Vaihtoraportti. Universität Stuttgart, Saksa Erasmus-ohjelma Kevät 2014 (Sommer Semester) Energia- ja LVI-tekniikan koulutusohjelma Energiatekniikka

Transkriptio

1 Vaihtoraportti Universität Stuttgart, Saksa Erasmus-ohjelma Kevät 2014 (Sommer Semester) Energia- ja LVI-tekniikan koulutusohjelma Energiatekniikka

2 Alkutilanne En tarkkaan muista, milloin aloin ensimmäistä kertaa tosissaan harkitsemaan vaihto-opiskeluun lähtöä, mutta luultavasti tämä tapahtui joskus toisen lukuvuoteni aikana. Vaikka ajatus vaihtoon lähtemisestä tuntui tuolloin vielä etäiseltä, selvää kuitenkin oli, että haluan tällaisen jakson opiskeluaikaani sisällyttää. Ajattelin, että kandityön jälkeen aika voisi olla riittävän kypsä, sillä olisihan tuolloin jo yksi virstanpylväs ohitettuna opiskelu-uralla. Lopulta sopivaksi ajankohdaksi valikoitui kevätlukukausi Hakuaika kevään 2014 vaihtoon alkoi kuitenkin jo vuotta aikaisemmin, helmikuussa Havahduin tähän melko myöhään ja aluksi epäilin, ehtisinkö hoitaa kaikki paperiasiat hakuajan loppuun mennessä. Päätin kuitenkin, että nyt sitä paikkaa on haettava, ja aloin heti ottamaan selvää hakuprosessiin liittyvistä asioista. Kohteen valinta Vaihtomaan valinnassa oli minulle pitkään selville, että haluan saksankieliseen maahan, eli käytännössä Itävaltaan, Sveitsiin tai Saksaan. Olin opiskellut saksaa jo ala-asteelta lähtien, ja halusin siksi maahan, jossa voisin tätä kieltä käyttää ja harjoittaa. Insinööritieteiden korkeakoululla on Erasmus-ohjelman kautta hyvin paljon vaihtoehtoja näissä maissa, joten jonkin aikaa meni sopivaa vaihtokohdetta etsiessä. Lopulta kohteeksi valikoitui Stuttgart eteläisessä Saksassa. Syitä tähän oli useita, mutta tärkein syy oli kattava kurssitarjonta energiatekniikan alalta. Minulla on myös sukulaisia lähialueella, mikä sekin vaikutti valintaani. Hakuprosessi Vaihtoon hakeminen hahmottui aluksi mielessäni todella hankalana ja monimutkaisena paperisotana, mutta loppujen lopuksi tarvittavaa työtä oli odotettua vähemmän, iso kiitos tästä kuuluu tietysti korkeakoulumme vaihtosuunnittelijoille. Suurin työ oli Learning Agreementin laadinnassa, sillä Suomesta käsin on usein hankala löytää kurssitarjontaa ulkomaisten yliopistojen nettisivuilta, eikä tässä asiassa ulkopuolisilta juuri apua saa. Joidenkin yliopistojen kurssitarjontaa en löytänyt lainkaan. Learning Agreementin laatimista varmasti helpottaisi, mikäli esim. Aaltoyliopistolla olisi jo valmiiksi nähtävillä joitakin vaihtoyliopiston kursseja, joita siellä vaihdossa olleet opiskelijat ovat suorittaneet. Myös Stuttgartin yliopiston nettisivut olivat aluksi (ja myös vaihdon aikanakin) kaikessa laajuudessaan melkoisen hämmentävät. Lopulta löysin sähköisen kurssikatalogin, josta kiireellisesti valitsin sopivaksi arvioimiani kursseja, sillä vaihtoon haun deadline kolkutteli jo ovella. En ehtinyt hirveästi miettimään, mitkä olisivat hyviä kursseja käydä, mutta kuulin muilta vaihtoon lähteviltä ja vaihdossa olleilta, että kurssien valinnasta ei kannata etukäteen juuri stressata. Kurssisuunnitelman muuttaminen on kohteessa vielä mahdollista, ja on hyvin tavallista, että näin myös tapahtuu. Myös itsellänikin meni lähes koko suunnitelma uusiksi. Muita tarvittavia asioita olivat mm. hakemuksen tekeminen vaihto-yliopistoon, mikä tapahtui sähköisesti. Lisäksi tuli hankkia kotiyliopistosta kielitodistus saksan kielen osaamistasosta. Todistuksen saa Kielikeskuksesta ottamalla yhteyttä johonkin saksan kielen opettajaan, ja sopimalla kuulusteluajankohta. Tämä kuulustelu kesti n. 10min, jonka aikana juteltiin mm. vaihtokohteista ja

3 omasta opiskelualasta. Myös muita papereita tuli täytellä, mutta nämä kaikki hoituivat varsin helposti, ja olihan vaihtosuunnittelijat aina tarvittaessa neuvomassa. Paperit lähetettiin, ja paikka varmistui muistaakseni pari kuukautta hakuajan jälkeen. Stuttgartin yliopistolta tuli vielä odottaa virallista hyväksymispäätöstä postitse, joka tulikin sitten seuraavana vuonna, noin kuukausi ennen vaihtoajan alkamista. Asunto Asuntoa aloin miettimään melko myöhään, vasta joulukuussa 2013, kun vaihtoon lähtöön oli alle kolme kuukautta aikaa. Minuun oli jo saman vuoden keväällä otettu yhteyttä Stuttgartista ja tarjottu huonetta suomalaisten vaihtarien jakamasta yksityisestä vuokra-asunnosta, ns. Suomi-kämpästä. Kyselin paikkaa uudelleen joulukuussa, jolloin ensin annettiin ymmärtää, että tilaa ei enää olekaan. Tämän vuoksi lähetin hakemusta Stuttgartin Studierendenwerkin asuntoihin, joihin suurin osa vaihtareista yleensä menee. Studierendenwerkilla ( ei taida olla Suomessa vastinetta, mutta toiminta muistuttaa Aalto-yliopiston ylioppilaskuntaa. Studierendenwerk tarjoaa opiskelijoille heidän opiskelujensa aikana monenlaista palvelua asumisesta ruokailuun ja terveydenhuollosta oikeusneuvontaan. Tiesin kuitenkin, että olen myöhään liikenteessä ja kyseisiä asuntoja hakee lukemattomat muutkin, joten aloin myös etsimään muita vaihtoehtoja. Saksassa on monia nettisivustoja soluasuntojen hakuun, kuten joista asunnon saattaa löytää. En ehtinyt kuitenkaan hakemusta näihin lähettämään, kun Suomi-kämpästä otettiinkin yhteyttä ja tarjottiin huonetta. Varmistus asunnosta oli helpotus, mutta mietin myös, että haluanko tosiaan asua vaihtoaikani suomalaisten kanssa poissa kampukselta, jossa suurin osa vaihtareista majailee. Otin lopulta tarjouksen vastaan, sillä halusin saada asian hoidettua. Ajattelin myös tässä vaiheessa, että asunnot todella ovat kiven alla, eikä asunnon saaminen ole lainkaan selvää. Jälkikäteen kohteessa kuitenkin selvisi, että kaikki vaihtarit olivat saaneet jonkinlaisen asunnon melko nopeastikin. Suomi-kämppä sijaitsi Stuttgartin keskustassa kerrostalon kattokerroksessa todella hyvällä paikalla, sillä pääkadulle Königstrasselle oli vain n. 5-10min kävelymatka. Asunto oli varsin viihtyisä, ja jaoin sen kahden muun suomalaisen vaihtarin kanssa. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että minulla ei ollut varsinaista oikeaa huonetta, vaan huoneeni oli erotettu pahviseinillä ja hyllyillä olohuoneesta. Oven virkaa toimitti verho. Yksityisyys rajoittui lähinnä näköesteeseen, sillä esim. äänet kulkeutuivat huoneeseen aivan selvästi. Tähän kuitenkin tottui melko nopeasti, sillä jaoin asunnon vain kahden suomalaisen kanssa, kun taas joissakin yliopiston soluasunnoissa asui jopa 14 henkeä. Vaihdon alkaminen Saavuin Stuttgartiin 27. helmikuuta, pari päivää ennen virallista vastaanotto- ja ilmoittautumispäivää, jotta ehtisin asettautua ja tutkia hieman ympäristöäni. Alku vaikutti ensin aika sekavalta, sillä monia asioita oli hoidettavana ja tietoa ei osannut etsiä. Kaupunki ja yhteiskunta olivat vieraita, mikä tavallaan hieman hämmensi, mutta samalla uusi ympäristö ja vaihtunut ilmapiiri innostivat. Olin kyllä Saksassa ja Stuttgartissa aikaisemmin vieraillut, mutta tilanne oli nyt erilainen. Ylimääräinen stressaaminen osoittautui jälleen tarpeettomaksi, sillä orientaatioviikon aikana asiat alkoivat selvitä kuin itsestään. Ensimmäinen viikko on ns. orientaatioviikko, jonka aikana vaihtoopiskelijan syliin sysätään suuri määrä tietoa ja hänet autetaan alkuun uudessa maassa

4 opiskelemiseen ja asumiseen. Ensimmäisen viikon aikana kerrotaan perusteellisesti, mitä asioita on ensimmäiseksi tehtävä Stuttgartiin tullessa. Tähän sisältyvät mm. ilmoittautuminen Stuttgartin asukkaaksi Bürgerbürossa sekä paikallisen pankkitilin avaaminen. Myös kaikki olennaiset asiat opiskelemisesta yliopistossa sekä yleisestä elämästä Stuttgartissa tulevat hyvin selville. Koko vastaanotto oli mielestäni todella selkeästi ja tehokkaasti järjestetty, joten jokainen vaihto-opiskelija pysyy varmasti kärryillä siitä, mitä asioita on hoidettava. Lisäksi Stuttgartin yliopiston ulkomaisten opiskelijoiden tukena on oma organisaationsa, Dezernat Internationales, josta voi aina tarvittaessa kysyä neuvoa. Esim. olin hyvin yllättynyt siitä, kuinka helposti pankkitilin avaaminen sujui. Olin varautunut tässäkin tapauksessa pitkään paperisotaan, mutta koko homma oli ohi n. 15 minuutissa! Kielikurssi Kaikkien, joilla on C-tasoa alempi saksan kielitodistus, on pakollista osallistua intensiiviselle saksan kurssille saapuessaan Stuttgartiin opiskelemaan. Kurssi järjestetään ennen lukukauden alkua, ja oli itselläni kuukauden pituinen. Kurssi kesti siis maaliskuun alusta huhtikuun alkuun, jolloin Sommer Semester alkoi. Kurssia ennen opiskelijat jaetaan tasoryhmiin kielikokeiden perusteella, ja itse sijoituin parhaaseen B2-ryhmään. Intensiivikurssi on nimensä mukainen, sillä siihen kuuluu 30h saksan opiskelua viikossa. Opetus on monipuolista ja tehokasta, ja sisälsi ainakin omassa ryhmässäni keskusteluja, ryhmätöitä, esitelmiä, työhakemuksen tekemistä, leikkejä ja jopa näyttelemistä, unohtamatta perinteisiä harjoitustehtäviä sekä välikokeita. Pidin kurssista todella paljon ja tähän yksi syy oli varmasti erittäin mukava opettaja, joka osasi asiansa. Kursseilla myös tutustuu kunnolla uusiin ihmisiin eri puolilta maailmaa ja sen aikana oppii ihan oikeasti uudella tavalla saksaa. Ainakin omassa tapauksessa se toi itsevarmuutta kielen puhumiseen. Kurssi maksoi muistaakseni 140e, mutta oli kyllä hintansa väärti. Stuttgart Stuttgart on Baden-Württembergin osavaltion pääkaupunki Lounas-Saksassa. Noin asukkaallaan kaupunki on Saksan kuudenneksi suurin. Ensimmäinen havaintoni Stuttgartista oli se, että kaupunki on melko siisti ja tiiviisti rakennettu. Stuttgartin kaupunkimainen keskusta sijaitsee laaksossa, josta asutus on sitten levittäytynyt ympäröiville kukkukoille. Kukkuloiden rinteillä on mm. paljon isoja omakotitaloja sekä viheralueita, joissa kulkee mainiot lenkkipolut. Toki myös keskustasta löytää viihtyisiä puistoja. Paljon vanhoja rakennuksia ei Stuttgartissa ole jäljellä, sillä kaupunki kärsi kovista pommituksista toisen maailmansodan aikana. Jotkin vanhat rakennukset on kuitenkin entisöity, ja kaupungista löytyy paljon uuttakin nähtävää. Tärkeimpinä mainittakoon Uusi Linna (Neues Schloss), Mercedes- Benz museo sekä areena, Porsche-museo sekä Wilhelma eläintarha. Kaupungin symboli on melko näyttävä TV-torni, joka kurottaa korkeuksiinsa keskustan viereiseltä kukkulalta, ja on siten nähtävissä kaikkialta Stuttgartin alueelta. Sijainti suojaisessa laaksossa merkitsee myös sitä, että lämpötila kesäisin saattaa keskustassa olla korkeampi kuin ympäröivillä alueilla, kuten Vaihingenin kampuksella. Vaihingenin kampukselle, jossa suurin osa tekniikan alan oppilaista opiskelee, on keskustasta matkaa n. 6-7km. Vaihingenille on keskustasta hyvät julkiset yhteydet, esim. S-bahnilla matka taittuu noin reilussa 10 minuutissa.

5 Julkinen liikenne oli muutenkin kaupungissa todella hyvin järjestetty. Se koostui metroa vastaavasta S-bahnista, ratikkaa vastaavasta U-bahnista sekä busseista. Linjoja on joka puolelle ja vuorovälit tiheitä. Ainoa miinus oli se, että arkisin viimeiset linjat Vaihingenista keskustaan kulkivat n Jouduinkin pariin otteeseen turvautumaan joko taksiin tai jalkapatikkaan missattuani viimeisen linjan Vaihingenissa bileissä ollessani. Viikonloppuöisin linjoja sen sijaan kulki tiheästi. Opiskelijat saivat käyttää julkista liikennettä opiskelijakortilla ilmaiseksi arkisin klo 18-6 välillä sekä viikonloppuisin kellon ympäri. Omassa tapauksessani matkustin tietysti arkisin muinakin aikoina koululle, joten minun täytyi hankkia Semester Ticket (n.180e), jolla sai matkustaa koko puolivuotisen ajan rajattomasti Stuttgartin metropolialueella. Opiskelu Opiskelu yliopistolla oli ainakin omassa tapauksessani hyvin samanlaista kuin Suomessakin, joten uuteen opiskeluympäristöön sopeutui melko nopeasti. Opiskeluni koostui pääosin luennoista, harjoitustehtävistä sekä lopputentistä, mutta esim. mitään palautettavia tehtäviä ei ollut. Kaikki neljä energiatekniikkaan liittyvää kurssiani olivat saksaksi, mutta alkuhämmennyksen jälkeen kieleen tottui nopeasti. Englannin kielisiä kursseja ei paljon ole edes tarjolla, kuulema vieläpä vähenemään päin. Luennoilla keskittyminen vei tietysti kielen takia hieman voimia. Aihesanaston oppi kuitenkin melko nopeasti, tässä suhteessa Saksa on melko looginen kieli. Lopulta olikin melkeinpä sama, millä kielellä kursseja olisi opiskellut. Innostuin myös ottamaan yhden kielen kurssin, italian alkeet. Kielen kurssit ovat hyvin suosittuja, ja saksalaiset opiskelijat ovat kurssille ilmoittautumisessa etusijalla. Joten mikäli haluaa jotain kieltä opetella, kannatta valita mahdollisimman monta eri kurssia. Ilmoittautuminen kielen kursseille tapahtuu sähköisesti tiettynä aikana hieman ennen lukukauden aikana ja siitä tiedotetaan myös vaihtareille. Kurssit päättyvät suomalaiseen tapaan useimmiten kirjalliseen tenttiin. Mitään arviointiviikkoa ei ole, vaan tentit sijoittuvat milloin minnekin, elokuulta syyskuulle. Tämän vuoksi joidenkin tenttien ajankohta saattaa olla vasta silloin, kun paluu Suomeen on jo tapahtunut. Onneksi kurssien järjestäjät ovat vaihtarien suhteen tässä asiassa melko joustavia, ja esim. tentin suorittaminen suullisesti jo aikaisemmin on usein mahdollista. Näistä mahdollisuuksista kannattaa kysellä, sillä ainakin omassa tapauksessani suulliset tentit olivat huomattavasti vaivattomampi ja varmempi tapa suorittaa kurssi kuin kirjalliset tentit. Suullinen tenttiminen saksaksi saattaa kuulostaa pelottavalta, mutta professorit ovat melko ymmärtäväisiä vaihto-opiskelijoita kohtaan ja kriteerit eivät ole tiukat. Suullisen tentin kesto on noin minuuttia jonka aikana oppilas vastaa paperia ja kynää apuna käyttäen kuulustelijoiden kysymyksiin. Tentin kuulustelija saattaa myös välillä hieman johdatella, ja mikäli kysymystä ei ymmärrä, kuulustelijaa voi aina pyytää selittämään uudelleen. Joten vaikka saksan kielitaito ei olisi parhaimmasta päästä, tentistä kyllä selviää. Kirjallisen tentin kesto on suomen 3-4 tunnin tenttimisaikaan verrattuna haastava, useimmiten vain 90 min. Tentit saattavat myös olla melko laajoja, joten joissakin tapauksissa opiskelijan ei varmaankaan edes oleteta ehtivän vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, vaan vain niihin, jotka hän osaa. Ja toisin kuin suullisessa tentissä, arviointikriteerit ovat ulkomaalaiselle opiskelijalle samat kuin saksalaiselle opiskelijalle.

6 Vapaa-aika ja eläminen Saksassa elämisessä ei tule vastaan suurta kulttuurishokkia, sillä länsieurooppalaisena maana kulttuuri on lähellä suomalaista. Yhteiskunta on toimiva ja turvallinen ja ihmiset avoimia, toki alueellisia eroja varmasti löytyy. Stuttgart tosin kuuluu Saksan rikkaimpiin ja turvallisimpiin kaupunkeihin, ja tämä näkyikin mm. kaupungin siisteydessä ja rauhallisuudessa. Hintataso on Suomeen verrattuna hieman edullisempi, etenkin ruoka ja alkoholi ovat halvempia. Stuttgart on moderni kaupunki, josta löytyy kyllä tekemistä. Ostosmahdollisuudet ja palvelut ovat hyvät. Keskustassa on melko paljon pieniä baareja, ruokapaikkoja ja yökerhoja. Myös lukuisat museot ovat vierailun arvoisia. Kaupungissa on myös mineraalikylpylöitä, joissa kannattaa ehdottomasti käydä. Kylpylät hyödyntävät nimensä mukaisesti luontaisia mineraalipitoisia vesilähteitä. Opiskelijalle hinta on suhteellisen edullinen ja kylpylän anti on kattava. Monien eri uima-altaiden lisäksi mm. suurimmassa kylpylässä taisi olla noin parikymmentä eri saunaa, myös Finnische Sauna löytyy! Vapaa-ajan ohjelmaa järjesti koko vaihdon ajan Euroopan laajuinen poikkitieteellinen opiskelijajärjestö AEGEE, jolla on siis myös Stuttgartissa oma paikallisosastonsa. AEGEE:n tarjontaan sisältyy mm. bileitä, museovierailua ja päiväretkiä esim. Bodenseelle ja Heidelbergiin. Matkustelu Stuttgartin sijainti muuhun Eurooppaan nähden on erinomainen. Etäisyydet muihin keskieurooppalaisiin kaupunkeihin ovat suhteellisen lyhyitä ja liikenneverkosto kattava. Saksassa on laaja rautatieverkosto ja yhteydet ovat hyvät. Tosin junamatkat ovat opiskelijalle melko kalliita, sillä opiskelija-alennuksia ei tunneta. Suuremmalla porukalla pääsee matkustamaan halvemmalla (mm. Baden-Württemberg-Ticket ja Schönes-Wochenende-Ticket). Onneksi viime vuosina Saksaan on ilmaantunut suuri määrä kaukobussiyhtiöitä (city2city, MeinFernbus, FlixBus jne.) joiden tarjoamat matkat ovat huomattavasti junamatkoja huokeampia. Kaikista edullisin vaihtoehto on hyödyntää kimppakyytejä, joita voi etsiä mm. nettisivulta Itse ei näitä tullut kokeiltua, mutta kuulin kavereilta, että systeemi toimii ihan hyvin. Stuttgartin lähialueella on paljon mielenkiintoista nähtävää. Itse tuli vierailtua mm. Strassbourgissa Ranskan puolella, Bodenseen ympäristössä, Tübingenissä, Burg Hohenzollerissa, Schwarzwaldissa, Freiburgissa, Ludwigsburgissa ja Frankfurtissa. Kaikki nämä ovat muutaman tunnin matkan etäisyydellä. Tein vaihtoni aikana myös muutaman muun vaihtarin kanssa viikon mittaisen roadtripin Puolaan ja Berliiniin. (Etenkään Berliiniä ei Saksassa ollessa saa missata, sillä kaupungin ilmapiiri on ehdottomasti kokemisen arvoinen) Varsinkin Saksan puolella tieverkosto on todella hyvä, joten auton vuokraaminen on oikein hyvä idea. Autobahnalla n. 200 km/h ajaminen on jo kokemus itsessään, ja esimerkiksi matka Berliinistä Stuttgartiin taittui alle kuudessa tunnissa. Matkustelua kannattaa tehdä jo vaihdon alusta alkaen, mikäli vain aikataulu antaa myöten. Itselläni tuli jo kiire vierailla kaikissa haluamissani kohteissa, kun kotiinpaluu alkoi jo häämöttämään, enkä ehtinytkään käydä kaikkialla mihin olisin vielä halunnut mennä.

7 Loppusanat Vaihtoaika oli huikea kokemus, jonka aikana opin näkemään toisella tavalla itseni ja Suomen, sekä muun maailman. Sen lisäksi että asuin puoli vuotta saksalaisessa yhteiskunnassa ja tutustuin saksalaisiin, tapasin myös lukuisia ihmisiä muualta maailmasta, oikeastaan jokaisesta maanosasta. Tämä muutti näkökulmaani koko maapalloon. Vaihdossa ollessaan myös Suomen aseman maailmassa alkaa näkemään uudella tavalla. Silloin huomaa, kuinka pieni ja syrjäinen maa Suomi onkaan, ja kuinka vähän ihmiset oikeastaan tietävät siitä, paitsi tietysti että ilmasto on kylmä ja kieli outo. Suomella ylipäätään on hyvä maine maailmalla, ja ihmiset ovat kyllä kiinnostuneita tietämään lisää. Vaihto-opiskelu on myös omiaan murtamaan ennakkoluuloja eri valtioista tulevista ihmisistä. Näin kävi myös omalla kohdallani, kun tutustuin ihmisiin Kiinasta, Yhdysvalloista, Venäjältä, ja hieman erikoisemmistakin maista, kuten Jordaniasta, Kolumbiasta ja Iranista. Oli yllättävää huomata kuinka samanlaisia loppujen lopuksi olemme huolimatta erilaisesta kulttuurista. Asuminen Saksassa teki tietysti erittäin hyvää kielitaidolle, sekä englannille että saksalle. Molemmat kehittyivät, ja etenkin saksan puhumiseen sain huomattavasti lisää itsevarmuutta. Kohdemaan kieli saattaa tuntua aluksi hieman epävarmalta puhua, mutta kehotan kaikkia Saksaan vaihtoon lähtijöitä yrittämään käyttää niin paljon saksaa englannin sijaan kuin mahdollista. On todella palkitsevaa huomata, että nämä ihmisethän ymmärtävät minua, ja pystyn kommunikoimaan heidän kanssaan saksaksi. Ylipäätään asuminen jonkin aikaa vieraassa yhteiskunnassa keskellä vieraita ihmisiä ja järjestelmiä kasvattaa. Pelkästään arkisten asioiden selvittäminen uudessa ympäristössä parantaa sopeutumiskykyä ja kehittää valmiuksia erilaisten tilanteiden ratkaisemiseen. Myös uusien, ulkomaisten ihmisten tapaaminen ja vieraiden tilanteiden kohtaaminen tuovat itsevarmuutta. Vaihtoon kannattaa lähteä avoimin, uteliain mielin, ja olla kiinnostunut tutustumaan ihmisiin ja oppimaan uutta. Vaihto-aika on erityislaatuinen tilaisuus tutustua erilaisiin kulttuureihin ja erilaisten ihmisten maailmankatsomuksiin. Muiden ihmisten ajatuksia kannattaa kuunnella. Erimaalaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen ja heidän ymmärtäminen on varmasti tärkeää ja arvostettua yhä kansainvälisimmillä työmarkkinoilla. Joten en voi muuta kuin suositella vaihtoon lähtemistä. Omassa tapauksessa tyypillisesti jäi harmittamaan vain se, että vaihtoaikani oli vain puoli vuotta, joka meni nopeasti. Olisin mielelläni ollut vielä toisen puolivuotisen, mikäli tämä olisi ollut mahdollista. Olkaa siis ulkomailla kokonainen vuosi, mikäli vain oma elämäntilanne tämän mahdollistaa. Tuo aika on elämässä ainutlaatuista, ja toista tilaisuutta ei ehkä heti tule.