Toimintaohjeet siipikarjatiloille botulismin varalta (Clostridium botulinum)

Transkriptio

1 ETU-Lihasiipikarja-asiantuntijaryhmä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvike- ja ympäristöhygienian C. botulinum laboratorion kommentoima Toimintaohjeet siipikarjatiloille botulismin varalta (Clostridium botulinum) Johdanto Clostridium botulinum bakteerin itiöitä esiintyy yleisesti maaperässä, vesistöissä, raadoissa ja eläinten sekä lintujen suolistossa. Bakteerien itiömuodot ovat erityisen kestäviä ja niiden tuhoamiseksi vaaditaan sterilointikäsittely (112 C, 23min). Hapettomissa olosuhteissa itiöistä kehittyy bakteereita, jotka voivat sopivassa lämpötilassa (3 40 C) tuottaa botulinumneurotoksiinia (hermomyrkkyä). Botulinumneurotoksiini on erittäin voimakas myrkky, joka elimistössä estää hermoimpulssin kulun hermolihasliitoksissa, jolloin lihakset halvaantuvat. Tautia kutsutaan botulismiksi. Tavallisesti botulismia aiheuttavat toksiinit saadaan toksiinilla saastuneesta rehusta. Joillakin eläimillä tunnetaan myös tartunnallinen botulismin muoto, joka seuraa, kun itiöt muuttuvat lisääntymiskykyisiksi bakteereiksi (=germinoituvat) ja tuottavat toksiinia eläimen ruuansulatuskanavassa. Siipikarjalla esiintyy sekä rehumyrkytysbotulismia että tartunnallista botulismia. Rehumyrkytysmuotoinen botulismi voi linnuilla aiheutua toksiinia sisältäneen rehun syömisestä, kannibalismista tai toukkien syömisestä. Tavallisesti tartunnallinen botulismi liittyy johonkin poikkeamatilanteeseen, jossa linnun ruuansulatuskanavassa normaalisti olevat itiöt itävät ja alkavat tuottaa toksiinia. Tartunnallisen muodon taudinaiheutukseen liittyvät tekijät ovat osin tuntemattomia. Siipikarjalle uhan muodostavat tilanteet, joissa terveet linnut pääsevät nokkimaan raatoa ja voivat siitä saada itiöitä tai toksiinia suolistoonsa. Botulismi voi näin levitä useisiin lintuihin, ja suuri osa parvesta voi sairastua. C. botulinum -bakteerit voidaan jakaa niiden muodostamien hermomyrkkyjen perusteella seitsemään eri tyyppiin (A-G). Ihmisen botulismi liittyy yleensä A-, B-, E- ja F-tyyppisiin neurotoksiineihin. Siipikarjalla tavallisimpia ovat C-, D- ja C/D-tyypin toksiinien aiheuttamat myrkytykset, mutta myös tyypit A ja E saattavat tulla kysymykseen. Yleisen käsityksen mukaan tyyppien C ja D toksiinit eivät ole ihmiselle vaarallisia. Botulinumneurotoksiinin on todettu aiheuttavan sairastumista paitsi siipikarjalle (tyypit A, C, D, E) sekä luonnonvaraisille linnuille, myös naudalle (B, C, D), hevoselle (B, C, D), lampaille (C, D), vuohille (C, D), koiralle (C), sekä turkiseläimille (A, C, D, E). Botulismia vastaan voidaan myös rokottaa, mutta Suomessa säännöllinen rokotusohjelma on käytössä vain minkeillä C- tyypin botulismia vastaan. Tartuntatiet kanalassa C. botulinum -itiöitä ja botulinumneurotoksiinia voi olla lannassa, pehkussa, rehussa, kuolleissa linnuissa tai toukissa. Bakteerin itiöitä voi kulkeutua kanalaan myös haittaeläinten (jyrsijät, luonnonlinnut, hyönteiset) mukana. C. botulinumin itiömuodot eivät aiheuta linnuilla oireita ja niitä esiintyy yleisesti terveiden lintujen suolistossa. Sitä, mitkä altistavat tekijät laukaisevat lintujen suolistossa olevien itiöiden itämisen, bakteerin lisääntymisen ja toksiinintuoton sekä lintujen sairastumisen siipikarjatuotannossa, ei tunneta. 1

2 Oireet Tautia voi esiintyä sekä kanalla että kalkkunalla ja kaikenikäiset linnut ovat alttiita sairastumaan. Itämisaika on 1-2 päivää. Suurilla toksiiniannoksilla itämisaika voi olla vain joitakin tunteja. Oireiden voimakkuus ja kuolleisuus vaihtelee toksiiniannoksesta riippuen. Saatuaan runsaasti toksiinia linnut voivat kuolla myös ilman oireita. Oireita ovat silmäluomien ja kaulan halvaantuminen. Tyypillinen oire on lintujen makaaminen kaula velttona, pää maassa ja silmät kiinni. Lievimmissä tapauksissa vain joko siivet tai jalat voivat halvaantua. Jos jalat ovat halvaantuneet, linnut ovat haluttomia liikkumaan ja saattavat ontua tai hoippua. Siivissä on tällöin usein vaurioita, ikään kuin lintu olisi liikkunut eteenpäin siipiä apuna käyttäen. Hengitys on raskasta. Joskus linnuilla on ripulia ja runsaasti uraattia (virtsahappoa) virtsajohtimissa. Myrkytys johtaa usein kuolemaan, joka aiheutuu hengityslihasten halvaantumisesta ja verenkiertohäiriöstä. Yleensä linnut kuolevat viiden päivän sisällä sairastumisesta, mutta lievissä tapauksissa myös parantuminen on mahdollista. Usein vain osa parven linnuista sairastuu, ja oireilu ja kuolleisuus saattaa olla paikallista. Kuolleisuus vaihtelee muutamasta prosentista 90 prosenttiin. Yleensä oireet eivät leviä viereisiin halleihin. Näytteenotto ja tilanneselvitys Välittömästi botulismille tyypillisten oireiden ilmettyä otetaan yhteyttä omaan eläinlääkäriin ja lähetetään lintuja tutkittavaksi Eviraan (Seinäjoki, Helsinki). Huom! Normaalia korkeampi kuolleisuus voi olla ainoa oire. Lintunäytteet: diagnoosia varten pakolliset näytteet Näytteitä otetaan muutamasta (n. 5) linnusta. Mukaan otetaan sekä oireilevia, että jo kuolleita lintuja. - Seerumi o Vähintään 1-2 ml verta seerumiputkeen. Voidaan ottaa myös kuolleelta linnulta. - Maksa o Kokonainen maksa erillisenä ja mahdollisimman puhtaana näyterasiaan. Huom. ei saa yhdistää suoliston kanssa samaan astiaan. Astiaksi sopii esim. tehdaspuhdas petrimalja. - Umpi- ja paksusuoli o Kokonaisena näyterasiaan. Astiaksi sopii esim. tehdaspuhdas petrimalja. Epidemiologisen selvityksen yhteydessä lisänäytteitä otetaan muita näytteitä myös pehkusta ja rehuista sekä mahdollisesti vedestä. Selvityksen kannalta on keskeistä myös tietää, mitä rehuerää linnut ovat ennen sairastumistaan syöneet, onko samaa rehua annettu muille parville, onko ruokinnassa, lääkityksissä tai laitteistoissa ollut muutoksia tai häiriöitä (esim. sähkökatko). Tehtaalta tulleet rehun kontrollinäytteet tulisi vastuukysymysten takia saada tutkittavaksi. Muut näytteet: sovitaan tapauskohtaisesti näytteenotosta ja tutkimusten maksajasta (oman eläinlääkärin kanssa) - Rehu, myös oma vilja ja muut kotoiset rehut (n. 0,3 l/näyte) o Ruokinta-automaatista muutama näyte edustavasti eri paikoista. o Samasta rehuerästä, jota linnut ovat viimeiseksi syöneet, muutama näyte edustavasti eri kohdista. Jos rehussa havaitaan poikkeamia (esim. jyrsijän raato, pilaantunut kohta yms.) erityisesti tällainen kohta olisi hyvä ottaa mukaan. o Tehtaalta tullut kontrollinäyte mahdollisimman puhtaana. o Tehtaalla säilytettävä rehuerän vastanäyte. o Näytteet tehdaspuhtaaseen rasiaan tai muovipussiin 2

3 - Pehkua (n. 0,3 l/näyte) o Muutama näyte edustavasti hallin eri puolilta o Näytteet tehdaspuhtaaseen rasiaan tai muovipussiin - Vesinäyte (n. 0,5 l) o Vesikupeista tai nippalinjasta (vesilinjan päästä) puhtaaseen pulloon Näytteiden säilytys/kuljetus - Verinäyte säilytetään jääkaappilämpötilassa. - Kaikki muut lintunäytteet paitsi veri tulee pakastaa heti näytteenoton jälkeen, mikäli näytteitä ei voida välittömästi toimittaa laboratorioon. Huoneenlämmössä toksiini voi tuhoutua lintunäytteistä jo tunneissa, ja siten lopullista diagnoosia on mahdoton saada. Diagnoosi Botulismiin sairastuneessa parvessa on yleensä botulismille tyypillisiä kliinisiä oireita, kuten kaulan, silmäluomien ja koko linnun halvaantumista. Mikäli oirekuva ei ole näin selkeä, on suljettava pois myös lintuinfluenssan ja Newcastlen taudin mahdollisuus (tutkitaan valtion kustannuksella), jos kuolleisuus lisääntyy yli 3%/vk. Botulismin lopullinen diagnoosi perustuu botulinumneurotoksiinin osoittamiseen linnun seerumista, maksasta tai suolistosta. Toksiinin tutkiminen rehusta ja lintujen ympäristöstä auttaa myrkytyksen lähteen selvittämistä. Toksiini tutkitaan biologisella testillä ja sen suorittaminen kestää n. 5 päivää. C. botulinum bakteerin osoittaminen tutkittavista näytteistä tukee diagnoosia. Toimenpiteet / hoito - Kuolleet ja oireilevat linnut kerätään jatkuvasti nopeasti pois hallista. - Mahdollinen rehun vaihto. - Vesihygienia (juomakuppien puhdistus, kaivoveden puhtauden varmistus). - Uudet, puhtaat pehkut. Jos mahdollista parvi olisi hyvä siirtää toiseen, puhtaaseen osastoon, kokonaan uuden kuivikkeen päälle. - Tuhoeläinkontrolli (jyrsijät, kanalakuoriainen jne.). -Epäiltäessä botulismia parvi voidaan tarvittaessa hoitaa antibiooteilla: Lääkehoidon kannattavuus ei kuitenkaan ole varmaa. Mikrobilääkehoito ei tuhoa botulinumneurotoksiinia, mutta se saattaa estää bakteerin kasvua ja sen toksiinintuotantoa. Mikäli hoitoon päädytään, se on tällöin aloitettava mahdollisimman nopeasti oireiden ilmettyä jo ennen diagnoosin varmistusta. Tällä hetkellä on saatavilla 3 valmistetta, joita voidaan varoaikojen ja tehon puitteissa käyttää kentällä (munintakanoille ei antibioottia voida käyttää): Amoxycilline 70% jauhe oraaliliuosta varten (amoksilliinitrihydraatti), erityislupavalmiste Annostus: mg/kg/vrk 3 vrk ajan Varoaika lihalle: broileri 5 vrk; kalkkuna 10 vrk Tylan vet 120 g jauhe oraaliliuosta varten (tylosiinitartraatti), ei erityislupavalmiste Annostus: 5 mg/kg/vrk 3 vrk ajan Varoaika lihalle: siipikarja 2 vrk Aviapen 250 mg/g jauhe oraaliliuosta varten (bentsyylipenisilliinikalium), erityislupavalmiste, jota ei ole Suomessa varastossa, vaan se tilataan Saksasta (käytännössä liian hidas Cl. botulinum tapauksissa) Annostus: mg/kg/vrk 3 vrk ajan Varoaika lihalle: siipikarja 3 vrk 3

4 -Jos kysymyksessä on C, D, tai C/D-tyyppi, linnut ovat oireettomia ja mahdollisten lääkehoitojen varoajat umpeutuneet, linnut voidaan teurastaa Eviran ohjeen mukaisesti (liite1: Siipikarjan elintarvikekelpoisuuden arviointi, kun siipikarjatilalla on todettu botulismia). -Eläinsuojelusyistä tai esim. lääkityn parven oireillessa uudelleen parvi saatetaan joutua lopettamaan ja hävittämään. Kunnaneläinlääkäri arvioi tilanteen ja antaa tarvittaessa määräyksen parven hävittämiseen, jolloin korvausta voidaan hakea tilan mahdollisesta vakuutuksesta. Valtio ei korvaa botulismin vuoksi hävitettyjä lintuja (liite1: Siipikarjan elintarvikekelpoisuuden arviointi, kun siipikarjatilalla on todettu botulismia). -Botulismisaneeraus ennen seuraavaa erää erityisen perusteellisesti oheisen liitteen 2 mukaisesti. Ennaltaehkäisy - Kuolleiden lintujen keräily pois hallista säännöllisesti. - Haittaeläinten (jyrsijät, hyönteiset, luonnonlinnut) tehokas torjunta. - Rehuhygienia, rehunäytteiden otto ja säilytys kustakin rehu- ja viljaerästä. - Kuivikehygienia - Yleiset tautisuojautumisohjeet koskien hoitohenkilökunnan hygieniaa, eläinten ostoa, vierailijoita, suojautumista villilinnuilta jne. - Poistuman (kuolleisuus + karsinta) sekä rehun- ja vedenkulutuksen jatkuva seuranta mahdollisten poikkeamatilanteiden havaitsemiseksi (esim. tekniset ongelmat). - Taukosaneeraus: aina erien välillä linnuton tauko, jonka aikana hallin pesu ja desinfiointi sekä kuivatus ennen seuraavaa erää. Taukosaneerauksessa noudatetaan joko teurastamon ohjeita tai tämän toimintaohjeen liitteen 3 mukaisia ohjeita (esimerkki erätaukopesuohjeesta). 4

5 Liite 1 Eviran ohje: Siipikarjan elintarvikekelpoisuuden arviointi, kun siipikarjalla on todettu botulismia Ohje on PDF-muodossa erillisenä liitteenä 5

6 Liite 2: Terveydenhuoltoeläinlääkäri Olli Ruoho PL 221, Seinäjoki Puh. 040/ ; olli.ruoho(a)ett.fi SANEERAUSOHJEET BOTULISMITILALLE, BROILERKASVATTAMO Lähtötilanne: Botulismitartunnan kohteiksi joutuneissa halleissa olleet broilerit on lopetettu hiilidioksidikaasutuksella tilalla ja raadot toimitettu destruktiolaitokseen. (Tilanteissa, jossa parvessa on todettu botulismi, tauti on hoidettu ja parvi teurastettu, toteutetaan saneeraus lastaus- ja kuljetuskaluston, kasvatushallin ja pehkun käsittelyn osalta vastaavalla tavalla.) Lintujen lastaus- ja kuljetuskalusto Aluksi mekaaninen puhdistus; kaikki mekaanisesti irtoava lika pois. Mekaanisesti irtoava lika käsitellään hallista poistettavan pehkun käsittelyn yhteydessä; ohjeistus jäljempänä. Alkudesinfektio esim. 1 % Virkon-S liuoksella, levitys painepesurilla pienellä paineella; annetaan vaikuttaa 1-2 tuntia. Tarkoituksena vähentää pinnoilla olevien itiöiden yms. määrää ennen varsinaista pesua. Virkon-S on jonkin verran syövyttävää; vältetään suihkuttamasta suoraan sähkölaitteisiin. Markkinoille on tullut myös uusi, käyttöliuokseltaan neutraali Virkon Advanced- desinfektioaine, jossa on korroosiosuoja. Suositeltavaa on käyttää Virkon Advanceddesinfektioainetta erityisesti syöpymisaroille, paljaille alumiini- teräs ym. pinnoille. Pesu kuumapainepesurilla, lämpötila noin 60 O C, kohtuullinen paine. Korkeampi lämpötila saattaa polttaa valkuaispitoista likaa kiinni pestäviin pintoihin. Pesussa voidaan tarvittaessa käyttää esim. Pintty- pesuainetta. Pesussa huomioitava valmisteiden käyttöturvallisuus ja asianmukainen henkilösuojaus Pesun jälkeen annetaan pintojen kuivaa muutamia tunteja. Kuivamisen jälkeen loppudesinfektio esim. 1 % Virkon- S liuoksella. Vältetään suihkuttamasta suoraan sähkölaitteisiin tms. Huuhdellaan 5-6 tunnin kuluttua pois paljailta alumiini-, teräs- ym. pinnoilta (syövyttävää). Vaihtoehtona Virkon Advanced- desinfektioaine, jota ei tarvitse huuhdella pois. - ensisijainen desinfiointiainesuositus Virkon Advanced, vaihtoehtoisena aineena Virkon-S ja Hygisept (huuhdeltava pois paljailta alumiini-, teräs- ym. pinnoilta) - toissijainen desinfiointiainesuositus glutaraldehydipohjainen desinfiointiaine (esim. Parvocide, GPC 8, Virocid, Th 4+) 6

7 Varsinainen kasvatushalli sekä rehusiilot Pehkun poisto hallista ja käsittely erillisen ohjeistuksen mukaisesti; selvitys jäljempänä Samalla hallin mekaaninen puhdistus ja kuivaharjaus; henkilösuojaus ja työturvallisuus huomioitava, minimivaatimuksena hengityssuojaimen käyttö. Alkudesinfektio esim. Neo-Predisan- desinfiointiaineella, vaahdotettava desinfiointiaine, annetaan vaikuttaa yön yli. Vaihtoehtona alkudesinfektio glutaraldehydipohjaisella desinfektioaineella. Pesu kuumapainepesurilla, lämpötila noin 60 O C, kohtuullinen paine. Korkeampi lämpötila saattaa polttaa valkuaispitoista likaa kiinni pestäviin pintoihin. Pesussa voidaan tarvittaessa käyttää esim. Pintty- pesuainetta. Pesussa huomioitava valmisteiden käyttöturvallisuus ja asianmukainen henkilösuojaus Pesussa huomioitava ruokinta- ja juomalaitteet sekä ilmanvaihtokanavat. Ruokintalaitteista saatava kaikki irtonainen rehu pois (rehunsiirtoruuvit, rehuvaaka, ruokkijoiden spiraalit, ruokintakupit ym.) Minimivaatimuksena ruokintalaitteiden osalta perusteellinen huuhtelu sisältä vedellä ja desinfiointiaineliuoksella. Tulo- ja poistoilmahormit pestävä ja desinfioitava koko pituudeltaan (huom. katolla olevat suojahatut mukaan lukien). Vesilinjojen puhdistukseen voidaan käyttää esim. Cid 2000 vedenpuhdistusainetta tai Pinttyä. Cid 2000 vedenpuhdistusainetta käytetään sen käyttöohjeen mukaan. Pintty laitetaan vesilinjoihin 3-5% liuoksena ja annetaan vaikuttaa 24 tuntia. Käsittelyn jälkeen vesilinja huuhdellaan huolellisesti. Vesilinjojen desinfiointiaineeksi sopii esim. Cid 2000 tai Virkon S. Huom. kertakäsittely Cid 2000 vedenpuhdistusaineella tai pelkkä Pintty pesuaineen käyttö ei riitä kattamaan sekä linjojen puhdistusta että desinfiointia. Mikäli erätauko on yli 2 viikkoa, putkisto huuhdellaan vielä 1-2 pv ennen untuvikkojen tuloa. Suositeltavaa olisi aina ennen untuvikkojen tuloa päästää vielä vettä ulos, jotta putkissa olisi uusi, seisomaton ja raikas vesi Pesun jälkeen hallin annetaan kuivaa 2-4 päivää, kunnes pinnat ovat silmämääräisesti kuivia (ei lätäköitä). Tarvittaessa lisätään lämmitystä/tuuletusta Kuivumisen jälkeen desinfektio esim 1 % Virkon-S liuoksella. Vältetään suihkuttamasta suoraan sähkölaitteisiin tms. Huuhdellaan 5-6 tunnin kuluttua pois paljailta alumiinija metallipinnoilta (jonkin verran syövyttävää). Vaihtoehtona Virkon Advanced- desinfektioaine, jota ei tarvitse huuhdella pois. Desinfioinnin jälkeen annetaan hallin jälleen kuivaa 2-4 päivää, kunnes pinnat ovat silmämääräisesti kuivia. Lopuksi tehdään hallissa formaliinikaasutus tai sumutus glutaraldehydipohjaisella desinfiointiaineella Mikäli tilalla on useita samanaikaisesti tyhjentyviä kasvatusosastoja, käsitellään aina viimeisenä se kasvatusosasto, jossa botulismi on todettu. Mekaaniseen puhdistukseen sekä osaston pesuun ja desinfiointiin käytettävät välineet pestään ja desinfioidaan botulismiosaston käsittelyn jälkeen kuten edellä kohdassa lintujen lastaus- ja kuljetuskalusto on kuvattu. Rehusiiloissa olevan rehun ja viljan hävittämisestä päätetään tapauskohtaisesti riippuen siitä, onko siiloissa edelleen jäljellä oireiden alkamisajankohtana käytössä ollutta rehua sekä jäljellä olevan rehun määrästä ja siilojen kunnosta. Mikäli jäljellä oleva rehu päätetään hävittää, tyhjennetään siilot jäljelle jääneestä rehusta ja puhdistetaan huolellisesti pölystä ja rehuntähteistä. Jäljelle jäänyt rehu käsitellään samanaikaisesti halleista poistettavan pehkun kanssa; ohjeistus jäljempänä. 7

8 - ensisijainen desinfiointiainesuositus kasvatushalliin Virkon Advanced, vaihtoehtoisena aineena Virkon-S tai Hygisept (huuhdeltava pois paljailta alumiini-, teräs- ym. pinnoilta), vesilinjojen puhdistukseen Cid toissijainen desinfiointiainesuositus glutaraldehydipohjainen desinfiointiaine (esim. Parvocide, GPC 8, Virocid, Th 4+) Pehkun käsittely; vaihtoehtoina joko poltto, hautaaminen tai kompostointi ja muokkaus maahan Pehkun poisto hallista pölyämistä välttäen, pehkun lastaus kuljetusajoneuvoon mielellään sisällä hallissa. Kuljetuksen tulee tapahtua siten, että pehkua ei kuljetuksen aikana putoile kuormasta teille ja piha-alueille. Kuorma peitetään tarvittaessa kuljetuksen ajaksi pressulla. Henkilösuojaus ja työturvallisuus huomioitava; minimivaatimuksena hengityssuojaimen käyttö. Hallin lastausoven edustalle ja ajoreitin alkupäähän levitetään ennen pehkun poiston aloittamista 1-2 mm:n vahvuinen kerros teollisuushienokalkkia (SL 90). Rehusiiloista mahdollisesti poistettu, käyttämättä jäänyt rehu ja vilja käsitellään (kompostoidaan, haudataan tai poltetaan) halleista poistettavan pehkun käsittelyn yhteydessä. Huom! Siipikarjan lannassa, pehkussa tai pehkun joukossa olevissa lintujen raadoissa oleva toksiini tai itiöt ovat aiheuttaneet lannanlevityksen kautta suuria epidemioita laiduntaville tai pellolta tehtyä rehua syöneille naudoille monissa karjatalousmaissa. On erittäin tärkeää kiinnittää huomiota botulismiin sairastuneen siipikarjan pehkun tai muun materiaalin hävittämiseen. Vaihtoehto 1. Pehku kompostoidaan tilan pelloilla tms. sopivassa syrjäisessä paikassa, jossa ei ole vaaraa valumavesien joutumisesta vesistöön. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, ettei pehkua kompostoida pellolle, josta korjataan nurmi/viljarehua eläimille (nauta, hevonen, lammas, vuohi) tai jossa käytetään eläimiä laiduntamassa. Mikäli tilalla on talouskeskuksesta erillään oleva kuivalantala, soveltuu myös se kyseiseen tarkoitukseen. Pehkukasan alle levitetään 5 10 cm:n vahvuinen kerros turvetta. Kasan ympärille tehdään turpeesta tms. sopivasta materiaalista cm:n korkuinen vallitus estämään valumavesien joutumista ympäristöön. Kasan pohjustaminen turpeella ei ole tarpeen, mikäli kompostointi tapahtuu kuivalantalassa. Pehkukasan pinta peitetään muutaman mm:n vahvuisella kerroksella teollisuushienokalkkia (SL 90). Lopuksi kasa peitetään cm:n vahvuisella kerroksella turvetta, olkisilppua tms. hengittävää materiaalia. Sopivaa on myös tartuntatilalla mahdollisesti terveistä halleista poistettava pehku, joka ei ole kontaminoitunutta. Kasan annetaan kompostoitua talven yli. Keväällä pehku levitetään turhaa pölyämistä välttäen pellolle ja kynnetään maahan. Pölyämisen välttämiseksi levitys kannattaa tehdä sateella, mikäli mahdollista. Pelto kylvetään viljalle, eikä siltä korjata kokoviljasäilörehua, vaan sato korjataan normaaliin tapaan leikkuupuimurilla. Botulismitartunta on vaarallinen naudalle ja muodostuvasta toksiinista riippuen muillekin eläinlajeille. Levityksessä henkilösuojaus ja työturvallisuus huomioitava; minimivaatimuksena hengityssuojaimen käyttö. Pehkun kuljetuksessa ja levityksessä käytetty kalusto pestään ja desinfioidaan työn päätyttyä vastaavalla tavalla, kuin lopetettujen lintujen käsittelyssä ja kuljetuksessa käytetty kalusto. Pehkun kompostointiin muualla kuin kuivalantalassa edellytetään lupa kunnan maaseutu/ympäristöviranomaisilta. 8

9 Vaihtoehto 2. Pehku haudataan sopivaan syrjäiseen paikkaan tilan alueella. Hautapaikan tulee olla alueella, jota ei tulla kaivamaan tai ottamaan viljely- tms. käyttöön. Hautaamisessa tulee noudattaa viranomaismääräyksiä. Hautakuopan tulee olla riittävän syvä, jotta haudattu pehku voidaan peittää vähintään yhden metrin vahvuisella puhtaalla maakerroksella. Kuoppaan kipattu pehku peitetään ennen hautaamista muutaman mm:n vahvuisella kerroksella teollisuushienokalkkia (SL 90). Kalkkia on syytä lisätä kerroksittain pehkun päälle jo kuopan täytön aikana, mikäli kuoppa on avoimena esim. yön yli. Pehkun kuljetuksessa käytetty kalusto pestään ja desinfioidaan työn päätyttyä vastaavalla tavalla, kuin lopetettujen lintujen käsittelyssä ja kuljetuksessa käytetty kalusto. Vaihtoehto 3. Pehku toimitetaan viranomaismääräysten mukaiselle polttolaitokselle ja hävitetään polttamalla. Pehkun kuljetuksessa käytetty kalusto pestään ja desinfioidaan työn päätyttyä vastaavalla tavalla, kuin lopetettujen lintujen käsittelyssä ja kuljetuksessa käytetty kalusto. Toimintaohje on yleisluonteinen ja siinä mainittuja toimenpiteitä sovelletaan tilakohtaisten olosuhteiden mukaan. Lopullisessa saneerausohjeessa määritellään yksilöidysti kussakin kohteessa käytettävä pesu- ja desinfektioaine sekä pehkun käsittelymenetelmä. Lisäksi tulee aina ottaa huomioon mahdolliset tilakohtaiset taukosaneerausohjeet liittyen esimerkiksi kanalakuoriaisen torjuntaan. Yllä oleva saneerausohje on laadittu ETT Ry/Olli Ruohon ja HK Ruokatalo Oy/Eija Kaukosen toimesta. Sitä käytettäessä tulee alkulähde mainita ja ohjeistusta ei tule muuttaa ilman laatijoiden suostumusta. 9

10 Liite 3 Taukosaneeraus siipikarjatiloilla Ohje on tarkoitettu normaalille erätauolle. Jos on kyse jonkun tietyn taudinaiheuttajan saneerauksesta (esim. salmonella), saneerausohje tulee laatia tapauskohtaisesti. Taukosaneeraus onnistuu vain, kun kyseinen tuotantotila tyhjenee kaikista linnuista tauon ajaksi (osastokohtainen kertatäyttöisyys). Saneerauksen tarkoituksena on vähentää taudinaiheuttajien, tuhoeläinten, pölyn ja muun lian määrää. Jos tuotantotiloja ei saneerata, uudet linnut altistuvat heti suurelle määrälle edellisten lintujen jälkeensä jättämiä taudinaiheuttajia. Tämä heikentää tulosta. Lisäksi saneeratut ympäristöolosuhteet ovat niin eläimille kuin hoitajillekin miellyttävämmät. Taukosaneerauksen aikana taudinaiheuttajien määrä vähenee eri toimenpiteiden ansiosta. Monet taudinaiheuttajat elävät vain rajoitetun ajan ympäristössä ilman lintua, joten tuotantotilan ollessa tyhjänä niiden määrä vähenee. Pesu ja desinfiointi oikein suoritettuna tappavat bakteereja ja viruksia tehokkaasti. Monet taudinaiheuttajat tuhoutuvat herkästi kuivilta pinnoilta. Jos pinnoille ei tehdä mekaanista puhdistusta ja pesua, bakteerit ja virukset selviävät hyvin lika- ja lantakerrosten alla suojassa kuivumiselta ja desinfektioaineilta. Saneerauksen eri vaiheet 1. Lintujen (osastokohtainen) poisto 2. Lannan ja muun orgaanisen lian poisto: Lanta kannattaa ajaa mahdollisimman kauas tuotantorakennuksista, koska se houkuttelee puoleensa lintuja ja jyrsijöitä. Kaikki näkyvä lika kuten pöly, lanta ja muut roskat tulee poistaa lakaisemalla tai imuroinnilla, koska ne haittaavat pesun ja desinfioinnin suorittamista. Myös ilmastointihormit puhdistetaan huolellisesti. 3. Ylimääräisten tavaroiden poisto: Tilat tyhjennetään ylimääräisestä tavarasta. Myös välineet, jotka pestään erikseen, viedään pois. 4. Rehulinjaston tyhjennys ja puhdistus: Rehusiilot ja rehunkäsittelylaitteet puhdistetaan saneerauksen alkuvaiheessa, koska rehu houkuttelee puoleensa jyrsijöitä. 5. Jyrsijöiden ja muiden tuhoeläinten torjunta: Eläimistä ja ihmisistä tyhjä tila, jossa on rehua, houkuttelee jyrsijöitä. Hiirien ja rottien kulkureiteille kannattaa laittaa syötit ennen rehulinjaston tyhjennystä. Näin jyrsijöiden määrää voidaan saada vähennettyä huomattavasti. 6. Vesilinjaston puhdistus: Vesiputkiin kerääntyy limakerros (biofilmi), jossa kasvaa mm. bakteereja. Tämä huonontaa veden laatua ja heikentää nippalinjaston toimintaa. Nippoihin kerääntynyt lika saattaa aiheuttaa mm. vuotamista. Vesilinjaston desinfiointi on tehotonta, ellei biofilmiä saada ensin pois. Vesiputket voidaan huuhdella 1,5-3 barin paineella lian irrottamiseksi, ja tämän jälkeen desinfioida. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää vetyperoksidipohjaisia desinfiointiaineita, jotka irrottavat biofilmin. Putket voidaan vaikutusajan jälkeen huuhdella puhtaiksi. Käytettäessä eri desinfiointiaineita, tulee valmistajalta tarkistaa aineen tarvitsema vaikutusaika ja mahdolliset haittavaikutukset materiaaleihin, esim. syövyttävyys. Kirjallisuudessa suositellaan desinfiointiaineen jättämistä putkistoon tunniksi aineesta riippuen. Lopuksi linjasto huuhdellaan puhtaalla vedellä. 10

11 7. Pesu: Kaikkea likaa, esim. kuivunutta lantaa, ei saada pois pelkällä mekaanisella puhdistuksella. Loppu lika tulee poistaa pesulla. Tehokkain tapa on kastella tilat painepesurilla matalalla paineella ja jättää yön yli likoamaan. Liotuksessa voidaan käyttää myös desinfioivaa pesuainetta, jolloin tartuntariski varsinaisen pesun aikana vähenee. Varsinaiseen pesuun käytetään mielellään kuumapainepesuria. Paras tulos valkuaisainepitoisen lian poistamiseksi saadaan + 60 C:ssa. Kuumempi vesi polttaa valkuaisen pintoihin kiinni. Pesu suoritetaan aina ylhäältä alaspäin. Liian kovan paineen käyttöä tulee välttää, vaikka lika irtoaisikin paremmin. Kova paine saattaa esim. rikkoa huokoista betonia entisestään, mikä hankaloittaa pesua jatkossa. Jos tuotantotilaa ei pestä, pinnoille jää orgaanista likaa ja desinfiointiaineen teho heikkenee huomattavasti. 8. Kuivaus: Pesun jälkeen tilojen annetaan kuivua muutamia päiviä. Lisälämpöä voi käyttää tarvittaessa. Desinfektioainetta ei levitetä märälle pinnalle, koska rakenteissa oleva vesi heikentää desinfektioaineen tehoa. Vesi myös estää desinfektioaineen imeytymisen huokoisiin pintoihin. 9. Desinfiointi: Tilat desinfioidaan huolellisesti tarkoitukseen sopivalla aineella. Desinfiointiaine on paras levittää painepesurilla alhaisella paineella. Lisäksi desinfiointiainetta voidaan sumuttaa tai kaasuttaa. Formaliinia käytettäessä lämpötilan tulee olla vähintään +20 C ja suhteellisen ilmankosteuden vähintään 66 %. Formaliinin kohdalla tulee muistaa aineen myrkyllisyys ihmiselle. 10. Kuivaus: Tilojen tulee kuivua ennen uuden kuivikkeen tai lintujen sisään tuontia. 11. Irtotavaroiden palautus: Muualla pestyt ja desinfioidut välineet tuodaan takaisin, kun tilat on puhdistettu ja desinfioitu. 12. Kuivikkeen sisäänajo: Broilerihalleissa ja lattiakanaloissa puhdas kuivike ajetaan sisään viimeiseksi. Traktorin renkaat ja hallin sisääntulon edessä oleva asfaltti kannattaa pestä ja desinfioida ennen halliin ajoa. Jos asfalttia ei ole, tulee varmistaa, että sisääntulon edessä on vettä läpäisevä karkea sora- tai sepelikerros. Kuivikkeen sisäänajon jälkeen suositellaan tehtäväksi vielä desinfiointi kaasuttamalla, joka tuhoaa kuivikkeen mukana mahdollisesti tulleita taudinaiheuttajia. Jos edellisessä erässä on ollut ongelmia kanapunkkien tai muiden hyönteisten kanssa, tuotantotilat sumutetaan torjunta-aineella heti lintujen poiston jälkeen. Paras tulos saadaan lämpimässä, kun punkit ja muut tuholaiset ovat aktiivisimmillaan. Kun linnut ovat olleet kauemmin poissa ja tilat viilenevät, punkit piiloutuvat syvälle tuotantotilan rakenteisiin ja rakoihin. Jos tilalla on ollut suolinkaisongelma, on muistettava, etteivät madonmunat tuhoudu kaikilla kanalaolosuhteissa käytettävillä pesu- ja desinfektioaineilla. Tällöin on tarkasti kiinnitettävä huomiota mm. kyseisten aineiden tarpeeksi korkeaan tai matalaan ph-arvoon. Pesun ja desinfioinnin aikana tulee käyttää suojavarusteita, jotka suojaavat käytettävien aineiden haittavaikutuksilta sekä mahdollisilta tautitartunnoilta. Varusteet pestään ja desinfioidaan käytön jälkeen. Olli Ruohon (ETT) ja Sanna Sainmaan (SiLi) laatiman ohjeistuksen pohjalta muokattu