Koulutusohjelma: Energiatekniikka Vaihtoyliopisto: INSA de Lyon, syyslukukausi Vaihto-ohjelma: Erasmus Opetuskieli: ranska.

Transkriptio

1 Koulutusohjelma: Energiatekniikka Vaihtoyliopisto: INSA de Lyon, syyslukukausi Vaihto-ohjelma: Erasmus Opetuskieli: ranska Ranska ja Lyon Ranska on maana kovin erilainen kuin Suomi. Itse en aivan osannut varautua etukäteen, kuinka erilainen maa Ranska voi olla, vaikka se ei niin kaukana olekaan. Ranska on toki toinen Euroopan maa, ja juuri siksi en osannut ehkä varautua kuinka erilaisesti asiat siellä ovatkaan. Kyse ei ollut pelkästään kulttuurista, oudoista ruuista ja poskisuudelmista, vaan myös kaikista arkipäiväisistä pikkuasioista, joita ei niin turistina ollessa huomaa ja jotka pääsee kokemaan vasta kun asuu maassa. Ranskalainen mentaliteetti ja asioiden hoitamisen verkkaus, byrokratia ja muut kummallisuudet, voivat loogiselle ja täsmälliselle suomalaiselle olla pieni koetus tottua. Ranska oli minulle kuitenkin valintana yksinkertainen, sillä halusin vihdoin monien vuosien kouluopintojen jälkeen oppia vihdoin oikeasti puhumaan ja käyttämään kieltä, joka ei mielestäni ole muuten helppo. Valinnan vaikeutena minulle jäi enää kaupungin valinta. Alun perin halusin mahdollisimman etelään, ihan vain mahdollisesti lämpimämmän sään takia. Toinen kriteeri oli, että kaupunki ei nyt ihan pieni olisi, jotta tekemistä riittäisi. Siispä Lyon sopi vaihtoehdoista parhaiten kriteereihin. Lyon oli kaupunkina todella hieno. Halusinkin lähteä juuri sinne, kun kuulin että kaupungin keskustan läpi kulkee ei pelkästään yksi vaan kaksi jokea, ja keskusta sijaitsee melkein saarella, mistä nimi Presque-île. Lyonin vanhakaupunki oli etenkin erityisen sympaattinen pienine kujineen, ravintoloineen ja putiikkeineen. Lyon on tunnettu myös Ranskan kulinaristisena keskuksena, paikalliset etenkin perinteiset herkut koostuivat kuitenkin monet lähinnä sisäelimistä. Syöminen paikallisessa Bouchon Lyonnais :ssa on kuitenkin koettava, ja mikäli uskaltautuu maistamaan paikallisia perinneherkkuja voi makukokemus ollakin yllättävä. Ranskassa on muutenkin mahdollista nauttia erikoisemmista herkuista, kuten sammakon reisistä tai etanoista. Jälkiruokapuolella ja leivonnaisissa he ovat taas aivan ykkösiä. Vaihtarikaveriporukassa lempivapaa-ajanviettotapamme olikin käydä eri paikoissa maistelemassa erilaisia paikallisia herkkuja, joita tuntui riittävän loputtomiin crèpes, creme brulée, fondant au chocolat. Kaupungissa järjestetään myös joulukuun alussa aivan mahtava valojuhla Fête des lumières, jonka juuret ulottuvat kauas historiaan ja jonka aikana kaupunkiin saapuu satoja ja tuhansia ihmisiä katsomaan. Saapuessani Lyoniin elokuun lopulla säät olivat vielä kuuminta kesää ja lämpömittarissa reilu 30 astetta. Siitä ne sitten pikkuhiljaa viilentyivät, mutta syksy sai odottaa itseään vielä huomattavasti pidempään kuin Suomessa. Lokakuun lopullakin saattoi olla vielä ajoittain 20 astetta ja istua puistossa piknikillä aurinkoa ottamassa. Lunta ei Lyonissa tavallisesti paljoa näy, joitakin pakkasaamuja lukuun ottamatta keskitalvella. Syksyn varsinaisesti saapuessa marraskuun paikkeilla satoi ajoittain aika usein ja oli paljon sumua. Sumu oli

2 näin suomalaiselle outoa, sillä meillä ei varsinaisesti sellaista sumua kaupungissa näy, ettei juuri kauemmas eteensä näe. Vaikka lämpötila oli lopulta joulukuussa noin nollan paikkeilla, se ei silti estänyt ranskalaisia istumasta edelleen ravintoloiden terasseilla iltaa ja pitämästä opiskelijajuhlia ulkona. Tämä oli puolestaan minusta kummaa, sillä olen tottunut siihen, että Suomessa pysytään visusti sisällä, kun ei ole kesä ja on alle 15 astetta. Vaihdon järjestelyt Erasmus-vaihtoon hakeminen ei ollut prosessina kovin vaikea, muutama lomake vain oli täytettävänä. Ainoa hieman enemmän vaivaa tuottanut seikka oli Learning Agreementiin kurssien valitseminen etukäteen. Tämä siksi, että ainakaan ranskalaisten yliopistojen sivuilta kurssivalikoimaa ei ollut välttämättä helppo löytää tai sitten kursseja ei oltu vielä edes julkaistu keväällä seuraavalle lukuvuodelle. Minulla oli pieniä vaikeuksia löytää koko Ranskasta sellaista kohdetta, jonne yliopistollamme olisi ollut sopimus ja jossa olisi voinut opiskella energiatekniikkaa. Lopulta kaiken eri yliopistojen nettisivujen läpikahlaamisen jälkeen löysin vaihtoehdokseni INSA de Lyonin. Kun päädyin hakemaan INSA de Lyoniin, en vielä tiennyt että silloinen koulumme sopimus oli tarkoitettu ensisijaisesti konetekniikan opiskelijoille. Lopulta solmittiin uusi sopimus myös energiatekniikan opiskelijoille. Ranskalaiset olivat nimittäin innoissaan lisäämässä yhteistyötä etenkin pohjoismaisten yliopistojen kanssa, sillä ranskalaiset vaihtoon lähtijät halusivat monet Pohjoismaihin vaihtoon. Useimmat Ruotsiin, mutta myös muihin Pohjoismaihin. Tähän syynä oli varmaan osittain, että opiskella voi englanniksi. Lopulta olin siis hyvin tyytyväinen vaihdon valmisteluihin, kun uusi sopimus minua vartenkin oli solmittu. Vaihdon rahoitukseen sain vain yliopistolta Erasmus-apurahan, joka auttoi kustannuksissa, mutta ei ihan riittänyt kyllä kattamaan kokonaisuudessaan. Ennen vaihtoa järjestelyt Suomessa olivat aika helppoja, kun olin hakulomakkeessa valinnut asuvani kampuksella, eikä asuntoa tarvinnut etsiä. Ainoastaan oli vain otettava matkavakuutus, tilattava eurooppalainen sairaanhoitokortti ja tilattava ranskaksi käännetty syntymätodistus maistraatista. Käytännön asiat vaihtokohteessa INSA tarjosi kaikille opiskelijoille asunnon kampukselta, ja toivoa sai halusiko oman huoneen solukämpästä, jaetun huoneen vai yksiön. Toivoin huonetta solukämpästä sen edullisuuden vuoksi, mutta sain asunnokseni yksiön kampukselta, joka maksoi 450 /kk ja pakollinen kouluruokailu 12krt/kk maksoi n. 50 /kk, joten näihin menikin opintotukeni kokonaisuudessaan. Muuhun elämiseen meni kuitenkin lisäksi rahaa. Lisäksi lento- ja junaliput Suomeen maksoivat n. 150 /krt ja lensin neljä kertaa edes takaisin menopaluun lisäksi joululomalle. Lisäksi lukukauden alussa järjestettiin ranskankielen intensiivikurssi, joka oli maksullinen vain puoli vuotta vaihdossa oleville. Samoin

3 maksoi kurssin aikainen pakollinen täysihoito (aamiainen, lounas, päivällinen) ja majoitus, yhteensä n. 900 ekstrakustannuksia. Sanoisin, että kurssi kuitenkin kannatti, sillä siinä tutustui muihin vaihtareihin ja se helpotti huomattavasti varsinaisten kurssien aloittamista. Iloisena yllätyksenä oli kuitenkin ranskalaisen asumiestuen CAF:n saaminen 4kk:n byrokraattisen papereiden täyttöprosessin jälkeen, loka- marras- joulu- ja tammikuulle, n. 100 /kk, mikä riippui vuokran suuruudesta ja siitä asuiko yksityisellä vai kampuksella. Juuri CAF:ia varten on hyvä tilata ranskaksi käännetty syntymätodistus maistraatista vaihtoon mukaan, muita tarvittavia papereita olivat mm. passikopio, kopio eurooppalaisesta sairaanhoitokortista, vuokratodistus, opiskelijatodistus ranskalaisesta yliopistosta ja paperi johon itse kirjoitat todistavasi omaavasi tarpeeksi rahaa Ranskassa asumiseen. Älkää kysykö, miksi tuota viimeistä tarvittiin. Oleskelulupia ja muita ei kuitenkaan Ranskassa onneksi tarvittu, joten enemmältä byrokratialta voi välttyä. Pankkitilin avaaminen vaikutti minulle ensin yllättävän helpolta. Ensimmäisinä päivinä opiskelija-asuntolan edessä oli pankin koju, jossa saattoi täyttää yhden lomakkeen tilin avaamiseksi, ja sitä varten piti vain näyttää paperi, jossa todistettiin, että asut kyseisessä opiskelija-asuntolassa. Helppoudessa piili kuitenkin yksi mutta, nimittäin lopulta tilin ja kortin saaminen käyttöön oli toivottoman hidas prosessi, joka sisälsi monia älyttömän hitaalla postilla kulkevia kirjeitä ja useita käyntejä pankissa. Lopulta koko prosessi kesti reilusti yli kuukauden, mikä ei olisi muuten ollut niin turhauttavaa, mutta kun puhelinliittymää ei voinut avata ennen kuin omisti ranskalaisen tilin. Tämä oli yksi niistä monista käsittämättömistä ranskalaisista epäloogisuuksista. Lopulta puhelinliittymänkin (Sosh) netistä tilaamisen jälkeen oli vielä lähetettävä tavallisella hitaalla postilla kopio liittymäsopimuksesta ja pankin paperi, jossa näkyivät tilitiedot ja passikopio, missä meni vielä muutama viikko lisää. Näinpä opin, että byrokratialla yksinkertaisimmistakin asioista voi tulla vaikeita. Opinnot Ranskalaiset arvostetuimmat yliopistot Grande écolet, joihin INSA de Lyon kuuluu ovat periaatteellisesti hyvin erilaisia kuin yliopistot meillä Suomessa tai tavalliset ylipistot Ranskassa. Nämä Ranskassa arvostetuimmat korkeakoulut, eivät ole oikeastaan yliopistoja, eivät tunne akateemista vapautta, eikä opiskelijan omaa vastuuta, vaan ovat tyyliltään enemmän peruskoulumaisia. Näihin ranskalaiset opiskelijat ovat lisäksi joutuneet pyrkimään kaksi vuotta kestävien intensiivisten luonnontieteiden opiskelun ja ankarien kokeiden jälkeen, joten he ovat poikkeuksetta hyvin vahvoja matemaattisissa aineissa. Varsinainen oman alan opiskelu alkaa heillä vasta kolmantena vuonna, jolloin mielestäni he eivät pääse vielä viidentenäkään vuonna kovin syvälle oman alan opinnoissa. Lisäksi kursseissa heillä ei ole juuri valinnaisuutta, vaan vuosikurssi käy suunnilleen kaikki samat kurssit yhdessä. Ainoastaan viidennen vuoden energiatekniikan opiskelijat saivat valita lisäksi linjana, joko tuotantotalouden, termodynamiikan tai ympäristön ikään kuin sivuaineekseen. Olisin aluksi

4 halunnut valita ympäristön, mutta se ei ollut mahdollista, ellei olisi jäänyt vaihtoon koko vuodeksi. Mikä ei loppujen lopuksi ollut edes koko opiskeluvuosi, sillä loppukeväästä viidennellä vuosikurssilla oli ohjelmassa vain työharjoittelu. Siispä kävin viidennen vuoden energiatekniikan kursseja tuotantotalouden sivulinjalla. Valinnanvaraa ei muuten juuri ollut, ja mikäli valitsi kaiken mahdollisesti syksyllä opetettavan, sai juuri ja juuri kasaan 30 opintopistettä puolessa vuodessa. Olisi myös ollut teoriassa mahdollista valita osa kursseista eri osastoilta, mutta käytännössä tämä osoittautui hyvin hankalaksi eri osastojen päällekkäisten aikataulujen ja teoreettisen läsnäolopakon takia. Hyvin vaikeaa olisi myös ollut koko vuosi vaihdossa energiatekniikan osastolla, sillä loppukeväällä kursseja ei enää ollut. Siksi monet, jotka olivat aikoneet jäädä koko vuodeksi, joutuivat muuttamaan suunnitelmiaan. Käymiini kursseihini kuuluivat mm. uusiutuvat energiat, ydinenergia, polttokennot ja vetyteknologia, hiilitaseprojektikurssi, yritystalous, kansainvälinen talous ja kieltenkurssit. Kursseista sai loppujen lopuksi todella vähän opintopisteitä verrattuina meidän kursseihin. Opintopisteitä sai kaikista kursseista vain 1-3, vaikka kyseessä oli koko lukukauden viikoittaisia luentoja välillä useamminkin pidettäviä kursseja. Systeemi oli kuitenkin sen verran erilainen, ranskalaiset opiskelijat saivat pisteitä myös pakollisesta liikunnasta, kielistä ja humanistisista kursseista, joten kun nämä ns. ylimääräiset kurssit veivät pisteitä varsinaisilta insinööriopinnoilta, oli insinööriopinnoista saatava opintopistemäärä suhteellisesti pienempi. Lopulta siis vaihto-opiskelijalle vaadittavien opintopisteiden kerääminen voi osoittautua yllättävän hankalaksi, vaikka osallistuisi kaikille kursseille. Käymilläni kursseilla ei ollut juuri laskuharjoituksia, mutta sen sijaan ryhmätöitä oli paljon, miltei joka kurssilla. Mikä oli toisaalta hyvä, sillä niissä pääsi tutustumaan ranskalaisiin kurssikavereihin. Ryhmätyöt eivät myöskään vaihtarille olleet liian työläitä tai vaikeita, sillä ranskalaiset kurssikaverit ymmärsivät hyvin kielivaikeuksien opiskeluun tuoman lisähaasteen. Suurimmalla osalla kursseista ryhmät muodostettiin vielä sekaisin, niin että vaihtarit oli jaettu tasaisesti ranskalaisten opiskelijoiden ryhmiin. Ainoastaan yhdellä kurssilla opettaja ei huomannut tätä tehdä, joten jäimme kolmen muun vaihtarin kanssa samaan ryhmään kamppailemaan 15 sivuisen raportin kirjoittamisen kanssa ranskaksi. Kaikkien kurssien opetushan oli siis kokonaan ranskaksi, samoin kaikki tehtävät ja jopa tentitkin. Mitään ei ollut mahdollista tehdä englanniksi. Tenteissä myös oli tavallisesti aivan liian vähän aikaa ja aivan liian paljon kysymyksiä, niin ettei keskiverto ranskalainen opiskelijakaan ehtinyt vastata kaikkeen. Vaihtarille tämä oli vielä lisäksi erityisen hankalaa, kun sanakirjaa oli periaatteessa sallittu, mutta käytännössä, sitä ei ehtinyt juuri käyttää. Vaihtarien kielihaasteet huomioidaan kuulemma kuitenkin tenttien arvostelussa. Vapaa-aika INSA:ssa on todella paljon erilaisia kerhoja ja niissä pääsee harrastamaan melkein mitä vain. Suosittelen todella liittymään ainakin muutamaan

5 harrastuskerhoon, sillä niissä tutustuu hyvin ihmisiin. Lisäksi ranskalaisille pakolliseen koululiikuntaan tai vapaaehtoiseen liikuntakerhoon kannattaa myös osallistua, jos vähääkään kiinnostaa samasta syystä. Lisäksi pakollisessa koululiikunnassa on se hyvä puoli, että se on ilmaista. Vapaa-aikana ehtii myös hyvin tutustua Lyonin kaupungin keskustaan jokien keskellä, vanhaan kaupunkiin ja kulttuuriin. Kaupunkipyöräjärjestelmä on todella hyvä ja edullinen. Opiskelijalle vuosikortti maksoi vain 15. Suurimmat tapahtumat kaupungissa ovat Fete des lumieres joulukuun alussa, jota ei kannata missata, sekä Fete Beaujolais marraskuun lopulla. Otollista sijaintia Euroopan keskellä ei voinut jättää myös muun matkailun osalta käyttämättä, sillä matkustus muualle Ranskaan ja lähialueille oli todella halpaa. Onneksi monet vaihtarit ovat kiinnostuneita matkustamaan etenkin lomilla, joten matkaseuraa löytyy helposti. Yöbussilippu Barcelonaan maksoi vain 9, ja moniin lähialueen Ranskan kaupunkeihin pääsi halpoja junalippuja myyvän Ouigo :n kautta n. 10 :lla. Lähialueilla matkailuun meni siis suhteellisesti ottaen todella vähän rahaa. Kaiken kaikkiaan vaihto-opiskelukokemuksesta kannattaa hyödyntää opiskelun lisäksi etenkin myös vapaa-aika, jolloin voi hankkia mahtavia kokemuksia eri kulttuurien parissa. Suosittelen kaikille.