Karkkilan kaupunkipuron pilottikartoitus

Transkriptio

1 Karkkilan kaupunkipuron pilottikartoitus Kutusoraikko-seurantaprojektiin liittyvä valokuvaamiseen perustuvan kartoitusmenetelmän kuvaus ja testaus Henrik Kettunen, KTM, iktyonomi ja valokuvaaja 2014

2 Johdanto Karkkilan kaupunkipuron pilottikartoituksen tarkoitus oli testata menetelmää missä pikaisella läpikävelyllä kuvataan enemmän tai vähemmän koko purouoma, ja jälkeenpäin kuvien perusteella tehdään arvio puron nykytilasta, mahdollisista ongelmista, potentiaalista tai luontoarvoista. Tarkoituksena on pohjustettavaa kutusoraikko-seurantaprojektia varten kokeilla miten hyvin valokuvin voidaan koota aineistoa tarvittaessa myöhemminkin tulkittavaksi puron luonnontilan, ongelmien tai kunnostusmahdollisuuksien arviointiin. Kuvien kautta uomaa ja ympäristöä voi etätyönä arvioida jälkeenpäin eri asiantuntijan toimesta. Kuvien tulkinta vie vain murto-osan siitä ajasta mikä menee uoman läpikävelyyn ja kuvaamiseen. Monilla kalamiehilläkin saattaa olla toive jotenkin pystyä edistämään taimenkannan oloja jos vain osaisi tai tietäisi miten. Ajatuksena hankkeessa on että kuka tahansa voi kameralla tehdä arvokasta dokumentointia ja kuvillaan auttaa tutkijoita tai asiantuntijoita kokoamaan arvokasta tietoa joko luonnonsuojelullisesti tai kalataloudellisesti arvokkaista tai potentiaalisista pienemmistä virtavesistä. Suomessa pienvesiä kartoitettiin ympäristöhallinnon toimesta 90-luvun alussa. Näiden kartoitusten jälkeen monet purot ovat voineet muuttua moneen kertaan, ja ihan mihin tahansa suuntaan. Monet silloin peratut ovat saattaneet palautua olennaisesti lähemmäksi luonnontilaa, tai päinvastoin. Valtiohallinnon resurssit erilaisiin luontoselvityksiin ovat tasaisesti vähentyneet, eikä purovesien laajempia kalataloudellisia tai luontoarvojen kartoituksia ei ole suunniteltu. Siksi tässä on erityisesti lähdetty siitä ajatuksesta, että yritämme kehittää menetelmän, missä mahdollisimman suurella vapaaehtoisten panoksella ja minimaalisella asiantuntijoiden ajankäytöllä voitaisiin kerätä mahdollisimman paljon täydentävää tietoa arvokkaista purovesistä ja niiden kunnostustarpeista. Tausta-ajatus sille, että toimintaan kannustetaan kalastuksen ja luontokuvauksen harrastajia, on sen osoittaminen, että myös alan harrastajat voivat halutessaan havainnoimalla ja kuvaamalla kerätä hyödyllistä tietoa, ja sitä kautta vaikuttaa lähialueensa tilaan. Asian voi siis osin nähdä kotiseututyönä, ympäristökasvatusprojektina tai vaihtoehtoisesti pienvesi-inventointina. Samalla kun luontokuvauksen tai kalastuksenharrastajat osallistuisivat tällaisiin kartoituksiin, oppivat he samalla kuvia tulkitsevilta asiantuntijoilta tai kokeneemmilta vapaaehtoiskartoittajilta monia asioita vesiensuojelusta, hulevesien käsittelystä, taimenen ekologiasta ja kutukäyttäytymisestä sekä puroluonnosta mahdollisesti löytyvistä uhanalaisista lajeista. Tällaisen kartoittamisurakan jälkeen itse talkookunnostuksiin osallistumisella ympyrä sulkeutuu ja aktiivisesta puroluonnon ystävästä / kala-aktiivista tulee ajan kanssa oman lähiympäristön aktiivinen vesistötarkkailija, uudenlainen pienvesien kalaosaaja. Tämäpäivän luontokuvauksessa harrastajat välittävät jo hyvin paljon kuvauskohteista, ja haluavat yhä useammin toimia aktiivisesti kohteiden säilyttämiseksi, kuvaamalla vaikuttaa. Sama koskee monia kalastuksenharrastajia. Halutaan tietää että missä tilassa luonnonvaraiset taimenkannat ovat, ja toimia käsin kalastusmahdollisuuksien turvaamiseksi. Haluamme osaltamme esimerkin kautta näyttää miten on mahdollista uutta tietoa tuottamalla olla myötävaikuttamassa ja edistämässä parempaa ymmärrystä myös pienvesi-asioille ja siten täydentää sellaista virtavesien kunnostustoimintaa mitä maassamme varsin yleisesti on tehty ja osin yhä isommissa uomissa vielä tehdään. Olennaista on ymmärtää rakentavan vuoropuhelun ja yhteistyön merkitys. Päällekkäisyyksiä kannattaa välttää. Ennen esimerkkikartoituksen aloittamista keskustelimme Karkkilan ympäristölautakunnan edustajan, osakaskunnan sekä kalastusalueen puheenjohtajan kanssa, ja varmistimme että kartoitukselle on tarvetta, etteivät asiat ole jo entuudestaan tutkittu ja tiedossa, ja että selvitykseen suhtaudutaan positiivisesti.

3 Kartoituksen suunnittelu ja toteutus Yks lähtökohta kartoitukselle on löytää sellainen puro- tai virtavesi mistä ennestään ei ole tuoretta tietoa, mutta joka kartan ja lähialueen muiden vesistönosien perusteella olisi kiinnostava. Vapaaehtoiset voivat toki tehdä kartoituksia myös sen perusteella mikä on heitä henkilökohtaisesti kiinnostava alue. Jos kartoituksella halutaan esimerkiksi tietää mitkä ovatsuosikkipuron vedelaatuun vaikuttavat tekijät, niin se selviää kartoittamalla mahdollisimman laaja yläpuolinen alue. Usein kun kulkee puroa ylös-, tai alaspäin, niin veden väri, laatu ja luonne saattavat muuttua hyvinkin nopeasti toisenlaiseksi. Usein latvat ovat kirkasvetisempiä, ja alaspäin mentäessä vesi samenee. Koko yläpuolinen valuma-alue vaikuttaa virtaamiin ja vedenlaatuun. Ennen liikkeelle lähtöä on olennaista suunnitella reitti kartalla. Peruskartan korkeuskäyriä tutkimalla voi hahmottaa valuma-alueen, eli sen mistä kaikkialta yläpuolinen valuma-alue kerää vetensä. Joillain kunnilla on myöäs paikkatietopalvelu, josta vesistön valuma-alueen voi valita kartalle. Esim. Helsingissä. Peruskartat löytyvät netistä esim. os. Sieltä voi valita jonkun sopivan osuuden minkä kartoittaa. Jos puronvartta liikkuu tavallisen rauhallisesti, välillä kuvaten, voi kilometrin kävelyyn arvioida kuluvan noin tunti. Hyödyllisintä on kävellä rauhassa - silmät, korvat ja sieraimet auki. Jos kartoittaessa kiirehtiä, niin voi jäädä jotain olennaista huomaamatta, tai kuvaamatta. Keskeisiä kartoituksessa huomioitavia asioita ovat virtapaikkojen sijainti sekä suurimmat pudotuskorkeudet. Yhtälailla tärkeätä on havainnoida onko uomassa sorapohjia, eli potentiaalista kutupaikkaa, mahdollisia, osittaisia tai täydellisiä vaellusesteitä. Suurimmat putoukset on hyvä saada kuviin, ja mielellään jollain mittatikulla että siitä hahmottaisi kuinka suuri putous on. Kutusoraikkojen puhtaana pysymisen kannalta olennaista on kiinnittää huomiota siihen että löytyykö sortuvia rantoja tai jotain yksittäisiä kiintoaineskuormituksen lähteitä. Jos taas on kiinnostunut mökkitontin taimenista, ja siinä lähistöllä olevia kutualueista, niin taimenen kasvamisen ja kasvuvaelluksen kannalta kiinnostavaa on periaatteessa koko alapuoleinen alue. Jos taimen on fokuksessa, niin pitää osata arvioida kuinka laajalle taimen lähtee kasvuvaellukselle, että voi ymmärtää mitkä ovat taimenen toimivan elinkierron mahdollisuudet ja pullonkaulat. Jos purossa on suurempia poteroita tai suvantoja, niin puro voi olla sellainen että osa taimenista elää koko ikänsä siinä. Yleensä ainakin pienemmät purot ovat ensisijaisesti kutu- ja poikasalueita. Monesti taimen muuttuu noin 20 sentisen pituisena vaeltavaksi. Ja vaikka ei muuttuisikaan varsinaiseksi vaellustaimeneksi, niin yleensä taimen vaatii suurempaa ympäristöä, eli syvempää vettä mitä isommaksi kasvaa. Jos kartoitetaan purovesiä, niin kutu- ja poikasvesien ohella on hyvä koittaa katsoa myös löytyykö purosta sellaisia poteroita jotka ovat riittävän syviä ja tilavia että voisivat toimia talvehtimiskuoppina. Pienessä purossa taimenet siirtyvät talveksi matalista varsinaisesta virrasta syvempiin kuoppiin. Jos puro on pahasti liettynyt tai luontaisesti matala, niin kookkaammilla paikallisilla kaloilla ei ole siellä elintilaa. Osa taimenista vaeltaa vain lähimpään isompaan suvantoon, ja elää astetta syvemmässä virtavedessä koko ikänsä. Osa vaeltaa ensimmäiseen tai toiseen järveen. Osa taimenkannasta siis vaeltaa merelle asti. Osa jää helposti myös jonkun vaellusesteen taakse, eikä pääse palaamaan. Olennaista on löytää potentiaalisia taimenen kutu- ja poikasalueita. Jos siellä on tehty syksyisin kutuhavaintoja, niin on hyvin todennäköistä että siellä on sekä vaeltavia että osin myös pidemmän

4 vaelluksen tehneitä emoja. Jos alueen alapuolella on vaelluseste on varsin todennäköistä että elvytetty poikastuotanto ruokkii poikasia alapuoleiselle alueelle. Samalla logiikalla jos tutkimuskohde sijaitsee jonkun vaellusesteen alapuolella, niin osa kututaimenista saattaa oikeammin olla peräisin jostain yläjuoksun puolelta, seuraava yläpuolisen padon takaa. Taimenen kannalta kannattaa ehkä priorisoida sellaisten alueiden lähivesiä, missä varmasti tietää että taimenta on, mistä taimenten olisi helppo päästä tutkittavalle alueelle. Toteutus on ensisijaisesti kävelyä ja kuvaamista. Kuvatessa kannattaa mieluiten käyttää järjestelmäkameraa jollakin laajakulmaobjektiivilla. Mieluiten kuvaus kannattaa tehdä ilman salamaa. Jos joutuu käyttämään salamaa, niin tausta saattaa helposti jäädä liian tummaksi. Silloin taustaan saattaa myös kadota näkymättömiin jotain olennaista. Kamera voisi olla sanokaamme TV asennossa, ja valotusajaksi 1/125 s. Silloin laajakulmalla saa aika vapaasti huiskia, eikä kuva tärähdä ja on silti riittävän valoista. Jos on vähän pilvinen ilma, niin herkkyys voi olla sanokaamme 2500 asa. Aurinkoisella ilmalla herkkyys voi olla olennaisesti alhaisempikin. Jos kuvausilma on pilvinen, niin valokin on pehmeä, ja koko ruudun yskityiskohde erottuu paremmin. Kovassa valossa helposti tulee kovaa kontrastia ja kuvaan tulee helposti osin ylivalottuneita, ja samaan aikaa myös reilusti alivalottuneita kohtia. Pilvisellä kelillä valo on tasainen ja sopiva kaikkiin ilmansuuntiin. Jos mahdollista niin kuvatessa kannattaa suosia sitä että kuvaa yleiskuvia koko ajan samaan suuntaan kuin mihin liikkuu. Silloin kuvan katsoja hahmottaa paremmin etenemistä ja sen miten kuvat kuuluu toisiinsa. Kuva kannattaa ottaa noin metrin välein. Silloin kuvien väliin mitä ilmeisimmin ei jää mitään kovin olennaista. Jos on kova valo, niin kannattaa aina valita mielummin kuvaaminen myötävaloon, kontrasti on silloin pienempi ja värit ovat paremmat. Muuten ei ole väliä että kartoitatko pätkän ylhäältä alaspäin, vai alavirrasta ylöspäin. Jos ilma on kirkas, niin silloin voi olla hyvä käyttää polarisoivaa suodatinta. Suodatin poistaa pinnan heijastuksia. Näin puron kivet ja soran saa kuvissa paremmin näkyviin. Yksityiskohtakuvia kannattaa ottaa koskipaikoista, sorapatjoista, patoavista rakenteista, uomaan laskevista putkista, ym. tavallisest poikkeavasta. Kartoituksessa otetut kuvat kannatta pienentää johonkin sopivaan kokoon jotta olisivat riittävän kevyitä, mutta riittävän isoja, jotta näytöltä näkee mahdsollisimman paljon yksityiskohtia. Jos kuvan pienentää sanokaamme 1200*800 kokoon, niin 300 kuvaa olisi todennäköisesti alle 200 Mt, ja suhteellisen helposti läpi katsottavissa. On ehdotettu että kuvat koottaisiin nettiin jonkinlaiseksi valtakunnalliseksi puropankiksi kala- sekä ympäristöhallinnon suunnittelun työkaluksi. Kartoituskuvat on tarkoitus siirtää Cartinan my-pictures kuvapilveen mistä kuka tahansa voi niitä päästä katsomaan 900*600 pikselin kokoisina. Cartinan pilveen on kartoittajien mahdollista saada omat tunnukset jotta voisivat jatkaa puropankin täydennystä. Karkkilan kaupunkipuro mitä siitä tiedettiin entuudestaan? Puro tiedettiin hyvin lähdepitoiseksi, ja sen takia siinä on periaatteessa lähtökohtaisesti hyvät puitteet lohikalojen kutu- ja poikasalueeksi. Ennestään tiedetään että purossa on ilmeisesti ollut taimenia sekä ainakin puronieriää. Osin ovat olleet istutusperäisiä, mutta osin lisääntyneet luontaisesti. Nykytilasta ei ole monelta vuodelta mitään tietoa. Asiasta on keskusteltu mm. iktyonomien Jussi Aaltosen sekä Olli Toivosen kanssa. Allekirjoittanut on joskus 90-luvulla käynyt purolla, kun Karkkilassa vaikuttanut kunnostusaktiivi Ahti Joutsensalmi on esitellyt kyseistä puroa ja sen kalastoa. Yleinen käsitys oli että kalat ainakin 90-luvulla kalat lisääntyivät vielä kohtuullisen hyvin. Silloin ne puron parhaat paikat olivat nykyisen Yrittäjätien ja Vanjoen pääuoman välisellä alueella.

5 On ajateltu että puro olisi kriittisen tärkeä pääuoman kalastolle, koska se sijaitsee Vanjoen alimman vaellusesteen alapuolella, ja on etenkin runsasvetisinä syksyinä potentiaalinen kutupaikka Karjaanjoen pääuomassa eläville taimenille. Kudun onnistuessa tällainen pieni puro voisi tuottaa hyvinkin merkittävän määrän pienpoikasta, mistä ne ravinto- ja elintilakilpailun seurauksena jo ensimmäisestä kesästä alkaen valuisivat pääuomaan jatkamaan kasvua. Kutupuro voisi merkittävällä tavalla ruokkia pääuomaan luonnonpoikasia, joita Pyhäjärven alapuoleisen pääuoman kosket eivät ilmeisesti jostain syystä pysty tuottamaan luonnonpoikasia. Yleinen olettamus on että Pyhäjärven alapuolella Vanjoki lämpiää kesähelteillä. Korkea lämpötila saattaa hellejaksoina nousta lohikaloille tappavan korkeaksi astetta voi olla monille lohikaloille jo liikaa. Tämän takia tällaiset lähdepurot toimii pääuoman kalojen vilvoittelupaikkoina. Lähdepitoisuuden takia oletetaan että ne vetävät kututaimenia puoleensa syksyllä kudun aikaan. Tämä takia myös lähdepitoiset sivupurot kannattaisi ottaa hyvään tarkkailuun ja huolehtia siitä että vedenlaatu niissä säilyy hyvänä. Kaupunkipurojen elvyttämisestä on erittäin hyviä kokemuksia monista suurkaupungeista. Monissa muissa vesistöissä on viimeisen 20 vuoden aikana voitu osoittaa että pienet kutupurot ovat olennaisella tavalla voineet täydentää pääuoman kalastoa ja sitä kautta kunnostuksilla saatuja hyötyjä. Helsingin Longinoja on tällainen esimerkkikohde. Olettamus on, että Karkkilassa kartoitetussa purossa kutu onnistumaan niin sillä voisi olla hyvin merkittävä positiivinen vaikutus Pitkälänkosken kalastoon, jossa nykyisellään ei ole taimenia käsittääksemme juurikaan. Tärkeä oli selvittää että onko purossa puronieriää vielä, ja tai mahdollisesti taimenia. Jos purossa olisi puronieriää, niin se olisi huono uutinen, koska puronieriä saattaa lähdepitoisissa kylmävetisissä puroissa pahimmassa tapauksessa syrjäyttää taimenen kokonaan. Kartoitukseen lähdettiin varsin ennakkoluulottomasti. Olihan kartoituksen ensisijainen tarkoitus testata purovesien valokuvaamisen perustuvan kartoitusmenetelmää. Ylimääräisenä sivutuotteena saadaan ehkä selville purosta jotain uutta ja kiinnostavaa. Jos uusi tieto hyödyttää jotenkin purovesien tai taimenen elvyttämistä, niin se on vain boonusta. Kartoittaminen ja havainnot Henrik Kettunen ja Mari Elal suorittivat puron kartoituksen Kuvia otettiin kahdella kameralla yhteensä noin 350. Kiinnostavimmista kohdista toki useampia ruutuja. Nämä tiivistettiin 185 kuvan sarjaksi joka ladattiin pilveen. Tällä kerralla toinen kartoittaja oli kokenut asiantuntija ja tehnyt pienvesi-inventointeja jo 25 vuotta sitten, kun pienvesiä valtion toimesta vielä kartoitettiin. Nyt periaatteessa keskityttiin puron kuvaamiseen, ja siihen miten kuvien kautta voidaa saada puron nykytilasta, muutoksista ja riskeistä luotettava käsitys kuvien kautta. Havainnot perustuvat toki osin siihen mikä suoraan nähtiin maastossa, joskin vastaavat käsitykset näkyvät hyvin myös kuvissa. Periaatteessa kaikki valuma-alueen maankäyttö saattaa jollain pienellä tai suuremmalla tavalla vaikuttaa puron vedenlaatuun. Myös se miten sadevesiviemärit on vedetty vaikuttaa siihen miltä alueilta vedet valuvat jätevesiviemäriverkostoon tai sadevesiviemärin kautta puroon. Siitä meillä ei ole tietoa. Piirsimme suuntaa-antavan valuma-aluekartan. Katso liite 1. Siitä katsoimme suurinpiirtein mistä uoma latvoilta alkaa ja lähdimme sieltä kävelemään alaspäin noin 15 metrin välein kuvaten. Kävimme myös kävelemässä kaksi pienempää sivu-uomaa. Yhteensä kävelimme ja kuvasimme noin 3 kilometriä puro-uomaa alas aina Vanjoelle asti. Lähtöpisteessä, kahden haaran latva-alueet oli jokin aika sitten hakattu täysin paljaaksi. Metsäkoneella metsäpohjaa oli jonkin verran myllätty, minkä lisäksi itse uomaakin oli lyhyeltä matkalta kaivettu auki. Siitä alaspäin uoma mutkitteli varsin luonnontilaisen oloisena aina

6 hautausmaan kulmille asti. Hautausmaan tiepenkka on selkeästi aiemmin ollut kohtuullisen jyrkkä ja maa-ainesta joutunut isoja määriä uomaan. Nykyisin eroosiota ja kiintoaineen huuhtoumaa ei enää pahemmin ole. Soraikotkin näyttivät suhteellisen puhtailta. Hautausmaan kohdalla tosin oli kaksi noin metrin kynnystä jotka toimivat vaellusesteenä ainakin pienemmille kaloille. Erilaisia tierumpuja tai vastaavia putkijaksojahan purossa oli yhteensä 10. Osa niistäkin saattaa toimia vaellusesteinä, ainakin ylöspäin pyrkiville kaloille. Pohjavedet näyttävät puskevan paljon hapetonta vettä hyvin monesta lähteestä. Kaikkialta vain hapetonta vettä, eli sellaista ruosteen väristä sakkaa. Tämä saattaa kertoo siitä että pohjavesiin on joutunut paljon happea kuluttavaa ainesta tai kemikaalia. Latva-alueiden maankäyttö saattaa vaikuttaa osaltaan asiaan. Esimerkiksi ne sähkölinjojen viereisillä hakkuilla voi osin olla jotain osuutta tähän. Myös kaikki muut toiminta pohjavesialueella tai hulevedet voivat vaikuttaa asiaan. Korpitien kohdalla uomassa oli myös lankkujen avulla muodostettu patoallas. Ilmeisesti kasteluveden pumppausta varten. Letkut näkyivät rinteessä. Pumppu oli kerätty ilmeisesti talveksi talteen. Keinotekoinen puurakennelma saattaa rajoittaa kalojen kulkua uomassa, ja jos kuivimpaan aikaan virtaus on pieni, niin runsas kasteluvedenotto sattaa kohtalokkaalla tavalla kuivattaa virtauksen. Yleensä kasteluvettä tarvitaan eniten samaan aikaan kun se pieni virtaus on kesähelteillä myös kaloille ja puron eliöille kriittisen tärkeä. Kiinnostavimmat olemassaolevat laajimmat kutualueet ovat Yrittäjätien alapuolella. Kohde on ehdottomasti erittäin potentiaalista taimenen kutu- ja poikasaluetta. Millään soraikolla ei nähty kutukalojen kaivamisen jälkiä. Vesi oli koko puron alueella sen verran kirkasta, että kaloja olisi kyllä pitänyt helposti nähdä, jos niitä olisi ollut vähääkään enemmän. Siltä osin yleisvaikutelma purosta oli se, että siinä ei tällä hetkellä ole kalaa, tai niitä on hyvin vähän. Jonkin verran kalahavainnointia rajoitti toki se, että puron pinta oli sateiden jälkeen jonkin verran kohollaan. Jos vastaavan kartoituksen olisi tehnyt kesän alivirtaaman aikaan, niin säikähtäneistä kaloista olisi näkynyt selkeitä pakovanoja. Jotakuinkin koko puron alue hautausmaan yläpuoleisen metsikön puolivälistä alaspäin olisivat mitä ilmeisimmin erinomaista biotooppia vastakuorioutuneille ja ns kesänvanhoille taimenenpoikasille. Nykyisellään purossa olevien liian monien osittaisten tai kokonaisten vaellusesteiden takia kalojen pääsy yläjuoksulle takaisin on rajoittunutta. Kalakanta on osin sen seurauksena ajan saatossa ajautua enemmän alavirran puoleen. Jos vedenlaadussa on sattunut joku tilapäinen vedenlaadullinen häirö, yhdistettynä esim. liian innokkaaseen kasteluveden käyttöön, on puron kalasto tämän seurauksena voinut kadota. Yleisesti ottaen puron alaosalla on toki jonkin verran liettymistä. Pääosin puron liettyminen on varsin stabiilia, vanhaa perua. Jos purossa uutta häiriötilaa ei tule, niin uoman nykyinen liettyminen alkaa ajan mittaan hellittämään ja syvänteet kasvaa, kalojen elintila ja purouomen ekologinen tila paranee. Mitään akuuttia eroosion aiheuttamaa häiriötilaa emme läpikävellyn uoman matkalta löytäneet. Kohde on siltä osin erittäin lupaava. Vain pari puron luonnolliseen kehitykseen liittyvää pienempää uoman sortumaa oli havaittavissa. Niistä ei aiheudu olennaista liettymistä. Useammassa kohdassa oli puroluonnon puhdistumiselle tärkeitä tulvatasanteita, missä kiintoainesta pikemminkin poistuu uomasta. Lisäksi uomassa oli monin paikoin paljon puuainesta mikä aiheuttaa virtauksen monimuotoisuutta ja on kaivanut uomaan syvempiä poteroita. Niissä vähän isommillekin kaloille löytyisi suojapaikkoja. Purossa on siis varsin luonnontilaisen kaltaisia osuuksia sekä hautausmaan ylämetsikössä mutta myös Yrittäjätien ja ulkoilureitin välisellä alueella. Kaikki mikä nähtiin oli pääosin positiivista, pohjaveden hapettomuutta lukuunottamatta. Toki on aina muistettava että on monia asioita mitä ei nähty, tai saatu kuvaa, mitkä saattavat vaikuttaa

7 vedenlaatuun. Jos vedenlaadun riskeistä haluaa paremman käsityksen, niin pitäisi tutkia sadevesiviemäriverkostoa tai ottaa jotain vesinäytteitä. Kalaston varmistamiseksi alueella olisi hyvä tehdä sähkökoekalastus. Myös kuivimpaan aikaan tehtävä uusintakävely saattaisin antaa varmistuksen siihen onko purossa ollenkaan kalaa, vai ei. Tämän kartoituksen perusteella ilmeisesti ei ole. Johtopäätökset Yleisvaikutelma valokuvaamiseen perustuvasta kartoittamisesta on että jos puro valokuvataan systemaattisesti, niin että uoma ja ympäröivät tekijät saadaan keskeisiltä osin kuviin, niin silloin puron yleistila voisi kohtuullisen hyvin tulkita myös kuvien perusteella. Silloin puropankkityyppinen dokumentointi voisi antaa hyvinkin hyödyllistä tietoa esim. tulevien sähkökalastuskoealojen suunnitteluun, vesiensuojeluriskien tai vesinäytteiden ottopaikan suunnitteluun. Jos purokuvauksen voisi toistaa sanokaamme 5 tai 10 vuoden kuluttua, niin puroluonnon yleistilan muutokset olisi konkrettisesti havaittavissa. Mielestämme menetelmää kannattaa kokeilla. Puron kävelyyn ja kuvaamiseen menee noin tunti per kilometri, ja sen päälle kuvat nettiin. Vaikka ei tehtäisiin mitään muuta kuin kuvattaisiin purot, ja ladattaisiin kuvat nettiin, niin todennäköisesti sekin voisi olla merkittävä tietopääoma kalavesien suunnittelijoille, esim. käyttö- ja hoitosuunnitelmia laativille kala-asiantuntijoille, kalatutkijoille tai muille kalahalinnon virkamiehille. Jos ympäristöhallinto haluaa edistää pienvesien suojelua Suomessa, niin siinäkin tällainen voi antaa hyvää vihiä jäljellä olevista pienvesistä eli siitä missä arvokkaimpia rippeitä on. Etenkin vapaaehtoistoimintaan perustavissa kartoituksissa tämä voi vähemmän kokeneiden kartoittajien osalta olla hyvinkin suositeltava menetelmä. Valokuvaamiseen perustuvaa kartoittamista kannattaa jatkokehittää ja suositella joko kalastuksen tai luontokuvauksen harrastajille. Tämä nyt kerätty kuvasarja on koottu Cartinan pilvipalveluun. Löytyy os. Suora linkki purolta koottuun kuvasarjaan on os. Tuonne pilveen halukkaiden vapaaehtoisten on mahdollista saada tunnukset, jotta tästä eteenpäin saataisiin purokartoituskuvia muiltakin purovesiltä. Mitä tulee tähän Karkkilan kaupunkipuroon, niin yleisvaikutelma on erittäin lupaava. Puro on kartoituksen ja kuvien perusteella suositeltava talkookunnostuskohde. Pintapuolisen arvion perusteella kalaston kotiuttamiselle tai olemassaololle ei näkynyt mitään esteitä. Nykyisen kalaston varmistaminen koekalastuksella esimerkiksi Yrittäjätien alapuoleisella soraikolla voisi olla varsin suositeltava asia, joskaan ei välttämätön. Toinen vaihtoehto on tehdä uusintakävely kesän alivirtaaman aikaan. Nykyisiä Yrittäjätien alapuoleisia kutusoraikkoja kannattaisi puhdistaa. Sellainen onnistuu aika helposti talikolla muutamankin henkilön voimin. Alemman ulkoilutien alapuolelle voisi olla erittäin suositeltavaa rakentaa muutamia lisäsoraikoita, koska sinne Vanjoen emokaloilla olisi pääuomasta lyhyt matka ja helppo nousta matalemmankin veden aikaan. Sellaiseen tarvittaisiin kasa sopivaa kutusoraa ja pieni talkooporukka. Jos kunnostuksia halutaan tuolla tehdä, niin siihen pitää tietenkin hankkia asianomaisilta tarvittavat luvat. Uoman yläosilla on useampi osittaisia nousuesteitä, tierumpuja tms missä kalan kulkemista olisi hyvä helpottaa porrastamalla virtaamaan. Jos alueen soraikot puhdistaa, pari soraikkoa tekee sinne alaosiin lisää, niin on hyvin ilmeistä että taimenet ennemmin tai myöhemmin kyllä löytävät puroon ja alkavat siinä lisääntymään. Kasteluveden ottaminen purosta olisi parempi lopettaa. Myöskään puron avohakkaamista ei pitäisi sallia. Lieneekö edes metsälain mukaisesti tehty. Porintien itäpuolelta Polarin kaupunginosasta tuleva sadevesiviemärin alue kaipaisi ehkä vähän tarkempaa karoittamista. Vesinäytteet uomasta voisi olla hyvä tehdä. Vesinäytteet kannattaisi nekin ottaa alivirtaaman aikaan.

8 Pohjavettä heikentäviin toimiin kannattaisi pyrkiä puuttumaan. Vesilain mukaan pohjavesien pilaaminen on kiellettyä. Varmaankin pohjaveden suojelemiseksi on laadittu joku oma erillinen suojelusuunnitelma. Hulevesien hallinta on myös erittäin hyvä kysymys pohdittavaksi. Yleensä hulevesien myötä uomaan päätyy ravinteita, mutta myös muita vierasaineita. Suuret virtaamavaihtelut eivät ole tässä uomassa ongelma, koska valuma-alue on niin pieni ja ilmeisen lähdepitoinen. Kyseinen puro on ehdottomasti erittäin hyvä pilottihanke alueen taimenen elvyttämisen osalta. Paljon on toki lähialueen taimenten hyväksi jo tehty, esimerkiksi Virtavesien hoitoyhdistyksen (Virhon) toimesta. Kuvittelisin ettei tällainen toistaiseksi tuntemattomien sivupurojen kartoittaminen, seuranta ja mahdollinen talkookunnostaminen ole nykyisen muun toiminnan kanssa ristiriidassa, vaan pikemminkin päinvastoin. Jos jatkokaroituksiin ryhdytään, niin sellaisten koordinointi kannattaa tehdä tiivissä yhteistyössä kalavedenomistajien ja Virhon kanssa. Tämän puron kutusoraikoiden kunnostaminen ja seuranta voisi olla yksi hyvä pilottikohde sille valtakunnalliselle kutusoraikkojen seurantaprojektille jota ollaan käynnistämässä. Jos alueelta löytyy kunnostustoiminnasta kiinnostuneita kalamiehiä, niin tämähän on helppo saattaa kuntoon vaikka jo kesän 2015 aikana. Tokihan puron kunnostaminen kannattaa aina aloittaa roskan siivoamisella. Sellaista löytyy hyvin monista kaupunkipuroista, niin myös tästä. Henrik Kettunen, KTM, iktyonomi ja valokuvaaja, kutusoraikko-seurantaprojektin valmistelija, p