YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Hallitussihteeri Anna Saarinen

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Hallitussihteeri Anna Saarinen VALTIONEUVOSTON ASETUS VUOKRA-ASUNTOLAINOJEN JA ASUMISOIKEUS- TALOLAINOJEN KORKOTUESTA ANNETUN VALTIONEUVOSTON ASETUKSEN MUUTTAMISESTA JA VÄLIAIKAISESTA MUUTTAMISESTA 1 Esityksen pääasiallinen sisältö 2 Nykytila Vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annettua valtioneuvoston asetusta (666/2001) ehdotetaan muutettavaksi väliaikaisesti siten, että lainansaajan maksettavaksi jäävää perusomavastuuta korkotukilainan korosta alennettaisiin lainoissa, jotka myönnetään muille kuin erityisryhmille tarkoitettujen uusien vuokraasuntojen rakentamista varten. Lisäksi perusomavastuuta alennettaisiin lainoissa, jotka myönnetään vuokra-asunnon perusparantamista varten. Alennettu perusomavastuu koskisi vuoden 2015 loppuun mennessä korkotukilainoiksi hyväksyttäviä lainoja. Ehdotettu muutos perustuu hallituksen 27 päivänä maaliskuuta 2013 tekemään kehyspäätökseen (VNS 3/2013). Lisäksi valtioneuvoston asetusta ehdotetaan muutettavaksi siten, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus voisi erityisestä syystä hyväksyä myös alle 20 vuotta sitten valmistuneen tai laajan perusparannuksen kohteena olleen rakennuksen perusparannuslainan korkotukilainaksi. Perusparannuslainan korkotukilainaksi hyväksymistä koskevaksi edellytykseksi jäisi kuitenkin edelleen, että rakennuksen valmistumisesta tai laajasta perusparannuksesta on kulunut 15 vuotta. Ehdotetulla muutoksella toteutettaisiin osaltaan valtioneuvoston 3 päivänä toukokuuta 2012 antamaa periaatepäätöstä asuntopoliittisesta toimenpideohjelmasta vuosille Perusomavastuun alentaminen määräaikaisesti Valtion varoista voidaan maksaa korkotukea luottolaitoksen, vakuutusyhtiön, eläkelaitoksen tai kunnan myöntämistä lainoista vuokra-asuntojen ja asumisoikeustalojen uudisrakentamista, hankintaa ja perusparantamista varten (korkotukilaina) siten kuin vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetussa laissa (604/2001, jäljempänä korkotukilaki) tarkemmin säädetään. Vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (666/2001, jäljempänä korkotukiasetus) 8 :ssä säädetään lainansaajan maksettavaksi jäävästä koron osuudesta ja korkotuen määrästä. Lainansaajan maksettavaksi jää aina tietty omavastuukorko. Asetuksen 8 :n 1 momentin mukaan lainansaajan maksettavaksi jäävä perusomavastuu vuokra-asuntojen korkotukilainojen korosta on 3,4 prosenttia. Tämä perusomavastuun määrä koskee vuokratalojen ja vuokra-asuntojen rakentamista, hankintaa ja perusparantamista. Valtion tukeman kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi korkotukilainan koron perusomavastuu puolitettiin syksyllä 2011 lisäämällä korkotukiasetukseen väliaikaisesti voimassaoleva 8 a (valtioneuvoston asetus 1068/2011). Sen mukaan lainansaajan maksettavaksi jäävä perusomavastuu korkotukilainan korosta on 1,7 prosenttia, kun korkotukilainoituksen kohteena on muu kuin avustuksista erityis-

2 2 ryhmien asunto-olojen parantamiseksi annetun lain (1281/2004, jäljempänä investointiavustuslaki) 3 :ssä tarkoitettujen erityisryhmien asumista varten rakennettava uusi vuokra-asunto tai vuokratalo. Korkotukiasetuksen 8 a tuli voimaan 15 lokakuuta 2011 ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2014 saakka. Sitä sovelletaan 1 päivänä lokakuuta 2011 ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 korkotukilainoiksi hyväksyttyihin lainoihin myös 8 a :n voimassaolon päättymisen jälkeen. Perusomavastuun määrän ylittävästä koron osuudesta maksetaan korkotukea asetuksen 8 :n 2, 3 ja 5 momentin mukaisesti siten, että korkotuen määrä alenee asteittain nollaan 23 vuoden kuluessa. Kasvukeskuksissa, erityisesti Helsingin seudulla, on jatkuvasti suuri tarve kohtuuhintaisille vuokra-asunnoille. Vuokra-asuntoja on viime vuosina rakennettu liian vähän suhteessa väestönkasvuun ja asuntojen kysyntään. Varsinkin pääkaupunkiseudulla vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen vuokrat ovat hyvin korkeita ja vähäinen vuokraasuntotarjonta nostaa niitä entisestään. Lisäksi omistusasuntojen hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Korkeat asumiskustannukset voivat muodostua esteeksi erityisesti kasvukeskuksiin työn perässä muuttavien niin sanottujen avaintyöntekijöiden ja palvelusektorin työntekijöiden asumiselle. Tämä puolestaan vaikeuttaa työvoiman saantia kasvukeskuksissa ja uhkaa myös muodostua esteeksi talouskasvulle. Hallitusohjelman mukainen korkotukilainojen omavastuukoron puolittaminenkaan ei ole nykyisellä matalalla korkotasolla riittänyt lisäämään vuokra-asuntojen tarjontaa toivotulla tavalla. 2.2 Perusparannuskorkotukilainojen myöntämisedellytysten lieventäminen Korkotukiasetuksen 5 :n mukaan perusparannuslaina voidaan hyväksyä korkotukilainaksi, jos rakennuksen valmistumisesta tai laajasta perusparannuksesta on kulunut 15 vuotta. Jos rakennuksen valmistumisesta tai laajasta perusparannuksesta on kulunut vähemmän kuin 20 vuotta, voidaan perusparannuslaina hyväksyä korkotukilainaksi kuitenkin vain, jos korjaus on tarpeen terveyshaitan poistamiseksi tai jos se on välttämätön vaurioiden laajentumisen estämiseksi. Perusparannuskorkotukilainojen tarkoituksena on muiden korkotukilainojen tavoin ylläpitää ja lisätä kohtuuvuokraisten asuntojen saatavuutta. Perusparannusten myötä asunnot pysyvät laadukkaina, ajanmukaisina ja kysyntää vastaavina, mikä edistää niiden käyttöasteen säilymistä korkeana myös pidemmällä aikavälillä. Perusparantamisen tukijärjestelmällä turvataan tarvittavan rahoituksen saatavuus vuokraasuntokannan ajanmukaistamisen kannalta välttämättömien korjausten tekemiseksi. Myös valtion riskienhallinnan näkökulmasta on keskeistä, että valtion tuella rakennettujen vuokra-asuntojen käyttöasteet säilyvät korkeina, jotta voidaan välttyä luottotappioilta. Lisäksi perusparannuslainoitus on tärkeä väline vuokratalojen käyttötarkoituksen muutosten rahoittamiseksi. Vajaakäytössä olevan kohteen käyttötarkoitusta muuttamalla se voidaan jälleen saada tehokkaaseen käyttöön. Korkotukiasetuksen 5 :n mukaisesti perusparannuslainoja ei voida hyväksyä korkotukilainoiksi lainkaan alle 15 vuotta vanhoihin rakennuksiin, ja yli 15 mutta alle 20 vuotta vanhoihin rakennuksiin niitä voidaan hyväksyä vain terveyshaitan poistamiseksi tai vaurioiden laajentumisen estämiseksi. Tällaisten tilanteiden lisäksi poikkeaminen sanotusta aikarajasta voi kuitenkin olla perusteltua tietyissä yksittäistapa-

3 3 uksissa. Aikaraja saattaa joissakin tilanteissa perusteettomasti viivästyttää tarpeelliseen peruskorjaukseen ryhtymistä ja vaikeuttaa siten asuntokannan tehokasta käyttöä. 3 Ehdotetut muutokset 3.1 Perusomavastuun alentaminen väliaikaisesti Korkotukiasetuksen 8 a ehdotetaan kumottavaksi ja asetukseen ehdotetaan lisättäväksi väliaikaisesti uusi 8 a, jonka mukaan lainansaajan maksettavaksi jäävää perusomavastuuta korkotukilainan korosta alennettaisiin nykyisestä. Muille kuin erityisryhmille tarkoitettujen uusien vuokra-asuntojen ja vuokratalojen rakentamista varten vuoden 2015 loppuun mennessä hyväksyttävien korkotukilainojen perusomavastuu korkotukilainan korosta olisi 1,0 prosenttia. Vuokra-asuntojen ja vuokratalojen perusparantamista varten hyväksyttyjen korkotukilainojen perusomavastuu olisi 2,35 prosenttia. Muiden korkotukilainojen perusomavastuu säilyisi ennallaan. Hallitusohjelmassa sovitun korkotuen omavastuuosuuden puolittamisen vaikuttavuus ei ole ollut riittävä, ja asuntotuotannon lisäämiseksi sekä korkotukijärjestelmän toimivuuden kannalta on tärkeää, että perusomavastuun määrää alennetaan edelleen määräaikaisesti. Lisäksi perusparannuskorkotukilainoituksen perusomavastuun määräaikainen alentaminen tukisi rakennuskannan suunnitelmallista korjaamista ja edesauttaisi rakennusalan työllisyyden ylläpitämistä. Muita korkotukilainan ehtoja ei muutettaisi. Perusomavastuun ylittävälle osalle rakennusaikana ja sen jälkeen maksettavan korkotuen suuruus määräytyisi korkotukiasetuksen 8 :n 2, 3 ja 5 momentin mukaisesti. Ehdotettu muutos uusia vuokra-asuntoja ja vuokrataloja varten myönnettävien korkotukilainojen omavastuun alentamisesta olisi rajaukseltaan samanlainen kuin omavastuukorkoa syksyllä 2011 edellisen kerran alennettaessa. Perusomavastuuosuuden alentaminen 1,7 prosentista 1,0 prosenttiin koskisi siten muiden kuin erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden asumiseen tarkoitettujen vuokra-asuntojen ja vuokratalojen rakentamista varten hyväksyttäviä korkotukilainoja. Erityisryhmillä tarkoitettaisiin investointiavustuslain 3 :n mukaisin perustein määräytyviä ryhmiä. Erityisryhmille tarkoitettujen asuntojen rakentamiseen, perusparantamiseen ja hankintaan on mahdollista saada korkotukilainoituksen lisäksi investointiavustuksia, joilla katetaan näissä kohteissa tarvittavista erityisistä tila- tai varusteratkaisuista aiheutuvia lisäkustannuksia. Perusomavastuuosuuden alentaminen ei koskisi myöskään vuokraasuntojen ja vuokratalojen hankintaan varten hyväksyttäviä korkotukilainoja eikä asumisoikeustaloja tai osaomistusasuntoja koskevia korkotukilainoja. Vuokra-asuntojen ja vuokratalojen perusparantamista varten hyväksyttyjä korkotukilainoja koskevan perusomavastuun alentaminen 3,4 prosentista 2,35 prosenttiin koskisi myös investointiavustuslain 3 :ssä tarkoitettujen erityisryhmien asumista varten tarkoitettuja vuokra-asuntoja ja vuokrataloja. Tämä olisi perusteltua, koska etenkin erityisryhmille tarkoitettujen kohteiden osalta on tarvetta perusparannuskorkotukilainoituksella tehtäville rakennusten käyttötarkoituksen muutoksille asuntokannan tehokkaan käytön edistämiseksi. Esimerkiksi tavallisten asuntojen muuttaminen ikääntyneiden palveluasunnoiksi on tärkeää ikääntyvän väestönosan suhteellisen kasvun takia. Valtion tuella rakennetun asuntokannan pitämisellä tehokkaassa käytössä voidaan myös ehkäistä valtion riskien realisoitumista.

4 4 Alennettu perusomavastuu vuokra-asuntojen ja vuokratalojen perusparantamista varten ei koskisi korkotukilainoituksella rahoitettavia asumisoikeustaloja eikä osaomistusasuntoja. Asumisoikeusasuntokanta on suhteellisen nuorta ja nyt ehdotettava muutos on ainoastaan määräaikainen. Lisäksi Jyrki Kataisen hallituksen asuntopolitiikan painopiste on nimenomaan kohtuuhintaisen vuokra-asumisen edistämisessä. 3.2 Perusparannuskorkotukilainojen myöntämisedellytysten lieventäminen Korkotukiasetuksen 5 :ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) voisi hyväksyä alle 20 vuotta sitten valmistunutta tai laajan perusparannuksen kohteena ollutta rakennusta koskevan perusparannuslainan korkotukilainaksi myös silloin, jos siihen on erityinen syy. Tämä mahdollisuus lisättäisiin asetuksen 5 :ään siinä nykyisin säädettyjen, 20 vuoden aikarajasta poikkeamiselle asetettujen edellytysten lisäksi eli jos korjaus on tarpeen terveyshaitan poistamiseksi tai jos se on välttämätön vaurioiden laajentumisen estämiseksi. Pykälän selkeyden vuoksi nämä kolme poikkeamismahdollisuutta numeroitaisiin. Perusparannuslainan hyväksymistä koskevaksi edellytykseksi jäisi edelleen, että rakennuksen valmistumisesta tai laajasta perusparannuksesta on kulunut 15 vuotta. Tämän vaatimuksen säilyttämisellä pyritään siihen, että kiinteistön ennakkosuunnittelu ja tarvearviointi perustuisi jatkossakin realistisiin tietoihin ja näkemyksiin asuntomarkkinoiden toimintaan vaikuttavien tekijöiden kehittymisestä paikkakunnalla sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä. Perusparannuslainoituksen keskeisenä tavoitteena on varmistaa valtion tuella rakennetun vuokratalon pitkäaikainen käyttö sekä pienentää samalla valtion taloudellisia riskejä ja ehkäistä valtion luottotappioita. Mahdollisuudella hyväksyä perusparannuslaina korkotukilainaksi erityisestä syystä ennen 20 vuoden aikarajan täyttymistä pyrittäisiin ensisijaisesti nimenomaan parantamaan väestöltään vähenevillä alueilla sijaitsevien, valtion tuella rakennettujen vuokrataloyhteisöjen tilannetta. Tavoitteena olisi nimenomaan pyrkiä ehkäisemään valtiolle asuntojen vajaakäytöstä aiheutuvia riskejä sekä edesauttamaan taloudellisissa vaikeuksissa olevien yhteisöjen elinkelpoisuutta. Erityisenä syynä perusparannuslainan korkotukilainaksi hyväksymiselle voitaisiin pitää esimerkiksi tilannetta, jossa muuttotappioalueella sijaitseva vuokratalo on jäänyt tyhjilleen väestön vähenemisen tai alun perin puutteellisesti tehdyn tarvearvioinnin vuoksi ja talon käyttötarkoitusta muuttamalla sillä arvioitaisiin olevan edellytykset pysyä vuokrakäytössä koko taloudellisen käyttöikänsä ajan. Väestöltään vähenevillä alueilla voi olla perusteltua muuttaa vajaakäytössä olevia tavallisia vuokra-asuntoja perusparannuslainoituksen avulla esimerkiksi ikääntyneiden palveluasunnoiksi, jos sellaisista on alueella puutetta. Painopiste perusparannuslainojen hyväksymisessä korkotukilainaksi erityisestä syystä olisi nimenomaan väestöltään vähenevillä alueilla, mutta muuallakin kuin tällaisilla alueilla sijaitsevaa rakennusta koskeva perusparannuslaina voitaisiin hyväksyä korkotukilainaksi ennen 20 vuoden aikarajan täyttymistä, jos siihen olisi erityistä syytä. Myös näillä alueilla erityisenä syynä perusparannuslainan korkotukilainaksi hyväksymiselle voitaisiin pitää esimerkiksi käyttötarkoituksen muutostilanteita, koska myös muilla kuin väestöltään vähenevillä alueilla voi yksittäistapauksissa ilmetä tarpeita asuntokannan käytön tehostamiselle esimerkiksi valtion riskienhallinnan näkökulmasta. Myös näillä alueilla perusparannuslainoituksen tavoitteena on edesaut-

5 5 taa yhteisöjen elinkelpoisuutta sekä ehkäistä valtion riskien toteutumista. Käyttötarkoituksen muutokset voivat olla perusteltuja esimerkiksi muutettaessa vajaakäyttöistä rakennuskantaa erityisryhmille sopiviksi asunnoiksi. Valtion riskienhallinnan ja suurempien valtion luottotappioiden ehkäisemisen näkökulmasta asuntokannan tehokas ja tarkoituksenmukainen käyttö on tärkeää. ARA harkitsee aina tapauskohtaisesti, onko kohteen kokonaistilanteen perusteella olemassa erityistä syytä lainan hyväksymiselle. Harkinnassaan ARA voi ottaa huomioon muun muassa valtion riskit, alueen asuntomarkkinatilanteen sekä arvion kohteen edellytyksistä pysyä vuokrakäytössä koko taloudellisen käyttöikänsä ajan. Muita perusparannuskorkotukilainan hyväksymiselle säädettyjä edellytyksiä ei muutettaisi. Siten korkotukilain 4 :ään ja korkotukiasetuksen 3 :ään jäisivät edelleen vaatimukset siitä, että perusparannuslaina voidaan hyväksyä korkotukilainaksi vain, jos lainoitettavasta kohteesta on tehty kuntoarvio ja pitkän tähtäimen kunnossapitosuunnitelma ja ARA hyväksyy kohteen perusparannussuunnitelmat ja -kustannukset. ARA siis tutkisi jatkossakin suunnitellun perusparannushankkeen tarkoituksenmukaisuuden ja kustannustehokkuuden. Siten rakentamiseen liittyvä huolellinen ennakkosuunnittelu ja tarveselvitys olisi edelleen tarpeen. Vaikka ehdotetulla korkotukiasetuksen 5 :n muutoksella parannettaisiin erityisesti mahdollisuuksia muuttaa rakennusten käyttötarkoitusta perusparannuslainoituksella, muutoksella ei olisi vaikutuksia normaaliin lupamenettelyyn valtion tuella rakennettujen asuntojen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä. Hyväksyessään perusparannuskorkotukilainan alle 20 vuotta vanhan kohteen käyttötarkoituksen muuttamiseksi ARA:n tulisi varmistaa, että hanke on huolellisesti perusteltu ja uuden käyttötarkoituksen myötä kohteelle olisi käyttöä pitkällä aikavälillä. 4 Esityksen vaikutukset Ehdotetulla esityksellä lisättäisiin toimijoiden kiinnostusta valtion tukemaan tavalliseen vuokra-asuntotuotantoon, kun hankkeiden pitkän aikavälin taloudellisia toimintaedellytyksiä parannettaisiin. Valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon lisääntyminen edistäisi kohtuuhintaisen vuokra-asumisen toteutumista, parantaisi yleisemmälläkin tasolla asuntomarkkinatilannetta alueilla, joilla asuntojen kysyntä ylittää tarjonnan, ja edesauttaisi siten kotitalouksien mahdollisuuksia järjestää asumisensa kohtuullisin kustannuksin. Lisäksi kohtuuhintaisen asuntotarjonnan lisäys parantaisi edellytyksiä työvoiman saatavuudelle suurimmissa kasvukeskuksissa, joissa puute kohtuuhintaisista asumisratkaisuista on muodostumassa yhdeksi työvoiman saannin suurimmista esteistä. Perusparannuksen korkotukilainoituksen osalta omavastuukoron alentaminen 2,35 prosenttiin parantaisi vuokrataloyhteisöjen edellytyksiä pitää jo olemassa oleva asuntokanta hyvässä kunnossa ja samalla vähentää korjauksista aiheutuvia vuokrien nousupaineita edistäen kohtuuhintaisuuden toteutumista koko tuetussa asuntokannassa. ARA hyväksyy ja kontrolloi valtion tukeman asuntotuotannon rakentamisen kustannuksia ja niiden kehitystä. Mikäli pääsääntöisesti urakkakilpailujen tuloksena saatu urakkahinta muodostuu liian korkeaksi, ARA ei hyväksy kohdetta korkotukilainoituksen piiriin. ARA kontrolloi tarkasti valtion tukeman asuntotuotannon hintakehitystä ja samalla se hillitsee osaltaan yleisemminkin rakentamisen hintaa.

6 6 Lainansaajan omavastuuosuuden pienentyessä uusien korkotuettujen kohteiden laskennallinen lähtöneliövuokra muodostuisi vallitsevalla korkotasolla nykytilaan verrattuna noin 1,2 euroa alhaisemmaksi kuukaudessa. Jos yleinen korkotaso nousisi neljään prosenttiin, laskennallisten lähtöneliövuokrien ero olisi noin 1,5 euroa kuukaudessa nykytasoon verrattuna. Omavastuukorkojen alentamisen vaikutus ulottuisi vuokrien tasausjärjestelmän kautta omistajayhteisön koko vuokra-asuntokantaan. Siten uusille ja peruskorjattaville vuokra-asuntokohteille maksettavan korkotuen kasvaessa paine vuokrien nostamiseen yhteisön koko tasauksen piiriin kuuluvassa vuokra-asuntokannassa vähenisi. Nykyiselläkin korkotasolla esityksellä olisi valtiontaloudellisia vaikutuksia, koska uudistuotantoon tarkoitetusta korkotukilainasta perittävä vuotuinen korko ylittäisi perusomavastuun määrän ja näin korkotukea maksettaisiin uusien vuokraasuntokohteiden lainoille. Valtion tukemaan asuntojen kokonaistuotantoon osoitettava korkotukilainoituksen hyväksymisvaltuus päätetään vuosittain valtion talousarvion yhteydessä. Valtioneuvosto vahvistaa hyväksymisvaltuutta koskevan käyttösuunnitelman vuosittain tammikuussa. Jos valtion korkotukemia uusia tavallisia vuokra-asuntoja rakennettaisiin vuosittain asuntoa vuosina , syntyisi valtiolle korkotukimenoja nykyisellä korkotasolla vuoden 2015 loppuun mennessä nimellisesti yhteensä noin 13 miljoonaa euroa. Näiden korkotukimenojen reaaliarvo olisi yhteensä noin 12 miljoonaa euroa. Koko korkotuen maksatusaikana kyseisten vuokra-asuntojen korkotukimenot olisivat reaalisesti yhteensä arviolta 78 miljoonaa euroa. Kyseiset korkotukimenot ajoittuisivat tukiehtojen mukaisesti 27 vuoden ajanjaksolle. Jos yleinen korkotaso olisi neljä prosenttia ja tuettavan uuden vuokraasuntotuotannon oletetaan olevan niin volyymiltaan kuin ajoittumiseltaan sama kuin edellä, syntyisi valtiolle korkotukimenoja vuoden 2015 loppuun mennessä nimellisesti yhteensä noin 64 miljoonaa euroa. Näiden korkotukimenojen reaaliarvo olisi yhteensä noin 61 miljoonaa euroa. Koko korkotuen maksatusaikana kyseisten vuokra-asuntojen korkotukimenot olisivat reaalisesti yhteensä arviolta 390 miljoonaa euroa. Myös näiden korkotukimenojen ajoittuminen jakautuisi tukiehtojen mukaisesti 27 vuoden ajanjaksolle. Perusparannuksen omavastuukoron alentamisesta ei nykyisellä korkotasolla syntyisi korkotukimenoja, sillä korkotaso on alle ehdotetun uuden omavastuukoron. Jos yleinen korkotaso olisi neljä prosenttia ja korkotuettavia perusparannettavia vuokraasuntoja korjattaisiin vuosittain asuntoa vuosina , syntyisi valtiolle korkotukimenoja vuoden 2015 loppuun mennessä nimellisesti yhteensä noin 20 miljoonaa euroa. Näiden korkotukimenojen reaaliarvo olisi yhteensä noin 19 miljoonaa euroa. Koko korkotuen maksatusaikana kyseisten vuokra-asuntojen korkotukimenot olisivat reaalisesti yhteensä arviolta noin 73 miljoonaa euroa. Korkotukimenot jakautuisivat tukiehtojen mukaisesti 19 vuoden ajanjaksolle. Korkotukiasetuksen 5 :n muutoksella edistetään ja tehostetaan olemassa olevan asuntokannan käyttöä, lisätä kohtuuvuokraisten asuntojen saatavuutta ja parantaa mahdollisuuksia ryhtyä kulloisenkin asuntomarkkinatilanteen vaatimiin korjauksiin. Mahdollisuus hyväksyä perusparannuslaina korkotukilainaksi erityisestä syystä ennen 20 vuoden aikarajan täyttymistä mahdollistaisi perusparannuskorkotukilainoituk-

7 7 5 Asian valmistelu 6 Voimaantulo sen tarkoituksenmukaisemman käytön ja edesauttaisi valtion tukeman asuntotuotannon osalta asuntomarkkinatilanteen tasapainottamista. Esityksellä voitaisiin parantaa etenkin väestöltään vähenevillä alueilla sijaitsevien vuokrataloyhteisöjen toimintaedellytyksiä sekä vähentää asuntojen vajaakäytöstä aiheutuvia riskejä valtiolle. Korkotukiasetuksen 5 :ään ehdotettavalla muutoksella ei olisi välittömiä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Korkotukilainojen hyväksymisvaltuudesta päätetään vuosittain valtion talousarviossa ja valtioneuvoston vahvistamassa käyttösuunnitelmassa, jossa määrätään muun muassa lainojen hyväksymisvaltuuden alueellisista ja muista käyttöperusteista. Esitys on valmisteltu ympäristöministeriössä yhteistyössä ARA:n ja Valtiokonttorin kanssa. Asetusehdotus on ollut tarkastettavana oikeusministeriön lainvalmisteluosaston laintarkastusyksikössä. Asetuksen ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä kesäkuuta Sen 8 a olisi voimassa 31 päivään joulukuuta Asetuksella kumottaisiin vuokraasuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun valtioneuvoston asetuksen väliaikaisesta muuttamisesta annettu asetus (1068/2011). Asetuksen 5 :ää sovellettaisiin asetuksen voimaantulon jälkeen ARA:ssa vireille tuleviin hakemuksiin. Asetuksen 8 a :ää sovellettaisiin lainoihin, joiden kohteena olevien asuntojen rakennussuunnitelmat ja -kustannukset tai perusparannussuunnitelmat ja -kustannukset on hyväksytty aikaisintaan 1 päivänä huhtikuuta 2013 ja jotka on hyväksytty korkotukilainoiksi viimeistään 31 päivänä joulukuuta Asetusta sovelletaan näihin korkotukilainaksi hyväksyttyihin lainoihin myös asetuksen voimassaolon päätyttyä. Tällä tavoin turvataan valtion korkotuella tapahtuvan asuntotuotannon yhtäjaksoinen toteutuminen. Ennen asetuksen soveltamisajan alkamista hyväksyttyihin korkotukilainoihin sovellettaisiin lainojen hyväksymishetkellä voimassa olleita säännöksiä eli nyt kumottavaa 8 a :ää.