SERBIALAISTEN SÄVELMIEN VETOVOIMA

Transkriptio

1 SERBIALAISTEN SÄVELMIEN VETOVOIMA Kolmen erikielisen liturgian sävelmien vertailua melodiatyyppien formuloiden avulla Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta, teologian osasto Ortodoksinen teologia Kirkkomusiikki Pro gradu -tutkielma, heinäkuu 2019 Stiina Hakonen

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Osasto School Teologian osasto Tekijät Author Stiina Hakonen Työn nimi Title Serbialaisten sävelmien vetovoima Kolmen erikielisen liturgian sävelmien vertailua melodiatyyppien formuloiden avulla Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Sivumäärä Ortodoksinen teologia, kirkkomusiikki Date Pro gradu -tutkielma x s s. Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Number of pages Tiivistelmä Abstract Tässä tutkielmassa selvitetään serbialaisen kirkkosävelmistön (osmoglasnik) melodiatyyppien formuloiden ominaispiirteitä ja rakenteiden vastaavuuksia erikielisissä aineistoissa. Vertailu kohdistuu kolmeen liturgiakokonaisuuden sovitukseen: säveltäjä Nikola Resanovicin kirkkoslaavinkieliseen ja englanninkieliseen sovitukseen sekä omaan suomenkieliseen sovitukseeni. Lisäksi havainnollistan osmoglasnik-sävelmistön käyttöä neljännen sävelmäkaavan mukaan tekemälläni troparisovituksella. Tavoitteenani on osoittaa, missä määrin näiden neljän erikielisen sovituksen melodiatyyppien formulat vastaavat alkuperäisiä osmoglasniksävelmien melodiaformuloiden rakenteita, sekä millä tavoin kielten rakenteet ovat vaikuttaneet sovituksiin ja miten sovittajien omat ratkaisut näkyvät sovituksissa. Omaleimainen serbialainen penije alkoi kehittyä bysanttilaisen sävelmistön pohjalta. Tätä suullisena perinteenä välittynyttä kirkkolaulua muokkasivat hyvin monenlaiset vaikutteet. Serbian itsenäistyttyä vuonna 1830 kontaktit länsieurooppalaiseen ja venäläiseen musiikkiin johtivat kirkkomusiikin muutosprosessiin lukujen vaihteesta lähtien lauluperinnettä ryhdyttiin merkitsemään muistiin länsimaisella nuottikirjoituksella. Näin kehittyi vähitellen serbilainen kirkkolauluperinne srpsko narodno crkveno pojanje omalle kansalliselle pohjalleen. Merkittävimpiä lauluperinteen editoijia olivat säveltäjät Kornilije Stanković ja Stevan Stojanović Mokranjac. Tutkielman lähteinä on käytetty juuri Mokranjacin kokoamia nuottijulkaisuja Osmoglasnik ja Opšte Pojanje sekä Nenad Baračkin kokoelmaa Notni Zbornik. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty säveltäjä Nikola Resanovicin tekemiä melodiatyyppikategorioiden ja loppuformuloiden rakenteiden analyysejä. Tutkielmassa paneudutaan serbialaisten sävelmien sovittamisen kysymyksiin eri näkökulmista. Kielten erilaiset rakenteet (sanapainot, tavumäärät, sanajärjestys) nähdään merkittävinä tekijöinä sovituksia vertailtaessa. Musiikillisiin ratkaisuihin ovat vaikuttaneet eritysesti tekstien toisistaan poikkeavat tavumäärät. Melodiaformuloiden käyttöä verratessa voi huomata, että kaikissa tutkielmassa analysoitavissa veisuissa ovat sävelmien loppuformulat säilyneet lähes poikkeuksetta samanlaisina alkuperäismelodioiden kanssa. Veisujen loppuformuloissa ei ole aina pelkästään perusrakenteen säveliä, vaan melodia saattaa esiintyä myös hieman pidennetyssä muodossa esimerkiksi tekstin tarpeista riippuen. Liturgian kiinteiden osien melodiat vastaavat kaikissa sovituksissa yleensä tarkasti kirkkoslaavinkielisiä melodioita, kun taas vaihtuvien veisujen sovitusten melodiat saattavat poiketa huomattavasti toisistaan. Serbialaiselle kirkkolaululle on ominaista centonate-rakenne, jossa veisut koostuvat formuloista ja säkeistä, säkeiden laajennuksista ja variaatioista, mikä on tyypillistä suullisena välittyneille musiikkiperinteille. Sävelmiä sovitettaessa ja tradition mukaan sävellettäessä on osattava koota sävelmä useasta palasesta. Osmoglasniksävelmien sovittamisessa yhdistyvät sekä sävelmäkaavat että sovittajan intuitio, mutta lisäksi sovittaminen on usein suuressa määrin säveltämistä. Suomenkielisessä sovituksessa on pyritty luomaan vetovoimaista serbialaista kirkkomusiikkia perinteisten sävelmäjaksojen käyttäytymistä mahdollisimman tarkasti kunnioittaen. Avainsanat Keywords serbialainen kirkkolaulu, osmoglasnik, liturgia, kaksiääninen, sovittaminen, melodiatyyppi, formula, säe, kieli, sana-sävel -suhde, Stanković, Mokranjac, Resanovic.

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Philosophical Faculty Osasto School School of Theology Tekijät Author Stiina Hakonen Työn nimi Title Attraction of the Serbian Chant Comparison of the tone of melodic type formulas with three different languages. Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Sivumäärä Orthodox Theology, Church Music Date Number of pages Pro gradu -tutkielma x 17th July pp pp. Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract The thesis examines the characteristics of the Serbian Osmoglasnik melodic type formulas and the structural parallels between musical material of differing languages. The material in question consists of three adaptations of a lityrgical hymn: Nikola Resanovic s Church Slavonic and English arrangements and my own Finnish arrangement. In addition, the use of the Osmoglasnik is demonstrated through a Finnish adaption of the Tone 4 Nativity troparion. The aim of the thesis is to indicate how the melodic type formulas of these four arrangements in different languages correspond with the structures of the original Osmoglasnik formulas, how linguistic differences have affected the arrangements, and how the arrangers have had to address those differences. The distinctive Serbian 'penije' began to develop on the basis of Byzantine melodies. This church song tradition, which was at first passed down orally, was then shaped by a wide variety of influences. Following the independence of Serbia in 1830, contacts with Western European and Russian music led to a gradual process of change. Also, since the turn of the 1700s to the early 1800s, the oral tradition switched over to Western musical writing. In this way, the Serbian church song tradition srpsko narodno crkveno pojanje gradually evolved to a distinct national style. The most significant editors were composers Kornilije Stanković and Stevan Stojanović Mokranjac. The main source material for the thesis consist of the works by Mokranjac: Osmoglasnik and Opšte Pojanje, and Nenad Barački s Notni Zbornik music collection. Furthermore, the thesis uses composer Nikola Resanovic's analyses of melodic type categories and end formula structures. The study concentrates on the process of composing Serbian chants and the variety of viewpoints in the questions involved. Linguistic differences (word stress, syllable count and syntax) are major components in the comparisons made between the aforementioned hymns. Especially the differing syllable counts of texts have had a significant effect on the different adaptations. In the comparisons of the use of the melodic formulas, it should be noted that the hymns being examined retain the end formulas of the original chant melodies almost invariably. However, the hymn end formulas do not always consist of just the basic structures, and the melody may appear in a slightly extended form, for example depending on the needs posed by the text. In all of the arrangements, the melodies in the fixed parts of the liturgy usually match exactly the church Slavonic melodies, while the melodies of the alternating psalmodies may differ significantly from each other. Serbian chant is characterized by a centonate structure consisting of preexisting melodic patterns, fragments or melodic formulas along with their elaborations and variants, which is typical of orally passed down musical traditions. When arranging and composing according to it, one must be able to assemble a melody from various pieces. Arranging according to the Osmoglasnik requires both the use of melody formulas and the intuition of the arranger, but often also includes the act of composing. The Finnish arrangement aims at creating attractive Serbian church music that faithfully adheres to the traditional Osmoglasnik. Avainsanat Keywords Serbian chant, osmoglasnik, divine liturgy, two part setting, adaptation, formula, melodic type, phrase, language, word-pitch relationship, Stanković, Mokranjac, Resanovic.

4 Sisällys 1 JOHDANTO Tutkimusaiheen valinta Tutkimuksen tavoite Tutkimuksen tausta ja lähteet Kirjallisuus ja aiempi tutkimus Säveltäjä Nikola Resanovicin kaksikielinen sovitus lähteenä Suomenkielinen sovitus lähteenä Tutkimuksen menetelmät Tutkimuksen eteneminen SERBIALAISEN KIRKKOLAULUN HISTORIA Ennen ensimmäistä maailmansotaa luvulta kommunismin päättymiseen Aika kommunismin päättymisen jälkeen SERBIALAISEN KIRKKOLAULUN SOVITTAMINEN ERI KIELILLE Sävelmien melodiatyyppien formulat ja säkeiden kierto Kielen rakenteen vaikutus sovituksissa Tekstin tavujen painot, määrä ja lauseiden rytmiikka Erimittaiset tekstit ja melodiat Serbialaisten sävelmien soinnuttaminen SERBIALAISTEN SÄVELMIEN SOVITUSTEN ANALYYSI Niin monta -veisu Jumalan ainokainen-veisu Totisesti on kohtuullista -veisu Joulutropari JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Liitteet 1

5 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimusaiheen valinta Tässä pro gradu -tutkielmassa vertailen serbialaisten sävelmien sovituksia kolmen erikielisen kaksiäänisen liturgiakokonaisuuden kautta. Serbialaisia sävelmiä on sovitettu ja käytetty Suomessa toistaiseksi varsin vähän; tunnetuimpia käytössä olevia serbialaisia melodioita ovat olleet lähinnä erilaiset pääsiäisen troparien melodiat ja Sinun ylösnousemisestasi -veisu. 1 Suomen kirkoissa käytetään hyvin monenkirjavaa neliäänistä kirkkomusiikkia, joko kanttorien mieltymyksistä tai kuoron koosta ja tasosta riippuen. Neliäänisten veisujen rinnalla on jossain määrin käytössä yksiääninen bysanttilainen musiikki 2 ja itäslaavilainen znamennyj-laulu. 3 Muutoinkin viime vuosikymmeninä kiinnostus vanhoihin sävelmiin on lisääntynyt ja sävelmiä sovitetaan uusille liturgisille kielille. 4 Pro gradu -tutkielman kohteena oleva suomenkielinen kaksiääninen serbialainen liturgia 5 on ensimmäinen laajempi serbialaisen kirkkolauluperinteen sovitus. Ortodoksisen kirkkomusiikin muodon rakentumisessa tekstillä on aina ensisijainen merkitys niin bysanttilaisessa kuin muissakin paikallisperinteissä. 6 Sävelmien melodioiden muodostaminen tapahtuu tekstistä käsin; näin ollen sana ja sävel kuuluvat kiinteästi yhteen. 7 Suomessa olemme enimmäkseen tottuneet käyttämään melodioiden merkitsemiseen länsimaista nuottikirjoitusta. Toisaalta etenkin yksiäänisten lauluperinteiden intervalleja, rytmiä ja esityksellisiä seikkoja pystyttäisiin 1 Sinun ylösnousemisestasi -veisun on sovittanut dir. cant. Jarmo Lehto (1961-) vuonna Filosofian tohtori Hilkka Seppälä (1943 ) on ollut yksi bysanttilaisen kirkkomusiikin uranuurtajia Suomessa. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1981: Bysanttilaiset ekhokset ja ortodoksinen kirkkolaulu Suomessa. Hänen vaikutuksensa bysanttilaisen musiikin tutkimuksen hyväksi on ollut merkittävä Suomessa. Hilkka Seppälä toimi vuosina Joensuussa Itä-Suomen yliopiston kirkkomusiikin professorina. Olkinuora 2007, 566. Tämän päivän bysanttilaisen musiikin merkittävä asiantuntija on puolestaan (TT Jaakko Olkinuora) skeemapappismunkki Damaskinos (1985 ). Hän on sekä tutkinut että sovittanut ja transkriboinut paljon suomenkielelle bysanttilaista musiikkia. Lisäksi isä Damaskinos on jatkuvasti laulanut sekä äänittänyt bysanttilaista musiikkia erittäin ansiokkaasti. 3 Itä-Suomen yliopiston kirkkomusiikin professorin tehtäviä hoitava teologian tohtori Maria Takala- Roszczchenko (1977 ) ja teologian maisteri Tuuli Lukkala ovat puolestaan perehtyneet venäläiseen znamennyj-lauluperinteeseen ja musiikkiin sekä teoriassa että käytännössä. 4 Lukkala 2017, Hakonen, S. 2016/2017. Serbialainen liturgia on laajennettu myös neliääniseksi. Dir. cant. Petri Hakonen (1965 ) kokoama neliääninen nuottikokoelma on ollut koekäytössä Tapiolassa, Espoossa Pyhän Hermanin kuorolla syksystä 2017 alkaen. Hakonen, P Harri 2013, 2. Seppälä 2018, 13. [ 7 Seppälä 2006, Seppälä 1996, 90. 2

6 ilmaisemaan parhaiten neumeilla. 8 Bysanttilainen kirkkomusiikki on vanhin ja laajin yksiäänisen kirkkolaulun edelleen elävä perinne. Tutkielman pääaiheena oleva serbialainen kirkkolaulu Srpsko narodno crkveno pojanje 9 on kehittynyt bysanttilaisen kirkkomusiikin pohjalta, kuten myös monet muutkin paikalliskirkkojen lauluperinteet. Alkuperäiset, suullisena perinteenä säilyneet serbialaiset sävelmät olivat yksiäänisiä. Jumalallisen liturgian eukaristia-osassa rukoilemme, että Jumala antaisi meidän ylistää häntä yhdestä suusta ja yhdestä sydämestä. 10 Bysanttilaisen kirkkolaulun yksiäänisyyttä ja solistista luonnetta kuvaillessaan kirkkomusiikin professori Hilkka Seppälä on lainannut teksteissään pyhän Johannes Krysostomoksen lausumia sanoja: Kirkossa äänen tulee olla yksi, koska kirkko on yksi ruumis. Sen tähden lukijakin lukee ääneen (φθέγγεται) yksin Ja laulaja laulaa yksin. Ja vaikka kaikki toistaisivatkin kertosäkeen (ύπηχώσιν), ääni kuuluu kuin yhdestä suusta. 11 Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa hymnografialla ja liturgisten tekstien laulamisella on erityistä painoarvoa, sillä suurin osa kirkon opetuksesta julistetaan laulaen: jumalanpalvelukset toimitetaan pääosin tekstit ääneen esittäen, laulaen. 12 Voi siis sanoa, että Kirkon historian rinnalla kulkee koko ajan myös kirkkolaulun ja kirkkolaulajien historia. 13 Valmistuttuani kanttoriksi vuonna 1988 olen tehnyt kirkkomuusikon työtä lähinnä lapsi- ja nuorisokuorojen parissa. Ensimmäisen laajemman kosketuksen serbialaisiin melodioihin sain vuonna 2004, kun serbialainen Iuventas-nuorisokuoro Novi Sadista osallistui Pyhä Laulu - Sacred Song -tapahtumaan 14 Hermina Guga Sarkan johdolla. 8 Neumikirjoitus on bysanttilaisella kaudella kehittynyt musiikkikirjoitus ja neumijärjestelmä syntyi nimenomaan kahdeksansävelmistöjärjestelmän notaatioksi. Seppälä Seppälä 2006, 17, Musiikkitieteilijä Vesna Penon on käyttänyt ilmaisua srpsko narodno crkveno pojanje. Peno 2012, 172. [ Peno 2017, 51. [ Munkkidiakoni Jerotej (Petrovic) taas termiä srpsko crkveno pojanje. Hierotheos 2017, Nämä sanat lausutaan pyhän Johannes Krysostomoksen (s k ) liturgiassa, samankaltainen kehotus löytyy myös apostoli Paavalilta (Room. 15:6). Olkinuora & Seppälä 2007, Seppälä 2005, Seppälä 2006, Seppälä 2005a, Vuodesta 2002 alkaen Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkon praasniekan yhteydessä järjestettävä kansainvälinen Pyhä Laulu - Sacred Song -tapahtuma on koonnut vuosittain Espooseen ortodoksista kirkkolaulua harrastavia lapsia ja nuoria eri maista. Tapahtuman tarkoituksena on tehdä tunnetuksi lasten ja nuorten esittämää korkeatasoista ortodoksista kirkkomusiikkia. Tapahtuman pääjärjestäjiä ovat Pyhän Hermanin kuoro ja Espoon ortodoksit ry. Vuosien varrella suomalaisten kuorojen lisäksi vieraita 3

7 Iuventas-nuorisokuoro lauloi jumalanpalveluksissa, konserteissa ja kirkon praasniekan yhteydessä mielenkiintoisia, suomalaiselle kirkkokansalle siihen aikaan tuntemattomia serbialaisia kirkkoveisuja. 15 Kiinnostukseni serbialaisiin sävelmiin heräsi uudelleen syksyllä 2015 löydettyäni internetistä säveltäjä Nikola Resanovicin (1955 ) 16 kotisivuilta linkin Serbian Chant. 17 Linkin alta löytyi hänen kokoamansa melodinen ja kiinnostava serbialainen kaksiääninen liturgia. 18 Ajattelin serbialaisen kaksiäänisen liturgian sopivan omalle lapsikuorolleni. Mielestäni heille soveltuvaa materiaalia on tärkeää tuottaa ja löytää jatkossa myös lisää. Lasten ja nuorten äänet kuuluvat tärkeänä osana kirkon elämään: Lapset laulavat ylistyshymninsä enkelin suulla. Ennustus toteutui Uudessa Testamentissa Kristuksen ratsastaessa Jerusalemin kaupunkiin, kun lapset ottivat Hänet ylistäen ja tunnustaen vastaan. Munkki Antikos muistuttaa lasten esikuvallisuudesta antaessaan ohjeita laulajalle: Ole pahuudeton ja viaton niin kuin heprealaiset lapset, jotka menivät Herraa vastaan palmunlehvien kera lausuen: Hoosianna korkeuksissa! Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä! 19 Toisaalta olen kanttorin työssä huomannut, että Suomessa saattaisi olla laajemminkin tarvetta kaksiääniselle, sopivalle ja helposti omaksuttavalle 20 liturgiakokonaisuudelle, joka sopisi yhtä hyvin niin lapsille kuin aikuisille. Joulukuussa 2015 otin sähköpostilla yhteyttä säveltäjä Nikola Resanoviciin ja pyysin häneltä luvan 21 sovittaa suomeksi hänen kokoamansa serbialainen kaksiääninen liturgia. Liturgiaa sovittaessani pyrin pysymään uskollisena Resanovicin alkuperäiselle sovitukselle. on ollut mm. Venäjältä, Puolasta, Englannista, Kreikasta, Ruotsista, Virosta, Serbiasta, Armeniasta ja Romaniasta. 15 Kuoro lauloi esimerkiksi Stevan Stojanović Mokranjacin ( ) ja Radomir Petrovicin ( ) sävellyksiä. Varsinkin Mokranjac on serbialaisen kirkkomusiikin suurmies ja merkittävin serbialaisen osmoglasnik-sävelmistön kokoaja ja tallentaja. Nuorisokuoron ohjelmistosta dir. cant. Petri Hakonen sovitti (2004) suomeksi Mokranjacin Rauhan laupeutta -veisun. Sama veisu on Resanovicin kokoamassa liturgiassa sivuilla Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. Haastattelun vastaukset ovat kirjoittajalla. 17 Resanovicin kotisivut. [ Serbian Chant linkin alta löytyy myös Resanovicin kokoamia serbialaisia kirkkoveisuja, vapaita sävellyksiä ja paljon muuta materiaalia. [ 18 Resanovic [ 19 Seppälä 2012, Lainaan kanttori, teologian maisteri Riikka Patrikaisen käyttämää sanamuotoa sopiva ja helposti omaksuttava. Sanat kuvaavat mielestäni osuvasti serbialaisia sävelmiä. Patrikainen kertoi myös alustavasti sovittaneensa internetistä sattumalta löytämänsä serbialaisen pääsiäisen kanonin. Patrikainen 2017: Yksityinen viesti. 21 Hakonen, S. 2015: Kysytty lupa sovittamiseen. Resanovic 2015: Lupa sovittamiseen. 4

8 Pro gradu -tutkielmani kohteena olevan suomenkielisen kaksiäänisen liturgian ensimmäiset versiot on tehty kirkkomusiikin kuorosävellyksen ja -sovituksen erityiskysymysten oppijaksolla 22 yhtenäisenä nuottikokonaisuutena. Liturgiaa sovittaessani huomasin, että on tarpeellista ja suorastaan välttämättöntä perehtyä tarkemmin serbialaisten sävelmien melodioihin, rakenteisiin ja harmoniaan. Lopulliseen muotoonsa kaksiääninen serbialainen liturgia valmistuu tutkielmani ohella. Valmistuttuaan liturgia voi palvella lapsi- ja nuorisokuoroja sekä pieniä kirkkokuoroja ja neliäänisenä myös isompia kuoroja. Pro gradu -tutkielmani myötä toivon, että serbialaisten sävelmien vetovoima 23 välittyisi jatkossa sitä laulaville ja sen kuulijoille. 1.2 Tutkimuksen tavoite Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on selvittää serbialaisten sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteita ja ominaispiirteitä vertailemalla keskenään liturgiakokonaisuuden kolmea erikielistä kaksiäänistä sovitusta: säveltäjä Nikola Resanovicin kirkkoslaavinkielistä ja englanninkielistä sovitusta ja omaa suomenkielistä liturgian sovitustani. Lisäksi olen koemielessä nuotintanut yhden troparin 24 hyödyntäen osmoglasnik-sävelmistön 25 neljännen sävelmän sävelmäkaavaa. 22 Opintojen ohjaajana toimi säveltäjä ja tohtori Ivan Moody (1964 ). Lisäksi sain neuvoja ja korjausehdotuksia Resanovicilta ja P. Hakoselta. Liturgian ensimmäinen versio valmistui syksyllä Lähetin liturgian alkuosan Moodylle ja Resanovicille Palaute Moodylta ja Resanovicilta Ensimmäisen korjatun version liturgiasta lähetin Moodylle ja Resanovicille Palaute Moodylta ja Resanovicilta / Toinen versio valmistui kesän 2017 aikana. Kesällä 2016 Romaniassa Tapiolan Pyhän Hermanin lapsikuoro lauloi osia liturgiasta konsertissa ja jumalanpalveluksissa. Tulevaisuudessa lopullinen kaksiääninen liturgia on tarkoitus julkaista joko nuotti- tai verkkojulkaisuna. 23 Monien seurakuntalaisten tuntemukset liturgian vetovoimasta puki sanoiksi eräs vanhempi tapiolalainen rouva liturgian jälkeen: Voi että nämä laulut tuntuvat niin iloisilta. Tästä jää kirkossa kävijälle hyvä mieli pitkäksi aikaa. 24 Tropari (kr. τροπάριον, ven. тропа рь) kertoo lyhyesti vietettävän juhlan sisällön tai yksittäisen päivän pyhän elämästä. Se on myös esimerkiksi kanonissa säkeistön yleisnimi. 25 Osmoglasnik (oсмогласник, kr. όκταηχια oktaekhia) on slaavilainen termi kahdeksansävelmistölle, serbialaiselle oktoekhokselle. Venäläisessä perinteessä kahdeksansävelmistölle on käytössä kaksi termiä; oktoih (октоих) ja osmoglasnik. Kreikkalaisperäinen termi oktoih on slaaviksi sananmukaisesti osmoglasnik. Seppälä & Takala-Roszczenko 2004, 103. Hierotheos mainitsee lisäksi, että osmoglasniksävelmistöstä voisi käyttää nimitystä Anastasimatarion (kr. αναστασιματάριον), joka on Stikherarionin oktoekhos -osasta kehittynyt oma kirjansa, niin sanottu pieni oktoekhos. Kokoelma sisältää sunnuntaipäivien ylösnousemuspalveluksen, lauantain ehtoopalveluksen ja sunnuntain aamupalveluksen veisuja. Koukouzeles muokkasi 1300-luvulla Anastasimatarionin oktoekhos-osaa ja 1400-luvulla yhdistettiin mukaan vastaavat avuksihuuto- ja kiitospsalmit. Osmoglasnik-sävelmistön historia ulottuu tuhannen vuoden taakse ja sillä on yhtymäkohtia bysanttilaiseen perinteeseen. Sävelmistö on välittynyt läpi vuosisatojen pääosin muistinvaraisena, suullisena perinteenä. Hierotheos 2017,

9 Näiden erikielisten liturgioiden ja oman nuotinnuksen vertailujen avulla pyrin hahmottamaan serbialaisisten sävelmien rakenteellisia ominaisuuksia. Tutkimuksessani pyrin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten englanninkielisen ja suomenkielisen kaksiäänisen sovituksen sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteet vastaavat alkuperäisiä kirkkoslaavinkielisiä osmoglasnik-sävelmien melodiaformuloiden rakenteita ja ominaispiirteitä? 2. Millä tavoin eri kielten rakenteet ovat vaikuttaneet sovituksien ratkaisuihin? 3. Miten sovittajan omat ratkaisut näkyvät sovituksissa? Pääkysymystä avaavat tekstin ja melodiatyyppien säekierron suhteeseen keskittyvät lisäkysymykset: kuinka hyvin eri säkeiden formuloiden rakenne on onnistuttu säilyttämään ja mitä on jouduttu muuttamaan; johtuvatko poikkeavuudet kielten rakenteellisista eroavaisuuksista vai onko sovittaja ollut pakotettu tekemään ongelmallisissa tapauksissa omia ratkaisujaan. Valitsemani menetelmän avulla on tarkoitus selvittää myös joitain serbialaisten sävelmien tyypillisimpiä ominaispiirteitä. Esimerkkisävelmien avulla pyrin avaamaan serbialaisten sävelmien rikasta perinnettä ja tuomaan esiin niiden vetovoimaa. 1.3 Tutkimuksen tausta ja lähteet Kirjallisuus ja aiempi tutkimus Suomessa on enimmäkseen tutkittu, käännetty suomeksi tai sovitettu itäslaavilaista kirkkomusiikkia ja jonkin verran myös bysanttilaista kirkkomusiikkia. 26 Vastaavasti serbialaisen kirkkolaulun käyttömahdollisuuksia tai historiaa ei ole juurikaan Suomessa aiemmin tutkittu. Serbialaisen kirkkolaulun perustana on osmoglasniksävelmistö eli serbialainen kahdeksansävelmistö, jonka tutkiminen avaa ovea tämän omaleimaisen musiikkiperinteen maailmaan. Tutkielmani pohjatietoa keräsin etenkin olemassa olevista englanninkielisistä ja serbialaista kirkkolaulua käsittelevistä teksteistä, julkaisuista ja kirjallisuudesta. Lähdetekstejä on erityisesti serbian kielellä, englanniksi ja venäjäksi. 26 Seppälä 1996, Lukkala 2017,

10 Tutkielmani kohteena olevan kaksiäänisen liturgian veisujen sovittamisessa, rakenteiden tarkastelussa, vertailussa ja anlysoimisessa tärkeimpiä primäärilähteitä ovat Stevan Stojanović Mokranjacin ( ) kokoelmateokset Opšte Pojanje 27 ja Osmoglasnik 28 sekä Nenad Baračkin ( ) nuottikokoelma Notni Zbornik 29 eli serbialaisten sävelmien antologia. Lisäksi lähdeaineistona on ollut nettijulkaisu Liturgija Zbornik, 30 josta löytyy muun muassa Kornilije Stankovićin ( ) nuotinnuksia, sovituksia ja sävellyksiä. Kaikkia näitä lähteitä on käytetty apuna analysoitavien veisujen melodiaformuloita vertailtaessa ja myös liturgian veisuja viimeisteltäessä. 31 Opšte Pojanje -teoksesta on löytynyt ratkaisuja moniin liturgiasovituksen haasteellisimpiin kohtiin. 32 Teoksesta löytyvät useimpien alkuperäisten yksiäänisisten veisujen melodioiden ja sävelmäjaksojen lyhyet (мало) ja pitkät (велико) versiot, joita hyödyntämällä on osaltaan ollut mahdollista tehdä luovia tradition mukaisia ratkaisuja sovitustyössä. 33 Osmoglasnik-teoksesta pystyy puolestaan tarkastamaan kahdeksansävelmistön säkeiden variointia, esimerkiksi liturgian 3. antifonin ja sen troparien sovituksessa kaikilla kahdeksalla sävelmällä Opšte Pojanje on Mokranjacin vuonna 1922 kokoama serbialaisen kirkkomusiikin kokoelmateos. Suorat käännökset sanoista: Opšte (yleinen, yleiset) ja pojanje (veisu, laulu). Opšte Pojanje -teos edustaa omaleimaista serbialaista kirkkolauluperinnettä, jonka juuret ulottuvat Serbian kirkon alkuvaiheisiin saakka, aina tuhannen vuoden taakse. Lauluperinteellä on yhtymäkohtia bysanttilaisen kirkkolaulun kanssa. Käytössä teos: Мокрањац, Стеван Ст. Опште Појање. Београд Opšte Pojanje -teos lahjoitettiin vuonna 2004 Tapiolan ortodoksiseen kirkkoon serbialaisen nuorisokuoron vierailun yhteydessä. 28 Nykyisessä muodossaan olevan Osmoglasnik-teoksen kokosi ja nuotitti länsimaisille nuoteille Mokranjac vuonna 1908, jolloin Serbian Pyhä Synodi hyväksyi teoksen viralliseen käyttöön. Käytössä teos: Мокрањац, Стеван Ст., Духовна Музика IV - Осмогласник, Београд Notni Zbornik -nuottikokoelman kokosi pappi ja laulaja Nenad M. Barački ( ) vuonna Käytössä sähköinen julkaisu teoksesta: Барачки, Ненадм. Нотни Зборник Српског Народног Црквеног Поjаiьа По Карлова Чком Напеву. Фототипско издаlье: Приредила др Даница Петровиli. Kpaгyjebaц Notni Zbornik -teos on julkaistu internetissä vuonna [ 30 Liturgija Zbornik on serbialaisen liturgian sävelmien kokoelmateos. Käytössä sähköinen julkaisu teoksesta: Божественнаѧ Литургиѧ 2009: Нотни зворнк за хорско појање. (Liturgija Zbornik). Kokoelmateoksen julkaisija on Batajnican kirkollisen laulun, Pyhän Andreas Ensinkutsutun yhdistys. Yhdistys toimii KS Sremin piispa Vasilijen siunauksella. Teoksen Predislovie (esipuhe, alkusanat) on vuonna 1862 painetusta säveltäjä Kornelije Stankovičin ( ) Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgiasta, joka on vanhin länsimaisilla nuoteilla kirjoitettu serbialaisten perinteisten sävelmien liturgia. Balcin 2018: Yksityinen sähköpostiviesti. Balcin käänsi minulle serbian kielisen kokoelmateoksen alkutekstit suomeksi. [ [ %20ZA%20NET%20-%202.pdf]. Käytössäni oli Liturgija Zbornikin nettijulkaisu vuodelta Näiden teosten avulla on pystytty välttämään omaa säveltämistä. 32 Opšte Pojanje -teoksesta löytyivät tarvittavat suomalaisen käytännön mukaiset liturgian antifonien psalmien tekstit nuotitettuina. Alkuperäisessä kaksiäänisessä liturgiassa on vain Jumalan ainokainen - veisu. Мокрањац 1989, Hakonen, S. 2016/2017, Мокрањац 1989, , , Veisujen pitkät ja lyhyet versiot löytyvät Opšte pojanje -teoksesta seuraavasti: antifoneihin sivuilta , Totisesti on kohtuullista -veisuun sivuilta ja tropareihin sivuilta Мокрањац 1996, 44 48, 81 83, , , , , , Autuuden lauseet sävelmittäin; (1. sävelmä) 44 48, (2. sävelmä) 81 83, (3. sävelmä) , (4. 7

11 Tutkielmani primääriaineistoa saan Nikola Resanovicin haastattelusta 35 sekä siitä syntyneestä vuoropuhelusta. 36 Lisäksi erikielisten sovitusten veisujen vertailussa Resanovicin laatimat osmoglasnik-sävelmien perusteelliset sävelmäkaavat ja analyysit 37 ovat auttaneet hahmottamaan kohdeveisujen sävelmien melodiaformuloita ja rakennetta. Resanovic on julkaissut lähes kaiken serbialaisiin sävelmiin liittyvän tuotantonsa omilla kotisivuillaan. Lisäksi lähdeaineistona on käytetty serbialaisten säveltäjien kokoamia nuottimateriaaleja, kuten St. Luke's Orthodox Mission 38 sekä Orthodox Christian Choral Music by Serbian composers 39 internetsivuja. St. Luke's Orthodox Mission internetsivuilla on julkaistu kanttoreiden käyttöön yksiääninen Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgia perinteisillä serbialaisilla sävelmillä kirkkoslaaviksi ja englanniksi. 40 Pro gradu -tutkielmassani olen pyrkinyt hyödyntämään kaikkia mahdollisia saatavilla olevia sähköisiä julkaisuja. 41 Tutkielmani kannalta tärkeää kirjallisuutta on tuottanut joka toinen vuosi Joensuussa järjestettävä kansainvälinen ortodoksisen kirkkomusiikin konferenssi, 42 jota on järjestetty vuodesta 2005 lähtien. The International Society for Orthodox Church Music (ISOCM) on julkaisut jokaisen konferenssin jälkeen kaikki luennot yhtenäisenä kirjana. Kaikissa julkaistuissa kirjoissa on hyödyllisiä luentoartikkeleita tutkielmani sisällön kannalta, sillä ortodoksisen kirkkomusiikin konferenssin alkuajoista saakka on tapahtumaan osallistunut säveltäjiä, kirkkomuusikkoja ja tutkijoita Serbian kirkosta sekä ympäri maailmaa serbialaista perinettä vaalivien kirkkojen piiristä. Tutkielmassa lähteenä käyttämiäni artikkeleita ovat kirjoittaneet ja tapahtumaan osallistuneita sävelmä) , (5. sävelmä) , (6. sävelmä) , (7. sävelmä) ja (8. sävelmä) Hakonen, S. 2016: Haastattelun kysymykset. Liite 1. Haastattelun kysymykset Resanovicille. 36 Kaksiäänisen liturgian sovittamisen aikana syntynyt vuoropuhelu Resanovicin kanssa on ollut hedelmällinen myös tutkielman analyysejä tehdessä. 37 Resanovic [ 38 St. Luke's Orthodox Mission" internetsivut on perustettu korkeasti siunatun New Gracanica Metropoliitta Longinin siunauksella. [ Sivuja on päivitetty vuosina Sivuilla on julkaistu muun muassa serbialainen Octoechos, Osmoglasnik (tallennettu vuonna 2010) ja Minea (tallennettu vuonna 2013). [ [ 39 Internetsivuilla on julkaistu lähinnä neliäänistä serbialaisten säveltäjien nuottimateriaalia. Orthodox Christian Choral Music by Serbian Composers. [sv-djordje.org] [ [ 40 Liturgia on julkaistu kanttorien käyttöön: St. Luke's Orthodox Mission internetsivuilla. Drobac, M 2008: The Divine Liturgy of St. John Chrysostom for Cantors. [ [ 41 Iinternettiin on tallennettu kokonaisia teoksia ja julkaisuja, muutenkin tiedon kulku on muuttunut nopeammaksi. 42 [ 8

12 serbialaisen kirkkolauluperinteen tuntijoita ovat olleet muun muassa serbialaiset musiikkitieteilijät Bogdan Djaković, 43 Vesna Peno, 44 Danica Petrović 45 sekä kuoronjohtaja Vera Carina. 46 Heidän kaikkien luentojulkaisuista on löytynyt tarvittavaa tutkimustietoa serbialaisen kirkkolaulun historiasta. Lisäksi englantilaisen tutkija Ivan Moodyn serbialaista kirkkomusiikkia käsittelevistä artikkeleista sekä hänen Modernism and Orthodox Spirituality in Contemporary Music -teoksestaan on löytynyt kiinnostavia säveltäjien historiaan liittyviä yksityiskohtia Säveltäjä Nikola Resanovicin kaksikielinen sovitus lähteenä Säveltäjä Nikola Resanovic 47 on pro gradu -tutkielmani lähteenä käytetyn kaksikielisen liturgian kokoaja. Resanovic on tutkinut serbialaisia sävelmiä teoriassa ja lisäksi hän laulaa niitä säännöllisesti toimiessaan kanttorina. Resanovicin alkuperäinen serbialainen kaksiääninen liturgian sovitus on internetissä sekä englanniksi että kirkkoslaaviksi. Resanovicin kaksiäänisen liturgian julkaisun sisältämät englanninkieliset veisut ovat nuottijulkaisun parillisilla sivuilla ja parittomilla sivuilla ovat alkuperäiset kirkkoslaavinkieliset veisut. Molempia hänen sovitustuksiaan on analysoitu ja vertailtu suomenkieliseen liturgiaan. 43 Musiikkitieteilijä ja tohtori Bogdan Djaković (1966 ) on yksi johtavia serbialaisen ortodoksisen kuoromusiikin asiantuntijoita. Djaković on tutkinut paljon muun muassa serbialaisia säveltäjiä. Djakovićin on osallistunut ISOCM konferensseihin säännöllisesti niiden alkuajoista saakka. Hänen artikkeleistaan on löytynyt paljon lähdeaineistoa serbialaisesta kirkkolaulusta, säveltäjistä ja niiden historiasta: esimerkiksi Djakovićin luentoartikkeleista: Djaković 2007, 2009, 2010, 2013, 2015, Musiikkitieteilijä ja tohtori Vesna Peno (1968 ) on serbialainen ortodoksisen kirkkomusiikin tutkija, joka on tutkinut keskiaikaista lauluperinnettä. Penolta löytyy mielenkiintoisia artikkeleita serbialaisen kirkkolaulun vaiheista ja Stevan Mokranjacista. Peno 2011, 2012, Musiikkitieteilijä ja tohtori Danica Petrović on tutkinut keksiaikaista lauluperinnettä. Petrović Kuoronjohtaja Vera Carina on tutkinut mielenkiintoista kirkkomusiikkiyhdistystoimintaa, jossa hän on myös itse toiminut mukana. Carina Säveltäjä Nikola Resanovic on Englannissa syntynyt (1955 ) serbialaistaustainen itseoppinut kirkkomuusikko. Hän toimii tällä hetkellä Ohion Akronin yliopistossa musiikinteorian ja sävellyksen professorina. Säveltämisestä Resanovic kiinnostui jo 16-vuotiaana, jolloin hän alkoi johtaa seurakuntansa kirkkokuoroa. Resanovicille Kirkko on aina ollut hänen elämänsä keskiössä ja hän on aktiivinen kirkossakävijä. Resanovic toimii edelleen oman seurakuntansa kanttorina. Vuosien varrella Resanovicin sävellystyylit ovat vaihdelleet, mutta hänen laaja maallisen musiikin sävellystuotantonsa koostuu pääosin nykyaikaisista ja monivivahteisista instrumentaalisista soolo-, yhtye- ja orkesteriteoksista, joissa on havaittavissa Anglo-amerikkalais- ja Serbialaisvaikutteita. Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. Maallisen musiikin säveltäjänä Nikola Resanovic on saanut vuonna 2003 Cleavelandin musiikkitaiteen palkinnon. Nikola Resanvicin koulutus: Bachelor of Music (Theory and Composition) University of Akron (1977), Master of Music (Theory and Composition) University of Akron (1979), Doctor of Musical Arts (Cleveland Institute of Music (1981). [ 9

13 Resanovicin mukaan Amerikan serbialaisissa seurakunnissa on ollut kasvava tarve englanninkielisille jumalanpalvelusteksteille. 48 Tällä on ollut osaltaan vaikutusta hänen henkilökohtaiseen omistautumiseensa serbialaisen ortodoksisen kirkon hyväksi tehdylle työlle Amerikassa. Resanovicin nuoruudessa oli käytettävissä varsin vähän englanninkielistä serbialaista kirkkomusiikkia. Tästä syystä hän on nuoruudestaan saakka pyrkinyt itse tekemään englanninkielisiä sovituksia kirkkokuoroille. Kaksiäänisen liturgian sovituksen Resanovic on koonnut Amerikan läntisen serbialaisen hiippakunnan piispa Maximin ehdotuksesta. 49 Piispan mielestä yksinkertaisille kaksikielisille ja kaksiäänisille sovituksille olisi käyttöä pienemmissä seurakunnissa, joissa ei ole suuria kuoroja. Resanovic toteaa: Vaikka olen analysoinut serbialaisten osmoglasnik-sävelmien rakennetta, on työni tarkoitus ollut täysin käytännöllinen. Olen pyrkinyt tuottamaan englanninkielistä kirkkomusiikkia jumalanpalveluskäyttöön. 50 Resanovicin mukaan Amerikan monissa serbialaisissa kirkoissa on melko vankka neliäänisen kuoromusiikin perinne ja suurimmalta osaltaan hänen neliääniset sävellyksensä on tehty tuon perinteen hengessä. 51 Serbiassa puolestaan on käytössä sekä yksiääninen että moniääninen kirkkolaulu seurakuntien tarpeista ja resursseista riippuen. Maaseudulla ja yleensäkin pienissä kirkoissa on käytössä varsin yleisesti yksiääninen tai kaksiääninen laulutapa. Yksiäänistä perinnettä on Serbiassa käytössä kahdenlaista: kreikkalais-bysanttilaista ja perinteistä serbialaista laulua. Monet vasta kirkkoon liittyneet ihmiset, joille serbialainen kirkon lauluperinne ei ole jo lapsuudesta saakka omaksuttua, suosivat usein kreikkalaisperäistä, kirkkoslaaviksi tai serbian kielellä laulettua yksiäänistä musiikkia. Moniäänistä sekakuorolaulua suositaan taas varsinkin kaupunkien suurissa kirkoissa, joissa käytössä ovat serbialaisten sävelmien moniäänisten sovitusten lisäksi myös venäläisperäiset kuoroteokset. 52 Resanovicin kokoama ja sovittama kaksiääninen liturgia koostuu perinteisistä osmoglasnik-sävelmistä. Lisäksi liturgia sisältää serbialaisten sävelmien lisäksi muun 48 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. 49 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. 50 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. (käännös minun) 51 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. 52 Petrović 2007,

14 muassa säveltäjien Kornilije Stankovičin ja Stevan Mokranjacin sävellyksiin pohjautuvia Resanovicin sovituksia. Kuva 1 Liturgian sisällysluettelon alkuosa. 53 Resanovicin kokoaman kaksiäänisen liturgian opetettavien osan sävelmät jakaantuvat sisällysluettelon numeroinnin mukaisesti seuraavasti: 1. Suuri ektenia, 2. Ensimmäinen antifoni (8. sävelmä), 3. Toinen antifoni (Kunnia ja Jumalan ainokainen, 2. sävelmä), 4. Kolmas antifoni (alku 6. sävelmä ja loppu 4. sävelmä), 5. Pieni saatto (Tulkaa, kumartukaamme, 2. sävelmä), 6. Kristittyjen varma puolustaja (6. sävelmä), 7. Pyhä Jumala, 8. Niin monta (1. sävelmä) ja 9. Sinun ristillesi (2. sävelmä), 10. Epistolan lukeminen (Halleluja), 11. Evankeliumin lukeminen (Kunnia olkoon Sinulle), 12. Hartauden ektenia, 13. Opetettavien ektenia. Liturgian uskovaisten osan sävelmät jatkuvat seuraavasti: 14. Kerubiveisu (K. Stankovič), 15. Anomusektenia, 16. Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, 17. Eukaristinen kanoni a) Rauhan laupeutta, b) Pyhä, pyhä, pyhä, 18. Sinulle veisaamme, 19. Totisesti on kohtuullista (4. sävelmä), 20. Anomusektenia, 21. Isä meidän (6. sävelmä), Resanovic 2013, 1. Englanniksi nuotit ovat parillisilla ja kirkkoslaaviksi parittomilla sivuilla. 11

15 Ainoa on Pyhä, 23. Ehtoollislauselma (Ylistäkää Herraa taivaista, Krušcevacko), 24. Ehtoollinen a) Siunattu olkoon (K. Stankovič), b) Ottakaa vastaan (8. sävelmä), c) Me näimme totisen (K. Stankovič), d) Täyttyköön suumme (K. Stankovič), 25. Kiitosektenia, 26. Siunattu olkoon ja 27. Päätöslaulut. Yleisesti Serbiassa typikon eli jumalanpalvelusjärjestys on melko pitkälti yhtenevä Kreikan kirkon käytäntöjen kanssa. 54 Seurakunnissa liturgian antifoneina ei yleensä lauleta kokonaisia psalmeja vaan ainoastaan muutamia psalminjakeita liitelauselmineen. Tapana on lukea psalmin jakeet ja laulaa jakeiden väliin liitelauselma. Toisen antifonin psalmia ei lauleta välttämättä ollenkaan, vaan pienen ektenian 55 jälkeen siirrytään suoraan Jumalan ainokainen -veisuun. 56 Serbian luostareissa antifonipsalmit saatetaan kuitenkin laulaa kokonaan venäläisen käytännön mukaisesti. 57 Vanhoissa kirkkolaulukirjoissa on kokonaisia antifonipsalmeja nuotinnettuina. 58 Kolmannen antifonin Autuuden lauseet ja niiden troparit lauletaan yleensä yksiäänisinä Mokranjacin osmoglasnik-sävelmistön mukaisesti kaikilla kahdeksalla sävelmällä. 59 Autuuden lauseiden ja sen troparien melodiat edustavat yleisesti ottaen kaikkein koristeellisinta sävelmätyyppiä. Kuva 2 Autuuden lauseiden troparien 60 kohdat. Lopussa on vielä yhden sivun mittainen liturgian täydennysosa, josta löytyvät muun muassa juhlien ja antifonien liitelauselmat (1 3): 1. Jumalansynnyttäjän esirukouksien 54 Bysanttilaisessa perinteessä se (psalmi 103) lauletaan kahdeksannella sävelmällä, venäläisessä perinteessä ensimmäisellä troparisävelmällä. Jumalallinen liturgia 2011, 368. Kaksiäänisessä liturgiassa 1. antifonin psalmi 103 lauletaan bysanttilaisen perinteen mukaan 8. sävelmällä. 55 Ekteniat (kr. εκτενής) ovat lyhyitä rukoussarjoja. Ekteniat edustavat vanhinta jumalanpalvelusten aineistoa. Seppälä 2018, Resanovicin kaksiäänisessä liturgiasta puuttuu 2. antifonin psalmi 146, suomenkielisessä sovituksessa on 2. antifonin psalmi. Resanovic 2013, 4 5. Hakonen, S. 2016/2017, Nuotinnettuna toisen antifonin psalmi löytyy Opšte Pojanje -teoksesta. Мокрањац 1989, antifoni ja 2. antifoni Opšte Pojanje -teoksessa. Мокрањац 1989, Resanovic on koonnut liturgian 3. antifonin (Autuuden lauseet) kahdesta eri sävelmästä. Alkuosa on 6. sävelmää ja loppuosa 4. sävelmää. Resanovic 2013, 6 8. Autuuden lauseet (Osmoglasnik) kaikilla sävelmillä: Мокрањац 1996, 44 48, 81 83, , , , , , Autuuden lauseiden tropareiden kohdat on merkitty, mikäli ne lauletaan. Resanovicin kaksiäänisessä sovituksessa autuuden lauseet lauletaan poikkeuksellisen yksinkertaisella melodialla, yleensä osmoglasnik-sävelmistön autuuden lauseiden melodiat ovat varsin melismaattisia. Resanovic 2013, 6. 12

16 tähden (liitelauselma) 2. Pelasta Jumalan poika (lisäksi eri juhlien liitelauselmia), 3. Pelasta, hyvä Lohduttaja (Helluntain liitelauselma) 61 ja lopussa viimeisenä on 4. Vainajien ektenia. Kuva 3 Liturgian sisällysluettelon täydennysosa. 62 Kaksiäänisen liturgian rinnakkaisen melodialinjan vastaääni kulkee pääsääntöisesti terssin tai sekstin päässä melodiasta. Resanovic toteaa, että kaksiäänisessä liturgiassa hän on joutunut jossain määrin poikkeamaan yleisestä periaatteestaan terssikulkujen suhteen. 63 Esimerkissä 1 on malliesimerkki Resanovicin neliäänisestä harmoniasta, kahdeksannen sävelmän Ottakaa vastaan -veisu. 64 Esimerkki 1 61 Liturgian liitelauselmat on merkitty vastaavalla tavoin kuin muoviliturgiaan (valkoinen muovikantinen liturgiavihko) Liite 2. a. Resanovic 2013, b. Jumalallinen liturgia 1964, Liturgiassa on yhden sivun mittainen täydennysosa, englanniksi sivulla 36 ja kirkkoslaaviksi sivulla 37. Resanovic 2013, Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. 64 [ Liite 3. Ottakaa vastaan -veisu, 8. sävelmä. a. Yksiääninen (lyhyt versio): Барачки 1995, Notni Zbornik - teoksesta löytyy veisuun sekä pitkä että lyhyt versio. b. Kaksiääninen kirkkoslaaviksi: Resanovic 2013, 31. c. Kaksiääninen englanniksi: Resanovic 2013, 30. d. Kaksiääninen: Hakonen, S. 2016/2017, 25. Neliääninen: e. Hakonen, P

17 Vertailtaessa Resanovicin kaksiäänisiä sovituksia hänen neliäänisiin sovituksiinsa voidaan huomata, että neliäänisissä sovituksissaan hän pyrkii välttämään rinnakkaisia terssi- ja sekstikulkuja, jolloin sopraano ja altto laulavat vain harvoin rinnakkaisia melodioita. Rinnakkaisten kulkujen sijaan Resanovic pyrkii soinnuttamaan hyödyntäen stemmojen vastakkaisia melodisia linjoja, joiden avulla rinnakkaiskulkua voidaan välttää. Resanovicin mielestä tämän tapainen soinnutus sopii parhaiten serbialaisen musiikin luonteeseen. 65 Toisaalta Serbiassa lauletaan yleisesti myös kaksiäänisesti melodioita terssissä soinnuttaen. 66 Enimmäkseen terssissä soinnuttaen laulaa myös kuuntelemani Pyhän Nikolaos Serbialaisen nuorisokuoro Serbian Kikindasta heidän äännittellään: Божанствена Литургија Светог Јована Златоустог. 67 Lisäksi Mokranjac itse kirjoittaa Osmoglasnik-teoksen johdannossa, että 1900-luvun vaihteessa laulajat yleisesti säestivät osmoglasnik-sävelmistön melodioita terssissä. 68 Resanovic kertoi koonneensa myös neliäänisen, suppeassa asetelmassa olevan liturgian 69 yhdessä rovasti Stevan Stepanovin 70 kanssa. Resanovicilla on suhteellisen vähän omaa sävellettyä liturgista musiikkia, 71 mutta hän on suunnitellut tekevänsä joskus vigilian veisuista kaksikielisen kokoelman sekä säveltävänsä oman vapaasti sävelletyn liturgian. 72 Resanovicin mielestä Mokranjacin asema serbialaisen kirkkomusiikin historiassa on hyvin merkittävä. Resanovic mainitseekin vanhoista serbialaisista ortodoksisista säveltäjistä esikuvakseen erityisesti juuri Stevan Mokranjacin. 65 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. 66 Keskustelin serbialaistaustaisen teologian maisterin Nemanja Balcinin kanssa. Hän oli laulanut Hämeenlinnassa sovittamaani serbialaista kaksiäänistä liturgiaa. Hän kiitti sovituksesta ja totesi suomenkielisen sovituksen veisujen melodioiden ja harmonioiden olevan samanlaisia kaksiäänisiä kuin hänen kotikylänsä kirkossa Serbiassa. Balcin 11/2017: Yksityinen puhelinkeskustelu. 67 Хор младих (P. Krysostomoksen liturgia) [ 68 Мокрањац 1996, Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. Suppeampaa neliäänistä liturgiaa ei löydy nettisivuilta. 70 Rovasti Stevan Stepanov ( ) palveli 41 vuotta seurakuntapappina Pyhän Elian kirkossa Aliquippan kaupungissa Pennsylvaniassa. Hän oli hyvin pidetty, lukenut ja toimelias pappi. Ennen Amerikkaan muuttoa (1971), hän oli mm. musiikin professorina ja kuoronjohtajana Belgradissa. Maravich 2018: In Memorium. [ 71 Useimmat vapaat sävellyksensä Resanovic on tehnyt nuorena. Esimerkiksi vigilian musiikkia sekakuorolle hän sävelsi jo vuosina Sävellykset eivät edusta perinteistä serbialalaista musiikkia, vaan ovat vapaasti sävellettyjä kuoroteoksia. Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. 72 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. 14

18 1.3.3 Suomenkielinen sovitus lähteenä Kokoamani suomenkielinen serbialainen kaksiääninen liturgia on hieman alkuperäistä laajempi, sillä siihen on lisätty myös vaihtoehtoisia serbialaisia melodioita säveltäjä Nikola Resanovicin valitseman kokonaisuuden täydennykseksi. 73 Suomenkieliseen liturgiaan on valittu joitakin vaihtoehtoisia veisuja Notni Zbornik - ja Liturgija Zbornik -nuottikokoelmista sekä serbialaisten säveltäjien sähköisistä nuottijulkaisuista. 74 Mielestäni vaihtoehtoiset veisut lisäävät nuottijulkaisun käytettävyyttä Suomen kirkossa sekä antavat laajemman kuvan serbialaisten melodioiden omaleimaisuudesta. Suomenkielisessä liturgian sovituksessa on kuitenkin pyritty pysymään mahdollisimman pitkälle uskollisena alkuperäiselle Resanovicin kokoaman kaksiäänisen liturgian tyylille. Alkuperäisistä ratkaisuista on poikettu esimerkiksi silloin, kun Resanovicin sovituksessa lauluosien pituus on suunniteltu sopivaksi käytäntöön, jossa pappi lukee salaiset rukoukset salaisesti; suomenkielisessä sovituksessa joitain osia on hieman lyhennetty, jotta veisut olisivat sopivan mittaisia myös papin lukiessa rukouksia ääneen. Suomenkieliseen liturgiaan on pyritty löytämään lisäksi vaihtoehtoisia yksinkertaisia, melodisia veisuja, koska sovitus on suunnattu erityisesti lapsikuoroille, joille laulujen melodisuus ja liikkuvuus ovat tärkeitä. Varsinkin liturgian ektenioihin 75 on etsitty vaihtoehtoisia melodioita, sillä vuororukousta Herra armahda toistetaan jumalanpalveluksessa useasti. Esimerkissä 2 on Liturgija Zbornik -nuottikokoelmasta löytynyt vaihtoehtoinen suuren ektenian melodia suomeksi 76 ja alkuperäinen mallisävelmä kirkkoslaaviksi. 77 Esimerkki 2 73 Resanovic piti laajennusta hyvänä idena. Resanovic 2017d: Yksityinen sähköpostiviesti. 74 [sv-djordje.org] [ 75 Kaikkiin ektenioihin (suuri-, anomus- ja hartauden ektenia) on etsitty vaihtoehtoisia melodioita. 76 a) Hakonen, S. 2016/2017, b) Божественнаѧ Литургиѧ 2009,

19 Suomenkielisessä sovituksessa on pitänyt huomioida suomalaisten ja serbialaisten antifonikäytäntöjen eroavaisuudet. 78 Suomenkielisessä liturgiassa antifonit on tehty yhdenmukaisiksi suomalaisen jumalanpalveluskäytännön kanssa: ensimmäinen antifoni 79 on sovitettu siinä muodossa, kuin psalmin 103 teksti on ollut yleensä tapana Suomessa laulaa. 80 Kuva 4 Kaksiäänisen liturgian sisällys Bysanttilaisessa perinteessä ensimmäinen antifoni on tapana laulaa 8. sävelmällä, näin on myös Serbiassa. Venäläisessa perinteessä ensimmäinen antifoni lauletaan vastaavasti 1. sävelmällä. Jumalallinen liturgia 2011, antifoni: Resanovic 2013, 2 3. Hakonen, S , 3 4. Мокрањац 1989, Vanhat tekstit asettuivat sovitukseen luontevammin. Liturgia 1954, Hakonen, S. 2016/

20 Resanovicin liturgian sovituksesta poiketen toisen antifonin 82 psalmi 146 on sovitettu kokonaisuudessaan suomalaiseen käytäntöön sopivaksi serbialaisia nuottikirjoja ja melodiamalleja hyödyntäen. Suomen perinteinen antifonikäytäntö ei ole kuitenkaan täysin tuntematon myöskään Serbiassa, sillä Serbian luostareissa antifonien psalmit lauletaan usein venäläisen käytännön mukaisesti kokonaisuudessaan. Tästä syystä kokonaiset antifonipsalmit löytyvät myös serbialaisista nuottikirjoista. 83 Arkkipiispa Paavalin kokoama muoviliturgia noudattaa jossain määrin serbialaisten ja kreikkalaisten seurakuntien antifonikäytäntöä. 84 Liturgian kolmannen antifonin laulukäytäntö on Serbiassa jokseenkin samanlainen kuin suomalaisessa liturgiakirjassa. Sama käytäntö on myös joissain Kreikan luostareissa. Liturgian ehtoollisen jälkeisissä veisuissa 85 käytetään serbialaisissa seurakunnissa hyvin suosittua Karlovci-sävelmistöä. 86 Ehtoollisen jälkeiset veisut ovat rakenteeltaan serbialaisen 4. troparisävelmän eräs variaatio. Nämä sävelmät ovat nimensä mukaisesti peräisin Karlovcin kaupungin alueelta Vojvodinasta, Pohjois-Serbiasta. Tämän alueen kirkkolauluperinne on kansanmusiikkivaikutteista ja vähemmän bysanttilaista kuin eteläisempi traditio. Sävelmät soveltuvat hyvin suomen kielelle sovitettavaksi. Vaihtoehtoisten ekteniamelodioiden ja kokonaisten antifonitekstien lisäksi isoimmat erot suomenkielisessä sovituksessa verrattuna Resanovicin kokoamaan sovitukseen ovat kokonaan nuotinnetut arkipäivien liturgian antifonit. 87 Suomenkieliseen liturgiaan on liitetty loppuun vaihtuvien veisujen liiteosa. Liiteosassa on arkipäivien antifonien lisäksi vaihtoehtoisia kerubiveisuja, 88 Rauhan laupeutta -veisu terssiasetelmassa ja Kristittyjen varma puolustaja-veisu Toinen antifoni: Resanovic 2013, 4 5. Hakonen, S , 3-4. Мокрањац 1989, Мокрањац 1989, Uuden liturgiakirjan loppuosan Typikon osiossa on selkeästi esitelty slaavilaisen ja bysanttilaisen antifonikäytäntöjen eroavaisuudet. Jumalallinen liturgia 2011, Verikov toteaa Muoviliturgian antifoneista: Uuden liturgiasävelmistön antifonit ja ohjeet niiden laulamisesta poikkeavat siis huomattavasti Nuottiliturgian vastaavista ja Suomen ortodoksisessa kirkossa yleisesti käytetyistä. Verikov Me näimme totisen ja Täyttyköön suumme. Hakonen, S. 2016/2017, Resanovic 2013, Sama melodia löytyy myös täältä: Drobac, M. 2008, (The Divine Liturgy for Cantors). 86 Karlovcin (karlovac) sävelmistön perusta syntyi vuonna 1791, kun arkkimandriitta Dimitrije Krestić ( ) ja Dionisije Čupić opettivat Sremski Karlovcin seminaarissa. Karlovci-sävelmistössä yhdistyvät kreikkalaisperäinen ja serbialainen kirkkomusiikki. Petrović 2007, Takala- Roszczenko 2018: Opintojakson luentomateriaali. 87 Hakonen, S. 2016/2017, Varsinkin Ruska Kerubiveisua kuulee laulettavan monilla äänitteillä. Kerubiveisu löytyy yksiäänisenä Opšte Pojanje -teoksesta sivuilla F-duurissa. Liite 4. a. Yksiääninen nuotinnus: Drobac, M. 2008, (The Divine Liturgy for Cantors) b. Neliääninen: Stanković, Божественнаѧ Литургиѧ 2009, 127. ja c. Kaksiääninen: Hakonen, S. 2016/2017, Hakonen, S. 2016/2017, 42. Veisu siirtyy lopullisessa versiossa alkuperäiselle paikalle. 17

21 Kuva 5 Liiteosan sisällys. 90 Liiteosan arkipäivien antifonien tekstit noudattavat suomalaisen nuottiliturgiakirjan käytäntöä. 91 Arkipäivien antifonien lauselmat lauletaan terssissä yksinkertaisella resitatiivimelodialla, kuten esimerkissä on nähtävissä. Esimerkissä 3 on arkipäivän ensimmäisen antifonin 1. lauselma ja liitelauselma suomeksi 92 ja alkuperäinen mallisävelmä Liturgija Zbornik -nuottikokoelmasta. 93 Esimerkki 3 90 Hakonen, S. 2016/2017, Arkipäivän antifonin liitelauselmina olevat psalmin jakeet on Serbiassa tapana lukea. Suomenkielisessä sovituksessa antifonien liitelauselmat lauletaan suomalaisen käytännön mukaisesti osmoglasnik-sävelmistön toisen sävelmän kaavaa noudattaen. Tekstit: Liturgia 1954, Uudet tekstit: Jumalallinen liturgia 2011, Hakonen, S. 2016/2017, Божественнаѧ Литургиѧ 2009, 319. Juhlien antifonien mallisävelmiä löytyy sivuita

22 1.4. Tutkimuksen menetelmät Pro gradu -tutkielmani on kvalitatiivinen, laadullinen vertaileva tutkimus, jossa selvitetään englanninkielisen ja suomenkielisen serbialaisen liturgian eri sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteiden vastaavuutta alkuperäisiin kirkkoslaavinkielisiin melodioihin. Serbialaisten sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteita vertaillaan ja analysoidaan tutkimuksessani pääosin säveltäjä Nikola Resanovicin kokoamien melodiatyyppikategorioiden pohjalta. Lisäksi olen nuotintanut koemielessä Joulutroparin hyödyntäen osmoglasnik-sävelmistön neljännen sävelmän sävelmäkaavaa, Resanovicin kokoamia analyysejä, Notni Zbornik -teoksessa olevaa kirkkoslaavinkielistä Joulutroparin nuotinnusta ja Opšte Pojanje - teoksesta olevia neljännen sävelmän troparisävelmien melodiamalleja. Lisäksi tarkastelen kielen vaikutuksia sovituksissa, ja lopussa vielä kokoan omat analyysini. Hyödynnän tutkielmassani Resanovicin huolella laatimia kategorioita, jotka olen kääntänyt suomeksi. Vertailen kohdeaineistoa niiden pohjalta. Serbialaisten sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteiden yksityiskohtaisemman havainnollistamisen teen analysoimalla neljää veisua, jotka edustavat kolmea eri sävelmää: 1. Niin monta -veisu, 1. sävelmä. 2. Jumalan ainokainen -veisu, 2. sävelmä. 3. Totisesti on kohtuullista -veisu, 4. sävelmä. 4. Joulutropari, 4. sävelmä. Totisesti on kohtuullista -veisu ja Joulutropari ovat molemmat neljännen sävelmän veisuja. Veisut ovat merkittäviä kirkkolauluja, mutta 4. sävelmän eri melodiatyyppejä, joten niihin on ollut mielekästä paneutua tarkemmin erikseen. Lisäksi kirkkovuoden juhlien tropareita laulettaessa neljäs sävelmä on kaikkein yleisimmin käytetty sävelmä. Tästä syystä valitsin jumalanpalvelusten vaihtuvista veisuista analysoitavaksi juuri Joulutroparin. Näiden neljän veisun avulla pyrin vertailemaan osmoglasnik-sävelmistön melodiaformuloiden ominaispiirteitä ja sävelmien säkeiden kiertoa. 19

23 1.5 Tutkimuksen eteneminen Pro gradu -tutkielmani muodostuu johdantoluvun lisäksi neljästä pääluvusta. Johdantoluvussa esitellään tutkimuslähteenä käytetyt serbialaisen kaksiäänisen liturgian sovitukset: säveltäjä Nikola Resanovicin englanninkielinen ja kirkkoslaavinkielinen serbialainen kaksiääninen liturgia sekä tekemäni suomenkielinen sovitus. Pääluvussa 2. esitellään kulttuurihistoriallinen läpileikkaus serbialaisen kirkkolaulun historian alkuvaiheista nykypäivään saakka. Tarkemmin luvussa 2.1 kerrotaan ajasta ennen ensimmäistä maailmasotaa, luvussa 2.2 käydään läpi aikaa 1900-luvun alusta kommunismin päättymiseen ja luvussa 2.3 pehdytään vielä aikaan kommunismin päättymisen jälkeen. Pääluvussa 3. analysoidaan teoreettisesti serbialaisen kirkkolaulun sovittamista eri kielille tutkimuksen ongelman kautta. Luvussa selvitetään, missä määrin englanninkielisten ja suomenkielisten kaksiäänisten sovitusten sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteet vastaavat serbialaisen liturgian kirkkoslaavinkielisten melodiatyyppien formuloiden rakenteiden ominaispiirteitä, tekstien sana-sävel -suhteita, tyypillisiä melodialinjojen harmonisoinnin eroavaisuuksia tai yhteneväisyyksiä. Aluksi luvussa 3.1 esitellään yleisesti melodiatyyppien formuloita ja sävelmien säkeiden kiertoa. Tämän jälkeen luvussa 3.2 perehdytään eri kielten rakenteen vaikutukseen sovittamisessa. Tarkemmin kahdessa alaluvussa käydään läpi tavujen painot, määrät ja lauseiden rytmiikka sekä alaluvussa vertaillaan erimittaisia tekstejä ja melodioita. Luvussa 3.3. esitellään yleisesti serbialaisten sävelmien soinnuttamista Resanovicin haastattelun vastausten ja Mokranjacin Osmoglasnik-teoksesta löytyvän esipuheen pohjalta. Pääluvussa 4 teen yksityiskohtaisemman havainnollistamisen: analysoin käytäntöön soveltaen kolmea erikielisen kaksiäänisen liturgiakokonaisuuden veisusovitusta ja yhtä nuotintamaani troparia Resanovicin kokoamien melodiatyyppikategorioiden pohjalta keskittyen melodiatyyppeihin, sana-sävel - suhteeseen ja harmoniaan. Ensimmäisenä analysoidaan 4.1 Niin monta -veisu (1 sävelmä), toisena 4.2 Jumalan ainokainen -veisu (2. sävelmä), kolmantena 4.3 Totisesti on kohtuullista -veisu (4. sävelmä) ja neljäntenä koemielessä nuotinnettu 4.4 Joulutropari (4. sävelmä). Lopuksi pääluvussa 5. arvioidaan tutkimuksessa käytettyjen tutkimusmenetelmien toimivuutta ja kartoitetaan serbialaisten sävelmien eri kielille sovittamisesta kumpuavia ajatuksia ja johtopäätelmiä. 20

24 2 SERBIALAISEN KIRKKOLAULUN HISTORIA 2.1. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Kaikkien ortodoksisten jumalanpalvelusten kirkkolaulun pohjalla on 700-luvulla vakiintunut kahdeksansävelmäjärjestelmä - Oktoekhos 94 eli kreikaksi Οκτώηχος; oktô eli kahdeksan kertoo sävelmien määrän sekä kahdeksan viikon kierron ja (êkhos/glas) ääni ilmaisee veisun säveltämisen aineiston ja sävelmäjakson säkeittäisyyden ja niissä käytettävien formuloiden valikoiman. Serbialaisen kirkkolaulun juuret ulottuvat aina 800-luvulle, jolloin Balkanin alueen kansat alkoivat kääntyä kristinuskoon. Lähetystyö eteläslaavilaisten serbien ja bulgaarien keskuudessa tapahtui alkuvaiheessa bysanttilaisten veljesten, pyhien apostolien vertaisten Kyrilloksen ja Metodioksen sekä heidän seuraajiensa toimesta. He laativat glagolitsa-aakkoston ja käänsivät ortodoksisen kirkon pyhät kirjoitukset ja jumalanpalvelustekstit kreikasta slaavin kielelle. 95 Serbialaisen kirkkomusiikin kehittymisen kannalta merkittävintä oli Oktoekhoksen eli kahdeksansävelmistön kääntäminen. On ilmeistä, että vastakäännettyjen jumalanpalvelustekstien myötä omaksuttiin myös bysanttilainen kirkkolaulu ortodoksisen kirkon kreikkalaiselta alueelta. Slaavien kääntymisen aikaan kansa ja papisto olivat pääosin kouluttamatonta ja lisäksi ensimmäiset musiikin notaatiotavat olivat ylipäätään vasta kehittymässä niin idässä kuin lännessäkin. Näistä syistä bysanttilainen musiikkiperinne omaksuttiin suullisena perinteenä. 96 Uudella kieli- ja kulttuurialueella bysanttilainen musiikki sai nopeasti vaikutteita paikallisesta kansanperinteestä. Omaleimainen serbialainen penije alkoi kehittyä vähitellen 94 Oktoekhos (kr. Οκτώηχος, oktô, kahdeksan ja êkhos, ääni) termi viittaa kahdeksan sävelmän järjestelmään, johon itäisen ortodoksisen kirkon veisut ja jumalanpalvelustekstit on organisoitu ja luokiteltu. Venäläisessä perinteessä Oktoih, октоих, joka voi olla pelkkä tekstipainoskin Oktoih on sananmukaisesti slaaviksi osmoglasnik, осмогласник, kahdeksansävelmäisyys tarkoittaa kahdeksansävelmistöä musiikillisena järjestelmänä. Takala-Roszczenko 2017a: Opintojakson luentomateriaali. 95 Petrović 2007, 180. Siilin 2016: Opintojakson luentomateriaali. Kirjakieli luotiin Raamatun kirjoitusten saattamiseksi kristinuskoon kääntyneille slaaveille ymmärrettävään muotoon. Koko kanonisoitu muinaiskirkkoslaavilainen tekstikorpuksemme (900-luvulta n. vuoteen 1100) koostuu kreikkalaisten ja latinalaisten hengellisten tekstien käännöksistä. Halla-aho 2006, i. Teksti on johdannosta. [ 96 Resanovic 2009,

25 bysanttilaisen sävelmistön pohjalta. 97 Venäläisen kirkkolaulun historia alkaa vuodesta 988, 98 serbialaisten sävelmien historia on lähes yhtä vanha. Kuitenkin serbialaisia sävelmiä on tutkittu venäläisiä vähemmän. Yhtenä syynä tähän on ollut notaation vähäinen käyttö suullisen tradition rinnalla Serbian kirkon alueella. Tutkiessaan serbialaisen kirkkolaulun alkuvaiheita musiikkitieteilijät perustavat tutkimuksensa pääosin kolmeen lähteeseen: historiallisiin dokumentteihin, säilyneisiin käsikirjoituksiin ja meidän päiviimme säilyneeseen suulliseen perinteeseen. Vanhin säilynyt Serbian alueella käytetty slaavinkieltä edustava dokumentti on vuodelta 1186 peräisin oleva rikkaasti kuvitettu Miroslavin evankeliumi. 99 Kirjaa säilytetään nykyään Belgradin kansalliskirjastossa. Vanhimmat serbialaiset luostarit ovat Studenica (1186) ja Athosvuoren Hilandar (1198). Näissä luostareissa serbialaista kirkkomusiikkia on vaalittu ja laulettu päivittäisissä jumalanpalveluksissa niiden perustamisesta lähtien aina tähän päivään saakka. Hilandarin luostarin vanhimmat neuminotaatiokäsikirjoitukset ovat peräisin ja 1200-luvuilta. Valitettavasti eteläslaavien parissa musiikillinen lukutaito oli harvinaista koko Serbian kirkon historian ensimmäisen 1000 vuoden ajan. Koulutuksen puutteen takia kirjallisia musiikkikäsikirjoituksia on ollut alkujaankin varsin vähän käytössä. Lisäksi suurin osa vanhimmasta nuottiaineistosta on tuhoutunut levottoman historian vaiheissa. Näistä syistä musiikkinotaatiokäsikirjoituksia on säilynyt varsin vähän. 100 Serbian ortodoksinen kirkko sai autokefalisen aseman vuonna Pian tämän jälkeen kanonisoitiin ensimmäiset serbialaiset pyhät ja heidän kunniakseen laadittiin jumalanpalvelustekstit. Serbian kirkon ensimmäinen arkkipiispa Pyhä Sava 101 (noin ) oli myös kirkon ensimmäinen tunnettu hymnografi. 102 Näiden varhaisimpien hymnien melodioita on säilynyt Hilandarin luostarissa 1700-luvulta 97 Moody 2009, Ruhtinas Vladimir otti kasteen. Venäjällä vanhinta kirkkolaulua kutsutaan tavallisimmin nimellä znamennoe penie (знаменное пение, merkkilaulu ) tai znamennyj rospev (знаменный роспев, merkkisävelmä ). Seppälä & Roszczenko 2004, 83, [ 100 Petrović 2007, Peno 2011, Petrović 2007,

26 peräisin olevissa käsikirjoituksissa. 103 Kreikkalaisperäinen sävelmien jako neljään autenttiseen ja neljään plagaaliseen sävelmään korvattiin Serbian kirkossa jo luvulla slaavilaisella tavalla, jossa oktoekhos jakaantuu kahdeksaan eri sävelmään. 104 Vanhin serbialainen nuottiredaktio on Zbornik vuodelta 1431, 105 jonka laatija on Athos vuoren Ivironin luostarin domestikos David Redestinos. Kreikkalaisten sävellysten lisäksi käsikirjoitus 106 sisältää kaksi kirkkoslaaviksi kirjoitettua tekstiä. 107 Lisäksi itäslaavien alueella on ollut myös jonkin verran kulttuurivaihtoa: esimerkiksi serbialainen hymnografi Pakhomii Logothetos vaikutti 1400-luvun puolivälissä Novgorodissa. 108 Aktiiviset yhteydet bysanttilaiseen perinteeseen säilyivät jossain määrin, sillä bysanttilainen muusikko Manouel Khrysafes 109 ( ) työskenteli 1400-luvulla jonkin aikaa Serbiassa ja 1400-luvuilta tunnetaan kolme serbialaista kirkkomuusikkoa: Kyr Stefan ( ) 110, Nikola ja pappismunkki Jesaja (Isaiah). Muutamia heidän sävellyksiään on säilynyt nykyaikaan saakka. Monet heidän käsikirjoituksistaan ovat enimmäkseen kreikkalaisia tai kaksikielisiä kreikkalais-slaavilaisia. 111 Useimmat näistä sävelmistä on löydetty vasta 1900-luvulla, jonka jälkeen niitä on laulettu yleisesti ja jotkut aikamme säveltäjät ovat hyödyntäneet sävelmiä materiaalina teoksissaan. 112 Kreikan kansalliskirjastossa olevaan bysanttilaisella notaatiolla kirjoitettuun kokoelmaan sisältyy muun muassa pappismunkki Jesajan teos Polyeleos Servikos eli serbialainen polyeleo. Kyr Stefanin sävellykset Ninja sili nebesnija (Nyt taivasten voimat) ja Vkusite i vidite (Maistakaa ja katsokaa) tuhoutuivat Belgradin 103 Velimirović 1979, Petrović 2007, Vuoden 1431 kokoelmasta löytyy Pyhän Johannes Koukouzeleksen (n ) sävellyksiä slaaviksi. Kokouzeles oli (Albanian) bulgarialainen bysanttilaisen musiikin kehittäjä, säveltäjä ja laulaja. Petrović 2007, 183. Takala-Roszczenko 2018: Opintojakson luentomateriaali. 106 Hierotheos 2017, 350. Käsikirjoitus on numero Hierotheos 2017, Gardner 2000b, 201. Tunnettiin myös nimellä Pakhomii [Pachomius] serbialainen. 109 Manuel Chrysaphes ( ) oli yksi aikansa tunnetuimmista bysanttilaismuusikoista ja teoreetikoista. 110 Kyr Stefan oli serbialainen munkki, protopsaltis, musiikkitieteilijä, kuoronjohtaja ja säveltäjä. Hänen kuuluisin teoksensa Psaltikia on keskiajan merkittävimpiä serbialaisen musiikin dokumentteja. Alkuperäisestä teoksesta on jäljellä 12 valokopiosivua. Peno 2011, Penon artikkelissa on eräs mielenkiintoinen yksityiskohta: (käännös minun) Näiden kolmen säveltäjän kohdalla heidän nimiensä yhteydessä termi serbialainen tarkoittaa sitä, että he todennäköisesti kuitenkin kuuluivat kaksikieliseen (ei serbialaiseen) yhteisöön. Peno 2011, [ n] 112 Petrović 2007,

27 pommituksissa 1941, mutta niistä säilyivät säveltäjä Kosta Manojlovićin valokuvaamat neuminotaatiot. Musiikkitieteilijä Dimitrije Stefanović 113 (1929 ) transkriboi ja julkaisi 1960 luvulla nämä Kyr Stefanin Nyt taivasten voimat ja Maistakaa ja katsokaa -veisut. 114 Musiikkitieteilijä Dimitrije Stefanovic toteaa: Nämä sävelmät kertovat Serbian ja 1400-luvun kehittyneestä kulttuurillisesta ilmastosta, jonka tiedetään vallinneen tuolloin kirjallisuuden, fresko-maalauksen ja arkkitehtuurin alalla. 115 Vanhin säilynyt painettu serbialainen liturginen kirja on vuodelta 1494 peräisin oleva Cetinjen Oktoekhos luvun kansallista perinnettä edustavat serbialaisille pyhille omistetut Sbrljak veisujen kokoelmat. 117 Kuva 6 Kyr Stefanin neuminotaatiota: Nyt taivasten voimat -veisu. 118 Laajat serbien asuttamat alueet olivat ja 1600-luvuilla Ottomaanien vallan alla. Tähän aikaan kirkkomusiikkia hallitsivat kreikkalaiset vaikutteet. Serbian kirkossa oli 113 Dimitrije Stefanović (1929 ) on Pancevosta kotoisin oleva serbialainen kapellimestari, musiikkitieteilijä ja akateemikko. Hän on kiinnittänyt erityistä huomiota keskiaikaisten asiakirjojen löytämiseen, transkriboimiseen, kriittiseen arviointiin ja julkaisemiseen. [ Коаутор N. G, Wilson] Manuscripts of Byzantine Chant in Oxford, Oxford 1963, 56 + tab Petrović 2007, 185. Stefanovicin julkaisut tulivat heti hyvin tunnetuiksi ja suosituiksi muusikkojen piirissä. Monet luvun serbialaiset säveltäjät käyttivät näitä melodioita sävellyksissään. 115 Resanovic 2009, 23. (käännös minun) 116 Petrović 2007, Perković 2013, Alkuperäinen Nyt taivasten voimat -veisu on Belgradissa kansallisessa kirjastossa, MS 93. Danica 2007,

28 käytössä 1500-luvulla keskibysanttilainen Koukouzelesin notaatio. 119 Serbialaista kirkkomusiikkia säilyi tältä ajalta kreikkalaisten, venäläisten ja romanialaisten muusikkojen muistiin merkitsemänä. Vuonna 1557 toimintansa jälleen aloittaneella Pećin patriarkaatilla oli koko serbialaisen ortodoksian kannalta suuri vaikutus luvun lopussa käytyjen Itävallan ja Turkin välisten sotien seurauksena suuri joukko serbialaisia joutui pakenemaan eteläisiltä asuma-alueiltaan Itävaltaan. Habsburgien hallitsemalla alueella serbit saivat uskonnollisen vähemmistön aseman ja saivat myös oikeuden perustaa kouluja. Näin saivat alkunsa Sremski Karlovicin (1700-luvulla) ja Novi Sadin (1800- luvulla) serbien hengelliset ja kulttuurilliset keskukset. 121 Etenkin Sremski Karlovcin seminaarin oppilaat ja kirkkolaulajat kiersivät ahkerasti koko Habsburgien maalla opettamassa kirkkolaulua luvun lopulla arkkimandriitta Dimitrije Krestić ( ) ja Dionisije Čupić yhdistivät kreikkalaisperäistä ja serbialaista kirkkomusiikkia metropoliitta Stevan Stratimirovićin ( ) myötävaikutuksella pannen alulle niin sanotun Karlovcilauluperinteen. 122 Karlovcin (karlovac) sävelmistön perusta syntyi vuonna Lauluperinne sai nimensä Sremski Karlovcin kaupungista, jossa sijaitsi Habsburgien Itävallan serbien arkkipiispan istuin. 123 Vuosisatoja kestänyt Ottomaanien aika päättyi vuonna 1830 Serbian itsenäistymiseen. Kontaktit länsieurooppalaiseen ja venäläisen musiikkiin johtivat serbialaisen kirkkomusiikin muutosprosessiin. Metropoliitta Stevan Stratimirović, Kornilije Stanković ( ) ja Stevan Stojanović Mokranjac ( ) muokkasivat kukin osaltaan bysanttilaistyylisiä modaalisia sävelmiä paremmin länsimaiseen duuri-molli -soinnutukseen 119 Nimekäs musiikkiteoreetikko ja säveltäjä Johannes Koukouzeles (s.n. 1270, kuoli 1300-luvun puolivälissä) laati suurten merkkien luettelon nimeltä Suuri Ison (Μέγα Ίσον), jota uskollisesti kopioitiin musiikkiteoreettisissa traktaateissa aina 1800-luvun alkuun asti. Olkinuora & Seppälä 2007, Keskibysanttilaisten neumien kuuluisin teoriateos on Papadike, jolla on erittäin rikas käsikirjoitusperinne. Sen yhteydessä on yleensä myös pyhän Johannes Koukouzeleksen oppilaulu Mega Ison sekä hänen kehittämänsä kahdeksansävelmistön pyörä eli trokhos. Olkinuora [ 120 Petrović 2007, Petrović 2007, Djaković 2017, 502. Arkkimandriitta Dimitrije Krestić ( ) ja Dionisije Čupić opettivat tuohon aikaan Sremski Karlovcin seminaarissa. Takala-Roszczenko 2018: Opintojakson luentomateriaali. 123 Velimirović, s.a. [ 25

29 soveltuviksi. 124 Säveltäjä Kornilije Stanković editoi piispojen ohjauksella Karlovcilauluja ja kirjoitti niitä suuren määrän muistiin modernilla länsimaisella nuottikirjoituksella. Hänen harmonisoimansa kirkkomusiikki syntyi yksiäänisen sävelmistön pohjalle. Lisäksi Stanković sovitti pääosan kokoamistaan sävelmistä neliääniselle sekakuorolle. Kuva 7 Stankovićin neliäänistä Karlovci-melodian harmonisointia. 125 Stanković oli sovittajana suhteellisen konservatiivinen ja pyrki harmonisoinneissaan jumalanpalveluksia palvelevaan tyyliin. Stankovićin soinnutuksen tyypillisiä piirteitä ovat perussoinnut ja niiden käännökset, erilaiset septimisoinnut sekä modulaatiot. Usein hän käyttää soinnutuksessaan myös äänten vastakkaisliikettä. 126 Stanković sävelsi kaksi liturgiakokonaisuutta vuosina Vuosina Stanković keräsi valtavat määrät muutakin perinteistä serbialaisten sävelmien aineistoa: hänen laaja kokoelmansa sisältää kaikki kolme liturgiaa, Oktoekhoksen, Kristuksen ja Jumalansynnyttäjän juhlien sekä muiden pyhien stikiiroita. Nämä kolme kirjaa julkaistiin Wienissä vuosina ; 17 teoksen osaa on säilynyt Belgradissa Tieteen ja taiteen Akatemiassa. 127 Osa Stankovićin nuoteille kirjoittamista 124 Resanovic 2009, 24. Djaković 2017, Vanhan Karlovci-melodian pohjalle harmonisoitu Halleluja -veisu on esimerkkinä Stankovićin yksinkertaisesta harmonisoinnista, jossa melodiaa soinnutetaan alton rinnakkaisella terssillä. Tenori ja basso laulavat yksinkertaista pysyvää säveltä eli urkupistettä. Божественнаѧ Литургиѧ 2009, 102. Urkupiste kuuluu hajasäveliin. Tutkielmani mallimelodioiden loppuformuloissa esiintyy viidenlaisia hajasäveliä: ennakkosäveliä (es), lomasäveliä (ls), sivusäveliä (ss), pysyviä säveliä eli urkupiste ja vaihtosäveliä (vs). Hajasävelet ovat usein melodiassa luovia ja koristelevia elementtejä ja niillä on musiikillisesti suurempi merkitys kuin mitä itse nimitys helposti antaa ymmärtää. [ 126 Nuottiesimerkkejä Stankovicin neliäänisistä sovituksista on tutkielman liitteissä 4b. Stankovicin Ruska Kerubiveisu ja 11a. Stankovicin Joulutropari. 127 Petrović 2007,

30 perinteisistä serbialaisista liturgian veisuista on julkaistu eri nuottikokoelmissa, 128 kun taas osa hänen tuotannostaan on vielä julkaisematta. Kuva 8 Stankovićin nuotintama ja harmonisoima Kerubiveisu. 129 Habsburgien alueella ja myöhemmin muualla Länsi-Euroopassa koulutetut serbit ryhtyivät rakentamaan itsenäisen kotimaansa kulttuurin, taiteen ja koulutuksen perustaa. Niinpä Stankovičin jälkeen monet muutkin muusikot alkoivat kirjoittaa muistiin suullisena perinteenä läpi vuosisatojen säilynyttä kirkkomusiikkia. Merkittävin melodioiden kokoaja oli serbialaisen kirkkomusiikin suurmies Stevan Stojanović Mokranjac. Muita nuotintajia olivat Nenad Barački ( ), Tihomir Ostojić ( ), Jovan Kozobaric, piispa Stevan Lastavica ( ) ja Branko Cvejic ( ). 130 Mokranjac puolestaan jatkoi sovitustyötä vakiintuneiden klassisten periaatteiden mukaan 1890-luvulla. 131 Mokranjac painotti kuoromusiikin alkuperäisen liturgisen 128 Liturgija Zbornik -nuottikokoelmassa on Stankovićin Pyhän Johannes Krysostomoksen ja Pyhän Basileios Suuren jumalallisen liturgian veisuja sekä Ennenpyhitettyjen lahjain liturgian veisuja. Божественнаѧ Литургиѧ Nuottikirjoitus on vuodelta Kornilije Stankovićin harmonisoima Kerubiveisu on esitetty Wienissä vuonna 1855, 40 henkisellä kuorolla. Alkuperäinen nuotti löytyy Belgradin Tieteen ja taiteen akatemian arkistosta numerolla Tämä Stankovićin Kerubiveisu on Resanovicin kokoamassa kaksiäänisessä liturgiassa englanniksi ja kirkkoslaaviksi. Kerubiveisu on sovitettu myös suomenkieliseen liturgiaan. Petrović 2007, 193. Liite 5. Stankovićin Kerubiveisun melodia. a) Englanniksi: Resanovic 2013, 18. b) Kirkkoslaaviksi: Resanovic 2013, 19. c) Hakonen, S. 2016/2017, 22. d) Yksiääninen nuotinnus: Drobac, M. 2008, 18. (The Divine Liturgy for Cantors). Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että tässä yksiäänisessä kerubiveisussa mainitaan sen olevan ukrainalainen sävelmä. 130 Resanovic 2009, Mokranjac kirjoittaa itsekin Osmoglasnik-teoksen esipuheessa, että serbialaiset laulajat eivät laulaneet tasavireisen (duuri-molli) virityksen mukaisesti 2., 4. ja 6. sävelmiä, vaan laulajat lauloivat näissä sävelmissä jotain duurin ja mollin väliltä. Joissain tapauksissa laulajat nostivat soinnun duuriksi laulun lopussa. Мокрањац 1996, 10. Peno 2012,

31 tehtävän merkitystä. Hän tallensi serbialaiset sävelmät hieman yksinkertaistetussa muodossa sisällyttäen monia sävelmien variaatioita muun muassa Osmoglasnik ja Opšte Pojanje teoksiin. 132 Jumalanpalvelusten vaihtuvissa veisuissa, kuten kanonien irmosseissa ja stikiiroissa Mokranjac käyttää yksinkertaisempaa soinnutusta kuin kiinteissä osissa Serbiassa Mokranjacia pidetään yleisesti heidän merkittävimpänä liturgisena säveltäjänään. Musiikkitieteilijä Djakovićin mielestä Mokranjac kykeni säilyttämään teosten alkuperäisen hengen uudessa musiikillisessa ympäristössä. 133 Mokranjac vakiinnutti kirkkomusiikin kolme kategoriaa: 1) korkeataiteelliset serbialaisen kirkkolaulun sovitukset, 2) yksinkertaiset sovitukset liturgiseen käyttöön ja 3) yksiääniset alkuperäiskappaleet. 134 Kuva 9 Näyte Mokranjacin Karlovci-melodian pohjalta säveltämästä kerubiveisusta Resanovic 2005, iii. Preface [ 01-Blessed_is_the_man.pdf] 133 Djaković 2007, 172. Peno toteamus: (käännös minun) Näitä näkemyksiä ei voida hylätä täysin virheellisinä, mutta koko Mokranjac-kertomus edellyttää perusteellista kriittistä uudelleenarviointia. Peno 2017, Djaković 2007, Mokranjacin serbialaisen Karlovci-melodian pohjalta säveltämä kerubiveisu löytyy Liturgija Zbornik -teoksen sivuilla Божественнаѧ Литургиѧ 2009, Mokranjacin liturgia on varsin vaativa kuoroteos, jonka esittämiseen tarvitaan paikoitellen kahdeksanääninen kuoro. Radio Television Belgrade Choir 1982a: Kerubiveisu alkaa kohdasta 09:35. Kuvassa on Heittäkäämme pois kaikki maalliset huolet -osan alkua. [ 28

32 Mokranjacin keskeisimpinä sävellyksinä pidetään Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgian lisäksi Opeloa. 136 Mokranjac on säveltänyt paljon kuoroille: Pyhän Johannes Krysostomoksen liturgian ohella 90 kuoroteosta ja lukuisia teoksia lapsikuoroille. Lisäksi 1800-luvulla Serbian kirkkolaulun kulttuurihistoriassa omaleimaista ja mielenkiintoista, kuorotoiminnan pohjalta syntynyttä, alun perin paikallista, mutta laajentuvaa musiikkiyhdistystoimintaa edustaa Pancevon 137 serbialainen kirkkolauluyhdistys, The Serbian Church Singing Society of Pancevo. 138 Varsinainen yhdistyksen perustusvuosi on Aloitteen perustamisesta teki Pancevon Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen kirkon pappi Konstantin Arsenović, joka halusi saada kirkkoonsa kuoron. 139 Samanlaisia laulujärjestöjä perustettiin myös muihin läheisiin kaupunkeihin, kuten esimerkiksi Novi Sadiin. Ensimmäisenä kirkkolauluyhdistyksen vuosikymmenenä kirkoissa laulamisen ohella kuorot esittivät myös oopperoita ja lisäksi heillä oli orkestereita, teatteritoimintaa ja musiikkikouluja. Serbialainen kuoronjohtaja Carina toteaa, että Serbian kansalla oli monenlaisia vaikeuksia ennen vuotta 1870, mutta ajanjakso vuodesta 1870 alkaen ensimmäiseen maailmansotaan saakka oli kirkkolauluyhdistyksen parasta aikaa. Silloin heillä oli iso kuoro, 3 laulukoulua, musiikkikoulu, orkesteri ja stipenditoimintaa lahjakkaille nuorille. 140 Yhdistyksen toiminnan alusta saakka lahjakkaita nuoria lähetettiin opiskelemaan Prahaan, Wieniin ja Budapestiin luvulta kommunismin päättymiseen Polyfoniset sovitukset lisääntyivät eksponentiaalisesti Serbian kuorolauluperinteen nousukaudella 1800-luvulla. Traditionaalinen serbialainen kirkkolaulu loi perustan 136 Serbialainen Opelo (Опело, Requiem) on panihidan (vainajien muistopalvelus) ja hautauspalveluksen valikoiduista osista koostuva kuoroteos. Djaković 2007, 174. Mokranjacin Opeloteoksen osat: 1. Gospodi pomiluj (Herra armahda) 2. Njest svjat (Hautauspalveluksen kanonin 3. irmossi; Ei kukaan ole niin pyhä.) 3. So svjatimi upokoj (Kontakki; Saata, oi Kristus.) 4. Dusi i duši (Henget ja vanhuskasten sielut) + Vječnaja pamjat (Ollos iäti muistettu). Radio Television Belgrade Choir 1982b. [ 137 Pancevon kaupunki on Serbiassa kahden joen, Timisin ja Tonavan yhtymiskodassa. 138 Carina 2010, Carina 2010, 243. Pappi Konstantin Arsenovićilla oli näkemystä, a man with vision. 140 Carina 2010,

33 myöhemmin kehittyneelle polyfoniselle kirkkolaululle, jonka kodifioivat aikanaan Stanković ja Mokranjac. 141 Mokranjacin kauden jälkeen serbialaisten säveltäjien ja kirkollisen kuoromusiikin suhde muodostui uudeksi esteettiseksi ja taiteelliseksi ongelmaksi 1900-luvulla. Lähes jokainen säveltäjä sävelsi ortodoksista kuoromusiikkia ennen kommunistisen hallinnon vakiintumista vuonna 1945, mutta ei ollut olemassa yhtä käsitystä kansallisesta tyylistä. Oman vahvan vaikutuksensa Serbian kirkkomusiikkiin toivat Venäjän vallankumouksen jälkeen maahan paenneiden venäläisten emigranttien perustamat lukuisat kirkkokuorot, jotka konsertoivat laajalti eri puolilla maata. 142 Euroopan musiikillisissa keskuksissa opiskelleet serbialaiset säveltäjät saivat vaikutteita oman aikansa musiikillisista virtauksista. Leimallista Mokranjacin jälkeiselle ajalle oli säveltäjien aikaisempaa suurempi taiteellinen vapaus. 143 Serbiassa 1900-luvun alussa ennen toista maailmansotaa liturginen sävellystaide kehittyikin voimakkaasti suuntaan, jossa sävellykset liikkuvat liturgisen musiikin ja taidemusiikin rajoilla. Tuolloin sävelletyt liturgia- ja opelo-teokset olivat liian vaativia kirkkokuorojen toteutettaviksi. Näistä sävellyksistä suurin osa on edelleenkin julkaisematta. 144 Pancevon kirkkolauluyhdistyksen osalta ensimmäisen maailmansodan alkaessa lautakunnan jäsenet pidätettiin ja vangittiin, arkistot takavarikoitiin ja dokumentteja hävitettiin. Sodan lopulla Serbian armeija marssi vuonna 1918 Pancevoon ja vapautti kaupungin. Yhdistys pääsi jatkamaan toimintaansa ja sai tunnustusta työstään. 145 Venäjän vallankumouksen tukahdutettua venäläisten kirkkomuusikkojen luomistyön muodostui Serbiasta maailmansotien välisen ajan johtava uuden ortodoksisen musiikin keskus. Aikakauden merkittävimpiä säveltäjiä olivat mm. Petar Konjović ( ), Milivoje M. Crvcanin ( ), Miloje Milojevic ( ), Kosta P. Manojlovic ( ), Marko Tajcevic ( ) ja Stevan Hristić ( Moody 2007, 2011, 5. [ ant_in_the_orthodox_church_in_europe] 142 Djaković 2007, Djaković 2007, Djaković 2007, Carina 2010,

34 1958). 146 Mainittakoon, että Stevan Hristić oli työskennellyt Moskovassa Aleksandr Kastalskin ( ) kanssa. Tästä syystä Hristić oli omaksunut säveltämiseensä vaikutteita moskovalaisesta sävellystyylistä, jossa pohjalla on usein yksiääninen sävelmä, jota käsitellään itsenäisesti eri äänissä. Serbiassa vaikutti sotien välisellä ajalla taiteilijoiden nationalistinen Zograf-ryhmä. Ryhmän jäsen professori Milenko Zivkovic ( ) pyrki tavoittelemaan Serbian kansalliselle perinteelle rakentuvaa sävellystyyliä. Hän ammensi vaikutteita bysanttilaisesta lauluperinteestä, mutta samalla hän käytti myös hyvin moderneja keinoja, kuten glissandoefektejä, ennakoiden siten kolmekymmentä vuotta myöhemmin sävelletyn Einojuhani Rautavaaran Kokoöisen vigilian tyylikeinoja. 147 Sotien välisenä aikana kirkkomusiikki oppiaineena poistettiin valtiollisista kouluista. Kuva 10 Zivkovicin Da ispolnjatsja eli Täyttyköön suumme. 148 Toisen maailmansodan ja kommunistisen vallankumouksen myötä suuri määrä kauniita ja rikkaita melodiavariantteja unohtui. Gardner toteaa seuraavalla tavalla: Mitä tulee ortodoksisiin slaavilaisiin, Serbian ja Bulgarian kirkkoon, tiede on käsitellyt niiden lauluhistoriaa hyvin vähän. Sitä paitsi yleinen tilanne näissä maissa ei ole suotuisa perusteellisten tieteellisten tutkimusten julkaisemiseen tällä alalla. Vaikka näillä kirkoilla on sama liturginen kieli kuin Venäjän kirkolla, laulu on hyvin erilaista; laulun tieteen ja käytännön ongelmat ovat toisenlaisia kuin itäslaaveilla, so. venäläisillä ja ukrainalaisilla. Myöskään täällä eivät olosuhteet ole suotuisia monipuoliseen tieteelliseen työhön laajemmassa mielessä Djaković 2007, Djaković 2010, Moody 2014, Gardner 2000a, 92. Tästä ortodoksisen kirkkomusiikin seminaarin Gardnerin pitämästä luennosta saa loistavan kuvan kommunismin ajasta. 31

35 Hyvin harvat säveltäjät jatkoivat kirkkomusiikin säveltämistä vuoden 1945 jälkeen, koska kommunistihallinto pyrki tukahduttamaan ortodoksisen taiteellisen kehityksen. Käännekohta koettiin 1980-luvun lopulla, kun Jugoslavian eri kansat alkoivat korostaa omia kansallisia arvojaa. 150 Sosialismin ajan säveltäjät Zoran Hristic (1935 ), Slobodan Atanackovic (1937 ), Svetialav Bozic (1954 ) ja Dimitrije Golemovic (1954 ) ovat vain vähäisessä määrin sidoksissa kirkon aikaisempaan musiikkitraditioon. Leimallista joukolle oli heikko yhteys vanhaan kirkkolauluun, vähäinen tietämys liturgian draamallisesta rakenteesta sekä homogeenisen musiikillisen kielen puute Aika kommunismin päättymisen jälkeen Bogdan Djakovićin mukaan Serbiassa on kommunismin kaaduttua eletty viimeiset kolmekymmentä vuotta serbialaisen kulttuurin renessanssia. Säveltäjien määrä on kuitenkin pysynyt edelleen melko pienenä. Parhaiten koulutetut säveltäjät eivät ole vielä olleet laajasti kiinnostuneita kirkkomusiikin säveltämisestä. Tämän päivän merkittävimpiä serbialaisia kirkkosäveltäjiä ovat muun muassa Miodrag Govedarica (1950 ), Milorad Marinković (1976 ) ja nykymuusikoista tuotteliain Svetislav Božić (1954 ). 152 Govedarican säveltämän konservatiivishenkisen liturgian ( ) ehtoollislauselma Ottakaa vastaan -veisu on Djakovićin arvion mukaan tämän ajan kansainvälisesti yksi tunnetuin serbialainen kirkkoveisu. 153 Kuva 11 Suomenkielinen sovitus Miodrag Govedarican Ottakaa vastaan-veisusta Djaković 2013, Djaković 2013, Djaković 2015, Djaković, 2015, Hakonen, S. 2016/2017, 25. Liite 6. Hakonen, P Miodrag Govedarican Ottakaa vastaanveisun neliääninen sovitus,

36 Omaperäisintä serbialaista uuden musiikin luomistyötä edustaa romanien kielelle sävelletty ja heidän perinteisiä melodioitaan hyödyntävä Zoran Mulićin säveltämä Pyhän Johannes Krysostomoksen Gypsy Liturgy (2010). 155 Puhuessaan serbialaisen kirkkomusiikin tulevaisuudesta Djaković lainaa Albert van der Shootin sanoja: Jokainen rekonstruointi on aina uusi rakennelma, ja idea autenttisuudesta on käytännössä useammin seurausta ymmärryksestä kuin implisiittisestä luomisesta. 156 Djaković jatkaa: On tärkeää painottaa uskonnollisen taiteen parissa tapahtuvan työn merkitystä. Siinä esteettinen perspektiivi on vain yksi puoli ongelmasta. Uuden kirkkomusiikin ei tulisi olla vain taiteellinen objekti, jolla on potentiaali ilahduttaa meitä, vaan ennemminkin sen tulisi elävästi muistuttaa todellisuudesta taiteen yläpuolella. 157 Carina toteaa vielä Pancevon kirkkolauluyhdistyksestä, että toisen maailmansodan jälkeen yhdistyksen toiminta keskittyi lähinnä heidän omaan kirkkoonsa. Kuitenkin 1900-luvun loppupuolella kommunismin päättymisen jälkeen alkoi yhdistykseen liittyä jälleen lisää nuoria. Nykyään yhdistys edustaa serbialaista kulttuuria ja edistää toiminnallaan sekä maallista että hengellistä serbialaista musiikkia. Akateemikko ja musiikkitieteilijä Dimitrije Stefanovic on johtanut vuodesta 1963 saakka yhdistystä, ja 2000-luvun loppupuolelta alkaen Carina itse on koonnut nuoria laulajia yhdistyksen toimintaan, muun muassa laulamaan häitä tai liturgioita. 158 Serbiassa historiallinen bysanttilainen laulu on ottanut omanlaisen historiallisen suunnan, jonka seurauksena ovat kehittyneet serbialaisen laulun ominaiset piirteet. Serbialainen laulu edustaa omaleimaista perinnettä, mutta sen ohella vaalitaan myös uudelleen elvytettyä bysanttilaista laulua. Bysanttilaisen musiikin edustajia ovat esimerkiksi Hilandarin luostarin munkit, laulaja Divna Ljubojević 159 (1970 ) ja Moisei Petrovićin bysanttilainen kuoro. Dimitrije Stefanovic on tutkinut perustavaa laatua edustavassa teoksessaan Stara Srpska Musika 160 laajalti serbialaisen 155 Djaković 2013, Djaković 2015, 101. (käännös minun) 157 Djaković 2015, 101. (käännös minun) 158 Carina 2010, Serbialainen laulaja ja kirkkomuusikko Divna Ljubojevic on ollut hyvin aktiivinen esiintyjä YouTubessa. Divna Ljubojevic laulaa usein Serbiassa jumalanpalveluksissa Vavedenjen luostarissa, jossa hän on aikoinaan harjoitellut luostarin nunnien ohjauksessa laulamaan Karlovaci-lauluperinteen tyyliin. Дивна Љубојевић [ 160 Stefanović

37 kirkkolaulun varhaishistoriaa ja varsinkin sen varhaisimpia, bysanttilaista notaatiota hyödyntäviä serbialaisia säveltäjiä. 161 Nykyään kirkkolaulua opetetaan jälleen seminaareissa, mutta opetus tapahtuu hyvin vanhanaikaisin menetelmin, lähinnä kuuntelun ja korvakuulon mukaan opiskellen. Vastakastetut uudet kirkon jäsenet ovat taipuvaisia suosimaan kreikkalaisbysanttilaista laulua vuosisataisen serbialaisen perinteen sijasta. 162 Bysanttilaisen musiikin uusi herääminen alkoi 1980-luvulla kahdensadan vuoden katkoksen jälkeen. Yhteydet Kreikan kirkkoon lisääntyivät, jolloin luostareiden kautta alettiin kouluttaa uutta bysanttilaisen musiikin laulajasukupolvea. Serbian kirkon piirissä jotkut pitävät bysanttilaista musiikkia serbialaista rikkaampana ja hengeltään jumalanpalveluskäyttöön sopivimpana. Toiset taas vastustavat bysanttilaisen kirkkolaulun leviämistä, koska he pitävät sitä Serbian kirkon omalle perinteelle vieraana. 163 Viime vuosina Serbian musiikkitieteilijöiden keskuudessa on syntynyt käsitys, jota ei ole täysin todistettu, jonka mukaan Serbian kirkon laulukäytäntö 164 olisi vakiintunut nykyiseen muotoonsa 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa. 165 Lisäksi Penon mielestä serbialaisten melodioiden modaaliset piirteet menetettiin, kun melodiat kirjoitettiin länsimaiselle notaatiolle. 166 Serbiassa kirkkokuorot laulavat monisteista, joita tulostetaan internetistä. 167 Serbiassa ovat käytössä samat kirkkoslaavinkieliset tekstit kuin muissakin slaavilaisissa maissa, joten slaavilaisten maiden ortodoksien on helppo hyödyntää toistensa musiikkiperinnettä. Tosin serbialaisessa kirkkomusiikissa yleinen tapa painottaa kirkkoslaavin sanoja sanapainojen vastaisesti vähentää serbialaisten sävellysten käytettävyyttä muissa slaavilaisissa maissa. Serbialaisten kuorojen käyttämissä monistekokoelmissa on serbialaisten sävellysten lisäksi myös Bulgarian ja Venäjän kirkon traditioiden mukaista musiikkia. Painettuja julkaisuja on Serbiassa tehty 161 Moody 2007, Djakovic Hierotheos 2017, Srpsko narodno crkveno pojanje 165 Peno 2012, Peno 2012, Keskustelin aiheesta kesällä 2017 Joensuussa ISOCM:in konferensissa tutkija Bogdan Djakovicin kanssa. Serbialaisten säveltäjien nuotteja löytyy: [ [ ja [ 34

38 pääasiassa yksityisten, epävirallisten tahojen toimesta. Niinpä painettuja nuottikirjoja on vain vähän ja satunnaisesti saatavilla. Yhtenä esimerkkinä yksityisistä kirkollisten laulujen yhdistyksien julkaisutoiminnasta mainittakoon esimerkiksi laadukas Liturgija Zbornik, liturgian nuottikokoelma. Internetistä löytyvän julkaisun taustalla on Pyhän Andreas ensinkutsutun yhdistys. 168 Yhdistyksen perusti Batajnicassa Sveti Andrej Provozvanin kuoro 169 korkeasti siunatun Sremin piispa Vasilijen siunauksella. Yhdistyksen puheenjohtaja on rovasti Jevto Pavlović. Yhdistyksen kuoronjohtajina ovat olleet Jelena Čvoro vuosina ja vuodesta 2007 lähtien Marija Lukić. Liturgija Zbornik -nuottikokoelman sisällön on valikoinut yhdistyksen kuoronjohtaja yhdessä muiden jäsenten kanssa. Kuva 12 Liturgija Zbornik -nuottikokoelman kansilehti Tiedot yhdistyksestä ja kuorosta löytyvät Liturgija Zbornik -nuottikokoelman alkuteksteistä. Serbian kieleltä tekstit on pyynnöstäni kääntänyt teoloian maisteri Nemanja Balcin suomenkielelle. Yksityinen viesti Sveti Andrej Provozvani Pyhän Andreas ensinkutsutun -kuoro on perustettu vuonna Божественнаѧ Литургиѧ

39 3 SERBIALAISEN KIRKKOLAULUN SOVITTAMINEN ERI KIELILLE Kirkkomusiikkia sovitettaessa kieleltä toiselle ovat lähtökohtana alkukieliset jumalanpalvelustekstit. 171 Ortodoksisessa kirkkolauluperinteessä teksti on etusijalla ja musiikki toimii sanojen apuna. Jumalanpalveluksissa tekstiä julistetaan lukien tai vokaalimusiikin avulla. 172 Palvelusten vanhimmat tekstit on saatu perintönä juutalaisuudesta, 173 ja lisäksi on käytössä hyvin rikas kristillinen hymnografia. 174 Ortodoksinen hymnografia on kauttaaltaan laulettua teologiaa. Eri kielten kanssa työskennellessään sovittaja ei siis voi itse päättää liturgisen tekstin ja perinteisen musiikin välisestä suhteesta. 175 Useita liturgisia tekstejä on saatu suoraan enkeleiltä, enkelten opettamana. 176 Enkelilaulusta esimerkkinä ovat myös papin eukaristian aikana lausumat sanat: Voittoveisua laulaen, huutaen, ääntäen ja lausuen. 177 Näihin liturgian pyhän eukaristian loppupuolella papin lausumiin sanoihin kuoro vastaa: Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot. Täynnä on taivas ja maa Sinun kunniaasi. Hoosianna korkeuksissa. 178 Jumalanpalvelusmusiikin tulisi siis olla luonteeltaan enkelilaulun kaltaista ylistystä, 179 jotta rukoilijan huomio säilyisi rukouksessa eikä harhailisi maallisiin huoliin ja askareisiin Käännöksissä saattaa olla vivahde-eroja, ja joskus käännös ei kaikilta osin vastaa alkukielistä tekstiä. Lukkala 2017, 121. Seppälä 2018, 127. Resanovic 2005, ii. (Preface) Ensimmäinen suomenkielinen liturgia vuodelta 1873 (Ivan Albinskiy) oli kaksiääninen. Olkinuora 2009, Seppälä 1996, 10. (Laodikean synodi) Olkinuora & Seppälä 2007, Seppälä 2018, Kaikista tärkein intertekstuaalisten lainausten lähde on luonnollisestikin Raamattu. Olkinuora 2018, 33. Laulun kannalta tärkein perintö on psalmien kirja. Seppälä 2018, Hymnografia (kr. ὕμνος, hymni laulu ylistää ) on rikasta kirkkorunoutta; usein mitallisessa muodossa esitettävää kirkon teologiaa. Ortodoksisten tekstien alkukieli on pääosin kreikka. Suomennettua bysanttilaista hymnografiaa on ollut olemassa jo 1800-luvulta. Olkinuora 2017, Hymnografian esityskontekstissa on muistettava, että suurin osa veisuista on tarkoitettu laulettaviksi. Hymnografia saattaa olla ainoa ikkuna ortodoksisen kirkon opetukseen. Tämän takia käännöstyössä on otettava huomioon monia tekstitraditioon, tekstin tulkintaan, käännösstrategioihin ja tekstien performatiivisuuteen liittyviä seikkoja. Olkinuora Seppälä 2018, 76. Lukkala 2017b, Seppälä 2018, 45 46, 61, Seppälä 2005, Jumalallinen Liturgia 1980, 86. Papin käsikirja. Liturgian eukaristia-osassa papin äänen lausumissa sanoissa viittaan evankelista Johannes Teologin näkyyn neljästä henkiolennosta, jotka veisasivat kiitosvirttä (Ilm.4:6-8). Seppälä 2005b, Profeetta Jesajan näyssä serafit ylistivät Jumalaa sanoilla Pyhä, pyhä, pyhä ja palmusunnuntaina lapset ottivat iloiten Kristuksen vastaan huutaen riemuissaan Hoosianna Daavidin pojalle Hoosianna korkeuksissa! Jes. 6:2-4. Hymnin alkuosa on enkeleiltä, loppuosa on taas lapsilta. Seppälä 2018, Seppälä 2018, 93 94, Enkelten laulu toimii ihmisille ortodoksisen kirkkolaulun esikuvana. Chater 2007, Kerubiveisussa kehotetaan heittämään poissa kaikki maalliset huolet. Seppälä 2006, 14. Rukoile kärsivällisesti ja häiriintymättä, veisaa ymmärtäväisesti ja hyvärytmisesti, niin olet kuin ilmassa leijuva kotkanpoikanen. Seppälä, J. 2010,

40 Kirkkolaulutekstien dogmaattisen sisällön ohella kieleltä toiselle sovitettaessa on paneuduttava huolella myös kunkin käännettävän liturgisen kielen rakenteisiin, jotka saattavat usein vaikuttaa myös musiikillisiin ratkaisuihin. Serbialaisten sävelmien sovittamista varten sovittajan on tarpeellista perehtyä kielten rakenteiden lisäksi mahdollisimman perusteellisesti alkuperäisen sävelmäperinteen syntyhistoriaan, säveltäjiin ja sävelmistöön, melodiaformuloihin 181 sekä sävelmien säkeiden kiertoon, jotta lopputulos on sopusoinnussa osmoglasnik-sävelmistön periaatteiden kanssa. Teoreettisen tietämyksen lisäksi kirkkolauluperinteen käytännön tuntemus auttaa melodioiden sovittamisessa ja analysoimisessa. Peno toteaa käytännön tuntemisesta seuraavasti: Kirkkomusiikin käytännön tuntemus on tutkijalle lähes välttämätöntä, jotta hän voi ymmärtää kirkkolaulua sen liturgisessa sekä yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. 182 Esimerkiksi bysanttilaista kirkkomusiikkia transkriboidessa länsimaisille nuoteille 183 on hyödyllistä tai suorastaan välttämätöntä perehtyä myös käytännössä nykykreikkalaiseen liturgiseen kirkkolauluperinteeseen, koska käytännön kautta välittyy paljon arvokasta perimätietoa kaukaa historian takaa. Pelkkä teoreettinen tutkimus tai sen metodologinen lähestymistapa saattavat johtaa vääriin johtopäätöksiin. 184 Serbialaisten sävelmien käytännön tuntemus teorian rinnalla auttaa tutkielman kohteena olevien neljän veisun melodioiden tarkemmassa analysoimisessa. 181 Myös serbialaisten sävelmien kohdalla: [znamenni-lauluperinteen] melodioiden ja melodiakuvioiden vahva tuntemus on hyvin tärkeää laulua toiselle kielelle sovitettaessa. Lukkala 2015, Peno 2012, 177. (käännös minun) 183 Yksinkertaisen vokaalimusiikin kirjoittamiseen tarkoitettu nuottikirjoitus käsittää noin kaksikymmentä erilaista merkkiä, kun taas neumikirjoitus koostuu noin sadasta eri merkistä. Transkriptiot länsimaisilla nuottikirjoituksella ovat aina likiarvoja. Olkinuora & Seppälä 2007, Tallentaessaan osmogalsnik-sävelmiä Mokranjac ei välttämättä kirjoittanut mitä kuuli, vaan sen, mikä oli kätevästi nuotitettavissa länsimaisille nuoteille. Peno 2012, 20. Kyse on aina jonkin asteisesta tulkinnasta. Seppälä & Roszczenko 2004, Kreikkalaisten tutkijoiden periaate: πράξις-επίβασις-θεωρίας : (käännös minun) Käytäntö on teorian perusta tai through practice to theory: käytännön kautta teoriaan antaa musiikin tutkimuksessa luotettavampia tuloksia kuin länsieurooppalaisten musikologien käyttämä ex cathedra metodi. Peno 2012, 170. Itävaltalaissyntyinen musikologi ja säveltäjä Egon Wellesz ( ) uskoi löytäneensä avaimen bysanttilaisen laulun analysoimiseen (Wellesz ) Mokranjacin serbialaisten nuotitusten avulla. Welleszin tutkimustoteama oli, että alkuperäinen bysanttilainen musiikki oli muuttunut radikaalisti itämaisempaan suuntaan bysanttilaisen imperiumin kaatumisen jälkeen Ottomaanien valloituksen aikana (Wellesz 1923). Peno 2012,

41 3.1 Sävelmien melodiatyyppien formulat ja säkeiden kierto Serbialaisen kaksiäänisen liturgian sävelmät perustuvat kahdeksansävelmistön mukaisiin sävelmäkaavoihin, aivan kuten yleensä muutkin paikalliset ortodoksiset musiikkiperinteet ympäri maailmaa, kukin oman perinteensä mukaisesti. Bysanttilaisessa musiikissa Oktoekhos on niin teksteihin kuin melodiaankin vaikuttava järjestelmä, eikä ole olemassa yhtäkään melodiaa, joka ei kuuluisi kahdeksansävelmistöjärjestelmän piiriin. 185 Serbialaisessa kahdeksansävelmistössä eli osmoglasnik-sävelmistössä on vahvoja yhtymäkohtia kreikkalais-bysanttilaiseen oktoekhokseen, josta serbialaiset sävelmät on omaksuttu lähinnä suullisena perinteenä. 186 Omaleimainen serbialainen penije alkoi vähitellen syntyä paikallisen serbialaisen kieli- ja kulttuuriperinteen vaikutuksesta bysanttilaisen sävelmistön pohjalle. 187 Serbialainen osmoglasniksävelmistö on siis johdettu bysanttilaisesta järjestelmästä. 188 Ensimmäinen ja merkittävin ero on ekhosten 189 (sävelmien) järjestyksen numerointi ja luokittelu. Ekhokset jaetaan kahteen pääluokkaan: autenttisiin 190 ja plagaalisiin. 191 Serbialaisten sävelmien autenttisten ja plagaalisten sävelmien välinen suhde on jossain määrin hämärtynyt ja laimentunut, eikä niillä ole enää samanlaista relationaalista ja tonaalista yhteyttä kuin varhaisessa gregoriaanisessa tai bysanttilaisessa systeemissä. 192 Seuraavaan esimerkkiin 4 on merkitty erikseen oktoekhoskäytännöt Suomessa, Serbiassa ja Kreikassa. Suomessa kahdeksansävelmistön musiikkijärjestelmä on peritty venäläisestä perinteestä, ekhoksia on kahdeksan, eikä 185 Olkinuora 2013, Resanovic 2009, 22. Peno 2011, Moody 2009, Resanovic 2009, 11. Peno 2012, Ekhos (kreikaksi: ήχος) on sävelmä, asteikko, perussävel, melodiat, joilla on määrätyt formulansa ja kadenssinsa; tunnusomaista on myös ethos eli sävelmän ilmapiiri. Takala-Roszczenko 2017a: Opintojakson luentomateriaali. Suomessa olemme tottuneet käyttämään ekhoksesta nimitystä sävelmä, mutta se on hieman harhaanjohtava. Ekhoksessa ei ole kyse mistään tarkasta sävelkulusta. Ekhos on ennemminkin laulajan idea melodian kuulokuvasta, tietynlainen suunnitelma melodialle. Olkinuora 2013, Autenttinen - kr. κύριοι=varsinaiset, pääsävelmät, κύριος tarkoittaa varsinainen, pääsävelmä, (αυθεντικός=aito, väärentämätön, luotettava). Bysanttilaisessa kirkkolaulussa oktoekhoksen sävelmäjakson neljä ensimmäistä (slaavilaiset sävelmä) ekhosta ovat autenttisia. Seppälä 1981, Plagaalinen - kr. πλάγιοι=edellisen kaltaiset, sivusävelmät; πλάγιος; tarkoittaa taipunutta, rinnakkaista. Bysanttilaisessa kirkkolaulussa neljää jälkimmäistä ekhosta (slaavilaiset sävelmä) kutsutaan plagaalisiksi, joista kolmas on raskas ekhos (ήχος βαρύς). Autenttisen ja plagaalisen ekhoksen välillä on paljon yhtäläisyyksiä: ne käyttävät yleensä samaa asteikkoa ja osittain yhteisiä melodiaformuloita. Käytännössä kaikki ekhokset ovat yhtä tärkeitä ja yhtä käytettyjä. Seppälä 1981, 41, Resanovic 2009,

42 autenttisia ja plagaalisia erotella toisistaan. Suomessa sävelmien kierto kuitenkin noudattaa bysanttilaista käytäntöä. 193 Esimerkki 4 Suomi (venäläinen) Serbia (osmoglasnik) Kreikka (oktoekhos) 1. sävelmä 1. sävelmä 1. (autenttinen) ekhos 2. sävelmä 2. sävelmä 2. (autenttinen) ekhos 3. sävelmä 3. sävelmä 3. (autenttinen) ekhos 4. sävelmä 4. sävelmä 4. (autenttinen) ekhos 5. sävelmä 5. sävelmä (1. plagaalinen) 1. plagaalinen) ekhos 6. sävelmä 6. sävelmä (2. plagaalinen) 2. plagaalinen) ekhos 7. sävelmä 7. sävelmä (3. plagaalinen) Raskas ekhos (ekhos barys) 8. sävelmä 8. sävelmä (4. plagaalinen) 4. plagaalinen ekhos Myös serbialaisen kirkkolaulun piirissä saatetaan joskus käyttää termejä autenttinen ja plagaalinen. Sävelmiä saatetaan nimittää plagaaliseksi sävelmäksi, vaikka Serbian kirkossa niiden mukaisesta jaottelusta pääosin luovuttiin jo 1200-luvulla. Vuonna 1990 Isä Rastko Trbuhovich 194 tiivisti serbialaisen kirkkomusiikin terminologiaa opetuspuheessaan 195 seuraavasti: Virallisessa liturgisessa terminologiassa idiomela on hymni, joilla on oma itsenäinen melodia. Proshomoia on hymni, joilla ei ole omia melodioita vaan pikemminkin se on tehty idiomelon mallin mukaan. Slaavilaisessa perinteessä idiomelon on samoglasne. Proshomoia on vastaavasti podoben. 196 Toisaalta serbialaisessa jumalanpalveluskäytännössä avuksihuutospsalmin Herra minä huudan Sinua (Gospodi Vozvah) melodia ja sen avuksihuutostikiirat sekä Jumalansynnyttäjän veisu ja myös aamupalveluksen kiitosstikiirat viittaavat erityisesti samoglasneen. Poikkeuksetta nämä melodiat ovat hieman melismaattisempia kuin tropareiden ja antifonien syllabiset melodiat Seppälä 1981, Olkinuora 2013, 59. Suomessa on käytössä lähinnä hovikapellasävelmistö. Harri 2013, 1. Olkinuora 2017, Isä Rastko Trbuhovich ( ) oli hyvin rakastettu pappi Pyhän Stefanin serbialaisessa kirkossa Lackawanassa. Hän oli valmistunut teologian maisteriksi Pyhän Vladimirin hengellisestä akatemiasta. Saint Vladimir s Orthodox Theological, Seminary 73 (M.Div.), The academic study of theology, the Master of Divinity. Isä Rastko oli kolmannessa polvessa papin poika, erittäin musikaalisesta perheestä ja lahjakas muusikko. Hän sävelsi musiikkia ja muun muassa ohjasi läntisen alueen ortodoksista kuoroa New Yorkissa. [ 195 Katkelma Isä Rastkon luennosta Serbian Singing Federationin workshopissa. From the instructional flyer prepared by Fr. Rastko Trbuhovich for the SSF Choral Workshop in Hamilton, Ontario, CA August 11, SSF (Serbian Singing Federation) on järjestänyt jo vuosikymmeniä workshopeja ym. tapahtumia. [ 196 Podoben (ven. Подо бен) kuluu varhaisimpiin mallimelodioiden ryhmään itäslaavilaisessa käytännössä. Podoben-sävelmällä voi laulaa vain tekstin, joka on rakenteeltaan samanlainen kuin malli. Se vaati laulajalta täydellistä mallin hallintaa. Takala-Roszczenko 2018: Opintojakson luentomateriaali. 197 Resanovic 2009, 1. (käännös minun) 39

43 Bysanttilaisessa ekhoksessa on kolmenlaisia Oktoekhos-järjestelmään kuuluvia runomittaisia mallimelodioita: 198 automelon 199, prosomoion 200 ja idiomelon. 201 Näiden kolmen runomittaisen mallimelodian mukaisesti voidaan sepittää myös uusia liturgisia tekstejä. 202 Alkuperäisessä bysanttilaisessa kirkkorunoudessa vaikuttavat kreikankielisen tekstin metrinen 203 rakenne, tavumäärät ja sanapainot sekä musiikillinen tulkinta. Kaikkia kolmea mallimelodiaa käytetään muun muassa stikiiroiden, katismatropareiden ja apolytikion-tropareiden yhteydessä. 204 Bysanttilaisessa musiikissa automelon-prosomoion -stikiiroita on ehdoton enemmistö koko kirkkovuoden stikiiroista. 205 Jumalanpalveluskirjoihin on yleensä merkitty mallimelodia ja sävelmä, jotka ohjaavat psaltesta 206 laulamaan tekstistä suoraan tietyn melodian. 207 Kun näitä mallimelodioiden tekstejä käännettiin kirkkoslaaviksi, muun muassa kielten erilaisuuksista johtuen, 208 alkuperäinen kreikankielinen kirkkorunouden metriikka menetti asemansa ja tilalle tulivat säkeistöjen melodiset mallit, joita kutsutaan slaavilaisessa perinteessä termillä podoben. Pieni znamennyj on vanhauskoisilla 198 Olkinuora 3013, Peno 2012, Automelon (kr. αὐτόμελον tulee sanoista; αὐτός= itse + mélos=melodia, venäläinen vastaava samopodoben) on hymni, jonka melodiaa (runomittaa) käytetään muiden mallina. Automelon toimii mallina muille teksteille ja melodia on yleensä opittu suullisena perinteenä. Takala-Roszczenko 2017a: Opintojakson luentomateriaali. Olkinuora 3013, Proshomoia (kr. προσόμοια=laulu, venäläinen vastaava podoben) merkitsee laulua, joka lainaa melodiansa ja runomittansa olemassa olevasta laulusta tai mallista eli automelon-melodioista. Takala- Roszczenko 2017a: Opintojakson luentomateriaali. Automelon mallimelodioita seuraavia prosomoion-stikiiroita on ehdoton enemmistö koko kirkkovuoden stikiiroista, ja myös katismatroparit, apolytikion -troparit (jotka lauletaan ehtoo- ja aamupalvelusten lopussa) sekä eksapostilariot seuraavat tätä järjestelmää. Olkinuora 2017, Idiomelon (kr. ἰδιό=oma μελον=melodia, venäläinen vastaava samoglasne) on hymni, joka on täysin itsenäinen sävellys, eroaa muista rytmin, metristen ja melodisten ominaisuuksien suhteen. Idiomelon lauletaan joko neumikirjoituksella muistiinmerkittynä versiona tai ulkoa improvisoiden. Idiomelonstikiiroita ovat esimerkiksi joidenkin juhlapäivien stikiirat, jotka seuraavat lauselmaa: Kunnia nyt... Amen. Takala-Roszczenko 2017a: Opintojakson luentomateriaali. Olkinuora 3013, Peno 2012, Mitallisuuteen perustuvalla mallimelodiajärjestelmällä on kaksi funktiota. Toisaalta se on käytännöllinen apuväline tekstien musiikilliseen esittämiseen, koska samaa melodiaa voidaan käyttää useiden tekstien laulamiseen, mutta toisaalta se luo myös suhteen niiden tekstien välille, jotka seuraavat samaa mallimelodiaa. Metrinen tarkoittaa runousopissa runomitallista, mitallista. Olkinuora 2017, Saman järjestyksen mukaan toimii myös kanoni; irmossit lauletaan ikään kuin automeloneina ja troparit prosomoioneina. Automelon-prosomoion -järjestelmän avulla voidaan laulaa suoraan tekstistä, ulkoa ja ilman musiikkinotaatiota. Seppälä 1981, 250. Apolytikion on tietyn juhlan tai päivän muistoa käsittelevä tropari. Olkinuora 2013, Olkinuora 2017, 30. Olkinuora 2009, Kreikassa esimerkiksi psaltes (kr. ψάλτης) on tavallinen bysanttilaisen kirkkolauluntaitajan nimitys. Psaltes tulee verbistä psállō (kr. ψάλλω, psalmilaulaa). Seppälä 2005, Laulajan tulee olla harjaantuneempi, yleensä koulutetumpi laulaja. Toisin sanoen laulajan tulee hallita kaikkien sävelmien eri automelon-idiomelon -melodiat variaatioineen sekä oktoekhosjärjestelmä ennen kuin lähtee laulamaan kliirosille. (käännös minun) Peno 2012, Kirkkoslaavin kielen erilainen rakenne ei mahdollista kreikan kielen metrisen rakenteen kopioimista. 40

44 yleensä nimeltään samoglasne ja sisältää tyypillisiä melodiaformuloita kaikille kahdeksan sävelmän stikiiroille, joita lauletaan suoraan tekstistä. Idiomela-melodiat kuuluvat yleisesti znamenniperinteeseen, mutta ovat nykyään käytössä lähinnä vanhauskoisilla. Melodiat löytyvät useimmista heidän laulukirjoista. Idiomelat on tarkoitettu liturgisille teksteille, joiden melodioita ei jaeta muiden laulujen kanssa. 209 Myös serbialaisissa sävelmissä tekstin metriikan sijalla ovat käytössä veisusäkeistön melodiset mallit. 210 Serbialaisissa sävelmissä idiomelonin ja proshomoian välillä on eroa. Isä Rastko jatkaa seuraavasti: Serbialaisissa sävelmissä idiomelonin ja proshomoian välillä on selvä ero. Veisut, joilla on vakiintuneet melodiat ovat nimeltään utvrdjene stihire, kun taas veisut, joilla on vaihtuvat melodiat ovat nimeltään neutvrdjene stihire. Kaikki sunnuntain okhtoekhoksen veisut, suuret juhlat ja pienempien juhlien osat ovat vakiintuneita, mikä tarkoittaa että sanamuoto, fraseeraus ja käytettävät sävelmävariaatiot ovat yleisesti vakiintuneita (tarkkaan määriteltyjä). Jokainen laulaja laulaa kyseiset veisut perinteeseen liittyvän varioinnin puitteissa. Arkipäivien palvelusten veisut ovat vaihtuvia ja ne lauletaan yksinkertaisella tavalla, tavanomaisilla oktoekhosmelodioilla. 211 Esimerkiksi sunnuntain oktoekhoksen veisut, suurten juhlien ja pienempien juhlien stikiiroiden vakiintuneet melodiat ovat nimeltään utvrdjene stihire 212 ja arkipäivien palvelusten stikiiroiden vaihtuvien veisujen melodiat neutvrdjene stihire. 213 Suurimpien juhlapäivien jumalanpalveluksissa melodiat ovat usein monimutkaisempia ja vaativampia. Näitä osia laulavat harjaantuneimmat tai koulutetuimmat laulajat. 214 Arkipäivien jumalanpalveluksissa melodiat ovat puolestaan selkeästi yksinkertaisempia. Osmoglasnik-sävelmistön kaikki kahdeksan sävelmää jakaantuvat siis melismaattisiin eli koristeellisiin ja syllabisiin 215 eli yksinkertaisiin melodioihin. 209 Simmons 2009, Kuten esimerkiksi teoksien Osmoglasnik, Opšte Pojanje tai Notni Zbornik melodioiden mallit. 211 Resanovic 2009, 1. (käännös minun) 212 Utvrdjene stikiira on serbialainen termi, joka viittaa stikiiroihin tai jakeisiin, joista on vakiintuneet sovitukset joko nuotteina tai suullisena traditiona, jonka perusteella koulutetut laulajat laulavat niitä yleisesti yhtenevällä tavalla Serbian ortodoksisessa kirkossa. Resanovic 2009: Glossary of Terms. 213 Neutvrdjene stihire on serbialainen termi, joka tarkoittaa stikiiraa tai jakeita, joilla ei ole valmiita, vakiintuneita sovituksia. Laulajan on kyettävä laulamaan muistinvaraisesti suoraan tekstistä melodiamallien pohjalta. Resanovic 2009: Glossary of Terms. (käännös minun) 214 Peno 2012, 173. Toisin sanoen laulajan tulee hallita kaikkien kahdeksan eri sävelmän Oktokhosjärjestelmän automelon- ja idiomelon-melodiat variaatioineen ennen kuin lähtee laulamaan kliirosille. 215 Melismaattinen (tulee kr. μέλος melos, sävelmä; ekhoksen alalaji), tavulla lauletaan useampi sävel. Kyseiset melodiat edustavat usein koristeellista ja melodisesti rikasta tyyliä. Melismaattiseksi kutsutaan tähän tyyliin laulettua musiikkia. Syllabinen (kr. συλλαβικός,=tavu, tavua kannattava) tarkoittaa musiikissa: yksi nuotti per tavu, melodiatyyliltään yksinkertaista. Takala-Roszczenko 2017: Opintojakson luentomateriaali. 41

45 Taulukkoon 1 on merkitty osmoglasnik-sävelmistön kullekin kahdeksalle eri sävelmän melodiarakenteelle ominainen melismaattisuus tai syllabisuus. Sävelmäkaavaan on koottu kunkin sävelmän tyypillisimmät alku- ja loppusävelet sekä kullekin melodiatyypille ominainen sävelkulkualue. Taulukossa ovat sunnuntain osmoglasniksävelmistön mukaisten sävelmien tyypillisimmät esimerkit. Taulukkoon ei ole merkitty kaikkia liturgian ja muiden jumalanpalvelusten eri veisuja. Liturgian veisuista taulukossa ovat lähinnä antifonit, autuuden lauseet, troparit ja kontakit. Taulukko 1 Osmoglasnik-sävelmistön melodiatyypit. 216 SÄVELMÄ melodiatyyppi/ tyyli hymnit/veisut alkusävel loppusävel sävelkulku 1. sävelmä 2. sävelmä 3. sävelmä Tyyppi 1 Melismaattinen Tyyppi 2a Syllabinen Tyyppi 2b Melismaattinen Tyyppi 1 Melismaattinen Tyyppi 2 Syllabinen Tyyppi 3 Syllabinen Tyyppi 1a Melismaattinen Tyyppi 1b Syllabinen Tyyppi 2 Melismaattinen Avuksihuutostikiirat; Kiitosstikiirat. C (f) G (f) G C (d) Troparit; Kontakit; C G (f) G C (d) Virrelmästikiirat; Katisma; Antifonit; Kanonit; Suuri ylistysveisu. Autuuden lauseet C G (f) G F (g) Avuksihuutostikiirat; Kiitosstikiirat. Troparit; Kontakit; Katisma Virrelmästikiirat; Antifonit; Kanonit; Suuri ylistysveisu; Autuuden lauseet Avuksihuutostikiirat; Kiitosstikiirat; Autuuden lauseet. Troparit; Virrelmästikiirat; Katisma; Antifonit; Kanonit; Suuri ylistysveisu; Autuuden lauseet Kontakki (ainoastaan) A A F C (db) A F (e) F - C A (f) F (e) F Bb (c) A F C - C A F C - C G F F C (d) 216 Resanovic 2009, 3 4. (käännös minun) 42

46 4. sävelmä Tyyppi 1 Melismaattinen Tyyppi 2 Syllabinen Tyyppi 3 Syllabinen Avuksihuutostikiirat; F A (f) G - C (eb) Kiitosstikiirat. Troparit; Kontakit. A A F - C Virrelmästikiirat; Antifonit; Katsima; Kanonit; Suuri ylistysveisu; Autuuden lauseet. A A (f) G C (d) 5. sävelmä 1. plagaalinen Tyyppi 1 Melismaattinen Avuksihuutostikiirat; Kiitosstikiirat; F G C - C Tyyppi 2 Syllabinen Troparit; Kontakit; Virrelmästikiirat; Katisma; Antifonit; Kanonit. F (g) G (e) F C (d) 6. sävelmä 2. plagaalinen Tyyppi 1 Melismaattinen Avuksihuutostikiirat; Kiitosstikiirat. C C (e) F - F Tyyppi 2 Syllabinen Troparit; Kontakit; Virrelmästikiirat; Katisma; Antifonit; Kanonit; Autuuden lauseet. F A F - C (db) Tyyppi 3 Syllabinen Suuri ylistysveisu F F (d) F Bd (c) 7. sävelmä 3. plagaalinen Tyyppi 1a Melismaattinen Kiitosstikiirat; Autuuden lauseet. E (f) F C - C Tyyppi 1b Syllabinen Troparit; Kontakit; Virrelmästikiirat; Katisma; Antifonit; Kanonit; Suuri ylistysveisu. E (f) F C - C 8. sävelmä 4. plagaalinen Tyyppi 1 Melismaattinen Avuksihuutostikiirat; Kiitosstikiirat. F F (d) F C (eb) Tyyppi 2 Syllabinen Tyyppi 3a Syllabinen Tyyppi 3b Melismaattinen Troparit; Kontakit F F C - C Virrelmästikiirat; Katismat; Antifonit; Suuri ylistysveisu F F F D (eb) Autuuden lauseet. F F F D (eb) Tyyppi 4 Syllabinen Kanonit F F C C (d) 43

47 Sävelmätaulukkoon ei ole merkitty sävelmien melodiatyyppien formuloille ominaisia pitkien ja lyhyiden säkeiden variaatioita koko moninaisuudessaan. Enemmän erilaisia variaatioita löytyy muun muassa Mokranjacin Osmoglasnik- ja Opšte Pojanje - kokoelmateoksista sekä Baraćkin Notni Zbornik -nuottikokoelmasta. Taulukon 1 perusteella voidaan huomata, että useimmilla sävelmillä on pääosin kaksi tai kolme erillistä melodiatyyppiä. Esimerkiksi 7. sävelmällä ja 3. sävelmällä on vain yksi perustyyppi, syllabinen tai melismaattinen. 8. sävelmällä on peräti neljä tai mahdollisesti jopa viisi melodiatyyppiä. Lisäksi taulukosta ilmenee, että 3. sävelmän kontakit lauletaan omalla uniikilla melismaattisella melodiallaan. 217 Sävelmien perustyypit saattavat jakaantua kahteen, kuten tyyppi 1a ja tyyppi 1b. Jaot viittaavat kaikissa tapauksissa melodiatyypin tyylilliseen rakenteeseen. Toisin sanoen molempien melodiatyypit ovat tosiasiallisesti ja rakenteellisesti samoja, mutta toinen edustaa melismaattista ja toinen syllabista tyyliä. Sävelmien perustyypin 1 tai tyypin 1a melodiaa kutsutaan usein nimellä samoglasne 218 ja ne ovat yleensä tyyliltään melismaattisia, kun taas muut tyypit, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, ovat yleensä syllabisia. Serbialaiset sävelmät jakaantuvat siis pääosin joko syllabisiin tai melismaattisiin versioihin käyttötarkoituksensa mukaan. Melismaattisia melodioita käytetään pääasiasiassa laulettaessa stikiiroita tai autuuden lauseita tropareineen. Syllabisia melodioita käytetään tropareissa, kanoneissa, suuressa ylistysveisussa ja antifoneissa. Erilaisia syllabisia versioita on sävelmästä riippuen 1-4 kappaletta. Taulukkoon 2 on merkitty osmoglasnik-sävelmistön melodiatyyppien säkeiden määrät ja niiden kierto. Esimerkkiveisut ovat samat kuin taulukossa 1. Yleisesti sävelmien säkeiden rakenteet, kierto ja määrät vaihtelevat eri melodiatyyppien ja niiden veisujen kokonaisuuksien mukaan. Säkeet on merkitty eroamaan toisistaan isoilla kirjaimilla: säe A, säe B, säe C, säe D ja niin edelleen, aina viimeiseen X:llä merkittyyn loppusäkeeseen saakka. Kahden säkeen yhdistelmät merkitään kirjainyhdistelmillä: säe Ba, säe Bc, säe Ca ja niin edelleen. Eri säkeiden laajennuksia tai yhdistelmiä on merkitty lisäämällä kirjaimiin tai kirjain-numeroyhdistelmiin erikoismerkkejä ('). 217 Erityinen melodia on 8. sävelmän Jumalansynnyttäjän ilmestyspäivän kontakissa Sinulle oi Jumalansynnyttäjä ja uniikki melodia 3. sävelmän joulun Tänä päivänä kontakissa. Resanovic 2009, Osmoglasnik-sävelmistön avuksihuutopsalmit lauletaan yleensä 1 perustyypin melismaattisilla sävelmillä. Näistä esimerkkejä löytyy esimerkiksi Opšte Pojanje -teoksesta sivuilta Itäslaavilaisessa perinteessä stihiry samoglasny, na glas, na poglasitsu on säkeistä koostuva mallimelodia stikiiroille. Takala-Roszczenko, Opintojakson luentomateriaali Toisaalta serbialaisen samoglasnen säkeet eivät vaadi samalla tavalla identtisiä toistoja, kuten esimerkiksi suomalaisessa stikiirakäytännössä on tapana. 44

48 Taulukko 2 Osmoglasnik-sävelmistön melodiatyyppien säkeiden kierto ja määrä eri veisuissa. 219 Sävelmän säkeiden määrä sävelmän tyyppi/veisu Tyyppi 1 - Herra minä huudan A B C A' B' X Tyyppi 2a - Tropari A B Ca B' Ca' B'' Ca'' X Tyyppi 2b - Autuuden lauseet A B Ca B' D X 2. sävelmän tyyppi/veisu Tyyppi 1 - Herra minä huudan A B C A' B' X Tyyppi 2 - Tropari A B A' B' X Tyyppi 3 - Suuri ylistysveisu A B C jne (tai A Bc jne.) 3. sävelmän tyyppi/veisu Tyyppi 1a - Herra minä huudan A B C A' B X Tyyppi 1b - Tropari A B C D X Tyyppi 2 - Kontakki A A' Ba A'' X1 X2 4. sävelmän tyyppi/veisu Tyyppi 1 - Herra minä huudan A B C B' X Tyyppi 2 -Tropari A B A' B' C X Tyyppi 3- Autuuden lauseet A B A' B' A'' B'' X 5. sävelmän tyyppi/veisu Tyyppi 1 - Herra minä huudan A B C Da Ea X Tyyppi 2 - Tropari A B C A2' C'' X 6. sävelmän tyyppi/veisu Tyyppi 1 - Herra minä huudan A B C D E X Tyyppi 2 - Tropari A B A' B' A'' X Tyyppi 3 - Suuri ylistysveisu A A' B jne. 7. sävelmän tyyppi/veisu Tyyppi 1a - Herra minä huudan A B A' B' A'' X Tyyppi 1b - Tropari A B Cb B' X 8. sävelmän tyyppi/veisu Tyyppi 1 - Herra minä huudan A B Ca B D X Tyyppi 2 - Tropari A B Ca B' X Tyyppi 3 - Autuuden lauseet A B B' A B'' Ca B''' Tyyppi 4 - Jumalansynnyttäjän kiitosveisu A B (A' Cb X) kertosäe Osmoglasnik-sävelmistön säkeen sisäistä rakennetta auttavat hahmottamaan tarkemmat kirjainten kuvaukset: A - on alkuperäinen veisun ensimmäinen säe, joka toistuessaan myöhemmin uudelleen on identtinen melodiatyypin sisällä. A', A"- ovat samanlaisia säkeitä kuin A, mutta säettä on hieman modifioitu. B, C, jne. - ovat yleensä luonteeltaan kontrastisia keskenään. Ca, Bc, Ba jne. ovat säkeitä, jotka koostuvat sekä puoliksi molempien säkeiden materiaalista että toisilta säkeiltä lainatusta materiaalista. Tämä säe lainaa aiemmasta säkeestä, riippumatta siitä miten se on sijoittunut säkeessä. A1 A2; B1 B2; X1 X2; jne ovat kaksi vastakohtaista fraasia, jotka esiintyvät tavallisesti parina, mutta voivat myös yhdistyä säkeiksi tai muodostaa itsenäisen säkeen melodisen tyypin sisällä Resanovic 2009, 12. (käännös minun) 220 Resanovic 2009, 12. (käännös minun) 45

49 Serbialaiset sävelmät muodostuvat hyvin monista säkeistä ja säkeiden variaatioista, mutta myös yksittäisten säkeiden laajennuksista. Itäisten kirkkolauluperinteiden musiikillista rakennetta kuvataan usein termillä centonate tai centonization 221. Termi viittaa palapeliin tai tilkkutäkkiin. Centonate-rakennetta voi pitää sopivana kuvauksena melodioille, joiden pohjalla on usein käytettyjen melodioiden malleja, fragmentteja tai melodisten kaavojen kokoelmia sekä niiden kehittelyä ja muunnelmia: formuloita yhdistämällä muodostuu lopulta sävelmän kokonaisuus. Tällaista rakennetta pidetään tyypillisenä suullisena välittyneelle musiikkiperinteelle. 222 Melodiset fragmentit muodostavat yhdessä eri melodiatyyppejä, mutta samoja melodisia formuloita voi samalla esiintyä useissa eri tyypeissä. Serbialaisessa perinteessä tietty sävelmä muodostuu yhden tai useamman melodisen mallin kokoelmasta. 223 Nämä melodiset fragmentit saattavat yhdessä muodostaa oman melodiatyypin tai ne saattavat esiintyä useissa erillisissä melodiatyypeissä. Tutkielman kohteena olevan neljän veisun analyysien avulla selvitetään tarkemmin kaksiäänisen liturgian melodioiden rakentumista pienistä osista tilkkutäkin tavoin. Veisujen muodot rakentuvat myös useista erilaisista sävelmiä yhdistävistä melodiaformuloista. Osmoglasnik-sävelmistössä esiintyy yleisimmin kuusi kadenssien formuloiden luokkaa, 224 joiden kadenssin formulat ovat joko ensisijaisia tai toissijaisia. Termi ensisijainen tarkoittaa, että kyseessä on sävelmän kadenssin loppuformula ja viimeinen nuotti on loppusävel. Toissijainen tarkoittaa sitä, että tätä formulaa käytetään veisun keskellä säkeen lopussa. Kuitenkaan sävelmien kontekstuaalisia ja funktionaalisia 225 eroja esimerkistä ei voi nähdä, koska formulat ovat erillään niiden kontekstista. Seuraavassa esimerkissä 5 on esitelty kadenssin formuloiden kuusi luokkaa, joita esiintyy liturgiassa ja analysoitaviksi valituissa veisuissa: Niin monta, Jumalan ainokainen ja Totisesti on kohtuullista sekä Joulutroparissa. Useilla sävelmillä on myös yhteisiä kadenssin formuloiden luokkia. 221 Centonate tai Centonization, kirjaimellisesti englanniksi patchwork eli palapeli tai tilkkutäkki. Termiä centonate käytetään usein kuvaamaan melodiaa, jonka pohjalla on yleisesti käytettyjä olemassa olevia työstettyjä ja muunneltuja kokoelmamelodisiakuviota, fragmentteja tai melodisia kaavoja. Resanovic 2009, 16. Cento-tekniikalla voi rakentaa kokonaan uusia sävelmiä. Takala-Roszczenko 2017b: Opintojakson luentomateriaali. 222 Resanovic 2009, 16. Laulaja on oppinut yhden melodian sijaan melodian useita vaihtoehtoisia rakenneosia, formuloita, sekä niiden yhdistämissääntöjä. Louhivuori 1988, Resanovic 2009, 16. Tämä kuvaus löytyy tekstistä. 224 Resanovic 2009, Tonaalinen konteksti tarkoittaa asiayhteyttä ja rakenteellinen funktio puolestaan asian toimintaa, tehtävää, tarkoitusta. 46

50 Esimerkki 5 Esimerkissä esitellään kuvauksien kanssa yleisimmät osmoglasnik-sävelmistön ja kaksiäänisen liturgian kadenssin formulat, jotka on jaettu kuuteen luokkaa. 226 I luokka: Luokkaan 1 kuuluvat kadenssin formulat laskeutuvat puhtaan kvartin tetrakordin 227 kautta melodian purkautumissäveleen. 228 Niiden erot ovat intervallisia, kontekstuaalisia ja funktionaalisia. On mielenkiintoista huomata, että plagaaliset (5. sävelmä ja 6. sävelmä) jakavat saman intervallikulun kuin autenttiset (1. sävelmä ja 2. sävelmä). II luokka: Luokan 2 kadenssin formulat laskeutuvat yleensä sävelen A kautta tetrakordissa. Lisäksi laskeutumiseen liittyy loppusäveltä edeltävä sivusävel, joka vähentää asteikon ensimmäisen ja viimeisen sävelen etäisyyden suureksi tai pieneksi terssiksi. Sivusävel voi olla kokosävelaskel tai puolisävelaskel riippuen sävelmästä ja melodiatyypistä. Erityisen kiinnostavaa tässä tapauksessa on 6. ja 8. sävelmän laajennettujen formuloiden samankaltaisuus. Rakenne ja rytmiikka ovat identtiset. Toissijainen sisältö on myös samanlainen. Kahden formulan keskeinen ero on intervallisessa rakenteessa. 226 Resanovic 2009, (käännös minun) 227 Tetrakordi (kr. τετράχορδoς=nelikielinen) on neljää säveltä käsittävä sarja, jotka erottuvat toisistaan kolmella pienemmällä intervallilla ja niiden lähtökohtana on päätössävel (finalis). Tetrakordisysteemi perustuu neljän sävelen perusyksikköön. Perinteisessä musiikkiteoriassa tetrakordi jakautuu aina täydellisinä neljäsosanuotteina, mutta nykyään tetrakordin voi muodostaa neljän tai useamman sävelen rivi, jotka eivät välttämättä ole toisiinsa nähden tarkkaan määritellyssä viritysjärjestelmässä. Yleensäkin eri viritysjärjestelmissä intervallien laajuudet voivat vaihdella. Linnala 1975, Seppälä 1981, Tonaalisessa musiikissa nuotit tai soinnut purkautuvat dissonanssista (riitasointinen) konsonanssiin (tasasointinen). Konsonanssi ja dissonanssi musiikillisina termeinä viittaavat joko harmoniaan, sointuun tai intervalliin. Sävelminen melodinen runko hakeutuu usein aktiivisilta säveliltä kohti lähimpää vakaata astetta. Resanovic käyttää käsitettä point of resolution vakaan asteen purkaussävelestä. Resanovic 2019, 17. Linnala 1975, 215, 250, [ 47

51 III luokka: Luokan 3 kadenssin formulat laskeutuvat sävelen A kautta trikordissa, 229 joka voi olla joko suuri tai pieni terssi. Tämä laskeutuminen tapahtuu sivusävelen kautta, joka on joko puoli- tai kokosävelaskeleen loppusävelen alapuolella. Melodian nousu palaa takaisin aloituskohtaan tehden pidennyksen alkusäveleen ja rajoittaa rakenteellisen asteikon ensimmäisen ja viimeisen nuotin välillä sekuntiin, joka voi olla joko suuri tai pieni, riippuen sävelmästä ja melodiatyypistä. IV luokka: Luokan 4 kadenssikaavat ovat pääasiassa loppusävelen (G) pidennyksiä rakenteellisesti ja agogisesti painotetun ylemmän sivusävelen (Ab) ympärillä, joka on puoli sävelaskelta loppusävelen yläpuolella. Tässä tapauksessa kahden kaavan välinen intervallinen koostumus on identtinen. Erot ovat rakenteellisessa funktiossa ja tonaalisessa kontekstissa. 1. sävelmän formula on kuultavissa stikiiran lopussa, kun taas 6. sävelmässä formula lopettaa sisäisen säkeen. Samoin tonaalinen konteksti suhteessa loppuun on molemmilla erilainen. 1. sävelmän lopullinen nuotti on G; 6. sävelmän lopullinen nuotti on C. V luokka: Luokan 5 kadenssien formulat ovat ylöspäin etenevän tetrakordin muodossa, jonka laajuus on aina puhdas kvartti. Laskeva pienen terssin hyppy toiseksi viimeisestä nuotista loppusäveleen on luonteenomainen piirre tälle formulalle. Hyppy on joskus koristettu kahdeksasosanuoteilla. Rakenteellinen asteikko on pohjimmiltaan nouseva sävelaskel formulan ensimmäisen ja viimeisen nuotin välillä. 229 Trikordi (kr. τριφονία, kolmiäänisyys; κατά τριφονίαν, kolmen äänen kautta, [perus]sävelen siirtämistä kvartilla) tarkoittaa vastaavaa kolmen nuotin sarjaa kuin tetrakordi. Kun käytetään varsin pientä asteikkoalaa, jossa lisäksi tekstin painolliset ja painottomat tavut märäävät melodian kulkua. Tämä piirre on ominainen vanhemmalle musiikille. Seppälä 1981,

52 VI luokka: 6. luokan kadenssin formuloissa on sama nousevan asteikon rakenne kuin 5. luokan esimerkeissä. Kuitenkin VI luokan rakenteellinen progressio korostuu kapeamman asteikon sekä agogisen ja rytmisen painotuksen ansiosta. Nämä ovat myös yhteisenä piirteenä. Tämä formula esiintyy enemmän kuin mikään muu intervallisena, rakenteellisena ja tonaalisena useissa eri sävelmissä. Lisäksi se esiintyy muuttumattomana useissa rakenteellisissa konteksteissa yksittäisen sävelmän sisällä (4. säv.). Analysoitavat veisut sijoittuvat formulaluokkiin seuraavasti: I luokan kadenssin formula löytyy veisuista: Niin monta (1. sävelmä, ensisijainen formula), Jumalan ainokainen (2. sävelmä, toissijainen formula) ja Totisesti on kohtuullista (4. sävelmä, ensisijainen formula). Lisäksi Jumalan ainokainen -veisussa (2. sävelmä, ensisijainen formula) ja Joulutroparissa (4. sävelmä, ensisijainen formula) esiintyy molemmissa VI luokan kadenssin ensisijainen loppuformula. Muista liturgian veisuista mainittakoon veisut: Ottakaa vastaan (8. sävelmä, toissijainen formula) ja Siunattu olkoon (2. sävelmä, toissijainen formula). Näiden veisujen melodioista löytyy II luokan kadenssin formuloita. Sinun ristillesi -veisun (2. sävelmä, toissijainen formula) melodiassa esiintyy III luokan kadenssin formula. IV ja V luokkien kadenssien formuloita on enimmäkseen osmoglasnik-sävelmistön aamupalveluksen ja ehtoopalvelusten veisujen melodioissa. Kuva 13 Autuuden lauseiden I luokan kadenssin formuloita Hakonen, S. 2016/2017, 8 9. Suomenkielisessä sovituksessa on myös 3. antifonin Autuuden lauseissa käytetty kahta eri sävelmää. Molempien sävelmien melodioissa esiintyy 1. luokan kadenssien formuloita: Autuuden lauseiden alkuosa on 6. sävelmän tyyppiä 2, jossa toissijainen 1. luokan kadenssin formula esiintyy säännöllisesti joka toisessa säkeessä. Loppuosan neljä viimeistä säettä on 4. sävelmän (Karlovci-melodia) tyyppiä 3, jossa on ensisijainen 1. luokan kadenssin loppuformula. 49

53 Serbialaisten sävelmien kokonaisuuden hahmottamista auttaa sävelmistön järjestelmän, rakenteiden ja formuloiden tunteminen ei vain teoriassa vaan myös käytännössä. 231 Kirkkomusiikin ohella myös kansanmusiikki rakentuu formuloista ja niiden yhdistämissäännöistä. Näin ollen Louhivuoren sanat kansanlaulajista kuvaavat osuvasti myös serbialaista kirkkolauluperinnettä: Opittuaan riittävästi formuloita ja niiden yhdistämissääntöjä, kansanlaulaja kykenee "säveltämään" perinteiseen tyyliin. Laulun asu muuttuu laulajan mielessä jatkuvasti, koska hänellä on muistissaan teema useassa eri asussa - kaikissa niissä asuissa, joissa hän ne aikoinaan on kuullut laulettavan tai itse laulanut Kielen rakenteen vaikutus sovituksissa Ortodoksisten kirkkolaulujen säveltäjien, sovittajien ja laulajien työskentelyyn vaikuttavat liturgisen tekstin lisäksi myös kunkin sovitettavan kielen rakenne. 233 Sovitettaessa tehtävät kielen rakenteesta johtuvat musiikilliset ratkaisut vaihtelevat musiikkityylistä ja kustakin erillisestä tilanteesta eli sovitettavasta veisusta ja säkeestä riippuen. 234 Pro gradu -tutkielman kolme eri kieltä poikkeavat toisistaan muun muassa sanapainojen, tavumäärien ja sanajärjestyksen suhteen. Tutkielman kaksiäänisten liturgioiden kielet kuuluvat seuraaviin kieliryhmiin: suomen kieli 235 kuuluu uralilaisen kielikunnan suomalaisugrilaiseen kieliryhmään, englannin kieli 236 kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan germaaniseen kieliryhmään ja kirkkoslaavi puolestaan kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan eteläslaavilaiseen kieliryhmään. 237 Suomen kielessä on huomattavia kieliopillisia eroja verrattuna indoeurooppalaisiin kieliin. 238 Halla-Aho toteaa osuvasti: On tiedettävä, miten kieli toimii (synkronia), jotta voitaisiin ymmärtää, miksi se toimii kuten toimii (diakronia) Peno 2012, 170, Louhivuori Lukkala 2017b, Lukkala 2015, 32. Resanovic 2005, ii. Preface [ 01- Blessed_is_the_man.pdf] 235 Hakonen, S. 2016/2017: Kaksiääninen liturgia suomeksi. 236 Resanovic 2013: Kaksiääninen liturgia englanniksi. 237 Siilin 2016: opintojakson luentomateriaali. 238 Indoeurooppalaiset kielet ovat yleensä hallinneet bysanttilaista musiikkimaailmaa. Olkinuora 2011b, 141. (s.a.) [ 239 Halla-Aho 2006, ii. 50

54 Suomen kielen äännejärjestelmässä muun muassa vokaalin ja konsonantin pituudella on tärkeä rooli sanan merkityksen ymmärtämisessä. Eri kieliä verratessa suomen kieli on vokaalien 240 määrässä keskitason yläpuolella; useimmilla kielillä on viisi vokaalia. 241 Suomen kielen vokaalijärjestelmässä on pitkät ja lyhyet versiot, jolloin merkitykset vaihtelevat pituuden mukaan. 242 Esimerkiksi sana tuuli pitkällä u- äänteellä tarkoittaa tuulta, kun taas tuli lyhyellä u-äänteellä tarkoittaa tulta. 243 Vokaalien pituuksia väärällä tavalla teksteihin sovitettaessa saattaa joskus kuulijalle aiheutua koomisiakin väärinymmärryksiä. 244 Suomen kielelle sovitettavassa tekstissä on huomioitava, että sanan lyhyelle vokaalille ei voi tarpeettomasti lisätä melismaattisuutta; 245 toisaalta pitkän vokaalin kohdalla tulisi tavulla olla riittävästi nuottiarvoa. Lisäksi vokaalien ääntämyksen sijainnissa on eroja. Suomen kielen pyöreät vokaalit lausutaan suun etuosassa, kun taas monissa muissa kielissä ne tavallisimmin ääntyvät takana. 246 Suomen kielijärjestelmän ominaisuuksiin kuuluvat myös monimerkityksisyys (polysemia) ja sanojen muodon samanlaisuus. 247 Esimerkiksi Totisesti on kohtuullista -veisussa sanan totisesti 248 voi ymmärtää asiayhteydestä riippuen tarkoittavan sekä todellista että vakavaa, kuitenkin hengellisissä teksteissä sana totinen tarkoittaa pääsääntöisesti aina todellista. Suomen kielessä käytetään usein myös yhdyssanoja 249 ja ne muodostavat oman haasteensa. 250 Englannin kielessä yhdyssanat ovat vastaavasti 240 Suomen kielessä vokaaleja on 8 kappaletta: a, e, i, o, u, y, ä ja ö. 241 Englannin kielessä on viisi vokaalia: A, E, I, O, U. Laury 2013, 260. Muinaiskirkkoslaavissa on yhdeksän oraalista (ei-nasaalista) vokaalia. Äännevaihteluiden kannalta ne on syytä jakaa takavokaaleihina, o, u, y ja ъ sekä etuvokaaleihině, e, i ja ь. Historiallisista syistä vokaaleja a, ě, u, y ja i voidaan kutsua pitkiksi ja vokaaleja o, e, ъja ьlyhyiksi. Halla-Aho 2006, Venäjän kielessä vokaalin pituudella ei ole merkityseroa tuottavaa (distinktiivinen piirre) ominaisuutta samalla tavoin kuin suomen kielessä. 243 Laury 2013, 261. Vastaavasti kaksoiskonsonantit: esimerkiksi sana katto (pitkä) ja kato (lyhyt). 244 Laury 2013, 261. Olkinuora 2011b, Olkinuora 2011b, Laury 2013, 260. Suomen kielen /y/ ja /ö/. 247 Leino, Pentti 2013, Polysemia, monimerkityksisyys; Homonymia, sanojen muodon samanlaisuus. 248 Hengellisessä tekstissä sanan totinen käytön pystyykin ymmärtämään erittäin vahvana ilmauksena sanalle todellinen. Totisesti nousi! Sana todellinen on sävyltään laimeampi ilmaus. 249 Suomenkielessä yhdyssanoja voidaan myös muodostaa. Hakonen, S. 2016/2017, 7 8, 13, 19, 21: Liturgiassa ovat käytössä esimerkiksi sanat: valtakunta, ylösnousemus, Jumalansynnyttäjä ja yksiolennollinen. 250 Suomen kielessä pääpaino on aina sanan ensimmäisellä tavulla. Sivupainot sattuvat yleensä kolmannesta tai neljännestä tavusta alkaen, joka toiselle tavulle, niin, että viimeinen tavu on painoton. Leino, Pirkko 1989, 34, 175. Jumalanpalvelus pääsiäisenä Käytännössä suomenkielisessä laulumusiikissa musiikillinen pääpaino on usein yhdyssanan jälkiosalla: Ylösnousemisen päivä tai Kotimaani ompi Suomi Yhdyssanat koostuvat määriteosasta (eli alkuosa) ja perusosasta (eli jälkiosa). 51

55 sanaliittoja. 251 Eri kielissä sanapainot saattavat olla eri kohdassa sanaa. Suomen kielessä sanan pääpaino on yleensä ensimmäisellä tavulla, 252 kun taas englannin kielessä sanapaino vaihtelee. Kirkkoslaavissa on kiinteä paino kaikissa muodoissa ja liikkuva paino eli taivutusmuodottain vaihtuva paino. 253 Suomen kielessä intonaatio on laskeva, vastaavasti englannin kielessä sanojen merkitys ei riipu sävelkorkeudesta. Esimerkissä 6 on näyte sanapainojen ja intonaation vaikutuksesta, kun käännöstekstiä sovitetaan melodiaan. Esimerkissä on Siunattu on Hän -veisun loppuosa: Jumala on Herra, ja Hän ilmestyi meille. 254 Tekstiin on eroteltu keltaisella eri kielten sana Bog- God-Jumala. Lisäksi punaisella on eroteltu sanapainot sanoissa Gospod-Lord-Herra ja javisja-revealed-ilmestyi. Esimerkki 6 Englanninkielisen tekstin God is Lord and has revealed Himself to us yksitavuinen sana God (Jumala) on kyetty suhteellisen helposti sovittamaan alkuperäisen kirkkoslaavinkielisen yksitavuisen sanan Bog tavoin alkuperäiselle sanapainolle. Vastaavasti suomenkielisen kolmitavuisen sanan Ju-ma-la ensimmäistä tavua ei ole haluttu venyttää, vaan melodialinjan muutoksella sana on sijoitettu tahdin alkuun. Toiseksi kirkkoslaavinkielisen kaksitavuisen sanan Go-spod (Her-ra) paino on toisella tavulla, joten englannin kielen sanan is-verbi sijoittuu ensimmäiselle tavulle ja yksitavuinen sana Lord tulee luonnostaan painolle. Suomen kielen toimivuuden kannalta on jouduttu lisäämään sanaan Her-ra yksi neljäsosasävel c, jotta melodian paino on voitu siirtää sanan Her-ra ensimmäiselle tavulle. Suomen kielessä intonaatio 251 Kuten the kingdom of heaven, the King of All ja Lord of Sabaot. Resanovic 2013, 6, 18, Leino Olkinuora 2007, 149. Kreikassa sanan paino on aina yhdellä kolmesta viimeisestä tavusta. Olkinuora 2011b, Siilin 2016: opintojakson luentomateriaali. 254 Resanovic 2013, 30, 31. Hakonen, S. 2016/2017, 24. Siunattu on Hän -veisun loppuosa. 52

56 on yleensä laskeva, joten sanassa Her-ra sanan jälkimmäisen tavun sijoittuminen alkuperäiselle painolle eli sävelelle g on kielen intonaation kannalta varsin luontevaa. Veisun loppuosaan on merkitty eri kielten paino sanassa: javisja-revealed-ilmestyi. Sanajärjestys on kaikissa kielissä erilainen, mutta toisaalta säkeen melodinen kuvio tulee kaikissa samalle sanalle. Kirkkoslaaavissa sanapaino tulee keskelle, englannin kielessä sanan loppuun ja suomen kielessä sanan alkuun. Eri kielten sanajärjestykset eroavat siis usein toisistaan. Englannin kielessä voi koko lauseen rakenne muuttua sanajärjestystä muuttamalla. Vastaavasti suomen kielen lauserakenteessa on varsin vapaa sanajärjestys. 255 Alkuperäisiä runollisia tekstejä kääntäessä, sovittaessa tai säveltäessä voidaan tarvittaessa lisätä tekstin toistoja, lisäksi suomen kielen vapaan sanajärjestyksen mahdollisuutta hyödyntäen voidaan muuttaa suomen kielen sanajärjestystä, kuitenkin pysyen ymmärrettävyyden rajoissa Tekstin tavujen painot, määrä ja lauseiden rytmiikka Ortodoksisen kirkkomusiikin bysanttilaisessa ja muissakin paikallisperinteissä muodon rakentumisessa tekstillä on aina keskeinen sija. 257 Alkuperäiset melodiat muodostuvat tekstin lauseiden rytmiikan, 258 tavumäärien ja sanapainojen sekä musiikillisen tulkinnan mukaan. Jos eri kielten sanojen ja lauseiden pituudet, sanajärjestys ja sanapainot poikkeavat paljon toisistaan, 259 sovituksessa saatetaan joutua muokkaamaan melodian rytmiikkaa siten, että melodian ja tekstin painot osuvat yksiin Laury 2013, Resanovicin kokoamassa kaksiäänisessä liturgian kerubiveisussa ja ehtoollislauselmassa on käytetty tekstitoistoja. Resanovic 2013, Teksitoistojen käytössä eri paikalliskirkkojen musiikkiperinteissä voi olla eroja. Esimerkiksi: Bulgarialaisen sävelmistön veisuissa tavataan muissa sävelmistöissä harvinaista tekstitoistoa. Vakioitu musiikillinen muoto saattaa edellyttää suurempaa tavumäärää kuin tekstisäkeestä löytyy, ja toisin kuin on tavallista muissa sävelmistöissä, melodiaa ei tällöin välttämättä lyhennetä vaan ongelma ratkaistaan tekstisäkeen viimeisiä sanoja toistamalla. Harri 2001, 324 [ Esimerkki kerubiveisussa tekstin toistosta ja sanajärjestyksen muuttamisesta: Nyt me salaisesti kuvaamme kerubeja, kerubeja salaisesti kuvaamme. Auringon noususta 1988, Yleisesti: Musiikki, säveltaide, syntyy sävelistä, jotka tasonsa sekä muitten ominaisuuksiensa puolesta ovat järjestyneet taiteellisten lakien mukaan. Linnala 1975, Bysanttilaisessa musiikissa on metrinen rakenne, runomittaisuus. Suurin osa bysanttilaisesta hymnografiasta on mitallista. Runomitta, metrinen. Olkinuora 2018, Lukkala 2017b, Kuten esimerkissä 6 sivulla 52 sanan Gospod-Lord-Herra kohdalla. 53

57 Resanovicin alkuperäiseen liturgiaan oman erityispiirteensä tuo serbialainen käytäntö, jossa sanapaino tulee usein kirkkoslaavinkielisten sanojen ensimmäiselle tavulle 261 serbian kielen käytäntöä mukaillen. 262 Serbialainen käytäntö, jossa painotetaan sanojen alkua, helpottaa suomen kielelle sovittamista, koska sanapainot ovat tällöin usein luonnostaan oikeassa paikassa. Esimerkkiin 7 on merkitty punaisella ylimpänä olevaan kirkkoslaavinkieliseen tekstiin Krestu tvojemu poklanjajemsja, Vladiko 263 alkuperäiset kirkkoslaavin sanapainot. Vertailun vuoksi esimerkissä on sijoitettu kirkkoslaavinkielisen tekstin alapuolelle sama veisun kohta Resanovin kirkkoslaavinkielisestä sovituksesta ja suomenkielisestä kaksiäänisestä liturgiasta. 264 Esimerkissä on alleviivattu punaisella ylimmässä tekstissä kirkkoslaavin sanapainot ja kahdessa alemmassa melodian painot. Esimerkki 7 Esimerkissä alkuperäisissä kirkkoslaavinkielisissä sanoissa Kre-stu tvo-je-mu paino on sanojen lopussa ja vastaavasti Resanovicin serbialaisessa liturgiassa molemmissa sanoissa Kre-stu tvo-je-mu painot ovat sanojen alussa. Suomenkielinen veisu puolestaan lähtee sanasta Sinun ja sana ristillesi tulee vasta toisena. Sovitusten poikkeamat syntyvät tässä kohtaa lähinnä sanajärjestyksestä, sillä veisun tärkeää sanaa ristillesi on haluttu korostaa melismaattisella melodialinjalla. Lisäksi sana me on intonaatioltaan laskeva, joten sille on lisätty melodialinjaan laskeva sävel f. 261 Keskustelin aiheesta kesällä 2017 musiikkitieteilijä Bogdan Djakovicin kanssa. Kirkkoslaavissa paino ei useinkaan ole sanan alussa. 262 Serbian oman kielen vaikutus: serbian kieltä kirjoittaessa käytetään sekä latinalaisia että kyrillisiä aakkosia. Serbian kielessä on paljon lainasanoja niin venäjästä, kirkkoslaavista kuin myös kreikasta. 263 Suomeksi teksti: Sinun ristillesi me kumarramme, Valtias. 264 Минея Праздничная: Библиотека святоотеческой литературы Resanovic 2013, 15. Hakonen, S. 2016/2017, 13. [ 14_Exaltation_vozdv.pdf#page=27&zoom=auto,-99,586] 54

58 Kirkkoslaavinkielistä veisua uudelle kielelle sovitettaessa on merkille pantavaa liturgisen tekstin sanojen tavujen määrällinen ero. 265 Esimerkiksi englanninkielisessä tekstissä saattaa usein olla vähemmän tavuja kuin slaavinkielessä, tällöin saatetaan joutua muuttamaan melodialinjaa syllabisesta melismaattisemmaksi. 266 Tämän lisäksi serbialaisessa kirkkolaulussa ei tunneta samalla tavalla resitatiivin 267 käyttöä kuin itäslaavilaisessa perinteessä. Serbialaisessa perinteessä resitatiivin sijasta kaikki veisujen tekstit lauletaan melodisesti hyödyntäen lyhempiä ja pidempiä melodiavariaatioita tarpeen mukaan. Pitkien suomenkielisten lauseiden sovittamista helpottaisi varmaan, jos olisi mahdollista hyödyntää itäslaavilaisessa perinteessä usein käytettävää resitatiivia. Serbialaisessa musiikissa se ei kuitenkaan ole mahdollista rikkomatta autenttista tyyliä. Jumalan ainokainen -veisun pylväsdigrammista voi havainnoida silmämääräisesti kielten tavumäärien eroja. Pylväistä voi nähdä, kuinka veisun säkeissä suomen kielen tavumäärät poikkeavat huomattavasti kirkkoslaavin ja englannin kielen tavumääristä. 268 Vastaavasti englannin kielen osalta säkeissä B, A''', C' ja A'''' on huomattavan vähän tavuja muihin kieliin verrattuna. Tällaiset erot ovat yleisesti kuvaavia ja tyypillisiä kielten tavumääriä vertailtaessa. 30 Jumalan ainokainen, 2. sävelmä, tyyppi 2 tavumäärien erot säe A säe A' säe C säe A'' säe B säe A''' säe C' säe A'''' säe B' säe C'' säe X kirkkoslaavi englanti suomi 265 Sovittajat työskentelevät yleensä käännöstekstien kanssa, joten erikseen käsitellään myös käännösten ongelmia laulun sovittamisen näkökulmasta. Lukkala 2017b, Chater 2007, Itäslaavilaisessa ja suomalaisessa perinteessä resitatiivia käytetään yleensä alku- ja loppuformuloiden välissä silloin, kun tekstisäkeellä on pituutta. 268 Säkeitä A' ja A'''' lukuunottamatta tavuja on selkeästi aina enemmän muihin kieliin verrattuna. 55

59 Seuraavaan taulukkoon 3 on merkitty pro gradu -tutkielman neljän erikielisen veisun tavumäärien erot säkeittäin. 269 Taulukkoon on merkitty kaikkien kielien osalta kokonaishajonta. Lisäksi taulukossa on vertailtu kirkkoslaavin ja englannin kielen sekä kirkkoslaavin ja suomen kielen hajontaa vielä erikseen. Keltaisella on merkitty aina veisun suurin hajonta. Taulukko 3 veisu Niin monta 1. sävelmä Jumalan ainokainen 2. sävelmä Totisesti on kohtuullista 4. sävelmä Joulutropari 4. sävelmä säe kirkkoslaavi englanti suomi kokonaishajonta slaavi-englanti hajonta slaavi-suomi hajonta säe A säe B säe X säe A säe A' säe C säe A'' säe B säe A''' säe C' säe A'''' säe B' säe C'' säe X säe Ab säe Ab' säe Ab'' säe B säe X säe A säe B säe A' säe B' säe A'' säe X Erikseen esimerkkiin on eroteltu keltaisella suurimmat tavuerot. Tekstit: Hakonen, S. 2016/2017, 13, 7, 22. Resanovic 2013, 14 15, 4 5, Gardner 1980, 38. (teksti) Resanovic: Neliääninen Joulutropari [ 270 Kokonaishajonta on laskettu kaikkien kielten kesken suurimman ja pienimmän tavueron välillä. 271 vrt. kirkkoslaaviksi Sla-va Ot-cu i Si-nu, i Svja-to-mu Du-hu (13) ja suomeksi Kun-ni-a ol-koon I- säl-le ja Po-jal-le ja Py-häl-e Hen-gel-le (19). 56

60 Tavumääriä vertaillessa on havaittavissa seuraavaa: suomenkielisessä Joulutroparissa on eniten tavuja kaikissa säkeissä. Niin monta -veisun tekstin tavumäärien erot pysyvät kokonaisuudessaan suhteellisen pieninä verrattuna kirkkoslaaviin. Säkeessä B on eri kielten välillä tavumäärissä eniten hajontaa ja suurin ero säkeessä syntyy lähinnä englannin kielen todella pienestä tavumäärästä. Kokonaisuudessaan tällaiset pienet erot eivät ole sovittamisen kannalta vaikeita, elleivät tekstirakenne, tärkeiden sanojen painot tai sanajärjestykset eroa merkittävästi toisistaan. Niin monta -veisun pylväsdiagrammin säkeestä B voi hahmottaa englannin kielestä johtuvan kokonaishajonnan. 15 Niin monta, 1. sävelmä, tyyppi 2 b tavumäärien erot säe A säe B säe X kirkkoslaavi englanti suomi Jumalan ainokainen -veisun säkeissä on eri kielien välillä tavujen määrissä hyvin vaihtelevia eroja, kuten esimerkiksi loppusäkeessä X eri kielten kokonaishajonta on 15 tavua. Totisesti kohtuullista -veisussa kaikissa kolmessa Ab säkeessä ja niiden variaatioissa on myös hajontaa. Kokonaishajonta muodostuu suurimmaksi usein silloin, kun englanninkielisessä veisussa on hyvin vähän tavuja. Kirkkoslaavista suomeksi sovitettaessa tyypillisimpänä haasteena ovat yleisesti suomen kielen suuremmat tavumäärät; vastaavasti englannin kielessä verrattuna kirkkoslaaviin on yleensä vähemmän tavuja. 272 Englannin kielessä on paljon suhteellisen pitkiä yksitavuisia sanoja, 273 mutta toisaalta myös artikkeleita tai ollaverbejä. Sovitettaessa joutuu miettimään laajemmin sana-sävel -suhdetta. 272 Tällöin englanninkielisestä sovituksesta tulee tyyliltään alkuperäistä melismaattisempi, ellei melodiaa muuteta. Chater 2007, Suomen kielen sanat ovat keskimäärin varsin pitkiä. Esimerkiksi yksitavuisia sanoja on suomessa vain 80 90, kun niitä vaikkapa englannissa on noin Leino 1989,

61 Yksinkertaisena esimerkkinä toimii liturgioissa pappien rukousanomuksiin kuoron laulama ektenioiden sanapari: Gospodi pomiluj-herra armahda-lord have mercy. Kirkkoslaavinkielinen sana Gos-po-di on kolmitavuinen, suomenkielinen Her-ra on kaksitavuinen ja englannin kielessä sana Lord on yksitavuinen. Kirkkoslaavin ja suomen kielellä ektenioiden vastauksen toinen sana on kolmitavuinen: po-mi-luj ja ar-mah-da. Englanninkielinen vastine muodostuu kahdesta sanasta have mer-cy 274, joista muodostuu samoin yhteensä kolme tavua. Sanapainot kuitenkin eroavat siten, että kirkkoslaavinkielisen sanan po-mi-luj paino on toisella tavulla, kun taas suomen kielessä ja englannin kielessä paino on sanan alussa, ar-mah-da ja mer-cy, mutta englannin kielessä have-verbi auttaa saamaan painon oikeaan paikkaan. Esimerkissä 8 on liturgian alun suuresta ektenian sanapari Herra, armahda kolmella eri kielellä. Jokaiseen kieleen on rajattu keltaisella sanan Her-ra tavumäärien ero, punaisella on merkitty näkyviin sanan armahda paino ja sinisellä on rajattu kirkkoslaavinkielisen sanan po-mi-luj alku ja englannin kielen have-verbi. Esimerkki 8 Kaksiäänisen liturgian suuri ektenia kirkkoslaaviksi, englanniksi ja suomeksi. 275 Lyhyissä sanapareissa on suomenkieliseen teksti-melodia -kokonaisuuteen jouduttu lisäämään yksi ylimääräinen b sävel. Lisänuotin avulla sanan armahda painon ja melodian rytmin saa toimimaan suomen kielellä luontevasti. Seuraavassa esimerkissä 274 Sanaan mercy on liitetty olla-verbin imperatiivin muoto have mercy (on me). 275 Resanovic 2013, 2 3. Hakonen, S. 2016/2017, 2. 58

62 9 on veisu Ottakaa vastaan kolmella eri kielellä. 276 Esimerkissä veisuun on merkitty punaisella alleviivauksella sana Hristo-Christ-Kristus. Tämän sanan sijoittumista melodiaan seurataan eri kielillä. Esimerkki 9 Kirkkoslaaviksi veisu alkaa sanasta Tjelo eli suomen kielen sanasta ruumis. Suomenkielisen ja englanninkielisen veisun aloittaa kolmitavuinen sana Ot-ta-kaa ja kaksitavuinen sana Re-ceive. Sanaan Ottakaa on lisätty kahdeksasosasävelet e ja f, jotta sanalle saadaan sopivaa melismaattisuutta ja näin pystytään korostamaan sanaa. Englanninkielisessä sanassa Re-ceive paino on samalla sävelellä g kuin kirkkoslaavin Tje-lo. Veisun tärkeä sana Kristus sijoittuu kaikissa kolmessa kielessä eri paikkaan. Suomenkieliseen melodiarakenteeseen on jouduttu lisäämään yksi ylimääräinen sävel f, jotta paino saadaan sanalle Kristus alkuun. Kieleltä toiselle sovittamisessa alkuperäisen kirkkoveisun sana-sävel -suhde pyritään säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä Erimittaiset tekstit ja melodiat Kirkon hymnografian eri veisutyypeissä tekstien pituudet vaihtelevat. Yleensä juhlan troparin 277 tehtävänä on kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi juhlan sanoma. 278 Muut 276 Resanovic 2013, Hakonen, S. 2016/2017, 25. Ottakaa vastaan -veisut kokonaan liitteessä 3. b. Resanovicin sovitus kirkkoslaaviksi ja c. englanniksi ja Hakonen, S. d. suomeksi. 277 Kreikkalaisessa perinteessä apolytikion (kr. Ἀπολυτίκιον) on lyhyehkö tietyn juhlan tai päivän muistoa käsittelevä tropari. Seppälä 1981, Alkutekstiltään kreikankieliset troparit (Ἀπολυτίκιον) ovat yleensä lyhyitä ja ytimekkäitä, kun taas alkutekstiltään slaavinkieliset troparit saattavat olla hyvin pitkiä ja monisanaisia. Jumalallinen liturgia 2011, 292. Hyvä esimerkki pitkästä troparitekstistä on Pyhän Sergein ja Hermanin 4. sävelmän tropari. 59

63 jumalanpalvelusveisujen tekstit kertovat päivän aiheesta yksityiskohtaisemmin. Juhlien laulettavat tekstit muodostetaan yleensä sovitun mallin tai kaavan mukaisesti. Veisujen sävelmien säkeiden määrät ja järjestykset ovat tarkkaan määriteltyjä. Taulukkoon 4 on tavutettuna neljä toisistaan kielellisesti erimittaista säettä: 279 Niin monta -veisun toinen säe B, Jumalan ainokainen -veisun varsinaisen melodian kolmas säe B, Totisesti on kohtuullista -veisun kolmas säe Ab'' ja Joulutroparin neljäs säe B'. Taulukko 4 veisu kielet tavut teksti Niin monta 1. sävelmä säe B Jumalan ainokainen 2. sävelmä säe B Totisesti on kohtuullista 4. sävelmä säe Ab'' Joulutropari 4. sävelmä säe B' kirkkoslaavi 8 vo Hri-sta o-ble-ko-ste-ja englanti 4 have put on Christ suomi 11 te o-let-te Kris-tuk-seen pu-keu-tu-neet kirkkoslaavi 14 Vo-plo-ti-ti-sja ot svja-ti-ja Bo-go-ro-di-ci englanti 8 of the ho-ly The-o-to-kos suomi 16 li-hak-si tul-la py-häs-tä Ju-ma-lan-syn-nyt-tä-jäs-tä kirkkoslaavi 20 Cest-njej-šu-ju he-ru-vim i slav-njej-šu-ju bez-srav-njeni-ja se-ra-fim, englanti 23 More hon-or-a-ble than the che-ru-bim, and more glorious be-yond com-pare than the se-ra-phim, suomi 36 Me y-lis-täm-me Si-nu-a, jo-ka o-let ke-ru-be-ja kun-nioi-tet-ta-vam-pi ja se-ra-fe-ja ver-rat-to-mas-ti ja-lom-pi, kirkkoslaavi 10 Te-bje kla-nja-ti-sja Soln-cu prav-di. englanti 10 to a-dore Thee the Sun of Right-eous-ness. suomi 15 ku-mar-ta-maan Si-nu-a, van-hurs-kau-den Au-rin.ko-a. Kaikissa taulukon 4 veisujen esimerkeissä suomenkielinen teksti on pisin, lisäksi kaikissa tekstit ovat erimittaisia. Erimittaisten tekstien sijoittaminen melodioihin tuo mukanaan sovittamiseen omat haasteensa. Totisesti on kohtuullista -veisussa säkeen Ab'' suomen kielen tavumäärät poikkeavat huomattavasti kirkkoslaavin ja englannin kielen tavumääristä. Näin suuret erot tavumäärissä ovat poikkeuksellisia ja silloin niiden aiheuttamissa haasteissa saatetaan joutua käyttämään luovia ratkaisuja. Onneksi kuitenkin osmoglasnik-sävelmistön variointi on huomattavan rikasta. Lisäksi eroa voi olla myös lauseiden säejaossa. Esimerkiksi serbialaisessa osmoglasnik-sävelmistön Joulutroparissa on yksi säe vähemmän kuin Suomessa käytössä olevassa 4. sävelmän joulutroparissa. 280 Seuraavasta Joulutroparin 279 Tekstit: Resanoviv 2013, 14 15, 4 5, Resanovic: Neliääninen Joulutropari, Gardner 1980, 38. Hakonen S. 2016/2017, 13, 7, Säkeet sillä siitä tähtien palvelijat, tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua sekä vanhurskauden Aurinkoa on yleensä totuttu jakamaan kolmeen säkeeseen. Serbialaisessa Joulutroparissa on tehty tarkemmin alkukieltä vastaava jako kahteen seuraavasti: sillä siitä tähtien palvelijat tähden kautta oppivat ja kumartamaan Sinua, vanhurskauden Aurinkoa. 60

64 pylväsdiagrammista voi nähdä, kuinka tasaisesti suomen kielessä tavumäärät ovat suurimmat kaikissa säkeissä Joulutropari 4. sävelmä, tyyppi 2 tavumäärien erot 0 säe A säe B säe A' säe B' säe A'' säe X kirkkoslaavi englanti suomi Vaihtuvissa teksteissä tekstin ja tavujen määrä säkeissä saattaa vaihdella hyvin paljon eri kielillä. Tällöin pitää löytää riittävän pitkä säefraasi, joka toimii tarvittaessa apuna kirkkoslaavia pidemmän suomenkielisen tekstin kanssa. Seuraavassa kuvassa 14 on Baračkin Notni Zbornik -teoksesta 1. sävelmän tropari Pelasta Herra. Tropariin on merkitty kolmas säe Ca ja sen tyypillinen loppuformula. Yleensä kolmas säe Ca on 1. sävelmässä asteikoltaan muita säkeitä laajempi ja se muodostaa veisun kulminaatiopisteen. 281 Kuva 14 Ensimmäisen sävelmän troparin Pelasta Herra -veisu 282 ja kolmas säe Ca. 281 Resanovic 2009, Барачки 1995, 236. Pelasta Herra -troparia lauletaan monissa kirkkovuoden juhlissa, arkena keskiviikkoisin ja perjantaisin. 61

65 Ensimmäisen sävelmän kolmanteen säkeeseen Ca tutustutaan tarkemmin vertailemalla säkeen variointia. Seuraavassa kuvassa 15 on yhdeksän nuottiesimerkkiä Osmoglasnik-teoksesta 1. sävelmän säkeen Ca melodioiden variaatioista lyhimmästä troparimelodiasta pisimpään. Kuva 15 Osmoglasnik1. troparisävelmän kolmannen säkeen Ca melodian variaatioita. 283 Nämä ensimmäiset yhdeksän nuottiesimerkkiä löytyvät Mokranjacin vuoden 1922 Osmoglasnik-teoksesta. 284 Nuottiesimerkkien avulla voidaan nähdä, kuinka paljon säkeen rakenteessa voi olla joustavuutta. Kuitenkin tulee säilyttää säkeen perusrakenne ja sen tunnistettavat melodiset ominaisuudet, jotka molemmat on hyvä oppia muistamaan ja tunnistamaan. Yleisesti ensimmäisen troparisävelmän kolmannella säkeellä Ca on nouseva melodiakulku, joka lähtee joko sävelestä g tai sävelestä f kohti säveltä c. Poikkeuksen nousevaan linjaan tekee esimerkki 3, jossa melodialinja hyppää suoraan sävelestä g säveleen c. Seuraavassa kuvassa 16 on vielä kaksi nuottiesimerkkiä säkeestä Ca. Ensimmäinen (esimerkki 10) on Baračkin vuoden 1923 Notni Zbornikista: Enkeli huusi armoitetulle -veisu ja toinen on säkeen Ca 283 Resanovic 2009, 15. (käännös minun) Yksittäisten pienten esimerkkien sivunumerot viittaavat Osmoglasnik-teokseen. Nuottiesimerkkien tekstikäännökset. Lisää eri sävelmien säkeiden variaatioita löytyy Opšte Pojanjesta ja Liturgija Zbornikista. Tahtimerkit ovat näkyvillä osoittamassa variaatioiden pituuksien vertailukelpoisuuden. 284 Kuvan 16 esimerkkien sivumerkinnät viittavat vuoden 1922 Osmoglasnik-teokseen. 62

66 perusrakenne. Vastaavanlaisesta säkeiden joustavuudesta on hyötyä erimittaisia tekstejä ja melodioita sovitettaessa. 285 Kuva 16 Säe Ca Enkeli huusi armoitetulle -veisusta 286 ja säkeen Ca perusrakenne. Muihin nuottiesimerkkeihin verrattuna Enkeli huusi armoitetulle -veisu erottuu ensimmäisen sävelmän erimittaisten tekstien Ca säkeiden melodiarakenteista koristeellisempana 287 melodiavariaationa. Yleensä kirkkovuoden suurissa juhlissa ovat käytössä pienempiä juhlia koristeellisemmat melodiavariantit. Yhteistä kaikissa nuottiesimerkeissä on ensimmäisen troparisävelmän säkeen Ca loppuformula, jossa melodialinja nousee aina sävelen a kautta säveleen c. Tämä on säkeen keskeinen piirre, joka yleensä pyritään säilyttämään. 288 Melodiakulkua on kokonaisuudessaan kvintin verran ja melodialinja käy loppuformulan kadenssissa sävelessä d. Sovitettaessa erimittaisia tekstejä serbialaisiin sävelmiin kannattaa tutustua huolella kaikkiin mahdollisiin sävelmien variaatiomahdollisuuksiin; se helpottaa omaa sovittamista. Sovittajan omalla luovuudella on tietysti tärkeä sijansa, kunhan uuden musiikin luomistyössä noudatetaan huolellisesti osmoglasnik-sävelmistön periaatteita. 3.3 Serbialaisten sävelmien soinnuttaminen Yleisesti serbialaisilla musikologeilla on vallalla käsitys, että yksiääninen srpsko narodno crkveno pojanje on saanut nykyisen muotonsa 1700-luvun lopussa ja luvun alussa. 289 Serbialaisia sävelmiä kirjoitettiin länsimaiselle notaatiolle ja sävelmiä 285 Tarvittaessa melodiavariaatioita löytyy mm. Osmoglasnik- ja Opšte Pojanje -teoksesta sekä Notni Zbornik -nuottikokoelmasta. Kaikissa on hyvät sisällysluettelot, joiden avulla veisut on helppo löytää. 286 Барачки 1995, 339. Linnala 1975, 274. Veisuun on merkitty ennakkosävelet. Ennakkosävel (es) kuuluu hajasäveliin. Enkeli huusi -veisu on sovitettu neliääniseen liturgiaan. Hakonen, P. 2017, Resanovic 2009, 14. Painottomat ennakkosävelet (kuten 1/8 sävelen d kautta) seuraavat säkeen loppuformulan perusrakennetta kohti säveltä c. Säe Ca on yhdistelmäsäe, jossa säe C on lainannut aiemman säkeen A materiaalista. 288 Resanovic 2009, 15. (käännös minun) 289 Peno 2012, 172. Kuitenkaan tätä käsitystä ei ole täysin todistettu. 63

67 harmonisoitiin länsimaiseen kuorosoinnutusmuotoon, jolloin alkuperäiset modaaliset piirteet länsimaistuivat ja muuttuivat duuri-molli -tonaliteetin mukaisiksi. 290 Kaksi tunnetuinta serbialaisten sävelmien nuotintajaa ja harmonisoijaa olivat Kornilije Stanković ja Stevan St. Mokrajac. Stankovićin 1800-luvun puolivälissä tekemät sovitukset edustavat soinnutukseltaan melko yksinkertaista, jumalanpalveluksiin tarkoitettua harmonisointia: perussoinnutusta, niiden käännöksiä, stemmojen vastaliikkeitä, modulaatioita sekä septimisointuja. Harmonisoinneissa melodian rinnalla kulkee usein säestävä ääni duuri-molli-terssiasetelmassa. Stankovićin sovitukset ovat lähinnä neliäänisiä. Kuva 17 Esimerkki Stankovićin harmonisoinnista. 291 Mokranjacin liturgian sävellykset ovat astetta konserttimaisempia verrattuna Stankovićin tyyliin. Molempien säveltäjien sävellykset on tarkoitettu käytettäväksi jumalanpalveluksissa, mutta Stankovićin teokset soveltuvatkin helpommin käytettäväksi tavallisissa jumalanpalveluksissa kuin Mokranjacin tuotanto, koska monet Mokranjacin sävellykset vaativat hyvätasoisen, jopa kahdeksanäänisen kuoron. Sävellyksissään Mokranjac pyrkii painottamaan kirkkomusiikin alkuperäistä liturgista merkitystä: Mokranjacin liturgian kuoroteokset on sävelletty vanhojen serbialaisten sävelmien pohjalle. Mokranjac hyödyntää sävellyksissään usein esimerkiksi Karlovcimelodioita. Vaikka Mokranjacin teokset ovat vaativia, ne on tarkoitettu 290 Peno 2012, 175. Мокрањац 1996, Preface. 291 Свеноћно бденије 2015, 111. Stankovićin sovittama 5. sävelmän sunnuntain tropari. jonka soinnutuksessa näkyy stemmojen vastaliikettä Liite 7. Sunnuntain 5. sävelmän tropari kokonaan. 64

68 jumalanpalveluskäyttöön ja niitä lauletaan suurimpien kirkkojen jumalanpalveluksissa hyvin yleisesti. Kuva 18 Esimerkki Mokranjacin neliäänisestä soinnutuksesta. 292 Mokranjacin kokoamissa Osmoglasnik ja Opšte Pojanje teoksissa serbialaiset sävelmät on tallennettu yksiäänisessä muodossa. Mokranjac käyttää yksinkertaista soinnutusta jumalanpalvelusten vaihtuvissa veisuissa, kuten kanonien irmosseissa ja stikiiroissa. 293 Hän oli lapsuudessaan kuullut ja tottunut laulamaan alkuperäisiä serbialaisia sävelmiä myös modaalisessa muodossa, 294 kuten kirkoissa oli tapana ennen länsimaisen nuottikirjoituksen käyttöönottoa. Taltioidessaan melodioita Mokranjac tietoisesti yksinkertaisti perinteisiä yksiäänisiä serbialaisia sävelmiä ja muutti modaalisia sävellajeja länsimaiseen duuri-molli -tonaliteettiin. Näin muokatut melodiat voitiin helpommin kirjoittaa länsimaiselle nuottikirjoitukselle ja ne soveltuivat myös helpommin harmonisoitaviksi. 295 Mokranjac kirjoitti Osmoglasnik-teoksen esipuheessa, että serbialaiset laulajat eivät laulaneet tasavireisen duuri-molli -virityksen mukaisesti 2., 4. ja 6. sävelmiä, vaan 292 Божественнаѧ Литургиѧ 2009, sävelmän Niin monta -veisu Karlovci-melodian pohjalta. 293 Resanovic 2005, iii. Preface. [ 01-Blessed_is_the_man.pdf] 294 Мокрањац 1996: Preface, 10. Peno 2012, Мокрањац 1996: Preface, 4. Peno 2012, Peno 2017, 52. [ 65

69 laulajat lauloivat näissä sävelmissä jotain duurin ja mollin väliltä. Joissain tapauksissa laulajat nostivat soinnun duuriksi laulun lopussa. 296 Mokranjacin kokoamaa osmoglasnik-sävelmistöä pidetään yleisesti synonyyminä monofoniselle ja polyfoniselle serbialaiselle kirkkomusiikkikäytännölle. 297 Resanovicin kaksiäänisen liturgian soinnutus pohjautuu yleisesti läntisen harmonian käsitteeseen. Kuorosoinnutuksen harmonia syntyy yleensä siitä, kun kaksi tai useampi ääni soi yhtä aikaa omissa stemmoissaan. Kuoromusiikissa äänet voivat soida joko yhteen sopusoinnussa eli konsonanssissa tai riitasoinnussa eli dissonanssissa. Yksinkertaistettuna länsimaista tonaalista musiikkia voidaan soinnuttaa kolmella soinnulla: toonikalla, subdominantilla ja dominantilla, joko duurissa tai mollissa. Resanovicin serbialaisessa kaksiäänisessä liturgiassa on käytetty erityisen pelkistettyä harmoniaa, jossa melodiat ovat pääosassa ja tavoitteena on luoda yksinkertainen, mutta kuitenkin vaihteleva soinnutus. Soinnut on lisätty lähinnä yksiäänisen melodian säestykseksi. Kaksiäänisessä liturgiassa melodian formuloiden alapuolelle kirjoitettu vastaäänen sävelkulku kulkee suurimmalta osaltaan terssisointisessa tai sekstisointisessa harmoniassa. Kaksiäänisessä liturgiassa ei ole pyritty luomaan mitään erikoista sointumaailmaa, vaan sen harmonian tarkoitus on ollut olla mahdollisimman yksinkertaista ja helposti laulettavaa. 298 Kuva 19 Malli Resanovicin Trisagion-hymnin terssisoinnutuksesta 299 Resanovicin kaksiäänisessä sovituksessa sekstisoinnutusta käytetään eukaristisessa kanonissa ja ehtoollislauselmassa, 300 koska näin melodia on pystytty säilyttämään 296 Мокрањац 1996, Preface. 297 Peno 2017, Resanovicia oli pyydetty tekemään helposti laulettava kaksiääninen liturgian sovitus. 299 Resanovic 2013, Resanovic 2013, 22 23, Eukaristinen kanoni eli anafora (kr. aναφορά uhrin esiinkanto). 66

70 ylemmässä äänessä. Resanovic kertoi haastattelussa harmonisointinsa taustoja varsin yksityiskohtaisesti. Resanovic ei itse juurikaan käytä terssikulkua valitessaan vastaääntä melodialle, mutta kaksiäänisen liturgian kohdalla hän antoi periksi omista periaatteistaan. Kuva 20 Malli Resanovicin Rauhan laupeutta -veisun sekstisoinnutuksesta. 301 Omia harmonisointiperiaatteitaan Resanovic kuvailee seuraavasti: Sovitukseni ja soinnutukseni ovat saaneet vaikutteita 1900-luvun serbialaisesta kuorotraditiosta, erityisesti Stevan Mokranjacin musiikista sekä yksinkertaisesta ja melko modaalisesta venäläisen kirkkolaulun harmoniasta. Tämän lisäksi olen saanut vanhasta traditiosta mallin serbialaisten moodien harmonisointiin. Syllabisten veisujen neliäänisissä sovituksissa pyrin melodiseen bassolinjaan, joka toimii varsinaisen melodian vastaäänenä. Yleensä tällöin tenoristakin on mahdollista tehdä melodinen, mutta altto on rajoitetumpi ja riippuvaisempi sopraanosta. Tästä syystä neliäänisissä sovituksissa sopraano ja altto eivät kulje kovinkaan usein rinnakkaisessa liikkeessä. 302 Kuva 21 Näyte Resanovicin neliäänisestä harmonisoinnista Resanovic 2013, 22. Rauhan laupeutta -veisun alku. 302 Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. (käännös minun) 303 Resanovicin nettisivut: Niin monta -veisu. [ 67

71 Resanovicin sovittamassa neliäänisessä Niin monta -veisussa altolla on hyvin yksinkertainen, lähinnä säestävä sopraanosta riippuvainen stemma, jonka lisäksi käytetään vastaliikettä. Sopraanolle ja tenorille Resanocvic on sovittanut hänelle tyypillistä rinnakkaisliikettä. Lisäksi bassosta löytyy paikoitellen melodian vastaääniä. Resanovic kertoo julkaisemansa kaksiäänisen ja neliäänisen liturgian sovitusperiaatteista: [Neliääninen liturgia] sovitettiin siten, että se kyettäisiin laulamaan joko kaksiäänisenä tai neliäänisenä yhdessä tenorin ja basson kanssa. Tämän vuoksi sopraanon ja alton piti kulkea rinnakkaisissa tersseissä ja seksteissä (mitä en yleensä sovittaessa tee). Myös miesääniä oli yksinkertaistettava ja soinnutukseen tuli melko paljon kaksinnusvirheitä, esimerkiksi perusasemassa olevan soinnun kvintin kaksinnuksia, joista en henkilökohtaisesti pidä. 304 Näin on ollut mahdollista saada aikaan yhtä hyvin pienelle kuin suurellekin lauluryhmälle soveltuva kokonaisuus. Suomenkielinen kaksiääninen sovitus on tehty pääosin alkuperäisen Resanovicin sovituksen kaltaiseksi, joka edustaa Serbian kirkoissa yleisesti käytössä olevaa kaksiäänistä laulutapaa. 305 Kokonaisuudessaan suomenkielisen kaksiäänisen sovituksen alempi, säestävä ääni kulkee joko terssissä tai sekstissä. Poikkeaman terssi- tai sekstikulkuun tekevät veisujen loppukadenssit. Suomenkielisessä sovituksessa säestävän äänen suhteen on käytetty jonkin verran myös vapaampaa periaatetta. Esimerkissä 10 on kolmella eri kielellä Rauhan laupeutta -veisusta kohta yksiolennollista ja jakaantumatonta kolminaisuutta. 306 Esimerkissä on suomenkieliseen tekstiin merkitty punaisella nuolella sanan Kolminaisuutta harmonisoinnin poikkeama. Kaikissa teksteissä on alleviivattu punaisella sana Troicjethe Trinity-Kolminaisuutta. Esimerkki Resanovic 2016: Haastattelun vastaukset. (käännös minun) Resanovicin yhdessä isä Stevan Stepanovin kanssa tehtyä yksinkertaisempaa neliäänistä sovitusta ei löydy netistä. 305 Мокрањац 1996: Preface, 10. Stankovic Balcin 11/2017: Yksityinen keskustelu. 306 Resanovic 2013, Hakonen, S. 2016/2017,

72 Rauhan laupeutta -veisun kohdassa yksiolennollista ja jakaantumatonta kolminaisuutta suomalaisen sovituksen harmonisointi poikkeaa alkuperäisestä nuottiarvojen ja lähinnä loppukadenssin harmonisoinnin suhteen. Lisäksi kirkkoslaaviksi ja englanniksi nuottiarvot ovat pidemmät, koska näillä kielillä salaiset rukoukset on tarkoitettu luettavaksi salaisesti veisun laulamisen aikana. Huomioitavaa on myös tekstin kannalta oleellinen sana Kolminaisuus, joka tulee suomenkielisessä lauseessa loppuun, toisin kuin englanninkielisessä ja kirkkoslaavinkielisessä, joissa se tulee tekstin alkuun. Suomenkielisessä liturgiassa on joissain kohdin poikettu Resanovicin ratkaisuista musiikillisen toimivuuden tai elävöittämisen vuoksi. Näissä ratkaisuissa on kyse pienistä makuasioista, jotka eivät vaikuta olennaisesti liturgian yleisilmeeseen. Sovittajalle suurimman haasteen asettaa alkuperäisen veisun melodiatyypin rakenteen muuttaminen, sillä usein suomenkielisiin sovituksiin joudutaan hakemaan kirkkoslaavinkielisten sävelmien joukosta pisimpiä variaatioita tai joskus joudutaan jopa hyödyntämään sävelmien melismaattisia melodiatyyppejä. Tällöin syntyy väistämättä muutoksia alkuperäisen tekstin melodiatyypin rakenteeseen. Näissä tapauksissa sovittamisen ja säveltämisen raja on häilyvä. Pyrkimyksenä on kuitenkin luoda serbialaista musiikkia mahdollisimman tarkasti sävelmäjakson käyttäytymistä kunnioittaen. 69

73 4 SERBIALAISTEN SÄVELMIEN SOVITUSTEN ANALYYSI Serbialaisten sävelmien sovitusten analyyseissä perehdytään yksilöidymmin neljään serbialaisen liturgian veisuun: 1. sävelmän Niin monta -veisuun 307, 2. sävelmän Jumalan ainokainen -veisuun 308 ja 4. sävelmän Totisesti on kohtuullista -veisuun 309 sekä eri lähteitä hyödyntäen 4. sävelmän Joulutropariin. 310 Hymnografia on keskeisessä osassa ortodoksisen kirkkomusiikin rakentumisessa, joten yksittäisissä analyyseissä käydään lyhyesti läpi kunkin veisun hymnologia raamatullisen tai historiallisen alkuperän ja ortodoksisen teologian näkökulmasta. Kaikkien veisujen pohjalla ovat yksiääniset osmoglasnik-sävelmistöön kuuluvat sävelmät. Analysoitavien veisujen melodioita on harmonisoitu lähinnä terssisoinnutuksella tai sekstisoinnutuksella. Paikoitellen veisujen melodioissa esiintyy myös unisonoa ja vaihtosäveliä. Melodiaformuloiden osalta kaikissa analysoitavissa veisuissa esiintyy melodioiden sekä ensisijaisia että toissijaisia, joko I luokan tai VI luokan kadenssien formuloita. 311 Neljän analysoitavan veisun melodiaformuloiden yksityiskohtaisemman tekstin rakenteiden, säkeiden kierron ja harmonian avulla selvitetään kaksiäänisen englanninkielisen ja suomenkielisen serbialaisen liturgian sovitusten vastaavuutta kirkkoslaavinkielisiin melodioihin Resanovicin analyysejä hyödyntäen. Eri kieliä sovitettaessa on tavumäärien erojen lisäksi huomioitava myös sana- ja melodiapainot, koska formuloissa melodian ja sanojen painojen tulee osua yksiin. 312 Analysoitavien veisujen erimittaisten tekstien säkeiden eroihin on osmoglasniksävelmistön sävelmien variaatioiden joukosta tarvittaessa löytynyt vaihtoehtoisia pidempiä ja lyhempiä melodiaversioita. Suomessa itäslaavilaisesta perinteestä tuttua resitatiivia veisuissa ei ole käytetty, jotta serbialaisten sävelmien autenttisuuden tuntu on voitu säilyttää. 307 Resanoviv 2013, Hakonen, S. 2016/2017, Resanoviv 2013, 4 5. Hakonen, S. 2016/2017, Resanoviv 2013, Hakonen, S. 2016/2017, Joulutroparin nuotinnokseen on hyödynnetty tutkielman lähdemateriaalina olleita nuottijulkaisuja ja Resanovicin laajaa tuotantoa. 311 Kadenssin formuloiden 6. luokkaa ovat tutkielman sivuilla Samasta aiheesta puhuu myös Lukkala tutkielmassaan. Lukkala 2015,

74 4.1 Niin monta -veisu Ὅσοι εἰς Χριστὸν ἐβαπτίσθητε, Χριστὸν ἐνεδύσασθε. Ἀλληλούϊα. 313 Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet. Halleluja. 314 Kuva 22 Alkuperäinen Niin monta -veisu Opšte Pojanje -teoksesta. 315 Niin monta -veisun teksti on hieman muokattu suora lainaus Raamatusta. Veisua lauletaan liturgian alkuosassa troparien ja kontakkien jälkeen. Veisu edustaa palveluksen vanhaa kerrostumaa. Niin monta -veisu lauletaan aina kasteen yhteydessä kiertolauluna. Veisua lauletaan lisäksi muutamissa liturgia-jumalanpalveluksissa Pyhä 313 Teksti kreikaksi. Μεγας και ιερος Συνεκδημος ορθοδοξου χριστιανου 2004, Teksti englanniksi: As many as have been baptized in to Christ, have put on Christ. Alleluja. Resasanovic 2013, 14. Veisun teologinen sanoma: Hengen armoa kutsutaan myös vaatteeksi ja kuninkaalliseksi purppuraksi. Tämä vaate on kuitenkin tosiasiassa itse Herramme Kristus, sillä ne, jotka Häneen uskovat, myös pukeutuvat Häneen. Filokalia Raamattu: Gal.3:27. Liturgia 1954, Jumalallinen liturgia 2011, 68. Hakonen, S. 2016/2017, 13. Kaksiäänisessä liturgiassa on käytetty vuoden 1954 liturgiakirjan tekstin käännöstä. Tässä muodossa Niin monta -veisun teksti on varsin sanatarkka käännös kreikankielestä tekstistä, Ὅσοι εἰς Χριστὸν ἐβαπτίσθητε, Χριστὸν ἐνεδύσασθε. Ἀλληλούϊα. Sanamuoto on suomenkielelle epätyypillinen, mutta kuitenkin ymmärrettävä ja runollinen. Lisäksi tämä käännös toimii sovituksessa musiikillisesti muita käännöksiä paremmin. Tekstin suomenkieliset Raamatunkäännökset: 1. Vuoden 1776 käännös Gal 3:27 Sillä niin monta kuin te Kristukseen kastetut olette, niin te olette Kristuksen päällenne pukeneet 2. Vuoden 1933/38 käännös Gal. 3:27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. ja 3. vuoden 1992 käännös Gal. 3:27. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Jumalallinen liturgia 2011, 68. Te kaikki, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Suomessa ongelmana on Raamatun monien eri käännöstekstien käyttö, parhaimillaan palveluksessa saatetaan joskus sujuvasti käyttää yhtä aikaa jopa kolmea tai neljää eri käännöstä, puhumattakaan hymnografiasta. Sekalainen tilanne käännösten suhteen antaa tietyssä määrin vapautta niiden käytössä ja jopa uusien käännösten teossa. Olkinuora 2009, Мокрдњцу 1989, 193. Resanovic 2013,15. Jelici vo Hrista krestistesja vo Hrista oblekostesja. Aliluja. Kirkkoslaaviksi teksti: Minea [ Liite 8. a) Мокрдњцу 1989, 193. (Alkuperäinen nuotti on kokonaan). b) b. Resanovic 2013, 14. As many c) Hakonen, S. 2016/2017,

75 Jumala -veisun sijasta: Kristuksen syntymäjuhlassa, teofaniana, Lasaruksen lauantaina, suurena lauantaina, pääsiäissunnuntaina sekä koko kirkkaan viikon ajan. Resanovicin sovituksessa kirkkoslaaviksi Jelici vo -veisun tekstin kohdassa Hrista krestistesja musiikilliset painot osuvat eri tavuille kuin kirkkoslaavin painomerkit, 316 kuitenkin veisun tekstissä vo Hrista oblekostesja musiikilliset painot ovat kirkkoslaavin mukaiset. Esimerkiin 11 on kirkkoslaavinkieliseen Niin monta - veisuun 317 eroteltu punaisilla laatikoilla eri säkeiden loppuformulat, punaisella alleviivauksella veisun musiikilliset painot ja harmailla laatikoilla kirkkoslaavin painot. Esimerkki 11 Niin monta -veisu 318 lauletaan ensimmäisellä sävelmällä, aivan kuten bysanttilaisessa perinteessä. 319 Serbialaisella 1. sävelmällä on kaksi perustyyppiä: Melodiatyyppi 1 on melismaattinen, jolla lauletaan muun muassa avuksihuutostikiiroiden ja kiitosstikiiroiden tekstejä. Perustyyppi 2 jakautuu periaatteessa kahteen samaan melodiatyyppiin: syllabiseen 2a ja melismaattiseen 2b. Seuraavassa esimerkissä 12 vertaillaan ensimmäisen sävelmän kaikkien vaihtoehtoisten perustyyppien säettä A. 320 Näistä melodiatyypin 2b loppuformula vastaa Niin monta -veisun säettä A. 316 Tutkielman sivulla 71 (kuva 22) on Mokranjacin Niin monta -veisun nuotinnuksen alapuolella mineatekstissä näkyvissä veisun kirkkoslaavin painot. [ Мокрдњцу 1989, Resanovic 2013, Mokranjacin Opšte Pojanje -teoksessa on kolme erilaista Niin monta -veisua. Мокрдњцу 1989, Teoksen sivulla 194 on bysanttilainen melodia. 319 St. Anthony s Monastery, Arizona [ 320 Resanovic 2012, 1 2. Resanovic 2010, 1 3. Resanovic 2009, 1. Niin monta-veisun säkeiden loppuformuloita voi vertailla Resanovicin analyyseihin ja nuotinnuksiin. [ [ [ analysis.pdf] 72

76 Esimerkki 12 Ensimmäisen sävelmän perustyyppien säkeen A loppuformuloiden vertailussa perustyyppi 1 erottuu sen loppusävelestä b. Perustyypin 2 melodiatyypit 2a ja 2b loppuformulat päättyvät säveleen c. Perustyypin 2 melodiatyypeillä on sama loppuformulan perusrunko (sävelet b-a-b-c-c), melodiatyypin 2b sävelille b ja c on vain lisätty melismaattisuutta. Taulukossa 5 ovat 1. sävelmän melodiatyyppit. 321 Taulukko 5 1. SÄVELMÄ melodian tyyppi/tyyli Tyyppi 1 Melismaattinen Tyyppi 2a Syllabinen Niin monta Tyyppi 2b Melismaattinen hymnit/veisut alkusävel loppusävel sävelkulku Avuksihuutostikiirat; C (f) G (f) G C (d) Kiitosstikiirat. Troparit; Kontakit; C G (f) G C (d) Virrelmästikiirat; Katisma; Antifonit; Kanonit; Suuri ylistysveisu. Autuuden lauseet C G (f) G F (g) Niin monta -veisu edustaa 1. sävelmän melismaattista melodiatyyppiä 2b. Serbialaisen 1. sävelmän melodiatyypin 2b melodia keskittyy sävelen c ympärille. Melodiatyypin 2b alkusävel on yleensä c 322 ja loppusävel g. Niin monta -veisun melodia liikkuu kvintin alueella: sävelestä g säveleen d. Kuitenkin esimerkiksi Autuuden lauseiden melodialinja saattaa joskus käydä sävelen es kautta korkeassa sävelessä g. Joissain kirkkoveisuissa melodia saattaa käydä välillä myös sävelen g alapuolella. Esimerkkiin 13 on koottu melodiatyypin 2b säkeiden A, B ja loppukadenssi X:n melodiaformulat. 321 Koko taulukko 1 on tutkielman sivuilla Niin monta -veisu lähtee koholla sävelestä a, koska kirkkoslaavin tekstin paino on sanassa Jelici keskellä tavulla li eli sävelessä c. 73

77 Esimerkki 13 Ensimmäisen sävelmän toisen perustyypin kirkkoveisuista suurin osa kuuluu syllabiseen melodiatyyppiin 2a, kuten troparit, kontakit, virrelmästikiirat, katismatroparit, antifonit, kanonit ja suuri ylistysveisu. Niin monta -veisun edustamaan melismaattiseen melodiatyyppiin 2b kuuluu yleensä koristeellisempia juhlien veisuja, kuten juhlien irmossit sekä liturgian veisuista Autuuden lauseet. Taulukkoon 6 on eritelty muutamien 1. sävelmän melodiatyypin 2b veisujen säkeiden kierto: autuuden lauseet, joulun irmossi sekä melismaattinen pääsiäisen Enkeli huusi -irmossi. 323 Taulukko 6 1. SÄVELMÄN TAULUKKO: 324 Tyypin 2b säkeiden kierto Serbialaisten sävelmien antologia, osa II sivu veisu säkeen kierto 323 Joulun irmossi A, B, Ca // A, B, Ca, X 263 Enkeli huusi pääsiäisen irmossi A, B, Ca, B, Ca, B // A, B, Ca, B, X Serbialainen Osmoglasnik: 1. sävelmä (Autuuden lauseet sivu 44 46) nro veisu säkeen kierto 36. Autuaita ovat laupiaat A, B, Ca, B', D, X 37. Autuaita ovat puhdassydämiset A, B, Ca, B', Ca', D, X 38. Autuaita ovat rauhantekijät A, B, Ca, B', Ca'-C'', D, X Serbialainen kaksiääninen liturgia Niin monta A, B, X (3 kertaa) // A', A'', B // A, B, X Niin monta -veisun säkeiden kierto muodostuu seuraavasti: (säe A) Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, / (säe B) te olette Kristukseen pukeutuneet. // (loppukadenssi X) Halleluja. Kolmen toistokerran jälkeen (säe A') Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle / (säe A'') nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. 325 / 323 Tutkielman sivulla 63 (kuva 16) on malli Enkeli huusi -veisun yhdistelmäsäkeestä Ca. 324 Resanovic 2012, 3. (käännös minun) [ analysis.pdf] 325 Serbialaisissa veisuissa melodiasäkeiden kierto lähtee liikkeelle usein jo lauselmasta: Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle / nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. 74

78 (säe B) Te olette Kristukseen pukeutuneet. // (loppukadenssi X) Halleluja. Laulu toistetaan alusta vielä kerran kokonaan: (säe A) Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, / (säe B) te olette Kristukseen pukeutuneet. // (loppukadenssi X) Halleluja. Niin monta -veisun säkeet A, B ja X ovat helposti tunnistettavissa 1. sävelmän 2b melodiatyypin formuloista. Analysoinnin kannalta veisun problemaattisin osa on liitelauselma: Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle / nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. Todennäköisesti tekstin alkuosa Kunnia [ ] Hengelle lauletaan säkeen A variaatiolla A' ja tekstin jälkimmäinen osa nyt, aina [ ] Amen lauletaan toisella säkeen A variaatiolla A'', 326 jonka jälkeen tulee jälleen säe B te olette. Toisaalta lauselman alkuosa Kunnia [ ] Hengelle voisi loppuformulan puolesta olla myös säe Ca, 327 jolla on tyypillinen säkeen A loppuformulan perusrakenne. Tämän yhteisen piirteen vuoksi yleisesti säkeiden A ja Ca perusmuotoja ja myös variaatioita voi olla vaikea erottaa toisistaan loppuformuloiden perusteella. Parhaiten säkeet A ja Ca erottaa toisistaan alkuformuloista. Ensimmäisen sävelmän säkeelle Ca on tyypillistä melodian nouseva alkuformula. Niin monta -veisussa sana-sävel -suhteen osalta kaikkien kielten tavumäärien erot pysyvät suhteellisen vähäisinä. Seuraavaan taulukkoon 7 on laskettu Niin monta - veisun erikielisten tekstien säkeiden tavumäärät ja hajonta. 328 Taulukko 7 veisu Niin monta 1. sävelmä säe kirkkoslaavi englanti suomi kokonaishajonta slaavi-englanti hajonta slaavi-suomi hajonta säe A säe B säe X Periaatteessa lauselman Kunnia [ ] Amen. voisi mahdollisesti tulkita myös siten, että lauselman alkuosa olisikin säe Ca ja loppuosa säkeen A variaatio oli A'. Pelkän melodiaformulan perusteella säkeen tulkitseminen ei ole täysin yksiselitteistä. 327 Molemmat säkeet A ja Ca päättyvät säveleen C. Tutkielman sivulla 61 (kuva 14) olevassa 1. sävelmän troparissa Pelasta Herra on käytössä säe Ca. 328 Koko taulukko 3 on tutkielman sivulla Kokonaishajonta on laskettu kaikkien kielten kesken suurimman ja pienimmän tavueron välillä. 75

79 Säkeen B tekstissä have put on Christ ja te olette Kristukseen pukeutuneet on englanninkielisen ja suomenkielisen tekstin välillä suurin hajonta: 7 tavua. Englanninkieliseen tekstiin ei ole tarvinnut lisätä nuotteja, tekstin tavuille on vain lisätty melismaatttisutta. Suomenkielisen ja kirkkoslaavinkielisen tekstin vo Hrista oblekostesja välinen ero on 3 tavua, joten säkeeseen B sanojen olette Kristukseen kohdalle on jouduttu lisäämään nuotteja. Kirkkoslaaviin verrattuna on suomenkieliseen sovitukseen pitänyt lisätä nuotteja myös säkeen A teitä on -tekstille. Eri kielten tekstien tavujen määrien lisäksi kielten sanajärjestykset poikkeavat toisistaan. Tämä vaikuttaa esimerkiksi tärkeän ja painokkaan sanan: Hrista-Christ- Kristus sijaintiin säkeessä. Taulukkoon 8 on merkitty Niin monta -veisun 330 erikielisten tekstien säkeiden A, B ja X tavujen määrät ja tavutus. Taulukko 8 veisu kielet tavut teksti Niin monta kirkkoslaavi 10 Je-li-ci vo Hri-sta kre-sti-ste-sja 1. sävelmä säe A englanti 11 As man -y as ha-ve been bap-tized in to Christ suomi 13 Niin mon-ta kuin tei-tä on Kris-tuk-seen kas-tet-tu, Niin monta 1. sävelmä säe B Niin monta 1. sävelmä säe X säe A kirkkoslaavi 8 vo Hri-sta o-ble-ko-ste-sja. englanti 4 have put on Christ. suomi 11 te o-let-te Kris-tuk-seen pu-keu-tu-neet. kirkkoslaavi 4 A-li-lu-ja. englanti 4 Al-le-lu-ia. suomi 4 Hal-le-lu-ja. Niin monta -veisu lähtee sävelestä a, vaikka 1. sävelmän pitäisi tyypillisesti lähteä sävelestä c. Mokranjacin yksiääninen Niin monta -veisu Opšte Pojanje -teoksessa lähtee myös sävelestä a, 331 paino tulee sävellelle c. Veisun alussa on palautettu sävel b 330 Reasanovic 2013, Hakonen, S. 2016/2017, 13. Niin monta -veisua on korjattu 02/ Sävel a on painoton. 76

80 tavulla Jelici-many-monta toisaalta Notni Zbornik -nuottikokoelmassa sävel on b. 332 Säkeessä A kirkkoslaavinkielisessä ja suomenkielisessä tekstissä keskeinen sana Hrista-Kristus on suhteellisen keskellä lausetta, englanninkielessä sana Christ tulee puolestaan säkeen loppuun. Suomeen kieleen on jouduttu lisäämään sanoille kuin teitä on nuottit c-b-a-b-c, 333 jotka johdattavat suhteellisen luontevasti sanaan Kristus, joka tulee samalle nuotille kirkkoslaavin sanan Hrista kanssa. Englannin kielessä sana Christ tulee lauseen loppuun. Säkeen A päätössävel on a. säe B säe X Niin monta -veisun suomenkieliseen säkeeseen B on pitänyt lisätä muutama ylimääräinen nuotti: tavuille o-let sävelet a-a ja tavuille Kris-tuk sävelet c-d. 334 Lisäksi suomenkieliselle sanalle Kris-tus on lisätty pisteellinen nuottiarvo. Säkeessä B sanan Hrista-Christ-Kristus sanajärjestys on kaikissa kielissä täysin erilainen: kirkkoslaavissa sana on tekstin alussa, suomen kielessä tekstin keskellä ja englannin 332 Барачки 1995, 72. Mielenkiintoinen yksityiskohta Baračkin Notni Zbornik -nuottikokoelmassa sivulla 72 on, että Niin monta -veisu lähtee sävelestä c, aivan kuten aiemmin tutkielman sivulla 61 (kuva 14) Pelasta Herra -veisu. 333 Барачки 1995, 236. Мокрањац Opšte Pojanje ja Notno Zbornik -teoksissa on samanlainen sävelessä a käyvä melodiakuvio. 334 Notni Zbornik -nuottikokoelmassa säe B lähtee sävelestä d tavulla vo sivulla

81 kielessä tekstin lopussa. Niin monta -veisun säe B päättyy loppusäveleen g ja säe X on kaikilla kielillä samanlainen, päättyen säveleen g. Tekstin osalta kaikissa säkeissä kielet asettuvat loppuformuloihin suhteellisen hyvin. Esimerkissä 14 on vielä englanniksi lauselma: (säe A') Glory [ ] Spirit, (säe A'') now [ ] Amen. 335 Englanninkielisessä säkeen A'' lauselman tekstissä now [ ] Amen. melodian loppuformulassa on pieni ero muihin kieliin verrattuna. Esimerkki 14 Säkeessä A'' sanassa a-ges englanninkielisessä loppuformulassa on poikkeuksellisesti korvattu kahdeksasosasävelet b-c yhdellä neljäsosasävelellä b. Tässä kohtaa loppuformula noudattaa sanassa a-ges syllabista 1. sävelmän melodiatyypin 2a säkeen A loppuformulaa. Näin sanan ages melodian laulettavuutta on parannettu tekstilähtöisesti. Niin monta -veisun kadenssin loppuformulan perusrunko koostuu sävelistä c-b-ab-cg, kuitenkin I luokan loppukadenssin perusrakenne muodostuu sävelistä c-b-a-b-g. Niin monta -veisun sanan Halleluja loppukadenssin formulan melodia on tunnistettavissa I luokan loppukadenssin formulaksi, jossa on pieni variaatio. Normaalisti formulan kadenssi laskeutuu puhtaan kvartin tetrakordin muodostelman kautta melodian purkaussäveleen, joka on ensimmäisen sävelmän loppusävel g. Niin monta -veisussa kuvioon on lisätty vaihtosävel c ja sävelet ab ovat kahdeksasosanuotteja. 335 Resanovic 2013, 14. Veisuun on merkitty punaisilla laatikolla säkeiden A' ja A loppuformulat. 78

82 sävelet: c-b-ab-c-g Kaikki nämä melodioiden formulaluokkien loppukadenssit on poistettu niiden alkuperäisestä kontekstista, joten nämä yleisimmät esimerkit eivät kata kaikkia kadenssien pieniä variaatioita, vaan ne ovat suntaa antavia perusrunkoja. Yhteenvetona analyysista voidaan todeta, että Niin monta -veisun säkeessä A on mielenkiintoinen yksityiskohta: veisu alkaa eri lähteistä riippuen joko sävelillä a-c-b tai sävelillä a-c-h siten, että sävel b on palautettu, kuten kaikissa analysoitavissa veisuissa. Suomenkielisessä sovituksessa on b palautettu, koska tavumäärien vuoksi on melodiaa jouduttu pidentämään sävelmän sääntöjen puitteissa. Tällöin palautuksella on voitu välttää melodiassa esiintyvä täysin samanlaisena toistuva edestakainen liike, joka olisi musiikillisesti aika tylsä. Veisuissa säkeessä A on kielten välillä jonkin verran eroja musiikillisissa sanapainoissa. Englanninkieliset painot poikkeavat eniten alkuperäisestä, kuitenkin useimmat musiikilliset painot säkeessä B ovat kirkkoslaavin mukaisia. Kummassakin sovituksessa on alkuperäistä melodiaa pitänyt hieman muuttaa: suomenkieliseen on tullut lisää nuotteja ja englanninkieliseen versioon on puolestaan tullut melismaattisuutta kielten erilaisen rakenteen vuoksi. Tässä veisussa loppuformulat ovat yhdenmukaisia kaikissa kielissä, paitsi englanninkielisessä säkeessä A'' sanan a-ges kohdalla, jossa katkelma melismaattisesta formulasta on korvattu syllabisella. Loppukadenssin formula on varioitunut ja siinä esiintyy vaihtosävel. 336 Veisun sovittamisessa haasteellisinta ovat toisistaan eroavat sanajärjestykset. 4.2 Jumalan ainokainen-veisu Ὁ Μονογενὴς Υἱὸς καὶ Λόγος του Θεοῦ, ἀθάνατος ὑπάρχων καὶ καταδεξάμενος διὰ τὴν ἡμετέραν σωτηρίαν σαρκοθῆναι ἐκ της ἁγίας Θεοτόκου καὶ ἀειπαρθένου Μαρίας, ἀτρέπτως ἐνανθρωπήσας, 336 Linnala 1975, 274. Vaihtosävel (vs) kuuluu hajasäveliin. 79

83 σταυρωθείς τε, Χριστὲ ὁ Θεός, θανάτῳ θάνατον πατήσας, εἷς ὢν της Ἁγίας Τριάδος, συνδοξαζόμενος τῷ Πατρὶ καὶ τῷ Ἁγίῳ Πνεύματι, σῶσον ἡμᾶς. 337 Jumalan ainokainen kuolematon Poika 338 ja Sana, joka meidän pelastuksemme tähden olet tahtonut lihaksi tulla pyhästä Jumalansynnyttäjästä ainaisesta Neitseestä Mariasta, muuttumatta ihmiseksi tullut, myös ristiinnaulittu ja kuolemallasi kuoleman rikki polkenut, yksi pyhästä Kolminaisuudesta ja Isän ja Pyhän Hengen kanssa kunnioitettava Kristus Jumala. Pelasta meidät. 339 Kuva 23 Opšte Pojanje -teoksesta Jumalan ainokainen -veisun alkua. 340 Jumalan ainokainen -veisu liitettiin liturgian kaavaan ja se määrättiin laulettavaksi kaikissa kirkoissa keisari Justinianos I toimesta vuosina Toisen antifonin 337 Teksti kreikaksi. Ωρολογιον το μεγα 1983, 122. Teksti englanniksi: Only begotten Son and immortal Word of God, Who for our salvation didst will to be incarnate of the holy Theotokos and evev Virgin Mary, Who without change didst become man and wast crucified, Who art one of the Holy Trinity, glorified with the Father, and the Holy Spirit: O Christ our God, trampling down death by death, save us! Resanovic 2013, Joh.1:14, Joh. 1-18, Joh.3:16 Näissä Raamatun kohdissa mainitaan ainosyntyinen Poika, kreikaksi, μονογενής υιος. 339 Liturgia 1954, Jumalallinen liturgia 2011, (2 versiota). Hakonen, S. 2016/ Мокрањац 1989, 169. Veisu alkaa lauselmasta nyt [ ] Amen.. Teksti kirkkoslaaviksi Divine Liturgy of Saint John Chrysostom [ Liite 9. Jumalan ainokainen -veisu.: a. Мокрдњцу 1989, 169. (Veisu kokonaan), b. The Second Antiphon. (2. antifoni), englanniksi: Resanovic 2013, 6. c. Hakonen, S. 2016/2017, Galadza Tarvasaho 1973, 32. Arkkipiispa Paavali 1986,

84 jälkeen laulettava veisu tiivistää ortodoksisen, kristologisen 342 opin ja sillä haluttiin torjua tuon ajan harhaoppeja, erityisesti nestoriolaisuutta. 343 Sitä alettiin käyttää aluksi Aleksandriassa ja vähitellen muissakin paikalliskirkoissa. Hymnin vakiintuminen osaksi liturgian kaavaa voidaan vahvistaa tapahtuneen 700-luvulta lähtien. Hymniä on kutsuttu perinteisesti Justinianoksen hymniksi, mutta tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi veisun kirjoittaja. 344 Mokranjacin Opšte Pojanje -teoksesta löytyvät serbialaisen Jumalan ainokainen -veisun alkuperäiset duuri- ja molli-versiot. 345 Esimerkissä 15 on Jumalan ainokainen -veisun 346 kirkkoslaavinkielisestä tekstistä eroteltu punaisella eri säkeiden loppuformulat. Esimerkki 15 Jumalan ainokainen -veisu lauletaan toisella sävelmällä. Veisu edustaa syllabista 2. sävelmän melodiatyyppiä 2. Toisella sävelmällä on kolme perustyyppiä: perustyyppi 342 Kristologia (kr. Khristos, Kristus ja logos, tieto). Tarvasaho1973, Galadza 2018, 165. Jumalan ainokainen -veisu antaa myös selvän vastauksen erilaisille harhaopeille. Se selittää eri tavoilla lihaksi tulemista, Jumalan muuttumattomuutta, ylösnousemusta ja kolminaisuutta. Veisu tuo esille ortodoksisen opetuksen kolminaisuuden toisesta persoonasta. 344 Galadza 2018, 166. S.I. Nikitinin Pravoslavnaja Encyklopedijan artikkeli. [ 345 Мокрањац 1989, Sovittajat ovat muokanneet alkuperäistä modaalista asteikkoa helpommin sovitettavaan muotoon kirjoitttamalla veisun joko duuriin tai molliin. 346 Resanovic 2013, 5. 81

85 1 on melismaattinen, jolla lauletaan avuksihuutostikiiroiden ja kiitosstikiiroiden tekstit. Perustyypin 2 syllabisia melodioita edustavat Jumalan ainokainen -veisun ohella troparit, kontakit ja katismat. Toisen sävelmäm 3. perustyyppiin kuuluvat virrelmästikiirat, antifonit, kanonit, suuri ylistysveisu ja autuuden lauseet. Esimerkissä 16 vertaillaan toisen sävelmän kaikkien perustyyppien säettä A. 347 Esimerkki 16 Toisen sävelmän kolmen perustyypin säkeiden A vertailussa erottaa melodiatyypin 1 heti muista sen melismaattisuudesta ja loppusävelestä a. Molemmilla syllabisilla melodiatyypeillä 2 ja 3 loppusävel on f, mutta melodiatyypin 2 erottaa sen hieman liikkuvammasta melodialinjasta. Taulukossa 9 ovat 2. sävelmän melodiatyypit. 348 Taulukko 9 2. SÄVELMÄ melodian tyyppi/tyyli Tyyppi 1 Melismaattinen Jumalan Tyyppi 2 ainokainen Syllabinen Tyyppi 3 Syllabinen hymnit/veisut Avuksihuutostikiirat; Kiitosstikiirat. Troparit; Kontakit; Katisma Virrelmästikiirat; Antifonit; Kanonit; Suuri ylistysveisu; Autuuden lauseet alkusävel loppusävel sävelkulku A A F C (db) A F (e) F - C A (f) F (e) F Bb (c) Toisen sävelmän melodiatyypin 2 melodiarakenne lähtee sävelestä a ja päättyy säveleen f. Ensimmäisen säkeen jälkeen veisun säkeet päättyvät vuorotellen säveleen a ja f. Melodiarakenne liikkuu suhteellisen kapealla alueella, puhtaan kvintin sisällä 347 Resanovic 2012, 1 3. Resanovic 2009, 1 2. Resanovic 2010, 1 2. [ [ [ 348 Koko taulukko 1 on tutkielman sivuilla

86 sävelestä f subdominanttisäveleen b. Toisen sävelmän melodiatyypin 2 säkeen A melodia pyörii usein sävelien g-a-b välillä. Yleensä toisen sävelmän säe B alkaa sävelestä a, kuitenkin joskus säe B saattaa alkaa sävelestä g, mutta säe B päättyy aina säveleen a. Säkeen B ominaispiirre on korostettu eteneminen sävelestä f säveleen a. Esimerkkiin 17 on koottu toisen sävelmän 349 säkeiden A, B, säe C ja loppukadenssi X:n melodiaformulat. Esimerkki 17 Merkille pantavaa on, että toisen sävelmän antifonin Jumalan ainokainen -veisun säkeiden kierto alkaa 350 jo lauselmasta Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen. Loppukadenssin säe X voi tulla sekä säkeen A että säkeen B jälkeen. Seuraavaan taulukkoon 10 on eritelty muutamien 2. sävelmän melodiatyypin 2 kirkkoveisujen säkeiden kiertoa: Theotokion, Jumala on Herra -veisu, suuren viikon Kunniallinen Joosef -veisu sekä joitakin tropareita ja kontakkeja. 349 Resanovic 2009, 1-2. [ 350 Kunnia.. nyt lauselma voi muulloinkin aloittaa veisujen säkeiden kierron, kuten seuraavasta taulukosta 10 on nähtävissä. Resanovic 2013, 2 3, 4 5. Liturgian 2. antifonin veisun lisäksi myös 1. antifonin Kunnia.. nyt lauselma aloittaa säkeiden kierron, jolloin varsinainen psalmin 103 teksti alkaa kolmannella säkeellä. Resanovic 2009, 2. 83

87 Taulukko SÄVELMÄN TAULUKKO: 351 Tyypin 2 säkeiden kierto Serbialainen Osmoglasnik: 2. sävelmä nro veisu säkeen kierto Kunnia nyt A, A', A'', B, A''', B', X 15. Theotokion (Jumalansynnyttäjälle: Ymmärryksen ylittävä) Jumala on Herra A, B 17. Katismatropari: Kunniallinen Joosef A, B, A', B', X 40. Sunnuntain kontakki A, B, A', B', X Serbialaisten sävelmien antologia, osa II sivu veisu säkeen kierto 182 Ortodoksisuuden sunnuntain tropari A, B, A'. B', A'', B'', X 182 Ortodoksisuuden sunnuntain kontakki A, B, A', B', X 308 Pyhän arkkienkeli Mikaelin kontakki A, B, A', X 348 P. Johannes Kastajan kontakki A, B, A', B', A'', B'', A''', B''', X Poikkeava säkeen rakenne 13 Kunnia nyt Jumalan ainokainen A, A', C, A'', B, A''', C', A'''', B', C'', X Jumalan ainokainen -veisun säkeiden kierto muodostuu seuraavasti: (säe A) Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle / (säe A') nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen. / (säe C) Jumalan ainokainen kuolematon Poika ja Sana, / (säe A'') joka meidän pelastuksemme tähden olet tahtonut 353 / (säe B) lihaksi tulla pyhästä Jumalansynnyttäjästä, / (säe A''') ainaisesta Neitseestä Mariasta, / (säe C') muuttumatta ihmiseksi tullut, / myös 354 (säe A'''') ristiinnaulittu / ja 355 (säe B') kuolemallasi kuoleman rikki polkenut, / (säe C'') yksi pyhästä Kolminaisuudesta / ja 356 (loppukadenssi X) Isän ja Pyhän Hengen kanssa kunnioitettava Kristus Jumala. Pelasta meidät. Normaalisti toisen sävelmän melodiatyypin 2 säkeiden kierto noudattaa yksinkertaista säkeiden A ja B vuorottelevaa kiertoa, joka päättyy loppukadenssin viimeiseen X säkeeseen. Tämäntapainen yksinkertainen säkeiden kierto helpottaa muistamaan ja soveltamaan melodiasäkeitä laulettaessa käytännössä vaihtuvia tekstejä, kuten esimerkiksi tropareita ja kontakkeja. Jumalan ainokainen -veisulla on todella 351 Resanovic 2009, 2. (käännös minun) [ analysis.pdf] 352 Säkeen A toistuminen lauselman Kunnia [ ] Amen jälkeen Ymmärryksen ylittävä -veisussa (Theotokion). Säe A toistuu kolme kertaa peräkkäin: A, A' ja A''. Tällainen on säkeiden kierrossa todella harvinaista. Resanovic 2009, Tässä kohtaa suomenkielisen tekstin linja on jouduttu katkaisemaan. 354 Myös sana lauletaan säkeen aloittavalla koholla. 355 Samoin sana ja lauletaan säkeen aloittavalla koholla. 356 Jälleen sana ja lauletaan säkeen aloittavalla koholla. 84

88 poikkeuksellinen säkeiden kierto, 357 sekä huomattavan suuri säkeiden määrä verrattuna tyypillisiin toisen sävelmän veisuihin. Jumalan ainokainen -veisun säkeiden kiertoon kuuluu myös epätavallinen säkeen C formula, jossa säkeen C melodia nousee säveliin c ja des/d saakka. Vaikka Jumalan ainokainen -veisu lauletaan yleensä kaikissa liturgioissa, sen melodiaa ei käytetä mallisävelmänä tropareille tai kontakeille. Toisaalta sunnuntain 2. sävelmän kontakki-veisussa säveliä c-d-des saatetaan joskus kuulla. Johtosäveltä e käytetään harvoin, ainoastaan joissain loppukadensseissa. Neliäänisessä kuoroharmonisoinnissa voidaan tätä 2. sävelmän sävelrakennetta hieman laajentaa. Taulukkoon 11 on merkitty Jumalan ainokainen -veisun erikielisten tekstien säkeiden tavumäät ja hajonta. 358 Taulukko 11 veisu Jumalan ainokainen 2. sävelmä säe kirkkoslaavi englanti suomi kokonaishajonta slaavi-englanti hajonta slaavi-suomi hajonta säe A säe A' säe C säe A'' säe B säe A''' säe C' säe A'''' säe B' säe C'' säe X Resanovic 2009,2.[ Koko taulukko 3 on tutkielman sivulla Kokonaishajonta on laskettu kaikkien kielten kesken suurimman ja pienimmän tavueron välillä. 360 vrt. kirkkoslaaviksi Sla-va Ot-cu i Si-nu, i Svja-to-mu Du-hu (13) ja suomeksi Kun-ni-a ol-koon I- säl-le ja Po-jal-le ja Py-häl-e Hen-gel-le (19). 85

89 Analysoitavista kappaleista Jumalan ainokainen -veisun suomenkielisessä sovituksessa 361 on eniten tavuja muihin kieliin verrattuna. Tämä vaikuttaa sana-sävel -suhteeeseen. Poikkeuksen tekevät ainoastaan säkeen A' teksti nyt [ ] Amen., säkeen A'''' teksti myös ristiinnaulittu ja säkeen C'' teksti yksi pyhästä kolminaisuudesta, joissa suomen kielessä on vähiten tavuja. Jumalan ainokainen - veisu on sana-sävel -suhteen osalta sovittajalle muita analysoitavia kappaleita haasteellisempi, koska kielten välillä on tavumäärissä suuria eroja. Englanninkielisen tekstin säkeessä A Glory [ ] Spirit ja säkeessä B' tekstin Who art one of the Holy Trinity on tavuja suhteessa kirkkoslaaviin verrattuna enemmän. Kokonaisuudessaan englanninkielisessä tekstissä on kuitenkin vähiten tavuja muihin kieliin verrattuna. Jumalan ainokainen -veisun ensimmäisen säkeen A Kunnia olkoon sanojen rytmiikka poikkeaa alkuperäisestä, koska olkoon-sanan pitkälle toiselle tavulle ei voi laittaa lyhyttä kahdeksasosanuottia. Muutos noudattaa kuitenkin säkeen A sääntöjä. Jumalan ainokainen -veisun englanninkielisessä sovituksessa 362 alku on aivan samanlainen kuin kirkkoslaavinkielisessä veisussa. Ensimmäisen säkeen loppuformula sanoissa Holy Spirit on enemmän säkeen A' melodiaformulan mukainen ja toinen on jokin muu säkeen A variaatio. Seuraavien taulukoiden 12 ja 13 yhteydessä analysoidaan tarkemmin Jumalan ainokainen -veisun 363 peräkkäisiä säkeitä B-A''' ja C -A'''' ensin tavuittain ja sitten nuottiesimerkkien avulla kaikilla kielillä. Punaisella rajauksella on merkitty säkeiden loppuformulat, keltaisella melodialinjan muutokset ja vihreällä rajauksella säkeiden loppusävelen vuorottelu. Lisäksi tekstiin on merkitty muutamia sanapainoja punaisella alleviivauksella. Harmaalla rajauksella on merkitty kirkkoslaavin painot. Taulukko 12 veisu kielet tavut teksti Jumalan kirkkoslaavi 14 Vo-plo-ti-ti-sja ot svja-ti-ja Bo-go-ro-di-ci ainokainen englanti 8 of the ho-ly The-o-to-kos 2. sävelmä säe B suomi 16 li-hak-si tul-la py-häs-tä Ju-ma-lan-syn-nyt-tä-jäs-tä Jumalan ainokainen 2. sävelmä säe A''' kirkkoslaavi 8 i pri-sno Dje-vi Ma-ri-ji. englanti 7 and ev-er Vir-gin Ma-ry. suomi 11 ai-nai-ses-ta Neit-sees-tä Ma-ri-as-ta, 361 Hakonen, S. 2016/ Liite 9c. 362 Resanovic 2013, 4. Liite 9b. 363 Reasanovic 2013, 4 5. Hakonen, S. 2016/2017, 7. 86

90 säe B Säkeessä B alkuperäismelodia noudattaa kirkkoslaavin sanapainoja. Englanninkielinen noudattaa tarkasti alkuperäistä melodiaa, mutta alkuosa on hyvin lyhyt tavumäärän vähyyden takia. Suomenkielisessä lopuketta edeltävää melodiaa on muokattu, jotta se sopisi kielen luontaiseen rytmiikkaan. Säkeessä B tekstissä tulla pyhästä ja säkeessä A''' sanassa ainaisesta on jouduttu lisäämään nuotteja. Sanan tulla alun intonaatio on laskeva ja sanassa pyhästä lopun intonaatio on laskeva. Suomen kielen intonaatio määrittelee osaltaan melodialinjan suunnan. Säkeessä B suomen kielen rakenteen vuoksi yhdyssanassa Jumalansynnyttäjä sanapaino osuu sopivasti sivupainolle. 364 säe A''' Suomen kielen tavumäärässä on eroa kirkkoslaavinkieliseen ja englanninkieliseen tekstiin ja tämä vaikuttaa sana-sävel -suhteeseen. Resitatiivi ei ole tyypillistä osmoglasnik-sävelmistölle, mutta satunnaisesti saattaa joskus kuitenkin esiintyä 3 6 peräkkäistä tavua, joilla säveltaso pysyy samana. Melodioissa on eroa, mutta erot ovat osmoglasnik-sävelmistön mukaisia. Tärkeät sanat Djevi Mariji-Virgin Mary- Neitseestä Mariasta sijoittuvat eri kielissä säkeen A''' loppuformulassa eri nuoteille, mutta se ei haittaa, kunhan kielet löytävät luontaisen rytmiikkansa. 364 Leino ,

91 Taulukko 13* veisu kielet tavut teksti Jumalan kirkkoslaavi 11 Ne-pre-lož-no vo će-lo-vje-ći vi-sja ainokainen englanti 8 Who with-out change didst be-come man 2. sävelmä säe C' suomi 10 muut-tu-mat-ta ih-mi-sek-si tul-lut Jumalan ainokainen 2. sävelmä säe A'''' kirkkoslaavi 8 ra-pnij-sja že Hri-ste Bo-že. englanti 5 and was cru-ci-fied. suomi 6 myös ris-tiin-nau-lit-tu. säe C' säe A'''' Kaikki A säkeet päättyvät aina säveleen a ja säkeet B ja C päättyvät säveleen f. Säkeessä C' on hyvä esimerkki suomen kielen pitkien vokaalien ja kaksoiskonsonanttien vaikutuksesta. Sanan muuttumatta alku olisi rytmisesti luonnoton, jos sillä olisi pelkästään neljäsosanuotti a, joten neljäsosasta on tehty pisteellinen. Säkeessä A'''' kirkkoslaavinkielisessä ja suomenkielisessä melodiassa on tyypillinen I luokan toissijainen kadenssin formula, jossa loppusävelet b-a-g--a laskeutuvat kohti melodiaformulan purkautumissäveleltä f. Loppuformulan perusrakenteesta puuttuu sävel a. Alkuperäisessä ja suomenkielisessä säkeessä A'' ja A''' on pitkät kadenssin formulan melodiat ja säkeessä A'''' molemmissa samanlainen lyhyt melodia. Englanninkielisessä on käytetty pidempää melodiaa kaikissa kolmessa säkeessä. Pitkän kadenssin formulan melodian sävelet ovat b-a-g-f-g-a-f, joista sävel f on sivusävel. 365 Kadenssin formulan variaatiot: b-a-g-a-f b-a-g-f-g-a-f b-a--f 365 Sivusävel (ss) kuuluu hajasäveliin. Linnala 1975,

92 Resanovicin sovituksessa ja suomenkielisessä kadenssit ovat samanlaisia, paitsi loppukadenssissa on eroa. Toisen sävelmän loppukadenssin alussa säkeessä X esiintyy usein liikettä sävelestä f säveleen a ja lopussa aina sävelestä g nousten aina sävelen b kautta kadenssin loppusäveleen a. Toisen sävelmän säkeessä X on VI luokan ensisijainen loppuformula: sävelet g-g-ga-b-a. Jumalan ainokainen -veisussa kadenssin loppuformulan melodiavariaatio muotoutuu alton kautta. Säkeen X sävelet: (g)-a-g-ab-a Esimerkissä 18 on verrattu erikielisten sovitusten loppukadenssin säkeitä keskenään. Esimerkkiin on merkitty tekstin painot punaisella. Suomenkieliseen säkeeseen on merkitty keltaisella kohdat, joissa melodiaformulat eroavat toisistaan. Esimerkki 18 Resanovicin sovituksen melodia ei noudata kirkkoslaavin painoja. Lopukkeessa sanalla meidät ensimmäisen nuotin tulisi melodiaformulan mukaan olla sävel a, mutta tässä suomenkielinen melodia menee säveleen c, koska on pyritty yhdenmukaisuuteen neliäänisen sovituksen kanssa. Suomenkielinen loppukadenssi säkeessä X on pitänyt rakentaa luovalla tavalla noudattaen osmoglasnik-sävelmistön 89

93 sääntöjä mahdollisuuksien mukaan. Läheskään näin pitkää loppukadenssia ei löydy mistään toisen sävelmän kirkkoslaavinkielisestä veisusta. Suomenkielisen loppusäkeen tavumäärä on yli kaksinkertainen kirkkoslaaviin verrattuna. Jumalan ainokainen -veisun yhteenvetona voidaan todeta, että veisulla on poikkeava säkeiden kierto, joka asettaa lisähaasteita sovittajalle. Ilman oikeaa sävelmän säkeiden kiertoa saattaa vahingossa harhautua rikkomaan osmoglasnikin sääntöjä. Joissain kohdissa on jouduttu muokkaamaan melodiaa sovitettavan kielen rytmiikan mukaan, jotta melodiat ja sanapainot on saatu osumaa yksiin. 366 Jumalan ainokainen -veisussa on useampia säkeitä: A, C, A'', B, A''', B' ja X, joissa tavujen määrät säkeessä ovat suuremmat kuin kirkkoslaavissa tai englannin kielessä. Poikkeuksen kirkkoslaaviin ja englannin kieleen verrattuna tekevät säkeet A', C', A'''' ja C'', joissa suomen kielessä tavujen määrät ovat pienemmät. Loppuformulat ovat kaikissa kielissä yhtenevät, paitsi englanninkielessä on haluttu lisätä melismaattisuutta säkeessä A'''' ja siksi säe on pidemmässä muodossa. Lyhyempiä säkeitä on usein helpompi sijoittaa melodian formuloihin esimerkiksi lisäämällä melismaattisuutta, mutta sekin voi olla huono ratkaisu, jos kyseessä on syllabinen melodia, kuten tämä 2. sävelmän melodiatyypin 2 veisu on. Suomenkielisen loppukadenssin ensimmäinen sävel a on altossa. Suomenkielisen loppukadenssin poikkeuksellinen pituus tekee tästä veisusta erityistapauksen muiden analysoitavien sävelmien joukossa. 4.3 Totisesti on kohtuullista -veisu Ἄξιόν ἐστιν ὦς ἀληθῶς, μακαρίζειν σὲ τὴν Θεοτόκον, τὴν ἀειμακάριστον καὶ παναμώμητον, καὶ Μητέρα τοῦ Θεοῦ ἡμῶν. Τὴν τιμιωτέραν τῶν Χερουβείμ, καὶ ἐνδοξοτέραν ἀσυγκρίτως τῶν Σεραφείμ, τὴν ἀδιαφθόρως Θεὸν Λόγον τεκοῦσαν, τὴν ὄντως Θεοτόκον, σὲ μεγαλύνομεν. 367 Totisesti on kohtuullista ylistää autuaaksi Sinua, Jumalansynnyttäjä, aina autuas ja viaton ja meidän Jumalamme Äiti. Me ylistämme Sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi, Sinua, puhdas Neitsyt Sanan synnyttäjä, Sinua, totinen Jumalansynnyttäjä Kuten nyt esimerkiksi säkeissä A, B, A''', C' ja A''''. 367 Teksti kreikaksi: Ωρολογιον το μεγα. Έκδοση Η. Αποστολική Διακονία. 1983, 133. Teksti englanniksi: It is truly meet to bless you, O Theotokos, ever blessed and most pure, and the Mother of our God. More honorable than the cherubim, and and more glorious beyond compare than the seraphim! Without defiled ment you gave birth to God the World; True Theotokos we magnify you! Resasanovic 2013, Liturgia 1954, (8. säv.) Jumalallinen liturgia 2011, (kaksi versiota: 8. säv. ja valamolainen säv.) Hakonen, S. 2016/2017, 22. (4. säv.). 90

94 Kuva 24 Totisesti on kohtuullista -veisun lyhyt (мало) mallimelodia Opšte Pojanje - teoksesta. 369 Totisesti on kohtuullista -veisun alkuosa edustaa enkeleiltä suoraan saatuja tekstejä. Pyhällä Vuorella vuonna 980 munkin muodossa ilmestynyt Arkkienkeli Gabriel lausui Axion esti -ikonin 370 edessä siitä lähtien tunnetun hymnin Totisesti on kohtuullista kirjoittaen sanat kivilaatalle. 371 Veisun loppuosan tekstin Me ylistämme Sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi oli laatinut jo aiemmin pyhä Kosmas 369 Мокрдњцу 1989, Teksti kirkkoslaaviksi Divine Liturgy of Saint John Chrysostom Liite 10. Totisesti on kohtuullista -veisu. a. Totisesti on kohtuullista -veisun pitkä (veliko) versio. Мокрдњцу 1989, b. Stankovićin sovitus. Божественнаѧ Литургиѧ 2009, 231. Liturgija Zbornikin -nuottikokoelma. c. Sovitus kirkkoslaaviksi. Resanovic 2013, 25. d. Hakonen, S. 2016/2017, Ikonin juhlapäivää vietetään Ihme ikonin edessä tapahtui pyhällä Athos-vuorella. Seppälä 2018, Ωρολογιον το μεγα Seppälä 2018,

95 Hymnirunoilija luvulla. Jumalansynnyttäjällä on erityinen asema pyhien joukossa. 373 Kuva 25 Totisesti on kohtuullista -veisun 374 eri säkeiden loppuformulat. Totisesti on kohtuullista -veisua lauletaan Suomessa tavallisimmin joko kahdeksannella sävelmällä tai jollain erityisellä melodialla. Kaksiäänisessä liturgiassa veisua lauletaan neljännellä sävelmällä. Serbialaisella 4. sävelmällä on kolme perustyyppiä: melismaattinen melodiatyyppi 1, jolla lauletaan avuksihuutostikiiroiden ja kiitosstikiiroiden tekstejä. Melodiatyyppiin 2 kuuluvat veisut ovat syllabisia, joilla lauletaan tropari- ja kontakki-veisuja. Muutoinkin syllabisen perustyypin melodialla lauletaan monia veisuja: antifonit, prokimenit, suuri ylistysveisu, autuuden lauseet ja kanonin irmossit. Kuitenkin tietyissä suurissa juhlissa sävelmän perustyypin 3 veisulla on autuuden lauseissa ja kanonin irmosseissa merkittävästi poikkeavat melismaattiset melodiat. Kolmannen perustyypin voisi jossain mielessä jakaa kahteen, mutta se ei ole tarpeen. Seuraavassa esimerkissä 19 on kuvattu poikkeava säkeiden yhdistyminen ja kierto. Totisesti on kohtuullista -veisu Pyhä Kosmas Hymnografi, Maiuman piispan muistopäivää vietetään slaavilaisessa perinteessä ja kreikkalaisessa perinteessä Seppälä 2018, 194. Synaksarion (lokakuu) 2004, Seppälä 2006, 108. Kirkkokalenteri 2018: k. n Hän, joka suostumuksellaaan, koko ihmiskunnan edustajana, oli saanut armon Jumalan edessä palvella pelastuksen salaisuutta, pysyi ainaisena neitseenä. Arkkipiispa Paavali 1986, Veisu on ylistys Jumalansynnyttäjälle. Tarvasaho 1973, Resanovic 2013, 15. Kirkkoslaavinkieliseen veisuun Jelici vo Hrista on merkitty punaisilla laatikolla säkeiden loppuformulat. 375 Tarkoittaa myös sävelmän melodiatyyppiä Esimerkiksi helluntaina ja Jumalansynnyttäjän temppeliintuomisen juhlassa. 377 Resanovic 2012, 2. [ 92

96 muodostuu käytännössä kokonaan säkeiden A ja B yhdistymistä ja niiden variaatioista. Esimerkkiin on merkitty sinisellä ne kohdat, missä säe A vaihtuu säkeeksi B. Esimerkki 19 Totisesti on kohtuullista -veisun säejako poikkeaa suomalaisesta hovikapellasävelmistön käytännöstä. Säkeessä Ab tapahtuu säkeiden yhdistyminen sävelessä g: säe B alkaa ja säe A päättyy. Tällaisten veisujen sovittaminen säkeisiin vaatii jo todellista serbialaisten sävelmien tuntemusta. 378 Esimerkissä 18 veisun ensimmäinen säe Ab on jaettu malliksi kahteen osaan: alkuosa on säkeestä A ja loppuosa on säkeestä B. Veisun kaikki kolme ensimmäistä säettä ovat tällaisia yhdistelmäsäkeitä tai niiden variaatioita. Periaatteeessa myös loppusäe X on säkeen Ab variaatio. Lisäksi esimerkissä on alaosassa näkyvillä erikseen merkitty säkeiden Ab (a) variaatio, loppusäkeen X alkuosan ja lopuosan variaatiot. Seuraavaan taulukkoon 14 on rajattu neljännen sävelmän melodiatyyppit Resanovic on tehnyt suuren työn selvittäessään veisun rakennetta. 379 Koko taulukko 1 on tutkielman sivuilla

97 Taulukko SÄVELMÄ melodian tyyppi/tyyli Tyyppi 1 Melismaattinen Tyyppi 2 Syllabinen Tyyppi 3 Totisesti on Syllabinen kohtuullista hymnit/veisut alkusävel loppusävel sävelkulku Avuksihuutostikiirat; F A (f) G - C (eb) Kiitosstikiirat. Troparit; Kontakit. A A F - C Virrelmästikiirat; Antifonit; Katsima; Kanonit; Suuri ylistysveisu; Autuuden lauseet. A A (f) G C (d) Neljännen sävelmän melodiatyypin 3 ensimmäisen säkeen tulee alkaa ja päättyä säveleen a. Sävelmän melodia kulkee sävelten f ja d välillä, mutta voi käydä joskus myös sävelessä es. Melodian liikkuu pääosin kvartin sisällä, sävelten g ja c välillä. Aloittavat säkeet A tai Ab alkavat yleensä aina sävelestä a edeten säveleen c saakka. Toistuessaan säe A (A', A'' tai Ab', A') alkaa yleensä sävelestä g, kuitenkin säkeen B pitäisi tyypillisesti alkaa joko sävelellä b tai c. Taulukoon 15 on merkitty muutamien muiden 4. sävelmän veisujen säkeiden kiertoa: Theotokion, Jumala on Herra -veisu, suuren viikon Kunniallinen Joosef -veisu sekä joitakin tropareita ja kontakkeja. Taulukko SÄVELMÄN TAULUKKO: 380 Tyypin 3 säkeiden kierto Serbialainen Osmoglasnik: 4. sävelmä (Autuuden lauseet sivu ) nro veisu säkeen kierto 36.. Autuaita ovat laupiaat A, B, A', B', A'', B'', X 37. Autuaita ovat puhdassydämiset A, B, A', B', A'', B'', A''', X 38. Autuaita ovat rauhantekijät A, B, A', B', A'', B'', A''', X 39. Autuaita ovat ne, joita vanhuskauden tähden A, B, A', A'', B', A''', B, A'''', X Serbialaisten sävelmien antologia, osa II sivu veisu säkeen kierto 315 Jumalansynnyttäjän temppeliin tuomisen irmossi A, B, B'// A', B'', A'', B''', A''', X Serbialainen kaksiääninen liturgia Totisesti on kohtuullista Ab, Ab', Ab'', B, X (Ab variaatio) Totisesti on kohtuullista -veisun säkeiden kierto muodostuu seuraavasti: (säe Ab) Totisesti on kohtuullista ylistää autuaaksi Sinua, Jumalansynnyttäjä, / (säe Ab') aina 380 Resanovic 2012, 2. (käännös minun) [ analysis.pdf] 94

98 autuas ja viaton ja meidän Jumalamme Äiti. / (säe Ab'') Me ylistämme Sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi, / (säe B) Sinua, puhdas Neitsyt Sanan synnyttäjä, // (loppukadenssi X) Sinua, totinen Jumalansynnyttäjä. Totisesti on kohtuullista -veisun melodian sävelmäkaava edustaa kokonaan sävelmäjakson lyhyttä versiota. Pääosin suomen kielen rakenteesta johtuen on veisun alussa, 381 keskivaiheilla 382 ja lopussa 383 hyödynnetty Opšte Pojanje- ja Osmoglasnikteosten lyhempiä ja pidempiä melodiatyyppejä. Seuraavaan kuvaan 26 merkitty suomenkielisen Totisesti on kohtuullista -veisun ensimmäinen säe Ab on rakentunut kolmesta osasta kahden sijasta: siinä on kaksi A säettä ennen säettä B (säe Aab). Kuva 26 Totisesti on kohtuullista -veisu suomeksi. ( ) Veisun alussa on yhdistelmäsäe Ab (Aab), joka muodostuu centonate-tekniikalla. Centonate-rakenne voi ilmetä esimerkiksi säkeen toistumisena hieman varioituneena 381 Resanovic 2013, Iloitkaa ja riemuitkaa mallimelodia löytyy myös tämän tutkielman sivulta 49, kuva 14. Lisäksi loppuveisuissa Resanovic käyttää nimitystä K. Stankovićin melodia, mutta joissain nuoteissa tätä kutsutaan Karlovcin-melodiaksi. 382 Pitkästä versiosta. (veliko). Мокрдњцу 1989, Мокрдњцу 1989,

99 tai melodisten kuvioiden tai kaavojen kierrätyksenä. Sekvenssit ovat melko harvinaisia serbialaisessa kirkkolaulussa. Kuitenkin sekvenssi, jossa sama melodia tai säe toistuu varioituneena on melko yleinen ilmiö. 384 Taulukkoon 16 on laskettu Totisesti on kohtuullista -veisun erikielisten tekstien säkeiden tavumäärät ja hajonta. 385 Taulukko 16 veisu Totisesti on kohtuullista 4. sävelmä säe kirkkoslaavi englanti suomi kokonaishajonta slaavi-englanti hajonta slaavi-suomi hajonta säe Ab säe Ab' säe Ab'' säe B säe X Totisesti on kohtuullista -veisussa kolmessa ensimmäisessä säkeessä tavujen määrälliset erot ovat huomiota herättävän suuria. Esimerkiksi säkeen Ab' kokonaishajonta kirkkoslaavin ja suomen kielen välillä on 16 tavua. Taulukossa 17 on Totisesti on kohtuullista -veisun 387 ensimmäinen säe Ab ja kolmas säe Ab'' ensin tavuittain ja sitten nuottiesimerkkien kanssa kaikilla kielillä. Taulukko 17 veisu kielet tavut teksti Totisesti on kirkkoslaavi 19 Do-stoj-no jest ja-ko vo i-sti-nu bla-zi-ti tja Bo-go-ro-di-cu kohtuullista englanti 13 It is tru-ly meet to bless you, O The-oto-kos, 4. sävelmä suomi 26 To-ti-ses-ti on koh-tuul-lis-ta y-lis-tää au-tu-aak-si Si-nua, säe Ab Ju-ma-lan-syn-nyt-tä-jä, Totisesti on kohtuullista 4. sävelmä säe Ab'' kirkkoslaavi 20 Cest-njej-šu-ju he-ru-vim i slav-njej-šu-ju bez-srav-nje-nija se-ra-fim, englanti 23 More hon-or-a-ble than the che-ru-bim, and more glo-rious be-yond com-pare than the se-ra-phim, suomi 36 Me y-lis-täm-me Si-nu-a, jo-ka o-let ke-ru-be-ja kun-ni-oitet-ta-vam-pi ja se-ra-fe-ja ver-rat-to-mas-ti ja-lom-pi, Seuraaviin säkeisiin Ab ja Ab'' on merkitty punaisella laatikolla loppuformulat sekä alkuformulat, keltaisella on merkitty melodialinjan muutokset, sininen nuoli kertoo 384 Resanovic 2009, 19. Sekvenssi (aiheensiirto) on saman melodisen aiheen toistumista eri sävelkorkeuksilla. Linnala 1975, 164, Koko taulukko 3 on tutkielman sivulla Kokonaishajonta on laskettu kaikkien kielten kesken suurimman ja pienimmän tavueron välillä. 387 Resanovic 2013, Hakonen, S. 2016/2017,

100 säkeen Ab välisen rajan, punaisella huomioviivalla on kohdistettu tärkeä sana Bogorodicu-Theotokos-Jumalansynnyttäjä, vihreällä laatikolla säkeiden viimeinen sävel ja sinisellä laatikolla on merkitty säkeen Ab' kokonaan poikkeava alkuosa. Molemmissa säkeissä kaikkien loppuformulat ovat yhteneväiset. säe Ab Säkeessä Ab melodian alku on kaikilla kielillä hieman erilainen. Suomenkielisen veisun alussa esiintyy Resanovicin kokoaman liturgian autuuden lauseiden 4. sävelmän iloinen Karlovcin melodiavariantti. Englanninkielisessä tekstissä säkeessä Ab on ensimmäinen neljäsosanuotti a jätetty pois, koska tavuja on kirkkoslaavinkielistä tekstiä vähemmän. Tärkeä sana Bogorodicu-Theotokos- Jumalansynnyttäjä tulee kaikissa kielissä loppuformulalle. säe Ab'' Alkuperäismelodia ja englanninkielinen sovitus noudattavat täsmälleen samaa säejakoa. Englanninkielisessä on tavumäärän takia jouduttu vähentämään nuotteja 97

101 kaikissa muissa säkeissä paitsi säkeessä Ab''. Loppusäkeessä X englanninkieliseen on lisätty melismaattisuutta, ettei säkeen X melodia tuntuisi liian lyhyeltä. Suomenkielisen sovituksen tekijä joutuu puolestaan ratkaisemaan säkeen Ab'' tekstin Me ylistämme sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi haasteen, koska suomenkielisessä säkeessä on lähes kaksinkertainen määrä tavuja kirkkoslaaviin verrattuna. Tästä syystä säkeessä on käytetty veisun melismaattista versiota (велико). Yleisesti säkeiden lopukkeet ovat kaikissa kielissä yhtenevät. Totisesti on kohtuullista -veisun loppusäe X edustaa I luokan kadenssin formulaa. Se on neljännen sävelmän ensisijainen lopuke ja sen loppusävel on a. Formulan perussävelkulku on d-c-b-c-a. Kaikissa kielissä säkeen X loppuformulavariaation sävelet ovat d--c-a-b-ab-a. Suomen kielisessä loppusäkeen X melodia on pidempi ja se on otettu sellaisenaan Opste Pojanje -teoksen lyhemmästä versiosta (мало). Totisesti on kohtuullista -veisun analyysin yhteenvetona voidaan todeta, että suomenkielinen versio Totisesti on kohtuullista -veisusta edustaa osmoglasnikin 4. sävelmän pohjalle rakentuvaa vapaampaa, luovaa sovittamista ja säveltämista. Vapaampi sovitustapa tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Veisuun on muodostunut samalla vaihtelua tuova väliosa, jossa käväistään d-mollissa ja palataan tämän jälkeen takaisin pääsävellajiin F-duuriin. Totisesti on kohtuullista -veisu päättyy Opšte Pojanje -teoksesta löytyvään lyhemmän melodiaversion (мало) 388 majesteetillisen melodiseen lopukkeeseen. Suomenkielinen sovitus on syllabisen ja melismaattisen melodiatyypin yhdistelmä, joten siinä liikutaan jo säveltämisen ja sovittamisen välimaastossa. Melodian rakentumiseen ovat vaikuttaneet suomen kielen intonaatio, serbialaisen kirkkolaulun Centonate-rakenne ja sovittajan oma intuitio. Loppuformulat ovat kaikissa kielissä yhtenevät. Kaikissa erikielisissä versioissa on samanlainen loppusäkeen X variaatio: loppuformulan melodiaan on perusrakenteeseen lisätty vaihtosävel a ja sivusävel a. 388 Мокрдњцу 1989, 249. Lyhyestä versiosta (malo). 98

102 4.4 Joulutropari Ἡ γέννησίς σου Χριστὲ ὁ Θεὸς ἡμῶν, ἀνέτειλε τῷ κόσμῳ, τὸ φῶς τὸ τῆς γνώσεως ἐν αὐτῇ γὰρ οἱ τοῖς ἄστροις λατρεύοντες, ὑπὸ ἀστέρος ἐδιδάσκοντο σὲ προσκυνεῖν, τὸν Ἥλιον τῆς δικαιοσύνης, καὶ σὲ γινώσκειν ἐξ ὕψους ἀνατολήν, Κύριε δόξα σοι. 389 Sinun syntymästäsi, Kristus, meidän Jumalamme, koitti maailmalle tiedon valkeus, sillä siitä tähtien palvelijat tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua, vanhurskauden Aurinkoa, ja tuntemaan Sinut, Koiton korkeudesta. Herra, kunnia olkoon Sinulle. 390 Kuva 27 Alkuperäinen Joulutropari Notni Zbornik -nuottikokoelmasta. 391 Joulutroparia lauletaan Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymän juhlassa ja joulun juhlakauden palveluksissa välisenä aikana. Troparit edustavat ortodoksisen hymnografian eli hymnirunouden peruselementtejä. Joulutropari on tekstiltään 389 Teksti kreikaksi: Ωρολογιον το μεγα 1983, 281. Teksti englanniksi: Thy Nativity, O Christ our God, Has shone to the world the light of wisdom; for by it those who worshipped the stars, Were taught by a star to adore Thee, The Sun of Righteousness, And to know Thee, the Orient from on high. O Lord, glory to Thee! Gardner Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä, Joulutropari: Liturgia 1952, 176. Jumalallinen liturgia 2011, 269. Synaksarion (joulukuu) 2005, Барачки 1995, 272. Teksti kirkkoslaaviksi. [ Liite 11. Joulutropari: a) Stankovićin sovitus, Orthodox Christian Choral Music by Serbian Composers. [ b) Mokranjacin neliääninen sovitus: Orthodox Christian Choral Music by Serbian Composers. [ c) Neliääninen Joulutropari englanniksi: Resanovic, Serbian Chant Liturgical Music, d. Joulutropari suomeksi: S. Hakosen, S

103 intertekstuaalinen lainaus Raamatusta. Veisun teksti perustuu sisältönsä puolesta Matteuksen evankeliumin kertomukseen Kristuksen syntymästä. 392 Veisun rikas sisältö viittaa myös Vanhan testamentin profetioihin, joiden yhteys evankeliumin kertomukseen tulee ilmi troparin sanomassa: Maailmalle koitti tiedon valkeus itämaan pakanallisten tietäjien tunnistaessa vastasyntyneen Kristuksen profeetta Malakian lupaamaksi vanhurskauden auringoksi 393 ja profeetta Jesajan 394 ennustamaksi koitoksi korkeudesta. 395 Matteuksen evankeliumi on suunnattu juutalaiselle lukijakunnalle, jolle kirjoittaja pyrkii todistamaan, että Kristus on profeettojen ennustama Messias. 396 Ortodoksisissa jumalanpalveluksissa on sekä kiinteitä että vaihtuvia tekstejä. Kaksiääninen liturgia koostuu pääosin jumalanpalveluksen kiinteistä osista. Joulutropari puolestaan kuuluu liturgian vaihtuviin teksteihin. Neljäs sävelmä on kaikkein yleisimmin käytössä laulettaessa juhlapäivien tropareita (apolytikion). Tästä syystä analysoitavana on juuri 4. sävelmällä laulettava Joulutropari. Seuraavassa kuvassa 28 on Mocranjacin sovittamasta neliäänisestä 4. sävelmän melodiatyypin 2 Joulutroparista eroteltu melodia. Loputkin troparin säkeet ovat säkeiden A ja B variaatioita. Kuva 28 Melodia Mokranjacin neliäänisestä Joulutroparista. 397 Kuvaan on merkitty säkeiden loppuformulat. Joulutropari edustaa syllabista 4. sävelmän melodiatyyppiä 2. Neljännellä sävelmällä on kolme perustyyppiä: melodiatyyppi 1 on melismaattinen, jolla lauletaan muun muassa avuksihuutostikiirat ja kiitosstikiirat. Troparit ja kontakit kuuluvat 392 Matt. 1: Mal. 4:2. Hopko 1984, Jes. 59: The Orthodox Study Bible 1993, Railas 1993, Music by Serbian Composers, Mokranjac: Thy Nativity. [ 100

104 melodiatyyppiin 2 ja ne ovat syllabisia. Melodiatyyppi 3 on myös syllabinen. Perustyyppiin 3 kuuluvat virrelmästikiirat, antifonit, kanonit, suuri ylistysveisu ja autuuden lauseet. Esimerkissä 20 vertaillaan neljännen sävelmän melodiatyyppien säettä A. 398 Esimerkki 20 Neljännen sävelmän perustyyppien 1 ja 2 melodiarakenteet erottaa toisistaan suhteellisen helposti, vaikka molemmilla on sama loppusävel a, koska melodiatyypillä 2 voi olla joskus syllabiseksi veisuksi varsin melismaattinen loppuformula. Melodiatyypin 1 melodiakuvio on nouseva ja melodiatyypin 2 laskeva. Melodiatyyppi 3 erottuu muista loppusävelellään g. Taulukkoon 18 on koottu neljännen sävelmän melodiatyyppit. 399 Taulukko SÄVELMÄ melodian tyyppi/tyyli tyyppi 1 melismaattinen Joulutropari Tyyppi 2 Syllabinen Tyyppi 3 Syllabinen hymnit/veisut alkusävel loppusävel sävelkulku Avuksihuutostikiirat; F A (f) G - C (eb) Kiitosstikiirat. Troparit; Kontakit. A A F - C Virrelmästikiirat; Antifonit; Katsima; Kanonit; Suuri ylistysveisu; Autuuden lauseet. A A (f) G C (d) 398 Resanovic 2012, 1. Resanovic 2009, 1 2. Resanovic 2010, 1 2. [ [ [ 399 Koko taulukko 1 on tutkielman sivuilla

105 Neljännen sävelmän 2. melodiatyypillä on melko kapea sävelasteikko: se kulkee lähinnä toonikasta f dominanttiin c nousten joskus satunnaisesti säveliin des tai d. Melodia ei käy koskaan johtosävelessä e. Kaikkien säkeet päättyvät vuorotellen joko medianttisäveleen a tai toonikasäveleen f. Loppukadenssi X päättyy säveleen a. Avaussäe A alkaa aina sävelestä a tullen alaspäin säveleen f. Sävelmä alkaa sävelestä a ja loppuu säveleen a. Seuraavassa esimerkissä 21 on Joulutoparin säkeiden A, B, A, B, A ja loppukadenssi X loppuformuloiden mallit. Säkeitä on yksi vähemmän kuin Suomessa käytössä olevassa hovikapellasävelmistön 4. sävelmän Joulutroparissa. Esimerkki 21 Yleensä arkipäivien ja pienempien juhlien tropareissa 4. sävelmän melodiat ovat suhteellisen yksinkertaisia. Suurten juhlien, kuten Joulutroparin melodialinjat ovat hieman koristeellisempia. Seuraavaan taulukkoon 19 on merkitty useimpien tuttujen 4. sävelmän troparien säkeiden kierto. Taulukosta voidaan havaita, että 4. sävelmän 2 tyyppi on rakenteeltaan selkeän yksinkertainen, koska siinä vuorottelevat pääosin säkeet A ja B ilman poikkeuksia. 102

106 Taulukko SÄVELMÄN TAULUKKO: 400 Tyypin 2 säkeiden kierto Serbialaisten sävelmien antologia, osa II sivu veisu säkeen kierto 50 Sunnuntain tropari: A, B, A, X 124 P. Johannes Krysostomoksen kontakki A, B, A, X 134 P. Johannes teologin tropari A, B, A, B, X 250 Hypakoe A, B, A, B, A, B, X 283 Kristuksen taivaaseenastumisen tropari A, B, A, B, A, X 292 Jumalansynnyttäjän syntymän tropari A, B, A, B, A, X 292 Jumalansynnyttäjän syntymän kontakki A, B, A, B, A, B, X 296 Jumalansynnyttäjän suojelus A, B, A, B, A, B, A, X 307 P. arkkienkeli Mikaelin tropari A, B, A, B, A, C, X 321 Joulutropari A, B, A, B, A, X Joulutroparin tekstin säkeiden kierto muodostuu seuraavasti: (Säe A) Sinun syntymästäsi, Kristus, meidän Jumalamme, / (säe B) koitti maailmalle tiedon valkeus, / (säe A ) sillä siitä tähtien palvelijat / (säe B ) tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua, vanhurskauden Aurinkoa, / (säe A ) ja tuntemaan Sinut, Koiton korkeudesta. // (loppukadenssi X) Herra, kunnia olkoon Sinulle. Joulutoparin yksinkertainen säkeiden kierto on helppo muistaa ja soveltaa muihinkin vaihtuviin teksteihin. Taulukkoon 20 on laskettu Joulutroparin erikielisten tekstien säkeiden tavumäärät ja hajonta. 401 Taulukko 20 veisu Joulutropari 4. sävelmä säe kirkkoslaavi englanti suomi kokonaishajonta 402 slaavi-englanti hajonta säe A säe B säe A' säe B' säe A'' säe X slaavi-suomi hajonta 400 Resanovic 2009, 2. (käännös minun) [ analysis.pdf] 401 Koko taulukko 3 on tutkielman sivulla Kokonaishajonta on laskettu kaikkien kielten kesken suurimman ja pienimmän tavueron välillä. 103

107 Tavutustaulukoita tutkimalla on selkeästi nähtävissä, että serbialaisia sävelmiä suomen kielelle sovitettaessa on hyvin todennäköistä, että suomenkielisten sanojen tavumäärät ovat suuremmat kuin alkuperäisisissä slaavinkielisissä teksteissä. Joulutroparia varten on pitänyt etsiä erilaisia sovituksia ja nuotinnuksia. Ensimmäisenä pitää selvittää tekstin muoto ja onko kyseessä jokin erityinen melodia. Myös piispa Stevan Lastavican Belgradissa vuonna 1969 kokoamasta Praznicno Pojanjesta löytyy vaihtoehtoisia juhlien tropareiden ja kontakkien melodioiden formuloita pidempiin teksteihin. Esimerkissä 22 on lähemmässä tarkastelussa neljännen sävelmän säe B, 403 jossa voidaan tarvittaessa joskus käyttää säveltä des. Loppuun on lisätty vielä suomenkielisen Joulutroparin toinen säe. Suomenkielisessä ja Resanovicin englanninkielisessä Joulutroparin säkeessä B on poikkeuksellisen vähän tavuja. Esimerkki 22 Säkeen B lyhyessä, yksinkertaisessa versiossa ensimmäinen sävel laskeutuu aluksi huippusävelestä c, jonka jälkeen melodia painottuu sävelen a ympärille ja päättyy sitten lopulta säveleen f. Jokaisessa troparin säkeessä on merkitty punaisella säkeen B loppuformulan kuvio. Huomion arvoista on, että säettä voidaan laajentaa ensimmäistä 403 Resanovic 2009, (käännös minun) 104

108 säveltä c lähestyvällä nousevalla melodian formulalla. Silloin lähdetään liikkeelle sävelestä g, aivan kuten Pyhän marttyyri Stefanoksen troparissa (Pervomucenice) ja Pyhän Nikolaoksen troparissa (vozderzanija). Säkeen B kaikissa tropareissa esiintyvät loppuformuloissa perusrakenteeseen lisätyt lomasävelet, 404 jotka on merkitty näkyviin suomenkieliseen nuotinnukseen. Esimerkissä 23 on Joulutroparin säkeet B, A ja B ensin tavuittain ja sitten vielä säkeet A ja B nuottiesimerkkien 405 kanssa kaikilla kielillä. 406 Nuottiesimerkkeihin on merkitty harmailla laatikoilla kirkkoslaavin painot ja punaisella alleviivauksella musiikin painot. Punaisella nuolella säkeessä A' kirkkoslaavin lähtösävel b ja säkeessä B' sävel d/des. Vihreällä laatikkolla on kaikkiin merkitty loppusävel. Esimerkki 23 veisu kielet tavut teksti Joulutropari kirkkoslaavi 10 vo-si-ja mi-ro-vi svjet ra-zu-ma. 4. sävelmä säe B englanti 10 has shown to the world the light of wis-dom suomi 11 koit-ti maa-il-mal-le tie-don-val-ke-us, Joulutropari 4. sävelmä säe A' Joulutropari 4. sävelmä säe B' kirkkoslaavi 14 vnem bo zvje-zdam slu-ža-ši zvje-zdo-ju u ša-hu-sja, englanti 14 for by it those who wor-shipped the stars,were taught by a star suomi 17 sil-lä sii-tä täh-tien pal-ve-li-jat täh-den kaut-ta op-pi-vat kirkkoslaavi 10 Te-bje kla-nja-ti-sja Soln-cu prav-di. englanti 10 to a-dore Thee the Sun of Right-eous-ness. suomi 15 ku-mar-ta-maan Si-nu-a, van-hurs-kau-den Au-rin-ko-a. säe A' Säkeen A' englanninkielisessä tekstissä sanat for by it 407 ovat kaikki lauseeen kannalta painottomia, joten melodisestikaan ne eivät muodosta säkeessä painollista 404 Linnala 1975, 274. Lomasävel (ls) kuuluu hajasäveliin. 405 Барачки 1995, Resanovic 2013, Hakonen, S. 2016/2017, Muutenkin englannin kielessä on runsaasti artikkeleita ja prepositioita. 105

109 kohtaa. Säkeessä painoton sana for lähtee säkeen alussa sävelestä f, kun taas kirkkoslaavissa ja suomessa painollisesta sävelestä b. Suomenkielinen teksti on katkaistu hyvin epätyypillisesti, sillä serbialaisessa neljännessä sävelmässä on yksi säe vähemmän kuin meillä Suomessa käytössä olevassa sävelmistössä. Myös suomenkieliseen säkeeseen on jouduttu lisäämään kaksi b säveltä sanalle sil-lä. Molempiin kieliin on säkeen alkuun tullut näin resitatiiviin viittaava kolmen saman sävelen toisto, joka ei ole kovin tyypillinen serbialaisille sävelmille, mutta jota kuitenkin joskus esiintyy. Sanassa zvje-zdam kirkkoslaavin sanapaino ja musiikillinen paino ovat eri tavuilla. Neljännen sävelmän troparisävelmälle löytyy paljon vaihtoehtoisia melodioiden variaatioita eri nuottikokoelmista. 408 Suomenkielisessä säkeessä A' on lisätty myös sävelet a ja g sanaan täh-ti-en loppuun. säe B' Säkeessä B' mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan huomioida, että englanninkielisessä sovituksessa säveltä d ei ole alennettu, toisin kuin yleensä on tapana. Säkeen loppuformulan melodiat ovat periaatteessa samoja. Erona ovat vain säkeen B' loppuformulaa edeltävät kirkkoslaavin vaihtosävelet bc-ab ja vastaavasti englanninkielen ja suomenkielen sivusävelet b-ab: molemmat melodiaformulat edustavat tyypillistä serbialaisten sävelmien variointia. Kirkkoslaavinkielinen säe on vain hieman koristeellisempi sanassa kla-nja-ti-sja. Kaikissa kielissä viimeisen säkeen loppukadenssin formulat ovat yhtenevät. Joulutroparin loppusäe X kuuluu VI luokan kadenssin formuloihin ja se on ensisijainen lopuke neljännen sävelmälle. Tämä lopuke on kaikissa sovituksissa 408 Tarvittaessa useimpien juhlien tropareiden ja kontakkien yksiääniset melodiat löytyvät sekä Opšte Pojanje -teoksesta ja Notni Zbornik -nuottikokoelmasta. Мокрањац 1989, Барачки 1995,

110 loppusäkeen X formulan kadenssin sävelten kulun mukainen. Neljännen sävelmän loppukadenssin sävelet ovat g--ga-b-a. Joulutroparin analyysin yhteenvetona voidaan todeta, että neljännen sävelmän veisussa on hyvin selkeä säkeiden kierto. Merkille pantavaa on erityisesti, että alkuperäisversiossa on yksi säe vähemmän kuin suomenkielisessä. Suomen ja englannin kielen painojen ja rakenteen erot alkukieleen verrattuna määrittävät pitkälti melodiset ratkaisut. Neljännen sävelmän syllabisuuden vuoksi on suotavaa pyrkiä yksinkertaiseen tyyliin. Tekstilähtöisessä sovittamisessa saattavat myös hieman epätavalliset ratkaisut olla joskus perusteltuja, kuten Resanovicin sovituksessa. 409 Erikielisten melodioiden alkuformulat saattavat muodostua hyvinkin erilaisiksi, koska on tärkeintä saada melodia palvelemaan kunkin kielen sanapainojen ja sanajärjestyksen vaatimuksia. Joulutroparissa ja sen kaltaisten veisujen luomisessa tarjoutuu mahdollisuus soveltaa käytäntöön kaikkea oppimaansa. Erityisen huomioitavaa on, että Joulutroparin kaikki loppuformulat olivat yhteneviä. Kuva 29 Joulutropari suomeksi. Punaisella on merkitty loppuformulat Englanninkielisessä sovituksessa säkeessä A' kohdassa For by it those lähtösävel on f ja suomenkielisessä sovituksessa säkeessä A'' lähtösävelenä on f painottomalla sanalla ja. 410 Hakonen, Stiina, Joulutroparin nuotinnus Suomenkielisessä sovituksessa haasteellisimmat säkeet olivat B' ja A''. 107

111 4 JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää serbialaisten osmoglasniksävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteita ja ominaispiirteitä vertailemalla keskenään liturgiakokonaisuuden kolmea erikielistä kaksiäänistä sovitusta: säveltäjä Nikola Resanovicin kirkkoslaavinkielistä ja englanninkielistä sovitusta ja omaa suomenkielistä liturgian sovitustani sekä lisäksi koemielessä tekemääni serbialaisen neljännen sävelmän troparinuotinnusta. Neljän veisun tarkemman analyysin avulla selvitin, kuinka autenttisina englanninkielisen ja suomenkielisen liturgian sovituksen melodiaformulat vastaavat kirkkoslaavinkielisiä sävelmäformuloiden rakenteita ja ominaispiirteitä. Analysoidut veisut edustavat kolmea eri sävelmää: ensimmäisen sävelmän Niin monta -veisu, toisen sävelmän Jumalan ainokainen -veisu sekä kaksi neljännen sävelmän veisua Totisesti on kohtuullista ja Joulutropari. Veisujen analysoinnin avulla pyrin avaamaan serbialaisten sävelmien rikasta perinnettä ja tuomaan esiin niiden vetovoimaa. Neljän erikielisen liturgian veisun yksityiskohtaisemman analyysin avulla olen hahmottanut ja oppinut ymmärtämään paremmin serbialaisten sävelmien tyypillisimpiä rakenteellisia ominaispiirteitä. Sävelmien rakenteiden tarkemmassa analysoinnissa suurimpana apuna olivat S. Mokranjacin kokoamat teokset Opšte Pojanje ja Osmoglasnik sekä N. Baračkin kokoama Notni Zbornik -nuottikokoelma. Varsinkin veisujen loppuformuloiden vertailussa auttoivat säveltäjä N. Resanovicin laatimat perusteelliset osmoglasnik-sävelmien sävelmäkaavat ja analyysit. 411 Johtopäätöksenä on mahdollista todeta, että loppuformulat 412 ovat säilyneet lähes poikkeuksetta samanlaisina kuin alkuperäismelodiat kaikissa analysoitavissa veisuissa. Loppuformuloissa varioinnin mahdollisuutta on vähemmän kuin muissa melodian osissa, koska muutokset loppuformuloissa muuttavat helposti sävelmän olennaisia tunnusmerkkejä. Toisaalta loppuformuloissa ei ole yleensä myöskään tarvetta muuttaa alkuperäistä formulaa kielellisistä syistä. Loppuformulalla on tietty yksinkertainen perusrakenne, joka esiintyy vain harvoin yksinkertaisimmassa 411 Resanovicin internetsivut: [ 412 Jos jossain loppuformuloissa on ollut eroja, ne ovat olleet kuitenkin osmoglasnik-sävelmistön loppuformuloiden varioinnin mukaisia. 108

112 muodossaan, koska sitä koristellaan useimmiten hajasävelillä. 413 Analysoitujen veisujen loppuformuloissa ei ole aina pelkästään perusrakenteen säveliä, vaan melodia saattaa esiintyä hieman pidennetyssä muodossa esimerkiksi tekstin tarpeista riippuen. Analyysien myötä on ilmeistä, että sovitusten sävelmien melodiatyyppien formuloiden rakenteet vastaavat alkuperäisten kirkkoslaavinkielisten sävelmien melodiaformuloiden rakenteita ja ominaispiirteitä. Neljän esimerkkiveisun loppuformulat on analysoitu rinnakkain sävelmäkaavioiden taulukoita 414 hyödyntäen. Lisäksi on apuna käytetty Resanovicin sävelmäkohtaisia analyysejä. Taulukoita ja veisuja vertailemalla voidaan havaita, että kullekin sävelmälle tunnusomaiset loppuformulat ovat säilyneet sovituksissa muuttumattomina lukuun ottamatta muutamia variaatioita. Sovitusten loppuformuloissa on pyritty seuraamaan kirkkoslaavinkielisen alkuperäsiversion melodioita yhdenmulaisuuden vuoksi, vaikka erilaisia formuloiden variaatioita olisi ollut periaatteessa mahdollista käyttää huomattavasti enemmän. Esimerkiksi kadenssin formuloiden 6 eri luokan melodiakaavioista ei voi nähdä sävelmien kontekstuaalisia ja funktionaalisia eroja, koska formulat on erotettu niiden kontekstista. Siksi ne eivät kuvaa läheskään kaikkia käytettävissä olevia variaatioita. Erikielisten veisujen sovittajat ovat valinneet eri veisujen kohdalla erilaisen työskentelytavan. Heidän on täytynyt ratkaista, pitäydytäänkö loppuformuloiden ulkopuolella tiukasti alkuperäisessä melodiassa vai valitaanko vapaampi veisujen säveltämistyyli osmoglasnik-sävelmistön hengessä. Toisen sävelmän Jumalan ainokainen -veisussa 415 esiintyvät variaatiot ovat serbialaisessa perinteessä hyvin vähäisiä. Tällöin on luonnollista, että erikielisissä sovituksissa on pitäydytty alkuperäismelodiassa 416 mahdollisimman tarkasti. Sen sijaan esimerkiksi samoista juhlien tropareista on serbialaisessa perinteessä olemassa runsaasti erilaisia, toisistaan 413 Hajasävelet ovat usein melodiassa luovia ja koristelevia elementtejä ja niillä on musiikillisesti suurempi merkitys kuin mitä itse nimitys helposti antaa ymmärtää. [ 414 Taulukot 1 ja 2: Osmoglasnik-sävelmistön melodiatyypit tutkielman sivulla sekä melodiatyyppien säkeiden kierto sivulla Jumalan ainokainen -veisun säkeiden kierto (A, A', C, A'', B, A''', C, A'''', B, C'', X) ei noudata 2. sävelmän tyypillistä säkeiden kiertoa (A, B, A', B', X). 416 Kaikki sovitukset noudattavat Jumalan ainokainen -veisun säkeiden kiertoa ja loppuformuloiden mallia. Suomenkielisessä loppuformulan melodiarakenteen ensimmäinen sävel a siiretty altoille. Мокрањац 1989,

113 poikkeavia versioita. 417 Tällöin on puolestaan erikieliset sovitukset 418 tehty tekstilähtöisesti osmoglasnik-sävelmistön runsasta variointia hyödyntäen. Tästä syystä liturgian kiinteiden osien melodiat vastaavat erikielisissä sovituksissa yleensä tarkasti kirkkoslaavinkielisiä melodioita, kun taas vaihtuvien veisujen sovitusten melodiat saattavat poiketa huomattavasti toisistaan. Sovituksissa ei siis aina ole olennaista pyrkiä orjallisesti pitäytymään alkukielisessä melodiaformulassa, paitsi sävelmälle ominaisessa loppuformulassa. 419 Serbialaisessa perinteessä tietty sävelmä muodostuu yhden tai useamman melodisen mallin kokoelmasta, 420 jolloin melodiset fragmentit muodostavat yhdessä eri melodiatyyppejä. Useimmilla serbialaisilla sävelmillä on tyypillisimmillään kaksi tai kolme erillistä melodiatyyppiä. 421 Lisäksi esiintyy uniikkeja melodioita 422 sävelmien sisällä. Yleisimmin melismaattisia melodioita käytetään avuksihuutopsalmeissa ja avuksihuutostikiiroissa. Syllabisia melodioita puolestaan käytetään esimerkiksi tropareissa, kanoneissa, suuressa ylistysveisussa ja antifoneissa. Syllabisissa troparien tai kontakkien veisuissa poikkeuksen tekevät juhlapäivien melodiat, jotka ovat usein koristeellisempia kuin arkipäivien jumalanpalveluksien melodiat. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että useissa eri melodiatyypeissä voi esiintyä samoja melodiaformuloita, joko toissijaisina tai ensisijaisina melodian kadenssin formuloina. Samanlaiset melodiset rakenteet esiintyvät usein kuitenkin erilaisessa rakenteellisessa kontekstissa eri sävelmien sisällä. Jokaisen sävelmän sisällä on mahdollisuus variointiin tietyissä rajoissa, mutta toisaalta jokaisella on myös omat perusideansa ja ominaispiirteensä sävelmän rakentumisessa. Tutkielman kohteena olevien veisujen rakenteesta voidaan nähdä, että serbialainen kirkkolaulu muodostuu monista säkeistä, niiden laajennuksista ja variaatioista. Itäisten kirkkolauluperinteiden musiikillista rakennetta kuvataan usein termillä centonate tai 417 Juhlien tropareita ja kontakkeja löytyy muun muassa Opšte Pojanje -teoksen loppuosasta ja Notni Zbornik -nuottikokoelmasta kunkin juhlan kohdalta. Versioita löytyy myös neliäänisinä eri teoksista. 418 Tällä periaatteella on sovitettu erikieliset 4. sävelmän Joulutroparit. 419 Tietysti on olemassa suhteellisen tarkat kaavat myös säkeiden lähtösävelien osalta. 420 Resanovic 2009, Poikkeuksellisimmat ovat 7. ja 3. sävelmä, joilla on vain yksi perustyyppi, joko melismaattinen tai syllabinen. 422 Resanovicin mukaan 8. sävelmällä saattaa olla mahdollisesti jopa viisi melodiatyyppiä ja 3. sävelmän melodiatyypin 2 joulukontakki -veisussa Tänä päivän on oma uniikki melodia. Perustyyppi 3 voisi jossain jakaantua kahteen hieman toisistaan poikkeavaan muotoon. Resanovic 2009,

114 centonization. 423 Tämä rakenne on tyypillinen suullisena välittyneelle musiikkiperinteelle. 424 Centonate-rakennetta voidaan pitää sopivana kuvauksena melodioille, joissa formuloita yhdistämällä muodostuu lopulta sävelmän kokonaisuus. 425 Yhteisen alkuperän, kehitysprosessin ja erilaisten vaikutteiden takia nykybysanttilaisen ja serbialaisen kirkkolaulun melodioissa on joissain ekhoksissa havaittavissa huomattavaa yhtäläisyyttä, kun taas toiset ekhokset ovat hyvinkin erilaisia. Bysanttilaisen musiikin pohjalta alkaneen pitkän kehitysprosessin aikana Serbian kirkon musiikkia ovat muokanneet hyvin monenlaiset vaikutteet. 426 Näin on vähitellen kehittynyt omaleimainen serbialainen kirkkolauluperinne srpsko narodno crkveno pojanje 427 omalle kansalliselle pohjalleen. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin, millä tavoin eri kielten rakenteet ovat vaikuttaneet sovituksien ratkaisuihin. Ortodoksisessa kirkkomusiikissa teksti ja kieli vaikuttavat kirkkolaulajan, säveltäjän ja sovittajan työhön enemmän kuin monissa muissa laulumusiikin muodoissa. 428 Kaikissa neljässä sovituksessa on omat erityispiirteensä. Tällöin myös kielten erilaiset rakenteet vaikuttavat eniten sovituksien ratkaisuihin. Analyysini osoitti, että ennen kaikkea veisutekstien tavumäärät 429 ovat vaikuttaneet sovitusten ratkaisuihin muun muassa sana-sävel -suhteiden osalta. Totisesti on kohtuullista -veisun ensimmäisen ja kolmannen säkeen suomen kielen tavumäärät poikkeavat huomattavasti kirkkoslaavin ja englannin kielen tavumääristä. Veisun pylväsdiagrammista voi nähdä, kuinka suomenkielisessä kolmannessa säkeessä Ab'' on lähes kaksinkertaiset tavumäärät verrattuna kirkkoslaaviin. Tällaiset erot saattavat vaikeuttaa suuresti sovittamista. Näin suuret erot tavumäärissä ovat 423 Resanovic 2009, 16. Takala-Roszczenko 2017b: Opintojakson luentomateriaali. Centonate tai Centonization, kirjaimellisesti englanniksi "patchwork" eli palapeli tai tilkkutäkki. 424 Resanovic 2009, 16. Takala-Roszczenko, Maria 2017b: Opintojakson luentomateriaali. 425 Resanovic 2009, 16. Takala-Roszczenko, Maria 2017b: Opintojakson luentomateriaali. Louhivuori Laulaja on oppinut yhden melodian sijaan melodian useita vaihtoehtoisia rakenneosia, formuloita, sekä niiden yhdistämissääntöjä. Centonate-tekniikalla voi rakentaa kokonaan uusia sävelmiä. 426 Resanovic 2009, Peno Hierotheos Peno Peno 2012, Lukkala 2017b, Tutkielman sivulla 56 on taulukossa 3 laskettu neljän erikielisen veisun tavujen lukumäärälliset erot säkeittäin. 111

115 poikkeuksellisia ja niiden aiheuttamissa haasteissa saatetaan joutua käyttämään luovia ratkaisuja. 40 Totisesti on kohtuullista 4. sävelmä, typpi 3 tavumäärien erot säe Ab säe Ab' säe Ab'' säe B säe X kirkkoslaavi englanti suomi Kirkkoslaavissa tekstin tavuja on useimmiten paljon vähemmän kuin suomen kielessä. Tällaiset suuret tavuerot neljännessä sävelmässä eivät kuitenkaan aiheuta erityisempiä ongelmia, koska myös kirkkoslaavinkielisissä tropareissa on toisinaan pitkiä säkeitä. 430 Osmoglasnik-sävelmistön rikasta variointia hyödyntämällä on mahdollista sovittaa hyvinkin erimittaisia tekstejä. Totisesti on kohtuullista -veisussa valikoitui ensimmäisessä ja varsinkin kolmannessa säkeessä menetelmäksi suomen kielen tavumäärän takia tavallista vaapaampi luova tyyli, serbialaisen kirkkolaulun centonate-tekniikka ja oma intuitio. Näin oli mahdollista ratkaista suomen kielen asettamat erityishaasteet osmoglasnik-sävelmistön hengessä yhdistelmäsäkeitä ja melismaattisia melodioita hyödyntäen. Myös Jumalan ainokainen -veisu on sana-sävel -suhteen osalta sovittajalle muita analysoitavia kappaleita haasteellisempi, koska kielten välillä on tavumäärissä suuria eroja. Toisaalta englannin kielessä säkeiden pituuksiin liittyvä haaste on päinvastainen, koska tavuja on usein vähemmän kuin kirkkoslaavissa ja lisäksi kielessä on runsaasti artikkeleita ja prepositioita. Englannin kielessä ja kirkkoslaavissa tavujen määrä on kuitenkin varsin lähellä toisiaan. Tästä syystä melodiset erot loppukadenssien ulkopuolella ovat näiden sovitusten välillä pienempiä kuin suomenkielisessä. Resanovicin ratkaisuna englannin kielen rakenteen asettamiin haasteisiin on ollut 430 Tämä on nähtävissä tutkielman sivulla 104 esimerkistä 22 neljännen sävelmän säkeen B juhlien tropareiden ja kontakkien melodioiden formuloista. 112

116 lisätä melismaattisuutta, jotta melodiat eivät kuulostaisi liian lyhyiltä. Resanovic ei ole aina pitäytynyt tarkasti alkuperäisessä melodiassa, vaikka se olisi ollut mahdollistakin, vaan hän on pyrkinyt luomaan englannin kieleen sopivia ja luontevasti laulettavia melodioita. Myös sanajärjestys vaikuttaa melodian muotoutumiseen: suomen kielessä sanajärjetys on vapaampi kuin englannin kielessä. Säkeiden melodiset huippukohdat ja painotukset riippuvat tärkeimpien sanojen sijainnista ja sanapainoista. Tästä syystä kielten sanasävel -suhteiden erot ovat vaikuttaneet kaikkien veisujen melodioihin ainakin jossain määrin. Liturgian kiinteissä veisuissa tekstin aiheuttamat muutokset ovat olleet melko vähäisiä, mutta varsinkin troparien melodiat ovat muotoutuneet varsin vapaasti kunkin kielen vaatimusten mukaan. Loppukadensseissa kaikki kolme versiota ovat melodisesti lähes täysin yhtenevät. Tutkielmani tuloksena voin todeta, että tekstin tarpeista lähtevä runsas variointi on hyvin tyypillinen piirre osmoglasnik-sävelmistön melodiatyypeille. Joskus suomenkielisen sovituksen ero alkuperäiseen saattaa johtua myös intonaatiosta, joka osaltaan määrittelee melodian luontevaa suuntaa. Pro gradu -tutkielmassa vertailin ja havainnoin myös sovittajien omia ratkaisuja. 431 Tärkeintä on aina muistaa, että omien ratkaisujen tulee aina olla sopusoinnussa osmoglasnik-sävelmistön periaatteiden kanssa. Sovittajan ratkaisut eivät saisi rikkoa musiikin rakennetta, vaan sovittajan täytyy yrittää löytää ratkaisu alkuperäisistä sävelmien formulakaavoista. Yhtäkään säveltä ei voi poistaa tai lisätä, ennen kuin on selvitetty rajat, joiden puitteissa muutos on mahdollista toteuttaa. Sovittajan täytyy pyrkiä löytämään ratkaisunsa alkuperäisten säemallien pohjalta. Jos se ei ole mahdollista tekstirakenteesta tai rytmistä johtuen, tulisi lisäsävelet tai omat ratkaisut löytää alkuperäisen sävelmän variaatioiden kirjosta. Serbialaisia sävelmiä sovitettaessa tulee jumalanpalvelustekstien tuntemisen lisäksi ymmärtää myös serbialaisten sävelmien perinteen mukaisten melodiatyyppien rakenteet, säkeiden loppukadenssien formulat ja säkeiden eli fraasien variaatiot sekä laajennukset. Sävelmiä sovitettaessa ja tradition mukaan sävellettäessä on osattava 431 Esimerkiksi Niin monta -veisun alussa saatetaan laulaa joko b tai käytetty muunnesäveltä h. Mokranjacin Joulutroparin alku poikkeaa Notni Zbornikin, Reasnovicin ja suomalaisesta sovituksesta. 113

117 koota sävelmän veisu monesta palasesta. 432 Sävelmät muodostuvat monista säkeistä ja säkeiden variaatioista, mutta myös yksittäisten säkeiden laajennuksista. Loppuformuloiden melodiat ovat kaikissa esimerkkiveisuissa yhtenevät. Ainoan poikkeuksen tekevät Niin monta -veisun ja Jumalan ainokainen -veisun englanninkielinen sovitus, jossa sovittaja on päätynyt tekemään omia ratkaisujaan. Näistä ensimmäisessä on melodiaa muutettu melismaattisesta syllabiseksi laulettavuuden takia. Toisessa on säkeen loppuformulaa muutettu alkuperäismelodiaa melismaattisemmaksi kielellisistä ja musiikillisista syistä, jotta melodia ei kuulostaisi liian lyhyeltä. Resanovic ei ole pitäytynyt tiukasti alkuperäisissä melodioissa myöskään loppuformuloiden ulkopuolella, vaan hän on muokannut melodioiden yksityiskohtia englanninkieleen sopiviksi varsin luovasti osmoglasnik-sävelmistön hengessä. Loppuformuloiden ulkopuolella sovittajan omia ratkaisuja on jouduttu tekemään myös suomenkielisessä sovituksessa tavumäärien erojen takia. Haasteellisimmissa kohdissa on ratkaisut haettu vapaata, luovaa sovitustapaa käyttäen. Esimerkiksi Totisesti on kohtuullista -veisun alkuun on rakennettu yhdistelmäsäe Ab 433, joka on muodostettu centonate-tekniikalla. Centonate-rakenne voi ilmetä osmoglasnik-sävelmistössä esimerkiksi säkeen toistumisena hieman varioituneena tai melodisten kuvioiden tai kaavojen kierrätyksenä. Veisun keskiosassa on hyödynnetty melismaattisempaa melodiaa, jolloin on muodostunut vaihtelua tuova väliosa. Suomenkielinen sovitus on syllabisen ja melismaattisen melodiatyypin yhdistelmä, joten siinä liikutaan jo säveltämisen ja sovittamisen välimaastossa. Suomenkielisestä sovituksesta löytyy sovittajan omia ratkaisuja myös loppuformuloiden soinnutuksessa, jossa on jonkin verran eroja alkuperäiseen Resanovicin sovitukseen, mutta näillä soinnuttamisen makueroilla ei ole ollut vaikutusta formuloiden melodioihin. Melodialinjan muissa kohdissa omia ratkaisuja on tehty lyhentämällä joitain nuottiarvoja, jotta melodiat sopivat paremmin suomalaiseen liturgiseen käytäntöön. Jonkun verran on myös soinnutettu eri tavalla kuin alkuperäisessä. Pyrkimyksenä on ollut luoda uutta serbialaista musiikkia 432 Louhivuori Laulajan taide perustuu traditionaalisten musiikillisten komponenttien hallintaan. 433 Säkeen alussa on periaatteessa kaksi säettä A eli Aab. 114

118 mahdollisimman tarkasti perinteisten sävelmäjaksojen käyttäytymistä kunnioittaen. Samaa periaatetta on noudatettu kautta linjan koko sovitustyössä. Osmoglasnik-sävelmien sovittamisessa yhdistyvät sekä sävelmäkaavat ja sovittajan intuitio, mutta tarvitaan myös sävellystaitoja: serbialaisten sävelmien sovittaminen on suuressa määrin säveltämistä. Mitä paremmin sovittaja on oppinut tuntemaan osmoglasnik-sävelmistön, sen sävelmäkaavat ja melodiaformuloiden linjat käytännössä, sitä enemmän sovittaja käyttää myös omaa luovuuttaan musiikkia luodessaan. Sovittajan tulee tietysti pitäytyä sävelmäkaavoissa, mutta serbialaisten melodioiden sävelmäkaavat sisältävät myös erittäin suuren varioinnin mahdollisuuden, toisin kuin meillä Suomessa yleisimmin käytössä oleva hovikapellasävelmistö. Mitä syvällisemmin sovittaja perehtyy teoriassa ja käytännössä osmoglasnik-sävelmistöön, sitä enemmän hän kykenee myös säveltämään uutta musiikkia osmoglasnik-sävelmistön hengessä, autenttista tyyliä noudattaen. Louhivuoren sanat kuvaavat osuvasti kansanlaulun lisäksi myös serbialaisen kirkkolaulun luomisprosessia: Opittuaan riittävästi formuloita ja niiden yhdistämissääntöjä, kansanlaulaja kykenee "säveltämään" perinteiseen tyyliin. Laulun asu muuttuu laulajan mielessä jatkuvasti, koska hänellä on muistissaan teema useassa eri asussa - kaikissa niissä asuissa, joissa hän ne aikoinaan on kuullut laulettavan tai itse laulanut. 434 Kolmen erikielisen serbialaisen liturgian vertaileva analysointi sävelmien loppuformuloiden ja kielten rakenteiden osalta osoittautui toimivaksi lähestymistavaksi ja menetelmäksi selvitettäessä serbialaisten sävelmien melodiaformuloiden rakenteita ja ominaispiirteitä. Tärkeänä lähtökohtana pro gradu - tutkielmassa oli saada mahdollisimman monipuolinen ja kattava kuva kolmen erikielisen serbialaisen liturgian sovituksen autenttisuudesta vertailemalla muun muassa veisujen loppuformuloita. Tutkielmani metodien avulla olen saanut vastaukset esittämiini kysymyksiin. Tutkielmani tulokset auttavat ratkaisemaan sovittamisessa eteen tulevia haasteita oikealla tavalla, osmoglasnik-sävelmistön sääntöjä noudattaen. 434 Louhivuori

119 Pro gradu -tutkielmassani olen halunnut tuoda näkyviin myös hiljaista tietoa eksplisiivisen tiedon 435 ohelle. Osmoglasnik-sävelmistön monimuotoisuus ja säkeiden palapelimäisyys luo tunteen sävelmien vetovoimasta ja salaperäisyydestä. Siksi tämä ajatus tulee mieleeni: Tutkimuksen lopputulos poikkeaa usein suunnitelman ideaalista, ja vähempään on lupa tyytyä, joten suunnitelma on ymmärrettävä tavoitteellisena. 436 Sävelmien melodiaformuloita katsellessani luulen tunnistavani sävelmän, mutta poikkeukset kaavojen säännöistä sattavat joskus harhauttaa. Uskon kuitenkin saneeni laajemman käsityksen serbialaisten sävelmien melodiaformuloista ja rakenteesta kuin aluksi osasin edes ajatella. Tutkielmani edetessä serbialaisesta kirkkolaulusta on avautunut näkymiä, joita en alun perin osannut ollenkaan odottaa. Lähtökohtaisesti pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena on ollut analysoida serbialaisia sävelmiä, mutta sen rinnalla lopulliseen muotoon valmistuvat kaksi- ja neliääniset serbialaisen liturgian sovitukset tuovat tulevaisuudessa tullessaan konkreettisen lisän suomenkielisen liturgisen laulun käytettävissä olevaan materiaaliin. Serbialaisen kirkkolaulun vahvimpia puolia on sen monipuolinen käytettävyys Suomen oloissa kaikissa erilaisissa tarpeissa ja tilanteissa. Kaksiääninen liturgia on sovitettu erityisesti lapsikuorojen käyttötarpeita varten. Pelkästään kahdelle äänelle säveltäminen tai sovittaminen on hyvin haasteellista, kun pyritään luomaan musiikillisesti mielenkiintoinen ja vaihteleva kokonaisuus pelkistetyillä keinoilla. Toisaalta serbialaiset sävelmät toimivat erittäin hyvin myös yksiäänisesti laulettuina, koska ne ovat alun perin nimenomaan yksiäänistä perinnettä. Tutkimuksen vastausten kautta olen saanut lisää apuvälineitä serbialaisen kaksiäänisen liturgian viimeistelyä varten. Haasteena ja mahdollisena heikkoutena pro gradu - tutkielmani kannalta pitäisin sitä, että olen joutunut turvautumaan lähinnä ainoastaan kirjallisiin lähteisiin ja haastatteluihin. Musiikkitieteilijä Penon mukaan tutkijan on tärkeää tutustua kirkkomusiikiin myös käytännössä, jotta hän kykenee tulkitsemaan kirkkolauluperinnettä oikealla tavalla. 437 Tällaisesta lähestymistavasta hyvänä 435 Eksplisiivinen tieto on hiljaisen tiedon vastakohta. Hiljainen tieto on usein sellaista tietoa, josta ei voi lukea tai sitä ei voi opettaa. Usein kysymyksessä ovat hyvin omakohtaiset kokemukset tai taidot, joita voi olla vaikea jakaa. 436 Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara, Tutki ja kirjoita Peno 2012,

120 esimerkkinä on professori Nikola Resanovic, joka serbialaisten sävelmien teoreettisen tutkimisen lisäksi toimii säännöllisesti kanttorina serbialaisessa kirkossa. Omakohtainen kosketuspintani serbialaiseen kirkkolauluperinteeseen on jäänyt pääasiassa teorian tasolle, koska en ole itse vielä päässyt käymään Serbiassa. Toivon mukaan pääsen kuitenkin perehtymään serbialaisiin sävelmiin myös käytännön tasolla laajemmin, jolloin monet asiat saattavat mahdollisesti avautua vielä syvällisemmin. Serbialaiset melodiat taipuvat jo nyt hämmästyttävän hyvin suomalaiseen muotoon. Toivon, että serbialainen kirkkomusiikki löytää paikkansa suomalaisessa kirkkomusiikkiperinteessä ja sävelmät tuottavat iloa niin laulajille kuin kuulijoillekin. Serbialaisten sävelmien vetovoima voi osaltaan piillä tuoreissa itämaisissa ja bysanttilaisissa vaikutteissa, mutta samalla niissä on myös henkäys tuttua slaavilaisuutta. 117

121 5 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Painamattomat lähteet Hakonen, Petri 2017 Serbialainen liturgia. Neliääninen nuottikokoelma. Hakonen, Stiina 2016/2017 Kaksiääninen serbialainen liturgia. Syventävät opinnot, Kuorosovitus ja -sävellys. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. Siilin, Lea 2016 Kirkkoslaavin peruskurssi -opintojakson luentomateriaali. Itä-Suomen yliopisto. Takala-Roszczenko, Maria 2017a Alkukristillinen kausi ja bysantti -opintojakson luentomateriaali, Itä- Suomen yliopisto. 2017b Sävellystyylit -opintojakson luentomateriaali, Itä-Suomen yliopisto Kirkkomusiikki slaavilaisessa perinteessä -opintojakson luentomateriaali, Itä-Suomen yliopisto. Sähköpostiviestit ja puhelinkeskustelut Balcin, Nemanja 11/2017 Yksityinen puhelinkeskustelu. 2018a Re: Serbialainen liturgia. Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle b Re: Liturgija - Zbornik - Za Net - 2. Johdannon suomennos, Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle Hakonen, Stiina 2015 Serbian Chant arranging. Kysytty lupa sovittamiseen: Yksityinen sähköpostiviesti säveltäjä Nikola Resanovicille Re: My studies Stiina Hakonen. Yksityinen sähköpostiviesti säveltäjä Ivan Moodylle Serbian Chant arranging and guestions. Haastattelun kysymykset: Yksityinen sähköpostiviesti säveltäjä Nikola Resanovicille Re: Serbian Chant arranging. Yksityinen sähköpostiviesti säveltäjä Nikola Resanovicille Re: My studies Stiina Hakonen. Yksityinen sähköpostiviesti säveltäjä Ivan Moodylle Moody, Ivan 2016 Re: My studies Stiina Hakonen. Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle

122 2017a Re. VL: My studies Stiina Hakonen. Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle b Re. VL: My studies Stiina Hakonen. Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle c Re. VL: My studies Stiina Hakonen. Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle Patrikainen, Riikka 2017 Yksityinen viesti kirjoittajalle Resanovic, Nikola 2015 Re: Serbian Chant arranging. Lupa sovittamiseen: Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle Re: Serbian Chant arranging and guestions. Haastattelun vastaukset: Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle Vastaukset ovat kirjoittajan hallussa. 2017a Serbian Chant arranging. Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle b Re: Serbian Chant arranging. Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle c Re: Serbian Chant arranging. Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle d Re: Serbian Chant arranging. Yksityinen sähköpostiviesti kirjoittajalle Painetut lähteet ja tutkielmat Auringon noususta 1988 Ortodoksisia kirkkolauluja, Pyhän Sergein ja Hermanin veljeskunta r.y. Toimituskunta dir.cant Viktor Jetsu, diakoni Jarmo Lehto. Kuopio: Graaffiset Palvelut/SSKOY. Eukaristia 1970 Toinen täydennetty painos. Kuopio: Kirjapaino Oy Savo, Kuopio. Filokalia, Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia III osa. Pieksämäki: Valamon ystävät r.y Jumalallinen Liturgia 2011 Porvoo: Bookwell Oy. Jumalallinen Liturgia 1964 Pieksämäki: Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino. Jumalallinen Liturgia (papin käsikirja) 1980 Toinen painos. Pieksämäki: Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo. Liturgia 1952 Pieksämäki: Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino. 119

123 Lukkala, Tuuli 2015 Znamennilaulun sovitukset kirkkoslaavin kieleltä muille kielille lauluperin-teen ominaispiirteiden valossa, Kirkkomusiikin pro gradu - tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Μεγας και ιερος Συνεκδημος ορθοδοξου χριστιανου 2004 Ιδ εκαδοσις. Athens: Papadimitriou Publishing. Мокрањац, Стеван Стојановић 1996 Духовна Музика IV - Осмогласник, Београд Опште Појање, Београд. Ωρολογιον το μεγα 1983 Έκδοση Η. Αποστολική Διακονία. Свеноћно бденије 2015 Нотни Зборник за мешовити хор. Уредник Урош Лалицки. Београд: Пројекат Мокрањац. Synaksarion 2004 Pyhien elämänkertoja. Lokakuu. Toim. munkki Serafim. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Pyhien elämänkertoja. Joulukuu. Toim. munkki Serafim. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. The Orthodox Study Bible 1993 New Testament and Psalms. Nashville, Tennessee: Thomas Nelson Publishers. Verikov, Maria 2008 Uusi liturgiasävelmistö, Muoviliturgia (1964) osana Suomen ortodoksisen kirkon liturgisia uudistuksia. Kirkkomusiikin pro gradu - tutkielma. Joensuun yliopisto. Kirjallisuus Arkkipiispa, Paavali 1986 Uskon pidot. Kutsu Jumalan valtakunnan rakkauden aterialle. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. Carina, Vera 2010 The Serbian Church Singing Society of Panćevo as a part of Serbian Culture. Church, State and Nation in Orthodox Church Music. Proceedings of the Third International Conference on Orthodox Church Music. University of Joensuu, Finland June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of the International Society for Orthodox Church Music 3. Jyväskylä: Kopijyvä

124 Chater, James 2007 Staying awake at the Wheel. Some thoughts on arranging and composing Orthodox Church music. The Traditions of Orthodox Church Music. Proceedings of the First International Conference on Orthodox Church Music. University of Joensuu, Finland, June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of Orthodox Theology at the University of Joensuu 38 & the International Society for Orthodox Church Music 1. Finland: Gummerus Printing Djaković, Bogdan 2007 Serbian Orthodox Choral Music in the First Half of the 20 th Century. The Traditions of Orthodox Music. Proceedings of the First International Conference on Orthodox Church Music. University of Joensuu, Finland, June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of Orthodox Theology at the University of Joensuu 38 & the International Society for Orthodox Church Music 1. Finland: Gummerus Printing The modern traditionalist Milivoje M. Crvćanin ( ). Composing and Chanting in the Orthodox Church. Proceedings of the Second International Conference on Orthodox Church Music. University of Joensuu, Finland June Ed. by I. Moody & M. Takala- Roszczenko. Publications of Orthodox Theology at the University of Joensuu 40 & the International Society for Orthodox Church Music 2. Jyväskylä: Kopijyvä Oy Rediscovering a Serbian National Style. Church, State and Nation in Orthodox Church Music. Proceedings of the Third International Conference on Orthodox Church Music. University of Joensuu, Finland June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of the International Society for Orthodox Church Music 3. Jyväskylä: Kopijyvä New Identities in Contemporary Serbian Orthodox Church Music: The Gypsy Liturgy of St. Chrysostom by Zoran Mulić (2010). Unity and Variety in Orthodox Music: Theory and Practice. Proceedings of the Fourth International Conference on Orthodox Church Music. University of Eastern Finland, Joensuu, Finland June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of the International Society for Orthodox Church Music 7. Jyväskylä: Grano Serbian Orthodox Choral Music: Its Revival over the Last Three Decades. Proceedings of the Fifth International Conference on Orthodox Church Music. University of Eastern Finland, Joensuu, Finland. 3 9 June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of the International Society for Orthodox Church Music 6. Estonia: Ecoprint AS The Treasury of Serbian Chant through the Experience of the late Bishop Sava Vuković ( ). Proceedings of the Sixth International Conference on Orthodox Church Music. University of Eastern Finland, Joensuu, Finland June Ed. by I. Moody & M. Takala- Roszczenko. Publications of the International Society for Orthodox Church Music 7. Jyväskylä: Grano

125 Ealy, Gregory 2015 Teaching and Tradition: Singing the Kievan and Bakhmetev Obikhods. Church Music and Icons: Windows to Heaven. Proceedings of the Fifth International Conference on Orthodox Church Music. University of Eastern Finland, Joensuu, Finland, 3 9 June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of the International Society for Orthodox Church Music 6. Joensuu Galadza, Daniel 2018 Liturgy and Byzantinization in Jerusalem. Oxford University Press. Oxford: CPI Group (UK) Ltd, Groydon, CR0 4YY. Gardner, Johann von 1979 Ortodoksinen kirkkolaulu yhtenä liturgian muotona. Chorus et Psalmus : Juhlakirja Harald Andersenille. Sibelius Akatemia Russian Church Singing. Volume I. Orthodox worship and hymnography. Translated by Vladimir Morosan. Crestwood, New York: St. Vladimir s Seminary press. 2000a 2000b Luentoja venäläisestä kirkkolaulusta. Joensuun yliopisto: Joensuu. Russian Church Singing. Volume II. History from the Origins to the Mid-Seventeeth Century. Transl. and ed. by Vladimir Morosan. St Vladimir s Seminary press. Hierotheos, Hierodeacon (Petrović) 2017 Byzantine Church Music in Serbia at the turn of the twenty-first Century based on the experience of the monastic community of the Kovilj Monastery. Proceedings of the Sixth International Conference on Orthodox Church Music. University of Eastern Finland, Joensuu, Finland June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of the International Society for Orthodox Church Music 7. Jyväskylä: Grano Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko ja Sajavaara, Paula 2015 Tutki ja kirjoita, 20. painos, Bookwell Oy, Porvoo. Hirvonen, Pekka 1992 Lukkarien liitosta kanttorien liittoon, Ortodoksisten kanttorien Liitto ry:n historia , Raamattutalo, Pieksämäki Hopko, Thomas 1984 The Winter Pascha. Reading for the Christmas-Epiphany Season. Crestwood, New York: St. Vladimir s Seminary press. Järvinen, Annikki ja Järvinen, Pertti 2011 Tutkimustyön metodeista, Opinpajan kirja, Tampere. Louhivuori, Jukka 1988 Veisuun vaihtoehdot. Musiikillinen distribuutio ja kognitiiviset toiminnot. Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto. Acta musicologica Fennica 16. Helsinki Suomen musiikkitieteellinen seura. 122

126 Moody, Ivan 2009 The idea of Canonicity in Orthodox Liturgical Art. Composing and Chanting in the Orthodox Church. Proceedings of the Second International Conference on Orthodox Church Music. University of Joensuu, Finland June Ed. by I. Moody & M. Takala- Roszczenko. Publications of Orthodox Theology at the University of Joensuu 40 & the International Society for Orthodox Church Music 2. Jyväskylä: Kopijyvä Oy Interactions between Tradition and Modernism in Serbian Church Music of the 20th Century. Muzikološki Zbornik XLVII. Ljubljana Modern and Orthodox Spirituality in Contemporary Music. Ed. by S. Vesna Peno & M. Takala-Roszczenko. Publications of the Institute of Musicology of the Serbian Academy of Sciences and Arts & the International Society for Orthodox Church Music 5. Estonia: Ecoprint Linnala, Eino 1975 Yleinen musiikkioppi 1. Jyväskylä: K. J. Gummerus Osakeyhtiönkirjapaino. Laury, Ritva 2013 Suomi maailman kartalle. Kieltä kohti. Toim. Onikki-Rantajääskö, Tiina & Siironen, Mari. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy Leino, Pentti 2013 Merkilliset merkit ja merkitykset. Kieltä kohti. Toim. Onikki- Rantajääskö, Tiina & Siironen, Mari. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy Leino, Pirkko 1989 Suomen kielioppi. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava. Lukkala, Tuuli 2017a Adapting Znamenny Chants to other Languages. Proceedings of the Sixth International Conference on Orthodox Church Music. University of Eastern Finland, Joensuu, Finland June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of the International Society for Orthodox Church Music 7. Jyväskylä: Grano b Kielet ja käännökset kirkkolaulun sovittamisen haasteina znamennilaulun sovittajien kokemuksia. Ortodoksia 52. Toim. Pekka Metso. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston Filosofisen tiedekunnan Ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Joensuu Morosan, Vladimir 1994 Choral Performance in Pre-Revolutionary Russia. Reprint edition, revised and corrected. Russian Music Studies No. 17. Madison, Connecticut: Musica Russica. 123

127 Olkinuora, Damaskinos (Jaakko), skeemapappismunkki 2009 The Adaptation of Byzantine Chant into Finnish. Composing and Chanting in the Orthodox Church. Proceedings of the Second International Conference on Orthodox Church Music. University of Joensuu, Finland, 4 10 June Ed. by I. Moody & M. Takala- Roszczenko. Publications of Orthodox Theology at the University of Joensuu 40. Joensuu: The International Society for Orthodox Church Music & University of Joensuu Oktoekhos-järjestelmä bysanttilaisessa ja suomalaisessa käytännössä. Ortodoksia 52. Toim. Pekka Metso. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä- Suomen yliopiston Filosofisen tiedekunnan Ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Joensuu Bysanttilaisen hymnografian kääntäminen suomen kielelle ja pyhän Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni. Ortodoksia 57. Toim. Pekka Metso. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston Filosofisen tiedekunnan Ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Joensuu Olkinuora, Jaakko & Seppälä, Hilkka Avain bysanttilaiseen laulun maailmaan. Joensuu: Joensuun yliopisto. Perković, Ivana 2013 Musical Symbols in Serbian Liturgigal Poetry (Srbljak). Unity and Variety in Orthodox Music: Theory and Practice. Proceedings of the Fourth International Conference on Orthodox Church Music. University of Eastern Finland, Joensuu, Finland June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of the International Society for Orthodox Church Music 7. Jyväskylä: Grano Petrović, Danica 2007 Church Chant in the Serbian Orthodox Church Through the Centuries. The Traditions of Orthodox Music. Proceedings of the First International Conference on Orthodox Church Music. University of Joensuu, Finland, June Ed. by I. Moody & M. Takala-Roszczenko. Publications of Orthodox Theology at the University of Joensuu 38 & the International Society for Orthodox Church Music 1. Finland: Gummerus Printing Schneider, Kim & Gavrielides, Eleftherios 1992 Kreikkalais-suomalainen sanakirja (Ελληνο-Φινλανδικο Λεξικο), Gummerus, Jyväskylä. Seppälä, Hilkka 1981 Bysanttilaiset ekhokset ja ortodoksinen kirkkolaulu Suomessa. Acta musicologica fennica 13. Suomen Musiikkitieteellinen Seura. Helsinki: Helsingin yliopisto Sanasta säveleen. Ortodoksisen kirkkolaulun kysymyksiä. Ortodoksisen teologian julkaisuja N:o 18. Joensuu: Joensuun yliopisto. 2005a Bysantin kirkkolaulusta ja sen taitajista. Ortodoksisen teologian julkaisuja nro 34. Joensuu: Joensuun yliopisto. 124

128 2005b The Song of Fire and Clay Perspectives of Understanding Orthodox Church Singing. Transl. Maria Takala-Roszczenko. University of Joensuu Continuing Education Centre Open University. Series B Teaching Material N:o 20. Joensuu: Yliopistopaino Sanasta säveleen 2. Ortodoksisen kirkkolaulun kysymyksiä. Joensuu: Joensuu yliopisto Idän kirkon pyhä laulu. Laulajien perinne ortodoksisessa kirkossa, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate 1/2012 Joensuu: Juvenes Print Ortodoksisen kirkkolaulun teologia. Acta Musicologica Byzantino- Fennica 2. Toim. Seija Lappalainen. Suomen bysanttilaisen musiikin seura ry. Joensuu. Viro: Tallinna Raamatutrükikoda. Seppälä, Hilkka & Takala-Roszczenko, Maria 2004 Avain slaavilaisten neumien maailmaan. Ortodoksisen teologian julkaisuja N:o 33. Joensuu: Joensuun yliopisto. Seppälä, Johannes 2010 suom. Isien kuoro Alkuvuosisatojen opetusta kirkkolaulusta. Toimituskunta: Tarja Jormalainen, Seija Lappalainen ja Hilkka Seppälä. Suomen bysanttilaisen musiikin seura ry, Joensuu. Helsinki: Yliopistopaino. Tarvasaho, Dimitri 1973 Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset. Liturgiikka keskikouluja ja seminaareja varten. Kuopio: Oy Kuopion kansallinen Kirjapaino. Takala-Roszczenko, Maria 2013 Alkukirkon musiikkia etsimässä. Ortodoksia 52. Toim. Pekka Metso. Ortodoksisten pappien liitto ja Itä-Suomen yliopiston Filosofisen tiedekunnan Ortodoksisen teologian koulutusohjelma. Joensuu Velimirović, Miloš 1979 Studies in Eastern Chant. Vol. IV, St. Vladimir s Seminary Press, Crestwood. Sähköiset julkaisut Барачки, Ненад М Нотни Зборник Српског Народног Црквеног Поjаiьа По Карлова Чком Напеву. Фототипско издаlье: Приредила др Даница Петровиli. Kpaгyjebaц. [ M-Baracki] Viitattu Djaković, Bogdan 2018 Serbialinen musiikkiperinne, Pdf-tiedosto [ Luettu

129 Halla-Aho, Jussi 2006 Muinaiskirkkoslaavin käsikirja, Old Church Slavic Manual [ [ Viitattu Harri, Jopi 2001 Suomalainen kahdeksansävelmistö ja venäläinen traditio. Lisensiaatintutkimus, Musiikkitiede. Turun yliopisto. [ Viitattu Suomen ortodoksisen kirkon vakiintuneen sävelmärepertuaarin tausta. Tämän artikkelin rinnakkaisversio on julkaistu Ortodoksiaaikakauskirjan nro:ssa 52 (2013): hieman lyhennettynä ja julkaisun toimituksen omavaltaisesti uudelleen jäsentämänä vastoin kirjoittajan nimenomaisia pyyntöjä. Käsillä oleva versio on alkuperäisen tekstin ja jäsentelyn mukainen. [ docplayer.fi/ Suomessa-ortodoksisen-kirkon.vakiintuneen-savelmarepertuaarin.html] Viitattu Moody, Ivan 2007, 2011 Some Aspects of the Polyphonic Treatment of Byzantine Chant in the Orthodox Church in Europe [ Treatment_of_Byzantine_Chant_in_the_Orthodox_Church_in_Europe] Viitattu Nikitin, S.I Pravoslavnaja Encyklopedijan artikkeli. [ Viitattu Olkinuora, Damaskinos (Jaakko), skeemapappismunkki 2007 s.a. Byzantine Church Music in Finland: Exploring the past, envisaging the future (Part 2: The Future). Proceedings of the 1 st International Conference of the American Society of Byzantine Music and Hymnology [ Viitattu s.j. Julkaisu: Varhaisbysanttilainen neumikirjoitus. HY (Helsingin yliopisto) / Taiteiden tutkimuksen laitos / Bysanttilainen musiikki [ f] Viitattu a s.j. Julkaisu: Bysanttilaiset sävelmät. Tekstiä on muutettu [ 3%A4t#Notaatio] Viitattu b s.a. Experiences in adapting post-byzantine chant into foreign languages: Research and praxis. Musicology - Institute of Musicology of the Serbian Academy of Sciences and Arts. Belgrade. Музикологија (часопис) [ Viitattu

130 Peno, Vesna 2011 s.a. The status of chanting codices in the Serbian chant tradition. Musicology -Institute of Musicology of the Serbian Academy of Sciences and Arts. Belgrade. Музикологија (часопис) [ in_the_serbian_chant_tradition] Viitattu Methodological contribution to the research of Serbian church chant in the context of Balkan vocal music. Musical Practices in the Balkans: Ethomusicological perspectives. Proceedings of the international conference held from November 23 to 25, Serbian Academy of Sciences and Arts, Academic Conferences Volume CXLII, Department of Fine Arts and Music Book 8. Belgrade: Institute of Musicology SASA [ Viitattu s.a. From Myth to Reality: Stevan Stojanović Mokranjac and Serbian Church Music (Od mita do resničnosti: Stevan Stojanović Mokranjac in srbska cerkvena glasba). Serbian musical identities within local and global frameworks: traditions, changes, challenges, funded by the Serbian Ministry of Education, Science and Technological Development. Project no Institute of Musicology of the Serbian Academy of Sciences and Arts. Belgrade [ Viitattu Resanovic, Nikola [ Troparion.pdf] Viitattu The Serbian Osmoglasnik. (Octoechos) Book of Eight Tones. with English Text. Rev [ [ Viitattu Preface Anthology of Serbian Chant (Notni Zbornik) with English Text. Volume I. Based on the transcriptions of Mokranjac, Baracki, Lastavica, Cvejic, Stankovic and Kozobaric Adaptation by Nikola Resanović. Serbian Orthodox Church in the USA & Canada, Central Church Liturgical Music Committee. i v. [ Viitattu [ Viitattu An Introduction to Serbian Chant. An introduction to musical structure in the Serbian Osmoglasnik (Eight-Tones) and the historical development of Serbian chant. Serbian Orthodox Church in North and South America, Central Church Liturgical Music Committee. [ Viitattu [ Viitattu

131 [ Viitattu [ analysis.pdf] Viitattu [ analysis.pdf] Viitattu [ analysis.pdf] Viitattu [ analysis.pdf] Viitattu [ analysis.pdf] Viitattu [ analysis.pdf] Viitattu [ analysis.pdf] Viitattu [ analysis.pdf] Viitattu [ analysis.pdf] Viitattu A two-part vocal setting featuring traditional Serbian chant and Serbian melodies in English and Church Slavonic. Serbian Orthodox Church in North and South America, Central Church Liturgical Music Committee. [ Part_Liturgy2.pdf] Viitattu Seppälä Hilkka 2016 s.a. Bysantin laulutaiteesta ja laulajista. Muhi, Sibelius-Akatemia. Artikkeli on julkaistu alun perin teoksessa Toropainen, Ritva. Ikkunoita bysanttiin. Toim. (2003). Oulun yliopiston julkaisuja 54. Oulu: Oulun yliopistopaino. Uudelleenjulkaisu oikeudenomistajien luvalla. [ aulu] Viitattu Takala-Roszczenko, Maria 2007 s.a. Byzantine Church Music in Finland: Exploring the past, envisaging the future (Part 1: the Past), Proceedings of the 1 st International Conference of the American Society of Byzantine Music and Hymnology [ Viitattu Velimirović, Miloš s.a. Russian and Slavonic church music. Oxford Music online. [ ] Viitattu Божественнаѧ Литургиѧ (Liturgija-Zbornik - Za Net -2) 2009 Нотни зворнк за хорско појање на, Божанственој Литургији, Црквено Певачко Друштво Свети Апостол Андреј Првозвани. Св. Јована Златоустог и Св. Василја Великог. Батајница. 128

132 [ Net-2] Viitattu Muita verkkolähteitä Минея Праздничная 1993 Богослужебные тексты. Библиотека святоотеческой литературы Репринтное воспроизведение издания 1914 г. Москва: Донской монастырь, Издательский отдел Московской Патриархии. [ [ Christ_christm.pdf] Viitattu Divine Liturgy of Saint John Chrysostom (Slavonic Text) 2012 Liturgy: parallel Slavonic / English Text. Posted in News by Fr. Sergei Sveshnikov on 8 April [ Viitattu Хиландар, Света Српска Царска Лавра Манастнр Библиотека: Мирослављево Јеванђеље. [ Viitattu Maravich, Laurene 2018 In Memorium, V. Rev. Fr. Stevan Stepanov, May 25, February 24. American Serb History 101. Written and compiled by Laurene, with historical text previously written by her own beloved father Lazo Maravich, and with additional text extracted from St Elijah Church's commemorative event narratives. [ Viitattu Orthodox Christian Choral Music by Serbian Composers [sv-djordje.org] Viitattu [ Viitattu K. Stankovicin Joulutropari: [ Viitattu S. Mocranjacin Joulutropari: [ Viitattu Праздничная минея 2019 Православное Богослужение. На церковнославянском шрифтом. [ Viitattu

133 Sibelius-Akatemia Tonaaliset asteet ja niiden tendenssit. Musiikinteoria 1. [ Viitattu Sävellajit Hajasävelet. [ Viitattu St. Luke's Orthodox Mission [ Viitattu [ Viitattu [ Viitattu Octoekhos (Osmoglasnik) Ison arranged by Peter Drobac, Prepared by: Sandra Ivankovic, Marija Ivankovic, Elizabeth Drobac, M. Drobac, Peter Drobac. [ Viitattu St. Luke's Orthodox Mission by M. Drobac The Divine Liturgy of St. John Chrysostom for Cantors. Music according to S.S. Mokranjac Serbian Chant / Slavonic (Latin script). [ Viitattu Saint Vladimir s Orthodox Theological Seminary 2015 In Memoriam. Stavrophor Rastko Trbuhovich. [ Viitattu Äänitteitä Хор младих 2014 Божанствена Литургија Светог Јована Златоустог. Други компакт диск. Julkaistu YouTubessa [ Kuunneltu ja viitattu Љубојевић, Дивна - Божанствена Литургија Светог Јована Златоустог. Литургија у манастиру Ваведење. Julkaistu YouTubessa [ Viitattu Radio Television Belgrade Choir 1982a Mokranjac, Stevan St. Liturgija svetog Jovana Zlatoustog. Composed in Julkaistu YouTubessa [ Viitattu b Mokranjac, Stevan St. Opelo (Requiem). Composed in Julkaistu YouTubessa [ Viitattu

134 Liitteet Liite 1. Haastattelun kysymykset säveltäjä Nikola Resanovicille Questions: Could you tell briefly about yourself (name, surname, date of birth). Where did you study? Do you have theological education or an Orthodox cantor s training? How did you become interested in composing music? Have you composed other types of music: non-liturgical, secular, music for an orchestra or ensemble? How important are Orthodoxy and the Church in your life? Are your compositions intended for liturgical services or for concert performance? How did your interest in researching and arranging Orthodox church s and spiritual music begin? How much have you researched Serbian Orthodox music? You have done a great deal of church music. How many of your compositions are based on old traditional Serbian melodies? How would you describe your free compositions or those which follow traditional Serbian melodies? What were the reasons for compiling these 2-part and 4-part liturgies? Could you tell me something about your church music which you have a) composed in accordance to old Serbian church melodies and b) composed in free form? Are there similarities, differences or influences between those compositions?

135 In which way is the harmonization of your free form church music compositions different from the harmonization of traditional church music? Could you tell me more about your free form church music compositions? Have you some principles used to arrange or harmonize old traditional church music of Serbia or what principles should be used? In which way have you yourself arranged or harmonized orthodox traditional church music of Serbia? What would be some good or bad ways to do that? What should I know or take into consideration, for instance; when contemplating similarities or differences between the arrangements of 2-part liturgies and 4-partliturgies? Do you have a favorite old Serbian orthodox composer? If so, who and why? How have your compositions been received in your Church? Are your compositions performed in your local church, in other churches, in other countries or perhaps in concerts? Are you familiar with different traditions of Orthodox Church singing (Byzantine, Znamenny, polyphony)? Do you feel a connection with a certain tradition? How would you describe your creative career at the moment? Do you have new ideas or plans regarding composing church music? If possible, could you give me some links or literature, which I should be aware of? Do you think, are there some scholarly publications of Serbian orthodox music which I should include in my research? And if you have any comments of your own, or if there is something more I should know about, please inform me.

136 Liite 2. Liitelauselmat. a) Resanovic 2013, 36. Liitelauselmat täydennysosassa. b) Jumalallinen Liturgia 1964, 2. Liitelauselmat.

137 Liite 3. Ottakaa vastaan -veisut, 8. sävelmä. a) Барачки 1995, Yksiääninen nuotinnus kirkkoslaaviksi.. b) Resanovic 2013, 31. Kaksiääninen sovitus kirkkoslaaviksi. c) Resanovic 2013, 30. Kaksiääninen sovitus englanniksi.

138 d) Hakonen, S. 2016/2017, 28. Kaksiääninen sovitus. e) Hakonen, P. 2017, 97. Neliääninen sovitus.

139 Liite 4. Ruska Kerubiveisu. a) Drobac, M. 2008, b) Божественнаѧ Литургиѧ 2009, 127. The Divine Liturgy of St. John (Liturgija Zbornik) K. Stankovićin Chrysostom for Cantors. neliääninen sovitus. c) Hakonen, S, 20016/2017, 37 38

140 Liite 5. Stankovićin Kerubiveisun melodia. a) Resanovic 2013, 18. b) Resanovic 2013, 19. Kaksiääninen sovitus englanniksi. Kaksiääninen sovitus kirkkoslaaviksi c) Hakonen, S. 2016/ d) Drobac, M. 2008, 18. The Divine Liturgy of St. John Chrysostom for Cantors.

141 Liite 6. Hakonen, P. 2017, 98. Govedarican Ottakaa vastaa -veisun neliääninen sovitus.

142 Liite 7. Свеноћно бденије 2015, 111. Sunnuntain 5. sävelmän tropari: Veisatkaamme, uskovaiset, ylistystä Sanalle, Isän ja Hengen kanssa iankaikkiselle, meidän pelastuksemme tähden Neitseestä syntyneelle. Ja kumartukaamme hänen edessänsä, sillä hän on hyvästä tahdostaan ylentänyt itsensä ristille ja kärsinyt kuoleman ja kunniakkaalla ylösnousemisellansa on kuolleet herättänyt.

143 Liite 8. Niin monta -veisu. a. Мокрдњцу 1989, 193. (Opšte Pojanje)

144 b) b. Resanovic 2013, 14. As many as Have Been Baptized. c) Hakonen, S. 2016/2017, 13. (Vanhempi versio ilman muunnesäveltä h)

145 Liite 9. Jumalan ainokainen -veisu. a. Мокрдњцу 1989, 169. (Opšte Pojanje)

146 b. Resanovic 2013, 6. The Second Antiphon. (2. antifoni) c. Hakonen, S. 2016/2017, 7.

147 Liite 10. Totisesti on kohtuullista -veisu. a. Мокрдњцу 1989, (Opšte Pojanje) Totisesti on kohtuullista -veisun pitkä (veliko) versio.

148 b. Божественнаѧ Литургиѧ 2009, 231. Stankovićin sovitus. (Liturgija Zbornik) c. Resanovic 2013, 25. Sovitus kirkkoslaaviksi.

149 d. Hakonen, S. 2016/2017, 22.

150 Liite 11. Joulutropari. a) K. Stanković: neliääninen sovitus. Orthodox Christian Choral Music by Serbian Composers. [ b) S. Mokranjac: neliääninen sovitus. Orthodox Christian Choral Music by Serbian Composers. [

151 c) Resanovic, Serbian Chant Liturgical Music: neliääninen sovitus englanniksi. [ d. S. Hakosen, S