YSTÄVÄKIRJE 9/75 Kitajima Jorma ja Lea Pihkala Kowake 5-2, Ejiri Kitajima-cho Tokushima-ken Japan

Transkriptio

1 YSTÄVÄKIRJE 9/75 Kitajima Jorma ja Lea Pihkala Kowake 5-2, Ejiri Kitajima-cho Tokushima-ken Japan Jumalan rauhaa, ystävät! "Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet, ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niin kuin pappi ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Sillä niin kuin maa tuottaa kasvunsa ja niin kuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kansojen nähden." Jes. 61:10-11 Siunattua Joulua ja Uutta Vuotta teille! Vaikka tämä kirje ei ehkä ehdi teille jouluksi, johtuen osaksi rautatielakosta, joka on pahasti sotkenut postin kulkua täällä Japanissa parin viikon ajan, ajatuksemme ovat kiitollisina teidän luonanne Suomen joulussa samalla kun valmistaudumme omaan jouluumme, se on seurakuntamme jouluun täällä Kitajimassa. Joulu on tällä japanin kristittyjen keskuudessa ennen kaikkea seurakunnan juhla ei niinkään kotien juhla. Jouluksi jokaisessa kirkossa toivotaan edes yhtä uutta katettavaa. Vahvistusta riveihin Me Japanin lähetit saamme tänä jouluna jälleen suuren joululahjan. Saamme nimittäin jälleen vahvistusta pieneen joukkoomme. Valkamien perhe saapuu juuri joulua ennen tänne Tokushiman lääniin. (He tulevat asumaan samassa kerrostalossa kuin, mihin Vänskät muuttavat tällä viikolla, noin 5 kilometriä meiltä.) He aloittavat kielenopiskelun Shigerun johdolla ensi vuoden alkupäivinä. Vänskät puolestaan jatkavat toiselle kielikouluvuodelleen. Vieraita Suomesta Tämän vuoden joululahjat eivät kuitenkaan ole pelkästään tässä. Perheenä olemme jo kahdesti kuluneen kuuden viikon aikana saaneet kokea joulun tuntua. Olemme saaneet vieraita sieltä teidän luotanne. Ensin lokakuun lopulla täällä piipahti kahden vuorokauden pikavisiitillä Heimo T. Pohjois-Savosta. Hänen vierailustaan ei liene tarpeen kirjoittaa paljon, sillä uskon hänen itse tuoneen teille tuoreita terveisiä täältä Kitajiman työn keskeltä. Meille hänen käyntinsä oli suuri ilon aihe. Oli suurenmoista saada kysellä ja kuulla pikku uutisia ja tietoja teistä monista, joihin emme ole

2 kyenneet kirjeitse ylläpitämään henkilökohtaista yhteyttä. (Tällä hetkellä työ tuntuu nielevän viimeisenkin ajan kirjeenvaihdolta.) Tietysti suurin ilo oli kuulla, että se ja se yhä kilvoittelee kanssamme taivaan tiellä ja että uusiakin tielle lähtijöitä on ilmaantunut. Oikea ilo Toisaalta viime päivien uutiset sieltä ovat painaneet meitä myös esirukoukseen teidän puolestanne, ettei vain perkele saisi teistä voittoa. Teidän voittonne on meidän voittomme ja teidän kilvoituksenne on meidän kilvoituksemme ja kääntäen. Kaikki mitä sieltä olemme saaneet kuulla, on voimakkaasti muistuttanut minua Jeesuksen kehotuksesta ja varoituksesta: "Älkää te siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan siitä että teidän nimenne ovat kirjoitetut taivaassa." Jeesus siis suoranaisesti kieltää meitä perustamasta omaa iloamme kokemuksiimme ja voittoihin, joita olemme Pyhässä Hengessä saaneet Hänen työssään tai henkilökohtaisessa kilvoituksessamme. Ilomme ei saa olla siinä, mitä voimavaikutuksia tai lahjoja tai kokemuksia meille Pyhä Henki lahjoittaa, vaan siinä Jeesuksen Golgatan uhrin armotyössä, jota Pyhä Henki meille tahtoo kirkastaa ja jonka kautta meidän nimemme ovat kirjoitetut pelastettujen joukkoon taivaassa. Jos perustamme ilomme muualle, vaikka itsessään oikealle kokemuksillekin, perkele vie meidät helposti harhaan tavoittelemaan sellaista, mikä vie meidät pois Kristuksesta, pois armosta ja lopulta tuhoon ja tuomioon. Avaimena ja salaisuutena kilvoituksessamme kohden taivasta ei voi olla eikä saa olla mikään muu kuin Jeesus itse ja Hän sellaisena kuin Raamattu, Jumalan Sana Hänet ilmoittaa. Yksin armosta Kilvoituksemme salaisuus ei ole ylitsepursuva kiitos, niin hyvä asia kuin se itsessään onkin, ei voimalliset teot, ei suurenmoinen uskovien yhteyden kokeminen, ei Jumalan valtakunnan työ, eivät armolahjat, ei harras rukous, ei mikään näistä, vaan yksin ja vain ja ainoastaan armo Jeesuksessa Kristuksessa, se että syntinen ja jumalaton saa vapaana lahjana kaikkien syntiensä anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän Jeesuksen uhrin tähden Golgatalla. Kaikki, minkä siihen lisäämme, kaikkein jaloin Pyhän Hengen työ elämässämmekin, on armon kieltämistä ja Kristuksen täytetyn työn häpäisemistä. Meidän pelastuksemme on vain armosta. Meidän pelastuksemme voi ja saa perustua vain siihen, mikä on jo tapahtunut. Pyhityskin armoa "Entä sitten pyhityksemme?" joku kysynee. Sekin perustuu yksin armoon. Pyhitys ei ole voimalla täyttymistä vaan Jeesuksen tuntemista. Pyhitys ei ole ilon tai kiitollisuuden tunteista vaan Jeesuksen tuntemista. Ja jos me Jeesuksen tunnemme me emme voi elää sovussa synnin kanssa. Voiman tuntoa kokien moni kristitty on langennut raskaisiin synteihin, iloa ja kiitollisuutta tuntien moni uskova on mennyt harhaan, mutta kukaan joka on Jeesusta halunnut tuntea ei ole voinut kevyesti kulkea synnin tietä eikä mennyt harhaan.

3 Syntisille syntynyt Vapahtaja Joulun ilosanoma on: Meille on syntynyt Vapahtaja, se on synnistä vapauttaja. Edelleen: Kuoleman varjon laaksossa kulkevalle loistaa Herran kirkkaus. Jeesuksen sanomattoman rakkauden tuntemisessa meillä on pelastus. Siinä on myös meidän pyhityksemme. Herra armahtakoon meitä, ettemme tältä perustalta mihinkään hievahda. Lahjavuoret Yhteiset hetket Heimon kanssa olivat suuri lahja meille. Joulun tuntua lisäsi vielä se "vuori" lahjoja, jotka hän toi meille tuomisina teiltä. Saatoin koko sydämestäni iloiten todeta muutama päivä sitten Matti Väisäselle ja Martti Mylläriselle, että "kuljen jalassani alttiuden kengät rauhan evankeliumille." Kävelen nimittäin kengillä, jotka teiltä sain lahjaksi ja ne kertovat teidän alttiudestanne rauhan evankeliumille. (Ovat muuten aivan erinomaiset jalassa.) Kenttävierailu Niin sitten runsas kolme viikkoa sitten saapuivat Martti Myllärinen ja Matti Väisänen viiden viikon tutustumis- ja tarkastusmatkalle tänne luoksemme. Tätä kirjoittaessani he ovat juuri Ashiyassa Vänskien luona, mutta saapuvat jälleen huomenna tänne Shikokun puolelle. Heidän mukanaan saimme sitten toisen vuoren lahjoja. Emme liene häitämme lukuun ottamatta koskaan saaneet niin paljon ja mieleisiä lahjoja kuin tänä syksynä. Haluamme koko sydämestämme kiittää teitä ja Herraa, joka on antanut teille paljon rakkautta meitä kohtaan: Siis KIITOS. Matin ja Martin kertomat uutiset Suomen kokonaistilanteesta ja toisaalta muilta ulkokentiltä ovat olleet mielenkiintoista kuultavaa. Yleisvärinä on ollut ilo siitä, että saadaan Herran työtä tehdä ja että vaikka vaikeuksista ei ole puutetta, Herra on sama. Pääasia pääasiaksi Matti on teroittanut meille läheteille sitä, että meidän on kyettävä pitämään pääasia pääasiana eli työtä tärkeämpänä on pidettävä Herraa Jeesusta itseään. Hänen jalkojensa juuressa on meidän viettäminen paljon aikaa, jos mietimme työssämme olla kenellekään todellisessa merkityksessä siunaukseksi. Marian osaa ei meiltä riistetä, jos sille paikalle asetumme. Työn kysymysten pohdintaa Martin ja Matin matka tapahtui työmme kannalta erittäin tärkeänä ajankohtana. He ovat meille ratkaisevana apuna pohtiessamme Japanin työmme edelleen laajentamista, yhteyksiä lähetyksen ja kirkon (kirkkojen) välillä, Kitajiman kirkkokysymystä ja lasten koulukysymystä. Kaikissa näissä kysymyksissä ja eräissä muissa tärkeissä asioissa joudumme tekemään ratkaisuja, joita tehtäessä heidän täällä olonsa on meille aivan korvaamaton. Toisaalta uskon, että tutustuminen Japanin evankelioinnin erikoisongelmiin ja vaikeuksiin samoin kuin Japanin kirkolliseen elämään on myös heille itselleen suuri apu ajatellessamme heidän vastuutaan KL-työn johdossa.

4 Pesämuna Kitajiman kirkon rakentamiseen Martin ja Matin mukanaan tuoma ,- mk:n rahalahja Kitajiman kirkon rakentamista varten on erityisesti rohkaissut mieltämme. Uskomme, että Herra on avaamassa meille ovia, joista saamme edetä ja odottaa että Herra vie myös työnsä päätökseen niin tämän rakennusprojektin osalta kuin ennen kaikkea evankeliumin leviämisen osalta. Evankelioimispäivät Juuri Heimon käynnin ja Matin ja Martin vierailun väliseen ajankohtaan asettuivat sitten tämän syksyn evankelioimispäivämme Kitajimassa. Pitopaikka oli sama kuin keväälläkin, kauppalantalo. Samaan aikaan kokoustemme kanssa pidettiin tässä rakennuksessa myös vanhan perinnäisen Japanilaisen kulttuurin näyttely. Sitä katselemaan tuli paljon ihmisiä, joista osa tuli myös kokouksiin mukaan. Lauantaina oli kuulijoita (ja katselijoita - näytimme nytkin evankelioivia filmejä) noin 100 ja sunnuntaina noin 80. Heistä suurin osa oli keskikoululaisia tai kansakoululaisia. Aikuisiakin oli molemmilla kerroilla mukana henkeä. Pääpuhujana olleelle norjalaiselle lähetyssaarnaaja Per Finnsetille Herra antoi taivaallisen sanoman. Saimme kokea, että Suomessa toden teolla rukoiltiin puolestamme. Sana vaikutti myös kuulijoiden sydämissä. 6-7 henkeä ilmoitti halunsa lähteä Jeesusta seuraamaan. Heistä kaksi, I-isoäiti ja hänen poikansa ovat olleet jo pitempään mukana jumalanpalveluksissa ja esirukoustemme kohteena. Kolmas ratkaisun tehneistä oli Ichiyoo-chan niminen 10 vuotias tyttö, joka on uskollisesti käynyt pyhäkoulussa aina viime keväästä asti. Kaksi keskikoulun ensiluokkalaista tyttöä Yasue T. ja Akiko O. olivat ensi kertaa mukana ja tekivät ratkaisunsa. Kaikki he ovat tulleet mukaan eri tilaisuuksiin myös evankelioimispäivien jälkeen. Haluan koko sydämestäni vedota teihin, että rukoilisitte heidän puolestaan samoin kuin jäljempänä mainittavien henkilöiden puolesta. Rukoilkaa, ettei kukaan heistä jäisi puolitiessä tien puoleen ja joutuisi lopulta kadotetuksi. Kamppailu näidenkin ihmisten sydämissä on ja tulee olemaan kova, paljon kovempi kuin konsanaan Suomessa. Evankeliumin vapauttava voima Evankelioimispäivien jälkeen saimme myös riemullisen kirjeen O-sanin tyttärellä, joka oli käymässä täällä evankelioimispäivien aikana. Hän kertoi päässeensä raskaasta syyllisyyden taakasta, jota hän jo pari vuotta oli kantanut sydämellään, kun evankelioimiskokouksessa oli saanut omistaa Jeesuksen ristin kuoleman armon omalle kohdalleen. Hän sai uudistua uskossaan. Taakkojen alla apua etsimässä Viikkoa evankelioimispäivien jälkeen tuli kirkkoon ensi kertaa elämässään N-san niminen nuorehko rouva suurten vaikeuksien ja ahdistusten taakoittamana. Nämä vaikeudet ovat olleet ajamassa häntä epätoivoisiin tekoihin, mutta hän on nyt halunnut jättää itsensä Jeesuksen armahdettavaksi. Rukoilkaa hänen ja hänen äitinsä puolesta, jotka ovat tulleet muutamia kertoja tilaisuuksiin, että Jeesus koko armonsa suuruudesta saisi heille kirkastua.

5 Edelleen esirukouksen ja ilon aiheena meillä on Chisato E. niminen 19 vuotias tyttö. Hän ilmaisi myöskin evankelioimiskokouksessa halunsa lähteä Jeesusta seuraamaan. Viime kesästä lähtien hän on ollut etsivänä paikalla. Nyt viimeiset 3 viikkoa hän on ollut osapäivätyössä auttamassa Leaa lasten ja huushollin hoidossa, koska itse olen Matin ja Martin matkan vuoksi ollut paljon poissa kotoa. Chisato-san on erittäin tarmokas ja itsenäinen tyttö. Hänen tulevaisuutensa on myös esirukousaihe samoin kuin hänen varttumisensa Jeesuksen tuntemisessa. Vierailuohjelmasta Mitä tulee Matin ja Martin vierailun ohjelmaan täällä Japanissa, se on ollut erittäin tiivis tähän asti. Ensimmäisen viikon he viipyivät täällä Kitajimassa tutustuen seurakuntamme elämään ja evankelioimiseen samoin kuin Tokushiman läänin kirkollisiin oloihin. Toisen ja kolmannen viikon vietimme yhdessä tutustuen erinäisten kirkkojen työhön Honshuun, Japanin pääsaaren puolella. Ensimmäinen tutustumiskohde oli Länsi-Japanin Ev.lut. Kirkko. Sen seurakunnista kävimme Akoossa, Himejissä, Kakogawassa, Mikissä ja Aotanissa. Lisäksi käynnit teologisessa Seminaarissa ja Raamattukoulussa, Luterilaisen Tunnin radiotyötoimistossa ja Norjan Luterilaisen Lähetysliiton päämajassa kuuluivat ohjelmaan Kobessa. Seuraavaksi tutustuimme Kioton - Japanin vanha pääkaupunkialueen suomalaisten helluntailähettien työhön parin päivän ajan. Sitten matkamme suuntautui Tokioon Tenri -nimisen pikkukaupungin kautta. Tenrissä on erään Japanin uuden uskonnon valtava päämaja ja keskustemppeli. Oli todella sydäntä särkevää nähdä satoja hartaita japanilaisia etsimässä "iloista" elämää tämän temppelin kätköissä. Erityisesti mieleeni jäi erään lukiolaistytön surullinen hahmo temppelissä. Hän kiersi alttarilla alttarille rukoilemassa. Mikä sitten oli hänen rukoustensa aihe: Hänellä oli edessään seuraavana päivänä vaikea englannin koe. Yritin siellä temppelin sisällä antaa hänelle edes pienen todistuksen elävästä Jeesuksesta Kristuksesta, joka on ainoa elävä Herra, ja rukouksiin vastaava elävä, puhuva Jumala. Tällä uskonnolla samoin kuin useilla muillakin uusilla uskonnoilla on tuhansia ja taas tuhansia innokkaita kannattajia, jotka tekevät omaa lähetystyötään aina Amerikkaa myöten. Tokiossa tutustuimme Japanin Ev.lut. Kirkon työhön Evankeliumiyhdistyksen lähettien opastuksella. Erityisen mielenkiintoinen oli tutustuminen huippu moderniin AV-materiaalin tuotantoyksikköön ja videokasettityöhön. Molemmat kulkevat täällä Japanissa reilusti Suomen edellä. Tutustuminen FEBC:N (Kauko Idän Radiotyö) Japanin keskukseen oli myös rohkaiseva: FEBC saa kuukausittain lähes kuuntelija kirjettä eri puolilta Japania. Evankelioivia radio-ohjelmia todella - kuunnellaan Japanissa. Myös kristillistä kirjallisuutta luetaan paljon: Viime vuonna Japanissa myytiin koko Raamattuja tai Uusia Testamentteja yhteensä lähes kpl. Niistä n. 53 % oli ei-kristittyjen ostamia. Japanin työn suuria ongelmia on saada nämä radiota kuuntelevat tai Raamattua lukevat ihmiset tulemaan uskovien yhteyteen, jossa heille voitaisiin henkilökohtaisesti kirkastaa Kristusta ja johtaa heidät sisälle Jumalan valtakuntaan. Tähän tarvitaan ei vain radiotyötä tai raamattutyötä tai kirjallisuus työtä, "ilmavoimia ja

6 tykistöä", vaan siihen tarvitaan ennen kaikkea yksityisiä kristittyjä, "jalkamiehiä", jotka rohkenevat todistaa uskostaan ja jotka osaavat johtaa muita Jeesuksen armoistuimen luo. Käynti Tokiossa antoi meille rohkeutta uskoa ja odottaa suurempaa herätystä jo piankin tähän maahan. Herra on valmistanut tietä itselleen ihmissydämiin. Se tie on Jumalan Sana, jonka julistamisessa haluamme kilvoitella eteenpäin täällä. Joulun ilosanoma syntisten Vapahtajasta kuuluu Sinulle. Se kuuluu myös japanilaiselle. Kiitollisina Jorma, Lea, Hanna, Sinikka, Helena, Asako ja Tomio Pihkala