EUROOPAN KOMISSIO TERVEYDEN JA ELINTARVIKETURVALLISUUDEN PÄÄOSASTO

Transkriptio

1 Ref. Ares(2016) /03/2016 EUROOPAN KOMISSIO TERVEYDEN JA ELINTARVIKETURVALLISUUDEN PÄÄOSASTO Linja F Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto DG(SANTE) MR LOPULLINEN TARKASTUSRAPORTTI TARKASTUKSESTA SUOMESSA KESÄKUUTA 2015 TARKOITUKSENA ARVIOIDA EI-ELÄINPERÄISTEN ELINTARVIKKEIDEN ALKUTUOTANNOSSA SUORITETTAVAA VIRALLISTA VALVONTAA Raporttiluonnoksessa olleet asiavirheet on korjattu toimivaltaisen viranomaisen toimittamien tietojen perusteella. Selvennykset esitetään alaviitteissä.

2 Tiivistelmä Tässä raportissa selostetaan tulokset tarkastuksesta, jonka elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto teki Suomessa kesäkuuta 2015 osana elintarvikkeiden ja rehujen virallisesta valvonnasta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaista jäsenvaltioita koskevaa tarkastusohjelmaa. Tarkastuksen tarkoituksena oli arvioida elintarvikehygieniaan liittyvä virallisen valvonnan järjestelmä, jolla estetään mikrobiologinen kontaminaatio ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotannossa, ja erityisesti virallinen valvonta, joka koskee itujen sekä itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen jäljitettävyyttä ja tuontia, sovellettavia mikrobiologisia kriteereitä, iduntuotantolaitosten hyväksymistä ja itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen tuontitarkastuksia. Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotantoon kohdistetaan virallista valvontaa, joka käsittää mikrobiologisia vaaroja koskevia valvontatoimia. Tarkastuksen aikaan valvontatoimet eivät olleet riskiperusteisia eikä kaikkia ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuottajia ollut rekisteröity. Suomi on säätänyt poikkeuksesta, jonka mukaan ituja tuottavien elintarvikealan toimijoiden (vaikka tuotantomäärät olisivat merkittävän suuruisia eli enintään kg vuodessa), jotka kylläkin kuuluvat kansallisen lainsäädännön mukaisen virallisen valvonnan piiriin, ei tarvitse noudattaa kaikkia komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 ja komission asetuksessa (EY) N:o 210/2013 säädettyjä vaatimuksia. Tämä koskee etenkin itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen ja itse itujen testausvaatimuksia. Vierailukohteina olleissa iduntuotantolaitoksissa ei tehty kaikkia mikrobiologisia testejä, joita edellytetään elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005. Vierailukohteina olleet mikrobiologiset laboratoriot on akkreditoitu standardin ISO mukaisesti, ja ne pystyvät tekemään testit kaikkien relevanttien patogeenien osalta. Raportissa esitetään toimivaltaisille viranomaisille joitakin suosituksia, joiden tarkoituksena on korjata havaitut puutteet ja parantaa valvontatoimien täytäntöönpanoa. I

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Tavoitteet ja kohde Oikeusperusta Tausta Havainnot ja päätelmät Sovellettava kansallinen lainsäädäntö Virallisen valvonnan järjestäminen ja toteuttaminen Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja viralliseen valvontaan osoitetut resurssit Alkutuotantopaikkojen rekisteröinti ja hyväksyntä Alkutuotantopaikkojen rekisteröinti Iduntuotantolaitosten hyväksyminen Virallisen valvonnan järjestäminen ja soveltamisala Elintarvikealan toimijoiden velvollisuuksiin liittyvän virallisen valvonnan toteuttaminen Virallisen näytteenoton menettelyt Laboratorioiden suorituskyky Valvontaa koskevat menettelyt ja raportit Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet Elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä Yleiset päätelmät Päätöskokous Suositukset...18 II

4 RAPORTISSA KÄYTETYT LYHENTEET JA MÄÄRITELMÄT Lyhenne EFSA EU Evira FVO Selitys Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen Euroopan unioni Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto KUTI Ks. kuvaus Suomen maaprofiilista ( RASFF AVI STEC/VTEC Elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä Aluehallintovirasto Shigatoksiinia tuottava Escherichia coli -bakteeri / verotoksiinia tuottava Escherichia coli 1 -bakteeri 1 EFSA käyttää lyhennettä VTEC tieteellisessä lausunnossaan, joka koskee ei-eläinperäisten elintarvikkeiden sisältämien patogeenien aiheuttamaa riskiä, ja lyhennettä STEC tieteellisessä lausunnossaan, joka koskee siementen ja idätettyjen siementen sisältämän shigatoksiinia tuottavan Escherichia coli -bakteerin ja muiden patogeenisten bakteerien aiheuttamaa riskiä. Lyhennettä STEC käytetään myös asetuksessa (EY) N:o 2073/2005. III

5 1 JOHDANTO Tarkastus tehtiin Suomessa kesäkuuta Tarkastus kuului elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston FVO:n suunniteltuun tarkastusohjelmaan, ja siihen osallistui kaksi FVO:n tarkastajaa. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on tarkastuksen alaan liittyvä toimivaltainen keskusviranomainen, ja sen edustajat olivat tarkastusryhmän mukana tarkastuskäynnin ajan. Toimivaltaisen keskusviranomaisen kanssa pidettiin avauskokous 8. kesäkuuta Kokouksessa tarkastusryhmä vahvisti tarkastuksen tavoitteet ja reitin ja viranomaiset esittelivät valvontajärjestelmät. 2 TAVOITTEET JA KOHDE Tarkastuksen tavoitteet olivat seuraavat: Arvioidaan elintarvikehygieniaan liittyvä virallisen valvonnan järjestelmä, jolla estetään mikrobiologinen kontaminaatio ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotannossa. Arvioidaan virallinen valvonta, joka koskee itujen ja itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen jäljitettävyyttä, sovellettavia mikrobiologisia kriteereitä, iduntuotantolaitosten hyväksymistä sekä tuontitarkastuksia. Tarkastuksen kohteesta todettakoon, että siinä tarkasteltiin elintarvikehygieniaan liittyvää virallista valvontaa, jolla estetään mikrobiologinen kontaminaatio ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotannossa. Tämä käsitti myös idut ja itujen tuotantoon tarkoitetut siemenet. Tarkastuksessa tarkasteltiin virallisen valvonnan, valvontatoimien ja näytteenoton suunnittelua ja toteuttamista. Alalla arvioitiin etenkin seuraavien täytäntöönpanoa: elintarvikehygieniasta annetun asetuksen (EY) N:o 852/ artiklan 1 kohta ja liite I virallisesta valvonnasta annettu asetus (EY) N:o 882/2004 ja erityisesti sen II osasto yleistä elintarvikelainsäädäntöä koskeva asetus (EY) N:o 178/2002 ja erityisesti sen 18 artikla (jäljitettävyys) ituihin ja itujen tuotantoon tarkoitettuihin siemeniin sovellettavista jäljitettävyysvaatimuksista annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 208/2013, iduntuotantolaitosten hyväksymisestä annettu komission asetus (EU) N:o 210/2013 ja todistuksia koskevista vaatimuksista itujen ja itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen tuonnissa unioniin annettu komission asetus (EU) N:o 2011/2013 elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista annettu komission asetus (EY) N:o 2073/

6 Tavoitteen täyttämiseksi tehtiin tarkastuskäynnit seuraaviin kohteisiin: Taulukko 1: Tarkastuskäynnit ja kokoukset Käynnit ja kokoukset Toimivaltaiset viranomaiset Huomautukset Keskustaso 2 Aloitus- ja loppukokous toimivaltaisen Paikallistaso 2 keskusviranomaisen Toimivaltaiset paikallisviranomaiset kanssa Vantaalla ja Varkaudessa Laboratoriot Laitokset 2 Kansalliset vertailulaboratoriot (Evira ja Tullilaboratorio) Hedelmäntuotanto 1 Yksi hedelmäntuotantotila Vihannestentuotanto 2 Kaksi vihannestentuotantotilaa Iduntuotantolaitokset 2 3 OIKEUSPERUSTA Tarkastus tehtiin EU-lainsäädännön yleisten säännösten ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/ artiklan nojalla. Tässä asiakirjassa mainituilla viittauksilla EU:n säädöksiin tarkoitetaan mahdollista viimeisintä muutettua toisintoa. Tässä raportissa mainittujen EU-säädösten täydelliset viitetiedot annetaan liitteessä 1. 4 TAUSTA Elintarvikkeista tai rehuista ihmisten terveydelle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä riskeistä ilmoitetaan kaikille jäsenvaltioille ja viejämaalle elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän RASFF:n kautta. Hedelmistä ja vihanneksista löydetyistä patogeenisistä mikro-organismeista tehtiin vuosina yhteensä 370 ilmoitusta. Tänä aikana Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA antoi joitakin tieteellisiä lausuntoja ei-eläinperäisten elintarvikkeiden aiheuttamasta riskistä: EFSA totesi, että ei-eläinperäisiä elintarvikkeita nautitaan useissa eri muodoissa ja että ne muodostavat merkittävän osan lähes kaikkia aterioita. Tällaisilla elintarvikkeilla voi olla yhteys laajoihin taudinpurkauksiin, kuten nähtiin vuonna 2011 verotoksiinia tuottavan Escherichia Coli bakteerin (VTEC) tapauksessa. Ei-eläinperäisten ja eläinperäisten elintarvikkeiden nauttimiseen liittyvien ihmisissä havaittujen tapausten esiintyvyyttä vertailtiin, jotta saataisiin selvyyttä esiintyvyyden suhteellisiin osuuksiin näissä elintarvikeryhmissä. Vuosien tietojen perusteella ei-eläinperäiset elintarvikkeet 2

7 voitiin yhdistää 10 prosenttiin taudinpurkauksista, 26 prosenttiin sairastumistapauksista, 35 prosenttiin sairaalahoitoa vaatineista tapauksista ja 46 prosenttiin kuolemantapauksista. Kun jätettiin huomiotta vuoden 2011 VTEC O104 -epidemia, ei-eläinperäiset elintarvikkeet voitiin yhdistää 10 prosenttiin taudinpurkauksista, 18 prosenttiin sairastumistapauksista mutta vain 8 prosenttiin sairaalahoitoa vaatineista tapauksista ja 5 prosenttiin kuolemantapauksista. Ilmoitukset ei-eläinperäisiin elintarvikkeisiin liittyvistä taudinpurkauksista, tapauksista, sairaalahoitoa vaatineista tapauksista ja kuolemantapauksista lisääntyivät vuodesta 2008 vuoteen Jotta voitaisiin tunnistaa ja luokitella ne elintarvikkeiden ja patogeenien yhdistelmät, jotka useimmin yhdistetään ei-eläinperäisistä elintarvikkeista johtuviin tapauksiin ihmisissä, laadittiin malli, joka perustuu seuraaviin seitsemään kriteeriin: i) EU:n zoonoosiseurannasta ( ) saatuihin ruokamyrkytysepidemiatietoihin perustuvien elintarvikkeen ja patogeenin yhteyksien vahvuus, ii) sairauden esiintyvyys, iii) tautitaakka, iv) annos-vastesuhde, v) kulutus, vi) kontaminaation esiintyvyys ja vii) patogeenin kasvupotentiaali säilyvyysaikana. Yleisimmät elintarvike-patogeeniyhdistelmät olivat seuraavat: salaatteina syödyt lehtivihannekset sekä Salmonella spp. ja norovirus sipulikasvit ja varsivihannekset, tomaatit, melonit ja idut sekä Salmonella spp. tuoreet herneenpalot, palkokasvit tai viljakasvit sekä patogeeninen Escherichia coli. EFSA antoi useita tieteellisiä lausuntoja sellaisten patogeenien ihmisten terveydelle aiheuttamasta riskistä, jotka voivat kontaminoida ei-eläinperäisiä elintarvikkeita. Toimintavaihtoehdoista, joilla voitaisiin lieventää ei-eläinperäisten elintarvikkeiden sisältämien patogeenien aiheuttamaa riskiä ihmisille, EFSA totesi yleisesti ottaen, että asianomaisten kasvien tuottajien olisi pidettävä päätavoitteenaan, että ne panevat asianmukaisesti täytäntöön elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmät, kuten hyvät maatalouskäytännöt, hyvät hygieniakäytännöt ja hyvät tuotantotavat. Nämä järjestelmät olisi pantava täytäntöön pellolta pöytään saakka, ja tavoitteena pitäisi olla erinäisten mikrobiologisten vaarojen torjuminen. Alkutuotannossa arvioitujen kasvien kontaminoitumiseen eri patogeeneillä kasvuvaiheissa liittyvät todennäköisesti seuraavat riskitekijät: ympäristötekijät, etenkin ilmasto-olot (esim. rankkasade), jotka voivat lisätä patogeenien siirtymistä jätevedestä kasteluvesilähteisiin tai pelloille käsittelemättömän tai riittämättömästi käsitellyn lannan tai kompostin käyttö jäteveden saastuttaman maatalousveden käyttö joko kasteluun tai maatalouskemikaalien, esimerkiksi sienimyrkkyjen, levittämiseen kontakti pelloille pääsevien eläinten kanssa (kotieläimet tai luonnonvaraiset eläimet) sadonkorjuulaitteiden, elintarvikkeiden käsittelijöiden ja käsittelylaitteiden aiheuttama kontaminaatio tai ristikontaminaatio sadonkorjuun aikana tai sen jälkeen. 3

8 EU:ssa toukokuussa 2011 tapahtuneiden shigatoksiinia tuottavan Escherichia coli - bakteerin (STEC) aiheuttamien taudinpurkausten jälkeen EFSA antoi tieteellisen lausunnon siementen ja idätettyjen siementen sisältämän STEC-bakteerin ja muiden patogeenisten bakteerien aiheuttamasta riskistä. EFSAn raportti: Taudinpurkausten todennäköisimmäksi alkuperäksi todettiin itujen syöminen. Ihmisissä tapauksia ilmoitettiin yli 4 000, ja heistä 55 kuoli. Lausunnossaan EFSA totesi, että siementen saastuminen bakteeripatogeeneillä on ituihin liittyvien taudinpurkausten todennäköisin alkuperäinen lähde. Idätyksen aikana kosteus on suuri ja lämpötila otollinen, minkä ansiosta kuivissa siemenissä olevat bakteeripatogeenit voivat lisääntyä iduissa. Koska laajoja taudinpurkauksia ja ei-eläinperäisiin alkutuotteisiin liittyviä RASFFilmoituksia oli runsaasti, FVO päätti tehdä jäsenvaltioissa ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotantoon liittyviä tarkastuksia. 5 HAVAINNOT JA PÄÄTELMÄT 5.1 SOVELLETTAVA KANSALLINEN LAINSÄÄDÄNTÖ Lakisääteiset vaatimukset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artikla. Havainnot maaliskuuta 2006 voimaan tulleen elintarvikelain 22 :ssä säädettiin alkutuotantopaikkojen velvollisuudesta tehdä ilmoitus toiminnastaan kunnan elintarvikevalvontaan. Elintarvikelain muutoksessa 365/2013, joka tuli voimaan 1. kesäkuuta 2013, säädettiin ituja tuottavilta alkutuotantopaikoilta edellytettävästä alkutuotantopaikan hyväksynnästä. Tätä ennen itujen tuotanto oli lainsäädännössä määritelty elintarvikehuoneistotoiminnaksi ja siitä oli täytynyt tehdä elintarvikelain 13 :n mukainen ilmoitus kunnan elintarvikevalvonnalle. Alkuperäinen kansallinen elintarvikelaki ilman siihen myöhemmin tehtyjä muutoksia: 2. Muutoslain 365/ a :ssä edellytetään, että elintarvikealan toimijan on haettava kunnan valvontaviranomaiselta alkutuotantopaikan hyväksymistä. Lain mukaan elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisestä toiminnasta on kuitenkin hyväksymistä koskevan hakemuksen asemesta tehtävä ilmoitus. Elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäistä toimintaa ei kuitenkaan täsmennetä tarkemmin. 2 2 Vastauksessaan raporttiluonnokseen toimivaltainen viranomainen huomautti, että ilmaisua 4

9 3. Eräistä elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisistä toiminnoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa 1258/2011 (joka tuli voimaan ja notifioitiin komissiolle annetulla ilmoituksella 2001/132/FIN) määritellään niiden alkutuotannon tuotteiden luovutus tuottajalta suoraan kuluttajalle ja vähittäismyyntiin, jotka voidaan vapauttaa asetuksen (EY) N:o 852/2004 vaatimuksista mainitun asetuksen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti. Kyseisen alakohdan mukaisesti asetusta ei sovelleta alkutuotannon tuotteiden pienten määrien toimittamiseen tuottajan toimesta suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tuotteet suoraan lopulliselle kuluttajalle. Asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa: Jäsenvaltiot laativat kansallisen lainsäädännön mukaisesti 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja toimintoja koskevia sääntöjä. Tällaisilla kansallisilla säännöillä on varmistettava tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen. Tätä vapautusta sovelletaan Suomessa tuottajiin, jotka tuottavat lehtivihanneksia enintään kg vuodessa. Muiden kasveista saatavien alkutuotannon tuotteiden kohdalla enimmäismäärä on kg vuodessa. Koska iduntuottajien osalta ei ole erityisiä säännöksiä, ituja tuottavat elintarvikealan toimijat voivat saada vapautuksen asetuksessa (EY) N:o 852/2004 vahvistetuista EU:n hygieniasäännöistä, jos niiden vuosituotanto on enintään kg. Tämän vapautuksen seurauksena näiden elintarvikealan toimijoiden ei tarvitse noudattaa elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista annettua komission asetusta (EY) N:o 2073/2005 eikä iduntuotantolaitosten hyväksymisestä annettua komission asetusta (EU) N:o 210/2013, koska nämä säädökset ovat asetuksen (EY) N:o 852/2004 täytäntöönpanosäädöksiä. Vapautuksesta seuraa myös, että alle kg vuodessa ituja tuottavien elintarvikealan toimijoiden, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön mukaisen virallisen valvonnan piiriin, ei tarvitse noudattaa kaikkia komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 ja komission asetuksessa (EU) N:o 210/2013 säädettyjä vaatimuksia. Tämä koskee etenkin itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen ja itse itujen testausvaatimuksia (ks. myös kohta 31) Kun otetaan huomioon, että tavanomainen ituannos on noin 50 grammaa, markkinoille voisi päätyä ainakin annosta tuottajaa kohti ilman, että noudatettaisiin kaikkia komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 ja komission asetuksessa (EU) N:o 210/2013 vahvistettuja vaatimuksia. 5. Suomen lainsäädännössä ei lisäksi määritellä asetuksen (EY) N:o 852/ artiklan 2 kohdan c alakohdassa käytettyä termiä paikallinen vähittäisliike. Tarkastusryhmälle kerrottiin, että vapautusta hyödyntävän tuottajan ja vähittäismyyjän etäisyys voi tämän elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäinen toiminta on täsmennetty eräistä elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisistä toiminnoista annetussa valtioneuvoston asetuksessa 1258/ Vastauksessaan raporttiluonnokseen toimivaltainen viranomainen huomautti, että itujen tuotanto elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisenä toimintana ei saa helpotuksia asetuksen (EY) N:o 852/2004 liitteen I noudattamiseen. Kansallinen vaatimus juomaveden käytöstä idätyksessä ja alkutuotannon omavalvonnan kuvauksesta koskee myös tällaista asetuksen 1258/2011 mukaista itujen tuotantoa. 5

10 seurauksena kattaa Suomen koko alueen, mikä on ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 852/ artiklan 2 kohdan c alakohdan vaatimusten kanssa Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 449/2013, joka tuli voimaan , vahvistetaan vaatimukset alkutuotannossa kasteluun, jäähdyttämiseen ja puhdistamiseen käytettävälle vedelle. Tämä koskee myös itujen tuotannossa käytettävää vettä. Vaatimukset ovat asetuksen (EY) N:o 852/2004 mukaisia. 5 Päätelmät sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä 7. Suomi on vahvistanut säännöt tiettyjen toimintojen vapauttamiseksi asetuksen (EY) N:o 852/2004 soveltamisalasta. Näiden kansallisten sääntöjen mukaan ituja tuottavien elintarvikealan toimijoiden, jotka toimittavat merkittäviä määriä tuotettaan, ei tarvitse noudattaa kaikkia komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 ja komission asetuksessa (EU) N:o 210/2013 säädettyjä vaatimuksia. Tämä koskee etenkin itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen ja itse itujen testausvaatimuksia. 8. Kansallisessa lainsäädännössä, jolla EU:n hygieniasääntöjä koskeva vapautus pannaan täytäntöön, ei rajoiteta vapautuksen piiriin kuuluvia toimintoja paikallisiin vähittäisliikkeisiin. Tästä seuraa, että vaatimuksista vapautetaan elintarvikealan toimijat, jotka voivat toimittaa alkutuotannon tuotteita (etenkin alle kg pavunituja) mistä tahansa Suomessa mihin tahansa Suomessa eikä siis pelkästään paikallisesti VIRALLISEN VALVONNAN JÄRJESTÄMINEN JA TOTEUTTAMINEN Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja viralliseen valvontaan osoitetut resurssit Lakisääteiset vaatimukset Asetuksen (EY) N:o 882/ ja 6 artikla. Havainnot 4 Vastauksessaan raporttiluonnokseen toimivaltainen viranomainen huomautti, että paikallisuus on määritelty lyhyenä ketjuna tuottajalta kuluttajalle, kuten komission kanssa käytyjen notifiointineuvottelujen muistiosta on luettavissa. 5 Vastauksessaan raporttiluonnokseen toimivaltainen viranomainen huomautti, että alkuperäinen kansallinen alkutuotantoasetus 1368/2011 on sisältänyt laatuvaatimukset syötävien kasvinosien kasteluun sekä pesuun ja jäähdytykseen käytettävän veden laadulle. (Kyseiset vaatimukset ovat sisältyneet aikaisempiin alkutuotantoasetuksiin vuodesta 2006 lähtien.) Muutosasetuksessa 449/2013 lisättiin asetukseen vaatimus idätyksessä käytettävän veden laadulle. Aikaisemmin idätykseen käytettävän veden laatuvaatimukset tulivat elintarvikehuoneistojen toimintaa säätelevän lainsäädännön kautta. Alkuperäinen kansallinen alkutuotantoasetus 134/2006 ilman siihen myöhemmin tehtyjä muutoksia (6 luku veden laatuvaatimukset): 6 Vastauksessaan raporttiluonnokseen toimivaltainen viranomainen huomautti, että alkutuotannon tuotteiden luovuttaminen suoraan kuluttajille tai toimittaminen paikalliseen vähittäismyyntiin on määritelty lyhyenä ketjuna tuottajalta lopulliselle kuluttajalle, kuten komission kanssa käytyjen notifiointineuvottelujen muistiosta on luettavissa. 6

11 9. Elintarvikevalvonnan suunnittelusta, ohjaamisesta, kehittämisestä ja toteuttamisesta vastaa valtakunnallisesti Evira. Aluetasolla maan kuusi aluehallintovirastoa (AVI) ohjaavat elintarvikevalvontaa alueensa kunnissa. Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset vastaavat valvonnasta ja tarkastuksista alkutuotantopaikoilla. Maan 317 kuntaa toimivat yhteistyössä 62 valvontayksikössä. Alkutuotantovalvontakohteissa tehtävät tarkastukset kuuluvat kunnallisten elintarvikevalvontaviranomaisten elintarvikevalvontasuunnitelmiin. 10. Näiden viranomaisten henkilöstö saa koulutusta keskus- ja aluetasolta. Iduntuotantoa koskevasta uudesta lainsäädännöstä ei kuitenkaan järjestetty erityistä koulutusta. Henkilöstön odotetaan hankkivan osaamista Eviran internet-sivuilla tarjoamien tietojen pohjalta. Tarkastusryhmän tapaamat tarkastajat olivat nykylainsäädännöstä asianmukaisesti perillä. 7 Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja viralliseen valvontaan osoitetut resurssit päätelmät 11. Tämän tarkastuksen alalle on nimetty toimivaltainen viranomainen Alkutuotantopaikkojen rekisteröinti ja hyväksyntä Lakisääteiset vaatimukset Asetuksen (EY) N:o 852/ artikla, komission asetuksen (EU) N:o 210/ artikla ja asetuksen (EY) N:o 882/ artikla. Havainnot Alkutuotantopaikkojen rekisteröinti 12. Tarkastuksen aikaan ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuottajat rekisteröitiin paikallisiin rekistereihin. Toimivaltainen viranomainen kertoi olevansa tietoinen siitä, että näitä alkutuottajia oli vielä jonkin verran rekisteröimättä. 13. Elintarvikevalvonnasta annetussa asetuksessa 420/2011 ja elintarvikelakia 23/2006 muuttavassa laissa 365/2013 edellytetään, että alkutuottajat ilmoittavat alkutuotantopaikasta ja siellä harjoitettavasta alkutuotannosta kunnalliselle elintarvikevalvontaviranomaiselle. Tarkastuksen aikaan tutkituissa rekistereissä ei ollut tietoja viljelykasveista alkutuotantopaikoilla, mikä hankaloittaa kunnollisen riskinarvioinnin tekemistä. 7 Vastauksessaan raporttiluonnokseen toimivaltainen viranomainen huomautti, että Suomessa on kolme sellaista itujen tuottajaa, joiden tuotanto on määrällisesti niin laajaa, että se vaatii alkutuotannon hyväksynnän. Kaikkiaan itujen tuottajia on alle 10. Eviran internet-sivujen ohjeistuksen lisäksi näiden valvojat saavat pyytäessään henkilökohtaista opastusta. 7

12 14. Suomen lainsäädännön mukaan kunnallisten elintarvikevalvontaviranomaisten on ilmoitettava toimijalle alkutuotantopaikkaa koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta. Alkutuotantopaikan ilmoittamista ei vaadita, jos kunnallinen elintarvikevalvontaviranomainen saa tiedot joltain toiselta viranomaiselta, kuten rahoitustukiohjelmista vastaavalta viranomaiselta. Kunnallisen elintarvikevalvontaviranomaisen on ilmoitettava toimijalle saaneensa alkutuotantopaikasta tiedot muulta viranomaiselta. 15. Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset eivät ole voineet käyttää alkutuotannon osalta KUTI-tietojärjestelmää, koska järjestelmä ei ole toistaiseksi kattanut alkutuotantoa, vaan järjestelmässä on ollut mukana pelkästään ilmoitetut ja hyväksytyt elintarvikehuoneistot. Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset käyttävät muita rekisteröintijärjestelmiä, joissa riskejä ei pystytä luokittelemaan. Järjestelmät eivät pysty kommunikoimaan toistensa tai KUTI-järjestelmän kanssa. Toimivaltainen keskusviranomainen ja kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset kertoivat tarkastusryhmälle, että kaikkia alkutuottajia ei ollut vielä rekisteröity mutta että rekisteröitymättömät tuottajat pyritään kartoittamaan ja heille tiedotetaan ilmoitusvelvollisuudesta. 16. Kunnat syöttävät alkutuotannon valvontapaikat KUTI-järjestelmään niiden tietojen pohjalta, jotka tulevat KUTI-järjestelmään olemassa olevista viranomaisrekistereistä. Kun hanke on saatu päätökseen, ei-eläinperäisten alkutuotteiden tuotantopaikkoja koskevien tietojen pitäisi olla täydelliset ja kunnallisten elintarvikevalvontaviranomaisten käytettävissä. Kunnat huolehtivat tietojen ylläpidosta. Hanke on määrä saada valmiiksi mennessä Iduntuotantolaitosten hyväksyminen 17. Elintarvikelain 23/2006 (sellaisena kuin se on muutettuna lailla 365/2013) mukaan iduntuottajan on haettava hyväksyntää asianomaiselta kunnalliselta elintarvikevalvontaviranomaiselta. Hyväksyntä kattaa iduntuotantolaitoksen ja siellä harjoitettavan toiminnan. Elintarvikevalvontaviranomainen päättää hyväksynnästä tehtyään tarkastuksen paikan päällä. Viranomainen voi liittää päätökseen ehtoja terveysriskien torjumiseksi. 18. Eräistä elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisistä toiminnoista annetun valtioneuvoston asetuksen 1258/2011 mukaisesti hyväksyntä ei ole pakollista, jos tuottajan vuosituotanto on enintään kg ja/tai hän myy tuotteensa suoraan lopulliselle kuluttajalle taikka paikalliselle vähittäisliikkeelle, joka toimittaa tuotteet suoraan lopulliselle kuluttajalle. 19. Vuosina kaikki elintarvikehuoneistot Suomessa oli hyväksyttävä voimassa olevan Suomen lainsäädännön mukaisesti. Vuodesta 2012 ne on ollut rekisteröitävä 8

13 asetuksen (EY) N:o 852/ artiklan 2 kohdan täytäntöön panevan kansallisen säännöksen mukaisesti. Aiemman lainsäädännön mukaisesti hyväksyttyjen tai rekisteröityjen iduntuotantolaitosten ei nykyisen lainsäädännön mukaisesti tarvitse hakea komission asetuksen (EU) N:o 210/ artiklan mukaista uutta hyväksyntää, vaan riittää, että ne tarkastetaan sen selvittämiseksi, että ne noudattavat asetusta (EY) N:o 852/2004 ja komission asetusta (EU) N:o 210/2013. Evira on antanut kunnallisten elintarvikevalvontaviranomaisten tarkastajille ohjeen antaa erillinen asiakirja, jossa todetaan, että iduntuotantolaitokset toimivat hyväksyttyinä iduntuotantolaitoksina. Vierailukohteina olleet kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset eivät esittäneet tarkastusryhmälle yksiselitteisiä kirjallisia lausuntoja sisältäviä asiakirjoja asiankuuluvasta hyväksynnästä. 8 Elintarvikehuoneistojen rekisteröinti ja iduntuotantolaitosten hyväksyntä päätelmät 20. Alkutuottajien rekisteröimiseksi on käytössä menettely. Kaikkia alkutuottajia ei kuitenkaan vielä ole rekisteröity. Tämän vuoksi kaikki ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuottajat eivät kuulu virallisen, riskiperusteisen valvonnan piiriin. 21. Iduntuotantolaitosten hyväksymiseksi on käytössä menettely. Sitä ei kuitenkaan sovelleta laitoksiin, joiden vuosituotanto on alle kg Virallisen valvonnan järjestäminen ja soveltamisala Lakisääteiset vaatimukset Asetuksen (EY) N:o 178/ artikla ja asetuksen (EY) N:o 882/ artikla. Havainnot 22. Evira edellyttää, että kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset laativat vuotuisen elintarvikevalvontasuunnitelman ottaen huomioon kansallisen ohjelman. Näihin kunnallisiin suunnitelmiin sisältyy vertailu, jossa tarkastellaan elintarvikevalvonnan asianmukaiseen toteuttamiseen tarvittavia ja käytössä olevia henkilöresursseja. Kukin kunnallinen elintarvikevalvontaviranomainen voi järjestää toimintansa, myös virallisen elintarvikevalvonnan, sangen itsenäisesti. Ne voivat periä maksun luvista ja näytteenotosta. Elintarvikelain 23/2006 mukaan kunnallisten elintarvikevalvontaviranomaisten on perittävä elintarvikealan toimijoilta maksu tietyntyyppisistä tarkastuksista. 8 Vastauksessaan raporttiluonnokseen toimivaltainen viranomainen huomautti, että toisen vierailukohteena olleen iduntuottajan tarkastusraportissa oli maininta, että itujen tuotanto täyttää hyväksymisen edellytykset. Erillistä asiakirjaa aiheesta ei ollut tehty. Toisen iduntuottajan tuotantomäärä oli alle valtioneuvoston asetuksen 1258/2011 määrärajan, joten hyväksymisasiakirjaa ei vaadittu. 9

14 23. Toimivaltainen keskusviranomainen suosittelee, että kaikki ei-eläinperäisiä elintarvikkeita tuottavat alkutuottajat iduntuotantolaitoksia lukuun ottamatta tarkastetaan virallisesti vähintään kymmenen vuoden välein. Muille alkutuotannon sektoreille on annettu omia suosituksia tarkastustiheyksiksi. Toimivaltainen keskusviranomainen suosittelee, että iduntuotantolaitokset tarkastetaan vuosittain. 24. Yhdessä vierailukohteena olleessa kunnallisessa elintarvikevalvontaviranomaisessa tarkastaja oli päättänyt suurempien elintarviketurvallisuusriskien vuoksi tarkastaa lehtivihannesten tuottajan viiden vuoden välein. Päätöksen tekemiseen ei ollut erityistä menettelyä. 25. Tarkastuskäynnin aikaan käytössä ei ollut ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotantoon sovellettavaa järjestelmällistä riskianalyysia, minkä vuoksi viralliset valvontatoimet eivät olleet riskiperusteisia. Virallisen valvonnan järjestäminen ja soveltamisala päätelmät 26. Mikrobiologinen kontaminaatio kuuluu ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotannon virallisen valvonnan piiriin. 27. Näiden elintarvikkeiden alkutuotantoon liittyviä mikrobiologisia vaaroja ei tarkasteltu systemaattisesti riskianalyysissa. Tämä voi heikentää toimivaltaisten viranomaisten kykyä varmentaa elintarvikelainsäädännön noudattaminen, kun kyse on hygieenisesti epätarkoituksenmukaisista käytännöistä kasvatuksen ja sadonkorjuun aikana Elintarvikealan toimijoiden velvollisuuksiin liittyvän virallisen valvonnan toteuttaminen Lakisääteiset vaatimukset Asetuksen (EY) N:o 882/ artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohta, 10 artiklan 2 kohdan c alakohta, 10 artiklan 2 kohdan d alakohta ja 15 artiklan 1 kohta, asetuksen (EY) N:o 852/ artiklan 1 kohta, 7 artikla, 8 artikla ja liitteessä I oleva B osa, asetuksen (EY) N:o 178/ artikla, komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 208/ artikla, asetus (EU) N:o 211/2013 sekä komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liite I. Havainnot Viljely 28. Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotantoa varten on käytössä ulkopuolisen tahon laatima valtakunnallinen hyvien hygieniakäytäntöjen opas. Opas esiteltiin tarkastusryhmälle. Oppaan aiheisiin kuuluvat muiden muassa tuotantoalueiden, välineiden ja materiaalien puhdistaminen, kastelu- ja pesuveden testaus, tuholaistorjunta, jätehuolto, käymälä- ja käsienpesutiloja koskevat vaatimukset ja 10

15 henkilöstölle annettavat elintarvikehygieniaohjeet. Evira on arvioinut oppaan, ja se on kaikkien tuottajien saatavilla. Sama ulkopuolinen taho myös sertifioi tuottajat. Kaikki vierailukohteina olleet vihannes- ja marjantuottajat käyttivät opasta, ja kyseinen ulkopuolinen taho oli sertifioinut ne. Tämä oli alkutuottajien asiakkaiden toive. 29. Tarkastusryhmä seurasi tarkastuksia kahden vihannestuottajan ja yhden hedelmäntuottajan luona. Tarkastajat käyttivät paikallisesti laadittuja tarkistuslistoja kaikissa tarkastuksissa. Yhden kunnallisen elintarvikevalvontaviranomaisen tapauksessa tarkistuslista oli laadittu erään tarkastajan tutkimusprojektin osana. 30. Tarkastuksissa tarkastettiin kasteluveden testaus sekä henkilöstön hygieniaohjeet ja tilojen ja laitteiden hygieenisyys. Kahdessa seuratussa tarkastuksessa ei tarkastettu käymälä- ja käsienpesutiloja. Iduntuotantolaitokset 31. FVO:n tarkastusryhmä seurasi kahta iduntuotantolaitoksen tarkastusta. Ensimmäisessä laitoksessa idätettiin parsakaalia, alfalfaa, puna-apilaa, linssiä, retiisejä ja herneitä. Siemenet desinfioitiin hypokloriitilla. Elintarvikealan toimija käytti idätyksessä ja puhdistuksessa kunnallista vesijohtovettä. Laitoksen vuosituotanto oli alle kg, ja tuotteet myytiin suoraan suomalaisille vähittäismyyjille. Kansallisen lainsäädännön mukaan kyseinen elintarvikealan toimija oli näin ollen vapautettu asetuksen (EY) N:o 852/2004 ja täytäntöönpanoasetusten vaatimuksista (ks. kohta 5.1). Vapautuksen johdosta yrityksellä ei ollut velvollisuutta testata itujen tuotantoon tarkoitettuja siemeniä komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 vaaditulla tavalla. FVO:n tarkastusryhmälle esitettiin siementoimittajan antamat analyyttiset todistukset, jotka koskivat Salmonella-, L. monocytogenes -bakteeria sekä STEC-bakteeria. Todistuksissa ei kuitenkaan ilmoitettu laboratorion akkreditointistatusta eikä käytettyjä menetelmiä. Komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 vaaditut itujen mikrobiologiset testit tehtiin STECanalyyseja lukuun ottamatta. Tarkastaja tarkasti asiakirjat, laitteiden ja tilojen hygienian, tuholaistorjunnan, merkinnät ja jäljitettävyyden. Vaatimustenvastaisuuksia ei todettu. 32. Toisessa iduntuotantolaitoksessa (vuosituotanto yli kg) idätettiin mungpapuja (80 %) ja tuoksuapilaa (20 %). Idätykseen ja puhdistamiseen käytettiin kunnallista vesijohtovettä. Siemenet ostettiin toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalta yritykseltä, joka toi niitä Australiasta ja Myanmarista. Toimijalla oli jäljennökset asetuksen (EU) N:o 2011/2013 mukaisista todistuksista. Tarkastaja tarkasti todistukset. Todistuksista puuttui joitakin tietoja, kuten taksonominen nimi. Maahantuojalta hankittujen mungpapujen pakkausmerkinnöissä oli maininta kypsennettävä/kuumennettava. Elintarvikealan toimijan prosessit eivät kuitenkaan sisältäneet kypsentämistä tai kuumentamista, minkä vuoksi on teoreettisesti mahdollista, ettei asianmukaista mikrobiologisen turvallisuuden tasoa saavuteta. Aiempi tarkastus oli tehty Vaatimustenvastaisuuksia ei ollut todettu. Tarkastaja ei kuitenkaan ollut tarkastanut, olivatko siemenille tehdyt testit 11

16 komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 mukaiset. Elintarvikealan toimija esitti myanmarilaisten siementen testitulokset. Testauskohteita olivat E. coli-, B. cereus-, Salmonella- ja L. monocytogenes -bakteerit mutta ei STEC-bakteeri. Elintarvikealan toimija ei ollut täysin tietoinen komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 edellytetystä siemententestausmenettelystä. Idut testattiin kuukausittain E. coli-, B. cereus-, Salmonella- ja L. monocytogenes -bakteerien (kuten komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 vaaditaan) mutta ei STEC-bakteerin varalta. STEC-analyysit tehtiin joka kolmas kuukausi, koska käytettävissä oli toimijan mukaan vain yksi laboratorio. Tarkastajalle oli (ennen tarkastuskäyntiä) kerrottu STEC-analyysien harvemmasta suoritustiheydestä, ja hänelle se oli sopinut. Tarkastuksen aikana tarkastaja katsoi, ettei siementen ja itujen testaus ollut riittävää. Havaintoa pidettiin vaatimustenvastaisuutena, ja tarkastaja vaati testien tekemistä komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 mukaisesti. Seuraamuksia ei määrätty, eikä uudesta tarkastuksesta tai muista varmennustoimista päätetty. Itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen tuonti 33. Itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen tuontitarkastuksista vastaa Tulli. Tarkastuksen aikaan Suomeen ei ollut tuotu itujen tuotantoon tarkoitettuja siemeniä suoraan kolmansista maista. Itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen internetmyynti ja vähittäismyyjät 34. Toimivaltaiset viranomaiset eivät tätä nykyä tarkasta itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen myyntiä internetissä. Itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen myyntiä muita tuotteita kuin elintarvikkeita myyvissä vähittäisliikkeissä, kuten puutarhakaupoissa, ei tarkasteta. Elintarvikealan toimijoiden velvollisuuksiin liittyvän virallisen valvonnan toteuttaminen päätelmät 35. Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotantoa varten on käytössä valtakunnallinen hyvien hygieniakäytäntöjen opas, jota vierailukohteina olleet alkutuottajat käyttävät. 36. Vierailukohteina olleet toimivaltaiset viranomaiset eivät edellyttäneet, että iduntuottajat tekevät itujen tuotantoon tarkoitetuille siemenille komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 vaaditun alustavan testauksen kaikilta osin Virallisen näytteenoton menettelyt Lakisääteiset vaatimukset Asetuksen (EY) N:o 882/ artikla ja komission asetus (EY) N:o 2073/

17 Havainnot 37. Alkutuotannossa mikrobiologisia analyysejä varten tehtävässä näytteenotossa noudatetaan yhteisön näytteenottomenettelyistä kasvi- ja eläinperäisten tuotteiden torjunta-ainejäämien virallisessa tarkastuksessa 11. heinäkuuta 2002 annetussa komission direktiivissä 2002/63/EY esitettyä menettelyä. 38. Tarkastusryhmän vierailukohteena olleilla kunnallisilla elintarvikevalvontaviranomaisilla ei ollut vuoden 2015 osalta suunnitteilla mikrobiologiseen turvallisuuteen liittyvää virallista näytteenottoa alkutuotannossa. 39. Evira ei ole antanut kunnallisille elintarvikevalvontaviranomaisille suosituksia siitä, millä tiheydellä mikrobiologisiin analyyseihin liittyvää virallista näytteenottoa pitäisi alkutuotannossa suorittaa. 40. Eviran mukaan soveltamalla valtakunnallisia vaatimuksia mikrobiologisiin testeihin, joita tehdään tuotteen syötävien osien kanssa kosketuksissa olevalle kasteluvedelle ja tuotteen pesemiseen käytettävälle vedelle, pystytään takaamaan lopputuotteen turvallisuus paremmin kuin ottamalla mikrobiologisia näytteitä varsinaisesta lopputuotteesta. Virallisen näytteenoton menettelyt päätelmät 41. Näytteenottomenetelmät, joita käytetään ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotannossa tehtävissä mikrobiologiseen turvallisuuteen liittyvissä virallisissa valvontatoimissa, varmistavat, että otetut näytteet ovat oikeudellisesti päteviä. Vierailukohteina olleissa kunnallisissa elintarvikevalvontaviranomaisissa ei kuitenkaan ollut suunniteltu mikrobiologiseen turvallisuuteen liittyvää virallista näytteenottoa vuodelle 2015, mikä heikentää viranomaisten kykyä varmentaa, että tarkastuskäynnin piiriin kuuluvaa elintarvikelainsäädäntöä noudatetaan Laboratorioiden suorituskyky Lakisääteiset vaatimukset Asetuksen (EY) N:o 882/ artiklan 2 kohdan c alakohta, 11 artiklan 1 kohta, 12 artiklan 1, 2 ja 3 kohta ja 33 artikla. Havainnot 42. FVO:n tarkastusryhmä vieraili Eviran kansallisessa vertailulaboratoriossa, joka on eieläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvän STECin kansallinen vertailulaboratorio ja nimetty elintarvikkeissa esiintyvän STECin viralliseksi kansalliseksi vertailulaboratorioksi. Laboratoriolla on ISO akkreditointi, riittävästi 13

18 henkilökuntaa ja tarvittavat laitteet. Ei-eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvää STECiä koskeva menetelmä ei tällä hetkellä kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmä on määrä akkreditoida. STEC-menetelmä kuvataan selkeästi menetelmäohjeessa/menettelytapaohjeessa, ja siihen sisältyvät tarvittavat laadunvarmistustoimet. Laboratorio on osallistunut käytettävissä oleviin alan pätevyystesteihin ja saanut niistä hyväksytyt tulokset. 43. FVO:n tarkastusryhmä vieraili Tullilaboratorion kansallisessa vertailulaboratoriossa, joka on ei-eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvän noroviruksen ja hepatiitti A - viruksen kansallinen vertailulaboratorio ja joka on nimetty näiden analyysien viralliseksi laboratorioksi. Laboratoriolla on ISO akkreditointi, ja sillä on akkreditoidut menetelmät Salmonella-, E. coli- ja L. monocytogenes -bakteerien osalta. Eieläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvää norovirusta ja hepatiitti A -virusta koskevat menetelmät eivät tällä hetkellä kuulu akkreditoinnin piiriin, mutta akkreditointi on suunnitteilla. Pätevyystesteistä on saatu tyydyttävät tulokset. Laboratorioiden suorituskyky päätelmät 44. Vierailukohteina olleilla laboratorioilla oli asianmukainen kyky analysoida eieläinperäisistä elintarvikkeista otetut näytteet tällaisten alkutuotteiden turvallisuuden kannalta merkittävien bakteerien ja virusten varalta; näitä ovat Salmonella spp., L. monocytogenes, E. coli, STEC, norovirus ja hepatiitti A -virus Valvontaa koskevat menettelyt ja raportit Lakisääteiset vaatimukset Asetuksen (EY) N:o 882/ ja 9 artikla. Havainnot 45. Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset raportoivat valvontatoimistaan Eviralle. Evira koostaa paikallisten raporttien pohjalta yleisen raportin. 46. Aluehallintovirastot ja kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset pitävät rekisteriä valvontaansa kuuluvista valvontakohteista. Rekisteriin (KUTI-järjestelmään) kirjataan valvontakohteiden tunnistetiedot, suunnitellut ja toteutetut valvontatoimet sekä muut vastaavat tiedot, jotka ovat elintarvikelain mukaisia ja tarpeen valvontaa varten. 47. Valvontatoimien toteuttamisessa käytetään paikallisesti laadittuja tarkistuslistoja. 48. Jokaisesta tarkastuksesta laaditaan raportti, josta elintarvikealan toimijat saavat oman kappaleen. 14

19 Valvontaa koskevat menettelyt ja raportit päätelmät 49. Valvontatoimien toteuttamista varten oli käytössä menettelyt, jotka olivat asetuksessa (EY) N:o 882/2004 vahvistettujen vaatimusten mukaisia. Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuottajien osalta valvontaa koskevat menettelyt eivät kuitenkaan ole riskiperusteisia, mikä on ristiriidassa asetuksessa (EY) N:o 882/2004 vahvistettujen vaatimusten kanssa Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet Lakisääteiset vaatimukset Asetuksen (EY) N:o 882/ ja 55 artikla. Havainnot 50. Vaatimustenvastaisuuksiin sovellettavat kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet vahvistetaan elintarvikelaissa (23/2006). Elintarvikelain 7 luku sisältää virallisesta valvonnasta annetun asetuksen (EY) N:o 882/ artiklassa edellytetyt täytäntöönpanotoimenpiteet. Niihin kuuluvat määräykset, kiellot, uhkasakot, virheestä vastuussa olevan kustannuksella toteutettavat toimenpiteet, keskeyttämisuhka, haltuunotto sekä elintarvikehuoneiston hyväksynnän peruuttaminen. 51. Sovellettavista hallintomenettelyistä säädetään hallintolaissa (434/2003). Toimivaltaisella keskusviranomaisella on oikeus ryhtyä toimiin erilaisissa tilanteissa. Toimivaltaisella keskusviranomaisella on valtuudet ottaa yksittäinen asia hoitaakseen, jos siinä tarvitaan erityistä asiantuntemusta. 52. Otettuaan yksittäisen asian hoitaakseen toimivaltainen keskusviranomainen voi toteuttaa toimia asetuksen (EY) N:o 882/ artiklan mukaisesti. Toimivaltainen keskusviranomainen voi myös päättää laajojen, esimerkiksi yhtä kuntaa laajempaan alueeseen sovellettavien hallinnollisten pakkokeinojen käyttämisestä. 53. Toimivaltainen keskusviranomainen voi päättää vain yhteen kuntaan sovellettavien täytäntöönpanotoimenpiteiden käytöstä, jos sillä on perusteltua syytä katsoa, että kunnallisen elintarvikevalvontaviranomaisen toimet terveysvaaran torjumiseksi ovat riittämättömät. 54. Evira on laatinut valvontaviranomaisille oppaan elintarvikelain mukaisten hallinnollisten pakkokeinojen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta (Eviran ohje /2, julkaistu maaliskuussa 2012). Oppaassa kerrotaan mm. menettelystä, jolla 15

20 määrätään hallinnollisia pakkokeinoja vaatimustenvastaisuuksien johdosta. Määrättyjen täytäntöönpanotoimien valvontatarkastuksia varten on annettu ohjeet. Ohjeissa määrätään, että jos rikkomisia ei ole korjattu, voidaan toteuttaa tiukempia toimia. 55. Eviran ja kunnallisten elintarvikevalvontaviranomaisten viranhaltijoille on järjestetty koulutusta hallinnollisten pakkokeinojen asettamisesta ja ilmoituksen tekemisestä esitutkintaviranomaisille. Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet päätelmät 56. Käytössä on asianmukainen täytäntöönpanotoimenpidejärjestelmä. 5.3 ELINTARVIKKEITA JA REHUJA KOSKEVA NOPEA HÄLYTYSJÄRJESTELMÄ Lakisääteiset vaatimukset Asetuksen (EY) N:o 178/ artikla ja asetuksen (EY) N:o 882/ artiklan 3 kohta. Havainnot 57. Evira on RASFF-järjestelmän kansallinen yhteyspiste. Tarkastusryhmälle kerrottiin, että tulevat ilmoitukset toimitetaan kunnallisille elintarvikevalvontaviranomaisille sähköpostitse. Saatuaan ilmoituksen Evira tekee siitä ensiarvioinnin selvittääkseen, onko ilmoituksella merkitystä Suomelle, ja käynnistääkseen asianmukaiset toimet. Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset vastaavat toimenpiteistä paikallisesti. 58. Tarkastusryhmä tarkasti neljä lähtevää RASFF-ilmoitusta: 2013.CAQ, 2015.AWB, ja , aiheena ei-eläinperäisten elintarvikkeiden mikrobiologinen turvallisuus. Kaikkiin näihin RASFF-ilmoituksiin liittyvät analyysit tehtiin Tullilaboratoriossa. Tarkastusryhmä pani merkille, että ilmoituksista kolmen tapauksessa aikaa lopullisten laboratoriotulosten käyttöön saamisesta raportointiin kansalliselle RASFF-yhteyspisteelle Evirassa kului 3 5 viikkoa. 59. Tulli kertoi viivästyksen pääsyyn olleen resurssipula Tullin tuoteturvallisuusyksikössä. 16

21 RASFF-järjestelmä päätelmät 60. Käytössä on järjestelmä tulevien RASFF-ilmoitusten johdosta toteutettavia jatkotoimia varten. 61. Lähtevien RASFF-ilmoitusten tapauksessa tulosten toimittamisaika ei vastaa asetuksen (EY) N:o 178/ artiklaa. 6 YLEISET PÄÄTELMÄT Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotantoon kohdistetaan virallista valvontaa, joka käsittää mikrobiologisia vaaroja koskevia valvontatoimia. Tarkastuksen aikaan valvontatoimet eivät olleet riskiperusteisia eikä kaikkia ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuottajia ollut rekisteröity. Suomi on säätänyt poikkeuksesta, jonka mukaan ituja tuottavien elintarvikealan toimijoiden (vaikka tuotantomäärät olisivat merkittävän suuruisia eli enintään kg vuodessa), jotka kylläkin kuuluvat kansallisen lainsäädännön mukaisen virallisen valvonnan piiriin, ei tarvitse noudattaa kaikkia komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 ja komission asetuksessa (EU) N:o 210/2013 säädettyjä vaatimuksia. Tämä koskee etenkin itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen ja itse itujen testausvaatimuksia. Vierailukohteina olleissa iduntuotantolaitoksissa ei tehty kaikkia mikrobiologisia testejä, joita edellytetään elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005. Vierailukohteina olleet mikrobiologiset laboratoriot on akkreditoitu standardin ISO mukaisesti, ja ne pystyvät tekemään testit kaikkien relevanttien patogeenien osalta. 7 PÄÄTÖSKOKOUS Päätöskokous toimivaltaisen keskusviranomaisen edustajien kanssa pidettiin 16. kesäkuuta FVO:n ryhmä esitti kokouksessa alustavat havaintonsa ja tarkastuksen alustavat päätelmät. Viranomaiset eivät ilmaisseet olevansa eri mieltä esitetyistä havainnoista. 17

22 8 SUOSITUKSET Toimivaltaisia viranomaisia pyydetään toimittamaan 25 työpäivän kuluessa tämän raportin vastaanottamisesta toimintasuunnitelma, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot seuraavassa esitettävien suositusten perusteella toteutetuista ja suunnitelluista toimista, ja ilmoittamaan toimien päätökseen saattamisen määräajat. Nro Suositus 1. Varmistetaan, että kansallisella lainsäädännöllä, jolla pannaan täytäntöön asetuksen (EY) N:o 852/ artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetty vapautus EU:n hygieniavaatimuksista, kun tuottaja toimittaa alkutuotannon tuotteita pieniä määriä suoraan paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tuotteet suoraan lopulliselle kuluttajalle, varmistetaan asetuksen tavoitteiden toteutuminen. Suositus perustuu päätelmiin, jotka esitetään kohdissa 7, 8, 21 ja 36. Asiaan liittyviä päätelmiä esitetään kohdissa 2 6, 18 ja Varmistetaan, että kaikki ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuottajat rekisteröidään, kuten asetuksen (EY) N:o 852/ artiklassa edellytetään. Suositus perustuu päätelmiin, jotka esitetään kohdassa 20. Asiaan liittyviä päätelmiä esitetään kohdissa Varmistetaan, että mikrobiologista turvallisuutta ei-eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotannossa koskevissa virallisissa valvontatoimissa otetaan asianmukaisesti huomioon tunnistetut riskit, kuten asetuksen (EY) N:o 882/ artiklassa edellytetään. Suositus perustuu päätelmiin, jotka esitetään kohdassa 27. Asiaan liittyviä päätelmiä esitetään kohdassa Varmistetaan, että elintarvikealan toimijat panevat täytäntöön omavalvontajärjestelmät, joilla seurataan idätettäväksi tarkoitettujen siementen elintarviketurvallisuusvaatimuksia, kuten asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteessä I olevan 3 luvun 3 kohdassa edellytetään. Suositus perustuu päätelmiin, jotka esitetään kohdassa 36. Asiaan liittyviä päätelmiä esitetään kohdissa 31 ja 32. Toimivaltaisen viranomaisen vastaukset esitettyihin suosituksiin ovat seuraavassa osoitteessa: 18

23 LIITE 1 LAINSÄÄDÄNTÖ Lainsäädäntöviite EYVL/EUVL Säädös Asetus (EY) N:o 178/2002 EYVL L 31, , s Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä Asetus (EY) N:o 882/2004 Asetus (EY) N:o 852/2004 Asetus (EY) N:o 2073/2005 Asetus (EU) N:o 208/2013 Asetus (EU) N:o 210/2013 Asetus (EU) N:o 211/2013 EUVL L 165, , s. 1, oikaistu ja julkaistu uudelleen EUVL:ssä L 191, , s. 1 EUVL L 139, , s. 1, oikaistu ja julkaistu uudelleen EUVL:ssä L 226, , s. 3 EUVL L 338, , s EUVL L 68, , p EUVL L 68, , p EUVL L 68, , p Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta Komission asetus (EY) N:o 2073/2005, annettu 15 päivänä marraskuuta 2005, elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 208/2013, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2013, ituihin ja itujen tuotantoon tarkoitettuihin siemeniin sovellettavista jäljitettävyysvaatimuksista Komission asetus (EU) N:o 210/2013, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2013, iduntuotantolaitosten hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 mukaisesti Komission asetus (EU) N:o 211/2013, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2013, todistuksia koskevista vaatimuksista itujen ja itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen tuonnissa unioniin 19