U 47/2013 vp. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Transkriptio

1 U 47/2013 vp Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä (perusmaksutilidirektiivi) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 8 päivänä toukokuuta 2013 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutiliä sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 4 päivänä heinäkuuta 2013 Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb Finanssineuvos Harry Leinonen

2 2 U 47/2013 vp VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO EU/2013/ VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ EDUSKUNNALLE KOMISSION EHDOTUKSESTA EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI MAKSUTILEIHIN LIITTYVIEN MAKSUJEN VERTAILUKELPOISUUDESTA, MAKSUTILIEN SIIRTÄ- MISESTÄ JA MAHDOLLISUUDESTA KÄYTTÄÄ PERUSMAKSUTILIÄ 1 Yleistä Euroopan komissio antoi 8 päivänä toukokuuta 2013 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutiliä (perusmaksutilidirektiivi); KOM(2013) 266 lopullinen. 1 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Pankkitilistä on tullut olennainen peruspalvelu kuluttajille ja osa päivittäistä taloudellista toimintaa. Se on tarpeen maksujen suorittamiseen ja laskujen maksamiseen sekä verkkopohjaiseen kaupankäyntiin. SEPAhanke (Single Euro Payment Area) on selvästi parantanut kuluttajille tarjolla olevia maksupalveluja EU:ssa ja lisännyt kilpailua markkinoilla. EU:n sisämarkkinalainsäädännöllä on varmistettu, että sääntelyn vaatimukset täyttävät maksupalvelujen tarjoajat voivat toimia kaikkialla EU:ssa ja tarjota palveluitaan jäsenvaltioiden rajojen yli niin sanotulla yhden toimiluvan periaatteella. Kansalaisilla on kuitenkin todettu olevan vaikeuksia vaihtaa maksupalveluntarjoajaa ja vertailla eri palveluntarjoajien hintoja, mikä estää täysimääräisen kilpailun yhteisillä markkinoilla. Direktiiviehdotuksen tavoitteena on edistää kuluttajansuojaa parantamalla - maksupalvelujen hintojen vertailtavuutta; - maksutilipalvelujen siirrettävyyttä maksupalvelujen tarjoajalta toiselle; ja - maksutilipalvelujen yleistä saatavuutta EU:ssa. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on lisätä kilpailua markkinoilla parantamalla palvelujen saatavuutta ja alentamalla kuluttajien kustannuksia. 1.1 Soveltamisala (1 2 artiklat) Direktiivi kattaa EU:ssa sijaitsevat maksutilit ja niihin liittyvät tilinhoitomaksut sekä sääntelee näiden tilinhoitomaksujen läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta. Direktiivissä säädetään myös maksutilipalvelujen siirtämisprosessista maksupalveluntarjoajalta toiselle. Direktiivi määrittää lisäksi perusmaksutilin saatavuus- ja palveluvaatimukset. Tilien avaamisessa ja käyttämisessä tulee noudattaa rahanpesun estämiseen liittyviä asiakkaiden tunnistamisen ja tuntemisen velvoitteita (Luku II, Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY). Direktiiviä sovelletaan kaikkiin EU:ssa toimiviin maksupalvelujen tarjoajiin. (1 artikla) Maksupalvelujen, niiden tarjoajien ja niiden maksutapahtumien sekä niihin käytettyjen maksuvälineiden määrittelyt ovat yhteneviä maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13 päivänä marraskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2007/64/EY) jäljempänä maksupalveludirektiivin määritelmien kanssa. Direktiiviehdotus rajoittuu kuluttajille tarjottaviin palveluihin, eikä siten kata esimerkiksi ammatinharjoittajia tai yrittäjiä. (2 artikla) 1.2 Maksupalveluhintojen vertailtavuudesta, vertailusivustosta ja palvelumaksuotteesta (3 8 artiklat) Direktiivi edellyttää luettelon muodostamista yleisimmistä maksullisista maksupalveluista ja yhtenäisiä standardoituja maksu-

3 U 47/2013 vp 3 palvelunimikkeitä. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tulisi määrittää vähintään 20 maksupalvelua, jotka kattavat ainakin 80 prosenttia yleisemmistä maksullisista maksupalveluista. Kansallinen luettelo tulee toimittaa komissiolle kuuden kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta. Komission tulee koota EU:n laajuinen standardoitu luettelo maksupalveluista, jotka ovat yleisessä käytössä valtaosassa jäsenvaltioita. Sen jälkeen, kun yhteinen EU:n laajuinen luettelo on julkaistu, se on saatettava osaksi kaikkien jäsenvaltioiden maksupalveluluetteloja. (3 artikla) Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että maksupalveluntarjoajat esittävät kuluttajille tilisopimusta tehtäessä luettelon edellä tarkoitetuista yleisimmistä maksupalveluista ja niiden hinnoista. Kun palveluja tarjotaan palvelupaketteina, tulee eritellä, mitkä luettelossa olevista palveluista sisältyvät kyseiseen pakettiin ja mikä on paketin kokonaishinta. Luettelossa tulee olla otsikko palveluhintaasiakirja ja selkeä yhteinen tunnistussymboli (logo). Asiakkaille esitettävän maksupalvelusanaston tulee kattaa ainakin palveluhintaasiakirjassa olevat palvelut ja sanaston tulisi olla selkokielinen. Palveluhinta-asiakirjan ja sanaston on oltava jatkuvasti asiakkaiden saatavilla ilmaiseksi kirjallisessa muodossa palvelun tarjoajien asiakaspalvelutiloissa ja verkkosivuilla. Komission tehtävänä on määritellä palveluhinta-asiakirjan ulkoasu, siihen liittyvä logo/symboli ja standardoitujen maksupalvelujen esittämisjärjestys. (4 artikla) Palveluntarjoajien tulee toimittaa kuluttajille palvelumaksuote maksupalvelujen palveluhintaveloituksista vähintään kerran vuodessa. Otteessa tulee eritellä seuraavat tiedot: yksittäisistä käytetyistä palveluista veloitusajanjakson osalta veloitettu yksikköhinta, veloitettujen yksiköiden lukumäärä ja palvelujen käyttöpäivämäärät sekä ajanjakson kokonaisveloitus kustakin palvelusta ja kaikista palveluista yhteensä. Otsikko palvelumaksuote tulee näkyä selvästi sivun ylälaidassa yhdessä yhteisen logon/symbolin kanssa. Komissiolle annetaan tehtäväksi määritellä palvelumaksuotteen ulkoasu, siihen liittyvä logo/symboli ja standardoitujen maksupalvelujen esittämisjärjestys. (5 artikla) Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että palveluntarjoajien sopimuksissa ja kaupallisessa informaatiossa käytetään asianmukaisella tavalla palveluhinta-asiakirjassa olevia termejä ja määritelmiä. Palveluntarjoajat saavat viitata edellä mainitussa aineistossa palveluihinsa kuitenkin käyttämällä niistä omia tuotenimiään edellyttäen, että aineistossa mainitaan, mitä palveluhinta-asiakirjan mukaista palvelua tarkoitetaan. Palveluhinta-asiakirjassa ja palvelumaksuotteissa ei saa käyttää palvelun tarjoajan omia tuotenimiä. (6 artikla) Jäsenvaltioissa on oltava kuluttajien käytettävissä vähintään yksi kansallinen maksupalveluhintojen vertailusivusto. Jäsenvaltioiden tulee luoda vapaaehtoinen hyväksymismenettely yksityisille vertailusivustoille. Yksityisten vertailusivustojen tulee olla riippumattomia maksupalvelujen tarjoajista, olla selkokielisiä, käyttää standardoituja maksupalvelutermejä ja sisältää ajan tasalla olevaa tietoa. Niiden tulee tarjota tarpeeksi laaja yleiskatsaus maksutilimarkkinoille ja niitä varten tulee ylläpitää tehokasta kyselyjen ja valituksien käsittelyjärjestelmää. Kun yksityinen vertailusivusto puuttuu, pitää kansallisen viranomaisen järjestämän vertailusivuston olla kuluttajien käytettävissä. Viranomaissivustot voivat toimia yksityisten sivustojen rinnalla ja niiden tulee täyttää yksityisille sivustoille asetetut ehdot. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava oikeus perua vertailusivustoilta niiden toimintavaltuudet, mikäli ne rikkovat asetettuja ehtoja. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että kuluttajilla on riittävästi tietoa vertailusivustoista. (7 artikla) Palveluntarjoajien on informoitava kuluttajaa siitä, onko palvelupakettiin sisältyvää maksutiliä mahdollista ostaa erikseen, sekä annettava tietoa kunkin pakettiin sisältyvän palvelun ja tuotteen hinnasta. Nämä tiedonantovelvoitteet eivät kuitenkaan koske sellaisia paketteja, joihin kuuluu vain maksupalveludirektiivin liitteessä mainittuja tavallisia maksupalveluja. (8 artikla) 1.3 Maksupalvelujen siirrettävyydestä (9 13 artiklat) Direktiivi edellyttää, että kukin jäsenvaltio varmistaa, että maksupalvelun tarjoajat järjestävät asiakkaille maksutilipalvelujen siir-

4 4 U 47/2013 vp tomahdollisuuden palveluntarjoajalta toiselle koko EU:ssa. Palvelujen siirto käynnistyy vastaanottavan palveluntarjoajan toimesta perustuen asiakkaan antamaan kirjalliseen valtakirjaan, jossa määritellään siirrettävät palvelut, siirtoajankohta ja odottavien tai matkalla olevien tapahtumien käsittelysäännöt. Viimeistään seuraavana pankkipäivänä vastaanottavan palveluntarjoajan tulee pyytää lähettävää palveluntarjoajaa tarvittavilta osin lähettämään luettelo toistuvista maksupalvelutehtävistä ja kuluttajan antamista suoraveloitusvaltakirjoista, 13 edellisen kuukauden saapuvista tilisiirroista ja suoraveloituksista sekä muista mahdollisista maksutilin siirtoon tarvittavista tiedoista. Kuluttaja voi myös pyytää, että vanhalla tilillä oleva saldo siirretään uudelle tilille ja että vanha tili lopetetaan. Vastaanottavan palveluntarjoajan tulee viikon kuluessa saatuaan tiedot lähettävältä palveluntarjoajalta suorittaa toistuvia maksupalvelutoimeksiantoja ja suoraveloituksia valtakirjassa määritellystä päivästä lähtien. Kuluttajan on tarvittaessa toimitettava puuttuvat tiedot uudelle palveluntarjoajalle. Lähettävän pankin tulee toteuttaa kaikki maksupalvelutilin siirtämisen ja mahdollisen tilin lopettamisen edellyttämät toimenpiteet. Kansallisten rajojen yli tehtävissä tilien siirroissa määräajat ovat kaksinkertaiset. (9 10 artiklat) Kuluttajien tulee saada ilmaiseksi luettelo toistuvista maksupalvelutehtävistä ja suoraveloituksista, joko lähettävältä tai vastaanottavalta maksupalveluntarjoajalta. Nämä ja muut tilien siirtämiseen liittyvät tiedot on toimitettava ilmaiseksi palveluntarjoajien välillä, eikä kuluja saa veloittaa kuluttajilta. Tilipalvelua siirrettäessä tilin lopettamiseen liittyvät palvelumaksut voivat olla korkeintaan samat kuin tavanomaisen tilinlopetuksen yhteydessä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksutilipalvelun siirtämiseen liittyvät palvelumaksut ovat asianmukaiset ja vastaavat palvelun tarjoajalle aiheutuvia todellisia kustannuksia. (11 artikla) Kuluttajalla on oltava oikeus saada korvaus maksupalvelun tarjoajalta niistä vahingoista, jotka aiheutuvat palvelun tarjoajan siirtoprosessiin liittyvien velvoitteiden laiminlyönnistä. Kuluttajalle ei saa aiheutua tappiota myöskään maksajien tai maksunsaajien mahdollisista virheistä tai viivästyksistä. (12 artikla) Maksupalvelutarjoajan on informoitava kuluttajaa eri osapuolten rooleista tilipalvelujen siirtämisessä, eri vaiheiden aikatauluista, mahdollisista palvelumaksuista, kuluttajalta edellytettävistä tiedoista ja mahdollisten riitojen ratkaisujärjestelyistä. Tiedot tulee saada ilmaiseksi palveluntarjoajan konttorista ja verkkosivustoilta. (13 artikla) 1.4 Perusmaksutilin saatavuus (14 19 artiklat) Kaikilla kuluttajilla, joiden laillinen asuinpaikka on EU:ssa, on oikeus maksutiliin EU:ssa riippumatta kansalaisuudesta tai asuinpaikasta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella ainakin yksi maksupalveluntarjoaja tarjoaa perusmaksutilipalvelua kuluttajille ja että palvelu on kaikkien EU-kuluttajien käytettävissä sekä helposti saatavilla. Perusmaksutilipalvelun tarjoamisesta voi kieltäytyä vain, mikäli kuluttajalla on jo käytössä vastaavanlainen tili samassa jäsenvaltiossa tai kuluttajaa ei voida tunnistaa rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoittamiseen annetun direktiivin mukaisesti. Kuluttajille on välittömästi ilmoitettava kieltäytymisestä kirjallisesti ilman palvelumaksua. Perusmaksutilin on oltava kuluttajien käytettävissä ilman velvoitetta ostaa muita palveluja. (14 15 artiklat) Perusmaksutiliin tulee kuulua seuraavat palvelut: tilin avaamiseen, käyttöön ja lopettamiseen liittyvät kaikki toiminnot, rahan tallettaminen ja nosto tililtä sekä tilisiirtojen, suoraveloituksien ja maksukorttimaksujen suorittaminen tililtä. Asiakkaan on voitava käyttää tiliä palveluntarjoajan verkkopankista. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että perusmaksutileihin ei tarjota luotto- tai tilinylitysmahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden on määritettävä kohtuullinen vähimmäismäärä palvelutapahtumia, jotka on tarjottava 17 artiklan mukaisesti joko ilmaiseksi tai kohtuullista maksua vastaan. (16 artikla) Jäsenvaltioiden tulee varmistaa että perusmaksutilipalvelua tarjotaan ilmaiseksi tai kohtuullisia palvelumaksuja vastaan. Toimivaltaisten viranomaisten tulee arvioidessaan

5 U 47/2013 vp 5 palvelumaksujen kohtuullisuutta ottaa huomioon kansalliset tulotasot, keskimääräiset maksupalvelujen palvelumaksut kyseisessä jäsenvaltiossa, palveluntarjontaan liittyvät kustannukset ja kansalliset kuluttajahinnat. Euroopan pankkivalvontaviranomaisen (European Banking Authority, EBA) tehtävänä on tarkempien ohjeiden antaminen. (17 artikla) Perusmaksutilien puitesopimuksien tulee noudattaa maksupalveludirektiivin säännöksiä, jollei toisin säädetä tässä perusmaksutilidirektiivissä. Maksupalveluntarjoaja voi yksipuolisesti päättää puitesopimuksen, kun tiliä on käytetty rikollisiin tarkoituksiin, tili on ollut käyttämättömänä 12 kuukautta, kuluttaja ei asu enää EU:ssa, kuluttaja on avannut toisen perusmaksutilin samassa jäsenvaltiossa tai kuluttaja on antanut tietoisesti sellaisia vääriä tietoja tilin avaamisen yhteydessä, joiden oikeat tiedot olisivat estäneet tilin avaamisen. (18 artikla) Jäsenvaltioiden tulee pyrkiä lisäämään yleisön tietoisuutta perusmaksutileistä, niiden ominaisuuksista ja palvelumaksuista sekä vaihtoehtoisista riidanratkaisukäytännöistä ja siitä, että perusmaksutilin saaminen ei edellytä lisäpalvelujen ostamista. Palveluntarjoajien tulee informoida asiakkaita tarjolla olevista perusmaksutilipalveluista. (19 artikla) 1.5 Loppusäännökset (20 29 artiklat) Kunkin jäsenvaltion on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset ja nämä on ilmoitettava komissiolle. Toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on valvoa direktiivin noudattamista ja niiden on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin direktiivin noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden tulee myös varmistaa, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet ja yhteistyömahdollisuudet muiden samalla alueella toimivien viranomaisten kanssa. Näiden toimivaltaisten viranomaisten on oltava luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2006/48/EY) ja maksupalveludirektiivin sekä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2009/110/EY) mukaisia toimivaltaisia viranomaisia. (20 artikla) Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttaja voi saattaa direktiivin mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan riitansa tuomioistuimen ulkopuoliseen riitojen ratkaisumenettelyyn. Direktiivin säännösten rikkomisesta määrättävien seuraamusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. (21 22 artiklat) Jäsenvaltioiden tulee toimittaa komissiolle ensimmäisen kerran kolmen vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen joka toinen vuosi seuraavat tiedot: palvelumaksukäytäntöjen soveltamisesta, hintavertailusivustojen lukumäärästä, tilastoa siirretyistä maksupalvelutileistä ja tilastoa perusmaksutileistä. (26 artikla) Direktiivi on pantava täytäntöön vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta. (28 artikla) 2 Ehdotuksen oikeusperusta ja sen suhde toissijaisuusperiaatteeseen Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 artiklaan. Tavoitteena on poistaa viimeiset esteet, jotka vaikeuttavat maksupalvelujen vapaata liikkumista. Direktiiviehdotus käsitellään SEUT:n mukaan yhteispäätösmenettelyssä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti (SEUT 5 artiklan 3 kohta) EU:n tasolla olisi toteutettava toimia vain, jos jäsenvaltiot eivät voi yksin riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin EU:n tasolla. Ehdotuksen perusteluissa todetaan, että vain EU:n toimenpiteillä voidaan varmistaa yhteismarkkinoiden toimivuus maksupalveluissa ja erityisesti palvelun tarjonta rajojen yli yhtenäisillä ehdoilla ja toimintaperiaatteilla. Komission mielestä direktiivi on sopivin lainsäädäntöväline maksujärjestelmäalueen

6 6 U 47/2013 vp toimintamallien yhtenäistämiseksi ja kilpailun lisäämiseksi yhteisillä markkinoilla. Valtioneuvosto pitää ehdotusta toissijaisuusperiaatteen mukaisena. 3 Ehdotuksen vaikutukset 3.1 Komission vaikutusarvio Komission selvitysten mukaan maksamisen palvelut ja niiden hinnoitteluperiaatteet ovat monimutkaiset ja käytössä on hyvin erilaisia hinnoittelumalleja. Hintojen läpinäkyvyys on heikkoa ja niiden vertaileminen on vaikeaa. Hintatasot vaihtelevat merkittävästi EU:ssa ja ne ovat usein kohtuuttoman korkeat. Kuluttajat kohtaavat usein myös hintasyrjintää. Jäsenvaltioiden kansallinen perusmaksupalveluita koskeva sääntely poikkeaa merkittävästi toisistaan. Hinnoitteluperiaatteiden yksinkertaistaminen, läpinäkyvyyden lisääminen ja vertailtavuuden parantaminen tulee johtamaan komission arvion mukaan kilpailun lisääntymiseen ja sitä kautta kuluttajille edullisimpiin palveluhintoihin. Samalla viranomaisten mahdollisuudet arvioida hintojen kohtuullisuutta paranevat. Kilpailun lisääntyminen edellyttää, että asiakkailla on mahdollisuus vaihtaa palveluntarjoajia ilman suurempia esteitä. Nykytilanteessa kuluttajille tarjotaan heikosti tietoa palvelujen siirtämisestä ja itse siirtoprosessi on monimutkainen. Kuluttajille voi myös syntyä yllättäviä ja ylimääräisiä kustannuksia siirtojen yhteydessä esimerkiksi matkalla olevien maksujen epämääräisestä käsittelystä. Kaikissa jäsenvaltioissa palveluntarjoajan vaihtaminen on hyvin harvinaista. Sääntely, joka yksinkertaistaa maksupalvelujen siirtämistä palveluntarjoajalta toiselle tulee sen vuoksi tukemaan kilpailun lisäämistä merkittävästi. Siirtämiseen kuluva aika alenee tuntuvasti samoin kuin siirtokustannukset. Maailmanpankin arvion mukaan noin 58 miljoonalta EU:n alueella asuvalta kuluttajalta puuttuu pankkitili. Merkittäviä syitä tähän ovat muun muassa pankkien haluttomuus tarjota pankkipalveluita erityisesti heikko-osaisille kuluttajille, palvelujen korkea hinnoittelu sekä erilaiset syrjintätyyppiset esteet. Huolimatta komission suosituksesta maksutilipalveluiden saatavuudesta kansalliset sääntelyt poikkeavat merkittävästi, eivätkä ne ole olleet omiaan parantamaan pankkitilien saatavuutta kuluttajille. Niissä jäsenvaltioissa, joissa on säädetty velvollisuus tarjota perusmaksutilipalveluja kuluttajille, kuluttajien tietoisuus heidän oikeuksistaan on usein puutteellista. Kohtuuhintaisten perusmaksutilipalvelujen saatavuus tulee olemaan merkittävä parannus niille kuluttajaryhmille, jotka ovat jääneet aiemmin ilman maksutilipalveluja. 3.2 Vaikutukset Suomessa lainsäädäntöön Maksupalveluntarjoajille asetettavista velvoitteista säädetään maksulaitoslaissa (297/2010) ja maksupalveluntarjoajien keskinäisistä oikeuksista ja velvollisuuksista sekä maksupalveluntarjoajan ja asiakkaan välillä noudatettavista periaatteista maksupalvelulaissa (290/2010). Suomessa ei ole säädetty maksupalvelujen hintatietojen vertailtavuudesta tai vertailusivustojen ylläpidosta. Asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa (1359/1999) edellyttää, että maksupalveluntarjoajat pitävät palvelumaksunsa asiakkaiden saatavilla konttoreissa ja internet-sivuilla. Maksupalvelulain mukaan palveluhinnoista on kerrottava asiakkaille vain toimeksiantojen ja puitesopimuksien yhteydessä. Direktiivin täytäntöönpano edellyttää sen vuoksi maksupalvelulain muutosta. Pankit tulostavat tällä hetkellä asiakkaiden tiliotteille palvelumaksuerittelyn kyseisen tiliveloituksen yhteydessä. Useimmilla kuluttajilla on käytössä kiinteä palvelupaketti, jolloin eritelty veloitustieto näkyy kerran kuukaudessa yksinkertaisena rivitietona tiliotteella. Tiliotteet toimitetaan hyvin usein asiakkaille sähköisesti. Direktiiviehdotuksen mukaisen varsinaisen erillisen palvelumaksuotteen tuottaminen kuluttajille edellyttää maksupalvelulain muutosta. Maksupalvelujen siirtäminen pankista toiseen ja tilien lopettaminen tai avaaminen pe-

7 U 47/2013 vp 7 rustuu pankkien kesken sovittuun valtakirjamenettelyyn. Direktiivin mukainen siirtokäytäntö edellyttää tältä osin täysin uusia säännöksiä maksupalvelulakiin. Direktiivin täytäntöönpano edellyttää suomalaista vertailusivustoa joko puolueettoman ulkopuolisen tai viranomaisten tuottamana. Jos yksityinen taho ei ryhdy vertailusivuston ylläpitäjäksi tehtävä jäisi viranomaisten tehtäväksi ja kustannettavaksi. Koska maksupalveluhintojen vertailusivustoille asetetaan merkittäviä vastuita ja koska vertailutiedoista tulee olemaan vaikeaa kerätä kustannuksia kattavia palvelumaksutuottoja niiden käyttäjiltä tai mainostuottoja, joudutaan Suomessa todennäköisesti toteuttamaan vertailusivusto viranomaispalveluna. Lisäksi ehdotus edellyttää sääntelyä palveluhintaluettelon, sen sanaston ja siihen liittyvän logon määrittelemiseksi ja esilläpidolle sekä palveluhintatietojen toimittamisesta. Suomessa on jo nykyisin laissa turvattu kuluttajille oikeus peruspankkipalveluihin. Laissa luottolaitostoiminnasta (121/2007) säädetään, että ETA-valtiossa oleskelevalla luonnollisella henkilöllä on oikeus tavanomaiseen talletustiliin ja siihen liittyviin maksupalveluihin. Direktiiviehdotuksen mukaan palveluntarjoaja voi kieltäytyä perusmaksutilin avaamisesta, jos kuluttajalla on jo perusmaksutili toisessa luottolaitoksessa samassa jäsenvaltiossa. Suomen laissa ei ole vastaava kieltäytymisperustetta. Finanssivalvonnan tehtävänä on Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 3 :n nojalla seurata ja arvioida peruspankkipalvelujen saatavuutta ja niiden hinnoittelua. Finanssivalvonta antaa vuosittain tästä selvityksen eduskunnan pankkivaltuustolle. Laissa ei ole säännöksiä peruspankkipalvelujen hinnoittelusta, mutta peruspankkipalveluja koskevan luottolaitostoiminnasta annetun lain säännöksen perusteluissa todetaan, että oikeutta peruspankkipalveluihin ei tule voida tehdä käytännössä merkityksettömäksi esimerkiksi kohtuuttomalla ja syrjivällä hinnoittelulla. Direktiiviehdotus ei siten edellyttäisi periaatteellisia muutoksia lainsäädäntöön. Direktiivin säännökset toimivaltaisista viranomaisista, ja seuraamuksista on pantava täytäntöön Suomessa. 3.3 Ehdotuksen taloudelliset ja muut vaikutukset Suomessa Yleisellä tasolla direktiiviehdotuksella olisi toteutuessaan kilpailua lisäävä vaikutus suomalaisiin maksupalveluihin. Pankkien palveluhinnat ovat vaikeasti vertailtavia. Yhtenäiset termit yleisimmille maksupalveluille helpottaisivat selvästi vertailtavuutta samoin kuin vertailutietoa sisältävä internet-sivusto. Kansainvälisen vertailutiedon lisääntyminen voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa myös suomalaiseen maksupalveluiden hintatasoon ja kilpailuun. Yleisellä tasolla maksupalvelut ovat jo nykyisin Suomessa kohtuullisella tasolla yleiseurooppalaiseen tasoon verrattuna. Direktiiviehdotuksen edellyttämä luettelo standardoiduista maksupalveluista tulee olemaan suhteellisen yksinkertaista koota Suomesta, koska pankkien palvelut ovat perinteisesti olleet hyvin yhteneviä ja noudattavat suomalaisia pankki- ja SEPA- standardeja. Vaarana voi kuitenkin olla, että liian voimakas standardointi ja erityisesti perustuen vähemmän kehittyneiden maksupalvelumaiden palveluvalikoimaan, voi hidastaa kehitystä kehittyneissä maksupalvelumaissa. Erilaisissa tutkimuksissa on yhteneväisesti todettu, että kuluttajat vaihtavat pankkia hyvin harvoin ja useimmiten vain isompien palvelupäätösten, kuten uuden asuntolainan yhteydessä. Useimmilla suomalaisilla pankeilla on käytössään tilipakettihinnoittelu kuluttajille ja pakettihinnat ovat jo nykyisessä markkina- ja kilpailutilanteessa lähellä toisiaan. Useilla pankeilla on käytössään erilaisia kanta- tai etuasiakasjärjestelmiä, joissa maksupalveluveloituksilla on suhteellisen pieni painoarvo. Lisäksi Suomessa on käytössä jo pankkien kesken sovitut tiliasiakkuuksien siirtojärjestelyt, jotka vastaavat hyvin pitkälle direktiiviehdotuksen mukaista ratkaisua. Tämän perusteella on oletettavissa, että ehdotetulla siirtopalvelulla tulee olemaan vain vähäinen merkitys Suomessa. Tiliasiakkuuksien siirto maasta toiseen on tähän asti ollut hyvin harvinaisia. Kansainväliset siirrot tuskin yleistyvät merkittävästi jatkossakaan, mutta tiettyjen asuinpaikkamuutosten yhteydessä tällainen palvelu voi olla tarpeellinen kuluttajille.

8 8 U 47/2013 vp Verrattuna matkapuhelinmarkkinoilla toimivaan ja sielläkin sääntelyllä toteutettuun puhelinnumeron automaattiseen siirrettävyyteen puhelinpalvelutoimittajalta toiselle, direktiiviehdotuksen mukainen manuaalinen tilipalvelujen ja saldojen siirtäminen sekä tilien sulkeminen ja avaaminen on merkittävästi tehottomampi ja kuluttajillekin vaivalloisempi oikeus. Sähköisen laskutuksen lisääntyessä pankkitilin numero muodostuu kuluttajille tärkeämmäksi saapuvien maksutapahtumien osoitteeksi ja automaattisempi käytäntö, joka perustuu pysyvän tilinumeron siirtämiseen pankista toiseen, alkaa muodostua kaikille osapuolille mielekkääksi ratkaisuksi. Kun sähköistä laskutusta käytetään jo nyt suhteellisen laajasti Suomessa, on syytä varmistaa, että maksutilien manuaalisissa siirroissa myös sähköisten laskujen tapahtumat ohjautuvat uudelle tilille. Direktiiviehdotuksessa maksutilien siirrettävyys koskee kaikentyyppisiä maksupalvelutarjoajia. Näin monipuolinen ja kattava tilien siirrettävyysvaatimus voi olla teknisesti liian vaativa tilanteissa, joissa lähettävän ja vastaanottavan palvelutarjoajan palveluvalikoima vastaa heikosti toisiaan. Samantasoisten palvelutarjoajien välisten palvelutilien siirto muodostuu tuskin ongelmaksi Suomessa. Kuluttajat näkevät pankkien maksupalveluveloitukset pääsääntöisesti kootusti jo nyt pankkien tiliotteilla. Pakettihinnoiteltujen palvelujen osalta hintatieto on myös yksinkertainen. Direktiiviehdotuksen mukainen palvelumaksuote antaisi valtaosalle kuluttajista hyvin vähän lisätietoa. Toisaalta se lisää pankkien tuotantokustannuksia erityisesti siltä osin kuin otteet tuotettaisiin paperimuotoisesti ja erityiskoonteina. Mikäli otteet tuotettaisiin vain sähköisesti tiliotteiden jatkosivuina tai asiakkaan kyselyjen ( klikkauksien ) perusteella, tuotantokustannusvaikutus jäisi oleellisesti pienemmäksi. Ehdotukseen sisältyy perusmaksutiliin ja tilien siirtoihin liittyviä tilastointivaatimuksia, jotka ovat nykyistä tilastointitasoa yksityiskohtaisempia. Tämä tulee edellyttämään suhteellisen suuria muutoksia pankkien maksutilijärjestelmiin. 4 Ahvenanmaan toimivalta Asia kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 :n ja 29 :n perusteella valtakunnan lainsäädäntövaltaan. 5 Ehdotuksen kansallinen käsittely ja käsittely Euroopan unionissa Direktiiviehdotuksesta on järjestetty valtiovarainministeriössä kuulemistilaisuus kuluttajajärjestöille, markkinaosapuolille ja viranomaisille. Direktiiviehdotus ja siihen liittyvä luonnos valtioneuvoston kirjelmäksi ovat olleet lausunnolla Rahoituspalvelut ja pääomanliikkeet -jaoston (jaosto 10) kirjallisessa menettelyssä. Neuvoston työryhmässä direktiiviehdotuksen käsittely ei ole vielä alkanut ja alkanee aikaisintaan vasta heinäkuussa. Euroopan parlamentissa vastuuvaliokunta on talous ja raha-asioiden valiokunta (ECON), joka pitää ehdotusta tärkeänä ja kiireellisenä. ECON on valinnut esittelijäksi Jürgen Kluten. Parlamentissa on hyväksytty alustava raportti perusmaksutilistä perustuen komission aikaisempaan suositukseen. Parlamentin tavoitteena on käsitellä direktiiviehdotus syyskuun 2013 loppuun mennessä, jotta direktiivi saataisiin hyväksyttyä jo tämän parlamenttikauden aikana. 6 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto kannattaa direktiivin tavoitteita maksupalveluhintojen vertailtavuuden edistämiseksi, tiliasiakkuuden siirtämisen helpottamiseksi ja perusmaksutilipalvelujen saatavuuden turvaamiseksi kuluttajille ja pitää tärkeänä maksupalvelutarjoajien välisen kilpailun lisäämistä. Kansalaisille on yhä tärkeämpää saada perusmaksupalvelut käyttöönsä syrjimättömästi ja kohtuuhintaisesti koko EU:n alueella. Direktiivin valmistelussa on tärkeä varmistua siitä, että maksupalvelujen saatavuus Suomessa pysyy kuluttajille vähintään nykyisellä tasolla. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että direktiiviehdotus kohdistetaan kaikille maksutilipalvelujen tarjoajille tasapuolisesti. Sellaista lopputulosta tulisi välttää, että olisi tarpeen

9 U 47/2013 vp 9 perustaa erityisiä pankkeja maksupalvelujen tarjoamiseksi rajatulle joukolle kuluttajia. Direktiiviehdotuksen lähtökohtana on erityisen perusmaksutilin saatavuus. Tärkeämpää kuin erillistilin avaaminen on kuitenkin se, että perusmaksupalveluiksi määritellyt palvelut ovat saatavissa osana tavanomaisia pankkitilipalveluja. Direktiiviehdotukseen sisältyvää luottokieltoa valtioneuvosto ei pidä perusteltuna, koska osapuolilla tulee halutessaan olla mahdollisuus sopia myös luotollisesta tilistä. Samoin rajoitus yhteen perusmaksutiliin jäsenvaltiota kohden on perusteeton ja omiaan rajoittamaan kuluttajien mahdollisuuksia parantaa palvelujen käyttövarmuutta ja turvallisuutta jakamalla palvelunsa eri palveluntarjoajille. Valtioneuvosto pyrkii direktiivineuvotteluissa vaikuttamaan siihen, että direktiivin säännöksissä otettaisiin huomioon mainitut seikat. Direktiiviehdotuksessa olisi valtioneuvoston mielestä syytä ottaa huomioon enemmän teknisen kehityksen ja kehittyneiden maksupalveluvaltioiden erityistarpeet. Tämä koskee erityisesti verkkopankkien ja verkkopankkitunnuksien käyttöä sekä sähköistä laskutusta. Tilipalvelujen siirtämisen osalta on syytä varmistaa riittävä turvallisuus- ja laatutaso sekä joustavuus siirtoprosesseissa. Tilipalvelujen siirtämisen ja palvelumaksuotteen osalta on syytä selvittää tarkemmin nykymuotoisen ehdotuksen aiheuttamat muutoskustannukset ja muutoksiin liittyvä kustannushyötytasapaino, vaikka molemmat ominaisuudet ovat yleisellä tasolla kannatettavia. Vaarana on, että muutokset aiheuttavat kokonaiskustannuksien kasvua ilman vastaavia hyötyjä kuluttajille. Tilipalvelujen ehdotettujen siirtämisaikataulujen realistisuutta erilaisissa poikkeustilanteissa on syytä selvittää tarkemmin. Direktiiviehdotuksen tulee kaikilta osiltaan olla myös yhtenäisen maksupalvelualueen hengen mukainen, mistä syystä mm. kansallisten hintavertailutietosivustojen olisi hyvä olla luettavissa usealla kielellä ja helposti löydettävissä kaikkialta EU:sta. Isäntävaltioiden viranomaisten vaikutusmahdollisuuksia olisi syytä selventää direktiiviehdotuksessa, koska rajojen yli tapahtuva palvelutarjonta tullee jatkossa lisääntymään. Valtioneuvosto pyrkii neuvotteluissa aikaansaamaan muutoksia näiltä osin. Valtioneuvosto pitää direktiivissä ehdotettua vuoden implementointiaikaa riittämättömänä, koska sääntely aiheuttaa todennäköisesti sellaisia merkittäviä muutoksia mm. palveluntarjoajien tietojärjestelmiin, jotka eivät ole toteutettavissa implementointiajan puitteissa ottaen huomioon myös kansallisen täytäntöönpanoprosessin läpimenoaika.