Näiden pahojen voimien ja pahojen henkien päämies on juuri saatana, sielunvihollinen.

Transkriptio

1 Raamattutunti JUMALAN KAHLEKOIRA Saatana on meidän pahin vihollisemme. Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, siis ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan ja viimekädessä pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan - näin Paavali asian ilmaisee Ef. 6:12. Näiden pahojen voimien ja pahojen henkien päämies on juuri saatana, sielunvihollinen. Nykyaikana pilkataan niitä, jotka uskovat saatanan olemassaoloon. Ikään kuin kyseessä olisi vain jokin menneiden aikojen hirviö, jota viisaan nykyihmisen ei tarvitse enää ottaa todesta. Jokainen uskova ihminen kuitenkin tietää, että saatana on todella olemassa. Mistä me sen tiedämme? Yksinkertaisesti siitä, että me teemme syntiä. Syntihän tuli maailmaan juuri saatanan, käärmeen kautta. Käärme houkutteli ihmisen toimimaan vastoin Jumalan tahtoa, ja niin se tänäänkin houkuttelee. Toisaalta me tunnistamme saatanan toiminnan myös siitä, että usein masennumme oman syntisyytemme vuoksi. Jumala kyllä osoittaa meidän syntimme, mutta Jumala ei koskaan syökse meitä epätoivoon. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen eli kääntymisen. Ihminen kääntyy armollisen Jumalan puoleen, kun kohtaa ankaran Jumalan. Saatana sen sijaan ei tietenkään johda ihmistä Jumalan mielen mukaiseen murheeseen. Hän johtaa ihmisen umpikujaan, toivottomuuteen, masennukseen. Saatana ei näytä tietä eteenpäin ja ylöspäin vaan alaspäin. Ei sinusta ole mihinkään. Sitä olet mahdoton tyyppi. Et sinä pysty elämään kristityn elämää. Älä edes yritä sitä. Anna mennä vaan niin kuin muutkin ihmiset. Ota ilo irti elämästä äläkä turhista murehdi. - Tällaista sielunvihollinen kuiskuttelee meidän korvaamme. Saatana on todellakin syyttäjä. Hän syyttää meitä sekä todellisista että kuvitelluista synneistä. Joskus meidän olisi nimittäin turha tuntea syyllisyyttä joistakin asioista, mutta niistäkin saatana meitä syyttää.

2 Joissakin ehdonvallan asioissa ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Meillä on vapaus tehdä niin kuin parhaaksi näemme. Tällaisia asioita ovat vaikkapa se, mitä me syömme, tai miten me pukeudumme tai otammeko ehtoollisen vastaan seisten tai polvillamme. Saatana tahtoisi kuitenkin myös näissä asioissa saattaa meidät lain alle. Niin, että meillä on aina huono omatunto milloin mistäkin mitättömästä asiasta. Itseäni auttoi joskus nuorena se raamatunkohta, jossa sanotaan: Jumala on jo aikaa sitten hyväksynyt nuo tekosi. Ei Jumala tietenkään kaikkea hyväksy. Mutta tuo jae avasi ikään kuin mielen ajattelemaan, että Jumala suhteutuu moniin meidän tekemisiimme hyväksyvästi ja lempeästi. Tuossa Saarnaajan kirjan kohdassahan sanotaan näin: Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa sitten on Jumala hyväksynyt nuo tekosi. Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu. Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut (Saarn. 9:7-9). Meillä on siis täysi oikeus nauttia elämän hyvistä lahjoista. Tätä asiaa ei ehkä aina muisteta pitää esillä, kun pelätään, ettei ihmisillä ole riittävää synnintuntoa. Nuo kaksi eivät kuitenkaan ollenkaan sulje pois toisiaan. Elämästä saa nauttia, mutta vääristä asioista tulee tuntea syyllisyyttä. - Saatana tahtoisi sekoittaa nämä kaksi asiaa keskenään niin, että me nauttisimme vääristä asioista ja tuntisimme turhaan syyllisyyttä hyvistä asioista. Näin elämästä häviää oikea jännite onnen ja syyllisyyden väliltä. - Siihen saatana pyrkii. Meidän ei siis ollenkaan tarvitse epäillä sitä, että saatana elää ja voi hyvin maaplaneetalla - niin kuin kuuluu erään kirjan nimi (Hal Lindsay). Mutta se ei suinkaan ole kaikki, mitä saatanasta tulee sanoa. Meillä on Raamatussa myös hyvin lohdullisia opetuksia saatanan vallan murtumisesta. Eräs tällainen kohta on Luuk. 10: Jeesus lähetti 72 opetuslastaan parantamaan sairaita ja kertomaan kaikille, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kun opetuslapset sitten palasivat Jeesuksen luo, he sanoivat: Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi. Jeesuksen nimessä ja evankeliumin ilosanomassa on siis voima pahoja henkiä vastaan. Mitä Jeesus vastaa tähän?

3 Minä näin, kuinka saatana sinkoutui taivaasta kuin salama. Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Saatana sinkoutui taivaasta. Aivan saman kertoo meille Ilm. 12: Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit Mikä tämän sai aikaan: Karitsan veri ja heidän (eli opetuslasten) todistuksensa. Jeesuksen sovitustyö saa siis aikaan sen, että saatana menettää asemansa ja valtansa taivaassa. Kristillinen julistus pitää jatkuvasti saatanaa kahleissa. Sen valta on rajattu niin kauan kuin puhdas Jumalan sana saa kaikua maailmassa. Tämä syökseminen on meille kerrottu myös Johanneksen evankeliumissa (Joh. 12:31). Muutamaa päivää ennen kuolemaansa Jeesus sanoi Jerusalemissa: Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta - Näin todella tapahtui hetken päästä, kun Jeesus kuoli ristillä ja nousi haudasta. Siinä menivät saatanalta kaksi tärkeintä keinoa pitää ihmisiä vallassaan, nimittäin synti ja kuolema. Synti voitettiin ristillä, kuolema pääsiäisaamuna haudalla. Pitkäperjantai ja pääsiäinen rajoittivat siis merkittävällä tavalla saatanan valtaan. Mutta tuo vallan rajaaminen riippuu siitä, kuinka sanoma rististä ja ylösnousemisesta saa kuulua ja kuinka siihen sanomaan uskotaan. Jos julistus loppuu, loppuu uskokin, ja niin saatana pääsee jälleen valtaan. Jo vanhassa testamentissa on ennustus tästä vallan rajaamisesta (Jes. 14:12-17) Voi, sinä putosit taivaalta sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja. Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa, minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi. Mutta tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun. Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan, tuijottaa sinua ihmetellen: Tämäkö on se maailman järkyttäjä, valtakuntien vapisuttaja, joka hävitti maanpiirin autioksi ja murskasi sen kaupungit, eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin? Saatana on siis heitetty alas taivaasta, se on voitettu, se on syösty vallasta, suistettu alas. Silti moni seuraa sitä ja uskoo sen valheita.

4 Ilmestyskirjan lopussa kerrotaan Saatanan sitomisesta näin: Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet. Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi, syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa (Ilm. 20:1-3) Useinhan nämä jakeet liitetään nk. tuhatvuotiseen valtakuntaan. Valtakunnasta ei tuossa luvussa kuitenkaan puhuta, mutta kylläkin Kristuksen hallinnasta. Tuhat vuotta on vahvasti vertauskuvallinen luku, niin kuin monet muutkin Ilmestyskirjassa. Sitä ei tarvitse ymmärtää tarkkana ajanmäärityksenä. Saatana sidottiin silloin, kun sen valta voitettiin Golgatalla. Kristuksen tappaja joutui itse kahleisiin. Sen kädet sidottiin ja se pistettiin vankilaan odottamaan tuomiopäivää. Nyt se on vain Jumalan kahlekoira, joka kyllä haukkuu kovaa, mutta jonka valta on vähäinen. Kristuksen työ ja evankeliumin sana pitävät saatanaa kahleissa. Tämänhän me näemme kaikkialla siellä, missä evankeliumin sana leviää. Pahan vallat joutuvat väistymään. Mutta aikojen lopulla saatana päästetään mellastamaan vähäksi aikaa. Siitä Ilmestyskirja puhuu, että saatana on raivon vallassa, koska sen aika on lyhyt (Ilm.12). Onko saatana jo nyt päästetty irti. Ainakin kaksi maailmansotaa ja monet muut hirveydet osoittavat, että saatanan valta on kasvamassa. Evankeliumin ote ihmisistä taas on herpaantumassa. Puhdas sana hupenee kuin lumi keväisiltä oksilta. Mutta meidän tulee koko ajan muistaa, että voitto on jo saavutettu Golgatalla. Saatana saa tietyissä rajoissa ja tietyn, lyhyen ajan riehua. Sitten saapuu Kristus ja taivaasta iskee tuli. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti Saatana kulkee vääjäämättä kohti omaa tuhoaan. Se koittaa vielä saada mahdollisimman monta ihmistä mukaansa helvettiin. Meillä uskovina kastettuina ei kuitenkaan ole hätäpäivää. Kristus on merkinnyt meidät omalla merkillään. Ja hän pitää meidät varmasti ominaan, vaikka syyttäjä koettaa eksyttää meidät. Karitsan veri ja heidän todistuksensa tuovat meille lopullisen voiton.

5

6