141. Tiistaina 20 päivänä tammikuuta 1987

Transkriptio

1 141. Tiistaina 20 päivänä tammikuuta 1987 kello 14 Päiväjärjestys Ilmoituksia Ainoa käsittely: Siv. 1) Ehdotus valtion tuloja menoarvioksi vuodelle Hallituksen esitys n:o 110 Raha-asia aloitteet n:o Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 100 Ensimmäinen käsittely: 2) Ehdotukset laiksi liikevaihtoverolain 1 ja 3 :n muuttamisesta Hallituksen esitys n:o 249 Lakialoitteet n:ot 36/1983 vp. ja 162 Toivomusaloitteet n:ot vp., vp., 45, 100 ja vp. sekä 77, 180, 208, 230 ja 246 Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 105 3) Ehdotus laiksi kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta Hallituksen esitys n:o 224 Laki- ja talousvaliokunnan mietintö n:o 22 4) Ehdotus laiksi kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain muuttamisesta.... Hallituksen esitys n:o 216 Toivomusaloite n:o 824 Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 38 5) Ehdotus laiksi työllisyyskoulutuksesta annetun lain 13 a :n 1 momentin muuttamisesta.... Hallituksen esitys n:o 228 Sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 39 Siv. 6) Ehdotukset valtion, kunnan tai kuntainliiton palveluksessa oleville aiheutuvien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan lainsäädännön muuttamista tarkoittaviksi laeiksi Hallituksen esitys n:o 190 Toisen lakivaliokunnan mietintö n:o 11 Esitellään: 7) Ed. Eenilän lakialoite n:o 169 laiksi vähimmäis- ja enimmäispalkasta ja enimmäiseläkkeestä Pöydällepanoa varten esitellään 8) Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 3 7 sen johdosta, että eduskunnan tietoon on saatettu valtioneuvoston päätös kananmunien haudontojen rajoittamisesta (VNP n:o 11).... 9) Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 38 sen johdosta, että eduskunnan tietoon on saatettu valtioneuvoston päätös viljan ja viljatuotteiden maahantuonnista sekä maastaviennistä (VNP n:o 12) ) Perustuslakivaliokunnan m1et1ntö n:o 39 sen johdosta, että eduskunnan tietoon on saatettu valtioneuvoston päätös timotein ja nurminadan siemenen maahantuonnin väliaikaisesta rajoittamisesta (VNP n:o 13) ) Perustuslakivaliokunnan m1etmtö n:o 40 valtioneuvoston oikeuskanslerin virkatoimistaan ja lain noudattamista koske C

2 4986 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Siv. vista havainnoista vuodelta 1985 antaman kertomuksen johdosta (K n:o 13) ) Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 41 sen johdosta, että eduskunnan tietoon on saatettu asetus Pakistanin kanssa tehdyn eräiden tekstiilituotteiden Pakistanista tapahtuvan tuonnin rajoittamista ja valvomista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta ( A n: o 13) ) Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 42 sen johdosta, että eduskunnan tietoon on saatettu asetus Sri Lankan kanssa tehdyn eräiden tekstiilituotteiden Sri Lankasta tapahtuvan tuonnin rajoittamista ja valvomista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta (A n:o 14) ) Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 43 sen johdosta, että eduskunnan tietoon on saatettu asetus Macaon kanssa eräiden tekstiilituotteiden Macaosta tapahtuvan tuonnin rajoittamisesta ja valvomisesta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta (A n:o 15)... 15) Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 44 sen johdosta, että eduskunnan tietoon on saatettu asetus Thaimaan kanssa eräiden tekstiilituotteiden Thaimaasta tapahtuvan tuonnin rajoittamisesta ja valvomisesta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta (A n:o 16) ) Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 45 sen johdosta, että eduskunnan tietoon on saatettu asetus Hongkongin kanssa eräiden tekstiilituotteiden Hongkongista tapahtuvan tuonnin rajoittamisesta ja valvomisesta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta (A n:o 17) ) Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 46 sen johdosta, että eduskunnan tietoon on saatettu asetus Korean tasavallan kanssa eräiden tekstiilituotteiden Korean tasavallasta tapahtuvan tuonnin rajoittamisesta ja valvomisesta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta (A n:o 18) ) Toisen lakivaliokunnan mietintö n:o 10 hallituksen esityksestä henkilörekisterilaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE n:o 49) Puhetta johtaa puhemies P y s t y n e n. Nimenhuudossa merkitään poissaoleviksi edustajat Isohookana-Asunmaa, Aila Jokinen, J. Laine, Mattila, Mäkipää, Pekkarinen, Saari, Savolainen, Toiviainen, P. Vennamo ja Yläjärvi. Ilmoitusasiat: Lomanpyynnöt Vapautusta eduskuntatyöstä saavat tästä päivästä sairauden vuoksi ed. Isohookana-Asunmaa sekä yksityisasioiden takia edustajat AilaJokinen, Mattila, Pekkarinen, Saari ja Savolainen sekä tämän kuun 23 päivään sairauden vuoksi ed. Toiviainen, virkatehtävien takia edustajat J. Laine ja P. Vennamo sekä yksityisasioiden vuoksi ed. Mäkipää. Eduskunnan tietoon saatettu asetus P u h e m i e s : Ilmoitetaan, että maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta 15 päivänä helmikuuta 1974 annetun lain 7 :ssä säädetyssä tarkoituksessa on eduskunnalle, puhemiehelle osoitettuna, saapunut sanotun lain nojalla 31 päivänä joulukuuta 1986 annettu Asetus Kiinan kansantasavallan kanssa tekstiilituotteiden kaupasta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta. Tämä asetus on nyt saatettu eduskunnan tietoon jakamalla se edustajille. Kirjalliset kysymykset P u he m ies : Ilmoitetaan, että eduskunnalle ovat, puhemiehelle osoitettuina, saapuneet vastaukset kirjallisiin kysymyksiin n:ot 469, 479, 480 ja 485. Nämä kysymykset vastauksineen on nyt jaettu edustajille. Puheenvuoron saatuaan lausuu Ed. V. Vennamo : Herra puhemies! Suuri valiokunta kokoontuu tavanmukaisesti keskiviikkona huomenna kello 13.

3 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Päiväjärjestyksessä olevat asiat: 1) Ehdotus valtion tuloja menoarvioksi vuodelle 1987 Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä n:o 100 valmistelevasti käsitellyt hallituksen esitys n:o 110 valtion tuloja menoarvioksi vuodelle 1987 sekä raha-asia-aloitteet n:ot esitellään a i - n o a a n k ä s i t t e 1 y y n. P u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 100. Pääluokka 30 P u h e m i e s : Viime perjantaina pidetyssä täysistunnossa julistettiin yleiskeskustelu pääluokasta 30 päättyneeksi. Eduskunta ryhtyy pääluokan yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Pääluokkaa koskevat ehdotukset Seuraavat pääluokkaa koskevat, hyväksytyn menettelytavan mukaisesti keskuskansliaan kirjallisina jätetyt, edustajille monistettuina ja numeroituina jaetut ehdotukset tehdään keskustelun kuluessa: 1. Ed. Hirvelä: momentille lisäyksenä mk valtion viljavaraston rakentamiseksi Jämsään. (RA n:o 1103) 2. Ed. Almgren: luvun uudelle momentille mk valtion viljavaraston rakentamiseksi Parikkalaan. (RA n:o 26) 3. Ed. Ehrnrooth: momentille lisäyksenä mk luonnonmukaisen viljelyn neuvojien palkkaamiseksi maatalouskeskuksiin. (RA n:o 1005) 4. Ed. Kulhia: momentille lisäyksenä mk Puutarhaliitto ry:lle ja eräille muille puutarha-alan järjestöille luonnonmukaisen viljelyn edistämiseen. (RA n:o 1471) 5. Ed. Komsi: momentille lisäyksenä mk Maaemo ry:n toiminnan tukemiseen. (RA n:o 1403) 6. Ed. Kautto: momentille lisäyksenä mk viljelmäkoon mukaan maksettavaan hintapoliittiseen tukeen. (RA n:o 1296 ja III vastalause) 7. Ed. Kautto: momentille lisäyksenä mk alueittaiseen hintapoliittiseen tukeen. (RA n:o 1297 ja III vastalause) 8. Ed. Kautto: momentin perusteluissa lausuttavaksi: "Maidon lisähintaa ei makseta tiloille, joiden tuotantokiintiö on yli litraa, ja sen kokonaissumma pienenee asteittain tilan tuotannon ylitettyä /v. Näin säästyneet varat suunnataan pienempien tilojen lisähinnan korottamiseen." (RA n:o 1298) 9. Ed. A. Kemppainen: luvun uudelle momentille mk käytettäväksi valtioneuvoston tarkemmin määräämin perustein pienille ja keskisuurille tiloille annettavien lannoitteiden ja rehujen ostossa käytettäviin alennukseen oikeuttaviin ostokuponkeihin. (RA n:o 1309 ja I vastalause) 10. Ed. Könkkölä: momentille lisäyksenä mk viljan vientitukeen elintarvikeapuna. (RA n:o 1524) 11. Ed. Mustonen: luvun perusteluissa lausuttavaksi: ''Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin maataloustuen poistamiseksi teollisuusmaiselta maataloudelta ja niiltä suurviljelijöiltä, jotka saavat täyden toimeentulon muusta lähteestä kuin maataloudesta, sekä että hallitus selvityttää, miten suurtuottajat saadaan nykyistä paremmin osallistumaan ylituotannon markkinointiin." (I vastalause) 12. Ed. Kautto: momentille lisäyksenä mk nuorten viljelijöiden tukemiseen. (RA n:o 1300 ja III vastalause) 13. Ed. Pohjala: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi nuorten viljelijöiden tukemiseen. (II vastalause) 14. Ed. Kautto: momentille lisäyksenä mk siirtona maatilatalouden kehittämisrahastoon. (RA n:o 1301) 15. Ed. Mustonen: momentille lisäyksenä mk siirtona maatilatalouden kehittämisrahastoon. (RA n:o 416 ja I vastalause) 16. Ed. Mäki-Hakola: momentille lisäyksenä mk siirtona maatilatalouden kehittämisrahastoon. (II vastalause) 18. Ed. Mäki-Hakola: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi lainoina kuivatustöihin. (II vastalause) 19. Ed. A. Kemppainen: luvun uudelle momentille mk maatalouden tuotannollisen yhteistoiminnan tukemiseen käynnistysavustuksina valtioneuvoston tarkemmin määräämien myöntämisperusteiden mukaan. (RA n:o 1310 ja I vastalause) 20. Ed. Söderström: luvun uudelle momentille mk maatalouden tuotannollisen yhteistoiminnan käynnistämisavustuksia varten. (RA n:o 2364 ja III vastalause)

4 4988 Tiistaina 20. tammikuuta Ed. Komsi: momentille lisäyksenä mk kotimaisen lämmitysenergian käytön lisäämiseksi maatiloilla. (RA n:o 1402) 22. Ed. Löyttyjärvi: momentille lisäyksenä mk biokaasureaktoreiden käytön edistämiseen. (RA n:o 1645) 23. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk jäädyttämön rakentamiseksi Enontekiölle. (RA n:o 2399) 24. Ed. Impiö: momentille lisäyksenä mk kalastuksen valvontaan Tornion Muonionjoen, Simojoen ja Kiiminkijoen varsilla sekä näiden jokien suualueilla. (RA n:o 1149) 25. Ed. Söderström: momentille lisäyksenä mk kalan hintatukeen. (RA n:o 2365) 26. Ed. Kärhä: momentin perusteluissa lausuttavaksi: "Kalastusalan järjestöjen toiminnan tukemiseen myönnettyä määrärahaa jaettaessa tulee ottaa riittävästi huomioon kalastuslain Suomen kalamiesten keskusliitolle asettamat tehtävät. Suomen kalamiesten keskusliitolle osoitettavat määrärahat tulee tuloja menoarviossa ottaa omaksi kohdakseen samalla tavalla kuin on mm. valtionapu Suomen Lohenkasvattajain Liitolle.'' 27. Ed. Löyttyjärvi: momentille lisäyksenä mk kalataloudellisiin rakentamis- ja kunnostushankkeisiin. (RA n:o 1646 ja III vastalause) 28. Ed. Pesola: momentille lisäyksenä mk virtaavien vesien kalataloudellisen kunnostuohjelman toteuttamiseen Keski-Suomessa. (RA n:o 1963) 29. Ed. Vähäkangas: momentille lisäyksenä mk Pyhäjoen palauttamiseksi rapujoeksi. (RA n:o 2667) 30. Ed. Almgren: momentille lisäyksenä mk kalanviljelylaitoksen rakentamiseksi Luumäen kunnan Urpalanjokeen. (RA n:o 28) 31. Ed. A. Kemppainen: momentille lisäyksenä mk Hakasuon kalanviljelylaitoksen rakentamista varten. (RA n:o 1311) 32. Ed. Rusanen: momentille lisäyksenä mk Mikkelin läänin vesihuollon rakentamiseen. (RA n:o 2196) 33. Ed. Almgren: momentille lisäyksenä mk Kotkan ja Anjalankosken kaupungeille sekä Vehkalahden kunnalle korkotukena runkovesijohdon rakentamiseksi. (RA n:o 30) 34. Ed. Vepsäläinen: momentille lisäyksenä mk avustuksina yhdyskuntien vedenhankinta- ja viemäröintitoimenpiteisiin. (RA n:o 2599 ja I vastalause) 35. Ed. Almgren: momentille lisäyksenä mk runkovesijohdon rakentamiseen Valkealasta Anjalankoskelle, Kotkaan ja Vehkalahdelle. (RA n:o 29) 36. Ed. Hilpelä: momentille lisäyksenä mk Eteläisen Vakka-Suomen yhdysvesijohdon ensimmäisen vaiheen rakentamiseen. (RA n:o 108) 3 7. Ed. Komsi: momentilta vähennettäväksi mk poistamalla käyttösuunnitelman kohdasta 10 alakohta 6, eli Perhonjoen keskiosan järviryhmän säännöstelyä koskeva kohta. 38. Ed. Könkkölä: momentilta vähennettäväksi mk poistamalla käyttösuunnitelman kohdasta 04 alakohta 1, eli Urpalanjoen järjestelyä koskeva kohta. 39. Ed. Könkkölä: momentilta vähennettäväksi mk poistamalla käyttösuunnitelman kohdasta 08 alakohta 5, eli Kyrönjoen alaosan järjestelyn täydennystä koskeva kohta. 40. Ed. Könkkölä: momentilta vähennettäväksi mk poistamalla käyttösuunnitelman kohdasta 08 alakohta 10, eli Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelmaa koskeva kohta. 42. Ed. Löyttyjärvi: momentille lisäyksenä mk vesiensuojelutöiden tehostamiseksi. (RA n:o 1654) 44. Ed. Söderström: momentilta vähennettäväksi mk käyttösuunnitelman kohdasta 08.10, Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelma, ja perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta ei hyväksy Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelman nykyistä toteutussuunnitelmaa ja edellyttää hallituksen päättävän uudesta Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelmasta, jolla luovutaan voimalaitoshankkeista Ylistarossa ja muualla Kyrönjoen alajuoksulla Ylistarosta merelle.'' 45. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Kemijoen, Ounasjoen ja Tornionjoen rantojen kiveämiseen vyörymien estämiseksi. (RA n:o 2437) 46. Ed. Vähäkangas: momentille lisäyksenä mk Pyhäjokisuun kunnostustöiden loppuunsaattamiseksi. (RA n:o 2668) 47. Ed. Astala: momentille lisäyksenä mk puistonjohtajan palkkaamiseksi Saaristomeren kansallispuistoa varten. (RA n:o 962 ja I vastalause) 48. Ed. Almgren: momentille lisäyksenä mk arboretum-metsikön hoidon tukemiseen Mustilan kartanon alueella. (RA n:o 32)

5 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Lapin vajaatuottoisten metsien kunnostamiseen. (RA n:o 2400) 50. Ed. A. Kemppainen: luvun uudelle momentille mk vesakkojen hävittämiseen muilla toimenpiteillä kuin myrkkyjä levittämällä. (RA n:o 1201) 51. Ed. Almgren: momentille lisäyksenä mk kartastoyksikön perustamiseksi Kymen lääniin. (RA n:o 31) 52. Ed. Ehrnrooth: momentille lisäyksenä mk valtionapuna Koe-eläinten Suojelu ry:lle. (RA n:o 1006) Keskustelu: Ed. H i r v e 1 ä : Teen ehdotuksen n:o 1. Ed. P. Leppänen : Kannatan tehtyä ehdotusta. Ed. A 1m g r en : Teen ehdotuken n:o 2. Ed. Muroma: Kannatan. Ed. E h r n r o o t h : Teen ehdotuksen n:o 3. Ed. Le h t i ne n : Kannatan tehtyä ehdotusta. Ed. K u 1 h i a : Teen ehdotuksen n:o 4. Ed. K o m s i : Kannatan ja teen ehdotuksen n:o 5. Ed. K ö n k k ö 1 ä : Kannatan. Ed. K a u t t o : Teen ehdotuksen n:o 6, joka tarkoittaa pinta-alalisien määrärahan korottamista markalla. Ed. Söderström : Kannatan ed. Kauton ehdotusta. Ed. K a u t t o : Teen ehdotuksen n:o 7, joka tarkoittaa alueittaisen tuen korottamista markalla. Ed. S ö d e r s t r ö m : Kannatan. Ed. K a u t t o : Teen ehdotuksen n:o 8, joka tarkoittaa sitä, että suurille tiloille ei maksettaisi maidon lisähintaa lainkaan. Ed. S ö d e r s t r ö m : Kannatan. Ed. A. K e m p paine n : Teen ehdotuksen n:o 9. Ed. M u s t o n e n : Kannatan ed. Arvo Kemppaisen ehdotusta. Ed. 10. K ö n k k ö 1 ä : Teen ehdotuksen n:o Ed. K o m s i : Kannatan. Ed. 11. M u s t o n e n : Teen ehdotuksen n:o Ed. A. K e m p p a i n e n : Kannatan. Ed. Kautto : Teen ehdotuksen n:o 12. Ed. T u r p ei ne n : Kannatan. Ed. P o h j a 1 a: Teen ehdotuksen n:o 13. Ed. M ä k i - H a k o 1 a : Kannatan. Ed. Kautto : Teen ehdotuksen n:o 14. Ed. Söderström : Kannatan. Ed. 15. M u s t o n e n : Teen ehdotuksen n:o Ed. A. K e m p p a i n e n : Kannatan. Ed. Mäki-Hako 1 a : Teen ehdotuksen n:o 16. Ed. S a arikoski : Kannatan ja luovun samalla ehdotuksestani n:o 17, koska se on samansuuntainen. Ed. Mäki-Hako 1 a : Teen ehdotuksen n:o 18. Ed. P o h j a 1 a : Kannatan. Ed. A. K e m p p a i ne n : Teen ehdotuksen n:o 19. Ed. Mustonen : Kannatan ed. Arvo Kemppaisen ehdotusta.

6 4990 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Ed. S ö d e r s t r ö m : Teen ehdotuksen n:o 20, joka tarkoittaa sitä, että maatalouden tuotannolliseen yhteistoimintaan suunnattaisiin mk. Ed. Kautto : Kannatan ed. Söderströmin ehdotusta. Ed. K o m s i : Teen ehdotuksen n:o 21. Ed. K ö n k k ö l ä : Kannatan. Ed. L ö y t t y j ä r v i : Teen ehdotuksen n:o 22. Ed. Kuoppa: Kannatan. Ed. Tennilä: Teen ehdotuksen n:o 23. Ed. Kuoppa: Kannatan. Ed. Impi ö: Teen ehdotuksen n:o 24. Ed. Perho: Kannatan. Ed. Söderström : Teen ehdotuksen n:o 25, joka merkitsee mk lisää kalan hintatukeen. Ed. T e n n i l ä : Kannatan. Ed. K ä r h ä : Teen ehdotuksen n:o 26. Ed. V a l o : Kannatan. Ed. L ö y t t y j ä r v i : Teen ehdotuksen n:o 27. Ed. K u o p p a : Kannatan. Ed. P e s o l a : Teen ehdotuksen n:o 28. Ed. L a h t i n e n : Kannatan. Ed. V ä h ä k a n g a s : Teen ehdotuksen n:o 29. Ed. S ä i l y n o j a : Kannatan. Ed. A l m g r e n : Teen ehdotuksen n:o 30. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. A. K e m p paine n : Teen ehdotuksen n:o 31. Ed. Mustonen: Kannatan. Ed. Rusanen : Teen ehdotuksen n:o 32. Ed. Miettinen : Kannatan. Ed. Almgren : Teen ehdotuksen n:o 33. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. V e p s älä i n e n : Teen ehdotuksen n:o 34. Ed. K o s k e n n i e m i : Kannatan ed. Vepsäläisen ehdotusta. Ed. Almgren : Teen ehdotuksen n:o 35. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. H i l p e l ä : Teen ehdotuksen n:o 36. Ed. P e r h o : Kannatan tehtyä ehdotusta ja luovun ehdotuksesta n:o 43, joka on saman sisältöinen. Ed. K o m s i: Teen ehdotuksen n:o 37. Ed. Könkkölä: Kannatan ja teen ehdotuksen n:o 38. Ed. L ö y t t y j ä r v i : Kannatan ed. Könkkölän ehdotusta ja samalla luovun ehdotuksesta n:o 41, joka on saman sisältöinen. Ed. Könkkölä : Teen ehdotukset n:ot 39 ja 40. Ed. K o m s i : Kannatan. Ed. L ö y t t y j ä r v i : Teen ehdotuksen n:o 42. Ed. K u o p p a : Kannatan. Ed. Söderström : Teen ehdotuksen n:o 44, joka tarkoittaa, että Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelmasta poistettaisiin mk ja perusteluissa lausuttaisiin: ''Eduskunta ei hyväksy Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelman nykyistä toteutussuunnitelmaa ja edellyttää hallituksen päättävän uudesta Kyrönjoen vesistötaloussuunnitel-

7 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka masta, jolla luovutaan voimalaitoshankkeista Ylistarossa ja muualla Kyrönjoen alajuoksulla Ylistarosta merelle.'' Ed. Te n n i l ä : Kannatan tehtyä ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 45. Ed. Kuoppa : Kannatan ed. Tennilän ehdotusta. Ed. Vähäkangas : Teen ehdotuksen n:o 46. Ed. S ä i l y n o j a : Kannatan. Ed. A s ta l a: Teen ehdotuksen n:o 47. Ed. E. L a i n e : Kannatan. Ed. Almgren : Teen ehdotuksen n:o 48. Ed. Muroma: Kannatan. Ed. Tennilä : Teen ehdotuksen n:o 49. Ed. K u o p p a : Kannatan. Ed. A. K e m p p a i n e n : Teen ehdotuksen n:o 50. Ed. Anna-Liisa ] o k i n e n : Kannatan. mian laitos, luku 12 Valtion siementarkastuslaitos, luku 14 Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos, luku 15 Valtion maitovalmisteiden tarkastuslaitos, luku 16 Valtion maitotalouden tutkimuslaitos ja luku 17 Valtion hevosjalostuslaitos, hyväksytään. Luku 29 Valtion vi/javarasto. Äänestys ed. Hirvelän ehdotuksesta n:o 1. Mietintö "jaa", ed. Hirvelän ehdotus n:o "ei". Puhe m i e s : Äänestyksessä on annettu 148 jaaja 31 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 1) Äänestys ed. Almgrenin ehdotukssta n:o 2. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 2 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 162 jaaja 18 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 2) Ed. A l m g r e n : Teen ehdotuksen n:o 51. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. E h r n r o o t h : Teen ehdotuksen n:o 52. Luku 30 Maatalouden neuvontatyön tukeminen. Äänestys ed. Ehrnroothin ehdotuksesta n:o 3. Mietintö "jaa", ed. Ehrnroothin ehdotus n:o 3 Ed. Lehtinen : Kannatan. P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 139 Keskustelu julistetaan päättyneeksi. jaaja 36 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 3) P u h e m i e s : Keskustelussa on tehty ehdotukset n:ot 1-16, 18-40, 42 sekä ja niitä on kannatettu. Äänestys ed. Kulhian ehdotuksesta n:o 4. Selonteko myönnetään oikeaksi. Mietintö "jaa", ed. Kulhian ehdotus n:o 4 Päätökset: P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 153 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 4) Luku 01 Maa- ja metsätalousministeriö, luku 08 Maataloushallinto, luku 10 Valtion maatalouske-

8 4992 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Äänestys ed. Komsin ehdotuksesta n:o 5. Mietintö "jaa", ed. Komsin ehdotus n:o 5 P u h e m ies : Äänestyksessä on annettu 165 jaaja 15 ei-ääntä, 2 tyhjää; poissa 17. (Koneään. 5) Luku 31 Maataloustuotteiden hintatuki. Äänestys ed. Kauton ehdotuksesta n:o 6. Mietintö "jaa", ed. Kauton ehdotus n:o 6 ''.,, e1. P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 145 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 6) Äänestys ed. Kauton ehdotuksesta n:o 7. Mietintö "jaa", ed. Kauton ehdotus n:o 7 Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 152 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 7) Äänestys ed. Kauton ehdotuksesta n:o 8. Mietintö "jaa", ed. Kauton ehdotus n:o 8 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 2 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 8) Äänestys ed. A. Kemppaisen ehdotuksesta n:o 9. Mietintö "jaa", ed. A. Kemppaisen ehdotus n:o 9 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 156 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 15. (Koneään. 9) Luku 32 Maataloustuotteiden vientitukija tuotannon tasapainottamistoimenpiteet. Äänestys ed. Könkkölän ehdotuksesta n:o 10. Mietintö "jaa", ed. Könkkölän ehdotus n:o 10 Puhe m ies : Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 34 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 10) Äänestys ed. Mustosen ehdotuksesta n:o 11. Mietintö "jaa", ed. Mustosen ehdotus n:o 11 Puh e mies : Äänestys on annettu 146 jaaja 29 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 11) Luku 33 Maatilatalouden rakenteen kehittäminen. P u h e m i e s : Ed. Kauton ehdotus n:o 12 ja ed. Pohjalan ehdotus n:o 13 ovat vastakkaisia, joten ensin äänestetään niiden välillä ja sitten voittaneesta mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. 1) Äänestys ed. Pohjalan ehdotuksen n:o 13 ja ed. Kauton ehdotus n:o 12 välillä. Ed. Pohjalan ehdotus n:o 13 "jaa", ed. Kauton ehdotus n:o 12 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 100- jaaja 63 ei-ääntä, 21 tyhjää; poissa 15. (Koneään. 12) Eduskunta on tässä äänestyksessä hyväksynyt ed. Pohjalan ehdotuksen n:o 13. 2) Äänestys ed. Pohjalan ehdotuksesta n:o 13 mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. Pohjalan ehdotus n:o 13

9 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 108 jaaja 74 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 13 ). P u h e m i e s : Ed. Kauton ehdotus n:o 14, ed. Mustosen ehdotus n:o 15 ja ed. Mäki-Hakolan ehdotus n:o 16 ovat vastakkaisia. Äänestyksissä ehdotan meneteltäväksi siten, että ensin äänestetään ed. Mäki-Hakolan ehdotuksen n:o 16 ja ed. Kauton ehdotuksen n:o 14 välillä, sitten voittaneesta ed. Mustosen ehdotusta n:o 15 vastaan ja lopuksi voittaneesta mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. 1) Äänestys ed. Mäki-Hakolan ehdotuksen n:o 16 ja ed. Kauton ehdotuksen n:o 14 välillä. Ed. Mäki-Hakolan ehdotus n:o 16 "jaa", ed. Kauton ehdotus n:o 14 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 97 jaaja 62 ei-ääntä, 22 tyhjää; poissa 18. (Koneään. 14) Eduskunta on tässä äänestyksessä hyväksynyt ed. Mäki-Hakolan ehdotuksen n:o 16. 2) Äänestys ed. Mustosen ehdotuksen n:o 15 ja ed. Mäki-Hakolan ehdotuksen n:o 16 välillä. Ed. Mustosen ehdotus n:o 15 "jaa", ed. Mäki Hakolan ehdotus n:o 16 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 93 jaaja 71 ei-ääntä, 17 tyhjää; poissa 18. (Koneään. 15) Eduskunta on tässä äänestyksessä hyväksynyt ed. Mustosen ehdotuksen n:o 15. 3) Äänestys ed. Mustosen ehdotuksesta n:o 15 mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. Mustosen ehdotus n:o 15 "ei". Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 106 jaaja 75 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 16) Äänestys ed. Mäki-Hakolan ehdotuksesta n:o 18. Mietintö "jaa", ed. Mäki-Hakolan ehdotus n:o 18 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 136 jaaja 48 ei-ääntä; poissa 15. (Koneään. 17) Puhemies : Ed. A. Kemppaisen ehdotus n:o 19 ja ed. Söderströmin ehdotus n:o 20 ovat vastakkaisia, joten ensin äänestetään niiden välillä ja sitten voittaneesta mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. 1) Äänestys ed. A. Kemppaisen ehdotuksen n:o 19 ja ed. Söderströmin ehdotuksen n:o 20 välillä. Ed. A. Kemppaisen ehdotus n:o 19 "jaa", ed. Söderströmin ehdotus n:o 20 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 113 jaaja 23 ei-ääntä, 48 tyhjää; poissa 15. (Koneään. 18) Eduskunta on tässä äänestyksessä hyväksynyt ed. A. Kemppaisen ehdotuksen n:o 19. 2) Äänestys ed. A. Kemppaisen ehdotuksesta n:o 19 mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. A. Kemppaisen ehdotus n:o 19 "ei". Puhemies : Äänestyksessä on annettu 155 jaaja 29 ei-ääntä; poissa 15. (Koneään. 19) Luku 34 Muut maatalouden menot. Äänestys ed. Komsin ehdotuksesta n:o 21. Mietintö "jaa", ed. Komsin ehdotus n:o 21 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 151 jaaja 29 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 20) C

10 4994 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Äänestys ed. Löyttyjärven ehdotuksesta n:o 22. Mietintö "jaa", ed. Löyttyjärven ehdotus n:o 22 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 154 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 15. (Koneään. 21) Luku 35 Metsästys ja porotalous. Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 23. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 23 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 5 jaaja 29 ei-ääntä; poissa 15. (Koneään. 22) Luku 3 7 Kalatalous. Äänestys ed. Impiön ehdotuksesta n:o 24. Mietintö "jaa", ed. Impiön ehdotus n:o 24 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 130 jaaja 53 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 23) Äänestys ed. Söderströmin ehdotuksesta n:o 25. Mietintö "jaa", ed. Söderströmin ehdotus n:o 25 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 154 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 24) Äänestys ed. Kärhän ehdotuksesta n:o 26. Mietintö "jaa", ed. Kärhän ehdotus n:o 26 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 13 5 jaaja 46 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 17. (Koneään. 25) Äänestys ed. Löyttyjärven ehdotuksesta n:o 27. Mietintö "jaa", ed. Löyttyjärven ehdotus n:o 27 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 3 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 26) Äänestys ed. Pesolan ehdotuksesta n:o 28. Mietintö "jaa", ed. Pesolan ehdotus n:o 28 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 129 jaaja 55 ei-ääntä; poissa 15. (Koneään. 27) Äänestys ed. Vähäkankaan ehdotuksesta n:o 29. Mietintö "jaa", ed. Vähäkankaan ehdotus n:o 29 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 136 jaaja 48 ei-ääntä; poissa 15. (Koneään. 28) Luku 38 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 30. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 30 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 168 jaaja 13 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 17. (Koneään. 29) Äänestys ed. A. Kemppaisen ehdotuksesta n:o 31. Mietintö "jaa", ed. A. Kemppaisen ehdotus n:o 31 "ei".

11 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka P u he m i e s : Äänestyksessä on annettu 147 jaaja 35 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 30) Luku 40 Vesivarojen käyttö. Äänestys ed. Rusasen ehdotuksesta n:o 32. Mietintö "jaa", ed. Rusasen ehdotus n:o 32 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 134 jaaja 50 ei-ääntä; poissa 15. (Koneään. 31) Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 33. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 33 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 5 jaaja 25 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 32) Äänestys ed. Vepsäläisen ehdotuksesta n:o 34. Mietintö "jaa", ed. Vepsäläisen ehdotus n:o 34 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 5 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 33) Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 35. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 35 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 5 jaaja 26 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 34) Äänestys ed. Hilpelän ehdotuksesta n:o 36. Mietintö "jaa", ed. Hilpelän ehdotus n:o 36 Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 132 jaaja 52 ei-ääntä; poissa 15. (Koneään. 35) Äänestys ed. Komsin ehdotuksesta n:o 37. Mietintö "jaa", ed. Komsin ehdotus n:o 37 Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 160 jaaja 12 ei-ääntä; poissa 27. (Koneään. 36) Äänestys ed. Könkkölän ehdotuksesta n:o 38. Mietintö ''jaa'', ed. Könkkölän ehdotus n:o 38 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 156 jaaja 18 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 37)?J Äänestys ed. Könk~ölän ehdotuksesta n:o 39. Mietintö "jaa", ed. Könkkölän ehdotus n:o 39 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 3 jaaja 25 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 38) Puhemies : Ed. Könkkölän ehdotus n:o 40 ja ed. Söderströmin ehdotuksen n:o 44 ensimmäinen osa ovat samansisältöiset. Äänestyksissä ehdotan meneteltäväksi siten, että ensin äänestetään ed. Könkkölän ehdotuksesta n:o 40 ja ed. Söderströmin ehdotuksen n:o 44 ensimmäisestä osasta yhdessä mietintöä vastaan sekä sen jälkeen ed. Söderströmin ehdotuksen n:o 44 perustelulausumaa koskevasta osasta erikseen mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. Äänestys ed. Könkkölän ehdotuksesta n:o 40 ja ed. Söderströmin ehdotuksen n:o 44 ensimmäisestä osasta yhdessä mietintöä vastaan. Mietintö ''jaa'', ed. Könkkölän ehdotus n:o 40 ja ed. Söderströmin ehdotuksen n:o 44 ensimmäinen osa

12 4996 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Puhemies : Äänestyksessä on annettu 133 Mietintö "jaa", ed. Astalan ehdotus n:o 47 jaaja 32 ei-ääntä, 14 tyhjää; poissa 20. (Kone- "ei". ään. 39) P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 145 jaaja 37 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 44) Äänestys ed. Söderströmin ehdotuksen n:o 44 perusteluja koskevasta osasta mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. Söderströmin ehdotus n:o 44 "ei". / P u h e m ies : Äänestyksessä on annettu 147 jaaja 33 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 40) Eduskunta on hyv:äksynyt mietinnön. 00 / Aänestys ed. Löyttyjärven ehdotuksesta n:o 42. Mietintö "jaa", ed. Löyttyjärven ehdotus n:o 42 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 151 jaaja 31 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 41) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 45. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 45 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 152 jaaja 31 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 42) Äänestys ed. Vähäkankaan ehdotuksesta n:o 46. Mietintö "jaa", ed. Vähäkankaan ehdotus n:o 46 "ei". Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 33 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 43) Luku 50 Yleismetsätalous. Äänestys ed. Astalan ehdotuksesta n:o 47. Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 48. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 48 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 130 jaaja 53 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 45) Luku 58 Yksityismetsätalous. Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 49. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 49 Puhemies : Äänestyksessä on annettu 152 jaaja 27 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 46) Äänestys ed. A. Kemppaisen ehdotuksesta n:o 50. Mietintö "jaa", ed. A. Kemppaisen ehdotus n:o 50 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 138 jaaja 35 ei-ääntä; poissa 26. (Koneään. 47) Luku 60 Maanmittaushallinto. Äänestys ed. Almagrenin ehdotuksesta n:o 51. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 51 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 171 jaaja 11 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 48)

13 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Luku 65 Geodeettinen laitos, luku 70 Maatalouden tutkimuskeskus, luku 72 Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos ja luku 76 Metsäntutkimuslaitos, hyväksytään. Luku 80 Eläinlääkintätoimi. Äänestys ed. Ehrnroothin ehdotuksesta n:o 52. Mietintö "jaa", ed. Ehrnroothin ehdotus n:o 52 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 13 7 jaaja 39 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 22. (Koneään. 49) Luku 84 Valtion eläinlääketieteellinen laitos, luku 90 Valtion margariinitehdas, luku 92 Maanmittaushallituksen karttapaino, luku 95 Metsähallituksen metsät, luku 98 Maatalouden tutkimuskeskuksen liiketoiminta ja luku 99 Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan muut menot, hyväksytään. Pääluokka 31 P u h e m i e s : Viime perjantaina pidetyssä täysistunnossa julistettiin yleiskeskustelu pääluokasta 31 päättyneeksi. Eduskunta ryhtyy pääluokan yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Pääluokkaa koskevat ehdotukset Seuraavat pääluokkaa koskevat, hyväksytyn menettelytavan mukaisesti keskuskansliaan kirjallisina jätetyt, edustajille monistettuina ja numeroituina jaetut ehdotukset tehdään keskustelun kuluessa: 1. Ed. Saarikoski: momentille lisäyksenä mk panssariverkkoaitojen rakentamiseksi vilkasliikenteisimpien maanteiden varsille hirvien ylikulkupaikoille yhä lisääntyvien hirvivahinkojen estämiseksi. (RA n:o 602) 2. Ed. Dromberg: momentille lisäyksenä mk Martinkyläntien rakentamiseen välillä Varista-Martinlaakso. (RA n:o 990) 4. Ed. Komsi: momentille lisäyksenä mk kaupunkien ja taajamien liikennesaneeraukseen. (RA n:o 1404) 5. Ed. Saarikoski: momentille lisäyksenä mk rakennuslain 136 a :ssä tarkoitettuina avustuksina kunnille katujen ja kaavateiden rakentamiseen. (RA n:o 2232) 6. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk TVL:n sivutukikohdan rakentamiseksi Kolariin. (RA n:o 2402) 7. Ed. Dromberg: momentille lisäyksenä mk Maantiekylän-Korson tieosuuden rakentamiseen. (RA n:o 988) 8. Ed. Dromberg: momentille lisäyksenä mk maantien n:o 1791 (Ruotsinkylä-Lindkoski-Lapinjärvi) parantamiseen. (RA n:o 989) 9. Ed. Helle: momentille lisäyksenä mk kevyen liikenteen väylien rakentamiseen Turengissa. (RA n:o 1053) 10. Ed. Hirvelä: momentille lisäyksenä mk kevyen liikenteen väylän rakentamiseksi tieosuudelle Kaipola-Olkkola. (RA n:o 1104) 11. Ed. Astala: momentille lisäyksenä mk Turun tie- ja vesirakennuspiirin poikittaisteiden suunnitteluun ja rakentamiseen. (RA n:o 1202) 12. Ed. Astala: momentille lisäyksenä mk Marttilan-Yläneen tien rakentamiseen. (RA n:o 1203) 13. Ed. Astala: momentille lisäyksenä mk jalankulku-ja pyöräteiden rakentamiseen kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. (RA n:o 1204) 14. Ed. Kanerva: momentille lisäyksenä mk Lehmänkurkun tien rakentamiseen. (RA n:o 222) 15. Ed. Kanerva: momentille lisäyksenä mk Lepäisen-Lyökin tien rakentamiseen. (RA n:o 223) 16. Ed. Koskenniemi: momentille lisäyksenä mk Sieppijärven-Lohinivan maantien perusparantamiseen välillä Hinttajärvi-Lohiniva. (RA n:o 1432) 17. Ed. Kulhia: momentille lisäyksenä mk kevyen liikenteen väylien rakentamisen aientamiseen Uudenmaan läänissä. (RA n:o 315) 18. Ed. Kuoppa: momentille lisäyksenä mk maantien n:o 302 parantamiseen välillä Reippi-Nurmi. (RA n:o 1484)

14 4998 Tiistaina 20. tammikuuta Ed. Kuoppa: momentille lisäyksenä mk Kurun-Yläjärven maantien perusparantamiseen. (RA n:o 1485) 20. Ed. Laaksonen: momentille lisäyksenä mk Porin pohjoisen satamatien suunnittelua ja rakentamista varten. (RA n:o 1534) 21. Ed. E. Laine: momentille lisäyksenä mk Kustavin ja Lokalahden välisen Lehmänkurkun tieyhteyden rakentamiseen. (RA n:o 1557) 22. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk Liimattalan vanhan tien perusparantamiseen. (RA n:o 369) 23. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk Sumiaisten-Matilanvirran maantien perusparantamiseen. (RA n:o 370) 24. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk kantatien n:o 69 parantamiseen Konneveden kirkonkylän ja Kivisalmen välillä. (RA n:o 1597) 25. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk kantatien n:o 69 parantamiseen Suolahdessa. (RA n:o 1598) 26. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk maantien n:o 641 parantamiseen välillä Ristilä-Nujula. (RA n:o 1599) 27. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk maantien n:o 659 parantamiseen Viitasaarella ja Vesannolla. (RA n:o 1600) 28. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk maantien n:o 6411 parantamiseen välillä Niemisjärvi-Piippaharju. (RA n:o 1601) 29. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk Hankasalmen aseman tiestön ja kevyen liikenteen väylän rakentamiseen. (RA n:o 1602) 30. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk Koskenpään-Keuruun tien parantamiseen. (RA n:o 1603) 31. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk Suolahden-Ruotinkylän tien parantamiseen. (RA n:o 1604) 32. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk kevyen liikenteen väylän rakentamiseen välille Jämsä-Kaipola. (RA n:o 1605) 33. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk kevyen liikenteen väylän rakentamiseen välille Suolahti-Äänekoski. (RA n:o 1606) 34. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk kevyen liikenteen väylän rakentamiseen Hankasalmen kirkonkylän taajamassa. (RA n:o 1607) 35. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk kevyen liikenteen väylän rakentamiseen Kinnulassa. (RA n:o 1608) 36. Ed. Louvo: momentille lisäyksenä mk Kymen läänin tiestön parantamiseen. (RA n:o 1637) 37. Ed. Miettinen: momentille lisäyksenä mk maantien n:o 414 (Heinola kk-voikoski) parantamiseksi. (RA n:o 397) 38. Ed. Mustonen: momentille lisäyksenä mk Kainuun tie- je vesirakennuspiirille tiestön perusparantamiseen. (RA n:o 417) 39. Ed. Mäki-Hakola: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi yleisten teiden tekemiseen. (II vastalause) 40. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk maantien n:o 406 perusparantamiseen välillä Kultakivi-Särkilahti. (RA n:o 562) 41. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk Väisälänsaaren sillan rakentamiseen Hirvensalmella. (RA n:o 563) 42. Ed. Rusanen: momentille lisäyksenä mk Pieksämäen jajäppilän kirkonkylän välisen maantien (n:o 453) perusparantamiseen. (RA n:o 2199) 43. Ed. Saarikoski: momentille lisäyksenä mk valtatien n:o 16 rakentamisen aloittamiseen välillä Laihia-Ylistaro. (RA n:o 2233) 44. Ed. Stenius-Kaukonen: momentille lisäyksenä mk maantien rakentamiseen välillä Kangasalan asema-korvenperä. (RA n:o 2327) 45. Ed. Söderström: momentille lisäyksenä mk tiestön parantamiseen Vaasan ja Kokkolan tiepiireissä. (RA n:o 2366) 46. Ed. Söderström: momentille lisäyksenä mk kiinteän tieyhteyden rakentamiseen Alskatin ja Raippaluodon välille. (RA n:o 2367) 47. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk valtatien n:o 4 parantamiseen välillä Vikajärvi-Sodankylä. (RA n:o 2403) 48. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk valtatien n:o 21 parantamiseen Pellon ja Kolarin välillä. (RA n:o 2404) 49. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Ivalon-Nellimin ja Ivalon Raja-Joosepin maanteiden kunnostamiseksi Inarissa. (RA n:o 2405)

15 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Kuhan-Paljakan välisen tien korjaukseen Ranualla. (RA n:o 2406) 51. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Peltovuoman-Nunnasen välisen maantien peruskorjaamiseen. (RA n:o 2407) 52. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Ounasjoki-tien peruskorjaukseen ja Kaukosen sillan rakentamiseen. (RA n:o 2408) 53. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk maanteiden kunnostamiseksi Posiolla. (RA n:o 2409) 54. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Ruokojärven ja Lohioivan välisen tieosuuden peruskorjaamiseen. (RA n:o 2410) 55. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Sodankylän-Meltauksen-Pellon tien peruskorjauksen loppuunviemiseksi. (RA n:o 2411) 56. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Sokiin tien kunnostamiseen. (RA n:o 2412) 57. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Suolijoen-Vähäjoen-Välijoen tien korjaukseen. (RA n:o 2413) 58. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk sillan rakentamiseksi Tenojoen yli Utsjoelle. (RA n:o 2414) 59. Ed. Valo: momentille lisäyksenä mk Tuusulantien parantamiseen. (RA n:o 2576) 60. Ed. Valo: momentille lisäyksenä mk Pornaisten-Järvenpään ja Pornaisten-Nikkilän teiden rakentamiseen. (RA n:o 2579) 61. Ed. Viinanen: momentille lisäyksenä mk Riihimäen ja Hausjärven välisen tieyhteyden parantamiseen. (RA n:o 763) 62. Ed. Vähäkangas: momentille lisäyksenä mk kantatien n:o 88 parantamisen aloittamiseen välillä Raahe-Pulkkila. (RA n:o 2669) 63. Ed. Vähäkangas: momentille lisäyksenä mk paikallistien parantamiseksi välille Lehtopää-Tueula Oulaisissa. (RA n:o 2670) 64. Ed. Laaksonen: luvun uudelle momentille mk Satakunnan tie- ja vesirakennuspiirin perustamiseen. (RA n:o 1533) 65. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk pienvenesatamien rakentamiseen Keski-Suomessa. (RA n:o 1609) 66. Ed. P. Leppänen: momentille Iisäyksenä mk eräiden laivalaitureiden rakentamiseen Päijänteelle. (RA n:o 1610) 67. Ed. Miettinen: momentille lisäyksenä mk Saimaan syväväylän siirtämisen aloittamiseen Savonlinnassa. (RA n:o 1708) 68. Ed. Pesola: momentille lisäyksenä mk Keiteleen ja Päijänteen välisen vesitieväylän rakentamiseen. (RA n:o 1966) 69. Ed. Vähäkangas: momentille lisäyksenä mk Pyhäsalmen lentokentän käyttö- ja investointiavustukseen. (RA n:o 2671) 70. Ed. Ehrnrooth: momentilta alamomentilta 1 vähennettäväksi puoluelehdistön tukemiseen osoitettu mk. 70 a. Ed. Paasio: momentin alamomentin 1 perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta toteaa, että valiokunnan momentille esittämät lisäperustelut eivät koske puoluelain 9 :ssä tarkoitetu~, jakoperusteen mukaan jaettavaa lehtitukea. 71. Ed. Astala: momentille lisäyksenä mk Turun seudun kuntien joukkoliikenneyhteistyön tukemiseen. (RA n:o 953) 72. Ed. Mäki-Hakola: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi valtionapuna joukkoliikenteen kehittämiseen ja säilyttämiseen. (II vastalause) 73. Ed. Koskenniemi: momentille Iisäyksenä mk ja momentin perustelujen 3. kappale hyväksyttäväksi näin kuuluvana: ''Eduskunta edellyttää, että pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa henkilöliikenteessä ei vuonna 1987 suoriteta supistuksia edelliseen vuoteen verrattuna.'' (1 vastalause) 74. Ed. Viljanen: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi linja-autojen linjaliikenteen tukemiseen. (II vastalause) 75. Ed. Kuoppa: momentille lisäyksenä mk alennuslippukäytännön laajentamiseksi valtionrautateillä. (RA n:o 1486 ja III vastalause) 76. Ed. Kärhä: momentille lisäyksenä mk rintamaveteraanien ilmaisten junamatkojen lisäämiseksi. (RA n:o 1505) 77. Ed. Viljanen: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi opiskelijoiden matkakorvausten laajentamiseen. (II vastalause) 78. Ed. Almgren: luvun uudelle momentille mk Kotkan kaupungille lainojen korkotukeen radan rakentamiseksi Mussalon syväsatamaan. (RA n:o 36) 79. Ed. Dromberg: luvun uudelle momentille mk pääkaupunkiseudun opiskelijalipusta aiheutuvan tulojen menetyksen kor-

16 5000 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 vaamiseksi pääkaupunkiseudun kunnille. (RA n:o 992) 80. Ed. Anna-Liisa Jokinen: momentille lisäyksenä mk Turun kaupungin lähiliikenteen järjestämiseen Valtionrautateiden toimesta. (RA n:o 1205) 81. Ed. Hirvelä: momentille lisäyksenä mk rataosuuden Tampere-Jyväskylä-Pieksämäki sähköistämisen suunnittelua varten. (RA n:o 1105) 82. Ed. Anna-Liisa Jokinen: momentille lisäyksenä mk paikallisluonteisen sähköjunaliikenteen aikaansaamiseksi Turun seudulla. (RA n:o 1206) 83. Ed. Komsi: momentille lisäyksenä mk rautateiden sähkölaitteiden hankkimiseen. (RA n:o 1405) 84. Ed. Kuoppa: momentille lisäyksenä mk rautateiden turvalaitteiden hankkimiseksi Neuvostoliitosta Tampereen Jyväskylän-Pieksämäen rataosalle. (RA n:o 1487) 85. Ed. Vähäkangas: momentille lisäyksenä mk Tuomiojan-Raahen rataosan sähköistämiseen. (RA n:o 2673) 86. Ed. Anna-Liisa Jokinen: momentille lisäyksenä mk vaunukaluston hankintaan Valtionrautateille Pasilan konepajan työllisyyden turvaamiseksi. (RA n:o 1207) 87. Ed. Kuoppa: momentille lisäyksenä mk rautatiekaluston tilaamiseksi Valmetin Tampereen tehtaalta. (RA n:o 1488) 88. Ed. Könkkölä: momentille lisäyksenä mk junavaunujen muuttamiseksi liikuntaesteettömiksi ja että momentin perustelujen kohdan ''Aikaisemmat tilaukset'' kolmas kappale hyväksyttäisiin näin kuuluvana: ''Kaupallisesti vanhentuneiden vaunujen muuttamiseen uuteen käyttötarkoitukseen ja vaihto-osien hankintaan merkitään momentille mk, josta mk käytetään vaihto-osien hankintaan, mk henkilövaunujen muutostöihin sisältäen ainakin 20 vaunun muuttamisen liikuntaesteettömiksi nostolaitteella ja inva-wc:llä varustettuna ja mk tavaravaunujen muutostöihin", ja kohdan ''Uuden liikkuvan kaluston tilaukset'' toinen kappale hyväksyttäisiin näin kuuluvana: ''Vuonna 1987 on suunniteltu tilattavaksi 22 henkilövaunua. Hankinnan alkurahoitusta varten ehdotetaan momentille valtionneuvoston käytettäväksi mk, josta mk liikuntaesteiden poistamiseen. Vaunut on tarkoitus toimittaa vuosina Hankintojen kokonaiskustannusarvio on mk." (RA n:o 1529) 89. Ed. Hirvelä: momentille lisäyksenä mk vaunuston hankkimiseen Valtionrautateille, mistä markkaa 100 uuden tilattavan tavaravaunun aiheuttamiin menoihin vuonna 1987 ja markkaa uuden paikallisliikennekaluston suunnitteluun. (RA n:o 1207) 90. Ed. Almgren: momentille lisäyksenä mk Haminan-Luumäen radan suunnitteluun. (RA n:o 33) 91. Ed. Rusanen: momentille lisäyksenä mk Helemi-radan suunnittelua varten. (RA n:o 592) 92. Ed. Astala: momentille lisäyksenä mk Turun-Salon-Helsingin rantaradan perusparantamiseen. (RA n:o 954) 93. Ed. A. Kemppainen: momentille lisäyksenä mk Kontiomäen-Vuokatin rataosan perusparantamiseen. (RA n:o 1312) 94. Ed. Komsi: momentille lisäyksenä mk vähäliikenteisten ratojen vahvistamis- ja muutostöihin. (RA n:o 1406) 95. Ed. P. Leppänen: momentille lisäyksenä mk teollisuusraiteen rakentamiseen Muuramessa. (RA n:o 1611) 96. Ed. Pohjanoksa: momentille lisäyksenä mk Kokemäen-Rauman rataosuuden perusparantamiseen ja sähköistämiseen. (RA n:o 1996) 97. Ed. Saarikoski: momentille lisäyksenä mk Suupohjan radan perusparantamisen jatkamiseen koko rataosuudella. (RA n:o 603) 98. Ed. Söderström: momentille lisäyksenä mk Suupohjan rautatien peruskorjausta varten, ja perusteluissa lausuttavaksi: ''Eduskunta edellyttää, että tulevina vuosina valtion rahaa varataan riittävästi Suupohjan rautatien peruskorjausta varten siten, että peruskorjaus saadaan loppuun vuoden 1990 loppuun mennessä välillä Seinäjoki-Kaskinen.'' (RA n:o 693) 99. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Kemijärven-Kelloselän välisen rautatien vahvistamiseen. (RA n:o 2416) 100. Ed. Tennilä: luvun uudelle momentille mk VR:n henkilöliikenteen kehittämiseen ja turvaamiseen. (RA n:o 2415 ja III vastalause) 101. Ed. Hirvelä: momentille lisäyksenä mk posti- ja telelaitoksen Jämsän laitesuojan rakentamiseksi. (RA n:o 1106) 102. Ed. Ronkainen: luvun uudelle momentille mk alennuslippujen järjestämiseen eläkeläisille linja-autoissa. (RA n:o 565)

17 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Keskustelu: Ed. S a a rikos k i : Teen ehdotuksen n:o 1. Ed. V i 1 j a ne n : Kannatan. Ed. K u 1 h i a: Teen ehdotuksen n:o 17. Ed. K o m s i : Kannatan. Ed. Kuoppa: Teen ehdotukset n:ot 18 ja 19. Ed. Dr o m b e r g : Teen ehdotuksen n:o 2. Ed. Stenius-Kaukonen : Kannatan ed. Kuopan ehdotuksia. Ed. T i u r i : Kannatan. Ed. L a a k s o n e n : Teen ehdotuksen n:o Ed. K o m s i : Teen ehdotuksen n:o Ed. K ö n k k ö 1 ä : Kannatan. Ed. S a arikoski : Teen ehdotuksen n:o 5. Ed. M ä k i - H a k o 1 a : Kannatan. Ed. T e n n i 1 ä : Teen ehdotuksen n:o 6. Ed. K u o p p a : Kannatan. Ed. D r o m b e r g : Teen ehdotukset n:ot 7 ja 8. Ed. T i u r i : Kannatan ed. Drombergin ehdotuksia. Ed. He 11 e : Teen ehdotuksen n:o 9. Ed. V e p s ä 1 ä i n e n : Kannatan. Ed. H i r v e 1 ä : Teen ehdotuksen n:o 10. Ed. P. Leppänen : Kannatan. Ed. A s t a 1 a : Teen ehdotukset n:ot Ed. E. Laine : Kannatan ed. Astalan ehdotuksia. Ed. K a n e r v a : Teen ehdotukset n:ot 14 ja 15. Ed. H o 1 v i t i e : Pyydän kannattaa ed. Kanervan ehdotuksia. Ed. Koskenniemi : Teen ehdotuksen n:o 16. Ed. M u s t o n e n : Kannatan. Ed. P. Leppänen : Kannatan. Ed. E. La i ne : Teen ehdotuksen n:o 21. Ed. A s t a 1 a : Kannatan. Ed. P. Le p p ä ne n : Teen ehdotukset n:ot Ed. H i r v e 1 ä : Kannatan kaikkia ed. P. Leppäsen tekemiä ehdotuksia. Ed. L o u v o : Teen ehdotuksen n:o 36. Ed. U osukai ne n : Kannatan. Ed. 37. M i et t i n en : Teen ehdotuksen n:o Ed. Rusanen : Kannatan. Ed. 38. M u s t o n e n : Teen ehdotuksen n:o Ed. A. K e m p p a i n e n : Kannatan. Ed. Mäki-Hako 1 a: Teen ehdotuksen n:o 39. Ed. V i 1 j a ne n : Kannatan. Ed. R o n kai n e n : Teen ehdotukset n:ot 40 ja 41. Ed. A 1m g r en : Kannatan ed. Ronkaisen ehdotuksia. Ed. Rusanen : Teen ehdotuksen n:o 42. Ed. M i e t t i n en : Kannatan C

18 5002 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Ed. Saarikos k i : Teen ehdotuksen n:o 43. Ed. M ä k i - H a k o l a : Kannatan. Ed. L a h t i n e n : Kannatan. Ed. Vähäkangas : Teen ehdotuksen n:o 69. Ed. S t e n i u s - K a u k o n e n : Teen eh- Ed. A. K e m p p a i n e n : Kannatan. dotuksen n:o 44. Ed. E h r n r o o t h : Teen ehdotuksen n:o Ed. K u o p p a : Kannatan. 70. Ed. S ö d e r s t r ö m : Teen ehdotukset n:ot 45 ja 46. Ed. Kuoppa: Kannatan tehtyjä ehdotuks1a. Ed. L e h t i n e n : Kannatan. Ed. P a a s i o : Teen ehdotuksen n:o 70 a. Ed. J u h a n talo : Kannatan ed. Paasion hyvää ehdotusta. Ed. T e n n i l ä : Teen ehdotukset n:ot Ed. A s t a l a : Teen ehdotuksen n:o 71. Ed. Kuoppa: Kannatan ed. Tennilän ehdotuksia. Ed. Valo : Teen ehdotuksen n:o 59. Ed. T i u r i : Kannatan. Ed. Valo : Teen ehdotuksen n:o 60. Ed. K ä r h ä : Kannatan. Ed. Viinanen : Teen ehdotuksen n:o 61. Ed. V i l j a n e n : Kannatan. Ed. V ä h ä k a n g a s : Teen ehdotukset n:o 62 ja 63. Ed. A. K e m p p a i n e n : Kannatan ed. Vähäkankaan ehdotuksia. Ed. L a a k s o n e n : Teen ehdotuksen n:o 64. Ed. Anna-Liisa Jokinen : Kannatan. Ed. Mäki-Hakola: Teen ehdotuksen n:o 72. Ed. V i l j a n e n : Kannatan. Ed. Koskenniemi : Teen ehdotuksen n:o 73. Ed. V ä h ä k a n g a s : Kannatan. Ed. V i l j a ne n : Teen ehdotuksen n:o 74. Ed. M ä k i - H a k o l a : Kannatan. Ed. Kuoppa : Teen ehdotuksen n:o 75. Ed. Tennilä : Kannatan. Ed. K ä r h ä: Teen ehdotuksen n:o 76. Ed. Valo : Kannatan. Ed. P. Leppänen : Kannatan ja teen ehdotukset n:ot 65 ja 66. Ed. V i l j a n e n : Teen ehdotuksen n:o 77. Ed. M ä k i - H a k o l a : Kannatan. Ed. Hirvelä : Kannatan ed. P. Leppäsen tekemiä ehdotuksia. Ed. A l m g r en : Teen ehdotuksen n:o 78. Ed. M i e t t i n e n : Teen ehdotuksen n:o Ed. R o n k a i n e n : Kannatan. 67. Ed. D r o m b e r g : Teen ehdotuksen n:o Ed. R u s a ne n : Kannatan. 79. Ed. P e s o l a : Teen ehdotuksen n:o 68. Ed. Tiuri : Kannatan.

19 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. Anna-Liisa ] o k i n en : Teen ehdotuksen n:o 80. Ed. A s t a 1 a : Kannatan. Ed. H i r v e 1 ä : Teen ehdotuksen n:o 81. Ed. P. L e p p ä n e n : Kannatan. Ed. Anna-Liisa J o k i n e n : Teen ehdotuksen n:o 82. Ed. A s ta 1 a : Kannatan. Ed. K o m s i : Teen ehdotuksen n:o 83. Ed. K ö n k k ö 1 ä : Kannatan. Ed. K u o p p a : Teen ehdotuksen n:o 84. Ed. T e n n i 1 ä : Kannatan. Ed. Vähäkangas : Teen ehdotuksen n:o 85. Ed. A. K e m p p a i ne n : Kannatan. Ed. Anna-Liisa Jokin en : Teen ehdotuksen n:o 86. Ed. A s ta 1 a : Kannatan. Ed. Kuoppa: Teen ehdotuksen n:o 87. Ed. T e n n i 1 ä : Kannatan. Ed. 88. K ö n k k ö 1 ä : Teen ehdotuksen n:o Ed. K o m s i : Kannatan. Ed. H i r v e 1 ä : Teen ehdotuksen n:o 89. Ed. A s t a 1 a : Kannatan. Ed. A 1m g r en : Teen ehdotuksen n:o 90. Ed. R o n k a i n e n : Kannatan. Ed. Rusanen : Teen ehdotuksen n:o 91. Ed. Miettinen : Kannatan. Ed. A s ta 1 a: Teen ehdotuksen n:o 92. Ed. Anna-Liisa Joki n e n : Kannatan. Ed. A. K e m p p a i n e n : Teen ehdotuksen n:o 93. Ed. Mustonen : Kannatan. Ed. K o m s i : Teen ehdotuksen n:o 94. Ed. K ö n k k ö 1 ä : Kannatan. Ed. P. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 95. Ed. H i r v e 1 ä : Kannatan. Ed. P o h j a n o k s a : Teen ehdotuksen n:o 96. Ed. P o h j a 1 a: Kannatan. Ed. S a arikoski : Teen ehdotuksen n:o 97. Ed. Mäki-Hako 1 a: Kannatan. Ed. Söderström : Teen ehdotuksen n:o 98. Ed. T e n n i 1 ä : Kannatan ja teen ehdotukset n:ot 99 ja 100. Ed. S ö d e r s t r ö m : Kannatan ed. Tennilän tekemiä ehdotuksia. Ed. H i r v e 1 ä : Teen ehdotuksen n:o 101. Ed. P. Le p p ä ne n : Kannatan. Ed. R o n k a i n e n : Teen ehdotuksen n:o 102. Ed. A 1m g r en : Kannatan. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. P u h e m i e s : Keskustelussa on tehty ehdotukset n:ot 1, 2, 4-70, 70 a sekä ja niitä on kannatettu. Selonteko myönnetään oikeaksi. Päätökset: Luku 01 Liikenneministeriö ja luku 20 Tie- ja vesirakennushallinto, hyväksytään.

20 5004 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Luku 24 Tz"et. Äänestys ed. Saarikosken ehdotuksesta n:o 1. Mietintö "jaa", ed. Saarikosken ehdotus n:o 1 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 116 jaaja 53 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 29. (Koneään. 50) Äänestys ed. Drombergin ehdotuksesta n:o 2. Mietintö "jaa", ed. Drombergin ehdotus n:o 2 "ei". Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 141 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 30. (Koneään. 51) Äänestys ed. Komsin ehdotuksesta n:o 4. Mietintö "jaa", ed. Komsin ehdotus n:o 4 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 151 jaaja 23 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 52) Äänestys ed. Saarikosken ehdotuksesta n:o 5. Mietintö ''jaa'', ed. Saarikosken ehdotus n:o 5 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 116 jaaja 62 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 53) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 6. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 6 Puh e mies : Äänestyksessä on annettu 152 jaaja 26 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 54) Äänestys ed. Drombergin ehdotuksesta n:o 7. Mietintö "jaa", ed. Drombergin ehdotus n:o 7 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 144 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 55) Äänestys ed. Drombergin ehdotuksesta n:o 8. Mietintö ''jaa'', ed. Drombergin ehdotus n:o 8 Puhe m ies : Äänestyksessä on annettu 143 jaaja 34 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 56) Äänestys ed. Helteen ehdotuksesta n:o 9. Mietintö "jaa", ed. Helteen ehdotus n:o 9 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 141 jaaja 38 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 57) Äänestys ed. Hirvelän ehdotuksesta n:o 10. Mietintö "jaa", ed. Hirvelän ehdotus n:o 10 Puhe m i e s : Äänestyksessä on annettu 145 jaaja 33 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 58) Äänestys ed. Astalan ehdotuksesta n:o 11. Mietintö "jaa", ed. Astalan ehdotus n:o 11 Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 145 jaaja 36 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 59) Äänestys ed. Astalan ehdotuksesta n:o 12. Mietintö "jaa", ed. Astalan ehdotus n:o 12

21 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 36 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 60) Äänestys ed. Astalan ehdotuksesta n:o 13. Mietintö "jaa", ed. Astalan ehdotus n:o 13 Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 143 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 61) Puhemies : Ed. Kanervan ehdotus n:o 14 ja ed. E. Laineen ehdotus n:o 21 ovat vastakkaisia, joten ensin äänestetään niiden välillä ja sen jälkeen voittaneesta mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. 1) Äänestys ed. E. Laineen ehdotuksen n:o 21 ja ed. Kanervan ehdotuksen n:o 14 välillä. Ed. E. Laineen ehdotus n:o 21 "jaa", ed. Kanervan ehdotus n:o 14 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 55 jaaja 106 ei-ääntä, 21 tyhjää; poissa 17. (Koneään. 62) Eduskunta on tässä äänestyksessä hyväksynyt ed. Kanervan ehdotuksen n:o 14. 2) Äänestys ed. Kanervan ehdotuksesta n:o 14 mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. Kanervan ehdotus n:o 14 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 105 jaaja 75 ei-ääntä, 2 tyhjää; poissa 17. (Koneään. 63) Äänestys ed. Kanervan ehdotuksesta n:o 15. Mietintö "jaa", ed. Kanervan ehdotus n:o 15 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 162 jaaja 21 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 64) Äänestys ed. Koskenniemen ehdotuksesta n:o 16. Mietintö ''jaa'', ed. Koskenniemen ehdotus n:o 16 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 150 jaaja 29 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 65) Äänestys ed. Kulhian ehdotuksesta n:o 17. Mietintö "jaa", ed. Kulhian ehdotus n:o 17 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 138 jaaja 42 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 66) Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 18. Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o 18 Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 158 jaaja 23 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 67) Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 19. Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o 19 Puh e mies : Äänestyksessä on annettu 156 jaaja 23 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 68) Äänestys ed. Laaksosen ehdotuksesta n:o 20. Mietintö "jaa", ed. Laaksosen ehdotus n:o 20 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 150 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 69) Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 22. Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 22"ei".

22 5006 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Puhemies : Äänestyksessä on annettu 153 Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 28. jaaja 30 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 70) Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 28 "ei". Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 23. Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 150 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 76) Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 23 "ei". Puhe m i e s : Äänestyksessä on annettu 152 Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 29. jaaja 31 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 71) Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 29 "ei". Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 24. Puhemies : Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 33 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 77) Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 24 "ei". Puhemies : Äänestyksessä on annettu 147 Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 30. jaaja 32 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 72) Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 30 "ei". Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 25. P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 147 jaaja 33 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 78) Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 25 "ei". Puhemies : Äänestyksessä on annettu 151 Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 31. jaaja 32 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 73) Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 31 "ei". Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 26. Puhemies: Äänestyksessä on annettu 151 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 79) Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 26 "ei". Eduskunta on hyv'äksynyt mietinnön. Puhemies : Äänestyksessä on annettu 150 Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 32. jaaja 30 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 74) Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 32 "ei". Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 27. P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 35 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 80) Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 27 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 142 jaaja 36 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 75) Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 33. Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 33 "ei".

23 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka P u h e m ies : Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 35 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 81) Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 34. Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 34 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 150 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 82) Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 35. Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 3 5 "ei". Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 34 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 18. (Koneään. 83) Äänestys ed. Louvon ehdotuksesta n:o 36. Mietintö "jaa", ed. Louvon ehdotus n:o 36 "ei". Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 31 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 84) Äänestys ed. Miettisen ehdotuksesta n:o 37. Mietintö "jaa", ed. Miettisen ehdotus n:o 37 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 33 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 85) Äänestys ed. Mustosen ehdotuksesta n:o 38. Mietintö "jaa", ed. Mustosen ehdotus n:o 38 Puhe m ies : Äänestyksessä on annettu 148 jaaja 34 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 86) Äänestys ed. Mäki-Hakolan ehdotuksesta n:o 39. Mietintö "jaa", ed. Mäki-Hakolan ehdotus n:o 39"ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 118 jaaja 61 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 87) Äänestys ed. Ronkaisen ehotuksesta n:o 40. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n;o 40 Puhe m i e s : Äänestyksessä on annettu 168 jaaja 15 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 88) Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 41. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 41 ''., e1. Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 169 jaaja 13 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 89) Äänestys ed. Rusasen ehdotuksesta n:o 42. Mietintö "jaa", ed. Rusanen ehdotus n:o 42 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 151 jaaja 31 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 90) Äänestys ed. Saarikosken ehdotuksesta n:o 43. Mietintö "jaa", ed. Saarikosken ehdotus n:o 43 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 5 jaaja 25 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 91) Äänestys ed. Stenius-Kaukosen ehdotuksesta n:o 44. Mietintö "jaa", ed. Stenius-Kaukosen ehdotus n:o 44 "ei".

24 5008 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 156 jaaja 26 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 92) Äänestys ed. Söderströmin ehdotuksesta n:o 45. Mietintö ''jaa'', ed. Söderströmin ehdotus n:o 45 "ei". P u he m i e s : Äänestyksessä on annettu 152 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 93) Äänestys ed. Söderströmin ehdotuksesta n:o 46. Mietintö "jaa", ed. Söderströmin ehdotus n:o 46 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 159 jaaja 20 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 94) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 47. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 47 Puhemies : Äänestyksessä on annettu 156 jaaja 24 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 95) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 48. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 48 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 154 jaaja 27 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 96) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 49. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 49 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 150 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 97) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 50. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 50 ''ei'". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 5 jaaja 26 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 98) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 51. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 51 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 7 jaaja 25 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 99) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 52. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 52 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 3 jaaja 28 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 17. (Koneään. 100) Äänestys ed. T enniiän ehdotuksesta n: o 53. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 53 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 5 jaaja 24 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 101) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 54. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 54 Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 156 jaaja 23 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 102) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 55. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 55,,.,, e1.

25 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Puhemies : Äänestyksessä on annettu 152 jaaja 27 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 103) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 56. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 56 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 151 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 104) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 57. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 57 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 7 jaaja 22 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 105) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 58. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 58 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 151 jaaja 29 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 106) Äänestys ed. Valon ehdotuksesta n:o 59. Mietintö "jaa", ed. Valon ehdotus n:o 59 Puhe m i e s : Äänestyksessä on annettu 133 jaaja 49 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 107) Äänestys ed. Valon ehdotuksesta n:o 60. Mietintö "jaa", ed. Valon ehdotus n:o 60 Puhe m ies : Äänestyksessä on annettu 140 jaaja 42 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 108) Äänestys ed. Viinasen ehdotuksesta n:o 61. Mietintö "jaa", ed. Viinasen ehdotus n:o 61 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 134 jaaja 46 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 109) Äänestys ed. Vähäkankaan ehdotuksesta n:o 62. Mietintö "jaa", ed. Vähäkankaan ehdotus n:o 62 "ei". Puhemies : Äänestyksessä on annettu 148 jaaja 34 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 110) Äänestys ed. Vähäkankaan ehdotuksesta n:o 63. Mietintö "jaa", ed. Vähäkankaan ehdotus n:o 63 "ei". Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 148 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 111) Äänestys ed. Laaksosen ehdotuksesta n:o 64. Mietintö "jaa", ed. Laaksosen ehdotus n:o 64 Puhemies : Äänestyksessä on annettu 148 jaaja 32 ei-ääntä, 2 tyhjää; poissa 17. (Koneään. 112) Luku 27 Vesitiet. Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 65. Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 65 "ei". P u h e m ies : Äänestyksessä on annettu 148 jaaja 32 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 18. (Koneään. 113) C

26 5010 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 66. Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 66 "ei". P u he m i e s : Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 34 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 18. (Koneään. 114) Äänestys ed. Miettisen ehdotuksesta n:o 67. Mietintö "jaa", ed. Miettisen ehdotus n:o 67 ')ei''. P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 3 jaaja 30 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 15. (Koneään. 115) Äänestys ed. Pesolan ehdotuksesta n:o 68. Mietintö "jaa", ed. Ehrnroothin ehdotus n:o 70 "ei". P u he m ies : Äänestyksessä on annettu 166 jaaja 7 ei-ääntä, 4 tyhjää; poissa 22. (Koneään. 118) Äänestys ed. Paasion ehdotuksesta n:o 70 a. Mietintö "jaa", ed. Paasion ehdotus n:o 70 a "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 4 jaaja 177 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 17. (Koneään. 119) Eduskunta on hyväksynyt ed. Paasion ehdotuksen n:o 70 a. Luku 56 Korvaukset posti- ja telalaitokselle, hyväksytään. Mietintö "jaa", ed. Pesolan ehdotus n:o 68 "ei". Luku 57 joukkoliikenteen korvaukset ja avustukset. P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 138 jaaja 41 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 116) Äänestys ed. Astalan ehdotuksesta n:o 71. Mietintö "jaa", ed. Astalan ehdotus n:o 71 Luku 40 Autorekisterikeskus, hyväksytään. Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 144 jaaja 36 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 120) Luku 47 Ilmailuhallinto. Äänestys ed. Vähäkankaan ehdotuksesta n:o 69. Mietintö "jaa", ed. Vähäkankaan ehdotus n:o 69 "ei". Puhemies : Äänestyksessä on annettu 147 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 117) Luku 50 Ilmatieteen laitos, hyväksytään. Luku 55 Tietoliikenteen korvaukset ja avustukset. Äänestys ed. Ehrnroothin ehdotuksesta n:o 70. Äänestys ed. Mäki-Hakolan ehdotuksesta n:o 72. Mietintö "jaa", ed. Mäki-Hakolan ehdotus n:o 72 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 111 jaaja 72 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 121) Äänestys ed. Koskenniemen ehdotuksesta n:o 73. Mietintö ''jaa'', ed. Koskenniemen ehdotus n:o 7 3 "ei".

27 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 3 jaaja 28 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 17. (Koneään. 122) Äänestys ed. Viljasen ehdotuksesta n:o 74. Mietintö "jaa", ed. Viljasen ehdotus n:o 74 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 114 jaaja 60 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 123) Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 75. Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o 75 Puhe m ies : Äänestyksessä on annettu 152 jaaja 27 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 124) Äänestys ed. Kärhän ehdotuksesta n:o 76. Mietintö "jaa", ed. Kärhän ehdotus n:o 76 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 100 jaaja 69 ei-ääntä; poissa 30. (Koneään. 125) Äänestys ed. Viljasen ehdotuksesta n:o 77. Mietintö ''jaa'', ed. Viljasen ehdotus n:o 77,,.,, e1. Puhe m i e s : Äänestyksessä on annettu 106 jaaja 72 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 126) Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 78. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 78 Puhe m i e s : Äänestyksessä on annettu 158 jaaja 19 ei-ääntä, 2 tyhjää; poissa 20. (Koneään. 127) Äänestys ed. Drombergin ehdotuksesta n:o 79. Mietintö "jaa", ed. Drombergin ehdotus n:o 79 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 143 jaaja 31 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 128) Luku 90 Valtionrautatiet. Äänestys ed. Anna-Liisa Jokisen ehdotuksesta n:o 80. Mietintö "jaa", ed. Anna-LiisaJokisen ehdotus n:o 80 "ei". Puhe m ies : Äänestyksessä on annettu 145 jaaja 36 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 129) Äänestys ed. Hirvelän ehdotuksesta n:o 81. Mietintö "jaa", ed. Hirvelän ehdotus n:o 81 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 134 jaaja 46 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 130) Äänestys ed. Anna-Liisa Jokisen ehdotuksesta n:o 82. Mietintö "jaa", ed. Anna-LiisaJokisen ehdotus n:o 82 "ei". Puhe m i e s : Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 131) Äänestys ed. Komsin ehdotuksesta n:o 83. Mietintö "jaa", ed. Komsin ehdotus n:o 83 ''.,, e1. P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 15 3 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 132)

28 5012 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 84. Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o 84 Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 145 jaaja 35 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 133) Äänestys ed. Vähäkankaan ehdotuksesta n:o 85. Mietintö "jaa", ed. Vähäkankaan ehdotus n:o 85 "ei". Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 143 jaaja 36 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 134) Äänestys ed. Anna-Liisa Jokisen ehdotuksesta n:o 86. Mietintö "jaa", ed. Anna-LiisaJokisen ehdotus n:o 86 "ei". Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 142 jaaja 37 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 135) Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 87. Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o 87 Puh e mies : Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 34 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 136) Äänestys ed. Könkkölän ehdotuksesta n:o 88. Mietintö "jaa", ed. Könkkölän ehdotus n:o 88 Puhe m ies : Äänestyksessä on annettu 152 jaaja 24 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 137) Äänestys ed. Hirvelän ehdotuksesta n:o 89. Mietintö "jaa", ed. Hirvelän ehdotus n:o 89 P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 151 jaaja 29 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 138) Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 90. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 90 Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 160 jaaja 22 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 139) Äänestys ed. Rusasen ehdotuksesta n:o 91. Mietintö "jaa", ed. Rusasen ehdotus n:o 91 P u he m i e s : Äänestyksessä on annettu 128 jaaja 50 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 140) Äänestys ed. Astalan ehdotuksesta n:o 92. Mietintö "jaa", ed. Astalan ehdotus n:o 92 "ei". Puhe m ies : Äänestyksessä on annettu 127 jaaja 53 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 141) Äänestys ed. A. Kemppaisen ehdotuksesta n:o 93. Mietintö "jaa", ed. A. Kemppaisen ehdotus n:o 93 "ei". Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 36 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 142) Äänestys ed. Komsin ehdotuksesta n:o 94. Mietintö "jaa", ed. Komsin ehdotus n:o 94

29 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 143) Äänestys ed. P. Leppäsen ehdotuksesta n:o 95. Mietintö "jaa", ed. P. Leppäsen ehdotus n:o 95 "ei". Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 144) Äänestys ed. Pohjanoksan ehdotuksesta n:o 96. Mietintö ''jaa'', ed. Pohjanoksan ehdotus n:o 96 "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 13 7 jaaja 42 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 145) Puhemies : Ed. Saarikosken ehdotus n:o 97 ja ed. Söderströmin ehdotus n:o 98 määrärahaa koskevalta osalta ovat vastakkaisia, joten aluksi äänestetään määrärahaa koskevista ehdotuksista siten, että ensin äänestetään ed. Söderströmin ehdotuksesta n:o 98 määrärahaa koskevalta osalta ed. Saarikosken ehdotusta n:o 97 vastaan ja sitten voittaneesta mietintöä vastaan, sekä lopuksi äänestetään ed. Söderströmin ehdotuksesta n:o 98 perusteluja koskevalta osalta erikseen mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. 1) Äänestys ed. Saarikosken ehdotuksen n:o 97 ja ed. Söderströmin ehdotuksen n:o 98 määrärahaa koskevan osan välillä. Ed. Saarikosken ehdotus n:o 97 "jaa", ed. Söderströmin ehdotuksen n:o 98 määrärahaa koskeva osa "ei". P u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 94 jaaja 61 ei-ääntä, 26 tyhjää; poissa 18. (Koneään. 146) Eduskunta on tässä äänestyksessä hyväksynyt ed. Saarikosken ehdotuksen n:o 97. 2) Äänestys ed. Saarikosken ehdotuksesta n:o 97 mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. Saarikosken ehdotus n:o 97 "ei". Puh e mies : Äänestyksessä on annettu 125 jaaja 55 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 147) Puh e mies : Nyt äänestetään ed. Söderströmin ehdotuksen n:o 98 perusteluja koskevasta osasta. Mietintö "jaa", ed. Söderströmin ehdotus n:o 98 "ei". Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 144 jaaja 36 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 148) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 99. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 99 Puh e m ies : Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 29 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 20. (Koneään. 149) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 100. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 100 Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 150) Luku 94 Posti- ja telelaitos. Äänestys ed. Hirvelän ehdotuksesta n:o 101. Mietintö "jaa", ed. Hirvelän ehdotus n:o 101,,.,, e1. Puh e m i e s : Äänestyksessä on annettu 145 jaaja 31 ei-ääntä, 2 tyhjää; poissa 21. (Koneään. 151)

30 5014 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Luku 95 Posti- ja telelaitoksen konepajat, hyväksytään. Luku 99 Lzikenneministen'ön hallinnonalan muut menot. Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 102. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 102 Puhe m i e s : Äänestyksessä on annettu 108 jaaja 63 ei-ääntä; poissa 28. (Koneään. 152) Pääluokka 32 Ensimmäinen varapuhemies: Viime istunnossa julistettiin pääluokan 32 yleiskeskustelu päättyneeksi. Eduskunta ryhtyy pääluokan yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Pääluokkaa koskevat ehdotukset Seuraavat pääluokkaa koskevat, hyväksytyn menettelytavan mukaisesti keskuskansliaan kirjallisina jätetyt, edustajille monistettuina ja numeroituina jaetut ehdotukset tehdään keskustelun kuluessa: 1. Ed. Vähäkangas: momentille lisäyksenä mk luotsiaseman rakentamiseksi Raaheen. (RA n:o 2672) 2. Ed. Almgren: momentille lisäyksenä mk Mussalon satamahankkeen sekä siihen liittyvän syväväylän suunnittelua varten. (RA n:o 34) 3. Ed. Tiuri: momentille lisäyksenä mk lisähenkilöstön palkkaamiseksi Teknologian kehittämiskeskuksen suunnittelu- ja hallintotehtäviin. (RA n:o 2440) 4. Ed. Järvenpää: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi avustuksina teollisuuden tutkimusja tuotekehitystoimintaan. (II vastalause) 5. Ed. Kuoppa: luvun uudelle momentille mk TEKESille Neuvostoliiton kanssa käytävän kaupan kehittämiseen. (RA n:o 1491) 6. Ed. Kuoppa: momentille lisäyksenä mk Suomen liittymiseksi SEV:n teknologiaohjelmiin. (RA n:o 1492) 8. Ed. Almgren: momentille uudelle momentille mk kunnille keksijätoiminnan tukemiseen yrityksissä kunnan alueella. (RA n:o 38) 9. Ed. Vähäkangas: momentin perusteluissa lausuttavaksi: ''Eduskunta edellyttää, että Keraspo Oy:tä ja Lakespo Oy:tä kehitetään julkisessa omistuksessa siten, että osakaspohjaa laajennettaessa laajennus suuntautuu kuntiin tai valtioenemmistöisiin yhtiöihin." 10. Ed. Pietikäinen: momentille lisäyksenä mk ulkomaisen harjoittelun tukemiseen. (RA n:o 1981) 11. Ed. Koskenniemi: momentille lisäyksenä mk Kemira Oy:n osakepääoman korottamiseen Sokiin kaivoshankkeen käynnistämiseksi. (RA n:o 1433 ja 1 vastalause) 12. Ed. Kuoppa: momentille lisäyksenä mk Enso-Gutzeit Oy:n Uimaharjun tehtaan laajentamiseen. (RA n:o 1489 ja III vastalause) 13. Ed. E. Laine: momentille lisäyksenä mk Valmet Oy:n osakepääoman korottamiseen valtiollisen telakkateollisuuden jatkamiseksi ja kehittämiseksi ottamalla huomioon myös mahdollisuuden suomalais-neuvostoliittolaisen telakkateollisuuden yhteisyrityksen perustamiseen. (RA n:o 1559) 14. Ed. Säilynoja: momentille lisäyksenä mk Outokumpu Oy:n osakepääoman korottamiseen kaivostoiminnan aloittamiseksi Sotkamon Talvivaarassa. (RA n:o 419 ja 1 vastalause) 15. Ed. Saarikoski: momentille lisäyksenä mk turveteknologian ja turvekemian tutkimuskeskuksen rakentamiseen Vapo Oy:n Peräseinäjoella sijaitsevan Haukinevan tehtaitten yhteyteen. (RA n:o 604) 16. Ed. Söderström: momentille lisäyksenä mk Kemira Oy:lle osakepääoman korotuksena maakaasupohjaisen ammoniakkitehtaan rakentamista varten. (RA n:o 2369 ja III vastalause) 17. Ed. Söderström: momentille lisäyksenä mk Veitsiluoto Oy:n osakepääoman korottamiseen pohjoisen puunjalostusteollisuuden kehittämiseksi. (RA n:o 2370 ja III vastalause) 18. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Veitsiluoto Oy:n osakepääoman

31 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka korottamiseen paperikoneen rakentamiseksi Kemijärven tehtaalle. (RA n:o 2418) 19. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Kemira Oy:n osakepääoman korottamiseen Sokiin kaivoksen avaamiseksi. (RA n:o 2423 ja III vastalause) 20. Ed. Almgren: luvun uudelle momentille mk pienteollisuuden korkotukilainoja varten. (RA n:o 39) 21. Ed. Astala: luvun uudelle momentille mk korvaavien työpaikkojen luomiseksi telakkateollisuudesta irtisanotuille työntekijöille. (RA n:o 960 ja 1 vastalause) 22. Ed. Kulhia: luvun uudelle momentille mk työttömyyden poistamiseksi valtion yritystoimintaa laajentamalla. (RA n:o 1473) 23. Ed. Kuoppa: luvun uudelle momentille mk lopettamisuhan alaisten yritysten ottamiseksi valtion haltuun työllisyyden ja tuotannon turvaamiseksi. (RA n:o 1490) 24. Ed. Löyttyjärvi: luvun uudelle momentille mk uusiapaperin valmistuksen aloittamiseen. (RA n:o 1647) 2 5. Ed. Pietikäinen: luvun uudelle momentille mk nuorten yrittäjätoiminnan edistämiseen. (RA n:o 1980) 26. Ed. Saarikoski: luvun uudelle momentille mk pienten perheyritysten sukupolvenvaihdoslainoja varten. (RA n:o 2231) 27. Ed. Tennilä: luvun uudelle momentille mk selvityksen tekemiseksi siitä, miten Tornion jaloterästä voidaan jatkojalostaa Ylitornion ja Pellon kunnissa. (RA n:o 2417) 28. Ed. Tennilä: luvun uudelle momentille mk Röyttän sahan ostamiseksi valtiolle sahaustoiminnan jatkamiseksi. (RA n:o 2419) 29. Ed. Tennilä: luvun uudelle momentille mk alumiinioksiditehtaan rakentamiseksi Kemiin osana Kuola-projektia. (RA n:o 2420) 30. Ed. Vepsäläinen: luvun uudelle momentille mk käytöstä poistettujen ja poistuvien kaivosten, erityisesti Katalahden kaivoksen hyötykäytön selvittämiseen. (RA n:o 1800 ja 1 vastalause) 31. Ed. Valli: momentille lisäyksenä mk kaivannaisteollisuuden edistämiseen Oulun läänissä. (RA n:o 2572) 32. Ed. Helle: luvun uudelle momentille mk Tervakosken Teollisuusalue Oy:n osakepääoman korottamiseksi. (RA n:o 1054) 33. Ed. E. Laine: luvun uudelle momentille mk telakkateollisuuden ja kriisiytyneen konepajateollisuuden työllisyyskatastrofin torjumiseksi sekä alueellisesti Turkua, Helsinkiä, Kotkaa ja Tamperetta koskevan työllisyys- ja teollisuuspoliittisen kehittämisohjelman laatimiseksi. (RA n:o 1560) 34. Ed. Ronkainen: luvun uudelle momentille mk Oy Pihlaport-nimisen kehitysyhtiön käynnistämiseen ns. Särkilahti-hankkeen toteuttamiseksi. (RA n:o 566) 35. Ed. Tennilä: luvun uudelle momentille mk kromikaivoksen avaamiseksi Sodankylän Koitelaisenkairaan. (RA n:o 2421) 36. Ed. Tennilä: luvun uudelle momentille mk Pahtavuoman kuparikaivoksen avaamiseen. (RA n:o 2422) 37. Ed. Söderström: momentille lisäyksenä mk Suomen energiahuoltoa koskevan laaja-alaisen selvityksen laatimiseksi. (RA n:o 2371) 38. Ed. Saarikoski: momentille lisäyksenä mk turvekäyttöisen lämpövoimalaitoksen rakentamiseen Seinäjoelle. (RA n:o 2235) 39. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk valtakunnan sähköverkon ulottamiseen Muonion ja Enontekiön kuntiin. (RA n:o 2424) 40. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk turvevarojen tutkimukseen Vuotos-alueella. (RA n:o 2425) 41. Ed. Astala: luvun uudelle momentille mk maakaasujohdon jatkamiseen Varsinais-Suomeen. (RA n:o 956 ja 1 vastalause) 42. Ed. Laaksonen: luvun uudelle momentille mk maakaasujohdon jatkamiseksi Satakuntaan. (RA n:o 1535 ja 1 vastalause) 43. Ed. E. Laine: luvun uudelle momentille mk maakaasuputken rakentamiseksi Lounais-Suomeen ja Satakuntaan, tarvittaessa Neste Oy:n osakepääomaa korottamalla. (RA n:ot 363 ja 1561 sekä III vastalause) 44. Ed. Säilynoja: luvun uudelle momentille mk maakaasujohdon jatkamiseksi Vaasaan sekä Raahen-Oulun-Kemin Tornion alueille. (RA n:o 2352 ja 1 vastalause) 45. Ed. Tennilä: momentille lisäyksenä mk Inarin matkailuhotellin peruskorjaamiseen. (RA n:o 2426) 46. Ed. E. Laine: luvun uudelle momentille mk pienten ja keskisuurten yritysten Suomen ja Neuvostoliiton tuotannollista yhteistyötä edistävän rahoitus- ja neuvontapalvelukeskuksen perustamista varten. (RA n:o 360)

32 5016 Tiistaina 20. tammikuuta Ed. E. Laine: luvun uudelle momentille mk taloudellista yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa edistävän palveluja neuvontatoimiston perustamiseksi Turkuun. (RA n:o 361) 48. Ed. Kuoppa: luvun uudelle momentille mk Valtion hankintakeskukselle tuonnin lisäämiseksi Neuvostoliitosta. (RA n:o 1493 ja III vastalause) Keskustelu: Ed. Vähäkangas : Teen ehdotuksen n:o 1. Ed. K o s k e n n i e m i : Teen ehdotuksen n:o 11. Ed. V e p s ä 1 ä i ne n : Kannatan ed. Koskenniemen ehdotusta. Ed. Kuoppa : Teen ehdotuksen n:o 12. Ed. T e n n i 1 ä : Kannatan. Ed. E. Laine : Teen ehdotuksen n:o 13. Ed. S ö d e r s t r ö m : Kannatan ed. E. Laineen ehdotusta. Ed. S ä i 1 y n o j a : Kannatan. Ed. 14. S ä i 1 y n o j a : Teen ehdotuksen n:o Ed. A 1m g r en : Teen ehdotuksen n:o 2. Ed. V ä h ä k a n g a s : Kannatan. Ed. R o n k a i n e n : Kannatan. Ed. S a a rikos k i : Teen ehdotuksen n:o Ed. Tiuri: Teen ehdotuksen n:o Ed. D r o m b e r g : Kannatan. Ed. ] ä r v enpä ä : Teen ehdotuksen n:o 4. Ed. Rusanen : Kannatan. Ed. Kuoppa: Teen ehdotuksen n:o 5. Ed. Söderström : Kannatan ed. Kuopan tekemää ehdotusta. Ed. K u o p p a : Teen ehdotuksen n:o 6. Ed. S ö d e r s t r ö m : Kannatan. Ed. A 1m g r en : Teen ehdotuksen n:o 8. Ed. Ronkainen : Kannatan. Ed. Vähäkangas : Teen ehdotuksen n:o 9. Ed. S ä i 1 y n o j a : Kannatan. Ed. P i et ikä i n e n : Teen ehdotuksen n:o 10. Ed. M o i s a n d e r : Kannatan. Ed. M ä k i - H a k o 1 a : Kannatan. Ed. Söderström : Teen ehdotukset n:ot 16 ja 17. Ed. K u o p p a : Kannatan. Ed. T e n n i 1 ä : Teen ehdotuksen n:o 18, joka tarkoittaa sitä, että Veitsiluoto Oy:n osakepääomaa korotetaan paperikoneen rakentamiseksi Kemijärven tehtaalle, kun äsken oli kysymys Oulun tehtaasta. Ed. K u o p p a : Kannatan. Ed. Te n n i 1 ä : Teen ehdotuksen n:o 19. Ed. K u o p p a : Kannatan. Ed. A 1 m g r e n : Teen ehdotuksen n:o 20 eli mk pienteollisuuden korkotukilainoja varten. Ed. Ronkainen : Kannatan ed. Almgrenin ehdotusta. Ed. A s ta 1 a : Teen ehdotuksen n:o 21. Ed. S ä i 1 y n o j a : Kannatan.

33 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. Kulhia : Teen ehdotuksen n:o 22, 4 mrd. mk työttömyyden poistamiseksi. Odotan jännityksellä, saako siihen kannatusta tästä salista. Ed. Te n n i l ä : Jännitys laukeaa, kannatan tätä ehdotusta. Ed. Kuoppa: Teen ehdotuksen n:o 23. Ed. Te n n i l ä : Kannatan tehtyä ehdotusta. Ed. L ö y t t y j ä r v i : Teen ehdotuksen n:o 24. Ed. K u o p p a : Kannatan. Ed. P i e t ikä i ne n : Teen ehdotuksen n:o 25. Ed. P o h j a n o k s a : Kannatan. Ed. S a a r i k o s k i : Teen ehdotuksen n:o 26. Ed. L a h t i n e n : Kannatan. Ed. T e n n i l ä : Teen ehdotukset n:ot Ed. Kuoppa : Kannatan tehtyjä ehdotuksia. Ed. V e p s älä i ne n : Teen ehdotuksen n:-o 30. Ed. K o s k e n n i e m i : Kannatan ed. Vepsäläisen ehdotusta. Ed. V a II i : Teen ehdotuksen n:o 31. Ed. J o u p p i l a : Kannatan. Ed. He II e : Teen ehdotuksen n:o 32. Ed. V e p s ä l ä i n e n : Kannatan. Ed. E. Laine: Teen ehdotuksen n:o 33. Ed. K u o p p a : Kannatan. Ed. Ronkainen : Teen ehdotuksen n:o 34. Ed. Almgren : Kannatan ed. Ronkaisen ehdotusta. Ed. Te n n i l ä : Teen ehdotukset no:t 35 ja 36. Ed. Kuoppa: Kannatan tehtyjä ehdotuksia. Ed. S ö d e r s t r ö m : Teen ehdotuksen n:o 37. Ed. T e n n i l ä : Kannatan. Ed. S a a r i k o s k i : Teen ehdotuksen n:o 38. Ed. M ä k i - H a k o l a : Kannatan. Ed. Te n n i l ä : Teen ehdotukset n:ot 39 ja 40. Ed. Kuoppa : Kannatan tehtyjä ehdotuksia. Ed. A s ta l a : Teen ehdotuksen n:o 41. Ed. S ä i l y n o j a : Kannatan. Ed. Laakson en : Teen ehdotuksen n:o 42. Ed. P. Leppänen : Kannatan tehtyä ehdotusta. Ed. E. Lain e : Teen ehdotuksen n:o 43. Ed. K u o p p a : Kannatan. Ed. 44. S ä i l y n o j a : Teen ehdotuksen n:o Ed. V ä h ä k a n g a s : Kannatan. Ed. Tennilä: Teen ehdotuksen n:o 45. Ed. Kuoppa: Kannatan. Ed. E. Laine : Teen ehdotukset n:ot 46 ja 47. Ed. Tennilä : Kannatan tehtyjä ehdotuksia. Ed. Kuoppa : Teen ehdotuksen n:o 48. Ed. S t e n i u s - K a u k o n e n : Kannatan. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. 628, C

34 5018 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Ensimmäinen varapuhemies: Keskustelussa on tehty ehdotukset n:ot 1-6 sekä 8-48 ja niitä on kannatettu. Selonteko myönnetään oikeaksi. Päätökset: Luku 01 Kauppa- ja teollisuusministeriö, luku 02 Teollisuuspiirit, luku 04 Puolustustaloudellinen suunnittelukunta ja luku 06 Varmuusvarastointi, hyväksytään. Luku 10 Merenkulkulaitos. Äänestys ed. Vähäkankaan ehdotuksesta n:o 1. Mietintö "jaa", ed. Vähäkankaan ehdotus n:o 1 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 131 jaaja 34 ei-ääntä; poissa 34. (Koneään. 153) Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 2. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 2 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 140 jaaja 21 ei-ääntä; poissa 38. (Koneään. 154) Luku 28 Elinkeinohallitus, luku 30 Kilpailuasiamiehen toimisto, luku 31 Kuluttajansuoja, luku 32 Patentti- ja rekisterihallitus, luku 34 Lisenssivirasto, luku 39 Teknillinen tarkastuskeskus, luku 40 Geologian tutkimuskeskus, luku 42 Valtion teknillinen tutkimuskeskus ja luku 43 Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen maksulliset tutkimuspalvelut, hyväksytään. Luku 44 Teknologian kehittämiskeskus. Äänestys ed. Tiurin ehdotuksesta n:o 3. Mietintö "jaa", ed. Tiurin ehdotus n:o 3 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 118 jaaja 51 ei-ääntä; poissa 30. (Koneään. 155) Äänestys ed. Järvenpään ehdotuksesta n:o 4. Mietintö "jaa", ed. Järvenpään ehdotus n:o 4 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 114 jaaja 45 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 39. (Koneään. 156) Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 5. Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o 5 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 26 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 157) Luku 46 Teknisen ja kaupallisen tutkimuksen tukeminen. Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 6. Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o 6 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 148 jaaja 26 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 158) Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 8. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 8 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 27 ei-ääntä; poissa 26. (Koneään. 159)

35 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Luku 47 Merentutkimuslaitos ja luku 48 Teollisuussihteerit, hyväksytään. Luku 49 Kehitysaluerahasto Oy. Äänestys ed. Vähäkankaan ehdotuksesta n:o 9. Mietintö "jaa", ed. Vähäkankaan ehdotus n:o 9 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 145 jaaja 27 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 26. (Koneään. 160) Luku 50 Teollisuuden edistäminen. Äänestys ed. Pietikäisen ehdotuksesta n:o 10. Mietintö "jaa", ed. Pietikäisen ehdotus n:o 10 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 123 jaaja 53 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 161) Ensimmäinen varapuhemies: Ed. Koskenniemen ehdotus n:o 11 ja ed. Tennilän ehdotus n:o 19 ovat samansisältöiset, joten ehdotan, että niistä äänestetään yhdessä mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. Mietintö "jaa", ed. Koskenniemen ehdotus n:o 11 ja ed. Tennilän ehdotus n:o 19 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 141 jaaja 32 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 25. (Koneään. 162) Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 12. Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o 12 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 140 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 29. (Koneään. 163) Äänestys ed. E. Laineen ehdotuksesta n:o 13. Mietintö "jaa", ed. E. Laineen ehdotus n:o 13 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 144 jaaja 29 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 25. (Koneään. 164) Äänestys ed. Säilynojan ehdotuksesta n:o 14. Mietintö "jaa", ed. Säilynojan ehdotus n:o 14 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 142 jaaja 32 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 24. (Koneään. 165) Äänestys ed. Saarikosken ehdotuksesta n:o 15. Mietintö "jaa", ed. Saarikosken ehdotus n:o 15 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 166) Äänestys ed. Söderströmin ehdotuksesta n:o 16. Mietintö "jaa", ed. Söderströmin ehdotus n:o 16 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 29 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 23. (Koneään. 167) Äänestys ed. Söderströmin ehdotuksesta n:o 17.

36 5020 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Mietintö "jaa", ed. Söderströmin ehdotus n:o Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o "ei". "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 144 jaaja 31 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 23. (Koneään. 168) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 18. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 18 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 147 jaaja 30 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 21. (Koneään. 169) Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 20. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 20 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 107 jaaja 69 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 170) Äänestys ed. Astalan ehdotuksesta n:o 21. Mietintö "jaa", ed. Astalan ehdotus n:o 21 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 147 jaaja 31 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 171) Äänestys ed. Kulhian ehdotuksesta n:o 22. Mietintö "jaa", ed. Kulhian ehdotus n:o 22 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 153 jaaja 25 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 172) Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 23. Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 151 jaaja 22 ei-ääntä; poissa 26. (Koneään. 173) Äänestys ed. Löyttyjärven ehdotuksesta n:o 24. Mietintö "jaa", ed. Löyttyjärven ehdotus n:o 24 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 148 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 174) Äänestys ed. Pietikäisen ehdotuksesta n:o 25. Mietintö "jaa", ed. Pietikäisen ehdotus n:o 25,,.,, et. Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 115 jaaja 61 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 22. (Koneään. 175) Äänestys ed. Saarikosken ehdotuksesta n:o 26. Mietintö "jaa", ed. Saarikosken ehdotus n:o 26 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 119 jaaja 56 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 176) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 27. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 27 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 147 jaaja 31 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 177) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 28.

37 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 28 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 32 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 178) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 29. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 29 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 179) Äänestys ed. Vepsäläisen ehdotuksesta n:o 30. Mietintö "jaa", ed. Vepsäläisen ehdotus n:o 30 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 144 jaaja 34 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 180) Luku 51 Tuotantotoiminnan alueellinen edistämznen. Äänestys ed. Vallin ehdotuksesta n:o 31. Mietintö "jaa", ed. Vallin ehdotus n:o 31 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 112 jaaja 64 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 22. (Koneään. 181) Äänestys ed. Helteen ehdotuksesta n:o 32. Mietintö "jaa", ed. Helteen ehdotus n:o 32 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 143 jaaja 35 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 182) Äänestys ed. E. Laineen ehdotuksesta n:o 33. Mietintö "jaa", ed. E. Laineen ehdotus n:o 33 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 129 jaaja 49 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 18 3) Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 34. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 34 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 168 jaaja 10 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 184) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 35. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 35 ''.,, e1. Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 147 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 185) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 36. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 36,,.,, e1. Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 31 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 186) Luku 55 Energiatalous. Äänestys ed. Söderströmin ehdotuksesta n:o 37. Mietintö "jaa", ed. Söderströmin ehdotus n:o 37 "ei".

38 5022 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 25 ei-ääntä; poissa 28. (Koneään. 187) Äänestys ed. Saarikosken ehdotuksesta n:o 38. Mietintö "jaa", ed. Saarikosken ehdotus n:o 38 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 150 jaaja 27 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 188) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 39. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 39 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 33 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 189) Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 40. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 40 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 149 jaaja 30 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 190) Ensimmäinen varapuhemies: Ed. Astalan ehdotus n:o 41 ja Ed. Laaksosen ehdotus n:o 42 yhdessä ovat vastakkaisia ed. E. Laineen ehdotuksen n:o 43 kanssa. Äänestyksissä ehdotan meneteltäväksi siten, että ensin äänestetään yhdessä ed. E. Laineen ehdotuksesta ed. Astalan ja ed. Laaksosen ehdotuksia vastaan. Jos tässä äänestyksessä ed. E. Laineen ehdotus voittaa, äänestetään siitä mietintöä vastaan. Jos taas ed. Astalan ja ed. Laaksosen ehdotukset yhdessä voittavat, äänestetään niistä kummastakin erikseen mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. 1) Äänestys ed. E. Laineen ehdotuksesta n:o 43 yhdessä ed. Astalan ehdotusta n:o 41 ja ed. Laaksosen ehdotusta n:o 42 vastaan. Ed. Astalan ehdotus n:o 41 ja ed. Laaksosen ehdotus n:o 42 "jaa", ed. E. Laineen ehdotus n:o 43 "ei". Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 78 jaaja 59 ei-ääntä, 42 tyhjää; poissa 20. (Koneään. 191) Eduskunta on tässä äänestyksessä hyväksynyt ed. Astalan ehdotuksen n:o 41 ja ed. Laaksosen ehdotuksen n:o 42. 2) Äänestys ed. Astalan ehdotuksesta n:o 41 mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. Astalan ehdotus n:o 41 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 133 jaaja 46 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 192) 3) Äänestys ed. Laaksosen ehdotuksesta n:o 42 mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. Laaksosen ehdotus n:o 42 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 131 jaaja 46 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 193) Äänestys ed. Säilynojan ehdotuksesta n:o 44. Mietintö "jaa", ed. Säilynojan ehdotus n:o 44 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 144 jaaja 34 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 20. (Koneään. 194) Luku 61 Kotimaankaupan edistäminen, hyväksytään.

39 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Luku BO Matkailun edistämiskeskus. Äänestys ed. Tennilän ehdotuksesta n:o 45. Mietintö "jaa", ed. Tennilän ehdotus n:o 45 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 146 jaaja 28 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 195) Luku 85 Ulkomaankaupan edistäminen. Äänestys ed. E. Laineen ehdotuksesta n:o 46. Mietintö "jaa", ed. E. Laineen ehdotus n:o 46 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 142 jaaja 34 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 196) Äänestys ed. E. Laineen ehdotuksesta n:o 47. Mietintö ''jaa'', ed. E. Laineen ehdotus n:o 47 Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 143 jaaja 33 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 197) Luku 90 Valtion hankintakeskus. Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 48. Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o 48,,.,, er. Ensimmäinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 151 jaaja 27 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 198) Luku 99 Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan muut menot, hyväksytään. Pääluokka 33 Yleiskeskustelu: Sosiaali- ja terveysministeri K u u s k o s k i - V i k a t m a a : Herra puhemies! Istuva hallitus on toiminut nyt kolmen ja puolen vuoden ajan ja sen vuoksi se on voinut työskennellä hyvin pitkäjänteisesti. Tästä on osoituksena nyt käsiteltävänä oleva hallituksen neljäs budjettiesitys. Se ei ole erillinen vain vuoden 1987 tuloja menoarvioesitys, vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Tämän vuoden budjettiesityksessä toteutetaan viimeisetkin hallitusohjelmaan kirjatut merkittävät tavoitteet. Istuvan hallituksen aikana on tehty monia tärkeitä ja kauaskantoisia uudistuksia ja parannuksia koskien terveydenhuoltoa, lapsiperheiden asemaa, työelämää, eläkeläisten, vanhusväestön ja veteraanien asemaa. Hallituksen terveyspoliittista linjaa on käsitelty eduskunnassa puolitoista vuotta sitten terveyspoliittisen selonteon muodossa. Tuossa selonteossa hahmoteltiin pitkän tähtäimen kehittämislinjat konkretisoimaha tärkeimmät tavoitteet 32 kannanottoon. Eduskuntakeskustelu osoitti mielestäni, että keskeisimmät linjanvedot saivat eduskunnan tuen. Viime vuoden lopulla sosiaalija terveysministeriö julkaisi kansallisen Terveyttä kaikille vuoteen ohjelman. Tämä Suomen oma ohjelma on lenkki maailmanlaajuisessa WHO:n Terveyttä kaikille vuoteen projektissa. Kansallisen ohjelmamme tavoitteena on ollut löytää suomalaisiin terveysongelmiin, niiden ehkäisemiseen ja hoitamiseen oma kansallinen strategia. On hyvin tärkeätä korostaa sitä, että tämä ohjelma todella perustuu suomalaisiin lähtökohtiin niin ongelmien tarkastelussa kuin myös erilaisten toimenpiteitten etsimisessä. Tämän ohjelman perustana ovat terveyspoliittisen selonteon kannanotot. Niiden taustaa on pyritty perustelemaan laajemmin ja myös esittelemään toimenpide-ehdotuksia ajankohtaisesti ja konkreettisesti. Kuten selonteossakin ohjelmassa painotetaan terveellisten elintapojen edistämistä, elinympäristön terveysriskien vähentämistä ja kolmantena tärkeänä lohkona terveyspalvelujen kehittämistä. Terveydenhuollon viime vuosien kehittämisestä mainittakoon järjestelmällisen hammashuollon ulottaminen kaikkiin vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneisiin sekä sairausvakuutuksen lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen. Samoin uusi tartuntatautilaki tuli voimaan tämän vuoden alusta ja nyt eduskunnan käsiteltävänä on lääkelakiesi-

40 5024 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 tys. Potilaan oikeusturvaan on kiinnitetty erityistä huomiota ja sitä on yritetty parantaa. Pari vuotta sitten perustettiin potilasvahinkolautakunta ja tämän vuoden toukokuun alusta tulee voimaan potilasvahinkolaki, joka luo erillisen korvausjärjestelmän terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä potilaalle sattuvien henkilövahinkojen osalta. Tämän vuoden budjetissa terveydenhuollon kannalta merkittävimpänä voidaan pitää sitä, että virkamäärien lisäykset on saatu kohtuulliselle tasolle. Tänä vuonna sosiaalija terveydenhuoltoon tullaan perustamaan yhteensä uutta virkaa ja koko viisivuotiskauden virkalisäys sosiaalija terveydenhuoltoon yhteensä tulee olemaan uutta virkaa. Erityisen merkittävänä pidän sitä, että ensimmäisen kerran nyt uusien terveydenhuollon valtakunnallisten viisivuotissuunnitelmien yhteydessä voitiin sopia tyydyttävästä virkakehityksestä koko viisivuotiskaudelle. Koska terveyspalvelut syntyvät lähinnä ammatti-ihmisten tekemän tvön kautta, tulee voimakkaasti painottaa riittävän ammattitaitoisen henkilökunnan osuutta ja merkitystä. Erikoissairaanhoidon virkalisäykset helpottavat ohitusleikkausjonojen lyhentämistä sekä syöpäpotilaiden hoidon tehostamista. Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksiin on laskettu tarvittavan vielä yli 400 virkaa. Viime vuoden loppupuolella ohitusleikkauksia varten perustettiin yliopistosairaaloihin 87 virkaa ja syntynyt ratkaisu tekee mahdolliseksi nyt vakinaistaa nämä virat. Lisäksi valtiovarainvaliokunta on lisännyt 4 milj. mk käytettäväksi sepelvaltimoiden ohitusleikkauksien lisäämiseen. Näin ollen arvioitu virkojen tarve tulee tyydytettyä suunnitelmakauden aikana ja eduskunnan ilmaisemat toiveet sydämenohitusleikkausten lisäämiseksi tulevat toteutumaan. Myös syöpäsairauksien lisääntyminen ja hoidon parantaminen edellyttävät henkilöstön lisäämistä. Esimerkiksi sytostaattihoidon tehostamiseen voidaan suunnitelmakaudella ohjata tarvittavat 30 virkaa. Myös vanhusten palvelutarpeen lisääntymisen mukaisesti geriatrisiin yksiköihin, ortopediaan, neurologiaan ja dementian hoitoon on arvioitu tarvittavan 110 uutta virkaa, jotka hyväksyttyjen suunnitelmien puitteissa voidaan myös perustaa. Psykiatria on erityisen merkittävä painopistealue terveydenhuoltomme kehittämisessä ja siihen tullaan tarvitsemaan myös runsaasti uutta henkilökuntaa, arviolta noin uutta virkaa. Virkakiintiöistä on ohjattu ja tullaan ohjaamaan 20 % juuri psykiatrisen hoidon tehostamiseen. Painoalueena on erityisesti avohoidon kehittäminen ja tähän pyritään uudet voimavarat erityisesti suuntaamaan. Psykiatrisen terveydenhuollon uudistamista osittain on hidastanut se, että tietyistä erityishenkilöistä, erityisistä psykiatreista on ollut pulaa edelleen. Kansanterveystyön puolella alkavana viisivuotiskautena tullaan virkoja lisäämään noin Tämä määrä on noin 670 virkaa enemmän kuin aikaisemmin hyväksytyissä suunnitelmissa oli esitetty. Virkalisäyksillä voidaan tehostaa ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa sekä vanhusten avohuoltoa ja erikoisesti kotisairaanhoitoa. Lääkäreiden kotikäyntejä on tarkoitus myös lisätä. Kaikissa terveyskeskuksissa tullaan lisäksi aloittamaan päiväsairaanhoito tai osallistumaan sosiaalihuollon päiväkeskustoimintaan. Erityisesti haluan vielä tässä yhteydessä mainita sen, että sosiaalija terveydenhuollon tiivis ja joustava yhteistyö on keskeinen tavoite ja uskon, että sitä kautta myös palvelujen laatu tulee paranemaan ja tyytyväisyys palvelusten käyttäjien keskuudessa lisääntymään. Juuri palvelujen sisältöä ja laatua tulee korostaa ja hoidon sisällön ja inhimillisyyden parantaminen on ollut keskeistä terveydenhuollon viime vuosien kehittämisessä. Tähän tähtää myös suurimmissa kaupungeissa parhaillaan menossa oleva omalääkärikokeilu, joka pyrkii parantamaan hoitosuhdetta, luomaan sen kehittämiselle nykyistä parempia edellytyksiä sekä turvaamaan potilaitten nopean omalle lääkärille pääsyn. Tästä kokeilusta on ollut nähtävissä jo nyt, vaikka kokeilu on vielä kesken, selvästi myönteistä palautetta. Väestövastuuseen pohjautuva terveydenhuolto on tarkoitus saattaa voimaan koko maassa ensi vuosikymmenen alussa, ja sitä varten tästä kokeilusta ja muusta kehittelyja valmistelutyöstä pyritään nyt saamaan kaikki kokemukset, jotta tämä siirtyminen tapahtuisi sitten joustavasti ja että voitaisiin ne tarvittavat erityispiirteet, jotka eri terveyskeskuksiin liittyvät, ottaa riittävästi huomwon. Eduskunnan valtiovarainvaliokunta kiinnitti erityistä huomiota siihen, että kunnat eivät saisi joutua kustannusten vuoksi erilaiseen asemaan, silloin kun ne joutuvat ostamaan mm. röntgen- ja anestesialääkäripalveluja sekä kuntoutuspalveluja yksityisiltä lääkäreiltä, lääkäriasemilta tai kuntoutuslaitoksilta. Perusterveydenhuollon valtakunnallisten suunnitelmien kanssa samanaikaisesti valtioneuvosto hyväksyi viime syksynä kansanterveysasetuksen 6 :n muutoksen. Tämän muutoksen mukaan terveyskeskus voi hankkia myös röntgen- ja anestesiapalvelut sekä hampaiden oiko-

41 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka mishoidon palvelut ostopalveluina sosiaalija terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla. Kansalaisten kannalta on erityisen suuri merkitys juuri oikomishoidon palveluilla, koska tähän asti eriarvoisuus on ollut hyvin selvä, kun vain suurempien kuntien on ollut mahdollista perustaa omaan terveyskeskukseensa oikojahammaslääkärin virkoja. Ostopalvelumenettely tekee nyt mahdolliseksi oikomispalvelujen hankkimisen myös pienille ja syrjäisille kunnille. Tällä tavoin tämä eduskunnan lausuma toive tulee toteutettua. Ehkä on hyvä korostaa myös sitä, että terveysviranomaiset tulevat kiinnittämään erityistä huomiota myös näiden ostopalveluiden hinnoitteluun ja pitämään huolta siitä, että hinnoittelu pysyy kohtuullisena. Muutosten myötä on mahdollista järjestää myös mammografiaan perustuvat rintasyöpäseulontatutkimukset ostopalveluina. Rintasyöpä on kasvava kansanterveysongelma. On arvioitu, että vuosituhannen vaihteeseen mennessä näiden syöpätapausten määrä kaksinkertaistuu. Rintasyöpää ei juuri voida ennakolta ehkäistä, mutta kuolleisuutta voidaan aivan oleellisesti vähentää sairauden varhaisella toteamisella. Sen vuoksi kaikki mahdollinen syövän, myös rintasyövän ennalta ehkäisemiseksi on tehtävä. Mammografiatutkimukset kuuluvat valtakunnallisen viisivuotissuunnitelman mukaisesti ohjelmaan ja tulevat koskemaan vuotiaita naisia. Terveydenhuollon palvelujen paraneminen on tietysti lapsiperheidenkin kannalta hyvin tärkeä kysymys, ja siltä osin on syytä mainita se kehittelyja uudistamistyö, joka on käynnissä äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan osalta. Sitä kautta on mahdollista tukea entistä enemmän perheitä kasvatustyössä ja antaa myös apua moniin henkisen turvattomuuden alueeseen liittyviin ongelmakysymyksun. Merkittävin perhepoliittinen uudistus on kuitenkin, näin uskon, kotihoidontuen toteuttaminen vuosikymmenen loppuun mennessä. Kaikki lapsiperheet saavat valita alle 3-vuotiaalle lapselle joko kotihoidontuen, kunnallisen päiväkotihoidon tai kunnallisen perhepäivähoidon. Kotihoidontukeen liittyvä hoitovapaalainsäädäntö varmistaa sen, että jompikumpi vanhemmista voi jäädä työstä pois ja palata entiseen työhönsä. Uskon että tämä uudistuksen osa on merkittävästi lisännyt työelämän joustoa perheiden hyväksi. Tämän vuoden budjetin yhteydessä kotihoidontukijärjestelmää kohennetaan edelleen. Perheet tulevat saamaan sisaruskorotuksen nyt jokaisesta alle 7 -vuotiaasta sisaruksesta. Käytännössä tämä merkitsee esimerkiksi sellaisille perheille, joissa on noin pienen lapsen lisäksi kaksi muuta alle kouluikäistä lasta, noin 450 markan lisää kuukautiseen kotihoidontukeen. Lisäksi kotihoidontuen lisäosan tarveharkinta lievenee huomattavasti. Tämä parantaa erityisesti pienituloisten lapsiperheitten asemaa ja antaa parempia mahdollisuuksia myös valintatilanteissa. Kaiken kaikkiaan lapsiperheet saavat tänä vuonna noin miljardin markan tuen, josta puolet tulevat veronhuojennusten kautta. Eniten hyötyvät alle 7 -vuotiaiden lasten vanhemmat, sillä lapsenhoitovähennys nousee markasta markkaan ja puolisovähennys markasta markkaan. Lisäksi uutena vaihtoehtona tulee eduskunnan päättämä lastenhoitajan sosiaalivakuutusmaksujen verovähennysoikeus, joka sekin on mielestäni perusteltu monesta syystä. On monta kertaa lapsen edun mukaista, että perheellä on mahdolisuus palkata kotiin lapsenhoitaja tai käyttää muun lapsenhoitajan palveluja. Joissakin perheissä se on ainoa mahdollisuus järjestää lapsen hoito joko vanhempien työn tai lapsen sairauden vuoksi. On myös perheitä, joissa tällaista vaihtoehtoa toivotaan. Verovähennysoikeus tuo mukanaan myös lisää työpaikkoja. Samalla se, näin uskon, tulee vähentämään pimeitä työsuhteita ja parantaa lapsenhoitajien omaa sosiaaliturvaa, kun he pääsevät hyvien laillisten, niin kai voi sanoa, työsuhteitten piiriin. Uskon, että tätä kautta myös lapsenhoitajien työn arvostus lisääntyy. Päivähoitopaikkojen, niin päiväkoti- kuin perhepäivähoitopaikkojen, perustamiseen on kiinnitetty runsaasti huomiota. Kun pääkaupunkiseutupaketin mukanaan tuoma paikkojen lisäys lasketaan muun päivähoidon kehittämisen kanssa yhteen, on tänä vuonna mahdollisuus perustaa kaikkiaan uutta hoitopaikkaa. Samanaikaisesti paikkojen lisäämisen kanssa on päivähoitomaksuja alennettu tuntuvasti. Voidaankin sanoa, että hoitopaikkojen perustamisessa pallo on tällä erää ja tällä kertaa kunnilla. Pienten lasten ohella hallitus on tukenyt myös monilapsisia perheitä. Uudet verovähennykset suosivat useampilapsisia perheitä, samoin myös lapsilisien tulevat korotukset. Ei myöskään sovi unohtaa sitä, että lapsilisän ikärajaa on nyt korotettu 17 vuoteen ja myös lukiolaisten opintorahaa on huomattavasti parannettu. Äitiysloma voidaan aloittaa nykyistä aikaisemmin, millä on myös oma tärkeä merkityksensä erityisesti keskoisuuden ehkäisemisen kannalta. Sairaiden ja vammaisten lasten hoitotukijärjestelmä uudistuu ja paranee ja lisäksi vakavasti sairaan lapsen sairaanhoidosta van C

42 5026 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 bernmille aiheutuvaa ansionmenetystä tai muita kuluja tullaan korvaamaan aikaisempaa enemmän. Hallituksella on ollut hyvin vahva ja selkeä perhepoliittinen linja. Etusija on annettu taloudellisissa vaikeuksissa oleville lapsiperheille ja perheille, joissa on useampia lapsia, ja myös vammaisia ja pitkäaikaissairaita fapsia ja heidän perheitään koskevia asioita on pyritty nyt viemään eteenpäin. Jatkossa on keskityttävä ennen kaikkea kotihoidontuen kohentamiseen. Tavoitteena voidaan pitää sitä, että kaikki alle 7 -vuotiaat lapset pääsevät tuen piiriin ja tuo lisäosa maksetaan kaikille niille vanhemmille, jotka hoitavat lasta kotona. Jos yhteiskunta todella arvostaa sitä työtä, jota tehdään lasten hoidon ja kasvatuksen hyväksi, on välttämätöntä, että se osoitetaan hyvin konkreettisesti, ja yksi tärkeä kysymys on silloin se, että kun vanhemmat tätä hoitotyötä kotona tekevät, heille myös tältä ajalta kertyy sosiaaliturvaa. Toisaalta on välttämätöntä, että huoltovelvollisuus otetaan nykyistä paremmin huomioon esimerkiksi sosiaaliturvaetuuksien kohdalla verotuksessa myös asumiseen liittyvien tukimuotojen yhteydessä. Valitettavana pidän sitä, että hallitus ei enää tälle eduskunnalle pystynyt antamaan esitystä pienten lasten vanhempien työajan joustamismahdollisuuksista ja siitä, että työpäivää olisi tarvittaessa voitu lyhentää. Tämä valmisteltu esitys sisälsi myös mahdollisuuden vanhemmille jäädä kotiin hoitamaan sairasta lastaan neljäksi vuorokaudeksi niin, että tämä hoito olisi sitten pystytty, jos sitä olisi jouduttu jatkamaan, myös kunnolla järjestämään. Vaikka nämä uudistukset jäivät tältä osin, ne eivät vielä tulleet eduskuntaan, niin pidän niitä erittäin välttämättöminä ja kiireellisinä. Herra puhemies! Tämä ja aikaisemmat budjetit ovat kohentaneet monella tavalla myös eläkeläisten, vanhusten ja veteraanien asemaa. Tästä mainittakoon vain laajan kansaneläkeuudistuksen II b-vaiheen ja III-vaiheen toteuttaminen. Viimeisimpänä Jaajana uudistuksena on epäilemättä joustavan eläkeikäjärjestelyn toteuttaminen, jonka viimeinen vaihe eli osa-aikaeläke tuli voimaan tämän vuoden alusta. Veteraanit ovat myös hyötyneet merkittävästi eläkeuudistuksista. Lisäksi rintamasotilaseläkelakia on lievennetty ja rintamaveteraanien varhaiseläkejärjestelmää kohennettu. Myös marraskuun alusta voimaan tullut ylimääräinen rintamalisä tuo oman lisätukensa heikoimmassa asemassa eläville veteraaneille. Herra puhemies! Eräs asia, jossa hallitus on tehnyt avauksia ja on myös aika laajaa selvittelytyötä, mutta joka ei ole vielä saatettu riittävän pitkälle, liittyy kansalaisten aineelliseen perusturvaan, joka edelleen joiltakin osin on aukollinen. Meille syntyy henkilöitä, jotka eräällä tavalla putoavat väliin. Järjestelmä tältä osin on vielä sekava ja epäyhtenäinen. Tuen tasot ja määrät jäävät aina silloin tällöin myös riittämättömiksi ja aiheuttavat luukulta toiselle juoksemista. Vaatimus yhtenäisestä ja aukottomasta perustoimeentulon takaamisesta kaikille on edelleen mitä ajankohtaisin, ja kun tätä kysymystä on sosiaalija terveysministeriössä selvitetty ja tämän työryhmän työ on ollut viime vuoden lausunnolla, on entistä kiireellisempää saada tästä muodostettua selvä periaatteellinen kokonaisuus, jonka kehittämistä sitten eri viranomaiset ja järjestelmät voivat yhteistyössä tehdä. Valmistelutyön pohjaksi tarvitaan selkeä yhteinen näkemys, minkälaista kokonaisuutta tavoitellaan. Samaan suuntaan on tämänkin hallituksen toimenpitein jo kuljettu, vaikka askeleet ovat olleet vielä pieniä. Siitä osoituksena ovat mm. sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahan pienet tasokorotukset sekä erilaiset toimenpiteet, jotka ovat liittyneet työttömyysturvan perusturvan parantamiseen. Tästä työttömyysajan perusturvastahan on viime viikkoina keskusteltu hyvin paljon ja siellä olevat puutteet ovat myös eduskuntaa kovasti puhuttaneet. Näen, että jatkossa sosiaalipolitiikan painopiste on laitettava vahvasti perusturvan parantamiseen ja saattamiseen ajan tasalle niin, että se kattaa todella kaikki kansalaiset. Tavoitteena on oltava se, että nämä vähimmäisetuudet nostetaan kansaneläkkeen täyden määrän tasolle, ja silloin tietysti kiireellisin työsarka löytyy äitiys- ja sairauspäivärahan parantamisesta, samoin työttömyysturvassa on aukkoja, jotka on kiireellisesti korjattava. Herra puhemies! Kuten alussa jo totesin, tämän vuoden budjettiesitys on tärkeä lenkki siinä johdonmukaisessa työssä, jota hallitus on ohjelmaa toteuttaessaan tehnyt viimeiset kolme ja puoli vuotta, ja uskon, että tältä pohjalta on syytä myös tätä jatkotyötä tehdä. Yhä painokkaammin on painotettava yhteisvastuun lisäämistä, perusturvan parantamista, palvelujen laadun ja joustavuuden kehittämistä sekä erilaisten vaihtoehtojen lisäämistä sosiaalija terveydenhuollossa. Ed. S t e n i u s - K a u k o n e n (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ministeri Kuuskoski-Vikatmaan tulkinnan hallitusohjelmasta täytyy olla aika erikoinen, kun hän toteaa, että nyt budjetilla toteutetaan viimeisetkin hallitusohjelmaan liittyvät asiat. Hallitusohjelmassa todetaan

43 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka mm. että taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa sosiaaliturvaa kehitetään edelleen ottaen erityisesti huomioon vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten aseman parantaminen. Lapsilisien maksukautta jatketaan asteittain siihen saakka, kun lapsi täyttää 18 vuotta, todetaan edelleen hallitusohjelmassa. Vielä kannattaa poimia se, että selvitetään ja toteutetaan vielä tarpeelliset toimenpiteet ylisuurten eläkkeiden aiheuttamien ongelmien poistamiseksi. Näiden osalta ei voi kyllä parhaalla tahdollakaan sanoa, että hallitusohjelman tavoitteet nyt toteutuisivat. Juuri vähimmäisetuuksien riittämättömyys on kaikkien tiedossa oleva todellinen ongelma, eikä hallitus ole halunnut ryhtyä niitä poistamaan. Ne olisi voitu poistaa korottamalla sairauspäivärahaa, työttömyyspäivärahaa jo nyt, ennen kuin tämän yhtenäisen perusturvajärjestelmän luomiseen päästään. Se on kyllä todella ensisijainen tavoite: yhtenäistää perusturva, mutta kansaneläkkeen taso ei ole riittävä. Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmä on esittänyt, että mk kuukaudessa verottomana on taso, joka perusturvaa tulisi taata, ja tästä meillä on valmis lakialoite, jonka tulemme jättämään, ja toivomme, että tässä asiassa todella päästään eteenpäin. Mutta nämä epäkohdat yksittäisten etuuksien kohdalla olisi jo voitu korjata, ja näin ollen ei voi kyllä sanoa, että hallitusohjelma olisi toteutunut, edes se, mitä siinä on sanottu. Ed. P e 1 t o 1 a (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Ministeri Kuuskoski-Vikatmaa sanoi myös, että hallituksella on ollut hyvin selkeä linja lapsiperheiden tukemisessa, ja hän mainitsi ensimmäisenä tästä linjasta nimenomaan, että hallitus olisi pyrkinyt tukemaan pienituloisimpia lapsiperheitä. Tämähän ei lainkaan pidä paikkaansa. Nämä hallituksen valitsemat lapsiperheiden tukimuodot ovat nimenomaan olleet sellaisia, että ne ovat erittäin monissa tapauksissa jättäneet pienituloisimmat perheet ulkopuolelle. Kaikki nämä verovähennykset ovat luonteeltaan luonnollisesti sellaisia, ja monissa muissa kohdin voidaan todeta, että hallitus ei ole lainkaan suunnitellut perhepolitiikkaansa siltä linjalta, että pienituloiset perheet saisivat kaikkein suurimman tuen. Se kyllä pitää paikkansa, että hallitus on monessa kohdassa huolehtinut siitä, että jos perheessä on monta pientä lasta, niin silloin tukea nostetaan, ja näiden perheiden tuki ilmeisesti tänä vuonna nouseekin aika tuntuvasti, mutta näissäkin tapauksissa varsin usein kaikkein pienituloisimmat perheet jäävät varsin heikolle lisätuelle. Sitten ministeri puhui jälleen, niin kuin hän useissa yhteyksissä viime aikoina puhunut, perusturvan järjestämisestä ja lykkäsi sen uudistuksen kauas tulevaisuuteen. Kuitenkin ne ihmiset, jotka tällä hetkellä ovat näiden eri perustoimeentuloturvamuotojen piirissä, olisivat autettuja jo nykyisten lakien markkamäärien muutoksilla, joista ed. Stenius-Kaukonen äsken puhui. Ed. Kuoppa : Herra puhemies! Työttömät ovat tässä yhteiskunnassa syrjiryssä asemassa ja heitä kohdellaan valtiovallan taholta kuin kerjäläispoikl.a. Siitä erinomaisena esimerkkinä on se, kuinka työttömyyskorvauksia verotettiin nyt vuodenvaihteessa. Tätä verotusta perusteltiin sillä, että työtön saa mahdollisesti ylimääräistä tuloa, kun hänen joulukuun työttömyysturvansa maksettiin tammikuun puolella ja tästä perittiin 50 % veroa. Täytyy vain ihmetellä herrojen järjenjuoksua. Ehkä se herroille söpii, koska he saavat palkkansa etukäteen, mutta työttömille maksetaan työttömyysturva aina jälkikäteen. Tämä on kyllä aika hämmästyttävää, että kaikkein pienituloisimmilta ihmisiltä pyritään sitten vielä veron avulla rosvoamaan heidän vähäinenkin toimeentulonsa pois. Ei tällaista voi pitää oikeudenmukaisena eikä millään tavalla sosiaalisesti sitä puolustella. Veroministeri Vennamo on puhunut kyllä tätä veronpidätystä vastaan, mutta kädet eivät kuitenkaan ole toimineet niin, että tällaisen epäkohdan syntyminen olisi voitu estää. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun pienituloisia ihmisiä tässä maassa näin kohdellaan. Sairauspäivärahojen osalta on tapahtunut samanlaista. Taannehtivien eläkkeitten maksun yhteydessä on tapahtunut samanlaista ja nyt työttömyysturvan osalta. (Ed. Skönin välihuuto.)- No, ministerinkin olisi syytä vaht!a. Kun hän ainakin puhuu, niin miksei hän tee sitten jotain edes tämän asian hyväksi. (Ed. Skön: 15 päivää, siinä ei ehdi!)- 15 päivää ilman toimeentuloa on aika pitkä aika, ed. Skön. Se on turhan pitkä laihdutuskumi työttömälle. Silloin kun käsiteltiin Wärtsilä-Valmetin 700 milj. markan verohelpotusta, kyllä veroministeri Vennamo oli täällä tarkkana, että asiat hoidettiin niin, että nämä yhtiöj saavat verohelpotukset, ja niitä ei tarvinnut odottaa. Ne tulivat etukäteen, mutta työttömiltä pidätettiin tällainen 50 % :n vero ja tiedä sitten, koska työttömät sen saavat takaisin. Kun tämä työttömyysturva on vähimmäistoimeentulorajan alapuolella monta kertaa ja tästä pidätetään tällainen kohtuuton vero, niin sitä ei voi millään tavalla puolustella. Hallitus ei esitä työttömyysturvan peruspäivärahaan lainkaan korotusta. Hallituksen antamasta

44 5028 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 työttömyysturvaselonteosta kävi ilmi, että työttömien toimeentulo on täysin riittämätön hallituksen toisenlaisesta kannasta huolimatta. Perusturvan taso ei riitä edes toimeentulotuen määrään, joka sekin on kohtuuttoman alhainen. Työttömyyseläkeikärajan nostaminen 55 vuodesta 60 vuoteen merkitsee sitä, että ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien määrä tulee entisestään kasvamaan, koska he eivät pääse eläkkeelle eivätkä työnantajat käytännössä ota lainkaan enää töihin, ainakaan pysyviin työsuhteisiin yli 50 vuotta täyttäneitä työnhakijoita. Yksityinen varhaiseläke ja varhennettu vanhuuseläke eivät korvaa työttömyyseläkettä, sillä myöntämisperusteet poikkeavat toisistaan huomattavasti. Työttömyyseläke edellyttää työttömyyttä, mutta yksilöllinen varhaiseläke edellyttää myös varsin huomattavaa työkyvyn menetystä pitkän työhistorian lisäksi. Yksilöllisen varhaiseläkkeen hakijoiden määrä oli yli hakemusta. Näistä ennakkohakemuksia oli hylätty 28,6 % ja lopullisia eläkehakemuksia 23,4 %, joten hylkäysmäärä tästä hakemusten kokonaismäärästä on varsin huomattava, elikkä eläkkeen myöntämiskynnys on käytännössä edelleen kohtuuttoman korkea. Eläkkeen myöntämiseksi vaaditaan lähes täydellistä työkyvyttömyyttä, eikä mielestäni oteta riittävästi huomioon esim. pitkää työhistoriaa usein hyvinkin kuluttavassa ja raskaassa työssä. Eräs linja-autoyhtiön omistaja, jolla on kolmattasataa kuljettajaa työssään, kertoi, että esim. viime vuonna heillä oli lähes 30 eläketapahtumaa, mutta kukaan näistä linja-autonkuljettajista ei jäänyt vanhuuseläkkeelle. Yksi ainut kuljettaja jäi 63-vuotiaana rintamasotilaseläkkeelle ja kaikki muut jäivät työkyvyttömyyseläkkeelle. Tästä voidaan vetää selvästi se johtopäätös, että myös yleinen eläkeikä tässä maassa, ainakin raskaissa ja kuluttavissa ammateissa, on liian korkea. Koko maassa jää tuhansia vuonna 1931 tai vuonna 1932 syntyneitä työttömiä roikkumaan työttömyysturvan varaan, koska eduskunnan enemmistö ei ole halunnut palauttaa työttömyyseläkkeelle pääsyn ikärajaa 55 vuoteen. Näitä ikääntyneitä työttömiä hallitus ja porvaripuolueiden kansanedustajat haluavat erityisesti nöyryyttää, sillä käytännössä nämä ihmiset joutuvat roikkumaan ja leimauttamaan sitä lappuansa vuosikausia. Pahin on tilanne niiden työttömien kohdalla, jotka eivät saa ansioon suhteutettua päivärahaa vaan ovat valtion peruspäivärahan varassa. Mutta jos puoliso saa edes kohtuullista palkkaa, niin he menettävät merkittävän osan tästä peruspäivärahastaan, elikkä puolison elatusvelvollisuus astuu tässä tapauksessa voimaan ja se näyttää olevan tämän hallituksen ja eduskunnan enemmistönkin tahto. Mielestäni tämä linja voidaan asettaa enemmänkin kuin kyseenalaiseksi. Mielestäni jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus oman toimeentulonsa järjestämiseen. Hallituksen mielestä työttömän alistaminen on oikeaa sosiaalipolitiikkaa. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla. Hallitus ei tarjoa työttömälle työtä eikä edes kohtuullista työttömyysturvaa, ei edes näille ikääntyville työttömille. Suomessa irtisanomissuoja on käytännössä osoittautunut lähes täysin olemattomaksi. Irtisanomisajat ovat lainsäädännössä, mutta irtisanomissuojasta on turha puhua. Jatkuvasti tulee uusia, jopa satojen työntekijöiden joukkoirtisanomisia. Suurien irtisanomisten lisäksi kapitalistit ovat ryhtyneet käyttämään ilman päättymisajankohtaa olevia lomautuksia. Käytännössä toimenpide on lähes sama kuin irtisanominen. Myös valtionyhtiö Valmet Oy on ryhtynyt lomauttamaan työntekijöitä määräämättömäksi ajaksi. Onkin nähtävissä, että näin pyritään puhdistuksiin ja todellinen irtisanomistarkoitus peitetään lomautuksen taakse. Työsuhdeturvaa ei näin ollen suomalaisella työläisellä ole. Ainut turva on työläisten omassa joukkovoimassa. Se on ainut reaalinen este, joka panee tämän maan työnantajakapitalistit harkitsemaan irtisanomistensa ja lomautustensa järkevyyttä. Lakkosakkojen korotuksella yritettiin pistää työläiset ja ammattiosastot rautoihin. Mutta huikeista lakkosakoista huolimatta työläiset ovat usein menestyksellisesti puolustaneet lopputiliuhan tai lomautusuhan alla olevia työtovereitaan. Tilanne on työpaikoilla kiristynyt, minkä johdosta syntyy jatkuvasti erilaisia riitatilanteita. Hallitus ja eduskunnan enemmistö vahvisti kapitalistien asemaa lakkosakkoja korottamalla, mutta jätti toteuttamatta työläisten oikeuksien lisäämisen. SAK:n johto on kädet kyynärpäitä myöten taskussa katsonut, kun työläisiä heitetään jopa tuhansittain tehtaitten porteista pihalle. Ja tämä toimettomuus on tietenkin rohkaissut työnantajat ja STK:n ja hallituksen yhä kovempiin otteisiin työläisiä vastaan. Tästä Valmet-Wärtsilän telakkafuusio on hyvänä esimerkkinä. Näyttää siltä, että SAK:n huippujohto on kiinnostunut vain yritysten voittojen turvaamisesta ja jäsenmaksutulojen saamisesta SAK:lle. Työttömille ja työttömyysuhan alaisuudessa oleville työläisille ei SAK:n johdolta sympatiaa enempää tukea ole löytynyt. Tuotantokomitealaki oli kelvoton. Se ei lisännyt työntekijöitten oikeuksia. Yhteistoimintalaki

45 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka yrityksissä ei ole sen parempi. Lopputilejä tulee edelleen samalla tavalla ja henkilöstön ääntä ei kuunnella heitä itseään koskevissa asioissa. Nyt ollaan puuhaamassa erilaisten palkansaajarahastomallien parissa. On syytä kysyä, onko ammattiyhdistysliikkeen johto niin sokea, että se uskoo omistajakapitalistien antavan työläisille päätäntävallan palkansaajarahastojen avulla. On aivan varmaa, että kapitalistit tulevat pitämään huolen siitä, ettei työläisten omistusoikeus menestyvissä, suurta taloudellista valtaa käyttävissä yrityksissä, kuten esim. Kansallis-Osake-Pankki, Suomen Yhdyspankki, Vakuutusyhtiö Pohjola, Wärtsilä Oy, Rauma-Repola jne., tule nousemaan sille tasolle, että se uhkaisi näiden omistajakapitalistien yksinvaltaa. Työnantajat ja omistajat ovat luokkatietoisia. Ja jos kotimaiset rahat eivät riittäisi, tulisi kansainvälinen pääoma avuksi. Suomen taloudellista lainsäädäntöä kansainvälistetään sellaisella vauhdilla, että siinä eivät palkansaajarahastot tai muut näennäisuudisrukset tuo työläisille ja henkilökunnalle todellista päätäntävaltaa. ''Ruotsin palkansaajarahastot eivät ole täyttäneet yhtäkään niille alunperin asetettua tavoitetta.'' Näin sanoo professori Rudolf Meitner antamassaan haastattelussa. Meitner on LO:n entinen talousasiantuntija, jonka aloitteesta aloitettiin 1970-luvulla puuhata palkansaajarahastoja Ruotsiin. USA:n henkilöstörahastot perustuvat normaaliin omistamiseen eli omistettujen osakkeiden määrä ratkaisee tehtävät päätökset yrityksessä, joten USA:n rahastomalli ei tuo demokratiaa työpaikoille. Edelleenkin sillä, jolla on eniten osakkeita, on myös eniten ääniä. Omistukseen perustuvat täysin yksipuolinen päätöksentekotapa, joka Suomessa on työelämässä, on romutettava, jos aiotaan demokratiaa työelämässä lisätä. Palkansaajarahastoilla kerätään vain työläisten hiellä ja ruskalla saarnat muutamat kympit hyödyttämään yksityisen kapitalistin pääoman hankintaa, joka pääoma näin kerättynä olisi omistajille varmasti halvempaa kuin pankeista saatava velkaraha. Kuten jo aikaisemmin totesin, työläisiä on huijattu yritysdemokratian ja vaikutusvallan kasvattamisen nimissä jo kaksi kertaa aikaisemmin. Tuotantokomitealaki ja yhteistoimintalaki yrityksissä eivät antaneet todellista valtaa työntekijöille ja henkilökunnalle, sille osalle yritystä, joka nimenomaan pitää yrityksen pystyssä ja luo sen lisäarvon, jolla omistajat voivat keinotella. Mielestäni lisäarvon luojien tulee saada myös päättää siitä, miten saavutetut voitot käytetään. Yhtä hyvin, kuin palkansaajarahastoilla otettaisiin yrityksiltä niiden voittoja pois, voitaisiin nostaa työntekijöiden palkkatasoa. On syytä muistaa, että Suomessa teollisuustyöväestön palkkataso on läntisen Euroopan teollisuusmaiden alhaisimpia, joten tämän johdosta palkkojen korotukseen on todella varaa. Mahdollisilla palkansaajarahastoilla tätä päätöksenteon ongelmakenttää ei voida ratkaista, vaan työntekijöille on saatava päätäntävaltaa yrityksissä. Sosiaali- ja terveysministeriön tulisikin valmistella sellaista lainsäädäntöä, jolla voidaan työntekijöiden päätäntävaltaa lisätä ja myös lähteä siihen, että sopimusten ja lakien tulkintaetuoikeus poistetaan työnantajilta ja se siirretään ammattiosastoille. Ed. Vainio (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! En yleensä viitsi vastata ed. Kuopan puheenvuoroihin, mutta vastaan nyt, kun hän haukkui todella väärää puuta eli ministeri Vennamoa työttömyyskorvausasiassa ja 50 % :n pidättämisessä. Muun muassa kotikaupungissani Lahdessa olen joutunut katsomaan, miten verovirastossa ja myös verohallituksessa on kommunisteja, byrokraatteja, en uskalla sanoa ihan '' mänttejä'', mutta ei paljon muutakaan. He tulkitsevat tietoja aivan väärin. Hyvällä tahdolla olisi voitu korjata tämä asia niin, että 50 % :a ei olisi pidätetty. Mutta nyt, kun ministeri Vennamo sai sen tietää, tällä viikolla tulee korjaus asiaan. Ed. Kuoppa (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ed. Vainiolie on syytä lyhyesti todeta, että ministeri Vennamo on hänen mainitsemiensa "mänttien" päällikkö. Jos päällikkö ei pysty hoitamaan asioita niin, että alaiset osaavat tulkita oikein lakeja, silloin on nimenomaan päällikössä vika ja täytyy lähteä päällikköä oikomaan, hänen tekemisiään. Ihmetyttää, että vieläkin, vaikka tämä asia on jo monta viikkoa ollut tiedossa, menee viikkoja, että tätä epäkohtaa ei saada paistettua. Tulee pakosta mieleen se, että ministeri Vennamo haluaa vain puhua mutta hän ei halua todella tehdä. Jos yksityisille kapitalisteille verohelpotuksia annetaan, ne syntyvät, mutta työttömät ministeri Vennamo tuntuu unohtavan teoissa mutta ei puheissa. Ed. S t e n i u s - K a u k o n e n (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Asia on niin, että alempien virkamiesten mahdollisuus ei ole kuin tulkita ylempää annettuja ohjeita ja vastuu on siellä. Tämä asia ei tullut tietoon vain muutamia viikkoja sitten, vaan tämä asia tuli tietoon jo vuosi sitten. Tähän asiaan on kiinnitetty huomiota. Vii-

46 5030 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 me viikolla käsitellyssä työttömyysturvaselonteossa, jonka ministeri Puhakka on antanut, sanottiin, että tätä epäkohtaa tutkitaan verohallituksessa työttömyyskassojen yhteisjärjestöjen kirjeen pohjalta. Selonteko tehtiin joulukuussa. Ei ehditty tutkia ja korjata tätä asiaa, joka varmasti oli tiedossa, mutta sen sijaan ehdittiin pidättää sivuprosentin mukaan suuret veronpidätykset työttömyyskorvauksista, mikä on vastoin normaalia käytäntöä. Ei joulukuun palkastakaan, joka maksetaan seuraavan vuoden puolella, pidätetä suurempaa veroa. Ei olisi ollut mitään syytä tehdä näin. Verohallitus on antanut väärät ohjeet. Tämä olisi voitu estää etukäteen, koska tämä asia oli täysin tiedossa. Siitä kantaa vastuun hallitus. Ed. P e 1 t o 1 a (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Melkein vuosi sitten ed. Pekka Leppänen teki samaisesta asiasta kyselyn ministeri Vennamolle, ja silloin ministeri Vennamo vastasi, että tässä asiassa ei ole syytä tehdä muutosta. Toisin sanoen hän oli vuosi sitten sillä kannalla, että korkeampi veronkantojärjestelmä voi mennä samalla lailla kuin se menee muissakin veronpidätyksissä, joten ei voi sanoa, että ministeri Vennamo ei olisi ollut tästä asiasta tietoinen ja ettei hänellä olisi ollut mahdollisuuksia myös korjata tätä asiaa koskevia ohjeita. Ed. Vainio (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Lienee turha jatkaa tätä asiaa eteenpäin, koska omia yksiköitä ovat niin verohallitus kuin verovirasatot, joihin ministerillä ei ole sen paremmin mahdollisuuksia. Tämän pitäisi olla teille selvää, mutta totta kai te kommunistit haluatte kääntää asian näin päin, koska se on edullista. Ed. W a s z - H ö c k e r t : Herra puhemies! Herr talman! Kun nyt tämän hallituksen toimintakausi on päättymässä ja katselemme, miten budjetti terveydenhuollon ja sosiaalihuollon alalla on kehittynyt, haluan antaa terveysministerille arvosanan kiitettävä. Olemme pitkään pysytelleet 6,5 % :n tasolla silloin, kun on ihmisten terveydestä ja sairaanhoidosta kysymys. Nyt me olemme jo 8 % :ssa ja olemme tilanteessa, jossa kannattaa harkita, miettiä, neuvotella siitä, pitääkö meidän nousta samalle tasolle kuin Ruotsissa on eli 9-10 % :n tuntumaan. Aivan eri asia on, herra puhemies, että kun on ihmisten terveydestä kysymys, asioita on hoidettava sen mukaan, mihin lääkäritaito-, -hoito ja -valmius maassamme yltävät, ettei niitä jätettäisi käyttämättä. Näin ei saa olla. Tulen keskittymään kolmeen kohtaan. Ensimmäinen on yliopisto- eli opetussairaaloiden taso. Jokainen varmasti tietää, että terveydenhuoltoa annetaan kolmella tasolla. Yleislääkäri hoitaa tavalliset potilaat terveyskeskuksissa, erikoislääkärit saavat sitten vaikeammin hoidettavat aluesairaaloissa ja keskussairaaloissa, ja maamme viidessä yliopistoklinikassa hoidetaan kaikkein vaikeimmat tapaukset, siis sellaiset, jotka edellyttävät ei yksinomaan erikoistumista vaan jopa suppeampien alojen tuntemista- sydänlääkäri tai joku tähän verrattava. Kun meillä on viisi yliopistosairaalaa maassamme, tasapäinen demokraattinen ajattelu, että kaikille pitää antaa yhtä paljon, ei käy. Suomi on sen verran pieni maa, että meillä täytyy olla yksi paikka, missä kunkin alan huippuasiat hoidetaan, ja muualla hoidetaan ne mahdollisimman korkealla tasolla, mutta erityisvirkoja, erityisvalmiuksia pitää keskittää yhteen. (Ed. Vainio: Onko lääkintöhallituksessa se huippu?)- Ei, lääkintöhallituksessa ei ole minkäänlaista asiantuntemusta, kun siellä on tavallisia byrokraatteja. (Ed. Vainio: Sen takia minä pelkäänkin!) - Aivan, olen tulossa siihenkin. Nyt on niin, että esimerkiksi Oulun yliopistossa OYKS:ssä on jo muutamia sellaisia, jotka tietävät asioita paremmin kuin muualla. Näin ollen on selvää, että sinne voidaan antaa resursseja sitä asiaa varten. Mutta toistaiseksi useimmilla erittäin suppeilla aloilla asiantuntemus on Helsingin yliopistollinen keskussairaala -kompleksissa HYKS:ssä paras, koska siellä on maailmalla koulutettuja ihmisiä mutta heillä ei ole toimintamahdollisuuksia. Te tiedätte, että maastamme ovat lähteneet ja ovat lähdössä juuri nämä muutamat kaikkein eniten koulutusta saaneet. On luonnollista, että esimerkiksi Syöpäsäätiö lähti meiltä kaikilta pyytämään roposia. Nyt tähän mennessä on kerätty lähes milj. mk, ja Syöpäsäätiö pystyttää syöpätutkimuslaitoksen. Nämä osoittavat, että kansa haluaa kehittää lääkäreiden ja lääkintähuollon toimintaa huippuunsa mutta byrokratia on sen verran hidas, että se ei aina pysy tahdissa mukana. En lähde kertomaan, miten olivat avosydänleikkaukset, ohitusleikkaukset ja muut. Niissä on tämän kauden aikana tehty sillä alalla erittäin hyvää työtä eduskunnassakin. Eri asia on, että minä toivoo, että kun nyt syntyy kansan keräyksillä tutkimuslaitoksia, niiden tulee olla yliopistojen kanssa tiiviissä yhteistyössä. Irralliset tutkimuslaitokset yksin eivät pysty asioita hoitamaan. Meillä on nyt uutta biotekniikkaa, erilaista geenitutkimusta ja muuta, jolla Suomi voisi jopa vientipuolella toimia erittäin korkeata-

47 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka soisena maana, ja tähän täytyy kiinnittää seuraavan eduskunnan budjeteissa mitä suurinta ja keskeistä huomiota. Ennen kuin siirryn seuraavaan kohtaan, haluan vain todeta, että olen täällä odotellut, että reumalapset maassamme voitaisiin juuri yliopistosairaaloissa hoitaa asiallisesti. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, jossa nimenomaan lasten reumatauteja on tutkittu pitkään yhdessä Heinolan reumaparantolan kanssa, asiat ovatkin jo järjestyksessä. On ikioma huippuspesialisti, joka tutkii ja hoitaa ainoastaan näitä asioita, mutta HYKS:ssä ei ole näin. Meillä on puolipäiväinen lasten reumasairauksiin perehtynyt henkilö. Tämän viran pitäisi nyt vähitellen ja lopultakin muuttua kokopäiväviraksi. Olen ottanut tämän pienehkön mutta hyvin tärkeän lapsiryhmän esille, koska jokainen, joka vähänkin tuntee taudin laatua, tietää, että siinä on sairaus, joka seuraa potilasta loppuiän varsinkin, jos ei saada alusta lähtien, ei suinkaan terveyskeskukseen, ei suinkaan keskussairaalaan vaan nimenomaan yliopistolliseen sairaalaan saamaan lasten reumatologiaan perehtyneen dosentin hoitoa. Silloin ihmisen elämä voi muuttua sellaiseksi, että on mahdollisuuksia kehittää asioita eteenpäin. Herra puhemies! En halua missään tapauksessa langeta nyt populismiin. Mutta luulen, että se seikka, että me olemme pikkuisen syrjässä emmekä sittenkään liiku niin paljon maailmalla, on ollut eräs syy siihen, että tähän virussairauteen, aids-tautiin, vasta nyt ryhdytään yhteiskunnan puolesta kiinnittämään riittävästi huomiota. Olenkin tehnyt kirjallisen kyselyn aikoinani siitä, milloin lääkintöhallitus aikoo ryhtyä valistamaan lääkäreitä, kansaa ja terveydenhenkilökuntaa, ja kaksi viikkoa sen jälkeen lähtikin liikkeelle lääkintöhallituksesta ensimmäinen kiertokirje. Nyt olen tehnyt toisen kirjallisen kyselyn, joka tähtää siihen, että haluan kiinnittää huomiota tähän, että aidsia on pidettävä niin vakavana sairautena, että yhden lääkintöneuvoksen tai yhden ylilääkärin pitäisi tehdä täyspäiväisesti vain tämän alan työtä eikä hänen pitäisi olla mukana rutiinissa, jossa joka päivä on kymmeniä erilaisia asioita. Olen kysynyt, onko tämmöistä virkamiestä olemassa, kuka hän on, ja mitä tämän henkilön tehtäväpiiriin kuuluu. Ajatellaan vielä, mitä realistisesti tarvitaan. Meillä on nyt laboratoriokapasiteettia: on Punaisella Ristillä, on yksityisillä lääkäriasemilla näiden toimesta aikaansaadut laboratoriot ja on valtion keskuslaboratoriossa, mutta keskustelin juuri asianomaisen esimiehen kanssa, joka sanoi että totta kai meidän täytyy lisätä verinäytteiden tutkimuskapasiteettiamme huomattavasti ja tutkimuspisteitä täytyy myös olla olemassa eri puolilla Suomea eli juuri yliopistokaupungeissa. Tämä on yksi tavoite. Sitten toinen asia. Kysymyksessä on infektiotauti. Aivan samalla tavalla kuin saamme tartunnan mistä hyvänsä viruksista tai bakteereista, niin siihen tulisi suhtautua sillä tavalla luonnollisesti, että kyseessä on infektiotauti, ja kun ymmärretään, millä tavalla sairaus tarttuu, niin silloin siihen täytyy vastaavanlaisesti ihmisten suhtautua. Tämä valistus, jota nyt tapahtuu, on jo kehitystä. Minun on vaikea kuvitella, että kolme, neljä vuotta sitten olisi Suomen televisiossa näytetty, miten kondomeja, kumiesineitä, käytetään, mutta se on tapahtunut aivan luonnollisesti lääkintöhallituksen erittäin hyvän valistuslääkärin toimesta. Se on tapahtunut niin, että ymmärtääkseni se ei voi loukata ketään, koska tämä on niitä ainoita suojatoimenpiteitä, mihin me voimme mennä. Sitten tulee kysymys näytteiden otosta. Voin kertoa, että kun Suomi pääsi toisesta maailmansodasta, niin silloin oli syfilis-tauti, lues, kuppatauti suhteellisen pahasti levinnyt. Sitä oli rintamajoukoissa. Nuorena pataljoonanlääkärinä jouduin hoitamaan poikia, jotka olivat saaneet tämmöisen tartunnan, ja vielä 1940-luvun loppuvuosina syntyi lapsia, joilla oli synnynnäinen syfilis-tauti. Se, että Suomi todennäköisesti tietojeni mukaan ensimmäisenä maana tutki joka ikisen raskaana olevan äidin verta tässä suhteessa - se oli kytketty äitiysavustukseen - johti siihen, että minä en ole nähnyt synnynnäistä kuppatautia pikkuvauvalla 1950-luvun alkuvuosista lähtien. Ei edes opetusta varten ole voitu näyttää tuleville lääkäreille. Jos minä menen New Yorkissa tai missä hyvänsä Amerikan yliopistoissa katsomaan lasten yliopistosairaalaan, sieltä löytyy aina näitä vauvoja, koska siellä eivät toimi tällaiset varotoimenpiteet. Siis me olemme tämän asian aikoinamme hoitaneet. Se oli luonnollista, otettiin verinäytteitä, ei siinä kukaan kysy, mitä hänen verestään tutkitaan, eikä lääkärin ole tarpeen kertoa, että teidän verestänne tutkitaan nyt niitä ja niitä asioita: veriryhmiä, rhesusta, luesta, sitolipiinia jne. Ne vain tutkitaan. Samalla tavalla meidän tulisi aivan luontevasti tutkia näytteet potilailta äitiysneuvoloissa ja sitten sellaisissa eri ihmisryhmissä, jotka ovat kasassa: asevelvolliset, erityiset maailmalla liikkuvat ihmisryhmät, jotka ovat erilaisissa tehtävissä. Tämän pitää olla luonnollista, luontevaa. Siinä ajatellaan itseä ja ajatellaan muita ihmisiä. Tähän kysymykseen ei saa liittyä mitään morali-

48 5032 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 sointia eikä mitään epäasiallista, vaan se on lääketieteellinen kysymys, tartuntakysymys. Kun ajattelemme sitten vielä, millaiset nämä luvut tulevat olemaan 1990-luvulla ja sen jälkeen, semminkin kuin tänään emme tiedä, onko teknisesti ylipäätään mahdollista kehittää rokotusta, koska taudin aiheuttaja on niin monivivahteinen ja koska emme vielä ole löytäneet hoitoa tälle sairaudelle, niin olisi varmasti syytä miettiä, missä potilasta aikanaan hoidetaan. Tänään Helsingin kaupungin Auroran sairaala on se paikka, johon heitä on keskitetty. Siis pidän koko tätä kysymyksen asettelua tärkeänä, mutta lähestymistavan pitää olla lääketieteellinen eikä siihen saa sotkea mitään tunteilua. Herra puhemies! Olen halunnut lopuksi vielä puhua niiden ikäluokkien puolesta, jotka taistelivat meidän kaikkien edestä. Siinä myös on suhtauduttava tähän kysymykseen asiallisesti ja muistettava olosuhteet silloin. Tässä budjetissa on nostettu kuntoutusmäärärahoja 77 milj. markkaan, joka on erittäin hyvä saavutus. Ne, jotka ovat kuntoutuksen tarpeessa, pääsevät siihen lyhyemmällä joootusajalla kuin tähän asti on ollut. Esimerkiksi Helsingin kaupungissa, jossa on rintamaveteraania, on kuitenkin odotusaika 1, 5-2 vuotta, ja tämä on liian pitkä. Siis toivoo, että seuraavan hallituksen ja seuraavan eduskunnan toimesta tätä summaa vielä nostetaan. Haluan vielä todeta, että se rintamalisä, joka annetaan kaikille, jotka ovat siihen oikeutettuja, on nyt nostettu 156 markasta 161 markkaan. Niille rintamamiehille, joilla on riittävät työeläkkeet, tämä ei kenties niin paljon merkitse, mutta niille, joiden asiat eivät näin ole, tämä on kuitenkin tavoite, joka meidän tulisi asettaa ja joka saattaa toteutua jo seuraavan hallituksen ja seuraavan eduskunnan aikana. Herra talman! Jag har önskat här framföra tre synpunkter. Den första berör den mest krävande vården som förutsätter den högsta möjliga internationella utbildningen, nämligen sådan som endast kan ges vid våra universitetskliniker och då av sådana läkare som inte endast är specialister utan som har s.k. subspecialitet i något krävande fack. Jag vill konstatera att universitetscentralsjukhusen nu har blivit ihågkomna bättre än under många år, men jag vill trots allt påminna om att det måste finnas ett flaggskepp, ett universitetscentralsjukhus, som kan ansvara för hela landets vård när det gäller sådana operationer, sådan vård som omöjligt kan ges på fem ställen i landet. På HUCS finns det sådana kliniker där man har utbildat folk som är färdiga att arbeta, men det har inte givits resurser åt dessa kliniker. Den andra frågan jag har lyft upp här är frågan om sjukdomen aids och jag har i ett skriftligt spörsmål vänt mig till ministern för att få reda på om man nu redan har insett behovet av och vikten av att denna sak sköts på ett tillräckligt ansvarsfullt sätt, dvs. att man på medicinalstyrelsen har en tjänsteman som ansvarar för och full time sköter dessa problem, ser till att det bedrivs forskning, ser till att hela informationsfrågan sköts klanderfritt och att det ges tillfälle till provtagning. Laboratoriefaciliteterna och kapaciteten är ännu inte tillräcklig. Dessutom bör man underlätta möjligheterna för den vanliga människan att droppa in på en hälsocentral och få ett blodprov utfört. Jag nämner också om att man bör fortsätta ställningstagandet till vilka grupper av människor som på ett naturligt sätt kan bli, regelbundet eller vid lämpliga tillfällen, undersökta för denna sjukdom. Här har vi ju sjukhusens patienter, vi har moderskapsrådgivningarna, vi har många andra möjligheter. Till slut, herr talman, vill jag konstatera att vi i denna budget avsevärt har kunnat höja frontveteranernas rehabilitering som nu har tilldelats 77 miljoner mark. Jag hoppas verkligen att den följande riksdagen och den följande regeringen kan öka denna summa. Nu är väntetiden bra lång och det finns möjligheter att med förnuftig rehabilitering minska den belastning som de här äldre männen utövar på hälso- och socialvården. Ju bättre rehabilitering de får desto mindre sjukhusvård kräver de. Låt oss inte heller glömma att fronttilllägget är någonting som bör ligga den följande riksdagen varmt om hjärtat. Herra puhemies! Palaan äskeiseen, koska tästä asiasta on ollut yleisönosaston kirjoituksia, nimittäin seuraava pieni detalji: Millä tavalla ihminen, joka kenties on liikkunut tuolla maailmalla ja haluaisi tietää oman terveydentilansa, voi käydä ottamassa verinäytteen herättämättä huomiota ja saada sen varmuuden, mitä hän itse haluaa? Olen kontrolloinut asian, ja Helsingissä voi kuka hyvänsä henkilö mennä terveyskeskukseen ja pyytää, että sairaanhoitaja antaa hänelle lapun, millä laboratorio ottaa tämän näytteen. Muilla paikkakunnilla saattaa olla, että hoitaja ei näin tee, vaan toimittaa hänet odotusajan jälkeen lääkäriin, joka sitten toimittaa laboratorioon. Tämä lääkärissäkäynti on täydellisesti turha välivaihe. Tehkäämme koko tämä prosessi mahdollisimman yksinkertaiseksi. Kiitos.

49 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. P e 1 t o 1 a : Arvoisa puhemies! Ed. Wasz-Höckert tässä kehui sitä, että terveydenhuollon taloudellinen osuus on kasvanut. Hän antoi siitä kiitettävän arvosanan ministerille. Minusta olisi aika kummallista ajatella, että meidän yhteiskunnassamme terveydenhuoltoon käytettävät määrärahat eivät kasvaisi. On aivan luonnollista, että kun yhteiskunta vaurastuu ja sillä on varaa käyttää rahaa ja henkilökuntaa ihmisten palveluihin, niin niitä käytetään nimenomaan terveydenhuoltoon. Näin tehdään kaikissa muissakin yhteiskunnissa. Sen sijaan on hyvin tärkeätä tarkastella, millä tavalla käytetään niitä rahoja, mitä terveydenhuolto saa. Jokin bruttokansantuoteosuus ei kerro kovinkaan paljon siitä, mikä on terveydenhuollon yleinen taso jossakin maassa. Sitä osoittaa se, että Yhdysvalloissa tämä markkamääräinen taso on erittäin korkea. Kuitenkin me tiedämme, että tason korkeus johtuu siitä, että siellä panostetaan erittäin paljon terveydenhuollon teollisuuteen ja terveydenhuoltoyrityksiin. Sen sijaan tavallisen ja pienituloisen kansalaisen tarvitsema perusterveydenhuolto on useinkin varsin retuperällä, mistä Wasz-Höckertkin kertoi omassa puheenvuorossaan esimerkin. Meillä Suomessakin on ongelmana tämä yksityinen terveydenhuolto. Se ei useinkaan ole maaseudun kunnissa mikään ongelma, koska sitä ei siellä juurikaan esiinny, varsinkaan pienissä kunnissa, mutta Helsingissä se on suuri ongelma. Yksityinen terveydenhuolto syö sekä määrärahoja että henkilökuntaa kunnallisista palveluista. Vaikka Helsingissä terveydenhuoltoon käytettävät rahat kaiken kaikkiaan ovat koko maan korkeimmat, ja helsinkiläistenkin osuus näistä määrärahoista on erittäin tuntuva, niin tämä terveydenhuollon palvelujärjestelmä on sekava ja jakautuu yksityisten yritysten vapaasti kehittämiin yksiköihin, jotka kilpailevat voimakkaasti tällä hetkellä keskenään, ja toisaalta sitten näihin kunnallisiin palvelupisteisiin, jotka koko ajan kärsivät sosiaalija terveysministeriön ja eduskunnan niille asettamista rajoituksista. (Ed. Vainio: Eikö siellä ole sosiaalinen kommunisti kaupunginjohtajana?) - Meillä on terveydenhuollon kaupunginjohtajana kommunisti nykyään, ja tämä onkin aikaansaanut todella tuntuvaa kehitystä viime vuosina myös perusterveydenhuollossa. Valitettavasti terveydenhuollon apulaiskaupunginjohtajakaan ei pysty tekemään mitään sille, että eduskunta ja sosiaalija terveysministeriö eivät anna riittävästi voimavaroja mm. Helsingin terveysasemien kehittämiseen. Samoin on suuri ongelma siinä, että kaupunki ei pysty työntekijöistä kilpailemaan näiden yksityisten yritysten kanssa. Nyt onneksi tilanne on sikäli muuttumassa, että näitä yksityisten lääkäriasemien palveluja näyttää olevan jo liikaa kysyntään nähden, niin että ne eivät oikein hyvin enää kannata. Mutta siitä huolimatta edelleenkin ollaan tässä samassa kilpailuasemassa. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta hyvin tarkkaan säännöstelee ne palkat, mitä kunnallisille työntekijöille terveydenhuollossa saadaan maksaa, ja tämä on yksi keskeinen tekijä sille, että kaupungit eivät pysty näistä työntekijöistä kilpailemaan. Muun muassa terveyspuolen sosiaalija terveysministerin paljon kehuma ja ilmeisesti ajamakin omalääkärijärjestelmä on hyvin vaikea toteuttaa Helsingin kaltaisessa kunnassa, jossa yksityisyrittäjät kilpailevat vapaasti keskenään. Ne ovat koko ajan vetämässä asiakkaita jopa sieltä kunnallisilta terveysasemilta pois, jolloin potilaat pomppivat paikasta toiseen, eikä pystytä takaamaan hoidon jatkuvuutta. Sosiaalija terveysministeri Kuuskoski-Vikatmaa ei ole kuitenkaan osoittanut minkäänlaista huolestumista tästä hoitojärjestelmän sekavuudesta, eikä siitä, että kunnalliset terveyskeskukset eivät pysty saamaan riittävästi voimavaroja, tarpeeksi henkilökuntaa eikä rahaa. SKDL:n ryhmä esittää omissa ehdotuksissaan, että kunnat saisivat laajentaa sekä sosiaali- että terveydenhuollon palveluja omien suunnitelmiensa mukaan, niin että ainakaan täällä suunnitelmatasolla valtio ei asettaisi esteitä, vaikka tietystikin sitten kunnan taloudelliset mahdollisuudet tulevat esteeksi. Valtion asiana olisi tukea kuntia myös muun muassa kouluttamalla tarpeeksi työntekijöitä, jotta päästäään tästä alituisesta työvoimapulasta, joka on keskeinen este sille, että kuntien terveyskeskukset pystyisivät toimimaan täysipainoisesti. Täällä on jo aika paljon aikaisemmissa keskusteluissa ja jonkin verran tänäänkin puhuttu toimeentuloturvasta. Haluaisin vielä todeta, että kun nyt SMP on kiitettävästi ilmoittautunut tämän 100 markan peruspäivärahatason taakse, jota SKDL, ja demokraattinen vaihtoehtokin ovat (Ed. Vainion välihuuto.) ajaneet, niin toivoisinkin nyt todella, että myös nämä isot hallitusryhmät tässä vaalien alla tosissaan miettisivät tätä asiaa ja ottaisivat myönteisen kannan, jotta uusi eduskunta sitten pääsisi säätämään kunnollisen perustoimeentuloturvan kansalaisille. (Ed. Vainion välihuuto.) Keskustapuolue ja kokoomushan ovat kertoneet, että ne ovat sillä kannalla, että perusturvan taso nostettaisiin kansaneläkkeen tasolle. Mutta on tietysti vähän vaikeata verrata näitä päivärahoja ja C

50 5034 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 kansaneläkettä keskenään, koska nämä järjestelmät ovat erilaiset. Sen takia olisi hyvin mielenkiintoista tietää, mitä tämä ilmoitus tarkoittaa päivärahan markkamäärinä. Onko siltä pohjalta ollenkaan odotettavissa mitään korotuksia vai onko tämä vain tällaista yleistä vaalien edellä esitettävää kaunista puhetta. Kansandemokraatit pitävät hyvin keskeisenä asiana sitä, että perustoimeentuloturvajärjestelmä uudistettaisiin kokonaan. Meillä on perinteisesti ollut aloitteita, jotka sisältävät sen, että eläketurvan lisäksi myös muu sosiaaliturva hoidettaisiin kansaneläkelaitoksen kautta. Voisi varsin hyvin kuvitella sellaisen järjestelmän, että kansaneläkelaitos jakaisi peruspäivärahaa riippumatta siitä, onko toimeentuloturvan tarpeen syy sairaus, työttömyys ja vai joku muu. Myös lapsen tai muiden omaisten hoidon takia tarvittava toimeentulon turva pystyttäisiin aivan hyvin hoitamaan tällaisen peruspäivärahan puitteissa. Jopa koulutustukikin kulkisi mainiosti sitä kautta. Olisihan esimerkiksi aivan mahdollista, että opintotukeakin maksettaisiin saman peruspäivärahan verran. Osa tästä tuesta olisi lainamuotoista, joka maksettaisiin takaisin sitä mukaa kun valmistuneelia opiskelijalla on maksukykyä. Tällainen yksinkertainen järjestelmä olisi varsin helppo tehdä, ellei meillä olisi olemassa tätä työeläkejärjestelmää ja muutenkin sellaista hallintojärjestelmää, jonka sisällä aina yksi ja toinen haluaa kehittää omia toimeentuloturvan muotojaan. Tämä ministerin kehuma lapsen kotihoidontukihan on tyypillinen tarpeeton sosiaaliturvan muoto, joka hyödyttää pelkästään niitä ihmisiä, jotka haluavat saada byrokratian mahdollisimman monimutkaiseksi ja jotka jollakin tavalla henkilökohtaisesti hyötyvät siitä. Lapsen kotihoidontuki olisi kaikkein parhaiten maksettavissa lapsilisän kautta ja se tarveharkintainen osuus, joka siihen liittyy, voitaisiin myös maksaa tämän peruspäivärahajärjestelmän kautta tai sitten niillä muilla sosiaaliturvan muodoilla, jotka kohdistuvat nimenomaan pienituloisiin ja keskituloisiin lapsiperheisiin. Esimerkiksi asumistuen ja valtion asuntolainojen kautta voitaisiin aivan hyvin huolehtia yhtenäisesti tästä tuloihin sidotusta toimeentuloturvasta, eikä meillä tarvitsisi olla tätä samaa lapsiperhettä varten monta erilaista järjestelmää, jossa jokaisessa on oma hallintonsa, ja omat hankalat myöntämisperusteensa ja hakemismenettel ynsä. Sosiaalihuolto olisi todella varsin pienin toimenpitein yksinkertaistettavissa ja tehtävissä sellaiseksi, että jokainen kansalainen myös osaisi käyttää niitä etuja, joita lainsäädäntö meille takaa. Tällä hetkellähän valitettavasti varsinkin ne ihmiset, jotka ovat vaikeuksissa, joilla on työttömyyttä, sairautta, monenlaisia ongelmia, perheristiriitoja, alkoholismia ja kaikenlaisia hankalia elämäntilanteita, hyvin helposti myös ovat niitä samoja ihmisiä, jotka eivät osaa hakea etuuksia. Sosiaaliturvajärjestelmän sekavuus näkyy erittäin hyvin tänä päivänä kuntien sosiaalitoimistojen toimeentulotukijonoissa, joista voi sanoa, että valtaosa on tarpeettomia. Nämä ihmiset saisivat saman ja paljon paremman turvan paljon yksinkertaisemmin Kansaneläkelaitoksen toimistosta, jos meillä olisi riittävä peruspäivärahajärjestelmä. Toivoisinkin, että sosiaalija terveysministeri lakkaisi puhumasta siitä, kuinka hallinnollisesti on hankalaa kehittää tätä sosiaaliturvaa, ja pistäisi porukan kirjoittamaan lakia tällaisista perustoimeentuloista. Se ei varmastikaan ole millään tavalla monimutkainen laki kirjoittaa. Päinvastoin se on paljon yksinkertaisempi kuin lähteä muuttelemaan näitä olemassa olevia sairauspäiväraha- ja työttömyyspäivärahalakeja sellaisiksi, että ne nykyistä paremmin kattaisivat erilaiset toimeentuloturvan tarpeet. Odoteltaessa tätä uutta lakia sosiaalija terveysministeriö voisi erittäin yksinkertaisesti tehdä esitykset myös sairauspäivärahan ja työttömyyspäivärahan minimin nostamisesta. Opintotuenkin korottamiseen tarvittaisiin vain muutaman numeron muuttaminen opintotukilaissa. Jo näiden järjestelmien korjaamisella saavutettaisiin tuntuvaa parannusta. Kun tähän lisättäisiin vielä lapsilisän korjaaminen SKDL:n esittämällä tavalla niin, että lapsiperheiden saarnat verovähennykset muutettaisiin lapsilisäksi, niin meillä olisi jo aika tavalla päästy eteenpäin siinä, että suurin osa niistä noin puolesta miljoonasta ihmisestä, jotka tällä hetkellä ovat tosi köyhiä sosiaalihallituksenkin laskelmien mukaan, saisivat riittävän jokapäiväisen toimeentulon eivätkä joutuisi jatkuvasti miettimään, mihinkähän rakoon sosiaaliturvassa he seuraavaksi putoavat. Ed. Jo u p p i 1 a : Herra puhemies! Suomihan on ollut lääketieteen huippumaa jo vuosia, jos parametrina käytetään imeväiskuolleisuutta. Mutta vaikka me terveydenhoitoon suuntaammekin hyvin paljon tänä päivänä varoja, niin kuin tässäkin nyt käsiteltävänä olevassa budjetissa tehdään, niin kuitenkin totuus on se, että jos me haluamme pysyä terveydenhuollon huippumaana, niin terveydenhoitosektoriin on tulevaisuu-

51 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka dessa satsattava vieläkin enemmän, koska yhteiskunta menee eteenpäin, lääketieteet ja tutkimusja hoitomenetelmät kehittyvät ja luovat uusia edellytyksiä parantaa sairauksia ja lisätä elämän laatua ja pituutta. Mutta on myös ongelmia. Erilaisten sairausryhmien osuudet muuttuvat. Tämähän on näkyvissä tänä päivänä. Suomen väestö, niin kuin kaikki tiedämme, vanhenee. Tulevaisuudessa yhteiskuntamme on todella vanhusvoittoinen. Tämä tietää sitä, että silloin vanhuuteen liittyvät, geriatrian alaan kuuluvat sairaudet tulevat lisääntymään. Tähän on varauduttava jo nyt. Tavallisimmat ihmisen rappeutumiseen ja vanhenemiseen liittyvät taudit, jotka ovat myös Suomen kansan valtatauteja, eli sepelvaltimotauti ja syöpätaudit ovat, varsinkin syöpätaudit, lisääntymässä. Voisi sanoa, että syöpä on geriatrinen aikapommi. Sen hoidon resurssien lisäämiseen täytyy tulevaisuudessa satsata yhä enemmän. Vaikka opposition kansanedustaja olenkin, voin sanoa että hallitus on sepelvaltimokirurgiaan tämän eduskuntakauden aikana varoja kyllä uhrannut ja suunnannut resursseja sille sektorille. Samoin yleensäkin erikoissairaanhoitoon on ruvettu kiinnittämään aikaisempaa enemmän huomiota terveydenhoitosektorin varoja jaettaessa. Mutta tämän suunnan täytyy todella jatkua ja myös muilla aloilla kuin vain sepelvaltimon ohitusleikkauksissa tai syövän hoidossa ja geriatriassa, mielenterveyssairauksissa jne. Täällä on puhuttu jo aidsista. En maita olla siitä itsekään puhumatta, koska jos syöpä on aikamme sairauksista aikapommi, aidsia voitaisiin verrata tässä suhteessa ydinpommiin. Se on siinä mielessä myös vertailukelpoinen tähän jälkimmäiseen, koska se on tuntemattomuudessaan ja seurauksiltaan pelottava vielä tällä hetkellä. Me lääkäritkään emme vielä tiedä kaikkia aids-taudin ennusteeseen, leviämiseen ja kulkuun vaikuttavia tekijöitä. Mutta joka tapauksessa on niin, että tähän mennessä Suomessa on aidsiin sairastunut 17 henkilöä, joista 11 on kuollut, ja tartunnan on saanut 140 henkilöä. On sanottu, että aidsin saaneiden määrä kaksinkertaistuu noin puolen vuoden kuluessa. Tänä päivänä olen ilokseni huomannut, että lääkintöhallitus aikoo kutsua aids-korpilampiseminaarin pohtimaan hyvin laajasti tätä ongelmaa. Tämä on varmasti ihan oikein ja hyvä, että kaikki Suomessa käytettävissä olevat asiantuntijavoimavarat keskitetysti ottavat osaa tähän probleemaan, kiihkottomasti ja ilman tunteilua, koska kysymys on todella vakavasta lääketieteellisestä ongelmasta, johon kyllä liittyy hyvin paljon sosiaalipoliittisia ongelmia, koska se on yhteiskunnan ehkä poikkeavasta väestönosasta lähtenyt tauti, joka kuitenkin on leviämässä myös normaaliväestöön. Joka tapauksessa näkisin, että aids-testejä olisi lisättävä ja mahdollisesti, kuten täällä professori Wasz-Höckertkin esitti, tehtävä testin saaminen esimerkiksi terveyskeskus- ja sairaalakäyntien yhteydessä potilaalle jopa rutiininomaiseksi. Tästäkin pitäisi kyllä vakavasti keskustella. Tulevaisuudessa ja varmasti jo ihan lähiaikoina joudutaan myös harkitsemaan aids-taudin siirtämistä tartuntatautilaissa ilmoitettavista yleisvaarallisiin. Olen siitä iloinen, että lääkintöhallitus kutsuu tämän aids-korpilammen kokoon. Siellä varmasti saadaan konkreettisia ehdotuksia siitä, miten aids nyt saadaan hallintaan hetkellä, jolloin meillä siihen varmasti vielä on ihan hyvät mahdollisuudet, koska meillä on näin vähän sairastuneita. Sitten varmasti olemme paljon enemmän hätää kärsimässä, kun tilanne on jo riistäytynyt käsistä. Kuten kaikki tiedämme, suomalaiset ovat yhtenäinen ja homogeeninen kansakunta, joka on korkealle koulutettu ja valistunut ja ymmärtää oman etunsa. Monia muita vaikeita kansantauteja olemme saaneet hallintaan, niin ettei siinä mielessä varmasti mihinkään suurempaan pelkoon ja hysteriaan aidsinkaan kohdalla vielä ole syytä, mutta tähän on koko terveydenhoidon sektorin kyllä paneuduttava nyt vakavasti. Tänä päivänähän meillä Suomessa syntyvyys on hyvin alhainen. Tämä on huolestuttanut hyvin monia eri yhteiskuntapiirejä. Jos todella meillä syntyy vähän lapsia, silloin lääkintöviranomaisten ja terveydenhoitoviranomaisten ilman muuta täytyy vastata siitä, että vastasyntyneet ovat mahdollisimman terveitä, koska lähes jokainen tänä päivänä syntyvä lapsi on perheen, avioparin suuren harkinnan tulos. Hyvin suuri tragedia on, jos perheeseen syntyy vammautunut lapsi tai jos terve sikiö menetetään raskauden tai synnytyksen aikana. Niinpä näkisin, että seuraavien hallitusten ja eduskunnankin tehtävä on kiinnittää huomiota myös sikiölääketieteen kehittämiseen ja sinne voimavaroja uhrata, samoin perinatalogiaan yleensäkin ja vastasyntyneitten hoitoon. Tämä on varmasti se ala, joka kantaa hedelmää pitkälle tulevaisuuteenkin. Samoin sitten sosiaalipoliittisena ongelmana yleensäkin syntyvyyden syitten selvittelyyn ja syntyvyyden parantamiseen on varmasti tulevaisuudessa meidän kiinnitettävä huomiota. Ed. S. M i k k o 1 a : Herra puhemies! Rajoitun esityksessäni vain hyvin suppeaan kohtaan sosiaalija terveysministeriön pääluokassa, mutta

52 5036 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 en maita olla käyttämättä puheenvuoroa, kun tässä on jonkinlainen kymmenvuotismuistelun paikka. Tämän pääluokan momentilla hallitus esittää säteilyturvakeskuksen uusien toimitilojen suunnittelua varten määrärahaa ja laitoksen sijoituspaikaksi Keravaa. 19 päivänä tammikuuta 1977 eli jokseenkin päivälleen kymmenen vuotta sitten käytiin saman laitoksen sijoituspaikkaasiasta budjetin käsittelyn yhteydessä keskustelu ja äänestys. Äänestyksen tuloksena päätettiin kymmenen vuotta sitten hallituksen esityksen mukaisesti Säteilyturvallisuuslaitoksen, kuten nimi silloin kuului, sijoituspaikaksi Hämeenlinna. Päätös syntyi siis hallituksen esityksen pohjalta. Kymmenen vuotta on kulunut. Hallitus ei ole toimeenpannut ja toteuttanut eduskunnan tahtoa. Tämä kymmenen vuotta on tuon laitoksen toiminnassa ollut hyvin epämääräistä vuokratiloissa kiertelyä. Laitoshan on sijoitettu kuuteenseitsemään eri rakennukseen Helsingissä. Laitos on kasvanut, tehtävät monipuolistuneet ja sijoituspaikkakysymys tullut yhä mutkikkaammaksi. Tästä olisi säästytty, jos eduskunnan päätös kymmenen vuotta sitten olisi toteutettu ja laitos näin ollen olisi jo kotiutunut Hämeenlinnaan. Tuo laitoshan perustettiin 1975 ja sille alettiin silloin etsiä toimipaikkaa. Nimenomaan laitoksen johdon valinnan perusteella aikoinaan päädyttiin esittämään Hämeenlinnaa. Hämeenlinnalla oli tarjolla kolmekin kaavoitettua tonttia laitoksen kaikkia toimintoja varten, myös maanalaisia turvakohteita varten. Laitoksen johto valitsi näistä erään parhaimmaksi. Kaikki siis tapahtui asiallisessa järjestyksessä. Nyt Säteilyturvakeskusta esitetään sijoitettavaksi Keravalle, runsaan 30 kilometrin päähän Helsingistä. 90 kilometrin päässä sijaitseva Hämeenlinna ei enää tunnu kelpaavan. Hämeenlinnalla on kuitenkin edelleen tarjottavana samat tontit kuin kymmenen vuotta sitten. Sijaintipaikka pääkaupunkiseudun ruuhkan ulkopuolella on sitä paitsi saanut uutta puolustettavaa. Tshernobylin onnettomuuden jälkeen olemme todenneet, että Säteilyturvalaitoksen tutkijoiden, säteilymittaajien jne., on liikuttava paljon koko maassa. Näin ollen Hämeenlinnan sijainti puoltaa entistä paremmin paikkaansa. Kuten kymmenen vuotta sitten puheenvuorossani todistin, pitää edelleen paikkansa, että Hämeenlinnaan ajaa Seutulan lentokentältä nopeammin kuin ruuhkaisen Helsingin läpi ja kolmostien rakentaminen moottoritieksi vielä nopeuttaa tätä väliä. Herra puhemies! Tulen tekemään ehdotuksen määrärahan varaamisesta Säteilyturvakeskuksen sijoittamiseksi Hämeenlinnaan ja toivoo, että eduskunta jämäkästi seisoo täällä jo kerran päätetyn asian takana. Ed. N o r d m a n : Talman! Puhemies! Miten ja mistä saadaan pätevää henkilökuntaa sosiaalija terveydenhuoltoon? Nämä kysymykset ovat hyvin keskeisiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon virkojen tarve ja palveluiden kysyntä on huomattavasti suurempi kuin mitä vuosittaisessa valtakunnallisessa suunnitelmassa yleensä pystytään kattamaan. Näin siitäkin huolimatta, että maamme panostus tähän alaan on ollut suhteellisen hyvä kymmenen vuoden ajan. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan virkojen tarjontaa suuremmasta kysynnästä. Koulutetun henkilökunnan kysyntä on tällä hetkellä tarjontaa suurempi tietyissä ammattiryhmissä. Olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että koulutusvastuu on viime kädessä opetusministeriöllä, mutta ilman sosiaalija terveysministereiden antamaa vauhditusta näissä kysymyksissä ei päästä tyydyttävään ratkaisuun. Valtakunnallisten suunnitelmien mukaan jokaisessa kunnassa on oltava sosiaalityöntekijä asukasta kohden vuonna Tämä onkin luonnollinen tavoite ihmisiin kohdistuvan huolenpidon eikä vähiten kotikäyntien laajentamiseksi. Tämän hetken tilanne on kuitenkin huolestuttava. Esimerkiksi Vaasan läänissä viime syksynä vain 62 % :ssa viroista oli vakinainen haltija lähinnä pätevien hakijoiden puutteen vuoksi. Herr talman! Utbildningen av svenskspråkig personai för den sociala sektorns olika behov kräver snabba åtgärder, särskilt på mellanstadienivån. Ett rullande system med kompletteringsskolning måste skapas. 1 svenska Österbotten kommer en arbetsgrupp tillsatt av Svenska Österbottens landskapsförbund att presentera riktlinjer för den sociala utbildningen i landskapet inom kort. Här liksom i andra sammanhang är möjligheten att få tillräckligt många studerande och att kunna rekrytera dem tili tjänster efter studierna störst om utbildningen sker i regionerna. Ruotsinkielisen henkilökunnan koulutuksessa sosiaalisektorin eri tarpeisiin tarvitaan nopeita toimia erityisesti keskiasteella. Peruskoulutuksen ohella on luotava toimiva täydennyskoulutusjärjestelmä. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Svenska Österbottens landskapsförbundin asettama työryhmä tulee lähiaikoina esittelemään sosiaalialan koulutukselle asetettavia suuntaviivoja omassa

53 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka maakunnassaan. Tässä niin kuin muissakin yhteyksissä on riittävän oppilasmäärän saaminen ja valmistuneiden rekrytoiminen virkoihin helpointa, jos koulutus tapahtuu alueellisesti maakunnissa eikä keskitetysti muutamilla paikkakunnilla. Terveyskeskusten lääkäripula on, kuten tunnettua, jo useiden vuosien ajan ollut hälyttävä. On tunnustettava, että sosiaalija terveysministeriössä, opetusministeriössä, lääkintöhallituksessa ja muuallakin asiasta vastaavat ovatkin viime aikoina toimineet aktiivisesti, mikä antaa toiveita siitä, että osa viroista voidaan täyttää lähiaikoina. Tillgången tili hälsovårdscentralläkare i svenskoch tvåspråkiga kommuner kommer inte att kunna tryggas utan en omläggning av intagningen och uppläggningen av utbildningen. Gemensam intagning tili de medicinska fakulteterna, mera svensk undervisning vid fakulteten i Helsingfors och utbyggda möjligheter tili specialisering i allmän medicin i regionerna är exempel på vad en arbetsgrupp föreslagit. Det faktum att i medeltal bara en studerande i året från svenska Österbotten vinner inträde tili den svenskspråkiga studielinjen i Helsingfors talar för att intresset för medicinska studier måste uppmuntras och prepareringen för inträdesförhören ordnas i landskapet. Den enda hållbara lösningen på sikt är nog att flera österbottniska ungdomar börjar studera medicin. En särskild österbottnisk studentkvot kan motiveras som en tillfällig åtgärd, som jag ser det. Det är inte bara i fråga om läkare i allmän medicin som vi har en brist på svenskt håll. Det förekommer också i fråga om andra studieinriktningar. Självfallet handlar personalbristen inte bara om utbildningsarrangemang utan även om sådant som yrkenas värdering, löner, arbetsarrangemang, tillgång tili bostad m.fl. omständigheter. Herra puhemies! Terveyskeskuslääkärien saatavuutta ruotsinkielisissä ja kaksikielisissä kunnissa ei voida turvata muuttamatta koulutukseen valintaa ja koulutuksen rakennetta. Yhteisvalinnat lääketieteellisiin tiedekuntiin, enemmän ruotsinkielistä opetusta Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja paremmat mahdollisuudet erikoistumiseen yleislääketieteeseen eri alueilla, mainitakseni joitakin erään työryhmän ehdotuksista. Se, että keskimäärin vain yksi opiskelija vuodessa ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta pääsee Helsingin ruotsinkieliselle opintolinjalle, puhuu selvästi sen puolesta, että lääketieteen opintoihin kohdistuvaa kiinnostusta on tuettava ja paasykokeisiin valmentautumista on järjestettävä maakunnassa. Ainoa kestävä ratkaisu pidemmällä tähtäyksellä on, että useammat pohjanmaalaiset nuoret alkavat opiskella lääketiedettä. Erityistä pohjanmaalaista opiskelijakiintiötä voitaisiinkin perustella väliaikaisena toimenpiteenä. Pula ei ruotsinkielisellä alueella ole pelkästään terveyskeskuslääkäreistä vaan myös muiden alojen koulutetuista. Tietenkään henkilökuntapula ei koske ainoastaan koulutusjärjestelyjä, vaan myös sellaisia seikkoja, kuin ammattien arvostusta, palkkausta, työjärjestelyjä, asuntojen saantia ym. tekijöitä. Ed. L ö y t t y j ä r v i : Herra puhemies! Sosiaalihallituksen ns. köyhyystutkimus samoin kuin yksityisistä kunnista saatavilla olevat tiedot toimeentulotuen hakijoista osoittavat lapsiperheiden muodostavan suuren ryhmän virallisen toimeentulominimin alapuolella elävistä. Toimeentulovaikeuksissa kamppailevat lapsiperheet voidaan jakaa kahteen pääryhmään: yksinhuoltajaperheisiin ja kahden huoltajan monilapsisiin perheisiin. Kun lapsia on enemmän kuin kolme, lisääntyy hyvin voimakkaasti todennäköisyys siihen, ettei perhe kahden huoltajankaan tuloilla tule toimeen. Tämä tilanne osoittaa perhepoliittisten tulonsiirtojen riittämättömyyden. Niiden avulla ei pystytä tasaamaan lapsiperheiden ja muiden väestöryhmien toimeentuloedellytyksiä. Paitsi tuen määrällinen riittämättömyys tämä johtuu osin myös tuen kohdistamisen ongelmista. Verovähennysten muodoissa annetusta tuesta saavat suurimman hyödyn parempituloiset, ne jotka voivat käyttää vähennysoikeudet täysimääräisesti hyväkseen ja vaikuttaa myös tätä kautta kokonaisverotuksen tasoa alentavasti. Valitettavasti verovähennyslinja perhepoliittisessa tuessa on tämän istuvan eduskunnan aikana ja vielä erityisesti nyt käsittelyssä olevan budjetin yhteydessä vahvistunut. Budjettia on hallituspuolueiden taholta haluttu mainita erityisesti perhebudjettina. Perusteluna tähän on käytetty lapsenhoitovähennyksen tuntuvaa korottamista. Kyseessä on verovähennys, jonka tekee vähemmän ansaitseva puoliso valtion verotuksessa ja tekee sen tulosta. Näiden tekijöiden pohjalta on jo selvää, että tätä verovähennysoikeutta eivät kaikki lapsiperheet voi käyttää hyväkseen, hyvin suuri osa ei voi käyttää täysimääräisesti hyväkseen. Budjetin käsittelyn aikana hyvätuloisia suosiva perhepoliittinen verovähennyslinja sai vielä täydennyksen lapsenhoitajan sosiaalikuluvähennyk-

54 5038 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 sestä. Vaikka tämä vähennys tehdään verosta ja on näin ollen pienituloisille edullisempi kuin tulosta tehtävä verovähennys, on tämän vähennyksen yhteydessä kuitenkin merkille pantavaa se, että asianomaisella vähennykseen oikeutetulla perheellä pitää olla tuloja niin paljon, että se pystyy lapsenhoitajan tai kotiapulaisen perheelle palkkaamaan. Sen lisäksi perheen tulojen tulee olla varsin korkeat, jotta täysimääräinen vähennys voitaisiin käyttää hyväksi. Suora perhepoliittinen tuki, ennen muuta lapsilisät, myös äitiysavustukset, elatustuki jne., ovat paras tapa korvata lapsista perheille aiheutuvia kustannuksia ja tasata toimeentuloedellytyksiä. Suora tuki vastaa parhaiten myös pienituloisten perheiden etuja. Lapsilisä kaikista lapsista ilman harkintaa maksettuna tukena perustuu yhteiskunnan vastuuseen jokaisesta lapsesta ja lapsen itsensä oikeuksiin. Usein on kuullut jopa vasemmistolaistenkin pohtivan sitä, miksi rikkaille pitäisi maksaa lapsilisiä tai että lapsilisiäkin voitaisiin alkaa verottaa. Mielestäni lapsilisän luonteeseen kuitenkin kuuluu nimenomaan sen saannin oikeus jokaisesta lapsesta tuloihin katsomatta. Tuloeroja on tasoitettava tehokkaamman tuloja varallisuusverotuksen kautta siten, että lapsilisät tämän verotuksen ulkopuolella kuitenkin pysyvät. Lapsilisien reaaliarvon tuntuva nostaminen on välttämätöntä edellä mainittujen tutkimusten ja selvitystenkin pohjalta. Lapsilisien korottamisessa tulisi pitää tavoitteena sitä, että kaikki lapsesta aiheutuvat välttämättömät kustannukset voitaisiin perheelle lapsilisän kautta korvata. Tällöin voitaisiin asteittain myös luopua lapsilisien porrastamisesta lapsilisän mukaan, kuten tällä hetkellä tapahtuu. Tällä hetkellä tämä porrastaminen on kuitenkin välttämätöntä siitä syystä, että toimeentulovaikeudet kasautuvat monilapsisiin perheisiin. Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmä esitti lapsilisälakia tälle vuodelle käsiteltäessä, että lapsilisiiin olisi tehty markan korotus vuodessa, siis vuoden 1987 aikana. Tavoitteeksi siinä perusturvaa käsittelevässä lakiesityksessä, johon ed. Stenius-Kaukonen täällä jo viittasi, asetetaan markan kuukausittain maksettavaan lapsilisään pääseminen. Vuoden 1987 budjettiesityksen mukaan lapsilisiin käytettäisiin tänä vuonna 2,8 mrd. mk. jos työnantajille palautettaisiin velvollisuus maksaa lapsilisää sen tasoisena kuin se oli elvytystä edeltävänä aikana eli pysyvän lain mukaisesti, saataisiin näin 4 mrd. mk käytettäväksi lapsilisien tasokorotuksiin ja lapsilisäjärjestelmän kehittämiseen. Jos vielä lähdettäisiin siitä, että perhepoliittisista verovähennyksistä luovuttaisiin ja nämä varat, noin 3 mrd. mk, siirrettäisiin lapsiperheille annettavaan suoraan tukeen, ennen muuta lapsilisiin, niin voidaan havaita, että näillä keinoilla voitaisiin saada todella tuntuvasti varoja lapsilisäjärjestelmän kehittämiseen ja sitä kautta lapsiperheiden aseman parantamiseen siten, että siitä hyötyisivät myös ja ennen muuta pienituloiset perheet. Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmä esittää budjettiin lisäksi tasokorotusta mm. äitiysavustuksiin, tämän avustusjärjestelmän kehittämistä siten, että se puolestaan olisi ensimmäisestä lapsesta korkeampi siitä syystä, että ensimmäisen lapsen syntyessä perheeseen aiheutuu tästä monia sellaisia menoeriä, hankintoja, joita ilman seuraavien lapsien osalta selvitään. Myös elatustukeen eduskuntaryhmämme esittää tasokorotusta siten, että tämä korotus painottuisi erityisesti varsinaisiin yksinhuoltajaperheisiin. Suoraan perheelle maksettavan tuen lisäksi lapsiperheiden asemaan vaikuttaa voimakkaasti niiden tarvitsemien palvelujen järjestäminen. Tähän kuuluvat luonnollisesti asuntoasioiden järjestäminen, terveyspalvelut, kasvatustuki jne. Tärkein lapsiperheiden palvelu, joka vaatii voimakkaita kehittämistoimenpiteitä, on päivähoidon järjestäminen ja nimenomaan kunnallisten päivähoitopaikkojen tarjoaminen tarvetta vastaavasti. Päivähoidon järjestäminen on yhteiskunnan velvollisuus paitsi työssäkäynnin mahdollisuuden turvaamiseksi pienten lasten vanhemmille myös ja ennen muuta lasten oikeuksien toteuttamiseksi. Päivähoidon järjestäminen ei ole vain säilytyspaikkojen järjestämistä lapsille vaan pienten lasten kasvun ja kehityksen edellytysten turvaamista. Juuri kukaan ei enää kiistä sitä, että lapsen ensimmäiset ikävuodet ovat hänen kehityksensä kannalta ratkaisevan tärkeitä. Kuitenkin päivähoidon järjestämiseen suhtaudutaan tällä hetkellä aivan liiaksi taloudellisista lähtökohdista käsin ja etsitaan korvaavia ratkaisuja korkeatasoisempien vaihtoehtojen niillä korvaamiseksi. Tätä ajattelua mielestäni edustavat juuri erilaiset korvaavat ratkaisut, joita perustellaan mm. taloudellisesti, mm. kotihoidontuen järjestäminen pelkästään siitä lähtökohdasta, että tätä kautta voidaan painetta yhteiskunnallisten päivähoitopaikkojen perustamiseen helpottaa. Toiseksi tätä osoittaa mielestäni se, että lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien koulutusta on niin määrällisesti kuin laadullisestikin laiminlyöty. Aivan viime aikoinakin on ollut julkisuudessa tietoja siitä, että päivähoidon henkilökunnan koulutuksen osalta sen mielestäni

55 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka välttämättömän tason korottamisen sijasta ollaan suunnittelemassa tämän tason alentamista. Demokraattisen vaihtoehdon mielestä yhteiskunnalliseen päivähoidon järjestämisvelvollisuuteen tulee suhtautua kuten peruskoulun järjestämiseen kaikille lapsille, ei luonnollisestikaan minkään päivähoitopakon pohjalta, vaan lasten oikeuksien, päivähoito-oikeuden pohjalta, tällöin tietenkin kunnioittaen myös perheiden erilaisia valintoja, mutta kunnallisen päivähoitopaikan tarjoamisen kaikille sitä haluaville perheille pitäisi lähteä jo lasten oikeuksien tunnustamisesta. Päivähoidon sisällölliseen tarkasteluun tulisi kiinnittää aivan toisella tavalla huomiota myös, samanaikaisesti kun sen määrällisestä lisäämisestä puhutaan, kuin mitä tällä hetkellä tapahtuu. Esimerkiksi ylipaikkojen järjestäminen päivähoitoryhmiin ei ole perusteltua, koska näiden ylipaikkojen kautta vaikutetaan hoidon tasoon, päivähoidon henkilökunnan mahdollisuuksiin omistaa aikaa kullekin lapsiryhmän lapselle erikseen. Päiväkotien toiminnallisen kehittämisen esteenä on myös suoranaisten materiaali- ja muihin tarpeisiin menevien määrärahojen puute. Toiminnan edellytysten järjestäminen on ainakin useissa kunnissa vanhempien aktiivisuuden varassa, mikä puolestaan taas riippuu opettajien kiinnostuksesta kodin ja päiväkodin yhteistyön järjestämiseen. Päivähoidon opetuksellisen ja kasvatuksellisen sisällön kehittämisen esteen muodostaa koulutuksen kehittymättömyys. Myönteisiä esimerkkejä aktiivisesta pyrkimyksestä päivähoidon sisällön kehittämiseen toki on varmasti useista kunnista. Tässä mainitsen esimerkkinä vain oman kaupunkini Espoon päivähoitoviraston ja päivähoidon kehittämisestä1 vastaavat sekä itse päivähoidon henkilökunnan tässä kaupungissa. Espoon kaupunkihan sai aivan äskettäin Rauhanpuolustajien rauhankasvatuspalkinnon tunnustuksena päiväkodeissa toteutettavasta rauhankasvatuksesta. Espoo on ollut myös mukana elokuva- ja televisiokasvatuskokeiluissa ja tähän on vedetty mielestäni aika hyvin myös vanhemmat mukaan. Keskeistä päivähoidon sisällöllisen kehittämisen kannalta on ryhmäkokojen pienentäminen, henkilökunnan koulutuksen määrällinen lisääminen siten, että henkilöäkuntavajauksesta voitaisiin päästä, tähän liittyy luonnollisesti palkka- ja työehtokysymyksen järjestäminen sekä tämän koulutuksen tason nostaminen vastaamaan muun opettajakoulutuksen tasoa, opetuksen sisällöllisen suunnittelun edistäminen, päiväkotien opetusmateriaalin kehittäminen ja muiden aineellisten edellytysten luominen päiväkotien toiminnalle, luonnollisesti yhtenä keskeisenä kodin ja päiväkodin yhteistyön kehittäminen. Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmä esittää tämän budjetin käsittelyn yhteydessä päivähoitopaikan perustamisen edellyttämien määrärahojen ottamista budjettiin. Emme myöskään hyväksy päivähoidon maksujen korottamista. Opetusministeriön pääluokkaa käsiteltäessä esitimme määrärahoja henkilökunnan koulutuksen kehittämiseen. Valitettavasti tämä esitys ei tullut eduskunnan päätökseksi. Toivon, että tämän pääluokan yhteydessä näillä esityksillämme olisi parempi kohtalo. Ed. V a 1 t on en : Herra puhemies! Käsiteltävänä olevan kuluvan vuoden tuloja menoarvion perusteiden mukaan eräs sosiaalipalvelujen painopistealue on lasten päivähoidon kehittäminen päivähoitopaikalla vuosittain. Kun siihen lisätään vielä ne noin hoitopaikkaa, jotka pääkaupunkiseudun kunnat voivat perustaa erityisratkaisujen perusteella, on vuotuinen päivähoitopaikkojen lisäys Perustettavien päivähoitopaikkojen rinnalle on kehitetty myös muita päivähoito-ongelmien ratkaisuvaihtoehtoja. Kunnallisen päivähoidon vastapainoksi on rakennettu kotihoidontukijärjestelmä. Hoitopaikan sijasta se antaa lapselle tai perheelle rahasuorituksia, ja ehtona on, että kunnallisia päivähoitopalveluja ei käytetä hyväksi. Uusimpana tahallisena tukimuotona eduskunta hyväksyi lastenhoitajan palkkaan kohdistuneitten sosiaaliturvamaksujen verovähennysoikeuden vähemmän verotettavia tuloja olevalle puolisolle tai yksinhuoltajalle. Lapsia syntyy maassamme noin tyttöä ja poikaa vuosittain. Päivähoitoa tarvitsee siis noin lasta, sillä myös ekaluokkalaiset ovat vielä niin pieniä, että he ovat päivähoidon tarpeessa. Lainsäädäntö edellyttää, että vuoteen 1990 mennessä kaikille alle kolmivuotiaille lapsille huoltajan valinnan mukaan tarjotaan vaihtoehtoisesti kunnallinen päivähoitopaikka tai kotihoidontuki. Hyväksyttyjen tavoitteiden mukaan kunnallinen kokopäivähoitopaikka pitäisi tarjota 60 % :lle päivähoitoikäisistä. Vuonna 1986 kunnat tarjosivat kokopäivähoitopalveluja noin lapselle ja puolipäivähoitoa noin lapselle. Tämän lisäksi on vielä yksityistä päiväkotitoimintaa ja perhepäivähoitotoimintaa. Nämäkin mukaan lukien noin lasta on vielä vailla kunnallista päivähoitopaikkaa. Päivähoitopalvelujen tarve tietysti vaihtelee eri paikkakunnilla. Omassa kotikaupungissani Poris-

56 5040 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 sa keskimääräiseksi tarpeeksi on arvioitu 50 %. Tavoitteet eivät kuitenkaan näy virallisissa toimintasuunnitelmissa. Niissä on otettu hoitopaikkojen tarpeeksi vuoteen 1991 mennessä 359 uutta paikkaa. Tähän lukuun sisältyvät myös yksityiset päiväkotipalvelut ja kokovuotisen leikkikentän tarjoamat palvelut. Kuitenkin viime keväänä yli 500 lasta jäi ilman kunnallista päivähoitopaikkaa. Kaikki hoitopaikan tarpeessa olleet eivät edes jättäneet hakemusta tietäessään tilanteen toivottomuuden. Todellisuudessa esimerkiksi Porin kaupungissa hoitopaikkojen vajaus lienee yli 800. Uskon monen muun teollisuuden rakennemuutoksen kourissa taistelevan kunnan ja sen lapsiperheiden kokemukset samanlaisiksi. Ilmeisesti päivähoitopaikan vuotuisella lisäyksellä päästään siihen, että kaikki alle kolmivuotiaat saavat niin halutessaan päivähoitopaikan vuoteen 1990 mennessä. Mutta koska yli kolmivuotiaille lapsille järjestyy päivähoitopaikka vanhempien niin halutessa? Tätä saadaan odottaa päivähoitopaikan lisäysvauhdilla pitkälti toistakymmentä vuotta. SDP:n mielestä jokaisella lapsella tulee olla oikeus turvalliseen päivähoitoon. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään lasta sen takia, että vanhemmat ovat pakotetut luovuttamaan lapsensa epämääräisiin hoitopaikkoihin, joissa heidän turvallisuutensa ja kasvukehityksensä on uhattuna. Eduskunta on nyt tukemassa tehtyjä tulopoliittisia sopimuksia ja myöntää varoja päivähoitopaikkojen lisäämiseksi. Jos ja kun nämä tulopoliittiset neuvottelut olisivatkin se foorumi, joka määrää lasten päivähoitopaikkojenkin lukumäärän, toivoo todella että seuraavissa tulopoliittisissa neuvotteluissa olisi enemmän pienten lasten äitejä ja isiä. He tietävät, mikä tuska siitä seuraa kun ei tiedä minne lapsensa laittaisi vaikka työhön on lähdettävä. Lasta hoitavien vanhempien työpäivän lyhennyksestä ilman ansiotulon vähenemistä toivoo päästävän yhteisymmärrykseen. Muitakin lasten päivähoitoa tukevia ratkaisuja voidaan tehdä. Tällaisia olisivat esimerkiksi eläkejärjestelmän kehittely. Vanhempainloman jälkeinen hoitovapaa säilyttää äidillä mahdollisen työkyvyttömyyden sattuessa oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen, jossa myös tulevat vuodet otetaan huomioon. Isällä tätä oikeutta ei ole. Myöskään hoitovapaan aikana ei kerry ansioeläketurvaa. Harvoin nuoret ihmiset eläkkeitään miettivät, mutta jos edut olisivat hoitovapaan ajalta näiltäkin osin turvatut, saattaisi se lisätä isien tai äitien jäämistä hoitovapaalle hieman nykyistä useammin. Lasten päivähoito vaatii hallitukselta, eduskunnalta, työmarkkinajärjestöiltä ja kunnilta lisätoimenpiteitä. Ei voi olla mahdotonta, etteikö lasten pä~vähoito-ongelmat voitaisi maassamme ratkoa pors. Herra puhemies! Viime lauantaina sattui eteeni todella vilkas puhelujen päivä, enkä maita olla sen pohjalta vielä puuttumatta muutamiin seikkoihin eläketurvamme ja työttömyysturvamme osalta. Yleensähän on niin, että kansanedustajalle soitetaan tuohtuneena. Hänelle kerrotaan etteivät asiat ole kunnossa, ettei eduskunnassa ole mitään sen ja sen asian hyväksi tehty. Jos sitten soittajan saa rauhoittumaan, tullaan yhteisymmärrykseen siitä, että onhan niitä parannuksiakin saatu aikaan. Työttömyysturvan peruspäivärahan vähäisyys on niitä asioita, joista ehkä eniten purnataan. Enpä silti ole tullut ajatelleeksi, minkälaisen toimistokierroksen Ruotsista palaava joutuu juoksemaan saadakseen itselleen päivärahan. Kun vielä toimistojen virkailijat eivät olleet ajan tasalla, oli eräissä toimistoissa käytävä jooottamassa saman asian takia parikin kertaa. Eläkejärjestelmää on pyritty yksinkertaistamaan esimerkiksi kansaneläkelain uudistuksella. Siitä huolimatta järjestelmät ovat entistä monimutkaisemmat. Työttömyyseläkkeen saaja ei voinutkaan lähteä katsomaan tytärtään Yhdysvaltoihin, sillä seuruematka olisi kestänyt kokonaisen kuukauden ja se olisi tietänyt, että eläke olisi otettu siltä ajalta pois. Onko tämä enää tarkoitustaan vastaavaa? Eihän heitä työttömyyseläkkeen saajia enää lasketa edes tilastoissa työttömiksi eikä työvoimaksi, joka olisi työmarkkinoiden käytettävissä. Yhteydenottoja tuli hyvin paljon senkin takia, että soittajat olivat epätietoisia eri eläkejärjestelmien paremmuudesta. Eläkkeenhakijat ovat joutuneet sen tosiasian eteen, että heidän on valittava heille sopiva eläkemuoto. Tässä valinnassa on otettava huomioon perhesuhteet, verotus, perheessä tulevaisuudessa ehkä tapahtuvat muutokset, puolison eläkemuodon vaikutukset ja mahdollisesti monet muutkin seikat. Kun olin eräälle soittajalle selvitellyt hänen eläkevaihtoehtomahdollisuuksiaan, hän kysyi: Mikä niistä eläkkeistä on turvallinen? Ihmiset siis epäilevät, että meidän eläketurvamme ei olekaan turvallista. On aivan ilmeistä, että eläkevakuutusta hoitavien laitosten on entisestään tehostettava tiedotustoimintaansa. Yhteistoimintaa eläkevakuutuksen, veroviranomaisten, sosiaalija työvoimaviranomaisten kesken on myös voimakkaasti kehitettävä.

57 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. W e s te r 1 u n d : Herr talman! Jag vill uttala min stora tillfredsställelse över att min finansmotion gällande stöd för cancerforskningen vid det cancerforskningsinstitut som bildas på initiativ av Cancerföreningen i Finland har godkänts av riksdagen. On erittäin ilahduttavaa, että eduskunta on hyväksynyt raha-aloitteeni syöpätutkimusten aloittamiseksi uudessa syöpäinstituutissa, jonka Suomen Syöpäyhdistys parhaillaan perustaa. Cancerföreningen i Finland har redan under många år understrukit betydelsen och behovet av avsevärt utökad forskning av cancersjukdomar av olika slag, ävensom gjort konkreta förslag tili åtgärder. Cancerföreningens initiativ om grundande av ett särskilt cancerinstitut syftar tili ett genombrott inom vår cancerforskning och är sålunda värt allt tänkbart stöd. Inte mindre än var fjärde finländare i genomsnitt insjuknar vid något tillfälle i livet i cancer och såväl det absoluta talet som proportionen påvisar en fortsatt stigande kurva. Den enda och effektiva vägen tili en förändrad och förbättrad situation i framtiden ligger i de rön man genom en effektiverad cancerforskning kan åstadkomma. Fastän cancerpatienternas möjligheter att tillfriskna fortsättningsvis har ökat är vårdresultaten beträffande många allmänna cancersjukdomar fortfarande dåliga. I olika sammanhang har man därför påpekat vikten av förebyggande åtgärder. Effektiveringen av förebyggande åtgärder liksom en förbättring av vårdresultaten förutsätter en bättre kännedom om orsakerna tili och uppkomsten samt detaljutvecklingen av cancer. Det här kan uppnås endast med hjälp av fortlöpande långsiktig vetenskaplig forskning. I Finland verkar redan flere cancerforskare av internationell klass, men å andra sidan har finländska forskare också flyttat utomlands på grund av att de yttre förutsättningarna för deras verksamhet har saknats. Denna s.k. hjärnflykt har bl.a. Finlands Akademi påtalat. Vissa typer av cancersjukdomar har under den senaste tiden påvisat en oroväckande ökning, varvid speciellt kan nämnas bröstcancer hos kvinnor. Under de senaste tiderna har uppdagats omkring nya fall per år och frekvensen påvisar en fortsatt kraftigt stigande trend. Den undersökning av trenden beträffande bröstcancer hos kvinnor som utfördes under år 1980 och som redan då påvisade en skrämmande ökning, så att antalet nya fall år 2000 eller vid sekelskifte kommer att överstiga per år, har tyvärr på intet sätt vid senare granskningar kunnat korrigeras nedåt. Nämnas kan att enbart de nya fallen av bröstcancer hos kvinnor inom de närmaste åren kommer att kräva ett helt nytt separat sjukhus om situationen skali kunna bemästras. Med tanke på det erkännande vår medicinska forskning rönt på det internationella planet i många sammanhang kan man säkert framdeles även räkna med ekonomiskt stöd från andra Iänder för det nya cancerinstitutets forskningsverksamhet. Mao har anledning att förmoda att de organisationer och inrättningar vilka har en naturlig förankring tili den verksamhet som kommer att bedrivas inom det planerade cancerinstitutet på olika sätt kommer att sluta upp kring cancerföreningens beaktansvärda initiativ. Det är alldeles uppenbart att mera resurser behövs för forskning angående cancersjukdomarnas uppkomst och förebyggande, deras konstaterande i ett tidigt stadium och deras behandling. Lika motiverat är det att förbättra koordineringen av vår cancerforskning genom att öka samarbetet mellan universitetens institutioner, klinikerna, universitetscentralsjukhusen, Institutet för arbetshygien och Folkhälsoinstitutet. Suomen Syöpäyhdistys on jo useita vuosia korostanut erilaisten syöpäsairauksien nykyistä huomattavasti laajemman tutkimuksen merkitystä ja tarvetta sekä tehnyt myös konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Syöpäyhdistyksen hiljattain tekemä aloite erityisen syöpäinstituutin perustamisesta tähtää läpimurron aikaansaamiseen maamme syöpätutkimuksessa ja ansaitsee siksi kaiken ajateltavissa olevan tuen. Jopa keskimäärin joka neljäs suomalainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa syöpään, ja sekä absoluuttinen lukumäärä että suhteellinen osuus ovat jatkuvasti nousussa. Ainoa ja tehokas tapa saada tilanne muuttumaan ja paranemaan tulevaisuudessa on niiden tutkimustulosten varassa, joita tehostettu syöpätutkimus voi tuottaa. Vaikka syöpäpotilaiden mahdollisuudet selviytyä taudistaan ovat jatkuvasti parantuneet, monien yleisten syöpätautien hoitotulokset ovat edelleen huonot. Eri yhteyksissä onkin korostettu ennaltaehkäisyn tärkeyttä. Ennaltaehkäisyn tehostaminen samoin kuin hoitotulosten parantuminen edellyttävät syövän syiden, syntymekanismin ja kehittymisen yksityiskohtien nykyistä parempaa tuntemusta. Tähän voidaan päästä vain jatkuvan, pitkäjänteisen tieteellisen tutkimustyön avulla. Suomessa työskentelee jo useita kansainvälisen C

58 5042 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 tason syöpätutkijoita, mutta toisaalta suomalaisia tutkijoita on siirtynyt myös ulkomaille sen takia, ettei täällä ole ollut heidän toimintansa vaatimia ulkoisia edellytyksiä. Tätä ns. aivovuotaa on mm. Suomen Akatemia pitänyt huolestuttavana. Tietyt syöpäsairauksien lajit ovat viime aikoina osoittaneet huolestuttavaa kasvua. Erityisesti voidaan mainita naisten rintasyöpä. Viime aikoina on ilmennyt noin uutta tapausta vuodessa, ja suuntauksena on edelleen lukumäärän voimakas nousu. Vuonna 1980 tehty tutkimus naisten rintasyöpätapausten määrän kehityksestä osoitti jo tuolloin pelottavaa kasvua siten, että uusien tapausten määrä vuonna 2000 ylittäisi vuodessa. Valitettavasti myöhemmät selvitykset eivät ole millään tavoin voineet korjata tuota arviota alemmmaksi. Voidaan mainita, että yksistään uudet naisten rintasyöpätapaukset vaativat lähivuosina uuden erillisen sairaalan, jos tilanne halutaan hallita. Näin onkin Suomen Syöpäyhdistyksessä todettu. Ajattelen maamme lääketieteellisen tutkimuksen kansainvälisellä tasolla useissa yhteyksissä saavuttamaa tunnustusta voidaan varmasti laskea vastaisuudessa saatavan muista maista taloudellista tukea uuden syöpäinstituutin tutkimustoimintaan. On aihetta otaksua, että ne yhteisöt ja laitokset, joilla on luonnollinen yhteys suunnitellussa syöpäistituutissa harjoitettavaan toimintaan, tulevat eri tavoin ryhmittymään Syöpäyhdistyksen merkittävän aloitteen tueksi. Ajattelen niitä varsin merkittäviä investointitarpeita, joista kuitenkin on kysymys, on selvää, että katseet kohdistuvat ensi sijassa hallitukseen ja eduskuntaan. Jag utgår ifrån, herr talman, att anslaget för cancerforskning vid det nygtundade cancerinstitutet inte bara årligen skall återkomma inom ramen för ett eget budgetmoment som nu är fallet uran att anslaget ytterligare bör utökas kännbart årligen. Minä oletan, herra puhemies, että määräraha syöpätutkimusta varten perustettavaan syöpäinstituuttiin ei ainoastaan vuosittain tule esiintymään budjetissa omana momenttina vaan että määrärahaa tullaan vuosittain merkittävästi korottamaan. Ed. S k ö n : Herra puhemies! Sosiaalivaliokunnan jäsenenä ja vielä hallituspuolueen jäsenenä lienee luonnollista, että tulee käyttää edes jonkinlainen lyhyt puheenvuoro, vaikka kyllähän näinä aikoina päivät ovat niin pitkiä, että keskittyminen aina pyrkii olemaan vähän heikonpuoleista. Mutta hallituspuolueen jäsenenä ennen kaikkea minun kuuluu puhua siitä syystä, että olen tuntenut itseni erittäin pettyneeksi niistä syistä, jotka ovat aikanaan johtaneet muunlaiseen tulokseen kuin hallitusohjelmassa on kerrottu, kun vielä otetaan huomioon, että Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka perustuslaki määrää ja takaa jokaiselle kansalaiselle henkisen ja aineellisen tasa-arvon. Perustuslain ja tasa-arvolain vastaista kansalaistemme syrjintää on kuitenkin tapahtunut siinä määrin, että noin kansalaista elää toimeentuloturvan alimmalla portaalla vailla kansalaisoikeuksia. Kysyn, kuka tähän kaikkeen on syyllinen, ja vastaan samalla, että tähän ovat syyllisiä puolueet ja niiden kunnianhimoiset puoluejohtajat. Vielä suurempia syyllisiä tähän ovat kansanedustajat, joiden selkäranka ei ole ottanut riittävästi huomioon pieniosaisia ihmisiä. He ovat nämä unohtaneet ja ovat unohtaneet myös ne lupauksensa, joita antoivat ennen eduskuntavaaleja. (Ed. Stenius-Kaukonen: Eivät kaikki!) - Minä puhun nyt hallituspuolueista ennen kaikkea hyvin läheisesti ja rakkaudella. Kun nyt seurataan eduskunnan tapahtumia, minä luin tänä päivänä minulle jätetyn kirjallisen kysymyksen, jonka ovat jättäneet sosialidemokraattisen ryhmän eräät kansanedustajat. Se liittyy energian liikevaihtoveroon. On aivan turhaa näin vaalien alla tällaisia energiaverokysymyksiä esittää virkamiesten ja ministereiden harmiksi hallituspuolueiden jäsenten, jotka itse ovat eduskunnassa olleet hyväksymässä ja äänestäneet energiaverolain puolesta. (Eduskunnasta: Näin se on, ed. Skön!) - On puhtaat paperit. En mennyt tähän lankaan pääministeri Kalevi Sorsan johdatteluista huolimatta, vaikka hän kuinka yritti julkisuudessakin selvitellä, että Suomen kansalaisilla on liikaa ostovoimaa ja energiaverolaki, liikevaihtovero energialle, on hyväksyttävä tästä syystä. Ei tainnut olla pääministerillä kovin läheisiä suhteita niihin yli ihmiseen, joilla on enintään mk kuukaudessa tuloa. Tällaista on hallituspuolueiden politiikka niin kuin sosialidemokraattienkin kauniit kyselyt, joilla pyritään johdattamaan nyt äänestäjiä harhaan tulevan ja kovan vaalitaistelun aikana. Kun maaliskuun 15 ja 16 päivänä pidetään vaalit, varmasti tuollainen kirjallinen kysymys on erittäin kiva esittää siellä kansalaisille. Tokkopa äänestäjäparat muistavat sitten enää, kuka tai ketkä ovat kyseiset verot hyväksyneet. Minä toivonkin, että aina näissä tilaisuuksissa löytyisi sellaisia kansanedustajia tai sellaisia henkilöitä ja ihmisiä, jotka vähän valaisisivat sitä politiikkaa, joka on johtanut siihen

59 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka tilanteeseen, että energialle on hyväksytty liikevaihtovero, joka rasittaa ennen kaikkea pienituloisia ihmisiä, varsinkin niitä perheitä, jotka toimivat ja joutuvat asumaan sähkölämmityksen varassa. Se on erittäin kova rangaistus niille ihmisille. Aikanaan on yhdessä laadittu hallitusohjelma. Jätin toivomuksen oman hallituksen ministereille, koskien sitä, miltä osin hallitusohjelma ei ole toteutunut, että he edes pyrkisivät hoitamaan asioita vielä sille tasolle, mitä hallitusohjelma lupaa. Minä en syytä nyt ministereitä siitä, että he ovat olettaneet, että hallitusohjelma on toteutunut. Minä kerron suoraan sen, että se ei ole toteutunut kuin korkeintaan 70-prosenttisesti. Täällähän olen jo kuullut tämän puheenvuoron, mutta se on jätetyssä esitteessä, jonka olen jättänyt omille ministereille. Täällähän minä olen sosiaalipolitiikan osalta sanonut heille seuraavasti, kun hallitus lupaa kehittää sosiaaliturvaa, mikä on kirjoitettu hallitusohjelmaan näin: "Hallitus lupaa kehittää sosiaaliturvaa edelleen ottaen erityisesti huomioon vaikeammassa asemassa olevien ihmisten aseman parantamisen." Vastaan siihen näin: Uuden eduskunnan säätämät piiloverot kuitenkin lisäävät turvattomuutta. Ne lisäävät sitä ennen kaikkea näille vaikeammassa asemassa oleville ihmisryhmille. Näihin kuuluvat työttömät, sairaat, koululaiset, pientä eläkettä nauttivat, sotiemme veteraanit ja invalidit, lapsiperheet, pienja perheviljelijät ja yleensä pieneläkeläiset, jotka ovat sodassa olleet ja tehneet sen parhaan palveluksen tälle isänmaalle. Kun sitten kuulin tämänkin jo eräässä puheenvuorossa, niin hallitusohjelmassa luvattiin lapsilisämaksukautta jatkaa asteittain 18 ikävuoteen saakka. Sitä jatkettiin 17 ikävuoteen saakka. Nyt on puhuttu ja on luvattu, että opintotuen muodossa jaetaan yli 17 vuoden ikäisille opiskelijoille lisää tuloja. On kuitenkin eräs ryhmä, joka jää ulkopuolelle sen opintotuen: sellaiset ihmiset, jotka ovat sairaita, eivät voi opiskella eikä muutoinkaan heistä ole työelämään, ovat vanhempien huollettavina ja hoidettavina eikä heillä ole lapsilisää. Jos apua tarvitaan, sitä on haettava sosiaaliluukulta. Tämä on mielestäni pienituloisen ja vähävaraisen, sairaan ihmisen ja perheen nöyryyttämistä. Näin ei sosiaalipolitiikkaa tulisi hoitaa. Sosiaalivakuutuksen osalta hallitusohjelmassa on luvattu antaa heti esitys kansaneläkeuudistuksen II A-vaiheen toteuttamisesta aiheutuneiden epäkohtien korjaamiseksi pieniä ja vanhoja työeläkkeitä saaville. Kyllähän se kolmas eläkevaihe täällä saatiin aikaan, ja sehän muistetaan erittäin hyvin, kai suunnilleen 56 mk tämä ns. kolmas vaihe useimmalle antoi. Samanaikaisesti tämä hallitus on säätänyt ns. piiloverot eli sairauskulujen omavastuuosuuden ja lääkekulujen omavastuuosuuden, mihin tosin SMP ei syyllistynyt hallituksessa, sillä täällä on minulla äänestystulokset, joissa kerrotaan, että tulos on hallituksessa äänestettäessä ollut 12-2, 14 läsnä kolmen ministerin ollessa poissa. Tämä vain muistoksi siitä, että kun SMP:tä aina syytetään siitä, ettei se edes ole yrittänyt, niin onhan se edes hallituksessa yrittänyt. Minä myönnän, että lääkekulujen omavastuuosuuden osalla tuli myös niin hyviä korjauksia, että lienee annettava anteeksi hallitukselle se, että otettiin lääkkeiden sataprosenttinen korvaus pois eräiltä ihmisiltä jotka ne saivat aikaisemmin, mutta kohtuutonta se oli niille pienituloisille ihmisille, joitten taloudelliset resurssit eivät riitä kymmenenkään prosentin osuuteen lääkkeitten osalta. Samoin myös eläkeläisille on tämän hallituksen aikana tehty sellainen karhunpalvelus, että vietiin toinen indeksitarkistus pois. Sitä ei jätetty edes niille pienituloisille eläkeläisille, jotka nauttivat pientä kansaneläkettä ja pientä työeläkettä. Näin ollen minusta se oli kohtuutonta. Tässä kyllä tietokoneet olisivat voineet hoitaa tämän asian sillä tavalla, että raja olisi jätetty johonkin eli esimerkiksi alle mk saavat eläkeläiset olisivat voineet saada tämän nk. toisen indeksitarkistuksen. Silloin heidän eläkkeensä vähin erin olisi kohonneet sille tasolle, että se turvaa toimeentulon edes jollakin tavoin. Näin ei tapahtunut, ja kun monta kertaa itse olen joutunut tulilinjalle juuri niistä syistä, että en ole noudattanut enkä seurannut hallituksen antamia lakiesityksiä sosiaalivaliokunnassa enkä täällä suuressa salissa, minua on kutsuttu sooloilijaksi. Sanon vain, että olen ollut ehkä yksi tunneliisin hallitusohjelman noudattaja tässä suuressa salissa kun otetaan huomioon hallituspuolueiden jäsenet. Siitä syystä juuri olen sitä noudattanut, koska tiedän, että vastuun päivät ovat edessä kaikilla niillä, jotka eivät ole lukeneet hallitusohjelmaa, kuten sitä kuuluu lukea, eivätkä ole antaneet sellaisia esityksiä tänne eduskuntaan, joilla olisi turvattu toimeentulo ihmisille. Samoin on työttömien osalta. Kun yritettiin kaikkemme tehdä sosiaalivaliokunnassa, että olisi saatu korotettua työttömän toimeentuloturvaa ja päivärahaa, niin ei siihen löytynyt poliittista halua. Nyt kentällä kierrellään ja valitellaan, että voi voi, kun se nyt on näin alhainen, kun käteen jää tuommoinen 50 mk, kyllä tämä on nyt ikävä asia, mutta vaalien jälkeen kyllä me tämän korjaamme. Kuka äänestäjistä luottaa enää tällaisiin lupauksiin? Minä sanon, että on aivan oikein, ettei luo-

60 5044 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 teta. Pitäisi seuloa vaalien aikaan akanat jyvistä ja ottaa ne jyvät käyttöön, jotka vielä itävät vaalienkin jälkeen jotakin köyhän toimeentulotutvan osalle. On tietysti ikävää, että hallituspuolueen edustaja joutuu atvostelemaan asioiden toteutumatta jättämistä, mutta kuitenkin pitää ottaa huomioon, että valiokunta on aina pyrkinyt tekemään parhaansa, mutta yritys on estetty hallituksen taholta, ja jos sosiaalivaliokunta on tehnyt joitakin korjauksia, niin ne on lähes aina kumottu suuressa valiokunnassa tai viimeistään täällä suuressa salissa. Tämä on valitettavaa, kun sosiaalivaliokunta ei saa tehdä sosiaalisia lakiesityksiä. Sen täytyy vahtia vain sitä kukkaroa, mitä nyt kuluu ja kuka maksaa. Aina puhutaan kustannuksista, vaikka ihmiset tatvitsisivat toimeentullakseen enemmän kuin he saavat tällä hetkellä. Eduskunnassa nyt on puhuttu myös siitä, kuinka vaalien jälkeen toimitaan. Kun jätin lakialoitteen, jossa minä esitin, että vähimmäiseläke olisi mk kuukaudessa ja että se sidottaisiin indeksiin, niin ei se tule onnistumaan edes vaalien jälkeen, sillä keskustapuoluehan on jo ilmoittanut, että pyrkimyksenä on saavuttaa markan eläke kuukaudessa ja että tämä olisi riittävä toimeentulotutva ihmisille. Minun mielestäni tämä on väärää sosiaalipolitikkaa ja ihmisten nöyryyttämistä siitä syystä, että kun ihminen ei kuitenkaan tule toimeen tällä markalla, niin joudutaan yhä useammalle luukulle, sosiaaliluukulle ja muille luukuille ohjaamaan pienituloisia ja sairaita ihmisiä. Se on kerta kaikkiaan kohtuutonta siitä syystä, että monet vanhemmat ihmiset eivät edes itse selviä kiertäessään luukuilta luukuille. Aina neuvotaan uudelle luukulle. Ei tällaisesta asiasta minun mielestäni saisi syntyä ristiriitaa täällä eduskunnassa sen vuoksi, että heille ei annettaisi riittävästi toimeentuloturvaa yhdeltä luukulta ja kerralla. Kun on sanottu, että kansaneläkeläisten varat on käytetty aikanaan sillä tavalla kuin on käytetty, sehän johtuu vain siitä, että Suomen Pankki ja hallitukset vuosikymmenien aikana ovat harjoittaneet esim. sellaista talouspolitiikkaa että hintaindeksi vuosien välillä on noussut 305 pisteestä noin pisteeseen, ja kun näin on käynyt välivuosikymmeninä, niin totta kai eläkeläisten tai työntekijöitten eläkevarat ovat kärsineet inflaation. Näin ollen näinä aikoina on tutkimusten mukaan hävinnyt noin 500 mrd. mk eläkeläisten varoja, joiden kuuluisi olla eläkekassoissa. Tämä on se lopputulos. Nämä ovat sellaisia tietoja, jotka olen saanut asiantuntijalta, ja väitetään, että ne pitävät paikkansa. Minä en voi näitä taata, koska itse en pysty näitä koskaan laskemaan, mutta olen pyytänyt ne siitä syystä, että tietäisin mitä on tapahtunut näinä vuosina ja vuosikymmeninä. Täällä varmasti vielä käytetään puheenvuoroja, että vaalien jälkeen näitä asioita korjataan, ja sen vielä sanon toistamiseen, että en syytä ministereitä tästä. Tähän ovat syyllisiä koko hallitus ja ne hallituspuolueiden kansanedustajat, jotka ovat harjoittaneet tämän suuntaista politiikkaa, jolla ei tutvata tänä päivänä pienituloiselle ihmiselle kunnollista toimeentuloa. Ed. S t e n i u s - K a u k o n e n : Herra puhemies! Kotkan myrkkyvuoto osoittaa, ettei suuronnettomuuksien torjuntaan ole valmistauduttu. Tapahtuneiden tosiasioiden edessä ollaan sormi suussa. Kukaan ei tunnu oikein tietävän, miten vaarallinen myrkky monoklooribentseeni, MCB, on. Ainakaan ne, joiden nyt olisi pitänyt se tietää, eivät ole tarvittavaa tietoa saaneet. Kukaan ei tiedä, miten merenpohjaan levinnyt myrkky saataisiin pois. Jälkiviisaus ei tässä katastrofissa enää auta. Nyt on koottava kaikki käytettävissä oleva asiantuntemus etsimään keinot tuhojen torjumiseksi ja ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin välittömästi ja myös varoja säästämättä. Jälkiviisaus on tarpeen estämään vastaavien katastrofien toistuminen. Eduskunnassa säädettiin marraskuussa työturvallisuuslain muutos. Lakiin hyväksyttiin mm. uusi 26 a suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavista töistä. Tässä pykälässä sanotaan, että milloin työssä käsitellään tai työpaikalla säilytetään aineita, joista saattaa aiheutua suuronnettomuuden vaara, on työnantajan annettava työntekijöille tarpeelliset ohjeet vaarojen torjumisesta sekä menettelytavoista onnettomuuden sattuessa. Demokraattisen vaihtoehdon kansanedustajat atvostelivat tätä pykälää sen vuoksi, että tässä veivoitetaan työnantaja antamaan vain ohjeet vaarojen torjumisesta ja menettelytavoista onnettomuuden sattuessa. Kun tätä lakia sosiaalivaliokunnassa käsiteltiin jo keväällä 1986, niin se tapahtui juuri Tshernobylin ja Hanasaaren voimalaitosonnettomuuksien jälkeen. Vetosin näihin tapahtuneisiin onnettomuuksiin ja kuvittelin, että nimenomaan se olisi herättänyt kansanedustajat miettimään, miten voitaisiin jatkossa tapahtuneiden kaltaisia onnettomuuksia tai muita torjua. Ehdotin, että tässä pykälässä nimenomaan velvoitettaisiin työnantaja suorittamaan tutkimus siitä, miten onnettomuuden vaara voidaan estää, ja ryhtymään sen perusteella tatvittaviin toimenpi-

61 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka teisiin onnettomuuden estämiseksi ja tämän lisäksi myös velvoitettaisiin työnantaja antamaan työntekijöille tarvittavat ohjeet. Tällaisen turvallisuusanalyysin tekeminen olisi välttämätöntä näiden onnettomuuksien estämiseksi, mutta juuri tätä ei haluttu pykälään hyväksyä. Muutosesitys kaadettiin niin valiokunnassa kuin istuntosalissa, täysistunnossa. Katastrofeja vain kauhistellaan, mutta ei pysähdytä miettimään, miten vastaavien tai muiden onnettomuuksien tapahtuminen voitaisiin ennakolta ehkäistä. Olisi välttämätöntä pohtia, miten nämä voitaisiin ehkäistä nimenomaan tekniikan nykyisellä tasolla, sillä kun onnettomuus pääsee tapahtumaan, seuraukset saattavat olla todella pahat, niin kuin on nähty. Tarvittaisiin huomattavat voimavarat tekemään näitä turvallisuusanalyysejä, tutkimaan ennakolta hyvin tarkkaan, mitä saattaa tapahtua, ja sen pohjalta toteuttamaan kaikki tarvittavat tekniset toimenpiteet, jotta näin ei pääse tapahtumaan. Tämä on ainoa tapa estää näitä seurauksia. Mitä pidemmälle tekniikka kehittyy, ainakin näillä näkymillä sen pahemmat saattavat seuraukset olla. Tällaisen turvallisuusanalyysin tekeminen olisi tässäkin Kotkan myrkkyvuodon tapauksessa voinut estää vuodon. Turvallisuusanalyysin pohjalta olisi voitu löytää ennakolta ne keinot, joilla olisi voitu säiliöt teknisesti varustaa siten, ettei tämmöisiä vuotoja olisi päässyt tapahtumaan. Mutta näin ei ole tehty eikä näin edellytetä jatkossakaan tehtävän, sillä kuten sanoin, tuohon uuteen 26 a :ään ei sisällytetty turvallisuusanalyysin tekemisvelvoitetta työnantajalle. Sekin vähä, mitä uusi 26 a pitää sisällään, tulee voimaan vasta Laki vahvistettiin nimittäin presidentin esittelyssä vasta viime perjantaina. Valiokunnan mietintö valmistui kesäkuussa, eduskunta hyväksyi lain marraskuussa, ja presidentti vahvisti lain tammikuussa. Yksin tähän meni siis runsas puoli vuotta aikaa. Sitä ennen lakia oli käsitelty valiokunnassa vuosi. Hallituksen esityksen perusteluissa todettiin, että laki on tarkoitus saattaa voimaan 18 kuukauden kuluttua siitä, kun laki on hyväksytty. No, silloin oletettiin lain käsittelyyn huomattavasti nopeampaa aikataulua. Tämä 18 kuukauden määräaika varattiin sen takia, että voidaan toteuttaa tarvittava koulutus ja tiedotus ennen lain voimaantuloa. Mutta tätä valmistelutyötähän näiden asioiden saattamiseksi työpaikkojen tietoon pystyttiin tekemään jo huomattavasti sinä aikana, kun asia oli täällä käsittelyssä. Ministeriössä nähtiin, että nyt ei ole niin pitkä aika välttämätön tämän lain voimaantulolle kuin hallituksen esityksessä esitettiin, jo kuluneen ajan vuoksi. Käsitykseni mukaan ministeriössä oli valmistauduttu siihen, että laki olisi voitu saattaa tulemaan voimaan eli ensi vuoden alusta. Mutta työnantajat, jotka olivat tyytymättömiä eduskunnan hallituksen esitykseen tekemiin muutoksiin eli siihen, että eduskunta poisti huomattavat huononnukset nykyiseen tilanteeseen, lähtivät siihen, että kun he eivät voineet estää näitä muutoksia, niin ainoa mitä heillä nyt oli jäljellä oli se, että he pyrkivät saamaan lain voimaantulon lykätyksi mahdollisimman pitkälle. Ilmeisesti työnantajat ovat toimineet periaatteella, että kiusa se on pienikin kiusa. Valitettavasti he saivat hallituksen taipumaan tahtoonsa ja siirtämään lain voimaantulon vasta syyskuun alkuun Ihmetellä täytyy, että SAK:kin on yhtynyt työnantajien painostukseen tässä asiassa ja suostunut lain voimaantulon siirtoon. Uuden lain voimaantulon lykkääntyessä on hallituksen huolehdittava siitä, että on valmius panna käytännössä toimeen lain edellyttämä turvallisuustaso eikä vasta sitten aleta valmistautua toimeenpanoon. Siis sitä tasoa, mitä uusi laki edellyttää, voidaan ruveta vaatimaan heti lain voimaan tullessa. Tähän on nyt riittävästi aikaa. Työsuojeluhallinnon resurssit ovat riittämättömät tarkastustoiminnan suorittamiseen. Resurssien lisäämiseksi erittäin järkevä keino on ollut se esitys, että kunnallinen työsuojelutarkastus yhdistettäisiin valtion hallintoon. Jos ajatellaan tilannetta, niin tämä jos mikä olisi hyvä tapa, koska se ei edellyttäisi uusien virkojen perustamista, vaan se lähtisi siitä, että olemassa olevat resurssit saataisiin tehokkaaseen käyttöön. Toivottavasti hallitus mahdollisimman pian toteuttaa tämän tavoitteen. Asiassa on jahkailtu jo riittävän kauan. Sosiaalivaliokunnan käsittelyssä on parhaillaan hallituksen esitys työsuojelurahastolain muuttamisesta. Esitys pitää sisällään ehdotuksen, että työsuojelurahaston hallitukseen otettaisiin mukaan myös valtion edustus, kun siellä nykyisin on työmarkkinajärjestöjen edustus. Työsuojelurahaston varojen käytöstä on esitetty aiheellista kritiikkiä, että niitä ei ole käytetty parhaalla mahdollisella tavalla työsuojelun edistämiseen. Näitäkin varoja voitaisiin käyttää esimerkiksi juuri tällaisten Kotkan vuototapausten estämiseksi, siihen tarvittavaan tutkimustyöhön. Myös näitä varoja tarvittaisiin työsuojelun painopistealueiden selvittämiseen ja työsuojelunormien valmis-

62 5046 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 telemiseen. Tämä normitustyö ei ole edennyt paljonkaan. Suurimmalta osilta tietysti kysymys on poliittisen tahdon puutteesta. Mutta on selvää, että normitustyön perusteena pitää olla tarkka tieto ongelmista ja siitä, miten ongelmia voitaisiin estää. Tähän työhön myöskään ei ole ollut riittävästi resursseja käytössä. Sillä, että työsuojelurahaston hallinnossa olisi valtion edustus, käsittääkseni voitaisiin edesauttaa työsuojelurahaston varojen työsuojelutarkoitusperien kannalta tehokkaampaa käyttöä. Kuitenkin työmarkkinajärjestöt ovat yhdestä suusta asettuneet vastustamaan hallituksen ehdottamaa muutosta. Myös tässä asiassa ei voi muuta kuin ihmetellä SAK:n yhtymistä STK:n kantaan, kun tiedetään, että nykyinen tilanne johtaa siihen, että STK hyvin pitkälle voi yksin sanella, mihin varoja käytetään, tai ainakin STK:lla on aivan liian suuri määräysvalta näiden varojen käytöstä. Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmä on tässä asiassa hallituksen esityksen kannalla. Toinen asia, jonka tämän työsuojeluasian lisäksi haluaisin ottaa esille, on asia, josta olen toistuvasti täällä puhunut ja josta nyt tässä keskustelussa ovat ministeri Kuuskoski-Vikatmaa ja ed. Skön muun maussa puhuneet. Se on tämä kansalaisten perusturva. Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmän mielestä on keskeinen sosiaalipolitiikan epäkohta tällä hetkellä, että tämä perusturva ei ole riittävä. Me olemme toistuvasti esittäneet vaatimuksen vähim-mäisetuuksien korottamisesta. Nyt käsiteltävänä olevaan budjettiesitykseen liittyen teimme syksyllä esityksen, että on luotava yhtenäinen perusturva, joka takaa markan tulon. Nyt olemme valmistaneet tämän lakiehdotuksen lakialoitteen muotoon, jonka lähtökohtana on se, että jokaisen kansalaisen perusoikeutena tulee olla turvattu toimeentulo ja tarvittavat palvelut kaikissa elämän tilanteissa. Milloin henkilö ei voi työnteolla turvata omaa ja perheensä toimeentuloa, on yhteiskunnan tehtävänä huolehtia siitä. Myös työpanoksensa yhteiskunnan hyväksi jo antaneilla eläkeläisillä on tietysti oltava oikeus viettää eläkepäiviään vailla taloudellisia huolia. Samoin on turvattava opiskelumahdollisuudet. Päinvastoin kuin hallitusohjelma edellytti, hallituksen toteuttama sosiaalipolitiikka on nimenomaan kasvattanut tuloeroja eikä suinkaan tasannut niitä. Kommunistien taholta on varoitettu suurina uudistuksina markkinaitujen hankkeiden kielteisistä seurauksista. Nyt nämä seuraukset ovat kaikkien nähtävissä. Sosiaalietuuksien sitominen ansioihin ja niiden verollepano on edesauttanut jakoa a- ja b-luokan kansalaisiin. Ansiosidonnaisuudella on turvattu hyväosaisten asema, mutta vähimmäisetuudet eivät riitä turvaamaan toimeentuloa. Niiden varaan on jätetty satoja tuhansia ihmisiä. Sosiaalihallituksen esittämä arvio puolesta miljoonasta ei kuvaa koko tilannetta. Yksistään eläkeläisistä alle markan tuloilla joutuu tulemaan toimeen eläkeläistä. Pelkän kansaneläkkeen varassa elää noin eläkeläistä. Perusturvaa saavien työttömien määrä vuoden mittaan on lähes ihmistä. Poikkileikkaus on suurin piirtein henkilöä. Ja luetteloa voidaan jatkaa. Niin kuin ministeri Kuuskoski-Vikatmaakin sanoi, kaikista alhaisimmat etuudet ovat sairaus- ja äitiyspäiväraha ja työttömyysturva. Ne eivät takaa edes toimeentulotuen tasoa. Tämän asian korjaamista on toistuvasti vaadittu. Tämän asian korjaaminen olisi mielestäni vastannut hallitusohjelmaa, mutta hallitus ei ole tätä toteuttanut. Erikseen hallitusohjelmassa sanotaan, että erityisesti vähimmäissairaspäivärahaa olisi korotettava. Hallitus on tehnyt kolmen markan tasokorotuksen koko hallituksen neljän toimintavuoden aikana. Se ei todellakaan ole parantanut tilannetta. Tällä hetkellä tammikuun alusta toteutetun indeksikorotuksen jälkeen vähimmäispäiväraha on 45,90 mk päivässä. Kuudelta päivältä maksettuna sitä tulee noin mk. Verotuksen jälkeen käteen jää kuitenkin alle mk. Ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa, että hallitusohjelma kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten aseman parantamisesta olisi toteutunut. Työttömien tilanne ei ole paljon parempi. Siitä olen riittävästi viime aikoina puhunut. Tässä yhteydessä ei tähän tarvitse enempää paneutua. Myöskään opiskelijoiden toimeentulo ei ole turvattu. Vaikka parhaimmillaan opintotuki nousee yli markan, niin on muistettava, että opiskelijat joutuvat maksamaan valtaosan opintotuesta takaisin, koska suurin osa tuesta on lainamuotoista ja laina joudutaan kokonaisuudessaan maksamaan takaisin. Nyt kun vaalit lähestyvät, useat puolueet ovat nostaneet esiin nämä perusturvakysymykset, ilmoittaen vaatimuksenaan yhtenäisen perusturvan luomisen ja tason korottamisen. Kepu tyytyy, niin kuin jo todettiin, täyden kansaneläkkeen tasolle. Sitä ei voi pitää riittävänä, sillä täysi kansaneläke ensimmäisessä kuntaryhmässä on viimeisen indeksikorotuksen jälkeen mk ja eläkeläispuolisoilla toisessa kuntaryhmässä eläke jää vain markkaan kuukaudessa. Tätä ei voi pitää riittävänä tasona perusturvalle. Jos me haluamme puhua näiden ihmisten kohtuullisesta toimeentulosta,

63 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka niin markan tavoite ei ole mihinkään pilviin asetettu. Jokainen tietää sen, miten kallista on elää tässä maassa tänä päivänä. SMP on myös kiirehtinyt vaatimaan perusturvaa, on asettanut sen nimenomaan vaaliohjelmassaan tavoitteeksi. Kysyn eri puolueiden edustajilta, eikö tämä eduskunta voisi vielä hoittaa näitä asioita? Miksi tavoite asetetaan vain vaaliohjelmassa? Miksei toteuteta perusturvaa? Tällä eduskunnalla on täydet mahdollisuudet korjata näitä epäkohtia, jos siihen on halua. Tämä osoittaa, että halu puuttuu. Ainoastaan halutaan tehdä propagandaa. Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmä on tehnyt vakavissaan esityksensä yhtenäisen perusturvan luomisesta. Me toivomme, että muut eduskuntaryhmät ovat valmiit vielä tämän eduskunnan aikana ryhtymään toimenpiteisiin, istumaan maalisvaaleihin saakka vaikka, jos ei muuten tästä asiasta saada ratkaisua, ja parantamaan näitä vähimmäisetuuksia. Vähimmäisetuuksien korottaminen yhtenevälle ja riittävälle tasolle on ensimmäinen askel tämä yhtenäisen järjestelmän toteuttamiseksi ja korotukset on erittäin yksinkertaista toteuttaa jokaisen kysymyksessä olevan lain osalta erikseen. Sen pohjalta on helppo sitten rakentaa järjestelmä yhden lain puitteisiin. Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmä esittää siis teille hallituspuolueet toimenpiteitä yhtenäisen perusturvan luomiseksi vähimmäisetuuksia korottamalla vielä tämän eduskunnan aikana. Ed. A j o : Herra puhemies! Sosiaali-ja terveyspääluokan käsittely tapahtui valtiovarainvaliokunnan sosiaalija ympäristöjaostossa varsin suuren yksimielisyyden vallitessa. Myös kaikki tehdyt, tosin pienehköt muutokset tehtiin yksimielisesti. Tämä nähdäkseni ennakoi myös pääluokan tulevaa suotuisaa kehitystä seuraavissa budjeteissa. Sosiaali- ja terveystoimen perinteinen ja yhä vielä mielestäni keskeinen tehtävä on heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukeminen eri muodoin. Heikkoon asemaan ihminen joutuu esimerkiksi sairauden, varattomuuden ja ikääntymisen kautta. Yksi syy tänä päivänä on myös se, että voimat loppuvat kiristyvässä kilpailussa olemassaolosta ja elintason parantamisesta. Syrjään joutuneisiin voidaan lukea myös henkilöt, jotka joutuvat työskentelemään epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa. Äsken on koko maata koetellut pakkaskausi. Äärimmäisen köyhät ihmiset, joilla tässä tarkoitan kodittomia, sairaita ja alkoholisteja, joutuivat monin paikoin luonnon armoille. En tiedä, paljonko heitä tänä vuonna kuoli pakkaseen, mutta varmaa on, että näin kävi. Kaupungit ovat rakennuttaneet suojakoteja sekä vastaanottoasuntoja. Tässäkin talousarviossa oa tällaiseen toimeen varattu rahaa, mutta ei riittävästi. Lisäksi tämä menee pääosin pahimmille kriisialueille pääkaupunkiseudulle. Maalaiskunnissa, varsinkin pienemmissä, ei yleensä tällaisia vastaavia asuntoja ja suojia ole. Niissäkin on kuitenkin hädässä olevia ihmisiä. Lausun tunnustuksen siitä, että sosiaaliministeri Puhakka kävi omin silmin toteamasanäitä asioita tuolla kaupungin lähimetsiköissä. Olisi välttämätöntä, että valtio kokonaisuudessaan rahoittaisi tällaiset hätä- ja vastaanottoasunnot. Opiskelijat ovat toinen ryhmä, joka helposti jää syrjään. Heidän asunto-olojaan saatiin parannetuksi enemmän kuin aikaisempina vuosina. Opiskelija-asuntosäätiöinen omapääosuuksia korotettiin tuntuvasti ja samoin saatiin rahaa saneerauksiin ja uustuotantoon. Työelämässä on turvanomassa asemassa metsätyömies eli nykysanottuna metsuri. Hän tekee urakkatyötä. Työ on raskasta ja tapahtuu ulkosalla usein ankarassa ilmastossa etenkin Pohjois- ja Itä Suomessa. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään pakkasrajaa, jonka ylittämisen jälkeen saisi olla työhön menemättä, jäädä kotiin. Rakennustöissäkin pakkasraja on parikymmentä astetta. Tällaisena päivänä saa työttömyysmäärärahan suuruisen päiväkorvauksen. Metsätöissä voisi pakkasraja olla -30. Jos nyt pakkaspäivänä metsuri jää kotiin, hän ei saa mitään korvausta, vaikka muuten jäätyisi kuoliaaksi. Samainen metsätyömies pääsee aikanaan myös eläkkeelle yliraskaasta työstään. Työkyky vain tahtoo loppua jo nelikymppisenä. Yksityisen palveluksessa olevat voivat käyttää hyväkseen ns. joustavaan eläkeikään perustuvaa yksilöllistä eläkettä, oli se sitten vanhuuseläke tai varhennettu eläke, mutta valtion metsätyömiesten eläkeikä on vielä 63 vuotta. Toivon, että ao. komitea toimisi vähän nopeammin ja saisi aikaan esityksen, että myös julkisen sektorin työntekijät pääsisivät joustavan eläkejärjestelmän piiriin. Epäoikeudenmukaisessa eläketilanteessa ovat pitkään olleet myös rintamamiehet ja muut sotiemme veteraanit. Invalideilla on niin ikään ollut vaikeuksia. Viime vuosina on eläkkeissä sekä terveys- ja kuntoutuspalveluissa tapahtunut kuitenkin tuntuvaa eteenpäinmenoa. Kuitenkin puutteita on, ja totta kai elävässä ja eteenpäinmenevässä yhteiskunnassa pitääkin myös puutteita olla ja ne havaita. Eräs ryhmä ovat sotiemme työ-

64 5048 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 velvolliset. He eivät ole paasseet rintamasotilaseläkkeen piiriin eivätkä näin ollen myöskään saa rintamalisää. Valtiovarainvaliokunta tulee ehdottamaan, että nämä pääsisivät rintamalisän ja rintamaeläkkeen piiriin. Niin ikään tulisi rintamalisää voida maksaa ulkomailla asuville rintamasotilas- ja rintamapalvelutunnuksen omaaville veteraaneille. Näistä asioista mm. sosiaali-ja terveysjaosto yksimielisesti sopi, että tällaista tullaan esittämään. Valtiovarainvaliokunta esittää myös parannuksia sairaalatoimeen. Sydän- ja syöpäleikkauksiin esitetään lisättäväksi varoja ja halutaan tehdä mahdolliseksi uudenlainen munuaiskivien hoito. Esitetään tutkittavaksi munuaiskivien murskauskoneen hankkimismahdollisuudet, aluksi Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Aids on tuntematon uhka, joka leviää nopeasti. Vaikka sen aiheuttaja tunnetaan, ei vastakeinosta ole tietoakaan, jos rd1ellisiä ollaan. On tehtävä heti laajat tutkimukset eikä aikaa ole yhtään hukattavissa. Nyt on valtion aika astua areenalle ja on siirryttävä puheista ja kuvitteluista realismiin. Testaukset on aloitettava varusmiehistä, odottavista äideistä ja sairaalaan tulevista potilaista sekä asteittain siitä laajennettava. Ketään ei kuitenkaan saa leimata esim. ihonvärin tai muun aseman perusteella, vaan tutkimusten tulee kohdistua tilapäisryhmiin. Kuitenkin on yhteiskunnan ehdottomasti suojeltava itseään, maksoi se mitä tahansa. Testit tulisi vähitellen laajentaa koko kansaa koskeviksi, jotta taudinkantajat saataisiin nopeasti esille. Tietämäni mukaan tänä päivänä yksi testaus maksaa noin 20 mk, ettei se sen kalliimpi ole. Mutta ennen kaikkea olisi kehitettävä vapaaehtoista terveystyötä. Tätä on nimenomaan irrallisten sukupuolisuhteitten välttämiseen ja suojautumiseen kehottava neuvonta. Terveitä elämäntapoja ja yhteen tuttuun sukupuolikumppaniin pitäytymistä tulisi valistustyössä erikoisesti korostaa ja olisi saatava menemään kansan syviin riveihin, että esim. seksimatkat ovat tänä päivänä samaa kuin itsemurhan etsiminen. Aids on pahempi asia kuin luulemmekaan ja siihen varautuminen meilläkään ei missään tapauksessa ole ennenaikaista. Herra puhemies! Sosiaalipääluokka tässä talousarviossa osoittaa tasaista kehitystä eteenpäin kansan tulojen ja varallisuuden puitteissa. Olkoon tavoitteena sosiaalija terveyspalvelujen saavutettavuuden parantaminen ja hoidon siirtyminen laitoksista kotiin ja ihmisten aitoon ympäristöön siellä, missä se suinkin on mahdollista. Haluan myös korostaa edellisten puhujain lailla ihmisen perusturvaa, sillä perusturvan pitäisi olla inhimillinen ihmisyyden perusoikeus. Mitään tarkempaa muotoilua en kuitenkaan tässä siitä esitä. On hallituksen ja asiantuntijaryhmien asia tehdä siitä esitys. Sen tulee kuitenkin turvata jokaisen ihmisen perustoimeentulo. Tähän velvoittavat nimenomaan ne arvaamattomat muutokset, joita talous- ja työelämässä tänä päivänä tapahtuu. Viittaan vain tapahtuneisiin suuriin fuusioihin ja suurten ihmisjoukkojen työttömäksi joutumiseen. Nämä muutokset saattavat kohdata milloin tahansa ketä tahansa meistä ilman omaa syytä tai ilman että itse tahtoo tämmöiseen asemaan joutua. Ed. A 1m g r en : Herra puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvät eräät valitettavat ilmiöt osoittavat, että se kristillinen arvoperusta, jota kristillinen liitto on omasta puolestaan jatkuvasti tarjonnut perustaksi lainsäädännöllemme ja ihmisten välisille suhteille, on yhä enemmän murentumassa. Eräällä kulttuuripolitiikan saralla on menty sikakaukaloille ja teatteriyleisölle tarjotaan alaarvoista ja siivotonta ohjelmaa, suoranaista terrorismia ja anarkismia. Taiteen kanssa ei suurella osalla ohjelmista ole ollut mitään tekemistä. Eräät harvat ovat osoittaneet, että keisarilla ei ole vaatteita- ei sitä paitsi näyttelijöilläkään. Kristillisen liiton huutava ääni on tarkoituksellisesti vaiennettu tähän asti. Nyt havahdutaan, mutta joudun vakavasti kysymään, onko jo liian myöhäistä. Perhepolitiikassa on eräässä suhteessa menty täysin vikaan. Ne arvokkaat ja alituisesti kestävät elämänohjeet, joita raamattu tarjoaa perustaksi vankalle yhteiskunnalle ja sille, että esim. Suomessa jatkossakin ollaan varmoja siitä, että maa on aina suomalaisten asuttama, on heitetty romukoppaan. Nyt kyllä havahtuvat eräät sosiaalipoliitikot ja yhteiskuntatieteilijät. Nyt katsellaan huolestuneina Suomen kansan horisonttiin ja havaitaan, että ikärakenne on vinoutunut, lapsia on liian vähän, väkiluku kääntyy laskuun ja koko kansakunta alkaa vaikuttaa kohta iltaruskoväeltä. Iltarusko on kyllä kaunis, mutta sen kauneutta kestää vain vähän aikaa. Sitten seuraa pimeys. Juuri tästä kristillinen liitto on varoittanut, tähän asti turhaan. Nyt heräävät arvovaltaiset Tasku ja Eva. Mainittujen yhteisöjen raportit puhuvat tällä hetkellä juuri sitä kieltä, jota kristillinen liitto on tässä salissa ja muuallakin käyttänyt täysin perustellusti ainakin 16 vuotta. Nyt tuntuu siltä, että naurut ovat hyytyneet tai ainakin hyytymässä ja vaiistuneet pu-

65 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka heet oikeasta perhepolitiikasta alkavat tällä hetkellä vaikuttaa sellaisilta kuin ne olisi kirjoitettu kristillisen liiton toimesta. On tietysti myönnettävä, että sosiaalipolitiikassamme on monia hyviä puolia. Valistunut lainsäätäjä on tehnyt lasten ja lapsiperheitten hyväksi monia hyviä ratkaisuja. Taskun raportissa todetaan kuitenkin yksi huomattava ja poliittisesti merkittävä asia. Tasku sanoo, että monilapsisten perheitten osuus on niin vähäinen, noin 5 %, että suuret puolueet eivät ole ottaneet asiaa vakavasti. Ei ole odotettavissa suuria äänimääriä. Ei ole kannattanut uhrata aikaa, ajatuksia ja yhteiskunnan varoja lapsiperheitten hyväksi. Siltä taholta tuleva poliittinen kannatus on niin vähäinen, sanoo Tasku aivan suoraan. Oikeassahan Tasku on, valitettavan oikeassa. Nyt on korkea aika saada aikaan korjauksia väestö- ja perhepolitiikan hyväksi. Juuri näinä päivinä ilmestyneessä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä on laaja kirjoitusten sarja otsikoituna "Suomalaisia syntyy liian vähän". Yksi kirjoittajista on Väestöliiton toimitusjohtaja Jouko Hulkko. Kirjoituksensa ingressissä Hulkko kirjoittaa: "Syntyvyyden lasku alle väestön uusiutumistason on niin uusi ilmiö, ettei se mahdu mihinkään elinkeinoelämän, hallinnon tai yhteiskuntasuunnittelun tähänastiseen malliin. Muitakaan väestömuutosten vaikutuksia meillä ei ole oivallettu.'' Väestöliiton toimitusjohtaja Jouko Hulkko on sekä oikeassa että väärässä. Jos hän olisi sanonut, että asiaa ei ole tähän asti oivallettu suurten puolueiden keskuudessa eikä sitä kautta hallinnossa ja muualla yhteiskunnan ratkaisevissa päätöksentekoelimissä, hän olisi ollut oikeassa. Omasta puolestaan kristillinen liitto on sanonut tämän asian moneen kertaan ja myös osoittanut, mitä virheitä tähän mennessä on tehty. Väärän vapaamielisyyden ja nykyaikaisuuden aallonharjalla ratsastaneet poliitikot eivät ole ottaneet vakavasti niitä pysyviä elämänohjeita, joita omasta puolestamme olemme jatkuvasti tarjonneet. VTT:n erikoistutkijaan Timo Sneckiin viitaten kirjoitetaan edellä mainitsemassani Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä näin: "Kaikki väestörakenteelliset tekijät näyttävät, että väestökato on edessä, ellei aikaisemmasta tavasta poiketen ryhdytä todella helpottamaan lapsiperheitten elämää. Jotta tulevaisuudessa väestö pysyisi viiden miljoonan optimissa, syntyvyyden olisi noustava 1,3-kertaiseksi vuoden 1985 tasosta." Kuukausiliitteessä jatketaan: "Jos tositoimin lähdetään muuttamaan väestötilannetta, joudutaan lähelle Linkolan mallin henkeä, mutta vastakkaisesta suunnasta. (Linkola vähentäisi lapsia, tassa pyritään lisäämään.) Lapsiperheen elämään joudutaan puuttumaan niin paljon, että kysyä sopii, saavatko ihmiset sen jälkeen enää lainkaan päättää itse omasta elämästään, toteaa tulevaisuuden tutkija Timo Sneck. Tulevaisuudessa tärkein tehtävä on miettiä mielekäs tuki lapsiperheille. Tiedostettava on, että silloinkin lapsiperheet eroavat toisistaan suuresti. Mikä on isän, mikä äidin rooli tulevaisuudessa, sitä sopii todella kysyä. Tai mitä on tulevaisuuden tasa-arvo, miten se saadaan toteutumaan ilman pakkoa luonnolliseksi miellettynä?" Kristillinen liitto on toistuvasti vaatinut esim. verotuksen puolella oikeata perheverotusta. Meidän mielestämme ei voi olla oikeata ja oikealla tavalla suunnattua sosiaalija perhepolitiikkaa se, että suuremmasta perhekohtaisesta tulosta maksetaan vähemmän valtionveroa kuin pienemmästä tulosta. Tiedän hyvin, että meille vastataan, että tämä johtuu erillisverotuksesta. Niin johtuu, mutta tänä tietokoneitten aikana ei voi olla mahdotonta laatia sellaisia taulukoita, että otetaan huomioon perheen todelliset tulot, mutta myös todelliset menot ja suhteutetaan taulukot oikealla tavalla perhekoon mukaan. Lapsilisät, joka on oiva perhekustannusten tasausmuoto, on nopeasti korotettava oikeaan tasoonsa, sidottava indeksiin ja maksettava 18 ikävuoteen saakka. Kun hallitus tuli sen budjetin kanssa, jota eduskunta parhaillaan käsittelee, niin se esiintyi julkisuudessa hyvin suurin otsikoin kertomalla, että budjetti on lapsiystävällinen. Tietysti on ilolla todettava, että hallituksen esitys sisälsi ns. lapsenhoitovähennyksen ja siten korotettuna, että se eräitä lapsiperheitä suosii. Mutta kun lapsivähennys toteutetaan siten, että vähennyksen saa tehdä vähemmän ansainnut puoliso, niin kristillisen liiton mielestä ei voi olla oikein se, että vähennystä ei saa tehdä silloin, kun äiti jää kotiin hoitamaan vaikkapa neljää alle 7 -vuotiasta lasta. Kun ei ole vähemmän ansaitsevaa puolisoa, niin ei saa tehdä myöskään vähennystä. Eihän tämä voi olla oikeata perhepolitiikkaa. Olen useamman kerran myös sanonut, että nuorten perheitten asunnonhankinta, esim. omistusasunnon hankinta, sikäli kuin nuoremme siihen pystyvät - tiedän oikein hyvin ne vaikeudet, jotka asiassaon-jos he siihen pystyvät, on tehtävä sellaiseksi, että pankin velkakirjoista ja itse osakekaupasta ei tarvitsisi maksaa leimaveroa. On järkyttävää, että valtio rankaisee meidän nuoriamme, jotka ehkä juuri ovat opiskelunsa päättäneet tai vielä opiskeluvaiheessa, siten että he omistus C

66 5050 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 asuntoa hankkiessaan joutuvat liittämään leijonankuvat myös pankin velkakirjoihin, tuhansia markkoja. Väestön väheneminen luo kansantalouteemme suuria häiriöitä. Kotimainen kulutuskysyntä laskee ja vientiteollisuus näivettyy. Kristillisen liiton aikoja sitten suosittelemaha väestöpoliittisella linjalla on kyllä tällä hetkellä tungosta. Kysymys on vain siitä, saammeko aikaan terveen kehityksen tarpeeksi nopeasti. Aidsista tulee ennen pitkää koko kansan terveyttä uhkaava ongelma. Joissakin maissa on jo alettu levitellä käsiä. Epidemia on karannut ja tauti kulkee kulkuaan ja jatkaa tappamistaan. Ruotsalainen aidsin tutkija tohtori Mikael Koch on todennut julkisuudessa mm. seuraavaa: "Tärkeintä on tiedottaa. Tieto on saatava viruksen kaikille mahdollisille levittäjille ja kaikille mahdollisille saajille. Jotta se onnistuu, on tiedettävä viruksen kantajat. Se on välttämätöntä. On vain ajan kysymys, kunnes kaikki ovat siitä yhtä mieltä. Yksimielisyys saavutetaan, kun epidemia leviäää tarpeeksi. Saksassa, Ranskassa ja USA:ssa aletaan olla siinä pisteessä. Suomella on etumatkaa. Kuulee sanottavan, että viruksen kantajia on turha etsiä, kun ei heille osata tehdä mitään. Tämä on pötyä. Asia on täsmälleen päinvastoin. Jos jotain osattaisiin tehdä, ei tarvitsisi löytää kantajia. Hoidettaisiin vain tauti pois, kun se puhkeaa. Ennaltaehkäisy on aidsissa ainoa keino.'' Suomessakin lääkintöhallitus on avannut kampanjan. Ainoa, mitä se todellisuudessa pystyy suosittamaan, on kondomi. On järkyttävää, että yksikään ns. asiantuntijoista ei pysty suosittelemaan meidän alaikäisille nuorillemme parhainta suojautumiskeinoa, pidättymistä sukupuolisuhteista. Meidän kotimme tahtovat säilyttää nuorensa edelleen puhtaina. Palaute osoittaa, että monet kodit ovat loukkaantuneet lääkintöhallituksen ohjeista ja lahjoista. Kaiken lisäksi on rehellisyyden nimissä sanottava, että ei kondomi mikään aidsin kaataja ole. Se voi korkeintaan estää taudin siirtymisen henkilöstä toiseen yhdellä kertaa. Itse sairaus on ja pysyy, se ei ole kaatunut yhtään mihinkään. Kampanja kokonaisuudessaan on tietysti oikea. Tietoa on saatava, mutta samalla olisi voitu kehottaa harkitsemaan aivan vanhanaikaisia ja eettisesti pitäviä elämänohjeita meidän nuorillemme. Kristillisen liiton kanta on, että aidsiin sairastuneet on hoidettava parhaalla mahdollisella tavalla. Se on meidän velvollisuutemme. Mutta voimavaramme ehtyvät, jos emme palaa siveellisesti korkeataso~siin ja eettisesti kestäviin periaatteisiin sukupuolisessa kanssakäymisessä. Asken mainitsemani aidsin tutkija, asiantuntijaksi katsottava Mikael Koch sanoo: ''Taistelussa aidsia vastaan länsimainen demokratia on osoittautunut heikoksi ja liian pehmeäksi. Se on hidas. Sen on vaikea tehdä yleisen mielipiteen vastaisia päätöksiä, ja tolkuttomasti aikaa kuluu siihen, että päättäjät vakuutetaan aidsin vaarasta. '' Toinen huomattavan tärkeä vaaratekijä on alkoholipolitiikassamme. Kulutus yhä kasvaa, ja ilmeisesti vuonna 1986 saavutettiin uusi ennätys. Mutta yhä vain saantia helpotetaan. Hintaa lasketaan ainakin suhteellisesti mm. peruselintarvikkeiden hintoihin verrattuna. Ja välinpitämättömyys valtaa alaa. Alkoholipolitiikasta puhuessani mainitsin kerran aikaisemmin tältä samalta paikalta, että jos vuotta 1976 pidetään indeksissä lukuna 100, niin viime syyskesällä alkoholin hinta oli luvussa 99, mutta esimerkiksi rukiisen reikäleivän hinta luvussa 159. Ei voi olla oikein, että peruselintarvikkeiden hintojen annetaan nousta 60 %, kun alkoholin hinta samanaikaisesti laskee 1 %:n. Tässä tilanteessa hallitus tarjoaa vielä liberalisoitua alkoholipolitiikkaa. Pidän oikeana ja hyvänä sitä, että valiokunta on kuitenkin estänyt ns. junatarjoilun. Herra puhemies! Kansamme hyvinvointia ajatellen on kiire palata tiukennettuun alkoholipolitiikkaan. Alkon on yhdessä hallituksen kanssa löydettävä keinot oikean ja rajoittavan hintapolitiikan harjoittamiseksi ja alkoholipolitiikan tervehdyttämiseksi. Ed. Alppi : Arvoisa puhemies! SKDL on perinteisesti tehnyt paljon työtä sen puolesta, että tässä maassa ihmisillä olisi kohtuullinen perustoimeentulo ja sosiaaliturva. Toimeentulon edelly tykset luodaan yleisellä talous- ja työllisyyspolitiikalla ja tietenkin palkkapolitiikalla, myös veropolitiikalla. Sosiaalipolitiikan tehtäväksi on nähty muun muassa korjata niitä epäoikeudenmukaisuuksia, joita muulla politiikalla aiheutetaan. Jo useita vuosia sosiaalipolitiikka kuitenkin on ollut meillä muun politiikan jatke. Kun yleinen politiikka on ollut porvarillista ja epäsolidaarista, on sosiaalipolitiikkakin pääpiirteissään ollut sitä. Ihmisten toimeentuloeroja ei ole määrätietoisesti kavennettu, vaan ne ovat jopa kasvaneet. Hiljattain ilmestynyt sosiaalihallituksen selvitys osoitti 11 % suomalaisista elävän vähimmäistoimeentulon alapuolella. Vuonna 1981 käytettävissä olevat tulot jäivät yli kotitaloudessa alle toimeentulotuen tason ja lähentelivät sitä kotitaloudessa. Huonosti toimeentuleviin perhei-

67 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka siin lukeutui siis yhteensä ainakin puoli miljoonaa suomalaista ihmistä. Tiedot ovat vuodelta 1981 ja ovat tietenkin voineet jonkin verran muuttua, eivät kuitenkaan olennaisesti. Ja mikä tärkeätä, sosiaalipolitiikka ei ole viimeksi kuluneiden vuosien aikana muuttunut sisällöllisesti solidaarisempaan suuntaan. Esimerkiksi työttömien toimeentuloturvan uudistus toteutettiin epäsolidaarisesti. Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat pitkäaikaistyöttömät ovat uudistuksen jälkeenkin vaikeassa asemassa. Työttömyyseläkkeiden ikäraja nostettiin 55 vuodesta. Lasten päivähoitopalvelut ovat kehittyneet luvattoman hitaasti. Päivähoitopaikoista on jatkuvasti huutava pula, erityisesti suurissa asutuskeskuksissa. Lapsilisien reaaliarvo ei ole noussut vaan laahaa jäljessä. Pienten eläkkeiden jälkeenjääneisyyden kiinnikuromiseksi ei ole tehty mitään. Pienituloisia eläkeläisiä päinvastoin rasittaa muun muassa lääkekulujen verovähennysten suuri omavastuuosuus ja kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe on edelleen toteuttamatta. SKDL on vaatinut keskustelun ja valmistelujen aloittamista myös kaikille kansalaisille maksettavasta perustuiosta tai kansalaispalkasta. Suomessa työmarkkinat eivät tänään ja tulevaisuudessa vielä vähemmän pysty antamaan toimentuloturvaa koko elämän ajaksi. Yhä useampi opiskelee, yhä useampi joutuu varhaiseläkkeelle ja yhä useammalla on epäsäännöllinen työ tai epävarma työpaikka. Kuitenkin ihmisten elämä on nykyään täysin riippuvaista jatkuvista rahatuloista. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme on toki välttämätön, mutta se on monimutkainen ja, kuten edeltä kävi ilmi, puutteellinen ja se on myös liian sidottu ansiotuloihin ja usein nöyryyttävään tarveharkintaan. Sosiaalietujen ja tuloverotuksen yhteisvaikutuksesta aiheutuu kohtuuttomuuksia mm. köyhyysloukkujen muodossa. Näillä perusteilla SKDL juuri hiljan ehdotti sitä, että maksamalla jokaiselle kansalaiselle perhesuhteista riippumatonta perustuloa tai kansalaispalkkaa saavutettaisiin monta tärkeää etua: Ensinnäkin sosiaaliturvajärjestelmää voitaisiin yksinkertaistaa, tarveharkintaa ratkaisevasti vähentää, samoin byrokratiaa ja valvontaa. Toiseksi SKDL oletti, että työmarkkinoilla tapahtuisi muutoksia. Ihmisillä olisi mahdollisuus valita lyhyempi työaika, raskaiden ja epämiellyttävien töiden suhteellinen palkkataso nousisi ja mielenkiintoisten ja sinänsä arvostettujen töiden suhteellinen palkka taas saattaisi laskea. Neljänneksi, erilaisia tukimuotoja yritystoiminnan ja työllisyyden ylläpitämiseksi voitaisiin tuntuvasti vähentää perusturvan myötä. Esimerkiksi kalliit maatalouden tukimuodot olisi mahdollista ainakin osittain korvata perustulolla viljelijöille. Viidenneksi, vaihtoehtoista työllistämistä rohkaistaisiin. Ihmiset voisivat helpommin omistautua yksilön ja yhteiskunnan kannalta tärkeään taiteelliseen, pientuotannolliseen ja yhteiskunnalliseen työhön. Kuudenneksi, yhteiselämän muodot voisivat muuttua. Perustulo laajentaisi nuorten ja naisten taloudellista itsenäisyyttä. Kotitaloustyön ja lastenhoitotyön arvostus nousisi, vaihtoehtoisia asumismuotoja rohkaistaisiin. Seitsemänneksi, perustulo muuttaisi vähitellen työelämää ja elämäntapoja siten, että vieraantunut työ vähenisi ja omaehtoinen työ ja elämä vahvistuisi. Käsityksemme mukaan perustulo vastaisi ihmisoikeutena hyväksyttyä oikeutta tyydyttävään toimeentuloon, ja perustulon voidaan katsoa olevan kunkin henkilökohtainen osuus kansallisvarallisuuden tuotosta. SKDL oli sitä mieltä kannanotossaan, että perustulo voisi alkuvaiheessa vastata yksinäisen toimeentulotukea eli noin mk kuukaudessa. Meillä ei toki ole mitään sitä vastaan, että määrä voisi olla suurempi, mutta jostakin on lähdettävä liikkeelle. Perustulon suuruutta voitaisiin säädellä riippuen kulloinkin kansantalouden kasvusta ja tilanteesta. Jokaiselle automaattisesti maksettua perustuloa voitaisiin täydentää muilla toimeentulotukijärjestelmillä. Arvoisa puhemies! Perustulosta, kansalaispalkasta keskustelun käynnistäminen on nykyaikaa. Toivottavasti kansalaiskeskustelun ja eduskunnan käymän keskustelun välille ei muodostu tarpeetonta vuosien viivettä. Ed. P. Leppänen: (Ed. Vainio: Pankaahan ed. P. Leppänen nämä asiat kertaheitolla järjestykseen!) Herra puhemies! Ensiksi voisi muutaman sanan sanoa työttömyysturvan verotuksesta - ed. Vainion pyynnöstä, koska hän tuntui tässä illan mittaan tähän asiaan kiinnittävän huomiota. (Ed. Vainio: Siitä on kymmenen kertaa täällä puhuttu, mutta voihan siihen palata!) SKDL:n eduskuntaryhmä kiinnitti tähän huomiota vuonna 1986 talvella ja tällä tavoin yritti saada muutosta tähänkin epäkohtaan, mutta oli yllättävää että siihen taas on törmätty vuonna 1987 tammikuussa. Lainaan tästä kirjallisesta kysymyksestä, jonka SKDL:n eduskuntaryhmä jätti vuonna 1986 kevättalvella: "Onko hallitus tietoinen, että verohallituksen ohjeitten mukaiset vuoden 1985 lopulla kertyneiden mutta vuoden 1986 alussa maksettujen työttömyysturvaetuisuuksien ennakonpidätykset ovat kohtuuttomat ja lopulliseen verotukseen nähden liian suuret, ja mihin toimen-

68 5052 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 piteisiin hallitus aikoo ryhtyä epäkohdan korjaamiseksi?" On yllättävää kun täällä väitetään, että tämä on tullut hallituksen ja myös veroministeri Pekka Vennamon tietoon muutama viikko sitten. Kun tämä epäkohta on vajaa vuosi sitten todettu ja siihen on SKDL:n toimesta kiinnitetty huomiota, niin on yllättävää, että täällä puhutaan sellaista tietoa, joka ei pidä paikkaansa. Toisaalta kyllä kai veroministeri olisi voinut antaa alaisilleen ohjeet jo viime vuonna ja hoitaa tämän asian kuntoon, mikäli olisi ollut tahtoa ja halua. (Ed. Männistö: Sitä puuttuu!) Se että tietoa on tullut kyllä löytyy edus~unnan pöytäkirjoista. Se väite on varmasti paikkansa pitävä. Herra puhemies! Tästä hyvin ihmisläheisestä sosiaalija terveysministeriön pääluokasta voisi tietysti puhua tänä päivänä hyvinkin pitkään, mutta näyttää että tämä kyseinen ihmisiäheineo pääluokka ei kovin paljon kiinnosta enää edustajia tässä vaiheessa. (Ed. Vainio: Laatu on sen verran parempaa!) Ehkä on tärkeämpää tekemistä. Meidän maassamme on jo hyvin paljon soimassa hälytyskelloja siitä mihin suuntaan tämä kapitalistinen meno maassamme on johtamassa. Turvattomuus lisääntyy, hätä ja kärsimys lisääntyy. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät entisestään. Köyhtymistähän osoitti sosiaalihallituksen julkistama tutkimus, joka oli kyllä aikaansa jäljessä, sillä tilanne on tällä hetkellä jo paljon pahempi, vaikka viime torstain kyselytunnilla ministeri Puhakka luettelikin eräitä sosiaalipoliittisia uudistuksia joita on tehty. Sen voin myöntää, että uudistuksia, joskin pieniä, on tehty, mutta toisaalta useissa tapauksissa toisella kädellä ne on annettu ja toisella kädellä otettu pois, niin kuin usein valtiovarainministeriön toimesta menetellään. Konkreettinen hätä näkyy tuolla ihmisten parissa ja kaikki ei edes tule julkisuuteen. Mutta väittäisin, että pääosa kansanedustajista ei sitä näe, koska he eivät liiku siellä missä näitä heikossa taloudellisessa asemassa olevia ihmisiä tapaa. Eivät ne ihmiset pääse Marskin kabinetteihin eivätkä Hesperian yökerhoihin, vaan niiden täytyy olla vuokra-asunnoissaan tai osan metsässä teltoissa ja pahvimajoissa. Haluaisin kiinnittää tässä yhteydessä huomiota, kun puhutaan sosiaalija terveysministeriön pääluokasta, myös erääseen ihmeellisyyteen. Täällä jo ed. Ajo ainakin kiinnitti tähän asiaan huomiota. Niin sanottujen rintamalla työvelvollisina olleiden asiaa täällä eduskunnassa on käsitelty lähes neljä vuotta eli koko sen ajan, minkä olen ollut tässä talossa, ja käsittääkseni myös sitä on käsitelty ennen tätä eduskuntakautta. On annettu lupauksia vaikka miltä suunnalta ja lähes kaikilta ryhmiltä. Viime syksynä keräsin raha-asia-aloitteeseeni nimiä, ja siihen tuli kaikista ryhmistä lähes sata nimeä - nähtävästi olisi tullut enempikin, kun olisi ollut aikaa kerätä - että tämä asia olisi hoidettu nyt budjetin yhteydessä pois, mutta kyllä täytyy todeta, että tätäkään asiaa ei ole haluttu korjata. Kyllä täytyy sanoa, että tässä talossa on paljon sellaisia kansanedustajia, jotka tekevät todella toista mitä sanovat. Toivottavasti tämä kaksoiselämä menee ihmisten tietoisuuteen ja tällä tavoin asia tulee jatkossa hoidettua. Niiden työvelvollisten määrä oli muutama vuosi sitten Tällä hetkellä heidän lukunsa lienee enää noin Niin pientä ryhmää ei haluttu saattaa sen oikeuden piiriin, johon he olisivat kuuluneet. Tätähän ovat esittäneet pääesikunta, sotaveteraanien neuvottelukunta ja monet muut. Mutta tässä talossa yllättäen ei löytynytkään enää halua tätä asiaa hoitaa pois. Keinoja kyllä olisi ollut, mutta sitä poliittista tahtoa ei riittänyt. No, budjettiin tuli sentään ponsi. Se ponsi ei paljon lämmitä näitä ihmisiä. Sillä ponnella voidaan leikkiä useita vuosia, sen kokemus on osoittanut, ja niin näitä Suomelle arvokasta työtä tehneitä ihmisiä ei enää ole olemassakaan. Herra puhemies! Toinen asia, mihin haluaisin kiinnittää tässä yhteydessä huomiota, on erilaisten sosiaalitukimuotojen kirjavuus, vaikeaselkoisuus ja vaikeasaatavuus, vallankin siinä tapauksessa jos henkilö joutuu valituskierteeseen. Tästä asiasta on keskusteltu useissa eri yhteyksissä sosiaalivaliokunnassa. Tästä on keskusteltu eduskunnassa. Tästä pitäisi mielestäni keskustella edelleenkin, että saataisiin nämä pahimmat ongelmat ratkaistua. Sosiaalipolitiikan nimensä mukaisesti pitäisi kohdistua pääpainoisesti niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat todella sosiaalisin perustein avun tarpeessa. Nythän monelta osin sosiaaliturvaa annetaan rikkaille ihmisille, jotka eivät sitä tarvitsisi ollenkaan, mutta kompromissin tuloksena sitä vain jaetaan joka päivä. Sille pitäisi mielestäni muuttaa nimeksi uusi yhteiskunnan tuki rikkaille, kuten on sairaus- ja äitiys- ja lapsilisien osalta. Nämä tuet pitäisi poistaa rikkailta ihmisiltä. Kun hyvin usein tässä talossa valitetaan rahapulaa, että valtiolla ei ole rahaa, niin täältähän sitä rahaa löytyisi, näiden rikkaiden sosiaaliturvasta. Kun heillä ei ole siihen tarvetta, miksi sitten sitä ohjata sinne? Mutta rahapulaa valitetaan jostakin syystä, kun sitä ei ole valtiolla. Suomessa tällä hetkellä sitä on. Ehkä rikkailla on hieman rahapulaa, hehän sitä jatkuvasti itkevät. Sosiaalituen muotojen sovitta-

69 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka minen ja maksaminen yhdestä paikasta ja todellisten tarpeiden ja perusteiden mukaan pitäisi pystyä hoitamaan. Muuten mielestäni ei ole eduskunta menetellyt sen tahdon mukaisesti, josta itse on useasti keskustellut ja jota mieltä kansalaiset ovat. Ed. K u 1 h i a : Herra puhemies! Sosiaalitoimen pääluokka on yksi niistä budjetin kohteista, joissa ns. joululahjarahamenettely on korkeimmillaan. Toinenhan on opetustoimen pääluokka. (Ed. Vainio: Eikö se ole hyvä?) - Se on hyvä, ed. Vainio, mutta se on epäoikeudenmukainen ensinnäkin niitä kohteita kohtaan, jotka joutuvat joka vuosi saamaan rahoja tipotellen, hyviäkin asioita, joille pitäisi budjetissa jo suoraan varata määrärahat. (Ed. Vainio: Eikö se ole parempi kuin ei mitään?) Se on epäoikeudenmukainen myös niitä kansanedustajia kohtaan, jotka eivät istu hallituspuolueessa. Nämähän ovat ns. joululahjarahoja. Sehän on niiden virallinen nimi. (Ed. Vainio: Ne ovat pienkorjausmäärärahoja! -Toivon, että ed. Vainio ei huutele koko ajan väliin, koska tämä asia ei siitä miksikään muutu. (Ed. Vainio: Muuttuu se!) Totean, että erittäin hyvillä asioilla tehdään politiikkaa. Se on totta totisesti likaista peliä. Minulla on itselläni nyt esillä olevan pääluokan kohdalla eräs todella mielenkiintoinen ja vähemmän puolueita imarteleva esimerkki. Itse tein raha-asiaaloitteen jo viime vuoden puolella, silloin kevätkaudella helmikuun 10 päivänä, ja asia koski Allergialiitolle annettavaa markkaa. Kun syksyllä Allergiayhdistyksen edustajat kävivät eduskunnassa lähetystänä pyytämässä ja tiedustelemassa kansanedustajilta, voitaisiinko nyt täällä kansanedustajien toimesta budjetin valmisteluvaiheessa myös myöntää tämä markkaa, joka on todella pikku ropo siihen hyvään tarkoitukseen, jota hetken päästä selostan, itse olin siellä hyvin vaatimattomasti sivussa, koska tiesin, että tämä oli minun allekirjoittamani raha-asia-aloite, ja kaikki toiset varsinaisten puolueiden edustajat eivät tienneet, kenen pistämä raha-asia-aloite se oli. Kaikki kehuivat hirveästi, kuinka hirveästi he ovat nyt sitten tämän asian kannalla, ja kaikki lupasivat, että he hoitavat, että tämä asia tulee kuntoon. Muiden muassa ed. Wasz-Höckert lääkärinä tiesi varsin hyvin, kuinka tärkeä asia tämä oli. Hän piti pitkän puheenvuoron edustustiloissa ja totesi, kuinka hyvä tämä on jne. Sitten tulikin hetki, jolloin joku kysäisi, kenen tämä aloite on. Siellä oli muiden muassa ed. Söderström, joka sanoi, että Liisan. Tämä olikin Liisan aloite. Minä sanoin Allergiayhdistyksen henkilöille: No niin, ei tule mitään, tämä aloite meni nyt täyteen boikottiin. Niinhän siinä sitten kävi. En ole valtiovarainvaliokunnan pöytäkirjoista käynyt tutkimassa ja kysymässä, kuka äänesti mitäkin, mutta lopputulos tiedetään. Rahaa ei ole annettu, vaikka on erittäin pieni raha. Kerron, mistä aloitteessa on kysymys. Tämä on mielenkiintoinen asia. Perusteluissa kerron seuraavaa, joka mielestäni sopii nyt aivan hyvin vaikka pöytäkirjaankin tämän asian kohdalla. Täällä todetaan näin: ''Paikalliset allergiayhdistykset ovat ryhtyneet ennakkoluulottomasti etsimään perinteisiä hoitomuotoja täydentäviä ja korvaavia kuntoutus- ja sopeutusvalmennusmenetelmiä. Esimerkiksi Länsi Uudenmaan Allergiayhdistys on jo muutaman vuoden ajan järjestänyt allergisille lapsille kuntoutusta ulkomailla. Vastaavana lääkärinä on toiminut Jorvin sairaalan allergologi. Osallistumalla ulkomailla järjestettyyn kuntoutukseen allergian kannalta kriittisimpänä vuodenaikana lapset ovat välttyneet sairaalakierteeltä ja yhteiskunta puolestaan on välttynyt kymmenien tuhansien markkojen sairaanhoitokustannuksilta. Länsi-Uudenmaan Allergiayhdistyksen järjestämä kuntoutus on osoittautunut ylivoimaiseksi perinteiseen kuntoutukseen ja sairaalahoitoon verrattuna. Yhteenvetona kahden vuoden kokemuksista vastaava lääkäri kirjoitti lausunnossaan seuraavaa: Kun allergiset lapset välttyvät koivun siitepölyn altistuksesta keväällä ja yhtä aikaa fyysisesti kuntoutetaan, johtaa tämä siihen, että kesän vointi on ollut huomattavasti parempi sekä vielä koko talvi tai koko loppuvuosi on sujunut huomattavasti vähemmällä sairastamisella. Lapset ovat tarvinneet huomattavasti vähemmän sairaalahoitoa ja huomattavasti vähemmän sairaalan päivystysluonteista poliklinikan käyttöä. Tämä hyvä tulos on ollut pitkäaikainen, yli vuoden kestävä. Arvelen nyt kahden vuoden jälkeen, että positiivinen hoitotulos kestää monta vuotta. Länsi-Uudenmaan Allergiayhdistyksen uraauurtava toiminta on valitettavasti jäänyt yhteiskunnan tuen ulkopuolelle. Myöskään allergisten lasten vanhemmat eivät ole saaneet kuntoutusmatkoihin osallistumisen ajalta sairausvakuutuslain 76 b :n mukaista ansionmenetyskorvausta. Sosiaali- ja terveysministeri tosin myöntää eduskuntakysymykseeni antamassaan vastauksessa, että esteenä ansionmenetyskorvauksen maksamiseen on ollut valtioneuvoston sovellutuspäätöksessä omaksuttu sairausvakuutuslain ahdas

70 5054 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 tulkinta. Vaikka valtioneuvosto korjaisikin mainittua päätöstään vastaamaan sairausvakuutuslain säännöksiä, jäisivät ulkomailla tapahtuvan kuntoutuksen kustannukset edelleen perheiden harteille. Allergian hoitokustannuksista tulisi yleensäkin huolehtia yhteisvastuullisesti, toisin sanoen yhteiskunnan varoin, sillä allergia aiheutuu useimmiten lisääntyvistä elinympäristön epäpuhtauksista ja ravinnon lisäaineista. Erityisen voimakkaasti yhteiskunnan tulisi panostaa ennaltaehkäisevään ja toisaalta vaihtoehtoisia hoitomuotoja etsivään toimintaan. Koska paikallisissa allergiayhdistyksissä toteutettavat vaihtoehtoiset kuntoutus- ja sopeutusvalmennusmenetelmät hyödyttävät tulevaisuudessa maamme kaikkia allergikkoja, tulisi näitä yhdistyksiä kannustaa jatkamaan työtään. Avustukset voitaisiin kanavoida Allergialiiton kautta.'' Näin olen raha-asia-aloitteessani perustellut määrärahaa- siis mk- tähän tarkoitukseen. Se lyhytnäköisyys ja typeryys, jota meidän hallinnossamme ja meidän byrokratiassamme ja myös meidän luottamusmieselimissämme toteutetaan, toisin sanoen se, ettei nähdä tulevaisuuteen, ilmenee tästä tapahtumasarjasta erinomaisen hyvin. Tavattoman pienellä rahalla voitaisiin auttaa erittäin tärkeätä asiaa ja kaiken lisäksi säästää. Tämä raha tulisi moninkertaisella takaisin niinä säästöinä, jotka saataisiin omista sairaalakustannuksista, niin kuin täällä todetaan lääkärin lausumana päivystyskustannuksista. Mutta ei. Typeryys on huipussaan, sille emme voi mitään, ja tämähän ei ole tässä maassa ainoa paikka, jossa tämä sama trendi on. Mutta sitten itse tämän tapahtumasarjan jatkoseurauksena oli hauska episodi. Nimittäin Allergiayhdistyksen kymmenvuotinen puheenjohtaja Leena Suominen oli yksi niistä sinisilmäisistä kansalaisista, jotka luulivat, että lähetystöjä vastaanottavien kansanedustajien ja puolueiden lupaukset pitävät, että ne eivät ole propagandaa ja pötypuhetta kymmenientuhansien lupausten huoneessa, lähetystöjen vastaanottohuoneessa. Hän kuvitteli, että jotakin tapahtuisikin, mutta niin kuin sanoin, mitään ei tapahtunut. Tästä seurauksena asianomainen henkilö totesi, että on varmaan järkevää pyrkiä eduskuntaan itse vaikuttamaan näihin asioihin. Hän on minun ryhmäni Uudenmaan kansanedustajaehdokkaana kahden kuukauden kuluttua olevissa vaaleissa. Katsotaan, kuinka siinä sitten käy. Minä totean, että tämä seikka, että yleensä puolueet ja kansanedustajat lupaavat ja puhuvat pötyä ja palturia kansalaisille ja järjestöille viis veisaten siitä, mistä asiasta on kysymys, on erittäin moraalitonta. Olen joskus aikaisemminkin todennut tämän, enkä siihen nyt sen enempää puutu. Totean vielä varsinaisesta asiasta, että muiden muassa asianomaisen Länsi-Uudenmaan Allergiayhdistyksen alueella oli juuri käyty tekemässä haastatteluakio kaiketikin viime vuonna ja siellä oli eräässä koulussa todettu, että 30 % oppilaista kärsi allergiasta, erilaisista allergiamuodoista. Nythän meillä on toisaalta teollistunut yhteiskunta, kemikalisoitunut kotitalous, jossa ihmiset käyttävät kaikenlaisia kemikaaleja laisinkaan tuntematta niiden koostumusta, laisinkaan tietämättä, mitä ne vaikuttavat. Kaikki yhteisvaikutukset ovat tavattoman suuret, ja äidit ja perheet huolestuneina vaikeroivat allergisten lastensa kanssa. Allerginen lapsi perheessä tuottaa aikamoisia ongelmia koko perheelle, koska itse asiassa hänen mukaansa joudutaan monessa suhteessa muuttamaan normaaleja ja totuttuja elämäntapoja. Siksi jo sosiaalisesti tällaisten perheiden auttaminen tässä muodossa olisi tärkeätä. Kun täällä puhutaan aina tulevaisuudesta ja puhutaan tulevista sukupolvista ja joku täällä jo suree sitä, että Suomen kansa suurin piirtein kuolee sukupuuttoon, olisi nyt järkevää ruveta ottamaan lusikka kauniiseen käteen. Eräissä toisissa puheenvuoroissa ennen minua on puhuttu eräästä toisesta asiasta, joka myös on laiminlyöty hallinnossa ja päätöksenteossa. Se on aidsin torjunta. Se on hämmästyttävää ja tavattoman lyhytnäköistä, ja toivoo, että päättäjät ovat vähitellen ja vihdoin viimein ja hyvin nopeasti heräävät hoitamaan asian kuntoon, että saamme kunnollisen lainsäädännön ja kunnolliset rahavarat niille, jotka voisivat ja haluaisivat tätä asiaa tutkia ja estää tämän vaikean ja vaarallisen taudin leviämisen. Sosiaali- ja terveyspuolen asioistahan voisi tietysti puhua vaikka kuinka paljon, mutta totean, että puheenvuoroja on vielä pitkä lista ja tuskinpa tämä asia tästä sen kummemmaksi tulee, koska hallituspuolueet ja heidän edustajansa suuressa viisaudessaan katsovat, että heidän etunsa ja vaalimenestyksensä on tärkein, että he voivat omilla paikkakunnillaan kehua, kuinka heidän aloitteensa ovat menneet läpi. Halveksin ja inhoan syvästi tällaista mentaliteettia. Ed. Helminen (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Kun ed. Kulhia puuttui asiaan, joka on hyvin lähellä allekirjoittaneenkin sydäntä, ja kun eduskunnasta nimenomaan Uudenmaan Allergiayhdistyksen lähetystö käännytettiin myös

71 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Kansaneläkelaitoksen puoleen, tulkoon nyt tässä yhteydessä kuitenkin tuotua esille se, että koko maata edustava Allergialiitto suhtautuu ilmastohoitoihin tällä hetkellä kielteisesti. Lääkäreillä on erilaisia näkemyksiä tuon hoidon oikeellisuudesta ja tehokkuudesta, ja siitä syystä Kansaneläkelaitos on lähtenyt kokeilulinjalle. Nyt on meneillään psoriasispotilaiden ilmastonhoitokokeilu meillä, ja ensimmäinen 36 potilaan ryhmä on jo ollut neljä viikkoa auringossa parantamassa itseään. Tänä vuonna noita ryhmiä lähetetään kolme, ja kolmen vuoden aikana on tarkoitus lähettää noin 500 potilasta ja sen jälkeen katsoa, kuinka hyvä tulos tulee. Ensimmäisen ryhmän lähettämisen tuloksena nyt voidaan yhtyä noihin ed. Kulhian näkemyksiin, että matkasta on ollut apua. Nämä henkilöt ovat tähän mennessä jo tämän lyhyen seuranta-ajan jälkeen saaneet melko hyvän avun, ja toivottavasti tulevaisuus sitten näyttää, että tämä voidaan viedä muidenkin allergiapotilaitten kohdalla kokeiluun ja sitä kautta, jos tulokset ovat hyviä, aina korvatravien asioitten piiriin asti. Ed. K u 1 h i a : (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! On hyvä ja mukavaa, että ed. Helminen on täällä salissa ja pystyi tämän asian kertomaan. Mutta toteaisin ed. Helmiselle, että psoriasis on jo monta vuotta sitten pystytty todistamaan juuri valohoitoa ja aurinkoa tarvitsevaksi taudiksi. Toisin sanoen on ollut aivan selviä tapauksia, joissa psoriasis-potilaat itse ovat käyneet etelässä ja se on vaikuttanut aivan ratkaisevasti heidän elämäänsä. On hyvä, että Kansaneläkelaitos nyt on herännyt itsekin tässä. Mutta se ero, mikä tähän minun äsken herättämääni kysymykseeni on, on se, että psoriasis-potilaat, jotka nyt ovat matkustelemassa, ovat yleensä aikuisia, ja tässä on nyt kysymys altistuneista lapsista. Tämä minun aloitteeni ja raha tarkoitti sitä. Toteaisinkin sen, että mehän elämme nyt Suomessa edelleen siinä vaiheessa, jolloin tukeudutaan koululääketieteeseen, ja se on äärimmäisen kohtalokasta. Lääkärit eivät millään tahdo omaksua uudenlaista ajattelua, se on äärimmäisen vanhahtavaa ja käsittämätöntä, ja kuitenkin on aivan päivänselvää, että tämä J orvin lääkäri, J orvin allergologi oli siis todennut, että kaksi vuotta he olivat kokeilleet tätä ja se hoito oli aivan ilmiselvästi parantanut, joten kyllä olen sitä mieltä, että se on kovin jääräpäistä, ettei asiaan saada muutosta, vaikka näinkin kokemusperäisesti on tämä asia todettu. Mutta toivottavasti se asia sitten jonain päivänä tulee kuntoon. Ed. S u t i n en : Herra puhemies! 17 vuotta kestäneen eduskuntakauteni viimeisen valtion tuloja menoarvioesityksen käsittelyn ollessa loppusuoralla haluan kiinnittää huomiota sosiaalija terveysministeriön pääluokan ollessa käsittelyssä pääluokkaa valmistelleessa sosiaalija ympäristöjaostossa olleena jäsenenä kahteen asiaan, jotka eivät ole edenneet oikeudenmukaisuuden edellyttämällä tavalla. Ensimmäinen on pienyrittäjien vuosilomajärjestelmä ja siihen kohdennettu valtion raha. Useassa yhteydessä on korostettu pienyrittäjyyden merkitystä työllisyyden turvaamisessa ja maan hyvinvoinnin rakennustyössä. Näin on tehty ei vain oppositiopuolueiden taholla, vaan myös hallituspuolueissa. Yrittäjien tukemisessa käytännön tasolla ei kuitenkaan mielestäni ole edetty riittävän ripeästi. Pitkällisen työn tuloksena saatiin pienyrittäjien vuosilomajärjestelmä lakisääteistettyä vuonna 1977, mikä oli saavutus sinänsä. Käytäntö on osoittanut, että lomaan oikeuttavat rajat ovat liian ahtaat ja niihin on saatava korjauksia. Suurin epäkohta tähän asti on ollut kuitenkin se, ettei lomaa ole voitu myöntää kaikille siihen oikeutetuille valtion tuloja menoarviossa olleen rahan vähyyden takia. Lukuisten kuntien lomalautakuntien taholta on otettu yhteyksiä, viestitetty epäkohdasta ja edellytetty korjausta. Hallitusryhmien puheenjohtajien budjettineuvotteluissa keskustan vaatimuksesta lomatoimintakohta Valtion korvaus pienyrittäjien vuosilomajärjestelmän kustannuksiin on saatu muutetuksi arviomäärärahaksi vahvistettuna vielä seuraavalla lausumalla: (Ed. Vainio: Nyt edustaja kehuu itseään!) "Valiokunta on muuttanut momentin määrärahan arviomäärärahaksi. Lisäksi valiokunta edellyttää, että kaikille niille pienyrittäjille, jotka kuuluvat vuosilomajärjestelmän piiriin, turvataan laissa säädetty lomaoikeus.'' On tarve korostaa sitä, että kyseinen parannus saatiin mietintöön nimenomaan hallitusryhmien puheenjohtajien neuvotteluissa. Pohjois-Karjalan kokoomuslehdessä taannoin sikäläisen kokoomusedustajan kirjoituksessa annettiin lukijoille kuva, että muutos tapahtuikin kokoomuslaisten valtiovarainvaliokunnassa tekemän 10 milj. markan lisäysehdotuksen äänestyksessä häviämisen jälkeen. Valtiovarainvaliokunnan sosiaalija ympäristöjaoston asiaa käsittelemässä olleena minulla on aihetta ihmettelyyn. Jaostossa ei edes esitetty 10 milj. markan lisäystä, mutta kylläkin jo jaostovaiheessa hyväksyttiin siirtomäärärahaksi hallituksen esityksessä esitetty pienyrittäjien lomaraha arviomäärärahaksi täysin yksimielisesti. Ei äänestetty

72 5056 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 jaostossa eikä äänestetty koko valtiovarainvaliokunnassa, mistä syystä kirjoitus on käsitettävissä hihasta temmatuksi vaaliaseeksi lähinnä saman puolueen kilpailevaa yrittäjäehdokasta ajatellen. (Ed. Vainio: Täytyyhän kokoamusta ymmärtää, ei se saa muuten mitään aikaan!) Mainitsemani muutos on ollut välttämätön, mihin hallituksenkin on aihetta olla tyytyväinen murehtimatta sitä, että valtiovarainvaliokunta ei ole hyvän hallituksen läheskään kaikkia esityksiä sellaisinaan hyväksynyt, vaan on tehnyt välttämättömiksi osoittautuneita muutoksia. Toinen nyt käsiteltävänä olevan sosiaalija terveysministeriön pääluokan kohta on rintamaveteraaneja koskeva, mistä on tarve tällä kerralla korostaa erikoisesti kahta asiaa. Valtiovarainvaliokunnan sosiaalija ympäristöjaostossa ne saatiin kirjattua lausumana käsittelyn viime hetkillä ja vieläpä yksimielisesti, mistä olen kiitollinen sekä jaoston puheenjohtajalle, ed. Aimo Ajolle, että jaoston jäsenille. Lausuma kuuluu seuraavasti: Momentti Rintamasotilaseläkkeet ja asumistuki (arviomääräraha) "Valiokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sotatoimialueilla palvelleiden työvelvollisten saattamiseksi rintamasotilaseläkelain piiriin sekä aloittaa rintamalisän maksamisen ulkomailla asuville rintamasotilas- tai rintamapalvelustunnuksen omaaville henkilöille.'' Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa, jonka jäsen olen monta vuotta ollut, on kumpaakin asiaa valmisteltu kauan. Rintamaolosuhteissa työvelvollisina toimineiden miesten saattamisesta rintamasotilaseläkelain piiriin on tehty lukuisia selvityksiä ja esityksiä, ja tämänkin keskustelun kuluessa edustajat Ajo ja P. Leppänen ovat jo tähän kiinnittäneet huomiota. Tulkoon todetuksi, että työvelvollisina toimineet naiset ovat saaneet rintamapalvelustunnuksen siitä lähtien, kun tunnuksia ryhdyttiin sotatoimialueilla toimineille naisille myöntämään vuonna Siitä, että tätä asiaa on kauan jo selvitetty, on todistuksena esimerkiksi se, että esitti sosiaaliministerinä silloin toimineen Marjatta Väänäsen asettama työryhmä lausunnossan muun muassa seuraavaa: "Työryhmän mukaan rintamavastuussa olleiden sotatoimiyhtymien alueella linnoitus- ja työyksiköissä palvelleet työvelvolliset voitaisiin saattaa rintamasotilas- tai rintamapalvelustunnuksen omaavia henkilöitä vastaavan sosiaaliturvan piimn. Seuraavaksi on rintamaveteraaniasiain neuvottelukunta päättänyt näin: ''Päätettiin esittää sosiaalija terveysministeriölle, että neuvottelukunta pitää perusteltuna rintamasotilastunnusta ja rintamapalvelustunnusta vastaavan tunnuksen myöntämistä rintamavastuussa olleiden sotatoimiyhtymien alueilla palvelleille työvelvollisille." Kokouksessaan 4 päivänä joulukuuta 1985 neuvottelukunta päätti kiirehtiä esityksen toimeenpanoa. Vielä on tilastoista todettavissa, että eduskunnan sosiaalivaliokunta lausui mietinnössään n:o 20/84 seuraavaa: "Valiokunta edellyttää hallituksen selvittävän lain soveltamisalan muuttamista siten, että kaikki rintama-alueilla työvelvollisina palvelleet voivat saada rintamasotilaseläkelain mukaisen eläkkeen.'' Ja 9 päivänä helmikuuta vuonna 1984 on kirjattu veteraaniasiain neuvottelukunnan pöytäkirjaan seuraavaa: ''Päätettiin esittää sosiaalija terveysministeriölle, että neuvottelukunta pitää perusteltuna rintamasotilastunnusta ja rintamapalvelustunnusta vastaavan tunnuksen myöntämistä rintamavastuussa olleiden sotatoimiyhtymien alueilla palvelleille työvelvollisille, ja samalla päätettiin esittää, että myös työvelvollisuuslakien ulkopuolisten, vuosien sotiin osallistuneiden ryhmien asema selvitetään.'' Vielä yksi todiste: Vuoden 1985 valtion tuloja menoarvion käsittelyn ollessa täällä menossa on tekemäni raha-asia-aloitteen johdosta lausuttu valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, joka on tullut myös eduskunnan hyväksymäksi: "Valiokunta pitää tärkeänä, että rintamasotilastunnuksen myöntämisperusteet ovat sellaiset, että sotien aikana eräät eri tehtävissä palvelleet tulevat oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kohdelluiksi. Valiokunta katsoo, että hallituksen tulisi selvittää, olisiko rintamavastuussa olleiden joukkojen alueilla työvelvollisiksi vuosina määrättyjen miesten saattaminen samaan asemaan rintamasotilastunnuksen saaneiden kanssa aiheellista.'' Vielä viime kesänä viimeksi veteraaniasiain neuvottelukunnan pitäessä kokousta kesämatkalla Pohjois-Karjalassa kertaalleen tähän asiaan kiinnitettiin huomiota. Kaikki edellä kerrottu jo todistaa, että selvitystä on tehty riittävästi ja selvitetty selvittämisen jälkeenkin. Kun vuonna 1979 naiskansanedustajaveteraanin aloitteesta perustetussa rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa on kypsytelty myös sotavuosina Suomen puolustuksessa olleiden, myöhemmin ulkomaille syystä tai toisesta siirtyneiden saattamista rintamalisän saajiksi, on käyty keskustelua siitä, olisiko rintamalisän saamisoikeus rajattava vain Pohjoismaissa asuviin ja vain Suomen kansalaisuuden säilyttäneisiin. Tie-

73 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka dossamme on ollut, ettei tämä periaate ole paras mahdollinen. Se ei tyydytä ulkomaille siirtyneitä veteraaneja eikä oman maan veteraanijärjestöjä, joista varsinkin Suomen Veteraaniliitto on jatkuvasti korostanut, että veteraanilisä on maksettava kaikille rintamaveteraaneille heidän nykyisestä kansalaisuudestaan ja asuinpaikastaan riippumatta. Harva nykyisistä nuoremmista edustajista tietää, että monien eduskunnassa toimivien kerhojen joukossa on myös sotaveteraanikerho, mikä on vaali vaalilta pienentynyt ja näyttääpä niin tekevän edelleenkin. Pian päättyvän vaalikauden ajan puheenjohtajana on toiminut rintamaveteraani, keskustalainen edustaja Paavo Vesterinen. Veteraanikerho on pitänyt jatkuvasti yhteyttä maan neljään veteraanijärjestöön Sotainvalidien V eljesliittoon, Suomen Sotaveteraaniliittoon, Rintamamiesveteraanien liittoon ja Rintamanaisten Liittoon. Joulukuun puolivälissä oli täällä eduskunnassa yhteinen kokous, mikä jäänee kuluneen neljän vuoden viimeiseksi. Siinä oli esillä hallitusryhmien puheenjohtajien sopima lausuma, mikä rajasi rintamalisän myöntämisen Suomen kansalaisuuteen ja Pohjoismaihin, taisipa olla selvitysmuodossakin. Järjestöjen edustajat eivät voineet pitää lausumaa hyväksyttävänä. Erikoisesti Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Esko Kosunen piti tärkeänä, että vielä yritetään saada muutosta lausumaan, joka sitten saatiinkin, eikä vain "selvitystä edellyttävästi'' vaan ''edellyttäen ryhtymistä toimenpiteisiin''. Sanonnalla ja sanonnalla on iso ero. Sekä työvelvollisten että ulkomailla asuvien asioita on jo riittävästi selvitetty. Jo vuonna 1981 eduskunnan sosiaalivaliokunta edellytti selvitettäväksi, kuinka rintamalisä voidaan maksaa ulkomailla asuvilla Suomen sotiin osallistuneille ulkomaalaisille veteraaneille. Jatkuva selvittelyjen edellyttäminen ärsyttää veteraaneja, joiden velvollisuus aikoinaan oli toimia ripeästi. Veteraaniasiain neuvottelukunnassa on todettu, tosin tämäkin tehdyn selvityksen perusteella, joka selvitys on ollut tarpeellinen, että suurin osa ulkomaille muuttaneista veteraaneista asuu Pohjoismaissa. Vuoden 1986 lopussa Ruotsissa on todettu olleen noin suomalaista veteraania, joista 65 vuotta täyttäneitä on noin Rintamalisää on tarkoitus maksaa ulkomailla asuville 65 vuotta täyttäneille rintamasotilas- ja rintamapalvelustunnuksen omaaville veteraaneille. Kaiken kaikkiaan ulkomailla asuvia rintamaveteraaneja arvioidaan vuoden 1986 lopussa olleen noin henkilöä, joista 65 vuotta täyttäneitä noin Lähivuosina viimeisetkin veteraanit täyttävät kansaneläkeiän 65 vuotta, mutta kun samanaikaisesti ikääntyneimpien veteraanien poistuma on suuri, rintamalisään oikeutettujen lukumäärä tuskin tulee kasvamaan. On laskettu, etä yli 65-vuotiaille ulkomailla asuville rintamalisän maksaminen edellyttää vuoden 1988 valtion tuloja menoarvioon noin 17 milj. mk. Rintamalisän maksamisen aloittaminen ulkomailla asuville maamme itsemääräämisoikeutta puolustaneille veteraaneille olisi Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuoden ele arvostuksen osoittamisesta maan itsenäisyyden turvaajille yli 40 vuotta sitten. Samoin pitäisi lisää maksaa rintamavastuussa olleiden joukkojen alueella työvelvollisina palvelleille miehille. Herra puhemies! Kuntoutusmäärärahojen tuntuva nostaminen käsiteltävänä olevassa budjettiesityksessä on koettu veteraanien keskuudessa myönteisenä, varsinkin kun hallituksen esityksen 77 miljoonaan saatiin hallitusryhmien neuvotteluissa lisäystä 7, 7 milj. mk. Nyt on vain pystyttävä kuntoutus hoitamaan niin joustavasti, ettei siihen varattua rahaa jää käyttämättä. Kuntoutuksen tarve on rajaton ja lisääntyy veteraanien ikääntymisen myötä. Myös varhaiseläkkeisiin lisättiin valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä 58,5 milj. mk, hallituksen esityksen oltua 246,5 milj. mk. Koko veteraanibudjetti on mk, mistä summasta puuttuu aloitteiden pohjalta lisätyt eri veteraanijärjestöille kohdennetut määrärahat. Tämä 2, 7 mrd. mk on iso raha ja menee tarpeeseen. Kokonaisuudessaan nykyinen lähes neljä vuotta istunut hallitus ansaitsee veteraanien asioiden hoitamisesta kiitokset. Lopuksi en maita olla ihmettelemättä valtiovarainministeriön erittäin kriittistä suhtautumista valtiovarainvaliokunnassa eräisiin kohteisiin tapahtuneeseen rahan osoittamiseen ja lausumiin, joilla eduskunta haluaa korostaa tiettyjä asioita, jotka vuosi vuodelta on asinomaisen ministeriön esityksistä huolimatta teilattu valtiovarainministeriössä. Hallituksen tulee edelleenkin nauttia eduskunnan luottamusta eikä suinkaan päinvastoin, kuten aina silloin tällöin odotetaan, ja eduskunnalla tulee olla sekä rahan lisäys- että lausumien teko-oikeus. Ministeri Puh akka : Herra puhemies! On sinällään väärin, että pyysin puheenvuoron ed. Sutisen hyvin asiallisen puheenvuoron jälkeen, mutta tämä keskustelu on jatkunut useita tunteja, ja haluan muutaman näkökohdan tuoda esille niihin asioihin, joita on keskustelussa esitetty. Myös C

74 5058 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 haluan kertoa taman hallituksen työskentelyn kautta neljän vuoden aikana aikaansaaduista asioista. Ensinnäkin voisi sanoa, että tämä keskustelu on ollut vähän sellainen, niin kuin Mikko Alatalo laulussaan toteaa, että "pelkkää kurjuuttahan se tämä elämä on". Tietysti jos Suomen tilannetta verrataan vähänkään maailmalla vallitsevaan tilanteeseen, niin olemme pystyneet niin kansantalouttamme kuin sosiaaliturvaamme eli koko yhteiskuntaamme rakentamaan huomattavasti paremmaksi elää kaikille kansalaisille tämänkin vaalikauden aikana. Tämän väittämäni tueksi toivoisin, että edustajat olisivat voineet lukea budjettiesityksen taulukko-osasta mm. seuraavan numerosarjan. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat vuodesta 1981 vuoteen 1985 kasvaneet 53 %, kun vastaavana aikana kuluttajahintojen nousu on ollut 34,4 %. Jos tätä kuluttajahintaa paloitellaan hivenen, niin sieltä elintarvikkeiden nousu on ollut 46 %, vaatetuksen 40 %, asuntomenojen 44 %, liikenteen 52 %, virkistys- ja kulttuuritoiminnan 51 %. Meillä kulutusrakenteissa on tapahtunut selvä painottuminen kestokulutushyödykkeiden osalle, liikenteeseen ja asuntoon. Toisaalta virkistys ja kulttuuri on ollut hyvin voimakkaalla panoksella kuvassa mukana. Tästä vain tämä numerosarja sen takia pöytäkirjaan, että voidaan todeta, että menneen vaalikauden aikana ja tämän hallituksen toimesta on pystytty kansantalouden terveyden kautta turvaamaan sosiaalinen turvallisuus kuin myös kotitalouksien käytettävissä olevan tulon kasvu. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikilla olisi mennyt hyvin. Täällä useissa puheenvuoroissa on tuotu esille tämä sosiaalihallituksen ns. köyhyystutkimus ja sen tulokset. Köyhyystutkimuksen sinällään pitää puhutella meitä kaikkia ja ottaa vakavasti selvityksen ja korjausten alle kaikki se, mitä tuo tutkimus kertoo. Mutta tutkimuksen perusta on vuoden 1981 kotitaloustiedusteluun nojaava. Vuoden 1981 jälkeen tähän maahan on rakennettu varsin merkittävä kansaneläkeuudistus, jonka avulla erityisesti eläkeläisväestön ja nimenomaan pienten eläkkeensaajien eläketuloa on korjattu. Tuon 1981 jälkeen on tehty hyvin ratkaiseva työttömyysturvauudistus, josta on sanottu, että se on lisännyt suurituloisten tuloja. Siihen haluan palata hivenen myöhemmin. Työttömyysturvauudistus lisäsi työttömyysturvan piirissä olevien ihmisten etuuksia vuositasolla 700 milj. markalla. Tämä on varsin merkittävä tulonlisä sillä puolella. Samanaikaisesti on tehty useita lapsiperheitä koskevia uudistuksia, joista luettelonomaisesti mainitsen vain seuraavat: kotihoidontuki, lapsilisäuudistus, asumistuen muuttaminen, opintotukijärjestelmän kehittäminen ja vammaisen lapsen hoitotuki. Parhaillaan on käsillä vammaishuoltolaki, joka nimenomaan vaikeasti vammaisten lapsiperheitten asemaa tulee hyvin merkittävällä tavalla parantamaan. Vuoden 1984 alusta on voimaan tullut kunnallinen toimeentulotuen uudistaminen, joka on ollut hyvin poikkeuksellista pohjoismaisittainkin ajatellen. Samaten sairausvakuutuspäivärahajärjestelmässä erityisesti vanhempainrahapuolella on tehty korjauksia. Sen lisäksi lapsiperheiden verovähennysjärjestelmän puolella on suoritettu hyvinkin merkittävät vähennysten lisäykset. Erityisesti käsillä olevassa budjetissa näitä on tarkistettu ylöspäin. Vuoden 1985 tasolla lapsenhoitovähennyksen enimmäismäärä oli mk. Vuoden 1987 budjetissa nämä enimmäismäärät nousevat ja markkaan eli tällä puolella tulee tapahtumaan hyvin merkittävä perhepoliittinen tulonsiirto, jota toki tarvitaankin. Kun vuonna 1984 näihin lapsenhoitovähennyksiin käytettiin 500 milj. mk, niin tänä vuonna niihin on arvioitu käytettävän noin 800 milj. mk. Siis tällä puolella on varsin merkittävä perhepoliittinen tuki nähtävissä. Erityisesti haluan esittää muutamaan puheenvuoroon kommenttini sen takia, että ne puheenvuorot ovat sisältäneet sen tyyppisiä arvioita, joista on syytä pyrkiä ainakin kertomaan, miksi hallitus on päätynyt arvostelusta huolimatta toisentyyppiseen ratkaisuun. Kun ed. Kuoppa joustavaan eläkeikäuudistukseen liittyen totesi, että yksilöllisen varhaiseläkkeen hylkäysprosentti on erittäin korkea eli 25 % - hän käytti kahta lukua, mutta noin 25 % keskimäärin- niin on syytä todeta, että kun yksilöllinen varhaiseläkeuudistus rakennettiin, niin tuolloin jo tiedettiin, että lain piiriin kuluvat 55 vuotta täyttäneet henkilöt todennäköisesti pääsääntöisesti tulevat hakemaan tuota eläkettä. Eli oli oletettavissa jo tuolloin, että hakemusten määrä on erittäin suuri, ja oli oletettavissa myös se, että kaikkien hakijoitten kohdalla lain edellytykset - vika, vamma, sairaus, työn rasittavuus ja ammatissaolon pitkäaikaisuus - eivät täyty ja näin ollen hylkäysprosentti tulee yksilöllisen varhaiseläkkeen kohdalla olemaan varsin korkea. Mutta on syytä todeta, että yksilöllistä varhaiseläkettä myönnettiin viime vuonna lähes 9 OOO:lle eli se on varsin merkittävä lisäys, kun samanaikaisesti myös työkyvyttömyyseläkkeitä myönnettiin enemmän kuin aikaisempana vuon-

75 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka na ja erityisesti työttömyyseläkkeitä myönnettiin hyvin paljon. Työttömyyseläkeikärajasta ja työttömyyseläkkeestä täällä on käytetty useita puheenvuoroja. Ed. Kuoppa ja osittain myös ed. Valtonen kysyivät, miksi työttömyyseläkeikärajaa nostetaan ja miksi työtöntä on nöyryytettävä, kun hänen tulee käydä ilmoittautumassa työnhakijana työvoimatoimistossa. Työttömyyseläke ei alunperinkään ole tarkoitettu eläkkeeksi siinä mielessä kuin työkyvyttömyyseläke, vaan nimenomaan pysyvämmäksi toimeentuloturvajärjestelmäksi ikääntyneille pitkäaikaistyöttömille. Näin ollen ei ole haluttukaan, että nämä henkilöt olisi poistettu työmarkkinoilta, vaan että he ovat työmarkkinoitten käytettävissä eli silloin, kun työpaikkoja avautuu, heidän toimeentuloturvansa rakennetaan työn kautta. Mielestäni tämänkin keskustelun aikana on tullut esille sellainen varsin ihmeellinen käsitys, että yhteiskunnassamme voisi olla hyvin paljon enemmän väkeä ilman, että heidän tarvitsisi osallistua työhön. Sosialidemokraattinen liike ainakin, jota itse edustan, on pitänyt hyvin tärkeänä sitä, että yhteiskunnan ensisijainen velvoite on järjestää työikäiselle ja työkuntoiselle väestölle työn kautta toimeentuloedellytykset, ja sosiaaliturva tulee työttömyyden, työkyvyttömyyden, vanhuuden ja sairauden kohdatessa. Se ajatus, että voidaan ratkaisu löytää ihmisten toimeentulo-ongelmiin vain eläkeikää alentamalla ja yleisiä kansalaispalkkajärjestelmiä rakentamalla, todennäköisesti merkitsisi sitä, etteivät seuraavien vuosien aikana ne monet suomalaisen yhteiskunnan uudistustarpeet, joita mm. tässä keskustelussa on tullut esille, olisi toteutettavissa pelkästään voimavarojen vähäisyydestä johtuen. (Ed. Stenius-Kaukonen: Olemme vaatineet työtä ensin, mutta sitä ei järjestetty!) Ed. Almgren peräänkuulutti perhepolitiikan suunnanmuutosta syntyvyyden nousun aikaansaamiseksi. Tässä suhteessa on syytä todeta, että tämän hallituksen aikana on pyritty perhepoliittisia toimenpiteitä kohdentamaan siten, että ne suosivat lapsiperheitä ja lapsiperheitten osalta monilapsisia perheitä mm. lapsilisäjärjestelmän kautta, samoin asumistukijärjestelmän kautta. On syytä rehellisesti myöntää, että suomalaisessa yhteiskunnassa ollaan tällä hetkellä tilanteessa, jossa on haettava uusia lääkkeitä syntyvyyden nostamiseksi. Tällä hetkellä syntyvyysluku on 0,8, kun väestön luonnollisen uusiutumisen pitäisi olla 1,2 :n tasolla, jotta me pystyisimme säilyttämään ikärakenteen nykyisellään. Näin ollen useampilapsisten perheitten osuutta tulisi meidän pystyä nostamaan, ja tässä mielessä perhepolitiikan painotuksia on syytä uudelleen arvioida. Siitä syystä sosiaalija terveysministeriö toimestani asetti viime syksynä työryhmän, jonka tehtävänä on hakea perhepolitiikan osalta ratkaisumallia niin, että se tukisi nykyistä enemmän lapsiperheitä ja erityisesti ottaisi huomioon lapsiperheitten tulotasossa olevat ongelmat, olivatpa ne sitten asumiseen, tulon saantiin, sosiaaliturvaan liittyviä ja toisaalta, että tuo perhepoliittinen tuki pystyttäisiin yksinkertaistamaan ja kohdentamaan nykyistä paremmin myös monilapsisille perheille. Tähän suuntaan osaltani toivon seuraavan eduskunnan aikana seuraavien hallitusten pystyvän perhepolitiikkaa kehittämään. Kun ed. Almgren puuttui myös alkoholin hintaan ja kun Alkon asiat osaltaan kuuluvat toimialaani, niin muutama kommentti tästä kysymyksestä. Sosiaali- ja terveysministeriö on osaltaan nähnyt yhtä huolestuttavana kuin eduskuntakin useissa lausumissaan sen, että meillä alkoholin hinta suhteessa kansalaisten käytettävissä olevaan tuloon nähden on ollut jatkuvasti alenemassa, mikä on merkinnyt selvästi sitä, että alkoholin kulutus on ollut kasvamassa, ja erityisesti kasvua tapahtui viime vuonna. Toisaalta, kun on tutkittu alkoholin kulutuksen määrää, niin on ollut selvästi nähtävissä, että alkoholin kulutus seuraa hyvin tarkasti kotitalouksien käytettävissä olevan tulon kehitystä, eli näin ollen alkoholin kulutuksen nousun leikkaaminen edellyttäisi alkoholin hinnan nykyistä voimakkaampaa korottamista. Itse olen sanonut ja pitänyt tärkeänä, ettei alkoholin hinta saa olla valtiontalouden kartuttaja mutta ei myöskään sentyyppinen väline, jolla elinkustannusindeksiä mahdollisesti keinotekoisesti pidettäisiin alhaalla. Tästä syystä olen osaltani edellyttänyt, että alkoholin hintaa tulisi pystyä aina tarkistamaan vähintään samassa suhteessa kuin mitä kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat nousseet. Ed. Alppi puuttui hyvin asiallisessa puheenvuorossaan sosiaalipolitiikan solidaarisuuskäsitteeseen. Hän totesi, että sosiaalipolitiikka on ollut epäsolidaarista, millä hän todennäköisesti tarkoitti nimenomaan meidän ansiosidonnaista sosiaaliturvajärjestelmäämme. Meidän sosiaaliturvajärjestelmämme, niin kuin täällä olevat edustajat tietävät, rakentuu niin ansioeläkkeen, työttömyysturvan kuin sairausvakuutuksen osalta ansiotasoon sidottuna. Usein olen kysynyt, tulisiko asiaa korjata tasaamalla tuloja niin, että tuloerot eivät muodostu kohtuuttomiksi, eli saattamalla työaikaiset an-

76 5060 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 siot lähemmäksi toisiaan ja sitä kautta turvaamalla kansalaisille myös työttömyyden, työkyvyttömyyden, sairauden tapahtuessa heidän tulotasoaan vastaava sosiaaliturva. Toivoisin, että SKDL ja yleensäkin poliittiset ryhmät voisivat käynnistää keskustelun siitä, millä tavoin työaikaisia ansioita voitaisiin nykyisestään saattaa lähemmäksi toisiaan, koska nimenomaan työssä olevienkin ihmisten toimeentuloerot ovat usein synnyttämässä tarvetta esim. kunnallisen toimeentulotuen saamiseen. Jotta voisimme kunnallisen toimeentulotuen osuutta vähentää työssäoloaikana, se edellyttäisi nimenomaan työaikaisten ansiotasoerojen pienentämistä ja tätä kautta myös välittömästi vaikutukset heijastuisivat sosiaalipolitiikkaan tai sosiaaliturvaan siltä osin kuin se on ansiosidonnaista. Muistaakseni ed. Kuoppa kysyi myös, mitä hallitus on tehnyt ns. ylieläkeongelman kohdalla. Tätä ongelmaa on ratkottu viime vuosina indeksijärjestelmien muutoksilla. Ns. ylisuurta eläkeongelmaa tutki sosiaalija terveysministeriöstä erityinen työryhmä, jonka selvittelyn tulos kertoi sen, että meillä nykyinen verojärjestelmä ja kansaneläkejärjestelmä sekä peruseläketurvan verottomuus osaltaan leikkaavat hyvin merkittäväitä osin ns. ylisuurten eläkkeitten tasoa lukuunottamatta niitä huippueläkkeitä, joitten kohdalla tietysti on kysyttävä, olisiko jotakin tehtävä nimenomaan ansiopuolen kohdalla. On syytä todeta, kun ylisuurista eläkkeistä puhutaan, etteivät ne kokemukset, joita ylisuurten eläkkeiden leikkaamisen osalta on maailmalta ja erityisesti naapurimaastamme Ruotsista saatavissa, kerro mitään positiivista. Ruotsissa säädettiin laki ns. eläkekatosta, jonka seurauksena palkansaajaväestön pääosan eläketurva, nimenomaan duunariportaan eläketurva jäi tuon katon alle, mutta strategisesti tärkeissä tehtävissä olevien toimihenkilöitten, johtoportaassa olevien ihmisten eläketurva on hoidettu vapaaehtoisin eläkejärjestelyin aivan yhtä suureksi kuin mitä haarukka on Suomessakin, jopa suuremmaksi. Näin ollen tämäntyyppinen järjestelmä ei suoraan takaa sitä, että meillä eläke-erot lähtisivät lakisääteisen katon kautta välttämättä korjaantumaan. Tässäkin vetoan nimenomaan käsitykseen siitä, että meidän tulisi pureutua nimenomaan työaikaisten ansioerojen kaventamiseen. (Ed. Anna-Liisa Jokinen: Kyllä se ihmisten käsissä on!) Sitten sosiaalipalvelupuolesta muutama näkemys. Meillä on tämän vaalikauden aikana rakennettu noin lasten päiväkotipaikkaa. Samaten on sosiaalija terveyspuolelle perustettu lähes uutta virkaa ja tointa. Se kertoo sen, että arvosteluista huolimatta hallitus on panostanut nimenomaan sosiaalija terveyspalveluitten kehittämiseen, jota tämä hallitus asettaessaan itselleen tavoitteita piti hyvin tärkeänä. On syytä korostaa, että mm. vanhustenhuollon alueella hasteet ovat edelleen hyvin suuret, mutta se kehitysohjelma, joka tämän budjetin yhteydessä hallituksen toimesta hyväksyttiin, merkitsee sitä, että meillä seuraavan neljän vuoden aikana perustetaan edelleen sosiaalija terveystoimeen lähes uutta työpaikkaa. Kun tähän lisätään asuntopoliittiset toimenpiteet, niin uskon, että avopalveluja kehittäen vanhustenhuollon ehkä oleellisimmat ongelmat pystytään tätä kautta korjaamaan ja hoitamaan. Samalla on syytä korostaa, että tämän hallituksen toimesta saatettiin eduskunnalle pitkään valmisteltu uudistus vammaishuoltolaiksi, joka on nyt tietääkseni sosiaalivaliokunnan käsittelyssä. Tuon lain myötä vaikeasti vammaisten asema paranee ja heidän mahdollisuutensa selviytyä ns. päivittäisistä rutiineista ilman laitoshoitoa tulee oleellisesti korjaantumaan, jota hallitus on osaltaan pitänyt hyvin merkittävänä. Herra puhemies! Viimeisenä asiana, johon haluan pureutua, on sotavammaisten ja rintamaveteraanien asemaa korjaavat toimenpiteet. Tänä itsenäisyytemme juhlavuotena voi hallitus tältäkin osin olla moneen uudistukseen tyytyväinen ja erityisesti tyytyväinen, niin kuin täällä ed. Sutinen totesi, siihen varsin laajaan yksimielisyyteen, joka näitten asioitten osalta on eduskunnan ja hallituksen välillä vallinnut. Meillä tehtiin viime vuoden alussa voimaan saatettu hyvin merkittävä sotilasvammalain muutos, joka on merkinnyt sitä, että sotavammaisten hoitomahdollisuus on nyt turvattu, kun vain kunnat tässä asiassa myös osaltaan ottavat haasteen vastaan. Kunnilla on mahdollisuus saada sotavammaisten hoidon järjestämiseen sataprosenttinen korvaus sotilasvammalain mukaan, ja tätä mahdollisuutta toivon kuntien osaltaan käyttävän hyväkseen. Samalla rintamaveteraanien asemaan, nimenomaan kuntoutukseen on erityisesti panostettu, ja tällä puolella uskonkin jatkossa olevan tärkeintä edetä, sillä tuon väestön ikä on niin korkea, että heidän fyysisen ja psyykkisen kuntonsa ylläpitäminen on hyvin tärkeätä, ja tätä kautta pystytään osaltaan myös estämään kalliiden laitospaikkojen syntyminen. Herra puhemies! Tämän halusin todeta yhteenvetona tästä keskustelusta sekä osittain myös tuoda esille sen näkemyksen, ettei nyt kaikki ole niin huonosti kuin mitä täällä on pyritty sanomaan,

77 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka vaan kyllä suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvin moneen kohtaan tämänkin vaalikauden aikana sosiaalija terveyspääluokan osalta pystytty tekemään merkittäviä korjauksia. Ed. Järvenpää (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Arvostan ed. Sutisen vilpittömyyttä hänen tunnustettuaan, että valtion korvaus pienyrittäjien vuosilomajärjestelmän kustannuksiin on jäänyt hoitamatta. Mutta asiaan johtaneista syistä meillä saattaa olla erilainen käsitys. Saattaisi olla esimerkiksi niin, että kun valtion korvaus maatalousyrittäjien lomajärjestelyihin ja sijaisapulomituksen järjestelyihin nousee tässäkin budjetissa valtion osuudelta lähes 500 milj. markkaan, ei pienyrittäjille enää ole jäänyt kuin runsas 20 milj. mk. Mutta sitten sitä seikkaa en voi ymmärtää, miksi täällä 17 vuotta ollut edustaja ja tämän talon pian jättävä kokee tarpeelliseksi puhua totuuden vierestä ja syyttää myös samasta vaalipiiristä olevaa kokoomuslaista kansanedustajaa virheellisistä tiedoista. Oikaisuna ilmoitan, että olen jaoston käsittelyn yhteydessä esittänyt tälle momentille 10 milj. markan lisärahaa ja asiasta on äänestetty valiokunnassa. Minun ehdotustani on kannattanut ed. Impiö joulukuun 12 päivänä. Tällä seikalla oman tulkintani mukaan saattaa olla merkitystä sille, että asia on otettu esiin myös hallitusryhmien puheenjohtajien neuvotteluissa ja myös meidän mielestämme hyvä lausuma otettu budjettimietintöön mukaan. Tämä on totuus, ed. Sutinen, se ei siitä miksikään muutu. Ed. Männistö (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ensiksi, työttömyyseläkkeen ikärajan korottamista epäonnistuneesti puolustaessaan ministeri Puhakka puolusteli myös sitä, että työttömyyseläkkeellä olevan tulee olla työmarkkinoiden käytettävissä. Selvästi ristiriitaista tähän nähden on se, että hallitus ja Tilastokeskus eivät kuitenkaan laske työttömyyseläkkeellä olevia työttömiksi. Näin kaunistellaan työttömyystilastoja ja peitellään hallituksen kyvyttömyyttä hoitaa työllisyyttä. Tätä ei voi pitää hyväksyttävänä, sillä työttömyyseläkkeellä olevia ei saa käyttää hallituksen poliittisen keinottelun välikappaleena. Toiseksi, ansioihin perustuvan sosiaaliturvan kautta syntyvää eriarvoisuutta ei jo turvan piirissä olevien osalta voida enää tasoittaa palkkaeroja kaventamalla. SKDL:n mielestä palkkaeroja on kavennettava, mutta niin myös sosiaaliturvassa olevia eroja. Ensisijaista on kuitenkin korottaa alimpia sosiaaliturvan muotoja ja pian, ja tästä pitää keskustella. Ed. Antti 1 a (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ministeri Puhakka täällä totesi, että sosialidemokraattien tavoitteena on se, että yhteiskunta järjestää työtä ja sitä kautta toimeentulon ihmisille. Nyt kuitenkin tämä periaate mielestäni on joutunut ristiriitaan, kun ministeri Puhakka budjettineuvottelujen yhteydessä käytti melkoisen osan saamastaan lisäyksestä siihen, että ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahamäärää lisättiin, ja tätä kautta helposti ajaudutaan siihen tilanteeseen, että tuleekin korvaus houkuttelevammaksi kuin työ. Tätä taustaa vasten toivoisin, että todella sosialidemokraatit pitäisivät myös käytännön politiikassaan kiinni siitä, että meidän ensisijainen veivoitteemme on järjestää työtä ja sitä kautta toimeentulo ihmisille. Silloin tämä työttömyysturva tulee ainoastaan hätätilanteeseen, että kohdalle osuu työttömyys. Sen pitäisi olla kaikille työttömille yhtä suuri perustoimeentuloturva. Tämä nykyinen järjestelmä, kuten täällä olen jo aikaisemmin todennut, jakaa työttömät todella inhottavasti kahteen erilaiseen korvauksensaajaryhmään. Tässä ammattiyhdistysliike ja STK kantaa melkoisen vastuun, kun sopivat tällaisen järjestelmän käytäntöön soveltamisesta tupa-ratkaisussa Ed. E. Laine (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Mielestäni ministeri Puhakan puheenvuoro oli joka tapauksessa hyvin kaunisteleva, liian kauniin kuvan antava todellisesta tilanteesta. Mainitsen vain pari esimerkkiä. Kun ministeri Puhakka puheenvuoronsa lopussa kertoi siitä, mitenkä rintamamiesten asiat ja erityisesti kuntoutusasiat ovat tulleet hyvin hoidetuiksi, niin tältä osin toteaisin, että vaikka niitä kuntoutusmäärärahoja todella vuosien varrella myös eduskunnan voimakkaista vaatimuksista johtuen on lisätty, niin tämä on kuitenkin edelleen eräs kaikkein suurimpia keskustelun aiheita, nimittäin juuri se, että kuntoutusta ei rintamamiehille anneta, ja erityisesti se, miten epäoikeudenmukaisesti nämä kuntoutusvuorot jakaantuvat. Toiset saavat joka vuosi, toiset saavat kerran elämässään, ja siihen se päättyy. Toinen hyvin mielenkiintoinen seikka oli ministerin toteamus siitä, että hän sosialidemokraattina ja sosialidemokraatit ovat täystyöllisyyden kannalla. Kyllä minä olen myös tämän lukenut sosialidemokraattien ohjelmista. Mutta käytäntö valitettavasti näyttää olevan hyvin toisenlainen.

78 5062 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Esimerkiksi tama työllisyyslakiesitys, sehän tarkoittaa työtä alle 20-vuotiaille ja puoleksi vuodeksi. Eihän se ole samaa kuin täystyöllisyys. Ed. S t e n i u s - Kauko ne n (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ministeri Puhakka todistellessaan, ettei kaikki ole niin kurjaa, kuin täällä väitetään, käyttää tyypilliseen tapaan keskiarvolukuja, jotka eivät kerro mitään todellisesta tilanteesta. Täällä on arvosteltu nimenomaan sosiaalipolitiikan epäsolidaarisuutta. Ministeri Puhakka toisaalta antoi tunnustuksen tälle arvostelulle. Juuri sitä täällä on arvosteltu, että tämän hallituksen ja sen edeltäjän aikana säädetyt sosiaalipoliittiset uudistukset ovat kasvattaneet tuloeroja, ylläpitäneet tuloeroja, eivätkä tasanneet niitä. Niiden heikkous on se, että vähimmäisetuudet ovat jääneet niin alhaisiksi, että ne eivät riitä toimeentuloon. Se on totta, että toimeentulotukea on parannettu. Siitä seuraakin aivan järjetön epäkohta, että ihmiset joutuvat juoksemaan luukulta toisella saadakseen tämän vähimmäistoimeentuloturvan tasoksi määritellyn toimeentulotuen. Ei ole mitään järkeä siinä. Sen takia jo kauan sitten olisi pitänyt tehdä se, että nämä vähimmäisetuudet olisi nostettu edes sille tasolle. Mutta sitäkään ei voi pitää kunnollisen toimeentulon turvaavana, ja sen takia me olemme esittäneet markan perusturvaa. Mutta, ministeri Puhakka, me lähdemme myös ehdottomasti siitä, että ensimmäiseksi on järjestettävä työtä. Mutta juuri sitä hallitus ei halua tehdä. Tämä on ensisijainen tavoite sen estämiseksi, että ihmiset jaetaan kahteen kastiin. Siihen liittyy myös työajan lyhentäminen ja eläkeiän alentaminen. Kaikilla näillä toimilla yhdessä vain voidaan jakaa koko kansan hyväksi se hyöty, mikä tekniikan kehityksestä on saatu. Ministeri P u h a k k a : Herra puhemies! Ed. Männistölie haluaisin todeta aivan aluksi, että kun hän toteaa että hallituksella on ristiriita siitä, ovatko henkilöt työmarkkinoiden käytettävissä vai eivätkö ole tilastoimikysymyksen seurauksena, niin itse olen tarkastellut asiaa lähinnä siltä kantilta lähestyen, miten heidän sosiaaliturvansa rakentuu. Tästä näkökulmasta työttömyyseläkettä ei silloin kun se alunperin säädettiin tarkoitettu pysyväksi eläkejärjestelyksi, vaan kuten totesin, toimeentulojärjestelmäksi ikääntyneelle pitkäaikaistyöttömälle. Tätä lähtöasetelmaa pidän edelleen sosiaaliturvaa järjestettäessä oikeana ja perusteltuna jo siitä syystä, että usein työttömyyseläkeläisten piirissä on varsin työkykyistä ja työkuntoista väkeä suhteessa siihen, mitä työkyvyttömyyseläkkeen saantiedellytyksenä on olemassa. Näin ollen en ole nähnyt myöskään sille perustetta, miksi työttömyyseläkeikärajan tulisi olla esimerkiksi 55 vuotena, joka kategorisesti, niin kuin nyt on käyty keskustelua, mahdollistaa ihmisten saneeraamisen työttömiksi tämän tyyppisen järjestelmän piiriin. Pitäisi olla niin, että on kollektiivinen irtisanomissuoja olemassa, ettei tällaista irtisanomista olisi mahdollista tehdä, koulutusrahastojärjestelmä, että ihmisiä pyritään kouluttamaan ja yksilöllisiä valikoivia eläkejärjestelmiä, silloin kun ihmisen työkyky alenee. (Ed. Stenius-Kaukonen: Kollektiivinen suoja puuttuu!)- Niin puuttuu, ja sitä pitää ajaa tiukasti, että sen tyyppinen irtisanomissuoja pystytään työsuhteitten osalta rakentamaan. Mitä tulee sitten siihen, että ansioturvan piirissä olevilta ei voi leikata. Tämä on varmasti totta. Sillä puolella operointi on hyvin vaikeata, eikä pidä sille puolelle pyrkiäkään, että sosiaaliturva menettäisi uskottavuuttaan, vaan että kun ihmisellä on sosiaaliturva olevan lainsäädännön puitteissa luvattu, niin hänen sosiaaliturvaetumensa myös pystytään ja pyritään kaikissa olosuhteissa huolehtimaan. Eli sosiaaliturva ei saa olla sellainen, joka on suhdannepolitiikan tai sitten poliittisten suhdanteitten välinen, vaan että se on nimenomaan ihmisille lainsäädännön puitteissa tuleva etuus. Mutta esimerkiksi verojärjestelmästä keskusteltaessa voidaan hyvin paljon tällä puolella mm. suurien työtuloerojen kuin myös ansiotuloerojen osalta tehdä. Tällä puolella operointi on mahdollista kaikissa tilanteissa. Ed. Anttila omassa puheenvuorossaan totesi, että minun puheenvuoroni oli ristiriitainen, samoin sosialidemokraattien tavoitteet työllisyydestä. En haluaisi sanoa pahasti, mutta totean, että ed. Anttila ei varmasti ymmärtänyt mistä hän puhui tai hän ei ymmärtänyt sitä, mitä minä sanoin. Nimittäin kun me puhumme ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, niin sehän tarkoittaa työttömyysturvaa, joka on vähän vajaa 70 % henkilön ansioista, jotka lasketaan työttömyysturvalaissa olevien säännösten pohjalta. Tästä työttömyysturvan osasta vähennetään vero. Eli hänen näin syntynyt työttömyysturvansa ei voi olla koskaan suurempi kuin mitä hänen työansionsa on ollut, jolla perusteella työttömyysturva on määritelty. Sen sijaan jos perusturvan tasolla tehdään hyvin rajuja korotuksia, niin perusturva helposti saattaa tietysti ajautua tilaan, jossa se ylittää esimerkiksi työmarkkinoilla maksettavan pienimmän palkan miinus verot, työssäkäyntikulut ja vastaavat. Täl-

79 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka löin tästä saattaa tietysti tulla helposti sellainen järjestelmä, joka osaltaan ajaa tilanteeseen, että paetaan työmarkkinoilta. Aikaisemman työttömyysturvan suurin ongelma sen korjaamisen kannalta oli nimenomaan se, että se ei ollut riittävän ansiosidonnainen, jolloinkasitä ei pystytty tasollisesti korjaamaan tämän pelon johdosta. Kun ed. E. Laine totesi, että puheeni oli liian kaunisteleva, minun luonteeseeni kuuluu, että minä en pyri olemaan kenellekään hyvin aggressiivinen, kun en koe sitä tarpeelliseksi. (Ed. E. Laine: En minä sitä tarkoittanut!) Haluan todeta sen, että kun "kaunistelevalla" voidaan tarkoittaa sitä, että minä olen sanonut liian kauniisti tai liian hyväksi asioita, jotka eivät mahdollisesti pitäisi paikkaansa, niin on syytä todeta se, että rintamaveteraanien kuntoutuksen kohdalla on tämän hallituksen aikana kuntoutettavien määrää pystytty lisäämään erittäin paljon. Parhaillaan ollaan rakentamassa mm. sotainvalideille ja veteraaneille tarkoitettuja kuntoutuslaitoksia ympäri maata. Muun muassa huomenna menen yhden tämän tyyppisen laitoksen peruskiven muuraukseen. Tällä hetkellä kuntoutuksen kohdalla tilanne on suurin piirtein sen tyyppinen, että ne määrärahat, mitkä on budjetissa varattu kuntien ja valtion kautta, pystyvät tarjoamaan mahdollisuuden kuntoutukseen kaikille niille rintamaveteraaneille, joille löytyy kuntoutusyksiköistä paikkoja. Siis meillä kuntoutuskapasiteetti on suhteellisen hyvin käytössä, ja jotta kuntoutusta määrällisesti pystytään lisäämään, se edellyttää tämän tyyppisten paikkojen kasvattamista. Ed. Stenius-Kaukoselle totean, että en minä halunnut sanoa, että keskiarvot kertovat koskaan totuutta. Tiedän itse sen, että keskiarvot aina pitävät sisällään tilastollisen valheen. Mutta kun toisaalta tiettyjä lukemia yhteiskuntamme kehityksestä otetaan, ne kertovat myös sen, millä tavoin yhteiskuntamme perusedellytykset ylläpitää tiettyjä toimintoja ovat kehittyneet. (Ed. Stenius Kaukonen: Mutta tulokset on jaettu epäoikeudenmukaisesti!) Tässä suhteessa tämän hallituksen vertailuluvut kestävät varmasti kansainvälisen mittapuun ja monien aikaisempien hallitusten toimenpiteet. Ei pidä sanoa, että keskiarvoluvut ovat kaiken kertovat, mutta eivät ne kaikkea sillä tavoin vääristelekään kuin usein halutaan sanoa. Ne pitävät sisällään myös kuvaavia lukuja, joista näkyy mitä on tapahtunut. Ja kun toisaalta eduskunnalla on ollut useita kymmeniä sosiaaliturvaamme ja terveydenhuoltoamme parantavia lakeja, niin voinee kiistatta todeta, että myös sillä alueella on tapahtunut merkittävää korjausta. Ed. Sutinen (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ed. Järvenpäälle totean sitä ajatellen, etten olisi ollut jaoston kokouksessa silloin, kun pienyrittäjien lomarahasta äänestettiin, että varmistin asian tänä päivänä jaoston sihteeriltä. Hän vakuutti, että hän ei muista niin olleen ja vieläpä katseli paperinsakin läpi. Ed. Järvenpää, muistan sen hyvin, puhui voimakkaasti pienyrittäjien lomarahan puolesta ja puhui samalla kuten äskeisessäkin puheenvuorossa maatalousyrittäjien lomarahoja vastaan. Mutta arviomäärärahaksi muuttamiseen se esiintyminen jaostossa ei ole vaikuttanut, koska tämä oli jo paljon aikaisemmassa vaiheessa sovittu hallitusryhmien neuvotteluissa, kuten puheenvuorossani totesin. Vielä vakuutan, että allekirjoittaneella ei ole ollut tapana puhua muunnettua totuutta aikaisemminkaan, vielä vähemmän nyt jäädessäni pois eduskunnasta ja työni ollessa loppusuoralla. Ed. S t e n i u s - K aukon e n (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Keskiarvoluvut kertovat sen, että olisi ollut mistä jakaa, mutta niiden tulosten jakaminen on tapahtunut epäoikeudenmukaisesti. Niille, jotka ovat heikoilla, ei ole annettu, ne on jätetty edelleen huonoon asemaan, ja niille, joilla ennestään on, on annettu enemmän. Tätä me olemme arvostelleet, ministeri Puhakka. Ed. Järvenpää (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Erehtyminen on inhimillistä ja sitä sattuu varmasti meille kaikille. Mutta toivoisin nyt, että ennen kuin ed. Sutinen pyytää vastauspuheenvuoron, hän turvautuisi enemmän omaan muistiinsa kuin sihteereiden muistikuviin. Ed. Antti 1 a : Herra puhemies! Tämä eduskunta jää historiaan sosiaalija terveysministeriön hallinnonalaan suurten uudistusten toteuttajana, lasten kotihoidon tukijärjestelmä, päivähoitopaikkojen lisäys, vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kotihoidontukijärjestelmä, työttömyysturvauudistus jne. Nyt kuitenkin kysyisin vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kotihoidontukijärjestelmän toteuttamisesta, nimittäin niissä kunnissa, joissa on sosialidemokraateilla enemmistö tai yleensä vasemmistolla, tämä ei tahdo millään lähteä liikkeelle. Sen koetaan menevän sellaisiin osoitteisiin, jotka eivät ole vasemmistolaisesti ajattelevia. Mikä nyt neuvoksi, ministeri Puhakka, ottaen huomioon sen, että laki koskee kaikkia kuntia ja kuntalaisia? Eri kunnissa olevat ihmiset ovat tätä taustaa vasten eriarvoisessa

80 5064 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 asemassa. Toisessa saadaan nämä palvelut, toisessa ei. Kun tiedetään, että laitospaikkoja me emme voi jatkuvasti rakentaa, niin jotakin on lääkkeeksi löydettävä. Kansantaloudelliset resurssit eivät riitä laitospaikkojen jatkuvaan lisäämiseen. Sitten toteaisin sen, että on valitettavaa, kun pienten lasten vanhempien työajan jousto jäi hallituksen jalkoihin liian lähelle vaaleja ja näin ei toteutunut. Ministeri Kuuskoski-Vikatmaa on sen eteen tehnyt mittavia töitä, ja toivonkin, että se on uuden hallituksen ensimmäisiä toteutettavia asioita. Varhaiseläkejärjestelmä on myös tällä kaudella saatu aikaan. Kunta- ja valtion sektori, julkinen sektori, odc ttaa tämi:in järjestelmän laajentamista myös koskemaan tätä. Mikä lienee hallituksen aikataulu saattaa tämä varhaiseläkejärjestelmä julkiselle sektorille? Sitten puuttuisin ihan parilla sanalla työkeskuksessa syntyneeseen ongelmaan siitä, että osa työkeskukse työntekijöistä on eläkettä saavia ja osa sellaisia, jotka joutuvat tulemaan toimeen sillä pienellä palkalla, joka siitä työstä maksetaan. On täysin käsittämätöntä, että tosiaan saattaa olla tilanteita, joissa hyvin pienellä tuntipalkalla joudutaan elättämään perheensä taikka sitten turvautumaan kunnalliseen toimeentulotukeen. Minkälaisia suunnitelmia on jatkossa parantaa nimenomaan työkeskuksessa työskentelevien, lähinnä työrajoitteisten ihmisten, toimeentulomahdollisuuksia? Tämä palkkausjärjestelmä, jota siellä sovelletaan, on ainakin Etelä-Hämeessä varsin matala, nimenomaan niitten kohdalla, jotka eivät ole minkään eläkejärjestelmän piirissä. Sairaanhoitopiirin lainsäädäntö onneksi juuttui hallituksen pöydälle eikä ole tullut sieltä eduskuntaan. Sairaanhoitopiirien muodostamista on tällä kaudella mittavasti yritetty toteuttaa. Toivon, että uusikaan hallitus ei sitä uudistusta lakisääteisenä anna. Meillä on olemassa laki, jolla voidaan nämä vapaaehtoisesti toteuttaa, miksemme käytä sitä niillä alueilla, joissa se katsotaan päätöksenteon kautta mahdolliseksi. Tämä on kuitenkin hallinnollinen uudistus. Päätösvai ta keskittyy, palvelut vähitellen valitettavasti keskittyvät. Säästöjä ei ole mielestäni pystytty riittävästi osoittamaan, ei ainakaan Kanta-Hämeessä järjestetyssä tilaisuudessa. Sosiaali- ja terveysministeriön asianomainen virkamies ei todellakaan pystynyt kertomaan, mitä tällä sairaanhoitopiiriuudistuksella säästetään. Kaiken kaikkiaan päätöksenteko viedään kauas ihmisestä. Nykyinen kuntainliittojärjestelmä on toiminut hyvin ja lähellä ihmistä toimivana se toimii jatkossakin. Erityisesti aluesairaalat pelkäävät tätä uudistusta, koska jatkuvana uhkana on jatkossa se, että kun kerran resursseja ei ilmeisesti tule kovin paljon enää lisää, niin keskussairaaloita pitää kehittää ja se kehittäminen tehdään aluesairaaloiden kustannuksella. Tähän mielestäni ei pidä missään vaiheessa ajautua, koska se on tietynlainen maakunnan sisällä tapahtuva voimavarojen aluepoliittinen siirto keskussairaalapaikkakunnan hyväksi ja pois todella keskussairaaloiden raja-alueilla toimiviita aluesairaaloilta. Herra puhemies! Ihan viimeisenä ottaisin esille maatilan emäntien sosiaaliturvan. On valitettavaa, että ministeri nyt poistui, olisi ollut hänelle kysymys. Sain kirjeen Janakkalan kunnasta. Siellä nuori äiti on synnyttänyt joulukuun alussa. Nykyisen lainsäädännön mukaan hänellä on oikeus saada äitiyslomaa ja sen ajaksi 150 päiväksi lomittaja. Nyt kuitenkin lomituspalveluja Janakkalan kunta järjestää niin, että itse joutuu tekemään lomittajan vapaapäivät. Mikä on sellainen äitiysloma ja minkä muun ryhmän kohdalla se tulee kysymykseen, että joudut kahtena päivänä viikossa menemään sinne työhön, kun lomittaja tekee vain ne viikon viisi päivää. Minkä muun väestöryhmän kohdalla tämä tulisi kysymykseen? Ei minkään! Tätä taustaa vasten sosiaalihallituksen on annettava selkeät ohjeet siitä, että jos kerran on oikeus 150 päivän äitiyslomaan, niin se oikeus on myös seitsemänä päivänä viikossa eikä viitenä, niin kuin Janakkalan kunnassa mm. tällä hetkellä toteutetaan. Tämän nuoren emännän kirje oli pöyristyttävä ja hän itse oli todella järkyttynyt siitä, että he eivät ole saaneet viikonlopuksi lomittajaa, vaan hän on ollut pakotettu menemään isännän mukaan navettatöihin. Kun muistetaan se, että maatalouksiin syntyy vuodessa vain lasta, jopa alle sen, ei tämä yhteiskunnalle kustannuksina merkitse juuri mitään. Tässä on pitkälti asenteista kysymys. Jos me aiomme maaseudun pitää asuttuna ja viljelijäperheille antaa mahdollisuuden tasavertaisiin palveluihin, niin kyllä tämä järjestelmä on seuraavan hallituksen ja eduskunnan toimesta hoidettava. Se on tasa-arvokysymys ja ennen kaikkea se on oikeudenmukaisuuskysymys. Meidän tehtävänämme on turvata myös emännälle nämä palvelut ja sitä kautta kattava sosiaaliturva. Kysymys on pitkälti siitä, mihin tärkeysjärjestykseen asiat pannaan. Rahasta tämä ei varmaankaan ole ollut kiinni. Täällä on todettu, kuinka monta miljardia mihinkin tarkoitukseen on käytetty tämänkin budjetin yhteydessä. Täällä ei tarvita miljardeja, riittää kun puhutaan kymmenistä miljoonista markoista.

81 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Poliittisen tahdon puute on estänyt näidenkin palvelujen kehittämisen. Ed. Anna-Liisa J o k i n e n : Herra puhemies! On pakko hämmästyä yhä uudelleen siitä, miten vähän ministerit ja ilmeisesti maan hallitus tuntevat sitä todellisuutta, jossa tämän päivän suomalaisista yhä useampi elää. Nuo komiteoiden ja muiden asioita tutkivien poppoiden jäsenet ovat varakkaita ja ilmeisesti myös sokeita. Sosiaalija terveysministeriön hallinnonalan pääluokassa on asioita, jotka olisivat vaatineet paljon enemmän huomiota ja lisäyksiä kuin mihin suhteellisen suppea muutosten osuus valiokunnassa on päätynyt. Aloitteita todella on runsaasti kipeästi korjausta odottaviin kohteisiin, mutta ilmeisesti tässäkään talossa ja asianomaisessa valiokunnassa ei jäsenistön enemmistö todellakaan tunne miten maa makaa ja köyhä kansa elää, vaikka SKDL:n eduskuntaryhmä on asiasta täälläkin toistuvasti puhunut ja selvittänyt yksityiskohtaisesti. Suomi kulkee aivan ilmiselvästi reaganilaisuuden hengessä ja USA:laiseen suuntaan myös tällä köyhän kansan köyhdyttämisen kohdalla. Siellähän on hyvät mallit. Vaikka juuri on julkaistu tilastoja siitä, miten suomalainen köyhyyslaukku on kasvanut ja yhä suurempi määrä kansalaisista elää minimitoimeentulorajan alapuolella, niin samaa rataa vain kuljetaan eteenpäin. Vanhusten asema on todella huolestuttava. Laitospaikkojen tarve on huutava. Yhä avuttomampia vanhuksia asuu yksin ja monet vielä lisäksi kehnoissa asunnoissa. Kodinhoitajia ja -avustajia on liian vähän. Synkältä näyttää. Vaikka suoritetut tutkimukset osoittavat, että henkilökuntaa pitäisi lisätä, pannaan mappiin, mutta jos löytyy kohde, jossa henkilökuntaa on sattumalta tuon vähimmäisrajan täyttävä määrä, niin tutkitaan jo vähentämistä. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa on yksikin ylimääräinen, tämä saa välittömästi kenkää, sinne vain, työttömyyskortistoon mahtuu. Tämä on sitä tehokkuuteen pyrkimistä myös tällä sosiaalitoimen palvelujen osalla. Tämä on ankarasti tuomittavaa piittaamattomuutta, joka on huutava kaikkialla. Se että jokaisen kynnelle kykenevän kansalaisen tulisi lähteä nyt puolustamaan heikoimmassa asemassa olevaa, on kyllä tosiasia. Nyt tarvitaan muutakin kuin vaalilupauksia erityisesti tässä talossa. Vielä on aikaa korjata tämän vuoden tuloja menoarviossa edes osa siitä huutavasta puutteesta, joka on tosiasia monien vanhusten osalla. Perhekustannusten osalla todetaan taas kerran, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin valiokunnan edellyttämällä tavalla eli lapsilisäjärjestelmää kehittämällä ja muilla toimenpiteillä. Sillä tavalla sai valiokunta rauhan sielulleen ja omantuntonsa hiljaiseksi. Ja hallitus on tyytyväinen, kun eduskunnan enemmistö äänestää korjaukset nurin, näin käy. Myöskään yksinhuoltajien asemasta ei hallitus juuri ole huolta kantanut. Näiden ihmisten asemaa pyrkii osaltaan korjaamaan Yksinhuoltajien Liitto. Tämä nuori järjestö on myös yhteiskunnan todellisen taloudellisen tuen tarpeessa, jotta se voisi tukea monien vaikeuksien alla olevia yksinhuoltajia, monesti nuoria, kotipaikkakunnaltaan muuttaneita ja monella tavoin turvattomia. Siksi ehdotankin mk Yksinhuoltajien Liiton toiminnan tukemiseen. Se ongelmakenttä, joka nyt esillä olevan pääluokan puitteissa on käsittelyssä, sisältää monia sellaisia alueita, joilla tarvittaisiin taloudellisen tuen lisäksi myös merkittäviä lainmuutoksia. Jatkuvaa vuorotyötä suorittavat työntekijät ovat tavallista raskaamman henkisen ja fyysisen rasituksen alaisina. Tämän työntekijäkunnan eläkeiän alentaminen olisi kiireellisesti aikaansaatava, mutta kun sekin on kiinni rahasta, tulisi sitä varten ottaa budjettiin 3 milj. mk, jotta asia saataisiin edes korjauksen alaiseksi. Tämä korjaus toisi myös lisää työpaikkoja niitä odottaville. Siinäkin mielessä jättämäni raha-asia-aloite on sekä tarpeellinen että erittäin ajankohtainen. Maamme kansanterveystyön arvosteluun on myös aihetta. Vaikka uudistus toi toki paljon myönteistä, kuten ed. Sirkka-Liisa Anttilakin äsken totesi, on sen hyvät puolet mitätöity sillä merkillisellä byrokratialla, joka kaiken järjen mukaan on tarpeetonta. Miksi esim. vastaanottoajoista sovitaan minuutilleen sama aika kymmenille ihmisille ja sitten sairaat ja työstä vapaata pyytäneet joutuvat tunnista toiseen odottamaan vuoroaan? Eiväthän lääkärit ennenkään ole määränneet samaa kellonaikaa kymmenille vastaanotolle tuleville. Vai halutaanko tämänkin mutkistelun ja vaikeuttamisen avulla ajaa ihmiset yksityisille lääkäreille ja laitoksille? Ilmeisesti, ne kun osaavat edelleenkin arvioida sopivan ajan eli sen, jolloin myös potilas otetaan vastaan. Kuka todella taistelee kansanterveyslain tarkoituksenmukaista käytäntöön soveltamista vastaan, se olisi aika selvittää. Viime päivinä on jälleen kerran noussut esiin lääkkeiden liikakäyttö Suomessa. Milloin tähän jo kansalliseksi ongelmaksi muodostuneeseen asiaan käydään kiinni sen vaatimalla vakavuudella? Milloin lähdetään valtiovallan toimesta edistämään jo C

82 5066 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 muualla maailmassa hyvin edennyttä luontaista terveydenhoitoa ja ennalta tapahtuvaa terveydenhoitoa? Erityisen tärkeää olisi kiinnittää nykyistä paljon enemmän huomiota myös akupunkriohoidon koulutukseen ja käyttöön, koska siitä on pian jo kymmenen vuotta, kun eduskunnan enemmistö allekirjoitti asiaa koskevan aloitteen. Olisi jo aika edetä käytännössä hoidon tehostamiseen. Tätä koskeva aloitteeni osoittaa 3 milj. mk akupunktiohoidon ja hieronnan lisäämiseen ja koulutukseen. Tällä alueella on todellakin tehtävää, ja tietojakin on, jos niitä vain halutaan käyttää. Sosiaaliturvajärjestelmän sekavuus on eräs malliesimerkki siitä, miten kehnosti asiat on hoidettu niin lainsäädännön kuin käytännössä annettujen määräysten osalta. Näitä täällä ministeri yritti selvittää, mutta minä en hänen puhettaan ymmärtänyt. Kun joutuu kansanedustajana puuttumaan ihan konkreettisiin tapauksiin ja auttamaan ns. väliinpudonneita kansalaisia, joutuu todella hämmästymään sitä, miten merkillinen koneisto ns. sosiaaliturvan jaon puolella toimii. Ihmisten nöyryyttäminen näyttää olevan joskus pääasia. Mitä enemmän tuen tarpeessa, sitä vaikeampi on tuen saanti. Sitten näille onnettomille hyvin toimeentuleva naapuri kertoo, miten yksinkertaista tuen saanti on, kun sen osaa. On ilmeistä, että säädösten ja määräysten selkeyttäminen on mahdollista, vaikka ministeri ei tätä nähnyt mahdolliseksi. Mutta toisaalta joutuu toteamaan, että lain sekavuutta tarvitsevat eräät suunnat. Eihän säädöksiä muuten säilytettäisi näin sekavina. Kysyn vain, kuka sitä tarvitsee. Toimiiko täälläkin se sama, joka on kaikkialla muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa, että kellä on, sille vielä lisää, mutta köyhin jääköön paitsi? Miksi ei sosiaalineuvontaa ole järjestetty niin, että kaikki tuen mahdollisuudet selvitetään? Vai onko edelleen voimassa se koulutus, joka sosiaalityöntekijöille annettiin vielä 1970-luvullakin? Nimittäin heille opetettiin ihan kädestä pitäen, etteivät saa neuvoa muuta kuin vain sen, jonka asiakas osaa kysyä ja vaatia. Näin toimivat myös lääkärit omalla kohdallaan. Kuka antoi ohjeet ja neuvot? Näin saatiin kuitenkin säästettyä varoja eli yksinkertaisesti otettua pois kaikkein suurimmissa vaikeuksissa olevilta ihmisiltä. Näistä ns. opeista ei sosiaalityöntekijöillä ollut oikeus ja lupa puhua kenellekään. Nyt elämme onneksi sen verran vapaammassa ilmapiirissä, että nämäkin salat ovat tulleet julkisiksi. Käytännössä muutosta parempaan ei ole kuitenkaan tapahtunut, joten pöyhimistä riittää sosiaalipalvelujen jaon kohdalla ja erityisesti lakien - erityisesti sanon toistaen: lakien ja määräysten uusimisessa. Korjaamisen varaa on paljon myös varsin laajaksi kasvaneen perhepäivähoidon osalta. Täällä epäkohdat kasaantuvat, sillä palkkaus on kohtuuttoman alhainen. Kaiken lisäksi perhepäivähoitajat ovat joutuneet kohtuuttoman verotuksen kohteeksi. Koska he valmistavat ruoan lapsille kotonaan, tapahtuu laskutus sen mukaan, miten se on hinnoiteltu päiväkodeissa, jotka hankkivat raakaaineet tukkuhinnalla. Ajatteleekohan kukaan tätäkään osaa tässä asiakokonaisuudessa? Tuskinpa. Nyt ruokamaksu on veronalaista tuloa päivähoitajalle. Kun ruoka maksetaan, se on sitten veronalaista tuloa. Tämän älyttömämpää laskutapaa ei todellakaan pystyisi keksimään kukaan muu kuin Suomen valtion asetusten laatija ja sen takana oleva verottaja. Melkeinpä varma olen tästä. Tällaisia hölmöyksiä löytyy tässä maassa kaikkialta sieltä, missä varattornin ja pienipalkkaisin tekee vaativaa ja vastuullista työtään, mutta veroista vapaita tässä maassa ovat pääomien omistajat ja välistävetäjät, suurituloiset. Heiliekö niin tehokkaasti säästetään sosiaalija terveyspalvelujenkin puolella? Ed. Vain i o : Herra puhemies! En voi olla puuttumatta ed. E. Laineen puheenvuoroon, kun hän melkein kyynel silmässä itki sotaveteraanien puolesta. Muutama vuosi takaisin 70-luvulla kommunistit sanoivat: ''vai vielä noille avustusta, nehän ovat olleet pahuuden töissä''. Kyllä on keikka kääntynyt kymmenen vuoden aikana, mutta uskokaa, jos tykkäätte: yhtään veteraanien ääntä kommunistit eivät saa. Ed. Sutiselle sanon, että hänellä oli sinänsä hyvä puheenvuoro, mutta sanan "kepu" kohdalle olisi voinut pistää "SMP". On tilaisuus puuttua erääseen sellaiseen asiaan, jota ei puheenvuoroissa aikaisemmin ole ollut. Kuulutan perään yhteisvastuullisuutta ja palveluhenkisyyttä, ja kun täällä on lääkäri, rouva ministeri, haluan tässä yhteydessä jossakin määrin puuttua lääkärikuntaan. Lainaan oikaistuina pääjohtaja Ruokolan mainintoja. Kun julkinen valta on omissa uhrauksissaan priorisoinut terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämisen niin korkealle kuin Suomessa on tapahtunut rakentamalla mm. tilat, laitteet ja valmiudet maan syrjäseutuihin ja köyhimpiin osiinkin siten, että varsinaista nälkärajaa ei ole enää olemassa, terveydenhuollon vastuullisille vakansseille on löydettävä myös viranhaltijat. Yhteiskunnalla on mahdollisuus tulla vastaan myös omine toimenpiteineen, "porkkanoineen". Tätä keinoa tulee myös käyt-

83 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka tää. Erityisesti nuorten lääkäreiden asenne yhteisvastuun kantamisessa näyttää ajassa huolestuttavalta. Lääkärin kouluttaminen maksaa, kuten rouva ministeri hyvin tietää, 2,5-3 milj. mk. Ymmärtääköhän nuori ihminen odottaa isäomaaltaan vielä suurempaa panostusta tulevaisuuden puolesta? Mielestäni on lottovoitto saada korkeatasoinen koulutus. Ruokola myös lisää, että alalla on työllisyyttä ja siellä ei todella ole työttömyyttä käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Hän mainitsee itsekkäät purnarit, vertaa omaa tilannetta suomalaisen työttömän, joista useimmat ovat nuoria, osaan, kun he joutuvat turhautumaan ja vammautumaan henkisesti työttömyyskortistossa. On syytä painaa mieleen, että tällä vapaalla yhteiskunnalla, joka teihin sijoittaa, on myös oikeus ja velvollisuus edellyttää, että te nuoret lääkärit omalla panoksellanne vastaatte yhteiskunnan tarpeisiin. Kuinka suomalainen yhteiskunta tulisi teidän kanssanne toimeen poikkeuksellisissa oloissa - ja tämän olen itse saanut sodan aikana kokea - kun ei pystytä rauhan aikana edes toviksi irrottautumaan ns. vierihoidosta? Muistaa sopii myös, että purnauksen asteista on vain vivahde-ero kapinaan meidän hallitustamme vastaan. Ettei tulisi väärää käsitystä, annan erittäin suuren arvon niille vanhemmille lääkäreille, jotka ovat sodassa olleet mukana, sekä monille muille lääkäreille, jotka ovat kehittäneet ammattiaan, ammattitaitoaan ja tätä kautta pystyneet auttamaan yhteiskuntaa erittäin paljon. (Ed. Laine: Kumpaa viimeinen lause oli, Ruokolaa vai ed. Vainiota?) - Te saatte itse pohtia sen. Tällä puheenvuorolla olen halunnut myös arvostella lääkintöhallitusta ja ennen kaikkea lääkintöhallitusta. Lääkintöhallitus haluaa nytkin jo vähentää lääkärien koulutusta. Heistä on suurin osa lääkäreitä. Tämä on myös sen vuoksi, että he eivät halua lisätä lääkärikuntaa. Lääkäreillä tällä hetkellä ei ole keskinäistä kilpailua niin kuin muilla ammattialoilla. Sitten siellä sanotaan, että jos lääkäreitä tulee liikaa, reseptin kirjoitus saattaa vääristyä rikolliseen suuntaan. Mitä on tällainen puhe? Missä on moraali? Niin kuin äsken sanoin, kunnioitan vanhempia lääkäreitä. Hyviä lääkäreitä on suurin osa. Mutta yhdyn myös pääjohtaja Ruokolan arvosteluun nuorista lääkäreistä. Olen erään sairaalan hallinnossa mukana. Olen tavan takaa joutunut toteamaan sen, että ennen kaikkea nuoret lääkärit kesken työpäivän saattavat lähteä hoitamaan omaa yksityistä vastaanottoaan. Tätä en voi ymmärtää. Kaikkiaan tätä taustaa vasten olen sitä mieltä, että sisäänpääsytutkinnon yhteyteen pitäisi asettaa säädös, että nuorella lääkärillä, joka valmistuu lääkäriksi, pitäisi olla velvollisuus olla syrjäseuduilla vuoden, kaksi tai miten nyt parhaaksi nähdään. Varmasti olisi silloin lääkäreitä tulossa ja oppilaita tulossa lääketieteelliseen tiedekuntaan, kun vain tällainen ehto asetettaisiin. Tällöin syrjäseudun asukkaatkin saisivat myös lääkäripalveluja. Ed. Le h t i n en : Herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kuuluva ihmisten toimeentulon turva koskee keskeisimmin lapsiperheitä, vanhuksia, työttömiä sekä sotainvalideja ja veteraaneja. Lapsiperheiden osalta on voitu antaa lisää tukea lasten päivähoitotoiminnalle ja kotihoidolle. Se ei kuitenkaan ole riittävä. Samoin lapsilisää ja äitiysavustusta on voitu nimeksi korottaa sekä sairaan lapsen hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuvia kustannuksia korvata. Esitetyt parannukset eivät kuitenkaan ole niin riittäviä, että niillä olisi olennaista vaikutusta esimerkiksi lapsen äidin jäämiseen kokonaan kotiin lapsiaan hoitamaan. Lasten ja nuorten elinolosuhteisiin on kiinnitettävä paljon nykyistä enemmän huomiota, koska lapsuus heijastuu ihmiseen koko elämän ajan. Vanhemmilla pitäisi olla mahdollisuus valita eri hoitomuotojen välillä. Vanhemmat ovat myös ensisijaisesti vastuussa lasten turvallisuudesta. Yhteiskunnan pitää huolehtia siitä, että se on ylipäänsä mahdollista. Kaikilla lapsilla pitää olla samat mahdollisuudet päiväkoteihin ja muihin etuihin lasten vanhempien yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta, koska lapsi on aina lapsi, on se minkälaisesta kodista tahansa, ja silloin lapsen tarpeet pitäisi ottaa huomioon. Vanhuksien hoito ja huolto on tulossa yhä tärkeämmäksi, koska vanhusten määrä suhteellisesti kasvaa ja vastaavasti vanhuudesta johtuvat sairaudet lisääntyvät. Laitoshoidon ohella on panostettava entistä enemmän avohoitoon muun muassa kotiavustajatoimintaa lisäämällä. Työttömien osalta on hyvä, että työttömyysturvaa on voitu ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työttömien osalta parantaa. Tärkeintä on kuitenkin noudattaa Suomessa sellaista talouspolitiikkaa, ettei työttömiä ole. Tämä on mahdollista vain tukemalla eri tavoin ensisijaisesti yksityisiä sekä pieniä ja keskisuuria että suuria yrityksiä. Tukitoimintaa vaikuttavampia ovat paitsi verotukselliset myös koulutukselliset asiat. Muun muassa tietotekniikan opetusta ja tutkimusta on tuettava nykyistä paljon tehokkaammin.

84 5068 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Hyvin olennaista talouspoliittisten toimien ohella on asennekasvatus, nimenomaan nuorison asennekasvatus. Nuorisoa pitää innostaa erilaisin konkreettisin toimin itse yrittämään eikä vain odottamaan apua yhteiskunnalta. Pientä eläkettä saavien rintamaveteraanien rintamalisäeläkettä on voitu nostaa. Rintamaveteraaneille on saatu lisää asumistukea, veteraanien ja invalidien sekä näiden puolisoiden kuntoututoimintaan on myös lisää rahaa. Kaikki nämä tukirahat ovat kuitenkin liian vähäisiä tarpeeseen verrattuina. Koska rintamaveteraanien keski-ikä on noin 69 vuotta, vanhuuden sairaudet ja vanhuuden vaikutukset sotavammoihin alkavat jo voimakkaasti lisääntyä. Siksi veteraanien ja invalidien hoitokotien rakentamiseen ja ylläpitämiseen eri puölilla Suomea on voimakkaasti panostettava. Valiokunta on tosin raha-asiaaloitteiden perusteella lisännyt rintamaveteraanien ja invalidien paikallisille osastoille avustuksia hoitokotien hankinnan ja muun toiminnan tukemiseen. Nämä tukirahat ovat kuitenkin lähinnä vain myötätuntotukea. Valiokunta on eri raha-asia-aloitteiden pohjalta myöntänyt valtionavustuksia myös sosiaalihuollon palvelujen yksityisille tuottajille. Näitä ovat eri vammaisjärjestöt, kuten invalidi- ja kehitysvammaliitot, lasten ja nuorten järjestöt ja yksinhuoltajajärjestöt. Kaikki nämä tekevät tärkeää palvelutyötä yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ohella. Valtion avustukset helpottavat järjestöjen toimintaa muun muassa kirjallisuuden hankinnassa sekä erilaisten loma- ja virkistystoimintojen järjestelyissä. Yksinhuoltajajärjestöjen avun tarve on suurenemassa, koska yksinhuoltajien osuus on jatkuvasti kasvussa. Yksinhuoltajien järjestöt antavat yksinhuoltajille arvokasta tukea, neuvoja ja ohjausta elämän eri tilanteissa. Harvalla yksinhuoltajalla on mahdollisuutta jäädä kotiin vain lapsiaan hoitamaan. (Ed. Vainio: Tuohan on SMP:n linjaa nyt, tehän olette perustuslaillinen!) Valiokunta on myös tukenut vaihtoehtoisen lääketieteen kehittämistoimintaa. Vaihtoehtoiset tai luonnonmukaiset terveydenhoitomenetelmät eivät kuulu virallisen terveydenhoitojärjestelmän piiriin. Siksi näitä palveluja ei myöskään korvata sairausvakuutuksessa eikä niiden maksuja voida vähentää verotuksessa. Koska luonnonmukainen hoitotapa saattaa usein olla esimerkiksi vanhuksien osalta ainoa mahdollinen hoitotapa, on pyrittävä selvittämään mahdollisuuksia luonnonmukaisen ja vaihtoehtoisen terveydenhoitojärjestelmän hyväksymiseksi korvausten piiriin niiltä osin kuin se on lääketieteellisestikin hyväksyttävää. Ed. Vainiolie sen verran tähän väliin, että se on SMP:n linja ja tosiaan kaikilla yksinhuoltajilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin. Sitä varten korostinkin sitä, että myös muita muotoja tulee tukea. (Ed. Vainio: On aivan kivaa, että ed. Lehtinen puhuu SMP:n asiaa!) Lopuksi, herra puhemies, puheeni alussa puhuin lapsista ja nuorista enkä voi olla ihmettelemättä Oulun teatteritapausta tässä yhteydessä. Mielestäni nuorille ei kelpaa esikuvaksi kuka tahansa ja minkälaiset opetustavat tahansa. Toivonkin, että vaikka tämä on sosiaalija terveysministeriön hallinnonalaa, niin opetusministeri jämäköityisi ja selvittäisi perusteellisesti asian. Tämmöinen käyttäytyminen halventaa korkeakouluopetusta, koska täytyy muistaa, että koko teatterikorkeakoulun opetus on yliopistossa annettavaan verrattavaa opetusta. Ed. A 1 a r a n t a : Herra puhemies! Pyysin puheenvuoron tämän pääluokan yhteydessä kiittääkseni lapsiperheiden puolesta sekä hallitusta että tätä eduskuntaa. Tämäkin keskustelu on kyllä osoittanut, että tyytyväisyys on poliittisessa keskustelussa hyvin harvinaista. Poliitikot tietävät sen, että paha kello kuuluu kauas ja että moitteet ylittävät uutiskynnykset. Tässä keskustelussa on jo aikaisemmin tullut esille, että pääministeri Sorsan IV hallituksen hallitusohjelmassa sosiaalipolitiikan kehittämistyön painopiste kohdistettiin jo alun alkaen lapsiperheisiin. Tuossa ohjelmassa väliotsikon Lapsiperheet alla sanotaan näin, tulkoon se tässä vielä lainatuksi: ''Lapsilisien maksukautta jatketaan asteittain siihen saakka, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Tässä yhteydessä selvitetään lapsilisän opintotuen ja työttömyysturvan yhteensovittaminen. Pienten lasten hoidon järjestämisen helpottamiseksi ja perheiden valinnanvapauden turvaamiseksi hallitus pidentää asteittain vanhempainrahan maksukautta, kehittää edelleen sekä päiväkoti- että perhepäivähoitoa sekä laajentaa ja kehittää lakisääteisenä kotihoidontukijärjestelmää. Vammaisen tai pitkäaikaisesti sairaan lapsen hoitotukea parannetaan.'' Ei kai voida kiistää sitä, että hallitus on onnistunut hyvin, jopa odotuksia paremmin perhepoliittisen ohjelmansa toteuttamisessa. Viittaan siihen, mitä ministeri Puhakka äsken käydyssä keskustelussa täällä sanoi. Huomattava osa kansalaisista näyttää myös olevan tätä mieltä, koskapa sosiaalija terveysministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaasta on tullut hallituksen suosituin ministeri, minkä perusteluksi

85 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka monet arvtoltsijat ovat hänen henkilökohtaisten avujensa ohella maininneet juuri hallituksen menestyksellisen perhepolitiikan. Ministeri Puhakka tietysti ansaitsee näistä kiitoksista osansa. Vaikka hallituksen perhepoliittinen ohjelma on paljolta toteutunut, hoitamista tietysti vielä on. Eihän kaikkia lapsiperheiden tarpeita tietenkään pystytty kirjaamaan nykyisen hallituksen ohjelmaan. Eduskunta ottaakin tässä budjettikäsittelyssä askeleen laadullisemman perhepolitiikan suuntaan avaamalla tien lapsenhoitajan palkan sosiaalikulujen verovähennysmahdollisuuteen. Vaikka tämä askel on vielä tällä kertaa valitettavan lyhyt, se on periaatteellisesti merkittävä askel parempaan suuntaan. Nykyistä vielä laadukkaampaan lapsiperhepolitiikkaan voitaisiin ottaa muitakin lyhyitä askelia. Useiden keskustapuolueen ryhmän kansanedustajien kanssa jätin viime vuoden maaliskuussa hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin lapsilisien maksamiseksi kuukausittain. Ministeri Puhakka vastasi kysymykseen huhtikuussa todeten, että lapsilisät voitaisiin ilmeisesti ilman merkittäviä teknisiä vaikeuksia suorittaa vuosineljänneksen sijasta kuukausittain. Tämän yleisperiaatteen jälkeen ministeri sitten totesi, että tällä muutoksella ei kuitenkaan saavutettaisi ainakaan yksi- ja kaksilapsisten perheiden osalta merkittävää laadullista paranemista, ja lopuksi ministeri Puhakka myönsi, että tätä asiaa voitaisiin harkita osana lapsiperheitä tukevien etuuksien laajempia järjestelyjä, jotka sitten mahdollistaisivat lapsilisien tuntuvan korotuksen ja tällöin myös kuukausittain tapahtuvan maksamisen. Kun hallitus aivan oikein on tässä budjetissa painottanut juuri monilapsisten perheiden tukemista, voisi eräs laadullinen parannus olla se, että suurille perheille, esimerkiksi sellaisille, joille lapsilisää maksetaan vähintään neljästä lapsesta, tämä lapsilisä maksettaisiin kuukausittain. Kaikki rahaliikennehän tapahtuu nykyisin kuukausittain, ja suurissa perheissä tarvitaan monenlaisia järjestelyjä, että rahaliikenne asuntolainojen, autolainojen, opintolainojen ja perheen jokapäiväisen elämisen keskellä pystytään rytmittämään neljännesvuosittaisen lapsilisän kanssa. Tietysti sekin on mahdollista tänä atk-aikana, mutta vaivalloista se on. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan, mitä ministeri Puhakka vastaa tässä samassa asiassa nyt äskettäin jätettyyn vaalienaluseduskuntakyselyyn. Mannerheimin Lastensuojeluliitto julkisti viime viikolla kannanottonsa, jossa se on huolissaan kotipalvelujen riittävyydestä ja niiden kehittämisestä lapsiperheiden tarpeita vastaaviksi. Aivan oikein ja perustellusti Mannerheimin Lastensuojeluliitto on huolissaan siitä, että jo ennestään heikko lapsiperheiden kotipalvelutilanne vieläkin huononee. Valtioneuvoston hyväksymien vai takunnallisen sosiaalihuollon ja terveydenhuollon viisivuosisuunnitelmien mukaan tätä nykyä kotipalvelun piirissä on runsaat perhettä ja yksinäistä henkilöä, apua saa eläkeläistä, lapsiperhettä ja muuta perhettä. Sosiaalihuollon suunnitelman mukaan vanhuksille suunnatravien kotipalvelujen määrän lisäämisen ohella on tarkoitus tehostaa hälytysjärjestelmiä, kotipalvelujen saamista iltaisin, viikonloppuisin ja pyhisin sekä on tarkoitus kehittää vammaisten kotipalveluja. Nämä ovat kaikki hyviä asioita ja niitä on hyvä ja tarpellista kehittää. Toivon kuitenkin, että monilapsiset perheet mahtuisivat tähän suunnitelmaan, jolla aiotaan kehittää kotipalvelutoimintaa. Täällä pääkaupunkiseudulla suuret perheet ovat harvinaisia, ja siksi täällä tällaiset perheet saavatkin jopa ilman omaa pyyntöä kotipalveluja. Monin paikoin muualla maassa tilanne on kuitenkin sellainen, että vanhusten hoitaminen avohoidossa vie kotipalvelun kaikki voimavarat ja monilapsisten perheiden äidit joutuvat kuukausiakio odottamaan vapaapäivää tai muuta apua. Joka paikassa ei voida turvata kodinhoitoapua esimerkiksi synnytyslaitokselta kotiutumisen jälkeen. Sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi kiinnittää huomiota kotipalvelujen kehittämiseen lapsiperheiden osalta. Herra puhemies! Tältä paikalta on jo puhuttu myös maan väestöpolitiikasta. Siitä on puhuttu muuallakin, mikä taisi Suomen kristillisen liiton puheenjohtaja Almgrenilta tänä iltana unohtua. Haluan tässä todeta, että muutkin kuin kristillinen liitto ovat kantaneet huolta Suomen väestökehityksestä. Monet ovat puhumisen sijasta sitä konkreettisesti hoitaneet. Taloudellinen suunnittelukeskus Tasku julkisti äskettäin selvityksen Harmaantuva Suomi 2030, jossa todettiin, että meillä koko ajan väki vähenee, mutta pidot eivät parane. Taskun tutkijat aivan oikein ovat vaatineet, että väestöpolitiikkaa pitäisi hoitaa juuri perhepolitiikan keinoin. Tuossa selvityksessä esitettiin, että kolmilapsiset ja sitä suuremmat perheet tulisi asettaa perhepolitiikassa etusijalle. Yhden lapsen perheitä ei Taskun mielestä olisi tarpeen tukea, koska toimeentulotutkimusten mukaan kahden huoltajan ja yhden lapsen perhe tulee keskimääräistä paremmin toi-

86 5070 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 meen. Taskun mukaan pitäisi harkita jopa ensimmäisestä lapsesta myönnettyjen verohelpotusten siirtämistä kolmilapsisille perheille. Tässä suhteessa aivan toiseen suuntaan näyttää vievän valtiovarainvaliokunnan nyt käsittelyn pohjana oleva mietintö perhekustannusten tasauksen yhteyteen otetun ponnen kanssa, kun siellä todetaan: ''Valiokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin perheelle ensimmäisestä lapsesta aiheutuvien kulujen korvaamiseksi lapsilisäjärjestelmää kehittämällä tai muilla toimenpiteillä.'' Olen sitä mieltä, että yksilapsistakin perhettä on tuettava. Nyt yhteiskunta tuntuisi kaipaavan perhepoliittisen tuen entistä voimakkaampaa porrastamista monilapsisia perheitä suosivaksi, kuten ministeri Puhakka täällä jo totesi hallituksen tehneenkin. Lopuksi ed. Sutisen puheenvuoroon lämpimästi liittyen haluaisin viitata erääseen minulle lähetettyyn kirjeeseen. Asia koskee sota-aikana lapsiaan hoitaneiden kotiäitien mahdollisuutta saada rintamapalvelutunnusta. Sotatoimialueella esimerkiksi sotilaiden vaatteita pesseet tai evakkoon karjaa ajaneet naiset saavat rintamatunnuksen, mutta pelkästään lapsia hoitaneet äidit eivät sitä saa. He ovat kuitenkin usein vain kansaneläkkeen varassa eläviä, joten rintamalisä olisi heille oikein tervetullut. Nämä äidit vastasivat miehensä ja poikiensa rintamalla ollessa miesten töistä kotona. He kulkivat lastensa kanssa raskaat evakkomatkat ja turvasivat omalta osaltaan maan tulevaisuuden. Toivottavasti näillekin äideille kunniavelka maksetaan. Ed. Ra j a mäki : Herra puhemies! Lopuksi kun päätetään tätä keskustelua, haluan tuoda avosydänkirurgian etenemiseen liittyen esille tyytyväisyyden siitä, että eduskunnan piirissä on ollut laajaa yksimielisyyttä avosydänkirurgian resurssien lisäämiseen ja myös sosiaalija terveysministeriö ja lääkintöhallitus on osaltaan eduskunnan tavoitteiden mukaista tahtia parantanut. Kaksi miljoonaa markkaa viime vuodelle ja nyt mm. eduskunnan sydänryhmän vaikuttama neljä miljoonaa markkaa ovat merkittäviä apuja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Mutta nyt on kuitenkin syytä tuoda esille, että tällä hetkellä tilanne on kuitenkin edelleen erittäin vakava. Mainittakoon esimerkkinä Kuopion keskussairaala, jonka vastuualue on Itä-Suomi. Siellä on sepelvaltimoleikkausjonossa tutkimusjonossa 550 potilasta, joista 85 % tulee leikkattavaksi. Näistä 48 on valmiiksi tutkittuja. Näin ollen todellinen jono on 501, ja potilaita leikataan viisi viikossa. Odotusaika on edelleen 2,5-3 vuotta. Leikkausjonokuolemaprosentti on 4,5 % eli sepelvaltimopotilaita on vuosina kuollut 50 jonossa. Leikkauskuolleisuus on 0,8 %. Tämä on karmea esimerkki siitä, mitä tältä osin jälkeenjääneisyytemme vielä tänä päivänä merkitsee. Leikkaustavoite KYKS:ssä on 500 vuodessa ja huolimatta eduskunnan viime vuonna lisäämästä 15 vakanssista leikkaustoiminta lisääntyy vain 143:een vuoden 1986 osalta. On tärkeätä, että eduskunta todella edelleen jatkaa toimintaa muulla tavoin kuin P. Leppäsen 25 milj. markan aloitteella, joka ei ole realistinen toteutusasteeltaan. Pitäisi kuitenkin jatkaa keskussairaaloiden kanssa tiivistä toteutustyötä, että saadaan lisää resursseja leikkaussalien ja tarpeellisten virkojen osalta pikaisesti. Tämä tilanne on Suomessa leikkausten osalta kansallinen häpeä muihinkin maihin verrattuna, mutta myös itse voimme jatkossa, jos tilanne tällaisena jatkuu, katsoa peiliin. Ed. S a arikoski : Herra puhemies! Kun olen itsekin sotaveteraani, niin haluan tämän pääluokan kohdalla käyttää puheenvuoron, joka koskettelee ja pysyy sotaveteraanien asian hoitamisessa, ennen kuin se on todella liian myöhäistä. Vaikka itsenäisyystaisteluistamme on kulunut jo yli 40 vuotta, niin sotaveteraanien asiain hoito on meillä edennyt varsin hitaasti moniin muihin maihin verrattuna. En voi arvostella enkä puhua omaa eduskuntakauttani pitemmistä ajoista kovinkaan pitkältä. Parempi on puhua niistä asioista, joissa on ollut ise mukana päätöksiä tekemässä. 6. ja ns. ylimääräisen rintamalisän käsittely oli tässä talossa erikoislaatuinen ja monessa tapauksessa myös eräitten kansanedustajien sanansa syömistä. Veteraanit kokivat tämän petokseksi itseään kohtaan. Mehän yritimme tätä asiaa panna kuntoon siltä pohjalta, jonka 125 kansanedustajaa allekirjoittivat, niin kuin muistamme. Yritimme saada määrärahaa tähän tältä pohjalta kokoomuksen taholta, kun sittemmin näytti siltä, että tämä 125 kansanedustajan rintama hajoaisi. Kokoomuksen esitys oli sen mukainen, mitä nuo 125 kansanedustajaa eri puolueista halusivat. Mutta me hävisimme kokoomuksen esityksen äänin , niin kuin muistatte, ja asia siirtyi lähes vuodella. Myöhemmin viime vuonna hallitus antoi esityksensä tästä ylimääräisestä rintamalisästä, joka oli sikäli erikoislaatuinen, että se alkoi yhdestä markasta, joka taas herätti ankaraa arvostelua veteraanikunnan keskuudessa. Mutta juuri tämä ar-

87 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka vostelu ilmeisesti aiheutti sen, niin kuin muistamme, että valiokunnassa tuo markka korjattiin 20 markaksi. Mutta tämän vastapainoksi me kokoomuksen taholta esitimme, kentältä tulleitten veteraanien toivomusten mukaisesti, että tämä ylimääräinen rintamalisä olisi alkanut 50 markasta päätyen noin 150 markkaan, joka sekin tässä inflaatioyhteiskunnassa, kun kaikki jatkuvasti kallistuu, ei ole mikään maata järisyttävä summa. Hävisimme tämän esityksemme. Keskimäärin tämä ylimääräinen rintamalisä on saamieni tietojen mukaan tällä hetkellä 69 mk kuukaudessa. Vaikka tämä päätös tässä talossa on jo taakse jäänyttä elämää, valitan kuitenkin silloin tehtyä äänestyspäätöstä veteraanien puolesta. Sitten joku sana kuntoutusasioista. Kuntoutusasiat ovat suurin piirtein kunnossa ja rahaa käytettävissä ilmeisesti sen verran kuin meidän kuntoutuslaitoksiimme veteraaneja sopii. Mutta asia ei ole tällä kunnossa sen vuoksi, että kuntoutuslaitokset eivät vedä enempää. Meidän veteraaniemme keski-ikä on niin korkea, että suuri osa veteraaneistamme ei koskaan voi päästä kuntoutukseen. He eivät kaikkiaan ehdi elää niin vanhoiksi. Heiltä jää tämä kuntoutus käyttämättä ennen kuolemaansa. Sitten täällä on puhuttu asiasta, joka on valtiovarainvaliokunnan tätä budjettia koskevassa mietinnössä saanut lausuman, ja se on nämä sotatoimialueelia olleet työvelvolliset, ja tässä lausumassa on käsitelty myös ulkomailla asuvia sotaveteraanejamme. Toivon mukaan vihdoinkin nämä saavat rintamalisän sekä myös ylimääräisen rintamalisän, eli samat edut kuin kotimaassakin asuvat veteraanit saavat. Olen aikaisemmin jo tältä paikalta kertonut, että olen saanut hyvin katkeransävyisiä kirjeitä ulkomailla asuviita veteraaniveljiltä siitä syystä, että tätä asiaa ei ole Suomen hallitus eikä eduskunta hoitanut. On ollut hyvin karmaisevia kirjeitä siitä, miksi he ovat joutuneet lähtemään pois Suomesta. Suurin syy on ollut se, että täällä ei ole siihen aikaan ollut antaa heille työtä, ja leivän hakuun on ollut lähdettävä. Tämä vakava työttömyysongelmahan meillä on tänäkin päivänä edessämme. Juuri tästä syystä olisikin täytynyt ottaa tämä työnhakuunlähtemisongelma myös huomioon ja hoitaa nämä veteraanien edut heille aikanaan. Toivon mukaan, ennen kuin ulkomaillakin olevat veteraanit muuttavat pois keskuudestamme, ne loput elossa olevat siellä asuvat edes saavat nämä samat edut, mitä meidän veteraaneillamme on täällä tällä hetkellä. Tämän jälkeen puutun tässä yhteydessä varsinaiseen rintamalisään ja sen pienuuteen. Viime vuonna se oli 156 mk kuukaudessa ja nyt tämän vuoden alusta, kun sitä ovat erinäiset indeksit vähän nostaneet, se on 161 mk kuukaudessa. Summa on mitätön ja vain symbolinen, sitä ei voi kukaan kieltää. Me tiedämme jokainen, että tuolla rahalla ei monta kertaa esim. ruokakaupassa ruokakassia täytetä. Monet vähävaraiset veteraanit tarvitsisivat korotuksen tähän rintamalisään tänä päivänä. On ilmeisesti luonnollista, että kun itsekin olen veteraani, veteraaniveljet ovat viime aikoina ottaneet yhä useammin yhteyttä henkilökohtaisesti, puhelimella ja kirjeitse toivoen tuon mitättömän rintamalisän korottamista niin pian kuin se on mahdollista. Olen yrittänyt kuulla heidän ääntänsä. Tunnen sen velvollisuudekseni. Siksi olen tehnyt seuraavan raha-asia-aloitteen, joka on saanut numerokseen Tämä on lyhyt ja se kuuluu näin: "Määrärahan osoittaminen rintamalisän maksamiseksi rintamaveteraaneille. Eduskunnalle. Rintamaveteraaneille maksettavan rintamalisän alkuperäisenä tarkoituksena oli korvata työkyvyttömille ja iäkkäille kansaneläkettä saaville veteraaneille sodan heille aiheuttamia menetyksiä. Sittemmin rintamalisä on paremminkin ymmärretty tunnustuksen osoitukseksi rintamapalvelusta suorittaneille miehille ja naisille. Sen määrä on nykyisin 156 mk kuukaudessa. Tätä ei voida pitää riittävänä tunnustuksen osoituksena rintamapalveluksesta. Se tulisi korottaa 300 markkaan kuukaudessa. Rintamalisää maksetaan nykyisin noin miehelle ja naiselle yhteensä noin 485 milj. mk vuositasolla. Ehdotettu korotus merkitsee 451 milj. markan lisäystä. Rintamalisän korottaminen edellyttää rintamasotilaseläkelain muuttamista. Ehdotan, että korotettua rintamalisää ryhdytään maksamaan alkaen, johon mennessä hallituksella on mahdollisuus saattaa tarvittava lainmuutosesitys eduskunnan käsiteltäväksi. Muussa tapauksessa asia on hoidettava budjetin kautta. Korotustarve vuonna 1987 olisi siten 225,5 milj. mk. Edellä olevan perusteella ehdotan kunnioittaen, että eduskunta ottaisi valtion vuoden 1987 tuloja menoarvioon momentille lisäyksenä markkaa rintamalisän maksamiseksi rintamaveteraaneille. Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 1986 Helge Saarikoski. ' ' Tässä yhteydessä tietysti herää kysymys, mistä varat. Vastaan, että vaikkapa osittain puolue-

88 5072 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 tuesta ja m1ta monimuotoisemmaksi käyneestä piilopuoluetuesta, jonka salatiet me kyllä kaikki tunnemme, sekä epämääräisiin kohteisiin ulkomaille menevästä kehitysavusta, jonka käytön valvonta on usein meille suomalaisille lähes mahdotonta. Siitä on hyviä ja vakavia kokemuksia. Asia on järjestely- ja hyvän tahdon kysymys. Jos se halutaan hoitaa, olen varma, että rahat tähän löytyvät ja vuosittain näiden varojen tarve pienenee erittäin nopeasti. Herra puhemies! Kun huomenna äänestetään tästä esityksestäni, toivon rakentavassa mielessä, että eduskunnan suuri enemmistö tekisi tämän maan itsenäisyyden puolesta taistelleille veteraaneillemme oikeutta ennen kuin se on perin myöhäistä. Viimeinen iltahuuto on entistä lähempänä monella maamme veteraanilla. Tämä olisi erittäin kunniakas ja isänmaallinen teko kansanedustajiltamme ikääntyville veteraaneillemme juuri nyt tänä vuonna, sillä vuosi 1987 on itsenäisyytemme juhlavuosi ja itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Ed. R en 1 u n d : Arvoisa puhemies! Voihan ehkä osittain olla sitä mieltä, että on paljon jäänyt tekemättä, mutta kun Saariskoski puhui veteraaniasioiden kehittämisestä, haluan kuitenkin ottaa esille, että sen jälkeen kun veteraaniasiain neuvottelukunta ryhtyi toimenpiteisiin on paljon muuttunut. Ennen sitä puolueet yrittivät ehdottaa. yhä suurempia summia, mikä merkitsi sitä, ettei mitään tullut päätökseen. Vuonna 1980 oli budjetissa veteraaneille tarkoitettuja määrärahoja milj. mk. Vuonna 1984 oli tämä summa noussut yli 2 mrd. markkaan ja tänä vuonna se on milj. mk, joten kehitys sen jälkeen kun veteraaniasiain neuvottelukunta asetettiin on ollut suhteellisen nopeaa, summahanonnoussut yli 100 % vuodesta Haluaisin lisäksi korostaa, että veteraaniasiain neuvottelukunnan ehdotusta ylimääräisestä rintamalisästä on katsottava kokonaisuutena, mikä merkitsee sitä, että rintamalisä on mk. Vielä haluaisin sanoa, että Saarikosken esitystä on korotettava huomattavasti. Se merkitsee, jos minä laskin oikein, 450 milj. markan lisäystä. Saarikoski on kirjoittanut tähän ehdotukseen 225 milj. mk, mutta se ei taida riittää. Ed. S a arikoski : Herra puhemies! Minä myönnän tämän, mitä ed. Renlund puhui. En suinkaan tarkoittanut sitä, ettei ole mitään kehitystä tapahtunut. Jos niin on käsitetty, niin se on ehdottomasti väärin. Minä vain puutuin oikeastaan tähän yhteen asiaan, rintamalisään ja ylimääräiseen rintamalisään siltä pohjalta, mitä veteraanit ovat hyvin paljon minuun ja meidän puolueemme kansanedustajiin yhteyttä ottaneet. Tämä on päivänselvä. Mitä tulee tähän 225 milj. markkaan, niin kuin minä aloitteessani esitin, korotus alkaisi tänä vuonna, niin lisäys oli luonnollisesti suurin piirtein puolet vuodessa tarvittavasta summasta. Ed. R en 1 u n d : Arvoisa puhemies! Minusta on kuitenkin väärin, että kun puhutaan veteraaniasioista, puhutaan pelkästä rintamalisästä. Tähän asiaan kuuluu monta muuta asiaa. Sanoisin näin, että jos jakaisi tuon mainitsemani 2,6 mrd. mk tai lähes 2, 7 mrd. mk jokaiselle veteraanille ihan tasaisesti, se merkitsisi sitä, että jokaiselle tulisi mk vuodessa. Sosiaali- ja terveysministeri K u u s k o s k i - Vika t maa: Arvoisa puhemies! Haluan ministereitten puolesta ihan lyhyesti kiittää kaikkia edustajia, jotka ovat jälleen kerran tunteneet niin suurta mielenkiintoa niitä sosiaalija terveysministeriön pääluokkaan moninaisia kysymyksiä kohtaan, jotka tähän meidän yhteiseen työalueeseemme liittyvät. Näistä kysymyksistä on keskusteltu pitkin syksyä hyvin paljon eduskunnassa ja edelleen on monia kysymyksiä, jotka keskustelua kaipaavat. Aivan lyhyesti haluaisin kosketella tätä hyvin tärkeätä ja ajankohtaista kysymystä, uutta tartuntatautia immuunikatoa, johon liittyviä asioita edustajat ovat ottaneet puheenvuoroissaan esille. Haluan vakuuttaa sen, että terveysviranomaiset tulevat tekemään kaiken tarvittavan, mikä on nyt ajankohtaista tämän taudin ennalta ehkäisemiseksi. Hoidosrahan me emme vielä tämän taudin osalta voi sanoa mitään. Toimenpiteitten täytyy kuitenkin aina perustua tutkittuun tietoon ja sen vuoksi lääkintöhallituksen yhteydessä toimiva asiantuntijajaosto toimii hyvin tiivissä yhteistyössä tutkijoiden kanssa. On tietysti suuri ilo, että meillä on kansainvälisen mittatason täyttäviä aidstutkijoita, jotka voivat aika ajoin toimia ulkomaisissa tutkimuskeskuksissa ja sitten jälleen olla kotimaassa myös terveysviranomaisten käytössä. Ed. Wasz-Höckert kiinnitti huomiota siihen, että pitää olla hyvin matala kynnys aids-testiin pääsemiselle. Olen täysin samaa mieltä, että näitä mahdollisuuksia pyritään koko ajan lisäämään. Toisaalta haluan kyllä painottaa luottolääkärijärjestelmän kehittämistä, koska silloin kun syntyy positiviisia tuloksia, on äärimmäisen tärkeätä, että

89 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka lääkintähenkilökunta voi tässä tilanteessa potilasta neuvoa ja tukea. Tilanne, jossa syntyy positiivinen tulos, on äärimmäisen järkyttävä ja monella tavalla tukea kaipaava tilanne. Seulontatuktimukset ovat myös äärimmäisen arvokkaita ja tärkeitä. Meidän täytyy joka hetki tietää, mikä tilanne maassa on, ja näitä tullaan jatkuvasti lisäämään. On hyvä myös muistuttaa siitä, että sairaaloilla on mahdollisuus, silloin kun siellä katsotaan tarpeelliseksi, erityisestä lupaa kysymättä panna seulontatutkimuksia toimeen. Kevään kuluessa aloitetaan myös hyvin laaja matkailijoihin suuntautuva valistuskampanja. Tämä tulee omalta osaltaan täydentämään sitä valistusta, jonka lääkintöhallitus on nyt aloittanut. Ed. Vainio otti esille hyvin tärkeän ajankohtaisen kysymyksen, terveyskeskuksien lääkäripulan. Siltä osin, niin kuin olen jo aikaisemmin eduskunnan jäsenille kyselytunneilla selvittänyt, käydään hyvin moninaisia neuvotteluja, jotta ratkaisuja, myös pikaisia ratkaisuja löydettäisiin. Mitä tulee koulutuskysymykseen, siltä osin terveysviranomaisten näkemys on, että pitkällä aikavälillä 490:n sisäänotto tulee riittämään. Mutta me olemme opetusministeriölle sosiaalija terveysministeriön näkemyksenä ilmoittaneet, että sisäänottoa tulisi nyt tavallaan etupainottaa ja nostaa lähivuosien kiintiötä. Joidenkin erityisten velvoitteiden asettamista sisäänottovaiheessa en tässä vaiheessa näe välttämättömäksi ja tarpeelliseksi. Olen käynyt viime syksyn kuluessa myös opiskelijoitten kanssa hyvin paljon keskustelua ja he ovat vakuuttaneet minulle, että sielläkin on halua hakeutua terveyskeskustyöhön ja myös paneutua niihin erityisongelmiin, joita terveyskeskuksissa tulee vastaan, ja myös hankkia sitä koulutusta, jota siellä tarvitaan. Täällä on myös paljon puhuttu perusturvakysymyksestä. Aivan lyhyesti haluan lopuksi painottaa sitä, että siltä osin hallituksen toimenpiteet ovat olleet aika pieniä. On kuitenkin tehty laajaa selvittelytyötä ja uskon, että seuraavan hallituksen aikana syntyy myös ratkaisuja. Kun olen puhunut siitä hallinnollisesta sekavuudesta, joka tällä alueella vallitsee, niin ed. Stenius-Kaukonen on kyllä ymmärtänyt minut täysin väärin, että minä olisin viranomaisten puolesta tässä huolestunut. Minä olen ollut huolestunut apua tarvitsevan ihmisen kannalta. Hänen kannaltaan on tärkeätä, että tulevaisuudessa päästään toteuttamaan tällaista yhden luukun periaatetta. Ed. W a s z- Höckert : Herra puhemies! Totean kiitollisuudella, että ministeri on kuun- nellut puheenvuoroni. Olisin, jos on mahdollista, vielä tiedustellut siitä mitä olen esittänyt, että lääkintöhallituksessa olisi määrätty virkailija määrätyllä vakanssilla, joka vastaa aids-kysymyksiin. Palautan silloin mieleen, että lääkintöneuvos Severi Savonen pitkään lääkintöhallituksessa suoritti vain yhtä tehtävää varten työtä, nimittäin tuberkuloosin hävittämistä. Se oli kansantauti, ja jotta nyt ei saataisi kansantautia, joka on paljon, paljon pahempi kuin tuberkuloosi oli, niin toivon, että tällainen virkajärjestely voisi syntyä. Luulen, että jollain tavalla joku kordinaattori tässä asiassa tulee olla. Sosiaali- ja terveysministeri K u u s k o s k i - V i k a t m a a : Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä ed. Wasz-Höckertin esille ottamaan asiaan. Minulla oli tarkoituksena vastata, mutta sen tuossa unohdin. Tartuntatautien vastustaruistyöstä ja hoidostahan vastaa lääkintöhallituksen terveydenhoito-osasto. Sinne on tullut uusi ylilääkärin virka, ja uusi ylilääkäri, joka on ollut jo muutaman kuukauden toimessa, tulee täysin keskittymään tähän kysymykseen ja sen lisäksi hän tulee käyttämään terveydenhoito-osaston terveyskasvatustoimiston apua informaatiomateriaalin laadinnassa. Mutta jos tämän ylilääkärin lisäksi tullaan tarvitsemaan lisää henkilökuntaa, se tullaan välittömästi kyllä lääkintöhallituksen käyttöön saattamaan. Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi. Ensimmäinen varapuhemies: Pääluokan käsittely keskeytetään. Pääluokka 34 Yleiskeskustelu: Työvoimaministeri L e p p ä n e n : Herra puhemies! Tällä vaalikaudessa harjoitetussa työvoima- ja työllisyyspolitiikassa on ollut kaksi johtavaa periaatetta: ensinnä työn oikeuden linjan toteuttaminen sekä toisaalta yhteiskunnan muuttaminen sillä tavalla, että yhteiskunta organisoituu uudelleen niin, että avoin työttömyys tulee vanhanaikaiseksi tulevaisuudessa. Ensinnäkin muutama sana työn oikeuden peruslinjasta. Lähtökohtani on siis se, että jokaisella on oikeus työhön ja jotta tämä oikeus voi toteutua, julkisen vallan on siitä vastattava. Eli jos asianomainen henkilö, joka on työtön, ei sijoitu C

90 5074 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 avoimille työmarkkinoille työvoimapalvelujen kautta taikka omatoimisesti tai asianomaisen työmarkkinakelpoisuutta parantavaan koulutukseen, hänellä on oikeus saada julkisen vallan järjestämää työtä joko niin, että työvoimaviranomaiset voivat asianomaisen työllistää työllistämistukitoimenpiteillä yksityiselle puolelle, tai sitten niin, että viime kädessä valtion tai kunnan tehtävin asianomainen työtön työllistetään. Tämä on siis johtava periaate, josta lähden ja jota pidän täysin välttämättömänä myös tulevaisuutta ajatellen. (Ed. E. Laine: Mikä on hallituksen kanta?) Me emme voi kuvitellakaan, että selviämme tulevaisuudessa niin, että vain avoimille työmarkkinoille työttömät voivat sijoittua kohtuullisessa ajassa. On aivan itsestään selvää, että tarvitaan julkisen vallan erityisvastuu työn oikeuden toteuttamisesta. Miten sitten tämä käytännössä tällä vaalikaudella on edennyt? (Ed. Tennilä: Työttömyys on kasvanut!) Tällä vaalikaudella on toteutettu erinäisiä erityistoimenpiteitä, jotka liittyvät työn oikeuden toteuttamiseen. Niistä ehkä tunnetuin on ns. Rinteen malli, jolla on pyritty sijoittamaan pitkäaikaistyöttömiä yksityiselle puolelle. (Ed. Söderström: Pari tuhatta korkeintaan!) Rinteen malli on periaatteessa toiminut erittäin hyvin. Se on käytännössä osoittanut, että yksityisellä puolella on paljon sellaisia tehtäviä, joihin voidaan sijoittaa myös pitkäaikaistyöttömiä, kun yhteiskunta maksaa tästä sijoittamisesta tukea. Silloin tehdään sellaisiakin tehtäviä, jotka eivät sillä hetkellä ole liiketaloudellisesti kannattavia. Käytännössä Rinteen malli ei ole voinut toimia täysitehoisesti siksi, että se on ollut kokeilu ja että sen alue on ollut maantieteellisesti hyvin suppea, eikä sitä ole saatu laajennettua tällä vaalikaudella koko maata kattavaksi. Vasta nyt kokemusten jälkeen on riittävä yhteisymmärrys löytynyt siitä, että Rinteen mallia laajennetaan koko maahan tämän vuoden aikana. Tosin myös Rinteen malliin liittyviä käytännön sääntöjä on sillä tavalla muutettu, että se ei työllistä niin helposti kuin se työllisti alkuun, jolloin tuki oli suurempi. On selvää, että suuremmalla tuella yrityksien on helpompi työllistää kuin pienemmällä tuella. Mutta kun Rinteen malli kattaa koko maan, se auttaa merkittävää määrää pitkäaikaistyöttömiä. Se on tämän kokeilun pohjalta todistettu. Tämän ohellahan varsinaisina suurina työn oikeuden toteuttamistoimenpiteinä ovat olleet julkiset tehtävät, siis kunnallinen työllistämistuki ja valtion työtehtävät. Kunnallisella työllistämistuella on työllistetty keskimäärin vajaa henkilöä jokaisena päivänä, valtion työtehtävillä noin henkilöä. Kunnallinen työllistämistuki on toiminut erityisen hyvin. Se on ollut tarkoitettu erikoisesti nuorille. Jokaisena vuotena on nuoria, alle 25- vuotiaita ollut kunnallisella työllistämistuella työllistettyinä eri pituisia jaksoja yli Tämä on merkinnyt lähinnä sitä, että on ollut mahdollista saada nuorille ensimmäisiä työpaikkoja, ja myös se on merkinnyt sitä, että nuorten työttömyys ei ole muodostunut pitkäaikaiseksi. Käytännössä työllistäminen kunnallisella työllistämistuella on myös osoittanut sen, että sen jälkeen kun asianomainen on ollut kunnassa töissä, hän myös sijoittuu avoimille työmarkkinoille. Käytännössä tämä työllistäminen kuntiin on toiminut erittäin hyvin. Vastaavalla tavalla työllistäminen valtion työtehtävillä on myös toiminut erittäin hyvin. Siis yleensä ei jäädä enää uudelleen nopeasti työttömyyteen silloin, kun on näitä erityistoimenpiteitä voitu käyttää. Tämän lisäksi työn oikeuden toteuttamiseksi on saatu parin vuoden ajan toteuttaa myös ohjaamista omatoimisuuteen, kun työtön on saanut ryhtyessään yrittäjäksi pientä toimeentuloturva-tyyppistä avustusta enintään 20 kuukauden ajalta mk kuukaudessa eli enintään mk yhteensä. Tällaisia myönteisiä päätöksiä yrittäjäksi ryhtyville työttömille on tehty yli kahden vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan hakemuksia on tullut yli Tämä osoittaa vain sen, että työttömien joukossa on paljon myös oma-aloitteisuutta, siellä on paljon ideoita ja että siellä on paljon sellaisia henkilöitä, joille ei perinteinen palkkatyövaihtoehto sovi, vaan he tarvitsevat tukea omatoimisuuteen, pienyrittäjyyteen. Tämä toimenpide jatkuu myös tänä vuonna, ja uskoisin niin, että siitä tulee pysyvä järjestelmä. Sitä voidaan kehittää siten, että tällaista alkuavustusta voidaan maksaa myös muulle kuin työttömälle, kun asianomainen ryhtyy pienyrittäjäksi. (Ed. Söderström: 700 miljoonaa Wärtsilälle!) Sillä voidaan myös lisätä vielä pienten yritysten perustamista myös muiden kuin työttömien joukossa. Tässä siis eräitä keskeisiä toimenpiteitä, joilla on pyritty vaikuttamaan työn oikeuden käytännössä toteutumiseen. Tämän vuoden tuloja menoarvio sisältää työvoimaministeriön pääluokassa määrärahoja niin, että näillä erityistoimenpiteillä voidaan työllistää keskimäärin noin henkilöä jokaisena päivänä. Siinä on jonkin verran nousua edellisiin vuosiin, mutta nousu ei ole niin

91 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka suuri, että se hyvin suuressa määrin työllisyysluvuissa heijastuisi. Miten tästä eteenpäin sitten työn oikeuden toteuttamisessa? Se on keskeinen kysymys yhteiskunnassa, ja siihen hallituksella on vastaus. Hallitus on antanut eduskunnan käsiteltäväksi uuden työllisyyslain, joka nojautuu työn oikeuden keskeiseen periaatteeseen. Toivottavasti eduskunta sen käsittelee näinä muutamina viikkoina, jolloin se saadaan jatkossa toimimaan. Kun eduskunta hyväksyy uuden työllisyyslain muutaman viikon sisällä, työllisyyslain toimeenpano käytännössä voidaan aloittaa vuoden 1988 alusta lukien. Tämä aika, mikä jää seuraavan vuoden alkuun, menee kaikissa valmistelevissa toimenpiteissä: valmistelevien säädösten kirjoittamisessa ja käytännön neuvotteluissa kuntien ja muiden viranomaisten kanssa, koska uusi työllisyyslakihan merkitsee myös viranomaisten välisissä suhteissa hyvin huomattavia muutoksia. Työvoimaviranomaisille tulee huomattavaa valtaa työhönsijoituksessa niin kuntiin kuin myös valtion virastoihin ja myös osaksi yksityiselle suunnalle. Uusi työllisyyslaki merkitsee myös suunnittelujärjestelmien täydellistä uudistamista. Työllisyyslain myötä niin kuntien, kuntainliittojen kuin valtion viranomaisten on suunniteltava työllisyystöiden järjestäminen, tehtävä suunnitelmat. Tällä hetkellähän tilanne on siis se, että oikeastaan muut viranomaiset eivät suunnittele työllisyystöitä kuin työvoimaviranomaiset ja siinä se heikkous ja ongelma on. Mutta tämän jälkeen siis koko ajattelun pitäisi muuttua yhteiskunnassa niin, että työllisyystöiden järjestämisestä on vastuuta. Nythän me tiedämme kaikki oikeastaan sen ajattelun niin valtion viranomaisten kuin osaksi kuntienkin sekä suuryritysten puolella, että pyritään vain ratianalisoimaan ja pyritään koko ajan vähentämään työntekijöitä eikä suinkaan suunnittelemaan, miten voitaisiin työllisyyttä lisätä. Toivottavasti tämä asenne uuden työllisyyslain myötä myös muuttuu. Minä uskon, että käytännössä, kun uusi työllisyyslaki säädetään, päästään hyvin paljon eteenpäin joka tapauksessa huolimatta mahdollisesta kritiikistä. Se on tärkein askel, mitä koskaan Suomessa on työn oikeuden toteuttamisen tiellä otettu, se on muistettava. Sitten tämä toinen linja: yhteiskunnan muuttaminen sillä tavalla, että syntyy uusia työpaikkoja ja että yhteiskunta organisoituu sillä tavalla uudelleen, että emme siedä tällaista avointa työttömyyttä, mikä tällä hetkellä vielä on. Tämä linja merkitsee sitä, että meidän on edistettävä omatoimisuutta niin, että entistä useampi osaa työllistää itsensä, pystyy perustamaan pieniä yrityksiä ja että näitä pieniä yrityksiä syntyy koko ajan lisää niille aloille, joissa se on mahdollista. Toisaalta tämä merkitsee sitä, että on katsottava, mikä missäkin on mahdollista, minkälaisten työpaikkojen luominen on missäkin mahdollista. Se merkitsee paikallisaloitteellisuuden lisäämistä, paikallisten ideoiden hyväksymistä. Kolmanneksi se merkitsee konkreettisia toimenpiteitä, konkreettista linjaa myös suurhankkeiden osalta. Sitä todella toteutetaan ja etsitään tälle toteuttamiselle myös uusia muotoja, ei vain niin, että joku kunnan viranomainen käy esittämässä valtion viranomaiselle, että tämä pitäisi toteuttaa, ja sitten asia jää siihen, että tässä myös etsitään uusia käytännön toimintamuotoja. Tämä linja on alkanut tuottaa myös hyvin paljon tuloksia. Mehän olemme käynnistäneet työvoimaministeriön toimesta useita satoja kuntaprojekteja, joissa etsitään paikallisista lähtökohdista uusia mahdollisuuksia. Tällaisia työllistämisprojekteja ja hankkeita ovat myös kunnat käynnistäneet laajasti itse, eräät muutkin viranomaiset. Se on sitä pitkän tähtäyksen politiikkaa, joka tuottaa tuloksia. En näe mitään muita mahdollisuuksia päästä eteenpäin kuin nämä kaksi suurta peruslinjaa. Jos katsellaan sitten tätä vaalikautta, mitä on tapahtunut työmarkkinoilla kokonaisuutena. Tällöin on muistettava, että myös työvoimaministeriön politiikka on osa hallituksen politiikkaa. Me toteutamme työvoimaministeriön toimenpiteitä niillä resursseilla, mitkä eduskunta on antanut, niillä valtuuksilla, jotka eduskunta ja hallitus ovat antaneet. Me olemme sidottuja resurssien suhteen näihin päätöksiin. Tämä osana hallituksen politiikkaa ja koko hallituksen politiikka on merkinnyt sitä, että Suomessa on syntynyt uusia työpaikkoja suunnilleen tämän hallituksen aikana. Näitä tietysti voidaan hieman eri tavalla laskea, on toinenkin tapa laskea, jolloin on paljon enemmän vielä syntynyt, mutta tämä minusta on suunnilleen oikea tapa laskea. Samanaikaisesti on menetetty työpaikkoja noin Niitä on menetetty monella tavalla. Niitä on menetetty erityisesti suuryritysten vähentäessä työvoimansa saneeratessaan jne. Samanaikaisesti työvoima on kasvanut noin 100 OOO:lla. Suomessa työvoimaosuus on kasvanut. Erityisesti naiset ovat tulleet 80-luvulla työmarkkinoille. Tämän lisäksi meillä on ollut nettomuuttoliike Suomeen päin, lähinnä Ruotsista, ja sitten

92 5076 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 tietysti myös uudet ikäluokat on tulleet työmarkkinoille. Kokonaisuutena meillä on työvoima kasvanut noin 100 OOO:lla. Tämä on merkinnyt kokonaisuutena sitä, että työttömyysaste ei ole alentunut, vaan työttömien määrä on suunnilleen sama kuin hallituksen aloittaessa. Kun täällä jo on huudeltu välihuutoja, että se on kasvanut, (Ed. Tennilä: Onhan se kasvanut!) niin se ei pidä paikkaansa. (Ed. Söderström: Eikö ministeri osaa lukea numeroita?) Pitää katsella myös ed. Söderströmin lukuja. Vaikka ed. Söderström on kouluja käynyt henkilö, tilastojen lukutaito vaikuttaa vähän heikolta. Nimittäin työttömien määrä joulukuun lopussa, , oli 6,2 % työvoimasta. Se on suunnilleen sama kuin vuoden 1982 joulukuussa ja 1983 tammikuussa. Esimerkiksi tammikuussa 1983 oli korkeampi. Kun saamme taas tammikuun lukuja, niitä voi verrata siihen. (Ed. Tennilä: Työttömiä oli silloin vähemmän!) Työttömien määrä työttömyysasteelia mitattuna ei ole kasvanut. Se on jopa hieman alempi kuin aikaisemmin vastaaviin kuukausiin verrattuna. Minä voin palata niihin, kun otan nuo numerot esiin, jossakin seuraavassa puheenvuorossani tarkemmin. (Ed. Söderström: Työttömyys on moninkertaistunut!) -Näin on, ed. Söderström. Vaikka kuinka ed. Söderström väittää, että se on kasvanut, niin se ei ole kasvanut. Tietysti ed. Söderström toivoo, että se olisi kasvanut. Ilmeisesti silloin olisi vallankumoukselle suurempia edellytyksiä, jos se olisi kasvanut, mutta kun se ei ole kasvanut. Mitä on sitten viime aikoina tapahtunut? Työttömien määrähän oli viime kevään aikana kasvussa, se on totta. Se oli toukokuussa noin suurempi kuin edellisen vuoden toukokuussa. Viime kevät oli hyvin paha. (Ed. Tennilä: Nyt siirryttiin absoluuttisiin lukuihin!) Siihen vaikuttivat eniten lakot ja eräät muut talouselämään liittyvät tekijät. Mutta kesän jälkeen tilanne on alkanut hyvin nopeasti kuitenkin kohentua. Niinpä se on kohentunut sillä tavalla, että kun toukokuussa työttömien määrä oli edellisen vuoden toukokuuhun verrattuna noin suurempi, joulukuun lopussa työttömiä oli noin vähemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Tämä on siis tosiasia. Numeroista tulee myös arvostelijoiden pitää kiinni. Mitä tästä työttömien määrästä voidaan sanoa? On selvää, että työttömien määrä, kun se on noin 6 %, on erittäin paljon suomalaisissa olosuhteissa. Ei voi olla mitenkään tyytyväinen siihen, että ei ole päästy pitemmälle. Mutta minun täytyy sanoa se, että tämän enempää ei ole ollut mahdollisuuksia. Tämän enempää ei ole ollut mahdollista toteuttaa erityistoimenpiteitä. Tämän enempää ei ole ollut myöskään mahdollisuuksia uusien työpaikkojen rintamalla. Siis tämä on tosiasia, jossa me elämme ja tästä on lähdettävä eteenpäin myös tämän aloitetun uuden työvoimapolitiikan toteuttamisessa. Tosiasia on se, että työvoimahallinto on tämän vaalikauden aikana kokonaisuudessaan uudistettu. Se on täysin modernisoitu, uudistettu joka suhteessa. Myös koko työllisyyspolitiikka on hyvin pitkälle uudistettu. Tästä on erittäin hyvä jatkaa eteenpäin. Kysymys on ennen kaikkea resursseista ja määrärahoista. Jos sitten vielä tarkastellaan hieman eteenpäin asioita, niin on tietenkin selvää, että me tarvitsemme hyvin monia toimenpiteitä. Ei riitä se, mitä on tähän mennessä tehty. Me tarvitsemme luonnollisesti myös sellaisia toimenpiteitä, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. Näistä hyvin keskeinen on koulutus. Tällä hetkellä työllisyyskoulutuksessa vuosittain on vajaat ihmistä. Suomessa työllisyyskoulutus on toiminut varsin hyvin. Se on ollut nykyaikaista, modernia, sillä on voitu vaikuttaa paljon sekä työnantajien suuntaan että työttömien suuntaan. Mutta tämäkään ei vielä riitä. On selvää, että työllisyyskoulutusta ei voi miten tahansa laajentaa. Sen vuoksi olen täysin vakuuttunut siitä, että meidän on luotava varsinaisessa aikuiskoulutuksessa uusia mahdollisuuksia ihmisille, niin että nekin, jotka ovat työmarkkinoilla, voivat saada jatkuvaa koulutusmahdollisuutta, koska ammatteja joudutaan tulevaisuudessa vaihtamaan. Se on myös selvä tosiasia. Ei siis pidä kuvitella, enkä minä kuvittele, että vain työvoimapoliittisilla eityistoimenpiteillä tulevaisuudessakaan voidaan elää, vaikka ne ovatkin täysin välttämättömiä, tarvitaan myös tämä koulutuspuoli sen lisäksi, että on toimenpiteeet, joilla uusia työpaikkoja tulevaisuudessa riittävästi syntyy. Lopuksi totean tästä budjetista sen, että siinä on vakiinnutettu uusi työvoimapolitiikka, uudet työllistämistoimenpiteet. Niiden taso on se, että noin joka päivä voi olla näissä työllisyystöissä. Työvoimahallinnon palvelumahdollisuuksia on parannettu, sikäli kuin on voitu yhteisesti sopia. Tästä eteenpäin on lähinnä määrärahakysymys se, miten paljon voidaan lisätä toimenpiteitä, joilla tosiasiassa voidaan avointa työttömyyttä alentaa. Mutta on selvää, että kun uusi työllisyyslaki tulee voimaan, niin silloin tällainen keskustelu näistä määrärahoista ei ole samanlaista. Nyt se on ollut koko ajan keskustelua siitä, voidaanko

93 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka näitä määrärahoja lisätä vain ei. Sen jälkeen kun eduskunta säätää lain, se luo pohjan, niin ettei näistä tällä tavalla keskustella, vaan näitä määrärahoja on riittävässä laajuudessa. Minä ymmärrän, että opposition taholta tullaan tekemään budjettiin määrärahaesityksiä. Minä olen niitä tehnyt hallituksessa. Työvoimaministeriö on esittänyt huomattavia määrärahoja, suunnilleen samaa luokkaa olevia määrärahoja kuin mitä täällä opposition taholta on nytkin esitelty. Hallituksen koko politiikan puitteissa näitä ei ole voitu hyväksyä, mutta täytyy toivoa, että jatkossa myös määrärahojen suhteen päästään eteenpäin. Ed. Antti 1 a (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ministeri Leppänen käsitteli Rinteen mallin toimimista ja totesi, että se on osoittanut sen, että yksityissektorilla on työpaikkoja, ja osoittanut myös sen, että se toimii hyvin. Tästä hyvin toimisesta olisin ministerin kanssa sikäli eri mieltä, että Rinteen malli on ainakin Forssassa, jossa sitä on kokeiltu, kompastunut siihen, että niiden henkilöiden, jotka on tätä kautta työllistetty, motivaatio tehdä työtä on ollut tavattoman lyhyt, ja melkoisella osalla näistä Rinteen mallilla työllistetyistä työsuhde on purkautunut sitä kautta, että tämä työllistetty yksinkertaisesti ei ole kahta, kolmea viikkoa pidempään jaksanut käydä työssä. Jatkossa pitäisi kiinnittää aivan erityistä huomiota siihen, miten me saisimme nämä tietyllä tavalla rattailta pudonneet ihmiset motivoiduksi takaisin työelämään, saisimme heidät todella mieltämään, että työ on meidän perusoikeutemme ja velvollisuutemme ja sitä kautta tulee toimeentulo. Toinen asia, johon puurun, on yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle myönnettävä markan kuukausiavustus. Sen jakoperusteissa on liian tiukka vaatimus se, että ei saa aloittaa yrittäjyyttä ennen kuin saa päätöksen tästä. Monen kohdalla on täysin mahdotonta odottaa tumput suorina, kunnes työvoimahallinto tekee päätöksen starttirahan myöntämisestä. Työvoimaministeri L e p p ä n e n : Herra puhemies! Lyhyesti vain vastaan tähän. Rinteen mallin avullahan pyritään työllistämään kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia ihmisiä, ja on silloin selvää, että tämän tyyppisiä ongelmia myös esiintyy. Mutta se ei tee tästä mallista huonoa, jos ihmisten kohdalla on tämmöisiä ongelmia. Pääasia on, että näitä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia ihmisiä voidaan yrittää työllistää myös yksityiselle puolelle, koska sitten, jos ei yksityiselle puolelle voida työllistää, työllistetään julkiselle puolelle. Sen lisäksi tietysti heille tarvittalsltn myös muita toimenpiteitä, joista nyt on käyty yhteiskunnassa keskustelua mutta joka keskustelu ei ole vielä oikein edennyt siihen tulokseen, mihin sen pitäisi edetä. Mitä sitten tulee työttömyysyrittäjäksi ryhtyvän starttirahan myöntämiseen ja toiminnan aloittamiseen, niin kyllä tietysti näin voi nähdä kuin ed. Anttila näki, mutta toisaalta kun se on työttömälle tarkoitettu starttiraha, niin asianomaisen täytyy olla silloin työtön, kun se myönnetään. Jos asianomainen ei ole enää työtön, niin silloin ei ole perusteita myöntää tätä. Se liittyy näihin työttömyysmäärärahoihin. Totesin, että periaatteessa pitäisi päästä siihen, että voidaan myöntää tällainen starttiraha muullekin kuin työttömälle, koska on todennäköistä, että silloin, jos muukin kuin työtön voi saada starttirahan, se vapauttaa työpaikan jollekin toiselle. Vasta sitten tähän voidaan päästä, ed. Anttila, mutta siihen ei toistaiseksi vielä päästä. Ed. K u o p p a : Herra puhemies! Ministeri Leppäsen käyttämään puheenvuoroon joitakin kommentteja. Hän ensin totesi, että johtava periaate on työn oikeuden toteuttaminen. Tietenkin mehän olemme aina olleet sitä mieltä, että jokaiselle työkykyiselle Suomen kansalaiselle on järjestettävä työtä, ja mikäli yksityiseltä sektorilta sitä ei löydy, niin se on yhteiskunnan tehtävä. Mutta tämä on aika ristiriitainen tilanne, kun juuri ilmestyneet työvoimatilastot osoittavat, että työnhakijoita työnvälityksessä joulukuun lopulla oli henkilöä. Eli hallitus ei ole toteuttanut tätä johtavaa periaatettaan työn oikeudesta ainakaan näiden henkilön kohdalla, ja tämän lisäksi vielä sitten työvoimakirjoissa on henkilöä, jotka ovat työttömyyseläkkeellä. (Eduskunnasta: Onneksi!) Ihmetyttääkin se, että eduskunta ja hallitus, johon myös ministeri Leppänen kuuluu ja SMP puolueena, ovat lähteneet nostamaan työttömyyseläkeikärajaa, kun tuhansia 1931 ja 1932 syntyneitä työttömiä uhkaa jäädä pitkäaikaistyöttömiksi roikkumaan työvoimakorvauksen varassa useiksi vuosiksi. On järjetöntä, että heitä ei päästetä työttömyyseläkkeelle, koska on aivan selvää, että ainakaan yksityisiltä markkinoilta työpaikkoja ei juuri 55 vuotta täyttäneille ihmisille löydy eikä edes nuoremmillekaan. Ministeri Leppänen esitti myös aika mielenkiintoisen väitteen, että kun on niin ja niin paljon järjestetty uusia työpaikkoja ja silti on työttömyyttä, niin tämä johtuu siitä, että naisia on siirtynyt työ-

94 5078 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 markkinoille. Hän syytti na1s1a suta, että naiset ovat ruvenneet käyttämään oikeutta työhön ja tästä ovat syntyneet sitten nämä suuret työttömyysluvut. Mielestäni jokaisella Suomen kansalaisella on oltava oikeus työhön, jos hän sitä haluaa. Näin ollen tämä väite oli aika erikoinen ja tämä syyn osoittaminenkin aika erikoinen. Ministeri Leppänen kehui työvoimapolitiikan saavutuksia. Jokin päivä sitten luin lehdestä pääministeri Sorsan jossain arvioineen, että hallitus on heikoimmin onnistunut työllisyyden hoidossa. Tässä on kyllä jotain ristiriitaa mielestäni, jompikumpi on tehnyt väärän arvion. Minun mielestäni ainakin kun katselee työttömyystilastoja, tätä työllisyyden hoidon onnistumista ei voi ainakaan kehua, jos on rehellinen. Eri asia on, että jos sen näkee vain poliittisesti värittyneiden silmälasien takaa, niin silloinhan tietenkin voi esittää mitä ihmeellisimpiä kantoja tästä asiasta. Minun mielestäni pitää katsoa nimenomaan niitten työttömien ihmisten kannalta, jotka on sysätty syrjään, ja heitä on todella paljon. On syytä todeta, että erityisesti pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut ja pitkäaikaistyöttömiä, siis yli vuoden työttömänä olleita, oli tämän tilaston mukaan eli 12 %. Kaikkein huolestuttavinta on se, että nuorisotyöttömyys lisääntyi Pohjoismaissa ainoastaan Suomessa ja nuorisotyöttömyys on todella Suomessa pahin muihin Pohjoismaihin verrattuna. Siis myöskään niitä lupauksia, että nuorisotyöttömyyttä helpotettaisiin, saatikka sitten että se poistettaisiin, ei ole hallituksen taholta lunastettu. Nuorisotyöttömyys on Suomessa pahin, kuten jo totesin, eli yli 11 % kaikista työttömistä. Näyttää siltä, että työvoimaministerin ja -ministeriön virkamiehillä työttömät ovat vain numeroita, ei ihmisiä jotka kärsivät työttömyydestä monin eri tavoin. Tätä taustaa vasten myös ihmetyttää se, että nimenomaan työpaikkojen järjestäminen ei ole ollut alkuunkaan niin tehokasta kuin sen pitäisi olla, jotta työttömyyttä yleensä voitaisiin vähentää. Kun ministeri Leppänen puhui siitä, että pienyrityksiä tukemalla voidaan luoda työpaikkoja, siinä on varmasti perää, mutta samaan hengenvetoon on todettava se, että hallituksen talouspoliittinen linjahan on ollut ennen kaikkea suuryrityksiä tukeva. Energiaveroratkaisulla yksistään tuettiin metsäteollisuutta yli 500 milj. markalla (Ed. Söderström: Ja rokotettiin työttömiä!) ja sillä nimenomaan lisättiin työttömien asumiskustannuksia. Metsäteollisuus on Suomessa eräs pääomavaltaisimmista teollisuudenaloista ja oikeastaan kansainvälisesti katsoen ainut teollisuudenala, joka on suurteollisuutta. Hallitus tuki erityisesti metsäteollisuutta. Toki se tuki energiaveroratkaisullaan myös muita teollisuudenaloja. Lisäksi sosiaaliturvamaksuhelpotuksilla hallitus on tukenut suurteollisuutta. Suurteollisuuden lisäksi se on tukenut näillä helpotuksilla myös suuria liikepankkeja, antanut niille täysin vastikkeettomasti miljoonien, jopa kymmenienmiljoonien markkojen helpotukset. Olisi nyt vihdoinkin myös työvoimaministerin niin kuin koko hallituksenkin pystyttävä tekemään ero teollisuuden ja pienteollisuuden ja pienyrittäjien välillä, sillä eivät Suomen Yhdyspankki, Nokia tai Kansallis Osake-Pankki ainakaan Suomen mittapuun mukaan mitään pienyrityksiä ole, että niitä tarvitsisi tukea työllisyyden hoidon nimissä, niin kuin monta kertaa ja yleensä aina näitä helpotuksia, kun niitä annetaan suuryrityksille, perustellaan. Eräät suuret työpaikkojen vähentäjät, kuten Rauma-Repola, esim. vuoden 1985 palkkasumman mukaan laskettuna saa tänä vuonna sosiaaliturvamaksujen alennuksista noin 3 7 milj. markan helpotukset, Nokia Oy 68 milj. mk, Wärtsilä 3 7 milj. mk. Tämän lisäksi Wärtsilä tietenkin saa osan siitä 700 milj. markan helpotuksesta, joka Wärtsilä-Valmet telakkafuusiossa näille yhtiöille annettiin. Mielestäni tällainen työllisyyspolitiikka, talouspoliittinen linja, jota hallitus harjoittaa, jossa myös SMP on yhtenä hallituspuolueena mukana ja josta myös sen täytyy kantaa vastuu, ei ole oikeata työllistämispolitiikkaa, koska helpotuksiin ei ole asetettu minkäänlaisia työllistämisvelvoitteita, ei pienimpiäkään. (Eduskunnasta: Asettiko Aalto?) Tätä taustaa vasten ei voida pitää oikeana sitä arviota, jonka ministeri Leppänen alkupuheenvuorossaan esitti. Lisäksi hallitus on sallinut miljardien markkojen pääoman ulkomaille viennin, joka on tietenkin ollut pois investointitoiminnasta kotimaassa, ja se on vähentänyt työpaikkoja Suomessa. Suomalaiset yritykset työllistävät yli henkilöä ulkomailla. Näissäkin on monia sellaisia yrityksiä, jotka varmasti voisivat toimia myös Suomessa ja työllistää suomalaisia. Hallitus on talouspoliittisella lainsäädännöllä edesauttanut tämmöistä kehitystä, ja lisäksi tämä talouspoliittinen lainsäädäntö on myös mahdollistanut äärettömän laajan rahalla keinottelemisen, josta on tullut yksi hyvin keskeinen asia suomalaisille pääomapiireille. Demokraattisen vaihtoehdon mielestä työllisyystilannetta voidaan parantaa merkittävästi. Ensimmäisenä tietenkin Neuvostoliiton kanssa käy-

95 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka tävä kauppa on yksi keskeinen asia. Neuvostoliiton kanssa käytävä kauppa supistui, koska Suomi ei omalta osaltaan hoitanut riittävästi tuontia Neuvostoliitosta, monipuolistanut tuontia sieltä. Kauppa supistui viime vuonna, ja tästä on aiheutunut lomautuksia ja irtisanomisia kulutustavaraja pakkausteollisuudessa. Samoin tulisi lyhentää työaikaa tuntuvasti. Nykyisillä järjestelmillä, joista nyt SAK ja STK ovat sopineet, ei luoda uusia työpaikkoja. Niillä kiristetään monilla aloilla työvauhtia mutta ei luoda uusia työpaikkoja, eli työaikaa tulisi lyhentää tuntuvasti, jotta se vaikuttaisi työpaikkoja lisäävästi. Samoin eläkeiän alentaminen on toinen keskeinen kysymys. Jo sosiaaliministeriön pääluokassa käyttämässäni puheenvuorossa mainitsin autonkuljettajat, jotka juuri koskaan eivät pääse vanhuuseläkkeelle vaan jäävät kaikki työkyvyttömyyseläkkeelle, vain yhden ammattiryhmän mainitakseni. Toki niitä on varsin paljon muita. Eläkeiän alentaminen olisi tätä kautta perusteltua. Myös työllisyyssyyt puoltaisivat eläkeiän alentamista. Yhtenä työllisyyttä parantavana keinona otan esille vielä irtisanomissuojan. Oikeisto ja porvarit väittävät, että irtisanomissuoja heikentää työllistämistä. Näinhän ei missään tapauksessa ole, vaan nyt, koska irtisanomissuoja on heikko, kun yrityksille syntyy liikakapasiteettia tai muusta syystä rationalisointitarve, ensimmäiseksi sanotaan työntekijät irti, koska se on kaikista helpoin tapa vähentää palkkakustannuksista. Sen sijaan, jos irtisanomissuoja olisi hyvä, se pakottaisi yritykset etsimään uusia tuotannonaloja ja uusia tuotteita. Mutta nyt, kun irtisanomissuoja on heikko, mennään aina yli siitä, mistä aita on matalin, ja jäljet ovat varsin tuhoisat. Erityisesti teollisuustyöpaikat ovat huomattavasti supistuneet. Samoin työllisyysvarojen lisäämisellä voidaan parantaa työllisyyttä. Olisikin tietenkin hyvä, että myös ministeri Leppänen sitten, kun työllisyysvaroista eduskunnassa äänestetään, toteuttaisi sitä tahtoansa, jota hän kertoi hallituksessa edustavansa, tekisi käsillään sitä samaa, mitä hän suullaan puhuu. Se nyt on mielestäni vähintä, mitä voidaan tehdä työllisyyden parantamiseksi. (Ed. Vainio: Miten sitä käsillään voi tehdä?)- No, käsillä äänestetään, ed. Vainio. Siinä on nappi edessä, jos ei ed. Vainio sitä tiedä, josta voidaan painaa, joko jaa- tai ei-nappia. (Ed. Eklund: Sieltäkö ne rahat tulevat?)- Eduskunta päättää siitä, paljonko rahaa työllisyyden hoitamiseen käytetään, ed. Eklund. Jos ei ed. Eklund tätä ole tiennyt, eduskunta päättää budjetista. (Ed. Vainio: Miksi ette tehneet Kajanojan ja Aallon aikana?)- Me teimme esityksen, mutta silloinkin Kajanojan aikana valitettavasti eduskunnan enemmistö äänesti sen nurin. Esitimme miljardin markan lisäystä jo silloin hallituksen ohjelmaan. (Ed. Vainio: Mikseivät Kajanoja ja Aalto painaneet silloin vihreätä nappia?)- Valitettavasti ministeri Kajanoja ei ollut eduskunnan jäsen, vain eduskunnan jäsenet saavat äänestää tässä salissa, ed. Vainio. Vielä muutama sana työllisyyslaista. (Vasemmalta: Tuo on heppoista kritiikkiä!) Työllisyyslaki sellaisessa muodossa, kuin sillä nyt on, ei valitettavasti turvaa ihmisille työn oikeutta. Ministeri Leppäsen täällä kertoma työn oikeuden toteuttaminen ei tule tällä lailla tapahtumaan, sillä lakihan turvaa vain muutamaksi kuukaudeksi työpaikan. Näin ollen mielestäni työllisyyslakia tulisi muuttaa niin, että se todella turvaisi työn oikeuden ja olisi hallitusmuodon kanssa yhtäpitävä eli jokaiselle työkykyiselle, työhaluiselle työtä järjestyisi. Työvoimaministeri L e p p ä n e n : Herra puhemies! Lyhyesti ed. Kuopalle. Ensinnäkin työttömyyseläkkeen tilalle on luotu varhaiseläkejärjestelmä, joka on olennaisesti parempi. Siinä on se etu, että ihminen pääsee pysyvälle eläkkeelle ilman työttömyyttä. Työttömyyseläkkeessä on se ongelma, että täytyy kulkea pitkänkin työsuhteen jälkeen työttömyyden kautta, ja se ei voi olla oikein näitä ihmisiä kohtaan. Suurteollisuus, suuryritykset ovat sitä käyttäneet häikäilemättömästi hyväkseen. Kymmeniä vuosia työssä olleita ihmisiä on siirretty työttömyyseläkkeelle työttömyyden kautta. Toiseksi minä ihmettelen ed. Kuopan tapaa käsitellä asioita, kun ei tosiasioitakaan saisi eduskunnassa edes tuoda esille. Kun minä kerroin, mistä johtuu, että työvoiman osuus on Suomessa noussut, on kiistaton tosiasia, että naiset ovat tulleet entistä enemmän työmarkkinoille. Ei siihen sisältynyt mitään arvolatausta. Ed. Kuopalla on vähän herkkä kuulo. Mitä tulee työllisyyspolitiikan onnistumiseen ja pääministerin puheisiin, on selvää, että pääministeri näin on sanonut ja joutuu sanomaan. Ei hallituksen politiikka luonnollisestikaan ole onnistunutta silloin, kun on työtöntä. Ei tässä ole mitään erityistä. Se on sitten kokonaan eri asia, voiko sanoa niin, että se on ainoa asia, jossa hallitus ei ole onnistunut. Minä en halua käydä läpi muita toimialoja, mutta veikkaanpa että poliittisessa keskustelussa ennen vaaleja saatetaan muitakin asioita nostaa esille. Mutta minä en puhunutkaan siitä enkä kehunut, että hallitus olisi onnis-

96 5080 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 tunut työllisyyspolitiikassa, kun on työtöntä. Selostin sitä, että mielestäni neljässä vuodessa on onnistuttu muuttamaan työvoimapolitiikkaa hyvin ratkaisevasti. On onnistuttu luomaan uutta, oltu alttiita sille, että myös uudet asiat, uudet aloitteet pääsisivät eteenpäin niiden raamien puitteissa, jotka ovat olleet käytettävissä: määrärahat, valtuudet. Niiden raamien puitteissa on saatu aikaan täydellinen uudistus. Siihen olen tyytyväinen. On saatu hyvä alku, josta päästään eteenpäin. Tämä minusta on ollut se tärkein, jossa mielestäni olemme onnistuneet. Mitä tulee vielä työttömän ongelmaan, on selvää, että jokainen päivä työttömyyttä on suuri onnettomuus asianomaiselle itselleen. Kuitenkin rehellisyyden nimessä on sanottava, että Suomessa työttömyys ei ole muodostunut kovin pitkäaikaiseksi useimpien kohdalla vaan 160 OOO:ssa on kuitenkin pääosa niitä, joilla on aika lyhyt työttömyys. Meillä työmarkkinat toimivat kuitenkin edelleen. Suomessa eletään aktiivista vaihetta. Meillä ei ole niin kuin joissakin muissa maissa, että työttömistä - jopa paljon suuremmasta joukosta kuin 6 % :sta melkein kaikissa länsimaissa, joissa on yli 10 % :n työttömyysaste on yli puolet sellaisia, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä, jopa yli kaksi vuotta työttöminä. Siellä saattaa olla yli kaksi vuotta työttömänä jopa 6 % työvoimasta, mutta meillä sentään on pystytty pitkäaikaistyöttömyyttä katkaisemaan. Se perustuu siihen, että sentään toimenpiteitä on näinkin paljon ollut, että me käytämme useita miljardeja markkoja työllisyysmäärärahoja työttömien aseman helpottamiseen, työn järjestämiseen työttömille. On parempi, että on työssä kuin työttömyyskorvauksella, vaikka se on luonnollisesti välttämätöntä silloin, jos ei pystytä järjestämään työtä. Nuorten työttömyysluvut ovat sinänsä aika suuria, mutta erityisesti nuorten kohdalla työttömyys on varsin lyhytaikaista. Jos haluaa objektiivinen olla, ei pidä vain katsoa lukua sellaisena lukuna, jossa aina ihmiset ovat samoja. Ne eivät ole suinkaan samoja ihmisiä siinä aina ja ikuisesti, niin kuin ed. Kuoppa haluaa nähdä. Joka tapauksessa joka vuosi työllisyysmäärärahoilla työllistetään eripituisiksi jaksoiksi enemmän kuin ihmistä. Tämän hallituksen aikana sadattuhannet ihmiset ovat saaneet olla työllisyysmäärärahoilla töissä. On satojentuhansien ihmisten elämää joka tapauksessa niillä helpotettu. Pyrin sanomaan tällä sen, että se ei ole merkityksetöntä toimintaa. Se ei ole riittävää, mutta se ei ole merkityksetöntä. Ed. V ä h ä k a n g a s : Herra puhemies! Kehitys työllisyyden osalta on siksi murheellista todellisuutta, että on puhuttava ensisijaisesti sen hoitamattomuudesta eikä sen hoidosta. Aiempina vuosina on sanottu työllisyyden hoitamisen olevan hallituksen ensisijaisena tehtävänä. Vieläkään hallitus ei tunnusta epäonnistuneensa tässä tehtävässä, vaan mitä moninaisimmin selityksin yritetään siirtää vastuuta muualle. Työttömyys on kasvanut ennätyksellisen suureksi, se on tosiasia. Varsinkin nuorten työttömyys on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin, vaikka puheissa erikoista huomiota on heidän työllistämiseensä luvattu kiinnittää, mutta se on valitettavasti jäänyt tämän huomion asteelle. Viimeaikaiset sanonnat työllisyyskeskustelussa osoittavat, että työttömyys ei enää kosketa päättäjien enemmistöä ja että asiaan on turruttu. Tätä osoittavat sellaiset sanonnat kuin että pitäisi olla tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, kun 94 % :lla työvoimasta kuitenkin on työtä. Varsin suuri muutos on myös hallituksen aiemmissa talouspoliittisissa selonteoissa ilmaistun sanonnan, että "työn saanti on ensisijainen tavoite", muuttuminen toteamukseksi, että ''on opittava elämään työttömyyden kanssa''. Tämän budjetin käsittelyssä avauspuheenvuorossaan ministeri Ollila totesi, ettei mikään ole sitten viime syksyn siinä määrin muuttunut talouspolitiikan suhteen, että se antaisi aihetta sen tarkistamiseen. Kuitenkin työttömien määrä on kasvanut marraskuusta joulukuuhun yli 15 OOO:lla työttömällä. Uskomattomalta kuulosti myös toteamus, ettei työttömien määrä ole niin suuri kuin oli odotettu. Olisiko sen pitänyt olla suurempi? Kysyttävä on myös, mihin perustuu paljon mainostetun työllisyysbudjetin vaikutus. Onko tosiaan aihetta ylisanoihin sen suhteen? Muutama tuhat työtöntä saa talvikuukausiksi työtä, mutta mitä saavat lähes työtöntä? He eivät saa mitään. Työttömiä ei auteta tilastotietojen näppäryyksillä eikä kortistojen puhdistamisella. Pohjoisen työttömiä ei auta tippaakaan kertoa heille, ettei työttömyys ole Suomessa kuin 6 % työvoimasta keskimäärin. Heille totuus monissa kunnissa on ollut jo vuosia se, että työttömiä on pääsääntöisesti yli 10 % ja monissa tapauksissa lähes 20 %. Heidän osansa on aina ollut kamppailu toimeentulosta todella vaikeissa olosuhteissa. Ei riitä jatkuva huoli, mistä työtä saisi, vaan tämän lisäksi työttömiä kiusataan heikolla työttömyysturvalla. Onkohan hallituksen sisällä todella

97 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka edes mietitty, miten työttömät voivat toimeentulla jopa toimeentuloturvan alapuolella olevilla korvauksilla? Miten on mahdollista tällainen menettely maassa, joka toisaalta kehuu asioita hoidetun niin hyvin, että kuulumme maailman kymmenen rikkaimman maan joukkoon kansantuotteella mitattuna? Alueellisesti tarkasteltaessa työnsaannin näkymiä on todettava, etteivät ne lohdullisilta näytä. Pohjois-Suomen osalta niitä on hoidettu tavalla, joka on aiheuttanut laajamittaista poismuuttoa työikäisten kohdalta ja teollisten työpaikkojen vähenemistä. Niiden vähenemisen estämiseksi ei ole paljoakaan vaivaa nähty, pikemminkin on todettu, ettei sille voi mitään. On uskoteltu, että työn väheneminen on kuin luonnonvoima, joka kaatuu päälle. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Lukuisia merkittäviä esityksiä ja aloitteita pohjoisen työpaikkojen lisäämiseksi on tehty, mutta ne eivät ole vastakaikua saaneet. Sokiin avaamisesta on puhuttu pitkään, Sotkamon Talvivaarasta samoin, kasvavan pienpuun hyödyntämiseen on esitetty jalostuslaitosta, samoin jatkojalostamista niin puun kuin metallinkin suhteen, mutta tuloksetta. Kyllä pohjoisen väkimäärälle työtä omilta alueilta voitaisiin järjestää, jos niin halutaan. Se on vain poliittisen tahdon kysymys. Maatalouden osalta voidaan myös pohjoisen perheviljelmiä auttaa, jos halutaan, ja näin pitää maaseutu elävänä muuttamalla niitä järjettömiä päätöksiä, joita eduskunnan enemmistö on hallituksen esityksistä tehnyt. Pohjoisen ihmisen elinmahdollisuuksia on huononnettu tämän hallituksen toimin. Se on tosiasia, se näkyy myös hallituspuolueiden edustajien vahvassa kritiikissä, jota he esittävät liikkuessaan pohjoisen maakunnissa. Heiltä näyttää unohtuvan, että nykyinen meno on mahdollista vain siitä syystä, että he ovat olleet säätämässä lakeja, joilla nykytilaan on jouduttu. Myöskään ei ole ollut tarpeellista jämäkkyyttä hallituksen sisällä puolustaa pohjoisen ihmistä, vaikka edustus pohjoisesta on hallituksessa jatkuvasti ollut varsin keskeisillä paikoilla. SKDL on tehnyt konkreettisia esityksiä Pohjois Suomen hyväksi. Mainitsin edellä jo esimerkkeinä Sokiin kaivoksen avaamisen ja Sotkamon Talvivaaran kaivostoiminnan aloittamisen. Maakaasujohdon jatkaminen Raahen suuntaan elvyttäisi teollisuutta, ja sen varaan voitaisiin luoda paljonkin teollisuutta, jos halua olisi. Herra puhemies! Lopuksi on aihetta esittää vaatimus. Hallituksen on tultava kertomaan, milloin ja kuka rakentaa Pudasjärven turvevoimalan. Velvollisuus siitä, että työ aloitetaan, koskee eritoten ministereitä Lindblom, Ahde, Ollila ja Väyrynen. Samojen valtioneuvoston jäsenten on syytä myös kertoa, miten Martinniemen jatko turvataan. Nyt ei auta kiukutella sillä, annetaanko Veitsiluodalie sen hoitamiseen rahaa vaiko ei. Nyt on annettava. Se valtioneuvoston jäsen, joka väittää, että hallitus ei tällaiselle mahda mitään, ei kerro, niin kuin asiat ovat. Hallitus joko tahtoo puuttua asioihin tai sitten se ei tahdo. Niin yksinkertainen tämä asta on. Työvoimaministeri L e p p ä n e n : Herra puhemies! Ed. Vähäkankaalle ensinnäkin näistä kahdesta kysymyksestä, vaikka niitä ei ole minulle kohdistettu, mutta kun täällä ei nyt paikalla ole muitakaan, niin totean vain sen, että Martinniemen sahan ja muiden sahojen osalta on kauppaja teollisuusministeriön kanssa työvoimaministeriö sopinut, että yhdessä valtiovarainministeriön kanssa se asia nopeasti selvitetään, mitä Martinniemen sahan ja eräiden muidenkin sahojen osalta pitäisi tehdä. On selvää, että se ei voi olla valtion rahasta kiinni. Jos halutaan, niin valtion rahaa todella voidaan antaa. Mitä tulee työvoimaministeriön rooliin tässä, niin työvoimaministeriö on ilman muuta luonnollisesti valmis myöntämään työllisyysavustuksia sinne, jos niitä joku on vastaanottamassa. Se on aivan selvä, että koko laajuudessaan tämä kysymys selvitetään. Mitä sitten Pudasjärven turvevoimalaan tulee, hallituksen enemmistön poliittinen tahto on ollut koskiensuojelulain antamisesta lähtien se, että Pudasjärven turvevoimala rakennetaan joka tapauksessa ja että siinä ei ole mitään kytkentöjä. Nyt me tiedämme tänään, että myös Pudasjärven kunta itse on todennut tosiasiat, että kaikki kytkennät ovat poistuneet ja että Pudasjärven kunta ajaa turvevoimalan rakentamista, ja näin tulee tapahtumaan. Työvoimaministeriön osalta totean sen, että työllisyysrahoista on jo vuosien ajan annettu Pudasjärven soiden kunnostamiseen ja edelleenkin tätä toimintaa jatketaan, suunnittelurahoja myönnetään ja myös kunnostusmäärärahoja myönnetään niin paljon kuin virastoilla ja asianomaisilla vastaanottavilla tahoilla on mahdollisuus tässä vaiheessa vastaanottaa. Joka tapauksessa tämä toiminta on kiireellistä ja välttämätöntä, jotta turvevoimalalle tulee edellytykset. En tässä voi toisten puolesta vastata yksityiskohtaisesta aikataulusta, mutta on selvää, että näin tulee tapahtumaan C

98 5082 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Ed. V ä h ä kangas (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Martinniemen osalta on todettava, että viime lauantaina pidetyssä yleisessä joukkotilaisuudessa hallituksen edustaja toi terveiset kertomalla, että asian hyväksi tehdään kaikki mahdollinen. Poliittisten puolueiden, ehkä paria pienempää lukuun ottamatta, edustajat kertoivat edustamiensa puolueiden olevan kaikkien yhtä mieltä siitä, että Martinniemen toiminta jatkuu, ja kun on työvoimaa ja on puuta ja on yksimielinen kannanilmaisu, että toiminta jatkuu, niin mitä siinä on enää tutkimista, muuta kuin pannaan täytäntöön ne lupaukset, mitä tuossa kansalaiskokouksessa annettiin? Ensimmäinen varapuhemies: Vastauspuheenvuorossa ei saa olla kysymystä. Työvoimaministeri L e p p ä n e n : Herra puhemies! Näin se vain tämän valtion hallinto toimii, että ministeriöt aina tutkivat asioita. Työvoimaministeriön osalta kysymys on siitä, että meillä täytyy tietysti olla joku hakija, joka hak~e työllisyysavustusta. Me emme voi sitä ilmaan myöntää, ja ainakin se on selvitettävä, onko se Rauma-Repola vai onko se joku muu. Mitä tulee sitten johonkin muuhun, niin varmaan kauppaja teollisuusministeriön omalta osaltaan täytyy selvittää, kuka muu se voi olla. Kyllä tässä nyt jonkin verran tätä selvittämistä on, mutta kun tällainen poliittinen tahto on, niin on luonnollisesti selvää, että rahasta se ei voi olla kiinni. Ed. Te n n i 1 ä : Eduskunnan herra puhemies! Työvoimaministeri Urpo Leppäsen puheenvuoroja täällä kuunnellessani minulle on taas kerran tullut mieleen Bertolt Brechtin runo, jossa hän totesi, että taitava propagandisti tekee roskankaatopaikastakin retkeilykohteen. Urpo Leppänen on juuri tämän sorttinen propagandisti. Hän on täällä todistellut, että työllisyystilanne on tämän hallituksen kaudella parantunut. Näin ei ole tapahtunut, vaan tosiasiassa työttömyys on ollut koko ajan kasvussa. Kun nykyinen hallitus aloitti, työttömiä oli vuoden 1983 huhtikuussa ilman työttömyyseläkeläisiä ja työttömyyseläkeläiset mukaan lukien Kolme vuotta myöhemmin vuoden 1986 huhtikuussa työttömiä oli ilman työttömyyseläkeläisiä ja mukaan lukien työttömyyseläkeläiset Työttömien määrä oli siis kasvanut kolmen vuoden aikana yli 40 OOO:lla. Kun tällaisen tilastollisen tosiasian vääntää työttömyyden pienentymiseksi, se on kyllä harhautuspropagandaa. Siinä mustasta tehdään valkeata. Herra puhemies! Harjoitettavan politiikan linjana on ollut se, että suuryhtiöille annetaan yhä uusia verohelpotuksia ja alennuksia sosiaaliturvamaksuihin nimenomaisesti työttömyyden torjumisen nimissä. Nämä suuryhtiöille annetut verohelpotukset on maksatettu kansalla panemalla verolle mm. kansaneläkkeet ja nyt sitten vieläpä pienet työttömyyspäivärahatkin. Suuryhtiöille annetut verohelpotukset eivät ole kuitenkaan johtaneet työttömyyden vähenemiseen, vaan päinvastoin noita helpotuksia ja tukiaisia on käytetty erityisesti suuryhtiöissä nimenomaisesti rationalisointiinvestointeihin ja työpaikkojen vähentämiseen. Suuryhtiöille annetut verohelpotukset ovat tosiasiassa valuneet voitoiksi, joita rikkaat käyttävät yhä kasvavassa määrin nimenomaisesti myös pääomien maastavientiin. Suomesta on viety pääomia ulos maasta nyt useita miljardeja markkoja joka vuosi. Hyvin voimakkaasti on kasvanut myös keinotteluraha. Harmailla rahamarkkinoilla arvioidaan rahaa olevan jo yli 30 mrd. mk. Tuolla keinottelurahalla tehdään lisää rahaa. Se on kuin uhkapeliä, jossa rikkaat voittavat lisää, mutta se, joka tuossa pelissä häviää, on Suomen kansa, joka työllään on nuo rikkaudet luonut. Herra puhemies! Niin kuin sanottu, suuryhtiöille annetut verohelpotukset ja kasvavat tukiaiset eivät ole parantaneet työllisyystilannetta, vaan työttömyys on ollut koko ajan kasvussa nykyisen hallituksen toimikaudella. (Ed. Söderström: Näin on!) Tämä kehityksen suunta valitettavasti näyttää edelleenkin samanlaisena jatkuvan, ja kaikkein huolestuttavinta tässä koko kehityksessä on se, että suhtautuminen työttömyyteen on muuttunut jyrkästi huonompaan. Kun meillä elettiin vuotta 1975, silloinen presidentti Urho Kaleva Kekkonen julisti Suomeen kansallisen hätätilan työttömyyden vuoksi. Kun presidentti Kekkonen julisti kansallisen hätätilan 1975, työttömiä oli Nyt työttömiä saman laskutavan mukaan eli työttömyyseläkeläiset mukaan lukien on yli , mutta nyt ei puhuta hätätilasta enää mitään, vaan päinvastoin hallitusherrat vain kehuskelevat toisiaan ja itseään ennen muuta. (Ed. Skön: Kekkonen ei ole presidentti!) Työttömyysongelmaa vähätellään, vaikka viime vuoden aikana työttömyyden joutui omakohtaisesti kokemaan Tilastokeskuksen tietojen mukaan eri suomalaista. Työttömyysongelmaa vähätellään, vaikka juuri työttömyys on lisäämässä köyhien määrää, kuten sosiaalihallituksen äskettäinen tutkimuskin vahvisti. Tosin jokainen järki-

99 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka ihminen on voinut ilman tutkimustakin tietää sen, että surkeilla päivärahoilla ei elä, että surkeilla työttömyyspäivärahoille joutuminen tuo väistämättä mukanaan köyhyyden. Muuhunhan se ei voi johtaa. Kun kuukaudessa saa päivärahaa vähän yli mk käteen, ei sillä todellakaan mitenkään pärjää vaan on pakko mennä Sosiaalitoimistosta lisää pyytämään, mikä jo tapahtumana usein on ihmisarvoa alentava. Herra puhemies! On todella huolestuttavaa, että suurtyöttömyyteen tässä maassa on sopeuduttu ja siihen koetetaan myös kansa sopeuttaa. Meidän mielestämme suurtyöttömyyttä ei missään nimessä saa hyväksyä, sillä työttömyys aiheuttaa uhreilleen kärsimyksiä. Se tuo mukanaan rahattomuuden ja se tuo mukanaan myös näköalattomuuden, apatian ja tuskan. Niin kuin runoilija Pentti Saaritsa kirjoitti, työtön on puustaan irronnut lehti. Mitä sitten työttömyyden pienentämiseksi ja poistamisek voidaan Suomessa tehdä? Haluttaessa hyvin _n paljon, sillä eihän tämä maa valmis ole. Tekemätöntä työtä on. (Ed. Vainio: Näin sanoi Vennamokin aina!) Työtä työttömille saadaan haluttaessa laajentamalla Neuvostoliiton kauppaa. Kaikki se, mikä Neuvostoliitosta tuodaan, maksetaan suomalaisilla tavaroilla, suomalaisella työllä. Me olemmekin vaatineet Neuvostoliiton kaupan osuuden lisäämistä kolmannekseen ulkomaankaupasta. Tämän tavoitteen puolesta me toimimme edelleenkin. Työtä saadaan lisäämällä myös rakentamista, erityisesti vuokraasuntojen tuotantoa, sillä juuri vuokra-asunnoistahanonhuutava puute. Tältäkin osin hallituksen linja on hyvin huono, sillä aravarakentaminen on Suomessa pienentynyt ja koko rakennustoiminta on supistunut nykyisen hallituksen toimikaudella. Suomalaiset rakentajat ovat maailman parhaita, ja kuitenkin meillä on puutetta asunnoista. Järjetön tällainen tilanne on. Työttömyyden vähentäminen edellyttää myös ostovoiman lisäämistä. Kansan ostovoiman lisääminenhän merkitsee tavaroiden ja palvelusten menekin kasvua. Palkkojen korottaminen, työttömyyspäivärahojen korottaminen ja pienten eläkkeiden korottaminen lisäävät ostovoimaa ja antavat työtilaisuuksia. Kun SAK:n puheenjohtaja Pertti Viinanen esittää palkankorotuksista luopumista työttömyyden torjumiskeinona, hän joko on täysin tietämätön talouden lainalaisuuksista tai sitten hän on ihan muiden kuin palkansaajien asialla tällaista esitystä tehdessään. Työttömyyttä vähennetään varmasti lyhentämällä työviikko kaikilla aloilla 35 tuntiin ja alentamalla eläkeikää 60 vuoteen, raskaissa ja kuluttavissa töissä 55 vuoteen. Alentamalla eläkeikää tehdään oikeutta niille, jotka ovat jo pitkään, vuosikymmeniä raataneet, ja samalla nuoret pääsevät aloittamaan työnteon, mikä juuri nuorison kannalta on välttämätöntä. Kun nuoret ihmiset heitetään koulun penkiltä työttömien kortistoon, siinä voi mennä pilalle koko elämä ja usein meneekin. Kuntien palveluihin voitaisiin palkata paljon lisää väkeä, sillä terveyskeskuksissa, lasten päivähoidossa, vanhusten huollossa, vammaishuollossa, kaikkialla siellä on kova työvoimapula. Uusia työntekijöitä välttämättä tarvittaisiin. Työttömyyden vähentämiseksi ja poistamiseksi me vaadimme myös kunnollisen työllisyyslain säätämistä. Me olemme omassa lakiesityksessämme ehdottaneet, että jollei työtön saa muutoin työtä, sitä tulee hänelle osoittaa valtion, valtionyhtiön, valtion laitoksen tai kotikunnan toimesta kuukauden työttömyyden jälkeen. Meidän lakiesityksemme mukaan työn tulee olla kokopäiväistä ja kunnolla palkattua, ja sen tulee kestää vähintäänkin vuoden kerrallaan. Hallituksen työllisyyslakiesityksen perusheikkoushan on siinä, että se koskee vain alle 20-vuotiaita nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä; vuotiaat työttömät nuoret ja muut työttömät unohdetaan kokonaan. Kaiken lisäksi hallituksen esityksen mukaan työllisyyslain tarjoamat työpaikat olisivat vain kuuden kuukauden mittaisia. Lisäksi työ voisi olla osa-aikaista, jolloin palkka on niin pieni, ettei sillä kerta kaikkiaan elä. Se vähin, joka heti on tehtävä työttömyyden kirojen lieventämiseksi, on työttömyysturvan parantaminen. Me esitämme ja viemme jälleen äänestykseen saakka ehdotuksen siitä, että peruspäiväraha nostetaan 100 markkaan päivältä ja päivärahaa aletaan maksaa jokaiselta viikon päivältä. Joka päivähän työttämänkin pitää syödä. Se, että päivärahaa maksetaan vain viideltä päivältä viikossa, on jotakin käsittämätöntä. Niin on minusta myös käsittämätöntä se, että työttömyysturvaan sisältyvät ns. karenssit, joita kaunistellen omavastuiksi nimitetään. Minä en kerta kaikkiaan käsitä, mihin näillä karensseilla oikein pyritään. Me olemme tehneet esityksiä myös valtion työllistävien toimien lisäämisestä välittömästi, sillä työkohteista ei ole puutetta. Työvoimaministeriön pääluokkaan olen omalta osaltani ehdottanut noin 2, 5 mrd. markan lisäystä käytettäväksi työttömyyden torjumiseen erityisesti vaikeimmilla työttömyysalueilla. Mistä sitten saadaan työttömyyden torjumiseen tarvittavat varat? Työttömyyden torjuminenhan kiistatta tietysti maksaa paljon. Jos todella tehokkaisiin toimiin lähdetään,

100 5084 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 tarvitaan rahaa. Meidän mielestämme pitää ottaa rikkailta, joille on nyt kertynyt rahaa enemmän kuin koskaan ennen. Jopa hyvin paljon salaavat suuryhtiöiden tilinpäätöksetkin näyttävät nyt satojen miljoonien markkojen voittoja, mutta vielä paljon selvemmin Julinien ja Ehrnroothien ja muiden rikkaiden perheiden rikastuminen näkyy siitä, että pääomien maastavienti on kasvanut ennätysmäiseksi, sekä harmaan rahan lisääntymisestä. Me olemme sitä mieltä, että nyt pitää panna toimeen uusjako, jolloin rikkailta otetaan kansan toimeentulon parantamiseen ja työttömyyden torjumiseen ne rahat, jotka kansa omalla työllään on nimenomaisesti luonutkin. Eduskunnan herra puhemies! Erityisen pahana työttömyys jatkuu Lapissa. Lapissa joutui työttömyyden kirot kokemaan viime vuonna pitkälti yli Lapin ihmistä eli lähes 40 % työvoimastamme joutui kokemaan työttömyyden kirot omakohtaisesti, siis olemaan työttömänä joko lyhyemmän tai pitemmän aikaa vuoden sisällä. Näin ollen lähes joka toisessa Lapin kodissa jouduttiin vastakkain tämän uuden ruton, työttömyyden, kanssa. Lapissa kävi vuosi sitten tammikuussa kolme ministeriä lupaamassa Lapille välittömästi tuhat uutta työpaikkaa. Tuota lupausta ei ole täytetty. Lapissa työttömyysaste tosin on hieman pienempi kuin vuosi sitten vastaavana ajankohtana, mutta tämä työttömyysasteen pienoinen aleneminen johtuu vain siitä, että muuttoliike on voimistunut. Lappi kärsi viime vuonna ihmisen muuttotappion. Lapissa olisi mahdollisuus järjestää jokaiselle Lapin ihmiselle työtä ja kunnollinen toimeentulo kotiseudullaan, jos sitä vain haluttaisiin, sillä Lappi on luonnonvaroiltaan rikas maakunta. Lapissa työ puuttuu monilta, aivan liian monilta siksi, ettei meidän maakuntaamme ole haluttukaan kehittää. Lappia pidetään yhäkin jonkinlaisena reservaattina, josta ammennetaan työvoimaa etelän tarpeisiin silloin, kun työvoimaa täällä tarvitaan. Maakuntamme riisto näkyy varmasti kaikkein räikeimpänä siinä, että Kemijoen tuottamasta sähköstä yli puolet siirretään maakunnan ulkopuolelle, jossa sitä kaiken huipuksi myydään esim. Kemijoki Oy:n osakkaana olevalle Helsingin kaupungille puoleen hintaan. Järjetöntä ja väärämielistä on se, että Helsingin kaupunki saa Kemijoen sähköä puolta halvemmalla kuin Lapin sähkölaitokset. Lapin parempi huominen löytyykin siitä ja vain siitä, että Lapin runsaat luonnonvarat jalostetaan Lapissa mahdollisimman pitkälle Kemijoen sähköä hyödyntäen. Lapin runsaiden luonnonvarojen hyödyntämisen lisäämiseksi me olemme nimenomaisesti valtion oman yritystoiminnan laajentamisen kannalla. Me tuemme valtionyhtiöitä siksi, että niihin sentään sisältyy kansanvaltaisen ohjauksen mahdollisuus. Yksityisiin suuryhtiöihin ei sisälly edes tällaista mahdollisuutta vaikuttaa niiden päätöksentekoon. Kun KOP:n pääjohtaja Jaakko Lassila päätti sulkea Rauma-Repolan Röyttän sahan ja muut Repolan sahat kehitysalueella, tuohon päätökseen kukaan ei voinut vaikuttaa mitään, vaikka tuo päätös tiesikin satojen, jopa tuhansien uusien työttömien tuloa työttömyyskortistoihin kehitysaluelääneissä, joissa jo muutoinkin paha työttömyys vallitsee. Me olemme tyytyväisiä Lapissa siihen, että Sokli on edennyt. Kemirahan on nyt ilmoittanut, että Sokli-kysymys on ratkeamassa meidän kannaltamme myönteisesti siten, että Sokli avataan. Me tietysti jatkamme toimintaa sen puolesta, että myös hallitustasolla tehdään periaatepäätös, joka tukee Kemiran suuntautumista Sokiin avaamiseen. Me toimimme myös sen puolesta, että Sokiin valmistelevat työt saadaan käyntiin heti niin Sokli-tien kuin myös rautatien rakentamisen osalta. Uusia pysyviä työpaikkoja, joita Lappi nimenomaisesti tarvitsee, saadaan myös siten, että Veitsiluoto Oy:n Kemijärven massatehtaan yhteyteen jalostusastetta nostamaan rakennetaan paperikone. Me teemme työtä myös sen puolesta, että Outokumpu Oy:n Tornion jaloterästehtaan yhteyteen tulee jatkojalostusta. Lapissa tunnetaan erittäin suurta kiinnostusta Kuola-projektia kohtaan. Meidän vaatimuksenamme onkin se, että Suomi osallistuu laajasti tähän suurhankkeeseen. Kuola-projektissahan on kyse siitä, että Neuvostoliiton pohjoisalueella siirrytään malmien kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen. Suomalaiset pääsevät halutessaan laajasti mukaan uuden teknologian kehittämiseen, uusien tuotantolaitosten ja myös uusien kaivosyhdyskuntien rakentamiseen Kuolan niemimaalle. Kuola-projektin myötä voimme saada Lappiin myös uusia pysyviä työpaikkoja ryhtymällä jalostamaan Kuolasta tuotavaa nefeliiniä Kemissä alumiinioksidiksi, joka on hyvin arvokasta alumiinin raaka-ainetta. Kuola-projekti tulee olemaan hyvin laaja, kaksi tai kolme kertaa Kostamuksen kokoinen. Siksi olemmekin vaatimassa, että Suomi asettaa poliittisen tason työryhmän turvaamaan sen, että Suomen osallistuminen tähän projektiin on mahdollisimman laaja. Nyt neuvotteluja käyvät suomalaiset firmat ja niiden johtomiehet, jotka ovat kiin-

101 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka nostuneita vain oman yrityksensä intresseistä, pyrkimyksistä ja tavoitteista. Firmojen johtomiehet pyrkivät etsimään vain, firmoilleen sopivia vientikohteita laitetoimitusten osalta ja muutoinkin. Kokonaisvaltainen, laajaan osallistumiseen tähtäävä pyrkimys Kuola-projektin osalta on puuttunut ja puuttuu valitettavasti edelleenkin. Herra puhemies! Työttömyyttä voidaan vähentää ja se voidaan myös poistaa. Miksi näin ei kuitenkaan käy, vaan työttömyys vain pahenee koko ajan? Siksi, että suuri raha tarvitsee työvoimareservin ja käyttää sitä hyväksi. Työttömyyshän luo yleistä epävarmuutta, jota suuri raha käyttää hyväksi polkiessaan palkkoja ja koventaessaan otteitaan. Herra puhemies! Työttömyys on suuri kirous koko työväenluokalle, kaikille työläisille ja toimihenkilöille. Se on kirous niille, jotka joutuvat huomaamaan, että ovat jo joutuneet työttömien kortistoon. Se on kirous myös niille, joilla vielä työpaikka on, kun tämä yleinen epävarmuus vallitsee. Kukaanhan ei voi nyt olla varma siitä, että työpaikka on pysyvä. Minä aamuna tahansa voi lukea lehdestä, että tehdas tai tuotantolaitos tullaankin sulkemaan. Työttömyyttä vastaan pitääkin taistella koko ammattiyhdistysliikkeen voimalla. Ay-liikkeessähän se olisi se mahti, joka kykenisi Suomen politiikan toiseksi muuttamaan. Ay-liikkeeseen kuuluu Suomessa yli kaksi miljoonaa jäsentä. Se on niin mahtava voima, että halutessaan ay-liike muuttaa Suomen politiikan Suomen työtätekevien ihmisten etujen mukaiseksi. Tällaisen ay-liikkeen heräämisen puolesta me teemme työtä. Ay-liike on voimakas, mutta valitettavasti se ei käytä voimaansa, vaan elää jonkinlaisessa horroksessa myös sen osalta, mikä koskee suhtautumista työttömyyteen. Jotenkin hyvin alistunutta on esimerkiksi SAK:n toiminta ollut, vaikka työttömyys on koko ajan ollut pahenemassa. Herra puhemies! Me pidämme välttämättömänä eduskunnan aseman vahvistamista. Tämä edellytää eduskunnan valtaoikeuksien lisäämistä erityisesti pääomien ohjailun suhteen. Kansanvallasta on turha puhua silloin mitään, kun SYP:n ja KOP:n pääjohtajat päättävät paljon suuremmista rahoista kuin koko eduskunta yhteensä. Eduskunnan aseman vahvistamiseksi on välttämätöntä se, että kansanedustajat ryhditäytyvät ja ottavat päätösvallan käsiinsä. Nythän ihan liian moni kansanedustaja alistuu talon ulkopuolelta tulevaan määräilyyn. Me olemme esimerkiksi tähän budjettiin tehneet suuren määrän esityksiä, jotka vähentäisivät työttömyyttä ja patantaisivat työttömien toimeentuloturvaa. Nämä esitykset on kuitenkin täällä eduskunnan äänestyksissä kaadettu, ja vain siksi, että ministerit ovat niin käskeneet tehdä. Kansanedustajat eivät voi olla vain tahdouomia napinpainajia, eikä eduskunta saa olla pelkkä kumileimasin, jota se ihan liian paljon nyt on. Kansanedustajien tulee edustaa valitsijoitaan ja toimia heidän etujensa puolesta kentältä, väeltä ohjeet ottaen. Sitä mieltä me olemme eduskuntakeskeisen päätöksenteon puolesta toimiessamme. Työvoimaministeri Le p p ä n e n : Herra puhemies! Minä en väheksy työttömyyttä. On selvää, että työttömyys on Suomessa pahin yhteiskunnallinen ongelma. Se on sellainen myös kaikkialla maailmassa. Ratkaisu siihen on tulonjaon korjaaminen työttömien hyväksi niin, että niillä varoilla luodaan työtä. Tästä me voimme varmasti ed. Tennilän kanssa olla aivan samaa mieltä. Ed. Tennilä puhui erittäin hyvin ja myös aivan oikein. Ed. Tennilän poliittinen ohjelma uusien työpaikkojen luomisesta, tulevaisuuden rakentamisesta ei tuon puheen perusteella kovin paljon eroa SMP:n työllisyyspolitiikasta. Senpä vuoksi ed. Tennilä voi pitäytyä myös tosiasioissa. Ei ole tarvetta antaa vääriä tietoja myöskään yksityiskohdista. Sen vuoksi oikaisen ed. Tennilän väärän tiedon Lapin työllisyysmiljoonista. Silloin kun olin muiden ministereiden kanssa Lapissa, lupasin henkilökohtaisesti, että viime vuoden aikana Lappiin tulee työllisyysmäärärahoja lisää 100 milj. mk, ja se lupaus on täytetty, jopa hieman ylitetty. Silloin työvoimapiirin päällikkö arvioi, että sillä 100 milj. markalla tulisi noin ihmistä työllistetyiksi. Työvoimapiirin iloittamien tietojen mukaan työvoimahallinnon erityistoimenpiteillä työllistettiin syksyllä henkilöä enemmän kuin edellisenä syksynä. Tämän lisäksi tähän 100 milj. markalla tulisi noin ihmistä työllistetyiksi. Työvoimapiirin ilmoittamien tietojen mukaan työvoimahallinnon erityistoimenpiteillä lupaus minkä annoin, että 100 milj. mk tulee lisää rahaa, on täytetty eikä sitä kannata vääristellä. Mitä sitten tulee työllisyysnumeroihin, niin meillähän on se ero tässä tarkastelussa ed. Tennilän kanssa, että vaikka samoja numeroja tarkastellaan, niin työttömyyseläkeläiset lasketaan eri tavalla. Ed. Tennilä mielellään laskee työttömyyseläkeläiset mukaaan saadakseen suurempia lukuja. Mutta näin ei voida menetellä. Työttömyyseläkeläisistä Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan noin 10 % katsoo kuuluvansa työvoimaan ja hakevaosa työtä. Noin 90 % katsoo olevansa eläkkeellä. Miksi näin on? Tähänhän on olemassa erin-

102 5086 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 omainen selitys. Samanaikaisesti kun työttömyyseläkeläisten määrä on voimakkaasti kasvanut, työkyvyttömyyseläkkeiden määrä samassa ikäluokassa on hyvin voimakkaasti pienentynyt. Eli on myönnetty paljon vähemmän työkyvyttömyyseläkkeitä. Firmat ovat käyttäneet työttömyyseläkettä työkyvyttömyyseläkkeen korvikkeena. On toimittu niin, että mieluummin on päässyt työttömyyseläkkeelle kuin työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos tarkastellaan näiden ikäluokkien työvoiman osallistumisastetta, niin päädytään tähän. Jos siis työttömyyseläkeläisiä ei lasketa mukaan, niin numerothan osoittavat sen, että työttömyys ei ole kasvanyt. Minä en myöskään ed. Tennilälle kertonut, että se on alentunut, vaan minä kerroin, että se ei ole kasvanut. Kun nyt joulukuun lopussa vuonna 1986 oli työttömiä työnhakijoita työvoimatoimistoissa kirjoilla , joka on työvoimasta 6,2 %, niin vuoden 1983 joulukuussa työttömiä työnhakijoita oli eli 6,2 % työvoimasta. Siis tämän verran työvoima on kasvanut, niin kuin selitin, noin 100 OOO:lla. Työttömyysaste on säilynyt samana. Kun katsellaan tammikuun lukua vuonna 1983, siis ennen hallituksen aloittamista, työttömiä työnhakijoita oli eli 6, 7 % työvoimasta. Voidaan todeta, että työttömyys ei ole näiden lukujen valossa kasvanut. Minä kerroin omassa puheenvuorossani rehellisesti sen, että työttömyys oli viime keväänä- siis sama luku huhtikuulta, jota ed. Tennilä käytti - huomattavasti korkeammalla. Tämä ero oli toukokuussa pahin, työttömien määrä oli noin suurempi kuin edellisen vuoden toukokuussa. Sitten kerron sen, että on nopeasti kuitenkin tilanne tässä suhteessa kohentunut. Näin olemme tässä tilanteessa. En voi jättää kertomatta myöskään saavutuksista. Siihen minulla myös on oikeus huolimatta siitä, että toteamme että tilanne on edelleenkin paha ja että eteenpäin on päästävä. Mutta se miten siitä päästään eteenpäin, ei ole ihan helppoa. Kun katsellaan tätäkin keskustelua, niin tämän koostumus on kyllä hyvin mielenkiintoinen. Täällä enimmäkseen vain on paikalla demokraattisen vaihtoehdon edustajia ja SMP:n edustajia ja joukossa aina joku SKDL:n edustaja. (Ed. Männistö: Enemmän on ollut SKDL:n kuin SMP:n edustajia!) Juuripa muita tätä keskustelua kuuntelemassa ei ole ollut. Nyt sattuu jonkin aikaa istuneen RKP:n edustaja paikalla. Tämä nyt on vain eräs esimerkki siitä, miten suhtaudutaan suurissa puolueissa työllisyyskysymyksiin. Se ei sinänsä lupaa hyvää, mutta myös pienempien puolueiden työ voi tietysti vaikuttaa suurempien puolueiden asentetsun, ja siitä tässä tulevaisuutta ajatellen pitkälle on kysymys. Ed. Vain i o : Herra puhemies! Minä ihmettelen sitä, mikseivät kommunistit ole panneet näitä pakkasia Leppäsen syyksi. Kun kaikki muut kaadetaan Leppäsen syyksi, niin miksei pakkasiakio olisi voitu panna Leppäsen syyksi. (Ed. Söderström: Nyt meni jo henkimaailman asioihin!) Mutta sen sijaan silloin kun oli Kajanoja ja Aalto, niin silloin huudettiin hallelujaa. Työllisyyden kehitys riippuu ratkaisevasti suuremmassa määrin muista seikoista kuin työvoimapoliittisista toimenpiteistä. Erityisen suuri vaikutus ja vastuu on yleisellä talouspolitiikalla, jonka on pyrittävä pitämään työvoiman kysyntä mahdollisimman korkeana ja vakaana. Työvoimapoliittisia toimenpiteitä laajempana pidettävillä työllisyyspoliittisilla toimenpiteillä voidaan haluttaessa vaikuttaa sekä työllisyyden suomisaan kehitykseen että työttömyyden vähentämiseen. Laajasti ottaen tällaisia työllisyyspolitiikan lohkoja ovat koulutus-, kauppaja teollisuus- sekä sosiaalipolitiikka. Näillä politiikan lohkoilla ei ole riittävästi ymmärretty niiden päätöksenteon vaikutuksia ja heijastuksia työttömyyden vähentämiseen ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Työllisyyskehitys ja työttömien määrällinen ja rakenteellinen kehitys huomioon ottaen tulee kaikilla hallinnonaloilla tehtävissä päätöksissä ottaa huomioon myös työttömyyden vähentämisen päämäärä. Eduskunta on tätä yhteisvastuuta useaan otteeseen korostanut. SMP esittää seuraavissa eri hallinnonaloille vaatimuksia, joiden toteuttaminen edesauttaa eduskunnan tahdon toteuttamista. Koulutuspolitiikka. Elinkeinotoiminnan nopeiden muutosten vuoksi on erityisen tärkeää kytkeä koulutus ja tutkimustoiminta kiinteästi toisiinsa. Näiden seurauksena tulee olemassa olevat työpaikat säilyttää ja synnyttää uutta työllisyyttä ja uusia työpaikkoja. Nuorten koulutuksessa tulee kaikilla tasoilla lisätä yhteyksiä työelämään, lisätä tietotekniikan opetusta, tuoda esille yrittäjänä toimimisen vaihtoehto, kehittää nuorten luontaista keksijäviettiä eikä tukahduttaa heitä liiallisilta valmiiksi asennetuilla malleilla. Nuorten kouluttamista työpaikoilla on lisättävä ja kehitettävä voimakkaasti. Aikuiskoulutuksen perinpohjaisen uudistamisen järjestämiseen on ripeästi käytävä käsiksi. Se on kohdennettava myös muihin kuin palkkatyössä oleviin. Sen järjestelyssä on käytettävä hyväksi uusia tiedonsiirto- ja opetusmenetelmiä. Aikuiskoulutuksen järjestelyissä tulee työllisyyspoliittis-

103 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka ten näkökohtien painottua koulutuspoliittisia näkökohtia enemmän. Tästä syystä aikuiskoulutuksen kehittämisvastuu tulee siirtää työvoimahallinnolle. Ihmisten kouluttaminen tulee nähdä investointina ihmiseen ja perinteiset investointilainat ja avustukset tulee ottaa avuksi koulutustukijärjestelmiä luotaessa. On otettava käyttöön alakohtaiset koulutusrahastot. Yhteistyössä eri osapuolten kanssa tulee luoda järjestelmä, jossa taataan opiskeluun ja tutkimustoimintaan siirtyvän sijalle palkattavaksi työtön taikka koulutustaan vastaaidattornissa töissä työskentelevä. Kauppa- ja teollisuuspolitiikka. Kuponkien leikkauksesta ja uusia työpaikkoja luomattomasta sijoitustoiminnasta on tullut kannattaviota kauppaja teollisuuspolitiikkaa, valitettavasti. Suuryritykset maksattavat epäonnistumisensa työntekijöillä - tässä ollaan kommunistien kanssa samaa mieltä, eikö niin Männistö?- ja työntekijävaltaisilla pienyrittäjillä. Sellaisen tutkimusja tuotekehittelytoiminnan tukemista, jonka seurauksena syntyy uusia työpaikkoja, on kaikkialla lisättävä. Tämä tarkoittaa niin valtion tuen kuin pankeista annettavien lainojenkin uudelleen suuntaamista. Pienyrittäjille tulee luoda halpakorkoinen laina- taikka korkotukijärjestelmä. Uuden työvoiman paikkaamisesta ja työn teettämisestä ihmistä ei pidä rangaista. Palkkakustannuksiin sidotusta sosiaaliturvan rahoituksesta on siirryttävä liikevaihtoon perustuvaan rahoitusjärjestelmään tai muuhun sopivaan järjestelmään. Reaali-investointien vauhdittamiseksi on tarpeen pikaisesti alentaa peruskorkoa, jotta korkeat korkomenot eivät inflaation taittuessa jarruttaisi mm. asuntorakentamista ja tuotannollisia investointeja. Uuden teknologian laajentuva käyttöönotto aiheuttaa suuriakin rakennemuutoksia, joiden laajuus ja luonne eivät ole vielä ennakoitavissa. Jott~ edessä oleva elinkeinotoimien murros ei johtaisi alueellisen liikkuvuuden syvenemiseen, uuden teknologian leviämistä maan eri puolille olisi pyrittävä nopeuttamaan. Tässä tarkoituksessa esitetään, että yhteistyössä korkeakoululaitoksen ja elinkeinoelämän kanssa muodostettaisiin useita suuraluekohtaisia teknologian kehittämiskeskuksia alan kehittely-, soveltamis- ja koulutustoiminnan edistämiseksi. Keskusten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota teknologian soveltamiseen pienten ja keskisuurten yritysten tarpeita varten. Neuvostoliiton-kaupalla on bilateraalisuutensa vuoksi erittäin huomattava merkitys työllisyyden kehittämisessä, kuten Tennilä mainitsi. Viennin suotuisan kehityksen yhtenä esteenä on sopivien tuontiartikkeleiden löytämisen ongelma. Sen helpottamiseksi esitetään perustettavaksi Neuvostoliiton-kaupan tutkimusja kehittämisinstituutti, jonka kiireellisimpänä tehtävänä olisi uusien mahdollisten tuontiartikkeleiden kartoitus. Tuotantotoimintaa on keskittämisen sijasta hajautettava. Sitten sosiaalipolitiikkaan. Työajan lyhentämiseen olisi pikaisesti ryhdyttävä. Olemassa olevaa työtä voidaan jakaa uudelleen lähtemällä työntekijän omasta halusta. Esimerkiksi osa-aikatyöhön liittyviä sosiaalisia etuuksia olisi kiireellisesti korjattava. Se on erittäin suuri ongelma muuten osaaikatyössä. (Ed. Männistö: On korjattava, ei "olisi"!)- No, sovitaan näin, ed. Männistö, että on korjattava, kyllä minä olen ihan valmis, siitä vaan ja meidän puolueeromekin on sitä mieltä. Tästä me olemme kommunistien kanssa kyllä samaa mieltä, niin kuin työllisyyskysymyksestä yleensäkin olemme samaa mieltä. Säädöksiä tulee myös kehittää niin, että samaa virkaa voi hoitaa kaksi henkilöä. Talouden ns. kolmannen sektorin työllistämismahdollisuuksia tulee tehokkaasti käyttää hyväksi. Riittävän laajan suojatyötoiminnan järjestämiseen tulee kiireellisesti ryhtyä. Tämä on tärkeää: Sosiaali- ja terveysministeriölle esitetään lisäksi ryhtymistä yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa kokeiluun, jossa esim. vanhusta tai vammaista lähimmäistä hoitamaan ryhtyvälle henkilölle, joka ei ole ansiotyössä tai jää siitä pois, maksetaan työttömien toimeentuloturvan suuruista palkkaa. Tämä tulisi laitoshoitoa halvemmaksi ja vapauttaisi hoitavan henkilön työpaikan muiden käyttöön. Sitten julkisen vallan, valtion ja kunnan toimenpiteet. Yhteiskunnalla tulee olla rohkeutta aloittaa työllisyys- ja elinkeinopoliittisista syistä suuria hankkeita. Tällaisia voisivat olla - vain esimerkin heittääkseni - Suomenlahden-Pohjanlahden kanavan rakentaminen tai rautateiden uudistaminen raskaiden tavarakuljetusten hoidon järjestämiseksi jne. Yhteiskunnan palvelulaitoksista ei tule luoda vain liiketaloudellisesti karmattavia, vaan niiden on kyettävä olemaan myös yhteiskuntapoliittisesti kannattavia. Asenteiden ei vain työllisyyden ylläpitämiseen, vaan myös työttömien työllistämiseen on ratkaisevasti muututtava annetun uuden työllisyyslain hengen mukaisesti. Kansalaisella tulee olla oikeus työhön, jos yritystoiminta ei sitä oikeutta hänelle suo. Aktiivisesti työssä oleva kansalainen on aina

104 5088 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 halvempi ratkaisu yhteiskunnalle kuin passiivinen työtön. SMP:n käsityksen mukaan kunnat voisivat kantaa nykyistä suuremman omavastuun työllisyyden ja työttömien hoidosta omilla alueillaan. Niinpä kunnat saattaisivat yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa kartoittaa ja seurata paikallisia työllisyysongelmia sekä laatia suunnitelmia niiden ratkaisemiseksi. Nämä suunnitelmat olisivat laajaalaisempia kuin esim. investointisuunnitelmat. Niillä pyrittäisiin luomaan konkreettisia työmahdollisuuksia erilaisissa elämän tilanteissa oleville työttömille kuntalaisille. Tarvittaessa olisi kunnallista työllistämistuki- tai valtionapujärjestelmää kehitettävä edelleen tällaisen kunnallisen toiminnan tukemiseksi. SMP pitää viime aikoina virinneitä ehdotuksia ns. vapaakuntakokeilun toimeenpanemisesta kannatettavina. Kokeilukunnilla olisi tällöin mahdollisuus huolehtia tietyn määrärahan puitteissa mm. työtilaisuuksien järjestämisestä työttömille. Kuntien elinkeinoeasiamiesjärjestelmä on osoittautunut varsin tulokselliseksi keinoksi paikallisen elinkeinotoiminnan edistämisessä. Uusien työpaikkojen syntyminen riippuu suuresti paikallisen aloitteellisuuden ja yritteliäisyyden vireydestä. Elinkeinoasiamiesten toimenkuvaa olisi näin ollen perusteltua kehittää kykyjen etsimisen suuntaan. Toisin sanoen heille olisi kehitettävä valmiuksia löytää kuntalaisia, jotka soveltuvat yrittäjiksi, mutta jotka esim. neuvonnan tai rahoituksen puutteessa eivät ole sellaisiksi ryhtyneet. Lopuksi: SMP pitää tärkeänä, että uusi työllisyyslakiesitys tuodaan eduskunnan lopullisesti käsiteltäväksi ja vielä tämän eduskunnan aikana. Laki tulee hyväksyä, sillä se takaa sen piiriin kuuluville perustuslaillisen oikeuden työhön ja alkusoiton aktiiviselle, ihmisiäheisyydestä lähtevälle yhteisen Suomen kehittämiselle. Ed. N o r d m a n : Puhemies, talman! Suuri maastamuutto Ruotsiin voitiin katkaista 70-luvulla. Tämä koski myös suomenruotsalaisia, jotka niin helposti ja runsaasti muuttavat juuri Ruotsiin. 80-luvulla paluumuutto on tuonut maallemme jopa väestölisäyksen. Tästä huolimatta paluumuuttoon liittyy joukko ongelmia. Pari valtion komiteaa ja mm. niinsanotut suomenruotsalaiset kansankäräjät ovat ehdottaneet joukon toimenpiteitä toisaalta maastamuuton hillitsemiseksi, toisaalta paluumuuton edistämiseksi. Toimenpiteistä on kuitenkin toteutunut varsin vähän. Nyt kun maastamuutto Pohjanmaalla on jälleen alkamassa, viime vuonna jotkut kunnat taas menettivät asukkaita enemmän kuin saatiin takaisin Ruotsista. Nämä ehdotukset on otettava vakavan tarkastelun alaisiksi. Ennen kaikkea työvoimaministeriön on otettava tästä vastuu, vaikka toimenpiteitä odotetaan myös muilta ministeriöiltä. Suomenruotsalaisessa työvoimahallinnossa tarvitaan erityistoimenpiteitä pohjoismaisen muuttoliikkeen tasapainossa tai plussassa pitämiseksi. Tätä taustaa vasten lausunkin suuren tyytyväisyyteni siitä, että valtiovarainvaliokunta ehdottaa markan lisämäärärahaa esim. Ruotsista palaaville tai sinne aikoville työpaikoista annettavan informaation lisäämiseksi. Työttömyys maassamme on suuri, mutta väestökehitystä ajatellen on tehtävä kaikki pakkoluontoisen maastamuuton vähentämiseksi, onhan yritteliäille paluumuuttajille ja paluumuuttajille, joilla on arvokasta ammattitaitoa ja kokemusta, aina tilaa täällä kotona. Tarvitaan, kuten sanottua, erityistoimenpiteitä ruotsinkielisissä ja kaksikielisissä kunnissa. Herr talman! Jag har här konstaterat att återflyttningen från Sverige tili Finland är förenad med en rad problem. Ett par statliga kommitteer och bl.a. Finlands svenska folkting har föreslagit åtgärder för att dels stävja emigrationen, dels befrämja återflyttning. Mycket litet av det här har förverkligats. I dag då emigrationen igen tycks komma i gång i Österbotten bör de här förslagen tas tili allvarlig granskning. Det ansvaret bör i första hand arbetskraftsministeriet ta, även om åtgärder väntas också av andra ministerier. Det behövs speciella insatser i arbetskraftsförvaltningen bland finlandssvenskarna för att hålla den nordiska flyttningsrörelsen i balans eller på plus. Mot den här bakgrunden uttalar jag min stora tillfredsställelse över att statsutskottet föreslår ett tilläggsanslag om mark för ökad information om arbetsplatser, t.ex. tili dem som återvänder från Sverige eller överväger att flytta dit. Arbetslösheten är stor i vårt land, men med tanke på befolkningsutvecklingen bör det göras allt för att minimera emigration av tvångskaraktär. För företagsamma återvandrare och återvandrare med värdefull yrkeskunskap och -erfarenhet finns det alltid rum här hemma. Det här kräver som sagt speciella insatser i de svenska och tvåspråkiga kommunerna. Ed. S k ö n : Herra puhemies! Joskus nolottaa, kun salissa ei ole väkeä. Nyt nolottaa, kun salissa on väkeä.

105 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Kun puhutaan työvoimaministeriön pääluokasta, niin tulin pyytäneeksi puheenvuoron lähinnä siitä syystä, että tiedän, että täällä vasemmistossakin, devalaisissakin, on aika kovia pomminheittäjiä. En Ensio Lainetta ollenkaan osoittele, mutta Kuoppa on niitä pommikoneita, joka jyrisee kyllä eikä pysy totuudessakaan aina. Hän väitti, että Urpo Leppänen olisi kieltänyt naisilta työnteon. Minä en kuullut ainakaan ministeri Leppäsen puheessa tällaisia sanan sekoituksia kuten Kuopan puheessa. (Ed. Männistö: Ei Kuoppakaan ihan niin sanonut!)- Kyllä hän sanoi, minä olin paikalla. - Mutta se siitä. Kaikkein suurin huoli, jota olen kantanut, on ollut sosiaalivaliokunnassa käsiteltävä työllisyyslaki. Me onnistuimme kaikesta huolimatta saamaan perustuslakivaliokunnan lausunnon sosiaalivaliokuntaan, mutta edelleen odotamme laki- ja talousvaliokunnan lausuntoa, sillä erittäin suuri vaara piilee tämän lain valmistumisen suhteen, ellei nyt laki- ja talousvaliokunnan lausunto tule jo meille ihan tämän viikon aikana, mieluummin jo huomenna tai ylihuomenna viimeistään, koska tietty aika tarvitaan ennen kuin se täällä suuressa salissa on viimeisessä käsittelyssä. Mutta on iloisiakin aiheita, sillä viime aikoina minun on ollut annettava tunnustus myös oppositiolle, varsinkin vasemmalla puolella SKDL:lle ja devalaisille, että he eivät ainakaan jarruta tämän työllisyyslain valmistumista. Kokoomuksella olisi ollut erittäin suuri halu estää työllisyyslain valmistuminen tämän istuntokauden aikana, mutta luotan sosialidemokraatteihin ja myös hallituspuolueisiin, vaikka keskustapuolueen Kemppainen onkin oudonlaista suhinaa pitänyt siellä jopa Nordmanin korviin. Uskon kuitenkin, että niin suuria suhinoita ne eivät ole että estäisivät lain valmistumisen sosiaalivaliokunnassa. Luotan ruotsalaisten edustajaan Nordmaniin ennen kaikkea siinä, että hän on rehti kaveri ja tunnustaa sen, että se on hallituksen antama esitys, joka ei ole paras mahdollinen. Se ei ole paras mahdollinen siitäkään syystä, että vielä tämän päivän aikana sain huonoja tietoja siitä, että siellä ilmenisi eräitä sellaisia sanoja joissakin paikoin, en käsittele sen tarkemmin, että "pyritään" ja silloin kun laissa sanotaan, että "pyritään", niin se on vain pyrkimistä eikä se tarkoita sitä, että se toteutetaan. Se on aivan samalla tavalla, kun sanotaan että on "olennaista" tai "voidaan", niin ei voidakaan aina. Mutta parempi huonompikin pakkaus kuin ei mitään, ja toivon, että nyt me saamme sen sosiaalivaliokunnasta tänne suureen saliin nopeasti. Mikkelin piirin alueella eräät kaupungit ja kunnat ovat erittäin vaiteliaita ja eivät edes suunnittele eivätkä esitä sellaisia rakennuskohteita, että olisi tämän vuoden alkupuolella saatu aloitettua työllisyyskohteita, joilla olisi voitu luoda rakennusmiehille töitä. Esimerkiksi Savonlinnan kaupungissa on työttömyysluku peräti 11,4 % ja suurin osa työttömistä on rakennustyöläisiä. Hämmästelin Savonlinnan kaupunginjohtajan esiintymistä viime vuoden lopulla. Kysyin SMP:läisenä kansanedustajana olisiko teillä tarvetta rahasta, koska tiedän, että yli 5 milj. mk tulee lisää työllisyysvaroja jaettavaksi Mikkelin lääniin, jos vain rakennuskohteet voidaan aloittaa nyt kevään aikana. Ellei niitä voida aloittaa eikä suunnitelmia ole valmiina eikä rakennuslupia esim. koulujen saneerauksien tai muiden osalta, on aivan turhaa yrittääkään enää sitten puhua näistä työllisyysmarkoista. Minun vielä täytyy tässä eräs kohta mainita, että se tulee tähän puheenvuorooni, koska aion sen myös jollakin tavalla referoida siihen omaan lehteen, jota lääni levittää Mikkelin läänin alueella, ja käsitellä vähän näitä kaupunkeja ja kuntia. Siitä huolimatta niissä kunnissa, joissa on suurin työttömyysongelma, ei tosiaan oteta yhteyttä esim. minuun kansanedustajana. Kepulaisissa kunnissa, kuten Joroisissa, Savonrannalla, Anttolassa ja Sysmässä ja monissa muissa kunnissa, kunnanjohtajat viitsivät soittaa tänne eduskuntaan ja pyytävät apua, jotta saataisiin jotakin siitä potista. Näille kunnille on vain "valitettavasti" käynyt sillä tavalla, Savonrannan kunta esimerkkinä, että kun 1982 työttömyysluku oli 33 %, niin se on nyt 9 %, eli ministeri Urpo Leppäsen ja minun yhteistyö on luonut sinne uusia työpaikkoja, kun vain kunnan johto ja johtajat ovat viitsineet ottaa yhteyttä ja valmistella sellaisia työllisyyskohteita, joihin on voitu antaa rahaa. Tällä hetkellä tilanne alkaa olla niin kuin Savonrannan kohdalla, että ne ajavat ohi niistä kunnista, joissa työllisyysluvut olivat silloin noin jopa 5-6 %. Näin on siis tilanne, ja esim. Joroisten kunnalle on annettava tunnustus siitä, että sieltä valtuuston puheenjohtaja tulee yksin, ei hän tuo viittä karvahattukaveria tänne Helsinkiin. Se on kepulainen kunnanvaltuuston puheenjohtaja, mutta hän ymmärtää, että se on kunnan etu, kun he suunnittelevat ja rakentavat. Näin ollen he ovat saaneet huomattavan osan niistä määrärahoista, jotka todennäköisesti olisivat menneet Savonlinnaan, Mikkeliin tai Heinolaan, joista ei pidetä yhteyttä lainkaan. Tämä on minun mielestäni sellaista politiikkaa, josta kärsivät sen alueen asukkaat. Ja minä tulen sen kyllä julistamaan C

106 5090 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 ennen vaaleja niille ihmisille, jotka asuvat niissä kunnissa ja kaupungeissa, joissa sosialidemokraatit lähinnä johtavat kaupunkia. Tämä on kateutta kansanedustajaa ja meidän ministeriämme kohtaan. Eivät ne markat aina tule sieltä opetusministeriön eikä muun hallinnonalan kautta. Ne täytyy hakea sieltä, mistä on mahdollisuus saada. (Ed. Roos: Puhuja on turhan vaatimaton!) - Minä olen aivan varmasti turhan vaatimaton. - Onneksi Pieksämäen kaupunki, jossa on SMP:n äänillä valittu kaupunginjohtaja vt:nä, Taisto Kaartinen, on kääntynyt meidän puoleen, ja me autamme. Nytkin he tulevat saamaan noin 1,5 milj. mk helmi-maaliskuun tienoilla, kun rakennetaan kultturitaloa sinne. Ed. Roos, SMP:kin on sen verran ollut fiksu, että se on valinnut sellaisen kaupunginjohtajan vt:ksi sosialidemokraateista, joka myös uskaltaa ottaa SMP:läisiin yhteyttä, ei pelkää, että omat erottavat. Tämä on totuus tässä. (Ed. Roosin välihuuto.)- Näin se on. Ed. Roos voi valmistautua siihen omaan puheenvuoroansa ja ajatella vähän noin asioita. Tämä on muuten totta, mitä minä olen puhunut. Minä voin näistä luvuista vielä sen näyttää ed. Roosille. Täällä puhutaan koko ajan jopa oman ministerin suulla, että meillä on työtöntä. Minä olen yksin tämän 3, 5 vuoden aikana tutkinut tämän asian ja ottanut sosiaalija terveysministeriöstä selvän. Niitä ei ole sitä määrää, jos otetaan ne sairaat ihmiset pois. Minun työhuoneesta voi tulla ed. Roos, jos kiinnostaa, laskemaan yli sellaista työkyvyttömyyseläkkeelle päässyttä ihmistä, jotka ovat hakeneet vuosia tätä työkyvyttömyyseläkettä, mutta heille ei ole sitä suotu, koska vakuutusoikeuden ja muiden eläkelaitosten lääkärit ovat todenneet ne työkykyisiksi, vaikka tutkimukset ja kaikki erikoislääkärien useammatkin todistukset osoittavat, että ne ovat pysyvästi työkyvyttömiä. Ja kun tämä tilanne on näin vakava ja jos yhden kansanedustajan kautta työvoimakortista vähenee noin vähän yli tuhannella 3, 5 vuoden aikana, niin mitä se vähenee, jos jokainen kansanedustaja tekisisi sen työn omalla alueellaan. Tosin minä huomautan, että ne kaikki eivät ole Mikkelin läänistä. Sosialidemokraattiset päivälehdet tekivät semmoisen hyvän palveluksen, että ovat lisänneet voimakkaasti SMP:n kannatusta kirjoittamalla päivälehdissään, että Skön hoitaa työkyvyttömyyseläkkeet ja työllisyyskortistossa olevat ihmiset eläkkeelle, kun vain on riittävä näyttö lääkärien lausunnoissa. Ja nämä lehdet tekivät arvokkaan työn sikäli, että moni ihminen ympäri maata on saanut avun minun kauttani. Kun kysyin siltä toimittajalta, onko tarkoitus, että nämä työvoimatoimistoissa ja työttömyyskortistoissa olevat sairaat saataisiin nyt yhden miehen avulla poistettua kortistoista, niin toimittaja naurahti ja sanoi, että tässä on tarkoitus vähän piiskata omia laiskoja kansanedustajia. No, en ole sitä toimittajaa kyllä täällä eduskunnassa sen jälkeen nähnyt, että onkohan loparit tullut vai onko hän ollutkin sitten vain free lance -toimittaja, jolle ei enää suoda mahdollisuutta sitten tehdä tällaisia juttuja, jotta ihmiset saisivat apua tätä tietä. Huomautan vain sen, että sosiaalija terveysministeriön ilmoituksen mukaan työvoimakortistossa on edelleen työnhakijana vähän yli ihmistä, joilla on pysyvästi työkyvyttämän lääkärinlausunto tai osittain työkyvyttämän lausuntoa. Ei tämä ole oikeaa sosiaalipolitiikkaa. ja sanon niin, että minulla oli sosiaalihallituksen pääjohtajasta hyvä kuva, kun hänet valittiin sinne. Mutta sen jälkeen se on ollut vain silmien räpyttelyä ja tukkamuodin muuttamista, ja ne ihmiset, jotka kärsivät, ovat unohtuneet. Ed. Roosin välityksellä terveisiä vain Vappu Taipaleelle! Ed. P. Leppänen : Herra puhemies! Ehkä on paikallaan esittää muutamia ajatuksia aluksi työttömien määrästä. Siitä tuntuu olevan monenlaista tietoa. En tiedä sitten pitääkö tämäkään paikkansa, mutta allekirjoittajana tässä on työvoimaministeri Urpo Leppänen, joka on syyskuun 26 päivänä viime vuonna antanut eduskunnalle tämän valtioneuvoston kertomuksen, joka on yhteistyössä hallituksen kanssa valmisteltu. Täällä todetaan, että Suomessa työttömyyden taso on pysynyt viimeisten neljän vuoden ajan lähes samana, elikkä vuonna 1985 työvoimaministeriön mukaan on ollut henkilöä eli enemmän kuin vuonna Jossain määrin tuntuu ihmeelliseltä, että näitä lukuja niin ministeri kuin eräät muutkin puhujat ovat täällä yrittäneet joksikin muuksi muuttaa. Tämä on hallituksen antama yhteinen arvio ja kai hyvin pitkälle pitänee paikkansa. Nyt käsittelyssä oleva työvoimaministeriön hallinnonala on mielestäni eräs tärkeimpiä maassamme, koska suurtyöttömyys on maamme pahin tällä hetkellä. Se on ongelmana täysin järkyttävä. Vaikka tätä asiaa pyörittelisi kuka tahansa ja missä tahansa, niin se ei varmasti muuksi muutu. Tämä ongelma kyllä Suomessa olisi voitettavissa, mikäli siihen poliittista tahtoa löytyisi. Tähän ei ole Suomen olosuhteissa pakko alistua. Meillä on tekemätöntä työtä, meillä on resursseja ja meillä on myös rahaa tähän käyttää. Keinoja ei varmasti tarvitse

107 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka luetella, ne on lueteltu moneen kertaan myös menneen syksyn aikana. Tässä työvoimaministeriön pääluokan käsittelyn yhteydessä haluaisin muutamia ajatuksia nostaa esille lähinnä siitä syystä, että tuleva työvoimaministeri, olkoon hän sitten kuka tahansa, ryhtyisi todella töihin. En väitä, etteikö nykyinen ministeri olisi yrittänyt, mutta se on ollut hieman haparoivaa, eikä hänellä ole ollut riittäviä valtuuksia. Siksi sanon näin, kun ministeri ei ole mielestäni esittänyt sellaista talouspoliittista linjanmuutosta, jolla olisi ollut vaikutusta tähän suurtyöttömyyteen, vaan yrittänyt eräillä pikku nippeleillä, joilla ei ole juuri mitään merkitystä kokonaisvaltaisesti ajateltuna. Vaikka meillä olisi useita kymmeniä tukimuotoja, niin ne ovat pikku asioita kokonaisuuteen verrattuna. Mielestäni tulevan eduskunnan ja tulevan hallituksen ja työvoimaministerin tulee antaa työvoimahallinnolle riittävästi resursseja ja palauttaa se työ kunniaan työvoimahallinnossa, mitä varten se on perustettu. Sen työn täytyy olla opastavaa, neuvoa-antavaa, ihmistä auttavaa ja työpaikkoja välittävä organisaatio. Meillä tulee kaikki avoimet työpaikat saattaa työvoimatoimistojen tietoon. Nythän on käynyt niin, että kun byrokratiaa on lisätty ja korvausmenettely on kangistunut, työvoimahallinnossa olevien ihmisten aika menee tähän byrokratiaan. Mielestäni korvauksen voisi hoitaa esimerkiksi keskitetysti perusturvan osalta Kansaneläkelaitoksen organisaatio riittäviä todistuksia vastaan ja työttömyyskassojen osalta kassojen oma organisaatio. On käsittämätöntä tämä jatkuva hapuilu ja puhuminen, että on ongelma ja on ongelma, mutta sitten, kun pitäisi ryhtyä sanoista tekoihin, ei enää riitäkään poliittista tahtoa. Tästä on esimerkkinä nykyisen työvoimaministerin lähettämä kirje kaikille Suomen kunnille. On kyselty lähinnä kuntien hallitusten jäsenten taholta ja työvoimatoimikuntien jäsenten taholta, mitä tämä kirje yleensä tarkoittaa. Eihän kirjeessä sinänsä mitään pahaa ole, mutta se on herättänyt kysymysmerkkejä, mitä tällä kirjeellä halutaan työvoimaministerin taholta sanoa. Haluan sen lukea, koska se on lyhyt: ''Kaikille Suomen kunnille 11 päivänä marraskuuta Eduskunta on toistuvasti korostanut eri valiokuntien kannanottojen hyväksymisen yhteydessä kaikkien viranomaisten vastuuta työllisyyden hoitamisesta. Työvoimahallinto on viime vuosina pyrkinyt entisestään tiivistämään yhteistyötään kuntien kanssa ja tuonut voimakkaasti esille paikallisen aloitteellisuuden merkityksen työttömyyden vähentämisessä. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta yhteistoiminnasta ovat alueelliset ja kuntakohtaiset työllisyys- ja elinkeinopoliittiset hankkeet. Kuntien keskusjärjestöjen kanssa tehdyn suosituksen mukaan kunnat ja työvoimaviranomaiset pyrkivät yhdessä työllistämään kunnallisen työllistämistuen avulla ne kolme kuukautta työttömänä olleet vuotiaat nuoret, joille ei ole voitu järjestää koulutus-, harjoittelu- tai muuta työpaikkaa. Uskon tehdyn sopimuksen onnistumiseen vuonna Toivon, että kunnat tekisivät aktiivisesti esityksiä piiri- ja paikallistason työvoimaviranomaisille erityyppisten työllistävien hankkeitten toteuttamiseksi. Päätösvalta hankkeitten toteuttamisessa on useimmiten piiri- ja paikallistason työvoimaviranomaisilla. Työvoimaministeriössä perusteellisesti valmisteltu uusi työllisyyslaki on eduskunnan käsiteltävänä. Laki perustuu hallitusmuodon 6 :n 2 momentin työn oikeuden pohjalle, jonka mukaisen työllisyyslain eduskunta on useaan otteeseen edellyttänyt kiireesti annettavaksi käsiteltäväkseen. Suomi on työllisyyslain säätämisen myötä perustuslakinsa mukaan siirtyvä passiiviyhteiskunnasta aktiiviyhteiskuntaan korostaen kunnan keskeistä roolia yhteiskuntamme kaikinpuolisessa kehittämisessä. Valtio korvaa kunnille työllisyyslain toimeenpanosta aiheutuvat kustannukset niin, että millekään kunnalle ei aiheudu kohtuutonta rasitusta. Muistutan vielä, että kunta on kuntalaisia varten ja kunnan velvollisuus on auttaa jokaista kuntalaista. Työvoimaministeri Urpo Leppänen." Tämä kirje on aiheuttanut hyvin paljon kysymyksiä. Kun miettii tämän kirjeen sisältöä ja tapahtumia esimerkiksi tänä päivänä Lievestuoreella, jonka asiaan palaan hieman myöhemmin, nämä ovat hieman ristiriitaisia. Mielestäni tällä hetkellä kunnissa jo alkaa olla erittäin paha tilanne. On työllistetty nuoria pitkäaikaistyöttömiä, mikä on hyvä asia, mutta he tekevät jo sellaisia töitä, jotka kuuluisivat vakituiselle henkilöstölle. On siirrytty siihen, että ei enää palkatakaan vakituista henkilöstöä vaan otetaan tilapäistyösuhteisiin työttömiä, monesti myös kokemattomia henkilöitä. No, hyvä asia varmasti nuoren ja työttömän kannalta, mutta siitä kärsivät kunta ja kuntalaiset ja kärsii se ihminen, jonka työsuhde on määräaikainen. Se tulee paljon kalliimmaksi yhteiskunnalle, kun aina uusi henkilö opettelee vakituisen henkilön työn. Työttömien asiasta on puhuttu viime syksyn kuluessa hyvin runsaasti, ja jos se puhumisen perusteella olisi saanut sympatiaa, oltaisiin jo työt-

108 5092 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 tömän kannalta katsottuna paljon paremmassa tilanteessa. Mutta puheet ovat puheita, niin kuin olen useasti todennut, ja teot ovat tekoja. Lähetystöjä vastaanotettaessa puhutaan, annetaan sympatiaa, lämmintä kättä. Mutta kun tulee päätöksentekovaihe, painetaankin jostakin syystä vikanappia. Ei näin pienen maan kuin Suomen kannata pitää noin suurta työttömien määrää. Sitä eivät varmasti halua muut kuin porvarit ja porvareita tukevat henkilöt. Se on porvareille hyöty, mutta se ei ole kansalle eikä maalle eikä sen asukkaille hyöty, joten siihen täytyy saada muutos, ja sitä SKDL:n ryhmä on hyvin monilla keinoilla yrittänyt saada aikaiseksi. Joskus tulee mieleen se ajatus, että pitäisi tehdä aloitteita joillekin muille ryhmille valmiiksi, jotta asia voitaisiin hoitaa, jos kerran se on siitä kiinni, kuka niitä aloitteita on tehnyt. Minä en ainakaan koe sitä vaikeana, jos jonkin muun ryhmän aloitteen pohjalta ongelma voidaan hoitaa. Tähän asiaan SKDL:n ryhmä haluaa todella muutosta, ja se muutos olisi voitu jo tämän budjetin yhteydessä saavuttaa, jos siihen olisi vain ollut poliittista tahtoa. Herra puhemies! Muutama sana akuutista tapauksesta eli tapauksesta Lievestuore. Kun syksyllä 1985 käytiin tässä salissa hyvin vilkas, mielenkiintoinen keskustelu Lievestuoreella sijaitsevan sellutehtaan käynnin puolesta ja sitä vastaan, SKDL:n edustajat puolustivat käynnin jatkamista, johon oli silloinkin olemassa selvät perusteet, ja ne on myös jatkossa todistettu oikeiksi. Tehdas ei ollut kannattamaton, vaan se haluttiin sulkea muista syistä. Pääomapiirit olivat näin päättäneet. No, ei se mitään. Tulihan paikkakunnalle erityisaluetuki. Viime torstaina, kun kyselin tätä asiaa myös suullisten kysymysten kyselytunnilla, sain ministeri Urpo Leppäsen vastauksen, josta myös kotimaan katsaus maanantai-iltana jossakin määrin antoi tietoa. Tilanne on tosiaan sellutehtaan työntekijöiden osalta se, mitä yritin perätä eli heistä ei monikaan ole saanut työtä. Ihmeellistä mielestäni on siitä syystä tämän asian suhteen se, että kun yhteiskunta antaa rahaa eli me veronmaksajien varoja sinne sijoitamme, miksi sitten paikkakunnan työttömät eivät kelpaa niille yrityksille, jotka ovat sinne työpaikkoja synnyttäneet? Tässä on mielestäni jotakin sellaista ristiriitaa, johon tulee puuttua. Tämän päivän tietojen mukaan Lievestuoreen työttömyysaste on kohonnut, vaikka sinne on tullu toistasataa uutta työpaikkaa. On jotakin outoa, ja miljoonia markkoja on yhteiskunta sinne sijoittanut rahaa. Tämä täytyisi mielestäni selvittää ja tutkia, onko tällainen meno enää järkevää vai käytetäänkö rahoja yrittäjien toimesta väärin. Ehkä ulkopuolelta paikkakunnalle tulleet työntekijät ovat jonkin muun kunnan tilastoista pois, joko työttömyystilastoista tai työvoimasta. Ehkä joillakin paikkakunnilla on yritys lopettanut siitä syystä, että saa Lievestuoreella halvempaa yhteiskunnan rahaa tai ilmaista. Tämä on asia, jonka pitäisi meitä kaikkia opettaa mutta myös työvoimahallintoa, että pitäisi saada tukipäätöksiin sellaisia sitovia lausumia ja mainintoja, että yritysten tulee ensisijaisesti kunnioittaa paikkakunnan työttömiä ja toissijaisesti sitten muita. Lievestuore tulee olemaan hyvin pitkään eräänä esimerkkinä. Siitä meillä on kokemuksia ja tietoa, miten kannattava tehdas ajettiin alas ja saatiin paikkakunnalle yli 200 työtöntä. Ed. R o o s : Herra puhemies! Ed. Skön vaatimattomaan tapaansa kertoili ansioistaan ja töistään. (Ed. Skön: Pakkohan niistä on jonkun kertoa!) Siihen osaan hänen puheenvuoroaan, jossa hän käsitteli sosialidemokraatteja, jopa hiukan omiansakin, en katso voivani yhtyä, mutta olen samaa mieltä, kun hän reilusti sanoi, että se on osa vaaleja varten käytettävää materiaalia. (Ed. Skön: Pitää olla rehellinen!) Se on tietysti selvää ja oikeata kaikki sekin. Hän piti kuitenkin niin kovaa vauhtia puheenvuorossaan, etten minäkään kerinnyt välihuutona antamaan hänelle tunnustusta siitä, mitä hän lopussa mainitsi. Teen sen nyt. Annan vilpittömän tunnustuksen ja tiedän, että asia on juuri näin kuin hän sanoi, että hän on todella tehnyt töitä ja saanut tuloksia sairaiden ihmisten asioiden hoitamisessa. Olette siinä ollut hyvä esimerkki, ja se tulkoon pöytäkirjaan mainittua. Herra puhemies! Muuten voin todeta tästäkin keskustelusta, jota täällä on käyty, että niin pitkään kun minä muistan työllisyydestä ja työttömyydestä keskustellun, se on kiertänyt suunnilleen koko ajan samaa kehää. Varsinkin viime vuodet työttömyysluvut ovat samana aikana kasvaneet, vaikka meillä työpaikkoja nyt onkin enemmän kuin koko maamme historian aikana, jos jätetään sotatyöpaikat yli 40 vuotta sitten pois, eli noin 2,4 miljoonaa työpaikkaa. Olemme suhteellisesti tällä vuosikymmenellä lisänneet työpaikkojen määrää Länsi-Euroopan maista eniten. Työtä vailla olevaa ihmistä eivät tämänkaltaiset pohdiskelut kuitenkaan lämmitä. Tulokset sitä tekisivät. Mielin puuttua hieman työttömyyden tilastointiin, vaikka kuulijoita ei nyt ole kuin puhemies ja viisi kansanedustajaa ja ministeri. (Ed. Skön:

109 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Taso hyvä!) Kansainvälinen ja vertailukelpoinen tapa on esittää työttömien määrä prosentteina. Sen laskutavan alle jää kuitenkin asian inhimillisempi puoli. Eivät prosentit ole työttömiä vaan niiden takana olevat ihmiset. Omassa maassamme se on johtanut siihen, että työttömyydestä syntynyt kuva ei ole aivan oikea. Tulos on suunnilleen sama kuin jos katselisimme tilanteen ja tarpeen mukaan kiikarilla eri tilanteissa jommastakummasta kiikarin päästä. Kuva suurenee tai pienenee. Tuntuu siltä, että tähän asti harjoitetun aluepolitiikan mukaistakin tällainen mittakaavasäätely olisi, jopa tuon politiikan edelleen jatkamisen elinehto. Meillä ovat perinteisesti tietyt alueet vaikeita työttömyysalueita, juuri ne alueet, joista Ilmari Kiannon Nälkämaan laulussa lauletaan, ja sitä kuvaavat suuret työttömyysprosenttiluvut. Kuva on kuitenkin vallan toisenlainen, jos vaivaudumme selvittämään, minkä verran väkeä kullakin alueella todella on noiden lukujen takana. Tällöin astumme aimo harppaukset etelää ja länttä kohti. Esimerkiksi Tampereen ja perustettavan uuden Porin työvoimapiirien alueilla työttömäin todellinen määrä on aivan toisensuuruinen kuin siellä, missä prosenttiluvut saattavat kyllä olla suuremmat. Ilmoitettakoon vain tilastoinnin vuoksi työttömyystilanne prosenteissa, kuten tähänkin asti, mutta sen rinnalle on nyt korkea aika laatia tilasto kertomaan, miten suurista joukoista näiden lukujen takana todella on kysymys. Ehkäpä se avaisi nyt puoliummessa olevat silmät ja puolikylminä sykkivät sydämet näkemään hädän todellisen määrän ja paikan. On syytä myös julkaista selkeä tilasto teollisuustyöväen työttömyydestä, heistä, joiden huomista eivät maan tai metsän kasvu tule helpottamaan. Ehkäpä silloin saisivat niin Satakunta kuin Pirkanmaakin niille kuuluvan osuuden valtion tuesta, tulee se sitten työllisyysmomenteilta tai lääninrahana tai joitakin muitakin teitä pitkin. Meillä on viime vuosina erilainen yritystoiminta saanut runsaastikin valtion tukea, ja se on ollut osin välttämätöntäkin. Tuen tarkoituksena on yleensä ollut yritysten toiminnan jatkumisen varmistaminen. Rivien väliin on myös kirjoitettu ajatus siitä, että työväkeä yrityksestä ei tule vähentää. Tältä osin tuki on ollut vastikkeetonta, väkeä onkin vähennetty. Sii:ä on arvosteltu ja täysin aiheellisesti. Minun mielestäni onkin syytä ottaa joko työntekijäjärjestöt valtakunnan tasolla tai työntekijäin edustajat yritystasolla mukaan päättämään tuen käytöstä. Työnantajain etsikkoajan tässä asiassa voi katsoa jo olevan ohi. Nykyisellä mallilla ei ole syytä jatkaa. Sillä rahalla, jota erinäisiin teollisuuslaitoksiin on syydetty, on avattu takaovi uusia koneita varten ja etuovi pois pantavaa työväkeä varten. Herra puhemies! Lopuksi sitten muutama sana uudesta Porin työvoimapiiristä. Tiedän, että olimme arvoisan ministerin kanssa eri mieltä asiasta. Ministeri esitteli työvoimapiirin rajaksi läänin rajaa, ja minä edustin taas sitä kantaa, jota kahdeksan kuntaa selvästi ja kaksi kuntaa enemmän tai vähemmän selvästi ilmoittivat tukevansa, eli ne halusivat pysyä Tampereen työvoimapiirissä. On kyllä kiistämätön tosiasia, että Tampereen työvoimapiiriä ei ole hoidettu niin kuin sitä olisi pitänyt hoitaa. Johtuuko se sitten työvoimapiirin päälliköstä vai mistä, en arvele ja rohkene sitä sanoa, mutta siitä on selviä näyttöjä, että arvostelun aihetta meillä sen työvoimapiirin alueella olevilla olisi ollut. Tilanne on kuitenkin se, ja se on ehkä vaikea ymmärtää niiden, jotka eivät sillä alueella asu, että meillä, jos nyt sen määrittelisi Turun pohjoiseksi vaalipiiriksi, sillä alueella on kaksi hyvin selkeästi rajansa piirtänyttä talousaluetta, Porin talousalue ja Tampereen talousalue. Eivät ne suoranaisesti kilpailekaan keskenään ja väliinkin jää sellaista neutraalia maastoa, mutta se on kuitenkin tosiasia, että niitä rajoja eivät ole vetäneet virkamiehet kirjoituspöydillään, vaan ne ovat syntyneet elävän elämän myötä, voi jo sanoa, kun on vanhasta teollisuusalueesta kysymys, lähes vuosisatojen mittaan. Näiden talousalueiden voimakas elämä, johon toisaalta vaikuttaa Pori ja toisaalta Tampere, säätelee myös monta muuta asiaa niillä alueilla, ja niinpä kun nyt sitten niillä alueilla käytiin keskustelua siitä, miten uusi perustettava Porin työvoimapiiri tullaan muodostamaan, niin oli mielestäni varsin luonnollista se, että Tampereen talousalueen kunnat ottivat sen kannan kuin ottivat. Se ei missään vaiheessa ollut kannanotto siihen, että Pori ei työvoimapiiriään ansaitsisi, päinvastoin. Pori nimenomaan sen työvoimapiirinsä ansaitsi sen tähden, että Satakunta sinällään on jäänyt tietyllä tavalla sivuun. Sen ongelmat eivät ole näkyneet niinkään valtakunnan tasolla. Meidän maakuntalaulussammekin jo todistetaan, että maakunta, Satakunta, on vaurasta aluetta. On vain niin, että Poriin vuosikymmenten mittaan on asettunut raskasta teollisuutta, telakkateollisuutta, samoin Raumalle, ja niillä ei nyt näinä vuosina ole mennyt erityisen hyvin.

110 5094 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 Me myös katsoimme, että Porin työvoimapiiri joka tapauksessa tulee tehdä, ja niinhän se tehtiinkin. Se, että alue muodostui siksi kuin se muodostui, on itse asiassa ainakin minun mielestäni myös porilaisten ja ympäristökuntien etu. Porin ja ympäristökuntien vaikeudet ja ongelmat tulevat nyt selkeästi kirjattua oman työvoimapiirin sisään ja sen toimenkuvaksi ja vastaisten vuosien tehtäväksi. Me myös pelkäsimme, ja se täytyy nyt rehellisesti myös ministerin aikana sanoa, että johtuen juuri siitä, että siinä on kaksi talousaluetta, lääninrajan mukaisella työvoimapiirin rajalla olisi sitten mahdollisesti joitakin muitakin hallintopiirin rajoja vastaisina vuosina vedetty, ja lähinnä meitä pelotti se, että jos keskussairaalapiirinkin rajat vedetään lääninrajan mukaan, niin se ei meidän alueemme kannalta ole ollenkaan hyvä asia. Se oli yksi syy tähän. Joka tapauksessa Satakunnassa ja Pirkanmaalla ollaan vilpittömän iloisia ja annetaan hallitukselle arvosana kymmenen siitä, että tämä pitkään vireillä ollut hanke on toteutettu. Pori saa oman työvoimapiirinsä ja asia on hyvin, sillä sen alueen erityispiirteet näkyvät myös vaikeana työttömyytenä ja sitä todistamaan ja sitä poistamaan oma työvoimapiiri on paitsi tarpeen myös välttämätöntä. Sen piirin äänen tulee kuulua ja näkyä jo ensi vuoden budjetissa ja tämän vuoden lisäbudjetissa. Ed. E. L a i n e : Herra puhemies! Työttömyysluvut ovat korkealla ja työttömyyden ennakoidaan edelleen pahenevan laskutavan muutoksesta riippumatta. Viime marraskuusta joulukuuhun työttömyys lisääntyi työttömällä. Suunta on siis surkea. Perussyy työttömyyteen on itse kapitalistisessa järjestelmässä. Usko tämän järjestelmän kykyyn ja haluun lievittää tai poistaa työttömyyttä on järkkymässä. Se pelottaa hallitsevia. Siksi kansalaisia yritetään harhauttaa puheilla yhteisestä vastuusta, kehotuksilla luopua palkankorotuksista, ehdotuksilla kapitalistien tukemisen tarpeellisuudesta jne. Kapitalistisen järjestelmän vallitessakin työttömyys voi joko lisääntyä tai vähentyä. Hyvin paljon riippuu maan talouspolitiikan suunnasta. On sellaisia kapitalistisia valtioita, joissa työttömyys on vähäisempää kuin Suomessa. Vielä enemmän on maita, joissa työttömyys on meillä valitsevaa suurempaa. Suomi on monia muita maita edullisemmassa asemassa idänkaupan antamista työllistämismahdollisuuksista johtuen. Työttömyys on nykyisin 3-4 kertaa suuremmissa luvuissa kuin aikanaan hätätilahallitusta perustettaessa. Silloin oli kysymys muun ohella uskottavuudesta kapitalismin kykyyn selviytyä työttömyydestä. Muistelen presidentti Kekkosen silloin sanoneen, että ellei nyt saada hallitusta, joka pystyy työttömyysongelmaa lievittämään, niin usko pohjoismaiseen demokratiaan heikkenee. Jos jollakin oli vielä silloin uskoa kapitalismin mahdollisuuksiin, niin hyvin monelta se on mennyt omakohtaisten kokemusten johdosta. Mitä voivat ajatella esim. Vuosaaren työntekijää, joita uhkaa työttömyys? Entä ne 320 perhettä, joilta uhataan viedä vielä työsuhdeasuntokin? Mitä ajattelevat ne turkulaista metallityöläistä, jotka ovat jättäneet epävarmuutta luvanneet työsuhteensa, ja ne 900 Turun telakkatyöläistä, jotka ovat jo työttömien kirjoissa tai saaneet lomautusilmoituksen taikka joita vielä uhkaa työttömyys? Tämä 900 on luku, jonka Turun työvoimapiirin toimisto maanantaina informaatiotilaisuudessaan kansanedustajille kertoi. Turussa, siis pelkästään Turun työvoimatoimiston alueen työttömiä oli viime joulukuussa yli ja se merkitsee työttömyysasteena 7,2:ta eli noin yhtä prosenttiyksikköä maan keskiarvoa suurempaa työttömyyttä. Ei ihme, että turkulaiset metallityöläiset kysyvät nyt perään, mitä tekevät Rekolan komitea, muut luvatut ja muodostetut toimikunnat, joiden sanottiin toimialarationalisointia toteutettaessa pitävän huolen joko koulutuksesta taikka uuden työpaikan saannista. Tuhannet ja taas tuhannet työttömyydestä kärsivät ja työttömyyden uhan alla olevat ovat katkeria yhteiskunnalle, joka hylkää työttömät ja kieltää heiltä erään tärkeimmän perusoikeuden, tehdä työtä. Perustuslain kirjain työn turvaamisesta jokaiselle sitä tarvitsevalle on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi. Eilen suoritetuissa kauppaja teollisuusministeriön pääluokan äänestyksissä hylättiin kaikki demokraattisen vaihtoehdon kansanedustajien ehdotukset kuten muutkin ehdotukset telakoiden työntekijöiden työllistämisestä ja tarvittavien varojen myöntämisestä. Eilen äänestettiin myös Rauma-Repolan Martinniemen sahan kohtalosta. Demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmä vetosi viime viikolla eduskuntaryhmiin ehdottaen yhteistyötä Martinniemen sahan toiminnan jatkamiseksi. Eilen eduskunnan enemmistö hylkäsi ehdotuksemme, jotka olisivat antaneet mahdollisuuden sahan toiminnan jatkamiseen ja työllisyyden turvaamiseen. Me ehdotimme Veitsiluoto Oy:n osakepääoman korottamista 125 milj. markalla. Se olisi mahdollistanut Martinniemen sahan ostamisen Veitsiluoto Oy:lle toiminnan jatkamista varten. Ehdo-

111 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka timme myös 250 milj. markan määrärahaa lopettamisuhan alaisina olevien yritysten ottamiseksi valtion haltuun työllisyyden ja tuotannon turvaamiseksi. Tämäkin ehdotus hylättiin. Hylkäämällä ehdotuksemme vietiin mahdollisuudet varsinaisen budjetin yhteydessä päättää Mattiniemen sahan toiminnan jatkamisesta. Tästä johtuen demokraattisen vaihtoehdon eduskuntaryhmä on päättänyt eilen vaatia maan hallitusta antamaan kiireellisesti eduskunnalle lisämenoarvioesitys, jonka yhteydessä voitaisiin päättää Martinniemen sahan toiminnasta antamalla siihen tarkoitukseen tarvittavat varat Veitsiluoto Oy:lle sahan ostoa ja toiminnan jatkamista varten. Taloudellinen yhteistyö Neuvostoliiton kanssa on erittäin tärkeä myös työllisyyden turvaamisen kannalta. Tästä syystä valtiojohtoisten yritysten ja myös yksityisten yritysten tulisi lisätä ponnistuksia taloudellisen yhteistyön lisäämiseksi Neuvostoliiton kanssa. Maakaasuputkijohdon rakentaminen omaa paljon suuremman merkityksen kuin yleisesti ymmärretään Suomen ja Neuvostoliiton taloussuhteiden pohjan laajentamisessa. Oli valitettavaa, että eilen suoritetuissa äänestyksissä hylättiin kaikki tehdyt ehdotukset idänkaupan kehittämisestä. Näyttää siltä, että monet lähtivät kannanotossaan maakaasuasiassa vastikään julkistetun työryhmän mielipiteestä, jonka mukaan ei ole liiketaloudellisia edellytyksiä maakaasuputkijohdon rakentamiseksi Länsi-Suomeen. Liiketaloudelliset laskelmat muodostavat liian kapean pohjan ratkaistaessa maakaasujohdon rakentamista. On välttämätöntä kiinnittää huomiota kansantaloudellisiin, kauppapoliittisiin ja ympäristöpoliittisiin näkökohtiin, jotka ennemmin taikka myöhemmin tulevat painamaan vaakakupissa niin paljon, että päätös maakaasuputken jatkamisesta tehdään. Parempi olisi tehdä se hyvin pian. Putken vetäminen edellyttää valtioneuvoston periaatepäätöstä valtion osallistumisesta rahoitukseen, mutta luonnollisesti se edellyttää myös Neste Oy:n ja muun muassa Turun kaupungin nopeita toimenpiteitä. Demokraattisen vaihtoehdon vaihtoehtobudjetti merkitsisi hyväksyttynä toimenpidekokonaisuutta, jonka avulla työllistettäisiin yli työtöntä. Me jatkamme tämän pääluokan yksityiskohtaisessa käsittelyssä ehdotuksiemme esittämistä ja äänestykseen saattamista aloitteittemme mukaisten ehdotusten pohjalta. Lopuksi kiinnitän vielä huomiota työttömyyskorvausten verottamiskysymykseen. Tällä hetkellä ei tunnu olevan selvyyttä siitä, aikooko verohallitus ryhtyä toimiin muutoksen toteuttamiseksi välittömästi. Esitän verohallitukseen päin, luonnollisesti maan hallituksen kautta, vaatimuksen siitä, että verohallitus tällä viikolla lähettää työttömyyskorvausten saajille uudet laput, joissa laskelmat veroista merkitään normaalitavalla laskettuna, eikä tällä 50 % :n lisäverosysteemillä. Ja toisena toimenpidevaatimuksena toivon, että herra työvoimaministeri vaikuttaisi siihen suuntaan, että työttömyyskorvaussäännöksiä muutettaisiin siten, että ainakin pakkassään tai vastaavan tilanteen vallitessa viiden päivän karenssi poistuisi ja että säistä johtuva työttömyys ei pakottaisi työttömiä odottamaan niin pitkään työttömyysavustuksen, kassaavustuksen ja työttömyyskorvauksen saamista. Ed. M a 1 m : Herr talman! Herra puhemies! Nedläggningen av arbetsplatser är ett hårt slag mot dem som mister sitt arbete, det är ett hårt slag mot orter från vilka arbetsplatserna försvinner. Nyheter kring sådana händelser får stort utrymme i pressen och de är dålig publicitet för de företag som lägger ner. Med arbetsplatserna inom lantbruket har det snarast varit tvärtom. Få sysselsatta inom lantbruket, det har varit ett kännetecken för ett utvecklat samhälle. Lantbruket har levererat arbetskraft tili andra näringar. Så är det kanske inte längre, när det råder arbetslöshet, men ändå noteras lantbruket rätt lågt i det här landet. Inför uppgiften om att antalet sysselsatta inom lantbruket år 1984 minskade med var det knappt någon som ens ryckte på axlarna. Kanske beror det på att de arbetsplatserna finns utspridda en och en över hela landet och att de läggs ner eller försvinner så småningom. Det känns inte på samma sätt som när en fabrik säger upp 100 arbetsplatser eller 50 arbetsplatser eller ännu flera arbetstagare på en gång. Men resultatet är helt naturligt detsamma: människor mister arbete. Sysselsättningen inom jord- och skogsbruket varierar stort, beroende på regionen. I Nyland är inte ens 3 procent av den yrkesverksamma befolkningen sysselsatt med jord- och skogsbruk, i Vasa Iän är siffran så hög som 22 procent. För Åbo och ~jörneborgs Iän är andelen 11 procent och för Aland 8 procent. Pellervos ekonomiska forskningsinstitut PTT har undersökt jord- och skogsbrukets betydelse för hela sysselsättningen. Slutsatsen är att människor år 1984 var direkt beroende av jordbruket. Lantbrukarna var bara , men fanns i branscher som har ett nära sam-

112 5096 Tiistaina 20. tammikuuta 1987 band med jordbruket. För livsmedelsindustrins del utgick man då från att 70 procent av den är direkt beroende av inhemska jordbruksprodukter. Enligt samma forskningsrapport var människors sysselsättning år 1984 beroende av det inhemska skogsbruket. Om jordbruksproduktionen bantas ner med 10 procent minskar sysselsättningen inom livsmedelssektorn på motsvarande sätt, dvs. med personer. Det ger, eller borde åtminstone ge, någonting att tänka på. Elintarvikkeiden omavaraisuusaste on nykyään noin 115 % Suomessa. Tulevaisuuden maatalouspolitiikasta käytävässä keskustelussa on vaadittu tuotannon vähentämistä siten, että se vastaa suunnilleen täyttä omavaraisuutta eli 100 %. On myös niitä, jotka ovat menneet vielä pitemmälle ja sanoneet, että 80 % :n omavaraisuus riittää ja loput pitäisi tuoda. Jos maataloustuotantoa vähennetään siten, että omavaraisuusaste on noin 100 %, tämä merkitsee noin työpaikan häviämistä. Noin näistä työpaikoista on nykyään maataloustuotannossa ja teollisuudessa, kuljetusten piirissä, kaupassa jne. Jos tuotantoa vähennetään 80 % :n omavaraisuustasolle, on lakkautettava vielä työpaikkaa. Kysymys kuuluukin, voidaanko nämä työpaikat korvata uusilla työpaikoilla, jotka ovat elintarvikesektorin ulkopuolella. Työttömiä on jo yli On vaikea nähdä ongelman ratkaisua. Mistä löydettäisiin tai uutta työpaikkaa, joita muutenkin jo on liian vähän? 1983 var över 40 procent av den yrkesverksamma befolkningen på landsbygden sysselsatt inom jord- och skogsbruket. Lantbrukets betydelse för servicen på landsbygden är avgörande, eftersom andelen lantbrukssysselsatta är hög. 1 takt med att lantbrukarna blir färre har skolor, butiker och annan service försvunnit från landsbygden. Om jordbruket ytterligare skall åderlåtas, uttunnas serviceunderlaget allt mera. Då hotas också de sista resterna av service på landsbygden av indragning. Det betyder samtidigt att arbetsplatser inom olika servicesektorer på landsbygden försvinner. Bostäder och service skall sedan byggas upp på nytt i tätorterna. Det vore hög tid att vi i vårt samhälle skulle se lantbruket som en del av hela den här samhällsbilden, detta inte minst med tanke på sysselsättningsaspekterna. Ed. S k ö n : Herra puhemies! Otin tämän puheenvuoron lähinnä selventääkseni ed. Roosille, mitä tarkoitin sillä, kun puheessani sanoin, että Suomessa ei ole työtöntä. Muistutan siitä, että kun ministeri Urpo Leppänen esitti sosiaalija terveysviranomaisille, että nämä sairaat ihmiset, joilta on jo tämä päiväraha loppunut, koska sitä on 300 päivää maksettu, poistettaisiin työvoimatoimistojen kortistoista, niin siihen vastasi sosiaalija terveysministeriön pääjohtaja Vappu Taipale, ettei se käy lainkaan. Minä vain ihmettelen, että jos sairaita ihmisiä pyöritetään työvoimatoimiston kortistoissa useita vuosia, niin kyllä siellä rupeaa ihmisillä hermot ja muut pettämään. Ei ole ihme jos tulee jopa sellaisia luonnollisia poistumisia, että ihminen ei jaksa elää enää. Työvoimaministeri Le p p ä ne n : Herra puhemies! Kiitän arvoisia kansanedustajia käydystä keskustelusta ja ilmoitan, että työvoimaministeriön virkamiehet käyvät läpi pidetyt puheet, selvittävät yksityiskohtia ja ottavat opiksi. Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi. T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Pääluokan ja asian käsittely keskeytetään. 2) Ehdotukset laiksi liikevaihtoverolain 1 ja 3 :n muuttamisesta Esitellään valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 105 ja otetaan e n s i m m ä i se en k ä s i t - t e 1 y y n siinä valmistelevasti käsitellyt hallituksen esitys n:o 249 sekä lakialoitteet n:ot 36/1983 vp. ja 162, jotka sisältävät yllämainitut lakiehdotukset. T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 105. Keskustelua ei synny. Lakiehdotusten ensimmäinen käsittely julistetaan päättyneeksi ja asia lähetetäiän s u u r e e n v a 1 i o k u n t a a n.

Näytä lisää