luokan SJ15 ja Sami Seliö Cup:n. Nuori Filip on kovin kiinnostunut moottoriurheilusta ja kilpailee myös lumikelkalla ja mönkijällä. Kerhon toinen junnu Anton Nyholm oli vuonna 2007 SM kakkonen luokassa SJ15 ja Sami Seliö Cup:ssa. Offshore puolella on myös vuosien mittaan tullut menestystä. Primus motor tällä sektorilla on ollut Jan-Erik Hägglund. Hän on kilpaillut peräti 26 vuotta Rata- ja Offshore veneillä. Hän on voittanut Suomen mestaruuden luokassa UV 1,3 L Pohjoismaisessa mestaruuskisassa hän voitti pronssia samassa luokassa vuonna Hänen palkinto kaapissa on jo 10 kpl muita SM hopea ja pronssi mitalleja. Jan-Erikin pojalla Rolf Hägglundilla on myös hyviä sijoituksia sekä rata- että offshore puolella. Hän oli EM viides luokassa T- 400, Hän on myös saavuttanut SM kultaa luokissa urheiluveneet 1,3 l vuonna 2000 ja V150 vuonna 2006, jolloin isä Jaije jäi hopealle. SM kultaa tuli myös kerholle 1997 ja 1998 kun Mika Ruotsalainen, kartturina Ville Lampinen ottivat osaa SM osakilpailuihin ympäri maata. Luokka oli urheiluveneet 1 l. Muita vuonna 2007 hyvin menestyneitä offshore kilpailijoita olivat Tom Vuorihovi / Stina Soini ja Seppo Reinikainen/Juha Pirhonen luokassa off 3/B, Jyrki Perokorpi / Ingo Kvist luokassa off 3/C, Mikael Katajainen / Mikko Simola luokassa V150. Vuodesta 2003 lähtien kerho on järjestänyt Kalkkirannan Kievari Offshore Racen. Rataveneilyssä kerho on saavuttanut menestystä sekä kansallisissa kilpailuissa että arvokisoissa. Kuvassa Kee Johansson Kilpaveneily 14 Kuva: Team Roms Nuoresta iästä 13 vuotta huolimatta Filip Roms on jo saavuttanut SM mitalleja. Hän ajaa luokassa SJ15 hv. Hän tähtää jo uuteen suurempaan luokkaan SL60 mistä on käytössä 60 hv:n 4-tahti koneita Kuva: Mikael Hägglund Offshore kilpaveneily on kovassa nousussa kerhossa. Venekuskien määrä on kerhotasolla maan suurin. Useita ykkössijoja ja arvomitalleja on tullut kerhoon viime vuosien aikana. Kesällä 2008 järjestetään taas kilpailut Sipoon Kalkkirannassa 14.6.

15 Vapaa-ajanjaosta eli siviiliveneilijät järjestävät ympäri vuoden erilaista ohjelmaa. Solmukursseja, navigointikursseja, ensiapukursseja, kerhoiltoja ja veneretkiä mm. Viroon. Toiminnan keskipiste on kerhon vuokraama saari Aparnäsholmen. Saari sijaitsee Suur-Pellingin pohjoispään edustalla. Sinne on rakennettu talkoovoimin erilaisia rakennelmia ja pieni mukava paviljonki. Erittäin hienot betoniponttoonilaiturit on asennettu saareen. Jäsenet ottavat hyvin usein koko perheen mukaan kun mennään saareen missä on runsaasti ohjelmaa sekä lapsille että vanhemmille. Tiina Kataja toimii tämän jaoksen puheenjohtajana. Viime vuosien aikana kerhon toimintaa on tullut mukaan lumikelkka- ja mönkijäajoa. Isoja kilpailuja on järjestetty Porvoon Kokoniemeen. Koko maan parhaimmisto on ottanut osaa näihin kilpailuihin. Runsaasti yleisöä on ollut mukana seuramassa kilpailuja. Vetäjinä tässä harrastusmuodossa ovat toimineet Dag Karlsson ja Kee Johansson. Kerho on myös tarjonnut järjestäjä apua muihin kilpailuihin Suomessa. Pitkän kilpailukokemuksen ja suuren toimitsija lisenssi määrän ansiosta kerho on ollut mukana järjestämässä kil- Hyvin suosittu kokoontumispaikka on Aparnäsholmen. Saaressa järjestetään kesän aikaan runsaasti tapahtumia. Tänne tullaan hyvin usein mukanaan koko perhe. Kuva: Inni Grönqvist pailuja Maarianhaminassa, Helsingissä, Loviisassa ja Tammisaaressa. Porvoon toimitsijat ottavat osaa myös F1 veneiden MM osakilpailuihin Lahdessa kesäkuussa Kerhon tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Jäsenmäärä on nousussa, kilpailutoimitsijoita tulee yhä lisää ja menestyviä junnuja on kasvamassa. Laajan ohjelman ansiosta kerho voi tarjota monipuolista harrastusta ympärivuoden. Porvoon Moottorivenekerho on maan ykkönen kun puhutaan kilpaveneilystä. Muut seurat eivät vielä yllä samalle tasolle. Olli Lampinen perustajajäsen. Kilpaveneily 15

16 OFFSHORE 3/1,3L MM-KISAT AJETAAN IMATRALLA Suomeen on taas saatu offshore arvokisa. Heinäkuun alussa pärskii Imatralla, kun ratkaistaan Saimaalla offshore 3/ 1,3l Maailman Mestaruus. Järjestäjinä toimii Imatran venekerho yhdessä Potkuri -67:n kanssa. Kerhoilla on pitkä kokemus kilpailujen järjestämisessä, joten odotettavissa on hyvät venekisat. Ulkomaisia osallistujia odotetaan lähinnä Pohjoismaista ja koko Suomen parhaimmisto on mukana. Suomi tulee taistelemaan kärkisijoista ja mukana on sekä katamaraaneja että yksirunkoisia offshoreveneitä. Yhteensä 7 kotimaista venekuntaa edustaa näillä näkymin, maatamme kisoissa. Seuraavat Suomalaiset venekunnat nähdään lähtöviivalla Imatralla; B-9 Jorma Peltola / Petrus Grönroos B-22 / Tohatsu 90 B-10 Tapio Tiihonen / Kauko Kaartinen Argo Cat 17 / Yamaha 90 B-24 Lauri Lampen / Argo Cat / Yamaha 90 B-33 Seppo Reinikainen / Juha Pirhonen Tincat / Tohatsu 90 B-71 Rolf Hägglund / Tom Vuorihovi Aero 18 / Tohatsu 90 B-78 Jan Lundmark / Staffan Martin Argo Cat / Yamaha 90 B-96 Jyrki Perokorpi / Teemu Koskelainen Argo Cat 17 / Yamaha 90 Teksti: Jaije Hägglund ja Olli Lampinen Kuva: Frese Gustafson Kuva: LS Racing Kuva: Jussi Valtonen Kuva: Jussi Valtonen Kuva: Jukka Haapiainen Kilpaveneily 16

17 Kilpaveneily 17

18 T400 EM ja F2000 PM-sarja saapuu Vuokselle Imatralla taistellaan arvokisamitaleista Viime kesän lopuksi Veneurheilijat Ry järjesti Imatran Vuokselle kauden viimeiset SM-kilpailut pikavauhdilla, koska muuten perinne Vuoksella ajettavista venekilpailuista olisi katkennut Imatran venekerhon päätettyä jättää väliin järjestämisvastuun. Yhteistyö Vuoksen kalastuspuiston ja Veneurheilijoiden välillä sujui niin hyvin, että ensi kesäksi he päättivät järjestää T400-luokan Euroopan mestaruuskilpailun ja Formula 2000-luokan Pohjoismaiden mestaruussarjan osakilpailun, sekä muiden rataluokkien suomenmestaruussarjan osakilpailun. Paljon luokkia ja tapahtumia Kilpailu ajetaan elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, Viikonloppuna ajetaan T400-luokan Euroopan mestaruuskilpailun ja Formula 2000-luokan PM-sarjan osakilpailun lisäksi SMluokkina T400S ja junioriluokka SJ15. Lisää kansainvälistä väriä tuo Formula four-luokka, joka tulee kylkiäisenä F2000:sten kanssa. halukkaat. Luokkia on niin paljon, että koko viikonlopuksi riittää tapahtumaa. Enemmän järjestettävää kuin viime vuonna T400-luokan Euroopanmesta-ruuskilpailun ja Formula 2000-luokan PMsarjan ajattaminen samana viikonloppuna nosti järjestelyjen vaikeuden ihan toiselle tasolle verrattuna viime vuoteen. Kansainvälisen kilpailun järjestäminen vaatii useamman asian huomioonottamista, kuin vain pelkän suomenmestaruusosakilpailun järjestäminen. Kaikesta pitää tehdä isompaa ja kaikkea oltava enemmän, joka näkyy suoraan kilpailun vaatimassa budjetissa. Kilpailukeskuksena toimivan Vuoksen kalastuspuiston omistaja Taisto Kainulainen vastaa myös yhteistyökumppanien etsimisestä kilpailulle, ja kokenutkin neuvottelija myöntää käden vapisevan kilpailun tarvitsemien summien edessä. Varikko jälleen Varpasaaressa Heti Imatran keskustassa sijaitseva Varpasaari on todettu useana vuonna hyväksi varikkopaikaksi. Varpasaari on keskellä keskustaa, tänne on hyvät kulkuyhteydet ja rata tulee olemaan hyvin yleisöystävällisellä paikalla Vuoksella. Tästä tapahtumasta tekee erikoisen sen, että tapahtumia voi seurata molemmilta puolilta rataa, mutta myös Vuoksen ylittäviltä silloilta. Jokaiselta paikalta näkee lähes koko radan, kertoo Taisto kilpailupaikasta. Yksi kilpailun puuhamiehistä, Mauri Manninen, on pitkän uransa aikana kilpaveneilyn parissa nähnyt monenlaista kisapaikkaa, ja hän on samaa mieltä Taiston kanssa. Mauri ja Taisto ovat järjestäneet yhdessä kilpailun ja toisenkin, sekä useita niiden lisäksi. Varpasaaressa kaikki on kilpailijoiden lähettyvillä, on hyvät laskupaikat veneille, saunamahdollisuus ja ravintola. Myös katsojat pääsevät tuntemaan kilpailun sykkeen, koska varikolle on vapaa pääsy ja sieltä näkee myös kilpailun kunnolla, kertoo Mauri. Kansainvälisyys näkyy järjestelyissä Mahdollisesti myös vapaaviritteinen luokka O250 nähdään viivalla. Mahdollista on myös, että mukaan tulee vielä ruotsalainen junioriluokka, mutta aiheesta on neuvottelut vasta niin alussa, että ei siitä sen enempää. Kansainväliset arvokilpailut tekevät kilpailusta suomen toiseksi suurimman kilpailutapahtuman, edelle menee vain Lahden Formula 1-luokan MM-osakilpailu. Formula 2000 katamaraanit ajavat kilpailunsa lauantaina, ja Formula Four ajaa sunnuntaina. Muut luokat ajavat kilpailunsa lauantaina ja sunnuntaina, kilpailuerien jakautuessa tasaisesti molemmille päiville. Lauantai-illaksi on suunnitteilla iltajuhla yhteistyössä hotelli Vuoksenhovin kanssa, johon voi osallistua kaikki Mauri Manninen ja Taisto Kainulainen miettimässä kilpailun järjestelyitä. Täytyy myöntää, että kilpailun järjestämiseen vaativat summat ovat sen verran suuret, että hieman hirvittää. Mutta uskoisin kuitenkin tarvittavat summat löytyvän, että voimme järjestää unohtumattoman kilpailutapahtuman, kertoo Taisto. Vuoksella ajettiin arvokilpailuja edellisen kerran vuonna 2001, jolloin taisteltiin maailmanmestaruudesta luokassa O125 ja Euroopan mestaruussarjan osakilpailun voitosta luokassa O250. Taisto oli silloinkin mukana samassa roolissa, joten aikaisempaa kokemusta löytyy näinkin vaativasta tehtävästä. Mauri toimi vuonna 2001 edellä mainitussa kilpailussa kilpailunjohtajana, joten hän tietää, mistä puhuu. Kansainväliset kilpailut ovat aina omanlaatuisensa tapahtuma, joiden valmistelutyöhön pitää paneutua erilaisella tarmolla kuin normaalien kilpailuiden. Edessä on vielä monta vähäunista yötä koko järjestelyorganisaatiolla, ennen kuin kaikki on täysin kunnossa. Mutta kokemuksesta voin kertoa, että ihmeellisesti ne kaikki hoituu lopulta, kertoo Mauri. Veneurheilijat ja Vuoksen kalastuspuisto ovat molemmat kokeneita kilpailun järjestäjiä, joten organisaatio tietää mitä tekee, ja meillä on vain yksi päämäärä: Järjestää suomen parhaat venekilpailut, niin kilpailijoille kuin yleisöllekin. Teksti: Juha-Pekka Manninen Kuva: Team Manninen Kilpaveneily 18

19 Junnutoimintaan panostettava Pertti Pappa Virnala oli viime kesän kovimpia puuhamiehiä. Hän rakensi junnuveneitä, järjesti junnuille koeajomahdollisuuksia, junnuleirin sekä rataveneilijöille kilpailun. Jos edellä ei ollut vielä tarpeeksi tekemistä yhdeltä miehelle yhden kesän ajalta, ajoi Pertti myös täyden kauden O250-luokassa, saavuttaen SM-hopeaa tasapisteissä Suomen mestarin Esa Rytkösen kanssa. Pertti on omalla esimerkillään osoittanut, että lajia kohtaan on kiinnostusta, jos edes vähän yrittää. Pertin ansiosta viime kauden kilpailuihin tuli mukaan neljä junioriluokan SJ15 kuljettajaa sekä kaksi T400-luokan ajajaa. Aika hyvä saldo yhdelle miehelle! Hän oli myös mukana rakentamassa junnukuljettajille veneitä. Järjestimme kautta ennen koeajomahdollisuuden nuorille kuljettajille, ja siitä se sitten lähti. Opastin innokkaat lapset vanhempineen lajin pariin, olin mukana tekemässä veneitä ja autoin muutenkin. Ei niitä uusia harrastajia saada pyörittelemällä peukaloita kotona, kertoo Pertti. Seurat avainasemassa Pertti on kova touhuamaan lajin parissa ja yhtä kovat ovat hänen mielipiteensä ja visionsa lajin kehittämisen suhteen. Mutta mikäs se on mielipiteitä laukoessa, koska Pertti on itse todistanut niiden toimivuuden. Seurojen olisi panostettava junnutoimintaan, sillä junnutasolla ne tulevat huippukuskit tehdään. Jokaisen seuran täytyy napata itseään niskasta kiinni, ja ensi alkuun alkaa järjestämään vaikka kerran kesän alussa koeajomahdollisuuden nuorille, jossa nuoret saavat kokeilla kilpavenettä valvotuissa olosuhteissa, kokeneempien neuvoessa alkuun, kertoo Pappa. Minä järjestän jälleen ensi kesän alussa koeajotilaisuuden halukkaille junnuille, ajankohta ei ole vielä selvillä, mutta kyllä se tulee. Toivottavasti silloin löytyi jälleen pari uutta kuljettajaa mukaan touhuamaan. Kohtuuhintaista kalustoa on vapaana paljon, joten lajiin on helppo tulla mukaan Tammelassa kilpailu ja junnuleiri Viime kaudella Pertti puuhasi seuransa kanssa Tammelan rataveneille kilpailun. Kilpailu oli menestys, ja tänäkin vuonna viikko Juhannuksen jälkeen ajetaan kilpaa Tammelan kansallispuiston vesissä. Kilpailuviikonloppu aloitetaan junnuleirillä viime vuoden tapaan. Kilpailun järjestelyt onnistuivat ensikertalaisiksi ihan hyvin. Tietenkin alkuvaikeuksia oli, mutta niistä ollaan otettu opiksi ja ensi kesänä pyrimme korjaamaan ne virheet, kertoo Pappa. Kilpailutapahtuma oli niin onnistunut, että tapahtuman jälkeen Tammelan kunta lähestulkoon pyysi uutta kilpailua heidän vesistölleen. O250-luokkaan uutta verta Viime vuosina vapaaviritteinen O250- luokka on menettänyt suosiotaan, mutta vanhana hydrojen ystävänä Pertti ei ole luovuttanut toivoaan luokan suhteen. Pertti houkutteli luokkaan mukaan ensi kesäksi uuden kuljettajan. Luokka on hyvä ja nopea. Maattavat hydrot saavuttavat n. 160 km/h huippunopeuden, joten meno on aika hurjaa, etenkin, koska nenä lähestulkoon osuu veteen ajon aikana, kertoo Pappa. Kustannuksetkaan eivät ole sen suurempia kuin esimeriksi Formula 4 tai Formula 1000-luokissa, mutta nopeus ja kierrosajat paljon kovempia. Nuoria tarvitaan O-luokkiinkin Pertti ymmärtää, että ilman nuoria, ei tämäkään luokka tule enää kukoistamaan. Nuoria olisi saatava houkuteltua mukaan tähänkin luokkaan, sillä nykyään kuskit ovat aika ukkoutuneita, myöntää Pertti. Pertti aikoo jälleen osallistua täyteen SM-sarjaan kaiken muun touhun ohessa. Tavoitteena on kirkastaa SM-hopea kultaiseksi. Viime kauden päätteeksi hävisin mestaruuden vain sen takia, koska jouduin sairaalaan juuri viimeisen kilpailun ajaksi. Tänä vuonna toivottavasti kaikki sujuu koko kauden nappiin, kertoo Pertti suunnitelmistaan. Teksti: Juha-Pekka Manninen Kuva: Jukka Haapiainen Kilpaveneily 19

20 Kausi alkaa Lähi-Idässä Kirjoittelen tätä juttua nyt näin etukäteen, koska lehden pitää olla painossa, silloin kun ensimmäisiä President Cupin kisoja ajetaan. Sinänsä harvinainen kauden alku, että kalusto on ollut kunnossa jo pitkään ja kerran on käyty jopa testaamassa! Ennenkuulumatonta meidän teamissä. Jouluna vietettiin perinteistä suomalaista ruokajuhlaa. Joten kinkkua, laatikoita ym. tuli syötyä ainakin tarpeeksi. Pikkaisen pitäisi niitä saada vielä sulatettua, että mahtuu ohjaamoon ja venekin pysyisi pinnalla. Täällä on nyt tosi talviset kelit, lämpötila laskee yöllä alle 15 asteen, eikä päivälläkään ole paljon yli kahdenkymmenen. Älkää naurako, se tuntuu tässä ilmastossa yhtä kylmälle, kuin Suomessa pikkupakkanen. Tosi on. Ensimmäiset kisat ajetaan Qatarin pääkaupungissa Dohassa tammikuuta, ajamme siellä kaksi kisaa. Osanottajia tulee olemaan yli viisitoista ja edustettuna on ainakin kahdeksan eri maata. Ei ollenkaan huonommin. Tänä vuonna Suomi on taas hyvin edustettuna, sillä lisäkseni vanha konkari Fosi tulee ajamaan koko sarjan. Hyvä että suomalaista kokemusta riittää, sillä kisoissa on mukana ainakin kolme arabirookieta (siis uutta kuskia), joten varovainen pitää olla. Qatarin jälkeen ajamme helmikuussa joko kaksi kisaa Egyptissä tai sitten täällä kotitantereella Arabiemiraateissa. Tässä kulttuurissa ei voi koskaan olla varma, eikä nyt tommoisia pikkujuttuja kuin kisapaikkoja tarvitse niin kovin paljon aikaisemmin tietää. Tulee muuten vielä stressiä tai jotain. Maaliskuussa ajetaan vielä kaksi kisaa Emiraateissa ja kausi päättyy silloin Abu Dhabiin. Sittenhän alkaakin jo kesän odotus. Ja valmistautuminen seuraavaan kauteen? Abdulsalamin Continental Cupin pi- Kilpaveneily 20 täisi alkaa Omanissa helmikuun alkupuolella ja jatkua sitten täällä Emiraateissa. Päivämäärät ovat vielä hieman auki, mutta niinhän sen pitääkin olla. Siellä ei taida olla tällä hetkellä Suomalaisedustusta 2-tonnisissa, mutta ilmeisesti Toffe on mukana ajamassa Formula Fouria. Pidetään peukkuja. Itsekin menen noihin kisoihin auttamaan kaveriani Rickiä, joten pohjoismaalainen yhteistyö toimii täälläkin asti. Kirjoittelen kaudesta raportin sitten seuraavaan lehteen, tosin silloin kausi on jo pitkällä Suomessakin, ellei jopa ohi. Toivottavasti Suomessa on kisa-ja kuskirikas kisakausi Kuskeja ei ole koskaan liikaa. Onnea Samille maailmanmestaruudesta!!! T. Ripa