SIENET JA PSEUDOMONAS AERUGINOSA UIMALAITOSTEN JA JULKISTEN LIIKUNTAPAIKKOJEN KOSTEISSA TILOISSA SEKÄ YLEISISSÄ SAUNOISSA

Transkriptio

1 Teija Pitkäkangas SIENET JA PSEUDOMONAS AERUGINOSA UIMALAITOSTEN JA JULKISTEN LIIKUNTAPAIKKOJEN KOSTEISSA TILOISSA SEKÄ YLEISISSÄ SAUNOISSA Opinnäytetyö Ympäristöteknologia Helmikuu 2009

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Teija Pitkäkangas Nimeke Koulutusohjelma ja suuntautuminen Ympäristöteknologian koulutusohjelma Sienet ja Pseudomonas Aeruginosa uimalaitosten ja julkisten liikuntapaikkojen kosteissa tiloissa sekä yleisissä saunoissa. Tiivistelmä Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, esiintyykö Kokkolan, Kälviän ja Lohtajan alueella sijaitsevissa yleisissä saunoissa, allastiloissa sekä pesu- ja pukutiloissa taudinaiheuttajabakteereita, erityisesti Pseudomonas aeruginosaa. Tarkastuksen kohteina olivat kolmekymmentä ko. alueella toimivaa kuntosalia, yleistä saunaa, liikuntapaikkaa, uimahallia ja allastilaa. Teoriaosuudessa on käyty läpi kosteiden tilojen hygieniaa koskevaa lainsäädäntöä ja kosteissa tiloissa esiintyviä mikrobeja. Teoriaosuudessa on käsitelty myös erilaisia pintamateriaaleja, puhdistusaineita ja - menetelmiä sekä niiden soveltuvuutta kosteiden tilojen käyttöön ja puhdistukseen. Lisäksi laadunvalvontaa on käsitelty omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan näkökulmasta. Kosteiden tilojen pintapuhtausnäytteenotot suoritettiin ennalta ilmoittamatta pääsääntöisesti siivouksen jälkeen sivelymenetelmällä. Näytteet otettiin naisten ja miesten puku- ja pesuhuoneen sekä saunan lattialta, saunan toiseksi ylimmältä lauteelta ja saunan oven kahvasta sekä allastiloista allasportaiden edestä lattialta. Kohteista, joissa ei ollut saunaa, näytteet otettiin wc:n oven kahvasta ja lattiasta. Lisäksi kohteista, joissa oli pelkästään sauna, näytteet otettiin lattialla olevasta muovimatosta. Pintapuhtausnäytteistä määritettiin aerobiset mikro-organismit, hiivat, homeet ja P. aeruginosa. Joissakin kohteissa aerobisten mikro-organismien korkea määrä muodostui hygienian kannalta ongelmaksi. Lisäksi yhden kohteen pukuhuoneen lattialta löytyi P. aeruginosaa. Pukuhuoneiden lattioiden hygienia oli keskimäärin tyydyttävä, pesuhuoneiden lattioiden välttävä, saunojen lattioiden huono, saunojen lauteiden huono, saunan oven kahvojen tyydyttävä, allastilojen hyvä, wc:n lattioiden tyydyttävä ja wc:n oven kahvojen hyvä. Puhtaanapidon osalta parannettavaa oli siivousaineiden- ja menetelmien käytössä sekä omavalvonnan toteutumisessa. Ainoastaan yhdessä kohteessa otettiin puhtaustason varmistamiseksi pintapuhtausnäytteitä. Kosteiden tilojen siivoushenkilökunnan ammattitaitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Asiasanat (avainsanat) hygienia, kosteat tilat, sienet, Pseudomonas aeruginosa, laadunvalvonta Sivumäärä Kieli URN 78 s. + liitteet 10 s. Huomautus (huomautukset liitteistä) Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Ohjaavan opettajan nimi Maritta Jokela Opinnäytetyön toimeksiantaja Kokkolanseudun terveyskeskus ky, valvontaosasto

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis February 13, 2009 Author(s) Teija Pitkäkangas Degree programme and option Environmental technology Name of the bachelor's thesis Fungi and Pseudomonas aeruginosa in wet spaces of public swimming pools, sport places and public saunas Abstract The aim of this bachelor s thesis was to study the growth of microbes in public saunas, pool areas, dressing rooms and shower rooms. Thirty places were inspected in Kokkola, Kälviä and Lohtaja. Most of the hygiene samples were taken from floor surfaces, sauna benches and door handles. Bacteria, yeasts, moulds and Pseudomonas aeruginosa were analysed from the samples. The study showed that the main problem of hygiene was the amount of bacteria, but the amount of yeasts and moulds were not very high. Pseudomonas aeruginosa was found only from one dressing room floor. Also place owners themselves should monitor the hygiene levels by taking hygiene samples. Subject headings, (keywords) Hygiene, wet spaces, fungi, Pseudomonas aeruginosa, quality control Pages Language URN 78 p. + app. 10 p. Remarks, notes on appendices Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn Tutor Bachelor s thesis assigned by Maritta Jokela Kokkola locality health center of joint municipal authority, Department of Supervision

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO KOSTEIDEN TILOJEN HYGIENIAA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Terveydensuojelulaki ja -asetus Terveydensuojelulain mukaisten huoneistojen pintapuhtaus Tiloista käyttäjille aiheutuvat mahdolliset haitat tai vaarat Tiloista käyttäjille aiheutuvien haittojen ja vaarojen torjunta YLEISTÄ MIKROBIOLOGIASTA JA TUTKITUISTA BAKTEEREISTA Yleistä mikrobiologiasta Aerobiset mikro-organismit Pseudomonas aeruginosa Hiivat ja homeet Mikrobit ja biofilmi PUHTAANAPITO Lika Puhdistustapahtuma Puhdistustapahtuman osatekijät PESU- JA PUHDISTUSAINEET Pesu- ja puhdistusaineita koskeva lainsäädäntö Merkintämääräykset Tensidit Emäkset Hapot Liuotteet Desinfioivat puhdistusaineet ja desinfektioaineet Entsyymit KOSTEIDEN TILOJEN PINTAMATERIAALIT Keraamiset seinä- ja lattiapäällysteet ja niiden puhdistaminen Saumausaineet Muoviset lattiapäällysteet Kumiset lattiapäällysteet ja niiden puhdistaminen... 30

5 6.5 Puupinnat Saniteettiposliini ja emali KOSTEIDEN TILOJEN SIIVOUS Siivoustyön suunnittelu Ylläpitosiivous Perussiivous Ammattitaitoinen siivoushenkilöstö Siivousmenetelmät Saunojen ja muiden kosteiden tilojen siivousmenetelmät KOSTEIDEN TILOJEN PINTAPUHTAUS Mikrobien viljelyyn perustuvat menetelmät Näytteenottotiheys ja -kohteet Pintojen hygieeniset laatusuositukset KÄYTETYT TUTKIMUSMENETELMÄT Pintapuhtausnäytteet Näytteenottomenetelmä Näytteen käsittely Analyysit Arvosteluasteikko Näytteenottokohteet Kyselytutkimukset TUTKIMUSTULOKSET Puhtausnäytetulokset Pukuhuoneiden lattioiden hygienia Pesuhuoneiden lattioiden hygienia Saunojen lattioiden hygienia Saunojen lauteiden hygienia Allastilojen lattioiden hygienia Saunojen oven kahvojen hygienia Muiden näytteenottokohteiden hygienia Hygieniatutkimuskyselyiden tulokset LAADUNVALVONTA Laitoksen oma laadunvalvonta... 66

6 11.2 Viranomaisvalvonta POHDINTA LÄHTEET LIITTEET

7 1 JOHDANTO 1 Uimahallit, yleiset saunat, avantouintipaikat ja kuntosalit ovat lähes koko väestölle sopivia virkistäytymis- ja liikuntapaikkoja. Yleisesti voidaan todeta, että kosteat tilat ovat tiloja, joissa käyttäjät voivat huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta ja virkistäytyä. Tilojen käyttäjät edellyttävät, että tilat täyttävät turvalliset ja terveelliset olosuhteet. Kosteat olosuhteet ovat suotuisa elinympäristö mikrobeille ja näin ollen tilojen puhtaanapito edellyttää erikoisosaamista. Saunoihin ja pesutiloihin liittyy suotuisten lämpötila- ja kosteusolojen takia myös hygieniariskejä. Saunojen ja pesutilojen puhtauteen vaikuttavat käyttäjien määrä, toiminta ja henkilökohtainen hygienia. Lisäksi tilojen rakenteet, ilmanvaihto ja siivouksen tehottomuus vaikuttavat puhtauteen. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Kokkolan, Kälviän ja Lohtajan alueella sijaitsevien yleisten saunojen, allastilojen sekä pesu- ja pukutilojen pintapuhtautta mikrobiologisesti. Työn avulla pyritään saamaan selville, miten paljon yhteiskäytössä olevissa sivutiloissa (saunoissa, allastiloissa, pesu- ja pukutiloissa) esiintyy taudinaiheuttajabakteereita, erityisesti Pseudomonas aeruginosaa. Tutkimuksen toimeksiantajana on Kokkolanseudun terveyskeskus kuntayhtymän valvontaosasto, jossa opinnäytetyön tekijä toimii terveystarkastajana. Tutkimuksen tekemiseen on vaikuttanut valvontaosaston aikaisemmissa tutkimuksissa löytyneen Pseudomonas aeruginosan esiintyminen kosteissa tiloissa. Kaikkien yleiseen käyttöön tarkoitettujen kosteiden tilojen hygieniaa ja valvontaa säädellään terveydensuojelulailla. Lain avulla pyritään vähentämään tai poistamaan sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa tilojen käyttäjille terveyshaittaa. Terveydensuojeluviranomaisen tehtävänä on edistää ja valvoa terveydensuojelua mm. ennalta ehkäisemällä kosteissa tiloissa esiintyviä taudinaiheuttajia, jotka saattavat aiheuttaa ihmisille terveyshaittaa, esim. tulehduksia, jalka- ja nivussienivaivoja, infektiota ja märkärupea. Tämän työn teoriaosassa käsitellään yleisesti mikrobiologiaa ja tutkittuja bakteereja, kosteiden tilojen hygieniaa koskevaa lainsäädäntöä sekä tiloista mahdollisesti käyttäjille aiheutuvia haittoja ja vaaroja. Teoriaosassa perehdytään myös puhdistusaineisiin ja -menetelmiin ja niiden soveltuvuuteen sivutilojen puhdistuksessa. Lisäksi käsitel-

8 lään sivutilojen hygienian laatuvaatimuksia ja laadunvalvontaa omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan näkökohdista. 2 Tässä tutkimuksessa ovat mukana kaikki kuntayhtymän terveysvalvonnan tiedossa olevat kohteet, yhteensä 30 kohdetta. Kohteet valitaan siten, että mukana on normaalien yleisten saunojen lisäksi allasosastollisia tiloja sekä avantouintipaikkojen ja kuntosalien kosteita tiloja. Jokaisesta kohteesta otetaan keskimäärin 5 pintapuhtausnäytettä, joista määritetään aerobiset mikro-organismit, Pseudomonas aeruginosa sekä hiivat ja homeet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää yleisten saunojen, allastilojen sekä pesuja pukutilojen pintahygieniaa. Saatujen tulosten pohjalta pyritään selvittämään mm. ovatko käytetyt puhdistusaineet ja -menetelmät sopivia ja riittävän tehokkaita kyseisten tilojen puhdistukseen, onko siivoustiheys riittävä toimintaan nähden, toimiiko kohteissa omavalvonta ja onko laadunvalvonnassa parannettavaa. 2 KOSTEIDEN TILOJEN HYGIENIAA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 2.1 Terveydensuojelulaki ja -asetus Kosteiden tilojen hygieniaa ja valvontaa koskevat perusteet säädetään terveydensuojelulaissa (763/1994) ja -asetuksessa (1280/1994). Terveydensuojelulaki antaa yleiset periaatteet yleiseen käyttöön tarkoitettujen kosteiden tilojen hygieenisen tason valvonnalle. Laissa tarkoitettuja kosteita tiloja ovat muun muassa yleiseen käyttöön tarkoitetut uimalat, uimahallit, kylpylät ja saunat sekä vastaavat laitokset mukaan lukien urheilu- ja liikuntatilojen peseytymis- ja pukeutumistilat. Terveydensuojelulain 28 :n mukaan edellä mainitut tilat on suunniteltava, varustettava ja niitä on kunnossapidettävä ja hoidettava siten, ettei siellä oleskeleville aiheudu terveyshaittaa. Toiminnanharjoittajan on pyrittävä ehkäisemään haittojen syntyminen ja takaamaan palveluidensa korkea taso laadunvalvonnan avulla ja/tai yhteistyössä terveydensuojeluviranomaisten kanssa.

9 3 Terveydensuojeluun liittyvässä suunnittelussa ja valvonnassa ylin johto ja ohjaus kuuluvat Sosiaali- ja terveysministeriölle. Läänin alueella terveydensuojelua ohjaa ja valvoo lääninhallitus. Lisäksi lääninhallituksen tehtävänä on arvioida kuntien terveydensuojelun valvontasuunnitelmat ja niiden toteutuminen. Kunnan alueella terveydensuojeluun kuuluvista tehtävistä huolehtii terveydensuojeluviranomainen (lautakunta tai muu monijäseninen toimielin), joka voi siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Terveydensuojelulain mukaisten tehtävien suorittamiseksi terveydensuojeluviranomaisella on oikeus tehdä itse tai teetättää ulkopuolisella asiantuntijalla tarkastuksia ja tutkimuksia sekä ottaa niihin liittyviä edustavia näytteitä. Viranomaistutkimuksia tekevällä laboratoriolla tulee olla tutkimuksen suorittamiseen tarvittava asiantuntemus ja tekniset valmiudet sekä kirjallinen laatujärjestelmä. Terveydensuojeluviranomaisella on oikeus terveyshaitan ehkäisemiseksi tai poistamiseksi antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä. Laajalle alueelle ulottuvan tai milloin se muutoin on merkityksellinen terveydellisen haitan poistamiseksi tai sen syntymisen ehkäisemiseksi määräykset antaa Valvira tai läänin alueella lääninhallitus. Lääninhallitus tai terveydensuojeluviranomainen voi tehostaa antamaansa määräystä tai kieltoa uhkasakolla, teettämisuhalla tai keskeyttämisuhalla. 2.2 Terveydensuojelulain mukaisten huoneistojen pintapuhtaus Terveydensuojelulain 13 edellyttää toiminnanharjoittajaa tekemään kirjallisen ilmoituksen terveydensuojeluviranomaiselle ennen toiminnan aloittamista tai tilojen käyttöönottoa. Tällaisia toimintoja ja tiloja ovat mm. kylpylät, uimahallit, yleiset saunat kuntosalit ja muut sellaiset huoneistot ja laitokset, joiden hygieenisille olosuhteille on asetettava erityisiä velvoitteita. /4, s. 47./ Toiminnanharjoittajan tulee miettiä ilmoituksen tekemisen yhteydessä, miten tilojen puhtautta seurataan, esimerkiksi mikrobiologisesti pintapuhtausnäyttein /1, s. 79/. Terveyden edistämiseksi tarjottavat palvelut tulee järjestää ja hoitaa siten, ettei niiden välityksellä leviä tartuntaa kävijästä toiseen tai aiheudu muuta terveyshaittaa palveluiden käyttäjille /4, s. 47/. Siksi pintojen puhtauden tutkimisella on merkittävä rooli kosteiden tilojen hygienian arvioinnissa /1, s. 77/.

10 4 Pintojen puhtautta voidaan tutkia ottamalla pinnoilta näytteitä erilaisilla menetelmillä. Puhtauden tutkimiseen käytettäviä menetelmiä ovat mikrobien viljelyyn perustuvat menetelmät (sivelymenetelmä ja kosketus- eli kontaktimaljat), ATP -määritysmenetelmät ja valkuaislian osoitustestit. Pintapuhtausnäytteitä voidaan käyttää sekä ihmiseen kohdistuvan terveysvaaran että siivoustoimenpiteiden riittävyyden indikaattoreina. Puhdistustoimenpiteiden riittävyyttä arvioitaessa pintapuhtausnäytteet tulee ottaa puhdistetuilta pinnoilta. Näytteet on hyvä ottaa ennen kuin kosteat tilat avataan asiakkaiden käyttöön, paras ajankohta on yleensä varhain aamulla. Näytteenottopisteiksi tulee valita suurimmalle mikrobikuormitukselle joutuvat pinnat, joiden puhtaanapito saattaa tuottaa ongelmia, kuten lattiat ja erilaiset istuimet, saunan lauteet sekä muut vastaavat kohteet. Puhdistustoimenpiteiden riittävyyden arvioimiseksi pintapuhtausnäytteitä tulisi ottaa 2-4 kertaa vuodessa. Lisäksi pintapuhtausnäytteitä tulee ottaa aina, jos laitoksen toiminnassa tai puhdistusmenetelmissä tapahtuu oleellisia muutoksia. /1, s / 2.3 Tiloista käyttäjille aiheutuvat mahdolliset haitat tai vaarat Yleisissä saunoissa, uimahalleissa, uimaloissa ja kuntosaleilla mahdollisia riskipaikkoja asiakkaille ovat erityisesti kosteiden tilojen pinnoilla viihtyvät erilaiset taudinaiheuttajat kuten bakteerit, virukset, homeet, hiivat, alkueläimet yms. /4, s /. Erityisesti pinnat, joilla kävellään tai istutaan, ovat ongelmallisia terveyshaittojen leviämisen kannalta /1, s. 74/. Kosteiden tilojen pinnoilta asiakkaat voivat saada märkärupea, erilaisia infektioita sekä jalka- tai nivussienivaivoja /4, s. 48/. Eniten ongelmia käyttäjille seuraa kuitenkin Candida-hiivasienen tai rihmasienen aiheuttamasta jalkasienestä. Ihmisistä arviolta puolet kantaa jalkasientä varpaiden väleissä oireettomana. /1, s.74./ Kosteiden tilojen pintojen ja uima-allasveden puhtauden kannalta tärkeä merkitys on käyttäjien omalla hygienialla ja toiminnalla, sillä he itse ovat uima-allasveden ensisijaisia likaajia. Myös pinnoilla oleva lika ja mikrobit ovat lähtöisin pääsääntöisesti heistä itsestään. Mikrobien ja lian määrä pinnoilla ja allasvedessä riippuu mm. käyttäjien lukumäärästä, henkilökohtaisesta hygieniasta, peseytymisestä sekä terveydentilasta. /1, s / Mikäli allasveden laatu on heikentynyt, saattaa siitä aiheutua terveyshaittoja mm. korva-, silmä- ja ihotulehduksia, suolistoinfektioita sekä ylempien ja

11 5 alempien hengitysteiden infektioita. Yleisimmät uima-allasveden välityksellä leviävien infektioiden aiheuttajista ovat Pseudomomas aeruginosa -bakteeri ja Staphylococcus aureus. Siksi näiden mikrobiologisten haitta- ja vaaratekijöiden määrää tulee rajoittaa kyseisissä kohteissa. /1, s. 67./ 2.4 Tiloista käyttäjille aiheutuvien haittojen ja vaarojen torjunta Vaaroja ja haittoja ennaltaehkäistään käyttämällä kosteissa tiloissa hygieenisiä, helposti puhtaana pidettäviä ja kestäviä pintamateriaaleja. Rakenteiden kulmien tulee olla pyöristettyjä ja teräviä kulmia ja ulkonemia tulee välttää. Kosteiden tilojen oikeilla materiaalivalinnoilla ja huolellisella asennuksella estetään turhat liukastumiset ja vesilammikoiden muodostuminen lattioille. /4, s. 49./ Pintojen tulee kestää korkeita lämpötiloja, väljää vettä, tavanomaisia laitossiivouksen työmenetelmiä ja puhdistusaineita. Lattiamateriaalit, lauteet ja muut pintarakenteet eivät saa olla märkänäkään liukkaita eikä niistä saa vapautua ilmaan haitallisia päästöjä. /1, s. 9./ Lattiapintojen liukkautta voidaan vähentää käsittelemällä pinnat esim. kemiallisella aineella. /6, s. 2/. Korroosioherkkien pintamateriaalien puhdistuksessa tulee käyttää emäksisiä pesuaineita ja hyvin vähän aggressiivisia klooreja. Lämpimillä pinnoilla esim. saunan lauteilla tulee välttää klooripitoisia pesuaineita, koska lämmön vaikutuksesta niistä vapautuu hengitysilmaan terveydelle vaarallisia klooriyhdisteitä. /4, s. 49./ Kosteiden tilojen pinnoilta edellytetään korkeaa hygieniaa ja siitä syystä puhtaanapidon tavoitteena on taata käyttäjille turvalliset ja terveelliset puitteet. Säännöllinen ja kävijämäärään nähden riittävä puhdistus lisää tilojen toimivuutta, viihtyisyyttä ja estää liukkausongelmia. Pesu- ja saunatilat siivotaan silloin kun asiakkaat eivät ole paikalla. Puhdistus heti käytön jälkeen on perusteltua, koska lian kuivuminen pinnoille vaikeuttaa puhdistusta ja lisää mekaanisen hankauksen sekä vahvojen puhdistusaineiden käytön tarvetta. /8, s. 1-2./ Kun kosteissa tiloissa on runsaasti kävijöitä tai erityisryhmiä, tarkistussiivouksia tulee tehdä riittävästi /4, s. 49/. Tarkistussiivoukset tehdään pääsääntöisesti asiakkaiden läsnä ollessa, mikä edellyttää siivoushenkilöstöltä asiakkaiden huomioonottamista ja varovaisuutta työvälineiden käytössä /8, s. 2/.

12 Vanhusten ja heikkonäköisten kannalta on tärkeää, että tiloissa on riittävä valaistus. Valaistuksen tulee olla tasainen eivätkä ympäristössä olevat valotiheyserot saa olla liian suuria. /6, s. 2./ 6 Siivousvälineiden hygieenisyys liittyy erittäin oleellisesti myös vaarojen torjuntaan. Likaisilla välineillä siivottaessa voidaan epähygieenisyyttä siirtää paikasta toiseen. Likaisissa siivousvälineissä saattaa esiintyä mm. Pseudomonas aeruginosaa, Staphylococcus aureusta ja E. colia. /4, s. 49./ Ilman ammattitaitoista siivoushenkilöstöä hyväkään siivousohjelma ei toimi. Puhtaustaso saavutetaan ja ylläpidetään, kun henkilöstö käyttää yhtenäisiä ja puhtautta tukevia työtapoja. Lisäksi asiakkaiden käyttäytymistä ja toimintoja ohjaamalla edistetään ja ehkäistään sairauksien ja terveyshaittojen syntymistä. /4, s. 47./ 3 YLEISTÄ MIKROBIOLOGIASTA JA TUTKITUISTA BAKTEEREISTA 3.1 Yleistä mikrobiologiasta Ympäristömme on täynnä erilaista silmälle näkymätöntä elämää. Mikro-organismit vaikuttavat elämäämme kaikkialla. Näitä organismeja kutsutaan yhteisnimellä pieneliöt eli mikrobit. Mikrobeilla tarkoitetaan yksinkertaisia, yleensä yksisoluisia, erilaistumattomia eliöitä, jotka ovat liian pieniä näkyäkseen paljaalla silmällä. Mikrobeihin luetaan kuuluvaksi bakteereja, homeita, hiivoja ja viruksia. /10, s. 1./ Ne ovat vain millimetrin tuhannesosien kokoisia. Kun niitä on runsaasti, miljoonia tai enemmän, ne muodostavat pesäkkeitä, joita voi nähdä paljaalla silmälläkin. /9, s. 18./ Mikrobeista bakteerit muodostavat tunnetuimman ja monipuolisimman ryhmän. Ne ovat yksisoluisia eliöitä, jotka lisääntyvät kahtia jakautumalla hyvinkin nopeasti. /10, s.18./ Näin ollen ne ovat pienimpiä itsenäisesti lisääntyviä organismeja. Bakteerit ovat keskimäärin noin yhden mikrometrin eli tuhannesosamillimetrin mittaisia. Bakteerien solumuodot voivat vaihdella hyvinkin paljon, vaikka suurin osa koostuu erilaisista pyöreiden, soikeiden ja pitkulaisten solumuotojen muunnelmista. Bakteereille kilpailuedun moniin muihin eliöihin nähden antavat niiden väljät toimeentulomahdollisuu-

13 7 det lämpötilan, ph:n, ravinnon ja hapen suhteen. /9, s. 3./ Kun välttämättömät ravinteet ja vesi loppuvat eräät bakteerit muodostavat kestomuotoja eli itiöitä. Bakteeri-itiöt kestävät erittäin hyvin kuumuutta, kuivuutta, säteilyä, desinfiointiaineita sekä happoja. Kestävyys perustuu niiden kemialliseen rakenteeseen. /9, s. 21./ Sienet muodostavat vaihtelevan ja laajan ryhmän tumallisia organismeja. Sienilajeja tunnetaan yli ja ne voidaan jakaa kahteen ryhmään, hiivasieniin ja rihmasieniin. Hiivasienet ovat yksisoluisia, pyöreitä tai ovaalin muotoisia soluja. Rihmasienet ovat monisoluisia sieniä, jotka kasvavat rihmastoina. /9, s. 56./ Sienet ja niihin kuuluvat homeet eroavat bakteereista ensinnäkin siinä, että niissä perimäaines (DNA) on solussa erityisen tumakelmun sisällä. Lisäksi niiden solurakenne on huomattavasti monimutkaisempi kuin bakteerien. Niitä voidaankin siksi pitää bakteereita korkeammalle kehittyneinä mikrobeina. Sienet lisääntyvät myös suvuttomasti. Sienisolu synnyttää uuden solun, joka on edellisen kopio. Vaikka sienet ovat bakteereita suurempia, niitäkään ei näe ilman valomikroskooppia. Sienten kasvu on yleensä hitaampaa kuin bakteerien ja siksi sienten viljelytutkimukset kestävät bakteeriviljelyä kauemmin. /10, s. 23./ Sienistä noin parisataa aiheuttaa tauteja ihmisille ja eläimille /9, s. 57/. Ne aiheuttavat määrällisesti paljon infektioita, lähinnä pinnallisia ihon ja kynsien infektioita. Terveelle ihmiselle ne aiheuttavat harvoin vakavampia sairauksia. Sen sijaan immuunipuutteiset, paljon antibiootteja saaneet sairaalapotilaat voivat saada hengenvaarallisia sieniinfektioita. /10, s. 23./ Latinankielinen sana virus tarkoittaa myrkkyä. Virukset ovat kooltaan pienempiä kuin bakteerit vaihdellen välillä 0,02 0,3 µm. Viruksien rakenne vaihtelee paitsi koon myös muodon ja kemiallisen rakenteen suhteen. /9, s / Virukset tarvitsevat lisääntyäkseen elävän solun, jonka aineenvaihduntaa ne käyttävät hyväkseen /3 s. 2/. Virukset voivat infektoida bakteereja, eläimiä, kasveja ja sieniä /9, s. 66/.

14 3.2 Aerobiset mikro-organismit 8 Aerobiset mikro-organismit ovat bakteereita, jotka luonnostaan kuuluvat ihmisen ympäristöön ja ne kuvastavat yleistä pintojen mikrobiologista puhtautta. Bakteerien joukossa saattaa esiintyä myös taudinaiheuttajamikrobeja. Lämpimissä olosuhteissa bakteerit ovat erittäin nopeita lisääntymään, suotuisissa oloissa jakaantuminen voi tapahtua joka kahdeskymmenes minuutti. Tästä johtuen bakteerit ovat erittäin sopeutumiskykyisiä elinolojen muuttuessa. Vaikka bakteerien rakenne on yksinkertainen, niiden aineenvaihdunta saattaa olla erittäin kehittynyt ja erikoistunut. Siten bakteerit voivat käyttää hyväkseen lähes mitä tahansa orgaanista rakennetta. Lisäksi ihmisistä peräisin oleva lika, kosteus ja riittämätön pintojen puhdistus lisäävät bakteerien kokonaismäärää. / 11, s. 175./ 3.3 Pseudomonas aeruginosa Pseudomonas aeruginosa on gramnegatiivinen aerobinen sauvabakteeri, joka on kasvuolosuhteiden suhteen vaatimaton. Bakteeri vaatii kasvaakseen vain minimalistisesti ravintoa, pysyy hengissä vaihtelevissa lämpötiloissa (4 42 C) ja on luonnostaan resistentti monille antibiooteille ja desinfektioaineille. /11, s. 699./ Se pystyy myös kehittämään nopeasti vastustuskyvyn käytetyille mikrobilääkkeille ja tuottaa itse useita antibiootteja kuten pyosyaniinia ja fenatsiinia. P.aeruginosa tunnetaan patogeenisena lajina, joka on yleensä harmiton maaperän ja suolistoflooran bakteeri. /9, s. 49./ Sitä löytyy laajalti ympäristöstä, kuten uima-altaista, vesistöistä, ruoka-aineista, kosteilta alueilta ja sairaaloiden tai muiden laitosten lattioilta ja pinnoilta /11, s. 699/. Ihmisille bakteeri aiheuttaa pahoja haava- ja muita infektioita ja sen on todettu eniten aiheuttavan sairastumisia uimaveden välityksellä /12, s. 9/. 3.4 Hiivat ja homeet Hiivat ovat tavallisimmin yksisoluisia mikroskooppisen pieniä sieniä, joista muutamaa lajia käytetään leivän kohottamiseen ja alkoholijuomien käyttämiseen. Ne jakautuvat lisääntymistapansa perusteella kahteen ryhmään, itiöllisiin, jotka lisääntyvät suvullisesti, ja itiöttömiin. Molemmissa ryhmissä on runsaasti lajeja. Suurin osa hiivoista

15 kuuluu Ascomycota-kaareen. Jotkin hiivat, kuten Candida albicans, voivat aiheuttaa ihmisille infektioita. /9, s / 9 Kaikki ihmiset altistuvat rihmasienille, mutta vain osa saa tartunnan ja sairastuu näkyvästi. Rihmasienistä eniten infektioita iholle ja limakalvolle aiheuttavat dermatofyytit ja homeet. Niiden aiheuttamat infektiot voidaan jaotella joko taudinaiheuttajan tai sijaintipaikan mukaan. Dermosyytit aiheuttavat silsasairauksia jaloissa, kynsissä, nivusissa ja päänahassa. Ne leviävät helposti mm. saastuneen lattian kautta. /9, s. 62./ Jalkasieni eli jalkasilsa on ihon pinnassa elävä sieni, joka saa ihon kutiamaan voimakkaasti. Jalkasientä esiintyy varpaiden väleissä, nivusissa ja muissa kehon taipeissa. Tavallisin jalkasienen aiheuttaja on Trichophyton rubrum tai Trichophyton mentagrophytes. Jalkasieni tarttuu erityisen helposti julkisissa tiloissa, joissa kävellään paljain jaloin. Tällaisia paikkoja ovat mm. uimahallien ja vastaavien pesutilat. Sienet eivät yleensä tartu saunassa. Jalkasienen tarttumista voidaan ehkäistä huolehtimalla hyvästä jalkahygieniasta. Jalat tulee pestä päivittäin lämpimällä vedellä ja saippualla ja kuivata erityisesti varpaiden välit huolellisesti. /13, s. 1-2./ Homeet ovat mikroskooppisia sieniä, jotka kasvavat monisoluisena rihmastona /15, s.1/. Ne lisääntyvät pääasiallisesti suvuttomien kuroumaitiöiden välityksellä, jotka muodostuvat rihmastojen päissä. Homeet toimivat luonnossa tärkeinä eloperäisen aineksen hajottajina. Ne aiheuttavat myös elintarvikkeiden ja rakenteiden pilaantumista sekä allergiaoireita. /14, s. 1./ Homeita kasvaa luonnossa kaikkialla, missä on kuollutta eloperäistä ainetta. Niitä ei kuitenkaan pysty näkemään paljaalla silmällä, mikäli ne eivät ole muodostaneet homeyhdyskuntaa. Kuitenkin ihmisten kodeissa kosteus- ja lämpöolosuhteet ovat usein riittävän tasaisia homeyhdyskuntien muodostumiselle. Silloin ne voidaan havaita karvaisina tai nukkamaisina kasvustoina ruoassa tai rakenteiden pinnoilla. /15, s. 1./ Jotkut homeet pystyvät kasvamaan jopa +2 C:n lämpötilassa. Jos olosuhteet eivät salli homeen kasvua, se voi pysyä hengissä pitkiä aikoja odottaen niiden muuttumista suotuisiksi. Homeiden kasvulle ehdoton edellytys on happi. Monet homeet tuottavat homemyrkkyjä eli mykotoksiineja, joilla ne estävät kilpailevien mikrobien kasvua.

16 Joidenkin homeiden antibioottiset tai ruoan säilyvyyttä parantavat ominaisuudet perustuvat näihin aineisiin. /15, s. 1./ 10 Homeet lisääntyvät itiöiden avulla. Itiöitä on sekä mitoottisia (yksi solujakautuminen johtaen kahteen soluun) että meioottisia (kaksi solujakautumista johtaen neljään soluun). Itiöt voivat leijua ilmassa erittäin pitkiäkin aikoja ja ne kestävät äärimmäisiä lämpötiloja ja painetta. /15, s. 1./ 3.5 Mikrobit ja biofilmi Mikrobeilla on erilaisia keinoja selvitä hengissä tarttumalla pintamateriaaleihin /22, s. 45/. Tietyt mikrobit voivat muodostaa ympärilleen polysakkaridiverkostoa, jota nimitetään biofilmiksi /4, s. 12/. Mikrobien ympärille muodostuva biofilmikerros koostuu orgaanisen lian lisäksi löyhistä sokeriketjuista /22, s. 45/. Mikrobien kiinnittymistä lisää pintojen epätasaisuus, joka samalla tarjoaa mikrobeille piilopaikkoja sekä edistää likakerrosten kasaantumista. Biofilmimuodostuksella mikrobit suojautuvat pesu- ja desinfiointiaineilta ja siksi haitalliset mikrobit, joskus jopa sairautta aiheuttavat (patogeenit) säilyvät elinkykyisinä. Lisäksi ne aiheuttavat pintamateriaaleille korroosiota sekä rappeutumista. /4, s. 12./ 4 PUHTAANAPITO Uimahallit, kylpylät ja julkiset liikuntapaikat ovat ympärivuotisessa käytössä olevia, lähes koko väestölle sopivia virkistäytymis- ja liikuntapaikkoja. Ne toimivat uimataidon oppimis- ja kehittämispaikkoina, useiden urheilu- ja liikuntaharrastusten järjestämispaikkoina sekä kuntoutuspaikkoina. /1, s. 7./ Kosteiden tilojen käyttötarkoitus edellyttää tiloilta korkeaa hygieniaa. Puhtaanapidon ensisijaisena tavoitteena on taata tilojen käyttäjille turvalliset ja terveelliset olosuhteet. Säännöllinen ja kävijämäärään nähden riittävä puhtaus lisää tilojen toimivuutta, viihtyisyyttä ja on keino estää liukkausongelmia. /1, s. 7./ Puhdistettaviin tiloihin lika tulee yleensä ihmisistä, luonnosta tai ihmisen toimintojen seurauksena erilaisista kemikaaleista esim. pesu- ja puhdistusaineista /1, s. 39/.

17 4.1 Lika 11 Suomen Standardisoimisliiton siivoussanastossa lika määritellään seuraavasti: Lika on pintojen käyttöarvoa alentava epäpuhtaus /16, s. 39/. Lika on karkeasti ottaen väärässä paikassa olevaa häiritsevää ainetta, joka voidaan poistaa siivouksella. Lika kuluttaa pintoja ja pintamateriaaleja, heikentää niiden ulkonäköä ja vaarantaa hygieenisyyttä sekä työturvallisuutta. /20, s. 23./ Lika on koostumukseltaan seos, joka sisältää fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisia aineita /16, s. 43/. Se voi olla olomuodoltaan joko kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista. Liassa olevat ainesosat voivat olla vesiliukoisia tai veteen liukenemattomia. /18, s. 37./ Veden vaikutuksesta vesiliukoinen lika, esim. valkuaisaineet, tuore veri, kura ja savi, pehmenee, liettyy tai liukenee siihen. Veteen liukenematonta kiinteää likaa ovat esim. pöly, noki, multa, hiekka ja erilaiset kalkkisaostumat, sekä myös erilaiset rasvat, öljyt ja vahat. Näkyvä lika WC:ssä tai pesutiloissa on roskaa, kuivaa tai märkää irtolikaa sekä kosketuspintoihin kuivunutta tai nihkeäksi jäänyttä likaa. /20, s. 26./ Pesutiloihin huuhtoutuu ihmisestä iholikaa, joka sisältää veteen liukenemattomia aineita, kuten lipidejä, proteiineja ja pigmenttejä sekä kosmeettisia tuotteita. Tämä veteen liukenematon ainesten sekoitus on vaikeasti poistettavissa ja toimii hyvänä kasvualustana mikrobeille. /1, s. 39./ WC:ssä ja pesutiloissa esiintyvät mikrobit eli bakteerit, homeet, hiivat ja virukset ovat näkymätöntä likaa /20, s. 26/. Siivottaviin tiloihin ihmiset tuottavat vuodessa noin 1,5 miljardia kiloa likaa, josta valtaosan muodostavat hiekka, savi ja muu maasta peräisin oleva aines. Pintoja likaavat myös hienojakoinen pöly, savu, hajut ja erilaiset kemikaalit esim. pesu- ja puhdistusaineet sekä ruoanvalmistuksen yhteydessä rasvalika. /1, s. 39./ Epäpuhtauksista noin 80 % kulkeutuu ihmisten ja heidän jalkineidensa, ilmastoinnin sekä tuuletusilman mukana ulkoa sisätiloihin ja tilasta toiseen sekä siirtyy pinnoille tilojen käyttäjistä esimerkiksi hilsepölynä, kosketuksen välityksellä, tahroina tai roskina. Lisäksi lian määrään ja koostumukseen vaikuttaa tilan käyttötarkoitus ja käyttäjien toiminta, vuodenaika, piha-alueen ja sisäänkäyntien suunnittelu sekä rakennuksen ympäristö ja sijainti. /16, s. 36./

18 12 Lika voi kiinnittyä pintaan usealla eri tavalla. Siihen vaikuttavat likahiukkasen muoto ja pinnan rakenne, sähköisyys, ilman suhteellinen kosteus, adsorptio (imeytyminen), väliaine (rasva, öljy) ja kemiallinen reaktio (väriaineet). /1, s. 39./ Hienojakoiset epäpuhtaudet kiinnittyvät pystysuoriin pintoihin, sisustustekstiileihin ja verhoihin imeytymällä ja synteettisiin kuituihin ja muovipintoihin niiden sähköisten ominaisuuksien vuoksi. Pitkään pinnoilla ollut rasva- ja valkuaisainelika kiinnittyy pintamateriaaleihin kemiallisen reaktion avulla. Pesutiloissa saippua ja veden kalsium muodostavat kemiallisesti kivettymiä ns. kalkkisaippuaa ja kalkkikiveä. Kemiallisesti kiinnittyneen lian poistamiseen pinnoilta tarvitaan vahvoja puhdistusaineita ja mekaanista työtä. /18, s. 38./ 4.2 Puhdistustapahtuma Puhdistustapahtumaa voidaan kuvata monien fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden vaikutuksena puhdistettavaan pintaan. Puhdistustapahtumassa käytetään hyväksi kemiallista -, mekaanista - ja lämpöenergiaa lian irrottamiseen (Kuva 1). Puhdistuvuuteen vaikuttavat puhdistettavan pinnan ja lian ominaisuudet, kiinnitystapa sekä puhdistukseen käytetty aika. Lisäksi edellä mainittuihin tekijöihin vaikuttaa lian laatu ja määrä. Toimintaympäristöllä on myös vaikutusta puhdistustapahtumaan mm. kiinteistön sijainnilla, pintamateriaaleilla ja niiden kunnolla, sääolosuhteilla, vuodenajoilla ja tilojen käyttöasteella. /1, s. 8./ KUVA 1. Puhdistustapahtuman osatekijät /19, s. 14/.

19 13 Puhdistustapahtumassa vaikuttavat mekaaniset ja kemialliset tekijät, aika ja lämpötila, joita voidaan yhdessä nimittää puhdistustekijöiksi. Puhdistustapahtumassa kaikki neljä osatekijää vaikuttavat samanaikaisesti, esim. lisättäessä kemiallista puhdistusainetta voidaan mekaanista työtä tai aikaa vähentää. /18, s. 59./ 4.3 Puhdistustapahtuman osatekijät Kemia Vettä ja puhdistusainetta sisältävä pesuliuos vaikuttaa kemiallisesti puhdistustapahtumaan /1, s. 40/. Vedellä on keskeinen tehtävä puhdistustapahtumassa, koska se liuottaa sellaisenaan monentyyppistä likaa pinnoilta, toimii pinnan kostuttajana, lämmön kuljettajana sekä puhdistusaineen liottimena /18, s. 60/. Höyrypesussa vesihöyryn tehtävänä on irrottaa kiinnittynyt tai pinttynyt lika, joka pyyhitään tai imetään pinnalta pois. Menetelmällä säästetään vettä, eikä puhdistusainetta tarvita lainkaan. /16, s. 50./ Painepesussa puolestaan likaan kohdistetaan vesimolekyylien aiheuttamaa mekaanista työtä /1, s. 40/. Pesutapahtumassa puhdistusaineen keskeisenä tehtävänä on irrottaa likaa puhdistettavalta pinnalta. Puhdistusaine alentaa veden pintajännitystä tehokkaasti ja sitoo veden kovuustekijöitä parantaen pesuliuoksen pesuominaisuuksia. Käytettäessä puhdistusainetta liankantokyky paranee ja irronnut lika pysyy pesuliuoksessa tarttumatta takaisin pintaan. /1, s. 40./ Suurta hygieniaa vaativissa tiloissa, mm. uimahalli-, urheiluja saunatiloissa käytetään lisäksi desinfioivia puhdistusaineita /18, s. 69/. ph-arvo ph-arvo ilmaisee puhdistusaineliuoksen emäksisyyttä tai happamuutta asteikolla 0-14, jonka keskipistettä (ph 7) sanotaan neutraalipisteeksi. Aine on sitä happamampi, mitä pienempi sen ph-arvo on ja vastaavasti sitä emäksisempi, mitä suurempi ph-arvo on. /16, s. 103./ Jos puhdistusliuos on neutraalia (ph 7), se sisältää yhtä paljon oksoniumja hydroksidi-ioneja litraa kohti. Oksonium-ionien määrän kasvaessa liuoksen happamuus lisääntyy ja hydroksidi-ionien määrän lisääntyessä liuos muuttuu emäksiseksi. Happamat ja emäksiset puhdistusliuokset poistavat pinnoilta erilaista likaa. Vastaavas-

20 14 ti erilaiset pinnat kestävät eri tavoin kyseisiä puhdistusliuoksia. /18, s. 61./ Mitä vahvempi puhdistusaineliuos on, sitä tehokkaampi ja pintoja syövyttävämpi se on. Emäksisistä puhdistusaineista ammoniakki ja amiinipitoiset ovat pintojen kannalta turvallisia, koska ne huuhtoutuvat helposti ja haihtuvat nopeasti. /17, s. 100./ Pesuliuoksen ph-arvolla onkin suuri merkitys lian irtoamiseen pinnoilta ja niiden kunnossa pitämiseen /1, s. 41/. Huomioimalla puhdistusliuoksen ph-arvo, voidaan päätellä mihin käyttötarkoitukseen se soveltuu parhaiten /16, s. 103/. Aika Puhdistustapahtumaan vaikuttaa oleellisesti puhdistusaineen vaikutusaika puhdistettavalla pinnalla. Puhdistukseen tarvittava aika riippuu lian määrästä ja laadusta, olosuhteista, kuten ph-arvosta, lämpötilasta, käytetystä mekaanisesta menetelmästä sekä puhdistusaineen luonteesta. /1, s. 41./ Lisäksi ajan käyttöön vaikuttavat pintamateriaalien ominaisuudet ja kunto, puhdistusaineen annostelu sekä hankauksen määrä /19, s. 14/. Pinnan ja lian kostuttaminen vaativat oman aikansa samoin pinta-aktiivisten aineiden hakeutuminen raja-pintoihin. Kastuminen on sitä hitaampaa, mitä paksumpi likakerros on. /17, s. 71./ Pidentämällä vaikutusaikaa voidaan puhdistustapahtumasta selvitä hellävaraisia pesuja puhdistusaineita käyttämällä ja vähäisemmällä mekaanisella työllä /17, s. 71/. Lisäämällä pesuliuoksen vaikutusaikaa, ei aina saavuteta kuitenkaan positiivisia tuloksia, sillä hajonnut lika saattaa kerääntyä isommiksi hiukkasiksi ja tarttua uudelleen pintaan. Liian pitkä vaikutusaika aiheuttaa myös ongelmia, jos pestävä pinta ehtii kuivua ennen huuhtelua. Tällöin irronnut lika ja pesuainekomponentit kiinnittyvät takaisin pintaan. /1, s. 41./ Pintojen desinfiointi edellyttää riittävää desinfiointiaineen vaikutusaikaa, jotta aine ehtii tunkeutua mikrobin soluseinämän läpi. Entsyymien aiheuttamat hajoamisreaktiot vaativat myös aikaa usein kymmenistä minuuteista jopa tuntiin. Entsyymeille ei ole hyötyä pitkästä vaikutusajasta, jos pinta ehtii kuivua esim. lattialämmityksen seurauksena. /1, s. 41./