HEPREAN KIELI RAAMATUN YMMÄRTÄMISEN AVAIMENA Past. Juha Muukkonen Thurevikinkatu 8 D Tornio puh s-posti: juha.muukkonen@gen.

Transkriptio

1 HEPREAN KIELI RAAMATUN YMMÄRTÄMISEN AVAIMENA Past. Juha Muukkonen Thurevikinkatu 8 D Tornio puh s-posti: juha.muukkonen@gen.fi kotisivu: Motto: Pyhä Raamattu puhuu kaikilta osiltaan, joka sanaltaan - jopa pienintä kirjainta myöten - Jeesuksesta ja Hänen kauttaan tulevasta pelastuksesta. 1. AAKKOSIA 1.1 Kreikan alfan ja oomegan heprealainen tausta Herra sanoo (Ilm. 1:8, 21:6, 22:13): "Minä olen alfa ja oomega." Kreikkalaisen aakkoston ensimmäinen kirjain alfa (lukuarvoltaan pienin, 1) ja viimeinen kirjain oomega (lukuarvoltaan suurin, 800) kuvaavat ensimmäistä ja viimeistä, pienintä ja suurinta, alkua ja loppua, lähtöä ja maalia. Suomalaisen aakkoston mukaisesti pitäisi siis tarkkaan ottaen sanoa: "Minä olen a ja ö", mitä kukaan ei ole kuitenkaan onneksi! käännökseksi ehdottanut. Jeesus on ensimmäinen ja viimeinen, Hän on siis kaiken alkuun laittaja ja täydelliseksi saattaja. Hän on myös kaikki, mitä alku- ja loppupisteiden välissä on. Hän on sekä tien alku että maali kuin myös itse tie, joka alun ja lopun yhdistää (Joh. 14:6). Kreikkalaisen aakkoston taustalla ovat seemiläiset aakkoset, jotka foinikialainen kauppiaskansa välitti ensimmäisen esikristillisen vuosituhannen alkupuolella kreikkalaisille. Alfan hepreankielinen muoto, aaläf, tarkoittaa härkää. A-kirjaimessa on yhä nähtävissä häränpää, sarvet alaspäin osoittamassa. Härkä tarkoittaa Raamatussa sekä palvelijaa että uhrikelpoista eläintä. Härkä tekee pellolla, puimatantereella tai myllyyn valjastettuna raskaan työn, että ihmiset saisivat leipää. Jeesus tekee raskaan työn, että me synneissämme hengelliseen nälkään kuihtuvat ihmiset saisimme taivaan leipää. Jeesus on myös se puhdas, uhrattavaksi kelpaava, joka teurastetaan, ja jonka liha ja veri tuodaan Jumalan eteen sovitukseksi toisten syntien tähden. Oomega eli 'suuri o' on peräisin seemiläisen aakkoston 'ajin-kirjaimesta, joka tarkoittaa joko lähdettä tai silmää. Esim. Kuolleenmeren länsirannalla sijaitseva Een Gedi tarkoittaa "nuoren vuohen eli kilin lähde", Een-sana on lyhyempi muoto ''ajin-sanasta. Meidän aakkostomme o-kirjain muistuttaa muodollaan meitä tästä merkityksestä yhä edelleen. Kirjain ''ajin' kirjoitettiin samanlaisena ympyränä jo maailman varhaisimmassa (n ekr.) Siinailta löydetyssä aakkoskirjoitustekstissä. Jeesus on se suuri lähde kaiken synnin ja saastan puhdistamiseksi, jotta tulisimme pestyksi Jumalalle kelpaaviksi (Jooel 3:18, Sak. 13:1). Jeesus on myös se 1 / 9

2 elävän veden lähde, josta juotuamme emme enää kärsi janosta. (Joh. 4: Katso erityisesti myös Ilm. 21:6, jossa Jeesus itse yhdistää kirjaimen oomega ja lähteen toisiinsa.) Jeesus on myös se suuri silmä, jonka kautta me voimme nähdä Isän Jumalan kirkkaasti ja vääristymättä (Joh. 14:9). Suomalaisen aakkosjärjestyksen mukaisesti alfa ja oomega tarkoittaisivat siis 'a ja ö'. Entäpä jos Jeesus on puhunut saman asian hepreaksi tai arameaksi? Silloin hän olisi sanonut (kuten nykyhepreaksi käännetty UT sen sanookin): "Minä olen aaläf ja taaw." Taaw on heprean (ja aramean) aakkoston viimeinen kirjain ja tarkoittaa ristiä. Meidän aakkostomme t-kirjain on tästä peräisin ja muistuttaa sekin muodoltaan kirjaimen alkuperäistä merkitystä. Näiden kahden kielen aakkosien merkitykset yhdistämällä Jeesus sanoo siis olevansa palvelija ja uhri ( aaläf eli härkä), joka annetaan alttiiksi ristillä (taaw). 1.2 Heprealaisen aakkoston toinen kirjain 'beet' Kirjain 'beet' (suom. talo, huone) on kaikille tuttu hepreankielisestä paikannimestä Beetlehem, joka tarkoittaa 'leivän talo'. Toinen mahdollinen käännös on 'sodan talo', mikä erityisesti näinä levottomina aikoina on ajankohtainen. Beetlehemistä (Matt. 2:1) meille annetaan taivaan leipää, ikuisen elämän ravintoa, jota saamme Jumalan sanaa kuullessamme ja erityisesti ehtoollisessa nauttia (Joh. 6:35, 51-58). Samalla tuo taivaan manna tuo mukanaan myös hengellisen taistelun ja kahden valtakunnan välisen sodan tämän maailman keskelle; jopa saman talon sisälle (Matt. 10:34-36). Kirjain 'beet' muistuttaa meille myös siitä, että meidät Herran omiksi kastetut on tarkoitettu rakentumaan hengelliseksi huoneeksi, liittymään elävinä kivinä toisiimme Jumalan maanpäälliseksi temppeliksi (1Piet. 2:5, Ps. 23:6). 1.3 Heprealaisen aakkoston neljäs kirjain 'daalät' Kirjain 'daalät' tarkoittaa kolmikulmaista teltan oviaukon peitteenä olevaa kangasta eli ovea. 2 / 9

3 Kreikan 'delta' tuo esiin kirjaimen varhaisen muodon, kärki ylöspäin olevan kolmion. Jeesus on 'daalät' eli ovi taivaaseen (Joh. 10:7). Myös myöhemmin kristillisessä symboliikassa käytetty kolmiyhteisen Jumalan merkki, kolmio, muistuttaa meitä daalät-kirjaimesta. Tuo kolmio pitäisi oikeastaan piirtää kärki alaspäin; muistuttaisipa jokainen varoituskolmio meitä siitä, että antaisimme aina ja poikkeuksetta Herralle etuajo-oikeuden elämässämme, tulipa Hän sitten oikealta eli hyvän kanssa tai vasemmalta eli rakastavan kurituksen kanssa! Ylhäällä on nimittäin Isä ja Hänen vierellään oikealla puolella Poika - siis kolmion yläsivun kaksi kulmaa. Alas maailmaan on lähetetty Pyhä Henki, joka kirkastaa meille meidän syntiemme tähden ristiinnaulittua ja samalla kuoleman voittanutta Herraa Jeesusta - kolmion alhaalla oleva kärki tarkoittaa Herran Pyhää Henkeä. Yksi VT:n tärkeimmistä henkilöistä ja Kristuksen esikuvista (kreik. typos) on kuningas Daavid, jonka nimi kirjoitetaan hepreaksi alkuperäisenä konsonanttitekstinä kirjaimin DWD (daalät-waaw-daalät). Vokaalimerkkejä on alettu lisätä hepreankielisiin teksteihin vasta keskiajalla, n. 700-luvulla jkr. Daavidin aikana (n ekr.) heprean kirjaimistossa daalät oli samanlainen kuin nykyisin delta (kärki ylöspäin oleva kolmio) kreikan aakkostossa. Kirjain waaw kirjoitettiin puolestaan jokseensakin samalla tavalla kuin kirjain 'Y', jossa ylhäällä oleva puolikaari oli kuitenkin pienempi ja alaspäin osoittava varsi siten pitempi. Kun nämä kolme Daavidin nimessä olevaa kirjainta kirjoitetaan päällekkäin siten, että daalät-kirjaimista toinen käännetään ylösalaisin, saadaan kuusikulmainen kuvio, jonka ääriviivat tunnetaan nimellä "Daavidin tähti". Tätä kuviota pidetään yleisesti juutalaisten tunnuksena, ja se on nähtävissä esimerkiksi Israelin lipussa. Tarkkaan ottaen kysymys ei ole siis mistään tähdestä, vaan mitä ilmeisimmin Daavidin nimikirjoituksenaan käyttämästä "puumerkistä", jossa oli hänen nimensä luettavissa. Jotkut ovat arvelleet Daavidin taisteluissa käyttämien kilpienkin olleen tämän muodon mukaisesti kuusikulmaisia. Ja jos sijoitamme kuvion keskelle myös nimen keskimmäisen kirjaimen (waaw-kirjaimen Y:n kaltaisena), saamme lähes saman tunnuksen jota monet kantavat koruissa: Daavidin tähti, jonka keskellä on risti. Jeesus on todellinen Daavid, Jumalan valittu ja voideltu kuningas, joka johtaa ristin kautta lopulta kansansa voittoon kaikista sen vihollisista (Matt. 21:9). 3 / 9

4 Daavidin nimi tarkoittaa hepreaksi "rakastettu" tai "lemmitty". Daavidin nimen lyhyempi muoto on 'dood', joka esiintyy esim. Korkeassa veisussa useita kymmeniä kertoja (esim. "Minä olen rakkaani oma ja rakkaani on minun" Kork. 6:3). 1.4 Heprealaisen aakkoston kymmenes kirjain 'jood' Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: "Totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut." (Matt. 5:18). Lain (ja koko heprean kielen) pienin kirjain on aakkoston kymmenes kirjain 'joo d ', jonka merkitys on 'käsi' tai 'käsivarsi'. Joo d -kirjain on vain hieman heittomerkkiä vahvempi pieni merkki rivin yläreunassa. Nykyhepreassa tällä joo d - eli jad -sanalla on myös käden töiden jälkiä eli muistoa tarkoittava merkitys, esim. Jerusalemissa vainojen museo Jad Vashem eli muistomerkki, sananmukaisesti 'käsi ja nimi'. Samoin esim. Jad Hashmona eli Kahdeksan muisto -moshavi Tel Avivin ja Jerusalemin välisen tien varrella. Jood tarkoittaa kättä; erityisesti Jumalan kättä. Jumalan käsivarsi on puolestaan Messias Jeesus (esim. Luuk. 1:51 (Ps. 118:15-16), Joh. 12:38 (Jes. 53:1), Apt. 13:17 (5Moos. 4:34) jne.). Kirjaimellisen merkityksen lisäksi vuorisaarnan opetus pienimmänkään kirjaimen katoamattomuudesta tarkoittaa myös sitä, että yksikään Jeesukseen viittaava VT:n kohta ei jää täyttymättä. Ihmisen silmissä pieni ja vähäpätöinen on Jumalan käytössä olleessaan kaikkein suurin ja mahtavin! 4 / 9

5 1.5 Heprealaisen aakkoston 20. kirjain 'reeš' Raamatun ensimmäinen sana 'alussa', hepr. b e reešiit, pitää sisällään heprealaisen aakkoston r- eli reeš-kirjaimen. Edessä oleva 'b e ' on prepositio eli etusana, joka tarkoittaa perusmerkityksessään samaa kuin esim. englannin tai saksan 'in' tai ruotsin 'i'. Suomessa sama ilmaistaan inessiivin sijamuodon (eli sisäolento) -ssa tai -ssä -päätteellä. Jossakin olemisen lisäksi heprean prepositio 'b e ' ilmaisee myös välinettä eli instrumentaalin. Reeš eli rooš tarkoittaa päätä, alkua, alkupäätä tai ensimmäistä. Syyrialainen raamatunkäännös Peshitta onkin jo ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina ymmärtänyt Raamatun ensimmäisen sanan tarkoittavan "Jumalan ensimmäistä" eli esikoista Jeesusta Kristusta: "Esikoi sessaan Jumala loi taivaan ja maan." Noin 200 ekr. tehty VT:n kreikankielinen käännös Septuaginta (LXX) kääntää kohdan sanoilla 'en arkheei'. Myös tämä viittaa selvästi Jeesukseen. Jeesus on 'arkhee' eli alku (Kol. 1:18, Ilm. 3.14, 21:6, 22:13). Lisäksi huomaamme, että Raamatun ensimmäinen sana tarkoittaa Jeesusta myös sanan 'pää' kautta. "Hän on ruumiin, seurakunnan, pää." (Kol. 1:18) Myös luomistyö tapahtui 'pään' eli Jeesuksen kautta. Raamatun ensimmäinen jae tarkoittaa siis sisällöllisesti: "Jumala loi maailman esikoisensa Jeesuksen kautta." Sama asia tulee esiin myös 1Moos. 1:26:ssa (samoin 1Moos. 1:27, 9:6): (kolmiyhteinen) Jumala loi ihmisen 'b e şalmeenuu kidmuuteenuu'. Tarkkaan kääntäen Jumala sanoo luovansa ihmisen 'kuvassamme niin kuin kaltaiseksemme' eli 'kuvamme kautta niin kuin kaltaiseksemme'. Lähes kaikkien käännösten 'kuvaksemme', 'kuvamme mukaan', tai vastaavat ilmaisut, ei tuo esiin kohdan tärkeintä asiaa: ihminen on luotu Jumalan kuvassa eli Jumalan kuvan kautta. Jumalan kuva on Herra Jeesus Kristus (Kol. 1:15). Apostoli Johannes, Paavali ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja ovat kyllä ymmärtäneet tämän kohdan Pyhän Hengen valaisemana oikein (Joh. 1:1-3, Kol. 1:15-18, Hepr. 1:2-3). Ajatus ihmisestä Jumalan kuvana on myös oikein, loihan Jumala ihmisen kaltaisekseen (kidmuuteenuu). 5 / 9

6 2. Heprean kielen luvut: yksikkö, duaali ja monikko 2.1 Yksikkö Hän ei sano: 'ja siemenille', ikään kuin monesta, vaan kuin yhdestä: 'ja siemenellesi', joka on Kristus. (Gal. 3:16) Tästä apostoli Paavalin selityksestä Abramille annettuun lupaukseen (1Moos. 12:7) näemme, että on erityisen tärkeää pitää tarkasti erillään Jumalan sanan eri luvut: yksiköt, duaalit ja monikot. Kirkkoraamattumme ovat kääntäneet esim. tämän VT:n kohdan väärin monikoksi 'jälkeläisillesi', vaikka alkutekstissä on selvä yksikkö 'l e zar'akaa 'siemenellesi'. Sama siemen-sanaan liittyvä yksiköllisyys on huomattava niin alkuevankeliumissa (1Moos. 3:15) kuin Jesajalle annetussa lupauksessa hävitetyn kansan uudelleen rakentamisesta (Jes. 6:13). Kumpikin kohta viittaa yksiköllisellä 'zära'' eli siemen-sanalla Messiaaseen. 2.2 Monikko Myös Jumalan nimiin liittyy vahvasti luvun, yksikön ja monikon, elementit. Ensimmäinen 6 / 9

7 Jumalasta käytetty nimi (1Moos. 1:1) on ' älohiim', joka on monikkomuoto Jumalaa/jumalaa tarkoittavasta sanasta ä loo a h. Samoin kaikkein yleisimmin VT:ssa käytetyn Jumalan nimen 'JHWH' (todennäköisesti lausuttava 'Jahwää'), luettu muoto ' a donaaj' eli Herra on kunnioittava pausaalimuoto (mitä ilmeisimmin) monikollisesta sanasta 'minun herrani'. Näihin monikollisiin Jumalaa tarkoittaviin sanoihin liittyy kuitenkin (poikkeukset 1Moos. 1:26, 11:7 ja Jes. 6:8) aina yksikölliset verbimuodot ja muut yksikölliset määreet. Kolmiyhteisen Jumalan teot ovat siis yksiköllisiä tekoja; ei ole kolmea eri Jumalaa, vaan toimiessaan eri persooniensa kautta Herra on kuitenkin aina vain yksi Herra ja Jumala. 2.3 Duaali eli kaksikko Suomen kielessä ei ole varsinaista duaalia eli kaksikkoa. Tosin esim. sakset (kaksi leikkaavaa terää), kasvot (kaksi kasvojen puoliskoa), housut (kaksi lahjetta) jne. toimivat käytännössä duaaleina. Heprean kielessä on kuitenkin monia teologisesti tärkeitä sanoja, jotka ovat duaalimuodossa. Seuraavassa muutama esimerkki. Májim eli vesi, kirjaimellisesti kaksoisvesi. Tarkoittaa ensisijaisesti taivaankannen ylisiä ja alisia vesiä (1Moos. 1:6-7). Hengellisesti kyseessä on taivaallinen vesi (Joh. 4:10, 7:38) ja maallinen vesi (Joh 4:13). Taivaallinen vesi tarkoittaa niin Pyhää Henkeä, Jumalan sanaa kuin uudestisynnyttävää kastevettä (Hes. 36:25, Tiit. 3:5, 1Piet. 3:21, Joh. 3:5, 4:14, 19:34). Šaamájim eli taivas, kirjaimellisesti kaksoistaivas (paikka, mistä 'kaksoisvesi' tulee?). Luomiskertomuksen yhteydessä tarkoittanee ensisijaisesti taivaankannen yläpuolista ja alapuolista osaa (1Moos. 1:6-8). Hengellisesti muistuttaa meille silmin nähtävästä taivaasta (engl. sky) ja Jumalan ja näkymättömien taivaanjoukkojen asuinpaikasta (engl. heaven). J e ruušaalájim eli Jerusalem, kirjaimellisesti 'Kaksoisjerusalem'. Viitannee kaupungin rakentumista kahden eri kukkulan päälle. Hengellisesti muistuttaa meitä nykyisestä maallisesta Jerusalemista ja toisaalta siitä uudesta, tulevasta Jerusalemista (Ilm. 21:2). 7 / 9

8 3. Kunnioittavat pausamuodot Heprean kielessä on kolme sanaa, jotka määrätyssä muodossa esiintyessään ovat aina kunnioittavassa, normaalia pidemmässä pausamuodossa. Lisäksi myös Herra-sana on aina pausamuodossa. Pausamuotoisen sanan lukemisen jälkeen tulee aina pitää pieni tauko (eli paussi) ja miettiä tarkkaan, mitä tuli sanotuksi! Nämä yhteensä neljä sanaa ovat seuraavat: ' a do naaj eli Herra (katso tarkemmin kohta 2.2), haa aaräş eli maa, haahaar eli vuori ja haa'aam eli kansa. Sanaa 'Herra' ja siihen sisältyvää kunnioitusta ei tarvinne tässä selitellä. Maa viittaa luvattuun maahan, niin maalliseen Israelin kansan asuinpaikkaan kuin tulevaan taivaaseenkin. Vuori on paikka, missä monet merkittävät pelastushistorialliset teot tulivat julki tai tapahtuivat. Paratiisi oli vuorella (Hes. 28:14,16), Aabraham toi Iisakin uhrattavaksi Moorian vuorelle (1Moos. 22), Jumala antoi lakinsa Siinain eli Hoorebin vuorella, temppeli rakennettiin Moorian vuorelle, Jeesus kirkastui vuorella, kärsi temppelivuoren kupeessa, nousi taivaaseen vuorelta (Matt. 28:16) ja on kerran palaava takaisin Öljymäen vuorelle (Sak. 14:4). Vuori kuvaa Jumalan asuinpaikkaa, taivasta (Ps. 121) ja myös itseään Jumalaa (2Sam. 22:3). Kansa tarkoittaa valittua kansaa, niin maallista Israelia kuin hengellistä Israelia, kristikuntaa. Nämä neljä sanaa ovat Raamatun tärkeimmät sanat: Herran eli Jeesuksen Golgatan vuorella tuoman sovituksen kautta saamme Jumalan kansana kulkea kohti luvattua maata. 4. Appi eli ympärileikkaaja Hepreaksi appi on 'hoten' eli ympärileikkaaja ja sulhanen on 'haataan' (ympärileikattava). Miksi tällaiset nimet? Ympärileikkaus liittyi paimentolaiskulttuurissa alun perin avioliiton solmimiseen. Hääjuhlan edellä morsiamen isä eli appi ympärileikkasi sulhasen esinahan, jotta sulhanen voisi 8 / 9

9 saada omakseen morsiamensa ja liittyä tähän yhdeksi lihaksi. Näin avioliiton solmimisesta jäi pysyvä ja elinikäinen merkki sulhasen lihaan. Tällä toimella sulhasen ja morsiamen suvut liittyivät yhteen - sulhanen ja morsian olivat tämän jälkeen samaa perhettä eli yhtä lihaa. Kun Jumala antoi Aabrahamille ympärileikkauksen liiton merkiksi, niin siinä siirrettiin tämä jo aiemmin tunnettu avioliiton merkki Jumalan ja valitun kansan välisen liiton merkiksi. Sippora tuntee tämän ympärileikkauksen vanhan käyttötavan ja liittyy omalla toiminnallaan tähän traditioon. (2Moos. 4:24-26) Salatusti Sippora vetoaa Jumalan vihan edessä Kristuksen ristiin: Poika ympärileikattiin Golgatalla, jotta tämä sulhanen voisi saada omakseen morsiamensa ja liittyä tähän yhdeksi lihaksi. Pitkäperjantaina valmisteltiin Jerusalemin kaupungin muurien ulkopuolella taivaallista hääjuhlaa, jossa sulhasen veri vuosi rakkaudesta ja halusta morsianta kohtaan. Isä ympärileikkasi pojan, jotta tämä voisi liittyä yhdeksi lihaksi rakastamansa morsiamen, seurakunnan kanssa. Ikuisesti. 9 / 9