KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2015) 509 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Asetuksen (EU) N:o 575/ artiklassa säädetyt katettuihin joukkolainoihin liittyvät pääomavaatimukset FI FI

2 Asetuksen (EU) N:o 575/ artiklan mukainen KERTOMUS KATETTUIHIN JOUKKOLAINOIHIN LIITTYVÄT OMIEN VAROJEN VAATIMUKSET TAUSTA Katetut joukkolainat ovat luottolaitosten liikkeeseen laskemia velkasitoumuksia, joiden vakuutena on erillään pidettävä omaisuuserien pooli (nk. katepooli tai katteena olevat omaisuuserät), johon joukkolainojen haltijoilla on etuoikeutettuina velkojina suora käyttöoikeus. Joukkolainojen haltijoilla on samaan aikaan edelleen oikeus vaateen esittämiseen liikkeeseen laskevalle yhteisölle tai liikkeeseenlaskijaan sidoksilla olevalle yhteisölle tavallisina velkojina sellaisiin mahdollisesti jäljelle jääneisiin määriin nähden, joita ei ole suoritettu kokonaisuudessaan vakuutena olevien omaisuuserien selvityksen yhteydessä. Tällaista vaateiden esittämistä sekä katepoolille että liikkeeseenlaskijalle kutsutaan kaksinkertaisen takautumisoikeuden järjestelmäksi (dual recourse mechanism). Katepooli koostuu lisäksi laadukkaista omaisuuseristä, joita ovat tyypillisesti muun muassa kiinnitysluotot ja julkisen sektorin velka. Liikkeeseenlaskijalla on yleensä velvollisuus varmistaa, että katepooliin sisältyvien omaisuuserien arvo vastaa jatkuvasti katettujen joukkolainojen arvoa, ja korvata tuottamattomiksi muuttuneet omaisuuserät tai omaisuuserät, jotka eivät muulla tavalla täytä asianomaisia hyväksyttävyyskriteereitä. Edellä kuvatut ominaisuudet tekevät osaltaan katetuista joukkolainoista vähäriskisiä vieraan pääoman ehtoisia rahoitusinstrumentteja, mikä oikeuttaa niiden sisällyttämisen asetuksen (EU) N:o 575/2013 (jäljempänä vakavaraisuusasetus ) 129 artiklassa säädettyjen edullisempien lakisääteisten pääomavaatimusten (etuuskohtelun) soveltamisalaan. Luottolaitosten, jotka sijoittavat 129 artiklan soveltamisalaan kuuluviin katettuihin joukkolainoihin, sallitaan pitää matalampia lakisääteisen pääoman tasoja suhteessa kyseisiin instrumentteihin kuin sovellettaisiin muussa tapauksessa etuoikeusasemaltaan parhaaseen vakuudettomaan pankkivelkaan (esim. 10 prosentin riskipainon soveltaminen luottoluokkaan 1 sijoittuviin katettuihin joukkolainoihin verrattuna 20 prosentin riskipainon soveltamiseen muuntyyppiseen välittömään saamiseen samaan luottoluokkaan kuuluvalta luottolaitokselta). Näistä verrattain väljemmistä pääomavaatimuksista käytetään vakavaraisuusasetuksessa nimitystä etuoikeuskohtelun mukaiset riskipainot. Näitä etuoikeuskohtelun mukaisia riskipainoja voidaan kuitenkin käyttää vain ehdot täyttäviin katettuihin joukkolainoihin, eli joukkolainoihin, joiden vakuutena on vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan mukaisia laadukkaita omaisuuseriä. Katepooleissa voi olla muun muassa ranskalaisten Fonds Communs de Creances -rahastojen (jäljempänä FCC-rahastot ) liikkeeseen laskemia ehdot täyttäviä etuoikeusasemaltaan parhaita osuuksia tai vastaavia arvopaperistamisvälineitä, joiden osuus katettujen joukkolainojen liikkeessä olevasta määrästä on enintään 10 prosenttia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin myöntää vakavaraisuusasetuksen 496 artiklan mukaisesti poikkeuksen kyseisen rajan soveltamisesta 31. joulukuuta 2017 saakka. Vakavaraisuusasetuksen 503 artiklassa annetaan komissiolle tehtäväksi antaa lainsäädäntövallan käyttäjille kertomus useista kohdista, jotka liittyvät vakavaraisuusasetuksen mukaiseen katettujen joukkolainojen lakisääteiseen pääomakohteluun. Kertomuksessa otetaan huomioon Euroopan pankkiviranomaisen 2

3 (jäljempänä EPV ) suositukset, jotka se on antanut kustakin raporttinsa Report on EU Covered Bond Frameworks and Capital Treatment (jäljempänä EPV:n raportti ) 10 jaksossa mainitusta aiheesta. KOHTA NRO 1: ONKO ETUOIKEUSKOHTELUN MUKAISIA RISKIPAINOJA ASIANMUKAISTA SOVELTAA KATETTUIHIN JOUKKOLAINOIHIN? Vakavaraisuusasetuksen 503 artiklan 1 kohdassa annetaan komissiolle tehtäväksi antaa kertomus siitä, ovatko vakavaraisuusasetuksen 129 artiklassa säädetyt etuoikeuskohtelun mukaiset riskipainot ja 336 artiklan 3 kohdassa säädetyt erityisriskiä koskevat omien varojen vaatimukset riittäviä ehdot täyttäville katetuille joukkolainoille ottaen huomioon erityyppiset katteena olevat omaisuuserät, katepoolin läpinäkyvyys ja katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun vaikutukset liikkeeseenlaskijan vakuudettomiin velkojiin (varojen vakuussidonnaisuus). EPV:n kanta yleiseen kysymykseen etuoikeuskohtelun mukaisten riskipainojen asianmukaisuudesta oli, että katettujen joukkolainojen EU:ssa perinteisesti saavuttamien hyvien maksukyvyttömyys- ja tappiotulosten, katettuja joukkolainoja koskeviin säännöstöihin sisältyvän kaksinkertaisen takautumisoikeuden periaatteen, erityisen julkisen valvonnan ja vakavaraisuusasetuksen 129 artiklassa säädettyjen hyväksymiskriteerien vuoksi EPV katsoo, että vakavaraisuusasetuksen 129 artiklassa säädetyssä etuoikeuskohtelun mukaisessa riskipainossa on lähtökohtaisesti kyse asianmukaisesta vakavaraisuuskohtelusta. 1 Edellä esitetyn perusteella komissio esittää vakavaraisuusasetuksen 503 artiklan 1 kohdan mukaisesti seuraavaa: Vaikka jäsenvaltioiden hallitusten päätös tiettyjen katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden tukemisesta tai jopa pelastamisesta on voinut osaltaan vaikuttaa siihen, että viralliset maksukyvyttömyystapaukset puuttuvat kokonaan, komissio myöntää, että Euroopan katettujen joukkolainojen luottokelpoisuustulokset olivat kaiken kaikkiaan hyvin vakaita vuodet kattaneiden markkinoiden stressikausien ajan, erityisesti verrattuna muiden rahoitusinstrumenttien (ts. omaisuusvakuudellisten arvopapereiden) tuloksiin. Myös eurojärjestelmän kolme katettujen joukkolainojen osto-ohjelmaa olivat tärkeässä asemassa sen varmistamisessa, että Euroopan katettujen joukkolainojen markkinat ovat likvidit. EPV:n raportti osoittaa, että kaksinkertaisen takautumisoikeuden periaate on sisällytetty konkreettisesti osaksi katettuja joukkolainoja koskevia jäsenvaltioiden lakeja direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan vaatimusten mukaisesti. Kyseiset lait noudattavat valtaosin vakavaraisuusasetuksen 129 artiklassa säädettyjä luottoluokka-, luotonanto- ja läpinäkyvyysvaatimuksia. Vaikka katettuja joukkolainoja koskevien lakien yhdenmukaisuusaste on noussut näiden säännösten myötä vain välillisesti ja ylätasolla, komissio myöntää, että kyseisillä säännöksillä on edistetty osaltaan rahoitusvakautta koko markkinoilla ja luotu laadullinen vertailukohta, joihin sijoittajat pyrkivät tukeutumaan. Tämän vuoksi komissio yhtyy EPV:n suositukseen, jonka mukaan vakavaraisuusasetuksen 129 artiklassa tällä hetkellä säädetyillä etuoikeuskohtelun mukaisilla riskipainoilla ja kyseisen asetuksen 336 artiklan 3 kohdassa säädetyillä erityisriskiä koskevilla omien varojen 1 Suositus EU COM 1 (ks. EPV:n raportti, s. 148). 3

4 vaatimuksilla mahdollistetaan edelleen ehdot täyttävien katettujen joukkolainojen asianmukainen vakavaraisuuskohtelu. Riippumatta edellä esitetystä EPV:n raportti osoittaa, että katettuja joukkolainoja koskevissa kansallisissa laeissa on varsin merkittäviä eroja tarkasteltaessa joitakin keskeisiä teknisiä näkökohtia ja erityisesti näiden instrumenttien turvallisuuteen ja läpinäkyvyyteen liittyviä näkökohtia. Perustellakseen etuoikeutetun vakavaraisuuskohtelun jatkamista EPV suosittaa katettuja joukkolainoja koskevien kansallisten lakien lähentämistä raportissa esitettyjen parhaiden käytäntöjen periaatteiden pohjalta. Tällaista lähentämistä ei kuitenkaan voida saavuttaa pelkästään vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan mukaisiin hyväksymiskriteereihin tehtävillä muutoksilla, koska kyseisen artiklan soveltamisala rajoittuu vain osaan näistä rahoitusinstrumenteista. Sen vuoksi komissio aikoo pyytää sidosryhmiltä palautetta siitä, olisiko EU:ssa tarkoituksenmukaista vahvistaa katettuja joukkolainoja koskeva yhdennetty säännöstö ja, jos olisi, missä muodossa se olisi annettava. Tätä varten komissio aikoo laatia erityisen katettuja joukkolainoja koskevan kuulemisasiakirjan, kuten 18. helmikuuta 2014 annetussa pääomamarkkinaunionia koskevassa vihreässä kirjassa ilmoitettiin. Vakavaraisuusasetuksen 503 artiklan 2 kohdassa käsitellyistä seikoista komissio toteaa seuraavaa: Etuoikeuskohtelun mukaisia riskipainoja olisi sovellettava edelleen yhtenäisesti kaikkiin ehdot täyttäviin katettuihin joukkolainoihin tekemättä eroa omaisuusluokkien tai lainojen myöntämisjäsenvaltioiden välillä. Komissio haluaisi kuitenkin keskustella sidosryhmien kanssa siitä, olisiko asianmukaista i) korvata vakavaraisuusasetuksen 129 artiklassa säädetyt ylätason edellytykset perusteellisemmilla hyväksymiskriteereillä ja ii) merkitä vakuudelliset rahoitusvälineet taseeseen käyttäen katettujen joukkolainojen kaltaisia rakenteita, joiden vakuutena on lainoja, joilla rahoitetaan rahoitusalan ulkopuolista toimintaa sovellettaessa hypoteettista EU:n lainsäädäntö-/sääntelykehystä (ks. tämän kertomuksen kohta nro 2). Vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan mukaisiin hyväksymiskriteereihin sisältyviä vaatimuksia julkistamisesta sijoittajille ei pitäisi muuttaa tässä vaiheessa. Komissio aikoo kuitenkin pyytää sidosryhmiltä palautetta siitä, olisiko liikkeeseenlaskijoille tarkoituksenmukaista asettaa yksityiskohtaisia ja johdonmukaisia julkistamisvaatimuksia, jotka liittyvät eurooppalaisten katettujen joukkolainojen ja niiden katteena olevien kohdeetuuksien luotto-, markkina- ja likviditeettiriskeihin, ja jos vastaus on kyllä, millä tavalla tämä olisi toteutettava. Tässä vaiheessa ei pitäisi tehdä muutoksia vakavaraisuusasetuksen 129 artiklaan ottaen huomioon riski, jolle liikkeeseenlaskijalaitoksen muut velkojat altistuvat. Katettujen joukkolainojen haltijoita suosiva varojen vakuussidonnaisuus vaikuttaa riskiin, joka kohdistuu liikkeeseenlaskijoiden muihin velkojiin, mutta tähän ongelmaan on puututtu direktiivissä 2014/59/EU (direktiivi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytysja kriisinratkaisukehyksestä) säädetyllä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksella. Lisäksi valvontaviranomaiset ja makrotason valvonnan vakaudesta vastaavat viranomaiset seuraavat tilannetta jatkuvasti. KOHTA NRO 2: ONKO ETUOIKEUSKOHTELUN MUKAISIA RISKIPAINOJA ASIANMUKAISTA SOVELTAA ILMA-ALUSLAINOIHIN? 4

5 Vakavaraisuusasetuksen 503 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä osassa annetaan komissiolle tehtäväksi antaa kertomus siitä, olisiko katetut joukkolainat, joiden vakuutena on ilmaaluslainoja (ilma-aluspanttioikeudet), katsottava tietyin edellytyksin vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan mukaiseksi hyväksyttäväksi omaisuuseräksi. Tällaiset katetut joukkolainat eivät ole tällä hetkellä hyväksyttäviä kyseisen artiklan mukaisesti. EPV totesi tältä osin katsovansa raporttiin sisältyvän laadullisen ja määrällisen näytön perusteella, että luottoja, joiden vakuutena on ilma-aluspanttioikeuksia, ei olisi asianmukaista sisällyttää niihin kohde-etuusluokkiin, joihin on hyväksyttyä soveltaa vakavaraisuusasetuksen 129 artiklassa säädettyä etuoikeuskohtelun mukaista riskipainoa. 2 Komissio ottaa huomioon EPV:n aiheesta laatiman analyysin ja suosituksen eikä aio ehdottaa tässä vaiheessa vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan muuttamista siten, että ilma-aluslainat sisällytettäisiin hyväksyttäviin omaisuuseriin. Komissio aikoo kuitenkin pyytää sidosryhmiltä palautetta sellaisten arvopapereiden asianmukaisesta kohtelusta, joiden vakuutena olevilla luotoilla rahoitetaan rahoitusalan ulkopuolista toimintaa (ts. ilma-alusten lisäksi myös laivoja ja pk-yritysten lainoja). Komissio pitää erittäin tärkeänä oikean tasapainon löytämistä, kun tarkastellaan yhtäältä katettujen joukkolainojen ja muiden vakuudellisen luotonannon muotojen asianmukaista vakavaraisuuskohtelua sekä toisaalta talouskasvuun kohdistuvaa myönteistä vaikutusta, joka mahdollisesti saadaan kannustettaessa tervettä lainanantoa reaalitaloudelle ja hyödynnettäessä katettujen joukkolainojen kaltaisia rakenteita, joissa käytetään näitä omaisuuseriä vakuutena. KOHTA NRO 3: ONKO ETUOIKEUSKOHTELUN MUKAISIA RISKIPAINOJA ASIANMUKAISTA SOVELTAA TAATTUIHIN ASUNTOLAINOIHIN? Vakavaraisuusasetuksen 503 artiklan 3 kohdan toisessa osassa annetaan komissiolle valtuudet antaa kertomus siitä, olisiko katetut joukkolainat, joiden takauksena on asuntolainoja, katsottava tietyin edellytyksin vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan mukaisiksi hyväksyttäviksi omaisuuseriksi. Taattuihin asuntolainoihin sovelletaan tällä hetkellä 129 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädettyjä hyväksyttävyysvaatimuksia. EPV totesi tältä osin katsovansa raporttiin sisältyvän laadullisen ja määrällisen näytön perusteella, että asuntolainoihin, joiden vakuutena on takaus, on asianmukaista soveltaa edelleen etuoikeuskohtelun mukaista riskipainoa. EPV katsoo kuitenkin, että vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tällä hetkellä olevien hyväksymiskriteerien lisäksi olisi pohdittava seuraavien lisäkriteerien ottamista mukaan: Katettuja joukkolainoja koskevassa kansallisessa lainsäädäntö-/sääntelykehyksessä ei pitäisi mahdollistaa luotonottajien kohdistaa katepooliin sisältyviin lainoihin kiinnityspanttia. Katettuja joukkolainoja koskevan kansallisen lainsäädäntö-/sääntelykehyksen ei pitäisi asettaa laillisia esteitä sille, että katettuja joukkolainoja koskevan ohjelman hallinnoija kohdistaa katepooliin sisältyviin lainoihin kiinnityspantin tilanteessa, jossa katetun joukkolainan liikkeeseenlaskija on joutunut maksukyvyttömäksi tai kriisinratkaisumenettelyyn ja jossa takausta ei jostain syystä enää ole. 3 2 Suositus EU COM 2-A (ks. EPV:n raportti, s. 111). 3 Suositus EU COM 2-B (ks. EPV:n raportti, s. 123). 5

6 Komissio katsoo, että ehdot täyttäviä taattuja asuntolainoja on asianmukaista kohdella edelleen hyväksyttävinä omaisuuserinä. EPV:n suosittamista lisäkriteereistä ensimmäinen sisältyy jo nyt vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan hyväksyttävyysvaatimuksiin. Komissio aikoo pyytää sidosryhmiltä palautetta toisesta lisäkriteeristä. KOHTA NRO 4: 496 ARTIKLAN MUKAISEN POIKKEUKSEN UUDELLEENTARKASTELU Alakohta 4.1: Poikkeuksen myöntäminen katetuille joukkolainoille, joiden vakuutena on arvopaperistamisvälineitä Vakavaraisuusasetuksen 503 artiklan 4 kohdassa annetaan komissiolle tehtäväksi tarkastella uudelleen 496 artiklassa tarkoitetun poikkeuksen asianmukaisuutta ja sitä, olisiko sitä sovellettava muihin katettujen joukkolainojen muotoihin. Kyse on poikkeuksesta, joka myönnetään vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan 1 kohdan d ja f alakohdassa vahvistetusta 10 prosentin rajoituksesta, jota sovelletaan ranskalaisten FCC-rahastojen liikkeeseen laskemiin etuoikeusasemaltaan parhaimpiin osuuksiin tai niitä vastaaviin arvopaperistamisvälineisiin. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luottolaitoksille kyseisen poikkeuksen 31. joulukuuta 2017 saakka. Selvyyden vuoksi tässä kertomuksessa olevien viittausten arvopaperistamisvälineisiin on ymmärrettävä kattavan FCC-rahastojen liikkeeseen laskemat etuoikeusasemaltaan parhaimmat osuudet. EPV katsoo, että arvopaperistamisvälineiden käyttöön katteena olevina omaisuuserinä yli edellä mainitun 10 prosentin kynnysarvon liittyy mittavia vakavaraisuuteen liittyviä ongelmia pääasiassa seuraavista syistä: i) katettujen joukkolainojen ja niiden vakuutena olevien arvopaperistamisvälineiden etuoikeusluokan muodostama kaksitasoinen rakenne monimutkaistaa oikeudellista ja toiminnallista tilannetta entisestään; ii) vakavaraisuusasetuksen 496 artiklassa säädettyyn poikkeukseen liittyvästä edellytyksestä, jonka mukaan etuoikeusasemaltaan parhaiden arvopaperistamisosuuksien tukena olevan suuririskisimmän arvopaperistamisosuuksien etuoikeusluokan on säilyttävä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijan ryhmän jäsenellä liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden tapauksessa, voi aiheutua eturistiriitoja; ja iii) läpinäkyvyyttä ja asianmukaista huolellisuutta koskevissa vaatimuksissa voi olla ristiriitoja katettuja joukkolainoja koskevan ohjelman ja kohde-etuutena olevien arvopaperistamisvälineiden välillä. Näiden huolenaiheiden perusteella EPV pitää asiamukaisena, että vakavaraisuusasetuksen 496 artiklassa tällä hetkellä säädetty etuoikeusasemaltaan parhaita arvopaperistamisosuuksia koskeva poikkeus 10 prosentin rajoituksesta poistetaan 31. joulukuuta 2017 jälkeen. 4 Vaikka arvopaperistamisvälineitä sisältävien rakenteiden kaksitasoisuus voi vähentää rakenteiden läpinäkyvyyttä ja monimutkaistaa niiden hoitoa riskien vähentämisen kannalta verrattuna yksitasoisiin rakenteisiin, osa EPV:n esille ottamista ongelmista voidaan mahdollisesti ratkaista käyttämällä yksinkertaisia ja läpinäkyviä rakenteita. Komissio olisi halukas keskustelemaan sidosryhmien kanssa yleisemmin arvopaperistamisvälineiden hyväksymisestä katteena oleviksi omaisuuseriksi, kriteereistä ja rajoituksista, joita olisi sovellettava arvopaperistamisvälineisiin, sekä näiden seikkojen vaikutuksista pääomamarkkinaunionihankkeen yhteydessä esitettyyn yksinkertaisia, avoimia ja vakiomuotoisia arvopaperistamisosuuksia koskevaan komission aloitteeseen. 4 Suositus EU COM2 C (EPV:n raportti, s. 128). 6

7 Alakohta 4.2: Poikkeuksen myöntäminen katetuille joukkolainoille, joiden vakuutena on muita katettuja joukkolainoja EPV panee merkille, että vakavaraisuusasetuksen 496 artiklassa säädetty poikkeus on myönnetty ainakin yhdessä jäsenvaltiossa ryhmän sisäisille katettuja joukkolainoja koskeville rakenteille. Näissä rakenteissa saman ryhmän jäsenten liikkeeseen laskemat katetut joukkolainat yhdistetään erillisessä oikeushenkilössä, joka laskee katettuja joukkolainoja liikkeeseen lopullisille sijoittajille. EPV suosittaa näiden rakenteiden osalta, että komissio tutkisi tarkemmin, voitaisiinko vakavaraisuusasetuksen 129 artiklaan lisätä erityinen säännös, joka mahdollistaisi vakavaraisuusasetusta noudattavien katettujen joukkolainojen ryhmän sisäisten siirtojen hyväksymisen ehdot täyttäväksi vakuudeksi. Vaikuttaa siltä, ettei tällaisella säännöksellä lisätä vakavaraisuuteen liittyviä riskejä edellyttäen, että yhteisö on integroitunut ryhmään riittävän hyvin. 5 Komissio on tietoinen siitä, että rakenteisiin, joihin sisältyy muiden katettujen joukkolainojen vakuutena olevia katettuja joukkolainoja, ei liity samoja monimutkaisuusongelmia kuin transaktioihin, joiden vakuutena on arvopaperistamisvälineitä, sillä katetut joukkolainat ovat mahdollisesti ominaisuuksiltaan yhdenmukaisempia transaktion molemmilla tasoilla. Lisäksi eri liikkeeseenlaskijoiden katettujen joukkolainojen yhdistämistä vakuutena oleviksi omaisuuseriksi kannattaisi harkita sallittavaksi yleisesti eikä vain ryhmän sisäistä rahoitusta varten. Monien jäsenvaltioiden pienemmät katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijat ovat esimerkiksi käyttäneet tämäntyyppisiä rakenteita yleisesti keinona kasvattaa liikkeeseenlaskun kokoa yhdistämällä katepoolinsa, jolloin ne saattavat päästä pääomamarkkinoille paremmilla taloudellisilla ehdoilla kuin kukin yksittäinen liikkeeseenlaskija. Tämän vuoksi komissio aikoo jatkaa sidosryhmien kuulemista sellaisten katettuja joukkolainoja koskevien rakenteiden asianmukaisesta lainsäädäntö- ja sääntelykohtelusta, joihin on yhdistetty muiden liikkeeseenlaskijoiden alulle panemia tai liikkeeseen laskemia vakuutena olevia omaisuuseriä. Tässä yhteydessä olisi käsiteltävä myös rakenteita, jotka sisältävät nykyisenkaltaisia ryhmän sisäistä rahoitusta varten liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja. PÄÄTELMÄT Kohdat nro 1, 2 ja 3 Komissio ei ehdota vakavaraisuusasetuksen 129 artiklan muuttamista tässä vaiheessa kohdissa nro 1, 2 ja 3 esille otettujen seikkojen suhteen. Muutosten tekeminen ennen kuin sidosryhmät ovat saaneet tilaisuuden ottaa kantaa kunkin kuulemisasiakirjassa esitellyn toimintavaihtoehdon suhteellisiin vahvuuksiin olisi melko hyödytöntä. Tarkasteltuaan saamansa palautetta komissio saattaa esittää lainsäädäntöehdotuksia, joilla tehdään mahdollisesti kohdennettuja muutoksia vakavaraisuusasetuksen 129 artiklaan tai joilla kumotaan kyseinen artikla, jos se korvataan katettuja joukkolainoja koskevalla säännöstöllä. Kohta nro 4 Komissio tarkastelee sidosryhmiltä saamaansa palautetta kuulemisasiakirjasta ennen kuin se tekee päätöksen siitä, olisiko 496 artiklan mukaisen poikkeuksen annettava raueta, olisiko 5 Ks. alaviite EPV:n raportin sivulla

8 siitä tehtävä pysyvä vai olisiko se korvattava katettuja joukkolainoja koskevalla säännöstöllä. Tällainen säännöstö voisi sisältää säännöksiä katettuja joukkolainoja koskevista rakenteista, joiden vakuutena on arvopaperistamisvälineitä. Sama koskee 496 artiklan mukaisen poikkeuksen soveltamista muihin katettujen joukkolainojen tyyppeihin, erityisesti alakohdassa nro 4.2 mainittuihin katettuja joukkolainoja koskeviin yhdistettyihin rakenteisiin. 8