150. Keskiviikkona 16 päivänä joulukuuta 1981

Transkriptio

1 150. Keskiviikkona 16 päivänä joulukuuta 1981 kello 10 Päiväjärjestys Ilmoituksia Toinen käsi t te 1 y: Siv. 1) Ehdotukset laiksi yleisestä kalastusoikeudesta ja kalastuslaiksi sekä siihen liittyväksi lainsäädännöksi A s i a k i r j a t : Suuren valiokunnan mietintö n:o 213; laki- ja talousvaliokunnan mietintö n:o 18; hallituksen esitys n:o 214 (1980 vp.); lakialoitteet n:ot 199, 203, 206 ja 211 (1979 vp.); toivomusaloitteet n:ot 704, 726 ja 817 (1979 vp.) sekä 339, 364 ja 398 (1980 vp.) Ainoa käsittely: 2) Ehdotus valtion tulo- ja menoarvioksi vuodelle A s i a k i r j a t : V altiovarainvaliokunnan mietintö n:o 96; hallituksen esitys n:o 113; raha-asia-aloitteet n:ot ) Asetus 27 päivältä marraskuuta 1981 Puolan kanssa kaupan esteiden vastavuoroisesta poistamisesta tehdyn sopimuksen 11 artiklan soveltamisesta (A n:o 24) A s i a k i r j a t : Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 43; mainittu asetus Esitellään: 4) Hallituksen esitys n:o 237 laiksi valtion tulo- ja menoarvion ja tilinpäätöksen perusteista annetun lain muuttamisesta Siv. 5) Hallituksen esitys n:o 247 oikeustoimen kohtuullistamista koskevaksi lainsäädännöksi ) Hallituksen esitys n:o 248 laiksi verotuslain muuttamisesta ) Hallituksen esitys n:o 249 laiksi tullitariffin muuttamisesta.... 8) Hallituksen esitys n:o 250 laiksi " maatilalain muuttamisesta ) Hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta vuonna , Puhetta johtaa toinen varapuhemies H ä i - kiö. Nimenhuudossa merkitään poissaoleviksi ensimmäinen varapuhemies Helle sekä edustajat Grönholm, Itälä, Järvilehto, Martikainen Nieminen, Rantala, Starast, Surakka, Taxell j~ Tähkämaa. Ilmoitusasia: Lomanpyynnöt Vapautusta eduskuntatyöstä saavat yksityisasioiden takia tästä päivästä ed. Rantala ja kuluvan kuun 17 ja 18 päivästä ed. Sundqvist. Päiväjärjestyksessä olevat asiat: Muutos päiväjärjestykseen T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Päiväjärjestykseen tehdään se muutos, että ensin käsitellään 2) asiasta pääluokat 31 ja 32.

2 3392 Keskiviikkona 16. joulukuuta ) Ehdotus valtion tulo- ja menoarvioksi vuodelle 1982 Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä n: o 96 valmistelevasti käsitellyt hallituksen esitys n:o 113 valtion tulo- ja menoarvioksi vuodelle 1982 sekä raha-asia-aloitteet n:ot esitellään a i n o a a 11 k ä s i t t e 1 y y n. T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 96. Pääluokka 31 T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Yleiskeskustelu pääluokasta 31 julistettiin viime istunnossa päättyneeksi. Eduskunta ryhtyy pääluokan yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Pääluokkaa koskevat ehdotukset Seuraavat pääluokkaa koskevat, hyväksytyn menettelytavan mukaisesti keskuskansiiaan kirjallisina jätetyt, edustajille monistettuina ja numeroituina jaetut ehdotukset tehdään keskustelun kuluessa: 1. Ed. Mäki-Hakola: momentilta vähennettäväksi mk ylimääräisen tutkijan toimen (V 28) poistamiseksi liikenneministeriön yleiseltä osastolta. (III vastalause) 2. Ed. Aaltio: momentille lisäyksenä mk kelirikon vaurioittamien tieosien kuntoon saattamisen aloittamiseksi Pohjois-Hämeessä. (RA n:o 306) 3. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk kunnossapitotoimenpiteiden laajentamiseen. (RA n:ot 217, 536 ja 680) 4. Ed. Juntumaa: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi yleisten teiden kunnossapidon tehostamiseen. 5. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk kunnille katumaksurasitusten huojentamiseksi ja ylimääräisiksi avustuksiksi katumaksua varten eläkeläisille ja vähätuloisille. (RA n:ot 1235, 1265 ja 1276) 6. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk avustukseksi yksityisten teiden kunnossapitoon ja rakentamiseen. (RA n:o 1329) 7. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk ylimääräisiksi avustuksiksi Kuopion läänin saaristoalueelia yksityisteiden rakentamisessa. (RA n:o 1330) 8. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk TVL:n tukikohdan Sonkajärvelle rakentamisen edistämiseen. (RA n:o 1331) 9. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk ns. Lehmänkurkun tien rakentamisen aloittamiseksi. (RA n:o 26) 10. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk rautatien ylikulkusillan rakentamiseksi Loimaan kaupunkiin Loimaan Forssan tielle. (RA n:o 27) 11. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk tien suunnittelemiseksi ja rakentamisen aloittamiseksi välillä Loimaa Yläne-Uusikaupunki. (RA n:o 429) 12. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk maantieyhteyden parantamisen aloittamiseksi välillä Loimaa-Alastaro. (RA n:o 430) 13. Ed. Hyrynkangas: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi turve- ja puutavarateiden parantamisen suunnitteluun TVL:n Oulun tie- ja vesirakennuspiirin alueella. (RA n:o 461) 14. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk aloitteissa tarkoitettujen teiden peruskorjaukseen ja rakentamiseen Satakunnassa. (RA n:ot 538 ja ) 15. Ed. Koppanen: momentille lisäyksenä mk Hyvinkään pohjoisen ohikulkutien suunnittelutyön jatkamista ja rakennustyön aloittamista varten valtatien n:o 3 ja Hyvinkään lentokentän välillä sekä tämän tien välittömänä jatkeena olevan ns. itäisen radanvarsitien suunnittelun aloittamista varten välillä Hyvinkään lentokenttä-mäntsäläntie. (RA n:o 645 ja VI vastalause) 16. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk aloitteissa tarkoitettujen teiden peruskorjaukseen ja rakentamiseen Oulun läänissä. (RA n:ot ja 681) 17. Ed. E. Laine: momentille lisäyksenä mk kantatien n:o 184 perusparannukseen Perniön ja Kiskon alueella. (RA n:o 721) 19. Ed. E. Laine: momentille lisäyksenä mk Lepäisten-Lyökin saaristotien rakentamiseen. (RA n:o 723) 20. Ed. Lattula: momentille lisäyksenä mk Kainuun tie- ja vesiraken-

3 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka nuspiirille teiden rakentamiseen ja kunnostamiseen. (RA n:o 742) 21. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk kantatien n:o 60 parantamistöiden aloittamiseen Heinolan maalaiskunnan alueella. (RA n:o 757) 22. Ed. Miettinen: momentille lisäyksenä mk Mikkelin ohikulkutien eli valtatien n:o 5 tieosuuden Asema-Pitkäjärvi ja valtatien n:o 13 osuuden Pit'käjärvi Karikko rakentamiseen. (RA n:o 830) 23. Ed. Pohto: momentille lisäyksenä mk aloitteissa tarkoitettujen teiden peruskorjaukseen ja rakentamiseen Vaasan läänissä. (RA n:ot , 912 ja 913) 24. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk Ruskealan-Tammijärven maantien peruskorjaukseen. (RA n:o 238) 25. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk Savonlinnan tieolojen korjaamiseen. (RA n:o 997) 26. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk maantien n:o 406 perusparannukseen välillä Kultakivi-Särkilahti. (RA n:o 998) 27. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk Sysmän-Särkilahden tien perusparannukseen. (RA n:o 999) 28. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk Väisälänsaaren sillan rakentamiseen Hirvensalmella. (RA n:o 1000) 29. Ed. Stenius-Kaukonen: momentille lisäyksenä mk Kurun Parkanon maantien perusparannustyön käynnistämiseen Kurun puoleisella osalla. (RA n:o 1075) 30. Ed. Stenius-Kaukonen: momentille lisäyksenä mk Pälkäneen Pohjan maantien perusparannukseen välillä Luopioisten kirkonkylä-rautajärvi. (RA n:o 1077) 31. Ed. P. Vennamo: momentille lisäyksenä mk Varsinais-Suomen tieja liikenneolojen parantamiseen aloitteissa ehdotetulla tavalla. (RA n:ot ) 32. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk aloitteissa tarkoitettujen lähinnä teiden ja siltojen rakentamiseen ja korjaamiseen Kuopion läänissä. (RA n:ot ) 33. Ed. V. Vennamo: luvun uudelle momentille mk yksityisteiden valtion kustannettavaksi ottamisen toimenpiteitä varten. (RA n:ot 126 ja 1355) K 34. Ed. Rautiainen: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää hallituksen seuraavan tarkoin teiden kunnossapitoon varattujen määrärahojen riittävyyttä ja huolehtivan siitä, ettei tiestömme määrärahojen riittämättömyyden vuoksi pääse rappeutumaan." 35. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk pienvenelaiturin rakentamisen tukemiseksi V ehmersalmen kirkonkylässä. (RA n:o 1356) 36. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk Iisalmen väylän parantamiseen. (RA n:o 1357) 37. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk Iisveden-Haukiveden kanavahankkeen toteuttamisen aloittamiseksi. (RA n:o 1358) 38. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk Keiteleen-Päijänteen kanavan toteuttamisen aloittamiseen. (RA n:o 1359) 39. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk Nerkoon kanavan laajennuksen eteenpäin viemiseksi Lapinlahdella. (RA n:o 1360) 40. Ed. Almgren: luvun uudelle momentille mk Mussalon satamahankkeen sekä siihen liittyvän syväväylän ja rautatien suunnittelua varten. (RA n:o 14) 41. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk katsastustoimiston perustamiseksi Haapajärvelle. (RA n:o 127) 42. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk sotiemme veteraanien ja invalidien ilmaisten matkojen saamiseksi valtionrautateillä. (RA n:o 566) 43. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk Valtionrautateiden paikallisliikenteen palvelutason säilyttämiseksi koko maassa ja erityisesti aloitteissa tarkoitetuilla paikkakunnilla. (RA n:ot 760, 1236 ja 1361) 44. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk Ylivieskan lentokenttätöiden jatkamista varten sekä samalla työllisyystilanteen parantamiseksi Ylivieskassa ja sen ympäristössä. (RA n:o 128) 45. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk pienkoneiden lentokentän rakentamisen aloittamiseksi Suonenjoelle. (RA n:o 1363) 46. Ed. Koppanen: momentille lisäyksenä mk Kruunupyyn lentoken-

4 3394 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 tän ja varustetason parantamiseen. (RA n:o 601) 47. Ed. Fred: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi Kruunupyyn lentokentän kiitoradan pidentämiseksi. (RA n:o 403) 49. Ed. Miettinen: momentille lisäyksenä mk Mikkelin nykyisen lentoaseman laitteiden ym. lunastamiseen ja uuden lentoaseman suunnitteluun ja rakentamisen aloittamiseen. (RA n:o 831) 50. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk Varkauden lentokentän lunastamiseksi valtiolle. (RA n:o 1362) 51. Ed. Leppänen: momentin alamomentti 1 ja sille merkitty mk:n määräraha poistettavaksi. 53. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk lehtien postimaksujen erilaisuuden poistamiseksi perustuslain hengen ja tarkoituksen vastaisena sekä vapaata tiedonvälitystä rajoittavana. (RA n:o 1364) 54. Ed. P. Vennamo: luvun uudelle momentille mk laitoksissa asuvien vanhusten ja muiden henkilöiden TV-lupamaksujen poistamiseksi. (RA n:o 1239) 55. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk henkilöjunaliikenteen uudelleen aloittamiseksi rataosalla Pori-Haapamäki. (RA n:o 557) 56. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk Tampereen-Porin/ Rauman radan sähköistyssuunnitelmien kiirehtimiseen. (RA n:o 559) 57. Ed. P. Vennamo: momentille lisäyksenä mk Turun-Tampereen radan sähköistämisen suunnittelun aloittamiseen. (RA n:o 1237) 58. Ed. Nieminen-Mäkynen: momentille lisäyksenä mk lakkautettujen henkilöliikenneasemien uudelleen avaamiseksi. (RA n:o 854) 59. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk tavaraliikenteen yhteisterminaalin rakentamisen aloittamiseksi Kuopiossa. (RA n:o 1366) 60. Ed. Almgren: momentille lisäyksenä mk Kotkan-Haminan Luumäen radan suunnitteluun. (RA n:o 13) 61. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk Huutokosken-Savonlinnan-Parikkalan rataosuuden perusparannustöihin. (RA n:o 1001) 62. Ed. P. Vennamo: momentille lisäyksenä mk aloitteissa tarkoitettujen rataosuuksien peruskorjaustoimenpiteiden nopeuttamiseen. (RA n:ot 560, 683 ja 1238) 63. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk Hanalan liikennepaikan kunnostamiseen ja säilyttämiseen. (RA n:o 1367) 64. Ed. Mäki-Hakola: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että telemaksuista ei saa muodostua uutta veroa." (III vastalause) 65. Ed. Nieminen-Mäkynen: momentille lisäyksenä mk pääkaupunkiseudun käsittävän metroliikenteen jatkosuunnittelun tukemiseen. (RA n:o 478) 66. Ed. V. Vennamo: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi syrjäseutujen ja syrjäalueiden yhteisten taksikuljetusten korvaamiseen niin, että tarvitsija ei joudu maksamaan ainakaan linja-automaksua suurempaa suoritusta. (RA n:o 1368) 67. Ed. Koppanen: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi valtionavustuksena Ilmailumuseoyhdistys ry:lle valtakunnallisen ilmailumuseon jatkorahoitukseen Helsinki-Vantaan lentoaseman alueella. (RA n:o 646 ja VI vastalause) Keskustelu: Ed. Mäki-Hakola: Teen ehdotuksen n:o 1. Ed. I m p i ö : Kannatan. Ed. A a 1 t i o : Teen ehdotuksen n:o 2. Ed. P y s t y n e n : Kannatan ed. Aaltion tekemää ehdotusta. Ed. Leppänen: Teen ehdotuksen n:o 3. Ed. K o r t e s a 1 m i : Kannatan ed. Leppäsen tekemää ehdotusta, Ed. Juntumaa : Teen ehdotuksen n:o 4. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. V. Vennamo : Teen ehdotuksen n:o 5.

5 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. Leppänen: Kannatan Ed. V. Vennamon ehdotusta sekä teen ehdotuksen n:o 6. Ed. V. V e n n a m o : Kannatan ed. Leppäsen tekemää ehdotusta ja teen ehdotukset n:ot 7 ja 8. Ed. Korte s a 1m i.: Kannatan ed. Veikko Vennamon tekemiä ehdotuksia. Ed. Hauta 1 a : Teen ehdotukset n:ot Ed. J u n t u m a a : Kannatan ed. Hautalan ehdotuksia. Ed. Hyrynkangas: Teen ehdotuksen n:o 13. Ed. K i v i t i e : Kannatan. Ed. Joutsen 1 a h t i : Teen ehdotuksen n:o 14. Ed. Leppänen: Kannatan ed. Joutsenlahden tekemää ehdotusta. Ed. Koppanen : Teen ehdotuksen n:o 15. Ed. H a k a 1 a : Kannatan. Ed. Korte s a 1m i : Teen ehdotuksen n:o 16. Ed. J o u t s en 1 a h t i : Kannatan. Ed. E. Laine : Teen ehdotukset n:ot 17 ja 19. Ehdotus n:o 18 on sama kuin ed. Hautalan ehdotus, joten sitä en tee. Ed. S te n i u s - K a u k on e n : Kannatan ed. E. Laineen tekemiä ehdotuksia. Ed. La t t u 1 a : Teen ehdotuksen n:o 20. Ed. 1 m p i ö : Kannatan. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 21. Ed. P o h t o : Kannatan ed. Leppäsen tekemää ehdotusta. Ed. Miettinen : Teen ehdotuksen n:o 22. Ed. A a 1 t i o : Kannatan. Ed. Pohto: Teen ehdotuksen n:o 23. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Ronkainen : Teen ehdotukset n:ot Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. Stenius-Kaukonen : Teen ehdotukset n:ot 29 ja 30. Ed. K u o p p a : Kannatan ed. Stenius-Kaukosen ehdotuksia. Ed. P. Vennamo: Teen ehdotuksen n:o 31. Ed. V. Vennamo : Kannatan ed. P. Vennamon ehdotuksia ja teen ehdotukset n:ot 32 ja 33. Ed. P. Vennamo: Kannatan ed. V. Vennamon ehdotuksia. Ed. Ra u tiainen: Teen ehdotuks.en n:o 34. Ed. A. S t e n b ä c k : Kannatan. Ed. V. Vennamo: Teen ehdotukset n:ot Ed. Pohto: Kannatan ed. Veikko Vennamon tekemiä ehdotuksia. Ed. A 1m g r en: Teen ehdotuksen n:o 40. Ed. A. S t e n b ä c k : Kannatan. Ed. Korte s a 1m i: Teen ehdotuksen n:o 41. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan ed. Kortesalmen tekemää ehdotusta ~a teen ehdotuksen n:o 42. Ed. Le p p ä n e n : Kannatan ed. Joutsenlahden tekemää ehdotusta sekä teen ehdotuksen n:o 43.

6 3396 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Ed. K o r t e s a 1 m i : Kannatan ed. Leppäsen tekemää ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 44. Ed. V. V e n n a m o : Kannatan ed. Kortesalmen tekemää ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 45. Ed. P. Vennamo: Kannatan ed. V. Vennamon tekemää ehdotusta. Ed. Koppanen: Teen ehdotuksen n:o 46. Ed. M ä k y n e n : Kannatan. Ed. Fred: Teen ehdotuksen n:o 47. Ed. H a u t a 1 a : Kannatan. Ed. Pohto : Teen ehdotuksen n:o 48. T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Tämä ehdotus on sama kuin ehdotus n:o 46. Ed. Miettinen : Teen ehdotuksen n:o 49. Ed. I h a m ä k i : Kannatan. Ed. V. Vennamo : Teen ehdotuksen n:o 50. Ed. Leppänen: Kannatan ed. V. Vennamon tekemää ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 51. Ed. M ä k i - H a k o 1 a : Kannatan ehdotusta n:o 51, joka on sama kuin ehdotukseni n:o 52. Ed. V. Vennamo : Teen ehdotuksen n:o 53. Ed. P. Vennamo: Kannatan ed. V. Vennamon tekemää ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 54. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan ed. Pekka Vennamon tekemää ehdotusta ja teen ehdotukset n:ot 55 ja 56. Ed. P. Vennamo: Kannatan ed. Joutsenlahden tekemiä ehdotuksia ja teen ehdotuksen n:o 57. Ed. Leppänen: Kannatan ed. P. Vennamon tekemää ehdotusta. Ed. Nieminen-Mäkynen : Teen ehdotuksen n:o 58. Ed. K i v i t i e : Kannatan. Ed. V. Vennamo : Teen ehdotuksen n:o 59. Ed. Leppänen: Kannatan ed. V. Vennamon tekemää ehdotusta. Ed. A 1m g r en: Teen ehdotuksen n:o 60. Ed. R on k a i n e n : Kannatan ja teen ehdotuksen n:o 61. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. P. Vennamo: Teen ehdotuksen n:o 62. Ed. V. V e n n a m o : Kannatan ed. Pekka Vennamon tekemää ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 63. Ed. Leppänen: Kannatan ed. V. Vennamon tekemää ehdotusta. Ed. Mäki-Hakola: Teen ehdotuksen n:o 64. Ed. K o p p a n e n : Kannatan ed. Mäki Hakolan tekemää ehdotusta. Ed. Nieminen-Mäkynen : Teen ehdotuksen n:o 65. Ed. K i v i t i e : Kannatan. Ed. V. Vennamo : Teen ehdotuksen n:o 66. Ed. Leppänen: Kannatan ed. V. Vennamon tekemää ehdotusta. Ed. Koppanen : Teen ehdotuksen n:o 67.

7 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. Nieminen-Mäkynen: Kanna- Ed. Leppäsen ehdotus n:o 3 "jaa", ed. tan. Juntumaan ehdotus n:o 4 "ei". Keskustelu julistetaan päättyneeksi. T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Keskustelussa on tehty ehdotukset n:ot 1-17, 19-47, ja ja niitä on kannatettu. Selonteko myönnetään oikeaksi. Päätökset: Luku 01 Liikenneministeriö. Äänestys ed. Mäki-Hakolan ehdotuksesta n:o 1. Mietintö "jaa", ed. Mäki-Hakolan ehdotus n:o 1 "ei". Toinen varapuhemies : Äänestyksessä on annettu 124 jaa- ja 38 ei-ääntä; poissa 3 7. (Koneään. 1) Luku 20 Tie- ja vesirakennushallinto, hyväksytään. Luku 24 Tiet. Äänestys ed. Aaltion ehdotuksesta n:o 2. Mietintö "jaa", ed. Aaltion ehdotus n:o 2 "ei". on annettu 152 jaa- ja 22 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 2) T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Ed. Leppäsen ehdotus n:o 3 ja ed. Juntumaan ehdotus n:o 4 ovat vastakkaisia, joten ensin äänestetään niiden välillä ja sitten voittaneesta mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. 1) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksen n: o 3 ja ed. Juntumaan ehdotuksen n:o 4 välillä. Toi n e n v a r a p u he mies : Äänestyksessä on annettu 14<2 jaa- ja 27 ei-ääntä, 9 tyhjää; poissa 21. (Koneään. 3) Eduskunta on tässä äänestyksessä hyväksynyt ed. Leppäsen ehdotuksen n:o 3. 2) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 3 mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 3 "ei". on annettu 155 jaa- ja 23 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 4) Eduskunta on hyväksynyt mieinnön. Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 5. Mietintö "jaa"; ed. V. Vennamon ehdotus n:o 5 "ei". Toi ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 165 jaa- ja 13 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 5) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 6. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 6 "ei". Toi n e n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 171 jaa- ja 8 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 6) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 7. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n: o 7 "ei". Toinen varapuhemies : Äänestyksessä on annettu 173 jaa- ja 7 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 7)

8 3398 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 8. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 8 "ei". on annettu 172 jaa- ja 7 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 8) Äänestys ed. Halltalan ehdotuksesta n:o 9. Mietintö "jaa", ed. Hautalan ehdotus n:o 9 "ei". Toinen varapuhemies : Äänestyksessä on annettu 154 jaa- ja 27 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 9) Äänestys ed. Hautalan ehdotuksesta n:o 10. Mietintö "jaa", ed. Hautalan ehdotus n:o 10 "ei". Toinen varapuhemies : Äänestyksessä on annettu 155 jaa- ja 24 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 10) Äänestys ed. Hautalan ehdotuksesta n: o 11. Mietintö "jaa", ed. Hautalan ehdotus n:o 11 "ei". on annettu 157 jaa- ja 23 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 11) Äänestys ed. Hautalan ehdotuksesta n:o 12. Mietintö "jaa", ed. Hautalan ehdotus n:o 12 "ei". T o i ne n v a r a p u he m i e s : Äänestyksessä on annettu 158 jaa- ja 21 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 12) Äänestys ed. Hyrynkankaan ehdotuksesta n:o 13. Mietintö "jaa", ed. Hyrynkankaan ehdotus n:o 13 "ei". on annettu 162 'ja~- ja 18 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 13) Äänestys ed. Joutsenlahden ehdotuksesta n:o 14. Mietintö "jaa", ed. Joutsenlahden ehdotus n:o 14 "ei". on annettu 166 jaa- ja 11 ei-ääntä, 1 tyh ~ä; poissa 21. (Koneään. 14) Äänestys ed. Koppasen ehdotuksesta n:o 15. Mietintö "jaa", ed. Koppasen ehdotus n:o 15 "ei". on annettu 142 jaa- ja 40 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 15) Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 16. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 16 "ei". T o i n e n v a r apu he m i e s : Äänestyksessä on annettu 167 jaa- ja 12 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 16)

9 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Äänestys ed. E. Laineen ehdotuksesta n:o 17. Mietintö "jaa", ed. E. Laineen ehdotus n:o 17 "ei". on annettu 167 jaa- ja 16 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 17) Äänestys ed. E. Laineen ehdotuksesta n:o 19. Mietintö "jaa", ed. E. Laineen ehdotus n:o 19 "ei". on annettu 164 jaa- ja 19 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 18) Äänestys ed. Lattulan ehdotuksesta n:o 20. Mietintö "jaa", ed. Lattulan ehdotus n:o 20 "ei". T o i n en v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 155 jaa- ja 28 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 19) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 21. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 21 "ei". T o i n en v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 167 jaa- ja 15 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 20) Äänestys ed. Miettisen ehdotuksesta n:o 22. Mietintö "jaa", ed. Miettisen ehdotus n:o 22 "ei". T o i n e n v a r apu h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 158 jaa- :ja 25 ei-ääntä; poissa 16. (Koneään. 21) Äänestys ed. Pohdon ehdotuksesta n:o 23. Mietintö "jaa", ed. Pohdon ehdotus n:o 23 "ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 163 jaa- ja 19 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 22) Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 24. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 24 "ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 163 jaa- ja 17 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 23) Eduskunta on hyväksynyt mietitmön. Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 25. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 25 "ei". T o i n e n v a r apu he m i e s : Äänestyksessä on annettu 163 jaa- ja 19 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 24) Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 26. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 26 "ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 162 jaa- ja 20 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 25) Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 27. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 27 "ei". on annettu 160 jaa- ja 22 ei-ääntä; poissa 17. (Koneään. 26)

10 3400 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 28. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 28 "ei". on annettu 163 jaa- ja 18 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 27) Äänestys ed. Stenius-Kaukosen ehdotuksesta n:o 29. Mietintö "jaa", ed. Stenius-Kaukosen ehdotus n:o 29 "ei". on annettu 157 jaa- ja 24 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 28) Äänestys ed. Stenius-Kaukosen ehdotuksesta n:o 30. Mietintö "jaa", ed. Stenius-Kaukosen ehdotus n:o 30 "ei". on annettu 160 jaa- ja 20 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 29) Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 31. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 31 "ei". on annettu 166 jaa- ja 14 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 30) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 32. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 32 "ei". on annettu 170 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 31) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 33. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 33 "ei". on annettu 173 jaa- ja 6 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 32) Äänestys ed. Rautiaisen ehdotuksesta n:o 34. Mietintö "jaa", ed. Rautiaisen ehdotus n:o 34 "ei". on annettu 143 jaa- ja 34 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 33) Luku 27 Vesitiet. Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 35. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 35 "ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 167 jaa- ja 12 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 34) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 36. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 36 "ei". on annettu 169 jaa- ja 11 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 35)

11 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 37. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 37 "ei". on annettu 167 jaa- ja 11 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 36) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 38. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 38 "ei". on annettu 161 jaa- ja 17 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 20. (Koneään. 37) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 39. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 39 "ei". T o i n en v a r apu h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 170 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 38) Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 40. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 40 "ei". Toinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 154 jaa- ja 25 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 39) Luku 40 Autorekisterikeskus. Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 41. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 41 "ei" K on annettu 163 jaa- ja 16 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 40) Luku 45 Korvaus eräistä rautatieliikennepalveluista. Äänestys ed. Joutsenlahden ehdotuksesta n:o 42. Mietintö "jaa", ed. Joutsenlahden ehdotus n:o 42 "ei". on annettu 146 jaa- ja 31 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 41) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 43. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 43 "ei". Toi ne n v a r apu h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 168 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 42) Luku 47 Ilmailuhallinto. Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 44. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 44 "ei". on annettu 161 jaa- ja 18 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 43) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 45. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 45 "ei".

12 3402 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 169 jaa- ja 11 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 44) Toinen varapuhemies: Ed. Koppasen ehdotus n:o 46 ja ed. Fredin ehdotus n:o 47 ovat vastakkaisia, joten niistä on ensiksi äänestettävä vastakkain ja sen jälkeen voittaneesta mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. 1) Äänestys ed. Koppasen ehdotuksen n:o 46 ja ed. Fredin ehdotuksen n:o 47 välillä. Ed. Koppasen ehdotus n:o 46 "jaa", ed. Fredin ehdotus n:o 47 "ei". T o i n en v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 119 jaa- ja 44 ei-ääntä, 18 tyhjää; poissa 18. (Koneään. 45) Eduskunta on tässä äänestyksessä hyväksynyt ed. Koppasen ehdotuksen n:o 46. 2) Äänestys ed. Koppasen ehdotuksesta n:o 46 mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. Koppasen ehdotus n:o 46 "ei". on annettu 139 jaa- ja 41 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 46) Äänestys ed. Miettisen ehdotuksesta n:o 49. Mietintö "jaa", ed. Miettisen ehdotus n:o 49 "ei". T o i n e n v a r a!j u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 153 jaa- ja 28 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 47) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 50. Mietihtö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 50 "ei". on annettu 166 jaa- ja 15 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 48) Luku 50 Ilmatieteen laitos, hyväksytään. Luku 55 Eräät tietoliikennekorvaukset ja -avustukset. Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 51. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 51 "ei". on annettu 165 jaa- ja 14 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 49) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 53. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 53 "ei". on annettu 173 jaa- ja 6 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 50) Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 54. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 54 "ei". on annettu 168 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 51) Luku 56 Korvaukset posti- ja telelaitokselle valtion virkalähetyksistä, hyväksytään.

13 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Luku 90 Valtionrautatiet. Äänestys ed. Joutsenlahden ehdotuksesta n:o 55. Mietintö "jaa", ed. Joutsenlahden ehdotus n:o 55 "ei". on annettu 164 jaa- ja 17 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 52) Äänestys ed. Joutsenlahden ehdotuksesta n:o 56. Mietintö "jaa", ed. Joutsenlahden ehdotus n:o 56 "ei". on annettu 160 jaa- ja 20 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 53) Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 57. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 57 "ei". on annettu 156 jaa- ja 25 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 54) Äänestys ed. Nieminen-Mäkysen ehdotuksesta n:o 58. Mietintö "jaa", ed. Nieminen-Mäkysen ehdotus n:o 58 "ei". on annettu 161 jaa ja 18 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 55) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 59. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 59 "ei". Toinen varapuhemies: Äänestyksessä on annettu 170 jaa- ja 8 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 56) Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 60. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 60 "ei". T o i ne n v a r apu h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 159 jaa- ja 20 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 57) Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 61. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 61 "ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 155 jaa- ja 25 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 58) Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 62. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 62 "ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 169 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 59) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 63. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 63 "ei". on annettu 147 jaa- ja 32 ei-ääntä; poissa 20. (Koneään. 60)

14 3404 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Luku 94 Posti- ja telelaitos. Äänestys ed. Mäki-Hakolan ehdotuksesta n:o 64. Mietintö "jaa", ed. Mäki-Hakolan ehdotus n:o 64 "ei". on annettu 121 jaa- ja 59 ei-ääntä; poissa 19. (Koneään. 61) Luku 95 Posti- ja telelaitoksen konepajat, hyväksytään. Luku 99 Liikenneministeriön hallinnonalan muut menot. Äänestys ed. Nieminen-Mäkysen ehdotuksesta n:o 65. Mietintö "jaa", ed. Nieminen-Mäkysen ehdotus n:o 65 "ei". on annettu 163 jaa- ja 18 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 62) Äänestys ed. V. Vennamon ehdotuksesta n:o 66. Mietintö "jaa", ed. V. Vennamon ehdotus n:o 66 "ei". on annettu 17 3 jaa- ja 8 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 63) Äänestys ed. Koppasen ehdotuksesta n:o 67. Mietintö "jaa", ed. Koppasen ehdotus n:o 67,ei". Toinen varapuhemies : Äänestyksessä on annettu 125 jaa- ja 56 ei-ääntä; poissa 18. (Koneään. 64) Pääluokka 32 T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Yleiskeskustelu pääluokasta 32 julistettiin viime istunnossa päättyneeksi. Eduskunta ryhtyy pääluokan yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Pääluokkaa koskevat ehdotukset Seuraavat pääluokkaa koskevat, hyväksytyn menettelytavan mukaisesti keskuskansliaan kirjallisina jätetyt, edustajille monistettuina ja numeroituina jaetut ehdotukset tehdään keskustelun kuluessa: 1. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk pienyritysten perustamisen ja toiminnan kehittämisen neuvontatyöhön. (RA n:o 763) 2. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk siirtona varmuusvarastorahastoon käytettäväksi varmuusvarastointitilanteen kiireelliseksi korjaamiseksi. (RA n:ot 1369 ja 1370) 3. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk nestemäisten polttoaineiden varmuusvaraston laajentamiseksi Kuopion Kumpusaaressa. (RA n:o 1371) 4. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk saaristoliikenteen avustamiseen. (RA n:o 422) 5. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk riittävää koulutettua iskuhenkilökuntaa ja sen tarvitsemaa kalustoa varten vakavien öljykatastrofien varalta. (RA n:o 1372) 6. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk Raahen väylän syventämiseen ja siten Pohjois-Suomen kaupan ja merenkulun sekä vientiteollisuuden ja työllisyyden edistämiseen. (RA n:o 129) 7. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk sen seikan kiireellisesti selvittämiseksi, millä tavoin elintarviketuotannostamme voidaan poistaa vaaralliset aineet ja toteuttaa maassamme saasteettomien elintarvikkeiden tuotanto ja käyttö sekä kuluttajien että viljelijöiden etujen mukaisesti. (RA n:o 1373) 8. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk keksintöjen patenttihakemusten käsittelyn nopeuttamiseen. (RA n:o 764)

15 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. Ronkainen: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että patenttien käsittelyaikataulua nopeutetaan ja keksijöiden oikeusturvaa ja taloudellista asemaa parannetaan." 10. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk Geologiselle tutkimuslaitokselle maaperätutkimusten tehostamiseksi Kuopion läänin alueella ja muualla Itä-Suomessa sekä perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että maamme maaperän rikkauksien etsintää voimakkaasti tehostetaan, jotta tärkeässä perustuotannossa maamme olisi enemmän omavarainen." (RA n:ot 1374, 1375, 1382 ja 1410) 11. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk sairaanhoidon tutkimusja hoitolaitteiden potilasturvallisuuden ennakkotarkastuksen tehostamiseksi. (RA n:o 562) 12. Ed. P. Vennamo: luvun uudelle momentille mk yritystoimintaa palvelevan tuotekehitys- ja markkinointiyksikön perustamiseksi Itä-Suomeen. (RA n:o 1386) 13. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk aurinkoenergian talteenoton menetelmien ja laitteiden tuotekehittelyn ja kokeilun tehostamiseksi Suomessa. (RA n:o 133) 14. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk tilakohtaisten ja omakotitalokohtaisten kotoisten ilmaispolttoaineiden ja erityisesti pienpuun hyväksikäytön tehokkaaksi edistämiseksi myös näitä koskevia laitteita kehittämällä sekä perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta ei hyväksy hallitusten saamattomuutta turpeen, olkien, jätepuun ja muun luonnonenergian käytön edistämisessä kotimaisena ja taloudellisena energialähteenä." (RA n:ot 119 ja 1377) 15. Ed. Nieminen-Mäkynen: momentille lisäyksenä mk energiansäästöä koskevaan tutkimukseen, kotimaisten energialähteiden tutkimukseen sekä energiatalouden suunnitteluun liittyviin tutkimuksiin. (RA n:o 856) 16. Ed. A. Stenbäck: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi kotimaisen energian hyväksikäyttöä edistävään tutkimus- ja tuotekehittelytoimintaan. (RA n:o 1065 ja II vastalause) 17. Ed. Leppänen: momentin perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta ei hyväksy momentin käyttösuunnitelmassa ehdotettujen, yhteensä markan määrärahojen käyttämistä ydinenergian tutkimuksiin ja selvityksiin, vaan edellyttää, että hallituksen sanottuihin tarkoituksiin ehdottamat määrärahat on käytettävä käyttösuunnitelmassa tarkoitettuun energiansäästötutkimukseen." Momentin loppusumma ei edellä sanotun johdosta muutu. 18. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk pääasiassa pienpuulla ja aluksi osittain turpeella käyvän voimalan rakentamisen aloittamiseen ja pysyvän työllisyyden kohentamiseen Pudasjärvellä. (RA n:o 130) 19. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk kotimaisen polttoaineen käytön suunnitelmalliseen edistämiseen. (RA n:ot 765 ja 1376) 20. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk maaseudun ja erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen syrjäseutujen pien- ja perheviljelmien sähköistämisen avustamiseen ilman viivytyksiä myös yksittäisten pienoisvoimaloiden eli sähköaggregaattien avulla. (RA n:ot 131, 132,684 ja 1379) 21. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk uusien tuulivoimaloiden suunnittelemiseksi ja rakentamisen aloittamiseksi Suomessa. (RA n:o 134) 22. Ed. Nieminen-Mäkynen: momentille lisäyksenä mk energiataloudellisen koetoiminnan edistämiseen. (RA n:o 853) 23. Ed. P. Vennamo: moment1lle lisäyksenä mk kotimaista polttoainetta käyttävän aluelämpöjärjestelmän rakentamisen tukemiseen ja edistämiseen Kuopion läänin alueella. (RA n:o 1378) 24. Ed. Kuoppa: luvun uudelle momentille mk maakaasuverkoston rakentamiseksi Tampereelle. (RA n:o 704) 25. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk ydinvoiman vastaisen tiedotustoiminnan tehostamiseen puolueettomien järjestöjen kautta. (RA n:o 766) 26. Ed. Nieminen-Mäkynen: momentille lisäyksenä mk Keksijäyhdistysten Keskusjärjestö ry:n avustamiseen. (RA n:o 180) 27. Ed. Nieminen-Mäkynen: momentille lisäyksenä mk Suomen Keksintösäätiön tukemiseen. (RA n:o 857) 28. Ed. Kivitie: luvun uudelle momentille mk jätteiden hyötykäytön edistämiseen. (RA n:o 94)

16 3406 Keskiviikkona 16. joulukuuta Ed. Kortesalmi: luvun uudelle momentille mk jätteiden hyötykäytön kehittämiseen. (RA n:ot 105 ja 563) 30. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk maakunnallisten elinkeinoasiamiesten palkkaamiseen kehitysalueilla maakuntaliittojen yhteyteen sekä kunnallisten elinkeinoasiamiesten tehtävien laajentamiseen samoilla alueilla. (RA n:o 1381) 31. Ed. Kauppi: momentille lisäyksenä mk kokeiluluonteisen malminetsinnän ohjaajan palkkaamiseen Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliittoon. (RA n:o 602) 32. Ed. P. Vennamo: momentille lisäyksenä mk kaivannaisteollisuuden edistämiseen aloitteissa tarkoitetulla tavalla. (RA n:ot 135, 1391, 1392 ja 1393) 33. Ed. Joutsenlahti: luvun uudelle momentille mk teollisuuskylähankkeisiin Satakunnassa aloitteissa esitetyllä tavalla. (RA n:ot 564 ja 565) 34. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk ylimääräisenä korvauksena yrityksille niin, että sosiaaliturvamaksujen rasitus yritysten kesken tasaantuu oikeudenmukaisesti myös yritysten liikevaihto ja pääomavaltaisuus huomioiden. (RA n:o 1383) 35. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk käytettäväksi valtion erityisen takauslaitoksen perustamista erityisesti maamme kehitysalueita ja sivualueita varten koskevan selvityksen laatimiseen ja perustamisen käynnistystoimiin. (RA n:o 1385) 36. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk viennin edistämislainoihin. (RA n:o 432) 37. Ed. Hyrynkangas: momentille lisäyksenä mk valtionapuun kauppapalvelujen saavutettavuuden turvaamiseksi. (RA n:o 462) 38. Ed. Kivitie: momentille lisäyksenä mk syrjäseutujen kauppapalvelujen turvaamiseksi. (RA n:o 630) 39. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk vähittäiskaupan sopiviksi ja tehokkaiksi katsomiksi tukitoimenpiteiksi tällaisille kaupoille ennen kaikkea hajasijoitusalueilla, sivualueilla ja kehitysalueilla myös nuorten uusien yrittäjien saamiseksi. (RA n:ot 685, 770 ja 1394) 40. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk kaupan kehitysrahaston perustamiseksi. (RA n:o 1395) 41. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk malminetsinnän ja geologisen tutkimuksen edistämiseksi ja tehostamiseksi Kainuussa. (RA n:o 137) 42. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk tarpeellisen rahtituen järjestämiseksi maamme laajoilla alueilla ja syrjäseuduilla elinkeinoelämän edistämiseksi ja työttömyyden poistamiseksi. (RA n:ot 1396 ja 1397) 43. Ed. Almgren: momentille lisäyksenä mk pienteollisuuden korkotukilainoja varten. (RA n:o 15) 44. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk pienteollisuuslainojen korkotukeen. (RA n:o 431) 45. Ed. Kivitie: momentille lisäyksenä mk pienyrityslainoja varten. (RA n:o 629) 46. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk Koillis-Lapin Savukosken Sokiin malmion käyttöönottoon ja siten maamme lannoiteomavaraisuuden lisäämiseksi, samoin kuin erityisesti Savukosken vaikean työllisyyden lievittämiseksi. (RA n:o 136) 47. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk Lapin elinkeinoelämän kehittämiseen ja monipuolistamiseen tarkoituksenmukaisin keinoin ja siten myös ns. Lappiprojektin alkuunpanemiseksi edes vähältä osin. (RA n:o 139) 48. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk pienille ja keskisuurille yrityksille maksettavaan valtion tukeen uusien työpaikkojen perustamiseksi sekä perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin halpakorkoisten lainojen järjestämiseksi keskisuurelle ja pienelle yritteliäisyydelle työllisyyden taloudellisimmalla ja tarkoitu:ksenmukaisimmalla tavalla pysyvästi turvaamiseksi maassamme sekä että maamme teollisuuden kehittämisessä pääpaino pannaan pieniin ja keskisuuriin työvaltaisiin yrityksiin tasapuolisesti koko maassa pysyvän täystyöllisyyden saavuttamiseksi, koska suurteollisuus ei pysty lisäämään työpaikkoja tulevaisuudessa automatisoinnin takia." (RA n:ot 769 ja 1384) 49. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk sivualueiden pienyritteliäisyyden sekä palveluelinkeinojen ja perhe- ja pienviljelmien tuotantotueksi. (RA n:o 1403) 51. Ed. P. Vennamo: momentille lisäyksenä mk peruselinkeinojen ja

17 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka pienyritteliäisyyden edistämiseen Kuopion läänissä. (RA n:ot 1389 ja 1404) 52. Ed. P. Vennamo: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi asianmukaisen marjanjalostustehtaan aikaansaamiseksi Savoon. (RA n:o 1405) 53. Ed. P. Vennamo: luvun uudelle momentille mk Kuopion läänin kuntien kehitysaluelakien tukitoimenpiteiden kehittämiseksi aloitteissa tarkoitetulla tavalla. (RA n:ot ) 54. Ed. P. Vennamo: momentille lisäyksenä mk Iisalmen teollisuuskylän rakentamisen toisen vaiheen eteenpäin viemiseksi. (RA n:o 1387) 55. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk matkailun edistämiseen aloitteissa tarkoitetulla tavalla. (RA n:ot 138, 771 ja 1406) 56. Ed. Pokka: momentille lisäyksenä mk Rovaniemen maalaiskunnalle käytettäväksi Joulupukin työpajan rakentamistöiden viimeistelyyn. (RA n:o 923) 57. Ed. Pohto: momentille lisäyksenä mk:n arviomääräraha turpeenjalostuslaitoksen rakentamiseksi Vimpeliin. (RA n:o 219) 58. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk monitoimiturvelaitoksen rakentamiseen Haukivuorelle. (RA n:o 239) 59. Ed. P. Vennamo: momentille lisäyksenä mk pohtoturvetuotannon tehokkaaksi edistämiseksi Pielavedellä ja Lapinlahdella. (RA n:ot 1407 ja 1408) 60. Ed. P. Vennamo: luvun uudelle momentille mk brikettitehtaan rakentamisen aloittamiseksi Kiuruvedellä. (RA n:o 1390) 61. Ed. P. Vennamo: luvun uudelle momentille mk sen seikan kiireelliseksi selvittämiseksi, mitä tarpeellista valtionenemmistöistä teollisuutta olisi järkevää sijoittaa Kuopion lääniin väestön pysyvän työllisyyden turvaamiseksi. (RA n:o 1409) Keskustelu: Ed. Leppänen : Teen ehdotukset n:ot 1 ja 2. Ed. P. V e n n a m o : Kannatan. Ed. Hauta 1 a: Teen ehdotuksen n:o 4. Ed. Juntumaa: Kannatan. Ed. Leppänen: Teen ehdotuksen n:o 5. Ed. Korte s a 1m i : Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 6. Ed. Leppänen : Kannatan. Teen ehdotukset n:ot 7 ja 8. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Ronkainen : Teen ehdotuksen n:o 9. Ed. Almgren: Kannatan. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 10. Ed. Jo u t s en 1 a h t i : ehdotuksen n :o 11. Kannatan. Teen Ed. P. Vennamo: Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 12. Ed. K o r te s a 1 m i : Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 13. Ed. Leppänen : Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 14. Ed. Jo u t s en 1 a h t i : Kannatan. Ed. N i e m i ne n - M ä k y ne n : Teen ehdotuksen n:o 15. Ed. K i v i t i e : Kannatan. Ed. A. Stenbäck : Teen ehdotuksen n:o 16. Ed. R a u t i a i n e n : Kannatan. Ed. Leppänen: Teen ehdotuksen n:o 17. Ed. Joutsen 1 a h t i : ehdotuksen n: o 3. Kannatan. Teen Ed. Korte s a 1m i : Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 18.

18 3408 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Ed. Leppänen : Kannatan. Teen ehdotukset n:ot 19 ja 20. Ed. Korte s a 1m i: Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 21. Ed. J o u t s en 1 a h t i : Kannatan. Ed. Nieminen-Mäkynen: Teen ehdotuksen n:o 22. Ed. Kivi t i e : Kannatan. Ed. P. Vennamo : Teen ehdotuksen n:o 23. Ed. J o u t s en 1 a h t i : Kannatan. Ed. Kuoppa : Teen ehdotuksen n:o 24. Ed. S t e n i u s - K a u k o n e n : Kannatan. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 25. Ed. P o h t o : Kannatan. Ed. N i e m i ne n - M ä k y ne n : Teen ehdotukset n:ot 26 ja 27. Ed. Kivitie: Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 28. Kanna Ed. N i e m i n e n - M ä k y n e n : tan. Ed. Korte s a 1m i : Teen ehdotuksen n:o 29. Ed. L e p p ä ne n : Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 30. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Kauppi: Teen ehdotuksen n:o 31. Ed. P u k k i o : Kannatan. Ed. P. Vennamo: Teen ehdotuksen n:o 32. Ed. Joutsen 1 a h t i: Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 33. Ed. Leppänen : Kannatan. Teen ehdotuksen n:ot 34 ja 35. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Hauta 1 a : Teen ehdotuksen n:o 36. Ed. J u n t u m a a : Kannatan. Ed. H y r y n k a n g a s : Teen ehdotuksen n:o 37. Ed. Kivitie: Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 38. Ed. Nieminen-Mäkynen : tan. Kanna- Ed. Leppänen : Teen ehdotukset n:ot 39 ja 40. Ed. Kortesalmi: Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 41. Ed. Leppänen : Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 42. Ed. J o u t s en 1 a h t i : Kannatan. Ed. A 1m g r en : Teen ehdotuksen n:o 43. Ed. Hauta 1 a : Kannatan. Teen ehdotuksenn:o 44. Ed. J u n t u m a a : Kannatan. Ed. Kivitie : Teen ehdotuksen n:o 45. Kanna Ed. N i e m i n e n - M ä k y n e n : tan. Ed. Korte s a 1m i : Teen ehdotukset n:ot 46 ja 47. Ed. Leppänen: Kannatan. Teen ehdotukset n:ot 48 ja 49. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. P. Vennamo : Teen ehdotukset n:ot Ed. Leppänen: Kannatan. Teen ehdotuksen n:o 55.

19 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Pokka : Teen ehdotuksen n:o 56. Ed. A 1 m g r e n : Kannatan. Ed. Pohto : Teen ehdotuksen n:o 57. Ed. J o u t s en 1 a h t i : Kannatan. Ed. Ronkainen : Teen ehdotuksen n:o 58. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. P. Vennamo: Teen ehdotukset n:ot Ed. P o h t o : Kannatan. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. T o i n e n v a r a r u h e m i e s : Keskustelussa on tehty ehdotukset n:ot 1-49 ja ja niitä on kannatettu. Selonteko myönnetään oikeaksi. Päätökset: Luku 01 Kauppa- ja teollisuusministeriö, hyväksytään. Luku 02 Teollisuuspiirit. Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 1. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 1"ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 141 jaa- ja 17 ei-ääntä; poissa 41. (Koneään. 65) Luku 04 Puolustustaloudellinen suunnittelukunta, hyväksytään. Luku 06 V armuusvarastointi. Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o K Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 2 "ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 140 jaa- ja 17 ei-ääntä; poissa 42. (Koneään. 66) Äänestys ed. Joutsenlahden ehdotuksesta n:o 3. Mietintö "jaa", ed. Joutsenlahden ehdotus n:o 3 "ei". Toi n e n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 152 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 38. (Koneään. 67) Luku 10 Merenkulkulaitos. Äänestys ed. Hautalan ehdotuksesta n:o 4. Mietintö "jaa", ed. Hautalan ehdotus n:o 4 "ei". on annettu 138 jaa- ja 22 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 38. (Koneään. 68) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 5. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 5 "ei". T o i n en v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 150 jaa- ja 8 ei-ääntä; poissa 41. (Koneään. 69) Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 6. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 6 "ei". on annettu 155 jaa- ja 11 ei-ääntä; poissa 33. (Koneään. 70)

20 3410 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Luku 26 Merentutkimuslaitos, hyväksytään. Luku 28 Elinkeinohallitus. Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 7. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 7 "ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 159 jaa- ja 7 ei-ääntä; poissa 33. (Koneään. 71) Luku 29 Elinkeinovalvonnan aluehallinto, luku 30 Kilpailuasiamiehen toimisto ja luku 31 Kuluttajansuoja, hyväksytään. Luku 32 Patentti- ;a rekisterihallitus. Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 8. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 8 "ei". T o i n e n v a r apu he m i e s : Äänestyksessä on annettu 156 jaa- ja 13 ei-ääntä; poissa 30. (Koneään. 72) Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 9. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 9 "ei". T o i n e n v a r apu h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 137 jaa- ja 34 ei-ääntä; poissa 28. (Koneään. 73) Luku 34 Lisenssivirasto ja luku 39 Teknillinen tarkastuslaitos, hyväksytään. Luku 40 Geologinen tutkimuslaitos. Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 10. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 10 "ei". Toinen varapuhemies : Äänestyksessä on annettu 156 jaa- ja 14 ei-ääntä; poissa 29. (Koneään. 7 4) Luku 42 Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Äänestys ed. Joutsenlahden ehdotuksesta n:o 11. Mietintö "jaa", ed. Joutsenlahden ehdotus n:o 11 "ei". on annettu 157 jaa- ja 14 ei-ääntä; poissa 28. (Koneään. 75) Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 12. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 12 "ei". T o i n en v a r a p u he m i e s : Äänestyksessä on annettu 161 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 29. (Koneään. 76) Luku 4 3 Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen ulkopuolisille suorittamat tehtävät, hyväksytään. Luku 44 Energiatalous. Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 13. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 13 "ei". Toi ne n v a r apu h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 155 jaa- ja 16 ei-ääntä; poissa 28. (Koneään. 77) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 14. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 14 "ei".

21 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka on annettu 160 jaa- ja 10 ei-ääntä; poissa 29. (Koneään. 78) T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Ed. Nieminen-Mäkysen ehdotus n:o 15 ja ed. A. Stenbäckin ehdotus n:o 16 ovat vastakkaiset, joten ensin äänestetään niiden välillä ja sitten voittaneesta mietintöä vastaan. Menettelytapa hyväksytään. 1) Äänestys ed. A. Stenbäckin ehdotuksen n:o 16 ja ed. Nieminen-Mäkysen ehdotuksen n:o 15 välillä. Ed. A. Stenbäckin ehdotus n:o 16 "jaa", ed. Nieminen-Mäkysen ehdotus n:o 15 "ei". on annettu 116 jaa- ja 46 ei-ääntä, 9 tyhjää; poissa 28. (Koneään. 79) Eduskunta on tässä äänestyksessä hyväksynyt ed. A. Stenbäckin ehdotuksen n:o 16. 2) Äänestys ed. A. Stenbäckin ehdotuksesta n:o 16 mietintöä vastaan. Mietintö "jaa", ed. A. Stenbäckin ehdotus n:o 16 "ei". on annettu 133 jaa- ja 38 ei-ääntä; poissa 28. (Koneään. 80) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 17. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 17 "ei". on annettu 153 jaa- ja 16 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 29. (Koneään. 81) Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 18. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 18 "ei". on annettu 152 jaa- ja 17 ei-ääntä; poissa 30. (Koneään. 82) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 19. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 19 "ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 158 jaa- ja 14 ei-ääntä; poissa 27. (Koneään. 83) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 20. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 20 "ei". Toinen varapuhemies : Äänestyksessä on annettu 155 jaa- ja 17 ei-ääntä; poissa 27. (Koneään. 84) Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 21. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 21 "ei". on annettu 158 jaa- ja 15 ei-ääntä; poissa 26. (Koneään. 85) Äänestys ed. Nieminen-Mäkysen ehdotuksesta n:o 22. Mietintö "jaa", ed. Nieminen-Mäkysen ehdotus n:o 22 "ei". on annettu 149 jaa- ja 24 ei-ääntä; poissa 26. (Koneään. 86)

22 3412 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 23. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 23 "ei". on annettu 168 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 87) Äänestys ed. Kuopan ehdotuksesta n:o 24. Mietintö "jaa", ed. Kuopan ehdotus n:o 24 "ei". T o i n e n v a r apu h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 155 jaa- ja 21 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 88) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 25. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 25 "ei". T o i ne n v a r a p u h e m i e s : Äänestyksessä on annettu 166 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 89) Luku 46 Teknisen ja kaupallisen tutkimuksen tukeminen. Äänestys ed. Nieminen-Mäkysen ehdotuksesta n:o 26. Mietintö ''jaa", ed. Nieminen-Mäkysen ehdotus n:o 26 "ei". on annettu 148 jaa- ja 29 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 90) Äänestys ed. Nieminen-Mäkysen ehdotuksesta n:o 27. Mietintö "jaa", ed. Nieminen-Mäkysen ehdotus n:o 27 "ei". on annettu 139 jaa- ja 29 ei-ääntä; poissa 31. (Koneään. 91) Äänestys ed. Kivitien ehdotuksesta n:o 28. Mietintö "jaa", ed. Kivitien ehdotus n:o 28 "ei". on annettu 140 jaa- ja 32 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 26. (Koneään. 92) Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 29. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 29 "ei". on annettu 150 jaa- ja 21 ei-ääntä, 2 tyhjää; poissa 26. (Koneään. 93) Luku 49 Teollisuussihteerit, hyväksytään. Ltt~ku 50 Teollisuuden edistäminen. Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 30. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 30 "ei". Toinen varapuhemies : Äänestyksessä on annettu 164 jaa- ja 11 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 94) Äänestys ed. Kaupin ehdotuksesta n:o 31. Mietintö "jaa", ed. Kaupin ehdotus n:o 31 "ei". on annettu 143 jaa- ja 32 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 95)

23 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 32. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 32 "ei". T o i n en v a r a p u he m i e s : Äänestyksessä on annettu 169 jaa- ja 6 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 96) Äänestys ed. Joutsenlahden ehdotuksesta n:o 33. Mietintö "jaa", ed. Joutsenlahden ehdotus n:o.33 "ei". on annettu 165 jaa- ja 10 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 97) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 34. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 34 "ei". on annettu 167 jaa- ja 8 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 98) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 35. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 35 "ei". T o i ne n v a r apu he m i e s : Äänestyksessä on annettu 169 jaa- ja 7 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 99) Luku 60 Ulkomaankaupan edistäminen. Äänestys ed. Hautalan ehdotuksesta n:o 36. Mietintö "jaa", ed. Hautalan ehdotus n:o 36 "ei". Toi ne n v a r apu he m i e s : Äänestyksessä on annettu 148 jaa- ja 27 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 100) Luku 61 Kotimaankaupan edistäminen. Äänestys ed. Hyrynkankaan ehdotuksesta n:o 37. Mietintö "jaa", ed. Hyrynkankaan ehdotus n:o 37 "ei". on annettu 148 jaa- ja 24 ei-ääntä; poissa 27. (Koneään. 101) Äänestys ed. Kivitien ehdotuksesta n:o.38. Mietintö "jaa", ed. Kivitien ehdotus n:o 38 "ei". on annettu 143 jaa- ja 33 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 102) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 39. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 39 "ei". on annettu 153 jaa- ja 20 ei-ääntä; poissa 26. (Koneään. 103) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 40. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 40 "ei". Toinen varapuhemies : Äänestyksessä on annettu 172 jaa- ja 6 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 104)

24 3414 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Luku 70 Kehitysalueiden teollisuuden edistäminen. Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 41. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 41 "ei". on annettu 160 jaa- ja 18 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 10.5} Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 42. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 42 "ei". on annettu 170 jaa- ja 8 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 106} T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Ed. Almgrenin ehdotus n:o 43 ja ed. Hautalan ehdotus n:o 44 tarkoittavat samaa. Luopuuko ed. Hautala ehdotuksestaan? Ed. H a u t a 1 a : Luovun, jos puhemies tulkitsee asian tällä tavalla. Äänestys ed. Almgrenin ehdotuksesta n:o 43. Mietintö "jaa", ed. Almgrenin ehdotus n:o 43 "ei". on annettu 129 jaa- ja 44 ei-ääntä; poissa 26. (Koneään. 107} Äänestys ed. Kivitien ehdotuksesta n:o 45. Mietintö "jaa", ed. Kivitien ehdotus n:o 45 "ei". on annettu 151 jaa- ja 25 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 108} Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 46. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 46 "ei". on annettu 158 jaa- ja 14 ei-ääntä; poissa 27. (Koneään. 109) Äänestys ed. Kortesalmen ehdotuksesta n:o 47. Mietintö "jaa", ed. Kortesalmen ehdotus n:o 47 "ei". on annettu 163 jaa- ja 11 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 110) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 48. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 48 "ei". on annettu 157 jaa- ja 19 ei-ääntä; poissa 23. (Koneään. 111) Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 49. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 49 "ei". on annettu 165 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 112) Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 51. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 51 "ei".

25 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka on annettu 169 jaa- ja 8 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 113) Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 52. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 52 "ei". on annettu 162 jaa- ja 12 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 114) Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 53. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 53 "ei". on annettu 170 jaa- ja 8 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 115) Luku 71 Kehitysaluerahasto Oy. Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 54. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 54 "ei". on annettu 169 jaa- ja 9 ei-ääntä; poissa 21. (Koneään. 116) Luku 80 Matkailun edistämiskeskus. Äänestys ed. Leppäsen ehdotuksesta n:o 55. Mietintö "jaa", ed. Leppäsen ehdotus n:o 55 "ei". on annettu 171 jaa- ja 6 ei-ääntä; poissa 22. (Koneään. 117) Äänestys ed. Pokan ehdotuksesta n:o 56. Mietintö "jaa", ed. Pokan ehdotus n:o 56 "ei". on annettu 97 jaa- ja 79 ei-ääntä, 1 tyhjä; poissa 22. (Koneään. 118) Luku 90 Valtion hankintakeskus, hyväksytään. Luku 92 Valtion polttoainekeskus. Äänestys ed. Pohdon ehdotuksesta n:o 57. Mietintö "jaa", ed. Pohdon ehdotus n:o 57,ei". on annettu 156 jaa- ja 19 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 119) Äänestys ed. Ronkaisen ehdotuksesta n:o 58. Mietintö "jaa", ed. Ronkaisen ehdotus n:o 58 "ei". on annettu 157 jaa- ja 18 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 120) Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 59. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 59 "ei". on annettu 163 jaa- ja 12 ei-ääntä; poissa 24. (Koneään. 121) Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 60.

26 3416 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 60 "ei". on annettu 163 jaa- ja 11 ei-ääntä; poissa 25. (Koneään. 122) Luku 99 Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan muut menot. Äänestys ed. P. Vennamon ehdotuksesta n:o 61. Mietintö "jaa", ed. P. Vennamon ehdotus n:o 61 "ei". on annettu 162 jaa- ja 8 ei-ääntä; poissa 29. (Koneään. 123) T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Asian käsittely keskeytetään ja sitä jatketaan 1) asian käsittelyn jälkeen. 1) Ehdotukset laiksi yleisestä kalastusoikeudesta ja kalastushiksi sekä siihen liittyväksi lainsäädännöksi Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 213 ja otetaan toiseen käsittelyyn siinä sekä laki- ja talousvaliokunnan mietinnössä n:o 18 valmistelevasti käsitellyt hallituksen esitys n:o 214 (1980 vp.) sekä lakialoitteet n:ot 199, 203, 206 ja 211 (1979 vp.), jotka sisältävät yllämainitut lakiehdotukset. T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Käsittelyn pohjana on suuren valiokunnan mietintö n:o 213. Ensin sallitaan asiasta yleiskeskustelu ja sen jälkeen ryhdytään lakiehdotusten yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Yleiskeskustelu: Ministeri Saarto : Herra puhemies! Kuulin tänä aamuna radion uutislähetyksessä mainittavan, että kalastuslainsäädäntöuudistus eli pilkkilaki, kuten sitä kutsutaan täällä eduskunnassa, on tarkoitettu vasta ensi talven jäille. Tämä käsitys saattaa vastata niiden edustajien odotuksia, jotka ovat suhtautuneet varauksellisesti tai kielteisesti uudistukseen, mutta todellista tilannetta tämä tieto ei vastaa. (Ed. V. Vennamo: Se on oikeata puhetta!) Lakia on koko ajan tehty ja tehdään tämän talven jäille. Poikkeuksellisen hidas käsittely eduskunnassa tosin on siirtänyt uudistuksen käyttöönottoa. Maa- ja metsätalousministeriön kalastusosastolla on kuitenkin luotu ennakoiva valmius lain nopealle käyttöönotolle. Tarkoituksena on menetellä seuraavasti: Viikko sen jälkeen, kun eduskunta lopullisesti hyväksyy lain, se viedään presidentin esittelyyn vahvistettavaksi, ja edelleen viikko tuosta ajankohdasta eteenpäin esitellään asianomainen asetus valtioneuvostolle ja viedään edelleen presidentin esittelyyn. Samaan aikaan maa- ja metsätalousministeriön kalastus- ja metsästysosastolla on tarkoitus vahvistaa kalastuspiirien rajat ja kalastuspiirien toimistojen paikkakunnat. Ja edelleen samaan aikaan aloitetaan piikkikorttien painatus posti- ja telelaitoksen kirjapainossa, jossa tuolloin jo piikkikortin painomalli on odottamassa. Välittömästi painotyön jälkeen piikkikortit lähetetään myyntiin postikonttoreihin. Kun pilkkikorteista kertyvien varojen tilitys kalastuspiireille ja niiden kautta edelleen kalastuskunnille joka tapauksessa tulee tapahtumaan jälkikäteen, ei asiaa valmistelevien viranomaisten mielestä ole estettä menetellä siten kuin edellä esitin. Toisin sanoen edellytykset ottaa uudistus käyttöön jo alkavan vuoden puolella helmikuun aikana näyttäisivät olevan olemassa. Valitan kuitenkin sitä, että käsittely on ollut näinkin hidasta ja että parhaassakin tapauksessa laki astuu voimaan kesken pilkkikauden, mistä alan harrastajille aiheutuu huomattavaakio haittaa. Opetusministeri S t e n b ä c k : Herra puhemies! Voi olla, että lakiesityksen käsittely on ollut melko hidasta täällä eduskunnassa, mutta nyt se on sitä kiireellisempi tässä vaiheessa. Me olemme eilen ja tänään käyneet esityksen läpi ja olemme jo toisessa käsittelyssä tänään. On ollut tietenkin erittäin vaikeata tutustua esim. tähän suuren valiokunnan mietintöön ja kaikkiin niihin muutosesityksiin, jotka ovat laki- ja talousvaliokunnan mietinnössä, mutta yritetään parasta.

27 Kalastuslainsäädäntö 3417 Olen elänyt siinä uskossa, että sen jälkeen, kun laki on säädetty täällä eduskunnassa, on vielä järjestäytymisvaihe edessä, mutta ministeri Saarron käsitys on toinen. Tietenkin tulee se vaihe hallituksessa, jolloin joudutaan tarkastelemaan hyvinkin tarkasti juridisia perusteita sellaiselle aikataululle, mitä ministeri Saarto lupasi. En ole yhtä vakuuttunut kuin hän, että kaikki menee näin sujuvasti kuin hän eduskunnalle kertoi. (Sos.dem. ryhmästä: Jarru päälle!) Nimenomaan olen ollut siinä uskossa, toisin kuin ilmeisesti ministeri Saarron virkamiehet maa- ja metsätalousministeriössä, että todella tarvitaan tietty a~ka, ennen kuin kalastuspiirit ja kalastusalueet ovat järjestäytyneet, jotta olisi lailliset perusteet niille toiminnoille, jotka tämän lain mukaan ovat mahdollisia. (Ed. V. Vennamo: Taitaa hallitus olla hajalla!) - Kyllä on, ed. Vennamo, hajalla tässä asiassa mitä suurimmassa määrin, koska silloin, kun lakiehdotus annettiin eduskunnalle, RKP:n ministerit antoivat lausuman valtioneuvoston pöytäkirjaan, joka tyrmäsi lakiehdotuksen eräitä keskeisiä kohtia. Aion tässä puheessa ottaa esille nimenomaan ne syyt, jotka puoltaisivat laki- ja talousvaliokunnan esitystä, joka minusta oli huomattava kompromissi tässä asiassa, joka oli lähempänä sitä alunperin kalastuslakikomitean tekemää ehdotusta ja joka voisi olla mielestäni järkevän lainsäädännön peru:>ta. (Ed. V. Vennamo: Hyväksytään suomenkielisille piikkioikeus eikä muille!) - Nyt ei ole kysymys kielestä vaan ammattikalastuksesta ja sen eduista, ja on olemassa myös suomenkielisiä ammattikalastajia, eikö niin, ed. Vennamo? Minulla on edessäni suuren valiokunnan mietintö, johon on siis tehty nämä muutokset äänestyspäätöksellä. Olen vakuuttunut siitä, että olisi ollut parempi yleisen sovun kannalta, jos laki- ja talousvaliokunnan mietintö olisi mennyt läpi, siitä syystä että kukaan ei ole voinut minulle selittää, mistä syystä esim. avovesillä tapahtuva piikkiruisoikeus on niin tärkeä. Minä olen aina uskonut, että vapaa-ajan kalastajien kannalta nimenomaan jäältä tapahtuva pilkkiminen on se keskeinen tässä asiassa. (Ed. Sundqvistin välihuuto) - Niin, mutta ehkä joku voisi tältä korokkeelta selittää, mistä syystä nimenomaan tämä on niin tärkeätä, koska laki- ja talousvaliokunnan mietintö ja ehdotus olisi antanut mahdollisuuden nimenomaan vapaalle piikkiruisoikeudelle jäältä. (Ed. Mäkynen: Miksi se on tärkeätä kieltää?) Tämä on minusta aika keskeinen kohta laissa. (Ed. Raatikainen: K Niin se on meidänkin mielestämme ja hallituksen esityksessä!) Se on keskeisin kohta laissa, ja siihen laki- ja talom;valiokunnan mietintö nimenomaan antaa mahdollisuuden, eikä olisi tarvinnut laajentaa lakia sellaiseen suuntaan, joka ammattikalastajien kannalta on epäedullinen suuntaus, koska siitä aiheutuu joitakin haittoja, joihin minä palaan tässä. Det lagförslag som vi har framför oss bygger i princip på positiva utgångspunkter för yrkesfisket. Lagförslagets målsättning att man vid fiske bör sträva tili en så stor bestående produktivitet som möjligt är ju en central utgångspunkt för yrkesfisket. Ett närmare studium av lagförslaget också i dess förändrade form ger vid handen att många av reglerna för yrkesfisket i alla fall kan stanna vid deklarationen. Sam ett exempel kan nämnas att man vid utarrendering av fiskevatten enligt lagförslaget bör sträva tili att särskilt beakta det yrkesmässiga fiskets behov. Men om en vattenägare då inte gör detta utan arrenderar vattnet för sportfiskare, vad händer i denna situation? Lagen kommer alltså inte i detta fall att trygga yrkesfiskarnas ställning på något sätt, därför att det helt enkelt saknas sanktioner. Det här exemplet för oss också in på en central fråga ur yrkesfiskets synpunkt, nämligen tillgången på områden för fiske, alltså fiskevatten. Fiske i havet har traditionellt u:tanför byarån tillkommit varje finsk medborgare. Havsfisket har i alla fall blivit allt mera rationellt och reglerat. Inom Östersjön har man kommit överens om att kvotera strömmingsfångsterna och ytterligare fiskarter kommer sannolikt att kvoteras i framtiden. Det här innebär att yrkesfiskarna hamnar i svårigheter då de stigande kostnaderna för fisket kräver ökade fångster. Vi kommer snart att stå inför faktum att fångsterna måste kunna kvoteras även per båt eller fångstlag. Såväl yrkesfiskarnas fackorganisation, alltså Finlands yrkesfiskareförbund, som Centralförbundet för fiskerihushållning har i sina utlåtanden tili lag- och ekonomiutskottet framhållit, att man borde trygga yrkesfiskarnas rätt tili att ensamma utnyttja de allmänna vattenområdena i havet utanför byarån. Y rkesfiskarna har så sent som den 11 november fäst lag- och ekonomiutskottets uppmärksamhet vid denna fråga genom att även tillställa utskottet ett förslag tili nyskrivning av lagförslagets 6. Förslaget går ut på att yrkesmässigt fiske i havet borde vara beroende av tillstånd. Det här

28 3418 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 skulle göra det möjligt att reglera fiskekapaciteten i havet på ett tillfredsställande sätt och samtidigt ge en möjlighet att tilldela olika fiskare egna fångstkvoter för fiske av kvoterade fiskarter. Finlands yrkesfiskareförbund fäste även fiskeriministerns uppmärksamhet vid den här frågan i början av december i samband med den s.k. fiskestrejken, men det är tydligen på det viset att hans intresse i främsta hand inte legat i att sköta yrkesfiskarnas angelägenheter utan hans främsta bekymmer har varit att få igenom ett lagförslag som inte gagnar yrkesfiskarna, tili alla delar åtminstone. Han har inte bemödat sig om att skrida tili åtgärder för att trygga yrkesfiskarnas reella utkomstmöjligheter. Man tycker att när en så här stor lagstiftning har kommit tili riksdagen så kunde också den i regeringen för fiskerifrågor ansvariga ministern samtidigt på ett mera kännbart sätt ha kommit med förslag som skulle vara ägnade att trygga yrkesfiskarnas ställning. Det här lagförslaget, det är ingen hemlighet, väcker stor oro bland yrkesfiskarna också över språkgränserna över alla områden av landet, men speciellt i södra Finland, där trycket på fiskevattnen är oerhört stort. Frågan om regleringen av fiskeresurserna i havet genom tillstånd har också varit aktuell i den berömda laxfiskekommitten som fiskeriministern tillsatte vid årsskiftet. Inom kommitten torde man ha kommit till att det vore ändamålsenligt att via ett tillståndsförfarande prioritera yrkesfiskarnas möjligheter tili fiske i havet. Tili den här slutsatsen har man kommit sedan det ur justitiekanslers utlåtande framgått att nugällande lag inte ger några som helst regleringsmöjligheter då det gäller att prioritera yrkesfiske i havet. Lagförslaget ger inte heller denna regleringsmöjlighet. Det här visar enligt min mening tydligt att fiskeriministern, trots att man på ansvarigt håll inom jordoch skogsbruksministeriets avdelning för jakt och fiske inser behovet av reglering av fiske i havet, inte brytt sig om yrkesfiskarnas utkomstmöjligheter i framtiden utan helt koncentrerat sig på genomdrivandet av pilkfiskefrågan. Det här är ett beklagligt faktum och det framgår även av det att lag- och ekonomiutskottet varit tvunget att göra omfattande ändringar i lagförslaget för att förbättra det. Det här visar att vi som kritiserat lagförslaget på många punkter haft rätt när vi påstått a:tt lagförslaget var halvfärdigt när det gavs tili riksdagen. Det berodde även på det faktum att fiskeriministern såvitt jag känner tili hade gett order om att ingenting annat än pilkfiskeparagraferna fick ändras för att lagen så snabbt som möjligt skulle kunna ges tili riksdagen. Här har alltså en punkt gått före hela den omfattande lagstiftning som nu föreligger med några hundra paragrafer. En enda paragraf har här fått reglera så att säga innehållet också i den övriga lagen. Faktum är, det ser vi i dag, att lagen igen kommer att lämna riksdagen halvfärdig, varför vi sannolikt får bereda oss på att i en mycket snar framtid behandla delar av lagen på nytt, när behoven till justeringar kommer fram, när vi har fått den första praktiska erfarenheten av den här lagen. Beträffande de regler som inte direkt rör yrkesfisket vill jag ytterligare ännu en gång kommentera pilkfiskefrågan. Det har sagts att yrkesfiskets och fritidsfiskets intressen inte står i konflikt med varandra. Det här stämmer beträffande havsfisket i öppna havet, åtminstone i princip. Pilkfiske från is utgör inget hinder för fiske i öppna havet med stora fiskebåtar, med trålare. Om man däremot ser på pilkfisket ur det traditionella skärgårdsfiskets synvinkel är det uppenbart att ett fritt pilkfiske medför betydande problem för yrkesfisket. För det första är skärgårdsborna under vintern beroende av sina isvägar för att kunna transportera sina fiskfångster. De många hål som aktiva pilkfiskare borrar upp speciellt i närheten av stora bosättningscentra utgör t.o.m en fara för isvägarna i skärgården, speciellt på våren när isarna är svaga och när vattnet stiger upp genom dessa hål. Efter en del besvär har det lyckats att få in i lagen ett stadgande om ett 50 meters skyddsrum för isvägar, men kanske detta inte ens räcker tili. Det beror alldeles på om det kommer att följas, viiken övervakningen blir. Ett pilkfiskesystem baserat på beviljade tilistånd skulle möjliggöra att det från fall tili fall och från år tili år skulle vara möjligt att beakta de rådande förhållandena beträffande skärgårdens isvägar. Fiskelagkommittens förslag utgjorde på sin tid en kompromiss som yrkesfiskarna i och för sig kunde ha godkänt, om man skulle ha betraktat lagen som en helhet. Regeringens förslag är i och för sig ett hårt slag för skärgårdens yrkesfiskare. Såväl Finlands yrkesfiskareförbund som Centralförbundet för fiskerihushållning har sedermera uttalat sig för att det på den allmänna fiskerätten baserade pilkfisket kunde arrangeras fiskeområdesvis. Detta ter sig även

29 Kalastuslainsäädäntö 3419 naturligt, då fiskeområdena är tänkta som enhetliga områden ur fiskesynpunkt, tili vilkas uppgifter skulle höra framförallt vården av fiskevattnen. Detta system för det a1llmänna piikfisket innebär en avsevärd förbättring med tanke på det nuvarande systemet. 1 dag har ju bara i en by bosatta rätt att erhålla pilkfiskerätt på fiskelagets vatten. Denna rätt gäller inte s.k. skiftade vatten. Lag- och ekonomiutskottets förslag innebär att varje fullvuxen finsk medborgare ges ratt att mot erläggande av en prlkfiskeavgift som bestäms fiskeområdesvis pilkfiska inom ett fiskeområdes vattenområde. Minderåriga eller under 18 år skulle i alla fall pilkfiska gratis. Den allmänna pilkfiskerätten utsträcks även tili att gälla statens vattenområden, vilket inte ingick i regeringens ursprungliga förslag. Dessutom bör det konstateras att pilkfiske året runt är möjligt enligt lagförslagets 6 i havet utanför byarågång, enligt 7 på de stora insjöarnas allmänna vattenområden och i den yttre skärgården enligt 8 2 mom. Det att man har velat begränsa pilkfisket tili fiske från is bör ses mot bakgrunden av att yrkesfiskare i aut större grad har blivit tvungna att fiska torsk, då strömmingsfisket har gåltt tillbaka. Torskfiske sker i viss utsträckning med pilk och det finns exempel på att en enskild yrkesfiskare kan få upp tili kg torsk per dag med pilk. Såsom det har framkommit säger pilkfiskeförespråkarna att pilkfisket i första hand inriktar sig på fiske av småfisk. Det är därför naturligt att pilkfiske från öppet vatten inte borde komma i fråga, enär fångsterna då inte i huvudsak utgörs av småfisk. Det här påståendet baserar sig på en bristande kännedom om yrkesfiskets önskemål och de olika fiskeformerna. 1Pilkfiske vid öppet va:tten medför också stora olägenheter om det bedrivs från drivande båtar, ty pilkarna fastnar då lätt i nät, som kan föras långa vägar från de ställer de är utsatta på med onödigt tilläggsarbete som följd för yrkesfiskarna. Ett upprätthållande av en 50 meters skyddszon vid pilkfiske med drivande båtar är i praktiken rätt omöjligt, varför allmänt pilkfiske då enligt min och svenska riksdagsgruppens mening borde ske från is, om det överhuvudtaget är nödvändigt. Förslaget tili ny lag om fiske ser sammanfattningsvis alltså inte så värst lovande ut för yrkesfisket, trots en del goda intentioner. Då man dessutom har slopat den allmänna rätten trli yttrålning i den yttre skärgården, en förbättring som många yrkesfiskare upplevde det i alla fall, har man givit det traditi:onella skärgårdsfisket med sin småbatstrålning som kompletterande fiskesätt ett kraftigt slag, som innebär ett steg tilihaka i utvecklingen. Man borde åtminstone ha övervägt möjligheten att göra småbåtstrålning beroende av fiskedistriktens tillstånd, varvid man även skulle ha erhållit en möjlighet att reglera fångsterna på dessa områden. Jäältä tapahtuva pilkkiminen on saavuttanut viime vuosina yhä lisääntyvää merkitystä virkistys- ja ulkoilumuotona. Pi:Lkkisäännöksen 2 momentin osalta valiokunta on todennut, että piikkikalastus keskittyy talviaikaan, minkä vuoksi ja myös valvontasyistä sen harjoittaminen olisi syytä rajoittaa jäiitä tapahtuvaksi. On todettava, että piikkikalastusta voidaan esityksen mukaan harjoittaa ympärivuotisena 6, 7 ja 8 :n säännösten nojalla. Voimassa olevan,jain mukaan vain kylässä asuvalla on oikeus pi:l'l&ikalastuslupaan kafastuskunnan vesialueilla kalastuskunnan määräämää kalavesien hoitoon tarkoitettua maksua vastaan. Tämä kylässä asuvan oikeus virkistyskalastuslupaan ei ole koskenut ns. jaettuja vesialueita. Valiokunta katsoo kuitenkin, että onkimis- ja pilkkimisoikeuden laajentaminen nykyisestä kyläkohtaisesta ja kalastuskuntakohtaisesta oikeudesta on perusteltu. Onkimis- ja pilkkimisoikeus tulisi valiokunnan mielestä ensinnäkin laajentaa koskemaan kaikkia kansalaisia, kuten hallituskin esittää. Toisaalta tulisi onkimis- ja pilkkimisoikeuden koskea laaiempaa, kalastuksellisesti yhtenäistä aluetta. Tällaisena laajempana alueena voi valiokunnan mielestä tulla kysymykseen lähinnä kalastusalue. Kalastusalue on tarkoitettu lakiuudistuksen mukaan perustettavaksi vesistökohtaisen kalavesien käyttö- ja hoitojärjestelmän luomiseksi. Tällöin on myös perusteltua kytkeä piikkikalastus eräänä kalavesien käyttömuotona juuri kalastusaluejärjestelmään. Kalastusalueet tulisivat kalatalouden kannalta olemaan verraten laajoja, yhtenäisiä vesistökohtaisia kokonaisuuksia. Yhtenäisille meri- tai järvialueille voitaisiin muodostaa yhtenäisiä kalastusalueita ja suurille järville voitaisiin myös muodostaa yhtenäiset koko järvialuetta koskevat kalastusalueet. Haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota myös siihen, että tämä lakiehdotus on herättänyt aika paljon arvostelua myös vedenomistajien keskuudessa. Minulla on edessäni 1ulkilau-

30 3420 Kesldviikkona 16. joulukuuta 1981 suma, jonka vesienomistajat ovat antaneet tästä asiasta, ja ehkä olisi hyvä kertoa, mitä siinä julkilausumassa on esitetty. Siinä sanotaan: "Kalastuskuntia edustava vesienomistajien neuvottelukunta tukee laki- ja talousvaliokunnan kannanottoa kalastusaluekohtaisesta yleisoikeuteen perustuvasta onkimis- ja pilkkimisoikeudesta. Valiokunnan pilkkikalastuksen osalta tekemä muutosesitys on vain yksi yli 20 muutoksesta, joita hallituksen esitykseen on tehty, ja kuitenkin lakiin näyttää vielä jäävän joukko puutteellisuuksia. Muutosesityksen mukainen jokaiselle kuuluva oikeus kalastusaluekohtaiseen onkimis- ja pilkkimislupaan on jo sinänsä laajennus komitean mietinnön kalastuskuntakohtaisesta pilkkilupajärjestelmästä. Maamme yli 400 OOO:lle kalaveden omistajalle ja kalastuskunnan osakkaalle asetetaan lakiuudistuksessa kalavesien ensisijainen hoitovelvoite. Tähän hoitovelvoitteeseen liittyy kalastuslakiuudistuksen keskeisenä uutuutena kalastusaluejärjestelmän luominen kalastushoitoyhtymien tilalle kalavesien käytön ja hoidon suunnittelua varten. Onkimis- ja pi'lkkimislupa on siksi mieluiten haluttu kytkeä kalataloudellisesti yhtenäisiin alueisiin. Tämä onkin paljon tarkoituksenmukaisempaa kuin sen kytkeminen keinotekoisiin läänien hallintorajoihin. Kalastusalueet koostuisivat yhtenäisjstä vesistön osista, järviryhmistä tai suurista järvistä, kuten Säkylän Pyhäjärvi tai Lappajärvi. Pilkintämaksujen tuloutus tapahtuu myös käytännöllisimmin suoraan kalastusalueelle ja se takaa myös sen, että varat käytetään alueen toimintaan eli lähinnä ka1avesien hoitoa varten, sekä mahdollistaa paikallisten olosuhteiden huomioon ottamisen lupamaksujen suuruutta vahvistettaessa. On kohtuullista, että vapaa-aikanaan virkistysmielessä kalastavat pilkkijät osallistuvat yhdessä kotitarve- ja ammattikalastajien kanssa kalavesien hoitoon ja kalastusalueitten kustannusten peittämiseen, joka muuten jäisi suurimmalta osalta kalastuskuntien kustannettavaksi. Kalastuslakiuudistus on viipynyt kauan, mutta eduskunnalle on nyt annettava mahdollisuus rauhassa harkita lainuudistuksen kaikinpuolinen merkitys ja vaikutus kalatalouden tulevaisuuden kannalta. Turha kiirehtiminen ei enää auta pilkkijöitä tämänkään talven jäille uuden lain nojalla, sillä valtion kalastuspiirejä ei ole vielä perustettu eikä kalastuslain täytäntöönpanoon liittyvää asetusluonnostakaan ole vielä olemassa." Näin sanovat siis vedenomistajat, jää sitten nähtäväksi, mihin ministeri Saarto pystyy tässä asiassa. Haluaisin kohdistaa pari sanaa keskustapuolueen eduskuntaryhmälle, joka on tässä asiassa laki- ja talousvaliokunnassa ollut mielestäni järkevällä kannalla, joka olisi taannut sanoisinko lakiuudistuksen läpiviemisen sovussa. Mutta keskustapuolueen eduskuntaryhmä on minulle tuntemattomista syistä sittenkin lähtenyt toiselle linjalle tässä asiassa. Meillä on yli kalaveden omistajaa tässä maassa, ja luulisin, että monet näistä ovat nimenomaan keskustapuoluetta äänestäviä. Olen vakuuttunut siitä, että nämä kyllä tulevat ihmettelemään, mikä on saanut keskustapuolueen eduskuntaryhmän kääntämään tässä asiassa kelkkansa. (Välihuutoja) - Niin, löytyy ilmeisesti monia selityksiä tälle kelkan kääntämiselle, mutta minä en ainakaan voi tätä ymmärtää, koska tämä asia on sekä vedenomistajien että ammatti;kalastajien kannaha tärkeä ja se pitäisi ottaa sillä vakavuudella, mikä siihen kuuluu. Kalamies-lehti, joka edustaa järjestäytyneitä vapaa-ajan kalastajia, on kirjoittanut tästä kalastuslaista moneen otteeseen. Korostan vielä, että lehti edustaa järjestäytyneitä vapaa-ajan kalastajia. Tässä maassa ':>n myös paljon järjestäytymätöntä väkeä tällä alalla, mutta nyt on siis tästä järjestöstä kysymys. Ehkä saan siteerata suoraan tästä Kalamies-lehdestä, joka on ilmestynyt 11 päivänä joulukuuta, siis varsin tuore numero. Kalamies-lehti kirjoittaa: "Väitetään, että ammattikalastajat on lähes unohdettu joukko. Kun tarkastelee valtion tulo- ja menoarvioesitystä ensi vuodelle, voi laskea, että paria, kolmeatuhatta ammattikalastajaa tuetaan lähes 200 milj. markalla, kun puolen miljoonan kalastuksen harrastajan osana on maksaa 15-markkasia kalatalouden yhteiseen arkkuun, josta ne kiertyvät vain osittain takaisin hyödyttämään niitä maksaneita." Näin siis kirjoittaa Ka:lamies-lehti. Kysymyksessä ovat samat tahot, jotka voimakkaasti puoltavat vapaata pilkkimisoikeutta. Olisi hyvä, jos ministeri Saarto voisi meille kertoa, onko hän samaa mieltä Kalamies-lehden kanssa, siis vapaa-ajan kalastajien kanssa, tästä asiasta, kun lehti väittää, että ammattikalastajille jopa maksetaan liikaa valtion tukea eri muodoissa ja että heitä on suosittu vapaa-ajan kalastajien kustannuksella. En henkilökohtaisesti voi yhtyä tällaiseen käsitykseen. Voin kertoa, että sama lehti on hyökännyt voimakkaasti myös ministeri Taxellia ja minua

31 Kalastuslainsäädäntö 3421 vastaan, kun me olemme väittäneet, että kalastusviranomaiset ja kalastusasioita hoitava ministeri eivät ole riittävän tarmokkaasti meidän mielestämme hoitaneet kalastuspolitiikkaamme, nimenomaan hinta-asioita. Olemme useassa yhteydessä jo kahden vuoden aikana huomauttaneet julkisuudessa ja myös ministeriön edustajille suoraan, että ns. hintatukilaki on vanhentunut. Se ei täytä nykyisiä hintapolitiikan tarpeita. Meillä on nykyään ammattijärjestö, joka huolehtii hinta-asioista. Mutta tämä hintalaki ei ole luonut meille mahdollisuuksia sellaiseen neuvottelumekanismiin, joka esim. maatalouden alalla takaa maanviljelijälle ainakin jonkinlaisen toimeentulon. Nyt ministeri Saarto on viimeisen jupakan yhteydessä täällä joulukuussa luvannut sitä, mitä hän olisi voinut tehdä jo kaksi vuotta sitten. Minä en ole voinut olla hiljaa tästä asiasta, koska mielestäni asioita on hoidettu huonosti tässä asiassa ja ammattikalastajat joutuvat siitä kärsimään. Siitä on ollut seurauksena, että kalastajat ovat lähteneet Iiiil&eelle, eivät ainoas'taan sitä Va$taan, että minkkitarhaajat eivät ole halunneet maksaa sitä hintaa, joka kalastajille on luvattu, mutta myös siitä syystä, että ei ole ollut olemassa sellaista neuvottelumekanismia, joka olisi taannut kohtuulliset hinnat. Herr talman! Jag har alltså här kritiskt granskat det förslag som stora utskottet nu har kommit med. Det skulle ha varit bättre ur alla synpunkter, åtminstone ur yrkesfiskets synpunkter, att lag- och ekonomiutskottets förslag skulle ha godkänts av riksdagen. Det skulle ha lugnat yrkesfiskarna betydligt, det skulle ha gett fritidsfiskarna det de önskar mest av allt, phkfis'kerätt från is. Det är i a'l'la fal1 den form av pilkfiske som mest bedrivs i detta land, eller som bedrivs kanske tili 9 5, närmare 1 00 procent. Det övriga är inte så viktigt. J ag har inte här närmare berört formerna för indrivningen av den här pilkfiskeavgiften, men som jag har sagt här vore det i aua fall riktigt att den pilkfiskeavgift som skulle indriva:s gick direkt tili dem, som ansvarar för skötseln av fiskevattnen. Därmed skulle en effektivare skötsel av just fiskevattnen kunna åstadkommas. Svenska riksdagsgruppen är av den åsikten att det här lagförslaget borde stiftas i den form som lag- och ekonomiutskottet har gett det och inte i den form som stora utskottet föreslår. Ministeri S a a r t o : Herra puhemies! V astauksena ministeri Stenbäckille toteaisin, että hänen puheenvuoronsa eräs osa kaipaisi aika pitkääkin kommentointia, jota me tosin olemme harrastaneet tämän ns. piikkilain käsittelyn yhteydessä ja myös ammattikalastusta koskevissa asioissa. Haluaisin tässä yhteydessä kuitenkin vain todeta, että mielestäni ei ole asiallisia perusteita riitauttaa ainakaan suurissa määrissä nyt käsiteltävänä olevan kalastuslainsäädäntöuudistuksen toisen käsittelyn vaihetta eduskunnassa. Nämä tarpeet ovat enemmänkin puoluepoliittisia, ja kun nyt ottaa huomioon, että eduskunnan käsiteltävänä on lainsäädäntöuudistus, joka luo merkittävät kehityspuitteet sekä virkistyskalastajille että ammattikalastajille, niin tätä asiaa pitäisi pitää ensisijaisena eikä ryhtyä käymään keskustelua yksittäisistä kysymyksistä. Vain tästä syystä jätän nyt enemmälti vastaamatta ministeri Stenbäckin puheenvuoroon. Ed. M a n n i n e n ( vastauspuheenvuoro) : Herra puhemies! Ministeri Stenbäckin puheenvuoron johdosta totean, että keskustapuolue on samaa mieltä siitä, että pilkkimisasia ei ole kaikkein tärkein kysymys ka!lastuslain kokonaisuudistulksessa. Mut:ta ministeri Stenbäckin kysymyksen johdosta, mikä on saanut keskustapuolueen eduskuntaryhmän muuttamaan kantaansa pilkkimiskysymyksessä, toteaisin, että keskustapuolueen eduskuntaryhmä hyväksyi jo vuonna 1980 tämän hallituksen esityksen ja eduskuntaryhmä on edelleen asian myöhemmissä käsittelyvaiheissa todennut olevansa samalla kannalla. Tämä ehdotus on kompromissi, mutta se on hyvin lähellä sitä esitystä, jonka ministeri Stenbäck täällä esitti. Vielä toteaisin, että hallituksen esityksen mukaan pilkkimismaksut tulevat lyhentämättöminä kokonaisuudessaan kalavesien omistajille eli kalastuskunnille, jota laki- ja talousvaliokunnan esitys ei merkitsisi. Siinä todetaan, että nämä maksut jäisivät kalastusalueille. Muistaakseni siinä ei ole velvoitetta tilittää näitä maksuja edelleen kalatuskunnille ja kalavesien omistajille. Opetusministeri Stenbäck: Herra puhemies! Ed. Mannisen puheenvuoron johdosta totean, että tässä yhteydessä tulee siihen tulokseen, että ed. Manninen ei anna arvoa sille työlle, jota on tehty laki- ja talousvaliokunnassa ja joka on ilmeisesti hyvin perusteellisestikin teh-

32 3422 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 ty. (Ed. Raatikaisen vä:lihuuto.) -Ainakin sen ei-sosialistinen enemmistö on ollut tätä mieltä. Olkoon se äänestyksen tulos, mutta laki- ja talousvaliokunta on perehtynyt asiaan melkein yhden vuoden ajan. Kertoisin keskustapuolueen ed. Manniselle, että eräs kalastaja kerran minulle vertasi näitä asioita toisiinsa. Hän sanoi, että mitähän maanviljelijät sanoisivat, jos säädettäisiin eduskunnassa sellainen laki, että vapaa-ajan viljelijät saisivat käyttää maanviljelijöiden maita. Ammattikalastajan näkökannalta katsottuna tässä on suurin piirtein samasta asiasta kysymys. Siitäkin voidaan keskustella. (Ed. Raatikainen: Ne eivät ole vertailukelpoisia!) - Ammattikalastaja kokee asian näin, että ne ovat vertailukelpoisia, sanokoon ed. Raatikainen mitä tahansa, koska on kysymys hänen leivästään. Ammattikalastaja kokee lain hyvin läheisenä uhkana omalle toimeentulolleen. Ed. V. Vennamo (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ruotsalaisen kansanpuolueen ja ministeri Stenbäckin äärimmäisyyskanta mielestäni vahingoittaa ammattikalastajien asiaa ja heikentää heidän pitkän tähtäimen leipäänsä. En voi muuta kuin ihmetellä tätä hallituksen ministereitten keskinäistä riitaa ja lavastusta eduskunnan istuntosalissa. Ed. M a 1m : Herr talman! Jag konstaterar att minister Saarto i sin inledande förklaring till den här debatten gick ut ifrån att den nya fiskelagen skulle träda i kraft redan i februari. Det här är en överraskning för mig, eftersom vi i lag- och ekonomiutskottet under behandlingen av den här lagen ideligen sedan tidigt i höstas har frågat efter den förordning som skulle reglera den här lagen och vi har också alltid fått till svar att den här förordningen inte är färdig, att den inte heller är i sådant skick eller ens så förberedd att den kan föredragas eller förevisas eller ges till lag- och ekonomiutskottets medlemmar. På den här grunden har jag svårt att förstå att man nu i all hast skulle få en förordning klar som skulle göra det möjligt att den här lagen skulle träda i kraft redan i februari månad. För det andra, herr talman, vih jag konsts:tera i anledning av minister Saartos anförande här att det synbarligen är, precis som svenska riksdagsgruppen har hävdat, pilkfiske från is som är det väsentliga, eftersom lagen då måste träda i kraft redan under vintern. Det styrker oss i tron att det riktiga skulle ha varit att vi skulle ha tagit en lagstiftning, som skulle ha betytt att vi skulle ha haft fritt pilkfiske från is och inte både från is och från öppet vatten. Herr talman! Då den nu gällande lagen om fiske stiftades, ville man med den allmänna fiskerätten trygga skärgårdsbefolkningens möjligheter att bedriva yrkesmässigt fiske. Dessutom ville man trygga i by bosatt persons rätt att bedriva husbehovsfiske mot avgift, dvs man ville ge denne möjlighet att dryga ut sin hushållskassa med hjälp av fisk som han själv fångat. Härvidlag utgick man ifrån den traditionella allemansrätten som rått i bysamhället. Den allmänna fiskerätten hade alltså en näringspolitisk och en social funktion. Det var då man stiftade den nu gällande fiskelagen. På grund av vårt samhälles urbanisering har allt Here människor Iämnat skärgården och Iandsbygden. För de människor som har stannat kvar i dessa trakter utgör möjligheten att utnyttja fiskevatten en viktig förutsättning för att man överhuvudtaget skall kunna existera och få sin utkomst. Fiskevattnen ger också en utkomstmöjlighet i form av försäljning av fisketillstånd, t.ex. i samband med stuguthyrning eller i förtjänstsyfte. Riksdagen har nyligen antagit en s'kärgårdslag med vars hjälp man vil'l förbättra möjligheterna att trygga en levande skärgård. Utgående från detta borde skärgårdsborna även ges möjlighet att avgöra om de själva vill utnyttja fiskevattnen för yrkesmässigt fiske eller om de vill hyra ut dem för fritidsbruk. Som en följd av urbaniseringen har människornas behov av olika fritidssysselsättningar vuxit. I den moderna samhällspolitiken har man ansett att det i främsta rummet är kommunernas sak att tillgodose invånarnas behov av meningsful1 fritidssysselsä ttning. Kommunerna har även gjort en massiv insats på olika områden. Man har byggt samlingsutrymmen av olika slag och idrottsanläggningar samt anskaffat rekreationsområden i enlighet med byggnadslagens stadganden, däribland även fiskevatten. Denna utveckling borde stödas aktivt även i fortsättningen, för den bygger på den urgamla principen om att i en by eller ett bosättningsområde har alia rätt att utnyttja de gemensamma områdena. Detta slag av nyttjanderärtt utgör grunden för vår traditionella allemansrätt. Därför borde en utökad allemansrätt beträffande fritidsfisket även i princip utsträckas att gälla enbart kommunernas och statens vattenområden. Lag- och ekonomiutskottet har även följd-

33 Kalastuslainsäädäntö 3423 riktigt avvikande från regeringens förslag utvidgat pilkfiskerätten att omfatta även statens områden. Att utsträcka allemansrätten till att gälla allt flere nya områden, och till och med till den grad, att samhörigheten mellan dem som utnyttjar allemansrätten och dem vars områden blir föremål för utnyttjandet bryts, innehär ett kraftigt avsteg från gällande rättstraditioner. Utgående från dessa rättstraditioner kan man generellt konstatera att det ur principiell synvinkel är ett stort fel att göra pilkfiske thl en allmän rättighet överaut för att ordna fritidsfisket. Btt helt fria phkfisike strider även starkt emot den allmänt accepterade principen om planmässighet beträffande utnyttjandet av våra naturresurser. Denna planmässighet gäller i dag t.ex. såväl skogsbruk som tagande av grus. Vi har nyligen haft den s.k. gruslagen under behandling i riksdagen. Lag- och ekonomiutskottet har mycket riktigt i stöd av grundlagsutskottets betänkande konstaterat att ett helt fritt pilkfiske skulle stå i strid med fiskerättsinnehavarnas normala och skäliga användningsmöjligheter. Enär man med fog kan anse att ett pilkfiske länsvis är att jämföra med ett helt fritt allmänt pilkfiske bör man anse att 'lag- och ekonomiutskottet träffat riktigt då man önskat begränsa den allmänna rätten till mete och pilkfiske att omfatta endast ur fiskesynpunkt enhetliga fiskeområden. Enligt lagförslaget strävar man även till ökad planmässighet inom fisket. Ett fritt pilkfiske innebär ett kraftigt avsteg från denna princip enligt mitt sett att se. Då man enligt lagförslaget inför planmässighet inom fisket gör man det på fiskeområdesnivå. Därför är det naturligt att även rekreationsfisket såsom allmän rätt även skulle omfatta just ett fiskeområde och inte ett Iän, ett fiskedistrikt. Ett fritt pilkfiske länsvis, som endast kan regleras med stöd av vaga regler i 10 och 11, vilka pilkfiskaren själv eller fiskeridistriktet bör tillämpa, kan inte sägas främja ett planmässigt utnyttjande av fiskevattnen. Enligt lagförslaget måste fiskelagen tilllämpa en indelning i redskapsenheter beträffande rätten att utnyttja fiskevattnen. Denna form av planmässighet kan inte tiliämpas på regeringens förslag till pilkfiskebestämmelser, men nog på lag- och ekonomiutskottets förslag om pilkfiske fiskeområdesvis. Detta är ytterligare ett bevis för att utskottet faktiskt tänkt igenom saken även ur principiell synpunkt, låt vara att beslutet fattades efter omröstning. Ett pilkf.i:ske fiskeområdesvis skuue även innebära en rättvis fördelning av pilkfiskeavgifterna, då avgifterna skulle bestämmas områdesvis. Därigenom skulle man även eliminera ett byråkratiskt och schematiskt poängräkningssystem som enligt regeringens förslag skall tillämpas vid fördelningen av pilkfiskeavgifterna. Enligt lag- och ekonomiutskottets förslag skulle pilkfiskeavgifterna användas till förmån för fiskeområdenas verksamhet. Denna skah enligt lagförslaget vara inriktad på fiskevård och planering av fiskevattnens användning. Det är därför även rättvist att de som rekreerar sig på sin fritid genom att pilkfiska även tilisammans med vattenområdets ägare och yrkesfiskarna deltar i finansieringen av fiskeområdenas verksamhet. SMunda är det helt felaktigt att påstå att pilkfiskeavgifterna inte enligt lagoch ekonomiutskottets förslag skulle användas föt att främja fiskevården. J ag tror personligen att det system som majodteten i lag- och ekonomiutskottet gick in för ger större garantier för att de här avgifterna faktiskt går tili dem som främjar fiskevården. Ett pilkfiske enligt regeringens model innehär även att man i princip inte erkänner, att det i praktiken kommer att finnas områden där pilkfisket kommer att inverka menligt på vattenägarnas, yrkesfiskarnas och arrendatorernas fiske tili den grad att man hlir tvungen att inskränka eller förbjuda pilkfisket. Som system kommer detta att föda ett helt nytt missnöje, först tiliåter lagen men sedan kan man begränsa genom skilda beslut. Dessa begränsningar kommer i praktiken att innebära ett stort informationsproblem och ett övervakningsprohlem. Om man faktiskt strävar tili att maximalt utnyttja våra fiskevatten enligt de principer som spikas i lagens första paragraf kan man mycket lätt bli tvungen att reglera pilkfisket på olika sätt. Därför är ett pilkfiske baserat på fiskeområden även mycket ändamålsenligare enär det närmar sig ett pilkfiskesystem som är tillståndsbaserat, varvid man kan reglera fisket antalsmässigt och områdesmässigt. Ett dylikt på trllstånd baserat system har vi i den nugällande lagen beträffande i by bosatts rätt att bedriva fritidsfiske på fiskelagets vattenområde. Denna rätt har även bibehå'llits i det nya lagförslaget, dock så utökad att rätten gäller även andra områden än fiskelagens områden. Detta system har fungerat bra och därför vore det av synnerligen stor vikt att samma princip kunde följas då pilkfiskerätten utökas.

34 3424 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Ett pilkfiske fiskeområdesvis enligt lag- och ekonomiutskottets förslag skulle till väsentliga delar uppfylla de väsentliga principer som gäller för i by bosatts rätt att pilkfiska. Ett pilkfiske fiskeområdesvis är även fiskevattenägarna beredda att acceptera. I fiskelagskommittt!n stannade man för pilkfiske fiskelagsvis för alla i kommunen bosatta personer. Fiskevattenägarna vill tillmötesgå fritidsfiskets intressen men kommer bestämt att hålla fast vid att den allmänna rätten till pilkfiske bör gälla fiskeområden och inte Iän. Det här tror jag att är ett konstaterande som vi i dag kan göra. Om ett länskort införs kommer vattenägarna sannolfkt att överväga att helt upphöra med försä!ljningen av pilkfisketi:l:lstånd för enbart sina egna vattenområden. Detta är ju det nurådande systemet och detta system kvarstår i princip även i den nya lagen. Detta skulle innebära att pilkfisket jämte fiskevårdsavgiften skulle stiga från nuvarande mark per år till mark per år. Detta skulle vara konsekvenserna såsom jag ser det av ett ensidigt dikterande av pilkfiskerättens utformning. Förändringarna av fiskelagen i stora utskottet i enlighet med regeringens proposition tillfredsställer inte svenska riksdagsgruppen som redan framkomm~t av minister Stenbäcks anförande. Både i regeringen och i lag- odh ekonomiutskottet har vi försökt förändra lagen så att den bättre skulle matsvara de önskemål som framställts av yrkesfiskare. Vi beklagar ännu en gång att hela lagen fått formen av "pilklag" i stället för att man skulle ha tagit mera hänsyn till den yrkesfiskande befolkningens och fiskevårdarnas åsikter. Svenska riksdagsgruppen har ingenting emot pilkfiske som sådant. Men vi anser att pilkfisket av hävd har skett från is och att så också borde vara fallet i fortsättningen. Likaså har vi ansett att det skulle vara till fördel för fiskevården att pilkfiskeavgiften skulle erläggas fiskeområdesvis. Herr ta:lman! På ba:sen av det här föreslår jag att lag- och ekonomiutskottets betänkande skall läggas till grund för behandlingen. I debatten har det sagts att yrkesfiskarna skulle vara inne på fri pi1krätt. Detta kan vara fallet för de fiskare som fiskar på öppna havet och inte alls är beroende av just pi:lket. Däremot är uppfattningen inte denna bland de fiskare som fiskar i skärgården och som helt är beroende av samma fiskevatten som pilkfiskarna också använder. Personligen tror jag att det är främst den gruppen yrkesfiskares intressen vi nu borde bevaka. Ed. P o h j a 1 a : Herra puhemies! Ensinnäkin haluaisin todeta tältä paikalta, että istuntosalin puheenvuorolistasta on vedetty yli eräiden sellaistenkin nimiä, joitten puheenvuoroa ei ollut vielä käytetty. En tiedä, kenen harrastuksiin tällainen nimien yli vetäminen kuuluu, mutta tässä salissa ei odottaisi sellaista tapahtuvan edes näin tunteenomaisen asian kuin kalastuslain käsittelyn yhteydessä. (Ed. Knuuttila: Kuriton sukupolvi!) Toiseksi haluaisin kysyä paikalla olevilta keskustapuolueen edustajilta, mistä johtuu se, että kun keskustapuolueen eduskuntaryhmä ed. Mannisen ilmoituksen mukaan vuonna 1980 löi kiinni kantansa tähän kalastuslakiin, niin tätä kantaa ei ilmoitettu keskustapuolueen laki- ja talousvaliokunnassa oleville kansanedustajille, vaan he joutuivat toimimaan ryhmänsä selvää päätöstä vastaan ja sekoittivat siten omalta osaltaan huomattavasti laki- ja talousvaliokunnan toimintaa, ilmeisesti myös pitkittivät huomattavasti tämän lain käsittelyä eduskunnassa. (Ed. V. Vennamo: Eihän täällä ole ketään kepulaisia kansanedustajia!) - No, ainakin parvekkeella näyttää joku olevan. (Ed. V. Vennamo: Parvekkeella he ovat aina!) Olisi tietysti suotavaa, että eduskuntatyöhön suhtauduttaisiin varsinkin hallitusryhmissä, mutta tietysti myös oppositiossa sellaisella vakavuudella, ettei tällaisia näytelmiä pantaisi toimeen. Tämä ei ole eduskuntatyön arvon mukaista keskustapuolueen tekemänä, ei tietysti kenenkään muunkaan. Tällä kertaa keskustapuolue minusta syyllistyi sellaiseen toimintaan, jota siltä suurena suomalaisena puolueena ei odottaisi (Ed. Tuomaala: Mikä on toiminnan nimi?), lähinnä siis keskustapuolueen eduskuntaryhmä. Herra puhemies! Kun nyt ryhdyn käsittelemään tätä kalastuslakia, haluaisin ensimmäiseksi ihmetellä lakiesityksen allekirjoittaneen ministerin täällä käyttämää nimikettä pilkkilaki. Hän tosin varsinaisessa puheenvuorossaan totesi, että eduskunnassa on ryhdytty tätä käyttämään, mutta vastauspuheenvuorossaan hän käytti sitä itsekin jo täysin. Palaan siihen myöhemmin. Hänen esityksensä lain voimaan saattamisesta osoitti, että kysymys taitaa nimenomaan ollakin pelkästä pilkkilaista, vaikka me olemme luulleet täällä, että nyt käsitellään ni menomaan kalastuslainsäädännön kokonaisuu-

35 Kalastuslainsäädäntö 3425 distusta, jossa tämä piikkiosa on erittäin pieni tekijä; se esiintyy ilmeisesti parissa kolmessa pykälässä. Kalastuslakiesityshän sisältää yleiset säännökset, edelleen kalastusoikeuden, sen vuokraamiseen liittyvät säännökset, kalastuksen harjoittamiseen liittyvät asiat, kokonaan uuden organisaation ja sitten voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiä, jotka nekin ovat erittäin tärkeitä ja merkityksellisiä. Täällä on todettu, että lakia on valmisteltu pitkään. Ilmeisesti näin on ollutkin, ja se käy myös asiakirjoista selville. Siitä huolimatta valiokunta joutui muuttamaan ja se muutti ilmeisesti yksimielisesti yli 20 pykälää tästä lakiesityksestä. Tämä on aika harvinaista näin merkittäviä lakiesityksiä käsiteltäessä. Yleensä ne on valmisteltu sillä tavalla, ettei ainakaan tällaista yleistä suoranaista pakkoa näiden pykälien muuttamiseen siinä määrin ole kuin nyt oli. (Ed. V. Vennamo: Heikko valmistelu!) Kun täällä on mainittu, että käsittely eduskunnassa on ollut hidasta, se on osaltaan johtunut paitsi jo aikaisemmin esittämästäni keskustapuolueen kaksijakoisuudesta myös siitä, että me olemme valiokunnassa ensimmäisen kerran viime talvena ja sen jälkeen toistuvasti koko syksyn ajan pyytäneet joko asetusluonnosta tai sitten tietoja siitä, millä tavalla eräät keskeiset kohdat on tarkoitus asetuksella säätää. Meille on ilmoitettu, muistaakseni viimeksi vielä pari viikkoa sitten, ettei ole olemassa vielä minkäänlaista asetusluonnosta eikä ole olemassa paperilla mitään tekstiä, mitä valiokunnalle voitaisiin jakaa. Kun täällä nyt kävi ilmi, että asetus on hyvinkin pitkä1lä niin että se voidaan tehdä käden käänteessä, joutuu ihmettelemään, onko asia niin, että ministeri ei tiedä sen todellista laitaa, vai onko laki- ja talousvaliokuntaa sitten tahallaan harhautettu, mitä nyt ei missään tapauksessa uskoisi voitavan tehdä. Perustuslakivaliokunta antoi, kun siltä pyydettiin lausunto, erittäin perusteellisen ja yksityiskohtaisen lausunnon, josta perustuslakivaliokuntaa on syytä kiittää. Se esitti monia sellaisia kohtia, jotka lakiesityksessä on muutettava, jos se aiotaan säätää yksinkertaisessa säätämisjärjestyksessä. Tähän lausuntoon liittyy vasemmiston eriävä mielipide. Lausunto ja eriävä mielipide muodostavat mielestäni yhdessä merkittävän kannanoton tai lisän niihin kannanottoihin, mitä perustuslakivaliokunta on omaisuuden suojan ja siihen liittyvien kysymysten suhteen viime aikoina ottanut. Myös eriävä mielipide mielestäni sisältää erittäin selvän kannanoton siihen, mitä pyrk1myksiä on perustuslakia, hallitusmuotoa muuttamatta muuttaa käytäntöä nimenomaan omaisuuden suojan suhteen. Laki- ja talousvaliokunta muutti yksimielisesti kaikki perustuslakivaliokunnan edellyttämät kohdat lakiesityksessä ja saattoi sen siten sellaiseksi, että se voidaan kiistatta yksinkertaisessa lainsäätämisjärjestyksessä täällä käsitellä. Laki- ja talousvaliokunta käsitteli ja teki myös lukuisia muutoksia oikeusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja maanmittaushallituksen esitysten pohjalta. Nämä muutosesitykset olivat osaksi ilmeisesti teknisiä, osaksi myös periaatteellisia ja johtuivat siitä, että lain valmistelu ei sittenkään ollut riittävän hyvä. Hallituksen esitys sisältää myös valtuuslakiesityksen, lain yleisestä kalastusoikeudesta. Tämä valtuuslakihan on säädettävä valtiopäiväjärjestyksen 67 :n mukaisesti. Valiokunta teki myös tähän valtuuslakiin perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaiset muutokset, mikä on syytä todeta. Näillä muutoksillahan sitten varmennetaan se, että itse kalastuslaki voidaan säätää yksinkertaisessa järjestyksessä. Kalastuslain yleiset säännökset sisältävät lain keskeisen asiasisällön. 2 asettaa vastuun kalavesien hoidosta vesialueiden omistajille. Tämä on aivan oikein, mutta tässä yhteydessä on todettava, että vesialueiden omistajille on tietysti varattava silloin mahdollisuus vastata tästä velvollisuudesta. Tässä suhteessa on laki- ja talousvaliokunnassa tapahtunut 71 :n muutos erittäin tärkeä. Mutta myös näillä kiistanalaisilla pykälillä on keskeinen sija silloin, kun tämän vastuun kantamisesta puhutaan. Kalavesien hoitohan on perustunut meillä ja tulee vastakin perustumaan vapaaehtoiseen työhön. Sellaisia määrärahoja, joita sen hoitamiseen muulla tavoin tarvittaisiin, ei tässä maassa ilmeisesti kalavesien hoitoon tulla irrottamaan eikä voida irrottaa. Keskeiseksi muodostuu siten vapaaehtoisen työn säilyttäminen niin, että ihmiset sitä edelleen jatkavat, ns. talkootyön, ja lakiesityksen nykyinen muoto ei mielestäni varmista tätä. Organisaation suhteen tapahtuu erittäin suuret muutokset. Kalastuskunnat, kalastusalueet, kalastuspiirit tulevat muodostamaan organisaation. En puutu tässä yhteydessä siihen sen lähemmin. Totean vain, että laki- ja talousvaliokunnan tekemä muutos kalastusalueiden rajaamisesta tai määrittämisestä oli välttämätön. Jos hallituksen esityksen mukaisesti olisi kalastusalueet sidottu kuntarajoihin, olisi jouduttu täysin ' K

36 3426 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 mahdottomaan tilanteeseen, koska kalat eivät kuitenkaan näitä kuntarajoja olisi noudattaneet. Valiokunta teki myös sellaisen korjauksen, että ns. koskitilojen omistajien oikeudet turvataan. Ne, joilla on kalastusoikeutta koskitilan alueella, muodostavat lain mukaan yhdessä koskitilan omistajien kanssa kalastuskunnan, jossa osakkuudet määräytyvät sen mukaan kuin kullakin on kalastusoikeutta. Tämä kohta oli alkuperäisestä hallituksen esityksestä kokonaan unohtunut. Valiokunta oli laajentanut kalastuslain mukaiset virkistyskalastusoikeudet koskemaan myös valtion vesiä. Nämä oli ilmeisesti tarkoitus jättää ulkopuolelle, mikä olisi merkinnyt virkistyskalastuksen huomattavaa rajoittamista erityisesti Lapissa, mutta myös koko Suomessa. Tämän jälkeen tulisin kysymykseen pilkkiluvasta ja pilkkiluvista kertyvien varojen käytöstä. Tämä on ilmeisesti se kohta, joka on antanut tälle laille nimen piikkilaki siitä huolimatta, että tämä on vain yksi kohta - tosin ilmeisesti poliittisesti kaikkein mielenkiintoisin käydyn keskustelun jälkeen ja myös se, joka on kaikkein eniten herätellyt tunteita. Lähinnä on ollut esillä kaksi vaihtoehtoa: joko läänikohtainen piiripiikkilupa tai kalastusaluekohtainen pilkkilupa. Valiokunnassa olisi löytynyt halukkuutta etsiä myös muita vaihtoehtoja, mutta näiden etsiminen kilpistyi siihen, että valiokunnalle ei suostuttu ministeriöstä antamaan minkäänlaista tietoa tästä kysymyksestä. Vedottiin siihen, että tällaista tietoa ei ole olemassa. Voi olla, että sitä ei vieläkään ole olemassa, mutta asetuksessa se joka tapauksessa täytyy olla ennen kuin asetus saatetaan voimaan. On myös väitetty, että jos mentäisiin kalastusaluekohtaiseen pi1kkilupaan, niin se ei muodostaisi oikeastaan mitään muutosta nykyiseen käytäntöön. Tämä on tarkoituksellista harhaan johtamista. Nykyinen käytäntöhän on se, että meillä on kalastuskuntakohtaiset luvat ja nämä luvat on haettava esimerkiksi joltakin tietyltä henkilöltä, jonka etsiminen ulkopuolisille on hyvin vaikeaa. Jos mentäisiin laki- ja talousvaliokunnan esittämään kalastusaluekohtaiseen, siis vesistöaluekohtaiseen lupaan, niin sen voisi lunastaa mistä hyvänsä postitoimistosta tai pankkikonttoris ta. Muutos on erittäin suuri. Jos puhutaan rahasta, siis virkistyskalastajalle aiheutuvista kustannuksista, niin voidaan todeta, että tänä päivänä ilmeisesti ei juuri mikään piikkilupa edes läbentele sitä 27 markkaa, joka läänikohtaiseksi luvaksi on ajateltu. Näitä kalastusaluekohtaisia, vesistökohtaisia lupia saa siis aika monta tämän läänikohtaisen luvan hinnalla. Kysymys on nähdäkseni paljolti siitä, että ihmisiä on pyritty johtamaan ja myös onnistuttu johtamaan harhaan nimenomaan tässä poliittisesti kuumassa kysymyksessä. On myös syytä todeta, että tässä ei ole puhe omistusoikeudesta, kuten on väitetty. Kysymys on lähinnä siitä, millä tavoin läänikohtaisesti kerätyt piikkilupavarat palautetaan tai jaetaan kalavesien hoitoon niin kuin ne on tarkoitettu. Mitään selvää jakoperustettahan ei voi olla olemassa. Laki määrittelee eräitä perusteita, jotka ovat kuitenkin niin epämääräisiä, että niiden perusteella rahan jako on täysin sattumanvaraista. Jos niitä halutaan ruveta noudattamaan sillä tavalla, että päästäisiin edes jonkinlaiseen tarkkuuteen, vaadittaisiin ilmeisesti satoja henkilöitä selvittämään asioita, mm. sitä kalastusrasitusta, josta puhutaan, ennen kuin rahan jako voidaan asiallisesti suorittaa. Näenkin tämän järjestelmän lähinnä byrokratian kasvattamisena. Kysymys ei ole niin paljon pilkkimisen vapaudesta. Pilkkiminenhän tulee joka tapauksessa vapaaksi. Kysymys on lähinnä siitä, että jälleen kerran ollaan rakentamassa ilmeisesti lääninhallitusten yhteyteen suurta byrokratiaa, jonka avulla koko järjestelmä hoidetaan. Huvittavinta on, että ne, jotka tässä salissa ja lehdistössä eniten byrokratiaa ilmoittavat vastustavansa, ovat kaikkein innokkaimpia sitä jälleen kerran rakentamaan. Ei Suomi tietysti sorru tämän lisäbyrokratian rakentamiseen, mutta uskoisin, että melkoinen byrokratiaviidakko tästä syntyy, ennen kuin asiat edes jollakin tavalla pelaavat. Meneminen suoraan kalastusaluekohtaiseen eli vesistökohtaiseen lupaan merkitsisi sitä, että rahat suuntautuvat suoraan siitä postin tai pankin konttorista, johon ne maksetaan, asianomaisen alueen tilille, ja ne olisivat siellä. Ei tarvittaisi minkäänlaista byrokratiaa niitä jakamassa. Ei tarvitsisi laskea, mikä on kalastusrasitus. Ei tarvitsisi laskea, mikä on pinta-ala, eikä tarvitsisi selvittää näitä muitakaan kriteerejä, jotka lisäksi ovat, kuten sanoin, erittäin epämääräisiä. On myös kritisoitu sitä, että laki- ja talousvaliokunnan mietinnössä ei sidottu piikkiluvan hintaa kalastuskortin hintaan. Tämä on nykyinen käytäntö. Halvimmat pilkkiluvat tietääkseni ovat 3 markasta ylöspäin. Sitominen kiinteästi tuohon hintaan tulee hyvin monen pilkkijän

37 Kalastuslainsäädäntö 3427 kohdalta nostamaan hänen pilkkilupansa kustannuksia. Jos hän, niin kuin tavallinen pilkkijä tekee, käy yhdessä tai kahdessa vesistössä virkistyskalastusta harjoittamassa, hän joutuu maksamaan kalliimman hinnan luvastaan, kuin hän on tähän saakka joutunut. (Ed. Manninen: Sillä hoidetaan kalavesiä!) - Sillä hoidetaan kalavettä, mutta sillä ei välttämättä hoideta niitä kalavesiä, joita pitäisi hoitaa, koska rahan jako tulee olemaan sen lisäksi, että se on byrokraattinen, enemmän tai vähemmän sattumanvarainen. Juuri tämä seikka myös saattaa aiheuttaa sen, että harrastus vapaaehtoiseen kalavesien hoitoon tulee vähenemään. (Ed. Hautala: Edustaja on oikeassa! - Ed. V. Vennamo: Edustaja on hakoteillä!) Kalastuslain tehtävänähän on luoda edellytykset kalavesien vastuulliselle hoitamiselle. Täten varmistetaan sekä ammattikalastajien elinkeino että virkistyskalastajien harrastus. Kenenkään etu ei ole se, että kalavedet jätetään hoitamatta. Tämä laki ei sisällä sanktiota edes vesien omistajille siitä, jos he niin tekevät, etteivät katso enää tarpeelliseksi jatkaa tätä vapaaehtoista työtä, niin kuin epäilen ainakin joissakin tapauksissa tulevan käymään. (Ed. Luttinen: Eivät saa rahaa!) Asioihin olisi suhtauduttava vakavasti, niihin ei pitäisi suhtautua tunteella. Ei pitäisi tehdä kalastuslaista pilkkilakia, kuten on tehty. Erikoisen valitettavana pidän sitä, jos tällainen suuri lainsäädännö1linen uudistus aiotaan panna toimeen pari, kolme viikkoa sen jälkeen, kun laki on täällä säädetty, tai vaikkapa kuukausi sen jälkeen. Olen jo todennut, että tässä muutetaan koko organisaatio, tässä muutetaan hyvin paljon kalastukseen liittyviä peruskysymyksiä. Muutamat eivät tammikuun loppuun mennessä ole vielä ehtineet piikkilupia mistään hankkia. Jos sen takia täytyy tällainen lainsäädäntö panna voimaan ilman minkäänlaista valmisteluaikaa, niin silloin täytyy kysyä, suhtaudutaanko näihin asioihin lainkaan vakavasti. Ministeri ilmoitti täällä, että asetusluonnos tulee ja piirijaot tulevat ajoissa, ne ovat melkein valmiina. Minä puolestani edelleen luotan siihen, mitä laki- ja talousvaliokunnalle ilmoitettiin, eli että nämä ovat joko täysin alkutekijöissään tai niitä ei ole lainkaan olemassa. Jos tämä käsitys osoittautuu vääräksi, niin se on eduskunnan arvovallan kannalta erittäin valitettavaa. Herra puhemies! Kaikista vaiheistaan huolimatta tämän piikkilain käsittely eduskunnassa on ollut perusteellista. Ehkä täällä tunteet ovat aina joskus kuumenneet, mutta joka tapauksessa asiaa on käsitelty ehkä perusteellisemmin kuin hyvin monta muuta vastaavan laajuista lainsäädäntöä. Aina jää myös mahdollisuuksia siihen, että korjauksia voidaan jälkikäteen tehdä. Joka tapauksessa nyt on tärkeätä, että kun eduskunta tämän lain hyväksyy ilmeisesti tammikuun alkupäivinä, ei pelkästään sillä perusteella, että joku on tullut antaneeksi vaalilupauksia tai vastaavia, ryhdytä pilaamaan tätä suurta hanketta sillä, että laki pannaan voimaan, ennen kuin ollaan lähes tulkoonkaan siinä tilassa, että se voidaan panna voimaan. Meille tulee muuten erittäin suuret vaikeudet ehkä pitkäksikin aikaa, vuodeksi pariksi ainakin, kaikki asiat kalastuksen puolella tulevat olemaan enemmän tai vähemmän sekaisin. Tätä me emme tietysti kukaan toivo. Ed. Tuomaa 1 a (vastauspuheenvuoro): Herra puhemies! Ensinnäkin aikaisen ed. V. Vennamon yhden monista keskustapuolueeseen suuntautuneista väitteistä, kun hän totesi, ettei salissa ole keskustapuolueen edustajia. Olihan meitä toki hänen puheenvuoronsa aikana täällä paikalla. (Ed. V. Vennamo: Yksi tai kaksi!) Mutta tärkeintä, herra puhemies, on oikaista ed. Pohjalan yliampuvista väitteistä ainakin yksi, kun hän oli huolissaan siitä, että kalastuslupavarat muka menevät byrokratian rattaiden pyörittämiseen eivätkä kalastuskunnille. Tämä väite on kyllä täysin aiheeton. Jos pelkästään perusteluissa puhuttaisiin lupamaksujen maksattamismenettelyistä, niin ehkä aihetta huoleen voisi olla, mutta kun itse lukkoon lyödyn pykälän sisällä 89 :n 2 momentissa sanotaan, että pilkintämaksuista kertyneet tulot jaetaan kokonaisuudessaan kalastusalueille, joiden tehtävänä on jakaa varat edelleen vesialueiden omistajille, tilanne on kyllä harvinaisen selvä. Siis nämä rahat on kerta kaikkiaan kaikki maksettava kalastusalueiden välityksellä nimenomaan vesialueiden omistajille. Varat eivät toisin ~anoen mene byrokraattien sukanvarteen vaan kalastusvesien hoitamiseen. Ed. P o h j a 1 a ( vastauspuheenvuoro) : Herra puhemies! Korjaisin, jos ed. Tuomaala sai tällaisen käsityksen. En missään tapauksessa näin sanonut. Sanoin, että tästä rakennetaan erittäin suuri byrokratia ja rahat todennäköisesti menevät väärään paikkaan. Tarkoitin tällä väärällä paikalla sitä, että rahat eivät mene sin-

38 3428 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 ne, missä todella kalavesien hoitoa harjoitetaan ja mistä nämä kalat todella otetaan, vaan rahat jaetaan tasaisesti koko läänin alueella, jolloin huomattava osa varoista menee sellaiseen paikkaan, jossa niitä ei lainkaan tarvita eikä niillä ole mitään todellista käyttöä. Ed. T u o m a a 1 a ( vastauspuheenvuoro) : Herra puhemies! Minulla on jälleen syytä oikaista ed. Pohjalan väitteitä. Nämä varat menevät nimittäin nimenomaan kalavesien hoitamiseen. 89 :n 2 momentin lopussahan mainitaan pistelaskujärjestelmästä, että tässä olennaisena perusteena otetaan huomioon nimenomaan kalavesien hyväksi suoritetut hoitotoimenpiteet, joten myös äskeinen ed. Pohjalan epäilys on täysin aiheeton. Ed. L u t t i n e n ( vastauspuheenvuoro) : Herra puhemies! Tarkoitukseni oli vastata ed. Pohjalalle siltä osin kuin hän väitti, että varat jaetaan tasaisesti eri kalastuskunnille. Näin ei ole asia, vaan lain mukaanhan lähdetään siitä, että varat jaetaan sen mukaisesti kuin kalavesiä hoidetaan, (Ed. Tuomaala: Juuri näin!) eli on lähdettävä siitä, että kalan istutusta tulee suorittaa juuri näillä varoilla, jotka kertyvät pilkintämaksuina. Ed. P o h j a 1 a ( vastauspuheenvuoro) : Herra puhemies! Pyytäisin saada lukea 89 :n 2 momentin lopun, jotta päästäisiin selville vesille. Tässä sanotaan, että varoja laskettaessa otetaan huomioon kvseessä olevan kalaveden pinta-ala, sen hyväks{ suoritetut hoitotoimenpiteet, siihen kohdistunut kalastusrasitus sekä valvonnan tarpeet, neljä kriteeriä. Uskallan epäillä, että lääninhallituksesta ei näitä kriteerejä voida panna täytäntöön eikä mistään muustakaan keskitetystä paikasta. Toteaisin vielä kerran, että kun tässä viitattiin pistelaskujärjestelmään, nimenomaan tätä pistelaskujärjestelmää valiokunta pyysi ministeriöitä. Vastaus oli joka kerta, että sellaista ei ole olemassa. Sitä ei voida antaa valiokunnalle. Ed. P i h 1 a j a m ä k i : Herra puhemies! Hallituksen kalastuslakiesitys oli pitkäaikaisesta valmistelustaan huolimatta monessa suhteessa puutteellinen. Yhtenä syynä tähän ilmeisesti on se, että jotkut keskeiset asiantuntijat olivat jääneet valmisteluvaiheessa kuulematta. Tämän vuoksi laki- ja talousvaliokunta onkin joutunut tekemään useita kymmeniä muutoksia ja tarkistuksia hallituksen esitykseen. Valtaosa muutoksista ja korjauksista tehtiin laki- ja talousvaliokunnassa yksimielisesti. Vain muutama muutos on tehty äänestyksen jälkeen. Asian käsittelyä laki- ja talousvaliokunnassa vaikeutti se, että valiokunnassa ei ollut käytössä asetusluonnosta, kuten yleensä on ollut mahdollista. Muun muassa suhtautumiseen lakiesityksen 89 :ään vaikutti ainakin osaksi tämä puute. Suuressa valiokunnassa tehtiin laki- ja talousvaliokunnan mietintöön kaksi muutosta. Toinen koski laki- ja talousvaliokunnan tarkistusta lain 9 :n 2 momenttiin, toinen juuri edellä mainittua pilkkimismaksupykälää eli lain 89 :ää. Viimeksi mainittu pykälä muutettiin laki- ja talousvaliokunnassa osaksi myös sen vuoksi, että kalastusoikeuden haitijoille voitaisiin turvata paremmat mahdollisuudet niiden suhteellisen voimakkaiden kalakannan hoitovelvoitteiden täyttämiseen, jotka on määritelty lain alkupykälissä. Hallituksen esityksen ja samalla myös suuren valiokunnan mietinnön mukainen 89 on ainakin jossain määrin ristiriidassa kalastuslain yleisten tavoitteiden kanssa. Laki- ja talousvaliokunta kiirehtii mietinnössään yksimielisesti kalastuslain voimaan saattamista. Ministeri Saarron ilmoituksen mukaan jatkotoimenpiteet näyttääkin suunnitellun valiokunnan toivomalla tavalla. Laki- ja talousvaliokunta on :myös tähdentänyt kalastuslainsäädännön soveltamisen seuraamista. Herra puhemies! Kun suuri valiokunta on palauttanut kalastuslain 89 :n hallituksen esityksen mukaiseen muotoon, mikä näyttää tulevan myös eduskunnan päätökseksi, on hallituksen syytä edellä mainitsemistani syistä myös tarkoin seurata, ettei pilkkimismaksupykälän eli 89 :n soveltaminen käytännössä vaaranna kalastuslain hienojen tavoitteiden saavuttamista, ja tarpeen tullen ryhtyä tältä osin lain tarkistustoimenpiteisiin. Ed. P. Jokinen: Herra puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle kalastuslainsäädännön uudistamisesta on nyt ratkaisevassa toisessa käsittelyssä. Tämä lakiesitys tunnetaan paremmin ns. pilkkilakina, kuten täällä on tullut esille, vaikika toki paljosta muustakin on kysymys kalastuslainsäädännön uudistamisessa. Puutun ainoastaan niihin kohtiin, jotka ovat aiheuttaneet eniten keskusteluja ja äänestyksiä laki- ja talousvaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa. Hallituksen esityksen mukaisesti onkimista ja piikkimistä kalastuspiirin alueella saa kalas-

39 Kalastuslainsäädäntö 3429 tuslakiesityksen 9 :n 2 momentin mukaan harjoittaa henkilö, joka suorittaa tähän kalastuksen oikeuttavan pilkintämaksun. Täten kertyvien varojen ohjautuminen kalavesien omistajalle tuntuu olevan eniten huolta aiheuttava seikka. Kalastuslakiesityksen 89 :ssä on mielestäni varsin selkeästi sanottu, että pilkintämaksuista kertyneet tulot jaetaan edelleen vesialueen omistajalle kokonaisuudessaan. Kuten pykälän 1 momentista käy ilmi, jopa maksun kantamisesta aiheutuvat kustannukset kuuluvat ostajan maksettaviksi. Sanatarkasti tuo 89 :n 2 momentti kuuluu seuraavasti: "Pilkintämaksuista kertyneet tulot jaetaan kokonaisuudessaan kalastusalueille, joiden tehtävänä on jakaa varat edelleen vesialueen omistajflle. Varojen jaossa on otettava maa- ja metsätalousministeriön vahvistaman pistelaskuperustan mukaisesti eri kalastuskuntien alueille osoitettavia varoja laskettaessa huomioon kyseessä olevan kalaveden pinta-ala, sen hyväksi suoritetut hoitotoimenpiteet, siihen kohdistunut kalastusrasitus sekä valvonnan tarpeet." Olen sitä mieltä, että tämä teksti sisältää kaikki ne näkökohdat, joita keskustelussa on tuotu ilmi. Perusteluissa sivulla 33 vielä todetaan, että varat jaetaan kalastuskunnille ja vesialueiden omistajille, joten pykälän tekstissä sanat "eri kalastuskuntien alueilla" sisältävät myös jaettujen vesialueiden omistajat. Jos asiaa haluaa vielä täsmentää, on ehkä puututtava esityksen asiajärjestykseen ja korvattava sana "kalastusrasitus" muulla sanonnalla. Koska kyseessä on vain pilkintämaksuista kertyneet tulot, näiden maksujen määrä ja näiden harrastajien kalarasitus on vain osa vesialueiden kalastuskäytöstä ja kalastuskuntien ym. keräämistä kalastusmaksuista. Koska pilkintämaksujen kertymässä eivät ole mukana myöskään pilkki- ja ongintakilpailuissa kertyneet tulot, on 'laskentaperusteista siis poistettava näiden a1heuttama kalastusrasitus. Toivon, että nyt hyväksyttäväksi tuleva lakiesitys turvaa vesialueiden omistajien ja ammattikalastajien oikeutetut edut ja turvaa kalakannan hoidon jatkossakin ja suo joustavan mahdollisuuden monisatatuhantiselle virkistyskalastajien joukolle piikkiä läänin alueella raikkaassa ulkoilmassa liikkuen ja täten myös mielenvirkistystä saaden. Herra puhemies! Yhdyn kannattamaan suuren valiokunnan mietinnön pohjalta tapahtuvaa eduskuntakäsittelyä ja toivon lain nopeata voimaantuloa. Ed. Anna-Liisa J o k i n e n : Herra puhemies! Kalastuslainsäädännön uudistus on vihdoinkin pitkän vaelluksensa jälkeen päätynyt ratkaisevaan käsittelyvaiheeseen eduskunnassa. Harvinaisen kauan ja lisäksi vilkkaan valmisteluvaiheen jälkeen saatiin lakiehdotus jo yli vuosi sitten tänne eduskuntaan, mutta s1tkeä on käsittely ollut täälläkin. Perustuslakivaliokuntaan hallituksen ehdotus tuli lausuntopyynnöllä joulukuun 9 päivänä 1980 ja vaati täälläkin pitkän pohdinnan. On todettava, että maamme kansalaisten laaja kiinnostus pilkintäharrastukseen ja lain tähän kohtaan on herättänyt ihmettelyä siitä, että tällainen itsestäänselvänä pidetty jokamiehen oikeus ja sen lainsäädännöllä määrittely vaatii niin monimutkaisen ja pitkän valmistelun, sillä onhan tässä asiassa, jos missä, jo pitkään sovellettu käytäntöä, jonka pohjalle lainsäädäntö voidaan soveltaa. Asian valmistelu kuitenkin on osoittanut, että vesialueiden ja eräiden maanomistajien omistajavaltiushenki on noussut esille jälleen kerran yli kaikkien perinteisten jokamiehen oikeuksien. Vaikka on sentään vielä asumattomiakin alueita Suomen maassa, syntyy silloin tällöin ahtautta ja varsinkin silloin, kun maata omistamaton kansalainen haluaa virkistäytyä isänmaansa vihreillä nurmilla ja raikkaiden vesien äärellä. Tässä törmätään epäluuloihin ja aseoteeiliseen pelkoon eli vähän samanlaiseen kuin se entinen suomalainen, joka puulastuo virrassa nähtyään lähti virran yläjuoksun suuntaan naapuria reviiriitään asein karkottamaan. Tällaiselta aatokselta ei ole voinut välttyä laki- ja talousvaliokunnan käsittelyn viime vaiheessa, jolloin lakia lyötiin siellä lukkoon. Varsinkin eräät edustajat näyttivät menettäneen harkintakykynsä muutamien lainkohtien ollessa esillä. Erityisen suurta pelkoa tunnettiin jopa lasten ja nuorten oikeuksia kohtaan harjoittaa tätä suosittua kansanhuvia, pilkintää. Onneksi kuitenkin suuren valiokunnan käsittelyssä lain suurimmat heikkoudet korjattiin, mutta mikään erinomainen ei tämä uudistus suinkaan ole. Ja toivottavaa onkin, että hallitus seuraa tarkoin lain toimivuutta käytännössä ja tuo korjausehdotukset eduskuntaan mahdollisimman nopeasti. Samalla on aiheellista edellyttää, ettei korjausten valmistelu ole yhtä monimutkaista ja aikaa vievää kuin on ollut itse lain valmistelu.

40 3430 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Esitys jokamiehen kalastusoikeuden laajentamisesta perustuu ensi kädessä haluun saada helpotettua ja yksinkertaistettua tapaa hankkia kalastusmahdollisuuksia maassamme, joka luonnostaan tarjoaa erinomaiset tilaisuudet erilaiseen kalastukseen. Kalastuslain uudistus perustuu siihen tosiasiaan, että kalastus harrastuksena on saavuttanut maassamme huomattavan laajuuden. Lunastettuja ruokakuntakohtaisia kalastuskortteja olikin jo vuonna kpl. Kun kalavesiä on käytännöllisesti katsoen kaikkialla maassamme ja kun liikkuminen maan eri osissa on helppoa, tulisi kalabiologisesti merkityksettämän onkimis- ja pilkkimisoikeuden olla mahdollisimman vaivattomasti jokaisen halullisen saatavissa. Tällaisia ajatuksia saimme useilta tahoilta valiokunnassa. Toimikunnassa, jossa olin myös mukana valmistelemassa kalastuslain uudistusta, olivat mukana mm. kalastajien järjestöjen edustajat. Myös siellä muiden yksimielinen ehdotus oli pahoittamassa ministeri Stenbäckin mielen kuten eilinen keskustelu tässäkin salissa. Vaikka kalastuslain uudistus on paljon enemmän muuta kuin pilkintää käsittelevä, on tämä tavallisia kansalaisia kiinnostava osa noussut päällimmäiseksi, eikä pilkintäharrastus suinkaan ole vaara eikä kilpailija ammattikalastajille, todettakoon se vielä kerran, vaan se on jopa hyödyllinen kalanviljelyn kannalta, kuten kalastajat ja heidän järjestöjensä edustajat totesivat useita kertoja valiokunnissa. On todella valitettavaa se, miten ministeri Stenbäck suhtautui täällä eduskunnassa esim. lain ensimmäisessä käsittelyssä ammattikalastajiin ja heidän edustajiensa lausuntoihin, kun hän väitti, etteivät kalastajat olisi puoltaneet piikkijäiden oikeuksia, sillä näin todella on tapahtunut. Jäälle kairatut reiät, joista Stenbäck mainitsee, eivät ole suinkaan niin suuri ongelma, että niihin olisi takerruttava. Niistä kyllä puhuttiin, ja tähän asiaan myös valiokunnassa kiinnitettiin huomiota. Tuskin mikään laaja harrastusmuoto on mahdollinen toteuttaa niin, ettei siitä lainkaan jää jälkiä tai sitä huoma:ta. Kuitenkin tämän pilkintäharrastuksen myönteiset puolet ovat kiistattomat. On varmaa, ettei se muutoin olisi herättänyt niin laajaa kiinnostusta kansalaisten keskuudessa. Vähemmän se varmasti aiheuttaa haittoja kuin esim. auto- tai moottoripyöräurheilu tai tämän alan kilpailut. Ministeri Stenbäckin lausuma siitä, ettei hän voi uskoa, että kukaan järkevä ammattikalastaja olisi valmis puoltamaan piikkijäin merkitystä kalatalouden hoidon kannalta, on kyllä vähintään harkitsematon, sillä juuri nimenomaan tätä seikkaa painotettiin useita kertoja, tulkoon se vielä kerran sanotuksi, jotta se ei jäisi epäselväksi. Tämä asiantuntijoiden kanta kyllä tuli valiokunnan jäsenille varsinkin hyvin selväksi, ja tästä asiasta on myös kirjoitettu alan ammattilehdissä. Mutta vastustavan asenteen vuoksi on pilkintää koskevan kalastuslain osaa jarrutettu juuri nimenomaan tämän kohdalla, ja taustalla kummittelee tässäkin asiassa se pyhän yksityisen omistusoikeuden haamu, joka on jarruttanut monia uudistuksia tässä talossa, jopa niin että olemme jäljessä uudistuksien suhteen monissakin tärkeissä asioissa, jos vertaamme lainsäädäntömme kehitystä muiden Euroopan maiden vastaavan lainsäädäntöön. Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Esillä oleva kalastuslainsäädännön uudistus on nimenomaan pilkinnän osalta herättänyt varsin suurta huomiota laajojen kansalaispiirien keskuudessa ja myös arvostelua siitä, että tarpeettomasti vaikeutetaan kansalaisten hyödyllisiä ja luovuttamattomia perusoikeuksia. Tästä syystä puutun SMP:n periaatteellisena kantana lähinnä vain kahteen perusnäkemykseen. SMP luonnollisesti puolustaa järkkymättömästi yksityisen omistusoikeuden turvallisuutta. Toiseksi me katsomme, että tehokas kalatalouden hoito meidän maassamme on hyvin tärkeä nimenomaan, kun ajattelemme makeita järvivesistöjämme. SMP arvostelee ja tuomitsee erittäin raskaasti sen saamattomuuden, jota kalatalouden asioiden hoidossa maassamme on vallinnut, sillä nämä meidän vetemme ovat kullan arvoisia myös kansantaloudellisesti katsoen. Näin ei kuitenkaan niitä ole käytetty hyväksi. Tältä pohjalta, kun tarkastelemme kalastusvesien hoitoa, näyttää meistä selvältä, että niin tärkeä kuin vapaaehtoisuus näissä asioissa onkin, kehitys väistämättä johtaa siihen, että yhteiskunnan tehokasta myötävaikutusta asiassa tarvitaan. Emme hyväksy byrokratiaa, nimenomaan tarpeetonta laajaa byrokratiaa, mutta yleisen edun taholta tapahtuva tehokas kalatalouden hoito näyttää maassamme tulevaisuutta ajatellen välttämättömältä. Tältä pohjalta en voi yhtyä täällä kokoomuksen taholta esitettyihin menneisyyden näkemyk-

41 Kalastuslainsäädäntö 3431 siin, sinänsä hyvään kansalaisten omatolmlsuuden merkityksen painottamiseen, vaan yhdyn hallituksen esityksen linjaan kuitenkin luottaen, ettei jäsenkirjavirkamieslinja ja tehoton byrokratia voita vaan että asioita hoidetaan todella asiallisesti ja pätevästi. Mitä sitten tulee omistusoikeuteen, niin täytyy ihmetellä, että jopa MTK:n puheenjohtaja Haavisto lähtee pelottelemaan omistajia Dmistuso~keuden turvalla tässä maassa kalatalouden yhteydessä. Olisi luullut, että MTK:n johdolla on enemmän arvostelukykyä ja asialinjaa, ettei nyt aivan raa'asti asiatonta politiikkaa lähdetä pelaamaan. Sillä noin kansanomaisesti sanottuna kyllä asia niin on, ettei kaloja kukaan omista. Kala kulkee toisen omistuksesta toiselle. Kyllä kalat ovat yhteistä kansallista omaisuutta, ja turha on Haaviston tässä asiassa tällaista esittää. Olisiko kysymys katkeruudesta kepua kohtaan jostain syystä? Tässä maassa on kyllä sellaisia tapauksia, jolloin omistusoikeus todella tarvitsee turvaa, ja SMP on monesti silloin pyytänyt MTK:n ja sen johdon tukea, mutta silloin ollaan hiljaa kun vesi sukassa, mutta nyt on Haavisto intoutunut. On pakko tähän asiaan tältä pohjalta puuttua. Me näemme, että omistusturvasta ei nyt ole kysymys. Me näemme, että pilkkiminen - jos saan noin suppeasti sanoa - on suorastaan hyödyllistä toimintaa niin kalatalouden kannalta kuin kansalaisten mielenterveyden kannalta ja se on sellainen terve perusoikeus tässä maassa, josta meidän on todella pidettävä kiinni. Ja kun oikea ratkaisu tapahtuu, niin kaikki hyötyvät, niin pilkkijät hyötyvät, niin vedenomistajat hyötyvät, niin koko Suomen kansantalous hyötyy. Tämä on SMP:n lähtökohta, ja meistä näyttää, että hallitus on suurin piirtein onnistunut näissä peruskysymyksissä esityksessään, jotenka emme lähde oikeistolaisten vouhottajien perään, vaan olemme tässä asiassa asialinjallamme peruslähtökohdalta hallituksen esityksen takana. Ed. Luttinen : Herra puhemies! Sen lisäksi, mitä eilen illalla sanoin kalastuslain uudistuksesta, katson aiheelliseksi todeta, että käsiteltävänä oleva ehdotus ei merkitse kovin suurta muutosta vallitsevaan käytäntöön. Nykyisin pilkkionkijat saavat toimia mieliharrastuksensa parissa suorittamalla kalastuskunnille maksun, kun hallituksen esityksen mukaan kalastuskuntien perimä maksu korvattaisiin läänikohtaisella pilkintämaksulla. Näistä maksuista kertyvät varat tuloutettaisiin kalastusalueille ja edelleen kalastuskunnille. Maa- ja metsätalousministeriön eräiden virkamiesten arvioiden mukaan kertyy pilkintämaksuista varoja enemmän kuin nykyisen käytännön puitteissa kertyy. Mikäli kalastusalueet ja kalastuskunnat käyttävät kertyvät varat kalavesien hoitoon, kuten lakiesityksen mukaan tulisi tehdä, tulevat uudesta kalastuslaista huomattavasti hyötymään myös ja ehkä erityisesti kalavesien omistajat. Pilkkijöille koituisi uudistuksesta se etu, ettei enää tarvitsisi maksaa erisuuruisia maksuja jopa kymmenille kalastuskunnille vaan voisi postista lunastaa vuoden kerrallaan voimassa olevan pilkintäkortin joko yhden tai useamman läänin alueelle. Herra puhemies! En todellakaan voi ymmärtää sitä kiihkoa, jota kalastuslain vastustajat ovat osoittaneet asian käsittelyn eri vaiheissa. Kaikkein oudoimmalta tuntuu se, että hallituksen edustajana ministeri Stenbäck ilmoitti pyrkivänsä jarruttamaan hallituksessa asian nopeaa käsittelyä. Toivottavasti ministeri Saarto saa kuitenkin muilta kuin RKP:n ministereiltä täyden tuen asian nopealle täytäntöönpanolle. Olen varma, että sosialidemokraattiset ministerit ovat kiireellisen käsittelyn kannalla. Haluan vielä korostaa, etteivät lakiesityksen pillcintää koskevat säännökset millään tavalla vaikeuta ammattikalastajien asemaa, kuten ministeri Stenbäck väitti. Minä en ole tavannut yhtään sellaista ammattikalastajaa, joka olisi ollut ministeri Stenbäckin väittämän kannalla, vaan päinvastoin ne ammattikalastajat, jotka olen tavannut, ovat todenneet, ettei uudistus heidän kannaltaan merkitse nykyiseen tilanteeseen huononnusta. Mikäli laki säädettäisiin laki- ja talousvaliokunnan esittämässä muodossa, jolloin mm. pilkintäkortti olisi kalastusaluekohtainen, tulisi laista tällöin täysin kohtuuton. Maa- ja metsätalousministeriön virkamiesten selvityksen mukaan saattaisi yhden läänin alueella toimia kalastusaluetta. Kun tiedämme, että aktiivinen pilkkijä käy piikkiongella useamman läänin alueella, jopa kymmenillä eri järvillä, saattaisi hän joutua maksamaan pilkintämaksuja pahimmassa tapauksessa jopa noin puolitoistatuhatta markkaa vuodessa. Jokainen ymmärtää, ettei tällainen voi olla kohtuullista. Mikäli tällainen muutos hyväksyttäisiin pilkintää koskeviin säännöksiin, jouduttaisiin piikkijäiden kannalta huomattavasti nykyistäkin pahempaan tilanteeseen.

42 3432 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Ed. R e h n : Herr talman! Med djupt beklagande måste man konstatera att fiskelagen, som redan hade fått en för yrkesfiskarna och vattenägarna något vettigare utfomning efter lagoch ekonomiutskottets noggranna behandling i stora utskottet återgått tili en form som gör att allt prat om en levande skärgård närmast verkar vara ett hån mot den fasta bosättningen där som under hårda livsvillkor hittills hållit skärgården levande. Det sätt på viiket man återigen buntat ihop lagar utan någon som helst beröringspunkt med varandra enligt köp- och säljmetoden och därigenom lämnat en hei yrkesgrupp i sticket gör nog inte att politikerföraktet i någon händelse minskar. Det är knappast någon hemlighet viiken arten av handeln varit denna gång, det har nog tidningspressen nogsamt skött om att vi allesamman fått veta och väljarna likaså. Vad har broiiers och fiske att göra med varandra? Man kunde skämtsamt säga att broiiers sällan fastnar på fiskekroken, men saken är alltför allvarlig för någonsomhelst skämtsamhet. Kaikki juhlapuheet elävästä saaristosta on parasta jättää omaan arvoonsa sen jälkeen, kun suuri valiokunta on nähtävästi poliittisten lehmänkauppojen seurauksena muuttanut ammattikalastajille ja vesienomistajille epäedulliseen suuntaan laki- ja talousvaliokunnan ehdotuksen kalastuslaiksi. Olen aikaisemmin lähetekeskustelun yhteydessä esittänyt, etten missään tapauksessa vastusta piikkimistä hyvänä vapaa-ajan harrastuksena, ja tähänkin asti on kyllä halukkaille järjestetty mahdollisuus harrastustensa harjoittamiseen. Kalastajat ja vesienomistajat ovat kyllä yleensä osoittaneet sopivat vesialueet tähän tarkoitukseen, jolloin kenenkään elinkeinoa ja rauhaa ei ole tarvinnut häiritä jokamiehen oikeuden turvin. Vapaa piikkiminen voi johtaa siihen, että saariston talvitiet tulevat vieläkin turvattomammiksi kuin tähän asti pilkkijöiden poratessa reikiään ilman saaristo-olojen asiantuntemusta, että metsätöiden talvitiet tukkeutuvat piikkijäiden pysäköityjen autojen takia, että järjestys vesialueilla vaikeutuu, että ympäristö saastuu mm. eväsjätteiden ja pullojen muodossa ja ammattikalastajien verkot ovat vieläkin suuremmassa vaarassa. Tämähän jo nyt on asianlaita valitettavasti suosituilla piikkialueilla ja tuskin paranee suuremman vapauden kautta. On tietenkin myös todettava, että suurin osa piikkijöistä on äärettömän kunnollisia, mutta nama poikkeustapaukset ovat ne, jotka tekevät paljon pahaa. Kalastaiilla on yksi maamme kovimpia ammatteja. Heidän työnsä on tosi epäkiitollista yksityisyrittämistä. Jos heidän elinkeinonsa harjoittaminen vieläkin vaikeutuu, ei lakia saisi hyväksyä ehdotetussa muodossa. Onkin valitettavaa, että lain sisältö niin voimakkaasti ottaa kantaa harrastusten, vapaa-ajan käytön puolesta vähää välittämättä saariston asukkaista, kalastajista ja maan- ja vesienomistajista ja heidän arkisen työnsä vaatimuksista. Laki- ja talousvaliokunnan hylätessä mahdollisuudet piikkiä muuten kuin jäällä tapahtui kuitenkin selvä parannus lakiin. Suuren valiokunnan uudestaan hyväksyessä kaiken pilkkimisen seurataan niitä ajatuksia, joita mm. Kansan Uutisten pääkirjoitus esitti jokin viikko sitten. Siteeraan: "Pilkkilaissa on kyse paljon enemmästä kuin vain niistä sinteistä, joita pilkkijä kenties saa saaliikseen. Kyse on siitä, miten maamme luontoa, järviä ja rantoja voivat käyttää hyväkseen ne, joilla ei ole maahan tai veteen omistusoikeutta." Tämä on äärettömän kaunis ajatus, mutta tarkoitus on ilmiselvä: Tervetuloa vapaa, vastuuton pääsy rannoille ja vesille! Hyvästi Suomen perinteinen yksityisen omistusoikeuden kunnioittaminen! Edellä esitetyn vuoksi kannatan ed. Malmin ehdotusta, että laki- ja talousvaliokunnan mietintö otetaan käsittelyn pohjaksi. Herr talman! Den klara förbättring i förvaltningshänseende som gjordes i lag- och ekonomiutskottet har åter försämrats i stora utskottet, man har tydligt gått in för en starkate byråkratisering. I stället för att fiskelagen och fiskeområdena skulle vara den självklara basen för fiskevattnens förvaltning har man överflyttat ansvarsfördelning och beslutanderätt tili fiskedistrikten, en åtgärd som garanterat krånglar tili förvaltningen i stället för att förenkla den, och framförallt en åtgärd som gör att de fiskevattenssakkunniga som finns i fiskelagen blir långt borta från beslutsfattandet. De synpunkter som framfördes redan i den reservation som Svenska folkpartiets ministrar gjorde tili regeringens förslag är fortfarande i högsta grad gällande. Om fiskelagen godkänns i föreliggande form betyder det att skärgårdens levnadsvillkor klart försämras och att konsekvenserna av detta även bör bäras av riksdagen.

43 Kalastuslainsäädäntö 3433 Jag understöder rdm. Malms förslag att lagoch ekonomiutskottets betänkande läggs tili grund för behandlingen. Ed. R u otsa 1 aine n: Herra puhemies! Kalastusasioita hoitava liikenneministeri Veikko Saarto valmisteli jo vuonna 1978 esityksen, jolla piikkikalastus olisi tehty jo seuraavaksi talveksi vesialueiden omistuksesta riippumattomaksi. SKDL:n eduskuntaryhmä, kansandemokraattiset järjestöt ja lukematon määrä erilaisia kalastus- ja vapaa-aikajärjestöjä ovat esittäneet vaatimuksensa kalastuslain uudistamisesta ja ennen kaikkea piikkilain uudistamisesta. Työväenpuolueet ja eduskuntaryhmät ovat kokonaisuudessaankin suhtautuneet esitykseen myönteisesti. Sen sijaan porvarilliset ryhmät kokoomus, keskustapuolue ja ruotsalaiset ovat suhtautuneet piikkiuudistukseen torjuvasti, jopa kerrassaan kielteisesti. On syytä muistaa, että suomalaisille on kuulunut ylimuistoisista ajoista joukko ns. jokamiehen oikeuksia. Vuosikymmenien kuluessa jokamiehen oikeuksia on vähitellen lakkautettu ja rajoitettu niin, että niistä on nykyisin enää suhteellisen harvoja jäljellä. Omistus on tullut yhteiskunnassa jokamiehen perinteellisiä oikeuksia tärkeämmäksi tekijäksi. Pilkkiminen on eräs sellainen asia, jossa tavallinen ihminen on tuntenut oikeuksiaan loukattavan. Tästä syystä SKDL on lähtenyt voimakkaasti puolustamaan niiden satojentuhansien pilkkijöiden oikeuksia, jotka lähinnä virkistyksekseen sitä tarvitsevat. Pilkkijät, miehet ja naiset, istuvat talvisen harrastuksensa parissa avannolla pääasiassa virkistäytyäkseen ja hankkiakseen raitista ilmaa. Raskaiden vaihetöiden ja hermopaineitten jälkeen on mieluisaa virkistäytyä raittiissa ilmassa sen miellyttävän jännityksen parissa, jota sinttien saaminen aiheuttaa. On varsin usein korostettu ja todistettu, ettei pilkkijä ole vaarana kalakannalle. Mieluummin hän hyödyntää arvokalojen lisääntymistä pyydystämällä "roskakalat" pois. Hämmästyttävää onkin se, että pilkkiminen on sallittu ennen mainitusta huolimatta vain vesialueitten omistajien avulla. Piikkimistä on vaadittu voimakkaasti vapaaksi, ja tämän vaatimuksen takana on seissyt SKDL ja koko vasemmisto. Sitä ovat vaatineet myös sadattuhannet pilkkijät yhteiskunnallisesta asemastaan ja puolueväristään riippumatta. Vaatimukset ovat lähteneet siitä, että ruumiillista ja henkistä työtä tekevällä palkansaajaväestöllä ei ole ollut näitä oikeuksia ja mahdollisuuksia kuin rajoitetussa maann. Sen vuoksi esitys vapaasta pilkinnästä on oikein ja sen läpimenoa toivotaan yleisesti. On syytä voimakkaasti korostaa, että silloin kun järkisyiden tilalle nostetaan pelkät subjektiiviset tekijät eli tunnesyyt, kun ne sivuuttavat asialliset tekijät, on ainakin syytä ihmettelyyn. Ne porvarit, jotka nyt vastustavat hallituksen esitystä omistusperusteilla, syrjäyttävät asialliset tekijät ja satojentuhansien toiveet. Nyt käsiteltävänä olevan kalastuslain uudistaminen on tietysti paljon piikkilain uudistamista laajempi. Kalastuslain perusteellisen uudistamisen tarve on lähtenyt siitä, että jo yli neljännesvuosisadan voimassa ollut laki on vanhentunut. Aika on ajanut sen ohi. Näin onkin ollu:t tarpeellista kiitehtiä lakiehdotuksen antamista eduskunnalle, joka voisi toteuttaa lain nopean uudistamisen. Merkittävänä uudistuksena kalastuslaissa on pidettävä kalastusalueen muodostamista. Sen tarkoituksena on poistaa kalastuksen hoidon tieltä ne esteet, jotka aiheutuvat vesialueiden pirstoutuneisuudesta. Näin ehdotetaankin, että maamme vesialueet kalatalouden edistämistä varten jaetaan erityisiin alueisiin, joita kutsuttaisiin kalastusalueiksi. Kukin kalastusalue muodostaa omistussuhteista riippumattoman yhtenäisen alueen, johon voidaan soveltaa yhtenäisiä kalataloutta edistäviä toimenpiteitä. Julkisen hallinnon piiriin kuuluvia kalatalouden tehtäviä tulisi hoitamaan piirihallinto. Piirihallintoja perustettaisiin kalastuspiireihin, joista kukin alue käsittäisi vhden läänin alueen. Piirihallinnon tehtävänä ~n suorittaa kalastusalueiden toiminnan ohjaamista ja valvontaa sekä huolehtia muista kalastusalueille määrätyistä tehtävistä. Piirihallinnolla tulee olemaan piiritoimistoja sekä biologisvoittoisen koulutuksen saanut piiripäällikkö, jonka tulee olla myös kalatalouteen hyvin perehtynyt. Kalastuslain ja ennen kaikkea piikkilain kohdalla on kysymys kansalaisten perusoikeuksien laajentamisesta - ja tokihan meidän tätä tulee kannattaa - niiden ylimuistoisten jokamiehen oikeuksien osittaisesta palauttamisesta, jotka ovat aikoinaan kuuluneet myös jokamiehen oikeuteen kalastuksessa. Tämän tajuamisen myös porvarillisissa puolueissa pitäisi käsitykseni mukaan olla itsestään selvää. Tietysti tarkoitan niitä puolueita, jotka nyt haluavat kalastus- tai pilkkimisoikeutta supistaa. Kun nyt pilkkimisoikeus laajenee siten, että pilkkiminen on pilkkimisluvan lunastaneille vapaa kalastuspiirin K

44 3434 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 alueella, on saavutusta pidettävä piikkijäiden ja kaikkien niiden kansalaispiirien voittona, jotka työskentelevät kansalaistemme perusoikeuksien laajentamisen puolesta. Ed. K e m p p a i n e n : Herra puhemies! Kalastuslain kokonaisuudistuksen saaminen tähän vaiheeseen eduskunnassa on asia, jota on tervehdittävä tyydytyksellä. Onhan kalatalouden kehittäminen maassamme ollut pysähdyksissä lähes kolmenkymmenen vuoden ajan aina niin kauan kuin kala-asiat ovat olleet maa- ja metsätalousministeriössä keskustalaisten ministereiden hoidettavana. Sen jälkeen kun kalastusta ja metsästystä koskevat asiat siirrettiin ministeriöiden sisäistä työnjakoa muuttaen ministeri Saarron hoidettaviksi, on uudistustyö lähtenyt vihdoin liikkeelle. Ihmetellä kuitenkin sopii täällä ministeri Stenbäckin esittämiä syytöksiä Saartoa kohtaan, sillä toki RKP, jolla on mm. maa- ja metsätalousministeriön kalastus- ja metsästysosastolla ollut hyvä edustus, olisi voinut jo näiden kolmenkymmenen vuoden aikana tehdä paljon enemmän kalatalouden ja kalastuksen kehittämisen ja ammattikalastajienkin toimeentulon ja oikeuksien turvaamiseksi, mikäli he vain olisivat halunneet, virkistyskalastajia tässäkään yhteydessä unohtamatta. Tosiasiahan on ollut, että pelkkä kalavesien yksityinen omistusoikeus on ollut itse asiassa järkevän kalatalouden kehittämisen suurimpana esteenä. Vesistöjen tuottoa ei ole nähty sellaiseksi investoinniksi, että siihen olisi yksityisen vesien omistajan mielestä kannattanut sijoittaa. Onneksi asenteet tässä suhteessa ovat muuttuneet tai muuttumassa ja kalastus- ja jakokunnat ovat varsinkin viime vuosina aktivoituneet kalavesien hoidossa. Nyt tämän lain mukaan muodostettavien kalastusalueiden perustaminen parantaa entisestään kalavesien hoitomahdollisuuksia. Pohjois-Suomessa suurimmat vahingot kalataloudelle ovat aiheutuneet vesistöjen laajamittaisesta säännöstelystä. Kalakantojen luontaiset lisääntymismahdollisuudet ovat useasti kokonaan loppuneet, sillä melko mahdottomalta tuntuu esim. neljän tai jopa kuuden metrin säännöstelyvaihteluvälin vesistöissä kalankudun onnistuminen. Niinpä kalavesien hoidossa yhä suurempi osuus onkin tullut kalanhoitovelvoitteiden täyttämiselle, kalanpoikasten kasvattamiselle ja niiden istuttamiselle säännösteltyihin vesiin. Voimayhtiöt ovat kuitenkin onnistuneet aikoinaan tekemään kalatalousviranomaisen kanssa sellaiset sopimukset, joiden perusteella kalanhoitovelvoitteet ovat vain murto-osa todellisesta istutustarpeesta, kuten selvitykset esim. Oulujärven vesistöalueella ovat osoittaneet. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusten mukaan ne vastaavat jopa vain alle 10 %: a todellisesta tarpeesta. Näiden hoitovelvoitteiden ajan tasalle saattaminen onkin eräs kiireisiä tehtäviä. Säännöstelyjen aiheuttamien vahinkojen korvaaminen rantojen asukkaille on myös yleensä laiminlyöty. Voimayhtiöt osasivat aikoinaan tehdä sellaisin ehdoin kaupat rantojen omistajien kanssa, että vain murto-osa tode11isista haitoista 1joudutaan korvaamaan. Oikeusprosesseja onkin vireillä useiden Pohjois-Suomen jokialueiden osalta. Nämähän tulevat aikanaan siellä esille. Näiden koskikauppojen yhteydessä tapahtui useasti myös niin, että rantojen asukkaiden kalastusoikeudet vietiin r.s. koskitilojen muodostamisen yhteydessä. Kalavesien hoitovelvoite jäi myös useasti toteuttamatta. Nyt kalastuslakiuudistuksen jälkeen näihinkin kysymyksiin on puututtava, ja sen jälkeen kun tämä laki saadaan voimaan, on entistä paremmat mahdollisuudet näiden toimenpiteiden suorittamisellekin. Saakin nyt sitten nähdä, kuinka innolla kalavesien omistajat ryhtyvät vesiä hoitamaan, sillä entistä selkeämmin asetetaan myös tavoitteet ja velvoitteet tämän jälkeen. Valitettavasti hallituksen esitys on laki- ja talousvaliokunnassa muuttunut 71 :n osalta huonompaan suuntaan. Monia muitakin puutteita lakiin vielä varmaan jää, mutta siinä onkin nyt yhdyttävä täällä esitettyihin vaatimuksiin, mm. ed. Jokiseen, että hallituksen on seurattava tiiviisti lain toteutumista ja tehtävä korjausesitykset viivytyksettä. Erityisellä ilolla on tervehdittävä suuren valiokunnan päätöstä palauttaa Iaki hallituksen esityksen pohjalle yleisen kalastusoikeuden ja tässä nyt erityisesti pilkintäoikeuden osalta. Me olisimme olleet edelleenkin vapaan pilkintäoikeuden kuten vapaan mato-ongintaoikeudenkin kannalla. Sehän on ennen muuta virkistystä ja kalavesien hoitoa. Tiimän puuttuessa on tätä lald- ja talousvaliokunnan esitystä parempi se, että pilkintään oikeuttava kortti nyt on läänikohtainen eli kalastuspiirikohtainen eikä se ole kalastusaluekohtainen, sillä tämä käytäntöhän olisi merkinnyt suurin piirtein nykyisen lupamenettelyn jatkumista.

45 Kalastuslainsäädäntö 3435 Lopuksi, herra puhemies, voi vain toivoa, että tämä laki tulisi pikaisesti voimaan. Ed. W e s t e r 1 u n d : Herr talman! Efter flere års ansträngningar speciellt från vänsterpartiernas sida synes en förändring av fiskelagen fås tili stånd, som rätt långt måste betralctas som totalt misslyckad. Betydande ingrepp gentemot den privata ägande- och dispositionsrätten, det är just det som det är fråga om och ingenting annat. Främst riktas ingreppen gentemot mark- och vattenägarna, fiskarbefolkningen och skärgårdsbefolkningen i största allmänhet. Vi skall komma ihåg att utvidgningen av pilkfisket kommer att medföra betydande praktiska olägenheter utöver själva fisket som sådant. Det är inte fråga om fisket som sådant, det vill jag ännu understryka. På mindre bygdeoch enskilda vägar som leder tili de här vattnen och i skärgårdstrakterna blir det på sina håll betydande trafikproblem och en massa andra praktiska problem i anslutning till det. Detta innebär bekymmer Eramför allt för alla dem som i sitt dagliga värv är beroende av vintervägar, att de hålls intakta och i skick. Den garantin kommer de inte mera att ha. En omständighet som det är särskilt skäl att understryka och en betydande brist bland många andra i lagstiftningen är att ingen minimiarealgräns har stipulerats för vatten, där pilkning överhuvudtaget inte borde få ske. Den kommande lagen kommer att innebära att våra många små insjöträsk kommer att bli helt oskyddade och de blir i många fall utsatta för rena rovfisket. Regeringen måste under alla omständigheter, herr talman, enligt miu sätt att se mycket noga följa med lagens praktiska verkningar, som redan nu kan emotses innebära betydande svårigheter och omak för den fast bosatta befolkningen invid vattenleder och i skärgården i allmänhet. Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Täytyy ihmetellä ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan puheenvuoroa. Kalastus on tärkeä asia, mutta kun hän jo tällä varjolla vaatii, että Suomen kansalaiset eivät saa liikkua maaseudulla, he liikkuvat liikaa, niin että täällä ruvettaisiin jo kumoamaan perustuslain määräyksiä, jotka antavat oikeuden vapaasti kulkea omassa maassa, silloin ollaan hakoteillä. Kyllä täytyy sanoa, ett8 kun eräässä suhteessa keskustapuolue on vetänyt viime aikoina suuren teollisuuden linjaa, niin nyt menee ruotsalainen kansanpuolue aivan ääritaantumuksen linjoille. Ed. W e s t e r 1 u n d : Herra puhemies! Halusin vastata ed. V. Vennamolle, että nyt ei tosiaan ole kysymyksessä se, että ihmiset eivät saisi liikkua vapaasti. Totta kai he saavat liikkua. Mutta se vapaus, mikä nyt tulevan lain mukaan on odotettavissa, merkitsee sitä, että seuraukset voivat olla sen kaltaisia, että on pakko meidän kannaltamme esittää nämä negatiiviset ilmiöt, ja sen minä koetin parhaani mukaan tehdä. Eihän toki ole kysymys siitä, että ihmisten vapaata liikkumista millään tavalla kavennettaisiin, päinvastoin. Lakihan merkitsee jotain aivan muuta, mutta se saattaa viedä liian pitkälle toiseen suuntaan. Ed. B ä r 1 u n d : Herr talman! Jag tänkte fråga rdm. Westerlund hur man enligt hans uppfattning kan idka rovfiske med hjälp av pilkning. Ed. V. V e n n a m o : Herra puhemies! En anna mitään arvoa semmoiselle vapaudelle, joka on kielletty. Se on jo puolalaista linjaa. Mitä tulee saariston ammattikalastajiin, joita haluan puolustaa, en usko, että tällaisilla piikkikielloilla heitä autetaan, vaan tehokkaammalla kalanhoidolla ja muulla taloudellisella, järkevällä, edistyksellisellä toiminnalla me voimme auttaa heitä emmekä tällaisella taantumuslinjalla. Ed. Söder s t r ö m : Herr talman! Jag vill konstatera, att den frondering som Svenska folkpattiet sysslar med här vid riksdagsplenum nu beror huvudsakligen på det att de stora markägarna som nu känner sig hotade bland Svenska folkpartiets understödare har blivit oroade för sina intressen. Det att man här talar om att skärgårdsbefolkningen skulle vara utsatt för stora hot är struntprat. Det är fråga om de stora markägarnas intressen som Svenska folkpartiet här försöker försvara. Här tycker jag att partiets representanter under debatten ldart och tydligt har visat var de står. Om det skulle ha varit fråga om att försvara skärgårdsbornas intressen så borde de ha kommit fram med annorlunda förslag under den här debatten. Ed. M a 1 m : Herr talmanl Rdm. Sten Söderström borde känna tili de österbottniska förhållandena och vara väl medveten om att praktiskt taget inget som helst vattenområde i

46 3436 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 svenska Österbotten eller Österbotten är delat. Det betyder att det är skifteslagen och fiskelagen som helt vårdar dem. Det kan då inte betyda att vi är ute i de stora markägarnas och de stora vattenägarnas intressen utan vi har försökt slå vakt om den enskilda yrkesfiskarens intressen i det här sammanhanget. Jag vill ännu poängtera att vi accepterar pilkfisket, men vi ser inte någon rättvisa i att man skulle släppa det så fritt som den här lagen nu medger. Ed. West e r 1 u n d: Herr talman! Åt rdm. Bärlund vill jag ha sagt, att överdrivet fiske under alla omständigheter kan tänkas inträffa just i dessa våra många små träsk, som jag redan nämnde om, av den otsaken att vi inte har någon som helst minimiarealgräns nämnd. Totean kansanedustaja Bärlundille, että liiallisuuksia kalastuksessa varmasti on odotettavissa lammikoissa, joita meillä on hyvin paljon tällaisia pienempiä lampia. Minkäänlaista minimialuetta ei ole säädetty tässä suhteessa, ja sekin olisi erittäin tärkeä. Ed. S ö d e r s t r ö m : Herr talman! Tili rdm. Malm skulle jag vilja konstatera att t.ex. Svenska folkpartiets kretsordförande, tidigare ordföranden för Fiskarförbundet i Österbotten, Jan-Erik Granö är en stor markägare och han har varit en av de stora pådrivarna av motståndarna tili den här lagen och det innehåll som existerar i den. Då man sedan igen frågar sig om det existerar något motstånd inom fiskelagen, så kan man konstatera att ett sådant inte existerar. Inom fiskelagen finns också motståndet huvudsakligen bland de markägare som har stora vattenområden i sin ägo. Ed. M a 1m: Herr talman! Jag vill ännu en gång konstatera för rdm. Söderström att det är ytterst få vattenområden i Österbotten som är delade och det betyder ju att den enskilda markägaren trots att han är delägare i vattenområdena ingalunda kan utnyttja ett vattenområde så som rdm. Sten Söderström här vill göra gällande. Ed. V. Vennamo: Herra puhemies! Ed. Westerlundin viimeisessä huomautuksessa oli mielestäni asiaa, mutta todettakoon, että nyt hyväksyttävä kalastuslain uudistus estää ryöstökalastuksen kaikissa olosuhteissa. Kysymys on viranomaisten toiminnasta. Ei pidä siis harhauttaa yleistä mielipidettä. Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi. T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Yleiskeskustelussa on ed. Malm ed. Rehnin kannattamana ehdottanut, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin toisen lakiehdotuksen osalta laki- ja talousvaliokunnan mietinnössä oleva lakiehdotus. Selonteko myönnetään oikeaksi. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta hallituksen esitykseen sisältyvän ensimmäisen lakiehdotuksen 1 ja 2, johtolause ja nimike. T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Nyt on äänestettävä käsittelyn pohjasta toisen lakiehdotuksen osalta. Äänestys ja päätös: Joka käsittelyn pohjaksi hyväksyy suuren valiokunnan mietinnön, äänestää "jaa"; jos "ei" voittaa, on ed. Malmin ehdotus hyväksytty. on annettu 127 jaa- ja 35 ei-ääntä; poissa 37. (Koneään. 124) Eduskunta on käsittelyn pohjaksi hyväksynyt suuren valiokunnan mietinnön. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä hyväksytään keskustelutta hallituksen esitykseen sisältyvien toisen lakiehdotuksen 1-4, 1 luvun nimike, 5-14, 2 luvun nimike, 15-20, 3 luvun nimike, 21 ja 22, 4 luvun nimike, 23-28, 5 luvun nimike, 29-33, 29 :n edellä oleva alaotsikko, 34-36, 34 :n edellä oleva alaotsikko, 37-40, 37 :n edellä oleva alaotsikko, 41 ja 42, 41 :n edellä oleva alaotsikko, 6 luvun nimike, 43-47, 7 luvun nimike, 48-51, 48 :n edellä oleva alaotsikko, 52-59, 52 :n edellä oleva alaotsikko, 60-65, 60 :n edellä oleva alaotsikko, 66 ja 67, 66 :n edellä oleva alaotsikko, 8 luvun nimike, 68 ja 69, 68 :n edellä oleva alaotsikko, 70-77, 70 :n edellä oleva alaotsikko, 78-82, 78 :n edellä oleva alaotsikko, 83-85, 83 :n edellä oleva alaotsikko, 9 luvun nimike, 86 ja 87, 10 luvun nimike, 88-91, llluvun ni-

47 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka mike, 92-95, 12 luvun nimike, , 13 luvun nimike, , 14 luvun nimike, , 15 luvun nimike, , 16 luvun nimike, lakiehdotuksen johtolause ja nimike, kolmannen lakiehdotuksen 2luvun 3 ja 22 a, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike sekä neljännen lakiehdotuksen 33 luvun 13, voimaantulosäännös, johtolause ja nimike. Eduskunta yhtyy suuren valiokunnan ehdotukseen lakialoitteisiin sisältyvien lakiehdotusten hylkäämisestä. Lakiehdotusten toinen käsittely julistetaan päättyneeksi. Toinen varapuhemies: Jatketaan päiväjärjestyksen 2) asian käsittelyä. Pääluokka 33 Yleiskeskustelu: Sosiaali- ja terveysministeri L u j a - P en t t i 1 ä : Herra puhemies! Kuten hallituksen budjettiesityksen yleisperusteluissa on todettu, eivät yleiset talouspoliittiset lähtökohdat budjettiesityksen laadinnalle olleet erityisen suotuisat. Huolen aiheina ovat inflaatio, joka on viime syksyn jälkeen ylittänyt kilpailijamaidemme tason, sekä työttömyys, joka korkeasuhdanteenkin aikana on pysynyt korkeana ja alkanut jälleen kasvaa. Valtiontalouden ongelmana on budjetin alijäämäisyys ja sen aiheuttama velanhoitomenojen lisäys. Näissä olosuhteissa oli lähdettävä siitä, että valtiontalous on voitava saada tukemaan pyrkimystä inflaation hillitsemiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Kun tulo- ja menoarvioesitys näin jouduttiin laatimaan suhteellisen tiukaksi, eivät yleiset lähtökohdat myöskään sosiaaliturvan ja terveydenhuollon kehittämhelle ole olleet parhaat mahdolliset. Vaikka säästölinjaan näin onkin vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa tyytyminen, antavat tulo- ja menoarvioesitykseen otetut sosiaaliturvan ja terveydenhuollon määrärahat joka tapauksessa mahdollisuuden kansalaisten perusturvallisuuden kannalta keskeisten palvelujen kehittämiseen ja lisäämiseen sekä toimeentuloturvan ylläpitämiseen myös ensi vuonna. Ylimalkaan tyytyväisiä voimme olla siihen, että emme ole muiden Pohjoismaiden tapaan joutuneet supistamaan sosiaaliturvan ja terveydenhuollon palveluja tai toimeentuloturvaa, vaan säästöliekilläkin edeten vähävaraisten, vammaisten ja sairaiden asemaa on jossain määrin voitu jatkuvasti parantaa. On kuitenkin todettava, että ne vähäiset voimavaralisäykset, jotka ovat olleet käytettävissä, olisi eräiltä osin voitu käyttää tehokkaamminkin. Erityisesti tarkoitan tällä laajaa kansaneläkeuudistusta, jonka toteuttamisaikataulussa olisi tullut nykyistä paremmin ottaa huomioon myös muiden tärkeiden ja kiireellisten sosiaalipoliittisten uudistusten kehittämistarpeet. Osittain tästä voimavarojen käytön vinoutumasta johtuen on jouduttu hidastamaan sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palvelujärjestelmien kehittämistä huomattavastikin siitä, mihin välttämätöntä tarvetta olisi ollut, ja siitä, mihin kunnilla ja kuntainliitoilla olisi valmiutta ja halukkuutta riittänyt. Nämä kansalaisten kannalta tärkeät peruspalvelut ovatkin viime vuosina kehittyneet ja lisääntyneet enintään välttävässä määrin. Toinen vinoutuma, joka mielestäni olisi tullut välttää, on perhepolitiikkaan osoitettujen varojen kanavointi perhepolitiikan kehittämisen kannalta kyseenalaisella tavalla. Käytettävissä olevista vähäisistä voimavaroista on huomattava osa kanavoitu lasten kotona tapahtuvan hoidon tukemiseen, jolloin päivähoitoa ei ole voitu kehittää tarvetta vastaavalla tavalla. Sekä valtioneuvoston perhepoliittinen selonteko että sen pohjalta eduskunnassa keväällä 1980 käyty keskustelu osoittivat, että perhepoliittisia toimenpiteitä tulisi lisätä lähivuosina. Vuoden 1982 tulo- ja menoarvioesitykseen sisältyykin eräitä perheiden asemaa parantavia toimenpiteitä. Tällaisia ovat lapsilisien korottaminen ensi vuoden lokakuun alusta lukien 14 % :lla, äitiysavustuksen korottaminen vuoden alusta lukien 11 % :lla, kotona tapahtuvan lastenhoidon tuen korottaminen 60 milj. markasta 102 milj. markkaan eli 70 % :lla ja lasten päivähoitohenkilöstön lisääminen viralla eli 4.8 % :lla. Kaikki edellä mainitut ovat yksittäisinä asioina luonnollisesti sinänsä hyviä. Kuitenkin voidaan kysyä, olisiko nykyisessä taloudellises'sa tilanteessa painopistealueet pitänyt valita toisin. PerhepoliittiJsen selonteon perusteella olisi voinut toivoa, että lasten päivähoitopalveluille olisi annettu katostuneempi asema ensi vuoden tulo- ja menoarviossa kuin esimerkiksi lasten kotihoidon tuelle. Myös kunnat olisivat halunneet kehittää lasten päivähoitoa nopeammin. Niinpä budjettiin sisältyykin vain 70 % siitä päivähoitohenkilöstön virkojen lisäyksen mää-

48 3438 Kesidviikkona 16. joulukuuta 1981 rasta, jonka kunnat olivat sisällyttäneet omiin suunnitelmiinsa. Paikalliselta tasolta käytännön olosuhteista tuleva palvelujen tarvearvio tulisi ottaa seuraavia tulo- ja menoarvioita laadittaessa nykyistä paremmin huomioon. Kansanterveystyön kehittämisen ongelmat ovat viime vuosina siirtyneet maan etelä- ja lounaisosiin ja aivan erityisesti suurten kaupunkien alueille. Kun terveyskeskusten voimavaroja on taloudellisista ongelmista huolimatta voitu 1970-luvun aikana lisätä varsin kohtuullisesti, on voimavaroja viime vuosina tosiasiassa riittänyt myös jossain määrin Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Silti erityisesti suurten kaupunkien perusterveydenhuollon kehittäminen näyttää olevan hidasta ja vaivalloista. Niinpä monissa suurissa kaupungeissa terveyskeskuslääkäreiden määrä asukasta kohti on maan pienimpiä, terveyskeskuskäyntien määrä asukaslukuun suhteutettuna maan alhaisimpia, eikä 1970-luvulla ole tapahtunut juuri lainkaan kehitystä. Huolestuttavaa tässä kehityksessä on se, että sekä palvelujen määrän että laadun ja erityisesti niistä perittävien maksujen suhteen maan asukkaat alkavat olla kovin erilaisessa asemassa. Maaseudulla hyvin toimivan terveyskeskuksen alueella palvelusten hinta on hyvin kohtuullinen, saatavuus hyvä ja hoidon jatkuvuuskin usein ainakin kohtalainen ja vastuualueet selväpiirteiset. Kaupunkialueilla kansanterveystyön palveluksia on usein tarjolla paljon vähemmän ja kansanterveystyön eri osatkaan eivät muodosta riittävän 'johdonmukaista ja alueellisella vastuulla toimivaa kokonaisuutta. Kansanterveyslaki on kuitenkin säädetty koko maata, myös kaupunkeja varten. Siksi kansanterveystyön saattaminen suurimmissa kaupungeissamme samalle tasolle kuin muualla maassa on lähiajan keskeisiä kysymyksiä terveydenhuollossamme. Erityisellä mielihyvällä on pantava merkille se myötämielisyys, millä tulo- ja menoarviossa kohdellaan maamme rintamaveteraaneja. Se, miten rintamaveteraanien varhaiseläkeuudistus valiokuntakäsittelyn jälkeen tulo- ja menoarvioon on sisällytetty, itse asiassa vastaa sitä esitystä, mikä sosiaali- ja terveysministeriöstä tehtiin budjettiesityksen valmisteluvaiheessa tämän uudistuksen toteuttamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriössä tullaan tekemään kaikki voitava, jotta tämän tärkeän uudistuksen toteuttamisessa voidaan lähteä joustavasti liikkeelle ja täyttää ne tavoitteet, jotka uudistukselle on asetettu. Rintamaveteraanien kuntoutustoimintaa on maassamme viime vuosina pyritty parantamaan ja kehittämään, ja tähän toimintaan tarvittavia palveluja ja voimavaroja on jatkuvasti lisätty. Lisäksi sotainvahdien puolisoiden kuntoutus on voitu käynnistää jo kuluvan vuoden tulo- ja menoarviossa olevan määrärahan puitteissa. Erityisellä tyydytyksellä on todettava, että tätä toimintaa varten on ensi vuoden tulo- ja menoarvioon otettu erillinen määräraha. Sotainvalidien vaimot ovat vuosikymmenien ajan tehneet uhrautuvaa työtä siitä millään tavoin numeroa tekemättä. Näiden ihmisten työtä me emme saa unohtaa. Tässä yhteydessä haluan palauttaa mieliimme myös ne ihmiset, jotka kotona oman vapaaaikansa ja hyvinvointinsa uhraten hoitavat pitkäaikaisia sairaita ja vanhuksia. Vanhetessaan nämäkin ihmiset tarvitsevat kuntoutusta ja virkistystä, mihin vähäisistäkin voimavaroistamme on rahoja voitava vastaisuudessa kohdistaa. Eduskunnan käsiteltävänä ovat parasta aikaa hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelu- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamiseksi sekä esitys sosiaalihuoltolaiksi. Näillä uudistuksilla luodaan hallinnolliset edellytykset sosiaali- ja terveydenhuollon tarkoituksenmukaiselle kehittämiselle. Uudistuksen tavoitteena on parantaa kuntien mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon tasapuoliseksi kehittämiseksi. Lisäksi suunnittelujärjestelmien avulla voitaisiin ohjata valtakunnallisia resursseja erityisesti niille alueille, joilla palvelut ovat jälkeenjääneitä. Valtakunnallisesti tarkasteltuna lähivuosien kehittämispainopistealueina tulisi olla mm. vanhusten huolto, pitkäaikaissairaanhoito, kotipalvelut ja lasten ja nuorten huolto. Näin ollen edellä mainitut lain uudistukset ovat sosiaali- ja terveydenhuollon vastaisen kehityksen kannalta varsin keskeisessä asemassa. Ed. K a r k i n e n : Herra Puhemies! Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut nyt loppumassa olevan vuoden kansainväliseksi vammaisten vuodeksi. Maailmassa lasketaan olevan kaikkiaan noin 500 milj. vammaista, ja noin 300 milj. heistä on vailla tarvitsemaansa apua. Näinä viikkoina tarkastellaan ympäri maailman, mitä kuluvana vuonna on saatu aikaan vammaisten aseman parantamiseksi. Vammaisten vuoden teeman "Täysi tasa-arvo ja osallistuminen" ympärille on Suomessakin kertynyt runsaasti tapahtumia, joissa on pohdittu vammaisten asemaa. Vammaisjärjestöt ovat

49 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka to1mmeet enttam kiitettävästi tuomalla esiin oman alansa ongelmia ja parannusehdotuksia. Tuloksena onkin jo ollut lukuisia vammaisten hyväksi koituvia päätöksiä erityisesti kunnallisella tasolla. Vammaisten vuoden myönteisintä satoa ovat tutkimukset ja erilaiset vammaisprojektit ja vammaisten omakohtaisten puheenvuorojen pääseminen julkisuuteen tiedotusvälineiden ja kirjoituskilpailujen välityksellä. Kaikella tällä on ohut ja on tärkeä merkityksensä yhteiskunnallisen ajattelutavan ja asenteiden muuttamisessa vammaisille myönteiseksi. Eräs vammaisten vuoden merkittävimpiä projekteja on sosiaalihallituksen, lääkintöhallituksen, vammaisjärjestöjen ja Tampereen yliopiston kolmivuotinen, vuosina toteutettava vammaisten omatoimista suoriutumista koskeva kehittämisprojekti. Tämä tutkimus on jo antanut runsaasti täsmällistä tietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi. Tutkimuksen perusteella on käynyt ilmi, että selviytyminen on erityisen vaikeaa niillä ihmisillä, jotka ovat äskettäin vammautuneita tai joilla on kehitysvamma. Tämä koskee sekä henkilökohtaista suoriutumista että toimeentulon tasoa. Työikäisistä liikuntavammaisista ja näkövammaisista, jotka ovat olleet alle viisi vuotta vammautuneita, puolella oli tutkimuksen mukaan tuloja kuukaudessa alle mk. Lievästi kehitysvammaisten taloudellinen asema oli vieläkin huonompi, sillä vain joka kuudennen kuukausitulot ylittivät mk. Näkövammaisista vain 25 % oli mukana työelämässä, äsken liikuntakykynsä menettäneistä vain 5 % teki työtä. Vammaisten työhönsijoittumismahdollisuuksia heikentävät ennen kaikkea työnantajien ja muiden työntekijöiden tiedon puute siitä, mihin vammaiset pystyvät nykyaikaisilla apuvälineillä ja kuntoutusta saatuaan. Työhön sijoittumisen kannalta ratkaiseva merkitys on vammautumisen jälkeen annettavalla lisä- tai uudelleenkoulutuksella. Äsken liikuntakykynsä menettäneistä vain 6 % oli saanut tällaista koulutusta vammautumisensa jälkeen. Kaikkein vaikeinta tuntuu sijoittuminen työmarkkinoille olevan lievästikin kehitysvammaisella. Vaikka noin puolet tutkimusprojektiin kuuluvista kehitysvammaisista oli saanut jonkinasteista ammattikoulutusta, vain 5 % heistä oli työssä avoimilla työmarkkinoilla. Muilta osin tutkimusprojekti jo tähän mennessä osoittaa tosiksi ne vaikeudet, joita vammaisilla on tiedetty olevan asumisen, ulkona liikkumisen ja ihmissuhteiden solmimisen osalta. Vammaiset asuvat taloudellisen asemansa heikkouden vuoksi muita yhteiskunnan jäseniä huonommissa ja vamman kannalta puutteellisesti varustetuissa asunnoissa. Palvelutaloja on liian vähän. Liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelussa ei vammaisia ole otettu riittävästi huomioon, ja puutteelliset mahdollisuudet harrastuksiin ja ihmiskontakteihin peilautuvat herkästi mielentilan ja tunne-elämän häiriöinä. Lainsäädännön monimutkaisuus ja palvelujen saanti koetaan myös vaikeana ongelmana. Tutkimusprojektin eräänä osa-alueena onkin kodinhoitajien ja kotiavustajien perehdyttäminen vammaisuuteen ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Vammaisten vuoden nyt päättyessä yhteiskunnan on otettava sydämelleen toimintojensa kohteeksi ne tutkimustulokset ja viitteet, joita on saatu vammaisten vuoden teemaa ja sanomaa eri yhteyksissä kehiteltäessä. Maamme eri vammaisjärjestöjen sanaa on kuultava yhteiskunnan palvelujen suuntaamisessa. Tiedottamisella on huolehdittava vammaisille kielteisten asenteiden poistamisesta. Vammaisten asian edistämiselle on varattava pysyvä, ei vain vammaisten vuoden aikainen sija yhteiskunnan muotoutumisprosessissa suunnitteilla olevien ja jo perustettujen kunnallisten, läänien ja valtakunnallisen vammaisneuvoston välityksellä. Vammaisille on avattava pysyvästi ovi täyteen osallistumiseen ja tasa-arvoon. Ed. Suonio: Herra puhemies! Viime vuosien hallitusyhteistyön eräänä erimielisyyksien aiheena on ollut perhepolitiikka, erityisesti päivähoidon järjestäminen. Vastakkain ovat olleet kaupungistuneen ja teollistuneen yhteiskunnan vaatimukset, joiden mukaan päivähoidon järjestäminen on eräs ehto vanhempien työhön osallistumiselle. Toisella puolen vastassa on ollut maatalousyhteiskunnan perintö, jonka mukaan lasten päivähoidon järjestäminen ei ole samanlainen ongelma. Vastakkaisuus on näkynyt myös puolueiden kannanotoissa. Hallituksen sisällä vuoropuhelu on käyty etupäässä keskustapuolueen ja vasemmiston kesken. Keskustapuolue on lyhytnäköisesti unohtanut lapsiperheiden suuren enemmistön tarpeet vastustaessaan päivähoidon kehittämistä ja unohtanut myös sen, että hyvä kunnallinen päivähoito on korvaamaton kasvatustekijä nykyisten pienten perheiden aikana luvun alussa päivähoidon kehittäminen ratkesi tilanteessa, jossa puute työvoimasta ja tarve naistyövoiman aktivointiin kävi yhä ilmei-

50 3440 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 semmäksi. Tuloksena oli nykyinen päivähoitolaki, joka astui voimaan vuonna 1973, ja kunnallisen päivähoidon voimakas kehittäminen. Tällä hetkellä maassamme onkin noin 90 kuntaa, joissa päivähoidon arvioitu tarve on tyydytetty päivähoitolain 11 :n edellyttämällä tavalla. Tämä on kuitenkin kuntien suuri vähemmistö, ja nämä kunnat ovat yleensä pieniä kuntia. Toisaalta on myös monia kuntia, etenkin suuria kaupunkeja, joissa tarpeen tyydytyksessä on edetty vasta kolmannekseen. Siellä, missä tarve on ollut suurin, ollaan eniten jäljessä päivähoitolain velvoitteista. Päivähoidon tarvetta on näillä alueilla lisännyt entisestään nuorten naisten yhä lisääntynyt työhön osallistuminen. 3/4 nuorista äideistä on tänä päivänä työmarkkinoilla tai sinne pyrkimässä. Heitä kepulainen perhepolitiikka on nykyisen kotihoidontuen turvin ohjaamassa takaisin hellan ääreen. Tällaisen politiikan suunta on kuitenkin historian vastainen. Paluuta ei ole. Tämä on käynyt ainakin rivien välistä selville myös sosiaalija terveysministeriössä äskettäin valmistuneesta kotihoidontukea koskevasta selvityksestä. Selvityksellä ei ole voitu osoittaa, että kotihoidontuella olisi vähennetty halukkuutta työhön osallistumiseen. Sillä ei myöskään ole voitu osoittaa, että kotihoidontuen maksamisella olisi vapautettu kunnallisia päivähoitopaikkoja. Nykyisin kotihoidontukea maksetaan vain osalle kolmilapsisista perheistä. Lisäksi edellytetään, että lapsi hoidetaan kotona tai hoidatetaan kotiapulaisella taikka on sijoitettuna yksityiseen päivähoitoon. Kunnallisessa päivähoidossa oleville tukea ei makseta. Ero yksityisessä ja kunnallisessa päivähoidossa olevien lasten välillä on siten melkoinen: edelliset saavat 700 mk/kk verotonta tuloa ikään kuin korotettuna lapsilisänä, kun taas jälkimmäiset jäävät kokonaan ilman tätä tukea. Tämä sääntö vinouttaa myös tuen saajien joukon, koska kunnalliseen päivähoitoon ovat yleensä oikeutettuja vähävaraisimmat perheet. Sosiaali- ja terveysministeriössä tehdyn selvityksen mukaan viidennes kotihoidontuen saajista oli joko maatalous- tai muita yrittäjiä. Muutoin tuki kohdentui yleisimmin toimihenkilöihin ja tällöin etupäässä ylempiin toimihenkilöihin. Mukana oli myös vähempiosaisia perheitä, mutta selvästi alle suhteellisen osuutensa. Yksinhuoltajaperheitä oli vain 1 % tuen saajista. Nykymuotoinen kotihoidontuki kohdistuu perhekustannusten tasauksen muotona suhteellisesti huonoimmin vähävaraisiin perheisiin. Se ei tos1as1assa lisää päivähoidon valinnanmahdollisuuksia, ja on ylipäätään kyseenalaista, vähentääkö nykymuotoinen kotihoidontuki lainkaan päivähoidon kysyntää. Ensi vuonna 102 milj. mk maksava kotihoidontuki, jolla sen myöntämisen ehdoista johtuen tuetaan yksityistä päivähoitoa, on muodostumassa oleelliseksi vaihtoehdoksi kunnalliselle päivähoidolle. Sataprosenttisesti valtion tukemana se saa kunnatkin vähitellen kiinnostumaan asiasta. Miksi perustaa uusia päivähoitopaikkoja, kun valtio näin voimallisesti tukee yksityistä päivähoitotoimintaa? Tätä kautta kotihoidontukijärjestelmä vähentää päivähoitopaikkojen tarjontaa, mistä joutuvat eniten kärsimään niiden alueiden lapset ja lapsiperheet, joilla päivähoidon rakentaminen ja kehittäminen on eniten kesken, eli etelän suurimpien kaupunkien. Samalla taantuu myös päivähoidon laadullinen kehittäminen, mistä saatiin selviä merkkejä, kun hallitus valtiovarainministeriön aloitteesta lykkäsi viidellä vuodella ylisuurten päiväkotiryhmien purkamista. Nykymuotoisen kotihoidontuen kehittämiseen liittyy vielä kaksi merkillistä piirrettä. Kotihoidontukijärjestelmää ollaan kehittämässä kunnallisen päivähoidon korvikkeeksi 100 % :n valtiontuen avulla aikana, jona muu sosiaalipalvelujen ja niiden mukana myös päivähoidon kehittäminen ollaan juuri puristamassa kantokykyluokkien mukaisen valtiontuen piiriin. Ennen kuin tämä ns. Valtava-uudistus on ehtinyt eduskunnassa edes varsinaiseen käsittelyyn, ollaan sosiaali- ja terveysministeriössä jo kehittämässä järjestelmää, joka selvästi poikkeaa Valtavan periaatteesta. Tämä luonnollisesti horjuttaa uskottavuutta koko Valtava-uudistukseen. Toisaalta kotihoidontukea ollaan kasvattamassa päivähoidon korvikkeeksi ilman lainsäädännöllistä tukea, ilman että eduskunta pääsee ottamaan siihen kantaa muutoin kuin myöntämällä 102 milj. mk varoja budjetin kautta tai kuul a perhepoliittisen selonteon yhteydessä erilaisia täyttämättömiä lupauksia. Mikään muu ei todellisuudessa näytä muuttuvan, kuin että vuosittain yhä suurempi osuus päivähoidon resursseista kanavoidaan tähän vinoutuneeseen järjestelmään. Pienenä lohdutuksena lienee tämän budjetin käsittelyn yhteydessä kuitenkin se, että hallitus on tällä kertaa luvannut päästä sopimukseen kotihoidontuen myöntämisen ehdoista. Onko sopimukseen päästy ja minkälaiseen sopimukseen, siitä ei ole tietoa ainakaan tänne eduskuntaan kiirinyt. Kä-

51 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka JJ 3441 sittääkseni ainoa sopimus, jonka sosialidemokraatit voivat hyväksyä, on kotihoidontuen ulottaminen myös kunnallisessa päivähoidossa oleviin lapsiin. Tällöin olisi saatu alkuun pienten lasten hoitokorvaus, jota hallitus perhepoliittisessa selonteossaan vuonna 1980 esitti. Eduskunnasta on tämän budjettikäsittelyn yhteydessä korkea aika vaatia ensinnäkin, että kotihoidontuen tai, kuten me kerran olemme jo asian hyväksyneet, hoitokorvauksen maksaminen saatetaan ennen seuraavan budjettiehdotuksen antamista lakisääteiselle pohjalle, toiseksi, että hoitokorvauksen kehittäminen tapahtuu muuhun päivähoitoon rinnastaen yhtäläisen valtiontuen pohjalta, ja kolmanneksi, että tuen saajien piiriin hyväksytään myös kunnallisessa päivähoidossa olevat lapset, jolloin hoitokorvaus voidaan laskea mukaan perheen tuloihin päivähoidon maksuluokkaa määrättäessä. Rahallisesti kunnallisessa päivähoidossa olevien lasten ottaminen tuen piiriin veisi 102 milj. markan määrärahasta 5 milj. mk eli vajaat 5 %. Käytännössä kysymys ei siten ole suurestakaan menoerästä, mutta periaatteelliselta kannalta muutos olisi sitäkin tärkeämpi. Se toisi etuuden nykyistä selvästi oleellisemmassa määrin vähempiosaisten perheiden ulottuville. Se ei myöskään tällöin houkuttelisi kuntia jättämään päivähoitovelvoitteitaan täyttämättä. Se rajoitettu valinnanvapaus, johon hoitokorvauksen maksamisella ylipäätään voidaan päästä, toteutuu vain, jos 700 mk kuukaudessa maksetaan koko ikäluokalle. Tältä pohjalta myös hoitokorvausjärjestelmää tulisi lähteä kehittämään, jos se halutaan saattaa päivähoidon vaihtoehdoksi. Etuus on siis maksettava kaikille 1-2-vuotiaille lapsille, ja annettakoon sitten vanhempien valita, miten he tämän tuen käyttävät päivähoitoa järjestäessään. Herra puhemies! Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on synnytyskipujen lievityksen edellyttämien virkalisäysten ja muiden järjestelyjen aivan liian hidas eteneminen maamme synnytyssairaaloissa. Keväällä 1977 eduskunnan naiskansanedustajat esittivät hallitukselle kirjallisen kyselyn synnytyskipujen lievittämisestä. Vielä samana keväänä lääkintöhallitus asetti sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä työryhmän selvittämään synnytyskipujen lievittämisen tarve ja laatimaan ehdotus toteuttamisohjelmasta sekä arvioimaan tarvittavat henkilökuntavoimavaramme. Työryhmä toimi esimerkillisen ripeästi, ja jo seuraa K van vuoden tammikuussa sen esitys oli käytettävissä. Työryhmä totesi mm. seuraavaa: "Synnytyskipu on todellinen rasite osalle synnyttäjiä, ja kipujen lievitys tulee hyväksyä osaksi synnytystoimintaa. Kehittyvä lääketiede on mahdollistanut sekä äidille että lapselle turvallisia kivunlievitysmenetelmiä, jotka edellyttävät sairaaloissa lisähenkilökuntaa. Suomessa sietämätöntä kipua synnytyksen yhteydessä kokee noin % synnyttäjistä. Työryhmä esitti lumbaalista epiduraalipuudutusta ensisijaiseksi valtakunnalliseksi johtopuudutusmenetelmäksi. Laskettu tarve on % synnyttäjistä." Edelleen työryhmä esitti, että synnytysanalgesian toteuttaminen tulee sitoa valtakunnalliseen viisivuotissuunnitelmaan ja keskussairaalapiirien toimintasuunnitelmiin siten, että seuraavan suunnittelukauden päättyessä, siis tarkoittaa vuonna 1983, laskettu %:n lumbaalisten epiduraalipuudutusten tarve voidaan tyydyttää. Yliopistosairaaloihin välittömäksi lisävirkatarpeeksi työryhmä laski 9 anestesialääkärin ja 10 synnytysanelgesiaan perehtyneen erikoissairaanhoitajan virkaa. Edelleen työryhmä totesi, että on turvattava henkilökunnan jatko- ja täydennyskoulutus synnytysanalgesiassa. Työryhmä siis edellytti tuolloin, että toimenpiteet toteutetaan viisivuotissuunnitelmakaudella eli vuosien aikana. Kansanterveystyön ja sairaanhoitolaitosten valtakunnallisiin viisivuotissuunnitelmiin liitettiin perusteluosaan maininta synnytyskipujen lievittämisestä ensimmäisen kerran vuosien suunnitelmassa. Viimeisimmässä suunnitelmassa, joka on vuosille , on itse suunnitelmaosaan kirjattu anestesiapalveluista seuraava teksti: "Anestesiapalveluita tehostetaan, ja erityisesti kiinnitetään huomiota päivystysjärjestelyihin sekä kivuttoman synnytyksen edellyttämiin toimenpiteisiin sellaisissa sairaaloissa, joissa synnyttäjien määrä on riittävä tällaisten järjestelyjen vaatimaksi pohjaksi." Kysymystä on siis selvitetty ja suunnitelmia on tehty. Mitä on tapahtunut käytännössä? Lääkintöhallitus on marraskuussa 1980 suorittanut kahden viikon ajalta kartoituksen synnytyskipujen lievittämisestä sairaaloissamme. Virkakehityksestä todettiin, että vuosina anestesialääkäreiden kokonaislisäys on 36, mikä on suurin erityisalakohtainen lukumäärä. Samalla kuitenkin todettiin, että uusienkin anestesialääkäreiden työpanoksesta suuri osa menee muihin, sinänsä kyllä tarpeellisiin tarkoituksiin.

52 3442 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Erityisesti niissä tapauksissa, joissa synnytys tapahtuu, niin kuin sanotaan "virka-ajan ulkopuolella", joutuu anestesialääkäri jakamaan aikansa kaikkeen sairaalan päivystystoiminnan edellyttämään toimintaan. Tämä lääkintöhallituksen kysely suoritettiin marraskuussa eli ajankohtana, jolloin synnytysten määrä on ehkä alhaisimmillaan. Synnytysten huiputhan sijoittuvat kevätkuukausiin. Näin marraskuun tilanteen mukaan eri sairaaloiden osalta todettiin seuraavaa: Yliopistosairaaloista kyselyajankohtana Oulun ja Turun yliopistolliset keskussairaalat pystyivät tyydyttämään epiduraalipuudutuksen tarpeen. Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa sekä Kätilöopiston sairaalassa tarvitaan lisää voimavaroja. Heikoin oli tilanne Tampereen keskussairaalassa, jossa selvä anestesialääkärivajaus esti epiduraalipuudutusten tehokasta käyttöä. Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa ei kyseisenä ajankohtana tarvittu yhtään epiduraalipuudutusta. Tietoa ei ole siitä, olisiko siihen ollut riittävästi valmiutta, jos tarvetta olisi esiintynyt. Keskussairaaloista todettiin, että erilliseen anestesiatyövoimaan ei ole mahdollisuuksia, joten synnytyksissä tarvittava työpanos joudutaan irrottamaan anestesiaosaston kokonaistyövoimasta, ja se taas on riippuvainen kunakin hetkenä paikalla olevan henkilöstön työkuormituksesta. Tarpeen tyydyttämisen tasosta ei selvityksessä annettu tietoa, mutta todettiin, että keskussairaaloissa joudutaan kyselyn perusteella toimintamahdo111isuuksia jatkossa parantamaan, mikä viittaa siihen, että tilanne ei ole ollut hyvä, ehkä ei edes tyydyttävä. Aluesairaaloista todettiin, että synnytysten määrä niissä on melko alhainen. Erillistä anestesiatyövoimaa ei synnytyspotilaille niissä voida varata, mutta anestesialääkäreiden määrää lisäämällä yleensä päästäneen aluesairaaloissakin tulevaisuudessa tyydyttäviin tuloksiin. Selvityksessä on myös todettu, että keskus- ja aluesaitaaloiden lisävirkojen tarve synnytyskipujen lievitykseen olisi tämän kyselyn perusteella 50 lääkärin virkaa ja runsas 30 sairaanhoitajan virkaa. Vaikka siis anestesialääkäreiden virkoja on vuoden 1979 jälkeen lisätty aikaisempaa nopeammin sairaalalaitokseen yleensä, näyttää lääkintöhallituksen kartoituksen valossa siltä, että tavoitetta, joka oli tarpeen tyydyttäminen viisivuotiskaudella , ei tällä vauhdilla pystytä saavuttamaan. Tilanteen kehityksen seuraaminen on osoittautunut varsin vaikeaksi eduskunnasta käsin. Budjetin yhteydessä eduskunta päättää terveydenhuollon ja sairaalalaitoksen valtionavun ja samassa yhteydessä uusien virkojen kokonaismäätästä. Rahan ja virkojen kohdentumisesta eri tarkoituksiin ei eduskunnalla ole tietoa silloin, kun budjettia käsitellään, eikä näistä päätöksiä eduskunnassa myöskään tehdä. Kuntien ja kuntainliittojen sairaaloiden viroista päätetään valtakunnallisten kiintiöiden puitteissa sen jälkeen, kun tieto valtionavusta on budjetin eduskunnassa hyväksymisen jälkeen saatu, kunnanvaltuustoissa ja kuntainliittojen liittovaltuustoissa. Näissä päätöksissä ratkaisevia ovat sairaaloiden omat esitykset ja se, mihin tärkeysjärjestykseen sairaalat ovat virkaesityksensä asettaneet. Niinpä anestesiahenkilöstön lisäämistä synnytyskipujen lievittämiseen tulisi erityisen valppaasti valvoa paikallistasolla siten, että ne tulevat sairaaloiden omiin esityksiin mukaan ja tärkeysjärjestyksessä korkeille sijoille ja että ne myös hyväiksytään elimessä, joka sitten virat perustaa. Periaatteessa sama koskee yliopistollisia keskussairaaloita, joissa virkojen perustamisesta päättää sairaalan esityksestä liittovaltuusto. Uusien virkojen perustaminenkaan ei ole tae siitä, että anestesiahenkilöstön työpanos suuntautuu riittävästi synnytyskipujen lievittämiseen. Tulos riippuu anestesiapalvelujen kokonaistarpeesta kussakin sairaalassa ja varsin ratkaisevasti myös sairaalan sisäisestä työn organisoinnista. Viimeksi mainitussa varmastikaan asennoituminen synnytyskipujen lievittämisen tärkeyteen ei ole vailla vaikutusta. Lääkintöhallituskaan ei sairaalatoimen ylimpänä valvovana viranomaisena ole tietoinen synnytyssairaaloiden uuden anestesiahenkilöstön työpanoksen jakaantumisesta synnytyskipujen lievittämiseen ja muihin tehtäviin. Lääkintöhallituskin on näitä tietoja saanut vain kyselyn kautta. Tässä vaiheessa, jolloin lääkintöhallituksen työryhmän tekemistä esityksistä on kulunut kolme vuotta, voidaan todeta ensinnäkin, että anestesiahenkilöstön määrää on maamme sairaalalaitoksessa lisätty aikaisempia vuosia nopeammin. Se on hyvä. Samalla on kuitenkin todettava, että virkojen lisäysvauhti ei ole ollut riittävä sen tavoitteen saavuttamiseen, että synnytyskipujen lievittämisessä epiduraalipuudutuksen tarve voidaan tyydyttää suunnittelukauden lopussa vuonna On myös ilmeistä, että perustetuista uusista anestesialääkäreiden ja anestesiasairaanhoitajien viroista varsin suuri osa

53 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka palvelee erityisesti keskussairaaloissa ja aluesairaaloissa pääasiassa muita tarpeita kuin synnytyskipujen lievittämistä. Edelleen on selvää, että tilanne eri sairaaloissa on vaihteleva ja epätasainen jopa yliopistollisten keskussairaaloiden piirissä ja vielä enemmän muissa synnytyksiä hoitavissa sairaaloissa. Erityistä huomiota tulisikin nyt kiinnittää niihin sairaaloihin, joissa on todettu vakavimpia puutteita. Tavoitteena tulee edelleen olla, että ne % synnyttäjistä, jotka tarvitsevat epiduraalipuudutusta synnytyskipujen lievittämisessä, voivat saada sen riippumatta siitä, missä sairaalassa ja mihin vuorokauden aikaan synnytys tapahtuu. Lääkintöhallituksen tulisi pikaisesti suorittaa uusi kartoitus nykyisestä tilanteesta, ja tällä kertaa kartoitus tulisi suorittaa keväällä, jolloin synnyttäjiä on enemmän. Kartoituksessa olisi selvitettävä epiduraalipuudutusten lisäksi myös mahdollisuudet saada muita kivunlievityspalveluita, ja edelleen olisi varsin tarkkaan rekisteröitävä ne tapaukset, joissa kivun lievitystä olisi tarvittu, mutta joissa sairaala ei ole pystynyt sitä antamaan. Eduskunta hyväksyy tänään sairaalalaitoksen valtionavun ja uusien virkojen kokonaismäärän vuodelle Synnytyssairaaloiden hallintoelinten ja lääkintöhallituksen tulisi nyt yhteisvoimin toimia siten, että näissä uusissa viroissa on riittävästi nimenomaan synnytyskipujen lievittämiseen tarkoitettuja anestesialääkäreiden ja anestesiahoitajien virkoja. Herra puhemies! Lopuksi haluan vielä todeta, että vieläkin varsin usein törmää asenteisiin, jotka vähättelevät synnytyskipuja. Päätöksentekijöiden suuri enemmistö ei koskaan synnytä sukupuolensa vuoksi. Koska sietämättömiä synnytyskipuja esiintyy vain noin 15 % :lla synnyttäjistä, useimmat synnyttäneet naisetkaan eivät omakohtaisesti voi perustella asian tärkeyttä. Tutkimustuloksiin, joita on varsin ansiokkaasti tuotu esiin mm. lääkintöhallituksen työryhmän mietinnössä, on kuitenkin uskottava. On huolehdittava siitä, että niin äidille kuin syntyvälle lapselle turvataan lääketieteellisesti paras mahdollinen, synnytystä edistävä ja 1synnytyskokemuksen myönteisyyttä tukeva kipujen lievitys niissä tapauksissa, joissa kipujen lievitys on välttämätöntä lääketieteellisistä ja inhimillisistä syistä. Ed. S t e n i u s - K a u k o n e n : Herra puhemies! Pari vuotta sitten perhepolitiikasta puhuttiin suuriäänisesti. Hallitus jopa antoi keväällä 1980 eduskunnalle perhepoliittisen selonteon. Sitä ennen hallituksen sosiaalipoliittinen ministerivaliokunta oli käsitellyt sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltua esitystä lastenhoidon kehittämistä koskevaksi lainsäädännöksi. Ottamatta yksityiskohtaisesti kantaa ehdotuksiin hallitus piti kuitenkin niitä pääosin hyväksyttävinä. Hallituksen käsityksen mukaan tehtyjen ehdotusten toteuttaminen olisi merkinnyt tuntuvaa parannusta lapsiperheiden taloudellisen tuen ja heihin kohdistetun palvelujärjestelmän kehittämisen osalta. Ennen asian saattamista eduskunnan yksityiskohtaiseen käsittelyyn hallitus halusi kuitenkin varata eduskunnalle mahdollisuuden lausua mielipiteensä asiasta. Tämä mahdollisuus annettiin perhepoliittisen selonteon yhteydessä, ja eduskunta myös käytti tätä mahdollisuutta hyväkseen. Monista erilaisista näkökannoista huolimatta yhteisenä vaatimuksena oli vaatimus perhepoliittisten toimenpiteiden pikaisesta tehostamisesta. Eduskunnan ilmaistua voimakkaat vaatimuksensa perhepolitiikan kehittämiseksi olisi luullut hallituksen saattavan täsmennetyt ehdotukset lakiesitysten muodossa pikaisesti eduskun nan käsiteltäväksi. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka perhepoliittisen selonteon antamisesta on kulunut jo lähes kaksi vuotta. Yksittäisillä lainmuutosesityksillä on tehty pieniä korjauksia, mutta kokonaisesitystä esim. lastenhoidon kehittämistä koskevaksi lainsäädännöksi ei ole saatu. Lainsäädäntö, jolla luodaan aukottomat puitteet lastenhoidon järjestämiseksi eri tilanteissa, on välttämätön. Sen tulee sisältää säännökset vanhempainlomasta ja sen aikaisesta taloudellisesta turvasta. Sen tulee taata ehdoton oikeus saada kaikille sitä tarvitseville lapsille kunnallinen päivähoitopaikka. Lapsilisäjärjestelmää kehittämällä tulee turvata lapsiperheiden taloudellinen asema ja korvata lasten aiheuttamat lisäkustannukset perheessä ja tällä tavoin turvata jokaiselle perheelle mahdollisuus valita oman perheen olosuhteet huomioon ottaen sopiva hoitomuoto. Sillä tulee parantaa pienten lasten vanhempien työsuhdeturvaa, ja myös sairaan lapsen hoito tulee järjestää aukottomasti. Perhepoliittisessa selonteossa todettiin merkittävimmän hoidon järjestämistä koskevan epäkohdan olevan edelleen nykyisten hoitomahdollisuuksien riittämättömyyden. Kuluneen kahden vuoden aikana tätä epäkohtaa ei ole

54 3444 Keskiviikkona 16.. joulukuuta 1981 pystytty oleellisesti parantamaan. Ensi vuoden budjettiesitystä valmisteltaessa valtiovarainministeriö esitti jopa silloin voimassa olleen suunnitelman mukaisia määriä supistettavaksi 25 % :lla. Tämä esitys onnistuttiin pääosin torjumaan. Kuitenkin vuosiksi vahvistetussa valtakunnallisessa suunnitelmassa pudotettiin perustettavien päivähoitopaikkojen määrä paikasta 7 100: aan. Vain tätä paikkamäärää varten on siis budjetissa varattu määrärahat. Tätä ori tarkasteltava vielä sitä taustaa vasten, että sosiaali- ja terveysministeriö oli esittänyt päivähoitopaikkoihin 25 % :n lisäystä edellisen vuoden suunnitelmassa hyväksyttyyn määrään nähden ottaen huomioon päivähoitopaikkojen huutavan tarpeen. Määrärahat ovat siis jääneet pahasti jälkeen tästä todellista tarvetta vastaavasta vähimmäismäärästä, jolle kommunistit ja kansandemokraatit antoivat tukensa. Myös ammattiyhdistysliikkeen piirissä on alettu vaatia entistä painokkaammin päivähoitopaikkojen lisäämistä. Päivähoitotilanteen jatkuminen vuodesta toiseen ilman oleellisia korjauksia on saanut pienten lasten vanhemmat tuskaantumaan odottamiseen ja ryhtymään järjestämään kansalaisliikettä päivähoitotilanteen parantamiseksi. Tänä syksynä muodostettu lapsen oikeus hoitopaikkaan -kansalaistoimikunta keräsi lyhyessä ajassa noin hengen allekirjoitukset adressiin, jolla vaadittiin päivähoitolain toteuttamista. Kansalaistaimikunta on saanut oheensa aktiivisesti toimivia alueellisia jaostoja, jotka käsittelevät laajasti päivähoitokysymyksiä niiden eri puolilta, ei ainoastaan hoitopaikkojen määrään vaan myös laatuun liittyen. Tämä kansalaistoiminta on syntynyt niiden todella vaikeiden ongelmien pohjalta, joita lapsiperheet joutuvat jokapäiväisessä elämässään kohtaamaan. En halua tässä yhteydessä yksityiskohtaisemmin puuttua lasten päivähoidon kehittämisen tarpeisiin kuin nmtaa painokkaasti esiin vaatimuksen päivähoidon ripeästä kehittämisestä niin määrän kuin laadun suhteen. - Ja tämän toivomuksen haluaisin saattaa nimenomaan valtiovarainministerin korviin sinne Iltasanomien taakse. - Tällä ei ainoastaan lievennettäisi lapsiperheiden vaikeuksia lastenhoidon järjestämisen suhteen, vaan se olisi osaltaan helpottamassa vaikeaksi muodostuvaa työttömyyttä tarjoamalla pysyviä työpaikkoja lastenhoitotehtäviin koulutetuille nuorille, samalla kun päiväkotien rakentaminen tarjoaisi työtä rakennustyöläisille. Lapsilisäjärjestelmän osalta päätökset tehtiin jo pari viikkoa sitten lapsilisälain muutoksen yhteydessä. Hallituksen esittämät 14 % :n korotukset olisi lapsilisien reaaliarvon säilyttämiseksi pitänyt välttämättä saattaa voimaan heti ensi vuoden alusta eikä vasta 1. lokakuuta alkaen. Perhepoliittisen selonteon mukaan perhepoliittiset tukitoimet kattavat voin % lapsista aiheutuvista kustannuksista. Tässä todettiin perheiden välillä saattavan olla suurtakin vaihtelua riippuen perheen tulotasosta, sen saamista etuuksista ja käyttämistä palveluista. Joka tapauksessa hallitus katsoi perhepoliittisten tulonsiirtojen ja lapsiperheiden tarvitsemien palveluiden lisäämisen tarpeen olevan ilmeinen. Tähän tarpeeseen ei hallituksen taholta ole kuitenkaan esitetty mitään sellaisia korjauksia, jotka merkitsisivät perhepoliittisten tulonsiirtojen tai palvelujen tason olennaista kohottamista. Perhepoliittisten tulonsiirtojen lisäämisessä näkisin kaikista ensisijaisimmaksi tehtäväksi lapsilisän ikärajan korottamisen 18 ikävuoteen. Herra puhemie:>! Viime viikkojen keskustelussa on eräiden poliittisten piirien toimesta nostettu perhepoliittiset vaatimukset keskeisiksi. Tämä esiin nosto ei ole tapahtunut niinkään sen vuoksi, että tällä olisi haluttu kiirehtiä perhepoliittisia toimenpiteitä kuin jarruttaa kansaneläkeuudistuksen toteuttamista. Lapsiperheet ja eläkeläiset on haluttu asettaa vastakkain ikään kuin he olisivat vastuussa toinen toistensa vaikeuksista. Kaikki tietävät, että näin ei suinkaan ole, vaan molempien ryhmien vaikeuksien aiheuttaja on sama: yksityisen pääoman voitontavoittelu. Molemmat ryhmät, eläkeläiset ja lapsiperheet, ovat pääomapiirien mieliharmeja. Eläkeläiset ovat heille tarpeettomia ihmisiä, lapsiperheet taas liikaa kuluja aiheuttavia, niin kipeästi kuin pääomapiirit tarvitsevatkin niiden kasvattamaa työvoimaa tulevaisuudessa. Eläkeuudistus on saatettava pikaisesti loppuun käsitellyksi eduskunnassa. Eläkeuudistuksen toisen ja kolmannen vaiheen saaminen eduskunnan käsittelyyn on ollut eläkeläisten pitkäaikaisen sitkeän työn tulos. Eläkeuudistuksen vuosia kestäneen valmistelun aikana asiaan on liitetty myös kielteisiä piirteitä, joista kansaneläkkeiden verollepane on keskeisin. Jollei esitettyä eläketulovähennuksen reaaliarvon säilymistä lainsäädännöllä turvata, mitätöityy uudistuksen eläkeläisille tuoma hyöty lyhyessä ajassa. Jo 20 % :n jälkeenjääneisyys eläketulovähennyksen tasossa merkitsee sitä, että pelkästään kansaneläketulosta joutuu maksamaan veroa.

55 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Eläkeuudistuksessa korjataan kuitenkin niin oleellisella tavalla kansaneläkejärjestelmään liittyviä epäkohtia, että sen kiireellinen loppuun käsittely on välttämätön siten, että eläkeläisten edut turvataan. Herra puhemies! Aivan viimeiseksi, viitaten ed. Suonion puheenvuoroon, jossa hän totesi Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa olevan selvää anestesialääkäreiden vajausta, totean, että tämä ei ole ainoa alue, jolla Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa on henkilökuntapulaa. Niinpä olenkin ehdottanut, että Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan lisättäisiin henkilökuntaa. Toivon, että myös ed. Suonio antaa tukensa tälle aloitteelle. Ed. Järvi 1 ehto: Herra puhemies! Puuttumatta laajemmin koko sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan budjettikysymyksiin haluan muistuttaa eräistä budjetin puutteista tällä alalla. Meillä on parhaillaan menossa vammaisten vuosi. Pidän sen vuoksi erittäin valitettavana sitä, että hallitus poisti budjettiesityksestään siinä aiemmin olleen vammaisten lomatoimintaan tarkoitetun määrärahan. Tämä määräraha oli muutaman sadantuhannen markan luokkaa. Vaikka se ns. porkkanarahoina eduskunnan toimesta palautetaan budjettiin, ei se tee hallituksen laiminlyöntiä kauniimmaksi, olletikin kun hallituksen budjettiesityksessä on riittänyt peräti 14 milj. mk ay-liikkeen lomatoimintaan. Valtaosa viimemainitusta summasta menee investointeihin, joilla rakennetaan tuottoisaa bisnestoimintaa, eikä suinkaan sosiaaliseen lomatoimintaan. Hallitus ottaa vähätkin pois niiltä, joiden asema on kaikkein vaikein, ja antaa runsaskätisesti niille, joilla muutenkin on yltäkyllin. Kansalle puhutaan kauniita valheita muka vähäosaisten asialla olemisesta. Porkkanoiden joukossa vammaiset saivat vain takaisin sen vähän, mikä heille alunperin olisi kuulunutkin varsinaisessa budjetissa. Heidän tarpeensa ovat monin verroin suuremmat. Loma-, virkistys- ja harrastustoiminnan lisäksi he tarvitsevat myös muuhun liikkumiseensa ja asioimiseensa kuljetuspalveluita. He tarvitsevat kotiapupalveluita, joita pitää lisätä sekä kunnallisella että yksityisellä pohjalla esim. saattamalla hoitokustannukset verovähennyskelpoisiksi, mikä palvelisi sekä lapsiperheitä että perheitä, joissa on vammaisia ja vanhuksia. Vammaiset tarvitsevat nykyistä enemmän palvelutalotyyppisiä asuntoja, joissa vammainen voi viettää mahdollisimman itsenäistä ja normaalia elämää. Kun näitä asuntoja palveluineen ei ole riittävästi, moni vammainen joutuu elämään laitoksissa hyvin eristettyä elämää. 'Kuitenkin vammaisella on samat sosiaalista kanssakäymistä ja kulttuuria koskevat tarpeet kuin muillakin. Olen tehnyt budjettialoitteen cp- ja liikuntavammaisten asuntolakotihankkeen tukemiseksi. Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään lisämäärärahaa tältä pohjalta. Testamenttilahjoituksen turvin perustettu Anni Vaikaman Säätiö on parhaillaan kunnostamassa uutta taloa Lempäälässä tähän tarkoitukseen. Nuoret vammaiset itse ovat tehneet aloitteen asuntolakotitoiminnan aloittamisesta. Talon hankinta- ja muutostyöt vammaisten tarpeita vastaaviksi kysyvät varoja huomattavasti enemmän kuin säätiöllä tällä hetkellä on käytettävissään. Vammaisten vuonna aloitteen mukainen mk olisi pieni kädenojennus vähäosaisimmille. Jos ei lisävaroja ole, asia voitaisiin hoitaa budjetin sisäisenä siirtona parempiosaisilta vaikkapa irrottamalla murunen mainitsemastani 14 ay-lomamiljoonasta. Erityisenä apua tarvitsevana vammaisryhmänä haluaisin muistuttaa hallitusta ja eduskuntaa myös päihdevammaisista. Heidän asianmukaiseen hoitoonsa on yhteiskunta pannut varoja aivan liian vähän, ja hoitotilanne on tästäkin syystä lähes katastrofaalisen kehno. Ennalta ehkäisy on samoin retuperällä. On valitettavaa, että hallitus ei tunne vastuuta alkoholismin uhreista eikä maan nuorista ihmisistä. Jopa WHO:n asiantuntijoiden vetoomukset hallituksille alkoholihaittojen vähentämisestä hillitsemällä kulutusta alkoholin saatavuutta rajoittavilla toimilla, ovat kaikuneet Suomessa kuuroille korville. Hallitus ajattelee vain budjetin tulopuolen kattamista alkoholijuomaverovaroista saatavilla tuloilla piittaamatta tämän rahavirran rinnalla syntyvistä terveydellisistä ja sosiaalisista ongelmista. Alkoholilain jo muutoinkin vesitetty ja niukka kokonaisuudistusesitys on taas lykätty yksien vaalien taakse, mikä on vastuutonta asioiden hoitamattomuutta. Ongelmien ja haittojen taso siis pysyy edelleen korkeana. Ne ihmiset ja järjestöt, jotka kantavat hätää ja huolta uhrien, vammautuneiden auttamisesta, saavat tehdä tätä altruistista työtä pitkälti omalla kustannuksellaan. Hallitus kyllä kerää alko-

56 3446 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 holilla rahaa, mutta ei satsaa selviämisasemien ja katkaisuhoitoverkoston asialliseen järjestämiseen, ja tämä asiaintila on häpeä. Joitakin kuukausia sitten kävi sosiaali- ja terveysministeriön puheilla Lähetysnuoret-järjestön lähetystö pyytämässä rahallista tukea päih: devammaisten hoitoon. Lähetystön mukana oh sosiaalivirkailija, joka on lähettänyt päihdevammaisia nuoria järjestön suojakotiin Tyyskylään. Tämä sosiaalivirkailija kertoi, että tässä kodissa saavutetaan keskimääräistä parempia hoitotuloksia. Siellä autetaan koko ihmistä hengelliseen ja sosiaaliseen uudistumiseen yhden osaongelman hoitoyrityksen asemesta. Kodin johtajana toimii aviopari, jonka äitihahmo tuntee hyvin hoidettavien ongelmat, sillä hän on itse pelastunut huumeiden orjuudesta hengellisen uudistumisen kautta. Tästä Tyyskylän kodin äidistä on myös tehty näinä päivinä esitettävä televisioelokuva Ritun stoori. Ministeriössä näille myös yhteiskunnallisesta arvokasta sosiaalista toimintaa harjoittaville ihmisille annettiin tunnustusta ja sympatiaa, mutta kerrottiin, että rahaa ei muka ole. Budjettialoitteessani ehdotettu markan summa tähän tarkoitukseen on vaatimaton verrattuna vaikkapa puolueopistojen saamaan valtionapuun, niille on kyllä rahaa löytynyt. Ehdottamani summa olisi lähetysnuorille kipeään tarpeeseen, sillä päihdevammaisten auttamiseen tähtäävää toimintaa on äskettäin, vuonna 1980, laajennettu ostamalla Siuntion Tyyskylästä 80 ha:n tila suojakotitoimintaa varten. Kunnostustöitä tehdään edelleen. Järjestö on toiminut kahdeksan vuoden ajan nuorten parissa kaduilla kouluissa ym. Katu- ja teetupatyön kautta on jä;jestön suojiin ja hoitoon tullut kymmeniä alkoholisti- ja huumenuoria. Lähetysnuoret toimivat vapaaehtoisen avustustyön ja lahjoitusten varassa. Järjestöllä on palveluksessaan 30 palkattua työntekijää, mutta suuri osa työstä tehdään palkatta. Hallituksen, joka kerää rahaa valitettavalla tavalla sallimalla viinan virrata vapaasti, pitäisi edes helpottaa näiden suurenmoisten ihmisten työtaakkaa antamalla kitsastelematta taloudellista tukea heidän toiminnalleen viinan uhrien hoitamiseksi. Tulen aloitteeni pohjalta yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään määrärahaa tähän tarkoitukseen. Vammaisten vuonna muistutan hallitusta ja eduskuntaa myös suojatyötoiminnan tarpeista. V ajaatyökykyisiä varten tarvittaisiin noin suojatyöpaikkaa, kun niitä on vain noin Tarve on siis kymmenkertainen olemassa oleviin paikkoihin nähden. Nykyisin suojatyökeskusten ylläpitäjinä toimivat eri yhdistykset ja säätiöt. Olisi toivottavaa, että myös yhteiskunta osallistuisi merkittävällä panoksella suojatyöpaikkojen perustamiseen ja ylläpitoon, koska tarve on moninkertainen nykyisiin resursseihin nähden ja suojatyön myönteiset puolet kuntoutettaville ja vajaatyökykyisille ovat erittäin suuret. Suojatyöpaikkojen moninkertaistamisen yhteiskunnan toimesta ei pitäisi olla taloudellisestikaan mahdotonta, sillä suojatyöpaikkojen myyntitulot peittävät näiden työpaikkojen menoista tavallisesti yli 80 %. Monet normaalista työelämästä sivuun joutuneet vammautuneet henkilöt tarvitsisivat suojatyötä jo yksinomaan mielenterveyden kannalta. Paitsi työtuloja, vajaatyökykyinen saa suojatyön kautta mielekkyyttä elämäänsä. Suojatyö lykkää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja jouduttaa siirtymistä laitoshoidosta osallistuvaan yhteiskuntaan. Suojatyöpaikkojen lisääminen on perusteltua ennen kaikkea siksi, että tällä tavoin pyritään ihmisen kuntouttamiseen, vammaisen mahdollisimman itsenäiseen elämään ja elämän laadulliseen kohottamiseen. Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään budjettialoitteeni perusteella 10 milj. markan määrärahan lisäystä tähän tarkoitukseen. Vielä haluan kiinnittää hallituksen ja eduskunnan huomiota erääseen aloitteeseen, jonka ovat allekirjoittaneet lähes kaikki eduskunnan naiskansanedustajat, mukana on myös miesedustajia. Tämä aloite koskee synnytyskipujen lievitykseen tarvittavien anestesiaerikoislääkäreiden ja erikoissairaanhoitajien virkojen perustamista. Vetoan nyt teihin, arvoisat edustajakollegat, tämän aloitteen läpiviemiseksi. Tämä koskee perheitä, äitejä, lapsia ja jopa väestöpolitiikkaamme. Kaikki äidit eivät tarvitse kivunlievitystä. Tässäkin suhteessa ihmiset ovat biologisesti hyvin yksilöllisiä. Mutta ne äidit, jotka tällaista apua tarvitsevat, tarvitsevat sitä todella kipeästi. Tämän voin sanoa alan ammattityöntekijänä. Ei ole oikein se, että he jäävät puutteellisen kipuhoidon varaan yksinomaan resurssien puutteen tähden. On selvää, että kivunlievityksen on oltava sekä äidin että syntyvän lapsen kannalta turvallista. Siihen ei kelpaa mikä tahansa kipulääkitys milloin tahansa annettuna, ja juuri siksi tarvitaan tämän nykyistä tiedon, taidon ja turvallisuuden tasoa vastaavan inhimillisen avun antamiseen asiantuntevaa henkilökuntaa.

57 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Synnytyskipujen lievityksen tarve on ajoittain tullut esiin vilkkaana keskusteluna myös julkisen sanan palstoilla. Asiasta on tehty myös ~1aiskansanedustajien yhteinen eduskuntakysely ja parina aikaisempana vuonna myös aloitteita. Lääkintöhallitus asetti tekemällään päätöksellä työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää synnytyskipujen lievittämisen tarve, laatia ehdotus toteuttamisohjelmasta sekä arvioida tarvittavat henkilökuntavoimavarat. Työryhmä on laajassa ja perusteellisessa selvityksessään, joka on valmistunut , todennut, että Suomessa noin % synnyttäjistä kokee sietämätöntä kipua synnytyksen yhteydessä. Ensisijaiseksi yleisesti käytettäväksi puudutusmenetelmäksi esitetään ns. lumbaalista epiduraalipuudutusta, jota % :n synnyttäjistä on laskettu tarvitsevan. Tämä todella tehokas kivunpoistomenetelmä edellyttää kuitenkin anestesialääkäriä toimenpiteen suorittajaksi ja anestesiaan erikoistunutta hoitajaa potilaan tarkkailijaksi normaalin obstetrisen henkilökunnan ohella. Työryhmän laskelmien mukaan synnytyskipujen lievittämisen toteuttamiseen tarvitaan yhden anestesialääkärin työpanos synnytystä kohti ja yksi anestesiaan perehtynyt synnytyssalin erikoissairaanhoitaja synnytystä kohti. Virkoina kokonaistarve vastaisi 27 lääkärin ja 72 erikoissairaanhoitajan virkaa yliopistoja keskussairaalatasolla. Ajanmukaisen synnytyskipujen lievityksen toteuttaminen on työryhmän mukaan tarkoituksenmukaisinta aloittaa yliopistosairaaloista, koska tätä kautta saatu kokemus on nopeimmin ja parhaiten hyödynnettävissä myös maan muissa synnytyssairaaloissa. On myös muistettava, että vaikeimmat ja riskaabeleimmat synnytykset usein keskittyvät juuri näihin sairaaloihin. Työryhmän arvion mukaan tarvitaan tähän tarkoitukseen 9 anestesiaerikoislääkärin ja 10 erikoissairaanhoitajan virkaa. Kun nyt yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään aioitteemme pohjalta määrärahaa näiden lääkintöhallituksen työryhmän esittämien virkojen perustamiseen, toivon, että kaikki aloitteen allekirjoittajat ja myös miesedustajat tulisivat hoitamaan tätä asiaa lopultakin eteenpäin. Näitä virkoja ei pitäisi panna kilpailemaan prioriteettijärjestyksestä varsinaisen sairaanhoidon virkojen kanssa. Tässä ei ole kyse varsinaisesta sairaanhoidosta vaan äitien ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisesta. Molempia sektoreita tulee kehittää rinnakkain. Ei meillä nykyisin enää leikatakaan eikä ommella haavoja ilman asianmukaista kivunpoistavaa anestesiaa. Turvallisen kivunlievityksen käytön laiminlyöminen kivuliaissa synnytyksissä on kuoppa terveydenhuollossamme, ja se tulisi inhimillisistä syistä viivyttelemättä tasoittaa, niin että kenenkään ei tarvitsisi tarpeettomasti kärsiä, kun on olemassa turvallisia synnytyskivun lievitysmenetelmiä. Koska rajoitettujen terveydenhuollon virkalisäysten prioriteettijärjestyksessä synnytyskipujen hoito on tähän asti aina jäänyt lapsipuolen asemaan, pidän perusteltuna sitä, että hallitus ja eduskunta osoittavat erillisellä lisämäärärahalla virkalisäykset tähän tarkoitukseen lääkintöhallituksen työryhmän esittämällä tavalla. Näin saataisiin lopulta pää auki tämänkin asian asianmukaiseen hoitamiseen. Tulen, herra puhemies, yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään aloitteeni pohjalta määrärahoja tähän tarkoitukseen. Ed. Mäkynen: Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta on lisännyt 1 milj. mk hallituksen esitykseen valtionapuna ammattiyhdistysliikkeen lomajärjestöjen lomatoimintaa varten. Tämä on osoitettu momentille Tällä momentilla on rahaa ensi vuotta varten nyt 15 milj. mk, josta edelleen noin 2/3 on perustamiskustannuksiin ja loppuosa käyttökustannuksiin. Ammattiyhdistysjärjestöt ovat yhteisesti todenneet, että jatkossa tämä avustus pääosin suunnattaisiin käyttökustannuksiin ja perustamiskustannusten osuus vähitellen loppuisi kokonaan. Tämän vuoden jaossa vastaava määräraha oli 14 milj. mk, joka jaettiin ammattiyhdistysjärjestöjen kesken seuraavasti: Lomaliitto, jossa ovat mukana kaikki neljä työntekijäjärjestöä, sai mk, Perhelomat, jossa on pääosin ainoastaan sosialidemokraattinen puolue, sai mk, Suomen Ammattiliittojen Lomajärjestö SAL, joka on SAK:n vetämä, sai mk, Työväen Lomakeskusliitto, joka on kansandemokraattien ja kommunistien hallussa, sai mk ja STTK:n Lomat sai hiukan yli mk ja TVK-järjestöjen lomayhdistys noin 1.1 milj. mk. Työntekijöiden keskusjärjestöjen osalta akavalaiset ovat tässä jaossa jääneet osuudetta, jos ei huomioon oteta nimenomaan Lomaliiton kautta välillisenä tulevaa vähäistä tukea. Perusteluina tämän vuoden jaolle on todettu, ettei Akavalla ollut avustuskelpoista lomajärjestöä,

58 3448 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Tällainen lomajärjestö kyllä oli perustettu jo edellisvuonna kesäkuun 17 päivänä, mutta se rekisteröitiin vasta tämän vuoden maaliskuussa. Tämän vuoden budjetin mukaiset, siis tuo 14 milj. mk, rahat jaettiin maaliskuun 5 päivänä ja näin Akava saatettiin ohittaa tuon rekisteröinnin aiheuttaman viiveen takia. Nyt Akavalla kuitenkin on avustuskelpoinen lomajärjestö ja rahojen jaossa Akavan jäsenkunta odottaa tasapuolista kohtelua kaikkia työntekijäjärjestöjä kohtaan. Akavalainen lomayhdistys, A-lomat ry, odottaa saavansa nyt osuutensa talousarvioon sisällytetystä 15 milj. markan määrärahasta. Herra puhemies! Osoitankin kysymyksen paikalla olevalle asianomaiselle ministerille tästä asiasta: Aikooko hallitus tässä asiassa noudattaa tasapuolista kohtelua työntekijäjärjestöjä kohtaan? (Ed. Kanerva: Onko ministeri paikalla?) - Kyllä mielestäni on. Ammattiyhdistysliikkeen lomajärjestöjen lomatoiminta ei kaikissa suhteissa ansaitse ainoastaan kiitosta. Erityisesti joillakin Pohjois-Suomen ja Lapin alueilla ovat ay-liikkeen lomakeskusinvestoinnit aiheuttaneet katkeruutta siellä matkailualan yrittäjinii jo toimivien piirissä. Palkanansaitsijajärjestöt ovat kyllä todenneet, että Suomessa tehtyjen matkailututkimusten mukaan - näitä ovat tehneet Sitra ja Matkailun edistämiskeskus, joita he myös siteeraavat - merkittävällä osalla väestöä ei ole taloudellisten tai muiden syiden johdosta mahdollisuuksia viettää lomaansa kodin ulk.opuolella. Edelleen he katsovat, että ammattiyhdistysjärjestöjen toiminta kohdistuu juuri lomanviettomahdollisuuksien tasaamiseen ja ulottamiseen mahdollisimman laajoille piireil1e eikä se kohdistu markkinoilla jo olemassa olevaan kysyntään. Edelleen he katsovat, että sen tarkoituksena on aktiivisten kotimaisten lomanviettomahdollisuuksien edistäminen. Järjestöjen esittämä käsitys oman lomanviettotoiminnan edistämisestä on hyväksyttävä. Joissakin tapauksissa olisi kuitenkin matkailuelinkeinoelämän kannalta hyväksyttävämpää se, että ay-järjestöt pidättyisivät omien investointien toteuttamisilta ja hankkisivat lomapalvelut jäsenilleen jo olemassa olevien matkailu- ja lomapalveluyritysten välityksellä tai avulla. Ed. R en 1 u n d: Herr talman! Den prognos för antalet cancerfall, som utarbetats av Finlands Cancerregister år 1971 på basen av incidenttalen, förutspår att det årliga antalet nya cancerpatienter från jämförelseåret och fram tili mitten av innevarande decennium skall öka med upp tili 35 %. Det urval som gjordes ur medicinalstyrelsens statistik över anmälningar av avförda personer motsäger inte denna prognos. Det är allmänt känt att man vid vården av cancerpatienter i första hand tillgriper kirurgiska ingrepp och strålbehandling, vartill numera allt oftare kan fogas medicinbehandling, som givit uppmuntrande resultat. Det riksomfattande cancerbekämpningsprogram som medicinalstyrelsen låtit utarbeta har tagit som målsättning att centralisera behandlingen av cancerpatienter så, att den försiggår under ledning av de fem universitetssjukhusen, eftersom erfarenheterna såväl på det internationella planet som i vårt eget land visar att de bästa behandlingsresultaten uppnås på de sjukhus, tili vilka vården av cancerpatienterna kan koncentreras. Den apparatur och utrustning som erfotdras för behandlingen av cancerpatienter har i takt med den medicinska vetenskapens och teknikens nuvarande utveckling blivit allt mera komplicerad och allt dyrare. Sålunda är det förståeligt, att man i vårt land länge dröjde med att anskaffa bl.a. den basutrustning som erfordras vid strålbehandling, varvid man främst åberopade finansieringssvårigheterna. Följden av dröjsmålet var att apparaturanskaffningarna tili månget sjukhus, där strålbehandling ges, kom att inträffa under en mycket kort tidsrymd, oftast det sista året under 1960-talet. Uteslutande på den grunden skulle i själva verket den stora sensationsnyheten senaste vinter ha kunnat förutses: största delen av strålbehandlingsapparaturen har vad säkerheten och tryggheten beträffar slitits ned så mycket, att apparaturen inte längre borde användas alls. I detta försvårade läge tillsatte medicinalstyrelsen en av sakkunniga sammansatt stråldosarbetsgrupp, som senaste vår avgav sitt betänkande och sitt förslag tili avhjälpande av situationen. Betänkandet omfattar ett program för förnyande av den nuvarande apparaturen och ett anskaffningsprogram för kompletterande utrustning. Båda dessa program har fördelats på ett flertal år, för att man i framtiden skall kunna undvika att ställas inför samtidiga, på

59 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka sätt och vis överraskande storanskaffningar till många sjukhus. De apparaturanskaffningsprogram stråldosarbetsgruppen föreslår, vilka i de avgivna sakkunnigutlåtandena som sådana betraktas som i huvudsak väl avvägda, har stött på svårigheter vid förverkligandet närmast på grund av att myndigheterna har omfattat den ståndpunkten, att de centralsjukhus där strålbehandlingsutrustningen är placerad är hänvisade tili att anskaffa den i programmet avsedda apparaturen inom ramen för det allmänna anslag för förnyande av utrustning och nyanskaffningar, som reserverats för hela sjukhusets behov. Den sakkunniggrupp inom medicinalstyrelsen, som tillsatts för att verkställa det riksomfattande cancerbekämpningsprogrammet, har veterligen år 1980 konstaterat, att patienter från andra regioner än centralsjukhusdistriktets egen står för följande andelar av den strålbehandling, som givits: i Helsingfors %, i Abo 33 %, i Tammerfors 50%, i Vasa 45 %, i Jyväskylä 25 %, i Villmanstrand 55 % och i Uleåborg ända upp till 70 %. Dessa procentsiffror återspeglar självfallet det riksomfattande cancerbekämpningsprogrammet, som uttryckligen koncentrerar patienterna tili några stora sjukhus. Det måste dock anses vara oskäligt att dessa sjukhus, som i betydande utsträckning betjänar även andra invånare än dem, som är bosatta inom det egna kommunförbundet, vid anskaffningen och förnyandet av sin övriga utrustning tvingas nöja sig med de budgetanslag, som nästan helt förbrukas av de här avsedda specialanskaffningarna. Det vore därför mera ändamålsenligt, att det anslag som avser förnyande och kompletterande av strålbehandlingsapparatur skulle beviljas separat. Detta skulle i varje händelse ha varit fallet, om Strålsäkerhetsinstitutet skulle ha totalförbjudit användningen av de defekta anordningarna och om stråldosarbetsgruppen inte skulle ha kunnat finna en utväg för en tidsfördelad ny- och kompletteringsanskaffning. Syöpäsairaiden hoidossa tarvittava laitteisto ja välineistä on lääketieteen ja tekniikan nykyisen kehityksen myötä tullut yhä monimutkaisemmaksi ja kalliimmaksi. Näin ollen on ymmärrettävää, että maassamme pitkään viivyteltiin mm. sädehoitoon tarvittavan peruslaitteiston hankinnassa vedoten etenkin rahoitusvaikeuksiin. Viivyttelyn tuloksena oli monen säde- hoitoa antavan sairaalan laitehankintojen osuminen hyvin lyhyeen ajanjaksoon, useimmiten 1960-luvun loppuvuosiin. Pelkästään tällä perusteella olisi itse asiassa ollut ennustettavissa viime talven sensaatiouutinen: suurin osa sädehoitolaitteista on varmuudeltaan ja turvallisuudeltaan kulunut sellaiseksi, ettei välineistöä pitäisi enää lainkaan käyttää. Vaikeutuneessa tilanteessa lääkintöhallitus asetti asiantuntijoista koostuvan säkeannostyöryhmän, joka antoi mietintönsä ja ehdotuksensa tilanteen ratkaisemiseksi viime keväänä. Mietinnössä on nykyisten laitteiden uusimisohjelma ja täydentävien laitteiden hankintaohjelma. Molemmat nämä ohjelmat on hajautettu usealle vuodelle, jotta vastaisuudessa vältyttäisiin yhtäaikaisesta, tavallaan yllättäen eteen tulevasta suurhankinnasta moneen sairaalaan. Sädeannostyöryhmän esittämät hankintaohjelmat, joita annetuissa asiantuntijalausunnoissa pidetään sinänsä pääosin oikeaan osuneina, ovat kohdanneet toteuttamisvaikeuksia sen vuoksi, että viranomaiset ovat omaksuneet kannan, jonka mukaan ne keskussairaalat, joihin sädehoitolaitteet on sijoitettu, joutuvat hankkimaan ohjelmassa tarkoitetut laitteet koko sairaalan tarpeisiin varattua yleistä laitteiden uusinta- ja uushankintamäärärahaa käyttäen. Valtakunnallista syöväntorjuntaohjelmaa toteuttamaan asetettu lääkintöhallituksen asiantuntijaryhmä on tiettävästi vuonna 1980 todennut, että annetusta sädehoidosta tulee muiden kuin oman keskussairaalapiirin alueelta olevien potilaiden osalle Helsingissä %, Turussa 33 %, Tampereella 50%, Vaasassa 45 %, Jyväskylässä 25 %, Lappeenrannassa 55% ja Oulussa 70%. Nämä prosenttiluvut heijastavat tietysti valtakunnallista syöväntorjuntaohjelmaa, joka nimenomaan keskittää potilaat muutamiin suuriin sairaaloihin. On kuitenkin pidettävä kohtuuttomina, että nämä sairaalat, jotka huomattavassa määrin palvelevat muitakin kuin oman kuntainliittonsa asujaimistoa, joutuvat muun välineistönsä hankinnassa ja uusimisessa tyytymään tässä tarkoitettujen erityishankintojen lähes kokonaan kuluttamiin määrärahoihin. Tästä syystä olisi tarkoituksenmukaisempaa, että sädehoitolaitteiden uusimiseen ja täydentämiseen tarkoitettavat määrärahat annettaisiin erillisinä. Tähän olisi joka tapauksessa jouduttu, jos Säteilyturvallisuuslaitos olisi kokonaan kieltänyt vial K

60 3450 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 listen laitteiden käytön ja jos sädeannostyöryhmä ei olisi voinut löytää tietä hajautettuun uudis- ja täydennyshankintaan. Herr talman! Tyvärr finns det ingct separat anslag upptaget för detta ändamål i budgetförslaget. Då nyanskaffningar måste ske till sa~tliga strålbehandlingsklinijker inom en re~at1vt kort tidsperiod vore det önskvärt att regermgen i brådskande ordning skulle skrida tili åtgärder för att säkerställa dessa anskaffningar. Mot den bakgrunden borde man därför anslå extra budgetmedel som enbart skulle gå tili de olika strålbehandlingsklinikerna. Helst borde dessa medel fås med i årets första tilläggsbudget, ifall vi vill undvika att ytterligare börja tala om en katastrofsituation. Om inte extra anslag beviljas för apparaturanskaffning tili strålbehandlingsklinikerna blir det omöjligt för sjukhusen att inom normala budjetramar sköta frågan. De budgetramar som finns hinner knappt tili att sköta den övriga sjukvården. Detta kan inte vara avsikten, varför regeringen omedelbart bör vidtacra sådana åtgärder som syftar till att avhjälpa de"' brister som stråldosarbetsgruppen förutsätter i sitt betänkande och som är nödvändiga för behandlingen av cancerpatienterna. Ed. P. Puhakka: Herra puhemies! Tämän pääluokan yhteydessä on syytä käsitellä hallituksen esitystä kansaneläkeuudistukseksi. KansaneläkeJäin muuttaminen merkitsee kansaneläkkeitten tason korottamista ja tarveharkinnan asteittaista poistamista sekä omien että puolison tulojen osalta. Kansaneläkeuudistuksen toisen ja kolmannen vaiheen toteuttamista on pidettävä merkittävänä eläkepoliittisena saavutuksena, joka on tulosta eläkeläisten pitkäaikaisesta ja yksimielisestä kamppailusta. Uudistus parantaa miltei kaikkien tulottomien ja pienituloisten kansaneläkkeen saajien eläketurvaa. Hallituksen esitykseen liittyy kuitenkin eräitä puutteita. Esitys ei sisällä uudistuksen neljättä vaihetta. Nyt esillä olevien vaiheitten aikataulu on liian hidas. Pelkkää kansaneläkettä saavien eläkkeiden korotus on liian pieni. Kielteisenä on pidettävä kansaneläkkeitten verolle asettamista. Kansaneläkkeitten yeronalaiseksi saa ttamiselle ei ole esitetty perusteita. Eräs väite on, että tarveharkinnan purkaminen, ellei kansaneläkkeitä aseteta verolle, hyödyttää suurituloisia. Tällainen väite ei pidä paikkaansa. Jo noin markan suuruinen työeläke estää kokonaan kansaneläkkeen uuden lisäosan saamisen. Pelkän pohjaosan saajaa uudistus ei hyödytä lainkaan. Näin ollen suurta työeläkettä tai esimerkiksi tapaturmakorvausta saava ei saisi kansaeläkkeen korotusta, vaikka kansaneläke säilyisi verovapaana. Eläkeläisillä suuret työtulot ovat harvinaisia. Vuonna 1980 kansaneläkettä saavien keskimääräinen työtulo oli vain noin 500 mk kuukaudessa. Yrittäjätuloja puolestaan sai vain alle 1 % eläkeläisistä. Keskimääräinen pääomatulo, joka eläkeläisinä on lähinnä pienehköjä vuokra- ja korkotuloa, oli vaatimattomat 200 mk kuukaudessa. Hallituksen esityksen mukaan käytettävissä oleva eläketulo kaventuu nykyiseen tilanteeseen verrattuna työeläkkeen ollessa noin mk kuukaudessa tai enemmän, jos työeläke on alkanut ennen Veroratkaisun seurauksena noin 40 OOO:n tällaisen työeläkettä saavan eläkeläisen toimeentulo heikkenisi eikä heitä läheskään kaikkia voida pitää suurituloisina. Jos työeläke on alkanut edellä mainitun ajankohdan jälkeen, toimeentulo kaventuu työeläkkeen ylittäessä mk kuukaudessa. Kokonaisuutena tarkastellen eläkeuudistus aiheuttaisi käytettävlssa olevien tulojen pienentymisen noin eläkkeensaajan osalla, joista eläkkeensaajan eläkkeen aleneminen aiheutuu kansaneläkkeen saattamisesta veronalaiseksi tuloksi. Kommunistit ovat sitä mieltä, ettei sosiaaliturvaa tule asettaa verolle. Tästä seuraa, että vastustamme myös kansaneläkkeitten verolle asettamista. Oikeampi menettelytapa leikata suuria eläkkeitä on asettaa suurille eläkkeille katto ja tehdä asteittain aleneva työeläkeasteikko. Kansaneläkkeitten verotus on ilmoitettu toteutettavan siten, että pelkkä kansaneläke jää verottomaksi ja sen lisäksi myös pienet työeläkkeet. Verokevennys olisi kuitenkin suurimmillaan vain noin 50 mk kuukaudessa. Kansaneläkkeitten verollepano ei sitä paitsi ole oikea keino työeläkkeitten verotuksen keventämiseen. Esityksessä luvatut tavoitteet saavutettaisiin uusilla eläketulovähenny ksill ä. Tosin viime vuosien kehitys muitten eläkeläisille tarkoitettujen erityisvähennysten osalta on ollut eläkeläisten kannalta erittäin kielteinen, koska ne ovat menettäneet reaaliarvoaan tuntuvasti. Eläketulovähennyksen jääminen inflaatiokehityksestä jälkeen merkitsisi pienten työeläkkeitten verokevennyksen poistumista muuta-

61 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka man vuoden kuluessa ja sitä, että myös pelkkää kansaneläkettä saavat joutuisivat maksamaan veroa. Näin mitätöityisi muutamien vuosien kuluessa kansaneläkeuudistuksesta eläkeläisille tullut hyöty. Tästä syystä, mikäli kansaneläkkeitä ei jätetä verotuksen ulkopuolelle kuten edellytämme, on eläkevähennys sidottava indeksiin. Kansaneläkkeitten verotuksen ulkopuolelle jättäminen ei näytä toteutuvan. Sen sijaan on merkkejä siitä, että eläkevähennys sidottaisiin indeksiin. Kommunistit ovat vaatineet omissa päätöksissään ja ohjelmissaan kansaneläkkeen korottamista vähimmäispalkkaa vastaavaksi. Hallituksen esitys merkitsee pelkkää kansaneläkettä saaville 80 markan korotusta kuukaudessa, ja sekin korotus toteutuisi kahdessa vaiheessa vuosina 1983 ja Tasokorotuksen jälkeen täysi kansaneläke olisi noin mk kuukaudessa. Eläkeläisjärjestöt ovat vaatineet, kuten myös Suomen kommunistinen puolue, vähimmäispalkkaa vastaavaa minimieläkettä. Alipalkatuilla aloilla kokopäivätyössä maksettavat alimmat nettopalkat ovat nykyisin noin mk kuukaudessa. Hallituksen esityksen mukainen kansaneläkkeitten taso ei siis merkitse sitä, että kansaneläke nousisi vähimmäispalkkaa vastaavaksi. Kansaneläkkeen taso jää vielä satoja markkoja jälkeen vähimmäispalkkatasosta. Kommunistien käsityksen mukaan kansan~ eläkkeitten tasokorotuksen pitäisi olla hallituksen esittämää suurempi. Kansaneläkkeitten lähentämiseksi vähimmäispalkkatasoon tulisi lisäosaa korottaa vuoden 1983 alusta 150 markalla ja vuoden 1984 alusta 50 markalla kuukaudessa. Vaatimiemme tasokorotusten jälkeenkin jäisi vielä täysi kansaneläke alle markan kuukaudessa. Kertauksen vuoksi tulkoon vielä sanotuksi, että kommunistit pitävät kansaneläkeuudistusta myönteisenä sen vuoksi, että se parantaa huomattavan osan kansaneläkkeen saajien eläketurvaa. Meidän käsityksemme mukaan olisi kuitenkin pitänyt eläkeuudistuksen toteuttamisen aikataulun olla nopeampi. Kansaneläkkeitä olisi pitänyt korottaa enemmän ja kansaneläkkeitten verotuksesta olisi pitänyt luopua. Tietenkin tässä yhteydessä olisi pitänyt toteuttaa myös kansaneläkeuudistuksen neljäs vaihe. Lopuksi tulkoon tarpeeksi painokkaasti sanotuksi, että me edellytämme, että kansaneläkeuudistus käsitellään loppuun ennen presidentin valitsijamiesvaaleja. Kommunistit ovat valmiit eläkeuudistuksen kimpussa työskentelemään joulunalusviikolla, joulun ja uudenvuoden välissä ja tulemaan kansaneläkeuudistusta käsittelemään myös tammikuussa. Näemme, että ellei eläkeuudistusta käsitellä ennen presidentin valitsijamiesvaaleja, eläkeuudistus voi jäädä toteutumatta. Juuri tästä syystä olemme eläkeuudistuksen kiireellisen käsittelyn kannalla. Ed. S a 1 o 1 aine n: Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan jäsenille ilmoitan, että valiolmnta kokoontuu huomisaamuna kello Ed. Kauppi: Herra puhemies! Eduskunnalle on kuluvilla valtiopäivillä annettu kolme merkittävää lakipakettia, ns. sove-paketti, kansaneläkeuudistus ja Valtava-paketti. Nämä kytkeytyvät kaikki tavalla taikka toisella toisiinsa ja tulevat kaikki vaikuttamaan kuntien ja veronmaksajien asemaan. Sove-lakipaketti tuli ulos vajanaisena. Työttömyysturvan korotus ja verotus jäivät toteutumatta, ja tämä erityisesti vaikutti kuntien verotuloihin. Väestörakenteeltaan vinoutuneissa kunnissa, joissa voi olla esim. 20, jopa 34 % eläkeläisiä, ei kerry sitä verotulomäärää, mitä sove-paketilta odotettiin, kun se tuli tulos vajanaisena ja lisäksi eduskunnassa hyvin paljon lisukkeita saaneena. On aivan selvää, että kunnassa, jossa on 20 % eläkeläisiä, ei tule sairausvakuutuksen päivärahaa, koska sellainen ei kuulu eläkeläisille, eikä liioin näissä kunnissa äitiyspäivärahaa, koska syntyvyys niissä on erittäin matala. Jopa liikennevahinkojakin sattuu vähemmän, koska nekin kumuloituvat Etelä-Suomeen. Juuri näiden kuntien kohdalla myös kansaneläkeuudistus tulee merkitsemään suurta lisärasitusta. Nyt kansaneläkeuudistuksen toteuduttua lisäosakustannuksiin joutuvat kunnat osallistumaan merkittävällä summalla. Koska kunnille ei veromarkkoja kerry muuta tietä, ne joutuvat suuriin vaikeuksiin. Onhan sovittu tupo-ratkaisun yhteydessä, että osapuolten kansaneläkemaksua ei koroteta. Kansaneläkelaitoksen oma liikkumavara on hyvin rajallinen, eikä vaitiokaan ole luvannut antaa tähän uudistukseen lisää tukea. Silloin maksajiksi jäävät viime kädessä kuntalaiset, ne, jotka vielä ovat työssä, nuoret perheet ja yleisesti sanottuna aktiiviväestö. Valtava-uudistus on hyppy suureen tuntemattomuuteen. Se lupaa kyllä porkkanoita, mutta senkin kohdalla on nähtävissä haittavaikutuksia

62 3452 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 jo tässä vaiheessa paljon enemmän kuin etuja. Sen tavoitteena on aikaansaada tervehdyttäviä muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoimintaan. Onkin ilmeistä, että oikein toteutettuna uusi lainsäädäntö auttaa toiminnallisissa ratkaisuissa nykyistä tarkoituksenmukaisempaan toimintaan. On kuitenkin todettava, että lakipaketti on hyvin laaja puitelaki, joka saa sisältönsä vasta alemman asteisilla säännöksillä. Paljon jää riippumaan siitä, minkälaisen ideologian kannattajat tulevat alemman asteisia säännöksiä antamaan. Erityisesti tämä koskee yksityisen sektorin asemaa ja toimintamahdollisuuksia. Kun Maailman Terveysjärjestö määrittelee terveyden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi eikä vain sairauksien puuttumiseksi, on lakiesitystä tarkasteltava myös tästä näkökulmasta. Meillähän aluksi kehitettiin sairaanhoitoa ja siitäkin vain kirurgiaa, ja vasta viime vuosikymmeninä on kuvaan tullut psykiatria ja erityisen vahvana vanhusten ja kroonikkojen huolto. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö on muodostunut hyvin hajanaiseksi ja puutteelliseksi osittain siitä syystä, että vuosikymmenien kuluessa sosiaali- ja terveysturvaa on rakennettu kansantulon ja myös tietämyksen sallimissa rajoissa. Nyt annettu hallituksen esitys pyrkii kokoamaan yhteen hajanaisen lainsäädännön yhtenäisen valtionosuuden ja suunnittelujärjestelmän piiriin. Näin voidaan vähentää kirjavan valtionosuusjärjestelmän tuottamaa eriarvoisuutta ja valikoituvuutta. Samalla kyetään sosiaalihuollon alalla varsinkin vanhusten avo- ja laitoshuolto järjestetään entistä huomattavasti mielekkäämmällä tavalla. Myös lastensuojelu helpottuu olennaisesti ja sosiaali- ja terveysviranomaisten yhteistyön edellytykset todennäköisesti paranevat. Esitetty uudistus jättää kuitenkin epäselväksi kunnallisen suunnittelun rajat. Uudistus edellyttää alkuvaiheessa valtiovallan huomattavaa panosta, ja uudistuksen vaikutukset kunnallisella tasolla ovat kokonaan selvittämättä. Jo hyväksytty sove-uudistus ja käsittelyn alla oleva kansaneläkeuudistus ja ennen kaikkea eläkeverotus tulevat vain sekoittamaan tilannetta. Tuntuu siltä, että suunnittelun keskusjohtoisuus tulee lisääntymään ja kansanterveyslain mukainen ylhäältä tapahtuva säännöstely ulotetaan nyt myös sosiaalihuollon alueelle. Ehdotettu suunnittelu ei välttämättä lisää kunnallista liikkuvavaraa. Se saattaa alistettavien toimintasuunnitelmien kautta jopa kaventaa sitä. Mikäli nam käy, niin kunnista muodostuu valtion hallinnon paikallistoimistoja. Samalla kun valtionosuusjärjestelmä ulotetaan tasapuolisesti sosiaali- ja terveyshuoltoa koskevaksi, on edellytettävä, että kunnallisen itsehallinnon kannalta perimmäisenä tavoitteena on oltava väljä raamisuunnittelu, jonka mukaisesti kunnille annetaan vuotuinen määräraha. Määrärahan käytöstä kuntien tulee voida päättää itsenäisesti paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Tätä mahdollisuutta ei Valtavaesityksessä käsitellä lainkaan. Läänin tasoisen hallinnon kehittäminen ja itsenäisen päätäntävallan lisääminen alutasolla edesauttavat kuvatun laisen kuntasuunnittelun ja itsenäisen päätäntävallan toteutumista. Tässä yhteydessä olisikin syytä kiirehtiä väliportaan hallinnon lainsäädännön toteutumista ja pyrkiä sovittamaan sosiaali- ja terveydenhuollon osauudistus sen yhteyteen. Kun laki on väljä puitelaki, on lain käsittelyn yhteydessä saatava nähtäväksi myös kaavailtu asetusteksti. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota yksytyisen sektorin sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjontaan ja saavutettavuuteen. Ns. pikku-valtavassa jo pyrittiin saattamaan voimaan säännökset, jotka ovat omiaan tukahduttamaan mm. yksityisten vanhainkotien toiminnan. Sosiaaliturvan päivillä Pekka Kuusi totesi, että 70-luvulla lainsäädäntö meni ihmisen kannalta pieleen. Me emme pysty hoitamaan laajaalaista kroonikko- ja vanhustenhuoltoa yksinomaan minkään julkisen organisaation puitteissa. Siihen tarvjtaan yksityissektori, naapuriapu, yhtdsvastuu, taikoohenki ja sekä yksityisten että yhteisöjen ylläpitämät laitokset. Laaja-alaisena puitelakina hallituksen esityksen sisältämä järjestelmä tarjoaa porkkanoita yksityiselle palvelusektorille, jolloin vaarana on politisoituminen. Tästä seuraa hämärtyvä työnjako julkisen hallinnon ja yksityissektorin välille. Samalla yksityisen palvelussektorin toiminta heikkenee, koska sen on henkilökunta- ja muussa mitoituksessa otettava huomioon ylhäältä sanellut säädökset. Täytyy toivoa, että meillä käsittelyn alaisena oleva kansaneläkeuudistus, joka sinänsä on oikeaan osuva siltä osin kuin se turvaa vähimmäistoimeentulon jokaiselle, tulisi käsitellyksi järkevissä puitteissa. Se antaa tänä päivänä systeemin alapäässä 85 mk kuukaudessa lisää, mutta yläpäässä mk kuukaudessa lisää. Tämä ei ole mikään sosiaalista katsantokantaa

63 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka edustava lakipaketti tässäkään suhteessa. Arveluttavinta siinä on eläkevähennyksen indeksisidonnaisuus. Se on aivan samalla tavalla kuin Valtava-hyppy suureen tuntemattomuuteen. Ed. H a 1 o n e n : Herra puhemies! Sosiaalivaliokunnassa käsiteltävänä oleva kansaneläkeuudistus on varmaan tämänvuotisen budjetin ohella syksyn puhutuimpia asioita. On sääli, että ed. P. Puhakka SKP:stä ei ole paikalla kuuntelemassa tätä puheenvuoroani, koska heti aluksi aioin vastata hänen todella korkealentoiseen vetoomukseensa siitä, miten kommunistit ovat valmiita työskentelemään joulun aluspäivät, välipäivät ja suoraan joulun jälkeenkin, kunhan vain kansaneläkeuudistus saadaan läpiviedyksi. Olen yleensä suhtautunut hyvin lämpimästi työväenpuolueiden väliseen yhteistyöhön ja mielelläni uskonut siihen, mitä edustajat tuolta vasemmalta sanovat. Mutta tässä asiassa kyllä näyttää siltä, että suuret puheet eivät suuta halkaise. Tänä aamuna, kun sosiaalivaliokunta aloitti työnsä sopimaansa aikaan tai yritti aloittaa puoli yhdeksältä, ei valiokunta ollut päätösvaltainen, vaan jouduimme aloittamaan kokouksen uudelleen kello yhdeksältä. Ed. P. Puhakka voisi kysellä ryhmätovereiltaan, olivatko he mahdollisesti tässä ensimmäisessä kokouksessa paikalla. Mitä vielä tulee ed. P. Puhakan ihan omaan ryhmäkuntaan, sen läsnäolosta emme kyllä saaneet nauttia tänään koko valiokunnan istunnon aikana. Mutta kuten sanottu, on tietysti erittäin kannustavaa kuulla koko ajan valiokunnan kokouksessa mukana olleena, että hengessä ollaan kumminkin mukana. Toivotaan, että me sosialidemokraatit jaksamme työskennellä loppuun asti ja välipäivinäkin. Mitä sitten tulee sinänsä kansaneläkeuudistukseen, se on mielestäni monessa suhteessa erittäin tervetullut ja toivottava ja varmaan omalta osaltaan tulee oikaisemaan monia sellaisia eläkepoliittisia vääristymiä, joita olemme pitkään halunneetkin poistettaviksi. Kun tämä uudistus yhdessä rintamamiesten varhaiseläkkeen kanssa on suurelta osin saattanut loppuun yhden sosiaalipolitiikan osakokonaisuuden, olisi toivottavaa, että yhteiskunnallinen päätöksenteko voisi nykyistä suuremmalta osin nyt siirtyä sanoista tekoihin myös perhepolitiikan alalla. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, ettei odotettavissa olisi eläkepolitiikassakin vielä mm. ehkä kuumaksikin käyvä eläkeikäkeskustelu. Kuitenkin yhteiskunnan tasapainoisen kehittämisen kannalta olisi ensisijaisen tärkeää kiinnittää huomiota nuorten lapsiperheiden aseman kohentamiseen. Tällöin tulisi ottaa meidän keski-ikäisten ihmisten mielipiteitten ohella huomioon myös nuorten ihmisten omat mielipiteet siitä, miten heidän asioitaan tulisi hoitaa. bn tietysti selvä asia, että nuori henkilö, joka on vasta astunut työelämään ja joka samanaikaisesti yrittää pitää huolta myös perheestään ja lastensa kasvatuksesta, ei ehkä ehdi ihan samassa mitassa osallistua järjestötoimintaan ja tuoda esille niitä mielipiteitä, joitten mukaan tilannetta tulisi kehittää, kuin esim. eläkeläisjärjestöt, jotka ovat eduskunnassa vierailleet. Tämä ei kuitenkaan saisi merkitä sitä, että näiden lapsiperheiden ääni jäisi meiltä kuulematta. Jos perhepolitiikan suuntaviivoja aiotaan kehittää nuorten ihmisten omien toivomusten mukaan, on lähtökohd~ksi otettava se tosiseikka, että suomalaiset naiset ovat tänä päivänä, kuten ovat olleet jo vuo:>ikymmenien ajan, pääsääntöisesti ansiotyössä kodin ulkopuolella myös sen jälkeen, kun he ovat saaneet lapsia. Tämän vuoksi vanhempainloman pidentäminen edelleen yhteen vuoteen synnytyksen jälkeen ja kesälomaan sekä riittävään yksilöllisesti joustavaan lomaan ennen synnytystä on tietysti ensisijaisen tärkeä. On kyllä annettava kiitosta hallitukselle siitä, että se on tuonut meille melko säännöllisesti vanhempainlomain pidennysehdotuksia, ja erityisesti viime talven esitys taloudellisen tuen huomattavasta korotuksesta tulee käytännössä mahdollistamaan yhä useammille tämän edun käyttämisen. Kuitenkin pelkkä vanhempainloman myöntäminen ei ole riittävä työaikajärjestely nuorten perheitten osalta. Sen vuoksi toivon, että jo ensi budjetin yhteydessä onkin varattu määrärahat muihin työaikajärjestelyihin. Näitä voivat olla mm. lisävapaa varsinaisen vanhempainloman jälkeen, mutta tällöin toivottavasti tasapuolisesti käytettävissä olevana niin isälle kuin äidille, samoin kuin yö- ja vuorotyöstä kieltäytymismahdollisuus koko raskauden ajan kaikille naisille ja eräät muut työaikajärjestelyt. Haluan kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että jopa sellaiset asiat kuin esim. odottavan äidin palkkajärjestelmä saattavat olennaisella tavalla vaikuttaa hänen raskausaikaiseen terveydentilaansa. Urakkapalkalla työskenteleminen kehittyneessä raskaudentilassa ei varmasti lääkäreittenkään mukaan ole kovin suositeltavaa. Mitä sitten tulee vanhempainlomain etuuksien jakamiseen miehen ja naisen osalle, se on

64 3454 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 erittäin olennainen osa sukupuolten välisen tasa-arvokehityksen aikaansaamisessa työelämässä. Sen vuoksi toivonkin, että kun laskelmia tarvittavia varoja varten tehdään, otetaan myös huomioon miesten naisia huomattavasti suuremmat palkat ja varaudutaan tällöin myös riittäviin kustannuksiin. En tässä yhteydessä, koska kyse on budjetista, ryhdy yksityiskohtaisemmin kumoamaan niitä osa-aikaisten töitten etuja, joita yleensä porvarillisten ryhmien taholta esitetään, vaan totean, että tämä ei ole tie, jota voidaan perheitten edun kannalta kehittää. Sinänsä joustavampi suhtautuminen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen voisi näkyä sosiaali- ja terveysministeriön menoluokassa muutoinkin. Jo aikaa sitten on meille ilmoitettu, että ministeriö valmistelee mm. sairaan lapsen hoitojärjestelyjä, mutta sen pidemmälle meneviä toimenpide-ehdotuksia ei vielä ole eduskuntataloon asti b.ntautunut. Tässä yhteydessä esitänkin toivomuksen, että kun toivon mukaan tällainen hallituksen esi:tys pian saadaan tänne, otettaisiin huomioon myös se, ettei lapsen sairastuminen ole kiinni tietyistä kattorajoista poissaolojen suhteen, minkä vuoksi mm. Norjassa käytetty järjestelmä ei toivottavasti kotiudu meidän maahamme, vaan saisimme lähinnä tällä hetkellä sopimuspohjaisesti käytössä olevan sairaan lapsen hoitojärjestelmän lakeihimme. Tässä yhteydessä voitaisiin myös tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ehdottamalla tavalla ottaa huomioon mm. lapsen lääkärissä käynti, päivähoito, henkilökunnan kanssa käytävät keskustelut sekä vanhempien ja koulun välisten yhteyksien kehittäminen. Edellä olevissa puheenvuoroissa on jossain määrin käsitelty päivähoitokysymyksiä. Haluan vain lyhyesti todeta, että yhdyn pääosiltaan niihin puheenvuoroihin, joita mm. ed. Suonio ja ed. Stenius-Kaukonen ovat tänään salissa esittäneet. Keskustapuoluelaista puheenvuoroa olen todella odottanut kuulevani, mutta taitaa olla niin, jos hieman ilkeämielisesti sanoo, että keskivertoa keskustapuolueen kansanedustajaa näyttää ainakin puheenvuorojen määrästä ja pituudesta päätellen kiinnostavan huomattavasti enemmän totovero kuin lasten päivähoidon järjestäminen. Mitä sitten tulee vammaisten vuoden vuoksi aika paljonkin käytettyihin puheenvuoroihin invalidihuollostamme, haluaisin kiinnittää vain yhteen, kovasti kysyttyyn ja kaivattuun uudistukseen huomiota. En ole edes laskenut, kuinka monta kansanedustajaa on tähän mennessä kysynyt hallitukselta, milloin uusi invalidihuoltolaki on tulossa eduskuntaan. Joka tapauksessa näitä henkilöitä on useita, ja he ovat eri puolueista. Joka kerta on ministeri Eskelinen vastannut, että uudistus on aivan kohta tulossa, ja rauhoittanut meitä kertomalla, että ministeriössä tehdään asian eteen kovasti töitä. Kun ministeri Eskelinen juuri nyt saapuikin istuntosaliin, toivon, että hän mahdollisessa vastauspuheenvuorossaan tulisi kertomaan, milloin kaivattu invalidihuoltolaki saapuu tänne Arkadianmäelle. Näyttää nimittäin melkein siltä, että muussa tapauksessa eduskunnan on ryhdyttävä jo omaaloitteisiin toimenpiteisiin, niin kuin eräiden muidenkin asioiden osalta, mikäli tämä käsittely jatkuvasti lykkääntyy Herra puhemies! Aivan lopuksi haluaisin vastata vielä ed. Järvilehdolle, joka on jo poistunut salista, samoin kuin ed. Mäkyselle, joka näyttää vielä pysyvän salissa tosin lehteä lukien 1 (Ed. Mäkynen: Ei häiritse mitenkään!) että se vastenmielisyys, joka näyttää olevan SAK:laista ammattiyhdistysliikettä kohtaan tässä salissa, on hämmästyttänyt minut kerta toisensa jälkeen. Näyttää siltä, että tavalliset palkkatyöläiset kelpaavat kyllä monien sosiaalisten uudistusten maksajiksi, mutta muussa yhteydessä pidetään hyvin aiheellisena huomauttaa heille, että he.ovat tämän yhteiskunnan hyväosaisia ja että heidän tulisi osoittaa suurempaa solidaarisuutta yhteiskunnan muille ryhmille. Käsittääkseni ammattiyhdistysliike ja nimenomaan SAK:lainen ammattiyhdistysliike kelpaa hyvin esimerkiksi monille muille etujärjestöille siitä, millä tavoin voidaan omissakin vaatimuksissa ottaa huomioon yhteiskunnan tasapainoinen kokonaiskehitys. Ed. Järvilehdolle, toivottavasti hän jostain saa tietää tämän vetoomukseni, haluaisin vielä tuoda esille, että mielestäni ei ole pelkästään marxilaista, vaan hyvin kristillistä se, että arvostetaan työtä ja työntekijöitä. Sen vuoksi odottaisi, että suhtautuminen palkkatyöväestöön ja ammattiyhdistysväkeen olisi hieman asiallisempaa, kuin täällä on tänään kuultu. Eivätkä he ole olleet suinkaan mikään hyväosainen joukko tämän eduskunnan lainsäädäntötyössäkään. Esimerkiksi se asumistukijärjestelmä, joka tällä hetkellä on sosiaalivaliokunnassa käsiteltävänä, suhtautuu jo lähes perinteiseen tapaan palkansaajiin siten, että samanaikaisesti kun omaisuusrajoja kolminkertaistetaan, työ-

65 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka eläkkeitten saajien eli entisten palkkatyöläisten asemaa entisestään tiukennetaan. Omasta puolestani olen ollut aikaisemmin ja haluan olla jatkossakin hyvässä yhteistyössä kristillisinä henkilöinä itseään pitävien kanssa, vaikka en mikään aktiivi kristitty itse olekaan, ja toivon, että samanlainen asiallinen suhtautuminen tulisi jatkossa myös kristillisen liiton edustajilta ammattiyhdistysväkeen päin. Sosiaali- ja terveysministeri L u j a- P en t t i 1 ä : Herra puhemies! Ammattiyhdistysliikkeen lomatoimintaan osoitettujen varojen saaman arvostelun johdosta totean lyhyesti sosiaali- ja terveysministeriöstä asetetun työryhmän, joka viime viikolla jätti mietintönsä. Yksimielisessä mietinnössä todetaan loman käyttövaroista olleen hyviä kokemuksia aikana, jolloin työn automatisointi, sen yksitoikkoisuus, muuttoliike ja monet muut seikat kuluttavat työntekijää entistä enemmän. On välttämätöntä, että työntekijän virikkeellistä lomanviettoa tuetaan. Se on koko yhteiskunnan kannalta välttämätöntä, jotta työntekijä pysyy terveenä ja vireänä mahdollisimman pitkään. Kansakunnan työvoimauhan pitäisi olla valtakunnan erityisessä suojeluksessa. Mietinnössä todetaan varojen kohdentamisen lomanviettoon, siis käyttöön, olevan pääasiallinen tarkoitus. Ammattiyhdistyslomarahaa tullaan kehittämään työryhmän esitysten mukaan. Ed. Mäkysen kysymykseen totean, että totta kai Akava, joka palkansaajajärjestönä on nyt mukana, saa oikeudenmukaisen osuuden tästä ammattiyhdistyslomarahasta. (Ed. Mäkynen: Hyvä!) Edustajat ovat esittäneet oikeutettua arvostelua lasten päivähoidon jälkeenjääneisyyttä sekä kotihoidon tukijärjestelmän aiheuttamia vinoutumia kohtaan. Hallituksessa vähemmistönä oleva vasemmisto on pyrkinyt oikeudenmukaisempiin ratkaisuihin ja päivähoidon voimakkaampaan kehittämiseen. Valitettavasti enemmistö on kuitenkin ollut tässä asiassa toista mieltä. Ed. Kaarina Suonio sekä jotkut muutkin kiinnittivät huomiota synnytyskipujen lievittämismahdollisuuukslin. Kansanedustaja Suonion huoli on aiheellinen. Edellisessä puheenvuorossani pyrin kuvaamaan ja kertomaan eduskunnalle niitä vaikeuksia, joita terveydenhuollon kehittämisessä ylipäätään näinä vuosina on ollut. Nimenomaan virkojen lisäämispyrkimykset ovat kohdanneet hyvin suuria vaikeuksia. Sitä eduskunnalle ilmeisesti erityisen selvästi kuvaa mm. se, että viisivuotissuunnitelmien hyväksyminen viime kevättalvesta siirtyi budjettineuvottelujen yhteyteen, ja silloin oli nimenomaan kyse siitä, miten paljon virkoja saadaan meidän terveydenhuoltomme kehittämiseen. Toivon ed. Suonion tapaan, että myös paikallistasolla tämä asia pidetään mielessä, koska ehdotukset viroista lääninhallitukseen ja lääkintöhallitukseen lähtevät paikalliselta tasolta. On kuntainliittojen asia, minkä painon ne antavat synnytyskipujen lieventämistä varten perustettaville vireille. Toivon, että sieltä todella lähdetään edistämään tätä oikeata asiaa voimallisesti. Ed. J u n t u m a a : Herra puhemies! Rintamamiesten elakeasiaa koskevaa ponsiesitystäni ei ole otettu mukaan tämän asian käsittelyyn, vaikka se nyt on vielä tudlla vrhoissa, siitä syystä että puihemiesneuvoston mielestä se kuuluu lainsäädäntöön. Haluan kuitenkin viitata tässä yhteydessä silti eduskuntaryhmien yhteiseen lauselmaan, joka tarkoittaa rintamamiehille asetettujen eläke-ehtojen asteittaisesta lievennyksestä. Minä teen sen huolestuneena asian kehittymisestä, enkä suinkaan toivo, että se lisäisi sitä "kitkakerrointa", jollaisesta ministeri Työläjärvi kertoi eilen, että ne voisivat olla haitaksi, jos jostakin asiasta puhutaan liian usein. Toivottavasti hallitus antaa yhteisen päätöksen mukaisen lakiesityksen ensi vuonna. Palaan tässä sen sijaan vielä vammaisten asiaan. Haluan korostaa sitä, että vammaisten kuljetuspalveluissa on epäkohtia. Taksojen kuntalwhtainen toteutus on kirjavaa. Niin sanottujen invataksien taksat ovat erikoisen korkeat. Siihen pitäisi päästä, että invakuljetukset maksaisivat käyttäjille vain sen, minkä yleisilläkin kulkuneuvoilla. Tämän tulisi olla mahdollista ilman eri anomusta, vain esimerkiksi lääkärintodistuksella. Perusteluissa tulen ehdottamaan invalidien kuljetuspalveluksia koskevan lausuman. Toisessa perustelulausumassa aion ehdottaa raittiustyön tehostamista. Perustelen tätä seuraavilla syillä: Arvioidaan, että meillä on noin alkoholiongelmaista. Yli kuolemantapaukseen vuodessa liittyy alkoholi osasyynä. Yli 200 lasta syntyy vammaisena äidin alkoholin käytön takia. Vielä ei tiedetä, mikä määrä alkoholia, ja milloin nautittuna aiheuttaa vamman. Haittakustannukset yhteiskunnalle ovat kaksinkertaiset valtion alkoholista saamiin tuloihin nähden. Vuodesta 1968 vuoteen 1979 al-

66 3456 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 koholitulot valtiolle ovat nousseet 5.5-kertaisesti, mutta alkoholistihuollon määrärahat ovat nousseet samana aikana 15.2-kertaisesti. Näin on siis huollon tarve kasvanut voimakkaasti. Perheväkivalta on lisääntynyt, ja sitä esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa. Ruotsiin tuli keskiolut jo vuonna Jo parissa kolmessa vuodessa havaittiin, että se muodostui nuorille portiksi muihin alkoholijuomiin, luvanantajaksi ja aikuisuuden symboliksi. Nuorisoon kohdistuva mainonta oli pakko lopettaa vuonna Meillä aloitettiin Ruotsin huonoista kokemuksista huolimatta keskioluen jakelu 1969 ja samalla nuorisomainonta, joka oli kuitenkin pakko lopettaa meilläkin jo vuoden kuluttua lopetettiin vapaa keskiolut Ruotsissa. Alkoholin kokonaiskulutus laski 10 %. Väkevän oluen kulutus alkoi nousta vähän mutta pysähtyi lokakuussa 1980 ja on nyt laskussa. Kulutustaso on noin puolet siitä, mitä se on Suomessa. Meillä alkoholilainsäädäntö on edennyt hitaasti. Lieneekö tässäkin ollut jokin "kitkakerroin"? Vuonna 1978 valmistuneen komiteanmietinnön pohjalta ei ole annettu eduskunnalle lakiesitystä, ainoastaan muutamia pieniä uudistuksia on tullut. Mainitsen niistä joitakin: Alkoholijuoman välittäminen palkkiota vastaan on nyt kielletty, jollei laista tai sen nojalla annetuista säännöksistä muuta johdu. Alkoholijuoman välittäminen on kielletty myös ilman palkkiota henkilölle, jolle lain 34 :n nojalla ei saada myydä alkoholia. Tämä laki on tullut voimaan tänä vuonna. Samoin on rajoitettu asetuksella oikeutta tuoda ulkomailta alkoholia matkatavarana ja myös lähettää sitä lahjana tai muina paketteina. Raittiustoiminnan koulutuksen yleissuunnitelman tarkistamistyöryhmä asetettiin tänä vuonna syyskuussa. Sen tehtävänä on tarkistaa raittiustoiminnan koulutuksen yleissuunnitelma vastaamaan alan koulutustoiminnan ajankohtaisia vaatimuksia niin koulutustilaisuuksien kohderyhmien kuin tilaisuuksien ohjelmallisen sisällönkin suhteen. Tämän työryhmän puheenjohtajaksi on määrätty osastopäällikkö Usko Puustinen. Viime vuosina on eri yhteyksissä käyty keskustelua raittiustyön toimintaedellytysten parantamisesta. Varsinkin sen jälkeen, kun raittiustoimeen läheisesti verrattavat toimialat kuten nuoriso-, liikunta- ja kulttuuritoimi saivat omat erityislakinsa, asia on tullut entistäkin ajankohtaisemmaksi. Alkoholilain uudistamisen yhteydessä Suomen Raittiusjärjestöjen Liiton aloitteesta päädyttiin ratkaisuun, että nykyisestä alkoholilaista siirrettäisiin kunnan raittiustointa ja raittiustyöhön myönnettäviä määrärahoja koskevat säännökset omaan erillislakiin. Samalla ehdotetaan raittiustyön tehostamiseksi mm. siihen tarkoitettujen määrärahojen määräysperusteiden tarkistamista. Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset, mitä raittiustyöllä tarkoitetaan ja ketkä sitä ensisijaisesti suorittavat. Raittiustyön tekemisestä vastaavat raittiuslautakunnat ja raittiusjärjestöt. Yleisten edellytysten luominen raittiustyölle kuuluisi valtion ja kuntien tehtäviin. Raittiustyön yleinen ohjaus ja valvonta kuuluisi sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriön apuna tässä tehtävässä olisi kussakin läänissä lääninhallitus. Asiantuntijaelimenä toimisi valtion raittius- ja alkoholiasiain neuvottelukunta. Raittiuslautakuntia ja niiden alaisia viranhaltijoita koskevat alkoholilainsäädökset ehdotetaan siirrettäväksi lähes muuttumattomina uuteen lakiin. Raittiuslautakuntien tehtävistä sekä toiminnan ohjaamisesta ja valvomisesta säädettäisiin entiseen tapaan asetukseua, S;atnoin tarkemmat säännökset viranhaitijoilta vaadittavasta pätevyydestä ja tehtävistä annettaisiin samassa asetuksessa. Valtion tulo- ja menoarvioon tulisi ottaa vuosittain kunnille suoritettavia valtionosuuksia varten kaksi määrärahaa, joiden yhteismäärä vastaisi kyseessä olevan ehdotuksen mukaan vähintään 1 % :a alkoholijuomaveron ja olutveron arvioidusta vuotuisesta tuotosta. Määrärahasta jaettaisiin 70 % kunnittain asukasluvun mukaisesti käytettäväksi raittiustyöhön ja 30 % osoitettaisiin käytettäväksi raittiuslautakunnan lakisääteisten viranhaltijoiden palkkausmenoihin. Viimeksi mainittu määräraha myönnettäisiin kunnille valtionosuutena kuntien kantokykyluokituksen mukaan. Valtionosuus ensimmäisessä kantokykyluokassa olisi 75% ja suurimmassa eli kymmenennessä 39 %. Vastaavat kantokykyluokkien valtionosuusprosentit ovat voimassa liikuntalain alaisissa viroissa. Alkoholilain 98 :n perusteella suoritetaan kunnille tänä vuonna valtionosuutta kuntien yleisiin tarpeisiin sekä raittiustyöhön 28.5 milj. mk. Lakiehdotuksen perusteella kunnille olisi tänä vuonna pitänyt suorittaa 32.1 milj. mk, joten valtiolle lakiesitys tänä vuonna olisi merkinnyt 3.6 milj. markan lisäkustannus ta.

67 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Kunnille myönnettävien määrärahojen lisäksi laki sisältäisi säännökset valtakunnalliseen raittiustyöhön käytettävistä määrärahoista, ja tämäkin määräraha jakautuisi kahteen erilliseen osaan. Määräraha, joka vastaisi 0.1 % :a alkoholiveron sekä olutveron arvioidusta tuotosta, varattaisiin sosiaali- ja terveysministeriölle käytet täväksi päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen. Tänä vuonna mainittu määräraha olisi ollut 3.2 milj. mk. Toinen määräraha, joka vastaisi 0.4 % edellä mainittujen verojen tuotosta, käytettäisiin valtakunnallisten raittiusjärjestöjen valtionavustuksiin. Määrärahan suuruus olisi ollut tänä vuonna 12.8 milj. mk. Kun tämän vuoden tulo- ja menoarviossa on valtakunnallisille raittiusjärjestöille varattu 7.1 milj. mk, olisi uusi laki merkinnyt 5.7 milj. markan lisäystä määrärahoihin. Lakiehdotuksessa edellytetään, että valtioneuvosto hyväksyisi ne valtakunnalliset raittiusjärjestöt, jotka voisivat tämän lain mukaan saada valtionavustusta. Sosiaali- ja terveysministeriö puolestaan päättäisi varsinaisten avustusten jakamisesta ja käytön valvonnasta. Raittiusjärjestöille valtionavustuksia myönnettäessä otetaan huomioon järjestöjen taloudellisen aseman selvittämiseksi talousarviot ja tilinpäätökset sekä lisäksi järjestöjen toiminnan laatu, laajuus ja yhteiskunnallinen merkitys. Tällainen laki olisi siis tarkoitus saattaa voimaan vuoden 1983 alusta. Jaottelu eri avustuksiin ja määrärahoihin tapahtuisi tupakkalain tapaan. Herra puhemies! Alkoholin kulutus on maassamme vaikea moraalinen, sosiaalinen, kansanterveydellinen ja myös taloudellinen ongelma. Toimenpiteitä kansan raittiuden edistämiseksi sekä alkoholin ja muiden päihteiden käytön vähentämiseksi eri keinoin olisi tehostettava ja alkoholijuomien hinnanmuutokset saatettava seuraamaan yleistä hintatasoa. Tästä syystä tulen siis tekemään asianomaisen luvun kohdalla tästä perustelulausuman. Ed. K e m p paine n: Herra puhemies! 1970-luvulla tapahtui julkisen sektorin huomattavaa laajenemista maassamme. Tämä johtui pääasiassa kolmen suuren yhteiskunnallisen uudistuksen, peruskoulun, kansanterveystyön ja lasten päivähoidon, toteuttamisesta. Vuonna 1970 olivat julkiset kulutusmenot 20 %, vuonna 1980 jo neljännes kaikista kulutusmenoista. Tämä suunta on vastannut myös SKDL:n yhteiskunnallisten palvelujen kehittämiselle asettamia vaatimuksia. Olemme pitäneet välttämät K töminä, että opetus- ja kulttuuripalvelut samoin kuin terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut turvataan kaikille maan asukkaille yhtäläisesti varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Yhteiskunnan kehitystasoa mitataan myös sillä, miten se huolehtii kaikkein vähäosaisimmistaan, miten on toimeentulo sairauden, vammaisuuden, vanhuuden ja työttömyyden ajalle järjestetty. Tässä suhteessa ei kehitys ole meidän maassamme edennyt tavoittelemallamme tavalla. Varsinkin työttömyysturvan vakava jälkeenjääneisyys ja siinä olevat aukot eivät meitä tyydytä luvun lopulla kehitys sosiaalipolitiikassa näyttää alkaneen vakavasti kääntyä huonompaan suuntaan. Valtiovallan taholta, erityisesti valtiovarainministeriön vaatimuksesta on ryhdytty voimakkaasti jarruttamaan julkisten kulutusmenojen kasvua. Valtiontaloudellisiin syihin vedoten on ryhdytty karsimaan hyväksyttyjä kansanterveystyön ja sairaanhoitolaitosten kehittämissuunnitelmia. Lasten päivähoidon ja kehitysvammahuollon kohdalla on valittu sama linja. Samanaikaisesti on kuitenkin oltu valmiita tekemään miljardien vähennykset valtion tuloihin myöntämällä verohelpotuksia ja säätämällä lakeja, jotka antavat mahdollisuuden suurteollisuudenkin vähittömään tukemiseen valtion varoista. Toinen vakava kehityspiirre on se, että kuntien vastuuta palvelujen rahoittamisessa on jatkuvasti pyritty lisäämään. Kunnat joutuvat vastaamaan yhä suuremmasta osasta julkisten, kuntien ylläpitämien sosiaali-, terveys- ja koulu- sekä kulttuuripalvelujen tarjonnasta. Sosiaaliturvan rahoittamisestakin sekä ns. sove-pakettiin sisältyneiden lakiuudistusten että kela-pakettiin sisältyvien lakimuutosten seurauksena joutuvat kunnat hoitamaan yhä suuremman osan. Tämä merkitsee sitä, että köyhät kunnat, joissa mm. eläkeläisten ja työttömien osuus väestöstä on keskimääräistä suurempi, joutuvat entistä ahtaammalle. Kunnalliset keskusjärjestöt ovat tähän kehitykseen jonkin verran kiinnittäneetkin huomiota, mutta entistä suurempaa aktiivisuutta odottaisin nimenomaan kuntatasolta, kunnallishallinnon piiristä. Eduskunnan käsittelyyn annettu Valtava-paketti merkitsee myös monen kunnan kohdalla sitä, että kuntien menot tulevat kasvamaan, vaikkakin se merkitsee myös monelta osin hyvin myönteisiä uudistuksia. Tällaista varsin määrätietoiselta vaikuttavaa kehitystä ohjailevat hyvätuloiset, asemansa ja

68 3458 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 leipähsä säilymisestä huolehtivat virkamiehet. Tällainen kehitys heijastelee oikeistolaista, porvarillista yhteiskuntakäsitystä, ja niinpä sen takaa löytyvätkin niin hallituksessa kuin koko eduskunnassakin edustettuina olevat kaikki porvarilliset puolueet. Ihmetystä herätää se, että sosialidemokraattisestakin puolueesta tukea tällaiselle kehitykselle löytyy. Yhteisenä nimittäjänä tälle kaikelle on se, että kansalaisten omaa vastuuta palvelujen rahoittamisessa pyritään lisäämään. Kepu olisi viime budjettiriihen yhteydessä ollut valmis jälleen palauttamaan terveyskeskusmaksun. Pitkäaikaissairaiden hoitomaksun nostaminen on täällä jo tavallaan tehty mahdolliseksi nostamalla tuon maksun yläraja 100 markkaan. Kuitenkin keskimääräinen pitkäaikaissairaan hoitomaksu on säilynyt selvitysten mukaan maassamme 22 markkana, siis sellaisena, jona se ennen tuon lain voimaantuloa oli terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Byrokratiaa lisäävänä tuo laki kuitenkin on edelleen voimassa. Eduskunnalle on annettu myös esitys, jonka mukaan vakuutetun, siis potilaan, omavastuuosuus lääkärin määräämistä tutkimus- ja hoitomaksuista samoin kuin potilaan lääkeostoista nousee 11 markasta 15 markkaan. Lasten päivähoitomaksuja on myös jatkuvasti korotettu. Nämä ovat vasta alkua sille, mitä tulevaisuus näyttää mukanaan tuovan. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama ns. maksupoliittinen työryhmä, jonka tehdvänä on eduskunnankin aikoinaan lausuman toivomuksen mukaisesti selvittää sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan perusteet ja tehdä sen pohjalta esitykset maksujärjestelmän uudistamisesta, näyttää nimittäin kaavailevan varsin rajua muutosta nykyiseen käytäntöön. Koko terveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelujärjestelmän ylläpitämisen ja kehittämisen erääksi kulmakiveksi aiotaan nimittäin asettaa se, että palvelujen käyttäjät rahoittavat kaikista palveluista tietyn perusosan, joksi lienee kaavailtu 40 %. Valtio ja kunnat vastaisivat srlloin vain 60 % :'Sta kustannuksista. Mihin tämä johtaisi käytännössä? Se johtaisi siihen, että esim. kaikki lasten- ja äitiysneuvolapalvelut tulisivat maksullisiksi, nuo palvelut, jotka 1940-luvulta lähtien ovat olleet maksuttomia, minkä ansiosta erityisesti maamme lapsikuolleisuus ja raskauden aiheuttamat komplikaatiot ovat ratkaisevasti vähentyneet maassamme. Pitäisikö meidän menettää sekin kärkisija kansainvälisissä tilastoissa, jonka me olemme saavuttaneet? Meillähän lapsikuolleisuus syntymän jälkeen on maailman alhaisin. Kokemus on myös osoittanut, että tuberkuloosin voittamisessa nimenomaan maksuttoman hoitojärjestelmän ansiosta on saavutettu ne suurenmoiset tulokset, jotka ovat tehneet tuberkuloosin varsin merkityksettömäksi kansantautiemme joukossa. Näin siis maksuttomat palvelut ovat olleet kaikkein parhaimmalla tavalla edistämässä kansamme terveydentilaa. Sosiaalitoimen alalla tulisivat palvelut myös maksullisiksi. Huoltoavun pyytäjä joutuisi avustuslappua hakiessaan maksamaan sosiaalitoimiston luukuha "pääsymaksun", tai miksi sitä sitten sanottaisiinkaan. Lasten leikkikentille pääsystä perittäisiin maksu. Seuraava askel olisi kai maksullisuuden laajentaminen myös muihin kunnallisiin palveluihin, esim. koulunkäynnin saattaminen jälleen maksulliseksi. Tämähän olisi sitä EVA:n kaavailemqa suurta linjaa, jota Jakobson esittelee. Tämäkö on se kehitys, jolle meidän sosiaalija terveydenhuoltomme aiotaan 1980-luvulla ohjata? Voisi todella sanoa, että jos tuonkin maksupoliittisen toimikunnan enemmistön kaavailut toteutuisivat, silloin maassamme todella tapahtuisi suuri poliittinen käänne koko sosiaalipolitiikassa. Mikäli oikeiston vahvistuminen maassamme jatkuu, tällainen kehityssuunta näyttää ilmeiseltä. Käytännössä se siis merkitsisi sitä, että ihmisille niin välttämättömiä palveluja voivat saada vain ne, joilla on varaa maksaa, joilla on papalta peritty paksu 1ompakko tai korkeapaikkainen virka-asema käytettävissään. Ns. maksupoliittisen toimikunnan työn kulku näyttää valitettavasti osoittavan, että täällä eduskunnassakin istuu sellaisia oikeiston ja keskustan kansanedustajia, jotka ovat tällaista kehitystä tukemassa. Tämä on enemmän kuin huolestuttavaa. SKDL tulee toimimaan edelleenkin kaikella tarmollaan tällaista kehitystä vastaan. Emme luonnollisestikaan voi hyväksyä sitä, että yhtään tänä päivänä maksuttomana tarjottavaa yhteiskunnallista palvelua muutettaisiin huomenna maksulliseksi. Omavastuuosuuden säätäminen merkitsisi nimittäin käytännössä myös sitä, että palveluista perittävät maksut nousisivat vuodesta toiseen. Olemmekin sitä mieltä, että kaikki julkisen sektorin tarjoamat sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelut tulee saattaa maksuttamiksi ja niitä tulee voimakkaasti kehittää. Me korostamme edelleen myös sitä, että jokaiselle kansalaiselle, jokaiselle suomalaiselle ja

69 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka täällä muutoin asuvalle on turvattava oikeus terveyteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Me kannatamme julkisten palvelujen voimakasta kehittämistä. Siksi on tiukasti pysyttävä kansanterveyslain alkuperäisten tavoitteiden toteuttamisen kannalla. Kunnolliset kansanterveyspalvelut on turvattava koko maahan. Siksi on tulevina vuosina lisättävä voimakkaasti juuri kaupunkien kansanterveystyön virkoja ja ohjattava sinne myös investointeja. Tämä voikin tapahtua sen jälkeen, kun syrjäseutujen palveluverkosto jo alkaa olla kunnossa. Myös sairaanhoitolaitosten toimintaa haittaa monelta osin virkojen vähäisyys. Esimerkiksi Kainuun sairaanhoito- ja erityishuoltopiiri tarvitsisi 150 virkaa, jotta palvelut saataisiin edes maan keskitasolle, kehityksestä vielä puhumattakaan. Huolestuttavaa on myös se, että rakennusten kunnossapito- ja laitehankintoihin ohjatut varat eivät ole riittävät sairaalalaitoksessa. Tästä syystä mm. kobolttikanuunoiden käyttöä on monissa yliopistollisissa keskussairaaloissa jouduttu rajoittamaan vaarantaen siten syöpäpotilaiden hoitomahdollisuuksia. Sairaanhoitolaitosten ja terveyskeskusten rakennussuunnitelmia joudutaan epäilemättä aivan lähivuosina kokonaan uudistamaan. Tällä hetkellä on eri puolilla maata olemassa lukuisia hankkeita, peruskorjaus- ja laajennus- ja myös uudisrakennushankkeista, joiden toteuttaminen on välttämätöntä. Varsinkin mielisairaaloiden uusiminen tulee olemaan tämän vuosikymmenen laaja projekti. Myös kuntoutustoiminnan tarvitsemien hoitotilojen rakentaminen nousee yhä kipeämpänä kysymyksenä esille. Päiväkote ja tarvitaan vielä valtava määrä. Mutta miksi sitten julkisten palvelujen kehitystä pyritään kuitenkin estämään? Miksi niitä pyritään heikentämään ja jopa supistamaan? Eivätkö ne ole juuri niitä jokaiselle ihmiselle tarpeellisia palveluja, joiden hoitaminen on vain yhteiskunnan :toimesta mahdollista? Miksi valitetaan päivähoitopaikan puutetta, miksi valitetaan jonoa terveyskeskuksen edessä, miksi leikkausjonon pituutta murehditaan, jos kerran ei näiden palvelujen kehittämistä pidetä tärkeänä ja tarpeellisena. Se joka näin valittaa ja siitä huolimatta äänestää oikeistoa, ei todella tiedä mitä tekee. Oikeisto ja keskusta näyttävät olevan sitä mieltä, että sen lisäksi, että jokaisen asiakkaan ja potilaan, jokaisen päivähoitolapsenkin on maksettava saamastaan palvelusta yhä korkeampi hinta. He ovat myös sitä mieltä, että olisi parempi järjestää nämä palvelut yksityisten yrittäjien toimesta. Tässä yhteydessä sopiikin kysyä kuitenkin, kuinka moni yksityinen sairaanhoitotai tutkimuslaitos tulisi tänä päivänä toimeen ilman yhteiskunnan tukea. Valtionavun lisäksi tuetaan näidenkin b.itosten toimintaa huomattavalta osin sairausvakuutusvaroista mm. potilaiden saamien korvausten muodossa. Nämä varat kootaan tosin hieman toisenlaisin perustein kuin valtion ja kuntien verotuksella koottavat varat, mutta palkansaajaväestö siitäkin potista suurimman osan rahoittaa. (Ed. P. Jokinen: Tulee yhteiskunnalle halvemmaksi!) Herra puhemies! Mielestäni tähän koko sosiaalipolitiikan perussuunnan, koko sosiaalipolitiikan perusteiden muuttamiseen on syytä kiinnittää vakavaa huomiota. Kaikin tavoin on myös toimittava siihen suuntaan, että näistä julkisista palveluista pääsisi yhä enemmän hyötymään vähävarainen väestönosamme. Sairausva~ kuutuslain avulla tuotetuista palveluistahan ovat useiden selvitysten mukaan hyötyneet pääasiassa hyvätuloiset,. maamme hyväosainen väestönosa. Olisikin jo aika panna piste valistuneen itsekkyyden politiikalle ja sen tunkeutumiselle myös sosiaalipolitiikkaan tässä maassa. Ed. P. Jokinen: Herra puhemies! Sädehoidon suhteen tilanne Oulun ja Turun yliopis-. tollisessa keskussairaaloissa on vaikein ja jopa lähes katastrofaalinen, sillä kummassakin on kaksi kobolttikanuunaa, joista vanhimmat ovat hyvin heikkokuntoiset ja uudemmatkin ovat käyttökiellossa vakavien toimintahäiriöiden vuoksi. Kobolttikanuunat on esitettykin korvattavaksi lineaarikiihdyttimillä, joiden hankintaaika on tätä nykyä kuukautta. Jotta katastrofia ei tulisi, siitä vältyttäisiin, olisi ainakin Oulun ja Turun vuodelle 1982 esitetyt lineaarikiihdyttimet päästävä välittömästi tilaamaan vielä tämän vuoden aikana. Rahoitustahan tänä vuonna ei tarvittaisi. Esimerkiksi Oulun yliopistollinen keskussairaala palvelee Lapin, Länsipohjan, Kainuun ja Keski-Pohjanmaan keskussairaalapiirien sädehoito-osastona oman alueen lisäksi. Vain 30 % potilaista on omalta alueelta, 70 % edellä mainituilta muilta alueilta. Vähäinenkin viivyttely asiassa voi johtaa äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen, sillä mikäli joudutaan toiminaan yhden ainoan sädehoitolaitteen varassa, on sen vioittuessa tilanne toivoton.

70 3460 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Maassamme todetaan vuosittain noin uutta syöpätapaust::t, joista noin 40 % eli potilasta saa ensi hoitona sädehoitoa ja 70 % eli lähes potilasta sairautensa jossakin vaiheessa. Suomessa on elossa kaikkiaan syöpäpotilasta. Näin ollen ei ole potilaiden kannalta suinkaan yhdentekevää, millaisin laittein he saavat sen hoitonsa, johon heidän on asetettava toivonsa paranemisesta ja jäljellä olevan elämänsä laadusta. Olisi erittäin tärkeätä, että lupa sädehoitolaitteiden hankintaan saataisiin nopeasti ja että myös varat ensi vuoden budjettiin tai lisäbudjettiin todella saataisiin. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulenkin esittämään, että eduskunta ottaisi vuoden 1982 tulo- ja menoarvioon 7 milj. markan määrärahan sädehoitolaitteiden hankkimiseksi Oulun ja Turun yliopistollisiin keskussairaaloihin. Lisäksi toivoisin, että eduskunnan yksimielisesti hyväksymä toivomusaloite potilas- ja vastuuvakuutuksen aikaansaamisesta maahamme vihdoin ja viimein alkaisi toteutua. Kun arvoisa ministeri on ilahduttavasti täällä paikalla seuraamassa pääluokan käsittelyä, olisinkin kysynyt, onko hänellä tietoa, missä vaiheessa potilas- ja vastuuvakuutusasian käsittely ministeriössä mahtaa olla; työryhmähän tätä asiaa tutkii. Ed. Kemppainen otti esille terveydenhuollon peruslähtökohdat. Olen samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan on järjestettävä kansalaisille perushoito ilman muuta, mutta olen myös sitä mieltä, että yksityisen sektorin tarjoamia palveluja pitää olla käytettävissä yhteiskunnan tarjoamia peruspalveluja täydentävinä palvelumuotoina. On varsin tärkeätä, että ihmisellä on mahdohisuus valita oma hoitava 1ääkärinsä, sillä ehkäpä monet ihmiset eivät halua tulla suuriin yksiköihin, vaan haluavat säilyttää omat asiat potilaan ja lääkärin välisinä kahdenkeskisinä asioina, joten yhterskunnan taholta ei tule pyrkiä toimimaan siten, että yksityissektorin, yksityislääkäreiden, tutkimus- ja hoitolaitosten, toiminta tulisi kohtuuttomasti v.aikeutumaan. Nämähän ovat syntyneet siitä syystä, että yhteiskunnan tarjoamia palvelu'ksi.a varsinkaan.täällä väkirikkaassa etelässä ei o[e ohut. Lisäksi toivoisin, että potilaan ja lääkärin välinen suhde voisi tulla entistä paremmaksi, ja siinä toivoisin konkreettisia tuloksia ns. perhelääkärijärjestelmäkokeilusta. Saanen tässäkin esittää arvoisalle ministerille kysymyksen, aiotaanko ja missä vaiheessa toteuttaa Suomenmaassa tehtyjen kokeilujen perusteella mielestäni sekä potilaan että lääkärinkin kannalta hyvää järjestelmää, perhelääkärijärjestelmää, josta Keski-Euroopasta ainakin on aika myönteisiä kokemuksia. Ed. R o s ne 11 : Herra puhemies! Siitä huolimatta, että sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka markkamääräisesti edustaa suurta osuutta budjetin koko loppusummasta, on tullut sellainen käsitys, että tämän pääluokan asioihin suhtautuminen on kuitenkin jossakin määrin vähättelevää joihinkin muihin pääluokkiin verrattuna. Tämän kuvittelen johtuvan siitä, että sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan määrärahat pääasiassa kohdistuvat ihmisiin, joiden elämäntilanne on ahdistunut ja jotka tarvitsevat yhteiskunnan tukea. On kysymys vanhuksista, on kysymys sairaista, vammaisista, on kysymys perhepolitiikasta yleensä, mutta erityiseti myös lapsista, jotka ovat jääneet ilman vanhempia tai joiden kasvu ja kehitys ei ole tapahtunut yhteiskunnan asettamien normien mukaisesti. Tällä hetkellä on erityisesti kysymys työttömistä ja heidän perheistään. Yhteiskuntamme ihannoi ja arvostaa toimintaa, joka on tuottavaa, ei aina välttämättä ihmisten kannalta onnellisia tuloksia tuottavaa, mutta joka tuottaa voitoksi ja rahaksi arvioituja arvoja. Tämän vuoksi teollisuuden tukeminen ja toimenpiteet, joita voidaan perustella tuotannon kasvulla, ovat saaneet paljon myönteisemmän kohtelun niin hallituksen piirissä kuin täällä eduskunnassakin kuin ne esitykset, jotka antaisivat tukea työttömille tai muuten vaikeuksissa eläville ihmisille. Näin on tapahtunut siitäkin huolimatta, että on lukuisia esimerkkejä, että määrärahat, joiden myöntämistä on perusteltu työllisyyttä edistävinä, eivät ole sitä käytännössä olleetkaan. Työttömyystilannetta tai työttömyyden pahenemisen uhkaa on käytetty keppihevosena talouspolitiikalle, joka rakentuu yksityisen talouselämän tukemiseen. Räikeä esimerkki tällaisesta oli mm. liikevaihtoverohelpotusten myöntäminen teollisuuden koneiden ja laitteiden sekä teollisuusrakennusten osalta. Tämä ratkaisu merkitsisi noin 570 milj. markan lahjoitusta pääomapiireille. Vieläkin räikeämpänä voidaan pitää ratkaisua, jolla työnantajat vapautettiin lapsilisämaksun maksamisesta ja jolla ratkaisulla annettiin työnantajille noin milj. markan lahjoitus. Edellä oleva politiikka osoittaa, että valtio joissakin asioissa esiintyy rikkaana miehenä.

71 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Köyhäksi ja kurjaksi valtio muuttuu heti, kun aletaan puhua tavallisten ihmisten tarpeista. Kysymys ei olekaan rikkaudesta tai köyhyydestä vaan siitä, mihin yhteiskunnan voimavaroja halutaan suunnata. Työttömyyttä käytetään häikäilemättömästi perusteluna silloin kun tuetaan työnantajia ja uskotellaan, että niille myönnettävät edut poikivat työpaikkoja. Kuitenkin aivan perustellusti on esitetty, että työttömyyttä voitaisiin tässä maassa helpottaa toisella tavalla, todella tuloksellisella tavalla. Budjetin valmistelun yhteydessä esiteltiin ajatusta, että perustamalla lisää välttämättömiä terveydenhoidon ja sosiaalitoimen virkoja voitaisiin monelle ihmiselle järjestää työpaikka ja moni sairas, vanhus ja lapsi saisi nykyistä parempaa hoitoa. Tämä ajatus ei ottanut tulta. Arvaan että sanotaan, ettei meillä ole varoja tähän. Vastakysymys kuuluu: Mitä tehdään työttömillä, onko meillä varaa satoihintuhansiin nousevaan työttömyyteen? Kun tämän pääluokan piiriin kuuluu myös eläkeasiat ja kun kansaneläkelain uudistus on juuttunut toistaiseksi valiokuntiin, sallittaneen tässä yhteydessä todeta, että eduskunnan tahto hoitaa kauan vireillä ollut eläkepolitiikan eräs keskeinen osa, joka koskee kaikkein huonoimmassa asemassa olevia, ei ole ollut riittävä. Vaikka työ- ja virkaeläkejärjestelmät kehittyvät, tosiasiaksi jää, että maassamme on yhä edelleen ja monia vuosia eteenkinpäin suuri joukko pelkän kansaneläkkeen tai pienen työeläkkeen varassa eläviä ihmisiä. Näitäkään ihmisiä ei saa unohtaa. Nämä ihmiset eivät ole enää tuottavassa työssä, heidän poliittinen aktiiviteettiosa vähenee vuosi vuodelta, mutta pyyteettömyyttäkin pitäisi olla hitunen tässä yhteiskunnassa. Se hallituksen esitys, joka eduskunnassa on käsiteltävänä, ei suinkaan ole erinomaisen hyvä, päinvastoin varsin puutteellinen. Eläkkeiden korotukset ovat kovin vaatimatonta luokkaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kansaneläkkeiden asettaminen veronalaiseksi tuloksi ei ole viisas toimenpide. Hallituksessa ja eduskunnassa lain valmisteluvaiheessa ei ole ollut yksimielisyyttä edes sellaisiin ratkaisuihin, että uudistusta tehdessä turvattaisiin eläkeläisille se etu, mitä heille nyt luvataan. Jos lakiesitykseen sisältyvää ns. eläkeläisvähennystä ei sidota indeksiin, merkitsee se mielestäni sitä, että muutaman vuoden kuluttua pääasiassa kansaneläkkeen varassa elävät eläkeläiset ovat huonommassa asemassa kuin nyt ennen eläkeuudistusta. Yleensä toivoisi, että ratkaisuja tehtäessä enemmän ja useammin otettaisiin huomioon ne ihmiset, jotka elävät ahdistuksessa, monet varsin suuressa puutteessa. Yhteiskuntaa ja sen ihmisten elämää ei voida mitata ja arvioida keskiarvojen mukaan. Keskitulo ei auta tippaakaan sellaista ihmistä, joka elää mitättömällä työttömyysavustuksella tai joka on pudonnut kokonaan sen ulkopuolelle. Keskimääräinen eläke, jota laskettaessa otetaan huomioon myös huippueläkkeet, ei lämmitä vähääkään pelkän kansaneläkkeen varassa elävää. Elintasoa arvioitaessa olisi lähdettävä niiden elämän tasosta, jotka elävät kaikkein pienintä ja ahtainta elämää.. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Herra puhemies! Budjettipolitiikassa painopistealueet pitäisi valita todella tärkeysjärjestyksessä ja pitää ne esillä pitkäjänteisesti. Nimenomaan perhepolitiikan olisi oltava tällainen alue, jolle pitäisi panostaa voimakkaasti, sillä lapsiperheittemme asema on muita väestöryhmiä huomattavasti vaikeampi. Käytettävissä olevat tulot ovat lapsiperheillä pienemmät kuin kotitalouksilla keskimäärin ja erityisen suuri tämä ero on monilapsisten perheiden kohdalla. Siksi ei olekaan ihmeteltävää, että lapsilukumme on jatkuvasti pudonnut. Olemme tällä menolla pian kuoleva kansakunta. Vuodesta 1968 lähtien on esim. lapsilisän saajien lukumäärä pudonnut lähes lapsella. Olisi todella korkea aika ryhtyä todellisiin tekoihin perheiden ja lasten olosuhteiden saattamiseksi samalle tasolle kuin muilla väestöryhmillä. Lasten asemaa on tosin pidetty näkyvillä. Vietettiinhän vuotta 1979 kansainvälisenä lapsen vuotena ja vuonna 1980 antoi hallitus laajan perhepoliittisen selonteon, jonka yhteydessä käyty laaja keskustelu on nyt julkaistu yhtenäisenä kokoomateoksena. Mutta käytännön teot puuttuvat, vaikka juuri tämän selonteonkin yhteydessä on tuotu kaikkien puolueiden taholta esille niitä käytännön toimenpiteitä, joilla lapsiperheiden ahdinkoa voidaan kohentaa ja näin myös kansamme elinvoima säilyttää. Huolenpitoa lapsista ei tule kokea taloudelliseksi rasitukseksi yhteiskunnalle ja pyrkimyksenä on oltava tulonjaon tasaus lapsiperheiden ja ei-lapsiperheiden välillä. Tähän lapsiperheiden aseman korjaamiseen olisi pyrittävä pitkän tähtäimen suunnitelman pohjalta siten, että yhteiskuntaelämän eri lohkoilla läpikäyvänä periaatteena on lapsi- ja perhepohittinen tarkastelukulma ja keskeisenä tavoitteena inhimillisen kasvun edistäminen ja että tämä näkemys sisällytetään myös

72 3462 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 valtionhallinnon eri aikavälien suunnitelmiin. Ja maan hallituksen olisi annettava määrätyin aikavälein selonteko siitä, miten näitä periaatteita on edistetty valtionhallinnon toimenpitein. On suunniteltava ja toteutettava laajaa koulutusta eri hallinnonaloilla työskenteleville virkamiehille ja luottamushenkilöille lasten ja lapsiperheiden asemaan liittyvistä kysymyksistä. Kuntasuunnitelmien peruslähtökohdaksi on otettava lapsiperheiden asema asuinaluekohtaisesti. Myös asuinympäristöjen suunnittelussa, kaavoituksessa ja jo rakennettujen alueiden korjaamisessa tulisi realistisena tavoitteena olla se, että lapsille taataan vähintään yhtäläiset mahdollisuudet kuin autoille. SMP on tätä lapsiperheiden ahdinkoa pyrkinyt lieventämään ja olemme tehneet omalta puoleltamme perhepoliittisen kokonaisohjelman, jonka mukaan on luotava kunnollinen perhepoliittinen kokonaisjärjestelmä, joka rakentuu riittävän pitkän ja kaikille samansuuruisen äitiyspäivärahan, kunnollisen äidinpalkan ja korotettujen Iapsilisen pohjalle. Jokaiselle perheelle on luotava mahdollisuus taloudellisista seikoista vapaana valita, hoitaako lapsensa kotona vai viekö lapsensa päivähoitoon. Erityisesti tällöin on huolehdittava siitä, että jokaisella perheellä on mahdollisuus hoitaa lapsensa kotona ainakin kolmen ensimmäisen ikävuoden ajan. Sairaiden ja vajavaisten sekä vammaisten lasten erityishoito on järjestettävä siten, että myös heillä on mahdollisuus nauttia äidin rakkaudesta ja ehjistä perhesuhteista. Yksinhuoltajien erityisongelmat on myös järjestettävä sekä äidin ja isän että lapsen kannalta tyydyttävällä tavalla. Lisääntyvän perheväkivallan syyt on poistettava sekä yhteiskunnan sosiaalisia menoja suunnattava lisääntyvässä määrin lapsiperheiden hyväksi. Näiden pyrkimysten toteuttamiseksi on ensinnäkin äitiyspäivärahan maksukausi pidennettävä nykyisestä vajaasta vuodesta kahteen vuoteen ja samalla SMP:hän on ajanut toteutetun päivärahauudistuksen aikana sitä, että tämän äitiyspäivärahan on oltava kaikille samansuuruinen ja vähintään 50 mk kultakin arkipäivältä. SMP:n mielestä on väärin ja kohtuutonta, että tällä hetkellä suurituloiset äidit saavat suurempaa päivärahaa kuin pienituloiset työttömät tai muutoin taloudellisessa ahdingossa, vaikeuksissa olevat äidit. On ryhdyttävä maksamaan äidinpalkkaa 3-6-vuotiaista lapsista kotonaan huolta pitäville äideille tai vanhemmille ainakin mk kuukaudessa ja on hyväksyttävä, että kotona ja lasten hoitamiseksi tehty työ on yhteiskunnan kannalta ainakin yhtä arvostettavaa työtä kuin muukin työ, minkä vuoksi siitä tulee maksaa myös kunnollinen palkka. On korotettava lapsilisät, joiden avulla tulisi huolehtia ainakin 7-18-vuotiaiden lasten kustannuksista, ainakin kaksinkertaisiksi, mieluimmin niin, että lapsilisä olisi jokaisesta lapsesta saman suuruinen ja vähintään, niin kuin olemme täälläkin budjettilakien yhteydessä käsitellyn lapsilisälain muuttamisen yhteydessä esittäneet, markaksi vuodessa. Näiden kolmen, lähinnä lapsiperheiden taloudelliset edellytykset turvaavan toimenpiteen seurauksena syntyisi tilanne, kun samalla kohtuuttomuudet estetään, että alle kouluikäisten lasten perheet saisivat yhteiskunnan tukea mk kuukaudessa ja 7-18-vuotiaiden lasten perheet, lähinnä lapsiluvusta riippuen, mk kuukaudessa. Kun estetään tukimuotojen päällekkäisyys ja arvioidaan toimenpiteiden kokonaisvaikutus valtiontalouteen, aiheutuisi tämän kokonaisjärjestelmän toteuttamisesta yhteiskunnalle karkeasti arvioiden noin 2 mrd. markan menot, ja tämän verran meillä tulee olla varaa lisärahoitukseen tässä kansakuntamme elinkysymyksessä. Tämän pääluokan yhteydessä SMP:n eduskuntaryhmä on tehnyt lukuisia aloitteita juuri näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Samoin olemme kantaneet huolta erityisesti rintamaveteraanien ja rintamatunnuksen saaneiden naisten asemasta, johon tämän käsiteltävänä olevan budjetin yhteydessä on saatu jälleen korjauksia, mutta meidän vaatimuksenamme on, että kaikki veteraanit tulisi päästää eläkkeelle heidän niin halutessaan ilman mitään ikärajoja tai rintamallaoloaikamääriä ja että nämä mahdollisuudet on taattava myös invalideille ja rintamaolosuhteissa palvelleille naisille ja tämän eläkkeen tulisi olla vähintään mk kuukaudessa indeksiin sidottuna. Myös rintamaveteraanien asunto-olot olisi saatettava kuntoon ja taattava heille maksuttomat terveys- j,a kuntoutuspa!lvelut sekä rintamalisä korotettava, niin kuin meillä on ehdotus, 300 markkaan. Olemme myös puuttuneet aloitteissamme ja budjettiin otetuissa muutosehdotuksissa työsuojelun parantamiseen ja tehneet ehdotukset sairauspäivärahan maksamiseksi kaikille vähintään 50 markkana, kroonisia tauteja sairastavien tarvitsemien lääkkeiden korvaamiseksi kokonaan, hierootapalvelujen saattamiseksi sairausvakuutuksen piiriin, vähimmäiseläketurvan takaamiseksi, kotiuttamisrahan nostamiseksi asepalve-

73 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka lustaan suorittaville, rikosten johdosta kärsimään joutuneiden avustamiseksi, invalidirahan ja -eläkkeen korottamiseksi, invalidien vuosittaisen kuntoutusloman aikaansaamiseksi, puhelinkustannusten maksamiseksi näkövammaisille, polttoaineveron korvaamiseksi invalideille, invalidien hoitomenojen korvaamiseksi, kodinhoitajien ja kotiavustajien lisäämiseksi, maatalousyrittäjien ja pienyrittäjien vuosiloman takaamiseksi jokaiselle siihen oikeutetulle, kunnalliskotien asukkaiden hoitomaksujen kohtuuttomien korvausten hoitamiseksi ja kunnille uudesta hoitolaista tulevien tappioiden korvaamiseksi, kodinperustamislainojen myöntämiseksi nuorille pareille, myrkyistä aiheutuneiden terveysmenetysten korvaamiseksi, syväsädehoidon vanhentuneiden laitteiden uudistamiseksi ja psoriasispotilaiden sairauskulujen korvaamiseksi. Lisäksi olemme esittäneet määrärahoja myös uusien terveyskeskusten, kunnalliskotien, vanhainkotien, vammaisten erityiskoulujen, invalidien suojatyökeskusten ja palvelutalojen rakentamisiin. Ed. A 1 p p i: Herra puhemies! Muun muassa ed. Halosen puheenvuoroon liittyen totean kummastukseni sen johdosta, että :työväenliikkeen piidssäkin ollaan ottamassa aivan uutta näkökulmaa yhteiskunnalliseeen uudistuspolitiikkaan. Tarkoitan sitä keinotekoista vastakkainasettelua, jota ny:t ollaan rakentamassa eläkeläisten ja lapsiperheiden väl~lle, kun tosiasia kuitenkin on, että molemmissa ryhmissä on aivan minimitoimeentulon rajo~ha eläviä,ihmisiä. Näenkin niin, että yhteiskunnallamme tulee olla v,araa ja sillä on varaa huolehtia näiden molempien ryhmien ja monien muiden ryhmien perustoimeentulon turvaamisesta ilman, että se koituisi yhteiskunnaj:le ylivoimaiseksi rasitukseksi. Kysehän on arvoista ja niiden pohjalta nousevista asioiden tärkeysjärjestyksistä silloin, kun mietitään sitä, mihin yhteiskunnan voimavaroja suunnataan. SKDL:n ryhmässä on aivan oikeutetusti vaadittu eläkeuudistuksen toisen ja kolmannen vaiheen saamista lopultakin ratkaisuun. Sen sijaan juuri eilen eduskunnassa äänestyksessä osoitimme valmiutemme karsia valtion menoja sellaisista kohteista, joista katsoimme olevan varaa tinkiä. Tarkoitan asevarustelurahoja, joiden osalta eduskunnan enemmistö eilise1lä päätöksellään sitoi kätensä yli miljardin markan viisivuotisohjelmaan. En kuullut SKDL:n ulkopuolelta kenenkään tuolloin asettavan kysymystä, onko yhteiskunnallamme tuohon varusteluohjelmaan varaa. Herra puhemies! Tällaisia kannanottoja ei todella toivoisi kuulevansa ainakaan eläkeuudistuksen yhteydessä, sillä tällä uudistuksella ollaan korjaamassa pääosin vähävaraisten ihmisten toimeentuloturvaa ja korjaamassa sitä yhdennellätoista hetkellä. Ed. H a 1 o n e n ( vastauspuheenvuoro) : Herra puhemies! Haluan toistaa ja se on pöytäkirjasta tarkistettavissa, että totesin tämän eläkeuudistuksen olevan hyvinkin odotettu ja toivottava, mutta sen jälkeen kun tämä eläkeuudistus, joka täydentää myös rintamamiesten varhaiseläkejärjestelmää, on saatu käsitellyksi, olisi toivottavaa, että voitaisiin kiinnittää yhä kasvavaa huomiota lapsiperheiden aseman korjaamiseen. En ole sanallakaan käsitellyt eläkeuudistuksen sisältöä, mikäli ed. Alppi minua kuunteli. Mutta kun ed. P. Puhakka kertoi kommunistien ja kansandemokraattien olevan valmis työskentelemään joulun 81la, joulun välipäivinä ja aina kun vain on tarvis, totesin, että tätä alttiutta olisi tänä aamuna todellakin kaivattu eduskunnan sosiaalivaliokunnassa, jossa SKDL:n ryhmän edustajat olivat omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että valiokunta ei ollut päätösvaltainen puuttuvien jäsenten vuoksi. Ed. S ä i 1 y no ja: Herra puhemies! Myös tämän pääluokan kohdalla keskustelu on välttämätöntä, ei niin että tällä keskustelulla saataisiin aina tarpeellisia muutoksia kyseessä olevaan pääluokkaan, mutta selkeän sosiaalipoliittisen linjan luomiseksi pitemmällä aikavälillä meillä pitää olla mahdollisuus myös eduskunnassa käydä tätä tärkeätä sektoria koskevaa keskustelua. On tärkeätä, että keskustellaan pitemmän aikavälin kysymyksistä, mutta tietysti on tärkeätä keskustella myös näistä välitavoitteista, joita nimenomaan budjettiin sisältyy. Erittäin tärkeätä on mielestäni keskustella sosiaalipolitiikan alueella yleensäkin ja ennen kaikkea tällä hetkellä terveydenhuollon alueella työn ja vastuun uusjaosta. Tuota työn ja vastuun uusjakoa ei pitäisi pelätä, mutta näyttää siltä, että meillä on muodostumassa erittäin vaikea tulppa tämän asian edelleen kehittämiseksi. Nyt, kun parhaillaan käydään keskustelua sairaalapiirijakokysymyksestä, todella näyttää siltä, että keskustelu tyrehdyttää kokonaan tuon hallinnollisen uudistuksen, joka on välttämätön

74 3464 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 sekä sosiaali- että terveydenhuollon alueella, mutta ennen kaikkea terveydenhuollon kehittämiseksi ja koko väliportaan hallinnon uudistamiseksi. Kuitenkin tuntuu siltä, että tällä hetkellä on aivan välttämätöntä saada uudistusta aikaan hallinnollisella tasolla, että todella voitaisiin käydä asiallista kustannus/hyötyanalyysikeskustelua terveydenhuollon osalla, koskapa näyttää siltä, että ainakaan uusia resursseja tuolle alueelle ei näiden nykyisten poliittisten voimasuhteiden aikana saada muuta kuin suurella tappelulla. Sen takia entistä tärkeämmäksi muodostuu kysymys siitä, miten me käytämme olemassa olevia, jo käytössä olevia resursseja. Meillä on rakennettu kuntainliittoja enemmän tarveharkinnan pohjalta kuin pitkän aikavälin suunnitteluun nojautuen. Näin meille on muodostunut päällekkäisiä ja ristikkäisiä kuntainliittoja, jotka kaikki tuottavat ihmisille välttämättömiä peruspalveluja, mutta joiden käytössä ei aina tällä hetkellä ole riittävästi tarkoituksenmukaisuutta. Niinpä esim. porrastettu sairaanhoito onnistuukin meillä tällä hetkellä joskus kovin resursseja tuhlaavalla tavalla. Me tuhlaamme myös potilaan aikaa ja vähäisiä voimavaroja mm. matkoihin, joita syntyy sen takia, että meillä tämä porrastus onnistuu monta kertaa käyttäen monen läänin alueella olevia hoitolaitoksia. Vaikka yhteiskunta pääsääntöisesti vastaa matkakustannuksista, tämä jää rasittamaan myös palveluja tarvitsevaa ihmistä. Edelleen nuo matkakustannukset alkavat muodostaa myös kuntien käyttömenoissa kohtuuttoman suuren kustannuserän. Myös tästä syystä olisi tärkeätä kiirehtiä sairaalapiirijakoa ja sen käsittelyn yhteydessä todella työn ja vastuun uusjakoa aivan käytännön, tosiaan ruohonjuuritasolta asioita tarkastellen. Kun erikoislääkärijobtoinen sairaalahallinto on meillä rakentunut erikoissairaanhoidon palvelujen kohdalla tautialakohtaiseksi, se ei voi olla muuta kuin kovien muutospaineiden kohteena siitä syystä, että tilanne terveydenhuollon menetelmien kehityksen ansiosta joka hetki muuttuu. Tartuntataudit, jotka vielä 50-luvulla tarvitsivat suurimman osan sairaalapaikoistamme ja erittäin suuret voimavarat koko terveydenhuollon resursseista, ovat uusien terveydenhuollon menetelmien ansiosta vähentyneet. Tällä hetkellä tarvittaisiinkin sairaansijoja aivan muihin tarkoituksiin entistä enemmän. Nykyinen potilasrakenne on todella sillä tavalla rakentunut, että meidän nykyisten sairaalapaikkojemme uusjakoa pitäisi todella ryhtyä suorittamaan. Suomalainen terveydenhuollon hallinto on kansanterveyslain myötä rakentunut varsin laajalle ja demokraattiselle pohjalle. Tästä huolimatta me emme ole kyenneet toteuttamaan työpaikkademokratiaa käytännössä. Kun demokratia ei ole työpaikoilla toteutunut, se merkitsee sitä, että työn suunnittelussa ja kehittelyssä on jäänyt käyttämättä hyvin paljon niitä voimavaroja, joita esim. suorittavalla taholla olevilla työntekijöillä on koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella. Nämä kaikki meidän pitäisi voida hyödyntää. Mielestäni todellinen työpaikkademokratian toteutuminen voisi avata juuri sen solmun, jolla saataisiin nämä voimavarat todella hyödyttämään meidän palvelujärjestelmäämme. Myös työntekijät suhtautuvat tällä hetkellä työpaikkademokratiaan erittäin varauksellisesti. Kysytään: Tuoko se työntekijän ja työnantajankaan kannalta mielekkäitä uudistuksia tullessaan? Sisältääkö se piilotavoitteita, joita ei tällä hetkellä haluta toteuttaa? Tuoko se mukanaan sellaista vallan ja vastuun uusjakoa, joka ei johdakaan todelliseen demokratian lisäämiseen työpaikoilla? Nämä epäilykset lähtevät kokeiluista, joissa on langettu näennäisdemokratiaan. Se tällä hetkellä arveluttaa ihmisiä. Silloin kun me kansanedustajat käymme keskustelua ihmisten tarpeista, joita tämänkin budjetin avulla pitäisi voida tyydyttää, me sittenkin lähdemme enemmän hyvinvointisuomalaisten näkemyksestä liikkeelle. Silloin kun on kysymyksessä sosiaalitoimen pääluokka, uskon, että juuri vähäosaisten tarpeista tietävät eniten ne ihmiset, jotka joka päivä toimivat suorittajatasolla. Myös päätöksenteon kannalta on aivan välttämätöntä, että sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon alueella voidaan toteuttaa todellinen työpaikkademokratia, joka lisää asiantuntemusta eri tasoilla ja joka myös antaa riittävästi eväitä meille päätöksentekijöille tehdä oikeita ratkaisuja. Toivon todella, että työpaikkademokratian toteutumista vauhditetaan ministeriöstä käsin. Tämäkin budjetti rakentuu eräiltä osin taksoista ja yleensä palveluista perittävistä maksuista. Tähän maksupolitiikkaan ed. Kemppainen puuttui erittäin ansiokkaalla tavalla. Yhdyn hänen näkemyksiinsä enkä puutukaan tähän kysymykseen kovin yksityiskohtaisesti. Mielestäni maksupolitiikalla pitää olla ohjaava luonne palvelujen käyttöä ajatellen. Näinhän meillä on to-

75 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka ki edettykin hyvin monen sektorin kohdalla jo vuosikymmenien ajan. Kiitos tämän meiuä on erittäin paljon positiivista näyttöä siitä, mitenkä omavastuuosuuden poistaminen joko kokonaan tai suurelta osalta on merkinnyt oleellista muutosta sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämisessä. Jos sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluilta peritään niin suuri omavastuuosuus, että se muodostaa kynnyksen niiden saatavuudelle, silloin olemme todella väärillä jäljillä. Esimerkkinä voin mainita mm. maatalousväestölle tarjottavat työterveydenhuollon palvelut. Niitä ei tällä hetkellä kysytä, koska omavastuuosuus koetaan aivan liian raskaaksi. Sekä tapaturma- että sairastavuusluvut ovat tämän ammattikunnan kohdalla erittäin korkeita. Kysymys ei siis ole suinkaan turhasta tarjonnasta, vaan kysymys on siitä, että taksapolitiikka on arvioitu aivan väärällä tavalla. Toivankin lopuksi, että sosiaaliministeriö riittävästi valvoo juuri näiden palveluiden tarvitsijoiden ja yleensä palvelujen suurkuluttajien etuja; heitä ovat pitkäaikaissairaat, eläkeläiset, lapsiperheet, työttömät ja yleensä ihmiset, jotka ovat joko tulottornia tai hyvin pienituloisia. Talousarvion perustan, ts. sen tulopuolen, ei pidä rakentua tulevaisuudessakaan sellaiseksi, että sillä mitätöidään sosiaalipolitiikan tavoitteet. Maksupolitiikalla on helppo lopettaa palvelujen kysyntä. Meillä on tällä hetkellä tavattoman suurta vajausta monien palveluiden kohdalla sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon alueella. Vanhukset tarvitsevat ruokaa, puhtautta, lämpöä, terveydenhuoltoa tullakseen myös kotona toimeen. Jos nuo palvelut hinnoitetaan liian korkeiksi, silloin niiden kysyntä loppuu, mutta silloin syntyy myös ongelmia, joita joudutaan sitten mm. terveydenhuollon menetelmin kalliimmalla korjailemaan. Meidän on muistettava, että terveydenhuollon antama apu siinä vaiheessa on vain korjaavaa hoitoa. SKDL lähtee siitä, että ihmisten tarpeet pitää voida tyydyttää ja että vastuun palveluiden riittävästä tuotannosta kannamme me kansanedustajat. Ed. Järvi 1 ehto: Herra puhemies! Vastauksesna ed. Halosen täällä osoittamaan puheenvuoron osaan haluan vain lyhyesti tehdä hänelle omantunnon kysymyksen: Onko oikein se, että vammaiset saavat lomatoimintaansa vain joitakin satojatuhansia markkoja ja nekin vasta porkkanarahoina, kun ne on varsinaisesta budjettiesityksestä poistettu, kun taas ammattiyhdistysliike saa lomatoimintaansa 14 milj. mk? Selvitysten mukaan ay-lomarahoista yli 60 % on mennyt liikeinvestointien rahoittamiseen eikä sosiaaliseen lomatoimintaan. Minusta hallituksen painostus näissä asioissa ei ole sosiaalisesti eikä eettisesti oikein kaikkein vähäosaisimpia kohtaan, joiden asiat pitäisi ensisijaisesti hoitaa. Olen aina kunnioittanut ja kunnioitan edelleen työtä ja työntekijöitä, tekivät he sitten millä sektorilla tahansa kunniallista työtä tämän kansakunnan rakentamiseksi. Muutoinkaan, edellyttäen että oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen ajatus toteutuu myös liikkeitten sisällä, minulla ei ole sinänsä mitään ay-liikettä vastaan. Päinvastoin esim. tälläkin hetkellä myötätuntoui on sataprosenttisesti puolalaisen Solidaarisuus-ammattiyhdistysliikkeen puolella. Ed. La t t u 1 a: Herra puhemies! Olen sitä mieltä, että hallitus on ehdottanut liian vähän määrärahoja rintamaveteraanien kuntoutukseen. Käsitystäni tukee rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan valtiovallalle tekemä määrärahaesitys. Siksi tulen ehdottamaan lisäystä rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahaan. Samoin tulen ehdottamaan määrärahaa Sotainvalidien V eljesliitolle sotavammaisten aseman parantamiseksi. Lisäksi katson, että on aiheellista kaikin tavoin auttaa ja tukea veteraanijärjestöjämme. Nämä järjestöt ovat onnistuneet kalkuttamaan nyky-yhteiskunnan omantunnon hereille näkemään ne monet ongelmat, joiden kanssa sotiemme veteraanit yhä kamppailevat. Tulen ehdottamaan 'lisäystä myös veteraanijärjestöjen valtionapuun. Toivon, että eduskunta olisi myötämielinen myös näille mainitsemilleni veteraanien asioille. Ed. 1 t ä 1 ä: Herra puhemies! Perhekustannusten tasaus on tullut yhä keskeisemmäksi osaksi sosiaalipolitiikkaa. Se on jopa niin keskeinen, että sitä on eduskunnassa välillä käsitelty erillisenä asiana ja on kuultu myös. perhepoliittinen selonteko. Kuitenkin ori todettava, että selviä periaatteita ja painopisteitä ei vieläkään ole tavoitettu sen enempää hallituksen esityksessä kuin valiokunnan mietinnössäkään- mikä nyt olisikin liikaa vaadittu valiokunnalta näin muutaman viikon työn jälkeen. Tuoreessa muistissa on perhepoliittinen selonteko, joka K

76 3466 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 meille on äskeittäin jaettu niteenäkin, mistä kiitos sosiaali- ja terveysministeriölle. Kuitenkin budjettiesitystä ja sen perusteluja edelleen vaivaa epäselvyys siitä, minkälainen tulisi olla perhepoliittinen kokonaisratkaisu Suomessa. Edelleenkin tässä kuvastuu keinotekoinen riita nk. kotihoidon ja nk. laitoshoidon välillä ja pyrkimys tyydyttää sitten hieman kumpaakin. Panen tämän lisäyksen "niin kutsuttu" tarkoituksella kummankin sanan eteen, koska molemmissa tapauksissahan on vain kysymys lasten hoidosta eikä mistään keskenään kilpailevista sosiaalipolitiikan muodoista. Meidän perhepoliittiset toimenpiteemme eivät siis muodosta selkeää kokonaisuutta. Olisi tehtävä selvä ratkaisu, että kotona tapahtuvaa hoitoa tuetaan pienimpien lasten kohdalla. Se on heidän kohdallaan luonnollinen ratkaisu, se on myös huokein. Miksi emme käyttäisi huokeinta ratkaisua silloin, kun se on myös lasten kannalta paras. Olisi päästävä selvään periaatteeseen siitä, hoidammeko me yksi-, kaksi- ja kolme- vai vain yksi-.tai kaksivuotiaat lapset kotona ja keskitämme kotihoidon tuen näille ikäluokille. Kansainvälisiä esimerkkejä kyllä riittää Unkarista, Tsekkoslovakiasta, Suomesta, Neuvostoliitosta. Kaikilla niillä on hyvät ja huonot puolensa, ja meidän olisi valittava selkeä ratkaisu tässä suhteessa. Silloin tuo momentti "Kotona tapahtuvan hoidon tukeminen" siinä perhekustannusten tasausten alussa saisi selvän tavoitteen; tiedettäisiin, mihin sillä pyritään, kuinka paljon ehkä joidenkin vuosien kuluttua rahaa tarvittaisiin, jotta asia tulisi hoidetuksi. Silloin myös häviäisi riita nk. laitos- ja kotihoidon välillä, koska voitaisiin todeta, että vanhempien lasten kohdalla päiväkodeissa annettavaa hoitoa, jolla jo siinä iässä on kasvatuksellinen merkitys, on oltava niin paljon kuin sitä tarvitaan. Tämä tarve on suhteellisen helposti arvioitavissa ja on aika monissa laskelmissa arvioitukin. Tällä tavalla perhepolitiikkamme saisi jonkin kaltaisen selvän tavoitteen eikä setuntuisi pohjattoman säkin täyttämiseltä kuin miltä se nyt tuntuu. Tässä mielessä liberaalit ovat esittäneet luvun uudelle momentille lisäystä alle kouluikäisten lasten ylimääräiseen hoitotukeen, jotta osoittaisimme, että tämä kohta olisi mahdollisimman nopeasti saatava tavoitetta vastaavaksi. Perhepolitiikan kokonaisuus horjuu myös perheiden perustamisen kohdalla. Meillä on vanha hyvä tukimuoto, kodinperustamislaina, joka on jostain syystä päästetty täysin surkastumaan inflaation edetessä. Jostain on syntynyt käsitys, että kodinperustamislaina on vain jonkinlainen jäänne, sellainen romanttinen muistuma sodanjälkeisiltä ajoilta, jolloin Väestöliiton ja monien muiden järjestöjen innostamana päätettiin ryhtyä tukemaan nuoria perheitä. Lainallahan ei nykyään ole paljoakaan merkitystä. Ilmeisesti katsotaankin, että paljon suurempi merkitys on muilla tukimuodoilla, asumistuella ja valtion asuntolainoilla. Näin ei asia kuitenkaan ole. Kodin perustamiseen liittyy muutakin kuin asunnon hankinta, ja arvoonsa palautettuna kodinperustamislainaa voitaisiin käyttää osatekijänä ensiasunnon hankinnassa. Ainakin se helpottaisi perheen muita menoja silloin, kun asuntolainat alkavat kasaantua niskaan, koska kodinperustamislainan lyhennysten aikataulu on hitaampi. Näin ollen olisikin ryhdyttävä tutkimaan, voitaisiinko kodinperustamislaina saattaa uudelleen siihen asemaan, mihin se alun perin 40-luvulla sijoitettiin, vai olisiko sitten parempi kerta kaikkiaan unohtaa tämä muistojen joukkoon ja keskittyä kokonaan nuorten parien asunnonl1ankinnan tukemiseen. En kuitenkaan valitsisi tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä, kuten sanoin, kodin perustaminen on muutakin kuin asunnon hankintaa. Tässä mielessä olemme tehneet esityksen luvun uudelle momentille lisämäärärahaksi kodinperustamislainoja varten. Ed. B r ei 1 i n : Herra puhemies! Seuraavassa tarkastelen Työterveyslaitoksen voimavarojen kehitystä ja toimintaa 1970-luvulla. Aion perustella voimavarojen lisätarvetta nykyisen työterveys- ja työsuojelutoiminnan tutkimus-, palvelu- ja koulutustarpeen avulla. Usäksi esitän eräitä ratkaisumalleja voimavaraongelman poistamiseksi henkilöstön ja toimitilojen osalta, eräitä keskeisiä. Ensiksi: Työterveyslaitoksen henkilövoimavaroja lisätään mahdollisimman pian talousarviossa noin 60 toimella, joista 30 kanavoidaan aluelaitoksiin ja 30 keskuslaitokseen. Tämä on myönteistä. Toiseksi: Edellä olevan lisäksi laitoksen toimien ja julkisen rahoituksen määrää tulisi tarkastelukautena lisätä siten, että jo yksityisen työterveyslaitoksen aikana hyväksytyt kehittämissuunnitelmat sekä aluelaitosten että keskuslaitoksen osalta voitaisiin toteuttaa, kuten Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain perusteluissa edellytetään. Kolmanneksi: Kuopion ainetyöterveyslaitokselle ja keskustyöterveyslaitokselle raken-

77 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka netaan valtion myötävaikutuksella uudet toimitilat toteuttaen Kuopiossa jo käynnistymässä oleva hanke viivytyksettä ja käynnistämäuä keskuslaitoksen rakennushanke p~kaisesti Helsingissä. Työterveyslaitoksen kyky vastata 70-luvulla suoritettujen työsuojelu-uudistusten luomaan, laitoksen eri toimintoihin kohdistuvaan suoritekysyntään ei ole tyydyttävä ilman henkilöstö- ja taloudellisten voimavarojen lisäystä. Laitoksen henkilöstövoimavarat eivät ole käytännöllisesti katsoen lisääntyneet lainkaan 1970-luvun loppupuoliskolta lähtien. Samaan aikaan laitokselle on kuitenkin annettu lukuisia uusia tehtäviä, ja laitoksen odotetaan tuottavan huomattavasti enemmän erilaisia suoritteita, kuin tämänhetkiset voimavarat sallivat. Tällä hetkellä ennakoitavissa oleva lisätoimien tarve olisi pitkällä aikavälillä yhteensä noin 120 tointa, joista 60 tarvittaisiin keskuslaitokseen ja 60 aluetyöterveyslaitoksiin. Tämän tarpeen tyydyttäminen voisi tapahtua kaksivaiheisesti siten, että ensin pyrittäisiin lisäämään henkilöstövoimavaroja kaikkein suurimpaan tarpeeseen vuonna 1983 ja toisaalta vuosikymmenen loppupuoliskolle mentäessä esim. tulevan tarkastelukauden aikana vuoteen 1987 mennessä pyrittäisiin saamaan laitokseen yhteensä kaikki edellä mainitut 120 tointa, joita jo yksityisen työterveyslaitoksen aikana laadittujen aluelaitosten ja keskuslaitoksen kehittämissuunnitelmien toteuttaminen työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain perustelujen mukaan edellyttäisi. Kiireellisin henkilöstönlisäystarve merkitsisi keskuslaitokseen jo vuoden 1983 aikana noin 30 toimen ja aluelaitdksiin yhteensä noin 30 toimen lisäystä. Kyseiset toimet sijoitettaisiin organisaation eri tehtäväalueille ja eri yksiköihin siten, että laitokseen tällä het'kellä 'lrohdistuva suoritekysyntä tyydytettäisiin mahdollisimman tehokkaalla ja tasapuolisella tavalla. Laitoksen toimi tilaongelmien ratkaiseminen edellyttää uusien toimitilojen hankkimista Kuopion aluetyöterveyslaitokselle ja keskuslaitokselle. Kuopion aluelaitoksen osalta rakennushanke on jo käynnistymässä. Pysyvän ratkaisun keskuslaitoksen vaikeaan toimi tilaongelmaan toisi uusien toimitilojen suunnitteleminen ja rakentaminen laitoksen toiminnan asettamat erityistarpeet huomioon ottaen. Toimitilahankkeiden kokonaishinta on noin 150 milj. mk. Kyseinen investointi kuolettuisi saavutettujen vuokrakulujen säästöjen muodossa arviolta noin 15 vuodessa. Työterveyslaitoksen totmmtojen kehittäminen ja uudelleen suuntaaminen aloitettiin vuonna 1973 työterveyslaitostoimikunnan suositteleman suunnitelman mukaisesti. Laitoksen toiminnat suunnattiin kohdistumaan yksinomaan työterveys- ja työsuojelualaan. Perustettiin aluetyöterveyslaitokset ja valtiollistettiin laitos julkisoikeudellisen hallintomallin pohjalta. Samoin laitoksen henkilökunnan pätevyystasoa ja laitosmateriaalisia toimintaedellytyksiä kohennettiin tuntuvasti 1970-luvun aikana. Kaikki mainitut toimenpiteet ovat tässä vaiheessa arvioiden osoittautuneet oikeaan osuneiksi ja tehokkaiksi, näin jaosto on voinut todeta. Maassamme 1970-luvulla toteutettujen lukuisten työsuojellisten uudistusten täytäntöönpano jatkuu vielä pitkään 1980-luvulla. Työsuojelu- ja työterveyshuoltolainsäädännön vaikutukset ovat nyt luomassa työpaikkatasolla laajenevaa käytännöllistä, konkreettista, sekä kokonaisuuden että eri osapuolten kannalta katsottuna erittäin myönteistä toimintaa työympäristön laadun ja turvallisuuden parantamiseksi. Samanaikaisesti tuotannollisten investointien erittäin korkea aste uudistaa fyysistä työympäristöä tehokkaasti. Tässä tilanteessa työsuojeluja työterveystoiminnan piiriin on syntynyt huomattava ja pysyvä tutkimuksen, asiantuntijapalvelujen ja koulutuksen tarve, jonka tyydyttäminen on käytännön työsuojelutoiminnan onnistumisen edellytys. Tämä tarve näkyy mm. Työterveyslaitoksen tutkimus-, palvelu- ja koulutustoimintaan kohdistuvana kysyntänä, joka huomattavasti ylittää laitoksen tarjontakapasiteetin. Laitoksen palvelujen tasaisesti kasvanut kysyntä on luonteeltaan pysyvää, koska se paljolti perustuu lainsäädännön elinkeino- ja tuotantokoneistolle asettamiin pysyviin velvoitteisiin. Huolimatta kasvaneesta kysynnästä Työterveyslaitoksen voimavaroja ei ole olennaisesti kyetty lisäämään 1970-luvun puolivälin jälkeen, niin kuin jo edellä totesin. Vuosien ja valtiollistamisen jälkeen voimavarojen kehitys on nähtävästi täysin pysähtynyt. Tilanne on saman suuntaineo laitoksen henkilöstövoimavarojen kohdalla. Nähdään, että laitoksen toimien määrä on vuoden 1972 jälkeen kasvanut vain 50 toimella huolimatta siitä, että vuoden 1973 jälkeen on rakennettu kuuden aluelaitoksen verkosto. Aluelaitokset onkin rakennettu voittopuolisesti pienentämällä samanaikaisesti keskuslaitosta. Se merkitsee noin 100 toimen vähennystä täällä. Vuoden 1977 jälkeen eivät

78 3468 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 laitoksen henkilöstövoimavarat ole kasvaneet käytännöllisesti katsoen kuin yhdellä toimella vuodessa; Sosiaali- ja sairaalajaoston mielestä Työterveyslaitos on tähän mennessä tehnyt kaikki realistiset voimavarojensa käyttöä tehostavat toimenpiteet käyttämällä hyväksi mm. henkilöstösiirtoja, työjärjestelyjä, johtamismenetelmien kehittämistä, henkilöstökoulutusta, toimintojen tehostettua suunnittelua ja seurantaa sekä rutiinitoimintojen automatisointia. Myös kohentunut laitetilanne on parantanut laitoksen suorituskykyä. Näiden toimenpiteiden vaikutus on myönteinen, ja näiden mukaan laitoksen keskeisissä suoriteryhmissä on saatu aikaan noin %:n vuotuinen kasvu huolimatta siitä, että voimavarat ovat pysyneet ennallaan, ja riippumatta siitä, että yksittäisten suoritetyyppien vaativuus- ja laatutaso sekä työmäärä ovat ratkaisevasti kohonneet. Ed. H a 1 on en: Herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Pyysin tämän puheenvuoron, koska arvoisa puhemies ei huomannut vastauspuheenvuoropyyntöäni välittömästi ed. Järvilehdon huomautuksen jälkeen. Haluan nyt todeta suoraan puhujapöntöstä, että ammattiyhdistysliikkeen lomarahat ja maatalouden lomajärjestelyt sovittiin ns. Sorsan-Virolaisen hallituksen aikana yhdessä tuumin. Olin tällöin pääministerin eduskuntasihteerinä, joten muistan tämän neuvottelujakson varsin hyvin. Jos silloin sovittua suhdelukua olisi sovellettu tämän vuoden budjettiin, olisi ammattiyhdistysliikkeen saama summa ei suinkaan 15 miljoonaa, vaan noin 85 miljoonaa. Toisaalta haluan myös tuoda esiin, että sosialidemokraatit ovat omalta osaltaan pitäneet erittäin tärkeänä vammaisjärjestöjen työtä, myös heidän lomatoimintaansa, ja olemme sen osoittaneet konkreettisesti niin hallituksessa kuin valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä esiin tulevalla tavoin myös omissa aloitteissamme samoin kuin mietinnön kokonaistyöskentelyssä. Mutta niin kai on, että se jolla paljon on, sille lisää annetaan, se jolla vähän on, siltä viimeinenkin otettaisiin, joten toivoo, että tässä suhteessa seuraavalla kerralla kristillisen liiton taholta löydetään muita supistamiskohteita kuin ay-liikkeen lomarahat, joilla on tällainen sopimustausta. Mitä tulee sitten siihen solidaarisuuteen, jota ed. Ulla Järvilehto esitti heillä olevan ja erityisesti Puolan työläisiä kohtaan, niin tämä on tietysti iloinen asia ja odotan vain kiihkeästi, että tämä solidaarisuus ulottuu kohta myös tänne suomalaisiin työläisiin saakka. Ministeri E s k e 1 i ne n : Herra puhemies! Olen hyvin iloinen sosiaalitoimen saamasta mielenkiinnosta eduskuntakäsittelyssä budjetin yhteydessä. Kun vuosikymmenten aikana on tätä seurannut, niin on nähnyt yhä keskeisemmäksi sen ajatuksen, että sosiaalipolitiikan hoitamisen tulisi lähteä kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta, jossa lähtökohtana ovat ne olosuhteet, jotka meidän maassamme ovat, toisin sanoen se markkinatalousjärjestelmä, jonka tämän kansan enemmistö on hyväksi nähnyt. Se edellyttää sitä, että niin palkanansaitsijoille kuin omassa yrityksessään työskenteleville annetaan samanlainen sosiaali- ja eläketurva. Muutoin markkinatalousjärjestelmä ei voi jatkua. (Ed. Lattula: Oikein!) Jos haluamme turvallista tulevaisuutta rakentaa, on tähän pyrittävä. Vain kansantuloa nostamalla voimme rakentaa yhä paremman sosiaaliturvan, ja kansantulon nomu taas perustuu markkinatae lousjärjestelmään ja sen onnistuneeseen talouspolitiikkaan. Kansaneläkeuudistuksen aikataulun nopeudesta tehty lausuma mielestäni on tarpeeton. Eläkeuudistusta on taloudellisiin vaikeuksiin vedoten jo liikaakin iykätty. Eläkeuudistus on ollut eri hallitusten ohjelmassa koko luvun, ja nyt se on vasta eduskunnassa käsittelyssä. Veteraanien eläkeasian parantaminen eduskunnassa on myönteinen tuki ministeriömme pyrkimyksille hoitaa tämä asia. Kun noin kymmenen vuotta sitten laadittiin rintamalla olleille eläketukea antava e!läkelakiesitys, niin eipä löytynyt myötämielisyyttä tästä 'salista kunnollisen eläkelain saamiseen. Nyt 'Saatu varhaiseläke on erittäin hyvä niille, jotka tulevat sen piiriin, mutta se ei anna mitään niiden jo eläkkeellä olevien eläketurvaan, jonka olivat rintamalla pisimmän ajan ja ovat nyt riittämättömän eläketurvan varassa. Heitä auttaa tämä kansaneläkeuudistus jopa siinä määrin, että veteraaniperheillle tulee tästä uudistuksesta 650 milj. mk!lisää eläketurvaa. Pienituloiset eläkeiäiset ovat varmasti riittävästi osallistuneet tämän maan taloudellisten vaikeuksien kantamiseen. Suurten kaupunkien terveydenhoitoa voitaisiin järkevästi tehostaa, jos sairausvakuutusta kehitettäisiin siten, että terveyskeskusten lisäksi kansalaisten perusterveydenhuoltopalveluja voitaisiin antaa yksityisten lääkäreiden toimesta

79 Tulo- ja menoarvio vuodelle 1982 ~ Pääluokka siten, että palvelut annettaisiin kansalaisille samoin maksuedellytvksin kuin terveyskeskuksissa. Tämä ei estäisi samanaikaisesti lisäämästä toivottavassa määrin terveyskeskusten kapasiteettia, mutta kun tiedämme, että suurissa kaupungeissa on lääkäreitä hyvin paljon enemmän kuin muualla maass'l, niin miksi emme käyttäisi heidän palvelujaan. Keskustapuolueen taholta ei ole vastustettu milloinkaan lasten päiväkoti- ja perhepäivähoidon kehittämistä. (Ed. Suonio: Jokaisessa kunnassa!) - Ed. Suonio, ei ole vastustettu, mutta me olemme halunneet antaa toimivan vaihtoehdon, jonka mukaan halukkaille perheille avautuisi mahdollisuus hoitaa lapsia kotona. Me olemme hyvin selvästi kotihoidontuen olemassaoloaikana todenneet, että kaupungeissa on hyvin paljon halukkuutta tähän, ja entistä enemmän on tulossa, kun näemme, miten tarpeellinen alle kolmivuotiaalle lapselle on se hoito, jonka oma läheinen tai sama hoitaja kodissa antaa. Näyttää siltä, että sosialidemokraateille on ideologisesti tärkeä tavoite saada lapset julkiseen päivähoitoon. Tämän vuoksi huonosti perustelluilla väitteillä arvostehaan kotihoidontukea, kun pelätään, että tämän tukimuodon suosio johtaa kehityksen kulun toiseen suuntaan, kuin he ovat halunneet. (Ed. Halonen: Sosialidemokraatit kannattavat lasten etua!) Vaatimus, että päivähoidossa olevasta lapsesta maksettaisiin ikotihoidontukea, merkitsee sitä, että joillekin perheille annettaisiin kahta tietä kompensaatiota lasten hoidosta. Kiireellisyysjärjestys on tietenkin se, että kaikille sitä tarvitseville annetaan ensin kompensaatio jompaakumpaa vaihtoehtoa käyttäen, ja jos sitten voimavarat sen sallivat, niin annettakoon sitä kaikille. Mutta silloin, kun meillä ei ole vielä riittävästi varoja antaa vanhemmille mahdollisuutta valita hoitomuotojen välillä, niin meidän on toki kehitettävä sitä näissä puitteissa. Vammaisten asema on myös ollut esillä. Meillähän on vammaisten vuoden komitea, jonka hallitus asetti vuoden 1979 alussa, ja se luonnollisesti jättää mietintönsä tulevan vuoden puolella. Ja me toivomme ministeriössä, että sen mietinnön jättämisen jälkeen voitaisiin voimakkaampaan vammaisten tukemiseen lähteä. Aina YK:n erityisteemavuoden jälkeen ovat meilläkin monet komiteat esittäneet omat näkemyksensä asioista. Toivon ja tiedänkin, että tämäkin komitea tulee esittämään, mitä voimme saada jo vuoden 1983 budjetissa tapahtuvaksi. Erityisesti haluan tässä painottaa sitä, että meidän pitäisi tässäkin katsoa, mikä on meille parhain sekä ihmisten itsensä kannalta että taloudellisesti. Meillä on se epäkohta tällä hetkellä, että vammaisen hoidosta oma perhe ei saa tukea, mutta jos me joudumme hoidattamaan tämän saman vammaisen vieraalla perheellä, niin hänelle maksetaan. Ei tämä voi olla oikein, eikä se voi olla järkevää. Onko meidän aina rikottava perhesuhteet, että saadaan julkishallinto pelaamaan? Yhdyn täydellisesti ed. Järvilehdon mielipiteeseen siitä, että esimerkiksi ammattiyhdistysrahojen suhteen olisi voitu menetellä niin, että ne olisi nyt tänä vuonna käytetty vammaisten hyväksi. (Ed. Leppäsen välihuuto) - Ne rahat, jotka siellä ovat, annettakoon niille ihmishle, joiha ei ole vielä lomaturvaa. Ne ryhmät ovat hyvin paljon pienemmät, kuten edustaja tietää. - Kun me tarkastelemme lomanpitomahdollisuuksia maassamme tällä hetkellä, niin ne ov:at palkanansaitsijoitten kohdalta sitä suuruusluokkaa, niin kun me hyvin tiedämme, että on sekä loma-ajan palkka että lomaltapaluuraha. Se tietää palkansaajaa kohti keskimäärin markan vuotuista tuloa. Tästä ei ole mitään kompensaatiota yrittäjille, pienyrittäjiä lukuun ottamatta, jotka saavat siinä markan vuositulolla muutaman sata markkaa lomarahaa. On ihmeellistä, että nyt ne henkilöt, jotka eivät sove-lakeja käsiteltäessä lainkaan olleet kiinnostuneet kuntien tukiosakustannusten noususta, ovat nyt kela-uudistusta käsiteltäessä liioitellusti tästä puhuneet. Olisi tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä pitänyt paneutua myös siihen, mitä tämä aiheuttaa kuntien taloudelle. Miksi sitä ei silloin haluttu selvittää? Kunnallistalous kokonaisuutena tulee sove- ja kela-uudistuksissa saamaan aiheutuvia menojen lisäyksiä vastaavat tulon lisäykset. Yksityisten pienten kuntien kohtuuton rasitus voidaan estää ottamalla kansaneläkelakiin tätä koskeva säännös. Lisäksi on järkevällä aikataululla tarkistettava näiden uudistusten vaikutus kunnallistalouteen. Niiden pohjalta voidaan myöhemmin tehdä mahdollisesti vielä tarvittavat korjaukset, jotka ovat välttämättömiä ja joita varten on jo toimikunta asetettu, ja siinä toimikunnassa on kunnalliskeskusjärjestöjen edustus mukana. Emme me voi mitään uudistusta tehdä täällä ilman, että siinä täytyy myös jol1ain toisella osa-alueella tehdä korjausta ja uudistusta.

80 3470 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Pidän aivan välttämättömänä, että kansaneläkeuudistuksen verotusratkaisussa käyttöön otettujen eläketulovähennysten reaaliarvo turvataan lakisääteisesti. Muidenkaan ihmisten eläketurva ei ole vuotuisen budjettikäsittelyn yhteydessä esillä oleva asia. Miksi sitten kansaneläkeryhmä jätettäisiin ikään kuin siihen armoa anovaan tilanteeseen, saako eläkettä tänä vuonna vai eikö saa. Kyllä näin korkeasti sivistyneen kansan pitää nyt sellainen asia hoitaa pysyvästi turvatulla tavalla. Olen huomannut, että tässä keskustelussa ja tässäkin puheenvuorossa olen ärsyttänyt eräitä. Tarkoitukseni ei ole ollut se, mutta haluan sanoa, että oikeudenmukaisuus, joka sosiaalipolitiikassa tulisi olla, ärsyttää silloin, jos pyritään ajamaan vain jonkin määrätyn ryhmän etua. Tämä kansa on niin pieni kansa, että tämän tulee pitää jokaisesta kansaperheen jäsenestä huolta. Ja siihen oikeudenmukaisuuteen kah<!kien kansalaisten kohdalla meidän sosiaalipolitiihssamme tulisi pyrkiä riippumatta siitä, ovatko he työsuhteessa, ovatko he työnantajia, ovatko he omaa työtään tekeviä ihmisiä. Ed. Suonio: Herra puhemies! Vastaisin ministeri Eskeliselle ainoastaan kotihoidontuen ja päivähoidon suhdetta koskevaan kysymyk~ seen. Kotiho1dontuen nim~sellä tukimuodolla tuetaan kaikkea muuta lastenhoitoa paitsi kunnallisessa päiväkodissa tapahtuvaa hoitoa. Sillä tuetaan siis myös kodin ulkopuolista hoitoa, jos se on yksityistä hoitoa. Nimenomaan yksityisellä hoitosektorilla on paljon puutteita, jotka eivät ole lasten etujen mukaisia. Yksityinen hoitosektori on myös huonosti valvottua. Toisaalta ne tapaukset, joita hoidetaan kodeissa, hoidettaisiin siellä joka tapauksessa joko sen vuoksi, että vanhempien ammatti antaa tähän mahdollisuuden tai vanhempien tulotaso antaa mahdollisuuden palkata palkattua apua kotiin. Lasten kotihoidontuki ei ole muuttanut lasten kohdalla hoitomuotoa. Sen sijaan yhä suurempien summien kanavoiminen tähän uuteen tukimuotoon automaattisesti vaikeuttaa kunnallisen lasten päivähoidon kehittämistä. Kysyisinkin ministeri Eskeliseltä, joka vielä ystävällisesti on paikalla, miksi ei ole lähdetty pienten lasten hoitokorvaukseen, jota hallitus perhepoliittisessa selonteossaan esitti, jolloin kaikille 1-2 -vuotiaille lapsille mal{settaisiin tuntuvasti korotettu lapsilisä, jota perheet voisivat halunsa mukaan käyttää päivähoidon valinnassa, miten 100 % :n valtionavulla toimiva kotihoidontuki sopii Valtava-uudistukseen ja eikö ole outoa, että yli 100 milj. mk vuodessa maksava tukimuoto jaetaan ilman, että sillä on mitään lainsäädännöllistä pohjaa? Ministeri E s k e 1 i ne n : Herra puhemies! Sanoin puheenvuorossani jo sen, että silloin kun meillä ei ole vielä yhtään ikäluokkaa kotihoidontuen piirissä, niin mielestäni ei voida si:iloin kaikkia ottaa sen piiriin. Sitten kun olemme niin pitkällä, että edes yksi ikäluokka on mukana siinä, niin sitten on luonnollista katsoa hoitokorvausta. Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi. Eduskunta ryhtyy pääluokan yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Pääluokkaa koskevat ehdotukset Seuraavat pääluokkaa koskevat, hyväksytyn menettelytavan mukaisesti keskuskansliaan kirjallisina jätetyt, edustajille monistettuina ja numeroituina jaetut ehdotukset tehdään keskustelun kuluessa: 1. Ed. Lattula: momentille lisäyksenä mk sopimuspaikkaisen apulaisosastopäällikön viran perustamiseen sosiaali- ja terveysministeriön raittius- ja alkoholiosastoon. (RA n:o 603) 2. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk Oy Alko Ab:n suunnitteleman etanolitehtaan perustamiseksi Kuopion kaupunkiin. (RA n:o 1388) 3. Ed. E. Laine: momentille lisäyksenä mk ylimääräisen insinöörin toimen perustamiseen Turun ja Porin työsuojelupiiriin. (RA n:o 725) 4. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk. käytäntöön soveltuvan tehokkaan työsuojelun eteenpäin viemiseksi maassamme. (RA n:o 1412) 5. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk lasten kotihoidon tukijärjestelmän kokeilun laajentamiseen ja ylimääräisen avustuksen suorittamiseksi lasta kotona haitaville äideille lasten kotihoidon tehokkaaksi alkuunsaattamiseksi. (RA n:ot 568, 569, 1413 ja 1415) 6. Ed. Muroma: momentille li 'Säyksenä mk lasten kotona tapah-

81 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka tuvan hoidon tukemiseen. (RA n:o 167 ja II vastalause) 7. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk äitiysavustuksen korottamiseksi. 8. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk lapsilisien korottamiseksi elinkustannusten nousua vastaaviksi niin, että lapsiperheet ja yksinhuoltajat pelastuvat köyhyysloukusta. (RA n:ot 570 ja 1414) 9. Ed. Kivitie: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi ylimääräisen lisän maksamiseen lapsilisäikärajojen nostamiseksi. (RA n:o 631) 10. Ed. Hyrynkangas: luvun uudelle momentille mk vuosilomajärjestelmän ja vapaa-aikajärjestelyjen toteuttamiseksi pitkäaikaisesti sairaiden lasten vanhemmille lapsen ollessa kotihoidossa. (RA n:o 465) 11. Ed. Kivitie: luvun uudelle momentille mk alle kouluikäisten lasten ylimääräiseen hoitotukeen, silloin kun heidät hoidetaan joko kotona tai valvotussa perhepäivähoidossa. (RA n:o 632) 12. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk erityisesti sairaiden ja vammaisten lasten ylimääräiseksi hoitotueksi erityistapauksissa. (RA n:o 1416) 13. Ed. Järvilehto: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että lasten kotihoidon tukijärjestelmää kehitetään todelliseksi vaihtoehdoksi päivähoidolle siten, että se korvaa pieniä lapsiaan kotiin hoitamaan jääneen vanhemman ansionmenetyksen." 14. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi ylimääräisen korvauksen maksamiseksi sairauspäivärahan saajille niin, että kenenkään sairauspäiväraha ei ole alle 50 markkaa päivältä. (RA n:o 1417) 15. Ed. Joutsenlahti: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää hallituksen selvittävän, miten voitaisiin kroonisia tauteja sairastaville korvata heidän tarvitsemansa lääkkeet ja heidän saamansa hoito riittävässä laajuudessa sekä miten voitaisiin myös kaikki hierontapalvelut saattaa sairausvakuutuksen piiriin." 16. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk ylimääräisiä vähimmäiseläkkeitä varten niin, että jokaiselle tarvitsevalle turvataan ihmisarvoinen eläke. (RA n:o 1418) 17. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk ylimääräisen rintamalisän korottamiseksi 300 markkaan kuukaudessa. (RA n:o 1240) 18. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk rintamasotilaseläkkeen ylimääräiseen!isään kaikkien eläkkeellä olevien veteraanien eläkkeiden korottamiseksi niin, että rintamalla vietetyt vuodet otetaan eläkettä määrättäessä työvuosina kaksinkertaisesti huomioon. (RA n:o 1241) 19. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk asianmukaisen ylimääräisen eläkekorvauksen maksamiseksi siirtoväen ja rintamasotilaiden asutus- ja jälleenrakennustehtävissä toisen maailmansodan jälkeen työskennelleille. (RA n:o 1419) 20. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk vapaussotamme veteraanien ihmisarvoisen toimeentulon turvaamiseksi. (RA n:o 1425) 21. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk ennenaikaisiksi ja ylimääräisiksi eläkkeiksi sotiemme aikana kotirintamalla ankarasti työskennelleiden toimeentulon turvaamiseksi. (RA n:o 1423) 22. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk vapaaehtoisen ja kunnollisen ylimääräisen eläkkeen järjestämiseksi sotiemme veteraaneille ja invalideille 55 vuoden iästä alkaen. (RA n:ot ja 1424) 23. Ed. Lattula: luvun uudelle momentille mk Sotainvalidien V eljesliitolle sotavammaisten aseman parantamiseksi. (RA n:o 744) 24. Ed. Joutsenlahti: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää hallituksen selvittävän, voitaisiinko rintamalisää maksaa myös kaikille rintamatunnuksen saaneille naisille sekä työvelvollisille voimassa olevan lain puitteissa." 26. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk ylimääräisenä kotiuttamisrahana kotiuttamisrahan nostamiseksi yhteensä 500 markkaan. (RA n:o 1426) 27. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi rikoksen johdosta kärsimään joutuneen avustuksiin. (RA n:o 1250) 28. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk vanhusten ja vammaisten kotona tapahtuvan hoidon tukikokeilun laajentamiseen. (II vastalause)

82 3472 Keskiviikkona 16. joulukuuta Ed. Hyrynkangas: momentille lisäyksenä mk vanhusten ja vammaisten kotona tapahtuvan hoidon tukemista koskevaan kokeilutoimintaan. (RA n:o 49) 30. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk ylimääräisen invalidirahan ja -eläkkeen maksamiseksi vammaisille ilman työvelvoitetta. (RA n:ot 571 ja 1427) 31. Ed. Lattula: momentille lisäyksenä mk valtionapuun veteraanijärjestöille. (RA n:o 743) 32. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk päivähoitopaikkojen järjestämiseksi alueilla missä ei ole riittävästi päivähoitopaikkoja yksinhuoltajien ja epäsäännölliseen aikaan työskentelevien tarpeet huomioiden. (RA n:ot 1428 ja 1429) 33. Ed. Joutsenlahti: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta katsoo, että jokaiselle lapsiperheelle maassamme on turvattava todellinen valinnanvaihtoehto lapsien kotona hoitamisen tai lasten päivähoitoon viemisen välillä. Sen vuoksi eduskunta edellyttää, että kaikkialla maassamme on riittävästi lasten päivähoitopaikkoja, jolloin erityistä huomiota on kiinnitettävä perhepäivähoitoon. Samalla eduskunta edellyttää, että lasten päivähoito ei saa muodostua kenellekään taloudellisesti kohtuuttoman raskaaksi." 34. Ed. Muroma: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi yksityisten lastenkotien käyttökustannuksiin. (RA n:o 836) 35. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk Kuopion Mäntykankaan vammaisten erityiskoulun kalusto- ja konehankintoihin. (RA n:o 1431) 36. Ed. Järvilehto: momentille lisäyksenä mk vammaisten lääkinnällisen ja sosiaalisen kuntoutuksen tehostamiseen ja suojatyöpaikkojen perustamiseen vammautuneille henkilöille. (RA n:o 79 ja II vastalause) 37. Ed. Järvilehto: momentille lisäyksenä mk Anni Vaikaman Säätiön CP- ja liikuntavammaisten asuntolakodin tukemista varten. (RA n:o 80 ja II vastalause) 38. Ed. Hyrynkangas: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi niiden Näkövammaisten Keskusliiton kuntoutusohjaajien palkkaukseen, joita ei ole hyväksytty valtionavun piiriin. (RA n:o 50) 39. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi korvauksena elektronisten apuvälineiden hankkimiseen näkövammaisille. (RA n:o 433 ja II vastalause) 40. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk invalidien vuosittaisen 2-3 viikon pituisen kuntoutuslaitosloman aikaansaamiseksi. (RA n:o 572) 41. Ed. Kortesalmi: momentille lisäyksenä mk puhelinkustannusten korvaamiseksi näkövammaisille. (RA n:o 1242) 42. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk invalidien suojatyökeskuksen rakentamiseksi Juankoskelle. (RA n:o 1430) 43. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk Laitilan suojatyökeskuksen rakentamisen aloittamiseksi. (RA n:o 28) 44. Ed. Joutsenlahti: luvun uudelle momentille mk polttoaineveron osuutta vastaavan avustuksen suorittamiseksi invalideille. (RA n:o 515) 45. Ed. Joutsenlahti: luvun uudelle momentille mk invalidien vammoista johtuvia hoitomenoja ja muita kuluja varten. (RA n:o 567) 46. Ed. Juntumaa: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että vammaisten kuljetuspalveluihin tarvittavat määrärahat ovat riittävät eri kunnissa." 47. Ed. Järvilehto: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että invalidihuoltoa kehitetään siten, että jokaiselle vammaiselle voidaan turvata hänen edellytystensä mutkainen mahdollisuus tasavertaiseen osallistumiseen." 48. Ed. Muroma: momentille lisäyksenä mk asuntojen rakentamiseen kehitysvammaisille. (RA n:o 164) 49. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk raittiustyön tehostamiseksi ja alkoholijuomista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. (RA n:o 1002 ja II vastalause) 50. Ed. Fred: luvun uudelle momentille mk käytettäväksi avustuksena Pelastusarmeijan raittiustyöhön. (RA n:o 404 ja II vastalause) 51. Ed. Fred: luvun uudelle momentille mk käytettäväksi raittiusvalistuskampanjan toteuttamiseen raittiuslautakuntien, Suomen Raittiusjärjestöjen Liiton ja sen jäsenjärjestöjen yhteistyönä. (RA n:o 405) 52. Ed. Juntumaa: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Eduskunta edellyttää, että raittiustyön toimintaedellytyksiä parannetaan."

83 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. Muroma: momentille lisäyksenä mk ylimääräisenä valtionavustuksena kunnille päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huoltoloiden ja toimintayksiköiden perustamiskustannuksiin. (RA n:o 168) 54. Ed. Joutsenlahti: luvun uudelle momentille mk alkoholistihuoltoloiden asiakkaiden palkkiorahan korottamiseksi. (RA n:o 573) 55. Ed. Järvilehto: momentille lisäyksenä mk Lähetysnuoret r.y:n Tyyskylän päihdevammaisten suojakodin tukemiseen (RA n:o 78 ja II vastalause) 56. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk Vihreä Keidas ry:n toiminnan tukemiseen. (RA n:o 1003 ja II vastalause) 57. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk Suomen jengi- ja katulähetys r.y:n Parkanossa sijaitsevan hoitokodin perustamiskustannuksiin. (RA n:o 1004 ja II vastalause) 58. Ed. Rönkainen: luvun perusteluissa lausuttavaksi: "Päihdevammaisten huolto kuuluu valtiovallalle, joka saa alkoholijuomien myynnistä huomattavan voiton. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy kiireellisiin toimenpiteisiin päihdehuollon tehostamiseksi lisäämällä raittiusjärjestöjen avustuksia." 59. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk uusien kodinhoitajien virkojen perustamiseksi kuntiin. (RA n:o 574) 60. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk kuntien kotiavustajatoiminnan tehostamiseen. 61. Ed. Korhonen: momentille lisäyksenä mk maatalousyrittäjien vuosilomajärjestelmän laajentamiseen. (RA n:o 652 ja II vastalause) 62. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk maatalousyrittäjien vuosiloman takaamiseksi jokaiselle siihen oikeutetulle. 63. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk jotta jokainen vuosilomajärjestelmän piiriin kuuluva pienyrittäjä saisi lomarahansa. (RA n:o 575) 64. Ed. Muroma: luvun uudelle momentille mk vammaisten lomatoiminnan järjestämistä varten. (RA n:o 837) 65. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk Siikaisten kunnalisko K din ja Punkalaitumen vanhainkodin rakentamiseen ja laajennukseen. (RA n:ot 576 ja 578) 66. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk Pertuumaan vanhainkodin perusparannustöihin. (RA n:o 1005) 67. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk kuntien taloudelliseksi tukemiseksi paloturvallisten kunnalliskotien perusparantamiseksi ja rakentamiseksi. (RA n:o 1432) 68. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk aloitteissa mainittujen Rautalammin, Sonkajärven, Tervon ja Vesannon kunnalliskotien rakentamiseen, peruskorjauksiin ja laajennuksiin. (RA n:ot ) 69. Ed. Hyrynkangas: momentille lisäyksenä mk eläkeläisten järjestöjen valtionapua varten. (RA n:o 466) 71. Ed. Kivitie: luvun uudelle momentille mk nuorille aviopareille myönnettäviä kodinperustamislainoja varten. (RA n:o 634) 72. Ed. Muroma: luvun uudelle momentille mk väkivaltaisten alkoholistien omaisille tarkoitetun turvakotiverkoston perustamis- ja käyttökustannuksiin. (RA n:o 169) 73. Ed. Muroma: luvun uudelle momentille mk avustuksena kunnille puhelimen hankkimista varten vanhuksille. (RA n:o 170) 74. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk käytettäväksi kunnalliskodeissa pysyväishoidossa olevien hoitomaksujen epäoikeudenmukaisuuksien ja kohtuuttomuuksien sekä kuntien lisärasitusten korvaamiseksi. (RA n:o 1437) 75. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk nuorten kodinperustamislainoja varten. (RA n:o 1438) 76. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk käytettäväksi myrkkyjen aiheuttamien terveysmenetysten ja muiden vahinkojen korvaamiseen täysimääräisinä. (RA n:o 1439) 77. Ed. Hyrynkangas: momentille lisäyksenä mk lääkeinformaatiolautakunnan perustamiseksi lääkeinformaation ja -neuvonnan tehostamiseksi. (RA n:o 468) 78. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk lääkintäoikeuden perustamiseksi sairaiden ja lääkäreiden oikeusturvan toteuttamiseksi. (RA n:o 1411)

84 3474 Keskiviikkona 16. joulukuuta Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk myrkkyjen käytön valvonnan tehostamiseksi sekä erikoistoimenpiteisiin yllättävien myrkky- ja saastevaarojen varalta. (RA n:ot 1440 ja 1441) 80. Ed. Hautala: momentille lisäyksenä mk aluesairaalan ja terveyskeskuksen rakentamisen aloittamiseksi Salossa. (RA n:o 30) 81. Ed. Pohto: momentille lisäyksenä mk avohoitotilojen rakentamiseksi Järviseudun sairaalaan Vimpelissä. (RA n:o 220) 82. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk terveyskeskusten perustamiskustannuksiin, josta määrärahasta käytettävä tarvittava määrä Kaarinan-Piikkiön ja Pöytyän Riihikosken terveyskeskusten suunnittelemiseksi ja rakentamisen aloittamiseksi. (RA n:ot 1243 ja 1244) 83. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk käytettäväksi 30 sairaansijaisen vuodeosaston tarpeellisine muine tiloineen rakentamiseksi Rautavaaraan. (RA n:o 1442) 84. Ed. P. Jokinen: momentille lisäyksenä mk Oulun ja Turun yliopistollisten keskussairaaloiden sädehoitolaitteiden hankkimiseksi. (RA n: o 74) 85. Ed. Järvilehto: momentille lisäyksenä mk 9 anestesiaerikoislääkärin ja 10 erikoissairaanhoitajan viran perustamiseksi yliopistollisiin keskussairaaloihin synnytyskipujen lievityksen toteuttamista varten. (RA n:o 82 ja II vastalause) 86. Ed. Muroma: momentille lisäyksenä mk erikoislääkärin ja sairaanhoitajien palkkaamiseksi leukemiaa sairastavien lapsipotilaiden erikoishoidon järjestämistä varten. (RA n:o 171) 87. Ed. Stenius-Kaukonen: momentille lisäyksenä mk henkilökunnan palkkaamiseen Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan. (RA n:o 1086) 88. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk syväsädehoidon vanhentuneiden laitteiden uusimiseksi. (RA n:o 1443) 89. Ed. Joutsenlahti: momentille lisäyksenä mk Salon aluesairaalan laajennushankkeen toteuttamisen aloittamiseen. (RA n:o 1245) 90. Ed. Muroma: momentille lisäyksenä mk farmaseutin viran perustamiseen Helsingin yliopistollisen keskussair;talan yhteydessä toimivaan myrkytystietokeskukseen. (RA n:o 839) 91. Ed. Leppänen: luvun uudelle momentille mk käytettäväksi avustuksiksi lähinnä Kuopion läänin kantokyvyltään keskimääräistä heikommille kunnille niiden vapauttamiseksi kokonaan tai osittain Kuopion yliopistollisen keskussairaalan perustamiskustannusosuuksien suorittamisesta. (RA n:o 1444) 92. Ed. Ronkainen: momentille lisäyksenä mk Reumasäätiön sairaalan laajennukseen ja saneeraukseen Heinolassa. (RA n:o 240) 93. Ed. Lattula: momentille lisäyksenä mk rintamaveteraanien kuntoutukseen. (RA n:o 745) 94. Ed. Muroma: momentille lisäyksenä mk maksuuoman kuntoutuksen ja muun tarvittavan lääkinnällisen hoidon turvaamiseen sotiemme veteraaneille..(ra n:o 172 ja II vastalause) 95. Ed. Leppänen: momentille lisäyksenä mk rintamaveteraanien kuntouttamisen tehostamiseen. (RA n:o 1446) 96. Ed. Leppänen: momentille 33.85,.56 lisäyksenä mk käytettäväksi sotiemme veteraaneille ilmaiseksi terveydenhoidoksi ja sairaanhoidoksi ja terveystarkastuksiin. (RA n:ot 1447 ja 1448) 97. Ed. Joutsenlahti: luvun uudelle momenti:lle mk psoriasis-ihotautipotilaiden avohoitoverkon luomiseen ja saattamaan taudin hoidossa tarvittavat kaikki lääkkeet sairausvakuutuksen korvattavaksi. (RA n:o 577) 98. Ed. Joutsenlahti: luvun uudelle momentille mk palvelutalojen rakentamiseen veteraaneille ja invalideille. (RA n:o 1209) Keskustelu: Ed. La t t u 1 a : Teen ehdotuksen n:o 1 ja pyydän ed. Juntumaata kannattamaan sitä. Ed. J u n t u m a a : Kannatan ed. Lattulan ehdotusta. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 2. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. E. Laine : Teen ehdotuksen n:o 3.

85 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. $ t e n i u s - K a u k o n e n : ed. E. Laineen tekemää ehdotusta. Kannatan Ed. Korte s a 1m i: Teen ehdotukset n:ot Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 4. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan ja teen ehdo~ksen n :o 5. Ed. P o h t o : Kannatan ed. Joutsenlahden ehdot,usta, Ed. Muroma : Teen ehdotuksen n:o 6. Ed. J ä r v i 1 e h t o : Kannatan. Ed. Joutsen 1 a h t i : Teen ehdotukset n:ot 7 ja 8. Ed. Pohto: Kannatan ed. Joutsenlahden tekemiä ehdotuksia. Ed. Kivitie: Teen ehdotuksen n:o 9. Ed. Hyryn k a n g a s : Kannatan ja teen ehdotuksen n:o 10. Ed. K i v i t i e : Kannatan ja teen ehdotuksen n:o 11. Ed. L e p p ä n en ; Kannatan ed. Kortesalmen tekemiä ehdotuksia sekä teen ehdotukset n:ot 21 ja 22. Ed. J o u t s en 1 a h t i : Kannatan ed. Leppäsen ehdotuksia. Ed. La t t u 1 a: Teen ehdotuksen n:o 23. Ed. J u n t u m a a : Kannatan. Ed. Joutsen 1 a h t i: Teen ehdotuksen n:o 24. Ed. P o h t o : Kannatan. Ed. Le p p ä ne n : Teen ehdotukset n:ot 26 ja 27. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : ehdotuksia. Kannatan tehtyjä Ed. Hauta 1 a: Teen ehdotuksen n:o 28. Ed. Juntumaa: Kannatan. Ed. Hyrynkangas: Kannatan. Ed. Hyrynkangas: Teen ehdotuksen n:o 29. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 12. Ed. Kivitie: Kannatan. Ed. Jo u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Järvi 1 ehto: Teen ehdotuksen n:o 13. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 14. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan ja teen ehdotuksen n:o 15. Ed. Pohto: Kannatan ed. Joutsenlahden tekemää ehdotusta. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 16. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Joutsen 1 a h t i: Teen ehdotuksen n:o 30. Ed. P o h t o : Kannatan. Ed. La t t u 1 a: Teen ehdotuksen n:o 31. Ed. J u n t u m a a : Kannatan. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 32. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan ja teen ehdotuksen n:o 33. Ed. P o h t o : Kannatan. Ed. Muroma : Teen ehdotuksen n:o 34. Ed. J ä r v i 1 e h t o : Kannatan.

86 3476 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Ed. Leppänen: Teen ehdotuksen n:o 35. Ed. Jo u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Järvi '1 ehto : Teen ehdotukset n:ot 36ja37. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. Hyrynkangas: Teen ehdotuksen n:o 38. Ed. K i v i t i e : Kannatan. Ed. Hauta 1 a: Teen ehdotuksen n:o 39. Ed. J u n t u m a a : Kannatan. Ed. Joutsen 1 a h t i: Teen ehdotuksen n:o 40. Ed. P o h t o : Kannatan. Ed. Korte s a 1m i : Teen ehdotuksen n:o 41. Ed. F r e d : Kannatan ehdotusta n:o 49 ja teen ehdotukset n:ot 50 ja 51. Ed. J u n t u m a a : Kannatan ed. Fredin ehdotuksia ja teen ehdotuksen n:o 52. Ed. M u r o m a : Kannatan ed. Juntumaan ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 53. Ed. J ä r v i 1 e h t o : Kannatan ed. Muroman tekemää ehdotusta. Ed. Joutsen 1 a h t i : n:o 54. Ed. P o h t o : Kannatan. Teen ehdotuksen Ed. Järvi 1 ehto : Teen ehdotuksen n:o 55. Ed. R o n k a i n e n : Kannatan ed. Järvilehdon tekemää ehdotusta ja teen ehdotukset n:ot Ed. M u r o m a : Kannatan ed. Ronkaisen ehdotuksia. Ed. Le p p ä n e n : Kannatan ed. Kortesalmen ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 42. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Joutsen 1 a h t i : n:ot 59 ja 60. Ed. P o h t o : Kannatan. Teen ehdotukset Ed. Hauta 1 a : Teen ehdotuksen n:o 43. Ed. J u n t u m a a : Kannatan. Ed. Joutsen 1 a h t i: Teen n:ot 44 ja 45. Ed. P o h t o : Kannatan. ehdotukset Ed. Juntumaa : Teen ehdotuksen n:o 46. Ed. J ä r v i 1 e h t o : Kannatan ja teen ehdotuksen n:o 47. Ed. M u r o m a : Kannatan ed. Järvilehdon ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 48. Ed. R o n k a i n e n : Kannatan ed. Muroman tekemää ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 49. Ed. Korhonen : Teen ehdotuksen n:o 61. Ed. A. S t e n b ä c k : Kannatan. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 62. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan ed. Leppäsen ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 63. Ed. P o h t o : Kannatan. Ed. Muroma: Teen ehdotuksen n:o 64. Ed. J ä r v i 1 e h t o : Kannatan. Ed. Jo u t 'Sen 1 a h t i: Teen ehdotuksen n:o 65. Ed. P o h t o : Kannatan.

87 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Ed. Ronkainen: Teen ehdotuksen n:o 66. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. Leppänen : Teen ehdotukset n:ot 67 ja 68. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Hyrynkangas: Teen ehdotuksen n:o 69. Ed. K i v i t i e : Kannatan. Ed. M u r o m a : Kannatan myös ed. Hyrynkankaan ehdotusta. Ed. Kivitie : Teen ehdotuksen n:o 71. Ed. H y r y n k a n g a s : Kannatan. Ed. Muroma : Teen ehdotukset n:ot 72 ja 73. Ed. J ä r v i 1 e h t o : Kannatan. Ed. Leppänen : Teen ehdotukset n:ot Ed. J o u t s e n 1 a h t i : ehdotuksia. Kannatan tehtyjä Ed. Hyrynkangas: Teen ehdotuksen n:o 77. Ed. Kivitie: Kannatan. Ed. Leppänen: Teen ehdotukset n:ot 78 ja 79. Ed. Jo u t s en 1 a h t i : Kannatan näitä ehdotuksia. Ed. Hauta 1 a : Teen ehdotuksen n:o 80. Ed. J u n t u m a a : Kannatan. Ed. Pohto : Teen ehdotuksen n:o 81. Ed. J o u t s en 1 a h t i : Kannatan ed. Pohdon ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 82. Ed. Leppänen : Kannatan ed. Joutsenlahden tekemää ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 83. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. P. Jokinen : Teen ehdotuksen n:o 84. Ed. Aila J o k i n e n : Kannatan. Ed. Järvi 1 ehto : Teen ehdotuksen n:o 85. Ed. M u r o m a : Kannatan ed. Järvilehdon ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 86. Ed. J ä r v i 1 e h t o : Kannatan. Teen eh Ed. S t en i u s - K a u k o n e n : dotuksen n:o 87. Ed. Kuoppa : Kannatan ed. Stenius-Kaukosen ehdotusta. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 88. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan ed. Leppäsen ehdotusta ja teen ehdotuksen n:o 89. Ed. L e p p ä ne n : Kannatan ed. Joutsenlahden tekemää ehdotusta. Ed. Muroma : Teen ehdotuksen n:o 90. Ed. J ä r v i 1 e h t o : Kannatan. Ed. Leppänen : Teen ehdotuksen n:o 91. Ed. J o u t s e n 1 a h t i : Kannatan. Ed. Ronkainen : Teen ehdotuksen n:o 92. Ed. M u r o m a : Kannatan. Ed. La t t u 1 a : Teen ehdotuksen n:o 93. Ed. J u n t u m a a : Kannatan. Ed. Muroma : Teen ehdotuksen n:o 94.

88 3478 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Ed. J ä r v i 1 e h t o : Kannatan. Ed. Leppänen: Teen ehdotukset n:ot 95 ja 96. Ed. Jo u t s en 1 a h t i: Kannatan ed. Leppäsen ehdotuksia ja teen ehdotukset n:o 97 ja 98. Ed. Korte s a 1m i : Kannatan ed. Joutsenlahden ehdotuksia. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. P u h e m i e s : Keskustelussa on tehty ehdotukset n:ot 1-24, 2&--69 ja ja niitä on kannatettu. Selonteko myönnetään oikeaksi. T o i n e n v a r a p u h e m i e s : Pääluokan käsittely keskeytetään. Pääluokka 34 Yleiskeskustelu: Työvoimaministeri K a j a n o j a : Herra puhemies! Käsiteltävänä oleva budjettiesitys perustuu työttömyyden osalta ankeaan lähtökohtaan. Budjettiesityksen mukaan nykyinen joukkotyöttömyys nousisi 5.7 %:iin vuonna Budjettiesitys suhtautuu tuohon kehitykseen vaisusti. Esityksen arvioidaan elvyttävän talousja työllisyyskehitystä hyvin vähän, jos lainkaan. Esityksen työllisyysmäärärahoissa tapahtuisi budjetin pääluokkasiirrot huomioon ottaen vähäinen reaalinen kasvu. Tuo budjettiesitys ei merkitse talous- ja työllisyyspolitiikkaan uutta, joukkotyöttömyydestä eroon ohjaavaa suuntaa. Se, että budjettiesitys ei kykene estämään työttömyyden kasvua, ei sinänsä ole ihme. En tunne kapitalistista maata, joka olisi kyennyt irrottautumaan anarkistisesta suhdannevaihtelusta, estämään työttömyyden kasvun talouden ajautuessa laskusuhdanteeseen. Tilannearviot ovat budjetin valmisteluajoista olennaisesti muuttuneet. Hallituksen budjettiriihen aikana arvioitiin talouskasvun kääntyvän nousuun ensi vuoden alkupuoliskolla ja työttömyyden ohittavan suhdannehuippunsa vuoden 1982 aikana. Peloteltiinpa riihessä valtiovarainministeriön taholta, että työttömyyden torjuntaan suuntautuva budjettipolitiikka aiheuttaisi talouskasvun ylikuumenemista budjettikauden loppuvaiheissa. Nyt ei enää kukaan puhu kuumenemisesta. Talousennusteet ovat kääntymässä pakkasen puolelle. Ennusteet suhdannekäänteestä siirtyvät siirtymistään. Aiemmasta poiketen myös kotimainen kulutus- ja investointi" kysyntä alkoivat taantua samanaikaisesti länsiviennin heikentymisen kanssa. On aivan mahdollista, että vuonna 1982 bruttokansantuote laskee Suomessa ensi kerran sitten 50-luvun alkupuoliskon. Työttömyys on riihestä kuluneiden kolmen kuukauden aikana kasvanut paljon nopeammin kuin riihen aikaiset arviot edellyttäisivät. Näköpiirissä on työttömyyden Suomen ennätys: tilastoidun työttömän rajan ylittäminen talvikaudella Viimeistään nyt on pantava työttömyyden hälytyskellot soimaan niin kovaa, että ne kuuluvat kuuroimpiinkin työttömyydestä piittaamattomiin korviin. Me olemme näinä h."uukausina siinä viimeisessä tienhaarassa, jossa vielä voidaan valita ennätystyöttömyyden estävä tie. Syy synkkeneviin talousnäkymiin tulee kapitalistisesta maailmasta. OECD on joutunut reivaamaan ennusteita jatkuvasti alaspäin. Nyt ennustetaan OECD-maihin 1.5 % :n kasvua ensi vuodeksi. Kehitys voi jäädä tätäkin heikommaksi erityisesti niissä maissa, joihin Suomen kansantalous on voimakkaimmin kytketty. Tällä hetkellä odotetaan, että kapitalistiset maat elpyvät vuonna Odotus on kuitenkin hyvin epävarma. Elpymisen ennustetta on jo vuoden ajan jouduttu siirtämään eteenpäin aina vuoden tai parin horisontin taa. Elpymisestä ei ole näkyvissä mitään tosiasiallisia merkkejä. Vaarana on, että käy samoin kuin , jolloin kireällä talouspolitiikalla nitistettlin nousukausi alkuunsa ja lama muodostui pitkäksi. Johtavat kapitalistiset maat ovat tällä hetkellä siinä määrin sitoutuneet inflaation hillintää korostavaan ja välitöntä työttömyyttä vähättelevään talouspolitiikkaan, että samanlaisen repsahduksen riski on jälleen suuri. Kapitalistisista maista ei siis ole odotettavissa lähiaikoina vetoapua. Sen varaan ei voida laskea sitä Suomen talous- ja työllisyyskehitystä, josta nyt käsiteltävässä budjetissa ja lähikuukausien talous- ja budjettiratkaisuissa päätetään, päinvastoin. Hallituksen budjettivalmistelujen ajoista olennaisesti synkentyneet näkymät korostavat entisestään ripeää turvautumista omaan apuun. Nyt ei saa tehdä samaa erehdystä kuin'

89 fulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka tehtiin vuonna 1976, jolloin talouspolitiikka laskelmoitiin kapitalistisen maailmantalouden nopean kasvun varaan ja jätettiin omat toimet laman lievittämiseksi tekemättä. Tuo linja merkitsisi tänään antautumista ehdoitta kasvavan joukkotyöttömyyden edessä. Vuosikymmenen aikana kolminkertaistunut joukkotyöttömyys nousisi jälleen uusiin ennätyslukemiin. Olemme sen tosiasian edessä, että työttömyyden kääntäminen laskuun edellyttää perustavaa suunnanmuutosta talous- ja yhteiskuntapolitiikassa. Mutta olemme myös samaan aikaan sen tosiasian edessä, että työttömyystilanteen jyrkän kärjistymisen estäminen edellyttää nyt välittömiä, voimakkaita, nopeasti vaikuttavia toimenpiteitä. Kyse on viikoista, korkeintaan kuukausista, mikäli vielä mielimme vaikuttaa talvikauteen Nyt on ammuttava lähtölaukaus yli laidan, joka samalla osoittaa tahdon uuden kurssin valintaan työttömyyskysymyksen ratkomiseen. Hätä saa korppikutkatkin liikkeelle. Saalistuksen makua on niissä kasvavaan työttömyyteen vetoavissa ajatuksissa, joissa ehdotetaan yksipuolisia lisähelpotuksia yritysten pääoman hankinnalle. On esitetty yritysten kone- ja laitehankintojen liikevaihtoverohelpotusten laajennuksia, arvonlisäveroon siirtymistä ja muita lisähelpotuksia pääoman, ei työvoiman, hankinnalle. Tällaisia työttömyyden välittömän kasvun varjolla esitettyjä ehdotuksia odotan rehellisten porvarillistenkin talousoppineiden arvostelevan. Kokemuksia näet on. Yrityksiin välittömästi kohdistuvat elvytyshelpotukset aloitettiin viimeksi vuoden 1977 puolessa välissä. Mutta taloudellinen kasvu ja etenkin yritysten investoinnit kääntyivät nousuun vasta vuonna 1979, kun kansainvälinen nousukausi voimistui. Yksi kapitalismin talouspolitiikan perustotuuksia onkin, että yritysten investoinnit elpyvät vasta silloin, kun muu kysyntä ja talous on jo alkanut elpymisen. Elvytys yritysten investointeihin kohdistuvilla helpotuksilla on elvytysrahojen haaskausta. Se on haaskausta nousukauden seurauksiin, sen sijaan että rahoja käytettäisiin nousua aiheuttaviin vipusimiin. Välittömässä avainasemassa ovat valtion suorat työllistämistoimet, valtion ja kuntien sekä julkisen rahoituksen turvin toteutettavat rakennushankkeet sekä työllistäminen julkiseen hallintoon. Pikaisesti tarvitaan päätökset tuntuvista lisätoimenpiteistä, joissa painopistettä suunnataan valikoivasti kipeimmin kärjistyviin ongelmiin: työttömien erityisryhmiin ja vaikeimmille työttömyysalueille. Toinen laskusuhdanteen talous- ja työllisyyskehitystä kääntävä vipusin on kotitalouksien kysynnän lisääminen. Tehokkaita ovat erityisesti pientuloisia suosivat tulonsiirrot. Erityisen perusteltua tässä yhteydessä on katkaista työttömyysturvan jatkuva reaalinen aleneminen tuntuvalla reaalikorotuksella. Työllistämistoimenpiteiden rahoituksen selvittämisen lisäksi Suomen Pankkia tarvitaan hyvin perustellun toimenpiteen toteuttamiseen, nimittäin korkokannan välittömään alentamiseen. Korkokannan välitöntä alentamista puoltaa kotimaisten rahoitusmarkkinoiden keveneminen kansainvälisten korkojen aleneminen, inflaatio~ hidastaminen ja ennen kaikkea laman lievittäminen. Se olisi muun ohella osa asuntotuotantoa elvyttävistä ja asumiskustannuksia hillitsevistä toimenpiteistä. Tarvittaessa neuvotteluissa Suomen Pankin kanssa palautettakoon mieliin presidentti Kekkosen puhe vuodelta 1975 hallituksen ja Suomen Pankin suhteista. Työllistämistoimista tehokkain, nopein ja kiireisin on valtion suorat työllisyystoimet, budjetin menopuolen valikoiva, mutta tuntuva lisääminen. Vastassa on tietysti se tuttu laulu, että valtiontalouden huono tila estää edistävän ja työllistävän budjettipolitiikan. Inflaatiota ja maksutasetta kukaan tuskin nyt kehtaa esittää talouspolitiikan rajoitukseksi. Suomen taloudellinen tasapaino on nyt paljon parempi kuin yleensä laskuun sukehettaessa. Mutta vetoaminen valtiontalouden huonoon tilaankaan ei ole totta. Valtiontalous on kuluvana vuonna jokseenkin hyvin tasapainossa juoksevien menojen ja tulojen osalta. Lainanotto on runsasta, mutta niin on valtion lainanantokin. Varaa alijäämän välittömään suhdanneluontoiseen lisää!miseen on. Suomen valtio on kehittyneiden kapitalistimaiden mittapuussa poikkeuksellisen vakavarainen. Silti ei suomalaisilla rahoitusmarkkinoilla käy helposti päinsä valtion lainanoton voimakas lisääminen. Toisaalta jo käsiteltävä budjettiesitys sisältää niin runsasta lainanottoa ulkomailta, ettei sen tuntuva lisääminen ja samalla Suomen Pankin jo muutoinkin runsaan valuuttavarannon pönkittäminen ole järkevää. Kotimaiset rahamarkkinat ovat kuitenkin muodostumassa niin keveiksi, että valtion lisälainanotto on tavalla tai toisella suunnattava kotimaahan, muutoin on pelättävissä, että rahamarkkinoiden keveys purkautuu tavalla, joka ei lainkaan lievitä lamaa ja työttömyyden kasvua, esimerkiksi pääoman vienti saattaa hyvinkin kasvaa.

90 3480 Keskiviikkona 16. Joulukuuta 1981 Välittömät työllistämistoimet ovat vastuullisesti rahoitettavissa. Vastuu ulottuu tietenkin myös lainojen takaisinmaksuun. Työllistäminen merkitsee taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymistä, kansakunnan käyttämättömien voimavarojen ottamista käyttöön. Se merkitsee talouteen lisämarkkoja, joista ohjautuu osa myös valtion kassaan, ja se merkitsee säästöjä työttömyyden aiheuttamissa menoissa. Jos tuon lisäksi tarvitaan rahoitusta, otettakoon se sieltä, missä sitä eniten ja yhteiskunnan kannalta hyödyttömimpänä ja vähiten oikeutetusti on. Sen olemme velkaa joukkotyöttömyydelle ja sen uhkaavalle jyrkälle kasvulle. Viime vuonna, korkeasuhdannevuonna, koki työttömyyden likimain puoli miljoonaa suomalaista. Työttömyyden uhan vuoksi lähes jokainen nuori alkaa kokea painajaisena sen hetken lähestymisen, jolloin on aika astua työelämään, työmarkkinoille, ja aivan liian monelle tuo painajainen muuttuu todeksi. Jos yhteiskunnan korkeat päättäjät cvat nyt toimettomia, on edessä työttömyyden jyrkkä kasvu. Jos nyt emme toimi, me rakennamme turvatonta, epäinhimillistä eriarvon, ei-yhteisen rakentamisen yhteiskuntaa. Me olemme pohjustamassa työttömyyden Suomen ennätystä, ellei pian ammuta lähtölaukausta toiseen suuntaan. Ed. J a a k o n s a a r i : Herra puhemies! Orjuuden historiaa kertavasta tutkimuksesta kävi ilmi, kuinka vaikea oli aikoinaan kääntää yleinen mielipide ja varsinkin silloiset päätöksentekijät orjuutta vastaan, sillä orjuuden olemassaolo koettiin realistisena ja välttämättömänä ja vaatimusta pidettiin epärealistisena, sillä todettiin, että jos orjuus poistetaan, niin ihmisten hyvinvointi kärsii eli nykyisellä kielellä: orjuuden poistamisen katsottiin heikentävän kilpailukykyä, lisäävän inflaatiota ja tuovan maksutaseongelmia. Tänään ei kukaan vaadi orjuutta takaisin edes kilpailukyvyn nimissä. Ehkä jonkin vuosikymmenen kuluttua kukaan ei puhu enää siitä, kuinka inflaation torjunta ja maksutaseen tasapainottaminen ovat kaikkein tärkeimpiä ongelmia, koska ne koetaan huomattavasti pienempinä ongelmina silloin kuin työttömyys, joka on epäinhimillistä. Kun työllisyystilanne on melkoista vauhtia heikkenemässä, on eduskunnalla velvollisuus nyt budjetin yhteydessä paneutua tähän suomalaisen yhteiskunnan ehdottomasti vakavimpaan ongelmaan. Työvoimaministeri Kajanojan vakavat ajatukset ja jopa pelottava sävy entisestäänkin velvoittaa eduskuntaa vaihtamaan mielipiteitä tästä ja mielellään etsimään yhteisiä ratkaisuja työttömyysongelman poistamiseksi. Ehkä tässä tarvittaisiin sellaista kuuluisaa yhteiskuntasopimusta, jossa elinkeinoelämä, valtio, kunnat ja ammattiyhdistysliike yhdessä sopisivat konkreettisista työttömyyden poistamistoimenpiteistä. Olisi kysyttävä, mitkä yleensä ovat valtiovallan keinot työllisyyden hoidossa ja millaisella talouspolitiikalla edesautetaan työllisyyttä ja mitkä ovat työvoimapolitiikan tehtävät. Kyllä hallituspuolueenkin kansanedustajan on pakko tunnustaa, että talouspolitiikka ei ole onnistunutta, kun työttömyys on näinkin voimakasta. Asian ydin lienee, ei suinkaan hallituksen tahdon puutteessa vaan siinä, että meillä ei ole löydetty vielä tarpeeksi niitä keinoja, joilla työttömyyttä voidaan torjua, ja ennen kaikkea se, että meillä tarjotaan vanhoja lääkkeitä uusiin ongelmiin eli tuputetaan jatkuvasti sitä käsitystä, jonka mukaan työttömyys on seurausta tuotannon ja investointien vähäisyydestä ja tämä taas on seurausta vähäisistä voittomahdollisuuksista. Tämä on oikeiston jatkuva ajatus ja yhä vuosi vuodelta selvästi vääremmäksi osoittautuva. Tällaista ajattelua vasten nousevatkin sellaiset keinot kuin teollisuuden investointien liikevaihtoverohelpotusten lisääminen jne., minkälaisia keinoja myös hallitus on käyttänyt. Viimeisten vuosien aikana voittoja on nostettu jatkuvasti vähentämällä suhteellisesti palkkakustannuksia. Kansainvälisten vertailujen mukaan ammattiyhdistysliikkeemme on hyväksynyt erittäin maltillisia nimellistuloratkaisuja aina, kun on vedottu kilpailukykyyn, työttömyyteen, inflaation hillintään jne. Ammattiyhdistysliike on siis tuntenut solidaarisuutta työttömyyttä kohtaan ja pyrkinyt omalta osaltaan lähestymään tämän ongelman ratkaisua, mutta elinkeinoelämältä ei ole tullut vastausta tähän solidaarisuuteen. Huolimatta ammattiyhdistysliikkeen omista vastauksista on työttömyys todellakin kasvanut. Se paraneminen, jota työllisyydessä on tapahtunut ja josta hallitus on ylpeä ja josta työvoimaministeri on aivan oikein ylpeä, on tapahtunut tilapäisten työllistämistoimenpiteiden ansiosta. Osittain nämä tilapäiset työllistämistoimenpiteet ovat olleet aivan oikeita, mutta ne ovat osittain myös hämärtäneet työttömyysongelmaa jopa niin, että aika ajoin hallitus on sortunut sellaiseenkin optimistiseen harhaan, että on ilmoitettu, että talouspolitiikka on onnistunut, työlli-

91 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka syys on parantunut jne., vaikka näin itse asiassa ei ole käynyt, koska näennäiset luvut johtuvat siitä, että tilapäisiä työllistämistoimenpiteitä on niin voimakkaasti käytetty. Siksi onkin kysyttävä, voidaanko yleensä nykyisellä talouspolitiikalla luoda uusia työpaikkoja työttömille, mikä on kaikkein olennaisin kysymys. Oma vastaukseni on, että ei pystytä. Tästä todisteiksi kelvannevat työttömien joukko ja ennen kaikkea synkeät tulevaisuuden näkymät, joista työvoimaministeri kertoi. Lienee keskeisintä se, että Suomessa ei ole otettu. toimissa huomioon uuden teknologian tuomaa työpaikkojen vähenemistä. Kun samaan ajattelun puutteeseen liittyy myös voimakas julkisen sektorin supistamisideologia, niin että automaation vapauttamalle työvoimalle ei tule uusia paikkoja, niin olemme tässä tilanteessa kuin tällä hetkellä olemme. Kun tätä talouspoliittista taustaa vastaan katsoo työvoimapolitiikan mahdollisuuksia vaikuttaa työllisyyden hoitoon, rehellisesti pitää todeta, että keinoja on varsin vähän ja valtaosa näistä keinoista on jo käytössä, joten tulevaan, vielä heikkenevään tilanteeseen näyttää olevan tällä hetkellä ja tämän ajattelun vallitessa lähes mahdoton varautua. Tosiasiaksi jää se, että muutoksia on tehtävä talouspolitiikassa. Muutoin sälytetään ylivoimainen tehtävä työvoimapolitiikalle ja työvoimaministerille. Työllisyyden alueelliset erot ovat myös jatkuvasti pysyneet suurina riippumatta siitä, että Suomessa on aktiivista aluepolitiikkaa harjoitettu jo parisenkymmentä vuotta. Keinoina on käytetty ja tässäkin budjetissa käytetään edelleen määrärahojen jakoa siten, että ne kohdentuvat voimakkaimmin heikoimmille työllisyysalueille ja lisäksi eräisiin toimenpiteisiin on asetettu selvä aluepoliittinen ehto: eläkeläisten asuntojen peruskorjausta rahoitetaan kehitysalueella, teollisuushallien rakentamiseen myönnetään avustusta kehitysaluevyöhykkeiden mukaisesti jne. Tämä on luonnollisesti oikein, mutta ei saa johtaa sellaiseen ajatteluun, jota esim. keskustapuolue harjoittaa, että Etelä-Suomen vakavia työttömyysongelmia ei lainkaan noteerata. Budjetin työvoimaministeriön lukuperustelujen mukaisesti määrärahojen jaossa on huomioitu myös alueelliset työllisyyserot, mikä on oikein. Tämä on kuitenkin usein johtanut siihen, että osa määrärahoista on jäänyt käyttämättä kahitysalueella. Näin on käynyt esim. kunnallisessa työllistämistuessa. Monet työttömyyden vaivaamat kunnat ovat vähitellen passivoituneet ja aktiiviseen työttömyyden hoitoon ei ole ryh- dytty. Tämä tietenkin on varsin ikävää. Ennen kaikkea pitäisi kunnille sälyttää enemmän vastuuta ja velvollisuutta itse pohtia, mitä omassa kunnassa olisi mahdollisuus tehdä. On todettava se kielteinen piirre, että yleensä työvoimaministeriön toimenpiteitten alueellic sista työllisyysvaikutuksista ei ole kokonaiskuvaa. Siitä on aika vaikea saada selvää. Se on kuitenkin täysin selvää, että toimenpiteitten suunnittelulla kyettäisiin työllisyysvaikutuksia nykyistenkin määrärahojen puitteissa vielä lisäämään, mutta alueellisten erojen poistamiseen ne eivät varmasti riittäisi. Ehkä tällaisena keinona on viime aikoina käytetty erilaisia projekteja. Esim. Oulun läänissä on Iijoki-laakson työttömyyden torjumiseksi oma projekti. Kainuussa Suomenselän kuntia on erityistoimenpiteiden avulla pyritty nostamaan työttömyydestä. Tämäkin on selvää ja on ollut hyvä asia, koska tällä tavalla on kuntia innostettu miettimään omia lähtökohtia ja omia keinoja, hankittu paljon tietoa, mutta sekään ei vielä riitä, jos budjetissa ei ole tarpeeksi varoja tutkittujen keinojen toteuttamiseksi. Ehkä hallitus ansaitsee eniten kiitosta siitä, että kaikesta huolimatta nuorten työllisyyden hyväksi on meillä tehty töitä ja ehkä työllisyyskysymyksessä eniten juuri nuorten suhteen on edes yritetty. Käytettävissä olevien keinojen valikoima on runsas: On suoraan nuoriin kohdistuvia toimenpiteitä, ja varsinaisia nuorisotyöttömyyden torjuntaan luotuja uusia ajatuksia ovat nuorten työelämään perehdyttämiskokeilu ja yhteiskuntatakuukokeilu sekä nuorten työllistämistuki, joka tosin on jo pitkään ollut käytössä. Lisäksi varsin suuri osa ns. virastotöistä, kunnallisesta työllistämistuesta ja korkeakoulu- ja opistoasteista koulutusta saaneiden työllistämistuesta on kohdennettu nuoriin ikäluokkiin. Tämä järjestelmä on valitettavan sekava ja on aiheuttanut kunnissa monenlaisia kielteisiäkin vaikutuksia. Olisikin mielenkiintoista kuulla,. onko työvoimaministeriöllä uusia ja tehokkaampia suunnitelmia esimerkiksi ns. yhteiskuntatakuukokeilun laajentamiseksi ja syventämiseksi. Yhteiskuntatakuukokeilunhan Suomeen toi sosialidemokraattinen puolue, ja se on herättänyt ainakin elämänuskoa, joskin tulokset ovat toistaiseksi olleet pienet. Kokeilun tarkoitushan on taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle tilaisuus päästä koulutukseen tai työhön. Paketti sisältää paitsi tehostettua ammatinvalinnanohjausta ja työnvälitystä myös erityistoimia. Näitä ovat pe K

92 3482 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 rehdyttämistyöpaikat yksityisissä yrityksissä ja kuntien perustamat nuorten työpaikat. Silloin kun tämä kokeilu lähti käyntiin, kunnat olivat optimistisia, mutta aivan viime tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että pettymystä on tuottanut ennen kaikkea se, että uusien työpaikkojen syntyminen tätäkin kautta on ollut mahdotonta. Kaiken kaikkiaan tämän vuoden loppuun mennessä kyettäneen kunnissa työllistämään noin tuhat nuorta. Yritysten osalta on tavoitteeksi asetettu noin 700 nuoren työllistäminen, mutta työlli.syyden heikkeneminen näyttää laskevan tavoitemäärää jonkin verran. Tämän uuden kokeilun arviointiin ei ole vielä mahdollisuuksia. Koulutukseen ohjaamisen osalta tulevat toimenpiteet ajankohtaisiksi vasta ensi vuonna. Kunnallisten työpaikkojen osalta määrälliset ja laadulliset tavoitteet tuntuvat toteutuvan. Mutta todennäköistä on, että varsin suuri osa kuntiin sijoitetuista nuorista tulee 3-6 kuukauden kuluttua, jonka erityistoimenpiteet kestävät, takaisin työttömiksi työnhakijoiksi. Tämä varmasti on niin kunnan, tämän nuoren kuin koko yhteiskunnan kannalta erittäin ikävä todeta. Toiveet pysyvien työsuhteiden syntymisestä on pantu yksityisiin yrityksiin, mikä lienee tämän kokeilun suurin heikkous. Tämän takia tuloksia ei ole vielä näkyvissä ja tuskinpa monien kokemusten mukaisesti niitä tuleekaan näkyviin. Kokonaisuutena voi kuitenkin sanoa, että esim. Oulun läänin muutamissa yhteiskuntatakuukunnissa, pienimmissä kunnissa on tämä kokeilu osittain parantanut nuorisotyöttömyyttä, kun taas kunnissa, joissa työttömien määrä on suuri, ei ole kyetty kokeilun tavoitetta saavuttamaan. Herra puhemies! Jonkin verran julkisuudessa on keskusteltu siitä tämän budjetin tavallaan heik.~oudesta - tai emme oikein vielä tiedä, onko se heikkous vai onko se suuri siunausettä virastatyöntekijäjärjestelmä on poistettu. Ensi vuoden budjetissa on yhdistetty virastotyöntekijöiden ja virastatyöntekijäjärjestelmään kuulumattomien palkat yhteisen nimikkeen "valtion työtehtävät" alle. Ilmeisesti tätä määrärahaa tullaan käyttämään henkisen alan työttömyyden lievittämiseen. Olisi mielenkiintoista, jos työvoimaministeri tätä kohtaa yksityiskohtaisemmin valottaisi, jos hän kokee asian tärkeänä. Arvoisa puhemies! Vaikuttaa siltä - olen yhtä pessimistinen kuin työvoimaministeri - että suomalainen yhteiskunta ei selviä työttömyysongelmasta nykyisillä keinoilla. Tarvittaisiin ilman muuta valtiovallan, elinkeinoelämän ja ammattiyhdistysliikkeen heräämistä. Aloit~ teentekijän tulisi olla valtiovalta, joka yhteistyössä niin ammattiyhdistysliikkeen kuin elinkeinoelämänkin kanssa laatisi työllisyysohjelman, jossa sovittaisiin niistä toimenpiteistä, joilla työttömyyden orjuudesta voitaisiin vapautua. Täystyöllisyys on mahdollista, ja se olisi mahdollista, jos pääsisimme sopimukseen ja yhteisymmärrykseen esim. ulkomaankaupan kehittämisestä työllisyyttä tukevaksi, työajan lyhentämisestä, ennen kaikkea ennenaikaisen eläkkeelle pääsyn helpottamisesta, nuorten yhteis' kuntatakuun toteuttamisesta, työsuhdeturvan lainsäädännön aikaansaamisesta jne. Ammattiyhdistysliike on ilmoittanut oman valmiutensa näihin ratkaisuihin mm. marraskuussa pidetyssä SAK:n järjestämässä työllisyysseminaarissa. Ed. P e 1 t o 1 a: Arvoisa puhemies! Kuten työvoimaministeri totesi, talouslama syvenee parhaillaan sekä läntisissä teollisuusmaissa yleensä että sen seurauksena myös meillä Suomessa. Meillä ei kuitenkaan valtion taholta yritetä harjoittaa edes minkäänlaista suhdannepolitiikkaa, vaan valtiovarainministeriössä toistel Iaan vanhoja monetaristisia hokemia, joiden mukaan teollisuudelle pitää järjestää lisää kiihokkeita investointeihin ja julkisia menoja täytyy supistaa, jotta yksityiset yritykset saavat käyttää yhteiset rahat. Kone- ja laiteinvestointien suosiminen johtaa siihen, mihin edellisinäkin lamavuosina. Kalliit koneet ja rakennukset tarvitsevat entistä vähemmän työvoimaa, ja laman aikana ne seisovat vajaakäyttöisinä. Niiden kustannukset on kuitenkin maksettava. Nousukauden alkaessa uutta työvoimaa ei juuri tarvita, koska uudet koneet tekevät työt. Tällä politiikalla on päästy siihen, että hyvinäkin vuosina työttömyys on 100 OOO:n luokkaa. Ensi vuonna, jota kaikki ennusteet pitävät huonona, työttömiä saattaa olla ja seuraavana lähemmäs Tänä vuonna Suomessa on ennätysmäärä ihmisiä työssä, mutta ensi vuonna työllistenkin määrän arvioidaan laskevan parillakymmenellä tuhannella. Hallituksen tulisi tässä tilanteessa pitäytyä tiukasti sellaiseen talouspolitiikkaan, joka säilyttää työpaikkoja ja luo niitä lisää. Yritysten paljon puhuttu kilpailukyky ei voi elää pelkästään koneiden varassa. Työntekijöiden kouluttaminen ja tuotekehittely ovat tähän saakka olleet keskeisiä suomalaisen tuotannon edistäjiä. Tällä

93 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka tiellä pitäisi jatkaa. Yritykset eivät kuitenkaan voi jättää näitä tehtäviä pelkästään yhteiskunnan maksettaviksi, kuten nyt, kun työntekijät heitetään ulos ja tilalle otetaan uusia, paremmin koulutettuja välittämättä siitä, mitä entisille tapahtuu. Tuotannon tehostuminen ja lisääminen on nykyisten porvarillisten talousoppien mukaan välttämätöntä, jotta kaikki ihmiset voidaan työllistää ja kansantalous pitää edes nykyisessä vaappuvassa tasapainossa. Jatkuva tavaratuotannon kasvu ei kuitenkaan ole välttämätön täystyöllisyydelle. Kun jotain tavaraa tai palvelua on tarpeeksi, sitä ei pidä suinkaan tuottaa enempää. Sen jälkeen voidaan siirtää painopiste muihin tuotannon aloihin ja samalla tietenkin kehittää työmenetelmiä ja parantaa työoloja. Mitä enemmän tuotanto koneeliistuu ja koneet automatisoituvat, sitä enemmän kansantaloudessa on mahdollista tuottaa muutakin kuin tavaroita. Valtiontalouden päätöksentekijät ovat kuitenkin paljolti vielä tavaratuotannon ja tavaroiden myymisen pauloissa. Julkisia palveluja ei nähdä luonnollisena osana yhteiskunnan tuotantoa, vaan loisina, jotka pitää karsia vähimpään mahdolliseen. Suomi on jo nyt pullollaan tavaraa, jota suuri osa työtätekevistä yrittää myydä toisilleen ja ympäri maailmaa ihmisille, jotka tarvitsisivat yleensä jotakin aivan muuta. Koulutus, päivähoito, vanhusten ja sairaiden terveydenhuolto, kotipalvelu, kulttuuripalvelut ja joukkoliikenne pystyvät kohentamaan suomalaisten elämää paljon enemmän kuin teollisuustuotteiden vaihdon jatkuva lisääminen ulkomaiden kaupassa. Julkiset palvelut auttavat niitäkin ihmisiä, joilla ei ole varaa palkata kotiapulaista tai hankkia itselleen henkilöautoa. Julkisten palvelujen kustannukset menevät lähes kokonaan työntekijöiden palkkaukseen, joten niihin lisätyt miljoonat ovat parasta mahdollista työllisyyspolitiikkaa. Ensi vuoden budjetista voi esim. sosiaalihuollon osalta luetella lukuisia kohteita, joissa pystyttäisiin lisäämään nopeasti työpaikkoja. Kunnat ovat esittäneet mm. päivähoidon osalta noin 450 päiväkotivirkaa ja 630 perhepäivähoidon virkaa enemmän kuin mihin budjetti antaa varoja. Lastenkodeissa on henkilökuntaa selvästi vähemmän kuin sosiaa:lihallituksen suositusten mukaisesti pitäisi olla. Vaikeasti kasvatettavat tai turvattomista oloista lasten- ja nuorisokoteihin otetut joutuvat yhteiskunnan huostassakin kä rsimään riittämättömästä huolenpidosta, ~vaikka varsin vähäisellä työntekijämäärällä saa taisiin aikaan huomattavia laadullisia parannuksia. Kehitysvammahuollossa tai kunnallisessa suojatyössä pystytään tukemaan sekä huollettavien että heidän perheidensä normaalia elämää, jos näihin tehtäviin annetaan tarpeeksi työvoimaa. Palvelujen kehittämistä on kuitenkin karsittu vähentämällä kuntien ja sosiaalihallituksen esittämät uudet työntekijät kolmasosaan. Valtiovarainministeriön kynä on pyyhkinyt puolet pois sosiaalihallituksen esittämistä 400:sta kotipalvelun työntekijästä, vaikka kotipalvelurahat menevät melkein puhtaasti työvoiman palkkaukseen ja vaikka kotipalvelu toisaalta vähentää tarvetta rakentaa kalliita laitoksia ja antaa ihmisille oikeuden pysyä kotonaan silloinkin, kun he tarvitsevat muiden apua. Työttömyys on hyvin toimeen tulevien ihmisten keino työntää talouselämän lamat niiden ihmisten niskaan, jotka hyvinäkin aikoina kärsivät toimeentulon niukkuudesta ja epävarmuudesta. (Ed. Knuuttila: Sitähän se on!) Kun työttömänä on nykyään nousun aikoinakin joka 20:s työvoimasta, työttömyyttä on yritetty hoitaa mm. lajittelemalla työttömiä erilaisiin työmarkkinoille kelvottomiin ryhmiin. Esim. pienten lasten äitejä ei pidetä työmarkkinoiden käytettävissä olevina, jos heillä ei ole päivähoitopaikkaa lapsilleen. Päivähoitoa taas ei perusteta tarpeeksi, kun on työttömyyttäkin. Porvarillinen lehdistö piti pari vuotta meteliä työvoimatoimistojen päihdeongelmaisista asiakkaista, jotka piti samoin julistaa ei-työttömiksi, koska he eivät työnantajien ja työnvälittäjien käsityksen mukaan ole kelvollista työvoimaa. Työvoimaministeriön oman selvityksen mukaan sellaisetkin työttömät, joiden työnvälittäjät arvioivat tulevan toimistoon pelkästään hakemaan korvausta, onnistuivat varsin yleisesti pääsemään työhön. Yhtenä syynä työttömien karsimiseen on ollut halu säästää työttömyyskorvauksia. Työmarkkinakelvottomaksi julistaminen ei kuitenkaan tuota tässäkään tulosta, koska työttömyyskorvaus on hyvin usein alempi kuin huoltoapu, johon jokainen on periaatteessa oikeutettu muun toimeentulon puutteessa. Työttömien heittely virastosta toiseen jättää tietenkin runsaasti väliinputoajia, jotka eivät osaa pitää kiinni oikeuksistaan. Näidenkin on kuitenkin elettävä jotenkin, ja varsin usein maksajina ovat vähävaraiset vanhemmat. Suuri osa suomalaisista ei ole onnistunut kiipeämään yhteiseen veneeseen, vaan joutuu roik-

94 3484 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 kumaan laidoilla talouselämän myrskyjen heiteltavana. Yhteisvastuullisessa yhteiskunnassa työttömyysturva olisi kunnossa ja myös työttömyys jaettaisiin niin, etteivät siitä aina kärsi yhdet ja samat. (Ed. Knuuttila: Vilkaiskaapa tuonne oikealle!) Suomessa työttömyys olisi mahdollista jakaa varsin miellyttävällä tavalla, lyhentämällä työaikaa. - Porvariedustajat näkyvätkin lyhentäneen työaikaansa jättämällä työvoimaministeriön pääluokan väliin. (Ed. Jaakonsaari: Ei ensimmäistä kertaa!) - Eri aloilla ja erilaisissa töissä lyhentäminen pitäisi tehdä työntekijöiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Niissä työpaikoissa, joissa nyt tehdään yhtä työvuoroa, kannattaisi yleensä siirtyä kahteen kuuden tunnin vuoroon. Tämä helpottaisi mm. palvelujen kehittämistä ja käyttöä ja tehostaisi rakennusten ja laitteiden käyttöä. Työajan lyhentäminen auttaisi myös työaikojen yksilöllistä jakamista. Työvoimaministeri K a j a n o j a : Herra puhemies! Ed. Jaakonsaari nosti esille kysymyksen kunnallisen virastotyöjärjestelmän poistamisesta ja kysymyksen kunnallisesta työllistämistuesta. Kunnallinen virastotyöjärjestelmä todella budjettiesityksen mukaan poistuisi, ja jos nyt pidettäisiin kunnallinen työllistämistuki ennallaan, tapahtuisi melkoinen katastrofi. Sen seurauksena nimenomaan toimihenkilöitä ilmeisesti joukkomitassa heitettäisiin kunnista kilometrejä mittaamaan. Työvoimaministeriössä on valmisteltu asetusesitys koskien kunnallista työllistämistukea. Tuo asetusesitys on valmisteltu siten, että kuntien asema työllistäjänä säilyy vähintään nykyisellään. Kunnallinen työllistämistuki kytkettäisiin tässä ministeriön esittämässä asetuksessa palkkoihin ja henkilösivukuluihin, ja edelleen nuoren työttömän tai pitkäaikaistyöttömän paikkaamisesta saisi 50 % :n korotuksen. Kaiken kaikkiaan tuo afetusesitys siis säilyttäisi nykytilanteen vähintäänkin ennallaan kuntien kannalta ja vaikeimmilla työttömyysalueilla tällä keinoin nykytilanteeseen verrattuna jonkin verran parantaisi kuntien mahdollisuuksia työllistää. Tämä asetusesitys kuitenkin makaa pöydällä. Asiasta on tullut riita valtiovarainministeriön kanssa. Tuo pöydällä makaaminen on tietysti kahdesta syystä haitallinen asia. Toinen on se, että saattaa vaarantua tuon ajatuksen läpi vieminen. Toinen on hyvin välitön haitta: Ellei tällä viikolla saada asetusesitystä valtioneuvostosta läpi, on seurauksena, että joudutaan lähettämään piireille ohjeet käyttää nykyistä kunnallisen työllistämistuen järjestelmää ensi vuoden alussa ehkä kuukauden ajan. Jo sillä on erittäin haitalliset seuraukset. Ed. E. Laine : Herra puhemies! Jokainen tietää, että työttömyys on tälläkin hetkellä nopeasti kasvamassa. Vaikka nykyinenkin hallitus on ilmoittanut erääksi tärkeimmäksi tehtäväkseen työllisyyden turvaamisen ja työttömyyden lievittämisen, vastaavia toimenpiteitä ei kuitenkaan ole näkynyt. Esimerkiksi nyt käsittelyssä oleva hallituksen budjettiesitys ei rakennu sille periaatteelle, että työllisyysvaroja ja työllistämistoimia olisi lisätty työttömyyden kasvua vastaavasti. Vaikka työttömyyden arvellaan lähiaikoina nousevan jopa lähelle 200 OOO:n rajaa, ei budjettiesitys anna vastausta varautumisesta vaikeutuv:aan tilanteeseen. Sen sijaan työllisyysvaroja ja valtion investointeja reaalisesti vähennetään sekä työllisyyspolitiikan tavoiteasettelua vesitetään muuttamalla työttömyysasteen 2.5 %:n tavoiteraja tässä budjettiesityksessä 5.5 %:ksi. Näyttääkin siltä, että muut hallituspuolueet väheksyvät työttömyyden hoitoon tarvittavien toimenpiteiden ja ehdotusten merkitystä. Se kertoo sopeutumi~esta vallitsevaan tilanteeseen. Nyt sanotaan, että kaikki pitemmälle menevät toimenpiteet ovat vaalien jälkeen valittavan hallituksen asioita eikä nyt istuvan hallituksen. Hallituksen esitystä arvioitaessa SKDL:n ryhmän taholta todettiin jo viime syyskuussa, että budjettiesitys sisältää aivan liian vähän työllisyyttä turvaavia määrärahoja. Tästä johtuen vaadittiin määrärahojen lisäämistä. Valtiovarainvaliokunta ei kuitenkaan ole suorittanut budjettiesitykseen sellaisia korjauksia, joita SKDL:n eduskuntaryhmä vaati tehtäväksi. SKP:n poliittinen toimikunta on viime viikolla kääntynyt valtioneuvoston puoleen ehdotuksin nopeista työllisyyttä lisäävistä toimenpiteistä. SKP vaati mm. työttömyysmäärärahojen lisäämistä, lisää määrärahoja asuntojen rakentamiseen, yhteiskunnallisten palvelujen lisäämistä, työttömyysturvan aiheettomien rajoitusten poistamista ja työttömyyspäivärahojen korottamista. Näihin SKDL:n eduskuntaryhmän ja SKP:n poliittisen toimikunnan ehdotuksiin on suhtauduttu vähätellen. On tyydytty lausumaan kauniita sanoja ja toivomuksia, että tuleva hallitus voisi näiden asioiden osalta myöhemmin ryhtyä toimenpiteisiin. Työttömyyslukujen kasvu ja

95 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka työttömien aseman turvattomuus ei kuitenkaan siedä sellaista asioiden siirtelyä ja lykkäämistä. On välttämätöntä ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin työllisyystilanteen parantamiseksi, työttömyyden vähentämiseksi ja työttömyysturvan tehostamiseksi, kuten SKP:n poliittisen toimikunnan päätöksessä ja ehdotuksessa valtioneuvostolle todettiin. Koska hallitus ei ole tässä suhteessa toiminut riittävän ripeästi, on eduskunnan vielä korjattava hallituksen laiminlyöntejä työvoimaministeriön pääluokan käsittelyn yhteydessä. Näiden nopeutettujen toimenpiteiden välttämättömyyttä korostaa esim. Turun ja Porin läänin asuntorahatilanne. Lääniin osoitetut asuntotuotantomäärärahat ovat viidessä vuodessa pudonneet noin puoleen siitä 430 milj. markasta, jonka suuruisena ne aikaisemmin myönnettiin. Samalla läänin osuus kokonaismäärärahasta on pudonnut huomattavasti alle asukasluvun osoittaman määrän. Huomioon ottaen läänissä vuosittain hylättävien omakotilainojen ja kerrostalolainojen määrän on pidettävä välttämättömänä asuntotarkoituksiin käytettävien määrärahojen lisäämistä. Tämä olisi eräs keino myös rakennusalalla nyt vallitsevan ja lisääntyvän työttömyyden vähentämiseen. Turun ja Porin läänin kansanterveystyön osalta tilanne on verrattavissa asuntotuotantoon. Vaikka tulo- ja menoarvioesitys sisältääkin eräiden terveyskeskusten rakentamismäärärahat, on läänissä erittäin paljon sellaisia terveyskeskusten rakentamisehdotuksia, joita varten nyt tarjolla olevat määrärahat eivät riitä. Kansanterveystyön osalta ei Turun ja Porin läänissä ole saavutettu läheskään maan keskiarvotasoa, jonka saavuttaminen on kuitenkin välttämätöntä esim. ennen mahdollisen Valtava-ratkaisun toteutumista ja voimaan astumista. Tämä sekä ennen kaikkea terveyspalvelujen lisäämisen tarve ja myös työllisyysnäkökohdat puoltavat terveyskeskusmäärärahojen lisäämistä budjetissa. Koulujen rakentamismäärärahojen osalta tilanne on vielä edellisiä pahempi. Turun ja Porin läänissä oli viime keväänä kuntien ilmoittamia opetusministeriön luvan varaisia koulurakennushankkeita suunnittelukaudelle yhteensä 124. Näiden hankkeiden kustannusarvioiden yhteismäärä ylitti 400 milj. markan rajan. Läänille annetun suunnittelukiintiön puitteissa lääninhallitus sijoitti näistä hankkeista kiireellisyysjärjestykseen vuosille vain neljänneksen eli 31 hanketta, joiden yhteinen kustannusarvio oli noin 117 milj. ink. Kouluhallitus puolestaan on sijoittanut koulurakennushankkeiden ohjeelliseen kiireellisyysjärjestykseen edellä mainituista hankkeista vain '26, joiden kustannusarvioiden yhteissumma on noin 70 milj. mk. Nämä luvut osoittavat koulurakentamisen laahaavan kaukana jäljessä kuntien ilmoittamasta tarpeesta. Kouluhallituksen ohjelmaan vuosille merkityt kohteet ovat määrältään vain noin 1/5 kuntien tarpeesta. Tällaisesta tilanteesta kärsivät tietysti lapset ja opettajat sekä myös lasten vanhemmat, ja ennen kaikkea siitä kärsii koulun opetustoiminnan järjestäminen. Tilanne olisi mitä pikimmin korjattava. Se on korjattavissa esim. myöntämällä työllisyysperustein hsävaroja koulujen rakentamiseen Turun ja Porin läänin alueella. Myös lasten päivähoitolaitosten rakentamiseen läänin alueella tarvittaisiin lisää valtion varoja. Kuten koko maassa, myös Turun ja Porin läänin alueella päiväkotien rakentamisen tarve on erittäin suuri. Lasten päivähoitopaikkojen tarpeesta vain noin puolet on pystytty tyydyttämään tähän mennessä, joten määrärahojen tarve on todella suuri. Vaikka Turun seudun työttömyystilanne ei ole maan pahimpia, on Turun seudun työttömyydellä eräitä erityispiirteitä, jotka on syytä tuoda esiin. Esimerkiksi Turun seudulla työnhakijoina esiintyvistä 500 ylioppilaasta on 100 viime keväänä valmistuneita. Lisäksi on noin 700 työnhakijaa, joiden koulutus ylittää alimman korkeakouluasteen. Juuri Turun seudun työttömyydelle on leimaa antavana erittäin hyvin koulutettujen henkilöiden työttömyys. Muita vaikeita ryhmiä ovat kokonaisuudessaan nuoret, joita on 36 % työnhakijoista, sekä eri tavalla vammaiset henkilöt. Näihin lukuihin on lisättävä suuri määrä rakennusalan työttömiä, vaatetus- ja tekstiilialan työttömiä ja myös kaupan alan työttömiä. Vaikka laivatelakoilla työllisyys on, kiitos Neuvostoliiton tilausten, suhteellisen hyvin turvattu, on myös metallialalla Lounais-Suomessa huomattava määrä työttömiä. Kuten edellä esitetyt esimerkit osoittavat, on välttämätöntä suorittaa sellaisia ratkaisuja nyt esillä olevan budjettikäsittelyn yhteydessä, jotka turvaavat asuntotuotannon kääntymisen nousuun, terveyskeskusten ja lasten päiväkotien rakentamisen sekä muiden työkohteiden avaamisen siten, että tycttömyyttä voidaan olennai-

96 3486 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 sesti vähentää. Juuri tästä syystä on tarpeellista toteuttaa ed. Tennilän aloitteen mukainen ehdotus työllisyysmäärärahojen tuntuvasta lisäämisestä. Keskiviikkona eli tänään 16 päivänä joulukuuta 1981 esittivät Turun maalarien, Turun kirvesmiesten ja Turun rakennustyöläisten ammattiosastojen yhteisen lähetystön edustajat hallituspuolueiden eduskuntaryhmille kirjelmän, jossa mainittiin mm. seuraavasti: "Allekirjoittaneet ammattiosastot ovat syksyn kuluessa useaan kertaan käsitelleet rakennusalalla vallitsevaa työttömyyttä ja toimenpiteitä työttömyyden poistamiseksi tai ainakin vähentämiseksi. Tässä tarkoituksessa olemme esittäneet vaatimuksia asuntotuotantomäärärahojen ja valtion julkisten investointien sekä työllisyysmäärärahojen lisäämiseksi. Tapahtunut kehitys on ollut päinvastainen. Asuntotuotannon ja erityisesti vuokra-asuntotuotannon määrä ja määrärahat ovat reaalisesti supistuneet, valtion investoinnit vähenemässä ja työllisyysvarojen reaaliarvo supistumassa. Turun ja Porin läänin kunnat samoin kuin lääninhallitus ovat vaatineet lääniin jaettavien asuntomäärärahojen lisäämistä. Kansanterveysinvestointien osalta kunnilla on ehdotuksia huomattavasti enemmän, kuin valtion taholta on rakennusohjelmiin hyväksytty. Edellä olevan perusteella pidämme välttämättömänä, että eduskunnan käsittelyssä olevassa vuoden 1982 tulo- ja menoarviossa otetaan huomioon mainitut tarpeet varaamaha riittävästi määrärahoja asuntojen, koulujen, terveyskeskusten, päiväkotien ja muiden työllisyyskohteiden rahoittamiseen korottamalla erityisesti työvoimaministeriön käyttöön osoitettavien varojen määrää." Herra puhemies! Olen edellä puhunut lähinnä tilanteesta Turun ja Porin läänissä. Eduskuntaryhmien ja kansanedustajien tiedossa on tilanteen vaikeutuminen koko maassa. Siksi ei voida jäädä odottamaan sitä, mitä mahdollisesti tullaan tekemään vaalien jälkeen tai vuoden päästä. Toimenpiteitä tarvitaan nyt ja myös lisäbudjetin yhteydessä tammikuussa. Ed. Kuoppa: Herra puhemies! Eduskunnan oikeistoa ei näytä paljon kiinnostavan työvoimaministeriön pääluokan käsittely ja erityisesti maassa vallitseva suurtyöttömyys. (Ed. Itälä: Ei oikeistoa, mutta liberaaleja kyllä!) Suurtyöttömyys on yhteiskuntamme tämän päivän pahin ongelma. Tätä ongelmaa ei helpota se, että tyydytään vain toteamaan suuri työttömien määrä. Valtion ensi vuoden tulo- ja menoarviossa esitetään varoja varsinaiselle työvoimaministeriön pääluokalle reaalisesti vähemmä~ k.uin tänä vuonna huolimatta siitä, että jo budjetm perusteluissa todetaan työttömyyden lisääntyvän ensi vuonna huomattavasti. Valtiovarainministeri Pekkala esitti arvion, että työttömyys nousee vielä budjettiarviotakin suuremmaksi. Nyt kaivataan valtiovallalta tehokkaita toimia suurtyöttömyyden kasvun pysäyttämiseksi, ja ennen kaikkea siihen tarvitaan rahaa. Eduskunnassa porvarillinen enemmistö sosialidemokraattien tukemana oli valmis käyttämään voimaansa ja sijoittamaan huomattavat rahamäärät asehankintoihin. Sen sijaan työttömien oikeuksien puolustaminen käytännössä näyttää jäävän pelkästään SKDL:n ja kommunistien toimenpiteiden ja voiman varaan. Oikeisto on kyllä huolestunut kalavesien omistajien oikeusturvasta voidaan sanoa allergisuuteen asti. Sen sijaan oikeistolla ei näytä olevan huolta eikä vastuuta hallitusmuodon 6 :n 2 momentin säädöksestä, jossa todetaan seuraavaa: "Kansalaisten työvoima on valtakunnan erilmisessa suojeluksessa. Valtiovallan asiana on tarvittaessa järjestää Suomen kansalaiselle mahdollisuus tehdä työtä, mikäli laissa ei ole toisin säädetty." Mielestäni laissa sanotaan selvästi, että jos työtä muutoin ei ole saatavissa, valtion tulee järjestää työhaluisille, työkykyisille ja työikäisille kansalaisille työtä. En tiedä, sanotaanko jossakin laissa sitten niin, ettei työtä tarvitsisi järjestää, kuten momentin viimeisessä lauseessa viitataan. Ainakin työn tarve on työttömien työnhakijoiden keskuudessa suuri. Mielestäni nyt on perustuslain tarkoittama tilanne työttömällä. Heillä ei ole työtä, ja näin ollen valtiovallan tulee luoda mahdollisuudet, jotta he pääsisivät töihin ja saavuttaisivat perustuslain takaaman oikeuden, oikeuden työhön. Vastuu työllistämistoimista on ennen kaikkea hallituksen, mutta myös eduskunnalla on työllistämisestä suuri vastuu, sillä eduskunta päättää niistä taloudellisista mahdollisuuksista, joiden puitteissa hallitus käytännössä joutuu haitamaa?- työllisyyttä. Oikeistonkin tulisi jo uskoa, ettel työttömyyttä ratkaista marjojen ja sienien keräämisellä, kuten sieltä usein esitetään. Eduskunnan tulee antaa hallitukselle ja erityisesti työvoimaministeriölle taloudelliset mahdollisuudet työttömien työllistämiseen. Niitä mahdolli-

97 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka 34 :}487 suuksia ei synny, jos ei saada riittävästi määrärahoja työttömyyden torjuntaan. Kommunistit ja kansandemokraatit ovat esittäneet toistuvasti ehdotuksia, miten järkevällä ja yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla voitaisiin työttömyyttä torjua. Yhteiskunnassa on monilla aloilla erittäin tarpeellisia palvelutoimia, joista puuttuu virkoja ja työntekijöitä. Yhteiskunnallisten palvelujen lisääminen ja sitä kautta työllistäminen on varmasti kansantalouden kannalta halvempi ratkaisu kuin pitää usein pitkälle koulutettuja ihmisiä työttöminä. Toinen merkittävä tekijä työpaikkojen luomiseksi olisi eläkeiän alentaminen raskais5a ja kuluttavissa töissä, ja näin vapautuviin työpaikkoihin tulisi sijoittaa työttöminä olevia nuoria. Halvin ja kansantalouden kannalta edullisin tapa työllistää suomalaisia työläisiä on Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupan lisääminen. Tuonnin lisäys Neuvostoliitosta lisää myös vientiä ja parantaa näin välittömästi työllisyyttä. Käsittelin tätä asiaa laajemmin kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokan yhteydessä. Työllisyysvaroje:t lisäämisestä on käyty keskusteluja ja yleis':!5ti on tunnustettu, etteivät nyt budjetissa olevat varat riitä alkuunkaan turvaamaan työllisyyttä ensi talvikautena. SKDL:n tavoitteesta ja monista esityksistä huolimatta hallituksella ei näytä olevan riittävää valmiutta lisätä määrärahoja nyt käsiteltävänä olevaan ensi vuoden varsinaiseen budjettiin. Keskusteluissa on vilahdellut ensi vuoden ensimmäinen lisäbudjetti. Työttömille on tässä maassa annettu usein katteettomia lupauksia paremmasta tulevaisuudesta. Kysyä sopii, miksi työllisyysvaroja ei voitaisi nyt välittömästi lisätä, jos kerran niitä voidaan lisätä tammi-helmikuussa. Työttömien on vaikea uskoa jatkuvasti joulupukkiin. Lupauksilla ei työtä saada, rahaa olla pitää, sanoo kansa. Vain rahalla voidaan luoda uusia työpaikkoja ja nimenomaan pysyviä työpaikkoja. Suhtautuminen työttömyyteen on muuttunut suurtyöttömyyden jatkuessa. Välinpitämättömyys on levinnyt ammattiyhdistysliikkeeseen. Se ei ole juuri julkilausumia voimakkaampia toimia saanut aikaan työllisyyden parantamiseksi. Työttömyyttä vastaan on käyty kamppailua enimmäkseen paikallisella tasolla. Ammattiyhdistysliikkeen tulisi pikaisesti tulla mukaan kamppailuun työp::tikkojen puolesta koko jäsenistönsä voimalla. Välinpitämättömyys työttömiä kohtaan myös eduskunnassa on pelottavan yleistä. Onko nyt niin, että yli ihmistä on tuomittu elämään yhteiskunnan ulkopuolella vailla perustuslain suomaa oikeutta työhön? Tämäkö on sitä su:>malaista turvallisuutta, josta niin paljon erityisesti orkeiston taholla puhutaan? Kansanedustajien on syytä muistaa, että kansanedustajat päättävät budjetin lopullisesta sisällöstä. On poliittisesta halusta ja tahdosta kiinni, paljonko suomalaisia on työttömänä ilman riittävää toimeentuloturvaa. Yksityinen suurpääoma ei tunne vastuuta työläistensä työllistämisestä. Valtiovallan tulee tämä vastuu tuntea. Herra puhemies! Työllisyyden hoito ei sieda enää viivytyksiä. Työvoimaministeriölle tulee antaa riittävät lainsäädännölliset ja taloudelliset voimavarat työllisyystilanteen pikaiseksi parantamiseksi. Ed. Te n n i 1 ä: Herra puhemies! Tasavallan presidentti Urho Kekkonen sanoi puhuessaan radiossa ja televisiossa vuoden 1975 lopulla, että maahan on muodostumassa kansallinen hätätila suurtyöttömyyden vuoksi. Työttömiä oli tuolloin Nyt asenteet ovat aivan toisenlaisia, paljon, paljon välinpitämättömämpiä. Asenteiden muutosta kuvaa hyvin selvästi mm. nyt vt. presidenttinä toimivan Mauno Koiviston lausunto Väärää politiikkaa -kirjassa. Koivisto toteaa lausunnossaan: "Kun 8 % työvoimasta on työttömänä, se merkitsee, että 92 % työvoimasta on työllistetty." Koivistoa ei siis tunnu suurtyöttömyys suuremmmin huolettavan. Hänelle riittää - siltä tuntuu- kun enemmistö sentään vielä on työssä. Kun parisataatuhatta ihmistä on työttömänä, Koiviston mielestä ei vielä silloin tarttis tehrä mitään. Välinpitämätön asennoituminen suurtyöttömyyteen on meidän mielestämme suorastaan rikollista, sillä työttömyys aiheuttaa uhreilleen, työttömille, todella suuria taloudellisia ongelmia päivärahojen kehnouden vuoksi. Sitä paitsi työttömyyspäivärahojen taso on entisestäänkin pudonnut. Se on nyt jopa 60 % alempi kuin kymmenen vuotta sitten eikä tuolla päivärahalla enää mitenkään elä, ei sillä varsinkaan perhettä elätetä. Irvokkainta tässä nykyisessä tilanteessa on tietysti se, että työnantajat koettavat leimata työttömät pinnareiksi, jotka eivät muka haluakaan tehdä työtä vaan mieluummin nostavat korkeaksi sanottua päivärahaa, joka päiväraha tosiasisassa on, kuten jo totesin, todella riittämätön.

98 3488 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Työttömyys liittyy kapitalistiseen järjestelmään. Se on tämän järjestelmän ikuinen seuralainen. Työttömyys on kapitalismin suunnittelemattomuuden osoitus. Työttömyyshän on työvoiman mitä järjettömintä tuhlausta. Kapitalistit tarvitsevat työttömiä myös reserviksi mahdollisten uusien investointien varalle, ja sitä paitsi työttömiä käytetään myös painostuskeinona vielä työpaikkansa säilyttäneitäkin kohtaan. Kun porttien takana on väkeä, porttien. sisäpuolella on oltava nöyrempi. Näinhän kapitalistiluokan edustajat ajattelevat. Kapitalismin vastakohta on sosialismi, ja sosialismissa ei työttömyyttä ole. Kuten tunnettua Neuvostoliitossa voitiin sulkea viimeinen työttömyystoimisto jo vuonna Siitä on siis jo 50 vuotta. 50 vuoteen Neuvostoliitossa ei ole ollut yhtään työtöntä. Mutta vaikka kapitalismiin liittyykin työttömyys, työttömyyttä voidaan tämänkin järjestelmän oloissa vähentää. Tämä kuitenkin edellyttää erittäin suurta poliittista tahota, koko talouspolitiikan suunnan muuttamista. Erityisesti me kommunistit tähdennämme Neuvostoliiton kaupan laajentamisen välttämättömyyttä. Neuvostoliiton kauppahan on tavaranvaihtokauppaa. Mitä enemmän me ostamme Neuvostoliitosta, sitä enemmän me voimme viedä Neuvostoliittoon ja sitä enemmän tässä maassa on työtä. Neuvostoliiton kaupan laajentamisen esteenä on juuri se, ettei tuontia saada riittävästi aikaan. Ja tuonnin lisäämiseksi onkin ryhdyttävä hyvin päättäväisiin toimiin nimenomaan koneiden ja laitteiden tuonnin lisäämiseksi. Me kommunistit korostamme myös valtion yritystoiminnan määrätietoista laajentamista. On laadittava suunnitelma siitä, miten valtion omaa yritystoimintaa tässä maassa laajennetaan. Valtion yritystoiminnan osalta tarvitaan työväenpuolueiden tiivistä yhteistyötä, sillä oikeistovoimat ovat käynnistäneet, kuten helposti on nähtävissä, erittäin laajan hyökkäyksen valtion yritystoimintaa vast11an pyrkien valtion yritystoiminnan osuuden supistamiseen tässä maassa. Työttömyyden vähentämiseksi on välttämättä myös palkattava enemmän työntekijöitä julkisiin palveluihin, kuten sairaaloihin, terveyskeskuksiin, lasten päiväkoteihin jne. Me vaadimme myös asuntotuotannon ja muun rakennustoiminnan voimakasta lisäämistä. Valtion työmäärärahoilla voidaan ja tulee avata myös muita heti avattavissa olevia työkohteita, joita kaikkialla tässä maassa on olemassa. Tehokkaat työlli3yystoimet tietysti vaativat rahoitusta. Ja me kommunistit lähdemme siitä, että rahaa työttömyyden torjumiseen on otettava suuryrityksiltä. Jos työnantajilta olisi kerätty lapsilisämaksua, valtion kassaan olisi ensi vuonna saatu 2.4 mrd. mk. Sillä olisi työllistetty jo monta työttömänä olevaa. Me huomautamme siitä, että aivan erityisesti on kiinnitettävä huomiota nuorison työllistämiseen, sillä nuorisolle työttömyys saattaa aiheuttaa kerrassaan pysyviä vaurioita koko persoonallisuuden kehitykseen. On jo olemassa monia merkkejä siitä, että pitkäaikaistyöttömyys johtaa nuorison osalta alkoholismin lisääntymiseen, muiden paheiden lisääntymiseen ja loppujen lopuksi ehkäpä vielä työn vieroksuntaankin. Työttömyyden torjumiseksi on tarpeen myös kansan ostovoiman turvaaminen ja sen lisääminen, sillä tuotteiden menekkihän on mahdollista vain, mikäli ihmisillä on rahaa noita tuotteita ostaa. Tämän vuoksi hallituksen ja myös tietysti eduskunnan on ryhdvttävä päättäväisiin toimiin inflaation pysäyttämiseksi, sillä hintavyöryhän ilman muuta syö työläisten palkkojen reaaliarvoa, kun sopimukset ovat sellaiset kuin ne nyt ovat. Tarpeen ovat myös hyvin päättäväiset toimet työntekijöiden irtisanomissuojan parantamiseksi, sillä nythän työnantajat hyvin mielivaltaisesti ja hyvin usein heittävät työntekijöitä ulos työpaikoista. SKP:n 19. edustajakokous vaatikin sellaisen lain säätämistä, ettei ketään saa sanoa irti tai lomauttaa työpaikastaan vastoin työpaikalla toimivan ammattiosaston kantaa. Tällainen laki merkitsi-;i tietysti työnantajien isäntävallan hyvin suurta rajoittamista. Ja näin voimakas kapitalistiluokan vallan rajoittaminen vaatii tietysti koko työväenluokan taistelevaa esiintymistä. Mutta SAK:n miljoonan jäsenen voimalla tällainenkin laki voidaan viedä läpi, jos nimenomaan nojaudutaan tuon miljoonan jäsenen joukkovoimaan, mitä me olemme esittämässä. Tässä yhteydessä on todettava, että SAK:n ja koko ammattiyhdistysliikkeen asenne työttömyyteen on ollut valitettavan välinpitämätön. SAK:n esiintymistä on leimannut se, ettei työttömistä ole suurempaa huolta kannettu. Tältäkin osin SAK:sta on tullut vain kirjeitä lähettelevä paperitiikeri. SAK:n ja ammattiyhdistysliikkeen jäsenistön onkin pidettävä huolta siitä, että ammattiyhdistydiikkeestä ja SAK:sta tulee jälleen taistelujärje;>tö, joka todella puolustaa työläisten ja myös työttömien etuja.

99 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Herra puhemies! SKP:n poliittinen toimikunta edellytti kannanotossaan 9. joulukuuta hallitukselta ja eduskunnalta välittömiä toimia suurtyöttömyyttä vastaan työttömyyden vähentämiseksi. Työmäärärahojen lisäämisen ohella puolueemme poliittinen toimikunta vaatii myös työttömyysturvan parantamista. SKDL:n hallituskumppaneiden suhtautuminen puolueemme vaatimuksiin on ollut huono. Vt. pääministeri Eino Uusitalo vain hymyilee tuttua leveää hymyään lupaamatta kuitenkaan yhtään mitään työttömyyden torjumisen tehostamiseksi. Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Kalevi Sorsa taas on viime sunnuntaina sanonut, että työllisyysasioihin palataan vasta vaalien jälkee:n. Tällaiset asenteet SKDL:n hallituskumppaneiden taholla johtavat vääjäämättä suurtyöttömyyden edelleen pahenemiseen, ja sitä me emme voi hyväksyä. Siksi esitämmekin miljardin markan lisäystä työmäärärahoihin käytettäväksi rakennustoiminnan lisäämiseen ja muiden välittömästi avattavissa olevien työkohteiden käynnistämiseen. Kaikkialla maassa on todellakin sellaisia työkohteita, jotka heti saadaan avatuiksi, jos noihin työkohteisiin vain rahoitus osoitetaan. Jotkut sanovat meille, että esityksemme on mielenosoitustoimi. Luonnehdinta kelpaa meille. Me todellakin haluamme osoittaa mieltämme niitä kohtaan, jotka sallivat yhä useamman työläisen ja toimihenkilön, yhä useamman nuoren heittämisen tuotannon ulkopuolelle, työttömäksi. Me emme voi hyväksyä suurtyöttömyyden lisäämistä, ja me osoitamme mieltämme sosialidemokraatteja ja porvareita vastaan näiden tehdessä tyhjäksi kommunistien ja kansandemokraattien ponnistelut työttömyyden vähentämiseksi. Kaiken huippu tietysti on se, että syypääksi työttömyyte'=n sitten kaiken jälkeen yritetään vielä osoittaa juuri SKP ja SKDL, kuten porvarillisen propagandan taholla jo nyt hyvin laajasti tehdäänkin. Herra puhemies! Miljardilla markalla voidaan työllistää seatään jo aika monta työtöntä, ja juuri työttömien hädän vuoksi me esityhemme teemmekin. Me haluamme tällä esityksellämme tukea kommunistisen työvoimaministerin päättäväistä asennoitumista suurtyöttömyyden vähentämisen puolesta. Esityksemme muodossa me osallistumme siihen kampanjaan, jonka Suomen kommunistinen puolue on työttömyyttä vastaan julistanut. Ed. A s t a 1 a : Herra puhemies! Tämän päivän pelottava työttömyystilanne velvoittaa tekemään kysymyksiä: Onko tässä maassa yhteiskunnan sekä talouselämän päättäjillä halua nähdä avoimin silmin työttömyysongelman mittasuhteet? Onko oivallettu, minkälaista julkeaa väkivaltaa joukkotyöttömyys edustaa? Miten porvarit voivat väittää toimivansa humanismin periaatteiden pohjalta, kun he samaan aikaan ovat hyväksymässä sen, että pitkälti yli kansalaiselta on riistetty työ, että työttömyysturva on riittämätön tai täysin olematon, että julkisesti suhtaudutaan sekä sanoissa että teoissa loukkaavasti työttömiä kohtaan? Missä on päättäjien kyky myötäelää ihmisen tuntoja, työttömän todellisuutta? Hyvinvointi-Suomi on tässä suhteessa kulkemassa yhä syvemmälle itsekkyyteen. Miten toisenlaiseen johtopäätökseen voisi päätyä, kun on pakko avoimin silmin havaita käytännössä, että joukkotyöttömyyteen ollaan tottumassa. Ne, jotka yhtei&kunnallisessa toiminnassan lähtevät todella syvällisesti solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden ja vastuuntunnon lähtökohdista, eivät voi koskaan tottua ihmisten työttömyyteen, eivät voi hyväksyä sitä, että työttömyys, työttömyyden uhka ja näköalattomuus on se kasvupohja, jonka kotimaamme tarjoaa valitettavan monelle nuorelle. Kansandemokraatit ja kommunistit haluavat todella näytännössä kaikin mahdollisin rehellisin ja oikeudenmukaisin keinoin edesauttaa työpaikkojen säilyttämistä ja uusien synnyttämistä. Työvoimaministerit Aalto ja Kajanoja ovat sekä toimineet aioitteellisesti että käyttäneet kaikki ne keinot, joita hallituksen poliittinen tahto suinkin on mahdollistanut. Olemme monesti myös peräänkuuluttaneet talouselämän päättäjiltä suurempaa moraalia ja vastuuntuntoa. Ammattiyhdistysliikkeen tulisi ilmeisesti entistä syvällisemmin myös sisäistää velvollisuutensa ja mahdollisuutensa hakea keinoja ja toimintamuotoja mahdollisimman laajojen yhteiskunnallisten piirien liittämiseksi toimintaan paremman työllisyyden ja työsuhdeturvan puolesta. Jokainen edistysaskel on askel ihmisyyteen. Rauhantahtoisen, yya-sopimukseen perustuvan ulkopolitiikkamme pohjalta syntynyt taloudellinen yhteistyö Neuvostoliiton kanssa on merkinnyt maamme työllisyystilanteeseen positiivisesti suunnattoman paljon. Käytännön tulokset tälläkin alalla ovat osoittaneet, että Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyön vastaanhan K

100 3490 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 goittelijat ja vastustajat ovat olleet perusteellisesti väärässä. Neuvostoliiton-viennissä työskenteli viime vuonna noin suomalaista. Kokonaistyöllisyysvaikutus on arviolta yli henkilöä, kun otetaan huomioon kyseisen kaupan heijastusvaikutukset. Taloudellisen yhteistyön laajenemiselle on olemassa myös todellisia mahdollisuuksia. Näin syntyisi kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Yhteistyön lisääminen edellyttää valtiolta, kunnilta ja yksityisiltä yrityksiltä koneiden ja laitteiden Neuvostoliiton-ostojen lisäämistä ja monipuolistamista sekä tuotannollisen yhteistyön käynnistämistä. Tässä olisi eräs kivijalka työttömyyden vähentämiseen. Toinen tärkeä avain työttömyyden lieventämiseen olisi julkisten palvelujen voimakas lisääminen. Julkishallinnon työllistämistoimikunnan esityksestä on työvoimaministeriön suunnitteluosastolla arvioitu valtion ja kuntien työpaikkojen lukumäärän kasvuksi vuosina Tästä henkilöstölisäyksestä olisi valtionhallinnon tarve sekä kuntasektorin Kyseiset luvutkin ovat vielä varmasti ali!llitoitettuja, kun otamme huomioon henkilöstön lisäystarpeet esim. lasten päivähoidon, kansanterveyden ja sosiaalipalvelujen sektorilla. Siksi tuntuvatkin käsittämättömiltä ne julkisen sektorin kasvun supistamishankkeet, jotka ovat selvästi viime vuosina kuuluneet myös hallituksen porvarillisten tahojen tavoitteisiin. Valtion oma henkilöstö on valitettavasti myös joutunut arveluttavien säästötoimenpiteiden kohteeksi. Julkinen palvelutoiminta voisi siis käytännössä olla huomattava työllistäjä, jos näin vain haluttaisiin. Joukkotyöttömyys on järjettömin ja kallein vaihtoehto sekä ihmisille että koko kansakunnalle. Syntyväthän pääomatkin vain työn kautta, samoin yleinen ja yksityinen hyvinvointi. Siksi olemme sitä mieltä, että talouspolitiikan lähiajan tärkein tehtävä on työn turvaaminen, siis perusoikeuden turvaaminen jokaiselle kansalaiselle. Kansakunnallamme ei ole varaa hukata yhdenkään työhön kykenevän ja työhaluisen kansalaisen työpanosta. Siksi edellytämme päättäväisiä ja pikaisia toimia sekä hallitukselta että yrityksiltä työllisyystilanteen parantamiseksi. Muun muassa ensi vuoden lisäbudjetteihin on saatava uusien työllisyysohjelmien pohjalta tuntuvasti lisää työllisvysmäärärahoja työvoimaministeri Kajanojan esitysten pohjalta. Herra puhemies! Toivon mukaan työvoimaministeri Kajanojan puheenvuoro ja erikoisesti sen loppuvetoomus koskettaa kaikkia niitä, jotka vielä pystyvät kokemaan ja myötäelämään työttömän todellisuutta, työttömän arkipäivää. Ministeri Kajanoja totesi näin: "Jos nyt emme toimi, me rakennamme turvatonta, epäinhimillistä eriarvon, ei-yhteisen rakentamisen yhteiskuntaa. Me olemme pohjustamassa työttömyyden Suomen ennät~jstä, ellei pian ammuta lähtölaukausta toiseen suntaan." Ed. Ra u tiainen: Herra puhemies! Työvoimapoliittisen ajattelutavan tulee lähteä periaatteesta, jonka mukaan jokaisella työikäisellä ja työtä haluavalla on oikeus ja mahdollisuus tehdä tuottavaa työtä. Lainsäädännöllä tulee luoda edellytykset ja toimintamallit tämän päämäärän saavuttamiseen. Myös tutkimustoiminta tulee suunnata niiden vaihtoehtojen selvittämiseen, joilla täystyöllisyys voidaan saavuttaa. Työ on ja sen myös tulee olla paitsi väline turvalliseen toimeentuloon myös oleellinen osa ihmisen ajankäyttöä ja arvomaailmaa. Onhan tunnettua, että työn avulla ihminen kokee elämän tarkoituksenmukaisuutta ja toteuttaa yksilöllisiä ja sosiaalisia tarpeitaan. Ihminen on tärkein ja myös inhimillinen tuotantotekijä. Siksi ihmisen hyvinvointiin työssään ja työympäristössään on kiinnitettävä erikoista huomiota. Oikeuden työhön tulee olla myös niillä henkilöillä, jotka iän, k:mlutuksen tai työkyvyn osittaisesta menetyksestä johtuen eivät voi selviytyä tasaveroisesti työmarkkinoilla työhön sijoittautumisessa. Näihin henkilöihin kohdistetun työvoimapoliittisen tuen tulee olla todellista ja pitkäaikaista ja jomtavasti järjestettävää. Suojatyöpaikkojen ja -bskusten perustamiseksi tarvitaan nopeita toimia. Erityistä vastuuta tulee myös kantaa nuorista työnhakijoista ja pitkäaikaistyöttömistä, jotka työttömyyden turhauttamina ja vammauttamina menettävät terveen kontaktin työhön. Työttömyyskorvausten ja kassa-avustuksen varaiset elinehdot passivoivat eivätkä kasvata asianomaista arvostamaan työtä hänelle kuuluvana oikeutena. Vastuu on tästä yhteinen, niin työnantajilla, työntekijöillä kuin ennen kaikkea yhteiskunnalla. Yhteiskuntahan lainsäädännön avulla voi luoda tai hävittää ne edellytykset, joiden avulla täystyöllisyys voidaan saavuttaa. Työvoima- ja sosiaaliviranomaisten tehtävänjakoa tulee selkeyttää siten, että työvoimaviranomaisten palvelut tehtävässään työvoiman tarjonnan ja kysynnän sopeuttamiseksi tehostuvat.

101 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka Meillähän on samanaikaisesti sekä työvoiman puutetta että toisaalta työttömyyttä. Nämä pitäisi saada kohdistumaan ja tällä tavalla ongelma paistettua. Työvoimatoimistojen koko kapasiteetti tulisi suunnata työnvälitys- ja ammatinvalinnanohjaus- ja koulutustoimintaan. Herra puhemies! Kristillinen liitto on pyrkinyt saamaan näihin niin polttaviin epäkohtiin korjausta ja olemme tehneet niitä koskevia ehdotuksia. Ed. Pekkarinen: Herra puhemies! Ratkaiseva merkitys hyvälle työllisyystilanteelle on luonnollisesti vallitsevalla taloudellisella tilanteella. Jossain määrin työllisyyden hoidon edellytyksiin vaikuttavat alaa koskevat lainsäädännölliset puitteet. Työllisyyslain kokonaisuudistus on ollut varsin pitkään vireillä. Usean vuoden ajan asiaa valmistellut komitea jätti asiasta mietintönsä kesällä Vaikkakin komiteamietintö oli erilaisten mielipiteitten kompromissi, tarjoaisi se joka tapauksessa lukuisia parannuksia nykyiseen, nuoresta iästään huolimatta vanhaan työllisyyslainsäädäntöömme. Uuden lainsäädännön tulisi sisältää nykyistä tuoreemmat, erityisesti talous- ja koulutuspoliittisesti paremmin ajan tasalla olevat puitteet työllisyyden ja työvoimapolitiikan hoidolle. Puuttumatta tässä yhteydessä enemmälti työllisyyslainsäädännön uudistustarpeeseen haluan alleviivata talous- ja työvoimapoliittisen suunnittelun yhteen sovittamisen tarvetta ja eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien parantamista työllisyyden hoidossa. Tällä hetkellä eduskunnan mahdollisuudet vaikuttaa ennakkoon näköpiirissä olevaan työllisyyskehitykseen ovat varsin vähäiset. Monessa yhteydessä on eduskunnassa todettu esim. hallituksen työllisyyskertomuksen pitäytvvän yksipuolisesti menneen arviointiin eikä, niin kuin tarpeen olisi, eduskunta pysty merkittävästi vaikuttamaan tulevan työllisyyspolitiikan linj anvetoihin. Työllisyyslakikomitea ehdotti aikanaan, että nykyistä työllisyyskertomusmenettelyä tulisi kehittää siten, että sen antamisen yhteydessä työllisyyskertomukseen tulisi liittää lyhyen ja keskipitkän ajan tavoiteohjelmat. Tällaisen tavoiteohjelman käsittelyn tulisi tapahtua kevätistuntokaudella, ja sen tulisi kiinteästi liittyä seuraavan vuoden budjetin valmisteluprosessiin. Haluankin tiedustella herra työvoimaministeriltä, missä työllisyyslain kokonaisuudistus viipyy, ja jos asia on valmisteilla, tähtääkö uudistushanke myös eduskunnan sananvallan kohentamiseen työllisyysasioissa. Vallitsevan työllisyystilanteen kiistatta kielteisimpiin ilmiöihin kuuluu edelleen korkeana jatkuva nuorisotyöttömyys. Hälyttävintä nuorisotyöttömyys on niiden nuorten kohdalla, jotka joutuvat koulun jälkeen käymään suoraan työttömyyskortistoon. Ehkä kuitenkin kaikista vaikeimman nuorten työttömien ryhmän muodostavat ne noin vuosittain koulunsa keskeyttävää nuorta. Osa näistä nuorista keskeyttää koulunsa, koskapa näköpiirissä on työpaikka, useimmiten ammattitaitoa vaatimaton työpaikka. Lyhyen työkauden jälkeen on monien näistä koulunsa keskeyttäneistä kuitenkin ollut toteaminen, että työsuhde oli perin lyhytaikainen ja työttömyys ammattitaidottomana on nuorella edessä. Toinen osa sanotuista koulunsa keskeyttäneestä nuoresta käy koulusta suoraan työttömyyskortistoon. Lähes kaikki nämä koulunsa keskeyttäneet muodostavat pitkään työttömyyskortistoissa pysyvän joukon. Mikä sitten on syynä näin suureen koulunsa keskeyttäneiden määrään ja kortistoon päätymiseen? Osasyy asian tilaan varmaankin on koulujärjestelmän epäkohdissa. Suuri syy kuitenkin on se, että työttömyyskorvaus tai tilapäisestä työstä saatava alhainenkin palkka muodostavat juuri sillä hetkellä n::onelle nuorelle aineellisesti houkuttavamman vaihtoehdon kuin kustannuksia aiheuttava koul1_m käyminen. Tämän epäkohdan korjaamiseen tarvitaan mielestäni pikaisia toimenpiteitä. Yhtenä tärkeimmistä näistä toimenpiteistä näen opintotukijärjestelmän kehittämisen niin, että se nykyistä paremmin pystyy takaamaan opiskelijalle kohtuullisen toimeentulon opiskeluaikana, kilpailukykyisen toimeentulon esim. tvöttömyyskorvausjärjestelmän kanssa. Herra puhemies! Ministeri Kajanoja täällä käyttämässään puheenvuorossa peräsi ei-sosialistisilta ryhmittymiltä toimenpide-esityksiä siihen, miten työvoiman hankintaan, työvoiman käyttämiselle voitaisiin parantaa edellytyksiä yrityksissä. Puuttumatta laajemmin tähän asiaan haluan ministeri Kajanoialle todeta sen, että mm. keskustapuolueen puheenjohtajan suulla on viimeksi viime kesänä korostettu sitä, että työvoimaveroa, varsin korkeaa yrityksiä rasittavaa työvoimaveroa pitäisi pystyä alentamaan nimenomaan työvaltaisten yritysten kohdalla, että yritvsten sosiaaliveroperusteita uudistettaisiin, tarkistettaisiin siten, että ne eivät olisi niin maksettuihin palkkoihin sidottuja

102 3492 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 kuin tällä hetkellä vaan tavalla tai toisella liikevaihtoon suhteutettuja ja sen määrään perustettuja. Tällainen menettely parantaisi mielestäni yritysten mahdollisuuksia työvoiman käyttöön, työtilaisuuksien tarjoamiseen työttömille ihmisille, yleensä työtä tarvitseville ihmisille. Ed. Kauppinen: Herra puhemies! Työllisyyslainsäädännössä asetetaan valtiovallalle velvoite kansalaisten toimeentulon huolehtimisesta sekä työvoiman tarjonnan ja kysynnän tasapainottamisesta eri alueilla. Alueelliset työllisyyserot ovat kuitenkin jatkuvasti pysyneet suurina ja ne ovat jopa kasvaneet yleisen työttömyyden lisääntyessä. Hallitukset ovat toistuvasti kiinnittäneet tähän epäkohtaan huomiota, ja mm. Sorsan toisen hallituksen periaatepäätöksessä talouspolitiikan tavoitteista ja taloudellisista elvytystoimenpiteistä kesäkuulta 1977 ja niiden jatkotoimenpiteistä joulukuun 8 päivältä 1977 asetetaan tavoitteeksi työttömyysasteen alueellisten erojen supistaminen. Nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa on niin ikään kannanotto aluepoliittisten toimenpiteiden tehostamisesta ensisijaisena tavoitteena alueellisten kehityserojen tasoittaminen. Hallitus on tulo- ja menoarvioesityksissään jatkuvasti korostanut alueellisten työllisyyserojen poistamisen merkitystä. Näin tekee myös hallitus vuoden 1982 tulo- ja menoarvioesityksen yleisperusteluissa. Siellä todetaan näin: "Alueellisia työttömyyseroja pyritään supistamaan alueeliisin erityisprojektein sekä mitoitettaessa tulo- ja menoarvion määrärahojen työohjelmia ja käyttösuunnitelmia. Hallitus pyrkii siihen, että valtion tö~ssä ja valtion tukemissa investoinneissa ei tapahdu vähennystä työvoimavahvuudessa vaikeimmilla työttömyysalueilla". Esitetty tavoite on perusteltu, sillä työvoimaministeriön viimeisten tilastojen mukaan oli työttömyysaste esim. Helsingin työvoimapiirissä 1. 9 %, kun se samaan aikaan oli Rovaniemen työvoimapiirissä 9.4 % ja Kajaanin työvoimapiirissä 9.3 %. Keskimääräinen työttömyysaste 4.4 % ylitettiin kaikissa kehitysalueiden työvoimapiireissä. Työllisyyslainsäädännön hengen, hallitusohjelman tavoitteiden ja valtioneuvoston päätösten vastaisesti on mielestäni työvoimaministeriö valmistellut eräiden vuoden 1982 budjettiin sisältyvien tvöllisyysmäärärahojen jakoa. Nämä jakosuunnitelmat eivät tähtää, kuten hallitus on pyrkimyksekseen ilmaissut, siihen että alueelliset työttömyyserot supistuisivat, vaan sellaisinaan toteutuessaan ne lisääntyvät. Työvoimaministeriön käytännön toimet ovat selvästi ristiriidassa hallituksen pyrkimysten kanssa. Sinne, missä työttömyysa~;te on suhteellisen alhainen, esim. Helsingin työvoimapiirissä 2 % :n luokkaa, lisätään voimakkaasti määrärahoja ja siellä, missä työllisyystilanne on jatkuvasti huono, määrärahat polkevat paikallaan elleivät suorastaan pienene. Työvoimaministeriön linjan kehitystä kuvaavat mm. valtion työtehtäviin nyt käsiteltävään budjettiin esitetyn määrärahan runsaan viikon sisällä tehdyt toisistaan melkoisesti poikkeavat jakosuunnitelmat. Marraskuun 13 päivänä tänä vuonna työvoimapiirit saivat jakos~unnitelman, jota sittemmin ministeri Kajanojan allekirjoittamalla kirjeellä runsas viikko tämän jälkeen muutettiin vaikeimpie1~ työllisyysalueiden kannalta huonompaan suuntaan siten, että lähes kaikkien kehitysalueiden työvoimapiirien määrärahaa alennettiin. Esimerkiksi Joensuun työvoimapiirin alunperin suunniteltu määräraha alennettiin 15 milj. markasta 6 milj. markkaan tämän yhden momentin osalta, Vaasassa 15 milj. markasta 5 milj. markkaan, Kuopion työvoimapiirissä 22 milj. markasta 11 milj. markkaan, Kajaanin työvoimapiirissä 15 milj. markasta 11 milj. markkaan, Oulun työvoimapiirissä 35 milj. markasta 26 mili. markkaan ja Rovaniemen työvoimapiirissä 35 milj. markasta 30 milj. markkaan. Keskmtapuolueen ryhmä ei näitä toimenpiteitä hyväksy vaan edellyttää, että asia hallituksen piirissä perin juurin selvitetään ja saatetaan työllisyyden hoito myös määrärahojen jaon osalta vastaamaan hallituksen hyväksymiä tavoitteita. Jos määrärahojen jako toteutetaan työvoimaministeriön kaavailemalla tavalla, merkitsee se sitä, että vaikeimmilla työttömyysalueilla määrärahat ovat työtöntä kohti jopa lähes kaksi kertaa pienemmät kuin parhaimman työvoimapiirin alueella ja että määrärahojen kasvu verrattuna tähän vuoteen on esim. Helsingin työvoimapiirin alueella noin 86 %. Täällä on kiitetty työvoimaministeri Kajanojan päättäväistä asennetta työttömyyden poistamiseksi. Voin sanoa se, että ainakaan kaikilla kehitysalueilla yhtä varauksettornia näiden kiitosten jakamisessa ei haluta olla. Huolimatta työllisyyslain säännöksistä, hallitusohjelmaan kirjatuista tavoitteista ja valtioneuvoston periaatepäätöksistä ovat alueelliset työllisyyserot siis maassamme jatkuvasti vain kasvaneet. Tilanteen ollessa tällainen hallituksen tulee siihen voimakkaasti puuttua. Koko

103 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluoklro hallituksen piirissä tulisi ottaa käsiteltäväksi noudatettu työllisyyspolitiikka ja siinä tehdyt virheet. Hallituksen on kokonaisuudessaan voitava puuttua asioiden kulkuun silloin, kun maata uhkaavan laman ja heikkenevän työllisyystilanteen seurauksena alueelliset erot entisestään kärjistyvät. Työvoimaministeri Kajanoja: Herra puhemies! Tässä viimeisessä puheenvuorossa esitettiin yksi selvä kysymys ja yksi selvä hyökkäys. Ensimmäinen oli kysymys siitä, missä viipyy työllisyyslaki. Työllisyyslain osalta totean, että työvoimaministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on saattaa työllisyyslainsäädäntökomitean esitykset, huomioon ottaen niistä saadut lausunnot, hallituksen esityksen muotoon. Tuon työryhmän määräaika päättyy tämän vuoden lopussa ja tietojen mukaan tuo työryhmä saattaa pyytää parin viikon lykkäystä, joten asia saataneen valmiiksi valmisteluvaiheessa noin kuukauden kuluttua. Tämän jälkeen pyritään tietysti lainsäädännön mahdollisimman nopeaan esittelyyn hallituksessa. Mitä sitten tulee tähän viimeiseen asiaan eli kysymykseen työllisyysmäärärahojen alueellisesta jaosta, niin olen kansanedustaja Kauppisen kanssa kovasti samaa mieltä siitä, että olennainen epäkohta on työttömyyserojen jatkuva säilyminen ja osittain niiden kasvaminenkin maan eri alueiden välillä. Mistä se johtuu? Ei työvoimaministeriön toimenpiteistä, ei myöskään niistä päätöksistä, joihin kansanedustaja Kauppinen viittasi. Työvoimaministeriö tulee, sikäli kuin se minusta on kiinni, ensi vuoden määrärahojen jaossa noudattamaan poissulkevasti sitä periaatetta, että ensin myönnetään kaikki mahdollinen vaikeimmille työttömyysalueille ja se, mikä jää jäljelle sen jälkeen, myönnetään sitten niille alueille, joissa työttömyys suhteellisesti ei ole niin paha. En ole kuullut yhtään asiaväitettä, joka tuon kumoaisi. Sitten kysymys näistä kahdesta jaosta, joihin kansanedustaja Kauppinen viittasi. Ensinnäkin työvoimaministeriö on tehnyt vain yhden päätöksen määrärahojen alueellisesta jaosta ja se päätös rakentui siten, että esim. Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin piireille jaettiin täsmälleen niin paljon määrärahoja kuin nämä piirit itse pyysivät. Varmuuden vuoksi jätettiin vielä 33.5 milj. mk käyttämättä, mikäli selviäisi, että vaikeimmilla työttömyysalueilla voitaisiin enemmän näitä rahoja käyttää ja siis enemmän työttömiä työllistää. Minusta tuo keskustelu, jota kansanedustaja Kauppinen tässä käynnistelee, asettaa jo poliittisen moraalin keskustelussa kyseenalaiseksi. Toinen kovin haitallinen piirre siinä on se, että se vie koko keskustelun vallan sivuraiteille. Meidän pitäisi nyt keskustella niistä toimenpiteistä, joilla todella voitaisiin alueellisia työttömyyseroja kaventaa. Silloin on kysymyksessä esim. riittävän suunnittelu- ja investointivalmiuden luominen eri hallinnonaloilla, jota tänään ei ole. Esitin tämän vuoden ns. työllisyyslisäbudjetin yhteydessä, että virastoille edellytettäisiin luotavan riittävä hankereservi, jonka avulla sitten todellakin voitaisiin määrärahoja siten suunnata, että ne mahdollisimman tehokkaasti kohdistuisivat kaikkein vaikeimmille työttömyysalueille. Samoin työvoimaministeriön esityksessä asetukseksi kunnallisesta työllistämistuesta on lähtökohtana se, että tilannetta nykyisestään parannettaisiin kuntien ja siis työllistämisen kannalta eniten vaikeimmilla työttömyysalueilla. Nyt on vain olemassa vaara, että tämä asetusesitys jumiutuu valtiovarainministeriöön. Tosin elän vielä toivossa, että asia saadaan kunnolla hoidetuksi läpi. Se olisikin aivan välttämätöntä, jotta nimenomaan vaikkeimmilla työttömyysalueilla ei jouduttaisi suuriin vaikeuksiin. Mitä sitten tulee aikaisempiin jakoihin, on todella käynyt sillä tavoin, että työllisyysrahoista on jäänyt parina viime vuonna käyttämättä noin 200 milj. mk. Tämä on johtunut siitä, että esim. kansanedustaja Kauppisen omalla alueella eli Pohjois-Karjalassa viime vuonna myönnettiin kunnalliseen työllistämistukeen 25 milj. mk, mutta käytettiin tuosta rahasta vain 14 milj. mk. Se tarkoitti siis, että Pohjois-Karjalassa jäi valitettavasti käyttämättä 9 milj. mk. Syy siihen ovat osittain liian tiukat rajoitukset näiden määrärahojen käytössä. Niitä tulisi lievittää, ja siihen omalta osaltani parhaillaan ponnekkaasti pyrin. Valtiontalouden tarkastusvirasto on toistuvasti huomauttanut työvoimaministeriölle tästä epäkohdasta ja minusta erittäin oikeutetusti, että silloin kun maassa vallitsee joukkotyöttömyys, jää satojamiljoonia työllisyysrahoja käyttämättä johtuen siitä, että eräille alueille on jaettu enemmän kuin alueella valitettavasti pystytään käyttämään. Samassa yhteydessä toivoisin tukea mm. asuntotuotantomäärärahojen lisäämisessä, joka olisi eräs konkreettinen keino vaikuttaa lisää työllistävästi vaikeimmilla työttömyysalueilla.

104 3494 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Ed. K a u p p i n e n ( vastauspuheenvuoro) : Herra puhemies! Ministeri Kajanoja totesi sen, että mm. Pohjois-Karjalalle olisi niihin tarpeisiin, joista nyt työllisyysrahojen osalta on kysymys, myönnetty rahaa täsmälleen niin paljon kuin työvoimapiiri on pyytänyt. Minä en tiedä, mistä tällaiset tiedot ovat työvoimaministeriöön tulleet. Me pohjoiskarjalaiset kansanedustajat olemme saaneet tiedon mm. siitä, että esityksiä kyllä on tehty ja työkohteita ja käyttötarpeita on runsaasti olemassa. Kun ministeri Kajanoja mielestäni aivan oikein puhui siitä, että alueellisia eroja työllisyyden suhteen tulisi kaikin tavoin tasoittaa, niin tämän kanssa mielestäni ei ole kovin hyvin sopusoinnussa se, että mm. mainittujen valtion työtehtävien osalta, joista äsken puhuin, ministeri Kajanoja ensi vuoden jakopäätöstä tehdessään on lähtenyt siitä, että yhtä työtöntä kohti valtion työtehtäviin Helsingin työvoimapiirissä annettaisiin runsaat mk, kun Pohjois-Karjalassa yhtä työtöntä kohti annetaan vain vajaat mk. En tiedä, minne tiedot meidän mahdollisuuksistamme käyttää valtion työllisyysvaroja välillä katoavat. Tässä todettiin, että meillä töitä ei olisi. Tämä ei varmaan pidä paikkaansa. Työvoimaministeri Kajanoja: Herra puhemies! Minusta ei tätä keskustelua tältä pohjalta, herra puhemies, kannata jatkaa, vaan toivoisin, että ryhtyisimme keskustelemaan siitä, miten työttömyyttä voitaisiin Pohjois-Karjalassa vähentää. Toteaisin tietojen osalta, että työvoimaministeriö on myöntänyt Pohjois-Karjalan piirille täsmälleen niin paljon määrärahoja kuin Pohjois-Karjalan piiri on pyytänyt. Jos Pohjois Karjalan piirillä on perusteltuja esityksiä ja selvä näyttö siitä, että rahat myös menevät työllistämiseen eivätkä jää käyttämättä, lisämäärärahat tullaan myöntämään, sikäli kuin asia on minusta kiinni. Ed. W a h 1st r ö m : Herra puhemies! Kukaan ei tässä keskustelussa ole kiistänyt, etteikö työttömyys olisi keskeisimpiä ongelmia maassamme. Sitä eivät kuitenkaan kaikki tunnusta, ja siksi on jatkuvasti käytävä kamppailua työllisyyden puolesta ongelman vähättelijäitä vastaan. SKDL:n eduskuntaryhmä ei hyväksy työllisyyskysymyksen ratkaisuksi porvariston tarjoamaan ajatusta, että vain kilpailukykyä parantamalla asia tulisi hoidetuksi. Ensinnäkin se on aivan ilmeisesti riittämätön mitenkään kilpailukykyä sinänsä vähättelemättä. Toiseksi se on parhaimmissakin oloissa perin hidasvaikutteinen, kuten ministeri Kajanojakin totesi, sillä tavoin, ettei kilpailukyvyn parantamisesta mitenkään ole apua silloin, kun suhdanteet alkavat voimakkaasti heiketä. Sen tähden kilpailukyvystä puhuminen tai muihin vastaaviin toimenpiteisiin vetoaminen on tämän hetken ja lähiajan työttömien pilkkaamista. (Ed. Itälä: Päinvastoin!) Työllisyys näyttää selvästi heikkenevän siitä, mihin esim. tulo- ja menoarvioesitystä laadittaessa oli varauduttu. Mitenkään odottamaton ei pitäisi olla sen, että työttömyys ensi vuonna saavuttaa 200 OOO:n rajan ja jopa ylittääkin sen talvikautena Eduskunnan on sinänsä vaikea lähteä yksityiskohtaisesti valmistelemaan uutta työllisyysohjelmaa täydennyksenä hallituksen esittämään tulo- ja menoarvioon, sillä riittämätöntä ja valmistelematonta olisi yksin tyytyminen yksittäisen määrärahan korottamiseen työvoimaministeriön hallinnonalalla. SKDL:n eduskuntaryhmä suuntautuukin kamppailemaan työllisyysmäärärahoista ensi vuoden ensimmäiseen Hsämenoarvioon, jonka tulee sisältää monipuolinen työllisyysohjelma. Me emme kiistä maatalouden oikeutta luonnonoloista johtuneiden sadon menetysten korvaamiseen, mutta yhtä luonnonvoimaisesti tämä järjestelmä tuottaa työttömyyttä. Siksi yhtä oikeutettua on, että myös työllisyys saa ansaitsemansa huomion lisämenoarviossa. SKDL on useimmiten yksin joutunut kamppailemaan työllisyyden puolesta hallituksessa ja eduskunnassa. Me olemme joutuneet tämän tulo- ja menoarvioesityksen hallituskäsittelyssä samoin kuin eduskunnassakin toteamaan, miten vähän ystäviä työttömillä tänä päivänä on. Se ei kuitenkaan saa SKDL:ää luopumaan tavoitteistaan. Työohjelman valmistelussa on nyt otettava huomioon työllisyyden odotettua nopeampi heikkeneminen, ja sen lisäksi on lisämenoarvioon sisällytettävä monipuolinen työllisyysohjelma. SKDL:n eduskuntaryhmällä ei ole tarvetta osoittaa sormella muita ja syyttää muita työttömyyden vähättelystä taikka paljastaa toisten piittaamattomuus. Olemme aina olleet halukkaita asiallisiin neuvotteluihin työllisyysongelmasta ja olemme vastakin. Mikäli osoittautuu, että neuvotteluissa muut hallituspuolueet osoittaisivat täyttä piittaamattomuutta työttömistä, harkitsemme luonnollisesti muita toimia. Uskon myös, ettei ammatillisesti järjestäytynyt työväkikään tyydy alistumaan siihen, että maa vas-

105 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka taan pyristelemättä ajautuu ennätystyöttömyyden kurimukseen. Ed. Kemppainen: Herra puhemies! Maassamme on parhaillaan ollut vierailemassa Maailman Terveysjärjestön Euroopan toimiston johtaja, suomalainen professori Leo Kaprio. Antamassaan haastattelussa hän on erityiseti korostanut työttömyyden ja varsinkin pitkäaikaisen työttömyyden ihmisen terveydelle aiheuttamia vakavia vaurioita. Hän korostaakin sitä, että meillä ja muualla tulisi entistä monin verroin suurempi huomio kiinnittää työttömyyden ongelmaan ja että tulisi pyrkiä nykyistä monin verroin tehokkaammin järjestämään jokaiselle työikäiselle ja työkykyiselle ihmiselle työtä. Pitkäaikaisen ja jo lyhyemmänkin työttömyyskauden ihmiselle aiheuttamat ongelmat ovat hyvin moninaiset. Toimeentulon ehtyminen merkitsee taloudellisten ongelmien kasaantumista. Varsinkin perheellisten kohdalla tulevaisuuden näkymät joutuvat hämärän peittoon, perhe joutuu tinkimään jopa välttämättämistäkin toimeentuloedellytyksistään ja -tarpeistaan. Henkisesti työttömyys muodostaa vaikean prosessin. Merkitseehän se sitä, että työtön tulee yhteiskunnalle tarpeettomaksi, jopa haitalliseksikin. Aluksi työttömät jaksavat kokea aggressiivisuutta ja uhmaa, mutta vähitellen he alkavat alistua, passivoitua, vetäytyä kuoreen. Jos aluksi jaksetaankin toimia oman työpaikan säilyttämisen puolesta ja samalla pyrkiä vaikuttamaan sekä omaan että muiden työttömien asemaan, niin vähitellen vetäydytään kuoreen ja vetäydytään piiloon muilta ihmisiltä ja jopa itseltäänkin. Sosiaalisten ongelmien lisäksi alkavat kasaantua psyykkiset ja muut terveydelliset ongelmat. Monesti yksipuolinen ja puutteellinen ravinto ja usein myös alkoholin lisääntynyt käyttö alkavat muodostaa todella terveydellisiäkin ongelmia. Pahimmillaan nämä ongelmat voivat johtaa jopa oman elämän lopettamiseen. Näin työttömyyden terveydellisten ongelmien korostuminen alkaa olla täyttä totta, eikä tässä ole tippaakaan liioittelua. Työttömyysturvassa olevat aukot ja puutteet tekevät osaltaan tämän kaiken mahdolliseksi. Mikäli hallituksen enemmistöllä olisi poliittista tahtoa ja se tuntisi vähänkään moraalista vastuuta, se tekisi kaikkensa työttömyysturvan pikaiseksi parantamiseksi. Mutta kuten varmasti tiedetään, sehän ei olekaan moraalinen kysymys heille ja oikeistolle, vaan siinä näkemyksessä, että työttömyysturvan puutteita ei aiota eikä haluta korjata, heijastuu yksityisen talouselämän talouspoliittinen ajattelu, itse asiassa voiton maksimoinoin periaate. Pitämällä työttömyysturva hajanaisena ja puutteellisena hillitään samalla myös työläisten palkkakehitystä, ja tämä lieneekin todellinen päämäärä. Mutta työttömyyden ongelmaahan ei ratkaista vain työttömyysturvaa parantamalla. Se voidaan toki ratkaista vasta koko talouselämän suunnitelmallisen kehittämisen kautta. Kansantulon uudelleen jakaminen siten, että kaiken toiminnan perustaksi otetaan täystyöllisyyden toteuttaminen, voi vasta poistaa työttömyyden. Se on toki myös ainoa järkevä menettely kansakunnan yhteisten voimavarojen käytössä. Kansainvälinen kilpailukyky osaltaan pakottaa jokaisen maan, myös pienen Suomen, pyrkimään mahdollisimman tehokkaaseen tuotantoon, jossa myös tuotantokustannukset pidetään mahdollisimman alhaisina. Maamme sitominen yhä enemmän läntisille, suurten kansainvälisten monopolien hallitsemille markkinoille on merkinnyt oman maamme tuotantoelämän joutumista yhä ahtaammalle. Todellisuudessa juuri se merkitsee myös valtion entistä laajempaa mukaantuloa kansantulon jakamiseen yrityselämän etujen mukaisesti. Tätähän juuri ovat olleet teollisuuden liikevaihtoverohelpotukset. Sitä merkitsisi myös siirtyminen arvonlisäverojärjestelmään maassamme. Käytännössä tällainen kehitys johtaa pääomavaltaisuuden lisääntymiseen kaikessa tuotannossa, automaation ja koneistuksen käyttöön ottoon yhä laajemmassa mitassa. Työntekijästä alkaa muodostua alalla kuin alalla se viilttämätön paha, josta on kiireesti päästävä eroon. Valitettavasti myös meidän maassamme hyvin monen yrityksen johto ajattelee näin, että yrityksen ongelmat on ratkaistu, kun työntekijöitä heitetään ulos, lomautetaan ja irtisanotaan. Tämä onkin ollut tietysti yksityisten yritysten toimintaohje. Mutta erittäin jyrkästi on paheksuttava sitä, että myös valtion yritykset menettelevät samalla tavalla. Useat selvitykset osoittavat kuitenkin samalla, että juuri yritysten johdon kyvyttömyydestä johtuu se, että maassamme on tällä hetkellä jopa työtöntä. Taskunkin selvitykset tämän tapaisia tuloksia ovat tuottaneet. Ongelmien ratkaisemisen sijaan yritykset sanovat irti työntekijöitä, mutta tämähän ei todellisuudessa ole mikään ratkaisu ongelmiin. Jos tänään irtisanotaan yksi, huomenna seuraa toisen ja ylihuomenna kolmannen irtisano-

106 3496 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 minen. Sen sijaan, että jatkuvasti sallitaan yritysten irtisanoa työntekijöitä, tulisikin ohjeeksi ottaa päinvastainen menettely. Kun yrityksessä ilmenee ongelmia, ne ryhdytään ratkomaan yrityksen koko henkilökunnan kanssa yhteisvoimin. Työntekijäin, toimihenkilöiden ja yrityksen johdon yhteisin neuvonpidoin varmaan onnistuttaisiinkin toteuttamaan sellaiset, kaikkien edut huomioon ottavat ratkaisut paljon useammin kuin vain yksipuolisella irtisanomisella. Voidaan vain kysyä, kuinka monesti yrityksen johto olisikin se, jonka olisi aiheellista lähteä, joka olisi lähtövuorossa, jos todellisia syyllisiä haluttaisiin etsiä. Siis irtisanomisten sijaan yritysdemokratian laajentamista, kaikkien henkilöryhmien ottamista mukaan päätöksentekoon, suunnitteluun ja yrityksen toiminnan valvontaan. Epäilemättä tällöin olisi otettu jo monta askelta eteenpäin myös työllisyyden hoitamisessa. Tässä yhteydessä länsikaupan kielteisistä vaikutuksista puhuessa ei voi olla korostamatta sitä suurta merkitystä, joka maamme talouselämän ja erityisesti työllisyyden hoitamisen kannalta on Suomen ja Neuvostoliiton välisellä yhteistyöllä, kaupalla ja muulla taloudellisella toiminnalla. Sehän antaa työtä yli suomalaiselle ja välillisesti siis toimeentulon lähes 400 OOO:lle. Erityisiä työllistämistoimenpiteitä tullaan kuitenkin edelleenkin tarvitsemaan. Erityisen kipeästi niitä tarvitaan nyt, kun työttömyys taloudellisen laskusuhdanteen edetessä kääntyy jälleen nousuun. Tässä voi vain toivoa, että työvoimapiirit entistä aktiivisemmin toimisivat, niin kuin tässä äskeinen keskustelu ministeri Kajanojan ja kansanedustaja Kauppisen välillä osoitti eli: painetta työvoimapiireihin, jotta sieltä tulee esityksiä uusien työpaikkojen avaamiseen. Rahaa kuulemma kyllä löytyy. Pääpaino työllisyyden hoitamisessa tulee edelleen asettaa nuorten työllistämiseen. On hyvä, että nuorten yhteiskuntatakuukokeilu jatkuu edes siinä laajuudessa, jossa sitä tämän vuoden syyskaudella on käynnistetty. Sen toivoisikin laajenevan koko maahan ja koskettavan kaikkia vuotiaita nuoria. Kokopäivätyön järjestäminen jokaiselle koulutuksen saaneelle nuorelle onkin ensiarvoisen tärkeää, sillä muutoin heidän edessään on tuo usein niin vaarallinen, nuoren elämän jopa lopullisesti tuhoava kierre eli se kierre, josta professori Kapriokin vastikään on varoittanut. Herra puhemies! Työttömyyden kirot tuntuvat erityisen vaikeina kehitysalueilla, kuten Oulun ja Lapin sekä Pohjois-Karjalan lääneissä, joissa, kuten meillä Kainuussa, työttömyys on kaksinkertainen, monissa kunnissa jopa 5-7 -kertainen maan keskiarvoon verrattuna. Noilla alueilla tuntuu ensi vuonna kipeänä myös se, että valtion virastatyöntekijäjärjestelmä muuttuu tai se lopetetaan, sillä sen avulla työllistäminen ei enää ensi vuonna ole mahdollista. Kuntien ja nuorten työllistämistuen prosentuaalinen osuus kunnille on pienempi, ja se merkitsee käytännössä sitä, että kunnat eivät tule ensi vuonna työllistämään lähestulkoonkaan slta maaraa kuin tänä vuonna. Tästä syystä onkin edellytettävä, että hallitus tarkoin seuraa, mitkä vaikutukset tällä virastatyöntekijäjärjestelmän lopettamisella ja muilla työllistämistuen muuttamisilla on. Ainakin ennakkotiedot kertovat, että tilanne tulee vaikeutumaan. Tästä syystä edellyttäisikin, että hallitus jo tässä vaiheessa valmistautuu uusiin esityksiin näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Ed. K n u u t t i 1 a: Herra puhemies! Vuoden 1982 tulo- ja menoarvioehdotuksen kipein kysymys on oleva ja odotettavissa oleva nykyistä vielä suurempi työttömyys. V altiovarainmnisterin arvion mukaan se olisi ensi vuonna peräti yli 6 % työvoimasta. Kun Suomessa on ollut voimassa työn saannin oikeuden sisältävä perustuslaki jo lähes kymmenen vuotta jopa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen periaatteiden mukaisesti, niin käytännön työllisyystilanteen ja perustuslain välillä on avoin ristiriita. Viime vuonna eduskunnan perustuslakivaliokunta onkin kaksi eri kertaa jo todennut, että vuonna 1972 säädetty ja edelleen voimassa oleva työllisyyslaki ei ole sopusoinnussa perustuslain kanssa. Tämä seikka ei kuitenkaan vapauta esim. meitä kansanedustajia eikä myöskään valtioneuvoston jäseniä perustuslain velvoitteista. Tätä tulo- ja menoarvioesitystä käsiteltäessä on painokkaasti korostettava, että epäkelpo työllisyyslaki ei missään määrin estä käyttämästä tapahtunutta huon:attavasti tehokkaammin tätä valtion tulo- ja menoarviota perustuslaillisen työnsaannin perusoikeuden toteuttamisessa. Tällöin on syytä kiinnittää huomiota mm. siihen, että mikään laki ei estä myöskään lisäämästä valtion taloudellisia mahdollisuuksia työllisyyden hoitamiseksi perustuslain edellyttämällä tavalla, päinvastoin. Valtiopäiväjärjesty'ksen

107 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka toteaa, että edustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan perustuslakia. Tätä kansanedustajien velvoitetta korostaa se, että eduskunnan puhemiehet puolestaan ottaessaan toimensa vastaan eduskunnan edessä erityisesti vakuuttavat valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti puolustavansa Suomen kansan oikeutta perustuslakien mukaan. Ministereiden kohdalla velvoite noudattaa perustuslakia ja toimia sen toteuttamisen puolesta menee jopa niin pitkälle, että hallitusmuodon, meidän keskeisimmän perustuslakimme, 35 :n mukaan, ministeri on velvollinen kieltäytymään varmentamasta presidentin päätöstä, joka olisi vastoin perustuslakia. Onko valtiovarainministeri menetellyt oikein esim. varmentaessaan tulo- ja menoarvioehdotuksen vuodelle on aihetta kysyä. Lisäksi on perusteltu aihe kysyä, mitä siis on ajateltava tästä tulo- jo menoarviosta, joka sallii ensi vuonna keskimäärin lähes ihmisen työttömyyden tilanteessa, jossa perustuslakimme selvästi sanoo, että "valtiovallan asiana on tarvittaessa järjestää Suomen kansalaiselle mahdollisuus tehdä työtä". Jätän tämän kysymyksen arvoisien, tosin täällä eduskuntasalissa harvalukuisten kuulijoiden arvioitavaksi kuin senkin seikan arvioimisen, olemmeko me kansanedustajina tehneet kaiken mahdollisen, että tuo perustuslain kohta toteutuisi meidän "päätöksentekijäin arvostuksista" riippumatta, niin kuin tuon lainkohdan perustelut toteavat. Kun arvioimme sitä seikkaa, onko meillä mahdollista työllisyyden turvaaminen kaikille kansalaisillemme, niin voin viitata eduskunnan perustuslakivaliokunnassa kuultuihin kansantaloustieteen professoreihin, joiden mukaan se on mahdollista ja vieläp3 muita perusoikeuksia loukkaamatta. Edellytyksenä on kuitenkin, että muutamme tulonjakoa, säädämme toisenlaisen verolainsäädännön ja aluelainsäädännön sekä laadimme myös valtion tulo- ja menoarviot siitä lähtökohdasta käsin, että täystyöllisyyden toteuttaminen on tärkein talouspoliittinen tavoitteemme, ja mukautamme muut näkökohdat palvelemaan tämän tavoitteen toteutumista. Poliittisesta tahdosta tässä on kysymys ja kuuliaisuudesta noudattaa perustuslakia, jonka säätämiseen meistä moni itse on osallistunut ja jolle perustuslain muutokselle myös kunnioitettu presidenttimme Urho Kekkonen antoi aktiivisen tukensa. Tässä keskustelussa on tullut esille monia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Varmaa kuitenkin on, ettei täystyöllisyys toteudu vain yleisin talouspoliittisin keinoin, vaan tarvitaan tehokkaita valikoivia keinoja esim. parlamentaarisen nuorisokomitean ehdottamalla tavalla. Lisääntyvä kahdenkeskinen kauppa mm. Neuvostoliiton kanssa auttaa tuon tavoitteen saavuttamisessa, niin kuin täällä on useissa puheenvuoroissa oikein tuotu esille. Niinpä esim. autotuonnin lisääminen sieltä ja muista kahdenkeskisen kaupan maista ja samalla tuonnin vähentäminen meille sen kannalta epäedullisista maista olisi tarpeen työllisyyden parantamiseksi. Lopuksi vielä haluaisin kysyä herra työvoimaministeriltä, joka kiitos vain- on täällä läsnä kuuntelemassa tätä keskustelua. Meillä Keski-Suomessa on Kannonkosken kunta osoittanut valmiutensa täystyöllisyyskokeiluun. Onko työvoimaministeriö valmis antamaan tukensa tälle kokeilulle? Toisekseen kysyisin koskien jo täällä esillä ollutta uutta työllisyyslainsäädäntöä: Tuleeko herra työvoimaministerin mielestä uusi työllisyyslakiehdotus, jonka komitea valmisteli, toteuttamaan myös työnsaannin perusoikeuden? Ed. 1 t ä 1 ä: Herra puhemies! Työttömyys on todella niin vabva ongelma kuin täällä on sanottu, ehkäpä se on vielä vakavampi. Sitä paitsi meitä uhkaa nykyhetkistä vielä suurempi työttömyys. Kaiken tämän nähden on todella oltava valmiita luopumaan jostain. Tilanne on todella niin vakava, että on oltava valmiina luopumaan sellaisesta, mistä on kaikkein vaikeinta politiikassa luopua, nimittäin luopumaan vanhoista uskomuksista. Niistäkin on syytä luopua, jos todella haluaa poistaa Suomesta työttömyyden. Se tuntuu olevan kaikkein vaikeinta vasemmistolle, jolla muuten on aivan vilpitön halu parantaa työllisyystilannetta. Työvoimaministeri Kajanoja aikaisemmin illalla käyttämässään puheenvuorossa totesi, että työttömyys meillä johtuu kapitalismin kriisistä - siihen tapaan kuitenkin. Kapitalismilla on kriisinsä, hyvin vaikeatkin. (Ed. P. Puhakka: Eikä se siitä selviä!). Sosialismillakin on kriisinsä, kuten tiedämme juuri nyt, onneksi meidän ei tarvitse hoitaa niitä. Sosialismissa on työttömyydellä myös omat nimensä. Me koetamme kutsua sitä oikealla nimellä. Palaan kuitenkin asiaan kapitalismin kriisistä, koska se nyt meitä on lähempänä kuin näiden muiden järjestelmien kriisit. Kysyisin, onko meidän ongelmamme sitten kapitalismin kriisi K

108 3498 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 En suinkaan kiellä, etteivätkö kapitalismin kriisit säännöllisin väliajoin olisi aiheuttaneet joukkotyöttömyyttä. Esitän kuitenkin kysymyksen: Onkohan tämä nykyinen työttömyys meillä pääasiassa kapitalismin kriisin aiheuttama. Epäilen näet hieman, vallitseeko meillä kapitalismi. Tiedän kyllä maita, joissa vallitsee kapitalismi. Niitä on suuren valtameren takana monia maita. (Ed. Suonio: Onko siellä työttömyyttä?) - Varmasti, niin juuri sanoinkin. - Keskustelenkin siitä, johtuuko meidän työttömyytemme pääasiassa kapitalismin kriisistä. Taudin parantamiseksi on nimittäin tärkeätä tietää, mistä se kussakin yksilössä johtuu. Esitän väitteen, että meillä se ei voi siitä pääasiassa johtua, vaan heijastusvaikutuksena se johtuu siitä, koska meillä ei vallitse puhdaslinjainen kapitalismi, sellainen kuin esim. rapakon toisella puolen vallitsee. Meillä ei vallitse sellainen talousjärjestelmä, jossa talouselämä paljon puhuttujen omien lakiensa mukaan nousee ja laskee ja toimii aivan yhteiskunnasta riippumatta. Eihän toki näin ole, eikä Suomessa muuten ole koskaan näin ollutkaan. Suomi siirtyi merkantilismista, valtionjobtoisesta taloudesta uudentyyppiseen sosiaalitalouteen niin nopeasti, että oikeastaan meillä ei koskaan kunnon kapitalismia kaikkine puutteineen ollut. Jos oli, niin lähimpänä sitä olimme joskus 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa. (Ed. Kemppainen: Mistä se työttömyys johtuu?) - Tullaan kohta siihen. Hyvä, että jännitys riittää. Nyt tuleekin kysymys siitä, että jos meillä ei kerran vallitse puhdaspiirteistä kapitalismia, niin mistähän meidän työttömyytemme johtuu ja mikä meitä sitten vaivaa? (Ed. Toiviainen: Puhdaspiirteinen työttömyys!) - Kyllä. - Meillä vallitsee tietysti yhteiskuntajobtoinen sosiaalivaltiojärjestely, joka kyllä perustuu osaltaan käyttövoimanaan käyttämäänsä yritystoimintaan, mutta joka pääpiirteissään on yhteiskunnan ohjaamaa runkotaloutta. Silloin kun kysytään nykyisen työttömyyden syitä, ei kannata puhella yleisesti kapitalismin kriisistä, vaan kannattaa puhua siitä, mahtaisikohan tämä meidän työttömyytemme ainakin osittain täällä kotona johtua siitä, että juuri tällainen sosiaalinen runkotalous, yhteiskuntajobtoinen talous, joka meillä vallitsee ja joka sinänsä on mielestäni ihan oikea ja hyvä talousjärjestelmä nykyaikana, ei osaa virittäytyä tämän työttömyyden ratkaisuun. Luulisinpa, että näin on asia. (Ed. Suonio: On se Itävallassa osannut!) -Onneksi ei tarvitse ratkaista Itävallan ongelmia. (Ed. P. Puhakka: Miten se viritetään?) -Siihen tulen juuri, kiitos avusta. Uskaltaisin nimittäin esittää kysymyksen ainakin retorisena herra työvoimaministerille, mahtaakohan hän toivoakaan, että tässä Suomen järjestelmässä tämän järjestelmän keinoin pystyisimme ratkaisemaan työttömyyden, siis tämän järjestelmämme, jossa talouselämän käyttövoimana on yksityinen yritteliäisyys, mutta niin, että yhteiskunta ohjaa sitä ja antaa sille edellytykset. Vaikuttaa nimittäin siltä, että ei uskota eikä halutakaan käyttää niitä keinoja, joilla yritystoiminta saataisiin nykyistä suuremmassa määrin luomaan työpaikkoja. On nimittäin kolmenlaisia keinoja poistaa työttömyyttä, ja siitä kai nyt olemme yksimielisiä: Ensinnäkin valtion omat työt tai valtion tuella tehdyt kuntien työt tai muiden yhteisöjen työt, siis yhteiskunnan työt niin sanoakseni. Niistähän täällä on enimmäkseen puhuttu. Keino numero kaksi tai keinovalikoima numero kaksi on työvoiman tarjonnan vähentäminen: eläkepoliittiset ja perhepoliittiset toimenpiteet; opiskeluajan pidentäminen, kaikki tämä. Keino numero kolme: työn teettämisen helpottaminen toisella ihmisellä. Ed. Knuuttila on useiden asioiden yhteydessä viime vuosien aikana painottanut näitä asioita siihen malliin, että hän on sanonut, ettei tämä kolmas, työn teettämisen helpottaminen eli yleiset talouspoliittiset toimenpiteet, voi yksin ratkaista. Siihen yhdyn, ei yksin. Mutta en usko myöskään työvoimaministerin linjaan, joka on se, että lähinnä vain kohta yksi, yhteiskunnan omat työt tai yhteiskunnan sponsoroimat työt tämän ratkaisisivat. Kaikkia näitä kolmea elementtiä on tietysti käytettävä eikä mitään niistä saa pois hylätä, ei myöskään tuota keskimmäistä, eläke- ja perhepolitiikan käyttöä. (Ed. P. Puhakka: Ne on käytetty jo!) Mutta sanoisin, että heikoin kohta meillä sentään tällä hetkellä on kohdassa kolme, työn teettämisen helpottamisessa. Työvoimaministeriä on täällä vuoroin kehuttu ja vuoroin moitittu, ja se kuuluu hyvän ministerin rooliin varsinkin, kun hän edeltäjänsä hyville tavoille uskollisena täällä seurassamme jaksaa viihtyä. Sanoisin kuitenkin, että olivatpa ne kehuja tai moitteita, niin hän on hankalassa asemassa niitä vastaanottaessaan, sillä tosiasiahan on, että hänen rooteliinsa kuuluu vain osa työllisyyspolitiikasta, itse asiassa vain tämä kolmasosa, yhteiskunnan teettämät työt. Ei työllisyyspolitiikka kokonaisuudessaan Suomessa kuulu työvoimaministeriölle. Pitäisikö

109 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka va1 e1, on toinen asia, (Ed. P. Puhakka: Siitä ollaan yhtä mieltä!) ja sen takia keskustelu työvoimapolitiikasta tai työllisyyspolitiikasta pelkästään työvoimaministeriön pääluokan kohdalla on aina ontuvaa, koska me keskustelemme koko työvoimapolitiikasta, kaikista a-, b- ja c kohdista, ja ministeri voi vastata vain a-kohdasta. (Ed. Jaakonsaari: Kyllähän tuo tiedetään!) - Niin tiedätte, mutta tästä seuraa se, että koko ajan unohdetaan, miten me voisimme parantaa työllisyyttä luopumalla vanhoista uskomuksistamme, jotka ovat juuri esteenä tässä sosiaalivaltiossa siihen, että me antaisimme ihmisille helpotuksia teettää työtä toisilla. Koska järjestelmämme ei ole sen enempää kapitalistinen kuin sosialistinenkaan vaan niin kutsuttu sekajärjestelmä, niin juuri tässä sekajärjestelmässä nyt piilee se vaikeus, että sekajärjestelmän toinen osapuoli eli yhteiskunta ei osaa käsitellä tätä toista käyttövoimaa eli yksityistä toimeliaisuutta niin, että työn teettäminen toisella helpottuisi. (Ed. Jaakonsaari: Vanha uskomus!) - Tämä juuri on uusi uskomus. (Ed. Jaakonsaari: Vanha uskomus! ) Teille uusi, minulle vanha. (Ed. Toiviainen: Ed. Itälä on monetaristi! -Ed. Leppänen: Ed. Itälä on oikeassa!) Olen väsymykseen asti kuullut tältä oikealta puolelta - täältä suurin piirtein tuosta alkaen - väitteitä, että nykyinen verotus estää ihmisiä tekemästä työtä. Voi se estääkin ainakin silloin, ellei pysty tekemään kuutamourakkana, mutta se on kuitenkin pienempi asia. Ei se väite ole tässä mikään oleellinen, että verotus estää ihmistä tekemästä työtä. Asian ydin on siinä, että verotus estää ihmistä teettämästä työtä toisella ihmisellä. SKDL:n ryhmän puheenjohtaja käytti täällä äsken - muistaakseni juuri hän - puheenvuoron, jossa hän puhui pääoman ja työn välisestä suhteesta ja sanoi jotenkin siihen tapaan, että Suomessa suositaan pääomaa työn sijasta. Aivan oikein. Tähän yhdyn. Suomessa suositaan kaikkea sellaista toimintaa, jossa kone voi korvata ihmisen. Ei kannatakaan tietenkään toimia niin kuin entiset kankurit, jotka rikkoivat koneen saadakseen työtä. Se ei johda mihinkään, mutta asian ydin on siinä, että meillä nykyään suositaan aloja, joilla kone nimenomaan on pääasiallinen työntekijä, ja väistetään aloja, joilla se olisi ihmisvoima. Tämän aiheuttaa yhteiskunta verotusjärjestelmällään. Meidän verotusjärjestelmämme on nimittäin viritetty sellaisen yhteiskunnan tarpeisiin, jossa vallitsee hillitön työvoiman pula. Tämä on tosiasia. Suomen verotusjärjestelmä on viritetty toista aikaa varten, sitä aikaa varten, jolloin työvoimasta on ollut pula tai ehkä tulee joskus olemaan ja jolloin meidän on nopeasti suunnattava toimeliaisuutta pääomavaltaisille aloille. Tämän asian ydin on siinä, että verotustapahtuma kytketään työpaikkaan. Sosiaaliturvamaksuthan on eräs huomattava verotuksen muoto ja palkkavero, siis tulovero siihen päälle. (Ed. Jaakonsaari: Entä teollisuuden liikevaihtoverohelpotukset?) Kuten hyvin tiedämme, siitä rahasta, jonka ihminen joutuu toiselle antamaan teettääkseen hänellä jonkin työn, tämä työntekijä saa vain pienen osan. Loppu on jarrua, joka estää tätä rahaa menemästä työnantajalta työntekijälle. Ei ole samantekevää, millä tavalla verotus yhteiskunnassa järjestetään, mihin kohtaan vaihdantaa se sattuu. Sillä tavalla me ohjaamme taloutta. (Ed. P. Puhakka: Puhuja on siis sitä mieltä, että sosiaaliturva ja perhepolitiikka pitää poistaa, ettei olisi veroja?) - Ei, vaan ne pitää periä toisella tapaa. Äskeinen edustaja, joka esitti välihuudon, kosketti arkaa kohtaa. Tietenkään me emme voi poistaa sosiaaliturvaa emmekä me voi poistaa veroja. Me voimme vain järjestää niiden perimisen sellaisella tavalla, että se ei suosi pääomaa, vaan että se suosii työn teettämistä toisella ihmisellä niin, että jos minä haluan teettää hänellä tietyn työn ja minulla on siihen mk, (Ed. Luttinen: Kuka sitä vastustaa?) niin minä teetän sen työn ja annan hänelle sen mk sen sijaan, että minun itseni on ensin annettava toinen mk jonnekin. Korostan samaa, minkä olen monesti sanonut: Tapa, jolla verotus järjestetään, ei ole yhdentekevä yhteiskunnan kehitykselle, koska sillä me voimme painottaa yhtä toimintaa toisen rinnalla. Nykyinen tapa, joka liittää verotuksen työtapahtumaan, on kuin jarru, kitka, joka estää meitä teettämästä toinen toisillamme työtä. Nimittäin loppujen lopuksihan kilpailukyky on tietysti tärkeä, mistä täällä puhuttiin, ja varmaan olemme siitä yksimielisiä, että ei ketään sureta, jos meidän kilpailukykymme on hyvä. Mutta se ei kylläkään yksin ratkaise edes yksityisen sektorin toimintaa, sillä suuren osan siitä hyvinvoinnista, jonka vientiteollisuus meille tuo, me jaamme palvelu-, huolto- ym. tehtävien kautta tekemällä toisillemme työtä. Karl Marx ennusti aikanaan, että tapahtuu valtavaa tulojen ym. keskittymistä ja syntyy suurtyöttömyys automaation seurauksena. Niin-

110 3500 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 hän ei tapahtunut. Ivliksi? Siksi, että se tulo, joka siitä syntyy joillekin, jakaantuu heidän hankkimiensa palvelusten ja tavaroiden kautta useammille. (Ed. Jaakonsaari: Vanha uskomus!) -Niin, se Marxin uskomus on vanha! Tämä luonnollinen tapa jakaa hyvinvointia työnä muille ihmisille estyy meillä juuri sillä tavalla, että verotus sillä kohden on jarruna. Järjestämällä verotus toiseen malliin kulutusverotuksena, mutta hoitamalla se muilla verojärjestelyillä niin, että se ei sorra pienituloisia, voidaan työn vaihdantaa parantaa huomattavasti nykyistä enemmän. Kuitenkin koska käsittelemme vain työvoimaministeriön pääluokkaa, en lähde tätä verokeskustelua kehittelemään sen pidemmälle. Toistan vain: Kaikki teknilliset mahdollisuudet ovat olemassa sellaiseen kulutusveropainotteiseen verouudistukseen, joka on pienituloisille edullinen. Se edellyttää tietysti eräiden muiden elementtien liittämistä verouudistukseen ja erittäin suurta veroteknillistä ennakkoluulottomuutta. Mutta jos joku haluaa myöhemmin kuulla, mikä se ratkaisu on, niin voin sen kertoa. Tässä se veisi liian pitkän ajan. Jos siis on myötäelämisen halua, niin sitä pitää olla niin paljon, että luopuu uskomuksista, verouskomuksista ja taloususkomuksista, jotka estävät työllisyyspolitiikan kolmannen sektorin virittämisen täyteen tehoansa työpaikkoja tarjoamalla. Kommunisteilla on kampanja työttömyyden poistamiseksi, erittäin hyvä kampanja. Tulen siihen mielelläni mukaan ja otan kaikki teidänkin ehdotuksenne mielelläni oman kampanjani osiksi. Mmta toivon, ettette paheksu, jos otan myös tämän oman kolmannen kohdan omasta puolestani mukaan. Ed. Star a s t : Herra puhemies! Tiedot tulevasta taloudellisesta taantumasta antavat vakavan aiheen paneutua erityisesti työllisyyden hoitoon. Tulo- ja menoarvioesityksen tähän tarjoamat mahdollisuudet eivät ole riittäviä. Työllisyyden hoitoon on tulevana vuotena ohjattava yhteiskunnan voimavaroja enemmän, kuin budjetissa on esitetty. Ns. nuorten yhteiskuntatakuujärjestelmää on pidetty eräänä vaihtoehtona ratkaisuksi nuorisotyöttömyyden lievittämiseksi. Nuorelle turvattaisiin tällä järjestelmällä työtai harjoittelupaikka. Järjestelmästä saadut kokemukset ovat vielä puutteellisia, mikä johtuu siitä, ettei sen kokeiluun ole osoitettu riittävästi määrärahoja. Hallituksen olisikin pikaisesti selvitettävä mahdollisuudet yhteiskuntatakuujärjestelmän toteuttamisen laajentamiseksi. Saatujen kokemusten valossa on tutkittava muutkin mahdollisuudet nuorisotyöttömyyden alentamiseksi ja poistamiseksi kokonaan. Työvoimahallinnon toimintaedellytyksistä on tunnettava jatkuvaa huolta. Julkisen vallan virkojen säästölinja on ulotettu koskemaan myös työvoimahallintoa, jonka palvelukyky vaikeassa työttömyystilanteessa on koetuksella. Olisi vihdoinkin tunnustettava, etteivät uudet virat merkitse sinänsä byrokratian kasvattamista. Byrokratia pesii enemmäkin menettelytavoissa ja asioiden hoitoreitei.ssä. Työvoimahallinto tarvitsee nopeasti lisää henkilökuntaa palvelemaan, auttamaan ja ohjaamaan työttömiksi jääneitä ihmisiä. Eräänä esimerkkinä tästä voin mainita ammatinvalinnanohj~ajat, jotka yhteistyössä koulujen opinto-ohjaajien kanssa voivat tehokkaasti opastaa koulunsa päättäviä nuoria. Monilla paikkakunnilla ammatinvalinnanohjaajan palvelujen riittämättömyys koetaan kipeänä ongelmana. Herra puhemies! Työttömyys koettelee tänä päivänä myös niitä maamme teollistuneita alueita, jotka liian usein muistetaan vauraana hyvinvointi-suomena. Yhä ilmeisemmäksi on käynyt, ettei aluepoliittisin toimin edes uuden lainsäädännön voimaan tultua näitä alueita kyetä tukemaan tai haluta tukea. Mielestäni on kysymys enemmän halusta kuin kyvystä. Sen osoittaa sekin, että hallituksen on vaikea päästä yksimielisyyteen edes muutaman taantuneen teollisuuskaupungin ottamisesta erityisalueeksi. Työpaikkojen luomista näille teollisuusalueille on ryhdyttävä voimakkaasti tukemaan. Työvoimahallinnoita ei varmasti puutu tahtoa. Siltä puuttuu mahdollisuudet riittävän tehokkaaseen toimintaan. Ed. Hauta 1 a: Herra puhemies! Työttömyys on maassamme pysynyt korkealla tasolla siitäkin huolimatta, että meillä on vallinnut vuodesta 1979 lähtien poikkeuksellisen voimakas korkeasuhdanteen aika. (Ed. Toiviainen: Vuodesta 1978!) - Ensimmäinen hyvä vuosi oli Tosin tietysti 1978 oli nousua siitä vuosikymmenen puolivälin aallonpohjasta. Hallitus on ollut kyvytön työllisyyden hoitamisessa. Työttömyyden tiedetään olevan jälleen voimakkaassa nousussa, kuten täällä on monista puheenvuoroistakin ilmennyt. (Ed. P. Puhakka: Mitäs kristilliset ovat tehneet työttömyyden vähentämiseksi?) - Paljonkin, paljonkin, ed. Puhakka! (Ed. P. Puhakka: Mitä ne toimet ovat olleet?) - Olemme esittäneet runsaan

111 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka määrän, jos heti tässä vastaan, eri vaiheissa toimenpiteitä, joihin pitäisi ryhtyä, jotta työllisyys saataisiin meidän maassamme paranemaan. Ja minä sanoisin, että meidän maassamme se olisi erittäin helppo asia verrattuna moniin muihin maihin johtuen siitä, että meillä on hyvin pieni kansa, vain runsaat 4.5 milj. ihmistä, ja ahkeria, kovasti puuttavia ihmisiä. Täällä olisi helppo hoitaa työllisyysasiat. Epäonnistuminen on johtunut nimenomaan siitä, että työttömyyden torjunnassa on ollut käytössä vasemmistolaisen talouspolitiikan keinot. Työllisyyttä on yritetty ylläpitää painotetusti julkisen vallan, valtion ja kuntien, avulla, aivan kuten ed. Itälä täällä erinomaisen ansiokkaassa puheenvuorossaan totesi. Tähän talouspolitiikkaan ja työllisyyspolitiikkaan on liittynyt eräänlaisina piirteinä myös toimistoihin sellaisten hätäaputöiden luonteisten osa-aikaisten toimien perustaminen, jotka ovat työntekijöiden kannalta olleet epämielekkäitä. Tällainen työllistäminen julkisen vallan toimin on hyvin tehotonta, kuten korkeat työttömyysluvutkin osoittavat, ja se on tavattoman kallista. (Ed. Knuuttila: Kristillisten ehdotus n:o 1 :hän tarkoittaa juuri sitä!) Kaiken lisäksi se paisuttaa byrokratiaa ja muodostuu ajan mittaan raskaaksi lisäriipaksi maamme kansantaloude!le. Tästä seikasta -olen henkilökohtaisesti hyvin huolestunut. Rahaa on viime vuosina kyllä käytetty runsaasti tällaiseen työllisyyden hoitoon. Kun uutta työllistämistapaa ryhdyttiin voimallisesti vuonna 1979, siis poikkeuksellisena korkeasuhdanteen vuotena, toteuttamaan, hypähtivät työvoimaministeriön hallinnonalan kokonaismenot yli kaksinkertaisiksi. Kun menot vuonna 1978 valtion varsinaisessa budjetissa olivat 756 milj. mk, ne nousivat vuoden 1979 budjetissa jopa milj. markkaan. Sen jälkeen työvoimaministeriön pääluokan kautta työllisyyteen käytetyt määrärahat ovat pysyneet tällä korkealla tasolla. Olisi etsittävä uusia keinoja työllisyyden hoidossa. Työvoimaministerin puheenvuoro ei tässä suhteessa kuitenkaan sisältänyt mitään uutta. Siinähän erinomaisen voimakkaasti painotettiin julkisen vallan toimi.a, sitä kaikkein tehokkainta ja kalleinta työllisyydenhoitotapaa, ja tämä johtaa meidän kansantaloutemme yhä suurempiin ongelmiin, kun tällä tavalla jatketaan. Ajetaan valitettavasti vanhoissa taiteissa. Kristillinen liitto on esittänyt moniakin uusia työttömyyden torjumiskeinoja. Tällä kertaa puutun vain yhteen mutta mielestäni hyvin tärkeään asiaan. Maassamme tulisi voimakkaasti elvyttää taloudellista toimintaa monipuolisen pienyritteliäisyyden sekä pienen ja keskisuuren teollisuuden piirissä. Sen avulla syntyisi runsaasti tuottavia ja työntekijöiden kannalta mielekkäitä työpaikkoja. Elvyttäminen edellyttäisi myönteisiä toimenpiteitä valtiovallan taholta. Todettakoon tässä, että pkt-toimikunnan yksimielisistä ehdotuksista on vain pieni osa toteutettu. Nämä ntk-toimikunnan ehdotukset, mikäli ne kaikh toteutettaisiin, merkitsevät kustannusten alenemista noin 100 milj. markalla ptk-yrityksissä. Tämä summa on tavattoman pieni verrattuna niihin moniin satoihin miljooniin markkoihin, joita esim. työvoimaministeriön hallinnonalan pääluokasta vuosittain jaetaan. Maamme suurteollisuus on saanut tuntuvaa elvytystä viime vuosina Sillä näyttää olevan ystäviä niin vasemmalla kuin oikeallakin. Mutta pienyrittäjät ovat olleet orpopojan asemassa. Heidät on valitettavasti unohdettu. Alle 20 henkilöä työ:listävien yritysten määrä on maassamme laskenut romahdusmaisesti ja 1970-luvuilla eli juuri kansanrintamahallitusten valtakaudella. Vuonna 1952 Suomessa oli all<:' 20 henkilön teollista työpaikkaa. Nyt niitä on enää puolet tästä määrästä. Myös alle 100 henkilön yritysten määrä on laskenut. Tässä piilee työttömyyden pahin syy. Jos ajateltaisiin, että näissä alle 20 henkilön yrityksissä olisi keskimäärin 10 työntekijää, niin se osoittaisi, että vähennys merkitsisi työpaikoissa noin 120 OOO:ta. Näin yksinkertaisella esimerkillä voidaan osoittaa, minkälaisesta työpaikkojen määrästä on kysymys, kun nämä alle 20 henkilön teolliset työpaikat ovat niin kovasti meidän maassamme vähentyneet. Pienten ja työvoimavaltaisten yritysten rasitukset ovat vuosien myötä voimakkaasti kasvaneet mm. palkkaperusteisen työvoimakustannusten muodossa. Niiden perimisperusteita tulisi nopeasti muuttaa. Työntekijöiden työllistämisestä ei saisi nykyisellä tavalla rangaista. Siitä kärsivät työntekijät ja koko suomalainen yhteiskunta työttömyyden muodossa. Varallisuusverotus aiheellisesti koetaan pien- ja perheyrityksissä kohtuuttomaksi. Johtaahan se joissakin tapauksissa yli 100 %:n verotukseen, eli verot ovat tuloja suuremmat

112 3502 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Pienyritysten, enty1sesti palveluyritysten tuloksen tasausmahdollisuudet ovat edelleen riittämättömät. Yritysten rahoittamisessa esiintyy myös vielä ongelmia. Tuotekehittelyn ja markkinoinnin alueilla tarvittaisiin myös valtiovallan rohkaisevaa kättä. Tässä muutamia ongelmakohtia pienyritteliäisyyden piirissä. Oma-aloitteiset, rohkeat yrittäjät ovat arvokkaita kansakunnalle. Maallamme ei ole varaa menettää heidän yritysintoaan. Ei, päinvastoin heidän työpanoksensa ja tarmonsa kannustaminen koituisi koko kansamme hyväksi. Heidän avullaan voisi maassamme nopeasti syntyä uutta taloudellista toimeliaisuutta, uusia työpaikkoja. Nyt olisi kannustuksen aika. Näin senkin vuoksi, että kyllästymistä yrittäjyyteen on selvästi nähtävissä, sen lisääntyminen on kansakunnalle kohtalokasta. Maahamme olisi saatava uusi hallituskoalitio, joka nykyistä paremmin ymmärtäisi monipuolista pienyritteliäisyyttä. On myös muistettava, että noin puolet uusista ideoista syntyy pienen ja keskisuuren yritystoiminnan piirissä. Tässäkin suhteessa pienyrittäjien joukko on arvokas. On tärkeätä, että on mahdollisimman monia aivoja uutta keksimässä ja luomassa. Tässähän piilee juuri vapaan markkinatalouden voima. Ilman tätä maamme vaipuu yhä suurempiin työttömyyden ongelmiin. Mikäli vapaa yritystoiminta pienissä yrityksissä käy ongelmalliseksi, silloin markkinatalousjärjestelmä menettää todellisen alkuvoimansa. Herra puhemies! Edellä esittämäni on ikään kuin perustelua sille lausumalle, jonka tulen esittämään pääluokan yksityiskohtaisessa käsittelyssä. Tämä lausuma kuuluu, jos luen sen vielä tässä lopuksi, tällä tavalla: "Eduskunta edellyttää, että työlli$yyden hoitoon tarkoitettuja määrärahoja jaettaessa otetaan huomioon erityisesti pienen ja keskisuuren yritystoiminnan työllistävä merkitys." Ed. Toiviainen : Herra puhemies! Työvoimaministeriön pääluokasta käydylle keskustelulle on ollut tunnusomaista kaksi piirrettä: Ensinnäkin oikeiston edustajat ovat pääasiassa olleet poissa täältä salista ja ilmeisesti koko talosta. Toinen piirre on ollut se, että keskustelulle on ollut ominaista hyvin synkkä sävy. Omasta puolestani haluaisin jatkaa näiden synkkien puheenvuorojen sarjaa. Täältä vasemmalta käytetyissä puheenvuoroissa on korostettu ja jopa hälytetty sellaisesta seikasta, että tällä hetkellä välinpitämättömyys työttömyyson!jelmaa kohtaan on Suomessa pelottavan laajaa. On syytä vielä kerran palauttaa mieleen, että kun vuonna 1975 julistettiin kansallinen hätätila työttömyysongelman takia, niin tuskin kukaan tuolloin uskoi, että tästä hätätilasta tulee pysyvä, tuskin kukaan uskoi, että siihen totutaan ja jopa turrutaan pelottavassa määrin. On kaikki syy kysyä, mitä näinä vuosina oikein on tapahtunut. Ed. Itälä totesi, että ei pidä puhua yleisesti kapitalismin kriisistä. Olen samaa mieltä; on syytä puhua erityi~esti kapitalismin kriisistä, siitä erityisestä kriisistä, joka vuosina ja meillä vähän myöhemmin tapahtui. Nimittäin tämä vuosien 1974 ja 1975 kriisi merkitsi varsin suurta murrosta kapitalismin rakenteissa. Ennen kaikkea se johti uuden koneteknologian erittäin intensiiviseen käyttöönottoon, ja tämä on perimmäinen syy nykyisen suurtyöttömyysongelman taustalla. On huomattava, että kun Länsi-Euroopan maissa alkoi tapahtua ulospääsyä vuosien ja 1975 kriisistä, niin tämä nousu ei johtanut työllisyyden lisääntymiseen, vaan voidaan arvioida tilastollisesti, että oikeastaan kaikissa Länsi-Euroopan maissa työllistetään tällä hetkellä suunnilleen sama työvoimamäärä kuin tuolloin kriisin aikana. Tämä on historiallisesti varsin epätavallinen ilmiö kapitalismissa, ja se osoittaa, että jotain suurta muutosta todella on tapahtunut. Suomi ei tässä kehityksessä ole mikään poikkeus. Vuosina meillä työttömyysaste oli keskimäärin 2.2 %, mutta tämän mainitun kriisin aikana ja sen jälkeen työttömyysaste on vaihdellut 4.8 % :n ja 7.5 % :n välillä. Sanalla sanoen kuluneina vuosina on tapahtunut hyvin suuri rakenteellinen muutos työvoiman käytössä. Vielä 1960-luvulla tilanne oli sellainen, että aineellisen tuotannon piirissä työvoima jossain määrin väheni mutta työvoiman käyttö kasvoi varastoinnin, jakelun, palvelujen, informaation, tuotannon ja sellaisten alojen piirissä. Mutta tällä hetkellä hallitsevana on laskeva suunta. Tämä näkyy erityisesti teollisuudessa, mutta se tunkeutuu hyvin voimakkaasti myös palvelujen alalle. Siis suurtyöttömyys on nyt rakenteellinen ongelma. Kun ed. Hautala puhui tästä viimeisestä noususuhdanteesta tai nousukaudesta, niin haluaisin huomauttaa, että tämä noususuhdanne on ollut hyvin erikoislaatuinen. Meillä investoinnit lähtivät hyvin voimakkaaseen nousuun suunnilleen vuoden 1978 puolivälistä, ja tämä nousu

113 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka oli erlttam voimakasta vuoteen 1980 saakka. Mutta tämä ei merkinnyt mitään työllisyyden huomattavaa paranemista. Tätä taustaa vasten voidaan todella sanoa, että tuttu porvarillinen fraasi, että työttömyys voidaan parhaiten voittaa edistämällä investointeja, on todella lapsellinen. Voisi sanoa, että nimenomaan vuosien kriisin jälkeen tällainen väite on suorastaan kivikautista ajattelua. Ongelmahan on se, että tällä hetkellä investoinnit valtaosaltaan ovat korvaavia investointeja ja rationalisointi-investointeja, jotka johtavat ei suinkaan työvoiman lisääntymiseen vaan työvoiman voimakkaaseen vähenemiseen. Tästähän me olemme esim. kuluneen vuoden aikana saaneet hyvin monta dramaattista esimerkkiä. Viittaan tässä näihin tunnettuihin joukkoirtisanomisiin, joita pitkin maata on tehty. Vaihtoehto tälle, niin kuin sanoin, kivikautiselle ajattelulle on se, että ryhdytään hyvin tehokkaasti suorittamaan yhteiskunnan valvomaa demokraattista investointi- ja rakennepolitiikkaa. (Ed. Hautala: Sitähän on suoritettu par'aikaa!) Julkinen sektori on avainasemassa. Tämä koskee sekä tuotantoa että palveluja. - Sitä ei ole suoritettu, st> on ollut täysin tehotonta toimintaa. Tämä on perusongelma. On korostettava sitä, että työttömyys on nyt saavuttanut monessa suhteessa uuden luonteen. En tarkoita tällä ainoastaan työttömyyden määrällistä kasvua, vaan eräitä uusia vaarallisia piirteitä työttömyydessä. Tänä iltana on monissa puheenvuoroissa käsitelty pitkäaikaistyöttömyyttä ja nuorisotyöttömyyttä. Nämä juuri ovat tällaisia tyypillisiä uusia piirteitä. Vuosien kriisin jälkeen kapitalistisissa maissa ovat puhaltaneet hyvin kylmät tuulet. On puhuttu uudesta oikeistolaisesta talous- ja yhteiskuntapolitiikasta. Tälle ilmiölle on annettu monia nimiä; ehkä vakiintunein tällä hetkellä on nimitys reaganismi, joka mielestäni on varsin osuva ja hyvä. Tälle reaganismille on tunnusomaista se, että työttömyyttä ei pidetä juuri minkään luokan ongelmana, vaan pääongelmaksi nostetaan inflaatio. Tälle reaganismille on tyypillistä se, että julkista sektoria pyritään voimakkaasti supistamaan yksityisen sektorin kustannuksella. Ja edelleen tälle reaganismille on tyypillistä varojen siirtäminen sosiaalipolitiikasta sotilaspolitiikkaan. Äärimmillään, esim. USA:ssa, Englannissa ja eräissä muissa maissa, tämä reaganismi merkitsee ylimalkaista vihanpitoa valtiota ja julkisia palveluja kohtaan. Eräs USA:n uusoikeiston johtomies on sanonut, että julkisista palveluista 99 % pitäisi suunnata armeijaan, 1 % postiin ja kaikki muut julkiset palvelut pitäisi lopettaa. Suomessa ei nyt aivan näin hurjia väitteitä ole esitetty, mutta kyllä meillä tiettyä reaganismia näkyy, näkyy hyvinkin voimakkaana. Se näkyy ylimalkaisena julkisen sektorin vastustamisena, joskus hyvinkin dramaattisesti, kuten tämän vuoden aikana olemme nähneet. Se näkyy julkisten palvelujen vastustamisena, sosiaalipolitiikan vastustamisena, työttömien halveksimisena jne. Kun valtion ensi vuoden budjetti alkoi valmistua, työvoimaministeri Kajanoja antoi siitä varsin murskaavan ~rvion ja hän juuri käytti tätä termiä reaganismi. Olen sitä mieltä, että hän oli tuolloin hyvin oikeassa, ja omasta puolestani totean, että ei tämä budjetti tuon lausuman antamisen ajankohdasta kovin paljon toiseen suuntaan ole muuttunut. Edustajat Itälä ja Hautala puhuivat työttömyysongelman ratkaisemisesta tavalla, jonka ymmärsin lähinnä sellaisena, että he esittävät, että kun verotusta alennetaan, niin hyvin alkaa mennä. (Ed. Hautala: Ei pidä paikkaansa!) - Toivottavasti ei. - Tämä on hyvin tuttua ja pahaenteistä puhetta viime vuosilta. On olemassa tietty oppirakennelma, joka lähtee siitä, että tulo- ja omaisuusvero pitää laskea minimiin, pitää siirtyä kulutusveroihin, pitää vähentää julkisia palveluja ja tällöin kaikki alkaa mennä hyvin. Tämä on juuri reaganismia tai talousteoreettisesti ilmaistuna monetarismia. Tämä on se oppi, joka nyt kovasti on voittanut alaa USA:ssa, Englannissa, Israelissa, Chilessä, Ruotsissa, ilmeisesti tunkeutumassa myös Suomeen. Tämän opin lähtökohtana on se, että pitää antaa myönteisiä yllykkeitä, jotta ihmiset tekisivät töitä, ja sen kääntöpuoli on se, että pitää purkaa julkisia palveluja ja olemassa olevaa sosiaaliturvajärjestelmää. Kaikkein pisimmälle tämä oppi on käytännössä viety Englannissa. Pääministeri Thatcher esitti tullessaan valtaan, että kun tällaista puhdaspiirteistä monetarismia ryhdytään soveltamaan, niin ennen pitkää, parin laihan vuoden jälkeen edessä on tilanne, jolloin kaikki menee hyvin. Mutta miten Englannissa on käynyt? Siellä on jatkuva, syvä lama. Siellä on ennätyksellinen työttömyys ja myös ennätyksellinen inflaatio, ja kaikki merkit viittaavat siihen, että nykyisellä politiikalla kierre tulee vain pahenemaan.

114 3504 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 Tällaiselle reaganilaiselle ajattelulle on noussut myös vastavoimia ennen kaikkea tietysti työläisten ja työtätekevien keskuudessa, mutta ilolla on todettava, että jopa liberaalit porvarit ovat sanoutuneet irti tällaisesta taantumuksellisesta ajattelusta. (Ed. Itälä: Miten niin "jopa"?) - Viittasin tässä ed. Itäiän äsken käyttämään puheenvuoroon, jossa olin haistavinani joitakin monetarismin merkkejä, ja kavahdin näitä merkkejä. Amerikkalainen taloustieteilijä John Kenneth Galbraith - joka ei ole missään suhteessa kommunisti; joku voi sanoa häntä sosialidemokraatiksi, itse kutsun häntä liberaaliksi porvariksi - on hälyttänyt hyvin voimakkaasti tästä reaganismin noususta. Galbraith kirjoittaa eräässä artikkelissaan tästä asiasta tällä tavoin: "Epäröimme näinä varovaisuuden aikoina esittää, että rikkaiden ja köyhien edut olisivat vastakkaisia. Olisi pyrittävä välttämään luokkataistelun hiillosten kohentamista. Kateuden rohkaiseminen on moukkamaisuutta, mahdollisesti jopa epäamerikkalaista toimintaa. Tästä huolimatta jokainen yleinen julkisiin palveluihin kohdistuva hyökkäys on nähtävä oikeassa valossa. Se on köyhien elintasoa vastaan suunnattu hyök!käys." Tämä Galbraithin hyvä artikkeli on ilmestynyt Sosialistisessa Aikakauslehdessä, joka on SDP:n teoreettinen lehti. Toivon myös, että sosialidemokraatit lukisivat tämän artikkelin, (Ed. Suonio: On luettu!) nimittäin joskus tuntuu siltä, että kommunistit ja kansandemokraatit tässä työttömyysongelmassa ovat jääneet kovin yksin kamppailemaan. Ed. Leppänen: Herra puhemies! Aloitetaanpa vaikka Galbraithista, kun edellinen puhuja siihen jäi. Olen paljon arvostanut Galbraithin talousteoreettisia näkemyksiä ja myös talouspoliittisia näkemyksiä, ja niitä monessa suhteessa on myös syytä arvostaa. Mutta eräässä suhteessa näyttää Galbraithkin 70-luvun teoksissaan ajautuneen harhaan, nimittäin lähinnä siinä, että Galbraith näki asian niin, että jälkiteollisessa yhteiskunnassa työ sinänsä ei ole välttämätöntä, vaan että välttämätöntä on vain toimeentulo, eli että voidaan jopa ajatella jälkiteollista yhteiskuntaa sellaisena, että siinä aina sallitaan tietty määrä työttömiä itsestäänselvyytenä ja pääasia on, että heidän toimeentulonsa järjestetään eli että riittävä sosiaaliturva myös työttömille järjestetään. Mutta kun asiaa tarkastelee 80-luvun näkökulmasta, niin vaikuttaa siltä, että tässä suhteessa Galbraithkin on ollut väärässä, eli että me emme kestä tätäkään ajattelua vaan että työ sinänsä on jo niin tärkeä itseisarvo, että siitä on lähdettävä, että jokaisella, joka haluaa tehdä työtä, on oltava siihen oikeus ja mahdollisuus. Tietenkin yhteiskunnallisesti ja kansantalouden kannalta on kysymys käyttämättämistä voimavaroista, jotka tulisi saada käyttöön, eli tässä sekä ihmisen itsensä kannalta että myös yhteiskunnan kannalta näyttää olevan tarpeellista ja välttämätöntä, että pyritään siihen, että jokaisella on todella työtä. Tässä keskustelussa on mielestäni mm. se ongelma, että on hieman vaikea löytää yhteistä pohjaa keskustelulle. Toisaalta vasemmalla uskotaan, että työttömyys johtuu kapitalistisesta järjestelmästä, että se on järjestelmään liittyvä kysymys, ja siltä pohjalta analyysi on mielestäni sinänsä oikea, mutta ei pystytä tekemään johtopäätöksiä, miten työttömyys olisi poistettavissa tämän järjestelmän puitteissa, kun nyt ei kuitenkaan näköpiirissä ole sitä, että Suomessa voitaisiin siirtyä toisenlaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Mitä sitten taas tulee keskusteluun oikealla, niin oikeallakin kyllä pystytään se toteamaan, että työttömyys on ikävä ilmiö, mutta toisaalta näkyy tyydyttävän siihen, että se on vain olemassa ja pysyy, ja on alistuttu suurtyöttömyyteen. Tämä heijastuu kokoomukselaisten puheenvuoroissa, myös kepulaisten puheenvuoroissa, se heijastuu kaikilla tasoilla näiden puolueiden puheenvuoroissa, eli he sanovat, että ei ole tehtävissä mitään, että työttömyyden poistaminen on mahdotonta. Näin olen ymmärtänyt. Mielestäni tässä keskustelussa ed. Itälä on aika tavalla oikeassa. Minä ainakin henkilökohtaisesti allekirjoitan lähinnä hänen näkemyksensä siitä, että työttömyys on poistettavissa. Mielestäni päästään jo varsin pitkälle, jos haluttaisiin uskoa, että työttömyyden poistaminen on vain järjestelykysymys, että se ei sinänsä liity yhteiskuntajärjestelmään, niin kuin vasemmalla sanotaan tai niin kuin oikealla katsotaan, että sitä ei voida poistaa, vaan uskotaan, että se on järjestelykysymys. Tällöin työttömyyden poistaminen on mahdollista, niin kuin SMP on koko olemassaolonsa ajan sanonut, että tekemätöntä työtä on kaikkialla, lähinnä on vain kysymys siitä, miten asiat organisoidaan. Tältä pohjalta katsoen mielestäni ministeri Kajanojan puheenvuoro on puutteellinen siinä mielessä, että hän kyllä analysoi tilannetta ja to-

115 Tulo- ja menoarvio vuodelle Pääluokka teaa sen vakavuuden ja esittää myös erinäisiä johtopäätöksiä, miten pitäisi mennä eteenpäin, mutta toisaalta hän näkee niin, että oikeastaan edes työvoimaministeri tai työvoimaministeriö ei asiassa voi paljon mitään tehdä, sillä kuitenkin kysymys on Kajanojankin mielestä vain yleiseromistä asioista eli tuotantoon liittyvistä kysymyksistä. Kuitenkin ajattelun perustana on tuotanto ja se, että tuotannon avulla työpaikat tulisi saada aikaan tai jossakin määrin, niin kuin Kajanoja sanoi, myös julkisia palveluja luomalla. Minusta tässä tilanteessa ei ole sinänsä olen~ naista se, missä työpaikkoja syntyy, syntyykö niitä elinkeinoelämän puolella vai syntyykö niitä julkisella puolella. Pääasia olisi, että siitä päästäisiin yksimielisyyteen, että niitä syntyy jossakin eli että suomalaisessa yhteiskunnass~ työttömyys pystytään poistamaan. Olisin valmis antamaan hyvin paljon valtuuksia myös ministeri Kajanojalie työttömyyden poistamiseen, vaikkapa julkisen puolen kautta, koska kyllä myös julkisella puolella voidaan huomattavassa määrin luoda järkeviä työpaikkoja, nimenomaan palvelutyöpaikkoja, koska palveluja myös 80- luvun, 90-luvun yhteiskunnassa tarvitaan. Siitä olisi lähdettävä, että suomalainen yhteiskunta ei ole sinänsä sosialistinen eikä kapitalistinen eivätkä meitä siis sido kummankaan järjestelmän lait, vaan asiat kyllä voidaan pienessä suomalaisessa yhteiskunnassa järjestää niin, että työttömyys on täysin poistettavissa. Vielä eräitä kommentteja. Ed. Toiviainen mielestäni on siinä oikeassa, että todella investointeja lisäämällä ei varmasti työttömyyttä poisteta, koska tiedämme täysin kiistattomasti, että tällä hetkellä, kun investoidaan noin 1.5 milj. mk suuremmassa tuotantotoiminnassa, niin se merkitsee samaa kuin aina yhden työpaikan vähentäminen, eikä tämä investointi suurteollisuudessa yleensä juuri mitään muuta merkitse kuin siis työpaikan vähentämistä. Sen sijaan uusia työpaikkoja tietysti voidaan myös elinkeinoelämässä luoda, ja ne ovat luotavissa lähinnä aivan pienissä yrityksissä, siis ajattelemalla aivan uudelleen sitä, minkälaisia yrityksiä tarvitaan. Ne varmasti tulevaisuudessa ja aivan lähitulevaisuudessakin ovat hyvin pieniä yrityksiä. Ne ovat yhden hengen yritvksiä tai perheyrityksiä, ne ovat myös ehkä uusilla aloilla, jopa sellaisilla aloilla, joita me emme oikein voi kuvitellakaan. Monesti ne ovat myös erilaisissa palveluel1nkeinoissa. Onhan niin, että kun koulutustaso kasvaa, myös akateemisesti koulu- tettua väkeä tulee entistä enemmän, ei ole mi~ tään mahdollisuuksia esimerkiksi tälle väelle järjestää pelkkiä byrokraattipaikkoja, vaikka kuinka yrittäisi myös julkista puolta kehittää ja lisätä. Myös tämän koulutetun väen on pystyttävä löytämään itselleen työtä, ja luultavasti se voi monesti tapahtua myös luomalla ihan pieniä yrityksiä heille. He luovat itselleen erilaista palvelutoimintaa. Eri puolilla maata, kaikkialla tällaista toimintaa tarvitaan, ja he pystyvät luomaan sellaisen yhden, kahden hengen yrityksen, muutaman hengen yrityksen, jossa he myös hankkivat toimeentulonsa ja palvelevat ja hyödyttävät kanssaihmisiä ja yhteiskuntaa. Tässä suhteessa näen suuria mahdollisuuksia, kunhan vain voitaisiin nähdä tämä kehityssuunta ja ryhtyä sille antamaan mahdollisuuksia. Siinä tarvitaan paljon neuvontaa ja koulutusta ja eräs seikka, mikä onkin tässä koko problematiikassa, kun työttömyyttä yritetään poistaa, on juuri tällainen koulutusneuvonta. Siis uusia yrityksiä jää sen takia lukematon määrä syntymättä, kun ihmiset eivät osaa niitä perustaa, kun ei ole järjestetty todella suurimittaista neuvontaa. Kauppa- ja teollisuusministeriön piiriorganisaa~ tiot eivät toimi tässä suhteessa riittävän tehokkaasti eikä myöskään työvoimapuolen organi~ saatio tässä suhteessa toimi, koska sitä ei ole myöskään suunnattu tähän toimintaan. Tässä onkin eräs organisatorinen kysymys, jossa mielestäni voidaan aika paljon tehdä, eli pitäisi työvoimaministeriön organisaatiossa erottaa työttömyyskorvausten maksaminen ja työpaikkojen järjestäminen. Tällä hetkellä tilanne piiritasolla on se, että työvoimapiiritoimistot lähinnä vain hoitavat byrokratiaa, leimaavat työttömyyskorvauksen hakemista varten kortteja eivätkä jaksa eivätkä pysty riittävän aktiivisesti hankkimaan työpaikkoja. Olen myös keskustellut eräiden piiritason johtajien kanssa, ja tämä on myös heidän käsityksensä eli se, että jos voitaisiin erottaa nämä organisaatiot, niin olisi ilmeisesti paljonkin mahdollista tehdä käytännön tasolla; että nämä henkilöt pystyisivät siellä todella käytännössä toimimaan aktiivisesti uusien työpaikkojen hankkimiseksi neuvottelemalla yritysten kanssa. Eräs organisatorinen puoli on se, että kun kunnat ovat tavallaan ulkopuolella tästä työpaikkojen organisoimisesta, luomisesta, niin kunnissa ei osata ottaa asiaa vakavasti. Tilanne Suomessa erityisesti pienten kuntien osalta on se, että jos kunta ryhtyy organisoimaa'1 tvöttömyyden poistamista, se on täysin mahdollista K

116 Keskiviiklwtut 16. joulukuuta Monessa kunnassa työttömiä on vain muutamia kymmeniä, siis jopa keskikokoisissa maalaiskunnissa. Otan vain yhden esimerkin, Luumäen kunnan. Siellä on yleensä työttömiä , vähän vaihdellen eri vuodenaikoina. Tämän määrän työllistäminen on täysin mahdollista kunnan toimenpiteenä. Lisäksi on ilmeistä, että valtio melkein ne rahat tähän antaa, kun kunta vain pystyy tämän järjestämään, koska työllisyysrahoja tällä hetkellä kulkee myös kuntun. Mutta kunta ei ole aktiivinen. Siellä ei nähdä tätä asiaa tärkeänä, kunnan johto ei näe. Jos siellä nähtäisiin, niin tämä olisi mielestäni melko pieni asia kuntatasolla organisoida niin, että siinä kunnassa ei käytännöllisesti katsoen olisi työttömiä lainkaan, koska myös kunnan puolella on tekemätöntä työtä ja neuvottelemalla yrittäjien kanssa voitaisiin työllistäminen hoitaa. Siis kysymys on lähinnä siitä, että työpaikkojen luomisen järjestäminen on saatava pienempiin yksiköihin, alemmas, kun valtakunnan tasolla, työvoimaministeriöstä johtaen ei näytä tuloksia syntyvän, eli vastuuta mielestäni on myös tässä suhteessa saatavh enemmän alempiin yksiköihin, siis myös kuntatasolle. Tässä eräitä kommentteja. - Myös rakennekysymys on tietenkin tärkeä. Täällä on ministeri Kajanojan ja Toiviaisen ja muiden puheenvuorojen perusteella pääteltävissä, että he näkevät edelleenkin tämän tuotantoajattelun pääsisältönä. Pitemmällä tähtäyksellä työttömyyden poistamisessa olennainen kysymys on myös se, että siirrytään yleensä pehmeämpään yhteiskuntaan, siirrytään pehmeämpään teknologiaan. Se ilman muuta luo umia mahdollisuuksia, se luo niin paljon tekemistä ja työtä, että tosiasiassa meillä ei ole mitään ongelmaa varsinaisesta työttömyydestä. On pystyttävä luopumaan tästä kovaan teknologiaan perustuvasta yhteiskunnasta ja ymmärrettävä, että suurteollisuus ei pitemmällä tähtäyksellä ole se Suomen tulevaisuus, vaan että suurteollisuudessa ongelmat koko ajan tulevat kärjistymään. Ja me emme kansainvälisessäkään kilpailussa tule suurteollisuuden avulla menestymään, vaan menestymisen mahdollisuudet liittyvät nimenomaan pienempiin yrityksiin ja pehmeään teknologiaan, johon liittyy hyvin suuri tietotaitopanos, ja se on joustava, mukautumiskykyinen, sopeutuva ja myös enemmän työllistävä. Tässä mielessä on tietysti kysymys hyvin suurista rakennekysymyksistä. Ei sinänsä kysymys ole sosialismista ja kapitalismista vaan tämän teknologian rakenteesta. Ymmärrän sen, että tietysti tässä suhteessakaan ei kovin nopeita, suuria askeleita voida kerrallaan ottaa, mutta jos nähdään tulevaisuuteen, silloin edes pieniä askeleita voidaan vähitellen ottaa. Lopuksi totean vain sen, että työttömyyden poistaminen sinänsä on välttämätöntä ja se on vain järjestelykysymys. Se voi myös tapahtua melko nopeasti, jos poliittista yksimielisyyttä löytyy tässä asiassa. Minä ymmärrän sen, ettei sitä ministeri Kajanoja yksin poista, jos ei polnttista yksimielisyyttä edes hallitustasolla tässä suhteessa löydy. Mutta paljon voidaan tehdä. Tämän vuoksi me olemme joutuneet arvostelemaan myös työvoimaministereitä. Mielestämme Aalto ei paljon nähnyt tulevaisuuteen, ei nähnyt asiaa, ei pystynyt sillä tavalla orientoitumaan, että hän olisi nähnyt, että työttömyyttä todella ratkaisevasti voidaan poistaa. Toivottavasti Kajanoja uutena miehenä ja nuorempana myös näkee tulevaisuuteen paremmin ja paneutuu asiaan tehokkaammin. Ed. Suonio: Arvoisa puhemies! Ed. Itä Iän puheenvuoron johdosta, jossa hän esitti uutena mullistavana ajatuksena sen, että on tehtävä helpommaksi teettää työtä ja toteuttaa tämä veropoliittisin keinoin, haluaisin lukea lyhyen otteen sosialidemokraattisen puolueen sisäpoliittisesta julkilausumasta, joka hyväksyttiin Porin puoluekokouksessa viime kesänä. Siinä sanotaan, että yritysverotuksen uudistuksen yhteydessä tulee pyrkiä siihen, että työn ja pääoman kustannussuhde muuttuu työllisyyttä suosivaan suuntaan. Tämä merkitsee, että yritysten uutena veropohjana tulee olla ensisijaisesti pääomakanta tai energiankulutus ja vasta toissijaisesti työpanos. Tämä on uudistus, jonka toteuttamiseen me tarvitsemme todella laajan rin~ taman. Kiitoksia, ed. Itälä. Ed. I t ä 1 ä : Herra puhemies! Pyysin varsinaisesti puheenvuoroni sanoutuakseni irti reaganilais-thatcherilaisesta monetarismista, johon ed. Toiviaisen puheenvuoro ilmeisesti viittasi. Karkeasti ottaen - ja tämä on hyvä sanoa pöytäkirjojakin varten - hehän lähtevät siitä, että yksityistä yritteliäisyyttä virvoitetaan vähentämällä julkisia menoja ja julkisia palveluksia ja julkisen vallan kokonaispottia. Siis tästä irtisanoudun enkä tarkoita tätä. En tarkoita sitä, että vähennetään julkisia palveluja tai julkisen talouden kokonaisosuutta, vaan tarkoitan, että sen rahoittaminen hoidetaan toisella tapaa, siis muutetaan sitä rahan keräystapaa, niin että se ei ole sillä tavalla työtä vieroksuvaa kuin se nyt on.

117 Tulo- ja menoarvio vuodelle, Pääluokka 34 3'507, Se~ mitä tuossa ed. Suonion lukemassa sosialdemokraattien ohjelmassa sanotaan, on varsin harkinnanarvoinen asia. Sitä on harkittu elinkeinoelämänkin piirissä. Toivon vain, että pan Jtaan töpinäksi. Työvoimaministeri K a j a n o j a : Herra puhemies! Kansanedustaja Knuuttila tiedusteli Kannonkosken tilannetta. Kannonkoski on to della poikkeuksellinen kunta, joka on konkreettisesti ja tarmokkaasti pyrkinyt alentamaan korkeaa työttömyyttä kuntansa alueella. Pari viikkoa sitten pyysin työvoimaministeriöstä selvityksen, jossa oli luettelo kaikista Kannonkosken kunnasta tulleista hakemuksista ja jokaisen hakemuksen käsittelyvaihe ja mahdollisuudet hoitaa nuo hakemukset myönteiseen päätökseen. 'I'oisin sanoen me olemme kyllä kaikin voimin tukemassa Kannonkoskea hyvänä esimerkkinä muille kunnille. Ed. Knuuttila kyseli myös, tuleeko uusi työllisyyslainsäädäntö toteuttamaan hallitusmuodon tavoitteet. Luulenpa, että kirjoitetaan laki miten tahansa, kysymys on poliittisesta tahdosta eikä sen lain kirjaimesta. Ed. Itälä samoin kuin ed. Hautala esittelivät ajatuksia, että työn teettäminen tai yksityinen toimeliaisuus tulisi saattaa arvoonsa. Sen tukeminen johtaisi parempaan työllisyystilanteeseen. Vasemmiston julkista sektoria ja ehkäpä korkeampaa verotusta korostava linja ei johda hyvään tulokseen. Ehkä tässä on mielenkiintoista hyvin objektiivisesti tarkastella eri Euroopan maiden ja miksei Yhdysvaltojenkin työttömyyttlä ja tarkastella varsin lyhyesti sitä politiikkaa, jota siellä on harrastettu. Jos etsimme alhåisen työttömyyden maita Länsi-Euroopasta, niitä ovat Itävalta, jossa luku on alle 2 %, Norja, jossa se on 2 % :n tienoilla, Sveitsi, jossa se myös on hyvin alhainen, edelleenkin Ruotsi, jossa luku on vasta noin 3 %. ]slanti kuuluu myös näihin maihin, siellä työttömyys on 0.2 %. Näiden maiden työttömyys poikkeaa runsaasti keskiarvosta. Sitten korkeimmat työttömyysluvut löytyvät Yhdysvalloista, Englannista ja Ranskasta. Katsotaan sitten näissä maissa harjoitettua politiikkaa ja poliittisia voimasuhteita. Itävaltahan on ollut vasemmistolainen, (Sos.dem. ryhmasta: Sosialidemokraattinen!) - sosialidemokraattinen - jossa on melko korkea verotusaste, samoin julkinen sektori on varsin laaja. Valtion yritystoiminta muodostaa lähes 30 % teollisuudesta. Ruotsi - jossa luvut ovat nyt nousemassa selvän poliittisen käänteen seurauksena, jo aikaisemmin on tämä nykytilanne luotu - on ollut myös julkista sektoria ja kohtalaisen korkeaa verotusta suosiva maa, samoin Norja, jossa myös on varsin pitkään harjoitettu tietyllä tavalla sosialidemokraattista politiikkaa, joka on korostanut OECD-maista keskimääräistä enemmän julkista sektoria ja jossa verotuskin on korkea. Islannissa on tällä hetkellä kansandemokraatti valtiovarainministerinä ja työllisyysministerinä ja teollisuusministerinäkin. Siellä todella tuo luku on 0.2. Sveitsi on selvä poikkeus tästä yleisestä linjasta, mutta selitys löytyy siitä, että Sveitsi poisti mittavan määrän siirtotyöläisiä ja piti sillä työttömyyslukunsa alhaisena. Minusta tämä vertailu kumoaa kovasti esitettyjä väitteitä. (Ed. Itälä: Mikä puolue johtaa Länsi-Saksaa?) - Siellä on työttömyys korkea ja sosialidemokraattinen puolue. Arvelisin, että objektiivinen arvio Länsi-Saksan sosialidemokraattisen puolueen politiikasta sijoittaa sen sosialidemokraattisten puolueiden kesken varsin oikealle. (Ed. Knuuttila: Siellä ovat kumppanina vapaat demokraatit!) Jos sitten Suomea pannaan samaan riviin, se sopii varsin hyvin yleiseen kuvaan. Suomessa on alhaisempi työttömyysprosentti kuin OECDmaissa keskimäärin ja kirkkaa~ti alj,ai~empi kuin Ranskassa, Yhdysvalloissa ja Englannissa, sen sijaan korkeampi kuin Itävallassa, Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa. Suomessa onkin vasemmisto mukana hallituksessa, mutta vähemmistönä. Hyvin loogisesti tämäkin sopii kokonaiskuvaan. Tässä on haikaltu temppuja, joilla työttö myys voitaisiin poistaa. Myös työväenliikkeen piirissä on, ei pelkästään täällä, vaan muuallakin sellaista ajattelutapaa, että kunhan vain keksittäisiin se temppu, niin kyllä sitten saataisiin yhteistoimin työttömyys poistetuksi. Varmasti uusia temppuja tarvitaan, mielikuvitusta ja uudenlaisia keinoja. Mutta minusta tuntuu, että temppujen etsiminen hämärtää silmistä sen, mistä tässä on todella kysymys. Tämä on mitä verisintä politiikkaa. Jos mietimme niitä keinoja, joilla työttömyyttä todella voitaisiin vähentää, yksi olennainen tapa olisi työsuhdeturvan ratkaiseva parantaminen. Se pakottaisi yritykset suuntautumaan toisella tavalla toiminnassaan. Jos yrityksellä on tuotantolinja, jossa on näköpiirissä työvoiman vähennys, pakottaa hvvä tvöttömvysturva, esim. Itävallan ja miksei Rootsinkin järjestelmä, yritykset pohtimaan, miten luodaan uutta toimintaa, jotta ei joudut-

118 3508 Keskiviikkona rl6. joulukuuta 1981 taisi irtisanomisiin, mikä tulee yrityksille siellä varsin kalliiksi; Suomessa se ei paljon maksa. Toisin sanoen hyvä työttömyysturva ohjaa myös yritysten toimintaa työllisyyttä luovaan suuntaan. Pienyritysten ja työvaltaisen yritystoiminnan tukeminen ovat asia, jonka yhteydessä en maita olla kertomatta budjettiriihessä käytyä kädenvääntää siitä, miten sovittu veronhuojennuspotti yrityksille jaettaisiin. Kyseessä oli joko koneiden ja laitteiden liikevaihtoveron alennus - perintöveronkin alennus siinä oli - tai sitten ns. toimintavaraus, joka näistä selvästi voimakkaimmin suosii pienyrityksiä. Tuon toimintavarauksen taakse jäi tässä kädenväännössä vasemmisto. Toisin sanoen käytännön politiikassa ilmeni, että vasemmisto löytyi pienen ja työvaltaisen yritystoiminnan suosimisen takaa. Yrityksille tulisi asettaa työllistämisvelvoitteita, paitsi työsuhdeturva niin muutakin, ellei asia muutoin onnistu. Jos nyt on kerta kaikkiaan niin, että yrityksissä kapitalismin moottori alkaa olla siinä määrin ruostunut, ettei yrityk~ sistä enää ideoita uuteen työllistämiseen ja tuotantoon löydy, niin tuo tehtävä on annettava silloin valtion yrityksille. Sitten on työaikakysymys, joka myös on ollut kovan poliittisen kamppailun kohteena kautta historian. Jos mietimme, mistä työllistämisen määrällinen ratkaisu kaikissa olosuhteissa syntyy, se on ilman muuta palveluista. Ei historian pyörä voi sillä tavalla taaksepäin käännähtää, että teollisuus tulisi tulevaisuudessa työllistämään valtaosan väestä, vaan aivan varmasti palvelut tulevat olemaan selvästi ja voimakkaasti työllistämistä lisäävä osa. Siten palvelujen kehittäminen on määrällinen avainkysymys. Totta kai tarvitaan hyvin toimiva teollisuus ja tuotanto luomaan sille edellytyksiä. Job kerta, kun palvelujen laajentamisesta keskustellaan, se on ankaran poliittisen kamppailun kohteena. Löytyvät lasten päivähoidon, kotiavustajien jne. laajentamisen vastustajat ja löytyvät kannattajat. Kyse on kova Poliittisesta kamppailusta. Sitten tääl1ä esitettiin ajatus, että kyllä tekemätöntä työtä on vaikka kuinka paljon ja sitä tarvitaan. Jos me nyt miettisimme sitten, mitä tarvitaan, kun yhteiskunnallisten palvelujen osnutta on joissakin puheenvuoroissa haluttu vähentää. Jos mennään kadulta kysymään ihmi~ siltä, mitä te tarvitsette, tarvitteko ehkä uusia stereoita lisää tai tarvitsetteko laihdutustärvttimiä, vai mitä ne vekottimet ovat, vai olisiko kenties yhteiskunnalle parempi, että lisättäisiin lasten päivähoitoa tai kotiavustajia, niin kyllä minä uskoisin, että valtaosa väestä olisi sitä mieltä, että tässä yhteiskunnassa tarvitaan enemmän lasten päivähoitoa ja kotiavustajia kuin näitä uusia vekottimia. Jos me todellakin rupeamme tekemään sitä, mitä kaikkein kipeimmin tarvitaan, se merkitsee yhteiskunnallisten palvelujen laajentamista. Yhteenvetona vielä se, että kaikki ne kysymykset, jotka äsken luettelin, ovat sellaisia ky~ symyksiä, jotka ovat kiihkeän poliittisen kädenväännön ja kamppailun kohteena. On huomion suuntaamista väärään, jos sanotaan, että ei tässä muuta kuin vain yhdessä keksitään jokin temp, pu, jolla työttömyys ratkaistaan. Se on kiihkeän poliittisen kamppailun kohde, jonka rajalinjat kulkevat jostakin oikeisto- ja vasemmistopolitiikan välimaista. Ed. L e p p ä n e n : Herra puhemies! Muutama sana vielä ministerin puheen johdosta. Kyllä minusta ministeri siinä on täysin väärässä, että hän väittää, että kysymys sinänsä on kiihkeästä poliittisesta työstä ja linjanvedosta, saadaanko järjestetyksi työpaikkoja vai ei, koska minä en tähän mennessä ole nähnyt mitään eroa vasemmiston ja oikeiston käytännön politiikan välillä, jolloin varsinaisesti vasemmiston ja oikeiston välisestä köydenvedosta tässä asiassa ei käytännössä voine olla kysymys, vaan kumpikin puoli on täysin yhtä suuressa vastuussa SuomeS:. sa vallitsevasta työttömyydestä. Vasemmisto on ollut myös täysin kyvytön tätä ongelmaa ratkai" semaan. Ministeri Kajanoja tuli jossain määrin lähemmäksi myös todellisia ongelmia vastauspuheenvuorossaan kuin alkuperäisessä, joka ehkä oli~ kin tarkoitettu ideologiseksi, eli hän pystyi jossakin määrin tulemaan myös käytännön tasolle siinä suhteessa, miten periaatteessa on mahdollisuus päästä asiassa eteenpäin. Se on aivan selvää, että tuotanto ei ratkaise. Tuotannon pu~ lella, ainakaan massatavaratuotannon puolella ei tarvita lisää työpaikkoja Suomessa eikä oikeastaan missään muuallakaan maailmassa eikä niitä myöskään siellä synny Nimenomaan ne tietysti syntyvät erilaisissa palveluissa. Mutta ei pidä lähteä ajattelemaan, että pelkästään julkisella puolella nämä palveh~t luodaan. Samat palvelut voivat syntyä myös yksityisellä puolella, ja täl~ löin rahoitus ei ole monestikaan niin suuri ongelma. Myös, kun eläkkeet paranevat, vanhu~-

119 Tulo- ja menoarvio vuodelle ; Pääluokka ten ostokyky on parempi, vanhukset pystyvät itse rahoittamaan... Ensimmäinen varapuhemies: Kaksi minuuttia on kulunut! Ed. Itä 1 ä: Herra puhemies! Lyhyesti puuttumatta tuohon kansainväliseen vertailuun, joka on hyvin mielenkiintoinen, sitä vain kannattaisi jatkaa vähän syvemmälle: Englanti on hyvä esimerkki. Englannin suurtyöttömyys alkoi työväenhallituksen aikana, se ei pystynyt sitä pysäyttämään. Tuli thatcherilainen konservatiivinen hallitus, joka otti väärät otteet sekin ja vielä pahensi tilannetta. Pirua ajettiin pois Beelsebubin avulla. Kummankaan lääkkeet eivät olleet oikeita. Se siitä. Mitä tulee Sveitsiin ja Itävaltaan, niin oleellista nyt ei olekaan verrata, minkä puolueen hallitus niissä on, toisessa porvari, toisessa sosialisti, vaan oleellisempaa olisi verrata niiden veropolitiikkaa, joka on työtä suosivampaa kuin suomalainen veropolitiikka. ( Välihuuto) No, ei meilläkään siirtotyömiehiä ole. Ed. Hauta 1 a : Herra puhemies! Tekee mieli myös kiinnittää erääseen seikkaan huomiota, josta hyvin usein vasemmiston taholla mainitaan ja myös ministeri Kajanoja mainitsi. Se on se seikka, että palveluelinkeinojen piirissä tulee voimakkaasti luoda työpaikkoja. Se on tietysti hyvä asia, mikäli kyetään niitä luomaan sinne, on resursseja, mutta nythän, jos liikumme jonkin verran maan kamaralla ja todellisuuden tajun puitteissa, niin me tiedämme, että teollisuuden työpaikat eli tuottavat työpaikat ratkaisevat, kuinka paljon voidaan palveluelinkeinojen puolella työpaikkoja luoda ja yleensä sosiaalista turvallisuustasoa lisätä. Todettakoon nyt jo se seikka, että Suomessa nykyinen sosiaalinen turva on saavutettu huomattavasti alemmalla teollistumisen tasolla kuin vanhoissa teollisuusmaissa. Tämä on huolestuttava piirre. Voidaan joutua erinomaisiin ongelmiin, jos tätä asiaa ei tiedosteta. (Välihuutoia vasemmalta.) - Ei missään tapauksessa pidä purkaa. Tämä vaarallisuus pitää tietää. Ed. Leppänen: Herra puhemies! Jatkan vielä palvelupuolesta, joka jäi äsken kesken. Nimittäin, jos palveluja luodaan vain julkisen puolen toimesta, se merkitsee sitä, että ne ovat hyvin kalliita, jos virkamiestasolla hoidetaan palvelut, vanhusten. palvelu, kotiavustaja- ym. toiminnan laajentaminen ja kaikenlainen muu pal~ velu, jota vanhukset tulevat tulevaisuudessa entistä enemmän tarvitsemaan. Jos tehtäviä anne-, taan tällaisten ihmisten muodostamien pienyh teisöjen hoidettavaksi ja myös osa-aikaluonteisesti yksityisten ihmisten hoidettavaksi, samat palvelut pystytään huomattavasti tehokkaammin ja olennaisesti halvemmalla hoitamaan. Tätä kannattaisi myös miettiä, ettei pelkästään nähdä vain, että lisätään koko ajan virkamiesten määrää, kun toisaalta tiedämme sen, että palveluita varmasti tarvitaan ja niitä pitää kehittää. Ed. Ahde: Herra puhemies! Ed. Leppäselle on sanottava, että hänen puheenvuoronsa osoitti, että porvareilla ja työväenliikkeellä on suuria käsityseroja siitä, miten työllisyyttä pitäisi tässä maassa hoitaa. Tarkoittiko ed. Leppänen sitä, että kun vanhusten huolto siirretään yksityisille, se tehtäisiin esim. siivoustoimistojen yhteydessä tai meidän koulutustamme ryhdytään siirtämään yksityiselle sektorille tai terveydenhoito ja päivähoito enenevässä määrin siirretään yksityiselle sektorille? Kyllä kai on osoitettavissa sekä kansantalou" dellisesti että liiketaloudellisesti, että jos vertaamme Suomen ja Yhdysvaltain palvelusektorissa olevaa väkimäärää ja siellä olevan väen tuottavuutta, niin Suomessa, jossa palvelut on organisoitu enemmän julkisen vallan toimesta; kaikkien kansainvälisten tutkimusten mukaan se tapahtuu kansantaloudellisesti ja liiketaloudellisesti edullisemmin kuin tässä vertailumaassa. Kyllä minusta tässä ed. Leppänen on erittäin vaarallisella tiellä. Lyhyesti sanoisin sosialidemokraattien kannalta sen, että kestävä työllisyyspolitiikka edellyttää sitä, että se nojaa kaikessa oleellisessa terveeseen talouspolitiikkaan ja kannattavaan ja menestyvään teollisuuteen. Ydinkysymys on, miten saadaan kannattavasta ja tuottavasta teollisuudesta niitä varoja käyttöön, jotta me voimme toisilla sektoreilla ihmisiä työllistää. Minä en usko, että työsuhdeturvan parantaminen on merkittävä keino täystyöllisyyttä tavoiteltaessa. Sitä tarvitaan kyllä, mutta aivan muilla kuin työllisyysperusteilla. Luulen, että verotus, maaja metsätalouden toimenpiteiden, palvelujen, erityisesti julkisten palvelujen... Ensimmäinen varapuhemies (koputtaa) : Kaksi minuuttia!

120 3510 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 P u h u j a (korokkeelta) :... ja myös yksityisten palvelujen kehittäminen ovat avaimia, joilla tulevaisuudessa työttömyyttä voidaan vähentää, mikäli löydetään sellaisia poliittisia enemmistöjä, jotka haluavat sitä. Valitettavasti näyttää siltä tänä päivänä, että entistä enemmän on leviämässä poliittisten puolueittenkin piiriin käsitys, että ei työttömyys itse asiassa niin vakava ongelma ole. Se on erittäin vakava asia, ja tähän piittaamattomuuteen, työttömyyteen tottumiseen tai turtumiseen pitää puuttua. Olen myös sitä mieltä, että enää ei riitä keskustelu yleisellä tasolla, vaan nyt yleiskeskustelu työttömyysongelmasta voisi päättyä ja siirryttäisiin asian yksityiskohtaiseen käsittelyyn ja esittelyyn. Tässä suhteessa sosialidemokraattinen puolue Porin puoluekokouksen päätöksellä on päättänyt ryhtyä valmistelemaan itselleen ohjelman, jonka tavoitteena on sellainen yhteiskunnallinen tilanne, jossa kaikilla ihmisillä olisi työtä ja siitä toimeentulo. Tämän ohjelman on tarkoitus valmistua meillä vielä vuoden 1982 aikana, ja siinä on määrä ennakkoluulottomasti käsitellä eräitä vanhoja pinttyneitä käsityksiä siitä, miten me voisimme asioita hoitaa. En halua tässä laajaa puheenvuoroa käyttää, mutta totean, että äsken luettelemieni toimenpiteitten lisäksi varmasti tulevaisuudessa tarvitaan täysin ennakkoluuloton suhtautumistapa työaikaan. Se koskee läpi elämän vuosittaista, viikoittaista ja päivit~ täistä työaikaa, ja tämä keskustelu kuuluu ja on välttämätön käydä siinä yhteydessä, kun me etsimme todellisia ja monipuolisia toimenpiteitä työttömyysongelman poistamiseksi. Sitä haluan lopuksi korostaa, että kannattava, menestyvä teollisuus on kuitenkin koko tämän työllisyyspoliittisen operaation perusta. Se on selkäranka, jolle tämä työllisyyspolitiikka pitää rakentaa kaikissa järjestelmissä. (Vasemmalta: Se oli terve mielipide!) Ed. L e p p ä n e n : Herra puhemies! Sosialidemokraattisen edyskuntaryhmän puheenjohtaja saapui tähän keskusteluun niin äsken, että hän ei ilmeisesti ollut selvillä täysin siitä, mistä täällä käytiin keskustelua, koska hän tulkitsi minun puheenvuoroani niin omalaatuisella ja pahansuovalla tavalla. Täällä ei keskusteltu palveluiden tasosta yleensä, vaan keskustelimme siitä lähtökohdasta, että näitä palveluja tulee lisätä. Ei täällä kukaan puhunut siitä, että mahdollisesti ryhdyttäisiin vähentämään yhteiskunnan järjestämiä palveluita. Varsinaisessa puheenvuorossani, jonka laajana käytin tuolta pöntöstä, totesin, että myös SMP kannattaa yhteiskunnallistenkin palvelujen lisäämistä. Mutta halusin korostaa sitä, ettei kaikkia palveluja voida järjestää yhteiskunnan taholta, jos ne aio,. taan järjestää tehokkaasti ja myös kohtuullisin kustannuksin, niin että verotustaso ei kohtuuttomasti nouse. Vanhusten puolella voi olla, että tulevaisuudessa tarvitaan jo erilaisia vanhusten hotellityyppisiä ratkaisuja, kun nämä eläkeläise~ ovat niin varakkaita, että he pystyvät maksa~ maan siitä, että he jossakin tällaisessa hotellityyppisessä ratkaisussa asuvat eikä tarvitse olla yhteiskunnan järjestämä vanhainkoti. Monia muita tällaisia esimerkkejä voisi ottaa.. Mitä sitten tulee sosialidemokraattien.ja SMP:n linjan eroihin työttömyyden poistami. sessa, niin tietenkin perusero siinä on, että sosialidemokraattinen ajattelu perustuu edelleen kin kovan teknologian tuotantorakenteeseen ja me lähdemme toisesta lähtökohdasta. Me lähdemme siitä, että on ryhdyttävä kehittämään pehmeätä teknologiaa, siirryttävä pehmeämpään yhteiskuntaan. Sitä kautta myös saadaan tyött~ myvs poistetuksi, luodaan muuten uusia mahdollisuuksia. Tässä suhteessa meillä on vielä ratkaiseva ero. Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi. Ensimmäinen varapuhemies: Tämän pääluokan ja asian käsittely keskeyte. tään. 3) Asetus 27 päivältä marraskuuta 1981 Puoo lan kanssa kaupan esteiden vastavuoroisesta poistamisesta tehdyn sopimuksen 11 artiklmt soveltamisesta Esitellään perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 43 ja otetaan a i n 0 aan käsi t te 1 y y n siinä valmistelevasti käsitelty yllämainittu ase~ tus. Ensimmäinen varapuhemies: Käsittelyn pohjana on perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 43. Keskustelua ei synny. Mietintö hyväksytään. Asia on loppuun käsitelty.

121 Valtion tulo- ja menoarvion ja tilinpäätöksen perusteet ) Ehdotuksen laiksi valtion tulo- ja menoar~ vion ja tilinpäätöksen perusteista annetun lain muuttamisesta sisältävä hallituksen esitys n:o 237 esitellään valiokuntaan lähettämistä varten. Ensimmäinen varapuhemies: Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetettä~ siin valtiovarainvaliokuntaan, jonka tulee pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto. Keskustelu: Ed. Ahde: Herra puhemies! Käsillä olevaan hallituksen esitykseen sisältyy kolme erillistä ehdotusta: ehdotus lisämenoarvioiden kattamiseksi, 5 :n 2 momentti, lisämenoarviolla alennettavaksi ehdotettujen määrärahojen noudattaminen alennettuina jo lisämenoarvion antamisen perusteella, edelleen dramaattinen 5 :n 3 momentti ja lakimääräisten valtion menojen lykkääminen enintään kahdella viikolla, ja tämän lakiesityksen 10. Kuluvan syksyn aikana on lisämenoarvioiden kattamisesta käyty kokoomuksen virittämää poliittissävyistä keskustelua täällä eduskunnassa, vaikka mitään muutosta aikaisempien vuosien käytäntöön ei ole tapahtunut. Hallituksen tarkoituksena on nyt saattaa tämä kysymys lainsäädännölliseen ratkaisuun. Ehdotuksen mukaan lisämenoarviossa on osoitettava myös varat ehdotettujen menolisäysten kattamiseen. Esitykseen on sisällytettävä myös arvioidut olennaiset muutokset valtion vero-, maksu- ja muiden tu~ lojen sekä lainanoton tulo- ja menoarviossa merkittyjen kertymien määrissä. Lisäksi hallitus ehdottaa, että lisämenoarviossa voidaan ehdottaa vähennyksiä jo vahvistetussa tulo- ja menoarviossa myönnettyihin määrärahoihin. Tämä merkitsee olennaista muutosta nykyiseen tilan~ teeseen, jossa tulo- ja menoarvion määrärahojen alentaminen ei ole ollut mahdollista lisämenoar~ viossa. Keskustelu lisäbudjettien tasapainottamisesta on pohjautunut hallitusmuodon asianomaisiin säännöksiin. Hallitusmuotomme on laadittu aikana, jolloin valtiontalouden merkitys oli pieni ja ajattelun pohjana oli kameraalineo kirjanpitoajattelu. Lisäbudjetteja pidettiin välttämättöminä pahoina, melkeinpä syntinä. Silloin ajatus budjetin talous- ja suhdannepoliittisesta roolista oli täysin vieras. Nyt budjetin keskeisimpiä teh~ tiiviä on kuitenkin vaikuttaa kokonaistuotannon kasvua edistävästi ja suhdanteita tasoittavasti. Lisäbudjetitkin voivat tällöin olla hyvinkin perusteltuja ja järkeviä. Onkin selvää, että halli~ tusmuodon sisältämä tasapainotusajattelu ja käsitteistö on jo aikoja sitten vanhentunut. Tätähän osoittaa jo sekin, että hallitusmuodon mukaista tasapainotusmenettelyä ei ole enää pitkiin aikoihin sovellettu lisämenoarvioissa. Nyt hallitus on yrittänyt mennä yli siitä, missä aita on matalin ja lähtenyt paikkauslinjalle. Näiltä osin auttamattomasti vanhentuneen hallitusmuotomme pohjalle ei kuitenkaan voida rakentaa kunnollista budjettilainsäädäntöä. Tämä näkyy mm. hallituksen viimeisestä lisäbudjettiesityksestä, joka on laadittu käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaiseksi. Siinä hallitus käytti yhtenä tasapainottavana eränä 270 milj. markan suuruisia säästyviä menoja, joita hallitus ei kuitenkaan pystynyt erittelemään, puhumattakaan siitä, että ne olisi kerrottu eduskunnalle. Valtion menojen rahoittamiseen voidaan käyttää myös kassavarantojen purkamista tai lyhytaikaista lainanottoa. Kun näitä ei nykyisen lain eikä hallituksen esityksetikään mukaan budjetoida menojen katteeksi, joudutaan näille menoille hakemaan tarpeetontakin katetta. Näin kävi ilmeisesti tämän vuoden viimeisessä lisäbudjettiesityksessä. Siinähän hallitus joutui ehdottamaan 350 milj. markan lainanottoa, vaikka valtiontalous olisi varmaankin ollut hoidettavissa vuodenvaihteen yli ilman lisälainoja, Hallituksen esitys johtaa yleensäkin siihen, että viimeinen lisäbudjetti joudutaan muodolli sesti kattamaan lainanottoa lisäämällä. Vuoden viimeinen lisäbudjetti vahvistetaan nimittäin joulun tienoilla. Kun mikään vero ei ehdi vuoden parin viimeisen viikon aikana tuottaa mainittavia summia, jää jäljelle lainanoton lisäys, jota valtiovarainministeriön virkamiehet sitten joutuvat pyhien välissä juoksemaan kokoon. Tämä osoittaa, ettei ole aina erityisen nerokasta pyrkiä budjetin kalenterivuosittaiseen tasapa~ noon, vaan tarvittaisiin pitempää aikaväliä. Lakiehdotuksen 5 :n 3 momenttiin sisältyy ehdotus, jonka mukaan, sen jälkeen kun eduskunnalle on annettu esitys, jossa ehdotetaan vahvistetussa tulo- ja menoarviossa myönnetyn määrärahan vähentämistä, noudatetaan, jollei eduskunta toisin päätä, menoarviota tältä osin alennetun määräisenä. Tämä säännösehdotus muuttaisi todella merkitsevästi nykyistä tilannettta. Eduskunnan budjettivaltaa siirtyisi erittäin merk.itsevässä määrin hallitukselle ja vai~

122 3512 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 tiovarainministeriölle. Kun esimerkiksi eduskunnan ollessa kesälomalla hallitus voisi pelkällä lisämenoarvion antamisella poistaa valtion maksuvelvollisuuden varsinaiseen tulo- ja menoarvioon merkittyjen määrärahojen osalta, ei eduskunnan budjettipäätöksellä enää olisi lähimainkaan sitä sitovuutta valtion kannalta kuin on nykyisin. Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa maassa on vähemmistö- tai virkamieshallitus. Sanottu hallitus voisi usean kuukauden ajaksi - käytännössä jopa 3-4 kuukauden ajaksi - lykätä valtion maksuja lähes mielin määrin. Luonnollisesti eduskunta kokoonnuttuaan jälleen syksyllä voisi hylätä alentamista tarkoittavia lisämenoarvioehdotuksia, mutta väliajalta menot olisivat joka tapauksessa jääneet aikanaan suorittamatta. Tämä merkitsee siten todella huomattavaa eduskunnan budjettivallan siirtymistä hallitukselle ja valtiovarainministeriölle. Edellä tarkoitetulla menettelyllä voitaisiin käytännössä lykätä muita kuin lakimääräisiä menoja. 10 a :ään sisältyy ehdotus, jonka mukaan myös lakimääräisiä menoja voitaisiin lykätä enintään kahdella viikolla. Siten hallitus voisi lykätä mm. lakimääräisiä menoja kunnille tai esimerkiksi lapsiperheiden tukemiseen. Näin valtio voisi yksipuolisesti eduskuntaa kuulematta päättää menojensa suorittamisen lykkäämisestä. Viimeksi mainittu ehdotus on ollut luvulla esillä von Fieandtin hallituksen aikana, jolloin vasemmisto äänesti sitä tarkoittavan lakiehdotuksen yli vaalien. Lähtökohtana on nytkin pidettävä sitä, että valtiovallan tulee kaikissa tilanteissa pystyä selviytymään lakimääräisistä velvoitteistaan, joten tämän kaltaista lykkäysehdotusta ei voida pitää missään mielessä hyväksyttävänä. Se ei yksinkertaisesti kuulu sivistysvaltion lainsäädäntöön ja sen kautta hallitukselle annettaviin valtuuksiin. Jos jokin hallitus ei pysty sitten hoitamaan lakisääteisiä velvoitteita, on sen hallituksen syytä jättää paikkansa eikä ryhtyä lykkäystoimenpiteisiin. Lakisääteisten maksujen lykkäysajatus on mahdoton jo niiden kielteisten reaktioiden vuoksi, joita sillä on valtion luottokelpoisuuteen. Hallituksen ehdotukseen sisältyy kolme erillistä ehdotusta, joista lisämenoarviolla alennet tujen määrärahojen toteuttaminen jo hallituksen esityksen perusteella ja viimeksi mainittu valtion menojen lykkääminen ovat niin merkittäviä kansalaisten oikeuksia loukkaavia ehdotuksia, että niiden perustuslain mukaisuus olisi ehdottomasti selvitettävä. Näin ollen onkin lähdettävä siitä, että asiasta hankitaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto. Herra puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hallituksen esitystä huonosti valmisteltuna ja puutteellisesti perusteltuna eikä hyväksy hallitukselle valtuuksia mm. lapsilisien maksatuksen lykkäämiseen. Sen vuoksi tulemmekin lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä esittämään sen hylkäämistä, ja jollei se tule eduskunnan kannaksi, tulemme ehdottamaan lain jättämistä lepäämään yli vaalien. Ed. E. Laine: Herra puhemies! Sattuneesta syystä olen kovin harvoin voinut yhtyä hallituksen talouspoliittisissa ratkaisuissa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan näkemyksiin. Kun siihen nyt on mahdollisuus, teen sen sitäkin suuremmalla syyllä, ja perustelut ovat seuraavat. Kun tarkemmin tutkii hallituksen eduskunnalle antamaa esitystä valtion tulo- ja menoarvion ja tilinpäätöksen perusteista annetun lain muuttamisesta, havaitsee siihen sisältyvän nyös hallituksen ehdotuksen valtion lakisidonnaisten menojen maksatuksen lykkäämisvaltuuksien antamisesta, kuten ed. Ahde äsken totesi. Tätä on pidettävä tärkeänä eduskunnan budjettivaltaa rajoittavana ja valtionapujen maksamista siirtävänä esityksenä. Hallitus on tämän ehdotuksen antanut äänestyksen jälkeen. Hallituksen esitys tuo mieleen monet aikaisemmat ajat, jolloin valtio tilapäisten maksuvaikeuksiensa takia lykkäsi tai yritti lykätä milloin mitäkin menojaan. Kaikkein kuuluisin tapaus tunnetaan neljännesvuosisadan takaa, jolloin hallitus yritti siirtää lapsilisien maksatusta. El~ Ien väärin muista, idean isänä tai paremminkin äitinä esiintyi silloin ministeri Irma Karvikko. Silloinen yritys kuitenkin epäonnistui SKDL:n kansanedustajien suurta ihailua työtätekevien keskuudessa saaneen kamppailun seurauksena. Seuraavissa vaaleissa ed. Karvikko jäi valitsematta eduskuntaan. Nyt vireillä oleva lakiesitys ei johdu mistään valtion kassakriisistä. Hallituksen tarkoituksena on nyt kaiken varalta säätää laki kassakaappiin ajatellen sitä, että kassakriisi kuitenkin joskus yllättäisi. Käytännössä tämän uuden valtuuslain hyväksyminen ja soveltaminen saattaisi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Se voisi olla kun" nille, kuntien palveluja tarvitseville ja myös ta vallisten ihmisten toimeentulon kannalta erit täin haitallinen. On pelättävissä, että hallitus käyttäisi saamiaan valtuuksia ensisijai~esti mm. sosiaalipalvelujen valtionapujen maksatuksen

123 Oikeustoimen. kohtuullistaminen siirtämiseen. Ehkä myös työllisyysvarojen, terveydenhuollon varojt:n ym. osalta voisi tapahtua samoin. Tiedetään esim. valtiovarainministeriön virkamiesten nytkin laatineen suunnitelmia miljardin, jopa puolentoista miljardin menojen siirtämisestä heti, kun budjetti eduskunnassa on valmiiksi saatu.. Valtionapujen siirtäminen johtaisi kunnat yhä suurempiin vaikeuksiin tai lisääntyvään velanottoon. Valtio pääsisi kuin koira veräjästä. Kuitenkin valtiolla on paremmat mahdollisuudet selviytyä lainantarpeistaan ja taloudellisista ongelmistaan kuin kunnilla. Kun tämä lain käsittely eduskunnassa alkaa, siihen on syytä suhtautua torjuvasti. SKDL:n eduskuntaryhmä tulee jatkamaan sitä kamppailua, jota ministerit jo hallituksessa kävivät hallituksen esityksen tämän osan hylkäämiseksi. Mielestäni ei ole mitään tarvetta säätää tällaista lakia. Valtion kannalta siihen ei ole mitään tarvetta. Kuntien ja kuntalaisten kannalta lakiesitystä ei voi hyväksyä. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään v a 1 t i o v a r a i n v a Ii o k u n t a a n, jonka on pyydettävä lausunto 1? e r u s t u s 1 a k i v a Ii o k u n n a 1 t a. 5) Ehdotuksen oikeustoimen kohtuullistamista koskevaksi lainsäädännöksi sisältävä hallituksen esitys n:o 247 esitellään valiokuntaan lähettämistä varten.. Ensimmäinen varapuhemies: Puhemiesneuvosto thdottaa, että asia lähetettäisiin lakivaliokuntaan, jonka tulee pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto. Keskustelu: Ed. Luttinen : Herra puhemies! Käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen tarkoituksena on selventää oikeutemme kantaa kohtuuttomien sopimusten ja muiden oikeustointen sovitteluun sekä ehkäistä kohtuuttomien ehtojen käyttöä. Tämä tapahtuisi lisäämällä oikeustoimilakiin asiaa koskeva uusi säännös. Kyseisen säännöksen mukaan oikeustoimen ehtoa, joka on kohtuuton tai jonka soveltaminen johtaa kohtuuttomuuteen, olisi voitava sovitella tai jättää se huomioon ottamatta K On tietysti hyvä esia, että hallitus on voinut kyseisen lakiesityksen antaa eduskunnalle. Samalla on kuitenkin tuotava julki huoli siitä, että tällainen yleinen kohtuullistamissäännös ei ole riittävä toimenpide pienyrittäjien suojaamiseksi kohtuuttomilta sopimusehdoilta. Pienyrittäjien taholta onkin painavasti tuotu ilmi, että kyseinen säännös ei ole riittävä toimenpide suojaamaan esim. huoltoasema-alan pienyrittäjiä yksipuoliseksi ja kohtuuttomaksi muodostuneelta sopimuskäytännöltä. Hallituksen esityksen puutteena on myös se, että ehdotetut sovittelusäännökset ovat liian väljät, joten ne antavat tosiasiassa tuomioistuimelle varsin laajan harkintavallan. Ehdotuksen mukaan sovittelu tulee kysymykseen myös vain yksittäistapauksissa yleisessä tuomioistuimessa. Näin ollen ns. vakiosopimuksia ei voitaisi kokonaisuutena sovitella ollenkaan. Hallituksen lakiehdotuksessa ei myöskään esitetä minkäänlaista virallista asiantuntijaorganisaatiota perustettavaksi, joten menettelytapasäännökset kohtuuttomien sopimusehtojen sovittelussa olisivat tällöin kovin väljät ja epämääräiset. On myös todettava, että asioiden käsittely ensisijaisesti yleisissä tuomioistuimissa edistää elinkeinoelämän amassa piirissä käsiteltäviksi haluttujen kysymysten julkisiksi tuloa. Käsittely yleisissä tuomioistuimissa tulee myös yrittäjien kannalta kalliiksi. Esim. huoltoasemayrittäjien sopimuskäytännössä esiintyvien ongelmien kannalta olisi erityisen suojalain säätäminen elintärkeä ja kiireellinen tehtävä. Näiden yrittäjien mielestä yleinen kohtuullistamissäännös sen paremmin kuin Keskuskauppakamarin yrittäjien sopimuslautakuntakaan eivät tee suojalakia tarpeettomaksi. Tällaisen suojalain viivyttäminen kostautuu huoltoasemayrittäjille kaiken aikaa uusina rasitteina ja lisääntyvänä epävarmuutena yritystoiminnan jatkamismahdollisuuksista sekä yrittäjäperheiden asemasta. Tällaisen suojalainsäädännön valmistelu ei kuitenkaan ole edennyt siitäkään huolimatta, että eduskunta viime kevätkaudella varsin laajalti asettautui puoltamaan tässä tarkoitetun suojalain säätämistä. Herra puhemies! Yrittäjänsuojan kannalta käsiteltävänä oleva hallituksen esitys oikeustoimen kohtuullistamista koskevaksi lainsäädännöksi on sinänsä myönteinen asia. Nykyiseen lainsäädäntöön ehdotetut muutokset eivät kuitenkaan ole riittäviä. Haluan sen vuoksi koros taa, että tehokkaimmin yrittäjänsuoja voidaan toteuttaa nimenomaan yrittäjänsuojatoimikun nan ehdottamalla t:ivalla. Toimikunnan mie~

124 3514 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 l'lössä on asetettu varmat ja selkeät pelisäännöt kohtuuttomien sopimusehtojen sovitteluprosessissa. Kyseisessä sovitteluprosessissa on myös kiinnitetty yrittäjäjärjestön asemaan erityistä huomiota. Sen vuoksi tässä yhteydessä on vielä syytä kiirehtiä hallitukselta yrittäjänsuojatoimikunnan ehdotusten mukaisten lakiesitysten antamista eduskunnalll:! kiireellisesti. Ed. E 1 o: Herra puhemies! Maamme pienyrittäjät ovat jo pitkään huolestuneina seuranneet kehitystä, joka on tehnyt heidän toimintansa pienyrittäjinä entistä vaikeammaksi. Y m märrettävistä syistä pienyrittäjän on vaikea pitää puoliaan suurten keskusliikkeiden kovassa puristuksessa. Toisaalta varmasti koko suomalaisen yhteiskunnan edun mukaista olisi, että yrittäjän toimintamahdollisuudet säilytetään vähintään kohtuullisina. Tähän tähtää mm. nyt eduskunnalle annettu oikeustoimilain 36 :n muutos eli ns. yleinen kohtuullistamissäännös. Myös eduskunnassa on yrittäjän asemaan kiinnitetty huomiota. Jo vuonna 1968 on tehty ensimmäiset kyselyt pienyrittäjien aseman turvaamisesta, ja niitä on vuosien mittaan tehty kaikkiaan yli 30. Tämän vuoden keväällä perustuslakivaliokunta kiirehtii yrittäjänsuojan paran tamista lainsäädäntöteitse. Hallituksen esitystä yrittäjän aseman turvaamisesta on kuitenkin saatu turhaan odotella. Lukuisista yrittäjäjärjestöjen pyynnöistä ja kansanedustajain huolestuneisuudesta huolimatta hallituksen porvarilliset ministerit näyttävät täysin haluttomilta lakiesityksen antamiseen. Tämä siitä huolimatta, että hallituspuolueiden puoluesihteerien keskinäisissä neuvotteluissa on sovittu yrittäjän aseman parantamisesta. Esimerkkinä porvarillisten ministerien suhtautumisesta voidaan todeta oikeusministeri Taxellin pari viikkoa sitten antama lausunto, jossa hän totesi, että Keskuskauppakamarin yrittäjien sopimuslautakunta on riittävä tae yrittäjän aseman turvaamisesta. Yrittäjät itse eivät kuitenkaan ole tätä mieltä, eivätkä heidän käsityksensä mukaan nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys ja Keskuskauppakamarin yrittäjien sopimuslauta kunta yhdessäkään riitä turvaamaan bensiinikauppiaiden ja muiden pienyrittäjien oikeusturvaa. Esimerkkinä siitä, ettei Keskuskauppakamarin yrittäjien sopimuslautakunnalla ole kovinkaan suurta käytännön arvoa, voidaan mainita, että vuosittain vain noin 3-4 tapausta tulee sopimuslautakunnan käsittelyyn ja näistäkin on aina jokin tai jotkut järjestöjen alulle panemia. On sinänsä ymmärrettävää, etteivät pienyrittä.: jät uskalla kääntyä sopimuslautakunnan puoleen, koska suuri osa heistä pelk1iä oman ase~ mansa entisestään heikkenevän. Öljyalalla ja vähittäiskaupan parissa työskentelevien pienyrittäjien mahdollisuuksia valvoa omia etujaan rajoittaa heidän heikko järjestäytymisensä. Heidän etujaan valvovat järjestöt ovat riippuvaisia keskusliikkeeltä saamastaan rahalj1. sesta tuesta. Elintarvikekaupan alalla pienyrittäjät ovat jakautun~et ostopaikkansa mukaisesti. kahden liiton jäseniksi. Toinen niistä on keskus-: liikkeen valvonnassa, ja sääntöjen mukaan sillä on oltava edustajamct hallituksessa ja eri toimikunnissa. Toinen näistä järjestöistä taas toimi.i keskusliikkeen omistamissa toimitiloissa ja saa siltä huomattavaa rahallista avustusta toimin tansa ylläpitämistä varten. Tämänkin liiton toi minta on keskusliikkeen ja sen 30 osakastukku~ kaupan tiukassa valvonnassa. Mainittakoon, et~ tä kuusi vuotta sitten erotettiin liiton toimitus" johtaja keskusliikkeen vaatimuksesta. Niin kes~ kusliikkeiden kuin ykdtyisten tukkukauppojenkin toimesta puututaan usein yrittäjien järjestäytymisvapauteen kreltämällä heiltä tavaran toimittajan kannalta "vaarallisiin" järjestöihin kuuluminen. Tarkkailua on helppo suorittaa ainakin niiden asiakkaiden osalta, joiden kirjanpi~ to on hoidettavana keskusliikkeiden omistamissa kirjanpitotoimistoissa. Kansanedustajakautenani olen tullut täysia vakuuttuneeksi siitä, että pienyrittäjän asema kaipaa pikaista kohentamista. Uskonkin, että maamme yrittäjäkunta on tähän asti antanut äänensä pääasiallisesti porvarillisille puolueille~ Käsitykseni on kuitenkin, että porvarillisten kansanedustajien vähättelevä suhtautuminen pienyrittäjien asema1n on saanut yhä useammaa yrittäjän silmät aukenemaan. Olisi todella mie: lenkiintoista kuulla, mitä mieltä esim. kokoa. muksen kansanedustajat ovat maamme yrittäjien aseman turvaamisesta yrittäjänsuojalainsäädännön avulla. Mutta kuten voimme todeta, kokoomuksen kansanedustajia ei täysistuntosalissa tällä hetkellä ole. Me sosialidemokraatit olemme useaan kertaan tuoneet esille kantamme, jonka mukaan maamme pienyritt1ijien asemaa pitää parantaa nopeasti. Meidän käsityksemme mukaan asiantilaan saadaan nopeimmin korjaus saattamalla voimaan vuonna 1979 valmistuneen yrittäjänsuojatoimikunnan mietinnössään esittämät lait vaihtoehto 1 :n mukaisesti. Viimeksimaini~ vaihtoehtoa on kuitenkin välttämätöntä käsi~

125 Oikeustoimen kohtuullistaminen 3515 tyksemme mukaan täydentää erityisellä maininnalla siitä, ettei tavaran toimittajilla ole oikeutta pitää yllä omaa tilitoimistoa eikä ainakaan oikeutta vaatia asiakkaansa kirjanpitoa hoidettavaksi keskus- tai tukkuliikkeiden omistamissa tai niiden valvonnassa olevissa kirjanpitotoimistoissa. Nykyisessä pankkilainsäädännössämme on voimakkaasti rajoitettu pankkilaitoksen oikeutta omistaa kiinteistöjä, joten sellaisille rajoituksille, jolla kielletään keskus- tai tukkuliikettä ylläpitämästä omaa kirjanpitotoimistoa, tuskin on lainsäädännöllisiä esteitä. Herra puhemies! Maamme pienkauppiaat ja huoltoasemien pitäjät ovat sitä mieltä, että nyt käsiteltävänä oleva oikeustoimilain 36 :n muutos on, kuten poliittisessa kielenkäytössä usein sanotaan. oikeasuuntainen mutta riittämätön korjaamaan pienyrittäjän sopimussuhteiden epäoikeudenmukaisuuksia. Me sosialidemokraatit olemme pienyrittäjien kanssa samaa mieltä ja edellytämmekin, kuten ed. Luttinen edellä totesi, että hallitus tuo mahdollisimman nopeasti yrittäjänsuojalain eduskunnan käsiteltäväksi. Ed. Suonio: Herra puhemies! Hallituksen esitys oikeustoimen kohtuullistamista koskevaksi lainsäädännöksi, jonka ydin on oikeustoimilain 36 :n laajentaminen koskemaan sopimusehtoja yleensä, kun se nykyään koskee vain sopimussakkoa, on osaratkaisu niiden yhä kärjistetympiä muotoja saavien kohtuuttomuuksien säätelyssä, joita sisältyy elinkeinonharjoittajien välisiin suhteisiin erityisesti suurten ja pienten yritysten välillä solmituissa sopimuksissa. Oikeustoimilain muutos ei kuitenkaan ole riittävä keino yrittäjänsuojan turvaamiseen, kuten edelliset puhujat ovat todenneet. Oikeustoimilain puitteissa tuomioistuin voisi vääryyttä kärsineen osapuolen aloitteesta tutkia vain yksittäistapauksia. Lhäksi suuryrityksistä riippuvaisten pienyritysten mahdollisuuksia käyttää tätä oikeuttaan rajoittaa tosiasiassa vielä pelko elinkeinon menettämisestä. Mikään ei estä suuryritystä purkamasta sopimusta kokonaan sen jälkeen, kun pienyrittäjä, olipa tämä teollisuuden alihankkija, bensiinikauppias tai muu pienkauppias, on hakenut sopimuksen kohtuullistamista. Yrittäjänsuojatoimikunnan mietintö vuodelta 1"979 ~isält1ä pid'!mmälle menevät ehdotukset yrittäjänsuojan toteuttamiseksi. Hallitusohjelman täydentämiseksi työskennellyt puoluesihteerityöryhmä on kuluvan vuoden elokuussa pöytäkirjannut seuraavan lausuman: "Elinkeinonharjoittajien välisiä sopimussuhteita varten olisi pikaisesti sa3tava säännöstö, jonka perusteella olisi mahdolli&ta kieltää käyttämästä tai sovitella kohtuuttomaksi katsottavia sopimusehtoja." Tällä lausumalla tarkoitetaan nimenomaan sellaisia järj~stelyjä, joita yrittäjänsuojatoimikunta on ehdottanut. Yrittäjänsuojatoimikunta esitti, että lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa lisättäisiin luku, jo" ka koskisi sopimusehtojen sääntelyä ja sovittelua elinkeinonharjoittajien välisissä suhteissa. Näillä säännöksillä voitaisiin puuttua myös vakiosopimuksiin. Edelleen ehdotettiin, että elinkeinonharjoittajien riitojen käsittelyyn perustettaisiin kauppa- ja teollisuusministeriössä sijaitseva yrittäjien sopimuslautakunta, joka voisi antaa suositusluontoisia päätöksiä. Sopimuslautakunnasta asia voitaisiin viedä markkinatuomioistuimeen, jonka päätös on velvoittava. Lisäksi esitettiin, että kilpailuasiamiehen tehtäviä laajennettaisiin myös elinkeinonharjoittajien välisten vakiosopimusehtojen seurantaan ja valvontaan. Tietääksemme yrittäjänsuojasäännöstöä on toimikunnan esitysten pohjalta valmisteltu niin pitkälle, että hallituksen esitysten antamiselle ei olisi mitään asiallisia esteitä. Oikeustoimilain muutoksen perusteluissa to" detaan: "Kun oikeustoimilakiin otetaan yleinen kohtuullistamissäännös, poistuu epävarmuus oikeusjärjestyksemme periaatteellisesta suhtautumisesta sopimusten ja muiden oikeustoimien kohtuuttomien ehtojen sovitteluun. Tällöin tu Iee vahvistetuksi, että lainsäätäjä pitää sovittelua koko sopimusoikeuden tärkeänä ja luonnol~ lisena osana." Tässä perustelussaan hallituskin tunnustaa, että oikeustoimilain laajennuksella on lähinnä periaatteellista merkitystä. Kun tämä periaatteellinen kynnys nyt ylitetään ja saatetaan, kuten hallitus sanoo, "sovittelu koko sopimusoikeuden tärkeäksi ja luonnolliseksi osaksi", on pikaisesti huolehdittava myös sellaisten säännösten aikaansaamisesta, jotka käytännössä luovat tehokkaan ja toimivan oikeussuojan. Herra puhemies! Odotamme, että hallitus antaa ensi tilassa yrittäjänsuojatoimikunnan esitysten pohjalta eduskunnalle lakiesitykset, joilla kohtuuttomat sonimusehdot elinkeinotoiminnassa voidaan ehkäistä ennalta ja antaa viranomaisten aloitteesta oikeussuojaa kohtuuttomuuksien alaisibi joutuneille pienyrittäjille. Pienyritykset ovat kuluttajaystävällisiä ja tyäl.~

126 3516 Keskiviikkona 16. joulukuuta 1981 listäviä. Näiden toiminta on turvattava. Torpparivapautusta tarvitaan jälleen. Ed. V a 1 t o n e n : Herra puhemies! Eduskunta on lausunnoissaan edellyttänyt hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin yrittäjien turvaamiseksi kohtuuttomilta sopimusehdoilta heidän yrittäjän- ja toimintavapautensa varmistamiseksi. Tähän on otettu kantaa sen takia, että yrittäjät ovat ottaneet tukalassa tilanteessaan yhteyksiä kansanedustajiin toivoen eduskunnan apua. Pienyrittäjiä suojaavaa lainsäädäntöä ei ole olemassa. Voimassa olevien lakien nojalla ei suojaavia normeja löydy muiden kuin kauppaedustajien kohdalta. Hallitus on antanut nyt esityksen eduskunnalle oikeustoimen kohtuullistamista koskevaksi lainsäädännöksi. Tämän esityksen perusteella on tarkoitus ottaa lainsäädäntöön yleinen säännös, jonka mukaan sopimuksen tai muun oikeustoimen kohtuuton ehto voitaisiin sovitella. Laki selkeyttäneekin harkintaa alioikeuksissa, mutta se jättää itse yrittäjänsuojan puolitiehen. Pienyrittäjät toimivat hyvin monilla aloilla suurten yhtiöitten ja keskusliikkeitten kanssa tekemiensä sopimusten perusteella. Sopimusta tehtäessä osapuolten kesken vallitsee tavattoman suurivoimasuhde-ja asiantuntemusero. Sopimukset tulevatkin laadituiksi yhtiöiden ja keskusliikkeiden näkökannasta lähtien yksipuolisesti. Sopimuksissa ei juuri näe pykälää ehdoista, jotka olisivat pienyrittäjän eduksi. Sopimuksen tehnyt pienyrittäjä asettaa usein koko varallisuutensa yritystoimintansa käyttöön. Lisäksi hän ja hänen perheensä joutuu työskentelemään pitkiä työpäiviä voidakseen toteuttaa sopimuksen ehdot. Yhtiö tai keskusliike turvaa aina asemansa, onhan niitten hallussa kaikki oikeudellinen ja taloudellinen korkein mahdollinen tieto. Kun lakivaliokunta valmistelee eduskunnan mietintöä nyt käsiteltävästä asiasta, on sen mielestäni syytä kiinnittää vakava huomio siihen, että hallituksen esitvs ei luo lainsäädäntöömme riittävää suojaa pi~nyrittäjille heidän toimiessaan monilla kuluttajia palvelevilla aloilla. Kohtuuttomat sopimusehdot riistävät yrittäjältä terveyden, omaisuuden ja mahdollisuudet tarjota turvallisia työpaikkoja palveluksessaan oleville työntekijöille. Sopimuskäytäntö elää ja muuttuu jatkuvasti. Tuskin siitä voidaan poistaa ongelmia yksittäisiä sopimuksia, sopimusehtoja tai nykytilannetta laajemminkin sovittelemalla. Hallituksen esitystä yrittäjänsuojalaiksi odottaisi nopeastikin eduskunnan käsittdyyr.. varsinkin sen takia, että hallitus tekee muitakin päätöksiään ja esityk~ siään nojaten eduskunnan porvarienemmistöön, joka yleisesti on näihin päiviin saakka katsottu yrittäjien asioita hoi tavaksi. Yrittäjien mielipiteet asioittensa hoitajista lienevät kuitenkin muuttumassa. Ed. Joutsen 1 a h t i: Herra puhemies! Esillä on, kuten täällä jo neljä sosialidemokraat, tia on todennut, lnllituksen esityksen lähettäminen lakivaliokuntaan. Esitys koskee oikeustoimen kohtuullistamista koskevaa lainsäädäntöä. Esityksen lähtökohtana on selventää oikeutemme kantaa kohtuuttomien sopimusten ja muiden oikeustointen sovitteluun sekä ehkäistä kohtuuttomien ehtojen käyttöä, jotta näiden ehtojen tarkastelussa otettaisiin huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Tämä esitys ei todellakaan tule yhtään liian aikaisin, ja kuten täällä on jo todettu, tämä ei vielä ole riittävä, vaan on edelleen odotettava tämän toimikunnan, joka on antanut mietintönsä vuonna 1979, esittämää kokonaisuudistusta. Meillä pienet yrittäjät joutuvat usein tekemään sopimuksia, joita nt: eivät sitten pysty täyttä mään ja joutuvat todellä oikeusmurhien kohteeksi. Sitä todista:l esim. Bensiinikauppiaiden Liiton toimitusjohtaja, joka viime päivinä on lehdissä puuttunut tähän asiaan. Hän on toden~ nut, että ainakin juuri bensiinikauppiaiden kes~ kuudessa yksityisten bensa-asemien hoitajien asema on hyvin alistettu. Heiltä viedään usein tietämättään itsenäisyys ja oma päätäntävalta, sillä öljy-yhtiö voi sopimuksella velvoittaa kiin~ teistön omistavan kauppiaan antamaan tälle öljy-yhtiölle kiinteistönsä jopa 25 vuodeksi käyttöön. Vuokrakiinteistössä yrittäjän asema voi olla vielä huonompi, hänet voidaan irtisanoa kuukaudesta kolmeen kuukauteen pituisen irtisanomisajan kuluessa. Irtisanominen voidaan myös suorittaa nostamalla yksipuolisesti vuoklia kohtuuttomasti. Aivan hiljattain on saatu aikaan Keskuskauppakamarissa toimiva yrittäjien sopimuslautakunta, mutta tämä ei ole yrittäjien asemaa paljoakaan parantanut, koska tässä lautakunnassa ainakaan vielä ei ole paljoakaan käsitelty asioi~ ta. Erityisesti juuri bensakauppiaatkaan eivät uskalla puhua näistä asioistaan, koska jos he ne ottaisivat asian tällaisessa lautakunnassa esille, he helposti olisivat entisiä kauppiaita. Alistetussa asemassa ovat myös yleensä kaupan vähittjus;

127 Oikeustoimen kohtuullistaminen 3517 kauppiaat suhteessaan tukkukauppoihin. Näin asiassa olisi saatava korjausta. Eduskunnan piirissä tätä asiaa on käsitelty hyvin monissa eri. yhteyksissä. Viimeksi vuoden 1980 lokakuussa toinen lakivaliokunta on antanut perustuslakivaliokunnalle hallituksen kertomusta käsitellessään lausunnon, jossa toinen lakivaliokunta tähdensi, että olisi saatava aikaan tämä yleinen kohtuullistamissäännös oikeustoimilakiin eli olisi ratkaistava pienyrittäjän sopimusehtosuoja. Myös perustuslakivaliokunta keväällä 1981 kiir~hti, niin kuin täällä on jo todettu, hallitusta ryhtymään asianmukaisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin yrittäjien turvaamiseksi kohtuuttomilta sopimusehdoilta. Tämä mietintö, jonka yrittäjänsuojatoimikunta jo vuonna 1979 valmisteli, tähdensi erityisesti pienyrittäjän suojan lisäämiseksi saatavia lainsäädäntö- ja muita toimenpiteitä, joilla voitaisiin valvoa elinkeinonharjoittajien kesken tehtävien sopimusten ehtojen kohtuullisuutta. Myös kansanedustajat ovat tehneet kysymyksiä tässä asiassa, ja viimeiset kirjalliset kysymykset ovat ed. Valon tämän vuoden huhtikuussa tekemä ja sitten ed. Luttisen ensimmäisenä allekirjoittajana tämän vuoden lokakuussa tekemä kysely. Siihen hallituksen ministeri Rekola vastasi, että elinkeinonharjoittajien välisiä sopimussuhteita varten olisi aikaansaatava säännöstö, jonka perusteella olisi mahdollista nykyistä tehokkaammin kieltää käyttämästä tai sovitella kohtuuttomia sopimusehtoja tämän yrittäjänsuojatoimikun:tan mietinnön mukaisesti. Näin todella, niin kuin lakivaliokunnan varapuheenjohtaja ed. Suonio totesi, olisi jo nopeasti. sa!ltava hallitukselta esitykset näistä asioista, sillä. nyt esillä oleva hallituksen esitys, jossa korjataan oikeustointen pätemättömyyden lu~ vun otsakkeeksi "Oikeustointen pätemättömyys ja sovittelu" ja jossa otetaan 36 : ään virke: "Jos oikeustoimen t:hto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovirelh tai jättää se huomioon ot~ tamatta", ei anna riittävää turvaa alistetusssa asemassa oleville pienyrittäjille. Tämän vuoksi tulisi todella toteuttaa kokonaislakiesitys,. ja tässä tulisi ottaa huomioon erityisesti se, että nyt ehdotetussa hallituksen esityksessä sovittelw.äännökset ovat liian väljät ja antavat tuomioistuimelle laajan harkintavallan ja että tässä hallituksen esityksessä sovittelu tulee kysymykseen vain yks;ttäistapauksissa yleisessii tuomioistuimessa, vakiosopimuksia ei siis kokonaisuutena voida sovitella. Myöskään tässä hallituksen esityksessä ei esitetä minkäänlaista ''irallista asiantuntijaorgani; saatiota perustettavaksi,. joten menettelytapasäännökset kohtuuttomien sopimusehtojen sovittelussa yleisessä tuomioistuimessa olisivat hyvin väljiä ja epämääräisiä, ja asioiden käsittely ensisijaisesti yleisessä tuomioistuimessa edistää elinkeinoelämän omassa piirissä käsiteltäväksi haluttujen kysymysten tarpeetonta julkisuuteen tuloa ja näin omalta osaltaan estää näiden asioiden käsittelyä ja myös tulee kalliiksi oikeutta etsiville yrittäjille. Ruotsissa on saatu tämä kohtuuttomien sopimusten laki kuntoon vuonna 1976, ja sen mukaisesti, jos kohtunttomalla ehdolla on sellainen merkitys sopimukselle, että kohtuudella ei voida vaatia sopimuksen säilyvän muilta osin muuttumattomana, sarimusta voidaan kohtuullistaa myös muilta osin tai se voidaan katsoa kokonaan rauenneeksi. Tämä säännös on tarkoitettu sovellettavaksi kaikkiin varallisuusoikeudellisiin oikeustoimiin, ja sitä sovelletaan sekä elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin sopimuksiin että elinkeinonharjoittajien keskinäisiin sopimuksiin. Näin todella olisi aikaansaatava tämä kokonaislakiuudistus, ellei sitten hallituksen nyt käsillä olevaan pykiilämuutosesitykseen saada tarvittavia yksityisen pienen yrittäjän oikeutta puolustavia lakipykäliä. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään 1 a k i v a 1 i o k u n.t a a n, jonka tulee pyytää lausunto perustus 1 a k i v a 1 i o k u n n a l t a. Esitellään ja lähetetään puhemiesneuvoston ehdotuksen mukaist:sti valtiovarainvaliokuntaan: 6) Ehdotuksen laik'li verotuslain muuttamises ta sisältävä hallituksen esitys n:o 248; ja 7) Ehdotuksen laiksi tullitariffin muuttamisesta sisältävä hallituksen esitys n:o 249; sekä

128 3518 Keskiviikkona. r16. joulukuuta 1981 maa- ja metsätalousvaliokuntaan 8) Ehdotuksen laiksi maatilalain muuttamisesta sisältävä hallituksen esitys n:o ) Hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta vuonna 1980 esitellään valiokuntaan lähettämistä varten. Ensimmäinen varapuhemies: Puhemiesneuvosto ehdottaa, että asia lähetettäisiin valtiovarainvaliokuntaan. Keskustelu: Ed. J u n t u m a a : Herra puhem~es! ~s~llä olevasta kertomuksesta ilmenee moma as1o1ta, joista olisi syytä keskustella. Otan esille vain ihan muutaman. Alkon tuloutus valtiolle oli kertomusvuonna 511 milj. mk. Raittiustyölle nykyisen budje~t~kirjan mukaan on vuonna 19.8? anne~tu 6 m~lj. mk ja päihdehuollolle 81.~llJ. mk, ~a kunt~en apu raittiustyölle on 14 mllj. m~. Ka1~en ~alkkiaan nämä summat tekevät vam nom vudesosan siitä mikä on Alkolle tuloutettu. Tupakkatuotteiden hinnankorotus toi 64 milj. markan voiton, mutta tupakkav~lis.tuksell~ on tullut vain 3.2 milj mk. Tupakomtl sen sijaan ei 0le vähentvnyc Ei siis tupakan käyttö ole muuttunut siitä, että hintaa on korotettu. Tämä on johtunut siitä, että valistustyötä ei kuitenkaan ole tehostettu. Voisi kysyä, onko tarkoitus lisätä valtion tuloja tällä tavalla vain ilman että kansanterveyteen kiinnitetään huomiota: Jos näin tehdään, siitä tulee aikanaan sitä kovempi takaisku. Virvoitusjuomien kulutuksen kasvu jäi 8 % arvioitua vähäisemmäksi. Virvoitusjuomien kulutus juuri olisi pitänyt saada nousemaan. Voidaan jälleen kysyä, miksi niiden hintaa ei ole laskettu. Se olisi raittiustyölle edullinen ratkaisu. Työrajoitteisia työnhakijoita oli kertomusvuonna vli Näistä sijoitettiin työhön noin neljäsosa. Vammaisvuoden pitäisi muuttaa suhtautumista myös yleisessä mielipiteessä. Voidaan kysyä, missä on työntekijäin solidaarisuus silloin, kun työntekijällä on ollut vaikeuksi~ päästä työpaikkaan vammaisuutensa vuokst toisten työntekijöitten takia, kun he ovat vastustaneet työhön ottamista. Valtionavustuksesta työttömyyden lieventämiseksi on jäänyt 2~~ milj. markan säästö. Tästä säästösummasta olist varmaankin voitu vammaisten työhön ottamiseen jotakin saada. Rautateiden tavara- ja henkilöliikenne ovat kasvussa, mutta silti näiden tariffit nousivat noin 8 %. Se tuntuu ihmeelliseltä, kun rautatiet kuitenkin sen to1kia sanoo nostavansa tariffeja, että se muuten joutuisi kärsimään tappiota. Asuntolainoista on jäänyt kertomusvuonna säästöä noin 165 milj. mk. Siitä huolimatta varsinkin nuoret perheet ovat usein vaikeassa asuntopulassa. Voi kysyä, milloin yhteensovitusta saadaan eri hallinnonalojen kesken. Budjettikeskustelussa äsken oli esillä se, että monia rahasummia on jaettu puolueopistoille, ammattijärjestöjen lomamajoille jne. Tällaisen rahanjaon tarkoituksenmukaisuudesta oli siis kysymys. Meille kerrottiin, että tämmöiset asiat on sovittu etukäteen joillakin sopimuksilla. Jälleen voisi kysyä, eikö sopijoiden mieleen ole juolahtanut, että aika suuri osa eduskuntaa o~ jätetty tällaisten sopimusten ulkopuolelle. Et ole kysytty, olisimmeko kenties antaneet vammaisille tai alkoholistihuoltoon tai rikoksiin sortuneiden auttamiseen jotakin. Sosiaalisuus näyttää toisinaan aika yksipuoliselta. Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Puhemiesneuvoston ehdotus hyväksytään ja asia lähetetään v a 1 t i o v a r a i n v a Ii o - kuntaan. Ensimmäinen varapuhemies: Eduskunnan seuraava täysistunto on huomenna torstaina kello 12. Täysistunto lopetetaan kello Pöytäkirjan vakuudeksi: Erkki Ketola