EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI ULKOASIOIDEN, IHMISOIKEUKSIEN SEKÄ YHTEISEN TURVALLISUUDEN JA PUOLUSTUSPOLITIIKAN VALIOKUNTA Ilmoitus jäsenille nro 19/2003 Asia: Saharovin mielipiteenvapauspalkinto 2003 Jäsenille jaetaan ohessa luettelo (ja sihteeristön vastaanottamat perustelut) vuoden 2003 Saharovin mielipiteenvapauspalkinnon ehdokkaista, joiden nimeäjinä ovat Saharovin palkinnon sääntöjen mukaisesti olleet vähintään 25 Euroopan parlamentin jäsentä tai yksi poliittinen ryhmä. VALIOKUNTIEN JA VALTUUS- KUNTIEN PÄÄOSASTO 15. syyskuuta 2003 CM\ doc PE

2 Yhdistyneet kansakunnat ja sen henkilöstö (ehdottajana Hans-Gert Poettering PPE-DEryhmän puolesta) YK:n pääsihteeri Kofi Annan ja YK:n henkilöstö Sergio Vieira de Mellon muistoksi (ehdottajana Enrique Baron Crespo PSEryhmän puolesta) Sergio Vieira de Mello (ehdottajana Graham Watson ELDR-ryhmän puolesta) Sergio Vieira De Mello, Hans Blix ja Mohamed El Baredei (ehdottajana Francis Wurtz GUE/NGLryhmän puolesta) Sergio Vieira de Mello (ehdottajana Charles Pasqua UEN-ryhmän puolesta) Sergio Vieira de Mello (ehdottajana José Ribeiro E Castro (UEN) ja muut) Akbar Ganji (ehdottajina Daniel Cohn-Bendit ja Monica Frassoni Verts/ALE-ryhmän puolesta) Professori Saim Balmukanov (ehdottajana Struan Stevenson (PPE-DE) ja muut) Professori Juri Bandajevski (ehdottajana Marie-Anne Isler Beguin (Verts/ALE) ja muut) Felix Kulov (Kirgistan), Muhammad Bekzhon (Bekjanov) (Uzbekistan), Batyr Berdyev (Turkmenistan) ja Glaymzhan Zhakiyanov (Kazakstan) (ehdottajina Matti Wuori (Verts-ALE), Bart Staes (Verts-ALE), Ulla Sandbaeck(EDD) ja Martin Callanan (PPE-DE) ja muut) Yhdistyneet kansakunnat ja sen henkilöstö henkilöityneinä YK:n pääsihteeriin Kofi Annaniin ja erityisesti YK:n Irakin erityisedustajaan Sergio Vieira de Melloon ja hänen Bagdadin terrori-iskussa surmansa saaneeseen henkilöstöönsä YK:n pääsihteeri ja henkilöstö Sergio Vieira de Mellon muistoksi Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu ja Irakin erityisedustaja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu ja Irakin erityisedustaja, YK:n asetarkastajien johtaja Irakissa ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön johtaja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu ja Irakin erityisedustaja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu ja Irakin erityisedustaja Iranissa vangittu toimittaja ja kirjailija Ihmisoikeusaktivisti Valkovenäläinen lääkäri Keski-Aasian oppositiojohtajat PE /13 CM\ doc

3 Yhdistyneet kansakunnat ja sen henkilöstö (ehdottajana Hans-Gert Poettering PPE-DE-ryhmän puolesta) PPE-DE-ryhmä ehdottaa Euroopan parlamentin Saharovin palkinnon myöntämistä vuonna 2003 Yhdistyneille kansakunnille ja sen henkilöstölle edustajanaan pääsihteeri Kofi Annan. PPE-DE-ryhmä haluaa täten kunnioittaa usein hengenvaarallisissa olosuhteissa työskentelevää YK:n koko henkilöstöä ja erityisesti YK:n erityisedustajaa Irakissa, Sergio Vieira de Melloa ja hänen Bagdadin terrori-iskussa surmansa saaneita työtovereitaan. CM\ doc 3/13 PE

4 Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Kofi Annan ja YK:n henkilöstö Sergio Vieira de Mellon muistoksi (ehdottajana Enrique Baron Crespo PSE-ryhmän puolesta) PSE-ryhmä ehdottaa Euroopan parlamentin vuosittaisen Saharovin palkinnon myöntämistä "Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille Kofi Annanille ja YK:n henkilöstölle Sergio Vieira de Mellon muistoksi". Ehdotuksessamme tunnustetaan Kofi Annanin ja YK:n henkilöstön toiminta rauhan, kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ja otetaan huomioon heidän toimintansa humanitaarisen avun, pakolaisten ja lasten sekä kulttuurin hyväksi. Hiljattain Bagdadissa tapahtunut terrori-isku johti Sergio Vieira de Mellon ja 23 muun henkilön kuolemaan, mikä vahvistaa haluamme myöntää palkinto järjestön henkilöstölle, joka antoi henkensä arvokkaan asian puolesta ja ansaitsee siten Saharovin palkinnon. PE /13 CM\ doc

5 Sergio Vieira de Mello (ehdottajana Graham Watson ELDR-ryhmän puolesta) Sergio Vieira de Mello (Brasilia), 55, oli pääsihteeri Kofi Annanin erityisedustaja Irakissa, jota tehtävää varten hän oli neljän kuukauden virkavapaalla Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun (UNHCHR) virasta. Ennen nimitystään ihmisoikeusvaltuutetuksi vuonna 2002, Vieira de Mello toimi YK:n Itä-Timorin siirtymäkauden hallinnon (UNTAET) johtajana ja oli hieman aikaa pääsihteerin erityisedustajana Kosovossa. Vieira de Mello liittyi YK:n palvelukseen vuonna1969 ja vietti suurimman osan urastaan Genevessä YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun virastossa (UNHCR) ja palveli humanitaarisissa operaatioissa ja rauhanturvatehtävissä Bangladeshissa, Sudanissa, Kyproksessa, Mosambikissa ja Perussa. Hän palveli myös YK:n päämajassa New Yorkissa humanitaaristen asioiden apulaispääsihteerinä ja hätäavun koordinaattorina. CM\ doc 5/13 PE

6 Sergio Vieira de Mello, Hans Blix ja Mohamed El Baredei (ehdottajana Francis Wurtz GUE/NGL-ryhmän puolesta) Sergio Vieira de Mello Vieira de Mello vietti suurimman osan urastaan Genevessä YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun virastossa (UNHCR) ja palveli humanitaarisissa operaatioissa ja rauhanturvatehtävissä Bangladeshissa, Sudanissa, Kyproksessa, Mosambikissa ja Perussa. Vuonna 1981 hän aloitti ensimmäisessä näkyvässä tehtävässään tullessaan nimitetyksi Libanonin YKjoukkojen oikeudelliseksi neuvonantajaksi. Sen jälkeen hänellä oli useita tärkeitä tehtäviä UNHCR:n päämajassa vuosina (päävaltuutetun kabinettipäällikkö, Aasian ja Oseanian aluetoimiston päällikkö ja ulkosuhteista vastaavan yksikön päällikkö).vuosina hän toimi päävaltuutetun erityisedustajana Kambodzhassa, kotiuttamisesta vastaavana päällikkönä YK:n siirtymäkauden hallinnossa Kambodzhassa (UNTAC), UNPROFOR:n siviiliasioiden päällikkönä ja YK:n humanitaarisena aluekoordinaattorina Afrikan suurten järvien alueella. Vuonna 1996 hänet nimitettiin Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasian apulaispäävaltuutetuksi, jonka jälkeen hän siirtyi ihmisoikeuksista vastaavaksi apulaispääsihteeriksi ja hätäapukoordinaattoriksi New Yorkiin tammikuussa Hän oli lyhyen aikaa Kosovossa pääsihteerin erityisedustajana ja YK:n siirtymäkauden hallinnon johdossa Itä-Timorissa. 12. syyskuuta 2002 hänet nimitettiin YK:n ihmisoikeusvaltuutetuksi. Toukokuussa 2003 pääsihteeri pyysi häntä ottamaan neljän kuukauden virkavapauden päävaltuutetun tehtävistä ja siirtymään Irakiin pääsihteerin erityisedustajaksi. Hän sai surmansa Irakissa 19. elokuuta Lukemattomille eri hallitusten ja YK:n virkamiehille ja monille muille ystävilleen hän oli pelkkä "Sergio", joka kansainvälisellä virkaurallaan oli hämmästyttävän tehokas. Sen seurauksena YK pyysi juuri häntä ratkomaan maailman vaikeimpia humanitaarisia haasteita ja rauhanturvatehtäviä. Hänen tuloksensa puhuivat puolestaan, olipa kyseessä sitten vietnamilaisten pakolaisten suojaamis- ja asuttamisjärjestelyt, kambdzhalaisen pakolaisen kotiuttaminen Thaimaasta, YK:n siviilihallinnon perustaminen Kosovoon tai Itä-Timorin poliittisen siirtymäkauden johtaminen. Hänen lahjojaan olivat harvinainen älykkyys ja hyvä arvostelukyky, hän oli ystävällinen ja sanavalmis ja uskoi voimakkaasti YK:n peruskirjan humanitaarisiin periaatteisiin. Sergio oli itsestäänselvä valinta Irakiin johtamaan YK:n toimintaa, jonka edestä hän antoi henkensä. PE /13 CM\ doc

7 Hans Blix syntyi 28. kesäkuuta 1928 Uppsalassa (Ruotsi). Hän opiskeli Uppsalan yliopistossa, Columbia-yliopistossa Yhdysvalloissa ja Cambridgessa ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi Tukholman yliopistosta. Vuosien 1962 ja 1978 välillä hän oli Ruotsin valtuuskunnan jäsenenä Geneven aseidenriisuntakokouksessa. Hän toimi Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtajana vuosina Hänet nimitettiin YK:n asetarkastuskomission (UNMOVIC) johtoon tammikuussa Hän johti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1441 mukaisesti Irakiin 27. marraskuuta 2002 lähetettyjen asetarkastajien toimintaa. Mohamed ElBaradei Tohtori Mohamed ElBaradei on Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) pääjohtaja. IAEA on YK:n alainen hallitustenvälinen järjestö. Hänet nimitettiin tehtäväänsä 1. joulukuuta 1997 ja valittiin toiselle kaudelle syyskuussa ElBaradei on ollut IAEA:n sihteeristön palveluksessa vuodesta 1984 lähtien ja toiminut useissa korkean tason tehtävissä, kuten järjestön oikeudellisena neuvonantajana ja ulkosuhteista vastaavana apulaispääjohtajana (1993 lähtien). El Baradei on syntynyt Kairossa (Egypti) 17. kesäkuuta Hänen isänsä oli Egyptin lakimiesliiton edesmennyt puheenjohtaja Mostafa ElBaradei. Mohamed ElBaradei suoritti oikeustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1962 Kairon yliopistossa ja väitteli tohtoriksi kansainvälisen oikeuden alalta New Yorkin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna ElBaradei aloitti uransa Egyptin diplomaattikunnan palveluksessa vuonna 1964 ja palveli kahteen otteeseen Yhdistyneiden kansakuntien New Yorkin ja Geneven edustustoissa. Vuosina hän oli Egyptin ulkoministerin erityisavustajana. Vuonna 1980 hän erosi diplomaattikunnasta ja siirtyi Yhdistyneiden kansakuntien koulutus- ja tutkimuslaitoksen kansainvälisen oikeuden ohjelman johtajaksi. Vuosina hän oli myös New Yorkin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kansainvälisen oikeuden apulaisprofessorina. ElBaradei on diplomaattina, kansainvälisenä virkamiehenä ja tutkijana perehtynyt tarkasti kansainvälisten järjestöjen toimintaan ja prosesseihin etenkin kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta sekä kansainvälistä lainsäädäntötyötä koskevilla aloilla. Hän on luennoinut laajalti kansainväliseen oikeuteen, kansainvälisiin järjestöihin, asevalvontaan ja ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön liittyvistä asioista. Lisäksi hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja artikkeleita näistä aiheista. Hän on jäsenenä monissa kansainvälisissä yhdistyksissä, mukaan luettuna International Law Association ja American Society of International Law. El Baradei on naimisissa Wienin kansainvälisen koulun opettajan Aida Elkachefin kanssa. Heidän tyttärensä Laila on juristi ja heidän poikansa Mostafa on äänittäjä. Molemmat asuvat Lontoossa. CM\ doc 7/13 PE

8 Sergio Vieira de Mello (ehdottajana Charles Pasqua UEN-ryhmän puolesta) Sergio Vieira de Mello syntyi Rio de Janeirossa vuonna Hän aloitti YK:n palveluksessa vuonna1969 opiskellessaan filosofiaa ja humanistisia tieteitä Pariisin yliopistossa (Panthéon- Sorbonne). Vieira de Mello vietti suurimman osan urastaan Genevessä YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun virastossa (UNHCR) ja palveli humanitaarisissa operaatioissa ja rauhanturvatehtävissä Bangladeshissa, Sudanissa, Kyproksessa, Mosambikissa ja Perussa. Vuonna 1981 hän aloitti ensimmäisessä näkyvässä tehtävässään tullessaan nimitetyksi Libanonin YKjoukkojen oikeudelliseksi neuvonantajaksi. Sen jälkeen hänellä oli useita tärkeitä tehtäviä UNHCR:n päämajassa vuosina (päävaltuutetun kabinettipäällikkö, Aasian ja Oseanian aluetoimiston päällikkö ja ulkosuhteista vastaavan yksikön päällikkö).vuosina hän toimi päävaltuutetun erityisedustajana Kambodzhassa, kotiuttamisesta vastaavana päällikkönä YK:n siirtymäkauden hallinnossa Kambodzhassa (UNTAC), UNPROFOR:n siviiliasioiden päällikkönä ja YK:n humanitaarisena aluekoordinaattorina Afrikan suurten järvien alueella. Vuonna 1996 hänet nimitettiin Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasian apulaispäävaltuutetuksi, jonka jälkeen hän siirtyi ihmisoikeuksista vastaavaksi apulaispääsihteeriksi ja hätäapukoordinaattoriksi New Yorkiin tammikuussa Hän oli lyhyen aikaa Kosovossa pääsihteerin erityisedustajana ja YK:n siirtymäkauden hallinnon johdossa Itä-Timorissa. 12. syyskuuta 2002 hänet nimitettiin YK:n ihmisoikeusvaltuutetuksi. Toukokuussa 2003 pääsihteeri pyysi häntä ottamaan neljän kuukauden virkavapauden päävaltuutetun tehtävistä ja siirtymään Irakiin pääsihteerin erityisedustajaksi. Hän sai surmansa Irakissa 19. elokuuta Lukemattomille eri hallitusten ja YK:n virkamiehille ja monille muille ystävilleen hän oli pelkkä "Sergio", joka kansainvälisellä virkaurallaan oli hämmästyttävän tehokas. Sen seurauksena YK pyysi juuri häntä ratkomaan maailman vaikeimpia humanitaarisia haasteita ja rauhanturvatehtäviä. Hänen tuloksensa puhuivat puolestaan, olipa kyseessä sitten vietnamilaisten pakolaisten suojaamis- ja asuttamisjärjestelyt, kambdzhalaisen pakolaisen kotiuttaminen Thaimaasta, YK:n siviilihallinnon perustaminen Kosovoon tai Itä-Timorin poliittisen siirtymäkauden johtaminen. Hänen lahjojaan olivat harvinainen älykkyys ja hyvä arvostelukyky, hän oli ystävällinen ja sanavalmis ja uskoi voimakkaasti YK:n peruskirjan humanitaarisiin periaatteisiin. Sergio oli itsestäänselvä valinta Irakiin johtamaan YK:n toimintaa, jonka edestä hän antoi henkensä. PE /13 CM\ doc

9 Sergio Vieira de Mello (ehdottajana José Ribeiro E Castro (UEN) ja muut) Sergio Vieira de Mello syntyi Rio de Janeirossa vuonna Hän aloitti YK:n palveluksessa vuonna1969 opiskellessaan filosofiaa ja humanistisia tieteitä Pariisin yliopistossa (Panthéon- Sorbonne). Vieira de Mello vietti suurimman osan urastaan Genevessä YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun virastossa (UNHCR) ja palveli humanitaarisissa operaatioissa ja rauhanturvatehtävissä Bangladeshissa, Sudanissa, Kyproksessa, Mosambikissa ja Perussa. Vuonna 1981 hän aloitti ensimmäisessä näkyvässä tehtävässään tullessaan nimitetyksi Libanonin YKjoukkojen oikeudelliseksi neuvonantajaksi. Sen jälkeen hänellä oli useita tärkeitä tehtäviä UNHCR:n päämajassa vuosina (päävaltuutetun kabinettipäällikkö, Aasian ja Oseanian aluetoimiston päällikkö ja ulkosuhteista vastaavan yksikön päällikkö).vuosina hän toimi päävaltuutetun erityisedustajana Kambodzhassa, kotiuttamisesta vastaavana päällikkönä YK:n siirtymäkauden hallinnossa Kambodzhassa (UNTAC), UNPROFOR:n siviiliasioiden päällikkönä ja YK:n humanitaarisena aluekoordinaattorina Afrikan suurten järvien alueella. Vuonna 1996 hänet nimitettiin Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasian apulaispäävaltuutetuksi, jonka jälkeen hän siirtyi ihmisoikeuksista vastaavaksi apulaispääsihteeriksi ja hätäapukoordinaattoriksi New Yorkiin tammikuussa Hän oli lyhyen aikaa Kosovossa pääsihteerin erityisedustajana ja YK:n siirtymäkauden hallinnon johdossa Itä-Timorissa. 12. syyskuuta 2002 hänet nimitettiin YK:n ihmisoikeusvaltuutetuksi. Toukokuussa 2003 pääsihteeri pyysi häntä ottamaan neljän kuukauden virkavapauden päävaltuutetun tehtävistä ja siirtymään Irakiin pääsihteerin erityisedustajaksi. Hän sai surmansa Irakissa 19. elokuuta Lukemattomille eri hallitusten ja YK:n virkamiehille ja monille muille ystävilleen hän oli pelkkä "Sergio", joka kansainvälisellä virkaurallaan oli hämmästyttävän tehokas. Sen seurauksena YK pyysi juuri häntä ratkomaan maailman vaikeimpia humanitaarisia haasteita ja rauhanturvatehtäviä. Hänen tuloksensa puhuivat puolestaan, olipa kyseessä sitten vietnamilaisten pakolaisten suojaamis- ja asuttamisjärjestelyt, kambdzhalaisen pakolaisen kotiuttaminen Thaimaasta, YK:n siviilihallinnon perustaminen Kosovoon tai Itä-Timorin poliittisen siirtymäkauden johtaminen. Hänen lahjojaan olivat harvinainen älykkyys ja hyvä arvostelukyky, hän oli ystävällinen ja sanavalmis ja uskoi voimakkaasti YK:n peruskirjan humanitaarisiin periaatteisiin. Sergio oli itsestäänselvä valinta Irakiin johtamaan YK:n toimintaa, jonka edestä hän antoi henkensä. CM\ doc 9/13 PE

10 Akbar Ganji (ehdottajina Daniel Cohn-Bendit ja Monica Frassoni VERT/ALE-ryhmän puolesta) Akbar Ganji on tunnettu iranilainen toimittaja ja kirjailija, joka työskenteli uudistusmielisessä Sobh-e- Emruz -sanomalehdessä, kun hänet ja 12 muuta toimittajaa pidätettiin 22. huhtikuuta 2000 ollessaan palaamassa Berliinissä pidetystä konferenssista, joka Iranin viranomaisten mielestä oli "islaminvastainen" ja "vastavallankumouksellinen." Hän joutui lehdistötuomioistuimen eteen 13. tammikuuta 2001, jolloin häntä syytettiin kymmenestä eri rikkomuksesta, jotka perustuivat tiedusteluministeriön, poliisin ja entisen tiedusteluministerin kanteluihin. Syyttäjä syytti häntä "valtion turvallisuuden vastaisesta toiminnasta", "islamilaisen järjestelmän vastaisen propagandan levittämisestä" ja "uskonnollisten johtajien loukkaamisesta". Hänen väitettiin myös kirjoittaneen artikkeleita, joissa korkea-arvoisia viranomaisia syytettiin hallituksen vastustajien ja älymystön jäsenten murhiin sekaantumisesta vuonna Erityisesti häntä syytettiin entisen presidentin Hashemi Rafsanjanin ja entisen ministerin Ali Fallahianin nimien mainitsemisesta. Samana päivänä hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen ja maanpakoon. Neljä kuukautta myöhemmin, 15. toukokuuta 2001, vetoomustuomioistuin muutti tuomion kymmenestä vuodesta kuudeksi kuukaudeksi. Kuitenkin 15. heinäkuuta Iranin korkein oikeus kumosi toukokuisen tuomion ja korotti sen kuuteen vuoteen. Yhdistyneissä kansakunnissa ja muualla kaikki merkittävimmät ihmisoikeusjärjestöt ja vapaata ja riippumatonta tiedonvälitystä puolustavat järjestöt ovat vaatineet Akbar Ganjin vapauttamista hänen vangitsemisestaan lähtien. Lokakuussa 2000 hän sai kanadalaisen journalistijärjestön CJFE:n myöntämän kansainvälisen lehdistönvapauspalkinnon, jonka myöntämisen yhteydessä todettiin, että Ganjin ainoa 'rikos' oli toiminta tutkivana journalistina. Akbar Ganji kärsii tuomiotaan Evinen vankilassa Teheranissa. Huhtikuussa 2003 hän oli ollut eristyssellissä yli 70 vuorokautta, ja toisin kuin muilta poliittisilta vangeilta, häneltä evättiin mahdollisuus soittaa vaimolleen, jonka mukaan vankilalääkäreiden mielestä Ganjin pitäisi päästä sairaalahoitoon selkävaivojensa vuoksi. Vankilaviranomaiset eivät ole suostuneet tähän. PE /13 CM\ doc

11 Professor Saim Balmuhanov (ehdottajana Struan Stevenson (PPE-DE) ja muut) Balmuhanov johtaa 80-vuotiaana kansainvälistä kampanjaa Semipalatinskissa suoritetun Neuvostoliiton ydinkoeohjelman uhrien aseman tunnustamiseksi. Hän on Kazakstanin tiedeakatemian biologian ja lääketieteen osaston neuvoston jäsen ja yksi Keski- Aasian johtavista akateemikoista. Hän on erittäin kunnioitettu ja pätevä syöpäsairauksien erikoislääkäri. KGB pidätti hänet kahdesti ja hänet erotettiin kommunistisesta puolueesta sen jälkeen, kun hän pyrki paljastamaan Neuvostoliiton salaiset ydinkokeet ja niiden vaikutuksen kazakstanilaisiin. Hän kieltäytyi ilmiantamasta Andrei Saharovia KGB:lle tavattuaan tämän sattumalta Semipalatinskin ydinkoealueella. Hän kampanjoi väsymättä Keski-Aasian tieteellisen vapauden ja ihmisoikeuksien puolesta. CM\ doc 11/13 PE

12 Professori Juri Bandajevski (ehdottajana Marie-Anne Isler Beguin (Verts/ALE) ja muut) Vuonna vuotias tutkija ja erikoislääkäri Juri Bandajevski nimitettiin Valko-Venäjän radioaktiivisesti saastuneella alueella sijaitsevan Gomelin instituutin rehtoriksi. Uudessa toimessaan hän keskittyi heti cesium-137 -pitoisuuksien tutkimiseen lasten elimistöissä. Yhdessä lastenlääkärivaimonsa kanssa hän havaitsi, että lasten elimistön radioaktiivisen pitoisuuden määrä on suorassa suhteessa patologisten oireiden vakavuuteen. Näihin oireisiin kuuluvat mm. sydämen rytmihäiriöt, varhainen ikääntyminen ja immuunisuojan heikentyminen. Vuonna 1999 hän julkisti tutkimuksensa ja kritisoi samalla terveysministeriötä, joka kieltäytyi myöntämästä, että seudun maaperä ja elintarvikkeet olivat radioaktiivisia. Pian tämän jälkeen hänet pidätettiin, asetettiin ilman todisteita syytteeseen korruptiosta ja tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Oikeudenkäynnin aikana tapahtui lukuisia oikeudellisia väärinkäytöksiä ja Amnesty International nimesi hänet mielipidevangiksi. Tämä Saharovin palkintoa koskeva ehdokkuus on tarkoitettu taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja puolustamaan ilmaisunvapautta: tutkijoiden vapaata työskentely- ja julkaisuoikeutta kansalaisten oikeutta saada tietoja ydinvoiman riskeistä ja seurauksista. Kesäkuusta 2002 lähtien Juri Bandajevski on osoittanut merkkejä joutumisesta psykologisen painostuksen ja psykiatrisen hoidon kohteeksi, minkä seurauksena hänen fyysinen ja psyykkinen terveytensä on heikentynyt hälyttävällä tavalla. PE /13 CM\ doc

13 Keski-Aasian oppositiojohtajat: Felix Kulov (Kirgistan), Muhammad Bekzhon (Bekjanov) (Uzbekistan), Batyr Berdyev (Turkmenistan) ja Glaymzhan Zhakiyanov (Kazakstan) (ehdottajina Matti Wuori (Verts/ALE), Bart Staes (Verts/ALE), Ulla Sandbaeck (EDD) ja Martin Callanan(PPE-DE) ja muut) Ehdotamme näitä neljää ehdokasta yhdessä Saharovin mielipiteenvapauspalkinnon saajiksi, koska he pyrkivät aikaansaamaan omissa maissaan tehokkaan demokratian, lehdistönvapauden ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen. Galymzhan Zhakiyanov (Kazakstan), Felix Kulov (Kirgisistan), Batyr Berdyev (Turkmenistan) ja Muhammad Bekzhon (Bekjanov) (Uzbekistan) ovat kaikki olleet vangittuina nykyisiä vallanpitäjiä vastustavan toimintansa vuoksi. Esimerkiksi Felix Kulov, joka oli pidätetty lukuisia kertoja kesän 2000 jälkeen, tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen heti ilmoittauduttuaan presidenttiehdokkaaksi. Galymzhan Zhakiyanov tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen 'virkaaseman väärinkäytöstä' heti perustettuaan Kazakstanin demokraattinen vaihtoehto -puolueen. Muhammad Bekzhon oli opposition sanomalehden toimittaja ja maanpaossa elävän oppositiojohtajan Muhammad Salihin veli. Batyr Berdyev tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen presidentti Niyazovin murhayrityksen jälkeen. Epävirallisten tietojen mukaan Berdyev on kuollut vankilassa. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat tunnustaneet kaikki ehdokkaat poliittisiksi vangeiksi. Yhdessäkään tapauksessa oikeudenkäynti ei ollut oikeudenmukainen, asianajajaa ei ollut eivätkä omaiset saaneet vierailla vankilassa. Nämä neljä ehdokasta olivat vallassa olevien presidenttien merkittävimpiä poliittisia vastustajia. Heidän vangitsemisellaan on pyritty estämään opposition toimintamahdollisuudet ja siten demokraattisen yhteiskunnan toiminta. Alueen merkitys on kiistämätön. Entiset Neuvostoliiton Keski-Aasian tasavallat Kazakstan, Kirgistan, Turkmenistan ja Uzbekistan ovat tärkeässä asemassa nykyisin - strateginen sijainti Venäjän, Lähi-Idän ja Kiinan välissä sekä laajimmat öljyvarat Lähi-Idän ulkopuolella. Mailla on keskeinen rooli 'terrorismin vastaisessa sodassa', sillä läntiset joukot käyttivät niiden lentokenttiä ja ilmatilaa Afganistanin ja Irakin sodissa. Viime vuosina näissä maissa ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteet ovat kuitenkin rapautuneet huolestuttavaa tahtia. Nämä neljä palkintoehdokasta ovat kuitenkin taistelleet tämän hälyttävän kehityksen pysäyttämiseksi ja kääntämiseksi. CM\ doc 13/13 PE